< Raamatunkysymys 1. Pietarin kirjeestä

K: Missä Aasia sijaitsee 1. Pietarin kirjeen 1:1 kohdassa?

V: Aasia ei tarkoita tässä yhteydessä Aasian mannerta. Kyseessä on pikemminkin Rooman provinssi nimeltä Aasia, joka sijaitsi nykyisen Turkin länsiosassa. Se oli kreikkalainen termi, jota Herodotos käytti vuonna 440 eKr. viitatessaan koko Anatolian niemimaahan. Termi juontuu todennäköisesti heettiläisestä Assuwa-provinssista.

K: Miksi Pietari mainitsi 1. Piet. 1:1:ssä nämä maakunnat juuri tässä järjestyksessä?

V: Vaikka Raamattu ei nimenomaisesti sano sitä, näiden provinssien järjestys muodostaa myötäpäivään kulkevan silmukan, mikä saattoi olla tapa, jolla kirje oli tarkoitus jakaa. ”Bithynia ja Pontus” olivat yksi roomalainen maakunta. Historiallisesti sekä Galatian että Kappadokian mainitseminen ajoittaa tämän kirjeen ajalle ennen vuotta 72 jKr., sillä juuri silloin Rooman keisari Vespasianus yhdisti nämä kaksi maakuntaa yhdeksi, ja ne pysyivät yhdistyneinä, kunnes keisari Hadrianus erotti ne jälleen toisistaan vuonna 137 jKr.

Luettelo alkaa ja päättyy Bithynia-Pontukseen, joka oli primitiivisempi alue, ja sisältää Aasian, joka oli hyvin sivistynyt alue. Aikaisemmalla kreikkalaisella kaudella paikalliset uhrasivat jumalille merimiehiä, jotka olivat haaksirikkoutuneet Pontuksen rannoille. Kreikkalaisessa mytologiassa Prometheus kahlittiin Pontukseen, ja Herakles lähti sieltä manalaan. Toisaalta noin puolet Vähä-Aasian suurimmista kaupungeista sijaitsi Aasian maakunnassa. Efesos oli valtava kaupunki, vaikkakaan ei yhtä suuri kuin Rooma.

K: Pitäisikö meidän tuntea olevamme vieraita ja muukalaisia 1. Pietarin kirjeen 1:1, 17 ja 2:11 mukaan?

V: Jos olet uskovainen etkä ole koskaan tuntenut olevasi muukalainen tai vieras täällä, silloin jokin on vialla. Olemme muukalaisia tässä maailmassa. Olemme taivaan kansalaisia, ja sinne me todella kuulumme. Olemme kuitenkin väliaikaisesti vielä maan päällä, ja kristityt unohtavat tämän toisinaan.

K: Pyhittääkö 1. Piet. 1:2:n mukaan Henki meidät, vai onko se Jumalan totuus, kuten Joh.17:17 :ssä sanotaan?

V: Syttyykö tuli siitä, että ihminen sytyttää tulitikun, vai tulitikusta itsestään? Molemmat ovat totta. Samoin Henki on se, joka pyhittää meidät, ja Hän tekee sen Jumalan totuuden avulla.

K: Miten 1. Piet. 1:2a:ssa mainitut asiat – Isän valitseminen, Pyhän Hengen pyhittäminen ja Kristukselle kuuliaisuus – liittyvät toisiinsa?

V: Tämä viittaus kolminaisuuteen kertoo jotain siitä, miten ne toimivat. Aina kun mainitaan ennakkotieto tai ennalta määrääminen, ne liittyvät Isään. Pyhä Henki on se, joka pyhittää, eli erottaa meidät muista tehdäkseen meistä pyhiä. Meidät on pelastettu, jotta voimme totella Herraamme Jeesusta, joka on Jumalan Sana. Tämä on täydentävä tapa tarkastella asioita verrattuna Paavalin näkemykseen Efesolaiskirjeessä. Efesolaiskirjeen 2:8–10:ssä meidät pelastetaan armosta uskon kautta, jotta tekisimme hyviä tekoja. 1. Pietarin kirjeessä meidät pelastetaan Isän ennakkotiedon kautta Pyhän Hengen pyhittävän työn avulla, jotta noudattaisimme Kristusta. Nämä ovat erilaisia tapoja tarkastella pelastusta, mutta molemmat ovat totta.

K: 1. Pietarin kirjeen 1:2b:ssä sanotaan, että meillä uskovilla on jo armo ja rauha – mikä ero on tällä ja sillä, että meillä on niitä yltäkylläisesti?

V: Meidät on jo vanhurskautettu eli julistettu vanhurskaiksi, ja meille on jo annettu Jumalan armo ja rauha, jotka sovittavat meidät Kristuksen kautta. Näemme näiden lopullisen täyttymisen taivaassa, mutta emme ennen sitä. Meidän on kuitenkin kasvatettava nyt Jumalan armon ja rauhan yltäkylläisyyttä. Emme ehkä viivy maan päällä kauan, taivaaseen verrattuna, mutta niin kauan kuin olemme täällä, Jumalalla on paljon työtä tehtävänä meissä. 1. Pietarin kirjeestä puuttuu kuitenkin ajatus, että kun olemme kerran pelastuneet, voimme vain nojata taaksepäin passiivisesti odottaen, että Jumala tekee kaiken. Me osallistumme pelastuksemme toteuttamiseen pysymällä Kristuksessa ja tottelemalla Häntä.

K: Miten 1. Piet. 1:3:ssa ja Ef. 1:17:ssa Isä on Jeesuksen Kristuksen Jumala vielä nykyäänkin?

V: Maan päällä ollessaan Jeesus alistui Isälle, oppi kuuliaisuutta eikä tiennyt paluunsa hetkeä. Heprealaiskirjeen 13:8 sanoo, että Jeesus on sama eilen, tänään ja ikuisesti, joten Jeesus ei ”sulautunut takaisin” Jumala Isän kanssa. Mutta vielä nykyäänkin Jeesus on edelleen alistuva Poikana, ja Isä on edelleen Isä. Kun kaikki luomakunta on asetettu Kristuksen jalkojen alle 1. Korinttolaiskirjeen 15:27–28 mukaan, Kristus on edelleen alistettu Jumala-Isälle.

K: Mikä on 1. Pietarin kirjeen 1:4:ssä ero katoavan, pilaantuvan ja haalistuvan välillä? Mitä esimerkkejä näistä asioista on ja miten ne eroavat pelastuksestamme?

V: Katoava asia voi olla kokonaan poissa, tai se voi olla olemassa edelleen, kuten palanut talo, mutta täysin raunioituneessa tilassa. Pilaantuva asia ei ole enää yhtä hyvä kuin se kerran oli, kuten vaatteet, tai se mätänee ja mätänee yhä enemmän, kuten vanha ruoka. Tuoksut ja värit haalistuvat, ja hajuaistimme ja näköaistimme voivat heikentyä ihmisten ikääntyessä. Jos sinulla olisi miljoona radioaktiivista atomia, joiden puoliintumisaika on viisi vuotta, viiden vuoden kuluttua jäljellä olisi vain 500 000 radioaktiivista atomia. Kymmenen vuoden kuluttua jäljellä olisi vain 250 000 radioaktiivista atomia. Radioaktiiviset atomit eivät koskaan katoa kokonaan, vaan ne häviävät eksponentiaalisen käyrän mukaisesti. Mutta kiitos Jumalalle, että pelastuksemme ei ole lainkaan tällainen. Kuvittele, että Jumala sanoisi jollekin, että hän voisi olla taivaassa 500 vuotta (olettaen yksinkertaistetusti, että aika taivaassa on samanlaista kuin maan päällä). Hän katselisi jatkuvasti olkansa yli miettien, milloin hänen aikansa on ohi, eikä taivas olisi niin hyvä paikka, ellei se olisi katoamaton. Aikamme taivaassa ei koskaan pilaannu, ja kun olemme olleet taivaassa miljoona vuotta, se on yhtä tuore ja jännittävä kuin silloin, kun saavuimme sinne ensimmäisen kerran.

K: 1. Piet. 1:4, 7, 23–25:ssä katoava vs. katoamaton on tärkeä asia, samoin kuin haalistumaton 1. Piet. 3:4; 5:5b:ssä. Miten voimme tunnistaa, mikä on katoamatonta ja haalistumatonta?

V: Joskus se on ihmisille vaikeaa, koska suurin osa siitä, mitä näemme, on katoavaa. Jotkut ihmiset, erityisesti teini-ikäiset, saattavat ihannoida tiettyä musiikki- tai elokuvatähteä. Mutta kymmenen vuotta myöhemmin he ovat ehkä jo melkein unohtaneet heidät. Vuonna 2005 julkaistiin mielenkiintoinen -kappale nimeltä ”1985”. Kappale kertoi miehen äidistä, joka oli pysyvästi juuttunut vuoden 1985 musiikkiin, persoonallisuuksiin ja amerikkalaiseen kulttuuriin, ja siitä, kuinka outolta ja kummalliselta hän näytti ja käyttäytyi. Raamattu sanoo, että kolme asiaa ovat ikuisia: Jumala, Jumalan sana ja ihmisen sielu. Keskity siis näihin ja muista, että saavutuksesi, muu oppimasi ja tavoitteesi katoavat kaikki.

K: Kun 1. Piet. 1:4,23:ssa sanotaan, että olemme syntyneet katoamattomasta siemenestä ja että Jumalan voima varjelee meitä 1. Piet. 1:5:n mukaan, voiko kristitty menettää pelastuksensa?

V: Aitojen kristittyjen mielipiteet tästä asiasta eroavat toisistaan. John Wesleyn kaltaiset kristityt uskovat, että vaikka Jumala ”suojelee” kristittyjä, kristityt voivat itse päättää irtautua tästä ”suojelusta”. Toiset, kuten minä, uskovat, että ne, jotka ovat aidosti sitoutuneet Kristukseen, eivät koskaan luovu uskostaan.

Kaikkien pitäisi pystyä olemaan yhtä mieltä siitä, että a) ne, jotka näyttävät olevan kristittyjä, voivat luopua uskostaan lopullisesti (2. Piet. 2:20–22), b) Jumala säilyttää kristityt, jotka ovat valittuja (Ef. 1:13), c) Jumala tietää, ketkä ovat valitut, d) voimme luottaa pelastukseemme (1. Johanneksen kirje 5:13, 19), e) ihmiset voivat pettää itseään ja kokea valekäännytyksen (Matteuksen evankeliumi 7:22–23) ja f) meitä käsketään jatkuvasti tutkimaan itseämme varmistaaksemme, että olemme uskossa (2. Korinttolaiskirje 13:5).

K: Miten 1. Piet. 1:5a:n mukaan Jumalan voima suojelee meitä uskon kautta?

V: Meitä ei pelasteta ainoastaan Pyhän Hengen kautta, vaan Pyhä Henki myös säilyttää pelastuksemme. Pyhä Henki on sinetti, joka takaa pelastuksemme Efesolaiskirjeen 1:13–14 mukaan.

K: Miten 1. Piet. 1:5b:n mukaan pelastuksemme on valmis paljastettavaksi, jos meillä on se jo, tai jos olemme juuri saamassa sitä 1. Piet. 1:9:n mukaan? Missä mielessä se on perintö 1. Piet. 1:4:ssä?

V: Pelastuksemme luvattiin Jumalan ennakkotiedossa jo ennen maailman alkua. Saimme pelastuksemme, kun uskoimme. Mutta täydellinen pelastuksemme, jossa elämme synnittömässä kirkkaudessa taivaassa Jeesuksen kanssa, toteutuu vasta kuolemamme tai ylösnousemuksemme jälkeen.

K: Miten 1. Piet. 1:6,11:ssä mainitut kärsimyksemme ja niitä seuraavat kirkkaudet heijastavat Kristuksen kärsimyksiä ja kirkkautta?

V: Kristus kärsi hyvin kärsivällisesti ja valittamatta epäoikeudenmukaisesti Jumalan kunniaksi, meidän pelastuksemme vuoksi. Meidänkin tulisi olla valmiita kärsimään hyvin kärsivällisesti ja valittamatta epäoikeudenmukaisesti Jumalan kunniaksi ja todistaaksemme muille. Lisäksi vaikeudet ovat tärkeitä kasvullemme. George Muller sanoi: ” ” (Vaikeudet ovat uskon ravintoa.) The Believer’s Bible Commentary, s. 2195.

K: Milloin Jeesus Kristus ilmestyy 1. Piet. 1:7:ssä?

V: Tämä viittaa Kristuksen toiseen tulemiseen kirkkaudessa taivaan pilvissä, kuten Ilmestyskirjassa 1:7; 19:11–17; Matteuksen evankeliumissa 24:27–28 ja Luukkaan evankeliumissa 21:27–28.

K: Mitkä ovat 1. Piet. 1:8:ssa mainitut kolme sanattoman ja kirkkaan ilon lähdettä?

V: Voimme iloita, koska Jumala pelasti meidät, kun luotimme elämämme Hänelle ensimmäisen kerran. Voimme iloita myös siitä, että Kristuksen Henki asuu meissä päivästä päivään. Lopuksi voimme iloita pelastuksemme tulevasta täyttymisestä taivaassa.

K: Onko meillä jo pelastus 1. Piet. 1:9:n mukaan?

V: Huomaa, että tämä vastaus on sama kuin Efesolaiskirjeen 1:13 kohdassa esitetty.

Raamattu viittaa siihen, että Jumala on ajaton. Ajattomalle Jumalalle vastaus on kaikki kolme: menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus.

Chuck Swindoll on kirjoittanut erinomaisen Raamatun opiskeluoppaan pelastuksesta, jossa käsitellään näitä näkökohtia.

Menneisyyden ennakkotietoon ja ennalta määräämiseen liittyvät näkökohdat: Ennen aikojen alkua Jumala tiesi lopun alusta alkaen ja kaikki päivämme (Psalmi 139:16; Jesaja 44:7; Efesolaiskirje 1:4; Titukselle 1:2).

Nykyhetkeen liittyvät tapahtumat: Kun kuulimme totuuden sanan ja huusimme Herraa (Roomalaiskirje 10:9–10), meistä tuli uusi luomus (2. Korinttolaiskirje5:17 ). Myös Heprealaiskirje 4:2 ja Apostolien teot 10:44 osoittavat nykyhetkeen liittyviä näkökohtia.

Nykyhetkessä jatkuvat ulottuvuudet: Kun toteutamme elämässämme sitä pelastusta, joka on meissä, Jumala on muuttamassa elämäämme (Filippiläiskirje 2:12–13; 1. Pietarin kirje 2:2; Heprealaiskirje3:14 ;4:11 ; 6:11).

Tulevaisuuden toivon näkökohdat: Kaipaamme pelastuksemme täyttymistä (Heprealaiskirje 9:15,28; Roomalaiskirje 8:23-25; 1. Pietarin kirje 1:4-5,9,13; 1. Korinttolaiskirje 15:50-53; 2. Korinttolaiskirje 5:5).

K: Miten profeetat saarnasivat 1. Piet. 1:12a:n mukaan heille evankeliumia Pyhän Hengen kautta?

V: Kun profeetat puhuivat tulevaisuudesta, he eivät palvelleet ainoastaan niitä ihmisiä, jotka kuuntelivat heitä tuolloin, vaan myös tulevia sukupolvia. Esimerkiksi Danielin kirjassa 12:8–10 Daniel sanoi, ettei hän ymmärtänyt, ja Jumala kertoi hänelle, että sanat eivät olleet hänelle tarkoitettuja, vaan ne oli sinetöitävä (tehtävä ymmärrettämättömiksi) lopun ajan saakka.

K: Miten 1. Piet. 1:12b:ssä enkelit kaipaavat saada tutkia ”näitä asioita”? Mitä nämä asiat ovat? Heprealaiskirjeen 2:9,16 saattaa antaa joitakin vihjeitä.

V: Tämä viittaa uskovien pelastukseen. Jeesus antoi pelastuksen ihmisille, ei enkeleille, joten enkelit eivät koe sitä, mitä me koemme pelastuksen yhteydessä. Enkelit ovat kuitenkin henkiolentoja, jotka palvelevat meitä. Tästä Kristuksen kautta tapahtuvasta pelastuksesta annettiin runsaasti vihjeitä Vanhan testamentin aikana, mutta se paljastettiin täysin vasta Kristuksen ja seurakunnan aikakaudella, Efesolaiskirjeen 3:9–11 mukaan.

K: Miten me 1. Piet. 1:13:n mukaan asetamme toivomme ”täysin” paljastettavaksi tulevaan armoon?

V: Joskus kristityt voivat olla epätoivoisia eivätkä tunne riittävää toivoa tulevasta kodistamme taivaassa; mutta se ei ole tässä tarkoitettu. Useimmiten kristityillä on liikaa toivoa – liikaa toivoa ylimääräisistä asioista, joihin ei kannata toivoa. Toivoa rikkaudestamme, urastamme, terveydestämme, perheestämme ja ihmissuhteistamme täällä maan päällä – ne kaikki voivat kadota milloin tahansa. On säälittävää, kun ihminen toivoo noihin asioihin ja hänen toiveensa murskautuvat. Meidän on kuitenkin toivottava katoamattomiin asioihin, pelastukseemme ja pääsyymme iankaikkiseen kotiimme.

K: Miksi 1. Piet. 1:13 ja muutkin jakeet kehottavat meitä olemaan itsehillittyjä? Onko Raamatussa jakeita, jotka kehottavat meitä olemaan Kristuksen hallitsemia, koska Jeesus on meidän Herramme?

V: Ei ole yhtään kohtaa, jossa kehotettaisiin meitä olemaan Kristuksen hallitsemia; on vain kohtia, joissa käsketään meitä (mutta ei pakoteta) alistumaan Jeesukselle Herranamme. Toisin kuin demonien riivaamissa tapauksissa, joissa riivattu menettää sen vähäisenkin vapauden, joka hänellä oli olla tekemättä syntiä, Kristuksessa on täydellinen vapaus. Hyvä uutinen on, että henkilö, joka on Jeesuksen herruuden alaisena, on itse asiassa vapaampi kuin henkilö, joka ei ole pelastettu ja joka on synnin orjuudessa. Huono uutinen on, että yksikään kristitty maan päällä ei koskaan saavuta tilaa, jossa hänen ei enää tarvitse huolehtia kiusauksista tai siitä, että hän suututtaisi Herraa.

Kristukselle kuuliaisuuteen ja itsehillintään liittyy tiettyjä asioita, mutta toisin kuin demonien ja synnin kohdalla, Kristuksessa on vapaus. Jumala käskee, mutta maan päällä Hän (yleensä) ei halua pakottaa.

K: Mitkä ovat 1. Piet. 1:13:ssa mainitut itsehillinnän eri ulottuvuudet? Mitkä ovat syitä, joiden vuoksi kristityt eivät onnistu harjoittamaan itsehillintää tietyillä elämänalueilla?

V: Joskus ihminen voi osoittaa paljon itsehillintää yhdellä alueella, mutta ei toisella. Jumala kuitenkin haluaa meidän osoittavan itsehillintää kaikilla alueilla. Syntisten asioiden suhteen meidän tulisi osoittaa itsehillintää eikä haluta tehdä niitä lainkaan. Mutta myös ei-syntisten asioiden, kuten ruoan ja liikunnan (tai sen puutteen) suhteen, meidän tulee osoittaa itsehillintää. Toisinaan yritämme perustella itsehillinnän puutetta yhdellä alueella viittaamalla itsehillintäämme toisella alueella. Jotkut kristityt, jotka ovat hyvin sitoutuneit -työhön, saattavat joskus ajatella, että se voi olla tekosyy itsehillinnän puutteelle toisella alueella. Mutta Pietari ei viittaa ”jonkinlaiseen itsehillintään” tai ”osittaiseen itsehillintään”, vaan meidän tulee harjoittaa itsehillintää kaikilla elämänalueilla, jotta voimme esittää itsemme Kristukselle hallituina.

K: Miten jotkut kristityt, ehkä tahattomasti, mukautuvat 1. Piet. 1:14:n mukaisiin maailman pahoihin haluihin?

V: Lähes jokaisella aikakaudella ja kulttuurissa on selvästi syntisiä asioita, jotka ovat kulttuurisesti hyväksyttyjä. Olipa kyse sitten viikoittaisesta juopottelusta, 1500- ja 1600-lukujen kaksintaisteluista, orjien hyväksikäytöstä 1600-luvulta 1800-luvulle, ennakkoluuloista eri kansoja kohtaan tai heteroseksuaalisesta moraalittomuudesta ja homoseksuaalisuudesta 1900- ja 2000-luvuilla.

K: 1. Piet. 1:15:ssä sanotaan, että Jumala on aina ollut täysin pyhä. Me emme ole, emmekä voi koskaan tässä elämässä olla täysin pyhiä. Miten meitä siis kutsutaan olemaan pyhiä, niin kuin Jumala on pyhä? (1. Piet. 1:16 lainaa 3. Moos. 11:44; 11:45; 19:2. Samanlainen ajatus löytyy 3. Moos. 20:7:stä.)

V: Tässä on kaksi näkökohtaa.

Tähtää tähtiin: Vaikka tähtiin tähtäävä ihminen ei niihin pääsekään, hän voi silti päästä paljon pidemmälle kuin ihminen, joka tähtää maahan. Vaikka emme koskaan saavuta täydellistä pyhyyttä tässä elämässä, meidän on pyrittävä täydelliseen pyhyyteen jo nyt.

Suhteellinen täydellisyys/kypsyys: Heti sen jälkeen, kun Paavali sanoo Filippiläiskirjeen 3:12:ssa, ettei edes hän ole vielä tullut täydelliseksi, hän toteaa Filippiläiskirjeen 3:15:ssa olevansa täydellinen siinä mielessä, että hän on kypsä. Joten vaikka olemme tänään tässä ruumiissa, voimme odottaa saavuttavamme kypsyyttä ja voittavamme meitä vaivaavat synnit ja riippuvuudet.

K: Koska emme voi olla synnittömän täydellisiä ja yhtä pyhiä kuin Jumala, pyytääkö Jumala 1. Piet. 1:14–16:ssa meiltä mahdotonta?

V: Ei, mutta tässä on kolme seikkaa.

Asemallisesti on mahdollista, että meidät julistetaan pyhiksi Jumalan silmissä.

Kokemuksellisesti emme ole emmekä tule koskaan olemaan synnittömän täydellisiä tässä maallisessa elämässä.

Taivaassa olemme saavuttaneet tavoitteemme, ja kokemuksemme vastaa asemaamme.

Uskovat eivät ehkä ole täydellisiä, mutta kukaan uskovainen ei lopulta haluaisi olla epätäydellinen.

K: Miten meidän kristittyjen tulisi 1. Piet. 1:17:n mukaan elää elämäämme täällä pelossa? Kreikaksi tämä on pelon yleisnimitys, phobos/phobou. Erilaisissa Raamatun käännöksissä on käytetty sanoja ”pelko”, ”kunnioittava pelko” (BSB), ”kunnioitus” tai ”terve, vakava varovaisuus”?

V: Meidän tulee suhtautua Luojaamme ja Lunastajaamme kunnioittavalla pelolla. Jumala on universumin rakastavin olento, mutta Hän on myös kaikkein vihaisin. Paavali ei pelännyt menettävänsä pelastustaan, mutta hän pelkäsi menettävänsä palkkionsa, jos hän kääntyisi pois. Voimme myös pelätä helvettiä niiden rakkaidemme puolesta, jotka eivät tunne Herraa.

K: 1. Piet. 1:18–19:ssä meidät on lunastettu jollain, joka on arvokkaampaa kuin hopea tai kulta, nimittäin Kristuksen verellä. 1. Piet. 1:7:ssä sanotaan, että uskomme on arvokkaampaa kuin kulta. Uskotko todella, että pelastuksesi ja uskomme ovat arvokkaampia kuin kulta? Miten kristitty, joka uskoo tähän vakavasti, elää ja toimii tässä maailmassa verrattuna kristittyyn, joka ei usko niin?

V: Kristityn tulisi olla enemmän huolissaan suhteestaan Kristukseen ja muiden pelastuksesta kuin taloudellisesta turvallisuudesta tai menestyksestä. Sekä kristityn sekkivihkon että kalenterin tulisi heijastaa enemmän kiinnostusta Jumalan valtakuntaa kohtaan kuin pelkkää rahan ansaitsemista.

K: Onko perinne aina pahaa, kuten 1. Piet. 1:18 ja Matt. 15:9 viittaavat?

V: Ei. Perinne sinänsä voi olla hyvä tai huono riippuen siitä, onko se ristiriidassa Jumalan sanan kanssa vai ei. Kuitenkin jopa jumalalliset perinteet, jos ne tulevat henkilölle tärkeämmiksi kuin Jumala, muuttuvat hänelle pahaksi epäjumalaksi.

K: Perustuuko pelastus 1. Piet. 1:19:n mukaan Jeesuksen verelle ristillä vai siihen, että Jeesus vietti kolme päivää helvetissä, kuten Kenneth Copeland sanoi?

V: Teoksen *When Cultists Ask* sivulla 292 Copelandin kerrotaan sanoneen: ”Jeesus meni helvettiin vapauttaakseen ihmiskunnan Aadamin maanpetoksen seurauksena langetetusta rangaistuksesta … kun Hänen verensä vuodatettiin, se ei sovittanut …”. Tämä lainaus on peräisin henkilökohtaisesta kirjeestä, johon viitataan D.R. McConnellin teoksessa *A Different Gospel* (Hendrickson Publishers, 1988).

Seuraavassa on viisi monista syistä, miksi tämä näkemys on väärä.

Efesolaiskirjeen 1:7 mukaan meillä on lunastus Hänen verensä kautta.

Ilmestyskirjassa 1:5 sanotaan myös: ”hänen verensä kautta”.

Johanneksen evankeliumissa 19:30 Jeesus sanoi tetelestai, joka on kreikkalainen kirjanpitotermi, joka tarkoittaa ”maksettu kokonaan”.

Heprealaiskirjeen 10:14–20 mukaan uhri oli vain yksi. Heprealaiskirjeen 10:19–20 mukaan tämä tapahtui Jeesuksen verellä, Hänen ruumiinsa muodostaman verhon kautta.

Apostolien teoissa 20:28 sanotaan, että Jeesus osti seurakunnan omalla verellään.

Yhteenvetona voidaan todeta, että veretön kristinusko ei ole uskollinen Jumalan Sanalle Raamatussa.

K: Valittiinko Kristus 1. Piet. 1:20, Ef. 1:4, Ap. t. 2:23 ja Tit. 1:2 mukaan kuolemaan meidän syntiemme puolesta ja lunastamaan meidät verellään sen jälkeen, kun Aadam ja Eeva olivat tehneet synnin, vai jo ennen sitä? Miksi?

V: Kristus valittiin karitsaksi ennen maailman perustamista. Jumalan ennakkotiedossa Hän tiesi, että Aadam ja Eeva tekisivät synnin ja että me tarvitsisimme Vapahtajan, kauan ennen kuin Aadam ja Eeva olivat edes olemassa. Jumalan tieto ei kuitenkaan johtanut pakottamiseen; syy ja vastuu Aadamin ja Eevan synneistä sekä meidän synneistämme on Aadamin ja Eevan sekä meidän, ei Jumalan.

K: Mitä 1. Piet. 1:20–21 sanoo olevan tärkeää Kristuksen jumaluuden kannalta?

V: Pelastuksemme on täysin Jumalan teko, eikä se ole kokonaan tai osittain sellaisen teko, joka ei ole Jumala. Jos Jeesus olisi pelkkä ihminen, uskomme ja toivomme kohdistuisivat ihmiseen, joka ei ole Jumala. Koska Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä, tie, totuus ja elämä olisivat pelkkää ihmistä, eivätkä Jumalaa. Pelastus on Jumalan teko, koska Jeesus on Jumala. Jeesus on myös täysin ihminen, mutta jos Hän ei olisi Jumala, pelastuksemme ei olisi peräisin Jumalalta.

K: 1. Piet. 2:1 sanoo: ”kaikenlaista panettelua”. Mitä erilaisia panettelun muotoja on? Katso Jaak. 4:11–12.

V: Panettelu on negatiivisten, valheellisten asioiden sanomista jostakusta tai jostakin, kun taas imartelu on positiivisten, valheellisten asioiden sanomista jostakusta tai jostakin. On olemassa suoraa panettelua, jossa yksinkertaisesti sanotaan valheellisia, pahoja asioita jostakusta, mutta on myös hienovaraista panettelua, jossa sanotaan jotain, mikä kuulostaa pinnalta hyvältä, mutta pohjimmiltaan heikentää henkilön uskottavuutta. Yksi tyyppi on niin sanottu ”kaksinaamainen kohteliaisuus”, kuten ”hän näyttää todella tekevän hyvää työtä, ottaen huomioon, että hän on niin kokematon ja tietämätön siitä, mitä on meneillään.” Panettelu voi olla julkista, mutta joskus pahin panettelu tapahtuu henkilön selän takana. Kunnianloukkauksella pyritään usein korostamaan omaa asemaansa toisen kustannuksella tai vain tahraamaan tämän maine. Sitä voidaan käyttää myös kyseenalaistamaan toisen arvostelukykyä tai moraalia tai hyökkäämään tämän uskottavuutta puhuessaan tai johdettaessa. Minkälaisia kunnianloukkauksia kristittyjen on käsketty välttää? – Kaikkia.

Joskus on sopiva aika ja paikka sanoa negatiivisia asioita, jotka ovat totta. Se ei ole panettelua, jos se on totta. Vaikka jokin asia olisi totta, ei välttämättä aina ole totta, että Jumala haluaa meidän kertovan siitä kaikille. Kun sanomme negatiivisia asioita, meidän tulisi varmistaa, että ne ovat totta, hyödyllisiä, tarpeellisia ja juuri sitä, mitä Jumala haluaa sinun sanovan.

K: Kuinka paljon vauva 1. Piet. 2:2:n mukaan pitää maidostaan? Mikä on Jumalan hengellinen maito? Pidämmekö me Jumalan hengellisestä maidosta yhtä paljon?

V: Maito on vauvalle kaikki kaikessa, koska vauva ei tunne muuta ruokaa. Vauvat tunnistavat maidon ainoaksi asiaksi, joka voi tyydyttää heidän nälkänsä. Samalla tavalla meidän tulisi tunnustaa, että Jumalan läheisyyteen pääseminen ja Hänen Sanansa lukeminen on ainoa tapa, jolla voimme tyydyttää hengellisen nälkämme.

K: Pitäisikö meidän 1. Piet. 2:2:n mukaan haluta sanan maitoa vai lihaa maidon sijaan, kuten Hepr. 5:12–14 opettaa?

V: Kuten fyysisen ruoan kohdalla, kaikkien, etenkin vastasyntyneiden kristittyjen, tulisi haluta maitoa. Maito ei kuitenkaan riitä vanhemmille lapsille, jotta he voisivat kasvaa aikuisiksi, emmekä me saisi tyytyä pelkästään maitoon, vaan meidän tulisi syödä myös kiinteää ruokaa.

K: Menevätkö 1. Piet. 2:3:n mukaan kaikki, jotka maistavat, että Herra on hyvä, taivaaseen? Katso Hepr. 6:4–6.

V: Ei. Aivan kuten jotkut ihmiset voivat maistaa mutta eivät niellä, ihmiset voivat kokea jotain ja silti olla tuomittuja helvettiin. Meidät pelastetaan armosta uskon kautta. Jos evankeliumi, jonka joku kuulee, ei yhdisty uskoon, hän ei ole pelastettu eikä sillä ole hänelle mitään arvoa, kuten Heprealaiskirjeen 4:2 sanoo. Muita jakeita, jotka osoittavat, että jopa kirkossa käyvät voivat luopua uskostaan pysyvästi, ovat Heprealaiskirjeen 6:4–6; 10:26–31 sekä 2. Pietarin kirjeen 2:20–22.

K: 1. Piet. 2:5 sanoo, että Jumalan talo ei ole rakennus, vaan me, Hänen seurakuntansa. Miten kristityt Yhdysvalloissa saattavat laiminlyödä Jumalan talon rakentamista? Arvaa, kuinka monta prosenttia seurakunnat antavat keskimäärin ulkomaanlähetystyöhön.

V: Saatamme olla enemmän huolissamme omasta taloudestamme ja ajastamme kuin Jumalan kunniasta. Muutama vuosi sitten lukemieni lukujen mukaan evankeliset seurakunnat antavat keskimäärin noin 10–13 prosenttia ulkomaanlähetystyöhön. Liberaalit seurakunnat antavat vain muutaman prosentin.

K: Mitkä ovat 1. Piet. 2:5–8:ssa mainitut ”kivet”, joille kirkko on rakennettu? Katso Ef. 2:19–22 ja Ilm. 21:12–14.

V: Jeesus on kulmakivi, tärkein kivi, jolle kirkko on rakennettu. Sen jälkeen tulevat apostolien ja profeettojen perustuskivet.

K: 1. Piet. 2:5–8:ssa seinän rakentamiseen voidaan käyttää erikokoisia, pitkänomaisia kiviä. Laasti voi täyttää pienet aukot. Mutta jos kivessä on pitkä, kapea ulkonema tai reikä keskellä, sitä ei voida käyttää. Miten Jumala suhtautuu elämämme aukkoihin ja pitkiin ulkonemiin?

V: Synnit, joista emme halua päästä eroon elämässämme, voivat olla kuin pitkiä, huonosti sopivia piikkejä, jotka työntyvät ulos. Jos emme halua poistaa niitä, Jumala voi poistaa ne, ja joskus kuritus voi olla tuskallista. Samoin jos meillä on perustavanlaatuinen, epäkristillinen luonteenpuute, se on verrattavissa suureen reikään kiven keskellä, joka estää kiveä täyttämästä tehtäväänsä pitää sade ulkona tai viileä ilma sisällä. Pyhän Hengen on muovattava meitä uudelleen, tukittava reiät ja viilattava ulkonemat pois.

K: Miten Jeesus on 1. Pietarin kirjeen 2:6–8 mukaan sekä kulmakivi että pääkivi?

V: Kulmakivi on ainoa viitekohta kaikille muille rakennuksen osille. Kulmakivi on Jeesus Kristus eikä kukaan muu. Samalla Jeesus on myös pääkivi, joka on kaaren ylin kivi. Jos pääkivi poistetaan, kaari voi romahtaa.

K: Miksi rakastava Jumala 1. Pietarin kirjeen 2:8:ssa määräsi joidenkin kompastuvan?

V: Raamattu ei kertaakaan sano, että Jumala olisi pakottanut ketään tekemään syntiä. Itse asiassa Jaakobin kirjeen1:13 kohdassa sanotaan, että Jumala ei kiusaa ketään. Kuitenkin niille, joiden Jumala tietää valitsevan hylätä Hänet täysin, Jumala on määrännyt kompastumisen monin tavoin.

K: Mikä on 1. Piet. 2:9:ssä mainitun pyhän kansan ja kuninkaallisen papiston ero?

V: Kun profeetta edusti Jumalaa kansan edessä, pappi edusti kansaa Jumalan edessä. Kuningas johti kansaa. Vaikka kristityt ovat kaikki pappeja, emme tarvitse toista edustamaan meitä Jumalan edessä, koska välittäjämme on sekä Jumala että ihminen: Jeesus Kristus. Ussia yritti yhdistää kuninkaan ja ylipapin tehtävät, mutta Jumala rankaisi häntä lepralla loppuelämäkseen, koska hän poltti suitsuketta suitsutusalttarilla ilman siihen annettua lupaa. Israelilaiset olivat pyhä kansa; nykyään kristityt, kaikista etnisten ryhmistä ja kaikista maista, ovat pyhä kansa.

K: Mitä Vanhan testamentin kohtaa 1. Piet. 2:10 viittaa siihen, että aiemmin ei ollut Jumalan kansa, mutta nyt on?

V: Pietari viittaa todennäköisesti Hoosean kirjan 1:9–10 kohtaan, jossa Hoosea antoi pojalleen nimen Lo-Ammi, joka tarkoittaa ”ei minun kansani” jakeessa 9. Mutta jakeessa 10 Hoosea sanoo, että ne, joita kutsuttiin ”ei minun kansakseni”, kutsutaan nyt ”elävän Jumalan pojiksi”.

K: Eikö 1. Piet. 2:10:n mukaan Jumala osoita armoa kaikille, koska Ps. 145:8,18:n mukaan Jumala on armollinen kaikille, jotka Hän on luonut?

V: Jumala osoittaa yleistä armoa kaikille luomuksilleen. Hän antaa heille elämän, ilman ja ravinnon. Jumalalla on kuitenkin oikeus osoittaa erityistä armoa kenelle tahansa Hän haluaa. Jumala osoitti erityistä armoa israelilaisille, vaikka he olivatkin olleet Häntä vastaan lukemattomia kertoja. Jumala osoitti erityistä armoa Saulukselle ( , Tarsus) ja monille ihmisille nykyäänkin. Älä kuitenkaan pidä Jumalan armoa itsestäänselvyytenä. Jumala on oikeudenmukainen kaikille, mutta Hän osoitti Jaakobille ja hänen jälkeläisilleen erityistä armoa, jota Hän ei osoittanut Eesauille ja tämän jälkeläisille, kuten Roomalaiskirjeen 9:11–15 osoittaa.

K: Millä tavoin olemme 1. Piet. 2:11:n mukaan muukalaisia ja vierailijoita tässä maailmassa? Millä tavoin emme ole? Katso Joh. 17:9, 11, 13–19, Filipp. 3:18–20 ja Kol. 3:1–4; 2. Kor. 5:16 sekä Room. 12:2.

V: Tämä ei ole kotimme, emmekä ole tämän maailman kansalaisia. Kaipaamme kotiimme taivaaseen. Emme kuulu tänne ikuisesti; olemme täällä vain ohikulkumatkalla.

Henry C. Morrison, joka oli toiminut lähetyssaarnaajana Afrikassa 40 vuotta, sairastui ja joutui purjehtimaan takaisin Amerikkaan. Kun valtamerilaiva saapui satamaan, siellä järjestettiin suuri paraati. Myös entinen presidentti Theodore Roosevelt oli laivalla, ja big band soitti hänelle safarin jälkeen. Lähetyssaarnaaja mietti surullisena, että Roosevelt sai tällaisen suuren juhlan, vaikka hän oli vain ampunut norsuja, ja vaikka hän oli pelastanut sieluja, miksi häntä ei otettu vastaan juhlallisesti? Jumala puhui hänelle sanoen: ”Mutta et ole vielä kotona.” Kotimme ei ole täällä, joten älä asetu liian mukavasti. Kotimme ja kansalaisuutemme on taivaassa. Meidän ei tule olla ”tästä maailmasta”. Toisaalta meidän on tällä hetkellä oltava ”maailmassa” ja oltava tekemisissä kaikenlaisten ihmisten kanssa täällä, emmekä saa eristäytyä. Olemme vihollisen alueella, koska Saatana hallitsee tätä maailmaa, vaikka Jumala voi kumota hänen vallansa.

K: Mitkä ovat 1. Piet. 2:12:ssa mainitut viisi tapaa, joilla pakanat syyttivät kristittyjä väärinteoista tuolloin? Mitkä ovat vähintään viisi tapaa, joilla ei-kristityt syyttävät kristittyjä väärinteoista nykyään?

V: Tässä on viisi tapaa.

1. Nykyään se kuulostaa oudolta, mutta roomalaiset pakanat syyttivät kristittyjä ”ateisteiksi”. Heitä kutsuttiin ateisteiksi, koska he eivät uskoneet roomalaisiin jumaliin.

2. Kristityt puhuivat Herran ehtoollisesta, ja pakanat syyttivät heitä kannibalismista.

3. Kristityt sanoivat rakastavansa toisiaan, ja pakanat syyttivät heitä irstailusta ja insestistä.

4. Kun luonnonkatastrofeja ja sotia tapahtui, syytettiin kristittyjä, koska sanottiin, että heidän kunnioituksen puutteensa kreikkalais-roomalaisia jumalia kohtaan sai jumalat suuttumaan. Tietenkin, kuten eräs varhaiskristitty huomautti, katastrofeja ja sotia tapahtui myös ennen kuin Kristus tuli maan päälle.

5. Kristityt eivät suostuneet palvomaan Rooman keisaria tai uhraamaan hänelle, joten heitä pidettiin isänmaattomina ja imperiumille uskottomina.

K: Miten kristityt saattoivat 1. Piet. 2:13,17:n mukaan alistua tuolloin pahan keisarin, kuten Neron, alle? Luuletko, että hallitsijoiden kunnioittaminen ja heille alistuminen oli vaikeampaa tuolloin vai nykyään?

V: Kreikkaa puhuneet varhaiskristityt käyttivät sanaleikkiä erottaakseen toisistaan ”lailliset lait”, jotka eivät olleet ristiriidassa Jumalan käskyjen kanssa, ja ”laittomat lait”, jotka olivat. Tarkkaavaiset noudattivat laillisia lakeja, mutta kieltäytyivät hiljaisesti noudattamasta laittomia, kuten uhraamista keisarille.

K: Jos demokraattisessa maassa on 1. Piet. 2:13,17:n mukaisesti hallitsija ja parlamentin tai kongressin jäseniä, jotka suhtautuvat vihamielisesti kristillisiin arvoihin, kuinka meidän tulisi silti kunnioittaa heitä? Kuinka meidän tulisi vastustaa heitä?

V: Meidän tulee kunnioittaa virkaa emmekä saa vähätellä tai loukata heitä. Voimme kuitenkin myös toimia niiden suojelemiseksi, joita he vainoavat, sekä käyttää aikaa ja rahaa estääksemme heidän uudelleenvalintansa.

K: 1. Piet. 2:17:n mukaan, pitäisikö meidän todella kunnioittaa kaikkia auktoriteetteja, jopa väärien uskontojen johtajia, rikollisjengien johtajia ja sortavia hallituksia?

V: 1. Pietarin kirjeen2:17 mukaan meidän tulee osoittaa asianmukaista kunnioitusta kaikille, ja meidän tulee soveltaa tätä käskyä ainakin neljällä tavalla.

1. Kunnioittakaa erityisesti vallanpitäjiä. Ei siksi, että henkilö välttämättä ansaitsisi tämän kunnioituksen (joskus hän ei ansaitsekaan), vaan meidän on kunnioitettava hänen hallitusasemaansa. Esimerkiksi demokraattisessa yhteiskunnassa, jos emme arvosta pääministeriä tai presidenttiä, voimme toimia aktiivisesti hänen uudelleenvalintansa estämiseksi ja kannustaa muita olemaan äänestämättä häntä. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että kyseinen henkilö on tällä hetkellä hallituksemme johtaja. Meidän ei pitäisi puhua tavalla, joka halventaa hänen asemansa auktoriteettia.

2. Osoita asianmukaista kunnioitusta kaikille. Jumala on luonut jokaisen, jokaisessa on Jumalan kuva (vaikkakin langenneessa muodossa), ja Kristus kuoli lunnaana kaikkien puolesta (1. Tim. 2:6). Jopa joku niin paha kuin Tarsolainen Saulus voi tulla Kristuksen luo.

3. Kunnioituksemme kaikkia kohtaan tulisi olla riippumatonta varallisuudesta (Jaakobin kirje 2:1–7), rodusta tai sukupuolesta (Galatalaiskirje3:28 –29) tai nuoruudesta (1. Timoteuksen kirje4:12 ), paitsi että meidän tulee osoittaa erityistä kunnioitusta vanhuksille (3. Mooseksen kirja19:32 ).

4. Meidän tulisi myös kunnioittaa veljiämme ja sisariamme Kristuksessa osana ikuista perhettämme.

Konkreettisia esimerkkejä siitä, miten ihmisiä kunnioitetaan, löytyy 1. Timoteuksen kirjeestä 5:1–8.

K: Miksi 1. Pietarin kirjeen 2:18 mukaan orjan tulisi alistua isännälleen, etenkin ankaralle isännälle? Mikä palkkio on luvattu?

V: Rooman yhteiskunnan orjilla, samoin kuin muinaisten aikojen orjilla ja nykypäivän Itä-Afrikan orjilla, oli vain vähän keinoja puolustautua ankaraa isäntää vastaan. Alistuminen oli todennäköisesti monissa tapauksissa järkevin toimintatapa. Epäoikeudenmukaisen kärsimyksen sietäminen oli yksi tapa, jolla he pystyivät todistamaan ja ylistämään Jumalaa. Lopuksi, käytännön syistä, suurin osa Rooman valtakunnan asukkaista oli orjia, eikä vapautetuilla orjilla ollut monta paikkaa, minne mennä.

K: Mitkä ovat 1. Piet. 2:21–25:ssä vähintään kaksi yhteyttä Kristuksen kärsimysten ja meidän kärsimystemme välillä?

V: Jeesuksen kärsimykset ovat meille esimerkki. Kuten Kristus kärsi epäoikeudenmukaisesti, myös meidän tulisi olla valmiita kärsimään epäoikeudenmukaisesti. Vaikka Kristuksen kuolema ristillä meidän syntiemme vuoksi oli ainutlaatuinen tapahtuma, meidän kärsimyksemme voivat auttaa viemään evankeliumia muille ja todistamaan evankeliumin totuudesta omassa elämässämme.

K: Miten vaimo voi 1. Piet. 3:1:n mukaan voittaa miehensä Kristukselle sanomatta sanaakaan?

V: Pietari ei tarkoita, etteivätkö vaimot saisi sanoa sanaakaan; pikemminkin hän korostaa, että heidän elämänsä todistuksen tulisi olla sellainen, että aviomiehet voitaisiin voittaa Kristukselle ilman, että he edes kuulisivat evankeliumia vaimoiltaan.

K: Miksi on väärin sanoa, että 1. Piet. 3:1–7 opettaa, että meidän tulisi saarnata vain ilman sanoja?

V: Kerran, kun minulla oli kesätyöpaikka eräässä teknologiayrityksessä, siellä oli suuri ruokala, jossa ihmiset söivät. Keskustelin erään miehen kanssa, ja puhuimme siitä, että toivoin pääseväni lähetyssaarnaajaksi, ja mies sanoi: ”Tiesin sen, luulin sinua mormoniksi!” Vaikka selitin nopeasti, että olin kristitty enkä mormoni, jos puhut hengellisistä asioista mutta et osoita olevasi kristitty, niin kenen puolesta sinä sitten todistat?

Kuulin eräästä keski-ikäisestä miehestä, joka tuli kristityksi ja kertoi siitä työpaikkansa työtovereille. Eräs siellä työskentelevä kristitty onnitteli häntä, ja uusi kristitty katsoi häntä hieman oudosti. Hän sanoi: ”Tiedätkö, että sinä olit syy siihen, että lykkäsin kristityksi tulemista monien vuosien ajan?” Vanhempi kristitty oli järkyttynyt ja kysyi miksi. Nuorempi kristitty kertoi, että ennen kuin hän tuli Kristuksen luo, hän tiesi elämänsä olevan sekaisin. Mutta kun hän katsoi vanhempaa kristittyä, joka näytti elävän rauhassa ja tyytyväisenä ja jonka elämä oli kunnossa, hän ei tiennyt tämän olevan kristitty, ja ajatteli, että jos vanhempi kristitty pystyi elämään elämäänsä kunnossa ilman kristillisyyttä, niin hänenkään ei tarvinnut.

Aviomies tietäisi varmasti, että hänen vaimonsa on kristitty (ja päinvastoin). Mutta aviomies, ja muutkin ihmiset, voivat olla niin kaukana Kristuksesta, että he kieltäytyvät kuulemasta mitään Kristuksesta. Mutta jos he tietävät, että olet kristitty, , niin elämäsi voi olla heille todistus, vaikka he eivät kuuntelisikaan sanojasi. On parempi, että on myös sanoja, mutta jopa ilman sanoja elämäsi voi olla todistus.

K: Miten 1. Piet. 3:1–7:n mukaan epäuskoiset aviomiehet – tai muut ihmiset ylipäätään – voitetaan ilman sanoja?

V: Jos joku tietää, että olet kristitty, mutta ei hyväksy sanojasi, hän voi silti nähdä valosi loistavan elämäsi kautta. Rooman aikoina tilanne oli melko synkkä. Kun aviomiehet olivat poissa, oli tavallista, että he käyttäytyivät moraalittomasti. Itse asiassa jopa kotona ollessaan, jos naispuolinen orja torjui isäntänsä lähentelyt, hänet rangaistiin leikkaamalla hänen nenänsä pois. Mutta kun aviomiehet olivat poissa, vaimot saattoivat syyllistyä aviorikokseen miesorjien kanssa. Joosefin ja Potifarin vaimon tilanne ei ollut lainkaan epätavallinen Rooman aikakaudella. Rooman valtakunnassa oli arviolta 70 miljoonaa asukasta, joista 40–50 miljoonaa oli orjia.

K: Pitäisikö naisten 1. Piet. 3:3:n mukaan letittää hiuksiaan, käyttää kultaa tai pukeutua hienoihin vaatteisiin?

V: Kauneutesi ei saisi perustua siihen, sillä todellinen ja kestävä kauneus ei todellakaan voi tulla siitä. Jos luulet, että sinun ”täytyy” tehdä näin näyttääksesi hyvältä, tai haluat näyttää erityisen hyvältä muihin naisiin verrattuna, sinun pitäisi miettiä asiaa uudelleen. Kauneutesi tulisi perustua luonteeseesi, ei Searsin tai Macy’sin vaatteisiin.

Kaikki kauniit vaatteet ja korut eivät kuitenkaan ole pahoja. Herra puki vertauskuvallisesti Jerusalemin hienoihin vaatteisiin ja koruihin Hesekielin kirjassa 16:10–13.

K: Mitkä ovat mielestäsi 1. Piet. 3:3–4:n mukaiset rajat sille, miten naisten tulisi pukeutua nykykulttuurissamme? – Entä miesten?

V: Tuolloin naiset käyttivät kalliita kultakorvakoruja ja rannekoruja osoittaakseen sosiaalisen asemansa. 1. Pietarin kirjeen 3:3–4 pätee nykyään sekä miehiin että naisiin ainakin kolmella tavalla.

Ylellisyys: Miehet voivat ostaa 2 000 dollarin (tai halvempana 1 500 dollarin) kelloja vain osoittaakseen potentiaalisille asiakkaille, kuinka rikkaita he ovat. Kuulin eräästä insinööri-konsultista, joka osti toisesta maasta useita väärennettyjä Rolex-kelloja, jotka maksoivat vain muutaman dollarin kappaleelta. Risteilyllä asiakkaan kanssa hän naputti ranteeseensa, valitti, että nämä Rolexit eivät näytä aikaa kunnolla, otti kellon pois ja heitti sen yli laidan mereen. Asiakas ei tietenkään tiennyt, että kello oli väärennös. Joskus varakkaat ihmiset käyttävät paljon rahaa koruihin, vaatteisiin, autoihin ja koteihin osoittaakseen asemansa. Toisaalta Iisakin palvelija antoi Iisakin tulevalle vaimolle Rebekalle kaksi kultaranneketta ja nenärenkaan. Koska kultaisen nenärenkaan käyttäminen oli tuossa kulttuurissa sallittua Jumalan kansalle, myös kultaisen korvakorun käyttäminen on nykyään sallittua. Tärkeintä ei kuitenkaan ole käyttää suuria summia koruihin.

Seksikkyys: Naiset ostavat usein paljastavia ja säädyttömiä vaatteita tullakseen houkuttelevammiksi. Tietenkään he eivät todennäköisesti ajattele, kuinka uskollinen on mies, joka tuntee vetoa heihin pelkästään vaatteiden vuoksi. Samoin kuulin pojasta, jolla oli lukiossa hieno auto, ja hänen tyttöystävänsä rakasti ajella hänen hienolla autollaan. Mutta kun poika romutti autonsa, tyttöystävä jätti hänet. Jotkut miehet nostavat painoja, ei pelkästään terveyden vuoksi tai menestyäkseen urheilussa, vaan näyttääkseen naisille houkuttelevammilta. Terveyden hoitamiseen käytetty aika on hyvä asia, mutta lihasten voimakas kasvattaminen, jota ei ylläpidetä, muuttuu myöhemmin rasvaksi. Toiset käyttävät steroideja, jotka ovat erittäin tehokkaita lihasmassan kasvattamisessa, mutta voivat johtaa terveysongelmiin, kuten sydänkohtauksiin.

Ulkonäköön liittyvä epävarmuus: Ihmiset ovat usein kiinni ulkonäöstään. Muutama vuosi sitten tamililainen intialainen pomoni (ja ystäväni) vei minut lounaalle, ja keskustelun muiden aiheiden ohella hän kertoi, kuinka intialaisilla on voiteita, joita he käyttävät ennen avioliittoa saadakseen ihonsa näyttämään vaaleammalta. Hän halusi kysyä minulta, miksi valkoihoiset amerikkalaiset käyvät solariumeissa saadakseen ihonsa näyttämään tummemmalta. En tiennyt, miten vastata hänelle. UV-säteily vanhentaa ihoa ja voi aiheuttaa ihosyöpää, ja tämä vaikutus on voimakkain vaaleaihoisilla ihmisillä. Itse asiassa, jos vaaleaihoinen henkilö saa vakavan auringonpolttaman samaan kohtaan yli kaksi kertaa, hänellä on kohonnut riski sairastua ihosyöpään kyseisessä kohdassa. Luulen, että vastaus on se, että ihmiset eivät luonnostaan ole tyytyväisiä siihen, mitä heillä on, vaan heillä on taipumus ajatella, että toisilla on parempaa. Minulle on kerrottu, että nykyään on muotia, että miehet valittavat, etteivät heidän leukansa ole tarpeeksi ulkonevat tai ”neliömäiset”, ja haluavat leikkauksen yrittääkseen muuttaa sitä. Lyhyet ihmiset toivovat olevansa pidempiä, pitkät ihmiset – etenkin jotkut tytöt – toivovat olevansa lyhyempiä. Oikea kristillinen näkemys ei ole mennä vastakkaiseen ääripäähän, eli olla niin huolissaan ulkonäöstäsi, että haluat olla mahdollisimman ruma, vaan pikemminkin olla välittämättä itsestäsi liikaa. Jos sinulta puuttuu hampaita ja haluat ne korvattua, tai jos olet joutunut onnettomuuteen ja haluat korjaavaa leikkausta, se on täysin hyväksyttävää, mutta ihmisen ei tarvitse mennä äärimmäisyyksiin.

K: 1. Piet. 3:6 kehottaa vaimoja olemaan antamatta periksi pelolle. 1. Piet. 3:14b:ssä sanotaan, ettei kenenkään meistä pidä pelätä sitä, mitä muut pelkäävät. Kun otetaan huomioon kirjeen aika ja konteksti, millaisesta pelosta luulet Pietarin puhuneen ensisijaisesti?

V: Välitön pelko oli Neron ja myöhempien keisarien aikana tapahtunut vaino. Nero ei tyytynyt pelkästään tappamaan kristittyjä, vaan hän käski villieläinten tappaa heidät julkisissa spektaakkeleissa, polttaa heidät kuoliaiksi ja kohdistaa heihin muita kidutuksia. Ihmisen piti olla rohkea paitsi itsensä puolesta myös tietäen, että myös hänen rakkaansa joutuisivat kidutuksen kohteeksi.

K: Pitäisikö vaimon kutsua miestään ”herraksi” 1. Piet. 3:6:ssa ja 1. Moos. 18:12:ssa?

V: Pietari mainitsee Saaran sanat esimerkkinä, ei käskynä. Pietari käyttää kuitenkin Saaran sanoja havainnollistaakseen 1. Pietarin kirjeen 3:5 käskyä, jonka mukaan vaimojen tulee olla alistuvia miehilleen perheen päämiehenä. Lue Efesolaiskirjeen 5:22–23 saadaksesi lisää opetusta tästä aiheesta.

K: Ovatko naiset 1. Piet. 3:7:n mukaan todella heikompia astioita?

V: Vaimot ovat yleensä (mutta eivät aina) fyysisesti heikompia kuin aviomiehensä. (Jotkut saattaisivat sanoa, että hieno posliinilasi on heikompi kuin tinakuppi.) Raamattu kuitenkin vahvistaa Galatalaiskirjeen 3:28–29:ssä, että miehet ja naiset ovat kaikki yhtä arvokkaita Jumalan silmissä. Mielenkiintoista on, että Galatalaiskirjeen 3:28–29 on ilmeisesti vanhin tunnettu antiikin teksti, jossa sanotaan miesten ja naisten olevan tasa-arvoisia. Katso eri vastaus teoksesta Hard Sayings of the Bible, s. 712–714.

K: Miten 1. Pietarin kirjeen 3:7 mukaan vaimojemme huomioimatta jättäminen voi haitata rukouksiamme?

V: Tämä voi olla sekä yleinen havainto että erityinen lupaus (negatiivisessa mielessä).

Yleinen huomio: Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumissa 5:23–24, että jos olet viemässä uhrausta ja muistat, että veljelläsi on jotain sinua vastaan, älä vie uhraustasi. Jätä uhraus alttarille, sovita asia veljesi kanssa ja mene sitten viemään uhrauksesi. Tämä pätee varmasti myös, jos sisarellasi on jotain sinua vastaan.

Konkreettinen lupaus: Jumala sanoi, ettei Hän kuule rukouksiamme, jos vaalimme syntiä sydämissämme (Psalmi 66:18–19), käännämme korvamme pois köyhiltä (Sananlaskut 21:13) tai olemme jumalattomia (Sananlaskut 15:29; Jesaja 59:1–3). Jumala ei kuule meitä, jos päätämme olla kuuntelematta Jumalaa (Sakarja 7:11–13 ja viitataan Sananlaskujen 28:9). Samoin, jos käyttäydymme väärin vaimojamme kohtaan ja päätämme olla kuuntelematta heitä, Jumala ei ehkä kuule meitä, ennen kuin kadumme syntejämme.

K: Pitäisikö meidän 1. Piet. 3:8:n mukaan olla aina kohteliaita? Jeesus, Johannes Kastaja, Paavali ja Pietari eivät aina olleet mahdollisimman kohteliaita.

V: Tämä jae kehottaa olemaan kohteliaita, ei aina kohteliaita. Jeesus, Johannes Kastaja ja Paavali olivat usein kohteliaita. Jeesus ja Johannes Kastaja kuitenkin kutsuivat fariseuksia käärmeiden sikiöiksi (Matteus23:33 ; Matteus 3:7). Paavali ei ollut erityisen kohtelias Apostolien teoissa (13:11 ) Elymasia kohtaan. Pietarikaan ei ollut liian kohtelias Simon Magusta kohtaan (Apostolien teot 8:20,22). Sen sijaan, että tarkastelisimme 1. Pietarin kirjeen 3:8:aa erillisenä, meidän tulee ymmärtää jokainen jae Raamatun muun sisällön valossa ja olla yleisesti kohteliaita, mutta myös nuhdella ja olla tiukkoja, kun se on parasta.

K: Mitä 1. Piet. 3:8:ssa tarkoittaa elää sopusoinnussa toistensa kanssa?

V: Siinä on kolme näkökohtaa.

Negatiivinen: Selvitä, mikä tekemisissäsi ärsyttää muita, ja lopeta se. Jos jokin toisessa ärsyttää sinua, opi joko elämään sen kanssa tai tuo se ystävällisesti esiin, jotta toinen voisi lopettaa sen. Se tarkoittaa toimeen tulemista muiden kanssa ilman kitkaa.

Positiivinen puoli: Mutta sopusointu ei pääty tähän. Nauttivatko muut ihmiset seurastasi? Nautitko sinä muiden seurasta? Eri ihmisillä on erilaisia ”rakkauden kieliä”, joilla heille ilmaistaan, että heitä rakastetaan, arvostetaan ja hyväksytään. Joillekin se voi olla pieniä lahjoja; toisille halaus, toisille taas yhdessä vietetty aika jonkin toiminnan parissa. Jos soittaisin puolisollesi, kertoisiko hän minulle, että hän nauttii todella seurastasi, vai ei? Nauttivatko lapsesi seurastasi, ja sinä heidän seurastaan? Nauttivatko hengelliset perheenjäsenesi (muut kristityt) seurastasi? Jos eivät, mitä voit tehdä tilanteen parantamiseksi?

Peruste: Harmoniaa syntyy enemmän, kun sekä poistat negatiiviset piirteet että vahvistat positiivisia piirteitä, jos sinä ja he luette ja noudatatte Jumalan sanaa. Jos teidän tahtonne ovat yhdenmukaiset Jumalan tahdon kanssa, ne ovat yhdenmukaiset myös keskenänne.

K: Miten 1. Piet. 3:9–11:n mukaan on maailmassa yleistä maksaa pahaa pahalla ja loukkausta loukkauksella? Miksi meidän ei pitäisi tehdä niin?

V: Maailma ajattelee ”lain” ehdoilla, kostaa ihmisille ja rangaista niitä, jotka tekevät sinulle vääryyttä. Kristittyjen tulisi siunata niitä, jotka vainoavat ja loukkaavat heitä, kuten Jeesus käskee Luuk. 6:27–36.

K: Tarkoittaako 1. Piet.3:13 , että ihmisille, jotka ”seuraavat hyvää”, ei koskaan aiheudu vahinkoa?

V: Vaikka uskovat eivät ikuisesta näkökulmasta katsottuna koskaan kärsi merkittävää vahinkoa, se ei todennäköisesti ole se, mihin tämä jae tässä viittaa.

Ihmiset, jotka tekevät hyvää, eivät koskaan kärsi oikeutetusti vahinkoa hyvän tekemisestä, eikä Jumalan kansan tulisi koskaan rangaista muita hyvän tekemisestä. Seuraavassa jakeessa, 1. Piet.3:14 , tunnustetaan kuitenkin, että ihmiset kärsivät usein epäoikeudenmukaisesti tässä elämässä hyvän tekemisestä.

K: Miksi 1. Piet. 3:15:n mukaan kristittyjen tulisi perustella uskoaan, vai tarkoittavatko Joh.3:16 ja Ap. t.16:31 , että meidän tulisi yksinkertaisesti uskoa?

V: Kuten 1. Pietarin kirjeen3:15 osoittaa, meillä on sekä järki että toivo. Erään kuuluisan sananlaskun mukaan todellinen usko ”ylittää järjen, mutta ei ole sen vastaista”. Emme voi todistaa mitään ehdottomalla varmuudella, emme edes sitä, nouseeko aurinko huomenna. Meidän on selitettävä muille, miksi kristinusko on järkevää, ja pyrittävä vakuuttamaan toiset tulemaan kristityiksi, kuten 2. Korinttolaiskirjeen 5:11 sanoo.

Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, ettemme voi käännyttää ketään Kristuksen puoleen. Pyhä Henki on se, joka käännyttää ihmisiä, ja ilman Pyhän Hengen työtä ei olisi toivoa siitä, että kukaan tulisi Kristuksen luo. Katso laajempia vastauksia teoksista When Critics Ask, s. 531–532, ja When Cultists Ask, s. 293.

K: Miten meidän tulisi 1. Pietarin kirjeen 3:15 mukaan aina olla valmiina antamaan vastaus, mutta lempeästi ja kunnioittavasti?

V: Meillä tulisi olla vastaus jokaiseen epäuskoisen esittämään aitoon kysymykseen tai vastalauseeseen. On kuitenkin täysin hyväksyttävää vastata: ”En tiedä, mutta palaan asiaan.” Sen jälkeen voi etsiä vastauksen ja ottaa heihin uudelleen yhteyttä. On melko todennäköistä, että heidän esittämänsä kysymys löytyy niiden yli 8 200 kysymyksen joukosta, joihin on vastattu sivustolla www.BibleQuery.org. Vastauksessa on syytä huomioida vielä kolme seikkaa.

Miten ei pidä toimia: Eräs ei-kristillinen verkkosivusto sanoi New Age -liikkeestä keskustellessaan: ”[New Age] -ihmiset käyttävät kristalleja ottaakseen yhteyttä korkeampiin älykkyyksiin. Ihmiset, jotka maksavat tuollaisia summia kivistä, tarvitsevat selvästikin yhteyttä korkeampiin älykkyyksiin.” Ongelmana siinä, että kristitty sanoisi näin, ei ole se, että se kritisoi New Age -liikettä, vaan se, että se halventaa ihmisiä, jotka ovat joutuneet tämän liikkeen harhaanjohtamiksi.

Kuinka se pitäisi tehdä: Sisimmässämme asenteemme tulisi olla epäitsekästä rakkautta toista ihmistä kohtaan. Meidän tulisi toivoa, että he tulisivat Kristuksen luo ja eläisivät ikuisesti ilossa Jumalan ja meidän kanssamme. Sen sijaan, että yrittäisimme olla erittäin varovaisia sanoissamme estääksemme huonon asenteen tulemasta esiin, on parempi olla alusta alkaen ilman huonoja asenteita muita kohtaan ja yksinkertaisesti sanoa se, mitä sydämellämme on.

Konkreettisesti saatat vastata kysymykseen tavalla, joka on epäkunnioittava, jolloin he eivät halua enää ajatella kristinuskoa. Tärkein asia, kun vastaat heidän aitoon vastalauseeseensa, ei ole ”heitä on syytä moittia, koska he ovat väärässä”, vaan ”tämä on virheellistä näistä syistä, ja totuus on tällainen ja tällainen näistä syistä”.

Milloin sitä ei pidä tehdä: Mistä tiedät, onko heidän vastalauseensa aito vai ei? Yksi tapa on kysyä heiltä: jos kysymykseesi vastattaisiin, veisikö se sinua lähemmäksi Jeesuksen hyväksymistä henkilökohtaiseksi Herraksesi ja Vapahtajaksesi? Jos vastaus on ”kyllä”, etsi vastaus. Mutta jos vastaus on ”ei”, kyseessä ei ole vilpitön vastalause, ja sinun tulisi kysyä heiltä, mikä sitten veisi sinua lähemmäksi Jeesuksen hyväksymistä Herraksesi ja Vapahtajaksesi, ja keskittyä sen sijaan siihen.

Kunnioita ihmisiä, mutta älä rohkaise kunnioittamaan väärää uskontoa: 1. Korinttolaiskirjeen 10:20 mukaan pakanallisten uhrit on omistettu demoneille. Elia ei todellakaan osoittanut kunnioitusta Baalille 1. Kuninkaiden kirjan 18:27 kohdassa. Jeesus ei kunnioittanut saddukeusten oppia Matteuksen evankeliumin 22:29–32 kohdassa. Jeesuksen asenne fariseuksia ja heidän opetuksiaan kohtaan ei ollut yhtään ystävällisempi Matteuksen evankeliumin 23:13–33 kohdassa, jossa hän kutsui heitä valkoisiksi haudoiksi ja käärmeiden pesueeksi. Toisaalta Jeesus oli armollinen fariseus Nikodemukselle Johanneksen evankeliumin 3:3–10 kohdassa.

K: Miten 1. Piet. 3:16–17:ssä mainitut kärsimyksemme hyvien tekojen vuoksi liittyvät Kristuksen kärsimyksiin?

V: Yhtäältä elämämme ja kärsimyksemme eivät voi millään tavalla lisätä tai vähentää sitä kärsimystä, jonka Kristus kesti puolestamme kuollessaan ristillä meidän syntiemme vuoksi. Toisaalta kärsimyksemme voivat avata tien evankeliumin sanoman levittämiselle, osoittaa epäuskoisille Kristuksen rauhan ja voiman todellisuuden elämässämme sekä ylistää Jumalaa, kun seuraamme Kristuksen jalanjälkiä. Kaikki kärsimyksemme ovat vähäisiä ja lyhytaikaisia verrattuna siihen suureen iloon, jota saamme nauttia taivaassa ikuisesti.

K: Kun 1. Piet. 3:18b:ssä sanotaan, että Jeesus herätettiin henkisesti, tarkoittaako se, ettei Hän herännyt myös ruumiillisesti? (Jehovan todistajat ja pastori Moonin Yhdistymiskirkko kieltävät Jeesuksen ruumiillisen ylösnousemuksen)

V: Ei. Tässä jakeessa sanotaan, että Jeesus herätettiin eloon Pyhällä Hengellä. Tässä jakeessa eikä missään muussakaan käytetä sanaa ”vain” tarkoittamaan, että Jeesus olisi herätetty eloon vain hengessä. Jeesuksen kuollut ruumis herätettiin eloon Apostolien tekojen 2:30–32; 13:35–37; 10:39–41; Apostolien tekojen 1:3 sekä 1. Korinttolaiskirjeen 15:1–7 mukaan.

Joskus ihmiset saavat erilaisia vastauksia, kun he esittävät erilaisia kysymyksiä. Jos kysymys on ”voinko saada tämän jakeen tarkoittamaan sitä, mitä haluan sen tarkoittavan”, he saattavat saada yhden vastauksen. Mutta jos kysyt ”mitä Pietari todella tarkoitti”, saat toisenlaisen vastauksen. Jotkut yrittäisivät väittää, että koska Kristus herätettiin eloon Hengen voimalla, Jeesus ei ollut elossa myös ruumiissaan. Mutta Kristus herätettiin henkiin Pyhän Hengen voimalla sekä ruumiissa että hengessä. Pietari puhui Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta kuolleista 1. Pietarin kirjeen 1:3:ssa. Vaikka juutalaiset uskoivat tuonpuoleiseen, saddukeukset kielsivät fyysisen ylösnousemuksen kuolleista, ja fariseukset puolestaan vahvistivat sen. Kun Pietari käytti termiä ”ylösnousemus”, hänen juutalaiset lukijansa tiesivät, mitä hän tarkoitti. Ei ole todisteita siitä, että kukaan muinaisessa historiassa olisi sanonut: ”Ei, saddukeukset ovat väärässä kieltäessään ylösnousemuksen, mutta kyseessä on vain hengellinen ylösnousemus.” 1. Pietarin kirjeen 1:21:ssä puhutaan ”Jumalasta, joka herätti hänet kuolleista ja kirkasti hänet, ja niin teidän uskonne ja toivonne ovat Jumalassa.”

K: 1. Piet. 3:18b–20:n perusteella, miten luulet Kristuksen saarnanneen vankilassa oleville hengille?

V: Kristityt ovat tästä eri mieltä. Tähän kuuluvat myös ihmiset, jotka elivät Nooan aikana ja kuolivat vedenpaisumuksessa. Jotkut ajattelevat, että kuolemansa jälkeen ja ylösnousemuksensa ennen Kristus julisti sanomansa (ilman mahdollisuutta katumukseen) niille, jotka olivat kuolleet. Toinen näkemys, joka juontaa juurensa varhaiskirkkoon Lyonin Irenaeuksen, Aleksandrian Klemensin ja Hippolytuksen kautta – kaikki ennen vuotta 235 jKr. – on, että Kristus saarnasi niille, joilla ei koskaan ollut tilaisuutta kuulla evankeliumia, ei antaakseen kenellekään toista mahdollisuutta, vaan antaakseen ihmisille ”ensimmäisen mahdollisuuden”.

K: Missä Jeesus tarkalleen ottaen meni, kun Hän kuoli (1. Piet. 3:19–20)?

V: Ensin lyhyt vastaus, sitten pitkä vastaus.

Lyhyt vastaus: Jeesus meni kuolleiden uskovien kanssa paratiisiin. Ei ole todistettu eikä kumottu, että Jeesus olisi ollut myös kuolleiden epäuskoisten ja demonien seurassa.

Pitkä vastaus: Jos olisimme pimeässä ilman mitään Raamatun kohtaa, joka auttaisi meitä tässä asiassa, kaikki mahdollisuudet olisivat seuraavat:

a) Ei olemassaoloa,

b) taivas Isän, Pyhän Hengen ja kaikkien enkelien luona

c) kuolleiden pyhien paikka,

d) kuolleiden epäuskoisten paikka,

e) demonien paikka,

f) kaikkien kuolleiden paikka,

g) kuolleet pyhät olivat jo taivaassa,

h) demonien ja kuolleiden epäuskoisten yhteinen paikka,

i) kaikkien kuolleiden ihmisten ja demonien paikka. (Yhdessä paikassa voi olla useita osastoja)

Seuraavat jakeet karsivat vaihtoehtoja

Luukas 23:43: Jeesus sanoi ristillä riippuvalle varkaalle: ”Tänään olet minun kanssani paratiisissa.” ”Tänään” viittaa aikaan ennen ylösnousemusta. Tämä sulkee pois kaikki mahdollisuudet paitsi b), c), f), g) ja i). (Huomaa, että Jeesus ei sanonut ”taivas”, vaan ”paratiisi”)

Apostolien teot 2:27, jossa siteerataan Psalmin16:10 , kertoo, että Jeesus meni paikkaan, jota kutsutaan Hadesiksi (kreikaksi) ja Sheoliksi (hepreaksi). Tämä sana on käännetty nykykäännöksissä sanaksi ”hauta” ja King James -versiossa sanaksi ”helvetti”; BSB-käännöksessä on säilytetty sana ”Hades”. Sheolissa oli kuitenkin kuolleita uskovia, ja myös epäuskoisia oli siellä. Jeesus ei siis mennyt suoraan ristiltä taivaaseen. Viidestä jäljellä olevasta vaihtoehdosta tämä sulkee pois kaikki muut paitsi c), f) ja i). Jeesus oli joko kuolleiden pyhien, kaikkien kuolleiden ihmisten tai mahdollisesti demonien seurassa.

Monet sanovat, että myös 1. Pietarin kirjeen 3:19–20 ja 4:6 liittyvät asiaan. Katso myös seuraava kysymys ja 1. Pietarin kirjeen 4:6:ta koskeva keskustelu.

K: Kenelle Kristus saarnasi 1. Pietarin kirjeen 3:19–20 kohdassa kuolemansa jälkeen?

V: Katso ensin edellinen kysymys. Aitojen kristittyjen mielipiteet tästä kysymyksestä eroavat toisistaan.

1) Jotkut sanovat, että Kristus saarnasi ihmisille, jotka kuolivat ennen Kristuksen ristiinnaulitsemista.

1a) Jotkut sanovat, että Kristus saarnasi niille, joilla ei ollut koskaan tilaisuutta tehdä päätöstä evankeliumin suhteen, jotta he voisivat tehdä saman valinnan, jonka olisivat tehneet, jos olisivat olleet elossa.

Yksi tämän näkemyksen edustaja oli Aleksandrian Klemens teoksessaan Stromata (193–202 jKr.) 6. kirja, luku 6, sivut 490–492. Klemens sanoi, että niiltä, jotka olivat vanhurskaita Jumalan lain mukaan, puuttui vain usko. Niiltä, joilla ei ollut lakia, mutta jotka olivat vanhurskaita filosofiansa mukaan, vaadittiin sekä uskoa että katumusta epäjumalanpalvonnasta. ”Heti totuuden paljastuttua he katuisivat myös aiempaa [epäjumalanpalvonnallista] käyttäytymistään.” Ante-Nicene Fathers 2, s. 490.

Irenaeus (182–188 jKr.) kirjoitti: ”Myös tästä syystä Herra laskeutui maan alle, saarnaten sielläkin tuloaan ja [julistaen] syntien anteeksiantamusta niille, jotka uskovat Häneen. Nyt uskoivat Häneen kaikki, joilla oli toivoa Häneen, toisin sanoen ne, jotka julistivat Hänen tulemistaan ja alistuivat Hänen suunnitelmiinsa: vanhurskaat miehet, profeetat ja patriarkat, joille Hän antoi anteeksi synnit samalla tavalla kuin Hän teki meille,... Sillä ’kaikki ihmiset ovat jääneet vajaiksi Jumalan kunniasta’ eivätkä tule vanhurskaiksi itsestään, vaan Herran tulemuksen kautta”, Irenaeus, *Häresioita vastaan*, kirja 4, luku 27.1, ANF, osa 1, s. 499

Hän kirjoitti myös: ”Ja tästä syystä kaikki on [yleisen yksimielisyyden perusteella] asetettu sen hallintaan, jota kutsutaan Korkeimmaksi ja Kaikkivaltiaaksi. Häntä avuksi huutamalla, jo ennen Herramme tulemista, ihmiset pelastuivat sekä pahimmista hengistä että kaikenlaisista demoneista ja kaikenlaisista luopuneista voimista.” Irenaeus, *Häresioita vastaan*, kirja 2, luku 6.2, s. 365

Hippolytos (222–235/6 jKr.) ”Hän [Jeesus], josta on tullut evankeliumin saarnaaja kuolleille, sielujen lunastaja ja haudattujen ylösnousemus;” Katkelma kommentaarista psalmiin 19 tai 20, s. 170. Katso myös luku 7.14, s. 189

Origenes (225–254 jKr.) sanoi samankaltaisesti teoksessaan ”Origenes: Celsusta vastaan”, kirja 2, luku 43, s. 448 (225–254 jKr.).

1b) Jotkut ajattelevat, että Kristus saarnasi vain Vanhan testamentin (pääasiassa juutalaisille) uskoville.

2) Toiset sanovat, että Kristus saarnasi langenneille enkeleille ja/tai kadotetuille kuolleille, kertoen heille evankeliumista ilman, että hän evankelisoisi heitä. Katso myös 1. Pietarin kirje 4:6. Monet luterilaiset uskovat tähän näkemykseen.

3) Kolmas näkemys on, että Kristus saarnasi ”Nooan kautta” niille, jotka ovat ”nyt” kuolleet. Katso lisätietoja tästä näkemyksestä teoksesta Christian Theology, Millard Erickson (Baker), s. 773–776, sekä teoksesta NIV: The Making of a Contemporary Translation, s. 59–60. 1. Pietarin kirjeen1:11 mukaan ”Kristuksen Henki” puhui Vanhan testamentin profeettojen kautta.

Mikään edellä mainituista näkemyksistä ei kuitenkaan tarkoita, että ihmiset saisivat toisen mahdollisuuden kuoleman jälkeen.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että ilmaisu ”laskeutui helvettiin” ei ollut alkuperäisessä apostolien uskontunnustuksessa, vaan se lisättiin apostolien uskontunnustuksen Aquileian muotoon noin vuonna 390 jKr.

K: Tukeeeko 1. Piet.3:19 sitä, että epäuskoiset saisivat toisen mahdollisuuden kuoleman jälkeen?

V: Ei. Katso edellinen kysymys ja 1. Pietarin kirje 4:6. Vaikka tämä viittaa todennäköisesti kuolleisiin ihmisiin, ei ole mitään viitteitä siitä, että ihmiset saisivat toisen mahdollisuuden. Raamattu on täynnä kehotuksia kaikille, jotka ovat kuulleet sanan, tehdä päätös tässä elämässä ennen kuolemaansa. Heprealaiskirjeen 3:13–15 korostaa, että Herraa on kutsuttava tänään, kun vielä on ”tänään”.

K: Missä mielessä vesikaste pelastaa meidät 1. Piet. 3:21:ssä?

V: Arkkia ympäröivä vesi on vertauskuva kasteestamme. Vesi ei pelastanut Nooaa, mutta Jumala pelasti Nooan ja seitsemän muuta ihmistä veden kautta. Fyysinen pesu vedellä ei pelasta meitä, mutta kasteella antamamme lupaus hyvästä omatunnosta Jumalaa kohtaan osoittaa, että olemme pelastettuja Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.

On selvää, että Pietari ei käyttänyt 1. Piet. 3:21:n toista puolta ristiriidassa 1. Piet. 3:21:n ensimmäisen puoliskon kanssa. Jeesus on se, joka pelastaa meidät, ei vesi. Koska vesi ei voi korvata Jeesuksen ylösnousemusta meidän puolestamme, mitä Pietari sitten tarkoitti? 1. Piet.3:21 :ssa annetaan vastaus kahdessa osassa.

A. Meidän näkökulmastamme vesikasteella ei ole arvoa seremoniallisena pesuna. Sen sijaan vesikasteella on suuri arvo ”hyvän omantunnon vakuutuksena Jumalaa kohtaan”.

B. Jumalan näkökulmasta vesikasteella ei ole pelastavaa arvoa. Sen sijaan vesikasteella on suuri arvo tunnustuksena siitä, että ”se pelastaa sinut Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta” (ks. myös Kolossalaiskirje 2:12).

Aivan kuten Nooa pelastui ”veden kautta”, ei ”veden avulla”, niin mekin pelastumme ”veden kautta”. Lisäksi tässä on neljä muuta keskeistä oppia vesikasteesta.

1. Kaikkia uskovia, poikkeuksetta, käsketään ottamaan kaste (Apostolien teot2:38 ).

2. Käsky kastaa ei ole koskaan kumottu. (Katso Matteuksen evankeliumi 28:19–20).

3. Jos todellinen uskovainen kuolee ennen kasteensa saamista, Jumala voi silti lähettää hänet Jeesuksen luo. Loppujen lopuksi kaikki, joilla on Pyhä Henki, ovat Jumalan lapsia (Roomalaiskirje 8:14).

4. Jumala voi pelastaa ihmisiä ja antaa heille Pyhän Hengen ennen kuin heidät kastetaan (Apostolien teot10:44 –48).

Kaste on eräänlainen ympärileikkaus, ja kuten Roomalaiskirjeen 4:10–11 osoittaa, Abrahamin usko laskettiin vanhurskaudeksi ennen kuin hänet ympärileikattiin, ja ympärileikkaus oli vanhurskauden sinetti.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että kaste ei ole syy uuteen elämään Kristuksessa. Se on uskovan lupaus Jumalalle uudesta elämästä Kristuksessa.

K: Miten Jeesus voi 1. Piet. 3:22:ssa olla Jumalan oikealla puolella, kun Jeesus on Jumala?

V: Isä on Jumala, Jeesus on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala; ja on vain yksi Jumala. Nämä kolme ovat erillisiä, mutta erottamattomia. Taivaassa Jeesus on nyt Jumalan Isän oikealla puolella. Muita kohtia, joissa Jeesus mainitaan olevan Jumalan [Isän] oikealla puolella, ovat: Matteuksen evankeliumi 22:44; 26:64; Markuksen evankeliumi 13:26; 14:62; 16:19; Luuk. 20:42; 22:69; Ap. t. 2:34; 7:56; Room. 8:34; Ef. 1:20; ja Hebr. 1:3; 10:12.

Sanalla ”Jumala” on neljä merkitystä, kun viitataan kolminaisuuteen. Joskus Jumala tarkoittaa:

Isä: 1. Pietarin kirje 1:2,3; Efesolaiskirje 1:3,17; 3:14; 5:20; 1. Tessalonikalaiskirje 1:1; 3:11; 2. Tessalonikalaiskirje 1:1–2; 2:16; Tituksen kirje 1:4

Jeesus: Johanneksen evankeliumi 1:3; Kolossalaiskirje 1:16–17; Heprealaiskirje 1:6–9; Johanneksen evankeliumi 9:38; 2. Korinttolaiskirje 11:3; Johanneksen evankeliumi 20:28–29; Ilmestyskirja 5:8–9; Ilmestyskirja 22:20

Pyhä Henki: Roomalaiskirje 8:9–16; Luukkaan ev1:35 ; 1. Johanneksen kirje4:12 –16; 1. Korinttolaiskirje3:16 vs. 1. Korinttolaiskirje6:19 ; Apostolien teot 5:4

Kolminaisuuden Jumala mainitaan epäsuorasti Matteuksen evankeliumissa 3:16–17; 28:19; 2. Korinttolaiskirjeessä 13:14; 1. Pietarin kirjeessä 1:2; Efesolaiskirjeessä 2:18; 3:14–17; 1. Tessalonikalaiskirjeessä 1:3–5; Ilmestyskirjassa 4:8; 1. Korinttolaiskirjeessä 12:4–6; Roomalaiskirje 15:16; Heprealaiskirje 9:14; Juudaksen kirje 20,21; 2. Tessalonikalaiskirje 2:13–14; Johanneksen evankeliumi 15:26.

Sana ”Jumala” esiintyy kahdesti Heprealaiskirjeen 1:8–9:ssä, ja se viittaa selvästi ensinnäkin Jeesukseen ja toiseksi Isään. 1. Pietarin kirjeen 3:22:ssa ”Jumala” tarkoittaa tässä Isää. Katso myös Efesolaiskirjeen 1:3,17:ää koskeva keskustelu saadaksesi lisätietoja.

K: Ovatko 1. Piet. 4:1–2:ssa mainitut, jotka ovat kärsineet Kristuksen tähden, nyt synnittömiä?

V: Ne, jotka ovat kuolleet Kristuksen tähden, ovat synnittömiä, mutta se ei ole näiden jakeiden pääasia. Niille, jotka ovat kärsineet Kristuksen tähden, synnin houkutukset tuntuvat usein kaukaisemmilta ja vähemmän houkuttelevilta.

K: Miten 1. Piet. 4:1–2:n mukaan kärsimys saa meidät luopumaan synnistä?

V: 1. Piet. 4:2 osoittaa, että kun ihminen on kestänyt kärsimystä Kristuksen tähden, hän ei ole vaalinut synnin nautintoja. Kärsimys voi auttaa ihmistä keskittymään ja muistuttaa häntä pitkän aikavälin, iankaikkisesta näkökulmasta.

K: Tuntuisiko sinusta 1. Piet. 4:3:n valossa mukavalta olla sellaisen kristityn vieressä, joka teki näitä asioita ennen kuin katui ja tuli Kristuksen luo? Entä jos kyseessä olisi joku, joka on tappanut muita kristittyjä – kuten Paavali? Millainen asenne meillä tulisi olla tällaisia kristittyjä kohtaan?

V: Meidän pitäisi tuntea olomme mukavaksi, sillä Jumalan silmissä meillä ei ole enempää ansioita kuin heilläkään. Kun täydellinen, pyhä Jumala todella antaa anteeksi jonkun synnit, meidän anteeksiannon saaminen ei saisi olla vaikeampaa kuin Jumalan anteeksiannon saaminen.

K: Millä tavoin nykypäivän syntinen yhteiskunta välittää 1. Piet. 4:3–4:n mukaisesti viestin, että et ole normaali, jos et jatka näiden syntien tekemistä?

V: Joskus ihmisiä painostetaan juomaan alkoholia ja juopumaan. Heitä ei pidetä miehekkäinä, hienostuneina tai viileinä, jos he eivät tee niin. Joskus on vertaispaineita vahingoittaa kehoaan muilla tavoin, kuten tupakoimalla tai huumeilla. Joskus tyttö harrastaa seksiä poikaystävänsä kanssa, vaikka ei haluaisikaan, vaan pelosta, että poikaystävä muuten jättäisi hänet. Pysy puhtaana, sekä Jumalan että tulevan aviomiehesi vuoksi.

K: Miten 1. Piet. 4:6:ssa evankeliumi julistettiin kuolleille?

V: Kuten 1. Pietarin kirjeen 3:19b–20 kohdassa on käsitelty, kristityt ovat tästä eri mieltä. Yksi näkemys heijastuu NIV-käännöksessä, jossa on sana ”nyt” (kuten myös BSB-käännöksessä), mikä tarkoittaa, että Kristusta saarnattiin noille ihmisille, kun he olivat vielä elossa. Tämän on viitattava ihmisiin, ei langenneisiin enkeleihin, koska langenneita enkeleitä ei pidetä ”kuolleina”. On olemassa neljä mahdollista tulkintaa.

1. Nämä ihmiset ovat nyt kuolleita, mutta he olivat elossa maan päällä, kun heille julistettiin evankeliumia. Katso lisätietoja tästä näkemyksestä teoksesta When Cultists Ask, s. 296.

2. Nämä ihmiset kuulivat evankeliumin kuolemansa jälkeen, ja heillä oli lopulta tilaisuus tehdä sama päätös Kristuksen puolesta, jonka he olisivat tehneet, jos olisivat olleet elossa.

3. Nämä Vanhan testamentin uskovat kuulivat evankeliumin kuolemansa jälkeen, ja he kaikki pelastuivat.

4. Vanhan testamentin aikakauden epäuskoisille kerrottiin evankeliumista, jonka he olisivat joka tapauksessa hylänneet. Vaikka teoksessa *Difficulties in the Bible* (s. 183–189) ajatellaan virheellisesti, että 1. Pietarin kirjeen 4:6 viittaa langenneisiin enkeleihin, siinä todetaan kuitenkin oikein, että kreikassa on kaksi sanaa, jotka tarkoittavat ”saarnaa”. Toinen sana tarkoittaa ”saarnaa evankeliumia”, toinen sana tarkoittaa ”julista jotain”, ja tässä käytetään juuri jälkimmäistä sanaa.

Jakeen 6 viimeisessä osassa sanotaan kuitenkin: ”tuomitaan ihmisten mukaan ruumiin suhteen, mutta eletään Jumalan mukaan hengen suhteen.” Tämä osoittaa, että tulkinnat 1 ja 4 ovat virheellisiä.

Varhaiskirkko opetti, että evankeliumia saarnattiin joillekin heidän kuolemansa jälkeen.

Hermaksen Paimen (n. 115–155 jKr.) 3. kirja, vertaus 9, luku 16, s. 49 (osa) viittaa niihin, jotka kuolivat ennen Kristusta ja ennen kasteensa saamista. Siinä sanotaan, että apostolit ja opettajat [Kristuksesta ei mainita] saarnasivat evankeliumia niille, jotka olivat jo nukkuneet pois.

Irenaeus, *Heresioita vastaan* (182–188 jKr.), 4. kirja, luku 27.1, s. 499: ”Myös tästä syystä Herra laskeutui maan alle, saarnaten sielläkin tulemistaan ja [julistaen] syntien anteeksiantamisen niille, jotka uskovat Häneen. Nyt uskoivat Häneen kaikki ne, joilla oli toivoa Häntä kohtaan , toisin sanoen ne, jotka julistivat Hänen tulemistaan ja alistuivat Hänen määräyksiinsä: vanhurskaat miehet, profeetat ja patriarkat... Sillä ’kaikki ihmiset ovat jääneet vajaiksi Jumalan kunniasta’ eivätkä tule vanhurskaiksi itsestään, vaan Herran tulemisen kautta”,

Irenaeus, ”Häresioita vastaan” (182–188 jKr.) kirja 2, luku 6.2, s. 365 ”Ja tästä syystä kaikki on [yleisen yksimielisyyden perusteella] asetettu sen hallintaan, jota kutsutaan Korkeimmaksi ja Kaikkivaltiaaksi. Hänen nimeään kutsumalla, jo ennen Herramme tulemista, ihmiset pelastuivat sekä pahimmilta hengiltä että kaikenlaisilta demoneilta ja kaikenlaisilta luopuneilta voimilta.” Irenaeus, *Häresioita vastaan*, kirja 2, luku 6.2, s. 365

Aleksandrian Klemens (193–202 jKr.) sanoi, että Kristus saarnasi niille, jotka olivat poistuneet tästä elämästä ennen Hänen tulemistaan. *Stromata*, kirja 6, luku 6, s. 492.

Tertullianus (198–220 jKr.) mainitsee, että Kristus meni Hadesiin ”jotta Hän voisi siellä tehdä patriarkat ja profeetat osallisiksi Itsestään.” (Tämä tukee väitettä vain osittain, koska siinä ei mainita, saarnasiko Jeesus heille vai ei.) *A Treatise on the Soul*, luku 55, s. 231.

Hippolytos (222–235/6 jKr.) ”Hän [Jeesus], joka on tullut kuolleiden evankeliumin saarnaajaksi, sielujen lunastajaksi ja haudattujen ylösnousemukseksi”; katkelma teoksesta ”Kommentaari psalmista 19 tai 20”, s. 170. Katso myös luku 7.14, s. 189

Origenes (225–254 jKr.) ”Mutta myös silloin, kun Hänestä tuli sielu ilman ruumiin peitettä, Hän asui niiden sielujen joukossa, joilla ei ollut ruumiillista peitettä, kääntäen itselleen ne, jotka olivat halukkaita, tai ne, joiden Hän näki – syistä, jotka olivat vain Hänelle tiedossa – sopivan paremmin tällaiseen polkuun.” Origenes, *Celsusta vastaan*, kirja 2, luku 43, s. 448.

Katso teoksista The Complete Book of Bible Answers, s. 184–186, ja When Critics Ask, s. 534–535, vaihtoehtoinen vastaus. Katso myös keskustelu 1. Pietarin kirjeen 3:19–20 kohdasta.

K: 1. Piet. 4:7; 1:13; 5:8:ssa Pietari näyttää korostavan itsehillintää. Miten itsehillintä auttaa sinua rukoilemaan? Miten selkeä mieli auttaa sinua rukoilemaan?

V: Itsehillintä auttaa ainakin kolmella eri tavalla. Se antaa sinulle kurinalaisuutta varata tarkoituksellisesti aikaa rukoukseen. Se auttaa sinua keskittymään rukouksiisi, niin yksin kuin muidenkin kanssa rukoillessasi. Lopuksi Jumala sanoo, ettei Hän kuule rukouksiamme, jos vaalimme syntiä sydämessämme (Psalmi 66:18–19), käännämme korvamme pois köyhiltä (Sananlaskut 21:13), olemme jumalattomia (Sananlaskut 15:29; Jesaja 59:1–3) tai jos päätämme olla kuuntelematta Jumalaa (Sakarja 7:11–13 ja viitataan Sananlaskujen kirjassa 28:9).

K: Missä mielessä 1. Piet. 4:7:ssä kaiken loppu oli ”lähellä”?

V: Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1. Kreikankielinen teksti kuuluu tässä: ”kaikkien asioiden loppu on tullut lähelle”, joten ”kaikki asiat” tarkoittaa yksinkertaisesti ”kaikkia asioita”.

2. Termi ”lähestyä” on sama, jota käytetään Jaakobin kirjeen 5:8 kohdassa puhuttaessa Jeesuksen toisesta tulemisesta.

3. Pietarin läsnä ollessa Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumin 24:36:ssa, ettei kukaan tiedä Jeesuksen paluun hetkeä tai päivää.

4. ”Lähellä” ei tarkoita, että Pietari ennustaisi päivää, jolloin Jeesus palaa. Pikemminkin Pietari sanoo, että Jeesus voi palata milloin tahansa. Tämän pitäisi olla motivaatio ”olla selväpäinen ja itsehillitty, jotta voitte rukoilla”.

Katso myös keskustelu Filippiläiskirjeen 4:5:stä, 1. Tessalonikalaiskirjeen4:15 ja Ilmestyskirjan 22:6–20 kohdista saadaksesi lisätietoja.

K: Miten rakkaus peittää lukuisia syntejä tai vääryyksiä 1. Piet. 4:8:ssa, Jaak. 5:20:ssa ja Sananl. 10:12:ssa?

V: Ensin kaksi asiaa, jotka eivät ole vastaus, ja sitten vastaus.

Ei ole vastaus

Jeesus peitti syntimme yhdellä tavalla tuomalla anteeksiannon kaikille Jumalaa vastaan tekemillemme synneille, ja siten Jumalan rakkaus peittää lukuisat synnit. Vaikka Kristuksen rakkaus meitä kohtaan ristillä ei ainoastaan peittänyt, vaan sovitti syntimme, se ei ole ensisijaisesti se, mitä tässä tarkoitetaan.

Toiseksi, rakkautemme ja todistuksemme voivat rohkaista ihmisiä, jopa ei-kristittyjä, olemaan tekemättä syntiä. Tämä jae ei kuitenkaan viittaa synnin estämiseen, vaan pikemminkin jo tehtyjen syntien peittämiseen.

Vastaus

Jaakob puhuu yhteydessä, jossa joku johdetaan takaisin totuuteen, ja 1. Pietarin kirje puhuu yhteydessä, jossa rukoillaan ja rakastetaan muita syvästi. Rakkautemme ”peittää” synnit ainakin neljällä eri tavalla.

Itsemme osalta: Jumalan ja muiden rakastaminen vähentää kiusausta tehdä asioita, jotka häpäisevät Jumalaa tai eivät ole hyödyllisiä muille ihmisille. Kun palvelemme muita, olemme usein vähemmän itsekeskeisiä ja kiinnostuneita syntisten halujen tyydyttämisestä.

Uskottomien osalta: Sekä tavallisten uskottomien että harhaoppisten kohdalla heidän auttamisensa pääsemään todelliseen uskoon Kristukseen pelastaa heidän sielunsa kuolemalta, ja heidän syntinsä peitetään.

Anteeksianto: Halukkuutemme antaa anteeksi toisten meitä kohtaan tekemät synnit ja auttaa langennutta henkilöä takaisin oikealle tielle peittää hänen syntinsä ja voi helpottaa hänen tuloaan Herran luo katumuksen hengessä.

Muiden puolesta: Rukoilemme, että muut kestäisivät kiusauksia ja palaisivat totuuden pariin, katuisivat aiempia syntejään eivätkä jatkaisi synnissä. Nöyryytemme (eli se, että meillä on todellinen kuva itsestämme) siitä, että olemme kaikki olleet saastaisia ja syntisiä Jumalan edessä ja että ilman Jumalan armoa tekisimme vielä pahempaakin, voi tehdä ihmiselle houkuttelevammaksi luopua synnistään ja tulla tai palata Kristuksen luo. Ilmaisemalla syvää rakkautta muita kohtaan voimme olla heille rohkaisuna ”jatkaa eteenpäin” ja jatkaa pyrkimystään jumalisuuteen ja rakkauteen muita kohtaan.

Katso täydentäviä vastauksia teoksista Hard Sayings of the Bible, s. 706–708, ja Now That’s a Good Question, s. 161–162.

K: Miksi 1. Piet. 4:9:ssä on tärkeää osoittaa vieraanvaraisuutta toisillemme – ilman nurinaa? Katso Hepr. 13:2 ja Jaak. 2:25.

V: Muista syistä riippumatta se on tärkeää jo pelkästään siksi, että Raamattu niin käskee. Se on käytännöllinen tapa ilmaista rakkauttamme muita kohtaan, niin kristittyjä kuin ei-kristittyjäkin. Heprealaiskirjeen 13:2 sanoo, että joidenkin vieraanvaraisten ihmisten, kuten Abrahamin, vieraat ovat itse asiassa enkeleitä, vaikka he eivät sitä itse tiedäkään.

Vieraanvaraisuus ei tarkoita pelkästään sitä, että tarjoaa jollekin yöpymispaikan tai kutsuu jonkun vieraaksi kotiinsa. Siihen kuuluu myös se, että on antelias ja antaa jonkun lainata omaisuuttaan tai autoaan, antaa kyydin tai uhraa aikaa jonkun toisen hyväksi.

Vieraanvaraisuuden toissijainen osa on pitää koti tai auto siistinä, jotta voi kutsua ihmisiä kylään tai tarjota heille kyydin.

K: Miksi luulet, että Pietari korostaa 1. Piet. 4:10:ssä, että meidän tulee käyttää saamiamme lahjoja?

V: Jumala antaa jokaiselle uskovalle jonkinlaisia kykyjä ja lahjoja. Jumala ei kuitenkaan antanut kenellekään uskovalle lahjaa, jota tulisi tuhlata, jättää huomiotta tai käyttää itsekkäisiin tai jumalattomiin tarkoituksiin. Siltä, jolle on paljon annettu, vaaditaan myös paljon. Jumala vaatii meiltä tilinpitoa, ei siitä, ettemme käytä lahjoja, joita Hän ei koskaan tarkoittanut meille annettaviksi, vaan niistä lahjoista, jotka Hän on meille antanut. Kysymys, jonka sinun tulee esittää itsellesi, ei ole pelkästään ”käytätkö Jumalan lahjoja”, vaan ”käytätkö Jumalan lahjoja Hänen tarkoituksiinsa?”

K: 1. Piet. 4:10 mainitsee, että Jumalan armo on ”moninaista”. Siinä käytetään samaa kreikkalaista sanaa (poikilos), jota käytetään myös koettelemuksista, kiusauksista tai pahoista haluista 1. Piet. 1:6, Jaak. 1:2, 2. Tim. 3:6 ja Tit. 3:3. Mikä on mielestäsi tämän saman kreikkalaisen sanan, joka voi tarkoittaa moniväristä, merkitys molemmissa yhteyksissä?

V: Yksi merkitys on se, että kiusaukset ja koettelemukset kohdistuvat seurakuntaan monin ”monivärisin” tavoin, mutta Jumala ilmaisee armonsa meille myös monin monivärisin tavoin. Jokaisesta yksilöä koettelevasta kiusauksesta Jumala lupaa tarjota ulospääsyn, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 10:13 mukaan. Aina kun koettelemus kohdistuu uskovien yhteisöön, Jumala voi tarjota heillekin ulospääsyn.

K: Miten meidän tulisi 1. Piet. 4:11:n mukaan puhua niin kuin Jumala puhuisi?

V: Voimme ymmärtää tämän merkityksen tarkastelemalla tämän jakeen ympärillä olevia samankaltaisia lauseita. Mitä lahjaa meillä sitten onkin, meidän tulisi käyttää sitä hallinnoimalla uskollisesti Jumalan armoa. Aivan kuten jokaisen, joka palvelee, tulisi palvella Jumalan antamalla voimalla, jokaisen, joka puhuu, tulisi puhua Jumalan antamilla sanoilla. On hyväksyttävää jakaa omia mielipiteitämme omina mielipiteinämme, mutta:

1. Älä lisää mitään – Älä koskaan mene kirjoitetun ulkopuolelle ja opeta omia mielipiteitäsi Jumalan sanana (Sananlaskut 30:5–6; 1. Korinttolaiskirje 4:6).

2. Älä menetä keskittymistäsi – keskity Jumalan sanaan ihmisten mielipiteiden sijaan (1. Korinttolaiskirje 2:1–2; 1. Timoteuskirje 1:3–4,6; Kolossalaiskirje 2:3,8).

3. Älä vähennä Jumalan sanasta. Älä kiellä mitään totuutta äläkä myöskään vaikene siitä.

4. Älä halveksi Jumalan sanaa puhumalla siitä kevyesti muille.

Kristitty voi yrittää ”auttaa Jumalaa” puhumalla sitä, mitä hän pitää parhaana, puolustaakseen Jumalaa. Mutta Pietari ei kehota meitä tekemään niin, vaan puhumaan nimenomaan Jumalan sanoja. Meidän on puolustettava uskoa, mutta meidän on puolustettava uskoa Jumalan tavalla, ei vain omalla tavallamme. Kukaan ei kuitenkaan tule Kristuksen luo ilman, että Jumala vaikuttaa hänen elämäänsä, joten eikö ole järkevämpää, että teemme asiat Jumalan tavalla? Katso myös Sananlaskut 30:6 ja 1. Korinttolaiskirje 4:6.

K: Mikä on 1. Piet. 4:11b:ssä ero kristityn palvelemisen Jumalalle ja palvelemisen Jumalan antamalla voimalla välillä?

V: Kun palvelet Jumalaa omalla voimallasi, se ei ehkä riitä juuri sillä hetkellä, ja se saattaa loppua myöhemmin. Mutta kun palvelet Jumalaa Jumalan voimalla, voit aina saada lisää voimaa Jumalalta.

K: Mikä tulinen koettelemus oli 1. Piet. 4:12:n mukaan tulossa?

V: Kristityt olivat joutumassa Rooman hallituksen harjoittaman ankarien vainojen kohteeksi, mukaan lukien toistuvat polttamiset kuoliaaksi. On kirjoitettu, että Nero peitti toisinaan kristittyjä vahalla ja sytytti heidät tuleen eräänlaisina ”elävänä kynttilöinä”. Kuitenkin jopa kuoleminen tuollaisessa tulessa on parempi kuin ikuinen tuho Tulenjärvessä.

Varhaiskirkko oli tottunut tulisiin koettelemuksiin. Käsitellessään apostoli Johanneksen opetuslapsen Polykarpin oikeudenkäyntiä ja sitä seuranneen teloituksen Evarestus kirjoittaa: ”Mutta jälleen prokonsuli sanoi hänelle: ’Jos et tee parannusta, annan sinun palaa tulessa, sillä näen, että halveksit villieläimiä. Mutta Polykarpos sanoi: ’Sinä uhkaat minua tulella, joka palaa tunnin ajan ja sammuu pian sen jälkeen, mutta et tiedä mitään tulevan tuomion tulesta ja ikuisesta rangaistuksesta, joka on varattu jumalattomille. Mutta miksi viivyttelet? Tee mitä haluat.’” Polykarpoksen marttyyrikuolema (n. 169 jKr.) luku 11, s. 41

K: Miten me 1. Piet. 4:13:n mukaan osallistumme Kristuksen kärsimyksiin? Miksi meidän pitäisi iloita siitä?

V: Vaikka Kristus yksin kuoli maksaakseen koko rangaistuksen synneistämme, Hänen suuri kärsimyksensä on meille esimerkki siitä, kuinka meidän tulee kestää omat pienemmät kärsimyksemme. Kärsimyksemme voivat palvella Jumalan kunniaksi, vaikka kukaan maan päällä ei niistä tietäisikään. Joskus Jumala käyttää kärsimyksiämme tuodakseen evankeliumin ihmisille, jotka muuten eivät pystyisi tai haluaisi kuulla sitä. Katso myös Kolossalaiskirje 1:24.

K: Onko 1. Piet. 4:14:ssä mainittu kirkkauden Henki sama kuin Pyhä Henki?

V: Kyllä. Kunnian Henki on kuvaus Pyhästä Hengestä, Jumalan Hengestä.

K: 1. Piet. 4:16:n yhteydessä jotkut Jeesuksen seuraajat ovat sanoneet, että sana ”kristitty” esiintyy Raamatussa vain kahdesti: tässä kärsimyksen yhteydessä ja siinä, miten kuningas Agrippa kutsuu Paavalia Apostolien teoissa 26:28. Siksi he sanovat, ettei meidän tarvitse kantaa nimeä ”kristitty” nykyään. Miten vastaisit tähän?

V: Tähän on kolme toisiaan täydentävää vastausta.

Yksi maininta 1. Pietarin kirjeen 4:16:ssa riittää osoittamaan, että meidän on kärsittävä siitä, että kannamme nimeä ”kristitty”, sen sijaan että yrittäisimme välttää kärsimystä kieltämällä olevamme kristittyjä.

Apostolien seuraajat ja varhaiskirkon jäsenet uskalsivat kutsua itseään kristityiksi eivätkä kieltäneet sitä edes kuoleman edessä. Itse asiassa ennen Nikean kirkolliskokousta on dokumentoitu 41 kristillistä kirjailijaa, jotka kutsuivat uskovia kristityiksi. Katso osoitteesta www.Biblequery.org/History/ChurchHistory.WhatEarlyChristiansTaughtOnDoctrine.html, keitä he olivat.

Jotkut niistä, jotka eivät halua tulla tunnetuiksi kristittyinä, eivät halua samaistua Kristuksen morsiamen, kirkon, kanssa.

K: Miten tuomio alkaa 1. Piet. 4:17:n mukaan Jumalan perheestä?

V: Kahdella eri tavalla: nyt ja myöhemmin.

Tässä elämässä Jumala tarkkailee meitä, koettelee meitä ja kurittaa meitä (Hepr. 12:5–13). Kristittyjä voidaan tuomita jo tässä elämässä, ja he voivat saada lisää siunauksia tai kuritusta esimerkkinä itselleen ja muille, mukaan lukien varhainen kuolema.

Taivaassa kaikki uskovat astuvat niin sanotun ”bema-tuomioistuimen” eteen, jotta heille voidaan taivaassa antaa palkintoja heidän tekojensa perusteella. Paavali kuvaa kristittyjen tuomiota palkintojen saamisen tai menettämisen kannalta 1. Korinttolaiskirjeen 3:11–15:ssä.

Katso eri vastaus teoksesta Hard Sayings of the Bible, s. 721–722.

K: Mitkä ovat ne neljä myönteistä käskyä ja kaksi kielteistä käskyä, jotka Pietari antaa vanhimmille 1. Pietarin kirjeen 5:1–4:ssä?

V: Tässä ovat ne kuusi käskyä.

Olkaa Jumalan lauman paimenia

Koska olette halukkaita

(kielto) Älkää olko ahneita rahasta

Olkaa innokkaita palvelemaan

(kielteinen) Älkää hallitko laumaa

Olkaa esimerkkejä

Pietari keskittyy tässä enemmän siihen, miten he palvelevat, kuin siihen, että he palvelevat. Jos et ole sellainen paimen, jonka Jumala haluaa sinun olevan, ehkä Jumala ei halua sinun olevan paimen ollenkaan. Heprealaiskirjeen 13:17 mukaan paimenet joutuvat antamaan tilin johtajuudestaan Jumalan edessä. Toisaalta, jos olet hyvä paimen, saat taivaassa palkkion uskollisesta palvelustasi 1. Pietarin kirjeen 5:4 mukaan.

K: Mitä 1. Piet. 5:1–4 sanoo katolisen kirkon paavinperimysopista?

V: Ei mitään. Paavin perimysjärjestyksen mukaan Pietari oli ensimmäinen paavi ja koko kirkon pää Jeesuksen jälkeen. Pietari itse kuitenkin sanoo 1. Pietarin kirjeen 5:1–4:ssä, että hän on vain yksi vanhinten joukosta.

K: 1. Piet. 5:4:n mukaan saamme katoamattoman kruunun/seppeleen, kun taas Isthmian kisoissa voittajille myönnettiin kuivuneesta persiljasta tehty seppele, kuten The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 12. osan sivuilla 250–251 kerrotaan. Mikä on ero katoavan ja katoamattoman kruunun välillä? Millaisia katoavia kruunuja ihmisillä on nykyään?

V: Molemmat kruunut näyttävät aluksi hyviltä. Mutta haalistuva kruunu näyttää ajan myötä yhä huonommalta, ja lopulta se heitetään pois ja hävitetään. Taivaassa saamamme haalistumattomat kruunut ovat 10 000 vuoden kuluttua yhä yhtä hyviä ja loistokkaita kuin silloin, kun saimme ne ensimmäisen kerran.

Maailmassa on monia haalistuvia kruunuja: rikkaus, arvovalta, kunnia, sosiaalinen asema, mutta ne kaikki ovat väliaikaisia. Työskentele ahkerasti haalistumattoman kruunun puolesta, joka ei koskaan menetä loistoaan.

K: Mitä 1. Piet. 5:5a:ssa tarkoittaa ”samalla tavalla”, kun ei sanota, että he olisivat kenenkään yläpuolella?

V: Aivan kuten edellä mainittujen vanhinten tuli olla innokkaita palvelemaan, hallitsematta muita vaan olemalla esimerkkejä, niin myös nuorten miesten tulee olla sellaisia. Tietenkin jotkut nuoret miehet, kun he kypsyvät, tulevat myöhemmin vanhimmiksi.

K: 1. Piet. 5:5:ssä ”pukeutukaa” (kreikaksi egkombosasthe) on harvinainen sana, joka viittaa orjaan, joka pukeutuu esiliinaan ennen isäntänsä palvelemista. (Tämä on samanlaista kuin mitä Jeesus teki Joh. 13:4–17.) Katso The Expositor’s Bible Commentary, osa 12, s. 251, ja The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 856. Miksi Pietari käyttäisi tätä ilmausta?

V: Sen lisäksi, että Pietari näki Jeesuksen itse antavan esimerkin, tämä viittaa pukeutumiseen palvelemista varten, ei pukeutumiseen vaikuttamisen tai huomion herättämisen vuoksi.

K: Miksi luulet, että 1. Piet. 5:5b:ssa, Jaak. 4:6:ssa, Matt. 23:12:ssa ja Sananl. 3:34:ssa Jumala vastustaa ylpeitä ja antaa armon nöyryille?

V: Syitä voi olla useita.

Se loukkaa Jumalaa, kun Hän näkee tämän synnin.

Se on haitallista ihmiselle, kun hän asettaa oman kunnian tai maineensa tärkeämmäksi kuin Jumalan tuntemisen.

Se ei ole hyväksi muillekaan, jos he näkevät ylpeän uskovan.

K: Onko 1. Piet. 5:5b–6:ssa mainittu jokin tapa olla nöyryinen, jota sinun olisi vaikea noudattaa, jos Jumala pyytäisi sinua tekemään niin? Miksi?

V: Jotkut ihmiset voivat olla nöyriä tietyissä asioissa, mutta eivät toisissa. On paitsi väärin, myös typerää halveksia ihmisiä, jotka kuuluvat eri kasteeseen, taloudelliseen asemaan, rotuun tai etniseen ryhmään. Jotkut ihmiset eivät ole ylpeitä tällä tavalla, mutta he ovat ylpeitä siitä, että he ovat haluttomia myöntämään tehneensä virheen tai haluttomia myöntämään, kun he ovat tehneet syntiä.

K: Miten huolestuminen on 1. Piet. 5:7:n mukaan uskottomuuden synti?

V: Voimme ja meidän pitäisi heittää huolemme Jumalan päälle, koska uskomme, että Hän voi huolehtia kaikista ongelmistamme. Jos päätämme olla tekemättä niin, ajattelemalla, että on parempi pitää huolemme itse hallussamme, emme tässä asiassa luota Jumalaan. Usko Jumalaan ei tarkoita pelkästään oikeiden asioiden uskomista, vaan myös elämämme luottamista Hänen huolenpitoonsa.

Muuten, 1. Pietarin kirjeen 5:7 kohdassa ”heittää” tai ”luovuttaa” tarkoittaa kreikankielistä sanaa epiripsantes, joka on aoristimuotoinen verbi, mikä tarkoittaa, että kyseessä on aktiivinen teko, jonka päätämme tehdä omasta tahdostamme.

K: 1. Pietarin kirjeen 5:8:ssa, vaikka Saatana on usein ovela, se ei ole lainkaan se kuva, jonka Pietari tässä antaa. Miksi luulet, että Pietari saattaisi verrata Saatanaa karjuvaksi leijonaksi?

V: Kuten nälkäinen leijona, Saatana on hellittämätön ja armoton. Joskus nuori, nopea leijona saattaa hiipiä saaliin perään hiljaa, tietäen voivansa voittaa nopeudellaan. Vanhempi leijona karjuu sekä säikäyttääkseen saaliin paniikkiin että haastaakseen nuoremmat leijonat perääntymään. Pietarin vertaus Saatanasta karjuvaan leijonaan on myös osuva, koska Nero heitti kristittyjä leijonille Colosseumissa.

K: 1. Piet. 5:9:ssä kreikankielinen sana ”vastustakaa” (antistete) on sama sana kuin Jaak. 4:7:ssä ja Ef. 6:11–13:ssa. Mitä tai ketä meidän tarkalleen ottaen pitäisi vastustaa?

V: Meidän tulee vastustaa paholaista, ja hän pakenee meitä. Vihollisemme eivät ole epäuskoiset, jotka ovat itsekin synnin vankeina, vaan Saatana ja demonit itse.

K: 1. Piet. 5:10:ssä kreikkalainen sana de voidaan kääntää joko ”mutta” tai ”ja”. Kumpi mielestäsi olisi oikea, ja miksi?

V: Vaikka kreikkalainen sana voidaan kääntää kummallakin tavalla, monet pitävät ”mutta”-sanaa lähimpänä olevana käännöksenä, koska edellinen jae, jossa kerrotaan Saatanan vaeltavan kuin leijona ja kristittyjen kärsivän, on vastakohtana kaiken armon ja iankaikkisen kirkkauden Jumalalle.

Toisaalta jotkut pitävät parhaana vaihtoehtona sanaa ”ja” (kuten BSB-käännös sen kääntää), koska edellisessä jakeessa mainitaan kärsimykset, ja tässä jakeessa puhutaan siitä, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun olet kärsinyt vähän aikaa.

Ehkä paras tapa on ymmärtää tämä sana tässä jakeessa kreikan kielen mukaisesti: sekä ”mutta” että ”ja”. Koska Jumala vaikuttaa kaiken hyväksi niille, jotka Häntä rakastavat (Roomalaiskirje 8:28), maailman ”mutta”-sanat muuttuvat Jumalan ”ja”-sanoiksi.

K: Missä 1. Piet. 5:13:ssa mainittu Babylon sijaitsee?

V: Babylon oli varhaiskristittyjen keskuudessa koodisana Roomalle. On erittäin epätodennäköistä, että Pietari olisi ollut tuolloin Babylonin raunioilla. On myös erittäin epätodennäköistä, että Pietari olisi viitannut pieneen, Babyloniksi kutsuttuun sotilastukikohtaan Egyptissä.

K: 1. Piet. 5:13:ssa sekä Ilm. 14:8; 16:19; 17:5; 18:2–21:ssa, kuka muu kuin kristityt ja Raamattu viittasi Babyloniin Roomana?

V: Vaikka 1. Pietarin kirjeen 5:13 kohdassa ei nimenomaisesti mainita, että Babylon oli Rooma, sekä varhaiset että nykyiset kristityt ymmärtävät lähes poikkeuksetta, että se viittaa Roomaan. Lähes kaikki varhaiset kristityt ja monet nykyiset kristityt sanovat myös, että Ilmestyskirjan Babylon viittaa Roomaan tai roomalaiskatoliseen kirkkoon. (Toinen näkemys on, että kyseessä on kirjaimellinen Babylon.) Monet eivät kuitenkaan ole tietoisia siitä, että Pietari ei ollut ensimmäinen, joka piti Babylonia koodisanana Roomalle. Apokryfinen kirja 4. Esra 3:1, 28, 31 viittaa Babyloniin Rooman nimellä. Samoin tekevät juutalainen pseudepigrafinen kirja Barukin apokalypsi 10:1–3; 11:1; 67:7 sekä Sibyllan oraakkelit 5.153–168; 5:434.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Pietarin aikana Babylon oli autiomaa, jossa asui vain hyvin harvoja ihmisiä, kuten Sisilian Diodorus (56–36 eKr.) teoksessaan 2.9.9 ja Strabo (kuollut vuonna 19 jKr.) teoksessaan ”Maantiede” 16.1.5 kertovat.

Varhaiskristillisiä kirjoittajia, jotka sanoivat Babylonin viittaavan Roomaan joko 1. Pietarin kirjeessä (5:13 ) tai Ilmestyskirjassa, ovat:

Tertullianus (198–220 jKr.) teoksessa ”Vastaus juutalaisille”, luku 9, s. 162, ja teoksessa ”Viisi kirjaa Marcionia vastaan”, kirja 3, luku 13, s. 332 (molemmat teoksessa ANF, osa 3)

Hippolytos (222–235/6 jKr.) (Vihjattu) ”Traktaatti Kristuksesta ja Antikristuksesta”, luku 49, ANF, osa 5, s. 214.

Commodianuksen ohjeet (n. 240 jKr.) luku 41, s. 210–211

Victorinus, Petau-piispa Sloveniassa (marttyyrikuoli vuonna 304 jKr.) Kommentaari Ilmestyskirjaan, 7. luku, jae 8, s. 352; 21. luku, jae 17, s. 357–358; sekä 12. luku, jae 3, s. 355.

Vuoden 325 jKr. jälkeen

Hippon Augustinus (388–410 jKr.) ”Mutta koska Kreikan asiat ovat meille paljon tutumpia kuin Assyrian, ja ne, jotka ovat ahkerasti tutkineet Rooman kansan alkuperän antiikkia, ovat seuranneet aikajärjestystä kreikkalaisten kautta latinalaisiin ja heiltä roomalaisiin, jotka itse ovat latinalaisia, meidän tulisi tästä syystä, silloin kun se on tarpeen, mainita assyrialaiset kuninkaat, jotta kävisi ilmi, kuinka Babylon, ikään kuin ensimmäinen Rooma, kulki polkuaan rinnalla Jumalan kaupungin kanssa, joka on muukalainen tässä maailmassa. Mutta ne asiat, jotka on aiheellista sisällyttää tähän teokseen verrattaessa kahta kaupunkia, eli maallista ja taivaallista, tulisi ottaa pääosin kreikkalaisista ja latinalaisista valtakunnista, joissa Rooma itse on kuin toinen Babylon.” Jumalan kaupunki, kirja 18, luku 2, s. 362

X Hippon Augustinus (388–410 jKr.) Jumalan kaupunki, kirja 18, luku 41 (NPNF1, osa 2, s. 385). ... (osittainen lainaus) keskustellessaan Ateenasta sanoo: ”Vaikka siinä sanottaisiinkin joitakin totuuksia, valheita lausuttiin yhtä vapaasti; niinpä tällainen kaupunki on ansainnut oikeutetusti nimen ’mystinen Babylon’. Sillä Babylon tarkoittaa sekasortoa, kuten muistamme jo selittäneemme.”

Myöhempiä katolisia kirjoittajia, jotka myös opettivat, että Babylon viittaa Roomaan, ovat muun muassa seuraavat:

Kardinaali Cajetan, Martin Lutherin vastustaja, uskoi, että Babylon olisi tulevaisuudessa katolinen kirkko.

Kardinaali Gibbons, teoksessa *Faith of our Fathers*, vuoden 1917 painos, sivu 106 (http://www.666man.net/BabylonSymbolForRome.html, marraskuu 2007)

ja The Catholic Encyclopedia http://www.newadvent.org/cathen/11744a.htm (marraskuu 2007)

Katso http://www.earlychristianwritings.com/1peter.html saadaksesi lisätietoja Babylonista Rooman symbolina ja 1. Pietarin kirjeestä.

K: 1. Pietarin kirjeen 5:13:ssa ne, jotka ovat Babylonissa (eli Roomassa), lähettävät terveisiä. Siinä ei sanota, ovatko kristityt ”Babylonissa” pakon edessä, koska he ovat päättäneet olla siellä, vai onko tilanne osittain kumpaakin. Milloin meidän tulisi päättää olla hengellisesti pimeässä paikassa Jumalan valona, ja milloin meidän tulisi ”paeta Babylonista” hengellisesti ystävällisempiin paikkoihin?

V: Monet kristityt ovat nykyään hengellisesti pimeissä paikoissa ympäri maailmaa, eikä heillä ole mahdollisuutta lähteä pois. Jumala kutsuu heitä olemaan valo pimeässä paikassa ja kukoistamaan siellä, minne heidät on istutettu.

Mutta kun kristityillä on valinnanvaraa: jäädäkö pimeään seurakuntaan, pimeälle maalle vai työskennelläkö yrityksessä, joka sijaitsee hengellisesti pimeässä paikassa, tässä on muutamia asioita, joita kannattaa pohtia.

Oletko tehokas todistaja siellä, missä olet? Tietävätkö ihmiset, että olet uskovainen, ja vetävätkö he ihmisiä lähemmäksi Kristusta ja/tai tuovatko he ihmisiä Kristuksen luo? Ajan myötä, suhtautuvatko ihmiset yhä lämpimämmin evankeliumiin?

Vai oletko sinä ajan myötä muuttumassa kylmemmäksi evankeliumia kohtaan? Alatko pitää itseäsi melko hyvänä, koska voit verrata itseäsi heihin?

Jos asut puolisosi ja perheesi kanssa, toimivatko he valona siellä, missä he ovat? Vai ovatko he muuttumassa kylmemmiksi?

Oletko ”yksinäinen ratsastaja” -kristitty siellä missä olet, vai onko sinulla muita uskovia, joiden kanssa voit olla yhteydessä ja tehdä työtä? Jos olet yksin, harkitse ”uudelleenryhmittymistä” ja muuttoa paikkaan, jossa on muita työtovereita.

K: Milloin 1. Pietarin kirje kirjoitettiin?

V: Useimmat kristityt ovat yhtä mieltä siitä, että se kirjoitettiin pian vuosien 63–64 jKr jälkeen, kuten The Bible Knowledge Commentary – New Testament ja New Bible Dictionary osoittavat. Samoin NIV Study Bible ja New Geneva Study Bible mainitsevat ajanjaksoksi vuodet 60–68 jKr.

Ei-kristillisestä näkökulmasta Asimov teoksessaan *Asimov’s Guide to the Bible* (s. 1164) uskoo, että kirje kirjoitettiin vuoden 90 jKr. jälkeen, mikä olisi Pietarin kuoleman jälkeen, sillä hän väittää, että Domitianuksen (81–96 jKr.) vaino oli ”ensimmäinen kerta, kun Vähä-Aasian kristityt kokivat keskushallinnon järjestelmällistä sortoa”.

Teos *The New Bible Dictionary* (s. 974–976) esittää syitä, miksi myöhempi ajoitus on virheellinen.

Nimen osalta: Uuden testamentin seurakunnan aikoina, mutta ei myöhemmin, Jeesuksen nimeä korostettiin voimakkaasti. Kristityt kärsivät ”nimen tähden” (Apostolien teot5:41 ;9:16 ). Juuri Jeesuksen nimi oli tärkeä (Markus9:37 ,41;13:13 ; Luukas21:12 ; Apostolien teot2:21 ,38; 3:6,16;4:12 ,17,30;5:28 ). Pietarikin sanoi, että meitä ”häpäistään Kristuksen nimen tähden” (1. Pietarin kirje4:14 ).

Ei panettelua: Plinius Nuoremman aikana (112 jKr.) kristittyjä paneteltiin törkeillä moraalittomuuden ja kannibalismiin liittyvillä rikoksilla, mutta 1. Pietarin kirjeessä ei mainita mitään kristittyjen panettelusta. Merkittävintä on, että 1. Pietarin kirjeen 4:15 mainitsee, että kristittyjä kritisoitiin korkeintaan ”sekaantujiksi”, mikä ei ole läheskään samaa luokkaa oleva syytös. 1. Pietarin kirjeen3:16 kohdassa puhutaan jumalattomista, jotka levittävät panettelua kristittyjen hyvää käytöstä vastaan. Näin ollen voidaan päätellä, että 1. Pietarin kirje on kirjoitettu ennen Plinius Nuoremman aikaa.

Ei välttämättä lainsäädännöllistä vainoa: Koska 1. Pietarin kirjeen kielenkäytössä ei viitata ”lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin”, 1. Pietarin kirje puhuu vainosta yleisesti, ei Domitianuksen hallinnon aikana voimassa olleista erityisistä laeista. Tämä viittaa siihen, että kirje on kirjoitettu ennen Domitianuksen aikaa (81–96 jKr.).

Katso myös keskustelu 2. Pietarin kirjeen kirjoittamisajankohdasta.

K: Mistä tiedämme, että 1. Pietarin kirjeen nykyinen teksti on luotettava säilynyt versio alkuperäisestä tekstistä?

V: Siihen on ainakin kolme syytä.

1. Jumala lupasi säilyttää sanansa Jesaja 55:10–11; Jesaja 59:21; Jesaja 40:6–8; 1. Pietarin kirje 1:24–25 ja Matteus 24:35.

2. Varhaiskirkon todisteet. Seuraavassa on mainittu joitakin kirjoittajia, jotka viittaavat 1. Pietarin kirjeen jakeisiin.

Klemens Roomalainen (96–98 jKr.) lainaa mahdollisesti 1. Pietarin kirjeestä kolmessa kohdassa. Klemens viittaa usein Raamattuun ja lainaa 1. Pietarin kirjeen 4:8:n jälkipuoliskon, joka on myös neljäsosa Jaakobin kirjeen 5:20:sta: ”Rakkaus peittää lukuisia syntejä” (1. Klemens, luku 49, osa 1, s. 18).

Rooman Klemens (96–98 jKr.) lainaa 1. Pietarin kirjeen 5:5b:tä (sama kuin Jaakobin kirjeen 4:6; Sananlaskujen kirjan3:34 ) 1. Klemensin kirjeen 30. luvussa, 1. osa, s. 13

Rooman Klemens (96–98 jKr.) lainaa 1. Pietarin kirjeen 3:20, joka on myös 1. Mooseksen kirjan 7. luku ja 2. Pietarin kirjeen 2:5, 1. Klemensin kirjassa, luku 7, osa 1, s. 7.

Ignatius (100–107/116 jKr.) viittaa 1. Pietarin kirjeen 2:5:een: ”jotka he kylvivät, sillä ne olivat Isän temppelin kiviä, valmistettuja Jumalan Isän rakentamista varten” – Kirje efesolaisille, luku 9, s. 53

Ignatius (100–107/116 jKr.) lainaa pienen osan 1. Pietarin kirjeen 5:5:stä, joka on myös neljäsosa Jaakobin kirjeen 4:6:sta ja Sananlaskujen kirjan 3:34:stä. ”Sillä on kirjoitettu: ’Jumala vastustaa ylpeitä.’” Kirje efesolaisille, luku 5, s. 51

Kirje Diognetukselle (n. 130–200 jKr.) luku 6, s. 27 viittaa 1. Pietarin kirjeen 2:11:een

Diognetukselle osoitettu kirje (n. 130–200 jKr.) luku 8, s. 28 viittaa 1. Pietarin kirjeen kohtaan3:15 (4 sanaa 30:stä)

Barnabaksen kirje? (n. 70–130 jKr.) Teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 12, s. 215 mainitaan monia varhaisia kirjoittajia, jotka viittasivat 1. Pietarin kirjeeseen, mukaan lukien Barnabaksen kirje, mutta en ole löytänyt mitään viittausta Barnabaksen kirjeestä.

Polykarpos (110–155 jKr.) lainaa 1. Pietarin kirjeen 2:22 kokonaisuudessaan teoksessaan ”Kirje filippiläisille”, luku 8, s. 35.

Polykarpos (110–155 jKr.) lainaa 1. Pietarin kirjeen 3:9:n ensimmäistä puoliskoa. Kirje filippiläisille, luku 2, s. 33. Hän lainaa myös 1. Pietarin kirjeen 1:11:n viimeistä neljännestä luvussa 5, s. 34. Hän lainaa 1. Pietarin kirjeen2:23 :n ensimmäistä puoliskoa luvussa 8, s. 35. Polykarpos lainaa 1. Pietarin kirjeen 2:24:n ensimmäisen puol , luvussa 9, s. 35. Hän viittaa 1. Pietarin kirjeen 1:8:aan luvussa 1, s. 33, 1. Pietarin kirjeen 1:13:aan luvussa 3, s. 33, ja 1. Pietarin kirjeen 4:7:ään luvussa 7, s. 34.

Didache (=Kaksitoista apostolin opetus) (n. 60–120 jKr.) 7. osa, 1. luku, s. 377 lainaa neljäsosaa 1. Pietarin kirjeen 2:11 kohdasta.

Didache (=Kaksitoista apostolin opetus) (n. 60–120 jKr.) 7. osa, luku 16, s. 382 viittaa 1. Pietarin kirjeen 4:12 kohtaan, ”kokeen tuli”

Papias (130–150 jKr.) viittaa nimeltä mainiten Markuksen evankeliumiin, Matteuksen evankeliumiin, Johanneksen ensimmäiseen kirjeeseen ja Pietarin kirjeeseen. Fragmentti 6 Eusebiuksen teoksesta ”Kirkkohistoria”, kirja 3, luku 39, s. 173. Eusebius kirjoittaa ja kyseenalaistaa 2. Pietarin kirjeen, joten ”Pietarin kirje” viittaisi tässä yhteydessä 1. Pietarin kirjeeseen.

2. Klemens (120–140 jKr.) luku 16, s. 255, lainaa 1. Pietarin kirjeen 4:8b.

2. Klemens (120–140 jKr.) luku 14, s. 255 viittaa 1. Pietarin kirjeen 1:20:een.

Hermaksen paimen (n. 115–155 jKr.) lainaa puolta 1. Pietarin kirjeen 5:7:stä 1. kirjassa, luku 10, s. 16–17.

Hermaksen paimen (n. 115–155 jKr.) kirjan 1 luvussa 3, sivulla 14 viittaa mahdollisesti 1. Pietarin kirjeeseen3:20 ; Efesolaiskirje5:26 ) lauseessa ”pidetään yhdessä Herran näkymättömän voiman avulla”.

”Hermaksen paimenessa” ei ole muita viittauksia 1. Pietarin kirjeeseen.

Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa koko 1. Pietarin kirjeen 1:8 sanoilla ”Pietari sanoo kirjeessään” teoksessaan ”Häresioiden vastustaminen”, kirja 4, luku 9.2, s. 472

Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa 1. Pietarin kirjeen 2:16 sanoilla ”Pietari sanoo”. Irenaeus, *Häresioita vastaan*, kirja 4, luku 16.5, s. 482

Irenaeus (182–188 jKr.) viittaa viiteen ja puoleen jakeeseen 1. Pietarin kirjeessä. Ne ovat: 1. Pietarin kirje 1:8;2:16 , 23. Hän lainaa puolet 1. Pietarin kirjeestä1:12 ja viittaa 1. Pietarin kirjeeseen3:19 , 20

Aleksandrian Klemens (193–202 jKr.) lainaa 1. Pietarin kirjeen 1:21,22 Pietarin kirjoittamana teoksessaan *Stromata*, kirja 3, luku 18, s. 402

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) lainaa 1. Pietarin kirjeen 4:3:a Pietarin kirjoittamana. Teos *The Instructor*, kirja 3, luku 12, s. 291

Aleksandrian Klemens (187–202 jKr.) lainaa 1. Pietarin kirjeen 1:6–9 ja mainitsee sen olevan peräisin Pietarin kirjeestä. ”Jotta teidän uskonne koettelemus, joka on paljon kallisarvoisempi kuin katoava kulta, vaikka se koeteltaisiin tulessa, osoittautuisi ylistykseksi, kunniaksi ja kirkkaudeksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä;” Stromata, kirja 4, luku 20, s. 433

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) lainaa 1. Pietarin kirjeen 2:1–3 Pietarin sanoina. The Instructor, kirja 1, luku 6, s. 220

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) lainaa 1. Pietarin kirjeen 2:9–10a teoksessaan ”Exhortation to the Heathen”, luku 4, s. 189.

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) viittaa 1. Pietarin kirjeen 1:12 ja seuraaviin jakeisiin teoksessaan *Kuka on se rikas, joka pelastuu?*, s. 598

Aleksandrian Klemens (193–202 jKr.) lainaa 1. Pietarin kirjeen 1:21–22 sanoilla ”Pietari kirjeessään” teoksessaan *Stromata*, kirja 3, luku 18, s. 402

Aleksandrian Klemens (193–202 jKr.) viittaa 1. Pietarin kirjeen 1:14–16 kohtaan teoksessaan *Stromata*, kirja 3, luku 18, s. 402

Aleksandrialainen Klemens viittaa yhteensä noin 28 kertaa 1. Pietarin kirjeeseen. Hän viittaa seuraaviin 1. Pietarin kirjeen jakeisiin: 1:6–9, 12f, 14–19, 21–22; 2:1–3, 5, 11–12, 15–18, 24; 3:1–4, 8, 13, 19–20; 4:3, 8, 12–14; 5:5

Tertullianus (198–220 jKr.) lainaa 1. Pietarin kirjeen 2:20 sanoen: ”Puhuttaessaan Pontuksen kristityille Pietari sanoo joka tapauksessa”, teoksessaan Scorpiace, luku 12, s. 645. Hän lainaa 1. Pietarin kirjeen4:12 myös samassa luvussa sivulla 645.

Hippolytos (222–235/236 jKr.) lainaa 1. Pietarin kirjeen1:24 , 25. Teos ”Kaikkien harhaoppien kumoaminen”, kirja 6, luku 5, s. 76

Hippolytos (222–235/236 jKr.) viittaa 1. Pietarin kirjeeseen 3:19: ”Hänet laskettiin myös kuolleiden joukkoon, ja hän saarnasi evankeliumia pyhien sieluille”, teoksessa ”Traktaatti Kristuksesta ja Antikristuksesta”, luku 26, s. 209

Origenes (225–254 jKr.) lainaa osan 1. Pietarin kirjeen 3:18–20:sta sanoen: ”Pietari katolisessa kirjeessään”. Origenesin ”Kommentaari Johanneksen evankeliumiin”, kirja 6, luku 18, s. 368

Origenes (225–254 jKr.) viittaa 1. Pietarin kirjeen 2:5:een Pietarin kirjoittamana. Origenesin Johanneksen evankeliumin kommentaari, luku 23, osa 9, s. 404

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) lainaa ”Pietarin kirjeestä Pontukselle” teoksessaan ”Traktaatti 12”, kolmas kirja, kohdat 36, 37 ja 39. Cyprianus on ainoa kirjailija, joka lisää sanan ”Pontukselle” kuvatessaan tätä kirjettä. (Pontus sijaitsi Vähä-Aasian pohjoisosassa.)

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) ”Myös Pietari, Hänen apostolinsa, … Sillä hän kirjoitti kirjeessään ja sanoi” ja lainaa 1. Pietarin kirjeen 4:12–14. Cyprianuksen kirjeet, kirje 55, luku 2, s. 347–348

Kaisarean Firmilian viittaa kirjeessään Cyprianille (256 jKr.) 1. Pietarin kirjeeseen: ”Aivan kuten myös apostoli Pietari on sanonut: ’Niin myös kaste pelastaa teidät samalla tavalla;’” (1. Piet. 3:21) Kirje 74, luku 15, s. 394

Aleksandrian Pietari (306, 285–311 jKr.) viittaa 1. Pietarin kirjeen 3:18b:hen Alandin ym. toimittaman Kreikkalaisen Uuden testamentin sekä 3. painoksen että 4. tarkistetun painoksen mukaan. En ole kuitenkaan pystynyt vahvistamaan tätä niissä Aleksandrian Pietarin kirjoituksissa, jotka minulla on käytettävissäni.

Petauksen Victorinus (marttyyri 304 jKr.) lainaa osan 1. Pietarin kirjeen 2:9:stä apostoli Pietarin sanoina teoksessaan ”Kommentti Pyhän Johanneksen Ilmestyskirjaan”, s. 344

Methodius (270–311/312 jKr.) viittaa 1. Pietarin kirjeen 2:10 kohtaan teoksessaan ”Kymmenen neitsyen juhla”, 4. puhe, luku 4, s. 324

Athanasius (318 jKr.) lainaa 1. Pietarin kirjeen2:22 :ta teoksessaan ”Sanan inkarnaatio”, luku 17, s. 45

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Muratorin kaanon (n. 170 jKr.) ei sisältänyt Jaakobin kirjeitä, Heprealaiskirjettä, 1. ja 2. Pietarin kirjeitä eikä Johanneksen kolmatta kirjeitä.

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Eusebiuksen teoksessa ”Kirkkohistoria” (323–326 jKr.) 3. kirja, luku 3, s. 133–135 käsitellään Uuden testamentin kirjoja. Hän toteaa, että 1. Pietarin kirje on aito, mutta 2. Pietarin kirjeen aitous on kiistanalainen.

Ammonas (4. vuosisata)

Eusebius Emesalainen (n. 359 jKr.)

Athanasius (367 jKr.) luettelee Uuden testamentin kirjat teoksessaan ”Juhlakirje 39”, s. 552

Athanasius (n. 341 jKr.) viittaa 1. Pietarin kirjeen 1:12:een teoksessaan ”Luukkaan evankeliumin 10:22:sta”, luku 6, s. 90.

Hilarius Poitiersilainen (355–367/368 jKr.) lainaa neljäsosaa 1. Pietarin kirjeen 4:19:stä Pietarin kirjoittamana teoksessaan ”Kolminaisuudesta”, luku 12.4, s. 219

Teoksessa *Synopsis Scripturae Sacrae* (350–370 jKr. tai 5. vuosisata) mainitaan kaksi Pietarin kirjaa osana Uutta testamenttia. Siinä siteerataan kokonaisuudessaan 1. Pietarin kirjeen 1:1–2.

Ankyran Marcellus (noin 374 jKr.)

Ambrosiaster (vuoden 384 jKr. jälkeen)

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) lainaa 1. Pietarin kirjeen 3:22 Pietarin kirjoittamana luennossa 14:29, s. 102

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) mainitsee Pietarin ”Jaakobin, Pietarin, Johanneksen ja Juudan seitsemässä katolisessa kirjeessä” luennossa 4.36, s. 28

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) lainaa 1. Pietarin kirjeen 1:17. Katekeettiset luennot, luento 7, luku 14, s. 47.

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) lainaa 1. Pietarin kirjeen 1:11 ensimmäistä puoliskoa. Katekeettiset luennot, luento 17, luku 4, s. 125.

Milanon Ambrosius (370–390 jKr.) lainaa puolet 1. Pietarin kirjeen 3:4:stä pyhän Pietarin sanoina. Papiston velvollisuudet, kirja 1, luku 70, s. 13.

Gregorius Nazianzenos (n. 330–391 jKr.) lainaa 1. Pietarin kirjeen 5:8b:tä. Toinen teologinen puhe, luku 28.2, s. 289

Nyssan Gregorius (n. 356–397 jKr.) lainaa 1. Pietarin kirjeen 2:22 sanoen: ”siinä sanotaan”. Teos Eunomiusta vastaan, kirja 6, luku 3, s. 186

Gregorius Nyssalainen (n. 356–397 jKr.) lainaa 1. Pietarin kirjeen 1:24, joka on myös Jesajan kirjan 40:8. Meletiuksen muistopuhe, s. 514.

Sokea Didymos (398 jKr.)

Epifanius Salamisilainen (360–403 jKr.)

Rufinus (374–406 jKr.) lainaa 1. Pietarin kirjeen 3:10–20 ja pitää sitä Pietarin kirjoittamana. Kommentaari apostolien uskontunnustuksesta, luku 30, s. 554

Johannes Krysostomos (k. 407 jKr.) lainaa 1. Pietarin kirjeen 1:24 kolme neljäsosaa. Kommentaari Pyhästä Johanneksesta, saarna 42, osa 14, s. 154.

Johannes Krysostomos (k. 407 jKr.) lainaa 1. Pietarin kirjeen 2:12:ta teoksessaan ”Saarnat Heprealaiskirjeestä”, saarna 28.4, s. 493

Niceta Remesianalainen (414 jKr. jälkeen)

Hieronymus (373–420 jKr.) käsittelee Uuden testamentin kirjoja. Hän mainitsee nimenomaisesti jokaisen neljästä evankeliumista, Paavalin kirjeet seitsemälle seurakunnalle, Heprealaiskirjeen sekä Paavalin kirjeet Timoteukselle, Titukselle ja Filemonille. Sen jälkeen Hieronymus käsittelee Apostolien tekoja. Sitten hän käsittelee Jaakobin, Pietarin, Johanneksen ja Juudan seitsemää kirjettä. Lopuksi hän käsittelee Johanneksen Ilmestyskirjaa. Kirje 53, luku 9, sivut 101–102.

Hippon Augustinus (388–430 jKr.)

Nilus (n. 430 jKr.) viittaa 1. Pietarin kirjeen 5:8:aan

Markus Erakko (430 jKr. jälkeen)

Melitenen Akakios (n. 438 jKr.)

Kyrillos Aleksandrialainen (444 jKr.)

Speculum (5. vuosisata)

Kalkedonin kirkolliskokous vs. monofysiitit (451 jKr.)

Quodvultdeus (n. 453 jKr.)

Theodoret Kyroslainen (piispa ja historioitsija) (423–458 jKr.)

Cagliarin Lucifer (461 jKr.)

Varimadum (445/480 jKr.)

Vigilius (484 jKr.)

Johannes Damaskolainen (706–749 jKr.) ”...seitsemän katolista kirjettä, nimittäin yksi Jaakobin, kaksi Pietarin, kolme Johanneksen ja yksi Juudan...” Ortodoksisen uskon selitys, kirja 4, luku 17, s. 90

3. Harhaoppisten ja muiden kirjoittajien todisteet

X Marcion (n. 160 jKr.) ei sisällytä 1. ja 2. Pietarin kirjeitä, 1., 2. ja 3. Johanneksen kirjeitä eikä Juudaksen kirjeitä.

Gnostilainen Totuuden evankeliumi (140–150/180 jKr.)

Harhaoppinen Priscillianus (385 jKr.) viittaa 1. Pietarin kirjeen 1:22 ja 5:8 kohtiin.

Harhaoppinen Pelagius (416–418 jKr.) viittaa 1. Pietarin kirjeen 3:8:aan

Pelagianilainen harhaoppinen Julianus Eclanumilainen (n. 454 jKr.)

4. Varhaisimmissa 1. Pietarin kirjeen käsikirjoituksissa on pieniä eroja, mutta ei teologisesti merkittäviä virheitä.

p72 Bodmer 7 & 8 -papyrukset: 1. Pietarin kirje 1:1–5:14, 2. Pietarin kirje 1:1–3:18 ja Juudaksen kirje 1–25. n. 300 jKr. Valokuva osasta tätä käsikirjoitusta (jossa näkyy 2. Pietarin kirje1:16 –2:2) on teoksissa The Eerdmans’ Bible Dictionary, s. 820, ja The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts, s. 468. Jälkimmäisessä lähteessä todetaan, että käsiala on ”asiakirjatyylistä”.

s. 74 (=Bodmer 17) Apostolien teot 1:2–5, 7–11, 13–15, 18–19, 22–25; 2:2–4; 2:6–3:26; 4:2–6, 8–27; 4:29–27:25; 27:27–28:31; Jaakobin kirje 1:1–6, 8–19, 21–23, 25, 27; 2:1–3, 5–15; 18–22, 25–26; 3:1, 5–6, 10–12, 14, 17–18; 4:8, 11–14; 5:1–3, 7–9, 12–14, 19–20; 1. Pietarin kirje 1:1–2, 7–8, 13, 19–20, 25; 2:6–7, 11–12, 18, 24; 3:4–5; 2. Pietarin kirje 2:21; 3:4, 11, 16; 1. Johanneksen kirje 1:1,6; 2:1–2,7,13–14,18–19,25–26; 3:1–2,8,14,19–20; 4:1,6–7,12,16–17; 5:3–4,9–10,17; 2. Johanneksen kirje 1,6–7,13; 3. Johanneksen kirje 6,12; Juudaksen kirje 3,7,12,18,24 (7. vuosisata)

7. vuosisata – 1968 – Teoksessa The Text of the New Testament on Jaakobin kirje 2:4 ja 1. Pietarin kirje 1:12

7. vuosisata – 1975 – Aland et al., kolmas painos

6. vuosisata – 1998 – Aland ym., neljäs tarkistettu painos

s. 81 1. Piet. 2:20–3:1; 3:4–12 (4. vuosisata)

Vaticanus [B] (325–350 jKr.), Sinaiticus [Si] (340–350 jKr.) ja Alexandrinus [A] (n. 450 jKr.) sisältävät koko 1. Pietarin kirjeen.

Bohairilainen koptinkielinen [Boh] 3./4. vuosisata

Sahidilainen koptinkielinen [Sah] 3./4. vuosisata

Peshitta-syyria [Syr P] 375–400 jKr.

Ephraemi Rescriptus 5. vuosisata

Armenian [Arm] 5. vuosisadalta

Georgian kieli [Geo] 5. vuosisadalta

Katso www.BibleQuery.org/1 Peter Manuscripts.html saadaksesi lisätietoja 1. Pietarin kirjeen varhaisista käsikirjoituksista.