< Raamatunkysymys 2. Kuninkaiden kirjasta

K: Miksi Ahazia lähetti 2. Kuninkaiden kirjan 1:2:ssa sanansaattajan Ekroniin kysymään Baal-Zebubilta, vaikka Juudassa oli runsaasti Baalin palvojia?

V: Ekron, Filistiassa, sijaitsi itse asiassa hyvin lähellä Samariaa, vain noin 40 mailin päässä. Voisi jopa sanoa, että se oli liian lähellä, sillä Ekron oli merkittävä Baalin palvonnan keskus. Lisäksi kuninkailla on usein kilpailijoita ja vihollisia, ja ehkä Ahazia halusi pitää sekä onnettomuutensa että Baalin kyselemisensä salassa.

K: Miksi ne 100 miestä kuolivat 2. Kuninkaiden kirjan 1:9–15 kohdassa?

V: Uskolliset sotilaat vain tottelivat käskyjä. He tottelivat kapteeniaan, jolla ei ollut kunnioitusta Jumalaa tai Eliaa kohtaan ja joka käski Eliaa tulemaan alas [tai muuten]. Kun joku kuuluu pahaan ryhmään ja vain tottelee käskyjä, hän kärsii typerästi osoitetun uskollisuutensa seurauksista.

K: Miksi Elisa pyysi 2. Kuninkaiden kirjan 2:9:ssä kaksinkertaista osuutta?

V: Tämä ei todennäköisesti tarkoita, että Elisa olisi pyytänyt tulla kaksi kertaa niin suureksi kuin Elia. Pikemminkin Elisa piti Eliaa isänään. Kun isä kuoli, yleensä jokainen hänen pojistaan sai yhden osan, paitsi vanhin poika (tai se, jolle oli osoitettu esikoisoikeus). Tämä poika sai kaksinkertaisen osan, ja juuri sitä Elisa pyysi.

K: Miksi Elisa kutsui Eliaa isäkseen 2. Kuninkaiden kirjan 2:12 kohdassa, kun Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumin 23:9 kohdassa, ettei ketään saa kutsua isäksi?

V: Riippumatta siitä, kieltikö Jeesus tämän vai ei, Elisa sanoi näin satoja vuosia ennen kuin Jeesus antoi tämän käskyn. Opetuksillaan, viisaudellaan ja läheisellä läsnäolollaan Elia oli Elisalle kuin isä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Elia olisi ollut hänen biologinen isänsä.

K: Mitä hepreankielinen teksti tarkalleen ottaen sanoo 2. Kuninkaiden kirjan 2:23–24 kohdassa?

V: Tässä on kolme keskeistä hepreankielistä sanaa:

Puhua pahaa: Heprealainen sana ”kiroa” ei tässä ole herem, joka tarkoittaa ”tuomita tuhoon”, vaan qalal, joka tarkoittaa ”puhua pahaa”.

Raateli: Karhu ”raateli” 42 nuorta miestä, mikä viittaa siihen, että heidät tapettiin.

Nuoret miehet: Hepreankielinen ilmaisu tarkoittaa 17-vuotiaita, kuten Joosef (1. Mooseksen kirja 37:2), nuorempia lapsia tai noin 20-vuotiaita miehiä.

K: Miksi 2. Kuninkaiden kirjan 2:23–25:ssä karhut repivät nuo 42 nuorta miestä?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa. Toisin kuin jotkut ateistit ovat väittäneet, Elisa ei ole vastuussa karhuista. Ne lähetettiin suoraan Jumalan toimesta. Heprealainen sana ”nuori” voi tarkoittaa jopa 20-vuotiaita, ja nuoret olivat ilmeisesti jengi. Sana ”nuori” voi tässä tarkoittaa pientä lasta (2. Kuninkaiden kirja 5:14), mutta samaa sanaa käytetään 17-vuotiaasta Joosefista (1. Mooseksen kirja 37:2) sekä Abramin armeijan koulutetuista miehistä (1. Mooseksen kirja 14:24). Raivokkaat karhut, Ursus syriacus, olivat yleisiä Palestiinassa tuona aikana.

K: Tuleeko 2. Kun. 3:1:ssä mainittu Jehoram Israelin kuninkaaksi Juudan kuningas Josafatin 18. hallitusvuonna vai 2. Kun. 1:17:ssä mainitun Josafatin pojan Jehoramin toisena hallitusvuonna?

V: Molemmat ovat totta, kun otetaan huomioon, että kuninkaat harjoittivat yhteishallintoa. Tämä tapahtui vuonna 852 eKr., joka oli Joosafatin yksinhallinnon 18. vuosi, eli vuosi 870/869 eKr., ja Joosafatin poika Joram aloitti hallitsemisensa vuonna 854/853 eKr.

K: Mitä arkeologisia todisteita meillä on 2. Kuninkaiden kirjan 3:4 kohdassa mainitusta Moabin kuninkaasta Meshasta?

V: Moabilainen kivi (850 eKr.) vahvistaa Jehoramin hyökkäyksen Moabiin.

Siinä lukee: ”Minä olen Mesha, Kemoshin (moabilaisen jumalan) poika, Moabin kuningas... Isäni oli Moabin kuningas kolmekymmentä vuotta, ja minä tulin kuninkaaksi isäni jälkeen; ja minä rakensin tämän pyhäkön Kemoshille Qerihohissa [pääkaupungissa Kir-Harasethissa], turvapaikan pyhäkön; sillä hän pelasti minut kaikilta sortajiltani ja antoi minulle vallan kaikkien vihollisteni yli. Omri oli Israelin kuningas ja sortoi Moabia pitkään, sillä Kemosh oli vihainen hänen maalleen. Ja hänen poikansa seurasi häntä valtaistuimella, ja hänkin sanoi: ’Minä sortaan Moabia.’ Hän sanoi tämän minun aikanani, mutta minä sain yliotteen hänestä ja hänen suvustaan, ja Israel tuhoutui ikuisesti... ”Olen antanut israelilaisvankien kaivaa Qerihohin vallihaudat...” (lainaus teoksesta The Bible As History, s. 237)

Moabilaiskivi kertoo, että israelilaiset kärsivät tappion. 2. Kuninkaiden kirjan 3:27 mukaan he vetäytyivät, mutta he eivät olisi vetäytyneet, elleivät olisi kärsineet tappiota.

K: Miten he löysivät vettä 2. Kuninkaiden kirjan 3:17 mukaan?

V: Teoksen The Bible as History s. 238 mukaan, jos Punaisenmeren rannalle kaivetaan ojia, ne täyttyvät vedellä, joka virtaa ylängöltä. Vesi on punaista, koska se virtaa punertavan maaperän läpi.

K: Miksi Jumala käski 2. Kuninkaiden kirjan 3:18–19:ssä israelilaisia kaatamaan kaikki moabilaiset puut, kun 5. Mooseksen kirjan 20:19:ssä sanotaan, ettei israelilaisten pidä kaataa hedelmäpuita piiritysrakenteiden rakentamista varten?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus.

Ei vain Kanaanissa: 5. Mooseksen kirjan 20:10–20:n konteksti koskee sekä kaukana olevia kansoja että kanaanilaisia. Olisi virheellistä sanoa, että 5. Mooseksen kirjan 20:19 ei koskenut Kanaanin ulkopuolisia maita.

Piiritysrakenteet: 5. Mooseksen kirjan 20:19 antaa säännöt kaupungin piirittämiselle ja siitä, millaista puuta piiritysrakenteisiin saa käyttää. Israelilaiset eivät olleet piirittämässä kaupunkeja, kun he kaatoivat näitä puita.

K: Miksi israelilaiset vetäytyivät 2. Kuningasten kirjan 3:27 kohdassa sen jälkeen, kun moabilainen kuningas uhrasi poikansa jumalilleen?

V: Tähän on kolme mahdollista, toisiaan täydentävää syytä.

Epätoivo: Israelilaiset ja edomilaiset olivat jo aiheuttaneet Moabilille vakavaa vahinkoa. Tämä uhraus sai jäljellä olevat moabilaiset taistelemaan entistä kiivaammin, ja ehkä israelilais-, juudalais- ja edomilaisarmeija, joka oli jo hajautunut levittämään kiviä pelloille, ei odottanut tällaista vastarintaa eikä pitänyt viimeisten puolustajien kanssa taistelemista kannattavana. Tämä ei kuitenkaan vastaa sitä, mitä moabilaiset sanoivat Moabin kivessä.

Edomilaisten suostuttelu: Edomilaiset taistelivat Moabia vastaan myös tässä paikassa, ja ehkä tällainen epätoivoinen tilanne saisi edomilaiset rikkomaan liittonsa Israelin ja Juudan kanssa. Myös NIV Study Bible -raamatun s. 528 mainitsee tämän syyn.

Panttivanki: Edelliseen syyhyn liittyen teoksessa 735 Baffling Bible Questions Answered (s. 127–128) kerrotaan, että juutalaisten kommentaattorien mukaan Juuda, Israel ja Juudan vasallina toiminut Edom sotivat Moabia vastaan. Tapettu kuninkaan poika oli Edomin kuninkaan poika, jota pidettiin panttivankina Moabissa. Tämän tapahtuman jälkeen edomilaiset vetäytyivät liittoumasta, ja myös Israel ja Juuda vetäytyivät.

K: Miksi Elia halusi 2. Kuninkaiden kirjan 4:29:ssä, että hänen sauvansa asetettaisiin pojan ruumiin päälle?

V: Vaikka Raamattu ei sitä suoraan sano, tämä viittaa siihen, että Elia tulisi paikalle, jos poika ei heräisi henkiin. Teoksessa *The Expositor’s Bible Commentary*, osa 4, s. 186, esitetään mielenkiintoinen spekulaatio, että tämä varmistaisi, etteivät kaupunkilaiset hautaa poikaa.

K: Viittaako 2. Kuninkaiden kirjan 5:10–15 siihen, että Uuden testamentin mukainen upottamalla tapahtuva kaste syntien anteeksiantamiseksi on välttämätön pelastukselle, koska Naaman puhdistui spitaalisuudesta vasta, kun hän kylpi Jordan-joessa?

V: Ei, tämä on liioiteltu tulkinta joidenkin taholta, jotka etsivät pelastustaan vedestä.

a) Tämä uskon teko koski puhdistumista spitaalisuudesta, ei pelastusta.

b) Ei ole väliä, mitä jokea tai kastevettä käytetään. Mutta tässä tapauksessa sen piti nimenomaan olla Jordan-joki, jotta Naamanille saataisiin asia selväksi.

c) Vesi-kasteesta ei ollut kyse Vanhan testamentin aikana.

d) Lopuksi, jos joku yrittäisi liittää tämän kasteeseen, niin Naaman ei tiennyt varmuudella, että oli olemassa vain yksi Jumala, paitsi Israelin Jumala, ennen kuin hän oli pestäytynyt Jordan-joessa 2. Kuninkaiden kirjan 5:15 kohdassa.

K: Missä sijaitsevat Abana- ja Pharpar-joet 2. Kuninkaiden kirjan 5:12:ssa?

V: Abana on Barada-joki, joka virtaa Damaskoksen kaupungin läpi. Pharparin (tai Parparin) sijainti on epävarma, mutta teoksessa The New International Dictionary of the Bible (s. 780) sanotaan, että se on mahdollisesti Awaj-joki, joka saa alkunsa Hermon-vuoren itäpuolelta. Siinä myös huomautetaan, että Naaman ei sanonut jokien olevan lähellä Damaskosta, vaan että ne olivat Damaskoksen jokia, eli kuuluvat Damaskoksen hallitsemalle alueelle.

K: Onko 2. Kuninkaiden kirjan 5:18 kohdassa mainitusta aramealaisesta jumalasta Rimmonista arkeologista näyttöä?

V: Kyllä, assyrialaisissa lähteissä tätä jumalaa kutsuttiin nimellä Ramanu (ukkosjumala). Lisäksi Ben-Hadad I:n isän nimi oli Tabrimmon 1. Kuninkaiden kirjan 15:18 mukaan. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 4, s. 192.

K: Kuka oli 2. Kuninkaiden kirjan 6:15 kohdassa mainittu Elisan palvelija?

V: On kaksi mahdollisuutta.

Gehazi oli palvelija, ja 2. Kuninkaiden kirjan 6:15 kertoo ajasta ennen kuin Gehazi sairastui spitaaliin. Mikään 2. Kuninkaiden kirjassa ei viittaa siihen, että tämä tapahtui edellisen kertomuksen jälkeen.

Elisan palkkaama korvaaja Gehazin tilalle. On erittäin epätodennäköistä, että Gehazi olisi jatkanut Elisan palveluksessa ja tavannut muita ihmisiä sen jälkeen, kun hän oli sairastunut spitaaliin.

K: Miten 2. Kuninkaiden kirjan 6:18 mukaan syyrialaiset joukot saattoivat ihmeellisesti sokeutua, mutta silti seurata Elisaa?

V: Tässä käytetty hepreankielinen sana canver voi tarkoittaa joko sokeutta tai näköhäiriötä, jolloin näkee asioita, joita ei ole olemassa, tai ei näe asioita, jotka ovat olemassa.

K: Valehteliko Elisa syyrialaisille joukoille 2. Kuninkaiden kirjan 6:19 kohdassa?

V: Ei, Elisan lausunto oli täysin totta. He tulisivat näkemään Elisan Samariassa. He etsivät Elisaa, ja Elisa toisi heille sen, jota he etsivät. On kuitenkin yleisesti tunnustettu, että Elisan vastaus oli hyvin harhaanjohtava. Vastaavasti, kun Samuel meni voitelemaan Daavidia kuninkaaksi, hän antoi vastauksen, joka oli totta, mutta hän johti heitä harhaan paljastamatta kaikkia tietoja. Kun pahat ihmiset pyrkivät tappamaan vastustajiaan, 1. Samuelin kirjan 16:1–5 osoittaa, että pahojen ihmisten harhauttaminen on hyvä asia.

K: Miksi 2. Kuninkaiden kirjan 6:21–23:ssa syyrialaisia vihollisia ei tapettu?

V: Israelilaiset eivät olisi vanginneet syyrialaisia ilman Jumalan apua, ja Jumala käski, että heille annettaisiin ruokaa ja heidät vapautettaisiin. Syyrialaiset eivät olleet kanaanilaisia, joten israelilaisille annettiin lupa solmia rauhansopimuksia heidän kanssaan ja antaa heidän elää. Lisäksi tällä tavoin syyrialaisia ei tapettu siitä, että he seurasivat Jumalan profeettaa. Tämä oli myös viisasta politiikkaa, sillä kun vangitut syyrialaiset kertoivat muille, mitä oli tapahtunut, israelilaiset saivat hetkeksi rauhan syyrialaisilta ryöstäjiltä. Katso teoksesta Hard Sayings of the Bible, s. 235, hieman erilainen vastaus.

K: Miten 2. Kuninkaiden kirjan 6:23 mukaan syyrialaiset ryöstäjät eivät enää tulleet Israeliin, kun syyrialainen kuningas Ben-Hadad kokosi armeijansa ja piiritti Israelin pääkaupungin Samarian, kuten 2. Kuninkaiden kirjan 6:24 kertoo?

V: Vastaus löytyy siitä, että nämä kaksi jaetta ovat niin lähellä toisiaan. Ihmeen jälkeen, 2. Kuninkaiden kirjan 6:23 mukaan, syyrialaiset ryöstäjät eivät tulleet Israeliin jonkin aikaa. Jonkin ajan kuluttua Syyrian kuningas itse kokosi armeijansa ja tuli Israeliin. Aramealaisten päätös olla ryöstämättä Israelia oli siis vain väliaikainen.

K: Mitä tarkoitetaan 2. Kuninkaiden kirjan 6:25 kohdassa ”siemenpalkoilla”?

V: Tässä käytetty hepreankielinen sana tarkoittaa kirjaimellisesti ”kyyhkysen ulostetta”. Asiasta on neljä näkemystä.

a) Siinä sanotaan kirjaimellisesti ”kyyhkysen ulosteet”. Mikään ei estä tätä olemasta totta. 2. Kuningasten kirjassa ei kerrota, mihin kyyhkysen ulosteita käytettiin, ja Nelson Study Bible -raamatun s. 618 mukaan niitä saatettiin käyttää polttoaineena.

b) Josephus teoksessaan ”Juutalaisten muinaishistoria” 9.62.4 (kirjoitettu noin vuosina 93–94 jKr.) arveli, että ne olivat suolan korvikkeena, mutta tämän tueksi ei ole mitään.

c) Jotkut sanovat, että kyseessä oli syötävä sipuli, joka tunnetaan nykyään nimellä ”Betlehemin tähti”. Teoksessa *What You Know Might Not Be So: 220 Misinterpretations of the Bible Explained* (s. 52) esitetään myös tämä näkemys.

d) Toisaalta kyseessä saattaa olla kopioijan virhe, jossa neljä kirjainta on korvattu kahdella, viitaten johanneksenleipäpuun siemenpalkoihin. NIV Study Bible, s. 534, esittää tämän näkemyksen. Teoksessa ”The Bible Knowledge Commentary: Old Testament”, s. 550, todetaan, että siemenpalkoja käytettiin yleensä vain eläinten rehuna.

K: Missä 2. Kuninkaiden kirjan 6:31 kohdassa mainitaan, kuka Israelin kuningas halusi teloittaa Elisan?

V: Kyseessä oli Joram. Muista, että sinun on pidettävä erillään pohjoisen Israelin kuningaskunnan kuninkaat (Ahab, Joram, Jehu jne.) ja eteläisen Juudan kuningaskunnan kuninkaat (Jehoshaphat, Jehoram, Ahaziah jne.). Pidä mielessä, että Juudan kuningas Joram ja Israelin kuningas Jehoram ovat kaksi eri henkilöä. Ahab oli kuollut 2. Kuninkaiden kirjan 1:1:ssä, ja hänen poikansa Joram oli 2. Kuninkaiden kirjan 8:16:n mukaan hallituskautensa viidennessä vuodessa. Vaikka 2. Kuninkaiden kirjan 8:7–15:n ei välttämättä tarvitse olla kronologinen, kertomukset yleensä ovat sitä, joten 2. Kuninkaiden kirjan 6:31:n tapahtumat sijoittuvat Joramin hallituskauden viidenteen vuoteen tai sitä edeltävään aikaan.

Muuten, Joram ei ollut ainoa, joka oli Elisan perässä. Isebel, Ahabin vaimo ja oletettavasti Joramin äiti, halusi Elian surmattavaksi ja luultavasti myös Elisan.

K: Kuka oli 2. Kuninkaiden kirjan 7:2:ssa ”herra, johon kuningas nojautui”?

V: Teoksen The Bible As History sivun 233 mukaan hepreankielinen sana Shlish, joka on käännetty sanaksi ”herra”, juontuu sanasta ”kolme”. Assyrialaiset veistokset osoittavat, että sotavaunuissa oli kolme henkilöä: ajuri, taistelija ja mies, joka seisoi heidän takanaan pitäen kiinni kahdesta lyhyestä hihnasta vaunun kummallakin puolella. Kolmas mies suojeli muita nuolilta ja auttoi estämään heidän putoamisensa, kun vaunut kaarsivat kuolleiden ja haavoittuneiden miesten ympäri ja yli. Hän saattoi myös ottaa ajajan tai taistelijan paikan, jos jompikumpi joutui toimintakyvyttömäksi.

K: Onko 2. Kuninkaiden kirjan 8:15 kohdassa mitään Raamatun ulkopuolista todistusaineistoa Hazaelista, Syyrian vallan kaapanneesta kuninkaasta?

V: Kyllä. Teoksen The Expositor’s Bible Commentary, osa 4, s. 201 mukaan Hazael mainitaan useammin kuin kerran Assyrian kuninkaan Salmanassar III:n vuosikirjoissa, joissa häntä kutsutaan ”tuntemattoman miehen pojaksi”.

K: Tuleeko Juudan Ahazia 2. Kuninkaiden kirjan 8:25:n mukaan kuninkaaksi Jehoramin kahdestoista hallitusvuonna vai 2. Kuninkaiden kirjan 9:29:n mukaan hänen yhdestoista hallitusvuonnaan?

V: Molemmat ovat totta, sillä se riippuu käytetystä laskentajärjestelmästä. Ahazia seurasi Jehoramia vuonna 841 eKr., kuten The Expositor's Bible Commentary -teoksen 4. osan sivulla 203 todetaan. Teosten Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 206, ja When Critics Ask, s. 192, mukaan valtaantulovuotta käyttämättömässä järjestelmässä, jota pohjoinen Israelin kuningaskunta käytti tuolloin, ensimmäiseen vuoteen sisältyy koko vuosi, jona prinssi tuli kuninkaaksi. Eteläinen Juudan kuningaskunta käytti tuolloin valtaantulovuoden järjestelmää. Tämän järjestelmän mukaan ensimmäinen vuosi alkoi vasta kruunajaispäivää seuraavana juutalaisena uusivuotena. Tällöin jokaisen kuninkaan hallitusvuodet laskettiin yhteen.

K: Oliko Ahazia 2. Kuninkaiden kirjan 8:26 mukaan 22-vuotias, kun hän aloitti hallituskautensa, vai oliko hän 42-vuotias, kuten 2. Aikakirjan 22:2 Masoreettisessa tekstissä sanotaan?

V: 2. Aikakirja 22:2 Masoreettisessa tekstissä on kopioijan virhe, sillä jos Ahazia olisi ollut 42-vuotias, hän olisi syntynyt kaksi vuotta ennen isänsä syntymää! 2. Aikakirja 22:2 mainitsee ”22” vuoden iän joissakin Septuaginta-käsikirjoituksissa ja syyriankielisessä tekstissä, NIV:n alaviitteen mukaan. Tämä ei tarkoita, että Raamatun alkuperäisissä käsikirjoituksissa olisi ollut virhe, vaan ainoastaan sitä, että merkityksettömiä kopiointivirheitä voi livahtaa kopioihin.

Katso 735 Baffling Bible Questions Answered, s. 128, Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 206–207, ”The Expositor’s Bible Commentary”, osa 4, s. 203 ja 508, ”Bible Difficulties & Seeming Contradictions”, s. 163–164, ”New International Bible Commentary”, s. 474, sekä ”When Critics Ask”, s. 194, joissa annetaan olennaisesti sama vastaus. Teoksessa ”Bible Difficulties & Seeming Contradictions”, s. 164, lisätään, että sekä tässä kopiointivirheessä että 2. Kuninkaiden kirjan 24:8 (18) ja 2. Aikakirjojen 36:9–10 (8) kohdissa kymmenen-luku puuttui. Esran ja Nehemian aikana kirjoitetuissa numeroissa oli vaaka- ja pystysuuntaisia viivoja, ja jos käsikirjoitus oli epäselvä tai tahraantunut, yksi viivoista saattoi jäädä huomaamatta.

K: Keitä olivat profeettojen pojat 2. Kuninkaiden kirjan 9:1:ssä?

V: Se ei todennäköisesti tarkoita profeettojen biologisia poikia, vaan pikemminkin profeettoiksi opiskelevia.

K: Miksi Jumala käski Jehun tappaa kuninkaan 2. Kuninkaiden kirjan 9:7–9:ssä?

V: Yleisesti ottaen meidän tulee kunnioittaa ja arvostaa hallitusjohtajiamme, kuten Roomalaiskirjeen 13:1–7 ja 1. Pietarin kirjeen 2:13–17 osoittavat.

2. Kuninkaiden kirjan 9:7 mukaan Jumala käski Jehua kostamaan Jezebelin vuodattaman Herran palvelijoiden veren. Ilmeisesti Jumala katsoi, että heidän oikeutensa hallita Jumalan valtakuntaa oli menetetty heidän pahuutensa laajuuden vuoksi. Raamattu ei tarkenna, milloin tämä tapahtui, mutta ehkä se tapahtui sen jälkeen, kun Isebel ja Ahab surmasivat Nabotin kylmäverisesti tämän viinitarhan vuoksi ja yrittivät vainota Jumalan profeettoja, mukaan lukien Eliaa.

Kun johtaja ei pelkästään tee virhettä, vaan tekee jotain, mikä saa kansansa menettämään kunnioituksensa ja luottamuksensa häntä kohtaan, siitä ei yleensä ole paluuta.

K: Miksi Jehu vähätteli profeetan sanoja 2. Kuninkaiden kirjan 9:11 kohdassa?

V: Voi olla, että Jehu ei uskonut kovinkaan paljon profeetan sanoihin, mutta tämä on epätodennäköistä. Jehu oli juuri kuullut tämän, eikä hän luultavasti ollut vielä itse päättänyt asiaa. Pikemminkin hän sanoi tämän muille upseereille, jotta hänen ei tarvitsisi sitoutua asiaan, ainakaan julkisesti.

K: Miksi Iisabel meikkasi kasvonsa 2. Kuninkaiden kirjan 9:30 kohdassa?

V: Hän tiesi kuolevansa ja halusi näyttää hyvältä kuollessaan. Hänen toiveensa ei kuitenkaan täyttynyt.

K: Miksi Jehu kirjoitti johtajille tällä tavalla 2. Kuninkaiden kirjan 10:1–3:ssa?

V: Jehu kirjoitti heille hyvin rohkeasti rohkaistakseen heitä tulemaan ulos taistelemaan häntä vastaan, melkeinpä asenteella: ”Haluan saada tämän asian hoidettua.” Sanojen sanotaan olevan ironisia, kun niiden ilmaistu merkitys on päinvastainen kuin se, mitä sanat viestivät. Jehu yritti itse asiassa pelotella heitä, jotta he antautuisivat hänelle taistelematta, ja niin myös tapahtui.

K: Miksi 2. Kuninkaiden kirjan 10:1–17 sisältämä Jehun tarina on Raamatussa?

V: Hoosean kirjassa 1:4 sanotaan, että Jehu teki syntiä vuodattamalla kaiken tämän veren. 2. Kuningasten kirja on osa Jumalan kansan historiaa, ja se kertoo paitsi heidän hyvistä ja miellyttävistä teoistaan myös heidän tekemistään armottomista synneistä. 2. Kuningasten kirjan 10:31 mukaan Jehu ei todellisuudessa noudattanut Jumalan teitä. International Standard Bible Encyclopedia, osa 6, s. 38, esittää kuvan Mustasta obeliskista, jossa Jehu tai hänen lähettiläänsä kumartuu Salmanassar II:n (859–824 eKr.) edessä.

K: Miksi 2. Kuninkaiden kirjan 10:4 mukaan se, että Jehu surmasi kaksi kuningasta yllätyshyökkäyksessä, sai samarialaiset uskomaan, että Jehu oli niin vahva?

V: Pelkästään kahden henkilön surmaaminen ei todista kenenkään olevan suuri sotilasjohtaja. He olivat kuitenkin kuninkaita, eikä kyse ollut pelkästään kuninkaiden surmaamisesta, vaan siitä, että Jehu selvisi teostaan rangaistuksetta ja sai kansan tuen, mikä pelotti niitä, joita kuolleet kuninkaat olivat suosinut. Politiikassa psykologiset vaikutukset ovat usein tärkeitä.

K: Miksi Jehu 2. Kuninkaiden kirjan 10:18–28 mukaan teeskenteli petollisesti palvovansa Baalia ja valehteli muille?

V: Jehu käytti johdonmukaisesti vääriä ja armottomia keinoja toteuttaakseen hyviä aikomuksiaan. Ensinnäkin Raamattu ei koskaan hyväksynyt Jehun tekoja, ja 2. Kuninkaiden kirjan 10:31 mukaan Jehu ei seurannut Jumalaa koko sydämestään, ja Hoosean kirjan 1:4 osoittaa, että Jehu teki syntiä vuodattamalla niin paljon verta. Jehu oli erittäin keskittynyt tavoitteeseensa, joka oli puhdistaa maa pahasta. Hän halusi tehdä sen millä tahansa keinoin, jopa pahoilla keinoilla (niin oudolta kuin se kuulostaakin).

Tämä on meille nykypäivänä hyvin opettavaista. Joskus ihmisen viha pahaa ja jumalattomuutta kohtaan voi olla suurempi kuin hänen rakkautensa ja kuuliaisuutensa Jumalaa kohtaan. Jumalan käskyjen rikkominen, jopa Jumalan nimissä, ei ole Jumalan palvelemista, vaan se vain tahraa Jumalan palvelijoiden maineen.

K: Miksi Jehu ei 2. Kuninkaiden kirjan 10:29–31 mukaan lopettanut kultaisten vasikoiden palvontaa?

V: Ilmeisesti vaikka pahan dynastian karkottaminen maasta oli hänelle ensisijainen tavoite, väärien jumalien karkottaminen maasta ei ollut. Yksi syvälle juurtuneen synnin vaikutuksista kulttuurissa on se, että kaikki, joskus jopa uskovat, tottuvat siihen ja sokeutuvat sille tosiasialle, että se on synti.

K: Miksi pappi Jehojada turvautui 2. Kuninkaiden kirjan 11:1–12:ssa strategioihin ja oveluuteen toteuttaakseen Jumalan tahdon?

V: Voisi kysyä, miksi Simsonin piti käyttää voimaa toteuttaakseen Jumalan tahdon, tai miksi Paavalin piti käyttää viisautta saarnatakseen evankeliumia. Jumalan palvelijoiden on käytettävä monia keinoja Hänen tahtonsa toteuttamiseksi, eikä oveluuden käyttämisessä ole mitään vikaa, vaikka emme saa tehdä syntiä. Daavid käytti oveluutta toteuttaakseen Jumalan tahdon, ja Jumala käski Samuelia käyttämään oveluutta Jumalan tahdon toteuttamiseksi 1. Samuelin kirjan 16:2–5:ssä.

K: 2. Kuninkaiden kirjan 11:2:ssa Joas piilotettiin suojellakseen häntä Ataljan epäjumalanpalvonnalliselta kasvatukselta, eikä Atalja halunnut tappaa Joasia, kuten Asimovin teoksessa ”Guide to the Bible” (s. 387) todetaan olevan mahdollista?

V: Asimovilla oli vilkas mielikuvitus, mutta ei, näin ei ollut. Joasin äiti ei ollut foinikialaista sukua. 2. Aikakirjan 24:1 mukaan hänen nimensä oli Zibia ja hän oli kotoisin Beersebasta Juudan eteläisimmästä kolkasta. Siitä huolimatta 2. Kuninkaiden kirjan 11:1 sanoo selvästi, että Atalja halusi tappaa koko kuninkaallisen perheen.

Expositor’s Bible Commentary -teoksen 4. osan sivulla 217 todetaan, että koska Joashilla oli eri äiti, Athaliah ei ehkä huomannut hänen syntymäänsä, eikä häntä siten kaivattu.

K: Miksi Ataljaa ei 2. Kuninkaiden kirjan 11:15 mukaan saanut surmata temppelialueella?

V: Pappi Jehojada katsoi, ettei temppeli ollut sopiva paikka ihmisen veren vuodattamiselle. Koska tämä oli Jumalan tahto, oli luultavasti sallittua teloittaa hänet siellä, mutta Jehojadan kunnioituksessa temppeliä kohtaan ei ollut mitään vikaa.

K: Kun 2. Kuninkaiden kirjan 11:18:ssa jumalaiset israelilaiset tuhosivat epäjumalanpalvonnan alttareita ja kuvia, milloin, jos ollenkaan, kristittyjen tulisi tuhota epäjumalanpalvonnan alttareita ja kuvia?

V: Vaikka Raamattu ei sitä nimenomaisesti sano, voimme nähdä tässä kolme periaatetta.

1. Kristittyjen tulee tuhota kaikki epäjumalanpalvonnan alttarit ja kuvat, joita heillä mahdollisesti on.

2. Vanhan testamentin uskovat elivät teokraattisen hallinnon alla, ja noiden lakien mukaan kaikki epäjumalanpalvonnan alttarit ja kuvat oli tuhottava.

3. Uudessa testamentissa kristityt elivät kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa, joka oli täynnä pahoja kuvia ja alttareita. Siitä huolimatta nämä kristityt eivät koskaan tuhonneet muiden ihmisten omaisuutta. Vasta paljon myöhemmin ortodoksiset frankit ja sotaisat, harhaoppiset arianilaiset gootit tuhosivat monia epäjumalankuvia ja alttareita.

K: Oliko 2. Kuninkaiden kirjan 12:9:ssä mainittu arkku sijoitettu alttarin viereen, sisään tultaessa oikealle puolelle, vai temppelin portille, kuten 2. Aikakirjojen 24:8 sanoo?

V: Myös Josephus teoksessaan Juutalaisten muinaishistoria 9.163.8.2 (n. 93–94 jKr.) mainitsee, että se oli alttarin vieressä oikealla puolella. Vaikka emme tiedä sitä varmasti, on olemassa kolme toisiaan täydentävää vastausta.

Yksi sijainti: Se saattoi olla temppelin portilla ja myös alttarin vieressä, seinän erottamana alttarista.

Kaksi sijaintia: Jehojada saattoi ensin sijoittaa sen alttarin viereen, ja myöhemmin kuningas Joas käski sijoittaa sen temppelin portille.

Useita arkkuja saattoi olla eri paikoissa.

K: Oliko 2. Kun. 12:15 ja 2. Kun. 22:7 mukaisesti oikein, ettei työtä tekevien miesten kanssa pidetty kirjanpitoa?

V: Tämä osoittaa, että miehet olivat täysin luotettavia. Jeesus kuitenkin kehotti meitä olemaan viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset (Matteus 10:16). Monet suuret kristilliset järjestöt kuuluvat nykyään Evankeliseen taloudellisen vastuun neuvostoon (EFCA). Tähän järjestöön kuuluvat organisaatiot käyttävät EFCA:n sinettiä, ja niiden kirjanpito tarkastetaan vähintään kerran vuodessa riippumattoman ulkopuolisen tilintarkastusyrityksen toimesta.

K: Milloin 2. Kuninkaiden kirjan 12:17 mainitsema aramealaisten hyökkäys Juudaan tapahtui?

V: Hyökkäyksiä tapahtui usein kuninkaan kuoltua, ja teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 4, s. 222, arveletaan, että hyökkäys tapahtui, kun Assyrian Samsi-Adad V kuoli vuonna 811 eKr. ja kuningatar Semiramis nousi sijaishallitsijaksi.

K: Oliko Joas oikeassa, kun hän antoi tämän rahan syyrialaisille (2. Kun. 12:17–18)?

V: Raamattu ei kerro, että Joas olisi rukoillut asiasta tai pyytänyt neuvoa profeetoilta. Roomalaiskirjeen 14:23b sanoo, että kaikki, mikä ei tule uskosta, on syntiä. Nelson Study Bible -raamatun s. 631 muistuttaa meitä siitä, että Joas ajautui luopumukseen Jehojadan kuoltua.

Tuolloin emme voi olla varmoja siitä, että Joas teki oikein, sillä hän ei edes kysynyt asiasta Jumalalta. Nykyäänkään emme voi olla varmoja siitä, että teemme oikein, jos emme rukoile asiasta.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 4. osan sivulla 227 todetaan, että Tell Er Rimahista löydetyssä Adad-Nirari III:n assyrialaisessa kirjoituksessa mainitaan ”samarialaisen Iu’asun (Joasin) veronmaksu”.

K: Haudattiinko kuningas Joas 2. Kun. 12:21:n mukaan ”isiensä luo Daavidin kaupunkiin”, vai haudattiinko hänet Jerusalemiin, mutta ei kuninkaiden hautoihin 2. Aik. 24:25:n mukaan?

V: Molemmat. Hänet haudattiin samaan kaupunkiin, Jerusalemiin, kuin hänen esi-isänsäkin, mutta hänet ei haudattu kuninkaiden hautoihin.

K: Miksi 2. Kuninkaiden kirjan 13:17–19:ssä Elisa suuttui siitä, että kuningas Joas iski nuolia maahan vain kolme kertaa, vaikka Elisa ei ollut käskenyt häntä iskemään maata tiettyä määrää kertoja?

V: Elisan ei ilmeisesti ollut tarkoitus kertoa Joasille, kuinka monta kertaa hänen piti lyödä nuolia maahan, mutta Elisa tiesi, että se, kuinka monta kertaa Joas lyö maata, oli se määrä, jonka verran he voittaisivat syyrialaiset. Tämä oli mielenkiintoinen profetia, sillä Jumala ei antanut sitä yksinomaan Elisalle, vaan osittain Elisan kautta ja osittain Joasin maata lyömisen kautta. Elisa oli varmasti pettynyt siihen, ettei Jumala antanut israelilaisten voittaa syyrialaisia useammin.

K: Tukeeeko 2. Kuninkaiden kirjan 13:21 kohdassa kuvattu tapaus, jossa mies herää henkiin koskettaessaan Elisan luita, katolista pyhäinjäännösten palvontaa?

V: Ei. Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1. Kukaan ei palvonut tai kunnioittanut luita, ne vain makasivat siellä huomaamatta.

2. Jumala voi käyttää mitä tahansa keinoja, joita Hän haluaa, ihmeiden tekemiseen. Esimerkiksi Jumala voi käyttää pronssista käärmettä Toisen Mooseksen kirjan tapahtumien aikana. Ihmiset kuitenkin tekivät syntiä, kun he alkoivat palvoa pronssista käärmettä, ja lopulta jumalallinen kuningas Hiskia käski sen tuhota. Alun perin se oli tarkoitettu hyvään tarkoitukseen, mutta kun siitä tuli epäjumala, sitä käytettiin pahaan tarkoitukseen.

3. Mikään ei oikeuta rikkomaan 2. Mooseksen kirjan 20:4:ssä annettua toista käskyä, joka kieltää palvomasta tai kunnioittamasta mitään veistettyjä kuvia Jumalan edessä.

4. On mielenkiintoista huomata, että koko keskiajan ajan teologit laativat luetteloita syntien luokista. Johannes Klimakos (n. 579–649 jKr.) oli luultavasti ensimmäinen. Heidän luokituksensa olivat usein hyvin harkittuja, paitsi että he lähes poikkeuksetta unohtivat toisen käskyn, jonka mukaan ei saa olla mitään veistettyjä kuvia Jumalan edessä.

K: Oliko Amatsia oikeassa, kun hän tappoi 10 000 edomilaista (2. Kun. 14:3,7), vaikka 5. Moos. 23:7:ssä sanotaan, ettei edomilaisia pidä inhota?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. Vaikka Amatsia todellakin kosti edomilaisille, Raamattu ei missään kohdassa sano, että Amatsia olisi inhonnut heitä.

2. Raamattu sanoo, että Amatsia seurasi Jumalaa, mutta että Amatsia ei toiminut oikein, kuten Daavid oli tehnyt.

K: Miksi Amasja halusi taistella Joasia vastaan 2. Kuninkaiden kirjan 14:7 kohdassa ja miksi Joas oli haluton taistelemaan?

V: Amasja ajatteli tässä vaiheessa, että edun saavuttaminen Juudasta oli merkittävämpää kuin Syyrian armeijan aiheuttama riski. Joas ei halunnut olla Amasjan vihollinen eikä siten nähnyt mitään järkeä taistelussa. Taistelu olisi heikentänyt hänen joukkojaan, kun hän keskittyi syyrialaisten voittamiseen. Joskus Amasjan kaltaiset ihmiset etsivät asioita, joiden puolesta taistella, mutta heillä ei ole hengellistä keskittymiskohdetta.

K: Miksi Menahem 2. Kuninkaiden kirjan 15:16:ssa repi auki raskaana olevat naiset?

V: Menahem teki hyvin pahoja tekoja, kuten 1. Kuninkaiden kirjan 15:18 kertoo. Jotkut ihmiset ovat melko pahoja, mutta Menahem oli sen lisäksi vielä julma. Raamattu kertoo meille suoraan, että tällaisia ihmisiä on tässä maailmassa ja että meidän tulisi varoa heitä.

K: Hallitsiko Pekah 2. Kuninkaiden kirjan 15:27 mukaan Samariaa 20 vuotta, vai vain vuosina 739–732 eKr., kuten 2. Kuninkaiden kirjan 15:25,30 osoittaa?

V: Teoksessa *Encyclopedia of Bible Difficulties* (s. 209–210) todetaan, että Pekah hallitsi tosiasiassa vain vuosina 739–732 eKr. Pekah kuitenkin ilmeisesti julistautui kuninkaaksi vuonna 752 eKr., jolloin hallituskauden pituus olisi 20 vuotta. 2. Kuninkaiden kirjan 15:27 hepreankielisessä tekstissä sanotaan kuitenkin, että Pekahista tuli kuningas kaksikymmentä vuotta sitten. Siinä ei sanota, että hän hallitsi kaksikymmentä vuotta. NIV-käännöksessä on lisätty sanat ”ja hallitsi”, ja NKJV- ja NASB-käännöksissä sanat ”ja hallitsi” on kirjoitettu kursiivilla, koska niitä ei ole hepreankielisessä tekstissä.

K: Hallitsiko Jotam 2. Kuninkaiden kirjan 15:30 mukaan vähintään kaksikymmentä vuotta, vai hallitsiko Jotam 2. Kuninkaiden kirjan 15:33 mukaan vain 16 vuotta?

V: Molemmat ovat totta, kunhan ymmärtää, mitä yhteishallinto tarkoittaa. Tuon ajan kuninkailla saattoi olla yhteishallinto, jossa vanhempi kuningas hallitsi edelleen yhdessä nuoremman kuninkaan kanssa. Yhteishallinnolla oli neljä etua:

1. Se antoi nuoremmalle kuninkaalle kokemusta, samalla kun hänen isänsä pystyi vielä korjaamaan tämän virheitä

2. Vielä tärkeämpää oli, että se vakiinnutti kruununperimysjärjestyksen, jotta muut prinssit eivät vaatisivat valtaistuinta isän kuoltua.

3. Se esti nuorempaa prinssiä sortumasta kiusaukseen tappaa isänsä päästäkseen valtaistuimelle aikaisemmin.

4. Se takasi hallinnon jatkuvuuden, jos vanhempi kuningas menetti toimintakykynsä. Tässä tapauksessa, koska Jotamin isä Asarja sairastui spitaaliin, Jotam hallitsi isänsä taloutta ja tuomitsi maan kansaa 2. Kuningasten kirjan 15:5 mukaan.

Huomaa, että Salomonin ja Rehabeamin välisessä vallanperimyksessä ilmeni ensimmäinen ongelma, ja että Daavidin kuninkuudessa ilmeni toinen ja kolmas ongelma.

K: Hallitsiko Hoshea 2. Kuninkaiden kirjan 15:30 mukaan Jotamin kahdennessakymmenennessä hallitusvuonna vai hänen poikansa Ahasin kahdestoista hallitusvuonna, kuten 2. Kuninkaiden kirjan 17:1 mukaan?

V: Kyseessä on yhdistelmä yhteishallintoa ja mahdollista kopiointivirhettä. Israelin Hoshea hallitsi vuosina 732/731 eKr. aina vuoteen 723/722 eKr. asti, jolloin valtakunta kaatui. Kaksikymmentä vuotta aiemmin, vuonna 750 eKr., Jotam aloitti hallitsemisen, kun hänen isänsä sairastui spitaaliin. Tämän jälkeen on olemassa kaksi näkemystä.

New International Bible Commentary -teoksen sivun 394 mukaan Ahas aloitti hallitsemisen yhteishallitsijana vuonna 744 eKr., eli kaksitoista vuotta aikaisemmin. Tämä tarkoittaisi, että vuosina 744–739 eKr. Ahazia, hänen poikansa Jotam ja Jotamin poika Ahas olivat kaikki kolme yhteishallitsijoita.

Toisaalta luku 12 voi olla kopioijan virhe, jonka alkuperäinen luku oli 2, ja Hoshea aloitti hallitsemisen Ahasin toisena hallitusvuotena. Tämä olisi vuosina 734/733 eKr. Vuosina 734 eKr. – Jotamin kuolemaan asti vuosina 732/731 eKr. Jotam ja Ahas hallitsivat yhdessä. Tämä on näkemys, joka esitetään teoksessa *Bible Difficulties & Seeming Contradictions*, s. 165–166.

K: Mitä todisteita kuningas Jotamista on Raamatun ulkopuolella (2. Kun. 15:32–38)?

V: Arkeologit ovat löytäneet Elathista (= Ezion-Geber) sormuksen, jossa on kuparilla ympäröity sinetti, jossa lukee ”LYTM”, mikä tarkoittaa ”kuuluu Jotamille”, sekä kuvan oinaasta. Oina (hepreaksi ’ayil) saattaa olla Elathin (hepreaksi ’eylat) symboli.

K: Miten Ahas 2. Kuninkaiden kirjan 16:3:ssa ”vei poikansa tulen läpi”?

V: Tämä oli kuvottavaa. Se tarkoittaa, että hän uhrasi poikansa polttamalla tämän kuoliaaksi. Oli kanaanilaisten yleinen käytäntö uhrata esikoislapset tällä tavalla, ja Ahas oli israelilainen kuningas, joka halusi noudattaa valloittamiensa kanaanilaisten uskontoa. Valitettavasti arkeologiset löydöt ovat osoittaneet, että myös suuri joukko israelilaisia noudatti kanaanilaista uskontoa. Voimme ymmärtää Elian tunteita, kun hän ajatteli olevansa täysin yksin.

K: Tarkoitetaanko 2. Kuninkaiden kirjan 16:6 kohdassa termillä ”juutalaiset” vain paluumuuttajia?

V: Vaikka termiä käytetään yleensä siinä merkityksessä, 2. Kuninkaiden kirjan 16:6 kohdassa sanaa ”juutalaiset” käytettiin Juudan kansasta jo ennen pakkosiirtolaisuutta. Teoksessa 1001 Bible Questions Answered, s. 312, sanotaan olennaisesti sama asia.

K: Lepäsikö Ahas 2. Kuninkaiden kirjan 16:20a:n mukaan isiensä luona ja haudattiinko hänet heidän kanssaan Daavidin kaupunkiin, vai lepäsikö hän isiensä luona ja haudattiinko hänet Jerusalemin kaupunkiin, mutta häntä ei sijoitettu Israelin kuninkaiden hautoihin, kuten 2. Aikakirjan 28:27 kertoo?

V: Sekä 2. Kuninkaiden kirjan 16:20a että 2. Aikakirjojen kirjan 28:27 mukaan Ahas lepäsi isiensä luona ja haudattiin Daavidin kaupunkiin. Mutta epäjumalia palvonut kuningas Ahas ei 2. Aikakirjan 28:27:n mukaan haudattu samoihin hautoihin kuin Israelin hyvät kuninkaat (Daavid ja Salomo). Se, että hänet haudattiin isiensä luo 2. Kuninkaiden kirjan 16:20a:ssa, voi tarkoittaa kolmea asiaa:

Heidät haudattiin samaan kaupunkiin.

Heidät haudattiin lähelle samaan kaupunkiin.

Ahas haudattiin epäjumalia palvovien isiensä viereen, mutta ei Israelin kuninkaiden Daavidin ja Salomonin viereen. (Muut kuninkaat eivät olleet koskaan Israelin kuninkaita.)

Seuraavassa on muutamia muita esimerkkejä, joissa kuninkaat haudattiin lähelle toisiaan Jerusalemiin, mutta eivät samaan hautaan.

Asarja/Ussia ”nukkui isiensä luona ja haudattiin heidän lähelleen Daavidin kaupunkiin.” 2. Kuninkaiden kirja 15:7a ”nukkui isiensä luona ja haudattiin heidän lähelleen kuninkaille kuuluvalle hautausmaalle, sillä kansa sanoi: ’Hänellä oli spitaali.’” 2. Aikakirjojen kirja 26:23

Joas ”haudattiin isiensä luo Daavidin kaupunkiin” (2. Kuninkaiden kirja 12:21) ”haudattiin Daavidin kaupunkiin, mutta ei kuninkaiden hautoihin” (2. Aikakirja 24:25)

K: Kuka oli 2. Kuninkaiden kirjan 17:4:ssä mainittu Egyptin kuningas ”So”?

V: Tämä ei todennäköisesti ollut kuninkaan nimi, vaan kopioijan virhe sanasta ”Sais”, joka oli Egyptin pääkaupunki. Egyptin kuningas oli tuolloin nimeltään Tefnakhte.

K: Miksi 2. Kuninkaiden kirjan 17:14 mukaan jotkut ihmiset kovettavat sydämensä?

V: NIV-käännöksessä tämä on käännetty sanalla ”jäykkäkaulaiset”. Ihmiset eivät halunneet muuttua, ja he olivat valmiita tekemään melkein mitä tahansa välttääkseen alistumisen Jumalalle.

K: Miten 2. Kuninkaiden kirjan 17:15 tulisi kääntää?

V: Hepreankielinen sana voi tässä tarkoittaa ”arvotonta” tai ”tyhjää”. Toisin sanoen he palvoivat tyhjiä asioita ja tulivat itsekin tyhjiksi. Jos elämäsi tuntuu arvottomalta, tunteettomalta tai ilottomalta, sinun on käännyttävä Jumalan puoleen, ainoan, joka voi antaa sinulle elämän, joka on todellista elämää.

K: Miksi astrologia on väärin 2. Kun. 17:16; 21:3,5; 3. Moos. 19:26; 22:27; 5. Moos. 18:11–14 ja 2. Aik. 33:3–6:ssa?

V: Osa astrologiasta on palvontaa (2. Kuninkaiden kirja 17:16; 21:3,5; 23:4–5; 2. Aikakirja 33:3–6; Jeremia 19:13), ja osa astrologiasta on pelkkää tulevaisuuden ennustamista (5. Mooseksen kirja 18:11–14), mutta se on kokonaisuudessaan väärää. Katso keskustelu Matteuksen evankeliumin 2:1–12 kohdasta, joka koskee itämaisia viisaita.

K: Mitä olivat 2. Kuninkaiden kirjan 17:30 mainitut epäjumalat Sukkot-Berot, Nergal, Ashima, Nibhaz ja Tarkak, Adrammelech ja Anammeleck?

V: Nergal oli muinainen sumerilainen epäjumala. Ashima kuulostaa samankaltaiselta kuin jumalatar, jota palvottiin laajalti nimillä Ashtaroth, Ashtarte ja Ishtar. Emme tiedä mitään muista epäjumalista, sillä kyseiset kulttuurit eivät säilyneet tarpeeksi kauan jättääkseen kirjallisia muistiinpanoja uskonnostaan. Nämä valloitetut kansat luottivat epäjumaliinsa, ja sekä he että heidän epäjumalansa tuhoutuivat ja jäivät unohduksiin.

K: Miten 2. Kuninkaiden kirjan 17:41 mukaan kansat saattoivat sekä pelätä todellista Jumalaa että palvella epäjumalia, kuten samassa jakeessa todetaan?

V: Tämä jae ei ole ristiriitainen, vaan se pikemminkin osoittaa näiden kansojen ristiriitaisen asenteen. Tämän saman jakeen kaksi osaa osoittavat, että he uskoivat Jumalaan. He eivät kuitenkaan uskoneet pelkästään Jumalaan. Nykypäivän ihmiset haluavat toisinaan olla kristittyjä, mutta eivät halua luopua uskomuksistaan, kuten New Age -liikkeestä, astrologiasta tai universalismista, eivätkä kristinuskon kanssa ristiriitaisista käytännöistä.

K: Oliko 2. Kuninkaiden kirjan 18:1 ja 18:13 mainitsema Assyrian hyökkäys Juudaan erilainen kuin se, joka tapahtui vuonna 701 eKr.?

V: Ei. Taylorin prismaksi kutsutussa kuusikulmaisessa sylinterissä on assyrialainen kirjoitus, joka on ajoitettu melko tarkasti vuoteen 701 eKr. ja jossa kerrotaan Sennacheribin hyökkäyksestä Juudaan. Tämä saviprisma on säilynyt täysin ehjänä. Se on ajoitettu vuoteen 701 eKr.

Voisi spekuloida, että 2. Kuninkaiden kirjan 18:13 kertoo vain aiemmasta Juudan hyökkäyksestä vuonna 714 eKr., koska Ahasin kuoleman jälkeen Hiskia aloitti ensin yhteishallinnon isänsä Ahasin kanssa vuonna 729 eKr. 2. Kuninkaiden kirjan 18:13 mukaan Sennacherib hyökkäsi Hiskian neljäntenätoista hallitusvuotena.

Assyrian lähteissä ei kuitenkaan mainita mitään Juudan valloituksesta tuona aikana; vuoden 701 eKr. assyrialaiset lähteet ovat hyvin yhdenmukaisia Kuningasten ja Aikakirjojen kirjojen kanssa, eikä tätä ongelmaa tarvitse ratkaista olettamalla kahta valloittamista. Hiskia alkoi hallita yksin vasta Ahasin kuoltua vuonna 716/715 eKr., ja Hiskian [yksin] hallituskauden neljästoista vuosi olisi tarkalleen vuonna 701 eKr.

K: Oliko 2. Kuninkaiden kirjan 18:5 mukaan Hiskian jälkeen ketään, joka olisi ollut hänen kaltaisensa luottaessaan Jumalaan, vai oliko 2. Kuninkaiden kirjan 23:25 mukaan ennen Joosiaa ketään kuningasta, joka olisi ollut hänen kaltaisensa kääntyessään Herran puoleen noudattaen kaikkea Mooseksen lakia?

V: Molemmat väittämät ovat totta. Hiskia luotti Jumalaan ankarammissa olosuhteissa kuin kukaan muu kuningas, kun Sanherib piiritti Jerusalemia. Kuitenkin kun he järjestivät suuren pääsiäisjuhlan 2. Aikakirjan 30. luvussa, he eivät noudattaneet täysin lain määräyksiä, sillä pyhitettyjä pappeja oli liian vähän. Siksi Joosia noudatti Mooseksen lakia paremmin.

K: Miksi Salmanassar piiritti Samariaa 2. Kuninkaiden kirjan 18:9:ssä, kun assyrialaiset olivat jo valloittaneet Samarian 2. Kuninkaiden kirjan 17:5–6:ssa?

V: Sen jälkeen kun assyrialaiset olivat ensimmäisen kerran valloittaneet Samarian, Hiskia kapinoi Assyriaa vastaan 2. Kuninkaiden kirjan 18:7:ssä ja ilmeisesti valloitti Samarian takaisin.

K: Miksi assyrialaiset olivat niin menestyksekkäitä 2. Kuninkaiden kirjan 18:9:ssä?

V: Syitä oli useita. Heidän koko kulttuurinsa oli suunnattu sotaan, heillä oli erittäin vahvasti linnoitetut kaupungit ja heillä oli erittäin tehokkaita sotavaunuja. Suurin etu oli kuitenkin se, että heillä oli teräksisiä aseita ja haarniskoja pronssisten aseiden sijaan. Wycliffe Dictionary of Biblical Archaeology -teoksessa (s. 387–388) todetaan, että assyrialaiset olivat ensimmäisiä, jotka käyttivät terästä sekä sodassa että rauhan aikana. Siinä mainitaan, että miekat olivat itse asiassa pelkkää rautaa, mutta niissä oli teräksinen terä, ja että teräksen karkaisu tehtiin ensimmäisen kerran noin vuonna 900 eKr. Vaikka Asimovin teoksessa Asimov's Guide to the Bible (s. 372) väitetään, että rauta-aseet olivat halvempia kuin pronssiset, se ei pidä paikkaansa. Raudan sulattaminen vaati huomattavasti korkeampia lämpötiloja, minkä vuoksi rauta-aseiden valmistus oli kalliimpaa. Teräksellä teroitetut rauta-aseet olivat kuitenkin kovempia kuin pronssi- ja rauta-aseet, ja rauta-aseet sekä -haarniskat tekivät jalkaväkisotilaasta lähes voittamattoman taistellessaan heikommin aseistettuja jalkaväkisotilaita vastaan.

Lisäksi assyrialaiset olivat ensimmäiset tunnetut piiritystyön asiantuntijat. Varhaisin tunnettu piiritysramppi oli assyrialainen ramppi Lakisissa. Sen pohjan leveys oli 165–180 jalkaa, ja se nousi kaupunginmuurin korkeudelle, joka oli 18 jalkaa. Katso lisätietoja teoksesta *Archaeological Encyclopedia of the Holy Land*, s. 216.

K: Oliko 2. Kuninkaiden kirjan 18:13 kohdassa mainittu ”neljästoista vuosi” kopioijan virhe, jonka pitäisi olla ”kaksikymmentäneljäs vuosi”?

V: Asiasta on kaksi eri näkemystä.

Kirjoitusvirhe: Kyseessä oli kirjoittajan virhe; luku 14 muutettiin todennäköisesti lukuksi 24, kun heprean kielessä siirryttiin pyöreistä kirjaimista neliömäisiin kirjaimiin. Ero lukujen 14 ja 24 välillä on hepreassa vain yksi viiva. Tämä johtui siitä, että ”koukut” merkitsivät vuosikymmeniä, ja jos ”koukku” oli alkuperäisessä tekstissä tahriintunut, näytti siltä, että ”koukku”-merkkejä oli vain yksi, ei kaksi. Tämän tyyppisiä virheitä voi havaita myös kopioitaessa haalistuneesta tai tahraantuneesta asiakirjasta 5. vuosisadalta eKr. peräisin olevissa (juutalaisissa) Elefantin papyruksissa.

Yhteishallinto: Ei kuitenkaan ole tarvetta olettaa kopioijan virhettä, sillä vuosi 701 eKr. oli neljästoista vuosi Hiskian yksinvaltaisen hallituskauden alusta. Katso lisätietoja 2. Kuninkaiden kirjan 18:1 kohdasta.

K: Mitä muuta tiedämme 2. Kuninkaiden kirjan 18:14 kohdassa mainitusta Lakisin kaupungista Hiskian aikana?

V: Assyrian hyökkäyksen aikaan Lakisilla oli 18 jalkaa paksu tiilinen sisämuuri, 17 jalkaa korkea ulkomuuri torneineen sekä 83 jalkaa x 63 jalkaa kokoinen bastioni. Katso lisätietoja teoksesta Archaeological Encyclopedia of the Holy Land, s. 216.

K: Onko 2. Kuninkaiden kirjan 18:27 ja Jesajan kirjan 36:12 kohdissa mainittu väite, että ihmiset syövät ja juovat ihmisen ulostetta, Raamatun kannalta järjetön? (Muslimi Ahmad Deedat väitti tätä kategorisesti, käyttäen eri sanamuotoa).

V: Mieti, kuka tämän sanoo. Tämän lauseen lausuu paha assyrialainen kenraali, kun hän pilkkasi israelilaisia ja ainoaa todellista Jumalaa. En ymmärrä, miksi väitetysti rehellinen ihminen unohtaisi huomata, että tämän sanoi epäjumalanpalvoja, joka pilkkasi Jumalaa ja Jumalan kansaa, eikä Jumala itse. En tiedä, kuinka suuri osa muslimeista väittäisi, että Deedatin argumentit olivat rehellisiä.

Lopuksi, useimmat muslimit eivät luultavasti ole tietoisia syystä, joka johti siihen, että Muhammed kerran käski kiduttaa ihmisiä kuoliaaksi. Muhammed käski katkaista raajat ja kiduttaa ’Ukil-heimon miehiä sen jälkeen, kun he olivat surmanneet Muhammedin muslimilähettilään. He olivat pyytäneet Muhammedilta apua sairauteensa, ja Muhammed lähetti lähettilään kertomaan heille, että heidän tulisi juoda kamelin virtsaa. Tämä käy ilmi Bukharin teoksesta, osa 4, kirja 52, nro 261, s. 162.

K: Miksi 2. Kuninkaiden kirjan 19. luku on lähes identtinen Jesajan kirjan 37. luvun kanssa?

V: Jättämällä jakeiden numerot huomiotta nämä kaksi ovat identtisiä, paitsi että 2. Kuningasten kirjan 19:35 sanoo ”sinä yönä enkeli”, kun taas Jesajan kirjan 27:36 sanoo ”silloin enkeli”.

Nämä kohdat kertovat Hiskian rukouksesta ja siitä, kuinka Herra lähetti enkelin tuhoamaan Assyrian armeijan (luultavasti rottien vitsauksen välityksellä). Jos 2. Kuningasten kirjan kirjoittaja yksinkertaisesti kopioi ja kirjoitti täsmälleen sen, mitä Jesaja kertoi, mikä siinä olisi vikaa?

Se, että nämä jakeet ovat samat, osoittaa, että toinen on kopioitu toisesta. Mistä syystä tahansa tämä kohta onkin sijoitettu kahteen paikkaan, olen iloinen siitä. Tämä on hyvä ”validointitesti”, jolla voidaan nähdä, kuinka vähän kohdat ovat muuttuneet vuosien varrella.

K: Miten Herran enkeli tuhosi Assyrian armeijan 2. Kuninkaiden kirjan 19:35 ja 2. Aikakirjojen kirjan 32:21 mukaan?

V: Raamattu sanoo yksinkertaisesti, että he kuolivat. Kreikkalainen historioitsija Herodotos kuitenkin kertoo egyptiläisestä perimätiedosta, jonka mukaan Pelusiumissa peltohiirien armeija söi assyrialaisten jousenjänteet, nuolenkotelot ja kilpien nahkahihnat. Ne eivät ainoastaan syöneet nahkaa, vaan toivat mukanaan ruttoa, joka tappoi monia assyrialaisarmeijan sotilaita.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että tämä ei ole ainoa kerta, kun hiirien on väitetty syöneen jousen jousenaruja. Myöhemmillä aikoina Troasilaisten kansa palvoi hiiriä, koska hiiret nakertivat vihollistensa jousien jousenaruja. Tämän kertoo Aleksandrialainen Klemens teoksessaan ”Kehotus pakanoille”, luku 3, s. 182

K: Miksi 2. Kuninkaiden kirjassa 19:37 sanotaan, että Sanheribin pojat pakenivat ”Armeniaan”, kun se oli Sanheribin aikana ”Urartun” maa?

V: Vaikka he pakenivatkin Urartun valtakuntaan, assyrialaiset tuhosivat myöhemmin Urartun valtakunnan. Kun 2. Kuningasten kirjaa kirjoitettiin, tätä Iranin ja Turkin aluetta kutsuttiin Armeniaksi, ja siinä käytettiin nykyistä nimeä.

K: Oliko profeetta Jesaja 2. Kuninkaiden kirjan 20:1,5 kohdassa ristiriidassa itsensä kanssa?

V: Ei. Jesaja ei puhunut tässä tulevaisuudesta sellaisena kuin se varmasti tulisi olemaan, vaan tulevaisuudesta, ellei kuningas Hiskia rukoilisi. Hiskia, joka palveli Jumalaa uskollisesti, esitti epätoivoisen rukouksensa, ja Jumala lisäsi hänen elämäänsä viisitoista vuotta. Jumala halusi tehdä selväksi, että nämä ylimääräiset vuodet johtuivat ainoastaan siitä, että Jumala päätti vastata Hiskian rukoukseen.

K: Mitä voimme oppia Hiskian rukouksesta 2. Kuninkaiden kirjan 20:3:ssa?

V: Tämän katkeruudesta syntyneen rukouksen jälkeen Jumala myönsi Hiskialle viisitoista lisävuotta elinaikaa. Noiden viidentoista vuoden aikana Hiskia teki kaksi ratkaisevaa virhettä. Ensinnäkin hän näytti babylonialaisille lähettiläille kaikki rikkaudet, jotka hän oli kerännyt, ja toiseksi hän epäonnistui kasvattamaan Manassea jumalallisesti.

On parempi rukoilla Jumalan tahdon mukaisesti kuin rukoilla tietäen Jumalan tahdon ja pyytää sen sijaan jotain muuta.

K: Miksi Jesaja sanoi 2. Kuninkaiden kirjan 20:7:ssä ja Jesajan kirjan 38:21:ssä, että tulisi käyttää viikunalehtien haudea?

V: Joko se oli keino, jota Jumala käytti ihmeen aikaansaamiseksi, tai sitten se oli yksinkertaisesti lääketieteellinen hoito. Paise saattoi olla hengenvaarallinen. Nykyään ihmiset kuolevat antibioottiresistenteihin stafylokokki-infektioihin, ja tuolloin antibiooteista ei vielä tiedetty. Viikunalehdet olivat tuohon aikaan yleinen lääkehoito, ja haude auttoi mahdollisesti viidellä tavalla.

1. Viikunapakkaus sisältää sokeria, ja tämä ravintoaine auttoi kehon soluja uusiutumaan paremmin.

2. Jos haude sisälsi runsaasti sokeria, kuten hillo tai hyytelö, se saattoi itse asiassa tappaa nopeasti kasvavia bakteereja. Nykyään huoneenlämpötilassa oleva hyytelö ei ole niin altis bakteerien aiheuttamalle pilaantumiselle kuin voisi luulla. Bakteerit imevät sokeripitoisessa ympäristössä sokeria niin nopeasti, että niiden soluseinät puhkeavat ja ne kuolevat.

3. Lisäksi laastin muut yhdisteet saattoivat hidastaa bakteerien kasvua ja säätää pH-arvoa.

4. Lopuksi, jos haava puhdistettaisiin ensin ja sen jälkeen laitettaisiin laastari, laastari suojaisi haavaa lialta ja ilmassa leviäviltä bakteereilta.

5. Penicillium-home, josta saadaan penisilliiniä, ei kasva vain leivällä, vaan se voi kasvaa millä tahansa hedelmällä, etenkin jos se on pehmeää, mureaa ja sokeripitoista.

Viikunalehtien lääkinnällinen käyttö ulottuu ainakin Ras Shamran savitaulujen aikaan asti.

K: Miten Jumala saattoi 2. Kuninkaiden kirjan 20:8:ssa kääntää aurinkokellon kelloa kymmenen astetta taaksepäin?

V: Kaikkivaltias Jumala voi tehdä mitä tahansa ihmeitä Hän haluaa. Hän olisi voinut

a) todella muuttanut maapallon pyörimisnopeutta.

b) saanut auringon näyttämään liikkuvan Palestiinan taivaalla, jolloin sen varjo olisi muuttunut,

c) suorittanut ihmeen yksinomaan aurinkokellossa.

K: Kuka on 2. Kuninkaiden kirjan 20:12:ssa mainittu Babylonin kuningas Merodach-Baladan?

V: Historioitsijat kutsuvat häntä Marduk-aplaiddina II:ksi tai Marduk Apal Iddina II:ksi, mikä tarkoittaa ”Marduk on antanut pojan”.

K: Pitäisikö tämän nimen, Merodach, alkaa 2. Kuninkaiden kirjan 20:12–15:ssä kirjaimella ”B” vai ”M”?

V: Sekä Jesaja 39:1 että babylonialaiset lähteet osoittavat, että ”M” on oikea. Tämä henkilö oli Merodach-Baladan, ja 2. Kuninkaiden kirjan 20:12–15 kohdassa oleva ”B” on ilmeisesti kopioijan virhe. Teoksessa When Critics Ask, s. 198, The Expositor’s Bible Commentary, osa 4, s. 276, sekä skeptisessä teoksessa Asimov’s Guide to the Bible tuodaan tämä seikka esiin.

K: Milloin Merodach-Baladan lähetti tämän lähetystön Juudaan (2. Kuninkaiden kirja 20:12–15)?

V: Viisi seikkaa, jotka on otettava huomioon ennen johtopäätöksen tekemistä.

1. The Expositor's Bible Commentary, osa 4, s. 271–272:n mukaan Merodach-Baladan hallitsi Babyloniaa vuosina 721–710 eKr., jolloin hänet ajettiin takaisin Bit Yakiniin.

2. Myöhemmin, vuonna 703 eKr., Merodach-Baladan valloitti Babylonin takaisin Marduk Zakir Shumilta. Assyrialaiset syrjäyttivät Merodach-Baladanin Babylonista noin vuosina 702/701 eKr., ennen Juudan hyökkäystä. Merodach-Baladan pakeni sitten Elamiin eikä palannut enää koskaan Babyloniin.

3. Hiskia kuoli vuosien 698 ja 696 eKr. välillä, ja 15 vuotta aiemmin olisi vuosi 713/711 eKr. Sanherib hyökkäsi Juudaan noin vuonna 701 eKr.

4. Hiskia otti kaiken aarrekammiosta antaakseen sen Sennacheribille (2. Kuninkaiden kirja 18:14–16).

5. 2. Kuninkaiden kirjassa ei mainita, tulivatko Merodak-Baladanin lähettiläät ennen vai jälkeen assyrialaisten hyökkäyksen. Ilmaisu ”noina päivinä” (2. Kuninkaiden kirja 20:1) tarkoittaa tuona aikana, ei välttämättä sen jälkeen, kuten The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 4. osan sivulla 272 todetaan.

Johtopäätös: Babylonian lähettiläät saapuivat juuri Hiskian sairastumisen jälkeen ja ennen Assyrian hyökkäystä, jolloin Hiskialla oli vielä paljon aarteita näytettävänä heille.

K: Miten Hiskia saattoi 2. Kuninkaiden kirjan 20:13 ja Jesajan kirjan 39:2 mukaan näyttää babylonialaisille kultaansa ja hopeaansa, kun hän oli antanut ne assyrialaisille 2. Kuninkaiden kirjan 18:15 mukaan?

V: On olemassa kaksi vaihtoehtoista vastausta, mutta toinen vastaus on todennäköisesti oikea.

Epätodennäköinen vastaus: lähettiläät saapuivat myöhemmin: 2. Kuninkaiden kirjan 18:15 mukaan Hiskia antoi assyrialaisille 300 talenttia hopeaa ja 30 talenttia kultaa ennen Jerusalemin piiritystä. Saadakseen tämän määrän hän luovutti kaiken hopean, joka oli temppelissä ja kuninkaan palatsin aarrekammioissa. (Siinä ei mainita, kuinka paljon kultaa hänellä oli.) Kun babylonialaiset lähettiläät saapuivat (2. Kuninkaiden kirja 20:13 ja Jesaja 39:2), Hiskia näytti heille kaiken jäljellä olevan kultansa ja hopeansa. Vaikka tämä voisi olla vastaus, tuntuu epätavalliselta, että babylonialaiset lähettiläät olisivat tulleet toivottamaan Hiskialle pikaista paranemista pelkästään hänen toipumisensa vuoksi, ilman minkäänlaista mainintaa siitä, miten assyrialaiset pysäytettiin.

Todennäköisin vastaus: lähettiläät olivat saapuneet jo aiemmin: Sekä 2. Kuninkaiden kirjassa että Jesajan kirjassa sanotaan, että lähettiläät saapuivat ”tuolloin”, kun assyrialaiset hyökkäsivät Juudaan, ilman että täsmennetään, oliko se aiemmin vai myöhemmin. Hiskia saattoi olla ylpeänä näyttänyt heille kaiken hallussaan olleen kullan ja hopean. Sen jälkeen assyrialaiset tulivat ja veivät mukanaan 300 talenttia hopeaa ja 30 talenttia kultaa. Keskeinen seikka on se, että kun Jumala lupasi Hiskialle parantumisen ennen lähettiläiden saapumista, Jumala sanoi, että Hän (tulevaisuudessa) pelastaisi Hiskian ja Jerusalemin kaupungin assyrialaisilta. 2. Kuninkaiden kirja 20:6–7 ja Jesaja 38:6.

K: Mitä todisteita meillä on 2. Kuninkaiden kirjan 20:20:n perusteella siitä, että Siloamin tunneli rakennettiin tuolloin?

V: Vuonna 1880 kaksi koulupoikaa löysi seinästä hepreankielisen kirjoituksen. Siinä kerrotaan tunnelin valmistumisesta Hiskian aikana vuonna 701 eKr.

K: Miksi kuningas Manasse päätti 2. Kuninkaiden kirjan 21:1–2:ssa, sen jälkeen kun Jumala oli tuhonnut assyrialaisarmeijan, seurata muita jumalia?

V: Emme tiedä sitä varmasti, mutta on olemassa useita mahdollisia syitä.

Aikaisemmat tapahtumat: Assyrian armeija tuhottiin kolme vuotta ennen kuin Manasse edes syntyi. Jotkut ihmiset eivät halua muistaa suuria tekoja, joita Jumala on tehnyt, elleivät he itse olleet paikalla.

Ikä: Manasse oli vasta 12-vuotias, ja hänellä saattoi olla pahoja neuvonantajia. Jos näin oli, voisi kysyä, miksi Hiskia salli pahojen neuvonantajien toimia, mutta neuvonantajat luultavasti mukautuivat ympäröiviin kansoihin enemmän kuin luottivat Jumalaan. He saattoivat vain pysyä hiljaa, kunnes Hiskia kuoli. Nykyään, kun joku haluaa valita seuraajan tai jättää jälkeensä palvelutyön perinnön, on tärkeää tuntea niiden ihmisten luonne, jotka valitaan seuraajiksi.

Vakiintunut Baalin palvonta: Sekä Vanha testamentti että arkeologia tukevat ajatusta, että Baalin palvonta ei ollut vain ohimenevä villitys tai ”marginaalinen uskonto”, vaan todellisen Jumalan palvonnan ja Baalin palvonnan välillä käytiin vuosisatoja kestänyt kiihkeä taistelu.

K: Miten Jumala 2. Kuninkaiden kirjan 22:16 mukaan tuo pahan jonkin paikan ylle?

V: Tämä toteutuu kahdella tavalla.

Fyysinen onnettomuus: Jumala voi lähettää hyökkääjiä tappamaan tai valloittamaan kaikki siellä asuvat ihmiset, sekä jumalalliset että jumalattomat.

Moraalisesti pahat ihmiset: Pahuus ei tässä kuitenkaan tarkoita pelkästään fyysisen onnettomuuden tuomista paikalle, vaan myös moraalisesti pahojen ihmisten tuomista valloittamaan ja hallitsemaan sitä.

K: Miten Joosia haudattiin rauhassa 2. Kuninkaiden kirjan 22:20 ja 2. Aikakirjan 34:28 mukaan, kun hän kuoli taistelussa Egyptin farao Nekoa vastaan?

V: Ilmausta ”kuolla rauhassa” käytetään useissa kohdissa Raamatussa (1. Moos. 15:15 jne.), mutta tässä ei käytetä sitä ilmausta. Siinä sanotaan, että Joosia haudattaisiin rauhassa.

Farao Nekolla ei ollut halua taistella Juudaa vastaan, ja Josia oli typerä ryhtyessään taisteluun häntä vastaan. Babylonialaiset voittivat egyptiläiset, eikä Juudalle aiheutunut sotaa tai taisteluita heti Josian kuoltua.

K: Mitä planeettoja he tunsivat 2. Kuninkaiden kirjan 23:5:ssä?

V: Muinaiset ihmiset tunsivat viisi paljaalla silmällä näkyvää planeettaa: Merkuriuksen, Venuksen, Marsin, Jupiterin ja Saturnuksen. Jupiter ja Saturnus olivat hyvin lähellä toisiaan noin vuonna 4 eKr., ja tämä on todennäköisesti jotain, minkä itämaan viisaat olisivat huomanneet. Muinaiset tähtitieteilijät pitivät planeettoja ”vaeltajina”, koska ne eivät pysyneet kiinteässä asemassaan kuten tähdet.

Merkurius: Varhaisin viittaus Merkuriukseen löytyy babylonialaisesta savitaulusta nimeltä MUL.APIN. Tämän teoksen uskotaan olevan kirjoitettu vuonna 1370 eKr., mutta säilynyt kopio on päivätty vuodelle 686 eKr. Babylonialaiset eivät kutsuneet planeettaa Merkuriuksiksi (myöhempi latinalainen termi), vaan ”hyppiväksi planeetaksi”.

Venus: Teoksessa The Planets, s. 108, on valokuva vanhasta babylonialaisesta savitaulusta, johon on kirjattu Venuksen liikkeet. Taulukkoa kutsutaan Ammisaduqan Venus-tauluksi (tai Enuma Anu Enlil -taulukoksi 63), ja se on todennäköisesti kirjoitettu alun perin noin vuonna 1750 eKr. siinä mainitun ajankohdan perusteella. Säilynyt kopio on peräisin vuodelta 700 eKr.

Muita paikkoja, joissa planeetoille annetaan nimiä:

Filosofi Pythagoras oli ensimmäinen tiedossamme oleva henkilö, joka ajatteli, että viisi planeettaa liikkuvat samankeskisissä ympyröissä maan ympärillä. Valitettavasti hänen mallinsa ei vastannut havaintoja. Pythagoralainen nimeltä Eudoxos Knidoslainen (408–355 eKr.) laati toimivan mallin, jossa Maata kiertää 27 erilaista sfääriä, selittääkseen viiden planeetan liikkeitä. Malli vastasi havaintoja, mutta ilmeisesti heille ei koskaan tullut mieleen, että paljon yksinkertaisempi malli olisi se, jossa planeetat kiertävät Aurinkoa.

Juutalainen Philo (15/20 eKr.–50 jKr.) mainitsee seitsemän planeettaa teoksessaan Allegorical Interpretation, I 4:8, s. 25. Oletettavasti hän laskee Kuun planeetaksi. Samoin Aleksandrian Klemens mainitsee seitsemän planeettaa, mukaan lukien Saturnuksen ja Kuun, teoksessaan The Stromata (193–202 jKr.), kirja 5, luku 6, s. 453.

Hippolytos (225–235/5 jKr.) kirjoittaa kreikkalaisista tähtitieteellisistä laskelmista keskustellessaan: ”Samiosta kotoisin oleva Aristarkhos laskee etäisyyden olevan 8 000 178 stadiaa, mutta Apollonius 5 000 000, kun taas Arkhimedes laskee sen olevan 5 544 1300. Ja kuun kiertoradasta aurinkokiertoradalle on (viimeksi mainitun lähteen mukaan) 50 262 065 stadiaa; tästä Venuksen ympyrään 20 272 065 stadiaa; tästä Merkuriuksen ympyrään 50 817 165 stadiaa; tästä Marsin ympyrään 40 541 108 stadiaa; tästä Jupiterin ympyrään 20 275 065 stadiia; ja tästä Saturnuksen ympyrään 40 372 065 stadiia; ja tästä eläinradalle ja sen uloimpaan reunaan 20 082 005 stadiia.” Teos ”Kaikkien harhaoppien kumoaminen”, kirja 4, luku 9, s. 29

Kirjailija Bardesan käsittelee astrologiaa kritisoidessaan Merkuriusta ja Venusta teoksessaan ”Eri maiden lakien kirja”, s. 730, 732. Hän harjoittaa myös sitä, mitä me pidämme tähtitieteenä, vertaamalla planeettojen kiertoja. ”Bardesan, vanha mies, joka oli tunnettu tapahtumien tuntemuksestaan, kirjoitti eräässä itse laatimassaan teoksessa taivaankappaleiden keskinäisistä synkronioista seuraavasti: Saturnuksen kaksi kierrosta, 60 vuotta; Jupiterin viisi kierrosta, 60 vuotta; Marsin 40 kierrosta, 60 vuotta; Auringon 60 kierrosta, 60 vuotta; Venuksen 72 kierrosta, 60 vuotta; Merkuriuksen 150 kierrosta, 60 vuotta; Kuun 720 kierrosta, 60 vuotta.” Teos *Book of the Laws of Diverse Countries*, liite, s. 734.

Varhaiskristillinen kirjailija Tertullianus (198–220 jKr.) kirjoitti teoksessaan ”Jumalanpalvonnasta” (luku 9, s. 65) paitsi Saturnuksesta ja Marsista myös kritisoi astrologeja, jotka ohjasivat tulevaisuuttaan tähtien avulla

K: Kuka oli faarao Neko/Necho 2. Kuninkaiden kirjan 23:9:ssä?

V: Egyptologit tuntevat farao Nekon nimellä Psamtik II, joka hallitsi vuosina 594–588 eKr.

K: Miksi Jumala ei säästänyt Juudan kansaa 2. Kuninkaiden kirjan 23:26 kohdassa, vaikka Manasse kääntyi elämänsä loppupuolella?

V: Vaikka Manasse teki parannuksen, kansa ei välttämättä tehnyt niin. Manassen kannustuksella Baalin palvontaan oli edelleen kestäviä vaikutuksia, vaikka hän tekikin parannuksen.

Nykyäänkin, jos joku katuu muiden harhaanjohtamista, synnin vaikutukset voivat silti jatkua. Katumuksen jälkeenkin voi olla tarpeen työskennellä sen eteen, että menneisyyden synnin seuraukset saadaan korjattua. Siksi kuulenkin, että jotkut entiset mormonilähetyssaarnaajat yrittävät kristityiksi tultuaan ottaa yhteyttä ihmisiin, jotka he olivat käännyttäneet mormonismiin, suostutellakseen heitä seuraamaan todellista Jeesusta ja luopumaan mormonismista.

K: Miksi Joosia päätti taistella faarao Nekoa vastaan (2. Kun. 23:29)?

V: Joosia saattoi päättää taistella kolmesta syystä. Mikään näistä syistä ei tullut Jumalalta; kaksi ensimmäistä johtuivat pelosta ja viimeinen ahneudesta.

1. Joosia oli poliittisesti uskollinen Babylonille, ja hän pelkäsi, että häntä pidettäisiin epälojaalina, jos hän sallisi egyptiläisen armeijan kulkea esteettä Juudan läpi.

2. Riippumatta Josian uskollisuudesta Babyloniaan, hän ei halunnut, että vieras armeija marssisi Juudan läpi. Hän ei ollut huolissaan vain siitä, mitä egyptiläinen armeija tekisi kulkiessaan läpi, vaan se olisi myös osoittanut heikkoutta muille valtakunnille ja antanut niille ajatuksen, että nekin voisivat marssia Juudan läpi.

3. Erään spekulaation mukaan Josia halusi Egyptin pois Aasiasta, jotta kun assyrialaiset tuhottaisiin, Josia voisi hallita Syyriaa itse.

Huomaa, että nämä kolme syytä ovat kaikki luonnollista ajattelua. Näistä syistä puuttuu ajatus siitä, että kysyttäisiin Jumalalta, mitä Hän haluaisi Joosian tekevän. Kuinka kauan voi olla kristitty, rukoilla ja tutkia Raamattua, ennen kuin tulee aika, jolloin on turvallista lakata kuuntelemasta Jumalaa? Vastaus on: ei koskaan.

K: Miksi uskovat joskus joutuvat 2. Kuninkaiden kirjan 23:29 mukaan taisteluihin, joissa heidän ei pitäisi taistella?

V: Syitä voi olla monia.

Väärin kohdistettu uskollisuus: Olipa kyseessä sitten babylonialaiset tai muut, kristityt ovat toisinaan uskollisia viranomaisille, joille heidän ei pitäisi olla uskollisia. Toisessa maailmansodassa monet saksalaiset sotilaat olivat luterilaisia tai katolilaisia.

Jumalan kuuntelematta jättäminen: Jumala ei ohjannut Joosiaa taistelemaan farao Nekoa vastaan, eikä Joosia näyttänyt huomaavan sitä. Hän olisi voinut rukoilla, kysyä neuvoa muilta tai käyttää urimia ja tummia, mutta hän ei tehnyt niin.

Väärinkäsitys: Joskus voimme luulla näkevämme tilanteen selvästi, mutta olemme väärässä. Esimerkiksi Joosua ja 9 1/2 heimoa luulivat, että muut 2 1/2 heimoa olivat rakentaneet epäjumalanpalvonnan alttarin (Joosua 22:12). Onneksi he menivät veljiensä luo ja pyysivät selitystä juuri ennen kuin heidän armeijansa oli aikeissa hyökätä 2 1/2 heimoa vastaan.

Syntiset tunteet: Kun emme aseta Jumalaa etusijalle tunteidemme hallitsijana, vaan seuraamme kateutta, ylpeyttä ja muita tunteitamme, kuten efraimilaiset tekivät Tuomarien kirjassa 12:1–6, voimme kärsiä kovasti, kuten efraimilaisetkin kärsivät. Jumala ei halunnut tätä, ja me joudumme kärsimään monista asioista, joita Jumala ei halunnut meidän kärsivän, kun ”seuraamme sydäntämme” ja annamme periksi vihalle, ylpeydelle ja kateudelle.

K: Otettiinko 2. Kuninkaiden kirjan 23:29–30 mukaan kuningas Joosian ruumis Megiddosta, mikä viittaisi siihen, että hän kuoli siellä, vai kuoliko hän Jerusalemissa, kuten 2. Aikakirjan 35:24 kertoo?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

Kuolema oli usein hidas: Tässä luotien ja pommien aikakaudella saattaa olla yllättävää kuulla, että kun joku kuoli saadessaan kohtalokkaan nuolen osuman, saattoi kestää jopa päivän, ennen kuin henkilö oli todella kuollut. He pystyivät tekemään toimenpiteitä verenvuodon hidastamiseksi, mutta he eivät pystyneet tehokkaasti polttamaan haavaa, jos se oli syvä, eivätkä he pystyneet estämään tulehdusta.

Josia ”ratsasti kuolleena”: 2. Kuninkaiden kirjan 23:29–30 mukaan Josia surmattiin Megiddossa, ja Greenin kirjaimellisen käännöksen mukaan Josia ”ratsasti kuolleena” Megiddosta Jerusalemiin. Ilmaisu ”ratsasti kuolleena” voi tarkoittaa, että hän oli jo kuollut, tai että hän ratsasti kuolleen miehen tavoin, eli kuolettavasti haavoittuneena.

Tapahtumien järjestystä ei määritellä: 2. Aikakirja 35:24 kertoo, että hänet vietiin Jerusalemiin ja että hän kuoli, mutta se ei viittaa tapahtumien järjestykseen. Josia saattoi kuolla Megiddossa, Jerusalemissa tai matkalla.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Raamattu ei tarkenna kuoleman tarkkaa ajankohtaa; riippumatta siitä, missä Josia hengitti viimeisen kerran, hänet surmasivat egyptiläiset jousimiehet Megiddon taistelukentällä.

K: Nukkuiko Jojakim 2. Kuninkaiden kirjan 24:6:ssa isiensä luona, vai veikö Nebukadnessar hänet pronssikahleissa Babyloniaan 2. Aikakirjan 36:6:ssa?

V: Molemmat ovat oikein. Ilmaisu ”nukkui isiensä kanssa” tarkoittaa yksinkertaisesti, että Jojakim kuoli. 2. Kuninkaiden kirjan 24:6 ei kerro, miten hän kuoli tai missä hän kuoli.

K: Oliko Jojakin (Jekonja) 2. Kuninkaiden kirjan 24:8 mukaan kahdeksantoista vuotta vanha tullessaan kuninkaaksi, vai kahdeksan vuotta vanha, kuten 2. Aikakirjan 36:9 sanoo?

V: 2. Kuninkaiden kirjan 24:8 on oikea; 2. Aikakirjojen 36:9:ssä on kopiointivirhe. Yhdessä heprealaisessa käsikirjoituksessa, joissakin Septuagintan versioissa ja syyriankielisessä tekstissä mainitaan kahdeksantoista vuotta, kun taas useimmissa heprealaisissa käsikirjoituksissa mainitaan kahdeksan vuotta.

Kontekstin perusteella voimme olla varmoja, että luku 18 on oikea eikä 8. 1. Aikakirja 3:17 kertoo, että Jojakimilla oli seitsemän poikaa, ja hän hallitsi vain kolme kuukautta (2. Kuninkaiden kirja 24:8), ennen kuin hänet vangittiin Babyloniassa. Seitsemän poikaa omaavan 8-vuotiaan pojan vangitseminen ei ole kovin todennäköistä.

(Tämä vastaus toistuu 2. Aikakirja 36:9:ssä).

K: Hallitsiko Jojakin 2. Kuninkaiden kirjan 24:8 mukaan Jerusalemia kolme kuukautta vai kolme kuukautta ja kymmenen päivää, kuten 2. Aikakirjan 36:9 sanoo? (Tämän kysymyksen esitti muslimi.)

V: Molemmat, koska kolme kuukautta ja kymmenen päivää pyöristettynä lähimpään kuukauteen on kolme kuukautta. Tämä nostaa esiin laajemman näkökohdan Raamatun ymmärtämisessä. Kaksi asiaa voi olla molemmat paikkansapitäviä, mutta niiden tarkkuusaste voi olla erilainen. Esimerkiksi 2. Kuningasten kirjassa ja 2. Aikakirjassa ei kerrota, kuinka monta tuntia, minuuttia, sekuntia ja millisekuntia hän hallitsi. Mutta asia tulee silti selväksi: Jojakin hallitsi vain noin kolme kuukautta, kun taas useimpien kuninkaiden hallituskausia mitataan vuosina tai vuosikymmeninä.

Toisaalta, jos esimerkiksi yksi lähde mainitsee kuusi päivää ja toinen kahdeksan päivää, kyseessä ei selvästikään ole pyöristys. Koraanissa sanotaan suura 7:54; 10:3; 11:7; 25:29, että maa luotiin kuudessa päivässä. Suuran 41:9–12 mukaan se kuitenkin kesti kahdeksan päivää.

K: Miksi Jojakin meni 2. Kuninkaiden kirjan 24:12:n mukaan Babylonin kuninkaan luo?

V: Miksi kevyesti aseistettu lainsuojaton, jolla ei ole panttivankeja, antautuu, kun hänet on saartanut raskaasti aseistettu poliisijoukko? Hän ei halua antautua, mutta hän ajattelee, että on parempi tulla ulos elävänä kuin että takaa-ajajat menisivät hänen peräänsä. Kun Jojakin joutui luottamaan babylonialaisten armoon kapinoituaan, hän oli varsin säälittävässä tilanteessa.

K: Oliko 2. Kuninkaiden kirjan 24:18:ssa mainittu henkilö profeetta Jeremia?

V: Ei, tämä oli eri Jeremia Libnasta, ja profeetta Jeremia oli kotoisin Anatotista.

K: Miksi Sidkia kapinoi Babyloniaa vastaan (2. Kun. 24:20)?

V: Neljä tekijää vaikutti todennäköisesti Sidkian tuhoisaan päätökseen kapinoida.

Jumalaan luottamattomuus oli Zedekian perimmäinen ongelma, kuten Jeremian kirjan 37:2 osoittaa.

Zedekia piti itseään avuttomana nukkena, kun todellinen valta oli aatelisilla, kuten Jeremian kirjan 38:5 kertoo.

Väärään toivoon luottaminen oli keskeinen virhe, kun Sidkia ja aateliset turvautuivat Egyptin apuun, kuten Jeremian kirjan 38:5 osoittaa.

Peläten, että Jojakinin kohtalo voisi toistua myös hänelle, Zedekia ”oppinut läksynsä”. Valitettavasti Zedekia oppi väärän läksyn ja kapinoi silti. Kun Zedekia kuitenkin kerran aloitti kapinan, hän ei pitänyt antautumista toteuttamiskelpoisena vaihtoehtona.

K: Miten kuningas Sidkia ei nähnyt Babyloniaa 2. Kuninkaiden kirjan 25:7 ja Hesekielin kirjan 12:13 mukaan, kun Jeremian kirjan 34:3 mukaan hän meni Babyloniaan?

V: Tämä vastaus on toistaminen Jeremian kirjan 34:3 kohdasta käydystä keskustelusta.

Vaikka näitä kahta väitettä saattaa tuntua lähes mahdottomalta sovittaa yhteen, Jeremian kirjan 52:11 antaa tähän varsin yksinkertaisen vastauksen. Babylonialaiset sokeuttivat Zedekian silmät ennen kuin veivät hänet Babyloniin. Katso lisätietoja teoksesta When Critics Ask, sivut 278–279.

K: Mitä muuta merkittävää on ylipappi Serajassa 2. Kuninkaiden kirjan 25:18 kohdassa?

V: Esran kirjan 7:1 mukaan hän oli ilmeisesti profeetta Esran isä tai esi-isä.

K: Onko 2. Kuninkaiden kirjan 25:22 mainitsemasta maaherra Gedaljalasta arkeologista näyttöä?

V: Kyllä, meillä on kirjoitus, joka todennäköisesti liittyy häneen. Lakišista on löydetty savisinetin jälki, jossa lukee: ”kuuluu Gedalialle, joka on talon päällikkö”. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 4, s. 299.

Lisäksi Lachishin kuva löytyy seinäreliefistä Sennacheribin kuninkaallisessa palatsissa Ninivessä, kuten teoksessa The Communicators Commentary 1, 2. Kuningasten kirja, s. 432 kerrotaan.

K: Miksi 2. Kuninkaiden kirjan 25:27:ssä babylonialainen kuningas kohtelee Jojakinia lempeästi, mutta 2. Kuninkaiden kirjan 25:7:ssä Zedekiaa julmasti?

V: Jojakin antautui babylonialaisille eikä koskaan varsinaisesti kapinoinut. Sidkia kapinoi.

K: Onko 2. Kuninkaiden kirjan 25:29 kohdassa mitään Raamatun ulkopuolista näyttöä siitä, että Jojakin ”palautettiin arvoonsa” ja että hän söi säännöllisesti kuninkaan pöydässä?

V: Kyllä, jos ”kuninkaan pöydässä” tarkoittaa, että hän söi kuninkaan annoksia. The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 4. osan sivun 300 mukaan Naboniduksen hallituskauden annostableteissa mainitaan ”Yaukin, Yahudin [Juudan] maan kuningas”.

K: Mitkä 2. Kuninkaiden kirjan jakeet sisältyvät Kuolleenmeren kääröihin?

V: Kaiken kaikkiaan Kuolleenmeren kääröissä on säilynyt seuraavat 16 jaetta 2. Kuninkaiden kirjan yhteensä 729 jakeesta (2,2 %).

2. Kun. 5:26; 6:32; 7:8–10,20; 8:1–5; 9:1–2; 10:19–21.

K: Mitkä varhaiset kirjoittajat viittasivat 2. Kuningaskirjaan?

V: Nikäänin kirkolliskokousta edeltäneet kirjoittajat, jotka viittasivat tai viittasivat epäsuorasti 2. Kuningasten kirjan jakeisiin, ovat:

Meleto/Melito Sardiksesta (170–177/180 jKr.) viittaa kirjeessään Onesimukselle Vanhan testamentin kirjoihin kuuluvista ”neljästä kuningaskuntien kirjasta” [1. ja 2. Samuelin kirja, 1. ja 2. Kuningasten kirja]. Teoksessa *On Pascha*, s. 72. Säilynyt Eusebiuksen *Kirkkohistoriassa*, 4. kirja, luku 26.

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) viittaa 2. Kuningasten kirjan 6:6:een teoksessaan ”Häresioiden vastustaminen”, kirja 5, luku 17.3, s. 545

Aleksandrian Klemens (193–202 jKr.) parafraasi 2. Kuningasten kirjan 23:22. Teos *Stromata*, 1. kirja, luku 21, s. 328

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) lainaa 2. Kuninkaiden kirjan 6:17–19 Septuagintasta. Teoksessa *Opettaja*, kirja 2, luku 1, s. 242

Tertullianus (198–220 jKr.) lainaa kolmasosan 2. Kuninkaiden kirjan 4:26:sta: ”Sillä Elisa määräsi palvelijalleen saman tervehdyksen, kun tämä tapasi sunamilaista naista; hänen piti sanoa tälle: ’Rauha miehellesi, rauha lapsellesi.’” Teos Viisi kirjaa Marcionia vastaan, kirja 4, luku 24, s. 387

Tertullianus (198–220 jKr.) lainaa 3/4 2. Kuninkaiden kirjan 4:29:stä. Viisi kirjaa Marcionia vastaan, kirja 4, luku 24, s. 387

Hippolytos (222–235/6 jKr.) viittaa 2. Kuningasten kirjan 24:10 ja 25:27 jakeisiin kommentaarissaan Danielin kirjasta, s. 177

Origenes (225–254 jKr.) viittaa 2. Kuningasten kirjan 4:17:ään kutsuen sitä ”neljänneksi Kuningasten kirjaksi” (1. ja 2. Samuelin kirjaa kutsuttiin toisinaan 1. ja 2. Kuningasten kirjaksi). Origenes, Teos Celsusta vastaan, kirja 8, luku 46, s. 656

Novatianus (250/254–256/7 jKr.) lainaa puolta 2. Kuningasten kirjan 19:16 kohdasta ”taivaallisena pyhänä kirjoituksena”: ”tai kun sanotaan: ’Kallista korvasi ja kuule.’” Teos Kolminaisuudesta, luku 6, s. 616–616

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) lainaa 2. Kuninkaiden kirjan 17:20,21 sanoja: ”Pyhä Raamattu julistaa Kuninkaiden kirjoissa.” Cyprianuksen kirjeet, kirje 75, luku 6, s. 399

Olympoksen ja Pataran Methodius (270–311/312 jKr.) viittaa Hiskian tekemään viikunapussiin 2. Kuningasten kirjassa 20:7 ja Jesajan kirjassa 38:21. Kymmenen neitsyen juhla, puhe 10, luku 3, s. 350

Laktantios (n. 303–n. 325 jKr.) mainitsee juutalaisten viemisen vankeuteen viitaten 2. Kuningasten kirjan 15. lukuun sekä Jeremian kirjan 39. ja 52. lukuun. Jumalalliset instituutiot, kirja 4, luku 5, s. 105. Hänellä ei ole muita viittauksia 2. Kuningasten kirjaan.

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Syyrialainen Aphrahat (337–345 jKr.) (viittaus)

Athanasius (367 jKr.) mainitsee ”neljä Kuningasten kirjaa” luetellessaan Vanhan testamentin kirjoja. Paschal Letter 39, luku 4, s. 552.

Syyrialainen Efraim (350–378 jKr.)

Kappadokialainen Basileios (357–378/379 jKr.) (viittaus)

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) (viittaus)

Ambrose Milanolainen (370–390 jKr.)

Gregorius Nanzianzusilainen (330–391 jKr.) (viittaus)

Gregorius Nyssalainen (n. 356–397 jKr.) (viittaus)

Epifanius Salamisilainen (360–403 jKr.) (viitattu) *Panarion*

Johannes Krysostomos (–407 jKr.) lainaa 2. Kuninkaiden kirjan 2:10 kohdasta teoksessaan Saarna-kokoelma Apostolien tekojen pohjalta, saarna 1, s. 7

Karthagon kirkolliskokous (393–419 jKr.)

Rufinus (374–406 jKr.)

Jerome (373–420 jKr.) käsittelee Vanhan testamentin kirjoja. Hän käsittelee erityisesti 1. Mooseksen kirjaa, 2. Mooseksen kirjaa, 3. Mooseksen kirjaa, 4. Mooseksen kirjaa, 5. Mooseksen kirjaa, Pentateukia, Jobin kirjaa, Jeesus Naven poikaa [Joosua], Tuomarien kirjaa, Ruutin kirjaa, Samuelin ja Kuningasten kirjoja (2 kirjaa), kahdentoista profeetan kirjoja, Hoosean kirjaa, Joelin kirjaa, Aamoksen kirjaa, Obadjan kirjaa, Joonan kirjaa, Miikan kirjaa, Nahumin kirjaa, Habakukin kirjaa, Sefanjan kirjaa, Haggain kirjaa, Sakarjaa, Malakiaa, Jesajaa, Jeremiaa, Hesekielia, Danielia, Esteriä, Esraa, Nehemiaa, Kirje 53, luku 7–8, s. 99–101.

Pelagialainen harhaoppinen Teodoros Mopsuestialainen (392–423/429 jKr.)

Hippon Augustinus (338–430 jKr.) (viittaus)

Johannes Cassianus (419–430 jKr.)

Kirkkohistorioitsija Sokrates (400–439 jKr.) lainaa puoli jaetta 2. Kuninkaiden kirjasta

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen on myös muita kirjoittajia.

K: Mitkä ovat 2. Kuningasten kirjassa joitakin käännöseroja hepreankielisen tekstin ja kreikankielisen Septuagintan välillä?

V: Tässä on muutamia käännöseroja. Jotta saataisiin esimerkkejä masoreettisen tekstin ja kreikkalaisen Septuagintan eroista, tässä osassa keskitytään 10. lukuun.

2. Kuninkaiden kirja 1:17 ”Joram” vs. ”Hänen veljensä Joram” (Septuaginta, syyria)

2. Kuninkaiden kirja 5:12 ”Abanah [joki]” (Kethib, Septuaginta, Vulgata) vs. ”Amanah [joki]” (Kuolleenmeren kääröt, syyria, targumit)

2. Kun. 7:13 ”jäljelle jääneet kaupungissa. Katso, he ovat kuin koko Israelin kansa, joka on jäänyt sinne. Katso, he ovat kuin koko Israelin kansa, joka on menehtynyt. Ja me lähetämme sinne katsomaan.” (kyllä, tämä on toistettu) vs. ”jäljelle jääneet täällä; katso, he ovat se määrä, joka on jäljellä koko Israelin kansasta; ja me lähetämme sinne katsomaan.”

2. Kun. 8:16 ”Israelin Ahab, kun Juudan kuninkaana oli Joosafat” vs. ”Israelin Ahab” (Septuaginta, syyria)

2. Kun. 9:27 ”vaunussa” vs. ”Ja he ampuivat hänet vaunussa” (syyria, Vulgata)

2. Kun. 10:1 ”kirjeet” vs. ”kirje” (sana ”kirje” on yksikössä sekä masoreettisessa tekstissä että Septuagintassa jakeessa 2) Josephus teoksessaan Juutalaisten muinaishistoria 9.125.6.5 (n. 93–94 jKr.) kertoo, että Jehu kirjoitti kaksi kirjettä, yhden vartijoille ja toisen Samarian virkamiehille. (Expositor’s Bible Commentary, osa 4, s. 213)

2. Kun. 10:1 ”Jezreel” (masoreettinen teksti, syyriankielinen käännös, targumit) vs. ”Samaria” (Septuaginta) vs. ”kaupunki” (Vulgata, osa Septuagintasta)

2. Kun. 10:1 ”Ahabin kannattajat/vartijat” (masoreettinen teksti, osa Septuagintasta) vs. ”Ahabin poikien vartijat” (osa Septuagintasta)

2. Kun. 10:12 ”nousi ja tuli sisään ja meni Samariaan” vs. ”nousi ja meni Samariaan”

2. Kun. 10:13 ”kysyä kuulumisia” vs. ”tervehtiä”

2. Kun. 10:15 ”Onko sydämesi oikealla, niin kuin minun sydämeni on sinun sydämesi kanssa?” vs. ”Onko sydämesi oikealla minun sydämeni kanssa, niin kuin minun sydämeni on sinun sydämesi kanssa?”

2. Kun. 10:15 ”Jos se on” vs. ”Jehu sanoi: Jos se on”

2. Kun. 10:15 ”anna kätesi” vs. ”anna minulle kätesi”

2. Kun. 10:16 ”he tekivät hänestä” (masoreettinen teksti) vs. ”hän otti hänet ylös” (Septuaginta, syyriankielinen käännös, targumit)

2. Kun. 10:17 ”tuhoivat” vs. ”tuhoivat täysin”

2. Kun. 10:19 ”kutsukaa minulle...” vs. ”tehkää kaikki... kutsukaa kaikki... minulle”

2. Kun. 10:19 ”ei jää eloon” vs. ”kuolee”

2. Kun. 10:20 ”he julistivat” vs. ”he antoivat julistuksen”

2. Kun. 10:21 ”ja kaikki Baalin palvelijat tulivat sisään. Eikä jäänyt yhtään miestä, joka ei olisi tullut sisään.” vs. ”Nyt tulkoot kaikki Baalin palvelijat, kaikki hänen papit ja kaikki hänen profeettansa, älköön kukaan puuttu, sillä aion uhrata suuren uhrin; kuka tahansa puuttuu, se ei jää eloon.”

2. Kun. 10:23 ”Baalin palvelijat” vs. ”Baalin palvelijat yksinään”.

2. Kun. 10:25 ”kolmannet upseerit” vs. ”upseerit” (kahdesti)

2. Kun. 10:25 ”lyökää heitä” vs. ”tappakaa heidät” (joka tapauksessa asiayhteys viittaa selvästi heidän tappamiseensa)

2. Kun. 10:26 ”pylväät … polttivat ne” (masoreettinen teksti) vs. ”pylväs … poltti sen” (Septuaginta, Vulgata, syyriankielinen käännös, targumit)

2. Kun. 10:27 ”pylväät” vs. ”pylväs”

2. Kun. 10:28 ”tuhoivat” vs. ”lakkauttivat”

2. Kun. 10:29 ”Vain … aiheutti” vs. ”Siitä huolimatta … johti”

2. Kun. 10:29 ”vasikat” vs. ”hiehot”

2. Kun. 10:30 ”koska olet tehnyt hyvin” vs. ”kaikkien tekojesi vuoksi, joissa olet toiminut hyvin”

2. Kun. 10:30 ”istua sinun puolestasi” vs. ”istua”

2. Kun. 10:32 ”Israelin raja” vs. ”kaikki Israelin rannikot”

2. Kun. 10:33 ”gadilaiset” vs. ”Gaddin gadilaiset”

2. Kun. 10:33 ”Aroar Arnon-joen varrella, nimittäin” vs. ”Aroar, joka sijaitsee Arnon-joen rannalla, ja”

2. Kun. 10:34 ”hänen voimansa” vs. ”hänen voimansa ja sodat, joihin hän ryhtyi”

2 Kun. 11:1 ”kuningaskunnan jälkeläiset” vs. ”kuninkaalliset jälkeläiset”

2. Kun. 11:2 ”he kätkivät” (masoreettinen teksti) vs. ”hän kätki” (Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata)

2. Kun. 11:4 ”juoksijat” vs. ”Rhasim”

2. Kun. 13:6 ”mutta hän kulki” (masoreettinen teksti) vs. ”mutta kulki” (Septuaginta, syyrialainen käännös, targumit, Vulgata)

2. Kun. 15:10 ”kansan edessä” (masoreettinen teksti) vs. ”Keblaamissa” (Septuaginta) vs. ”Ible’amissa” (Septuaginnan lucianilainen versio)

2. Kun. 16:6 ”edomilaiset” (useimmat tekstit) vs. ”syyrialaiset” (muutamat muinaiset käsikirjoitukset NKJV:n mukaan)

2. Kun. 19:31 ”Herra Sebaot” (monet heprealaiset käsikirjoitukset ja muinaiset versiot NKJV:n mukaan) ”Herra” (masoreettinen teksti)

2. Kun. 20:13 ”Kun Hiskia kuuli heistä” (masoreettinen teksti) vs. ”Hiskia otti heidät vastaan” (Septuaginta, Vulgata, syyrialainen käännös)

2. Kun. 20:13 ”koko hänen asevarastonsa” (niin monissa heprealaisissa käsikirjoituksissa, syyriankielisessä käännöksessä ja targumeissa) vs. ”hänen asevarastonsa” (masoreettinen teksti)

2. Kun. 23:16 ”Jumalan mies julisti, joka oli julistanut nämä asiat.” vs. ”Jumalan mies puhui” (Septuaginta)

2. Kun. 23:33 ”Neko pani hänet kahleisiin Riblassa Hamatin maassa” (masoreettinen teksti) vs. ”Neko Riblassa Hamatissa poisti hänet” (Septuaginta, 2. Aik. 36:3)

2. Kun. 25:4 ”kaikki sotilaat yöllä” vs. ”kuningas pakeni yöllä kaikkien sotilaiden kanssa”

Tämän kysymyksen lähdeluettelo: hepreankielinen käännös on peräisin Jay P. Greenin teoksesta Literal Translation ja Septuagintan käännös Sir Lancelot C.L. Brentonin teoksesta The Septuagint: Greek and English. Lisäksi on käytetty teosta The Expositor’s Bible Commentary sekä NASB-, NIV-, NKJV- ja NRSV-raamattujen alaviitteitä.

Ellei toisin mainita, raamatunlauseet ovat peräisin Berean Standard Bible (BSB) -raamatusta, joka on julkista omaisuutta. https://berean.bible/

www.biblequery.org