< Raamatunkysymys 1. Kuninkaiden kirjasta

K: Mikä on 1. Kuninkaiden kirjassa esitetty arvioitu aikajärjestys Israelin ja Juudan kuninkaista?

V: Tässä ovat molemmat yhdessä.

Tässä on Israelin kuninkaiden kronologia:

Joidenkin kuninkaiden hallituskausista on epävarmuutta. Ussia kuoli vuosien 747 ja 735 eKr. välillä, ja todennäköisin päivämäärä on 740 eKr. Katso http://www.webcitation.org/5rKrw27MI

, josta löytyy kattava artikkeli, jossa selitetään kronologiaa.

K: Mitä 1., 2., 3. ja 4. Kuningaskirja tarkoittavat 1. Kuningaskirjassa?

V: Joissakin katolisissa Raamatuissa 1. ja 2. Samuelin kirjaa kutsutaan nimillä 1. ja 2. Kuningaskirja. Silloin 1. ja 2. Kuningaskirjaa kutsutaan nimillä 3. ja 4. Kuningaskirja.

K: Miksi 1. Kuningasten kirjassa, Joosuan kirjassa, Tuomarien kirjassa ja muualla Vanhan testamentin teksteissä on niin paljon väkivaltaa?

V: Ensinnäkin jo pelkkä Ilmestyskirjan pikainen lukeminen vakuuttaa useimmat ihmiset siitä, ettei väkivalta rajoitu vain Vanhaan testamenttiin. Raamattu ei ole ”kaunisteltu” kirja, joka kertoo vain ihmisten tekemistä hyvistä teoista ja teeskentelee, ettei pahoja asioita olisi koskaan tapahtunut. Itse asiassa monta kertaa jumalaiset miehet taistelivat rohkeasti oikeudenmukaisuuden puolesta pahuuden ja väkivallan edessä. Vanhan testamentin väkivalta voidaan jakaa kolmeen laajaan luokkaan.

Syntiset teot: Raamattu kertoo paitsi epäuskoisten tekemistä pahoista teoista, myös rehellisesti uskovien, kuten Daavidin, tekemistä pahoista teoista.

Toisinaan Jumala on väkivaltainen: Olipa kyseessä sitten Nooan tulva, vitsaukset tai muut tapahtumat, Jumala langettaa tuomion, ja usein se on väkivaltainen. Ihmisillä on erilaisia näkemyksiä ihmishengen menetyksestä, ja Jumalalla, joka loi ihmiset itselleen ja näkee ikuisuuden, on erilainen näkemys kuolemasta kuin monilla ihmisillä.

Uskovien jumalalliset teot: Jumala ei ole vain toisinaan väkivaltainen, vaan toisinaan Hän myös tarkoitti, halusi ja jopa käski tottelevaisia lapsiaan ”vyöttämään miekkansa” ja taistelemaan Hänen nimensä ja kansansa puolesta. Tiukkojen pasifistien on vaikea sovittaa yhteen Jumalan näkemystä sodasta Vanhan testamentin valossa. Ratkaisu on yksinkertainen: Jumalan käskyt osoittavat, ettei Hän ole koskaan ollut pasifisti.

K: Miksi meidän pitäisi tutkia 1. ja 2. Kuningasten kirjaa sekä 1. ja 2. Aikakirjaa?

V: Raamattu tarjoaa meille loistavaa opillista opetusta Uuden testamentin kirjeissä, suuria ylistyslauluja ja rukouksia Psalmeissa, suuria profetioita Ilmestyskirjassa sekä Jeesuksen itsensä loistavan esimerkin, jota seurata neljässä evankeliumissa. Miksi meidän sitten pitäisi tutkia Tuomarien kirjaa Aikakirjoihin asti, kun esimerkit ovat kaukana täydellisyydestä ja opilliset asiat ovat niissä toissijaisessa roolissa? Vastaus on se, että vaikka voimme oppia totuuksia Jumalasta, ihmisestä ja niiden välisestä suhteesta monissa Raamatun osissa, viisauden oppiminen ei olisi täydellistä ilman, että näemme ”käytännössä” esimerkkejä ihmisten elämästä, kerrottuna Jumalan näkökulmasta.

Kaikki eivät aina pitäneet Kuningasten kirjasta. (Harhaoppinen) arianilainen lähetyssaarnaaja Ulfilas jätti Kuningasten ja Aikakirjojen kirjat pois, kun hän käänsi Raamatun Moesian gooteille, koska gootit olivat ”jo muutenkin liian sotaisa kansa”. Vaikka Ulfilas saattoi ajatella tekevänsä Jumalalle palveluksen toimimalla tämän toimittajana ja sensuurina, me tutkimme Jumalan lyhentämätöntä sanaa ja annamme sen näyttää meille esimerkkien kautta, mitä meidän on ymmärrettävä pyhyydestä, ihmisen turmeltuneisuudesta, viisaudesta ja Jumalan sydämestä.

K: Miksi Daavidin ruumis ei pystynyt tuottamaan lämpöä (1. Kun. 1:1)?

V: Daavid oli yli seitsemänkymmentä vuotta vanha. Hänellä saattoi olla jokin sairaus, jonka vuoksi hänen ruumiinsa ei kyennyt aineenvaihdunnassa käsittelemään ruokaa kunnolla.

K: Miksi Abisag palveli Daavidia tällä tavalla (1. Kun. 1:3)?

V: Vastauksessa on neljä huomioitavaa seikkaa.

1. Ehkä Daavidin neuvonantajat ajattelivat, että Daavid lämpenisi sekä Abishagin läheisyydestä että sukupuoliyhteydestä.

2. Raamattu ei sano, että heidän yrityksensä huolehtia Daavidista olivat oikeita.

3. Jos Daavidilla ja Abishagilla oli sukupuoliyhteys, siinä ei olisi mitään vikaa, sillä oletettavasti Abishag oli hänen sivuvaimonsa.

4. 1. Kuninkaiden kirjan 1:4:ssä sanotaan kuitenkin nimenomaisesti, että heillä ei ollut seksuaalisia suhteita.

K: Oliko Daavid 1. Kuninkaiden kirjan 1:5–9 kohdassa syyllinen siihen, ettei hän vahvistanut perimysjärjestystä riittävän tiukasti?

V: Daavid saattoi tehdä tässä kaksi virhettä, ei vain yhtä.

1. Daavid lupasi Batseeballe – ja siten Salomolle – että Salomosta tulisi kuningas. Daavid ei kuitenkaan pakottanut virkamiehiään vannomaan uskollisuutta Salomolle. Myöhemmät kuninkaat välttivät tämän ongelman hallitsemalla jonkin aikaa yhdessä poikansa kanssa. Vaikka Daavid hallitsikin lyhyen aikaa yhdessä Salomon kanssa, sen olisi ilmeisesti pitänyt alkaa aikaisemmin, kun Daavid oli vielä hyvässä kunnossa.

2. Daavid ei ilmeisesti miettinyt kovinkaan paljon seuraajansa nimeämistä. Jumala lupasi Daavidille, että yksi hänen pojistaan tulisi hänen seuraajakseen, mutta Daavid olisi voinut välttää tulevat riidat ja mahdollisesti poikansa Adonian kuoleman, jos hän olisi pohtinut asiaa tarkemmin.

Nykyään ihmiset voivat yhtäkkiä lakata välittämästä palvelutyön puolesta rukoilemisesta, kun he eivät enää ole mukana siinä työssä. Joten ennen kuin tuomitsemme Daavidin virheitä liian ankarasti, varmistakaamme, ettei meillä ole samoja puutteita.

K: Miten meidän tulisi 1. Kuninkaiden kirjan 1:6 mukaan luoda lapsillemme sekä vapaus että säännöt ja rakenne?

V: Tässä on viisi ehdotusta.

Lastemme arvostaminen Jumalan lahjoina, joiden hoitajina toimimme, on perusta sille, että asetamme heille sääntöjä ja rakenteita (Psalmi 127:3–5; 128:3). Emme saa tehdä heistä epäjumalia, vaan arvostaa heitä yhtä tärkeinä Jumalan silmissä kuin itseämme (Filippiläiskirje 2:3,4). Asetamme perussäännöt ei oman etumme vuoksi, vaan heidän etunsa vuoksi. Tiedän, että olen tehnyt monia virheitä vanhempana, kuten rangaissut lasta, joka ei ollut tehnyt mitään väärää, jne., mutta jos lapsesi näkevät, että olet heidän puolellaan ja yrität olla paras vanhempi, joka voit olla, he voivat antaa sinulle anteeksi. Mielestäni isän rohkaisut lapselleen menevät hukkaan, jos isä ei osoita rakkauttaan lasta kohtaan.

Kaiken kurinpidon tarkoitus on heidän hyödykseen, ei meidän. Kurinpito ei saisi perustua tunteidemme purkamiseen tai siihen, kuinka loukkaantuneita saatamme olla, kun he tekevät väärin, vaan meidän tulisi määrätä seuraamuksia ja muita kurinpitotoimia heidän hyödykseen, ei sen päivän tunteidemme perusteella. Vaikka ruumiillinen kuritus onkin hyvä menetelmä (Sananlaskut 22:15; Heprealaiskirje 12:7–11), heitä tulisi rangaista tottelemattomuudesta, ei lapsellisuudesta. Jopa Jumala ei rankaise ihmisiä vääristä teoista, jos ne on tehty viattomassa tietämättömyydessä, sillä syntiä ei lasketa, jos lakia ei ole (Roomalaiskirje 4:15; 5:13). Vaikka on totta, että kasvava lapsi valitsee oman tulevaisuutensa, jos hän ei opi, mikä on oikein ja mikä väärin, syy on vanhemmilla (5. Mooseksen kirja 6:7; Sananlaskut 22:6).

Pääasiallisen tavoitteesi muuttuminen on välttämätöntä lapsen kasvaessa. Kun lapsi on pieni, korostamme sääntöjä enemmän kuin niiden syitä, mutta jos emme koskaan siirry siitä eteenpäin, kotoa poissa oleva opiskelija jää miettimään, miksi hänen pitäisi noudattaa sääntöjä, joista hän ei ole koskaan ollut samaa mieltä tai joiden arvoa hän ei ole ymmärtänyt. Yksi asia, jonka opimme ”Growing Kids God’s Way” -kurssilla, oli se, että pienten lasten kanssa vanhemmat asettavat jäsenneltyjä sääntöjä, joita lapsen tulee noudattaa – vain siksi, että me niin sanoimme. Monet vanhemmat eivät kasva ulos tästä toimintatavasta, eivätkä lapset koskaan sisäistä syitä sääntöihin. Kun lapset lähtevät yliopistoon, vanhemmat ovat järkyttyneitä huomatessaan, että lapset ovat hylänneet vanhempiensa säännöt. Luultavasti jokainen teini, joka lähtee kotoa yliopistoon, hylkää ne säännöt, joita hän pitää ”tarpeettomina”, ja ainoa moraali ja rakenne, joka heillä on, on se, mitä he itse ovat päättäneet noudattaa.

On tärkeää asettaa pienille lapsille kaikki säännöt. Vanhempien lasten kohdalla tehtävämme ei kuitenkaan ensisijaisesti ole tarjota heille ihanteellista rakennetta ja vapautta. Sen sijaan tehtävämme on opettaa heitä ja tehdä yhteistyötä heidän kanssaan, jotta voimme yhdessä luoda sopivan rakenteen ja säännöt. Ajan myötä roolimme tulisi vähentyä yhä enemmän. Ihannetapauksessa roolimme muuttuu tuomarin roolista valmentajaksi ja edelleen kannustajaksi, joka rohkaisee lasta, josta voimme olla ylpeitä.

Esimerkiksi se, onko teini-ikäisen kotiintuloaika klo 23.00 vai 24.00, ei ole niin tärkeää kuin se, että luotat siihen, että hän käyttäytyy vastuullisesti. On paljon parempi kysyä lapselta, milloin hänen mielestään hänen kotiintuloaikansa pitäisi olla ja miksi, kuin määrätä kotiintuloaika, jonka hän voi joka tapauksessa rikkoa, kun hän on yliopistossa.

Ehkä emme voi keksiä vain yhtä ”oikeaa” vastausta sääntöjen määrään, koska ei ole yhtä oikeaa vastausta kaikille erilaisille lapsille. Laulujen laulu 8:8–9 puhuu siitä, kuinka nähdään kehittyvän nuoremman sisaren luonne ja annetaan hänelle kypsymisen myötä hänen luonteeseensa sopivia rajoituksia ja vapauksia. Efesolaiskirjeen 6:4 kehottaa isiä olemaan ärsyttämättä lapsiaan. Aivan liian helppo tapa ärsyttää heitä on antaa vanhemmille lapsille sääntöjä ilman perusteluja ja epäjohdonmukaisia sääntöjä. Growing Kids God’s Way -kurssilla sanotaan myös, että on helpompaa pitää tiukkaa kuria, kun lapsi on pieni, ja lieventää rajoituksia lapsen kypsyessä, kuin olla liian salliva ja joutua sitten tiukentamaan sääntöjä myöhemmin.

Odota, että saat iloita teini-ikäisistäsi. Jumalalliset odotukset ovat tärkeä asia, jonka Growing Kids God’s Way -kurssi opetti meille. Meidän ei pitäisi odottaa, että teini-ikä on täynnä päänvaivaa ja surua. Pikemminkin teini-iän aikana odotuksena on, että puolisosi jälkeen teini-ikäiset lapsesi olisivat parhaita ystäviäsi. Pienempien lasten kanssa verrattuna voit jakaa heille, mitä sydämelläsi on, ja yksinkertaisesti nauttia siitä, kun näet heidän kasvavan jumalallisiksi aikuisiksi.

Käsittele syntiä tiukasti, mutta ilman että murskaat heidän henkeään. Toinen asia, joka liittyy profeetan ja papin rooliin perheessä, on se, että profeetta ei ainoastaan opeta, vaan myös nuhtelee. Profeetta puhuu käsitelläkseen sitä, mikä on epäpyhää, kun taas pappi hoitaa sitä, mikä on pyhää. Lapsesi voi jakaa kanssasi luottamuksellisesti ne asiat, jotka ovat hänelle haavoittuvia ja kallisarvoisia, ja vaikka hyvä isä on tiukka sen suhteen, mikä on lopetettava välittömästi, hän osaa myös hellästi ja huolellisesti suojella lapsensa haurasta henkeä.

Katso keskustelu Sananlaskujen kirjasta 22:15, jos haluat lisätietoa rakenteesta ja vapaudesta jumalisten lasten kasvatuksessa.

K: Miksi Adonia meni 1. Kuninkaiden kirjan 1:9:n mukaan En-Rogeliin kruunattavaksi seuraavaksi kuninkaaksi?

V: Adonijan kruunaaminen ei olisi sopinut Jerusalemissa, missä Daavid ja hänen sotilaansa olisivat nähneet sen välittömästi. Paikka sijaitsi jonkin matkan päässä, mutta ilmeisesti se oli silti tarpeeksi lähellä ollakseen kätevä, eikä Daavid epäillyt mitään.

K: 1. Kuninkaiden kirjan 1:5–10:ssä Adonia käytti juonta, ja Natan käytti juonta 2. Samuelin kirjan 12:1–7:ssä, joten milloin juonen käyttäminen on oikein ja milloin väärin?

V: Juoni, jossa piilotat osan tai kaikki aikomuksesi myöhemmäksi, voi olla hyvä tai huono, riippuen tarkoituksesta. Naatanin tarkoituksena oli kiertää Daavidin tunnepuolen puolustusmekanismit ja auttaa häntä ymmärtämään, kuinka väärä hänen syntinsä oli. Naatan ei hyötynyt tästä henkilökohtaisesti mitenkään, vaan tämä tehtiin Daavidin edun vuoksi. Kun tämä oli tapahtunut, Daavidin kaltainen jumalinen ihminen olisi iloinen siitä, että näin tehtiin.

Adonia puolestaan kierteli kuninkaan laillista valtaa oman hyödynsä vuoksi.

Yleisesti ottaen, kun päätämme, käytämmekö juonia vai emme, meidän tulisi kysyä seuraavia kysymyksiä:

a) Onko tämä jotain, mitä Jumala haluaisi meidän tekevän, ja kunnioittaisiko se Jumalaa? (Katso Kolossalaiskirje 3:17)

b) Onko tämä jotain, jota teemme omien itsekkäiden päämääriemme vuoksi, vai pidämmekö toisten etuja tärkeämpinä kuin omia? (ks. Filippiläiskirje 2:3,4,20,21)

c) Teemmekö vääryyttä lähimmäisellemme, ja rakastammeko heitä niin kuin itseämme? (ks. Roomalaiskirje 13:9–10)

K: Onko 1. Kuninkaiden kirjan 1:16 mukaan hyväksyttävää kumartaa ihmisille?

V: Usein kyllä. Ei ole hyväksyttävää kumartaa palvonnan eleenä. On kuitenkin selvää, ettei tässä tapauksessa kyseessä ollut palvonnan ele, ja tällaisissa tilanteissa se on sallittua. Kuningan edessä kumartamalla osoitettu kunnioitus on samanlaista kuin kunnioitus, jota osoitetaan laittamalla käsi sydämen päälle, kun vannotaan uskollisuusvalaa.

K: 1. Kuninkaiden kirjan 1:39–53 ja 1. Aikakirjan 23:1:n mukaan, voiteltiinko Salomo kuninkaaksi täällä Gihonissa, vai voiteltiinko hänet kuninkaaksi 1. Aikakirjan 29:21–25:ssä?

V: 1. Aikakirja 29:22 osoittaa, että tämä oli toinen kerta, kun Daavid voitelivat Salomonin kuninkaaksi. Ensimmäinen kerta tapahtui kiireessä, ilman suurta yleisöä, Adonijan uhkan vuoksi. Ehkä Daavid ajatteli, että toinen kerta, mahdollisimman suuren yleisön edessä, varmistaisi paremmin, ettei kansa kapinoisi Salomonia vastaan.

Huomaa, että kaikki kolme kohtaa osoittavat selvästi, että Salomo voiteltiin ”kuninkaaksi” ennen kuin kuningas Daavid kuoli. Yhteishallinto, jossa isä ja poika hallitsivat yhdessä muutaman vuoden ajan, oli muinaisina aikoina yleistä, jotta pojalle kertyisi tarvittavaa kokemusta. Believer’s Bible Commentary -teoksen sivun 356 mukaan Salomonin yhteishallinnon uskotaan kestäneen kaksi vuotta. Ehkä Daavidilla olisi ollut vähemmän ongelmia Adonijan ja Absalomin kanssa, jos se olisi kestänyt pidempään.

K: Olisiko Salomonin pitänyt 1. Kuninkaiden kirjan 1:50–51 mukaan säästää Adonijan hengen vai ei?

V: Adonia tarttui alttarin sarviin, koska hän halusi armoa, ja hän toivoi, ettei häntä tapettaisi, koska hän oli pyhässä paikassa. Salomo säästi hänen henkensä, ainakin siihen asti, kunnes Adonia myöhemmin käyttäytyi epäilyttävästi.

Salomonilla oli täysi oikeus surmata petturit sekä estääkseen heitä kaappaamasta hänen laillista valtaistuintaan että varoittaakseen muita kapinoimasta. Koska Adonia otti itselleen kuninkaan aseman, Salomonilla olisi ollut oikeus surmata Adonia heti. Salomon osoitti Adonialle armoa, mutta 1. Kuninkaiden kirjan 1:52:ssa Salomon teki selväksi, että Adonian oli parasta varoa, sillä Salomon piti häntä silmällä.

1. Kuninkaiden kirjassa 2:17 on nimenomaan Adonia, ei Adonia ja Abisag, joka pyysi Batsebaa, ei Salomoa, vaimokseen. Entisen kuninkaan sivuvaimon naiminen olisi hieman edistänyt Adonian pyrkimystä kuninkuuteen. Koska Salomo ei nähnyt muuta motiivia, hän teloitti Adonian.

K: Miksi Daavid ei rangaissut Joabia jo aiemmin (1. Kuninkaiden kirja 2:5, 28–34)?

V: Daavidin olisi pitänyt teloittaa Joab murhasta jo aiemmin, mutta Daavid perusteli 2. Samuelin kirjan 3:39 kohdassa, että ”nämä miehet, Serujan pojat, ovat minulle liian hurjia”. Daavid ilmeisesti päätteli, että viivästynyt oikeudenmukaisuus on parempi kuin olematon oikeudenmukaisuus. Daavidin perustelu ei ehkä ollut oikea, mutta viivästynyt oikeudenmukaisuus on parempi kuin olematon oikeudenmukaisuus.

K: Oliko Salomo 1. Kuninkaiden kirjan 2:9:ssä jo viisas, ennen kuin Jumala myönsi hänen pyyntönsä ja antoi hänelle viisautta?

V: 1. Kuninkaiden kirjan 3:12:ssa ei sanota, että Jumala aikoi myöntää hänen pyyntönsä tulevaisuudessa, vaan että Jumala oli jo myöntänyt sen. Jumala myöntää joitakin pyyntöjä vasta sen jälkeen, kun olemme niitä pyytäneet; toisinaan Hän antaa meille asioita ennen kuin pyydämme, ja joskus Jumala voi myöntää pyynnön osittain ennen kuin sitä on esitetty ja kokonaan sen jälkeen, kun henkilö on sitä pyytänyt.

K: Miksi 1. Kun. 2:10; 11:21,43; 14:20; 2. Kun. 14:29 jne. sanotaan, että joku ”lepäsi isiensä luona”?

V: Tämä eufemismi tarkoittaa yksinkertaisesti, että he kuolivat. Katso vastaavia vastauksia teoksista When Critics Ask, s. 195, ja When Cultists Ask, s. 54–55.

K: Miten Daavid voitiin haudata Jerusalemiin 1. Kuninkaiden kirjan 2:10 kohdassa, kun siinä sanotaan, että hän ”lepäsi isiensä luona”, jotka oletettavasti olivat haudattuina Betlehemiin?

V: Ilmaisu ”lepäsi isiensä luona” tarkoittaa, että hän meni hautaansa kuten hekin, EI sitä, että hänen ruumiinsa olisi ollut heidän ruumiidensa kanssa, kuten seuraavat esimerkit osoittavat.

Asarja/Ussia ”lepäsi isiensä luona ja haudattiin heidän viereensä Daavidin kaupunkiin.” 2. Kuninkaiden kirja 15:7a ”lepäsi isiensä luona ja haudattiin heidän viereensä kuninkaiden hautausmaalle; sillä kansa sanoi: ’Hän oli spitaalinen.’” 2. Aikakirja 26:23

Manasse ”nukkui isiensä kanssa ja haudattiin palatsinsa puutarhaan, Uzzan puutarhaan.” 2. Kuninkaiden kirja 21:18 ”nukkui isiensä kanssa ja haudattiin palatsiinsa.” 2. Aikakirjojen kirja 33:20a

Jojakim ”nukkui isiensä kanssa” 2. Kuninkaiden kirja 24:6a. Jojakim vietiin kuitenkin pronssikahleissa Babyloniaan (2. Aikakirja 36:6), missä hän oletettavasti kuoli.

Daavid ”nukkui isiensä kanssa ja haudattiin Daavidin kaupunkiin.” (1. Kuninkaiden kirja 2:10) Hänen isänsä olivat luultavasti kaikki haudattuina Betlehemiin, mutta eivät missään tapauksessa Jerusalemiin, joka oli jebusilaisten hallinnassa, kunnes Daavid valloitti sen.

Salomo ”lepäsi isiensä luona ja haudattiin isänsä Daavidin kaupunkiin” (1. Kuninkaiden kirja 11:43; 2. Aikakirja 9:31a). Salomon isoisä ja aikaisemmat esi-isät haudattiin Betlehemiin.

K: Oliko Salomo 1. Kuninkaiden kirjan 2:22–25 mukaan epäoikeudenmukainen, kun hän surmasi Adonian tämän pyydettyä Abisagia vaimokseen?

V: Ei. Pinnallisesti katsottuna tämä vaikutti viattomalta pyynnöltä. Salomo oli kuitenkin viisas ja havaitsi piilevät motiivit seuraavien seikkojen perusteella:

1. Adonija oli vanhempi.

2. Adonia oli jo osoittanut, että hän olisi valmis toimimaan (kuten kruunautumaan) salaa ilman, että kuningas tietäisi siitä.

3. Adonijan kannattajat olivat yhä läsnä.

4. Tämän esikoispojan avioliitto vahvistaisi hänen vaatimustaan tulla kuninkaaksi.

5. Raamattu ei anna mitään viitteitä siitä, että Adonia olisi edes pitänyt Abishagista tai päinvastoin. Jos tämä pyyntö ei perustunut rakkauteen, mikä muu motiivi sille sitten voisi olla?

Kolme ensimmäistä syytä eivät olleet riittävät, jotta Salomo olisi voinut ”tuomita” Adonijan, sillä Adonija pyysi anteeksiantoa ja Salomo antoi hänelle anteeksi sen, mikä ilmeisesti oli menneisyydessä ilmennyt asenne, jota ei enää toistettaisi. Salomo oli kuitenkin viisas ja tarkkaili häntä edelleen varovaisesti; kun Adonija yritti tehdä mitään liikettä vahvistaakseen valtaansa, Salomo tarttui siihen.

Jos Salomo olisi yksinkertaisesti kieltäytynyt, Adonia olisi voinut kertoa muille kuninkaan kohtuuttomuudesta. Näemme tässä, että Salomo rankaisi kapinallisista motiiveista (ilman tekoja), ja se eroaa monista nykypäivän oikeusjärjestelmistä. Adonian olisi pitänyt tietää, että tämä näyttäisi siltä, kuin hän yrittäisi vahvistaa asemaansa, ja kuka voi sanoa, ettei Salomo ollut oikeassa arvioidessaan tilannetta?

Jos Salomonin ”primitiivisiä” periaatteita sovellettaisiin nykypäivän oikeusjärjestelmiin, se tarkoittaisi, että oikeudenkäynneissä voitaisiin tuoda esiin syytetyn aiemmat rikosrekisterimerkinnät ja aiemmat oikeudenkäynnit, jolloin tuomituille rikollisille asetettaisiin tavallisia kansalaisia tiukemmat vaatimukset epäilyttävän käyttäytymisen välttämiseksi. Kun asiaa miettii, Salomonin periaatteet eivät näytäkään niin primitiivisiltä.

K: Miksi Salomo asetti 1. Kuninkaiden kirjan 2:36–39:ssä tämän rajoituksen Simeille?

V: Simei oli kerran osoittanut, ettei hän ollut uskollinen Israelin kuninkaalle, joten tämä rajoitus oli järkevä. Simei ei voisi aiheuttaa enää ongelmia, jos hänen täytyisi pysyä kuninkaan valvonnassa Jerusalemissa.

K: Poistuiko Simei 1. Kuninkaiden kirjan 2:38–46 kohdassa Jerusalemista jollain viattomalla syyllä, kuten skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 322) väittää?

V: Ei, Shimei otti kuninkaan käskyn kevyesti, kuten monet nykyäänkin ottavat Herran käskyt kevyesti. Kun kapinallinen saa armahduksen, voi silti olla rajoituksia, joilla varmistetaan, ettei uusia kapinoita synny.

K: Mikä on 1. Kuninkaiden kirjan 2. luvussa jokaisen teloituksen yhteinen piirre?

V: Salomo ei tuominnut pelkästään nykyisiä tekoja. Hän tuomitsi nykyisten motiivien ja menneiden tekojen perusteella. Tietenkin Jumala ei tuomitse pelkästään henkilön tekojen perusteella, vaan myös motiivien perusteella.

K: Kuka oli tuolloin Egyptin faarao (1. Kun. 3:1)?

V: Skeptisen teoksen Asimov’s Guide to the Bible (s. 322) mukaan se oli Psusennes II. Sotilaallisesti Egypti oli tuolloin hyvin heikko, ja faaraon ja Tebesin pappien välillä vallitsi vihamielisyys. Itäisen hyökkäyksen uhan poistaminen olisi ollut Psusennes II:lle järkevää.

K: Oliko Salomo oikeassa mennessään naimisiin faaraon tyttären kanssa (1. Kun. 3:1)?

V: Ei. 1. Kuninkaiden kirjan 11:1–4 mukaan Salomonin vaimot käänsivät hänen sydämensä pois Jumalasta. Ilmeisesti Salomon tunsi olevansa niin varma Jumalan tuntemuksestaan, että hän ajatteli virheellisesti, ettei Jumalan tottelemattomuus tässä asiassa vahingoittaisi häntä.

K: Mikä oli vikaa uhraamisessa korkeilla paikoilla 1. Kuninkaiden kirjan 3:3:ssa, kun Salomo uhrasi Jumalalle?

V: Korkeat paikat olivat pieniä, korotettuja alustoja, joita käytettiin palvontaan. Niitä käytettiin yleisimmin Baalin palvontaan, vaikka on selvää, että Salomo palvoo tässä Jumalaa. Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Vanhan testamentin mukaan Jumalalle tulisi uhrata vain Jerusalemin temppelissä. Korkeita paikkoja voitiin myöhemmin yhtä hyvin käyttää Baalin palvontaan.

2. Tuolloin Jerusalemissa ei ollut keskitettyä temppeliä. Tuhatta polttouhria varten Jerusalemissa ei ollut tiloja, joissa tämä olisi voitu suorittaa. Ei voida väittää, että koska temppeliä ei ollut, Jumalalle ei olisi pitänyt uhrata. 1. Kuninkaiden kirja 3:5 osoittaa selvästi, että Jumala oli tyytyväinen Salomonin palvontaan.

3. 1. Kuninkaiden kirjan 3:2–3 mainitsee varovaisesti palvonnan korkeilla paikoilla, koska se kiellettiin temppelin rakentamisen jälkeen. Temppelin valmistuttua ei olisi enää tarvetta palvoa korkeilla paikoilla.

K: Mitä voimme oppia 1. Kuninkaiden kirjan 3:7–11 kohdasta nykypäivän rukouksistamme?

V: Voimme oppia ainakin kolme asiaa.

1. Ole varovainen sen suhteen, mitä pyydät.

2. Jumala on tyytyväisempi joihinkin rukouksiin kuin toisiin.

3. Jaakobin kirjeen 4:3 mukaan Jumala iloitsee enemmän rukouksista, joissa pyydetään apua Jumalan palvelemisessa, kuin rukouksista, jotka koskevat itsekkäitä haluja.

K: Milloin Jumala saattaa 1. Kuninkaiden kirjan 3:7–11 mukaan siunata jonkun siitä, ettei hän pyydä jotain rukouksessaan?

V: Salomoa ei siunattu siksi, ettei hän rukoillut lainkaan, vaan pikemminkin siksi, että hän pyysi sen sijaan tärkeämpiä asioita. Ennen kuin rukoilemme, meidän kannattaisi ehkä asettaa tärkeimmät asiat etusijalle.

K: Kun Jumala antoi Salomolle viisautta (1. Kun. 3:10–12), miksi Salomon sitten teki päätöksen kahden naisen välisessä riidassa sen sijaan, että olisi vain käskenyt tappaa molemmat, kuten Toora määräsi?

V: Ihmiset voivat valita, käyttävätkö he viisauttaan Jumalan teiden oppimiseen vai muihin asioihin. Salomolla oli viisautta menestyä kaikessa, mitä hän teki. Hän havaitsi ovelasti, kumpi nainen puhui totta, mutta hän ei soveltanut Jumalan lakia niin kuin olisi pitänyt, tai hänellä ei ollut todisteita siitä, että he harjoittivat tätä pahaa ammattia.

K: Mitä tarkoittaa 1. Kuninkaiden kirjan 3:12 kohdassa mainittu ”viisas ja tarkkanäköinen sydän”?

V: Tässä käytetty hepreankielinen ilmaisu on mielenkiintoinen; se tarkoittaa kirjaimellisesti viisasta ja kuuntelevaa/erottelevaa sydäntä. Sydän ei ole pelkästään tiedon, vaan myös sovelletun tiedon, terveen harkinnan, luonteen ja huolenpidon kotipaikka. Viisas sydän on sellainen, joka kuuntelee Jumalaa.

K: Oliko Salomo oikeassa 1. Kuninkaiden kirjan 3:16–28 kohdassa, vai olisiko hänen pitänyt teloittaa molemmat naiset, jotka riitelivät lapsesta?

V: Salomonin olisi pitänyt poistaa prostituutio maasta. Koska hän teki virheen jättämällä tämän tekemättä, hän tuomitsi heidän välillään oikeudenmukaisesti. Lisäksi, koska naiset tulivat itse esiin, jotkut saattaisivat antaa Salomonille anteeksi sitä, ettei hän käyttänyt heitä itseään syyllistävää todistusta.

K: Mitä Salomo teki 1. Kuninkaiden kirjan 3:28:ssa toisin kuin 1. Kuninkaiden kirjan 2:22–23:ssa?

V: 1. Kuninkaiden kirjan 2:22–23:ssa Salomo näki Adonian petturimotivaation oikein ja pysäytti sen. Ulkopuolinen voisi kuitenkin kyseenalaistaa Salomon toimet ja miettiä, oliko Salomo todella liian vainoharhainen ja armoton vai ei. Salomo teki tällä kertaa oikein, mutta se ei välttämättä näyttänyt kaikille oikealta.

1. Kuninkaiden kirjan 3:16–28 kohdassa, jossa käsitellään kahta prostituoitua, oli kaikille selvää, miten Salomo päätyi päätökseensä. Salomo (väitetysti) toimi oikein, ja kaikki saattoivat nähdä ja olla yhtä mieltä siitä, että hän toimi oikein.

Tekikö Salomo kuitenkin todella oikein? Lain mukaan prostituoidut oli kivitettävä kuoliaiksi. Jotkut saattavat sanoa, että Salomo toimi oikein, koska naisia ei ollut yllätetty itse teosta, joten Salomolla ei ollut todisteita siitä, että he olivat prostituoituja. Toisaalta, jos heidän tiedettiin olevan prostituoituja, Salomo laiminlöi tässä tapauksessa Jumalan lakia.

Kristittyjen tulisi toimia oikein ja myös pyrkiä näyttämään siltä, että he toimivat oikein. Paavali oli huolissaan tästä 2. Korinttolaiskirjeen 8:20–21 ja 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:22 kohdissa. On tilanteita, joissa oikean asian tekeminen näyttää väistämättä jollekin väärältä. Siinä tapauksessa oikea asia tulisi silti tehdä, mutta tavalla, joka ei loukkaa toisen omatuntoa. On myös tapauksia, joissa kaikki näkevät ja ovat yhtä mieltä siitä, että jokin asia on oikein, mutta se on itse asiassa väärin. Tästä löytyy karu esimerkki Johanneksen evankeliumin 16:2:sta.

K: Keitä olivat Salomon vaimot 1. Kuninkaiden kirjan 4. luvussa?

V: Tässä on luettelo vain muutamasta heistä.

Faraon tytär – 1. Kuninkaiden kirja 3:1

Luultavasti Saaban kuningatar – 1. Kuninkaiden kirja 10:1–14

1. Kuninkaiden kirjan 11:1–4 mukaan Salomolla oli 700 vaimoa ja 300 sivuvaimoa. Älä unohda, että Jumala käski kuningasta 5. Mooseksen kirjan 17:17:ssä olemaan ottamatta liian monta vaimoa, ja 1. Kuninkaiden kirjan 11:1–4:ssä sanotaan nimenomaan, että Salomo teki syntiä menemällä naimisiin näiden ulkomaalaisten naisten kanssa, ja he johtivat hänen sydämensä harhaan.

K: Oliko Abjatar 1. Kuninkaiden kirjan 4:4:ssä pappi, vai oliko hänet erotettu virastaan 1. Kuninkaiden kirjan 2:26–27:ssä?

V: Abjatar oli Daavidin hallituskaudella ylipappi. Kun Salomo astui valtaan, hän erotti Abjatarin ylipapin virasta.

K: Kuka oli 1. Kuninkaiden kirjan 4:4 kohdassa mainittu isäntä?

V: Tässä viitataan vakinaiseen armeijaan.

K: Miten Salomo hallitsi joelta käsin (1. Kun. 4:21)?

V: Tässä viitataan suureen Eufrat-jokeen. Daavid oli voittanut aramealaiset, ja he toivat veroa Salomolle.

K: Miten Salomo pystyi järjestämään niin suuren uhrin ja juhlan 1. Kuninkaiden kirjan 4:23 kohdassa?

V: Uhrin jälkeen järjestettiin suuri juhla kansalle. Salomo oli todennäköisesti tuon ajan rikkain kuningas Lähi-idässä, vaikka Kiinan ja Intian keisarit saattoivat olla yhtä rikkaita.

Samanlaisesti Nimrudista löydetyssä tekstissä kerrotaan, että assyrialainen kuningas Ashurnasirpal II järjesti juhlan 69 574 hengelle kymmenen päivän ajan, kuten M.E.L. Mallowan kertoo teoksessaan ”Nimrud” (D.W. Thomasin toimittamassa teoksessa Archaeology and the OT, s. 62).

K: Oliko Salomolla 1. Kuninkaiden kirjan 4:26 mukaan 40 000 tallipaikkaa vai 4 000 tallipaikkaa, kuten 2. Aikakirjojen kirjan 9:25 sanoo?

V: Tämä on todennäköisesti kopioijan virhe. Teoksessa *When Critics Ask*, s. 181, huomautetaan, että koska molemmissa kohdissa mainitaan 1 400 sotavaunua, luku 4 000 on paljon järkevämpi suhde kuin 40 000. Hepreankielinen sana 40 on *rybym* ja sana 4 on *rbh*, joten ero olisi vain kaksi kirjainta.

K: Miksi Salomo mainitsi 1. Kuninkaiden kirjan 5:6:ssa sidonilaiset, kun Hiram oli Tyyron kuningas?

V: Tyyron perustivat 25 mailin päässä sijaitsevasta Sidonista tulleet siirtolaiset, mutta Tyyron merkitys kasvoi suuremmaksi kuin Sidonin. Riippumatta siitä, oliko Hiramilla minkäänlaista valtaa Sidonin kaupungin yli, vuonna 969 eKr. Hiramista tuli Tyyron ja sen ympäristössä asuvan ”sidonilaisten kansan” (tai foinikialaisten kansan) hallitsija.

K: Aloittiko Hiram kirjeenvaihdon Salomonin kanssa 1. Kuninkaiden kirjan 5:1:ssä, vai aloittiko Salomon sen, kuten 2. Aikakirjojen kirjan 2:3 antaa ymmärtää?

V: Vaikka kummassakaan kohdassa ei nimenomaisesti sanota varmuudella, kuka aloitti kirjeenvaihdon, sekä 1. Kuninkaiden kirja että 2. Aikakirja osoittavat, että juuri Salomo kirjoitti ensimmäisen kirjallisesti tallennetun kirjeen. 1. Kuninkaiden kirjan 5:1:ssä Hiram lähetti lähettiläitä (ei kirjeitä) Salomolle.

K: Miten 1. Kuninkaiden kirjan 5:13–18 mainitut 30 000 israelilaista erosivat niistä 153 600 ei-israelilaisesta, jotka Salomo otti orjiksi?

V: Ihmisiä oli periaatteessa kaksi ryhmää:
Muut kuin israelilaiset pakotettiin (ilmeisesti 12 kuukautta vuodessa) Salomonin orjatyövoimaksi 2. Aikakirjojen 8:7–9 mukaan. Hän pakotti 70 000 kantajaa ja 80 000 kivenhakijaa vuorille sekä 3 600 työnjohtajaa 2. Aikakirjojen 2:2 mukaan.
30 000 israelilaista määrättiin palvelukseen (yksi kuukausi kolmen kuukauden välein) 1. Kuninkaiden kirjan 5:13–14 mukaan. Nämä olivat eri henkilöitä kuin 70 000 kantajaa, 80 000 kivenhakijaa vuorilla ja 3 300 työnjohtajaa, kuten 1. Kuninkaiden kirjan 5:15–16 kertoo.

2. Aikakirjan 8:9:ssä sanotaan nimenomaisesti, että Salomo ei tehnyt israelilaisista orjia. Vaikka vain ei-israelilaiset kutsuttiin orjiksi, 30 000 israelilaista kutsuttiin silti palvelukseen, vaikkakaan ei orjiksi.

Teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 4, s. 59 todetaan, että tavallisten vapaiden kansalaisten ottaminen määräajaksi julkisiin töihin, jota kutsutaan corvée-työksi, oli melko yleistä muinaisina aikoina, vaikka tämä oli uutta Israelissa.

5. Mooseksen kirjan 20:11 mukaan oli sallittua pakottaa muut kuin israelilaiset pakkotyöhön, mutta siinä ei mainita mitään israelilaisista.

K: Miksi 1. Kuninkaiden kirjan 5. luvun luvut eivät täsmää 2. Aikakirjan 2. luvun lukujen kanssa?

V: Luettelot ovat erilaisia ja järjestys on erilainen, mutta ne viittaavat samaan tapahtumaan, joten lukujen pitäisi olla samat. 1. Kuninkaiden kirjan 5. luvussa mainitut 20 koria puristettua öljyä ovat todennäköisesti syynä: kyseessä on kopioijan virhe, jonka alkuperäinen luku oli 20 000 koria.

Tässä ovat luvut:

1. Kuninkaiden kirjan 5. luvussa mainittujen työnjohtajien lukumäärä on Septuagintassa 3 600.

Myös teoksissa The Believer’s Bible Commentary, s. 445–446, ja Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 221–222, tunnustetaan, että tekstissä on kopiointivirheitä.

K: Miksi Salomo hankki puuta foinikialaisilta 1. Kuninkaiden kirjan 6. luvussa?

V: Vaikka Israelissa oli metsiä, paras puu tuli Libanonin setreistä. Salomo ei ollut ensimmäinen, joka pyysi foinikialaisilta puuta. Noin vuonna 1100 eKr. egyptiläinen lähettiläs Wen-Amon matkusti Foinikiaan hankkimaan setripuuta.

K: Mitä 1. Kuninkaiden kirjan 6:1 kertoo Exoduksen ajankohdasta?

V: Tiedämme, että Salomo aloitti hallituskautensa vuonna 971/970 eKr., ja neljäs vuosi olisi 967/966 eKr. 480 vuotta aiemmin olisi noin 1447/1446 eKr.

K: 1. Kuninkaiden kirjan 6:1:ssä sanotaan, että sukupolvi kestää 40 vuotta ja 480 = 12 × 40. Tarkoittaako tämä yksinkertaisesti, että temppeli rakennettiin 12 sukupolvea Exoduksen jälkeen?

V: Ei. Skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 327) viittaa tähän ja laskee lisäksi tuomareiden hallituskauden peräkkäiset vuodet. He olisivat voineet yksinkertaisesti sanoa ”12 sukupolvea”, jos olisivat halunneet. Sillä tavalla kuin Asimov tässä ”käyttää” kieltä, heidän olisi ollut mahdotonta ilmaista vuosien lukumäärää tavalla, jonka Asimov olisi hyväksynyt.

K: Miksi 1. Kuninkaiden kirjan 6:7 mukaan temppelin rakentamisessa ei käytetty kirveitä tai rautatyökaluja?

V: Jos tärkein tavoite olisi ollut saada työ nopeasti valmiiksi, olisi ollut parempi käyttää kirveitä ja rautatyökaluja. Metallityökalujen käyttö olisi kuitenkin jättänyt pieniä kupari- (jos ne olivat pronssia) tai rautajäämiä. Nämä metallijäämät olisivat hapettuneet ja värjänneet kiven myöhemmin. He rakensivat jotain, joka olisi näkyvissä vuosisatojen ajan, eivätkä he halunneet tinkiä työn laadusta. Samoin kun me rakennamme jotain Jumalalle, emme halua tinkiä moraalisista periaatteista; nekin tulevat myöhemmin esiin.

K: Miksi 1. Kuninkaiden kirjan 6:31–32 mukaan ovet piti valmistaa oliivipuusta?

V: Vaikka Raamatussa ei mainita asiaa, oliivipuu on erittäin kestävää ja hyönteisiltä suojaavaa. Oliivipuut voivat elää yli 1 000 vuotta. Oviin oli veistetty kerubeja. Myös Salomon temppelin kerubit oli valmistettu oliivipuusta ja päällystetty kullalla.

K: Oliko Salomonin palatsi 1. Kuninkaiden kirjan 7:1 mukaan yksi rakennus vai useita rakennuksia?

V: Se voi olla kumpi tahansa, mutta teoksessa The Bible Knowledge Commentary: Old Testament (s. 501) todetaan, että olisi muiden Lähi-idän palatsien tapaan johdonmukaista, jos se koostuisi useista toisiinsa liittyvistä rakennuksista.

K: Onko 1. Kuninkaiden kirjan 7:13 mainitsema Huram (tai Hiram) sama henkilö kuin Tyyron kuningas?

V: Ei. Hän oli tuntematon käsityöläinen, joka oli puoliksi israelilainen. The Believer’s Bible Commentary -teoksessa (s. 363) sanotaan sama asia.

K: Oliko 1. Kuninkaiden kirjan 7:20:ssä 200 granaattiomenaa vai 100 granaattiomenaa, kuten 2. Aikakirjan 3:16 sanoo?

V: Molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia. Kyseessä on todennäköisesti kopiointivirhe, kuten teoksessa Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 221, osoitetaan.

K: Miksi 1. Kuninkaiden kirjan 7:21:ssä mainitut kaksi suurta pylvästä nimettiin Jachiniksi ja Boaziksi?

V: Nämä olivat ilmeisesti lempinimiä eivätkä nimiä, joita Jumala olisi käskenyt käyttää. Ei ole kuitenkaan viitteitä siitä, että Jumala olisi vastustanut näitä nimiä. Jachin tarkoittaa ”Hän vahvistaa”, ja Boaz tarkoittaa ”Hänessä on voima”.

K: Onko 1. Kuninkaiden kirjan 7:23 ja 2. Aikakirjojen kirjan 4:2–5 mukainen 30 kyynärän ympärysmitta ja 10 kyynärän halkaisija oikea suhde pyöreälle esineelle?

V: Tämä suhde, joka poikkeaa piistä 4,8 %, on normaalin rajoissa, kun otetaan huomioon paksuus ja mittaustarkkuuden epätarkkuus. Täysin pyöreän esineen ympärysmitan ja halkaisijan suhde on 3,14159 (pi). Ympärysmitta oli 30 kyynärää ja halkaisija 10 kyynärää, mikä antaa suhteen 3. Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

Ensisijainen vastaus, reuna: Teoksessa ”Bible Knowledge Commentary: Old Testament” (s. 622) todetaan, että kyynärä oli noin puolitoista jalkaa. Mitat olivat siis 45 jalkaa ja 15 jalkaa. Jos käytettäisiin ulkohalkaisijaa ja sisäkehää, suhde olisi tarkalleen 3,14159, jos paksuus reunalla olisi 6 tuumaa. 1. Kuninkaiden kirja 7:26 ja 2. Aikakirja 4:5 osoittavat, että paksuus oli kädenleveys. Vertailun vuoksi: jos tämä tarkoittaa käden leveyttä, käteni on 4 tuumaa leveä. Jos se tarkoitti käden pituutta, käteni on noin 7 tuumaa pitkä.

Lisäksi, vaikka olisi käytetty ulkoympärysmittaa, juuri reunan alapuolelta, ja reuna olisi ulkoneen astian ulkopuolelle, reunan huomioon ottaminen selittäisi silti suhdeluvun eron.

Toissijainen vastaus, epätarkkuus: Vielä nykyäänkin annamme mitat niin monella merkitsevällä numerolla. Esimerkiksi olettaen, että he mittasivat sekä sisäkehän että sisähalkaisijan (tai sekä ulkokehän että ulkohalkaisijan), kehän pituus 30–30,49 kyynärää ja halkaisija 10–9,51 kyynärää antavat suhteen 3:3,21. Luku 3,14159 mahtuu tuohon vaihteluväliin. Siksi epätarkkuus yksinään, ilman että turvaudutaan reunan argumenttiin, riittää selittämään tämän suhteen.

K: 1. Kuninkaiden kirjan 7:23:ssa en keksi mitään tätä silmiinpistävämpää haasteita Raamatun erehtymättömyydelle. Jakeessa Salomo rakentaa temppeliä Herralle. Osa sen rakentamisesta kuvataan seuraavasti:

Hän valmisti myös valetusta metallista meren. Se oli muodoltaan pyöreä, ja sen halkaisija reunasta reunaan oli kymmenen kyynärää, korkeus viisi kyynärää ja ympärysmitta kolmekymmentä kyynärää. Nämä mitat antavat piille hämmästyttävän arvon 3. On vaikea väittää, että ”kuvallinen kieli” selittäisi tämän, tai että kirjoittaja olisi vain pyöristänyt lukuja, koska temppelin rakentamisen eri mitat ja yksityiskohdat on muutoin kuvattu arkipäiväisellä ja tarkalla yksityiskohtaisuudella. Ainoa todellinen mahdollisuus on, että kirjoittaja ei tunne geometrian perusteita.

V: Meidän ei tarvitse edes vedota likiarvoihin vastataksemme tähän. Altaan paksuus ei ollut äärettömän pieni, mutta sen reunalla oli ulospäin levenevä reuna. (Se ei voinut olla sisäänpäin levenevä, muuten muottia ei olisi saatu irti.) Jos halkaisija mitattiin ylhäältä joko köydellä tai kepillä ja ympärysmitta reunan alapuolelta köydellä, saataisiin arvo, joka on pienempi kuin 3,14159. Kuinka leveä tämän reunan siis pitäisi olla? Kummallakin puolella se olisi vain 0,225 kyynärää, olettaen että altaan muoto oli täysin pyöreä (mikä ei välttämättä ollutkaan niin). Kyynärä oli suunnilleen kyynärpään ja keskisormen kärjen välinen etäisyys. Joten 0,225 kyynärää on suunnilleen sormeni pituus.

Tässä on mielenkiintoinen seikka: vastauksen näkeminen ei ole vaikeaa, jos on avoin useammalle kuin yhdelle mahdollisuudelle. Epäilen, ettei tämä johtunut kysyjän älykkyyden puutteesta, vaan pikemminkin siitä, että ihmisten tulisi olla avoimempia tosiasioiden analysoinnille.

K: Sanotaanko Raamatussa 1. Kuninkaiden kirjan 7:23 ja 2. Aikakirjojen 4:2–5:ssä, että piin arvo on 3?

V: Ei. Skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 328) väittää: ”Selitys on tietenkin se, että Raamatun kirjoittajat eivät olleet matemaatikkoja eivätkä edes kiinnostuneita matematiikasta, vaan he antoivat vain likimääräisiä lukuja.” Silti niille, jotka ovat pakkomielteisesti vakuuttuneita siitä, että jokainen Raamatun sana on erehtymätön (ja jotka osaavat hieman matematiikkaa), on varmasti järkytys kuulla, että Raamatun mukaan piin arvo on 3.”

Asimovilla oli tohtorin tutkinto kemiasta, joten hänen olisi pitänyt tietää paremmin. On olemassa kolme eri mahdollisuutta.

Pyöristäminen merkitsevien numeroiden mukaan: Oletetaan, että ympärysmitta oli tarkalleen 30,0 kyynärää. Koska mitat annettiin vain kokonaislukuina, mitä lukua Asimovin olisi pitänyt heidän käyttää? Täysin pyöreä, reunaton altaan antaisi arvoksi 9,55, ja se on lähempänä lukua 10 kuin mitään muuta lukua.

Reuna: Oletetaan, että joko sisäkehä oli tarkalleen 30,0 kyynärää tai että altaan paksuus teki sisä- ja ulkokehästä lähes samanlaiset. Halkaisija, joka sisälsi 4 tuuman (0,22535 kyynärää) reunan, antaisi suhteen, joka on tarkalleen 3:1.

Levenevä yläreuna: Mikään ei viittaa siihen, että altaan seinämät olisivat olleet täysin pystysuorat. Jos altaan yläreunassa olisi ollut hyvin lievä, 0,75 %:n levenevä muoto, kapeimman kohdan ulkoympärysmitta ja yläreunan ulko- tai sisähalkaisija antaisivat suhteen, joka olisi tarkalleen 3:1.

K: Oliko pronssialtaan tilavuus 1. Kun. 7:26:ssa 2 000 batia vai 3 000 batia, kuten 2. Aik. 4:5 sanoo?

V: Emme ole varmoja, sillä kyseessä on todennäköisesti kopiointivirhe, kuten teoksessa Bible Difficulties & Seeming Contradictions (s. 64) todetaan. Septuagintassa tätä lausetta ei ole.

K: Mitä 1. Kuninkaiden kirjan 8:9:n mukaan oli arkin sisällä?

V: Alun perin siellä oli kolme asiaa: kymmenen käskyn laattat, Aaronin verson kasvattanut sauva ja ruukku mannaa (Hepr. 9:4). Kuitenkin vuosisatojen kuluessa, kun arkki oli ollut filistealaisten ja epäkunnioittavien israelilaisten käsissä, ilmeisesti Aaronin sauva ja manna eivät enää olleet siellä.

K: Miksi 1. Kuninkaiden kirjan 8:12:ssa Jumala asuu paksussa pilvessä?

V: Tässä käytetty hepreankielinen sana (’araphel) tarkoittaa paksua, tummaa pilveä tai paksua pimeyttä. Jumala asuu pimeydessä ainakin kahdella tavalla.

Koska Jumala on valo, kaikki on suhteellisen pimeää verrattuna Jumalaan.

Lisäksi emme näe Jumalaa Hänen pyhyytensä vuoksi. Kuvaannollisesti pimeät, läpinäkymättömät pilvet estävät meitä näkemästä Jumalaa. Mutta pimeiden pilvien takana Jumala itse on valo ja luonnostaan lähestymätön, kuten 1. Timoteuksen kirjeen 6:16 sanoo.

Vaikka jotain hyvin kirkasta voisi elää pimeydessä, koska se on peitetty, se voisi olla pimeää myös toisella tavalla. Jotkut hyönteiset, kuten ampiaiset ja mehiläiset, näkevät enemmän ultraviolettivaloa kuin me. Fyysisesti se, mikä näyttää pimeältä meidän silmiemme kannalta, voi olla heille hyvin kirkasta. Hengellisesti se, mikä voi olla ”pimeää” syntisen ihmisen näköaallonpituuksilla, voi olla ”kirkasta” hengellisten olentojen lyhyemmillä aallonpituuksilla.

K: Miten 1. Kuninkaiden kirjan 8:12 mukaan on mahdollista, että halu tehdä tiettyjä asioita on hyvä, mutta meidän ei kuitenkaan pitäisi tehdä niitä?

V: Yksi syy on se, että teko itsessään olisi hyvä, mutta ajankohta ei ollut oikea. Se ei kuitenkaan ollut tässä tapauksessa pääsyy.

Temppelin rakentajaksi piti valita oikea henkilö, ja Jumala sanoi Daavidille suoraan, ettei hän ollut se oikea henkilö. Daavid oli hyvin sotaisa; hän esimerkiksi surmasi kaksi kolmasosaa moabilaisista vankeista, vaikka Jumala ei ollut käskenyt häntä tekemään niin. Jumala rakasti Daavidia silti, mutta Hän ei halunnut, että verinen mies (1. Aikakirja 22:8; 28:3) jäisi historiaan Jumalan temppelin rakentajana.

Nykyään kristityt tekevät toisinaan sellaisia syntejä, jotka sulkevat heidät pois tietyistä kunniallisista tehtävistä. Esimerkiksi monissa seurakunnissa on käytäntö, että jos pastori syyllistyy aviorikokseen ja sitten katuu, hänet annetaan anteeksi, häntä rakastetaan ja hyväksytään seurakunnan jäseneksi, mutta hän ei voi enää koskaan toimia pastorina, vanhimpana tai diakonina.

K: Kun Jumala 1. Kuninkaiden kirjan 8:17–19 mukaan antaa meille sydämemme hyvät toiveet, miksi Jumala sanoi 1. Kuninkaiden kirjan 8:18–19:ssä, että Daavidin toive temppelin rakentamisesta oli hyvä, mutta että hänen ei pitänyt tehdä sitä?

V: Jumalalla, aivan kuten vanhemmalla, on oikeus kieltäytyä pyynnöstä. Temppelin rakentaminen oli hyvä aikomus, mutta Daavidin ei ollut hyvä toteuttaa sitä. Jumala ei halunnut, että verinen mies, joka oli syyllistynyt murhaan ja aviorikokseen, rakentaisi Hänen temppelinsä. Nykyäänkin jokin työ voi olla hyvä tehdä, mutta tietty uskovainen ei välttämättä ole se, jonka pitäisi sen tehdä. Tai ehkä kyseisen uskovaisen ei pitäisi tehdä sitä yksin, vaan hänen pitäisi odottaa Jumalan aikataulua.

K: 1. Kuninkaiden kirjan 8:23:ssa sanotaan, ettei ollut muita jumalia kuin Herra – tarkoittaako tämä, että on olemassa muita, erilaisia jumalia?

V: Jos ”jumala” määritellään miksi tahansa, jota ihmiset päättävät palvoa, niin jumalia on ilmeisesti monia. Paavali sanoo niin myös 1. Korinttolaiskirjeen 8:5–6:ssa. Paavali sanoo 1. Korinttolaiskirjeen 10:20:ssa, että pakanain uhraukset jumalilleen olivat itse asiassa uhrauksia demoneille.

K: Miksi Salomo rukoili 1. Kuninkaiden kirjan 8:32:ssa, että Jumala antaisi vanhurskaille sen, mitä he ansaitsevat, kun kukaan meistä ei ansaitse Jumalan armoa?

V: Katso vastaus Psalmin 35:24 kohdalla olevasta keskustelusta.

K: Pitäisikö meidän 1. Kuninkaiden kirjan 8:32–53:n perusteella rukoilla, että Jumala kuulisisi ihmisten rukoukset tulevaisuudessa?

V: Uskovat rukoilevat sen mukaan, mitä he tietävät. Koska meillä on Uusi testamentti, tiedämme jo, kuinka Jumala kuulee rukouksia ja millä ehdoilla Hän on sanonut kieltäytyvänsä kuulemasta rukouksia. Sen sijaan, että pyytäisimme vain, että Jumala kuulee rukouksemme, voimme kiittää Jumalaa siitä, että Hän lupaa kuulla tottelevaisien lastensa rukoukset.

K: Miksi Jumala 1. Kuninkaiden kirjan 8:40:ssä haluaa ihmisten pelkäävän Häntä?

V: Pelko ei tässä tarkoita väärää pelkoa bluffaajaa kohtaan eikä pelkoa epäoikeudenmukaista tai ilkeää henkilöä kohtaan. Pikemminkin tämä pelko on terveellistä, järkevää kunnioitusta sitä kohtaan, joka tuomitsee kaikkien ihmisten sielut. Jumalan pelko ei ole vain kunnioitusta Häntä kohtaan, vaan se on terveellistä meillekin, sillä se estää meitä tekemästä syntiä.

K: Mitä tarkoittaa 1. Kuninkaiden kirjan 8:51 kohdassa mainittu ”rauta-uuni”?

V: Kyseessä ei ole raudasta tehty uuni, vaan se oli tuohon aikaan kuumin ihmisen tekemä esine. Se oli uuni, jota käytettiin raudan sulattamiseen.

K: Miten meidän tulisi siunata muita ihmisiä 1. Kuninkaiden kirjan 8:55 kohdassa?

V: Ainakin neljällä tavalla.

1. Elämämme tulisi olla siunaus muille.

2. Meidän tulisi kunnioittaa niitä, jotka ovat henkilökohtaisesti kunnioituksen arvoisia (Fil. 2:29), sekä niitä, jotka henkilökohtaisesta luonteestaan riippumatta ovat kunniallisissa asemissa (Room. 13:7; 1. Piet. 2:17).

3. Meidän tulisi rukoilla Jumalaa muiden puolesta, jotta Jumala siunaisi heitä ja antaisi heille armonsa ja laupeutensa (Apostolien teot 7:60; Filemon 6; Filippiläiskirje 1:7,9–10; Efesolaiskirje 1:17–18; Kolossalaiskirje 1:9–10; 1. Tessalonikalaiskirje 1:2; 2. Tessalonikalaiskirje 1:11).

4. Meidän tulisi antaa siunataksemme muita ihmisiä, mukaan lukien rahamme (Jaakobin kirje 2:14–17) ja ahkera työmme Herran palveluksessa (1. Tessalonikalaiskirje 1:5–6; 2:2, 6–8, 11–12).

K: Milloin ja miten meidän tulisi ylistää Jumalaa (1. Kuninkaiden kirja 8:56)?

V: Elämämme tulisi olla ylistystä Hänelle. Meidän tulisi puhua Jumalalle, ylistää Häntä Hänen luonteestaan ja teoistaan sekä kiittää Häntä Hänen armostaan ja laupeudestaan. Meidän tulisi myös kertoa muille Jumalan suuruudesta, rakkaudesta ja mahtavista teoista.

K: 1. Kuninkaiden kirjan 8:58,61:ssä, mikä on ero Jumalan käskyjen ja Jumalan säädösten välillä?

V: Jumalan säädökset olivat Jumalan lakeja, joita kaikkien ihmisten oli noudatettava tai muuten he joutuivat oikeudelliseen rangaistukseen. Esimerkiksi Kymmenen käskyä olivat säädöksiä. Jumalalla oli lisäkäskyjä eri ihmisille. Esimerkiksi Daavidille käskettiin, ettei hän saisi rakentaa temppeliä. Riippumatta siitä, miten kutsut käskyä tai säädöstä, meidän on toteltava kaikkea, mitä Jumala on meille käskenyt.

K: Miten Daavid 1. Kuninkaiden kirjan 9:4:ssä vaelsi rehellisellä sydämellä?

V: Daavid teki suuren synnin, mutta katui sitä täysin. On lohdullista tietää, että Jumala voi katsoa meidän vaeltavan rehellisesti, vaikka olisimmekin tehneet syntiä, kunhan katumme vilpittömästi.

K: Miksi Salomo myi osan maasta Tyyron kuninkaalle Hiramille 1. Kuninkaiden kirjan 9:11–13:ssa, kun 3. Mooseksen kirjan 25:23:ssa sanotaan, ettei maata saa myydä ikuisesti?

V: Salomo teki väärin eikä hänen olisi pitänyt myydä maata, jonka Jumala oli tarkoittanut Israelille. Salomo luultavasti ajatteli, että Hiramilta saadut aineelliset hyödyt ja apu olivat arvokkaampia kuin kyseinen maa-alue. Jumala antoi kuitenkin tuon maan israelilaisille omistettavaksi, ei Salomolle käytettäväksi mielensä mukaan.

Tässä on opetus myös meille nykypäivänä. Joskus, kun teemme kompromisseja pahan kanssa, voimme ”myydä pois” siunauksia ja varustusta, jotka Jumala oli alun perin tarkoittanut lapsillemme ja muille.

K: Voisiko 1. Kuninkaiden kirjan 9:11 kohdassa mainittu se, että Salomo luovutti 20 Naftalin kaupunkia Tyrokselle, olla yksi tekijä pohjoisen kuningaskunnan vihamielisyydessä Salomon dynastiaa kohtaan?

V: Asimovin teoksessa ”Asimov’s Guide to the Bible” (s. 326–327) mainitaan tämä seikka, ja Asimov saattaa olla tässä oikeassa. Emme tiedä kaikkia syitä, miksi pohjoisen Israelin asukkaat halusivat irrottautua. Raskas verotus oli varmasti tärkein maallinen syy. Viime kädessä syy oli kuitenkin se, että Jumala halusi erottaa pohjoisen ja etelän valtakunnat toisistaan Salomon aikana alkaneen tottelemattomuuden vuoksi.

K: Onko 1. Kuninkaiden kirjan 9:18 kohdassa todella kyse ”Tadmorista”, kuuluisasta oaasista Syyrian autiomaassa, vai ”Tamarista” Juudean autiomaassa, kuten 2. Aikakirjan 8:4 kohdassa mainitaan?

V: Se on Juudassa sijaitseva Tamar, 16 mailia (26 kilometriä) Kuolleenmeren lounaispuolella, koska siinä sanotaan, että se on Juudassa. Oikea kirjoitusasu on joidenkin nykyihmisten mielestä tärkeämpää kuin muinaisille ihmisille.

K: Käyttikö Salomo 1. Kun. 9:22:ssa israelilaisia pakkotyöhön, vai kutsiko hän 30 000 israelilaista koko Israelista, kuten 1. Kun. 5:13:ssa sanotaan?

V: Teoksessa When Critics Ask, s. 182–183, todetaan, että näissä kahdessa jakeessa käytetään eri hepreankielisiä sanoja. 1. Kuninkaiden kirjan 5:13 (heprealaisissa Raamatuissa 5:27) sanoo mas tai hammas, mikä tarkoittaa kutsuntoja. 1. Kuninkaiden kirjan 9:21 käyttää sanaa mas-obed, mikä tarkoittaa pakkotyötä. 1. Kuninkaiden kirjan 9:22 mukaan Salomo ei palkannut yhtään israelilaista orjaksi ”abed”.

K: Oliko 1. Kuninkaiden kirjan 9:23:ssa 550 päällikköä vai 250, kuten 2. Aikakirjan 8:10 sanoo?

V: Vastaus voi olla kumpi tahansa, sillä kyseessä on todennäköisesti kopioijan virhe.

K: Mistä Salomo sai kaiken tämän kullan 1. Kuninkaiden kirjan 10:14 ja 2. Aikakirjojen kirjan 1:15–17 mukaan?

V: Skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 412, 417) toteaa, että kronikoitsija kuvaa Salomonin rikkautta ”hillittömän liioitellusti”. Salomon oli kuitenkin todellakin näin varakas.

Tyyron Hiram antoi Salomolle 120 talenttia kultaa 20 Galilean kaupungista (1. Kuninkaiden kirja 9:14). Salomo ja Hiram toivat Ofirista 420 talenttia kultaa (1. Kuninkaiden kirja 9:28). Saban kuningatar antoi Salomolle 120 talenttia kultaa (1. Kuninkaiden kirja 10:10). Yksi metallitalentti on noin 75 paunaa NET-käännöksen (s. 602) mukaan.

Yhteensä: Yhdessä vuodessa Salomo sai 666 talenttia kultaa (1. Kuninkaiden kirja 10:14). Salomo käytti tuon kullan 200 suuren kultakilven ja 300 muun kilven valmistamiseen sekä peitti valtaistuimensa ja juomamaljansa kullalla (1. Kuninkaiden kirja 10:16–21).

Miten heillä saattoi olla niin paljon kultaa muinaisina aikoina? Tämä oli valtava rikkaus, mutta muillakin kuninkailla oli rikkauksia. Teoksen 735 Baffling Bible Questions Answered (s. 120–121) mukaan Assyrian Esarhaddon ”päällysti” Asshurin pyhäkön ”seinät kullalla ikään kuin se olisi kipsiä”. Eräs egyptiläinen faarao päällysti 200-foot pituisen proomun kullalla vesiviivaan asti. Kun faarao Shishak valloitti Juudan, hän vei suurimman osan kullasta ja kuoli vuotta myöhemmin. Hänen poikansa, Osorkon I, lahjoitti vuonna 921 eKr. 383 tonnia kultaa ja hopeaa osana lahjoitustaan jumalille.

K: Onko 1. Kuninkaiden kirjan 10:22 kohdassa mainittu Tarsis sama paikka kuin Ofir?

V: Ei, se ei ole sama. Ofir on todennäköisesti nykyinen Etiopia tai sen eteläpuolella. Tarsis (nykyisessä Espanjassa) oli luultavasti läntisin sivistynyt kaupunki. Myös Asimovin teoksessa Guide to the Bible (s. 332) todetaan, että Ofir ja Tarsis olivat eri paikkoja.

Oli olemassa kaksi muuta Tarshish-nimistä kaupunkia. Toinen sijaitsi Sardinian saarella ja toinen Vähä-Aasiassa, mutta tässä yhteydessä tarkoitetaan nimenomaan Espanjassa sijainnutta kuuluisaa kaupunkia.

K: Miten Salomo 1. Kuninkaiden kirjan 10:23 mukaan ylitti kaikki maan kuninkaat?

A: Sana ”maa” voi tässä tarkoittaa joko ”maata” tai sitten ”aluetta”, eli Lähi-idän aluetta. Salomo vihki temppelin käyttöön vuonna 960 eKr., ja tuolloin muut Lähi-idän valtakunnat olivat sekasorrossa. Salomo oli jopa rikkaampi kuin Egypti. Libyalainen Shishaq/Shishak valloitti Egyptin noin vuosina 950–945 eKr. Näin ollen Salomo oli tuolloin Lähi-idän alueen, eli heidän tuntemansa maailman, vaurain hallitsija. Hän oli myös ainakin yksi maailman vauraimmista hallitsijoista.

Kreikassa tämä aika oli osa kreikkalaisen sivilisaation niin sanottua ”pimeää keskiaikaa”.

Amerikoissa, lukuun ottamatta Meksikon olmeekkeja ja muutamia maya-kansoja, amerikkalaiset sivilisaatiot olivat hyvin alkeellisia noin vuonna 1000 eKr.

Kiinassa tämä oli kuningas Khaon (1052–1002 eKr.) aikaa. Kuningas Khao kuoli taistelussa Han-joella, ja Zhou-dynastian kuningas Mu (976–922 eKr.) nousi seuraavaksi kuninkaaksi.

Intiassa arjalaiset vakiinnuttivat valtaansa dravidialaiskansojen yli noin vuoteen 900 eKr. asti. Arjalaiset eivät kuitenkaan muodostaneet yhtä ainoaa valtakuntaa, vaan he koostuivat useista heimoista. Teoksessa TimeFrame 1500–600 eKr. (s. 138) todetaan: ”Intian vedalaisen aikakauden myöhempi vaihe, suunnilleen vuosina 1000–600 eKr., oli aikaa, jolloin arjalaisten elämässä tapahtui valtavia muutoksia ja mullistuksia lähes kaikilla elämänalueilla. Arjalaiset levisivät itään ja etelään Ganges-joen suureen laaksoon ja sen ulkopuolelle raivaamalla metsiä tulella aina kun se oli tarpeen, luodakseen tilaa asutuksilleen. Heidän jatkuvasti keskenään riitelevät pienet valtiot kehittyivät harvemmiksi ja suuremmiksi kuningaskunniksi ja tasavalloiksi, joilla oli pysyvät pääkaupungit ja laajalle levinneet hallintokoneistot.”

Näin ollen Kiinassa oli ainoa kuningas, joka pystyi kilpailemaan Salomonin kanssa maailman rikkaimman hallitsijan tittelistä.

K: Miksi kuningas Salomolla oli 1. Kuninkaiden kirjan 10:26 mukaan niin paljon sotavaunuja ja hevosia, kun 5. Mooseksen kirjan 17:16–17 mukaan kuninkaan ei pitäisi hankkia liikaa hevosia?

V: Salomo teki väärin molemmissa asioissa. On otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. Tavalliselle kuninkaalle oli luonnollista vahvistaa armeijaansa varmistaakseen mahdollisimman hyvän suojan.

Salomo ei ollut ”maallisen valtakunnan” kuningas, vaan Jumalan kansan kuningas. Kun luotat Jumalaan, Jumalan totteleminen tarkoittaa joskus sitä, että teet asioita luottaen Jumalaan eikä omaan voimaasi.

2. Sota-ajokit ovat tehokkaimpia hyökkäyssodankäynnissä avoimilla tasangoilla, eivät puolustuksessa. Jumala ei ollut kiinnostunut siitä, että israelilaiset valloittivat tai asettuivat asumaan Luvatun maan ulkopuolelle Syyriaan, Mesopotamiaan tai Egyptiin.

K: Oliko 1. Kuninkaiden kirjan 11:1–3:ssa [oikeastaan 1. Kuninkaiden kirjan 1:1–3] järjetöntä, että Daavid makasi nuoren neitsyen kanssa, kuten muslimi Ahmad Deedat väittää?

V: 1. Kuninkaiden kirjan 11:1–3:ssa ei ole mitään tällaista, mutta Deedat tarkoitti luultavasti Abishagia, Daavidin imettäjää, 1. Kuninkaiden kirjan 1:1–3:ssa.

Kaksi kysymystä kaikille, jotka ottavat tämän esille.

1) Väitätkö todella, että vanhan profeetan seksi nuoremman tytön kanssa on järjetöntä?

2) Koska Raamattu nimenomaisesti sanoo, ettei Daavid harrastanut seksiä hänen kanssaan, vihjaatko, että profeetta Daavid harrasti seksiä hänen kanssaan, ja millä perusteella?

Daavid oli vanha ja kuolemaisillaan, ja 1. Kuninkaiden kirjan 1:4 sanoo nimenomaisesti, ettei Daavid ollut sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan, vaikka hänen sanottiin olevan kaunis. Joskus hyvin vanhat miehet, jotka ovat lähellä kuolemaa, eivät halua tai eivät kykene sukupuoliyhteyteen.

Kuitenkin jos kuvitellaan, että Daavid olisi ollut nuorempi ja että hänellä olisi ollut sukupuoliyhteys tytön kanssa, se ei olisi puoleksikaan niin absurdi kuin se, että väitetty profeetta harrastaisi seksiä 8- tai 9-vuotiaan tytön kanssa, eikö niin? Tämä on hyvin dokumentoitu varhaisissa arvovaltaisissa muslimilähteissä: Bukhari, osa 5, kirja 58, luku 43, nro 236, s. 153; Bukhari, osa 5, kirja 58, luku 43, nro 234, s. 152; Bukhari, osa 7, kirja 62, luku 60, nro 88, s. 65; Sahih Muslim, osa 2, kirja 8, luku 548, nro 3309, 3310, 3311, s. 715–716; Sahih Muslim, osa 4, kirja 29, luku 1005, nro 5981–5982, s. 1299; Sunan Abu Dawud, osa 2, kirja 5, luku 700, nro 2116, s. 569; Sunan Abu Dawud, osa 3, kirja 36, luku 1769, nro 4913, 4915, 4916, 4917, 4918, s. 1373–1374; Sunan Abu Dawud, osa 3, kirja 36, luku 1770, nro 4915–4919, s. 1374. Tirmidhi, ”Avioliitto Allahin lähettilään mukaan”, nro 1027; (Sunan Nas’ai, Avioliittokirja, nro 3255, 3256, 3257, 3258; Ibn-i-Majah, osa 3, kirja 9, luku 13, nro 1876, 1877, s. 133–134; (Guillaume, A., The Life of Muhammad, käännös Ibn Ishaqin teoksesta Sirat Rasul Allah, Oxford University Press, Karachi, Pakistan, s. 682).

K: Miksi 1. Kuninkaiden kirjan 11:1–3 mukaan Salomolla oli 700 vaimoa ja 300 sivuvaimoa, mikä oli ristiriidassa Jumalan käskyn kanssa 5. Mooseksen kirjan 17:17:ssä?

V: 5. Mooseksen kirjan 17:17 mukaan kuninkaalla ei saisi olla monia vaimoja, ja Daavid ja Salomo tekivät syntiä toimimalla toisin. Vaimojen ottaminen oli yleinen tapa vahvistaa liittoutumia, mutta oli silti väärin olla tottelematta Jumalaa. 1. Kuninkaiden kirjan 11:1–4 mukaan Salomo teki syntiä menemällä naimisiin näiden ulkomaalaisten naisten kanssa ja käänsi sydämensä pois Jumalasta.

Teoksessa Hard Sayings of the Bible (s. 229) on mielenkiintoinen sovellus tästä. Vaikka Salomo olisi pitänyt asettaa esimerkkinä korkeammat vaatimukset, hän luultavasti alkoi pitää itseään sellaisena, jolle Jumalan asettama rajoitus ei enää koskenut. Kun nykypäivän kristillinen johtaja pitää itseään sellaisena, jolle Jumalan tavallisille kristityille asettamat rajoitukset eivät koske, kyseinen johtaja on erittäin vakavissa hengellisissä vaikeuksissa.

K: Tarkoittiko 1. Kuninkaiden kirjan 11:11–13, että Jumala ei välittänyt Salomon vaimojen lukumäärästä vaan pikemminkin siitä, että he olivat vieraita? (Eräs muslimi väitti näin.)

V: Ei ole totta, että Jumala ei olisi välittänyt siitä, että Salomolla oli niin monta vaimoa. Jumala välitti siitä, että Salomo otti epäuskoisia vaimoja (1. Kuninkaiden kirja 11:2), mutta Jumala myös käski kuninkaita 5. Mooseksen kirjan 17:17:ssä olemaan ottamatta monia vaimoja.

K: Hyväksyykö 1. Kuninkaiden kirjan 11:1–3 moniavioisuuden?

V: Ei, koska Salomo teki syntiä ottamalla niin monta vaimoa. Yleisesti ottaen Vanha testamentti salli moniavioisuuden, mutta ei kannustanut siihen, kuten Matteuksen evankeliumin 19:5 (jossa siteerataan 1. Mooseksen kirjan 2:24) sanoo: ”kaksi”, ei ”monet”, ”tulevat yhdeksi lihaksi”. Uudessa testamentissa moniavioisuutta ei kielletty, mutta 1. Timoteuksen kirjan 3:2 mukaan yhdelläkään vanhimmalla tai seurakunnan johtajalla (episcopos) ei saanut olla useampaa kuin yksi vaimo.

K: Millainen isähahmo Salomon mielestäsi oli Rehabeamille 1. Kuninkaiden kirjan 11:1–13 mukaan, kun hän opetti tätä olemaan viisas kuningas?

V: Salomo oli erittäin kiireinen mies: hän solmi kauppaliittoja, rakensi palatsiaan ja Jumalan temppeliä, rakensi myös kaikkia niitä epäjumalten temppeleitä sekä vietti aikaa kaikkien vaimojensa kanssa. Emme tiedä, jäikö Salomolle lainkaan aikaa kasvattaa lukuisia lapsiaan asianmukaisesti. Salomo oli hyvin huolissaan ”omasta” valtakunnastaan; emme tiedä, kuinka huolissaan Salomo oli Jumalan valtakunnasta, sekä nykyhetkessä että tulevaisuudessa hänen jälkeensä.

Mutta siitä huolimatta Rehabeam tiesi jotain Jumalasta. Hän ja johtajat nöyrtyivät Jumalan edessä 2. Aikakirjan 12:6–8:ssa. Kuinka paljon luulet Rehabeamin kunnioittaneen Salomonin uskoa Jumalaan? Sen jälkeen, kun Salomo oli rakentanut kaikki nuo epäjumalatemppelit, luultavasti ei kovin paljon.

Rehabeam oppi kuitenkin joitakin asioita isältään. 2. Aikakirjan 11:21 mukaan Rehabeamilla oli 18 vaimoa ja 60 sivuvaimoa. Tämän perusteella voisi epäillä, että Rehabeamin tärkein huolenaihe ei ollut jäädä isänsä varjoon, vaan tulla pidetyksi suurena, kuten isänsä.

K: Miten 1. Kuninkaiden kirjan 11:4,6 mukaan Daavid oli koko sydämestään omistautunut Jumalalle, kun taas Salomo ei ollut?

V: Tämä on hyvä jae tarkastella, mitä Jumala pitää ”kokonaisvaltaisena omistautumisena” Hänelle (King James -versiossa sanotaan ”täydellinen”). Kumpikaan Daavidista tai Salomosta ei ollut synnitön ja täydellinen, eikä ”kokonaisvaltainen omistautuminen” tarkoita sitä. Pikemminkin kokonaisvaltainen omistautuminen tarkoittaa, että sydän on oikeassa paikassa.

Vaikka Daavid teki suuria syntejä – aviorikoksen, valehtelun ja murhan –, hän katui tekojaan, ja katumuksensa jälkeen Daavid omistautui koko sydämestään Jumalalle.

Salomo puolestaan teki syntiä menemällä naimisiin liian monen naisen kanssa, ulkomaalaisten, epäuskoisten vaimojen kanssa, ja jopa rakentamalla temppeleitä heidän epäjumalilleen. Salomo ei koskaan julkisesti katunut sitä.

K: Miksi faarao auttoi Salomonin vihollisia (1. Kun. 11:14–23, 40 ja 2. Aik. 10:2)?

V: Kyseessä ei välttämättä ollut sama faarao. Siitä huolimatta, kuten monet muutkin, Egyptin hallitus oli opportunistinen ja saattoi vaihtaa puolta, kun se oli Egyptin edun mukaista. Farao antoi turvapaikan edomilaiselle Hadadille, Salomonin viholliselle (1. Kuninkaiden kirja 11:14–23), vaikka farao oli vastahakoinen näkemään tämän palaavan Edomiin. Farao antoi turvapaikan Jerobeamille (2. Aikakirja 10:2). Salomonin kuoleman jälkeen, kun Jerobeam hallitsi pohjoista valtakuntaa, farao kuitenkin hyökkäsi sekä Juudan että Israelin alueelle.

K: Miten Joab johti armeijaa 1. Kuninkaiden kirjan 11:15 kohdassa, kun Salomo oli käskenyt Joabin surmattavaksi 1. Kuninkaiden kirjan 2:30–34 kohdassa?

V: Avain tähän löytyy 1. Kuninkaiden kirjan 11:15:stä, jossa kerrotaan, että kyseessä on takautuma Daavidin kuninkausaikaan. 1. Kuninkaiden kirjan 2:30–34:ssä Joab surmattiin vasta Daavidin kuoleman jälkeen. Kirjoittaja on sisällyttänyt tämän takautuman kertoakseen meille taustatietoja Edomin Hadadista.

K: Mitä muuta näyttöä meillä on 1. Kuninkaiden kirjan 11:16 kohdassa siitä, että Joab surmasi kaikki Edomin miehet?

V: Meillä ei ole tästä mitään Raamatun ulkopuolista kirjallista todistetta, ja siihen on luultavasti hyvä syy. Edomilaisia olisi jäänyt vain harvoja kirjoittamaan siitä, ja siksi meillä ei ole nykyään edomilaisten virallista kirjallista historiaa.

K: Milloin Syyrian kuninkaat hallitsivat (1. Kun. 11:23)?

V: Tässä on aikajärjestys, joka on otettu teoksista The Bible Knowledge Commentary: Old Testament, s. 509, ja The New International Bible Commentary, s. 394.

K: Miksi 1. Kuninkaiden kirjan 11:40 mukaan Shishak antoi kapinalliselle Jerobeamille turvapaikan Salomonilta, vaikka aiemmin, 1. Kuninkaiden kirjan 3:1 mukaan, farao oli antanut tyttärensä naimisiin Salomonille?

V: Kyseessä olivat eri faaraot. Salomonin appi oli joko Siamun tai Psusennes II. Näiden faaraoiden kuoleman jälkeen Shishak, libyalainen, joka oli Egyptin armeijan kenraali, nousi faaraoksi noin vuonna 945 eKr.

K: Miksi 1. Kuninkaiden kirjan 11:40:ssä käytetään sanaa ”kuningas” eikä ”farao”?

V: Pohjois-Egyptin hallitsija oli Shishak, libyalainen kenraali. Vaikka häntä ja hänen jälkeläisiään kutsuttiin faaraoiksi, he eivät koskaan hallinneet koko Egyptiä, ja ehkä Raamatun kirjoittaja halusi osoittaa, että Shishakista tuli hallitsija, mutta hän ei kuulunut entisen faaraon sukuun.

K: Miksi Rehabeam meni Sikemiin (1. Kun. 12:1 ja 2. Aik. 10:1)?

V: Sikem, muinainen paikka, jossa Jumala ilmestyi ensimmäisen kerran Aabrahamille, sijaitsee selvästi pohjoisella alueella, vaikka se oli vain 30 mailia Jerusalemin pohjoispuolella. Aivan kuten Daavid kruunattiin Juudan kuninkaaksi ja Israelin kuninkaaksi, Rehabeam matkusti pohjoiseen ottamaan erikseen vastaan myös pohjoisten heimojen kuninkuuden. Se, että israelilaiset kruunaisivat hänet kuninkaaksi, oli itsestään selvä asia – tai niin ainakin Rehabeam ajatteli.

Jerobeam oli paennut Egyptiin kapinoituaan Salomonia vastaan. Jerobeam oli palannut Egyptistä nimenomaan siksi, että pohjoisten heimojen päämiehet olivat pyytäneet häntä tulemaan. Joten jos Rehabeam ei aikonut keventää heidän taakkaaansa, he olivat jo varautuneet siihen mahdollisuuteen.

Kun kruunajaiset menivät täysin pieleen, Rehabeam ei halunnut enää mennä Sikemiin, koska Jerobeam oli linnoittanut sen (1. Kuninkaiden kirja 12:25).

K: Mitä tietoa (jos mitään) Rehabeamilta puuttui 1. Kuninkaiden kirjan 12:6–11 kohdassa?

V: Ehkä sen, että Jumala oli luvannut Salomolle, että valtakunta jakautuisi. Hän ei luultavasti myöskään tiennyt, että eräs profeetta oli sanonut Jerobeamille, että tämän tulisi kapinoida ja että hän menestyisi siinä.

K: Jos joku olisi 1. Kuninkaiden kirjan 12:6–8:ssa neuvonut: ”Älä tee tätä, tai valtakunta hajoaa”, miksi Rehabeam olisi hylännyt tämän neuvon?

V: Rehabeam saattoi sanoa jotain seuraavaa: ”Minulla on paljon viisaita neuvonantajia, jotka sanovat toisin. Olen samaa mieltä siitä, että valtakunnan jakautuminen olisi huono asia, mutta sen tapahtumisen todennäköisyys on lähes olematon, kuten luotetut neuvonantajani kertovat. Rakennushankkeiden ja rikkauden hyödyt ovat merkittävämpiä kuin mitättömät riskit.”

Rehabeamilla oli jo vanhempia neuvonantajia, jotka antoivat hänelle hyviä neuvoja. Mutta sen sijaan, että Rehabeam olisi sanonut: ”Hylkään neuvonne ja teen mitä haluan”, hän suojeli itseään. Hän löysi muita neuvonantajia, jotka sanoivat sen, mitä hän halusi kuulla, jotta hän voisi sanoa, että hän vain noudatti neuvonantajiensa ohjeita.

K: Miksi Rehabeam oli niin tyhmä 1. Kuninkaiden kirjan 12:6–11 ja 2. Aikakirjan 10:1–15 kohdissa?

V: On kaksi mahdollista, toisiaan täydentävää syytä.

Jotkut ihmiset eivät etsi uusia ideoita. Ehkä Rehabeam oli jo päättänyt asian ja vain teeskenteli kuulevansa kaikkia osapuolia.

Toisaalta ehkä hän arvioi, mikä neuvo oli parempi, pelkästään sen perusteella, kuinka läheinen hän oli neuvoja antaneisiin ihmisiin. Nykyään ihmiset voivat tehdä saman virheen päättäessään ristiriitaisista näkemyksistä pelkästään neuvonantajan läheisyyden perusteella. Tietenkin 1. Kuninkaiden kirjan 12:15 kertoo lopullisen syyn: Jumala halusi, että valtakunta jaettaisiin.

K: Miten nykypäivän ihmiset tekevät 1. Kuninkaiden kirjan 12:6–11 ja 2. Aikakirjan 10:1–15 mukaisia virheitä, kuten Rehabeam?

V: Ylpeys edeltää kaatumista, ja usein ihmisillä on oltava paljon itseluottamusta, ennen kuin he tekevät todella typeriä asioita. Jos ajatus siitä, että israelilaiset saattaisivat kapinoida, olisi edes tullut Rehabeamin tai hänen typerien neuvonantajiensa mieleen, Rehabeam ei varmasti olisi pitänyt heitä itsestäänselvyytenä.

Työpaikallasi, työtovereidesi keskuudessa, seurakunnassasi ja perheessäsi – mihin asioihin luotat niin paljon, että pidät niitä itsestäänselvyytenä?

K: Kun neuvonantajat sanovat ristiriitaisia asioita 1. Kuninkaiden kirjan 12:6–11 ja 2. Aikakirjan 10:3–19 kohdissa, miten erotat, mitkä neuvonantajat ovat oikeassa? – Miten Rehabeam teki sen?

V: Oikea tapa on rukoilla ja sitten punnita kunkin päätöksen hyvät ja huonot puolet sekä riskit. Mutta entä jos et ole varma asiasta (kuten usein on)? Voit punnita, kuinka paljon luottamusta sinun pitäisi osoittaa eri neuvonantajia kohtaan.

On olemassa pari väärää tapaa, ja ehkä Rehabeam teki molempia. Ensinnäkin Rehabeam teki valintansa sen perusteella, mitä hän halusi kuulla. Hän voisi perustella toimintansa luotettujen neuvonantajien sanoilla, jos asiat menisivät pieleen.

Toiseksi ehkä Rehabeam ei välittänyt kovinkaan paljon, koska hän ajatteli, että asiat sujuisivat hyvin kummassakin tapauksessa. Kyse ei ollut siitä, kuka oli oikeassa – ehkä Rehabeam ajatteli, että molemmat vaihtoehdot toimisivat. Pikemminkin kyse oli siitä, kehen hän päätti luottaa ja ketä seurata?

Kolmas väärä tapa tehdä päätös perustuu yksinomaan tuttuuteen: miten olemme tehneet sen aiemmin, ja kumpi vaihtoehto tuntuu mukavammalta?

K: Miten 1. Kuninkaiden kirjan 12:10 kohdassa sanotaan: ”Pikkusormeni on paksumpi kuin isäni vyötärö”?

V: Tässä on yksi erittäin huono tapa arvioida riskiä: valita se vaihtoehto, joka saa sinut näyttämään kovemmalta. Heidän halunsa osoittaa, kuinka kovia, vahvoja tai voimakkaita he ovat, on suurempi kuin heidän halunsa hyödyttää muita tai joskus jopa itseään.

K: Miksi Rehabeam sitten lähetti 1. Kuninkaiden kirjan 12:18:ssa veropäällikön Adoramin/Hadoramin?

V: Emme tiedä, miksi Rehabeam lähetti Adoramin. Teoksessa *The Expositor’s Bible Commentary*, osa 4, s. 115, esitetään, että Rehabeam halusi koetella heidän päätöstään lähettämällä viranomaisen keräämään veroja. Ottaen kuitenkin huomioon Salomon koko omaisuuden, Rehabeam ei ehkä olisi tarvinnut lisää verotuloja. Ehkä Adoramin tehtävänä oli luvata heille rahaa, jotta he pysyisivät uskollisina.

Toisaalta ehkä Adoram oli vastuussa pakkotyöstä, ja koska he olivat aiemmin kuunnelleet tätä ylintä auktoriteettia, Rehabeam ajatteli typerästi, että he saattaisivat kuunnella häntä uudelleen.

Mutta tässä vaiheessa he eivät välittäneet hieman lisää rahasta, Adoramista, Rehabeamista tai edes siitä, pysyisikö kuningaskunta yhtenäisenä. Heti kun Rehabeam antoi vastauksensa, heidän mielensä oli jo tehty.

K: Miten arvioisit nykypäivänä riskin vakavuuden 1. Kuninkaiden kirjan 12:18 valossa?

V: Arvioitavia asioita on kaksi: tapahtuman vakavuus ja todennäköisyys. Kuvittele pahin mahdollinen skenaario ja laske sen kustannukset rahan, ajan, uran, menetettyjen mahdollisuuksien ja tulevaisuuden rajoitteiden kannalta. Jotkut tekevät niin, mutta unohtavat arvioida myös vahinkojen vakavuutta tai ihmissuhteiden, maineen ja hyvän nimen menettämistä. Jos vakavuus on riittävän alhainen, ihmiset usein vain sivuuttavat asian. Mutta jos voit poistaa riskin kokonaan ilman suuria kustannuksia, miksi et tekisi niin? Jos riskin seuraukset ovat vakavia etkä voi poistaa sitä kokonaan vaan vain lieventää sitä, ja voit pienentää riskiä, miksi et tekisi niin? Esimerkiksi, kuinka paljon minulle aiheutuu haittaa tai kuinka paljon arvostukseni muiden silmissä laskee, jos kiinnitän turvavyön ennen ajon aloittamista vakavien vammojen ehkäisemiseksi? Jos siitä ei aiheudu kustannuksia, miksi et tekisi niin joka kerta, vaikka laki ei sitä vaatisikaan?

Joten esimerkiksi, jos olet ikääntynyt henkilö, missä vaiheessa hiihto-onnettomuuden vakavuus ja todennäköisyys eivät enää ole sen arvoisia, että otat riskin menemällä hiihtämään? Se saattaa riippua siitä, kuinka hyvä hiihtäjä olet, ja millaisille rinteille (vihreä, sininen, musta, kaksoismusta) yrität mennä.

Ihmiset saattavat arvioida riskin vakavuuden väärin, mutta useammin he arvioivat väärin sen esiintymistiheyden.

K: Seurasiiko 1. Kuninkaiden kirjan 12:20:ssa vain Juuda Daavidin sukua, vai seurasi myös Benjamin 1. Kuninkaiden kirjan 12:21–23:ssa ja 2. Aikakirjan 11:12:ssa?

V: ”Juuda” tarkoittaa tässä Juudan kuningaskunnan maata. Ilmeisesti myös Benjamin oli tarkoitettu mukaan, koska seuraavassa jakeessa sanotaan, että Benjamin oli Juudan kanssa. Lisäksi Simeonin heimo oli hajallaan ympäri Juudaa, ja monet leeviläiset asuivat Juudan maassa.

K: Koska Jumala määräsi tämän jakautumisen 1. Kuninkaiden kirjan 12:21–24 ja 2. Aikakirjan 11:2–4 mukaan, oliko Rehabeam voimaton (ja siten syytön) tekemisissään?

V: Ei tietenkään. Rehabeam oli innokas kulkemaan tätä uhkarohkeaa polkua. Mutta Jumala ei ainoastaan tiennyt sitä ja sallinut sen, vaan Jumala määräsi, että Rehabeam voisi tehdä mitä hän halusi tehdä.

K: 1. Kuninkaiden kirjan 12:22–24 ja 2. Aikakirjan 10:1–19; 11:1–4 mukaan kuka tarkalleen ottaen aiheutti jakautumisen: Jumala, Salomo, Rehabeam vai Jerobeam?

V: Kysytäänpä ensin yksinkertaisempi kysymys. Oletetaan, että joku on oikeudessa syytettynä metsäpalon sytyttämisestä. Kyllä, hän myöntää pudottaneensa huolimattomasti palavan tulitikun, mutta jos kyseessä olisi ollut aavikko metsän sijaan, siitä ei olisi aiheutunut mitään vahinkoa. Tai jos Jumala ei olisi täyttänyt maapallon ilmakehää hapella, maapallolla ei olisi eläimistöä, eikä metsäpaloa olisi syntynyt. Joten hän ei oikeastaan aiheuttanut metsäpaloa, vaan se oli Jumalan teko. Kuinka pitkälle luulet hänen pääsevän tuolla puolustuksellaan?

Monilla asioilla on useampi kuin yksi syy, kuten tulipalon tapauksessa ilma, polttoaine ja kipinä. Ilma ja polttoaine olivat välttämättömiä syitä, mutta tulitikku oli suora ”kipinä”, eli se tehokas syy, joka sytytti tulipalon jo olemassa olleissa, normaaleissa olosuhteissa. Monilla asioilla ei ole yhtä ainoaa syytä; niillä on syy-seurauspuu. Esimerkiksi jotta D tapahtuisi, ensin on tapahduttava A, sitten B, sitten joko C1 tai C2, ja vasta sitten D tapahtuu.

Jerobeam oli syy-seurauspuun viimeinen lenkki, heti Rehabeamin typerän vastauksen jälkeen. Mutta Jumala käski Jerobeamia kapinoimaan, ja Jumala ilmoitti Salomolle, että hänen poikansa menettäisi kymmenen heimoa, koska Salomo oli ollut tottelematon palvomalla muita jumalia ja rakentamalla epäjumalatemppeleitä. Salomo oli niin viisas ja niin suuri, ettei hän enää katsonut tarvitsevansa noudattaa Jumalan käskyä olla palvomatta muita jumalia (1. Kuninkaiden kirja 11:7–13). Salomo oli ensimmäinen, joka määräsi epäjumalatemppelien rakentamisen, ja hänen pahan johtajuutensa seuraukset vainosivat israelilaisia aina pakkosiirtolaisuuteen asti. Salomolla ei luultavasti ollut aavistustakaan siitä, kuinka vakavia ja pitkäkestoisia hänen syntinsä seuraukset tulisivat olemaan.

K: Kuka 1. Kuninkaiden kirjan 12:22–24 mukaan sai jakautumisen jatkumaan?

V: Jumala ei kertonut Salomolle, Rehabeamille, Jerobeamille eikä kenellekään muulle, milloin jakautuminen tapahtuisi; profetia olisi voinut täyttyä jo Rehabeamin hallituskauden lopussa. Jumala ei kertonut millekään profeetalle, että jakautumisen oli jatkuttava; Jerobeam suunnitteli huolellisesti, miten siitä tulisi pysyvä. Tietenkin Jumala tiesi tämän ja salli sen tapahtua.

K: Kuka aiheutti 1. Kuninkaiden kirjan 12:25–33 mukaan jakautumisen seurauksena syntyneen epäjumalanpalvonnan?

V: Tämä on toinen seuraus syy-seurausketjussa. Kun Jerobeam oli kapinoinut, hän olisi voinut sanoa: ”Jumala käski minun kapinoida, ja niin tein, ja voin luottaa siihen, että Jumala pitää valtakuntani erillisenä niin kauan kuin Hän haluaa.” Mutta ei, Jerobeam tunsi, että hänen oli otettava asiat omiin käsiinsä, eikä hänen erillinen valtakuntansa kestäisi, ellei hän saisi kansaa vaihtamaan uskontoa ja syöksymään epäjumalanpalvontaan. Jerobeam ei todennäköisesti ollut omistautunut kultaisten vasikoiden epäjumalanpalvonnalle. Pikemminkin hän käytti epäjumalanpalvontaa yksinkertaisesti keinona päästä päämäärään, välineenä, joka auttoi ylläpitämään jakautumista. Surullista on se, että suurin osa pohjoisten heimojen kansasta suostui tekemään juuri niin.

K: Asuiko Jerobeam 1. Kuninkaiden kirjan 12:25:n mukaan Sikemissä vai Tirzassa, kuten 1. Kuninkaiden kirjan 14:12–17 sanoo?

V: Joko Jerobeam oli muuttanut, tai – mikä on yleisempää – kuninkailla ja ruhtinilla oli useampi kuin yksi koti. Sikem oli linnoitettu kaupunki. 1. Kuninkaiden kirjan 14:12–17 mukaan Jerobeam ja hänen vaimonsa muuttivat Tirzaan, kun heidän poikansa oli sairas. Ehkä he ajattelivat, että Tirzan ilmasto oli parempi heidän kuolevalle pojalleen.

K: Miksi Jerobeamilla oli kaksi kultaista vasikkaa (1. Kuninkaiden kirja 12:28–29)?

V: Jerobeam uskoi, että jos pohjoisen Israelin asukkaat jatkaisivat vuotuista palvontaa Jerusalemissa, heidän uskollisuutensa häntä kohtaan olisi aina kyseenalainen, kuten 1. Kuninkaiden kirjan 12:27 osoittaa.

Tämänpäiväisessä teoksessa Handbook for Solving Bible Difficulties (s. 271–272) esitetään mielenkiintoinen teoria, jonka mukaan nämä vasikat olivat väärää palvontaa todellista Jumalaa kohtaan. Koska Baal kuvattiin usein ratsastamassa kahden vasikan selässä ja koska liittoarkissa oli kaksi kerubia, jotka saattoivat muistuttaa vasikoita, nämä kaksi vasikkaa olivat ikään kuin Jumala ratsastaisi niiden selässä, paitsi että Jumalaa ei näytetty.

Tämä näkemys ei kuitenkaan voi olla oikea, sillä 1. Kuninkaiden kirjan 12:28:ssa Jerobeam sanoi: ”Tässä, oi Israel, ovat jumalanne, jotka toivat teidät pois Egyptin maasta”; näin ollen näitä vasikoita itseään palvottiin jumalina, ehkä kuten Aaronin kultaista vasikkaa. Vasikoita ja sonneja palvottiin yleisesti Vähä-Aasiasta Egyptiin.

K: Miksi Jerobeam valitsi 1. Kuninkaiden kirjan 12:29:ssä Betelin ja Danin kultaisten vasikoiden sijoituspaikoiksi?

V: Syitä oli luultavasti kaksi.

Maantieteellinen syy: Betel sijaitsi pohjoisen kuningaskunnan eteläosassa. Dan sijaitsi kaukana pohjoisessa. Tämä olisi kansalle kätevämpää, ja Jerobeam luultavasti ajatteli, että se auttaisi pitämään kansakunnan yhtenäisenä.

Perinteellinen syy: Nykyisessä teoksessa Handbook for Solving Bible Difficulties (s. 270–271) huomautetaan, että Danissa oli ollut pyhäkkö jo 300 vuotta, eli kauemmin kuin israelilaiset olivat olleet Jerusalemissa. Abraham itse oli rakentanut alttarin Beteliin. Siten Jerobeam valitsi kaksi paikkaa, joilla oli pidempi perinne israelilaisten uskonnollisesta palvonnasta kuin Jerusalemissa. Monille perinne on tärkeämpää kuin todellisen Jumalan totteleminen.

K: Missä päivänä 1. Kuninkaiden kirjan 12:32:ssa on kahdeksannen kuukauden viidestoista päivä?

V: Se olisi lokakuun ja marraskuun puolivälissä. Lehtimajajuhla (3. Mooseksen kirja 23:33–36) oli seitsemännen kuukauden viidentenätoista päivänä.

K: Miksi Jerobeam ei 1. Kuninkaiden kirjan 12:33–13:7,33 mukaan katunut edes tämän ihmeen jälkeen?

V: Jerobeam oli jo julkisesti hylännyt Jumalan palvonnan, joten hänen valtakunnallaan ei ollut muuta valtaa kuin epäjumalanpalvonta. Kun on kulkenut pahaa polkua, katumus tarkoittaa paluuta pois siltä polulta. Ihmiset voivat olla erityisen haluttomia tekemään niin, jos he saattavat menettää valtansa, vaikutusvaltansa ja mahdollisesti jopa henkensä, jos myöntävät olleensa väärässä. Ole aina valmis myöntämään, kun olet väärässä.

K: Miksi 1. Kuninkaiden kirjan 13:1–24:ssä Jumala ei ainoastaan sallinut tämän tapahtua, vaan lähetti tarkoituksella leijonan tappamaan nuoren profeetan, joka oli tottelevainen paitsi yhdessä asiassa, kun hänet vietiin harhaan?

V: Tämä vaikuttaa epäoikeudenmukaiselta profeetalle, joka seurasi Jumalaa, kun taas toiset, jotka eivät rohkeasti välittäneet Jumalan viestejä, eivät joutuneet leijonien tappamiksi. Se on epäoikeudenmukaista. Ilmeisesti Jumala ei ole huolissaan siitä, että kaikki olisi välittömästi oikeudenmukaista tässä elämässä. Tuomiopäivänä Jumala asettaa kaiken oikealle paikalleen.

Jumala olisi voinut estää leijonan tulemisen, mutta Jumalalla oli tärkeämpi viesti välitettäväksi, ja Jumala välitti sen profeetan kuoleman kautta. Jumala korosti, että Hänen profetiansa toteutuisi varmasti ja että tämä viesti oli peräisin Jumalalta.

K: Miksi vanha profeetta valehteli nuorelle profeetalle 1. Kuninkaiden kirjan 13:18 kohdassa?

V: Vanha profeetta petti traagisesti nuoren profeetan, koska hän luotti enemmän omaan luonnolliseen käsitykseensä siitä, mikä oli oikein, kuin nuoren profeetan sanoihin. Tämä oli yksi synti.

Vielä vakavampi synti on se, että vanha profeetta väitti omia luonnollisia näkemyksiään Jumalan sanaksi. Tätä tuomitaan Sananlaskujen kirjassa 30:5–6 ja 1. Korinttolaiskirjeessä 4:6.

K: Missä tilanteessa meidän ei pitäisi seurata todellista Jumalan profeettaa (1. Kuninkaiden kirja 13:18)?

V: Bileam oli todellinen Jumalan profeetta, joka 4. Mooseksen kirjan luvuissa 22–24 myi itsensä rahan vuoksi. Samoin, vaikka joku olisi uskovainen tai jopa todellinen profeetta, meidän ei pitäisi seurata häntä, jos hän on tottelematon Jumalalle tai opettaa vastoin sitä, mitä Jumala on selvästi ilmoittanut Sanassaan.

K: Kuoliko Abija 1. Kuninkaiden kirjan 14:1, 12–13, 17:ssä isänsä syntien vuoksi, vaikka Hesekielin kirjassa 18:14–20 sanotaan, ettei poikia tule surmata isänsä syntien vuoksi?

V: Ei. Abija oli syytön isänsä synneistä, eikä Jumala ottanut hänen henkeään isänsä synneistä. Pikemminkin Abija kuoli, koska hän oli vanhurskas, ennen kuin hän ehti altistua liian monille turmeltaville vaikutuksille, ja Abija saisi iankaikkisen elämän Jumalan luona taivaassa.

K: Miksi 1. Kuninkaiden kirjan 14:1, 12–13, 17:ssä Jumala lupasi, että kaikki Jerobeamin muut pojat kuolisivat Jerobeamin synnin vuoksi, vaikka Hesekielin kirjassa 18:14–20 sanotaan, ettei poikia tule surmata isänsä syntien vuoksi?

V: He eivät kuolleet suoraan isänsä syntien syyn vuoksi, vaikka epäsuorasti he kuolivatkin isänsä synnin seurausten vuoksi. He eivät olleet syyttömiä ihmisiä, joita Jumala olisi julistanut syyllisiksi jostakin, mitä he eivät olleet tehneet. Pikemminkin 1. Kuninkaiden kirjan 14:13 mukaan vain Abijalla oli jotain hyvää itsessään. Jerobeamin pojat kuolivat, koska he päättivät osallistua Jerobeamin synteihin. Jerobeamin opetusten ja esimerkin kautta he päättivät omaksua Jerobeamin synnit omikseen.

On vakavoittavaa pohtia, kuinka yhden ihmisen vapaa tahto vaikuttaa toisen ihmisen vapaaseen tahtoon suostuttelun ja opetuksen kautta. Negatiiviselta kannalta on surullista nähdä, millaisia vaikutuksia jumalattomalla vanhemmalla tai esikuvalla on muihin. Toisaalta on hyvä, että jumalallinen vanhempi tai esikuva voi vaikuttaa voimakkaasti muihin Jumalan nimissä ja tuoda heidät Hänen luokseen.

K: Miksi Jumala antoi Jerobeamin jumalisen pojan Abijan kuolla (1. Kun. 14:1, 12–13, 17)?

V: Jumala ei näytä tuntevan tarvetta kertoa meille aina heti, miksi Hän tekee kaiken, mitä Hän tekee. Voimme kuitenkin havaita tässä muutaman asian.

a) Koko Jerobeamin perhe surmattiin väkivaltaisesti, mutta Abija säästyi siltä.

b) Abija oli vielä poika, ja jos hän olisi jäänyt eloon, hänen omilla vanhemmillaan, pakanapapeilla ja muilla olisi ollut runsaasti tilaisuuksia turmella hänet opettamalla häntä olemaan ”uskonnollinen” lapsia uhraavassa, moraalittomassa Baalin palvonnan uskonnossa.

K: Mitä tarkalleen ottaen olivat ”korkeat paikat” 1. Kuninkaiden kirjan 14:23:ssa?

V: Ne eivät olleet paikkoja vuorten huipuilla. Ne olivat pikemminkin pieniä kivistä ja maasta rakennettuja alustoja, joita käytettiin Baalin palvonnassa, kuten teoksessa Today’s Handbook for Solving Bible Difficulties (s. 272–273) kerrotaan.

K: Mitä olivat asherim 1. Kuninkaiden kirjan 14:23 kohdassa?

V: Nämä olivat alun perin esineitä, luultavasti puupylväitä, jotka oli tehty Asheran palvontaan. Niitä käytettiin kuitenkin myös muiden jumalien ja jumalattarien palvontaan. Teos Today’s Handbook for Solving Bible Difficulties varoittaa, että lukuun ottamatta sitä, että ne voitiin polttaa (5. Mooseksen kirja 12:3) ja kaataa (2. Mooseksen kirja 34:13), emme oikeastaan tiedä, olivatko ne pylväitä.

K: Mitä tapahtui Bet-Semešille 1. Kuninkaiden kirjan 14:25–28:ssa?

V: Arkeologiset todisteet viittaavat siihen, että Bet-Semes tuhoutui noin Rehabeamin aikana. Tämä johtui todennäköisesti farao Šišakin hyökkäyksestä Juudaan Rehabeamin viidentenä hallitusvuotena.

K: Oliko 1. Kuninkaiden kirjan 14:31 mukaan Abijan isä Rehabeam vai oliko se Daavid, kuten 1. Kuninkaiden kirjan 15:3 sanoo?

V: Abijan välitön isä oli Rehabeam. Hepreassa sanaa ”isä” käytetään myös esi-isästä, ja Daavid oli Abijan isoisoisä.

K: Miten Daavid teki 1. Kuninkaiden kirjan 15:5:n mukaan kaiken oikein, paitsi Uurian tapauksessa?

V: Tämä ei tarkoita, että Daavid olisi ollut synnitön ja täydellinen lukuun ottamatta yhtä syntiä. Daavid teki syntiä myös seuraavilla tavoilla:

a) Daavidin passiivisuus Uzzan ja arkin suhteen (2. Sam. 6:3–10)

b) Liian löyhä vanhempi (2. Samuelin kirja 13:21)

c) Nabal (1. Samuelin kirja 25:21–22, 33–34)

d) Väestönlaskenta (2. Sam. 24:2–4; 1. Aik. 21:2–4)

e) Nuoruutensa määrittelemättömät synnit (Psalmi 25:7)

Pikemminkin Daavid luotti Jumalaan jo nuoruudestaan lähtien, ja hän oli vanhurskas Jumalan silmissä, mutta vanhurskaus tarkoittaa, että hän luotti Jumalan armoon, ei sitä, että Daavid olisi ollut synnitön ja täydellinen. Katso lisätietoja 1. Kuninkaiden kirjan 11:4,6 kohdasta.

K: Mitä ovat 1. Kuninkaiden kirjan 15:7 mainitut Juudan kuninkaiden kronikat?

V: Nämä eivät olleet 1. ja 2. Kuningasten kirjat, vaan pikemminkin maallisia historiallisia muistiinpanoja.

K: Miten Asan sydän oli 1. Kuninkaiden kirjan 15:14 mukaan täysin omistautunut Herralle, jos kaikkia uhrikukkuloita ei poistettu?

V: Asa yritti seurata Jumalaa ja poistaa kaikki uhrikukkulat. Hän ei kuitenkaan onnistunut poistamaan niitä kaikkia. Katso lisätietoja 2. Aikakirjojen 14:3–4 ja 15:17 kohdista.

K: Oliko Baasalla 1. Kuninkaiden kirjan 15:29 mukaan oikeus surmata koko Jerobeamin suku?

V: Mikään ei viittaa siihen, että Baasha olisi toiminut oikein. Pikemminkin oli ennustettu, että hän tekisi niin. Baasha oli jumalaton kuningas, joka ei välittänyt siitä, miellyttivätkö hänen tekonsa Jumalaa vai eivät.

K: Mitä ovat 1. Kuninkaiden kirjan 16:5, 20 ja 27 kohdissa mainitut Israelin kuninkaiden aikakirjat?

V: 1. Kuningasten kirjassa sanotaan, että Omri mainitaan niissä, mutta Omria ei mainita 1. ja 2. Aikakirjoissa. Israelin kuninkaiden kronikat eivät ole osa Raamattua, vaan maallisia historiallisia muistiinpanoja, joita ei ole säilynyt nykypäivään asti.

K: Koska 1. Kuninkaiden kirjan 16:5, 20, 27 kohdissa mainitut Israelin ja Juudan kuninkaiden kronikat eivät olleet Jumalan sanaa ja koska Raamatun kirjoittamisessa hyödynnettiin tällaisia maallisia lähteitä, missä vaiheessa sisällöstä tuli Jumalan erehtymätöntä sanaa?

V: Raamatussa on useita kohtia, joissa ei-raamatullisia lähteitä on lainattu tai käytetty Jumalan sanassa. Merkitys tuli Jumalan sanaksi, kun se kirjoitettiin Jumalan sanaan. Sanat itsessään eivät ole ”maagisia”. Tärkeää on se, että Jumala välittää merkityksen. Jos historiallinen kertomus on oikea, Jumala voi ohjata Raamatun kirjoittajaa käyttämään kyseistä tietoa.

K: Mitä 1. Kuninkaiden kirjan 16:11 tarkoittaa?

V: Heti kun Zimri alkoi hallita, hän surmasi kaikki Baasan suvun miehet, jotta kukaan edellisestä dynastiasta ei kyseenalaistaisi hänen kuninkuuttaan tai aloittaisi kapinaa. Raamattu ei hyväksy tätä, mutta kuvaa rehellisesti, kuinka julmia jotkut ihmiset voivat olla.

K: Mitä muuta tiedämme 1. Kuninkaiden kirjan 16:31 kohdassa mainitusta Israelin kuninkaasta Omrista?

V: NIV Study Bible -raamatun sivulla 508 sanotaan, että emme tiedä Omrista paljoakaan, paitsi että hän perusti yli 40 vuotta kestäneen dynastian, rakensi Samarian pääkaupungiksi ja toi avioliittonsa kautta laajalle levinneen Baalin palvonnan. Tiglath-Pileser III:n vuosikirjoissa Israelia kutsutaan 150 vuotta myöhemmin (732 eKr.) ”Omrin maaksi”. Asimovin Raamatun opas (s. 343) kertoo samanlaista.

K: Uud. 1:16:34: Uhrasiko Hiel omat lapsensa?

V: Ei. Tämä jae viittaa itse asiassa siihen, että pojat vain kuolivat, ei siihen, että heidät uhrattiin. Joosuan ennustus 6. Mooseksen kirjan 6:26:ssa täyttyi. Saattaa tuntua ankaralta, että Jumala piti tässä sanansa, mutta Jumala pitää aina sanansa, ja Hiel oli holtiton, kun hän sivuutti sen.

K: Miksi 1. Kuninkaiden kirjan 16:34 mukaan jotkut ihmiset joutuvat tilanteisiin, jotka Jumala on kiroanut?

V: Syitä on ainakin kaksi: tietämättömyys ja Jumalan pelon puute.

Tietämättömyys voi olla viatonta, mutta se ei aina ole viatonta, jos henkilö on tahallaan päättänyt olla käyttämättä tilaisuutta oppia, mitä Jumala on sanonut. Kuitenkin mikä tahansa tietämättömyys totuuden tiestä on parempi kuin totuuden tien tunteminen ja sille selkän kääntäminen, kuten 2. Pietarin kirjeen 2:21–22 sanoo.

Jumalan pelon puute tarkoittaa sitä, että tietää, mitä Jumala on sanonut, mutta jättää sen huomiotta. Se tarkoittaa joko sitä, ettei usko Jumalan olemassaoloon, tai sitä, että uskoo, ettei Jumala estä sinua. Itse asiassa Jumala ei ehkä estä sinua, mutta Jumala tuo aina seuraukset, joko tuomion päivänä tai jo tässä elämässä.

K: Miksi Jumala teki nämä ihmeet Elian kautta (1. Kun. 17:3–24)?

V: Vaikka Raamatussa ei nimenomaisesti mainita, voimme havaita muutamia seikkoja. Tämä oli hengelliseltä kannalta erittäin pimeä aika Juudan ja Israelin historiassa. Voimme kuvitella, millaista todistusta ja rohkaisua kansa sai Elian ihmeiden jälkeen, vaikka osa niistä tehtiin melko salaa.

Mutta älkäämme unohtako toista syytä Elian ihmeille. Nämä yhä kovemmat uskon koetukset valmistivat Eliaa hänen ratkaisevaan kohtaamiseensa Baalin profeettojen kanssa. Huomatkaa myös, että Jumala ei vastannut Elian jokaiseen rukoukseen ”kyllä”. Elia, joka rukoili kuolevansa heti, ei lopulta kuollutkaan (2. Kuninkaiden kirja 2:11).

K: Tuleeko 1. Kuninkaiden kirjan 18. luvussa esiin, että Elian ”profeetallinen/jahwistinen” ryhmä muuttui yhä suvaitsemattomammaksi muita palvontamuotoja kohtaan, kuten skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 344) väittää?

V: Se, mitä Asimov kutsuu ”ryhmäksi”, oli todellisen Jumalan palvojia. Asimov ei perustellut väitettään tässä hyvin, sillä hänellä ei ole todisteita siitä, että he olisivat tulleet vähemmän suvaitsevaisiksi.

K: Oliko 1. Kuninkaiden kirjan 18:3–5,7:ssä mainittu Obadja sama Obadja, joka kirjoitti Raamatun Obadjan kirjan?

V: Ei, kyseessä ei ole sama Obadja. The Believer’s Bible Commentary, s. 379, ja The Bible Knowledge Commentary: Old Testament, s. 525, sanovat samaa. Myös The Expositor’s Bible Commentary, osa 7, s. 142, toteaa, että on epätodennäköistä, että he olisivat sama henkilö.

K: Miksi kristityt, kuten Obadja pelkäsi Eliaa, pelkäävät toisinaan ilman todellista syytä Jumalan kuuliaisia palvelijoita, kuten 1. Kuninkaiden kirjan 18:3–16 kertoo?

V: Obadja pelkäsi, että Elia katoaisi ja jättäisi Obadjan ”yksin” ja suuriin vaikeuksiin. Nykypäivän kristityt voivat pelätä luottaa muihin kahdesta syystä.

1. Heillä saattaa olla puutteellinen usko Jumalaan, eli he saattavat pelätä, että Jumala ei valvo heitä ja että toinen kristitty jättää heidät pulaan.

2. He eivät ehkä luota toiseen kristittyyn, ajattelemalla, että tämä pettää heidät. Joskus näin tapahtuu epäkypsien ja tottelemattomien kristittyjen kohdalla. Tulee kuitenkin hetki, jolloin on luotettava kypsiin kristittyihin joissakin asioissa ja jätettävä tulokset Jumalan käsiin.

K: Miksi 1. Kuninkaiden kirjan 18:19–20 mukaan paha kuningas Ahab, joka yritti vangita Elian, suostui kutsumaan koolle Elian pyytämän kokouksen?

V: Vaikka Ahab saattoi tehdä niin, koska hän oli epätoivoinen ja valmis tekemään mitä tahansa, mikä saattaisi tuoda sateen maahan, todennäköisempi motiivi oli Ahabin oma etu. Ahab näki, että hänen valtakuntansa oli vaakalaudalla. Jos hän olisi vain tappanut Elian eikä sadetta olisi tullut, kaikki olisivat voineet syyttää siitä Ahabia. Jos Ahab kuitenkin ensin antaisi Elialle tilaisuuden, eikä mitään tapahtuisi, Ahabilla näyttäisi olevan hyvä syy teloittaa Elia ja päästä hänestä eroon, ja mikä tärkeintä, Elia joutuisin halveksunnan kohteeksi ja olisi kätevä syntipukki.

K: Pitäisikö meidän 1. Kuninkaiden kirjan 18:21 kohdassa koskaan sanoa jotain sellaista kuin: ”Jos Herra on Jumala, seuratkaa Häntä; mutta jos joku muu on Jumala, seuratkaa häntä”?

V: Tämän sanominen on sallittua. Kerran kysyin eräältä Yhdistyneen kirkon (Moonies) johtajalta, että jos hän hypoteettisesti saisi selville, ettei pastori Moon loppujen lopuksi olisikaan Jumalalta, mitä hän tekisi? Hän kääntyi heti ympäri ja kysyi minulta, mitä minä tekisin, jos saisin selville, ettei Kristus todellakaan ole Jumalalta. Vastasin, että tiesin Kristuksen olevan Jumalalta, mutta jos Hän ei olisikaan, seuraisin totuutta, mikä se sitten olisikaan. Kun hän oli puhunut vielä hetken, muistutin häntä alkuperäisestä kysymyksestä, ja hän vastasi lopulta: ”On kunniatonta ja epäkunnioittavaa edes kyseenalaistaa pastori Moonia.”

On vaikeaa käydä vuoropuhelua ihmisten kanssa, jotka eivät halua tietää totuutta. Sitten kysyin häneltä, miten hänen ryhmänsä sitten erosi Jim Jonesin ryhmästä. En ole varma, sanoinko oikean asian vai en. Joka tapauksessa minulle kerrottiin, etten ole enää tervetullut sinne.

K: Miten 1. Kuninkaiden kirjan 18:22 mukaan Elia oli ainoa elossa ollut profeetta, kun Obadja oli piilottanut 100 profeettaa 1. Kuninkaiden kirjan 18:13 mukaan?

V: Itse asiassa Israelissa oli 7 000 ihmistä, jotka eivät olleet kumartaneet polviaan Baalille, mutta Elia ei vielä tiennyt sitä. Vaikka Elia oli väärässä siinä, mitä hän sanoi, Raamattu tallentaa tarkasti sen, mitä Elia sanoi.

K: Oliko Elia oikeassa käyttäessään pilkkaa 1. Kuninkaiden kirjan 18:27 kohdassa?

V: Totta kai. Raamatussa ei missään sanota, etteivätkö uskovat saisi koskaan käyttää pilkkaa, ja Paavali ja Jeesus käyttivät pilkkaa ja voimakasta nuhtelua. Nykyaikaisessa länsimaisessa kulttuurissamme on alettu uskoa, että kielteinen kritiikki, etenkin uskonnosta, on aina väärin, mutta tämä on vain nykyaikainen subjektiivinen näkemys. 1. Piet. 3:15–16 sanoo, että meidän tulisi aina olla valmiina vastaamaan uskostamme, mutta lempeästi ja kunnioittavasti. Uskostamme vastaaminen on kuitenkin eri asia kuin nuhtelu, sillä tämän kirjoittaja, Pietari, on sama henkilö, joka sanoi Simon Magukselle: ”Menehtyköön hopeasi sinun kanssasi” (Apostolien teot 8:20). Tasapaino on seuraava: toisaalta Pietari puhui erittäin voimakkaasti Simonia vastaan, mutta toisaalta Pietari oli aidosti huolissaan Simonista.

K: Mistä Elia sai 1. Kuninkaiden kirjan 18:33–35:n mukaan 12 tynnyriä vettä kuivuuden aikana?

V: Karmelin vuorella on lähteitä, joista virtaa vettä ympäri vuoden. Kuivuuden aikana lähteet saattoivat kuitenkin olla kuivuneet. Välimeri oli kuitenkin 15 mailin päässä, ja sen vesi olisi sopinut tavallisen tulen sammuttamiseen. Riippumatta siitä, mistä israelilaiset hankkivat veden, he olivat jo kuljettaneet sen uhrauspaikalle. Koska kaivanto oli riittävän suuri kahden ”seahin” siemeniä varten, veden määrä oli todennäköisesti noin 13 quartia.

K: Miksi Elia syyllistyi murhaan 1. Kuninkaiden kirjan 18:40 kohdassa? (Tämän kysymyksen esitti ateisti.)

V: Miksi esittää kysymys, jonka vastaus on jo ennalta oletettu? Elia ja israelilaiset eivät murhanneet ketään. He teloittivat ihmisiä, jotka oli todettu syyllisiksi Vanhan testamentin lain mukaisiin kuolemantuomioihin.

Vanhan testamentin lain mukaan (5. Mooseksen kirja 13:13–15; 17:2–5) epäjumalanpalvojat oli teloitettava, ja juuri sitä Elia valvoi. Vanhan testamentin lain alaisille israelilaisille epäjumalanpalvonta oli yhtä vakava rikos kuin murha.

Jos et pidä siitä, että Vanha testamentti määräsi epäjumalanpalvojille teloituksen, älä syytä Eliaa ja israelilaisia siitä, että he panivat täytäntöön Herran käskyt. Ongelmasi on pikemminkin se, ettet hyväksy sitä, että Jumalalla on oikeus antaa mitä tahansa lakeja epäjumalanpalvontaa vastaan, kuten Hän haluaa.

K: Miksi Elia juoksi 1. Kuninkaiden kirjan 18:46 kohdassa niin pitkän matkan ja niin nopeasti?

V: Etäisyys oli tässä tapauksessa 20–25 mailia, joten kyseessä oli suunnilleen maratonin pituinen matka. Elia oli luultavasti hyvässä kunnossa, mutta teoksessa The Bible Knowledge Commentary: Old Testament (s. 527) huomautetaan, että tämä oli varmasti mahdollista vain jumalallisesti annetun voiman avulla. Muistakaa, että kreikkalainen sotilas, joka juoksi maratonin matkan ilmoittaakseen ateenalaisille persialaisten tappiosta, kuoli uupumukseen pian viestin välittämisen jälkeen.

K: Miksi I Kuningasten kirjan 19:2:ssa Isebel lähetti Elialle sanansaattajan kertomaan, että hänet tapettaisiin, sen sijaan että olisi vain lähettänyt sotilaita tappamaan hänet?

V: Siihen voi olla kaksi syytä.

1. Elia oli nyt sankari, koska hän oli tuonut sateen. Monarkialle ei olisi näyttänyt hyvältä tappaa Eliaa, kun hän oli niin suosittu kansan keskuudessa. Kansan olisi voinut tappaa Ahabin ja Isebelin, kuten he olivat tappaneet Baalin profeetat.

2. Uhkaamalla Eliaa, jos Elia paniikkisi ja pakenisi (mikä hän tekikin), se heikentäisi Elian mainetta tai ainakin saisi hänet pois kansan silmistä.

Usein hallituksen johtajien on toimittava niin, että he säilyttävät suosiotaan kansan keskuudessa pysyäkseen vallassa.

K: Mitä Jumala teki 1. Kuninkaiden kirjan 19:5–21:ssä palauttaakseen Elian voimat, kun tämä oli uupunut?

V: Jumala teki seitsemän asiaa.

1. Hän antoi Elialle unta.

2. Hän ravitsi Eliaa ruoalla.

3. Hän kuunteli kärsivällisesti Elian valituksia, jotka Jumalalle varmasti tuntuivat hyvin vähäisiltä.

4. Jumala antoi Elialle uuden, raikkaan näkemyksen itsestään.

5. Jumala lohdutti Eliaa ja osoitti hänelle, ettei hän ollut yksin.

6. Jumala antoi Elialle tarkoituksen ja tehtävän.

7. Mikä tärkeintä, Elia tunsi erityisesti Jumalan läsnäolon.

Joskus nykypäivän kristityt tarvitsevat näitä seitsemää asiaa, jos he tuntevat olevansa uupuneita.

K: Miksi Jumala auttoi 1. Kuninkaiden kirjan 20. luvussa jumalatonta kuningasta?

V: Joskus ihmiset luulevat olevansa monimutkaisessa tilanteessa, mutta usein Jumala käsittelee vieläkin monimutkaisempia tilanteita. Ahab oli jumalaton kuningas, jonka hallitsema kansa oli pääosin jumalaton, mutta jonka joukossa oli myös jumalallinen jäännös. Syyriassa ei ollut jumalallista jäännöstä, ja 1. Kuninkaiden kirjan 20:28 mukaan tappio tuolloin olisi osoittanut maailmalle, ettei Jumala ollut kaikkivoipa. Jumala ei halunnut Ahabin menestyvän täysin, mutta Jumala ei myöskään halunnut Israelin vielä tuhoutuvan tai joutuvan syyrialaisten alaisuuteen.

K: Mikä on 1. Kuninkaiden kirjan 20:18–19 merkitys?

V: Ben-Hadad, joka oli tuolloin humalassa, luuli, että ulos tulevia sotureita oli vain muutama, joten hän käski syyrialaisia ottamaan heidät elävänä kiinni, ehkä orjiksi. Koska heidät oli määrä ottaa elävänä kiinni, syyrialaiset jousimiehet eivät ampuneet heitä.

K: Itse asiassa 1. Kuninkaiden kirjan 20:22 kuulostaa samankaltaiselta kuin mitä puritaaninen kenraali Oliver Cromwell kerran sanoi: ”Luota Jumalaan ja pidä ruutisi kuivana.” Missä mielessä tämä on totta ja missä mielessä se on väärin?

V: Oliver Cromwell oli samanlainen kuin Raamatun Jehu. Cromwell oli kristitty, joka otti Jumalan seuraamisen hyvin vakavasti, mutta hän käytti jumalattomia, julmia keinoja. Joka tapauksessa, vastauksena tähän kysymykseen: uskovien tulee olla hyvin valmistautuneita palvelemaan Jumalaa, olipa kyseessä sitten ruuti tai muut välineet. Meidän tulisi kuitenkin olla varovaisia ja luottaa Jumalaan, emme ruutiimme tai omiin valmisteluihimme. Hyvä esimerkki tästä on Gideonin pieni armeija Tuomarien kirjassa 7.

K: Miksi syyrialaiset sanoivat 1. Kuninkaiden kirjan 20:23,28:ssa, että israelilaisten jumalat (monikossa) ovat vain kukkuloiden jumalia?

V: Syyrialaiset taistelivat sotavaunuilla, jotka olivat tehokkaimmillaan tasangoilla. Israelilaiset olivat jo voittaneet syyrialaiset, mutta vain kukkuloilla. Jumalan kansa voitti syyrialaiset silloin, kun maasto oli heille edullinen, mutta Jumala aikoi osoittaa, että Hänen kansansa voisi voittaa syyrialaiset silloinkin, kun maasto oli heille epäedullinen.

Ilmeisesti syyrialaiset puhuivat jumalista (monikossa), koska he tiesivät vain vähän Israelin todellisesta Jumalasta. He tiesivät vain, että monet israelilaiset harjoittivat epäjumalanpalvontaa.

K: Miksi Ben-Hadad korvasi 1. Kuninkaiden kirjan 20:24:ssä kuninkaat komentajilla?

V: Tämä ei tarkoita, etteivätkö Ben-Hadadin alaisuudessa olleet kuninkaat enää hallinneet. Se tarkoittaa pikemminkin, että poliittisesti merkittävät kuninkaat poistettiin armeijan johdosta ja ammattisotilaat ottivat heidän paikkansa.

K: Onko 1. Kuninkaiden kirjan 20:26 mainitsema Aphek sama paikka, jossa filistealaiset taistelivat 200 vuotta aiemmin 1. Samuelin kirjan 4:1 mukaan?

V: Ei, 1. Kuninkaiden kirjan 20:26 Aphek sijaitsee noin neljä mailia Galileanmeren itäpuolella, puolivälissä Samarian ja Damaskoksen välillä, kuten The NIV Study Bible s. 516, The New Geneva Study Bible s. 383, 509 ja The Nelson Study Bible s. 601 kertovat. Nykyinen Fikin kylä sijaitsee siellä. Myös Asimovin Raamatun opas (s. 348–349) kertoo samanlaista.

K: Miten 1. Kuninkaiden kirjan 20:29–30 mukaan 127 000 syyrialaista voitiin surmata niin lyhyessä ajassa?

V: Vaikka tiheät jousimiesjoukot saattoivat olla osittain syynä, heidän on täytynyt käyttää saartoa tai muuta ansaa tappaakseen niin suuren määrän syyrialaisia. Myös sade, muta tai joki saattoivat olla syyrialaisille kohtalokkaita esteitä.

K: Miksi 1. Kuninkaiden kirjan 20:29–34,42 mukaan Ahab teki väärin osoittaessaan armeliaisuutta Ben-Hadadia kohtaan?

V: Oli väärin osoittaa armeliaisuutta katumattomille johtajille, jotka edelleen halusivat tuhota Jumalan kansan.

K: Miten kuningas Ahabilla oli katuja Damaskoksessa (1. Kun. 20:34)?

V: Kun Ahab oli voittanut Damaskoksen Ben-Hadadin, yksi rauhanehdoista oli, että Ahab saisi ”kauppavyöhykkeen”, jossa israelilaiset kauppiaat voisivat ostaa ja myydä, oletettavasti maksamatta veroja Ben-Hadadille.

K: Miksi 1. Kuninkaiden kirjan 20:35–36 mukaan mies surmattiin, koska hän kieltäytyi haavoittamasta Jumalan profeettaa?

V: Jumalan todellisten profeettojen haavoittaminen ei ollut jotain, mitä uskovien yleensä tulisi tehdä. Kuitenkin kun profeetta, joka tunnustettiin todelliseksi profeetaksi, antoi käskyn ja toinen kieltäytyi tottelemasta, se oli väärin. Meitä ei ole kutsuttu tekemään aina sitä, mikä on tapana ja tyypillistä, vaan pikemminkin tottelemaan aina Herraa.

K: Miksi profeetan piti 1. Kuninkaiden kirjan 20:37–42 mukaan saada haavoja?

V: Profeetan piti saada haavoja, jotta hän voisi naamioitua ja kuningas luulisi häntä sotilaaksi eikä tunnistaisi häntä profeetaksi. Jos hänellä ei olisi ollut haavoja, olisi herännyt kysymys, miksi hän ei ollut muiden sotilaiden joukossa.

K: Miten Ahab teki syntiä vapauttaessaan Ben-Hadadin 1. Kuninkaiden kirjan 20:42 kohdassa?

V: Syynä saattoi olla joko se, että Ahab ei kysynyt Herralta, tai se, että hän rikkoi aiempaa, kirjattamatonta ilmoitusta. Ahab rikkoi pyhän sodankäynnin sääntöjä sitomalla Israelin vieraaseen valtaan.

K: Miksi Nabot ei 1. Kuninkaiden kirjan 21:3–4:ssä halunnut myydä viinitarhaansa, vaikka hän olisi siitä taloudellisesti hyötynyt?

V: Nabotille kyse oli moraalisesta kysymyksestä, Jumalan tottelemisesta. Israelilaisille oli käsketty 3. Mooseksen kirjan 25:23–28 ja 4. Mooseksen kirjan 36:7 mukaan, etteivät he saisi luopua esi-isiensä maasta, ja Nabot halusi totella Jumalaa.

K: Nuhteliko koirat 1. Kuninkaiden kirjan 21:19:n mukaan Ahabin veren sieltä, missä Nabot murhattiin, vai nuhtelivatko ne Ahabin veren Samarian altaan luona, kuten 1. Kuninkaiden kirjan 22:37–38 sanoo?

V: Ei ole mitään syytä, miksi se ei olisi voinut tapahtua molemmissa paikoissa. Nabot asui aivan palatsin ulkopuolella, joka sijaitsi Samariassa. Nabotia syytettiin julkisella paikalla, joka saattoi olla lähellä Samarian uima-allasta kaupungissa. Uima-allas oli paikka, jossa Ahabin sotavaunu pestiin.

K: Miten 1. Kuninkaiden kirjan 21:20,25:ssä ”myydään itsensä pahan tekemiseen”?

V: Ahab myi itsensä: vaikka hän jonkin verran tunnusti Elian ja tämän Jumalan, hän teki silti pahaa ja myi itsensä rahan ja vallan vuoksi jatkamalla Baalin palvontaa. Ahab saattaa vaikuttaa epäjohdonmukaiselta mieheltä, mutta hän oli johdonmukainen pyrkiessään tekemään sitä, mikä näytti olevan parasta hänelle itselleen. Monet ihmiset voivat nykyään vaikuttaa moraalisilta, hyvilta ja jopa kristityiltä, mutta todellinen koetinkivi on se, ovatko he yhä sellaisia, kun se ei näytä olevan heidän omien etujensa mukaista.

K: Miksi Ahab nöyryytti itsensä 1. Kuninkaiden kirjan 21:29 kohdassa?

V: Ahab nöyryytti itsensä vilpittömästi, koska hän tiesi ylittäneensä säädyllisyyden rajat ja uskoi ainakin osittain, että Elia oli Jumalalta. Ahab oli epäröivä mies, ja epäröivistä ihmisistä puhutaan tarkemmin Jaakobin kirjeen 1:7–8 ja 2. Pietarin kirjeen 2:20–22 kohdissa.

K: Mikä oli 2. Kuninkaiden kirjan 22:8:ssa mainittu löydetty lain kirja?

V: Se saattoi olla 5. Mooseksen kirja, mutta todennäköisimmin se oli Toora, Raamatun viisi ensimmäistä kirjaa. Katso laajempi vastaus teoksesta 735 Baffling Bible Questions Answered, s. 130–131.

K: Miksi Joosafat liittoutui 1. Kuninkaiden kirjan 22:6–7 mukaan pahan kuninkaan Ahabin kanssa?

V: Vaikka Raamattu ei sitä suoraan sano, voimme tarkastella muutamia yksityiskohtia ja spekuloida yleisen syyn suhteen.

a) Ahab oli paha Baalin palvoja, mutta sen jälkeen kun Isebel oli käskenyt tappaa Nabotin, Elia nuhteli Ahabia, ja 1. Kuninkaiden kirjan 21:27 mukaan Ahab repäisi vaatteensa (merkki syvästä katumuksesta). Katumus teosta kohtaan, vaikkakin mahdollisesti väliaikainen, ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että henkilö olisi kääntynyt Jumalan puoleen. Josafat saattoi kuitenkin olla tässä asiassa vain optimistinen.

b) Aiemmin Juudan ja Israelin välillä oli käyty kauheita taisteluja, eikä Joosafat halunnut nähdä enää sisällissotaa Jumalan kansan keskuudessa.

c) Ympärillä oli voimakkaita vihollisia, Egyptin ja Etiopian valtakunnista syyrialaisiin ja assyrialaisiin. Biblical Archaeology Review -lehden tammikuun/helmikuun 1991 numeron sivulla 54 kerrotaan, että Salmanassar raportoi, että Ahabilla oli 2 000 sotavaunua, eli enemmän kuin millään muulla Assyriaa vastaan taistelleella liittolaisella Qarqarin taistelussa vuonna 853 eKr.

Yleisesti ottaen Joosafat oli huolellinen seuraamaan Jumalaa, mutta tämä ja 2. Aikakirja 19:2; 20:35 viittaavat siihen, että Joosafat oli melko huolimaton solmiessaan liittoutumia epäjumalia palvovien kuninkaiden kanssa.

K: Lähettääkö Jumala valheita 1. Kuninkaiden kirjan 22:20–23 kohdassa?

V: Tämä kohta vastaa tähän kysymykseen hyvin tarkasti. Jumala ei valehtele. Jumala ei kuitenkaan ainoastaan salli valehtelijoita, vaan Hän jopa käyttää heitä lähettämällä valehtelevia henkiä toteuttamaan tahtonsa, joka tässä tapauksessa on pahan kuninkaan kaatuminen.

Roomalaiskirjeen 8:28 sanoo, että Jumala vaikuttaa kaiken hyväksi, ei vain hyviin asioihin. Efesolaiskirjeen 1:11 sanoo samoin, että Jumala toteuttaa kaiken suunnitelmansa mukaisesti. Jumala käyttää jopa väkivaltaisia ja jumalattomia miehiä omiin tarkoituksiinsa Habakukin kirjassa 1:6–13. Katso myös keskustelu Sananlaskujen kirjasta 16:4 saadaksesi lisätietoja.

K: Miksi 1. Kuninkaiden kirjan 22:48 mukaan Joosafatin laivat tuhoutuivat Ezion-Geberissä?

V: Joosafat ei olisi saanut suostua yhteistyöhön Ahasjan kanssa. Laivat tuhottiin rangaistuksena Joosafatille, ja tämän jälkeen Jumala ei myöskään suostunut antamaan Joosafatin käydä kauppaa yksinään.

K: Oliko Joosafat 1. Kuninkaiden kirjan 22:48 mukaan halukas tekemään yhteistyötä Ahazian kanssa, vai oliko hän haluton, kuten 1. Kuninkaiden kirjan 22:49 sanoo?

V: Molemmat väitteet ovat totta, mutta eri aikoina. Joosafat oli alun perin halukas. Kuitenkin joko sen jälkeen, kun profeetta Eliezer nuhteli Joosafatia, tai sitten sen jälkeen, kun laivasto tuhoutui, Joosafat ei enää ollut halukas. Jos Joosafat olisi edelleen ollut halukas, hän olisi saattanut yrittää rakentaa laivaston uudelleen, mutta hän ei tehnyt niin.

K: Mitkä ovat 1. Kuninkaiden kirjan ja 2. Kuninkaiden kirjan varhaisimpia käsikirjoituksia, jotka ovat säilyneet nykypäivään asti?

V: Kuolleenmeren kääröt: (n. 1 eKr.) 3 erillistä kopiota. Teoksessa The Dead Sea Scrolls Today, s. 30. Wycliffe Bible Dictionary -teoksessa, s. 436–438, sanotaan, että erillisiä kopioita on 4.

Kaiken kaikkiaan Kuolleenmeren kääröissä on säilynyt seuraavat 57 jaetta 1. Kuninkaiden kirjan yhteensä 816 jaeesta (7,0 %).

1. Kun. 1:1, 16–17, 27–37; 3:12–14; 7:20–21, 25–27, 29–42, 51; 8:1–9, 16–18; 12:28–31; 22:28–31.

Juutalainen Aquila teki kreikankielisen käännöksen Vanhasta testamentista. Riippumatta siitä, että Origenes kopioi sen heksaplaan (josta on säilynyt vain katkelmia), meillä on säilynyt vain kopioita Aquilan käännöksestä 1. Kuninkaiden kirjan 20:7–17 ja 2. Kuninkaiden kirjan 23:12–27.

Noin vuodelta 350 jKr peräisin olevat kristilliset Raamatun käsikirjoitukset sisältävät Vanhan testamentin, mukaan lukien 1. ja 2. Kuningasten kirjan.

Vaticanus (325–350 jKr.) sisältää 1. ja 2. Kuningaskirjan kokonaisuudessaan

Sinaiticus-käsikirjoituksessa ei ole säilynyt yhtään jaetta 1. tai 2. Kuningaskirjasta.

Alexandrinus (n. 450 jKr.) sisältää kokonaisuudessaan 1. ja 2. Kuningaskirjan.

K: Mitkä varhaiset kirjoittajat viittasivat 1. Kuningaskirjaan?

V: Nikäänin kirkolliskokousta edeltäneet kirjoittajat, jotka viittasivat tai viittasivat epäsuorasti 1. Kuningaskirjan jakeisiin, ovat:

Aleksandrialainen juutalainen Filon (15/20 eKr.–50 jKr.) viittaa 1. Kuningaskirjan 17:10,18 jakeisiin teoksessaan ”Jumalan muuttumattomuudesta” (s. 169).

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.) lainaa 1. Kuningaskirjan 19:14,18 sanoilla ”Elia sanoi”. Teoksessa ”Dialogue with Trypho the Jew”, luku 39, s. 214.

Meleto/Melito Sardiksesta (170–177/180 jKr.) viittaa Vanhan testamentin kirjojen joukossa ”neljään kuningaskuntien kirjaan” [1. ja 2. Samuelin kirja, 1. ja 2. Kuningasten kirja] kirjeessään Onesimukselle. Teoksessa ”Pääsiäisestä”, s. 72. Säilynyt Eusebiuksen teoksessa ”Kirkkohistoria”, 4. kirja, luku 26.

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa 1. Kuningasten kirjan 18:36 teoksessaan ”Häresioiden vastustaminen”, kirja 3, luku 6.3, s. 419

Irenaeus teoksessaan ”Häresioita vastaan”, kirja 3, luku 27.1, s. 499, lainaa 1. Kuninkaiden kirjan 11:1.

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) 1. Kuninkaiden kirja 8:27 ”Daavidin poika Salomo, teoksissa, joita kutsutaan ’Kuninkaiden hallituskausiksi’, ymmärsi paitsi, että todellisen temppelin rakenne oli taivaallinen ja hengellinen, myös sen, että sillä oli viittaus lihaan, jonka Hän, joka oli sekä Daavidin poika että Herra, oli rakentamassa, … Asuuko Jumala todellakin ihmisten keskellä maan päällä?” Konstantinopolin Nikiforoksen fragmentti, jossa siteerataan Aleksandrian Klemensia juutalaisuuden kannattajia vastaan. s. 584

Aleksandrialainen Klemens (193–217/220 jKr.) lainaa puolet 1. Kuninkaiden kirjan 19:6 jakeesta. Teos *The Instructor*, kirja 3, luku 7, s. 281

Tertullianus (198–220 jKr.) viittaa 1. Kuninkaiden kirjan 17:7–16:ssa mainittuun Eliaan ja leskeen ”Kolmantena Kuninkaiden kirjana”. Teos Viisi kirjaa Marcionia vastaan, kirja 4, luku 21, s. 381

Hippolytos (222–235/6 jKr.) lainaa 1. Kuninkaiden kirjan 3:12 teoksessaan ”Kommentaari Sananlaskuihin”, s. 172

Origenes (225–254 jKr.) kirjoitti kommentaareja Roomalaiskirjeeseen, 1. Mooseksen kirjaan, 2. Mooseksen kirjaan, 3. Mooseksen kirjaan, Joosuan kirjaan, 1. Kuningaskirjaan, Jeremian kirjaan ja Luukkaan evankeliumiin

Origenes (225–254 jKr.) ”tai kun Kolmannessa Kuningaskirjassa mainitaan kuninkaan pojan sairaus.” Origenes, *Celsusta vastaan*, 1. kirja, luku 36, s. 412

Origenes (225–254 jKr.) viittaa 2. Kuningasten kirjan 4:17:ään kutsuen sitä ”neljänneksi Kuningasten kirjaksi” (1. ja 2. Samuelin kirjaa kutsuttiin toisinaan 1. ja 2. Kuningasten kirjaksi). Tämä viittaa kolmanteen Kuningasten kirjaan. Origenes, Teos Celsusta vastaan, kirja 8, luku 46, s. 656

”Käsikirjoitus uudelleenkasteesta” (n. 248–258 jKr.) ”Lisäksi myös Tuomarien kirjassa ja Kuningasten kirjoissa havaitsemme … Gotonielin [Othonielin/Othnielin], Gideonin, Jeftan, Simsonin, Saulin, Daavidin ja monia muita.” luku 15, s. 676

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) lainaa 1. Kuningasten kirjan 19:10 ja kutsuu sitä 3. Kuningasten kirjaksi. (1. ja 2. Samuelin kirjaa kutsutaan toisinaan 1. ja 2. Kuningasten kirjaksi.) Cyprianuksen traktaatit, traktaatti 12, ensimmäinen kirja, luku 2, s. 508

Aleksandrian Dionysios (246–256 jKr.) viittaa 1. Kuninkaiden kirjan 4:32:een teoksessaan ”Exegetical Fragment 1”, s. 111

Karthagon seitsemäs kirkolliskokous (85 piispaa) (258 jKr.) lainaa osia 1. Kuninkaiden kirjan 18:21 kohdasta: ”On kirjoitettu: ’Joko Herra on Jumala, tai Baal on Jumala.’” Sanonut Pelagianus Lupercianasta, s. 570

Olympoksen ja Pataran Methodius (270–311/312 jKr.) viittaa 1. Kuninkaiden kirjan 19:4:ään kutsuen sitä ”Pyhäksi kirjoitukseksi” teoksessaan ”Kymmenen neitsyen juhla”, puhe 10, luku 3, s. 349. Hän ei viittaa muihin 1. Kuninkaiden kirjan jakeisiin.

Lactantius (n. 303–n. 325 jKr.) lainaa 1. Kuninkaiden kirjan 19:10:tä sanoen ”Kolmannessa Kuninkaiden kirjassa” teoksessaan *The Divine Institutes*, 4. kirja, luku 11, s. 109.

Lactantius (n. 303–n. 325 jKr.) lainaa 1. Kuninkaiden kirjan 9:6–9, joka on myös 2. Aikakirjojen kirjan 7:19–22, teoksessaan *The Divine Institutes*, 4. kirja, luku 18, s. 121.

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Syyrialainen Aphrahat (337–345 jKr.) (viittaus)

Athanasius (367 jKr.) mainitsee ”neljä Kuningasten kirjaa” luetellessaan Vanhan testamentin kirjoja. Pääsiäiskirje 39, luku 4, s. 552.

Syyrialainen Efraim (350–378 jKr.)

Kappadokialainen Basileios (357–378/379 jKr.) (viittaus)

Ambrose Milanolainen (370–390 jKr.)

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.)

Nazianzoslainen Gregorius (330–391 jKr.) (viittaus)

Nyssan Gregorius (n. 356–397 jKr.) (viittaus)

Epifanius Salamislainen (360–403 jKr.) Panarion

Johannes Krysostomos (k. 407 jKr.) lainaa 1. Kuninkaiden kirjan 19:14:ää ”Pyhänä Kirjoituksena” teoksessaan Saarnat Roomalaiskirjeestä, saarna 18, s. 482

Sulpicius/Sulpitius Severus (historioitsija) (363–420 jKr.) mainitsee 1. Kuninkaiden kirjan nimellä ”Kolmas Kuninkaiden kirja” teoksessaan Historia, 1. kirja, luku 40, s. 90

Karthagon kirkolliskokous (393–419 jKr.)

Orosius/Hosius Bragasta (414–418 jKr.) viittaa 1. Kuninkaiden kirjan 21:1–16 kohtaan teoksessaan ”Puolustus pelagialaisia vastaan”, luku 8, s. 125

Rufinus (374–406 jKr.)

Jerome (373–420 jKr.) käsittelee Vanhan testamentin kirjoja. Hän käsittelee erityisesti 1. Mooseksen kirjaa, 2. Mooseksen kirjaa, 3. Mooseksen kirjaa, 4. Mooseksen kirjaa, 5. Mooseksen kirjaa, Pentateukia, Jobin kirjaa, Jeesus Naven poikaa [Joosua], Tuomarien kirjaa, Ruutin kirjaa, Samuelin ja Kuningasten kirjoja (2 kirjaa), kahdentoista profeetan kirjoja, Hoosean, Joelin, Aamoksen, Obadjan, Joonan, Miika, Nahum, Habakuk, Sefanja, Haggai, Sakarja, Malakia, Jesaja, Jeremia, Hesekiel, Daniel, Ester, Esra, Nehemia, Kirje 53, luvut 7–8, s. 99–101.

Pelagianilainen harhaoppinen Teodoros Mopsuestialainen (392–423/429 jKr.)

Hippon Augustinus (388–430 jKr.) (viittaus)

Johannes Cassianus (419–430 jKr.)

Theodoret Kyroslainen (423–458 jKr.) lainaa puolta jaetta 1. Kuninkaiden kirjasta.

Rooman Leo I (440–461 jKr.)

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen on myös muita kirjoittajia.

K: Mitkä ovat 1. Kuningasten kirjan jakeiden järjestyksen erot heprealaisen tekstin ja kreikkalaisen Septuagintan välillä?

V: Kun otetaan heprealainen masoreettinen teksti standardiksi, tässä on jakeiden järjestys kreikkalaisessa Septuagintassa.

1:1–2:35; 3:1 (3:1:ssä on lisäaineistoa)

2:36–46; (2:46 sisältää ylimääräistä tekstiä)

3:2–28

4:1–16; 4:18–19; 4:17; 4:27–28; 4:22–24; 4:29–34; (4:34:ssä on lisätekstiä)

5:1–16; 5:18; 6:1; 5:17–18

6:36; 6:2–10; 6:15–17; 6:19–22; 6:23–31; 6:34–36; 7:15–18; 7:21; 7:19; 7:23–25; 7:27–45; 7:47; 7:46; 7:48–51

7:1–12

8:1–3

8:5–11

8:14–66; (8:53 sisältää 39 kreikkalaista sanaa ylimääräistä tekstiä)

9:1–14; 9:26–28; (9:22 sisältää lisäaineistoa)

10:1–29

11:3a; 11:1–2; 11:4; 11:3b; 11:7–8; 11:6; 11:9–22 (11:22 sisältää lisäaineistoa)

11:26–38 (11:38 sisältää lisäaineistoa) 11:40–44

12:1; 12:3–16 (12:16 sisältää lisäaineistoa) 12:18–24

(12:24 sisältää kokonaisen luvun lisäaineistoa)

12:25–13:26; 13:28–34

14:21–15:5; 13:7–31; 13:33–34

16:1–28 (16:28 sisältää lisäaineistoa)

16:29–20:29;

21:1–29; 20:30–43; 22:1–46; 22:51–54

K: Mitkä ovat 1. Kuningasten kirjassa joitakin käännöseroja heprealaisen masoreettisen tekstin ja kreikkalaisen Septuagintan välillä?

V: Katso edellisestä kysymyksestä jakeiden järjestyksen eroja. Käännöksissä on lukuisia eroja; tässä on mainittu erilaisia käännöksiä sekä kaikki 8. luvun yksityiskohdat. Ellei toisin mainita, ensimmäinen teksti on peräisin heprealaisesta masoreettisesta tekstistä ja toinen kreikkalaisesta Septuaginta-käännöksestä Vanhan testamentin osalta.

1. Kuninkaiden kirja 1:25 ”komentajat” vs. ”komentaja”

1. Kun. 1:48 ”yksi” vs. ”yksi jälkeläisistäni”

1 Kun. 3:1 Septuagintassa on paljon eroja luvun 2 lopusta kohtaan 3:1.

1. Kun. 4:26 ”40 000” vs. ”4 000” (yksi käsikirjoitus. Katso tämän jakeen käsittely)

1 Kun. 5:3 ”jalkani” (heprea) vs. ”hänen jalkansa” (heprea, Septuaginta, Targumit, Vulgata)

1 Kun. 5:11 ”20 koria puristettua öljyä” (masoreettinen teksti, targumit, Vulgata) vs. ”20 000 koria puristettua öljyä” (Septuaginta, syyriankielinen käännös) (Heprea on tässä kohdassa todennäköisesti virheellinen)

1. Kun. 5:16 ”3 300 työnjohtajaa” vs. ”3 600 työnjohtajaa” (Septuaginta, Targumit, Vulgata) 2. Aik. 2:2 mainitsee myös 3 600 työnjohtajaa

1. Kun. 5:17 Masoreettisessa tekstissä ja Aleksandrian Septuagintassa, mutta ei muissa Septuagintan versioissa

1. Kun. 6:1 ”480. vuosi” vs. ”440. vuosi”

1. Kun. 6:6 ”alimmainen rakenne” vs. ”alimmainen kerros”

1 Kun. 6:8 ”keskimmäinen” (masoreettinen teksti) vs. ”alempi” (Septuaginta)

1 Kun. 6:10 ”koko talo” vs. ”koko talo, jokainen kerros”

1 Kun. 6:11 Masoreettisessa tekstissä ja Aleksandrian Septuagintassa, mutta ei muissa Septuagintan versioissa

1 Kun. 7:1–12 nämä jakeet on sijoitettu 7. luvun loppuun Vatikaanin käsikirjoituksessa.

1 Kun. 7:7 ”lattialta lattialle” vs. ”lattialta kattoon” (syyriankielinen ja Vulgata)

1 Kun. 7:17 ”seitsemän” vs. ”verkko”

1 Kun. 7:18 ”teki pylväät, ja niitä oli kaksi riviä” (useimmat heprealaiset käsikirjoitukset) vs. ”teki granaattiomenia kahdessa rivissä” (kaksi heprealaista käsikirjoitusta ja Septuaginta)

1 Kun. 7:18 ”granaattiomenia” (useimmat heprealaiset käsikirjoitukset) vs. ”pylväitä” (monet heprealaiset käsikirjoitukset ja syyriankielinen käännös)

1 Kun. 7:26 ”Se mahtoi 2 000 batia” vs. (puuttuu). (2. Aik. 4:5)

1 Kun. 8:1 ”Silloin Salomo kokosi” vs. ”Ja kun Salomo oli kahdenkymmenen vuoden kuluttua saanut valmiiksi Herran temppelin ja oman talonsa rakentamisen, silloin kuningas Salomo kokosi”

1. Kun. 8:1 ”kaikki heimojen päämiehet, Israelin poikien sukujen päämiehet, kuningas Salomonin luo Jerusalemiin” vs. ”kaikki Israelin vanhimmat Siionissa”,

1. Kun. 8:2 ”Ja kaikki Israelin miehet kokoontuivat kuningas Salomon luo Etanim-kuussa, juhlaan, joka on seitsemäs kuukausi” vs. ”Athanin-kuussa.”

1. Kun. 8:3 ”Ja kaikki vanhimmat tulivat sisään, samoin papit” vs. ”Ja papit”

1. Kun. 8:4 ”ja toivat esiin Herran arkin ja kokousmajan sekä kaikki pyhät astiat, jotka olivat kokousmajassa, juuri ne, jotka papit ja leeviläiset olivat tuoneet.” vs. ”ja todistuksen majan sekä pyhät esineet, jotka olivat todistuksen majassa.”

1. Kun. 8:5 ”Ja kuningas Salomo ja koko Israelin kansa, joka oli kokoontunut hänen luokseen, olivat hänen kanssaan arkin edessä ja uhrasivat lampaita ja härkiä, joita ei voitu laskea eikä lukea niiden suuren määrän vuoksi.” vs. ”Ja kuningas ja koko Israel olivat arkin edessä ja uhrasivat lampaita ja härkiä lukemattomasti.”

[siirrytään 1. Kuninkaiden kirjan 8:22:een]

1. Kun. 8:22 ”seisoi … taivaan edessä” vs. ”nousi seisomaan … taivaiden edessä”

1. Kun. 8:23 ”Jehova … palvelijat … siellä” vs. ”Herra Jumala … palvelija … hänen”

1. Kun. 8:24 ”sinä olet puhunut hänelle, kyllä, sinä” vs. ”sinä”

1. Kun. 8:26 ”vahvistanut. Pyydän Sinua. Sinun sanasi, jonka olet puhunut palvelijallesi, isälleni Daavidille.” vs. ”vahvistanut.”

1. Kun. 8:27 ”asua” vs. ”asua ihmisten keskuudessa”

1. Kun. 8:27 ”rakennettu” vs. ”rakennettu sinun nimellesi”

1. Kun. 8:28 ”Mutta sinä olet kääntynyt” vs. ”Mutta, oi Herra, Israelin Jumala, sinä katsot”

1. Kun. 8:28 ”rukous, oi Jehova, minun Jumalani, kuule” vs. ”pyyntö, kuule”

1. Kun. 8:29 ”Sinun silmäsi ovat auki” vs. ”sinun silmäsi olkoot auki”

1 Kun. 8:29 ”paikka” vs. ”paikka päivin ja öin”

1 Kun. 8:30 ”[kuulee] ja antaa anteeksi” vs. ”teet niin ja olet armollinen”

1. Kun. 8:31 ”Jos joku tekee syntiä” vs. ”Mitä tahansa rikkomuksia kukaan tekeekin”

1. Kun. 8:33 ”vihollinen, kun he tekevät syntiä sinua vastaan” vs. ”viholliset, koska he tekevät syntiä sinua vastaan”

1. Kun. 8:35 ”taivaat … ahdistavat” vs. ”taivas … nöyryyttää”

1 Kun. 8:36 ”anna anteeksi … palvelijoillesi” vs. ”ole armollinen … palvelijalle”

1. Kun. 8:37 ”rutto, tuho” vs. ”kuolema, koska tuhoa on tulossa”

1. Kun. 8:37 ”tuhoava heinäsirkka; kun sen vihollinen on ahdistanut sitä maassa [sen] porttien sisällä; mikä tahansa vitsaus, mikä tahansa sairaus” vs. ”jos hänen vihollisensa sortaa heitä [missä tahansa] heidän kaupungeistaan, [mitä tulee] jokaiseen onnettomuuteen, jokaiseen vaivaan”

1. Kun. 8:37 ”heidän kaupunkien maassa” vs. ”missä tahansa heidän kaupungeistaan”

1. Kun. 8:38 ”jokainen sinun kansasi Israelin mies” vs. ”mies”

1. Kun. 8:39 ”anna anteeksi” vs. ”ole armollinen”

1. Kun. 8:40 ”pelkääköön” vs. ”pelkää”

1. Kun. 8:41 ”Israelin kansa, joka on tullut kaukaisesta maasta sinun nimesi tähden” vs. ”kansan”

1. Kun. 8:42 ”sillä he kuulevat sinun suuren nimesi ja sinun vahvan kätesi ja sinun ojennetun käsivartesi – ja hän on tullut sisään ja rukoillut tätä temppeliä kohti” vs. ”kun he tulevat ja rukoilevat tätä paikkaa kohti”

1. Kun. 8:44 ”sen vihollinen” vs. ”heidän vihollisensa”

1. Kun. 8:45 ”puolustaa heidän asiaansa” vs. ”tekee heille oikeuden”

1. Kun. 8:46 ”suutu heille ja luovuta heidät” vs. ”ja sinä tuot heidät ja luovutat heidät”

1. Kun. 8:47 ”vangeiksi vietyinä ja katuneina” vs. ”vangeiksi vietyinä”

1. Kun. 8:49 ”silloin sinä kuulet heidän rukouksensa ja pyyntönsä taivaassa, sinun asuinpaikassasi, ja puolustat heidän asiaansa” vs. ”silloin sinä kuulet taivaasta, sinun vakiintuneesta asuinpaikastasi”

1. Kun. 8:50 ”anna anteeksi” vs. ”ole armollinen”

1. Kun. 8:52 ”Sillä sinun silmäsi avautuvat” vs. ”Ja avautukoot sinun silmäsi ja korvasi”

1. Kun. 8:53 ”Herra Jehova” vs. ”Herra Jumala. Sitten Salomo puhui temppelistä, kun hän oli saanut sen rakentamisen päätökseen – hän toi auringon esiin taivaalla: Herra sanoi, että hän asuisi pimeydessä: rakenna minulle temppeli, kaunis temppeli, jossa voit asua uudelleen. Katso, eikö tämä ole kirjoitettu laulukirjaan?” (39 ylimääräistä kreikkalaista sanaa)

1. Kun. 8:56 ”Jehova” vs. ”Herra tänä päivänä”

1. Kun. 8:57 ”Jehova, meidän Jumalamme, on meidän kanssamme … Hän ei saa” vs. ”Olkoon Herra, meidän Jumalamme, meidän kanssamme … Älköön Hän”

1. Kun. 8:58 ”kallistua” vs. ”että Hän kääntyisi”

1. Kun. 8:59 ”sanat” vs. ”minun sanani”

1. Kun. 8:59 ”Israelin kansa, jokapäiväiset asiat päivittäin” vs. ”Israelin kansa, sanan sanalta päivittäin vuoden aikana” (Ilmeisesti nämä olivat molemmat idiomeja, jotka tarkoittivat ikuisuutta)

1. Kun. 8:60 ”Sillä kaikki … tietävät” vs. ”Jotta kaikki … tietäisivät”

1. Kun. 8:61 ”sydämesi” vs. ”sydämemme”

1. Kun. 8:62 ”koko Israel” vs. ”kaikki Israelin lapset” (lapset viittaa tässä jälkeläisiin, ei pieniin lapsiin)

1. Kun. 8:65 ”Ja tuolloin Salomo” (masoreettinen teksti) vs. ”Ja Salomo” (Septuaginta)

1. Kun. 8:65 ”seitsemän päivää ja seitsemän päivää, neljätoista päivää” (masoreettinen teksti) vs. ”seitsemän päivää” (Septuaginta)

1. Kun. 9:3 ”Minä olen pyhittänyt” (masoreettinen teksti) vs. ”Minä olen tehnyt sinulle kaiken, mitä olet rukoillut: minä olen pyhittänyt” (Septuaginta)

1. Kun. 9:8 ”tulee korkeaksi” (masoreettinen teksti) vs. ”raunioiden kasaksi” (syyrialainen, vanha latinalainen/italialainen)

1 Kun. 9:25 ”polttamalla siinä suitsuketta” (Masoreettinen teksti) vs. ”polttamalla suitsuketta” (Septuaginta)

1 Kun. 10:8 ”miehet” (masoreettinen teksti) vs. ”vaimot” (Septuaginta, syyriankielinen teksti)

1 Kun. 11:26 ”hän johti” (masoreettinen teksti) vs. ”hän asetti” (Septuaginta, syyrialainen teksti, Targum, Vulgata)

1. Kun. 11:33 ”heillä on” (masoreettinen teksti, Targumit) vs. ”hänellä on” (Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata)

1 Kun. 12:2 ”asui Egyptissä” (masoreettinen teksti) vs. ”palasi Egyptistä” (Septuaginta, Vulgata)

1. Kun. 12:18 ”Adoramin suku” (masoreettinen teksti) vs. ”Daavidin suku” (osa Septuagintasta ja syyriankielisestä tekstistä)

1. Kun. 12:28 ”heille” (Masoreettinen teksti) vs. ”kansalle” (Septuaginta)

1 Kun. 12:30 ”Kansa kulki yhden edellä Daniin” (Masoreettinen teksti) vs. ”Kansa kulki yhden edellä Daniin asti ja lähti Herran temppelistä.” (Septuaginta)

1 Kun. 12:31 ”talo” (masoreettinen teksti) vs. ”talot” (Septuaginta, Vulgata)

1. Kun. 13:12 ”näki tien” vs. ”näytti hänelle”

1. Kun. 13:27 Masoreettisessa tekstissä ja Aleksandrian Septuagintassa, mutta ei muissa Septuagintan versioissa

1. Kun. 13:29 ”hän tuli vanhan profeetan kaupunkiin” vs. ”hän tuli kaupunkiin”

1. Kun. 14:1–20 Nämä jakeet ovat Vatikaanin käsikirjoituksessa 12:24:n jälkeen.

1. Kuninkaiden kirja 14:3 ”leipä” (masoreettinen teksti) vs. ”makeat herkut” (targumit) vs. ”rusinakakut” (Septuaginta)

1. Kun. 14:31; 15:1,6 ”Abijam” (useimmat heprealaiset käsikirjoitukset) vs. ”Abijah” (kymmenen heprealaista käsikirjoitusta) vs. ”Abiou/n” (Septuaginta) (Skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible, s. 418, toteaa, että Abijah saattaa olla valtaistuinnimi, kun taas Abijam on saattanut olla hänen henkilökohtainen [syntymä]nimensä.)

1. Kun. 15:32 Masoreettisessa tekstissä ja Aleksandrian Septuagintassa, mutta ei muissa Septuagintan versioissa

1. Kun. 17:1 ”Gileadin asukkaista” vs. ”Gileadin Tishben [kaupungista]”

1. Kun. 20:6 ”mitä tahansa sinulle miellyttää” vs. ”mitä tahansa heille miellyttää”

1 Kun. 21:23 ”muuri” (useimmat heprealaiset käsikirjoitukset, Septuaginta) vs. ”tontti” (muutamat heprealaiset käsikirjoitukset, Vulgata, targumit, syyrialainen käännös)

1. Kun. 22:38 ”kun he pesivät hänen haarniskansa” (masoreettinen teksti, targumit, syyriankielinen teksti) vs. ”ja [huonomaineiset naiset] pesivät itsensä veressä”

Tämän kysymyksen lähdeluettelo: hepreankielinen käännös on peräisin Jay P. Greenin teoksesta Literal Translation ja Septuagintan käännös Sir Lancelot C.L. Brentonin teoksesta The Septuagint: Greek and English. Lisäksi on käytetty teosta The Expositor's Bible Commentary sekä NASB-, NIV-, NKJV- ja NRSV-raamatujen alaviitteitä.

Ellei toisin mainita, raamatunlauseet ovat peräisin Berean Standard Bible (BSB) -raamatusta, joka on julkista omaisuutta. https://berean.bible/

www.biblequery.org