< Raamatunkysymys evankeliumeista

K: Kuka kirjoitti ensimmäisenä kirjan, jossa vastattiin evankeliumeja koskeviin kysymyksiin?

V: Varhaisin löytämäni on Kaisarean Eusebius (313–339/340 jKr.), joka kirjoitti kaksi teosta. Ensimmäinen on nimeltään ”Stephanukselle osoitetut evankeliumikysymykset ja -ratkaisut”, jota kutsutaan myös nimellä ”Kysymyksiä ja ratkaisuja Vapahtajamme sukuluettelosta”, ja toinen on ”Marinukselle osoitetut evankeliumikysymykset ja -ratkaisut”. Näitä kahta teosta kutsutaan yhdessä nimellä ”Evankeliumikysymykset ja -ratkaisut”. Lisäksi Eusebius kirjoitti vastineen väitettyihin ristiriitoihin, joita esitti Hierokles, uusplatonilainen filosofi ja Bithynian sekä myöhemmin Egyptin roomalainen maaherra, joka vainosi ankarasti kristittyjä Domitianuksen hallituskaudella. Jo ennen sitä monet varhaiskristilliset kirjoittajat olivat vastanneet yksittäisiin kysymyksiin.

Sen jälkeen Ambrosiaster kirjoitti teoksen ”Kysymyksiä Vanhasta ja Uudesta testamentista” (latinaksi) noin vuonna 384 jKr.

Katso lisätietoja teoksesta *Nicene and Post-Nicene Fathers*, toinen sarja, osa 1, sivut 32, 38–39.

K: Historian suurilla mestareilla on yleensä ollut opetuslapsia, ja he ovat sitten laatineet opetuskurssin tai kirjan, joka sisältää heidän ideansa, ajatuksensa ja ohjeensa. Miksi emme löydä tällaista Jeesukseen Kristukseen liittyvää kirjaa, vaan sen sijaan löydämme erilaisia evankeliumeja tai kirjoja, jotka ovat kahden hänen opetuslapsensa ja kahden muun henkilön kirjoittamia?

V: Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1) Ensinnäkin Jeesus ei ole pelkästään ”suuri mestari”, kuten Aristoteleen, Konfutse tai Buddhan väitetään olleen. Jeesus on Jumala.

2) Muillakin oli kirjurit. Jeremialla oli kirjuri nimeltä Baruk. Luultavasti juuri Mooseksen kirjuri kirjoitti Mooseksen kuolemasta ja hautaamisesta 5. Mooseksen kirjan 34:5–6. Muslimit ovat kaikki yhtä mieltä siitä, ettei myöskään Muhammed kirjoittanut mitään itse.

3) Jeesus antoi seurakunnalle apostolit, joilla oli tärkeä tehtävä välittää seurakunnalle se, mitä Jeesus opetti ja teki. Muistakaa, että ensimmäisillä kristityillä ei ollut Uutta testamenttia; sen sijaan heillä oli itse apostolit.

4) Jeesus näytti olevan enemmän huolissaan omasta palvelutyöstään – osoittaen mahtavilla ihmeillään, että Hän oli Jumalan Poika – kuin siitä, että Hän olisi käyttänyt aikaa palvelutyöstään poiketen toimiakseen oman sihteerinään.

Neljä evankeliumin kirjoittajaa olivat Matteus ja Johannes, Jeesuksen opetuslapset, Markus, Pietarin seuralainen ja tulkki, sekä Luukas, historioitsija ja Paavalin matkakumppani.

K: Jos evankeliumit riittäisivät kirkon tai uskovien tarpeisiin, Pyhä Henki ei tarvitsisi innoittaa Paavalia kirjoittamaan niitä kirjeitä, joissa käsitellään opillisia kysymyksiä ja myös paikallisten seurakuntien ongelmia. Emme siis voi sanoa, että Henki olisi lakannut innoittamasta jumalallisia miehiä selittämään tai osoittamaan Jumalan kantaa tai asennetta erilaisiin ajankohtaisiin kysymyksiin aikojen kuluessa. Siksi voimme sanoa, että jumalallinen innoitus ei ole lakannut eikä lakkaa ennen Jeesuksen toista tulemista ja aikojen loppua. Mitä mieltä olet tästä?

V: En ole samaa mieltä. Muistathan, että varhaisimmilla kristityillä ei ollut käytössään kirjallisia evankeliumeja, Paavalin kirjoituksia eikä mitään Uuden testamentin kirjoituksia. Sen sijaan heillä oli itse apostolit. Mutta kun apostolit kuolivat, he tallensivat opetuksensa kirjoituksiin Uudessa testamentissa. Kirkko on rakennettu apostolien ja profeettojen perustalle (Ef. 2:20; 3:5). Vaikka heillä oli Uuden testamentin profeettoja, kuten Agabus ja Filippuksen tyttäret, meillä ei ole nykyään Vanhan testamentin profeettoja, jotka olisivat kirjoittaneet pyhiä kirjoituksia. Samoin meillä ei ole myöskään muita Uuden testamentin apostoleja fyysisesti läsnä tällä maalla.

K: Mikä tunnetuista evankeliumeista (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) tai muista on vanhin? Perustuivatko muut evankeliumit siihen vai otettiinko se huomioon? Ja missä määrin niissä siteerattiin tai otettiin siitä aineistoa?

V: Emme tiedä varmuudella, mutta monet tutkijat katsovat, että Markuksen evankeliumi oli vanhin. Luukas mainitsee Luukkaan evankeliumin 1:1–3:ssa, että hän viittasi vanhempiin kertomuksiin, joihin voi kuulua sekä kirjallisia että suullisia lähteitä. Yleisesti katsotaan, että Johanneksen evankeliumi kirjoitettiin viimeisenä.

Johanneksella oli opetuslapsi nimeltä Papias, ja tässä on, mitä hän sanoi. ”Markus, joka oli Pietarin tulkki, kirjoitti tarkasti muistiin kaiken, mitä hän muisti, olipa kyse sitten Kristuksen sanoista tai teoista, mutta ei järjestyksessä. Hän ei nimittäin ollut Herran kuuntelija eikä seuralainen; vaan myöhemmin, kuten olen sanonut, hän seurasi Pietaria, joka sovitti opetuksensa tarpeen mukaan, ei niin kuin hän olisi koonnut yhteen Herran sanomia. Markus ei siis tehnyt virhettä, kun hän kirjoitti näin joitakin asioita sellaisina kuin hän ne muisti; sillä hän keskittyi yksinomaan tähän – ettei jättäisi pois mitään kuulemaansa eikä sisällyttäisi niihin mitään vääriä väitteitä” (lainattu teoksesta The New Bible Dictionary 1962, s. 782) Eusebiuksen teos Kirkkohistoria, kirja 3, luku 39, s. 170–173. Erityisesti Matteuksen evankeliumin 10:32 kohdassa ilmaisu ”tunnustaa minut” on kreikaksi outo, mutta luonnollinen vain arameaksi, kuten teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 256 todetaan.

K: Jotkut raamatuntutkijat sanovat, että evankeliumien ihmeet ovat samankaltaisia kuin hellenistisissä perinteissä esiintyvät parantamisihmeet ja että näitä ihmeitä ei ole tehnyt Jeesus, vaan ne ovat ensimmäisen kristillisen yhteisön luomia. Siksi he hylkäävät ne. Mitä mieltä olet?

V: Yksikään Raamattua uskovista tutkijoista ei sano niin; tietenkin skeptiset kirjoittajat ovat eri asia. En kuitenkaan usko, että edes heidän joukossaan enemmistö väittäisi, että ihmeet olisi lainattu hellenistisistä (kreikkalaisista) perinteistä. Siksi en usko, että suurin osa heistä epäilee ihmeitä siksi, että ne olisivat peräisin hellenistisistä perinteistä. Pikemminkin he eivät usko, että yliluonnolliset ihmeet ovat mahdollisia.

Jotkut ovat kuitenkin sanoneet niin, joten palataanpa historiaan ja katsotaan, mistä tämä näyttää alkaneen. Rooman keisari Aleksanteri Severus (205–235 jKr.) vainosi kristillistä kirkkoa ankarasti. Hänen äitinsä Julia antoi ammattipuhujalle Flavius Philostratukselle kopion teoksesta *Damisin muistelmat* ja pyysi Philostratusta kirjoittamaan elämäkerran Tyanan Apolloniuksesta. Tässä elämäkerrassa kerrotaan, että Tyanan Apollonius herätti jonkun kuolleista ja nousi taivaaseen. Voit lukea lisää tästä osoitteessa www.biblequery.org/History/Legends/ApolloniusofTyana.html.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että varhaisimmat käsikirjoitukset, joissa mainitaan Jeesuksen ihmeitä, ovat:

p66 Bodmer II -papyrus – 817 jaetta (92 %) Johanneksen evankeliumista (125–175 jKr.); p4 + p64 + p67 – 95 jaetta (n. 150–175 jKr.); p45 Chester Beatty I – 833 jaetta (4 evankeliumia sekä Apostolien teot) (200–225 jKr.); p75 (n. 175–225 jKr.); 0162 (Johanneksen evankeliumi 2:11–22) (n. 300 jKr.); p28 – Joh. 6:8–12, 17–22 (3. vuosisata jKr.); Sinaitin syyriankielinen (SyrS) (3./4. vuosisata)

Joitakin varhaisimmista kristillisistä kirjoittajista, jotka mainitsevat Jeesuksen ihmeitä, ovat Ateenan Quadratus (126 jKr.); Justinus Marttyyri (n. 150 jKr.); Sardiksen Melito (170–177/180 jKr.); Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.); Tertullianus (207/208 jKr.) sekä muut heidän jälkeensä.

K: Miten Jeesus saattoi kuulua Juudan heimoon, kun heimoon kuuluminen määräytyy ainoastaan isän kautta (4. Mooseksen kirja 34:14, 1. Mooseksen kirja 1:18–24, 3. Mooseksen kirja 24:10)? Äidin heimokuuluvuutta ei pidetty merkityksellisenä lasten heimokuuluvuuden kannalta, eikä heimokuuluvuutta tai sukututkimusta voitu periä isäpuolen kautta; ainoastaan omaisuutta voitiin periä. Koska kristityt uskovat, ettei Jeesuksella ollut inhimillistä isää, hänellä ei olisi ollut heimokuuluvuutta, eikä häntä siten voida laskea Juudan tai Daavidin jälkeläiseksi, minkä vuoksi hänet suljettaisiin pois messiaskandidaattien joukosta. Verkkosivusto http://www.jewsforjudaism.org/faq-primary-211/birth-of-jesus-primary-360/59-whos-genealogy-is-given-by-luke esittää seuraavat väitteet Kristuksen sukuluettelosta: ”Oletus, että Maria olisi ollut Daavidin jälkeläinen, aiheuttaa ongelman, sillä Maria ei olisi voinut välittää eteenpäin sitä, mitä hänellä ei ollut: (1) Äidinpuoleista sukulaisuutta ei oteta huomioon Daavidin valtaistuimen perimysjärjestyksessä, joka siirtyy ainoastaan jatkuvan mieslinjan kautta: ’Daavidilta ei poistu mies, joka istuisi Israelin huoneen valtaistuimella’ (Jeremia 33:17); (2) Raamatun mukaan sukulaisoikeudet, toisin sanoen kuninkuus ja pappeus, periytyvät yksinomaan mieslinjan kautta. Selofhadin tyttärien perintöasiaa koskeva tapaus (4. Mooseksen kirja, luvut 27 ja 36) ei sovellu tähän, koska se koskee aineellisen omaisuuden siirtoa eikä sukulaisoikeuksia.”

V: Ensin 5 sekunnin vastaus, sitten yksityiskohtainen vastaus. Useimmat juutalaiset katsovat juutalaisuuden periytyvän äidin kautta, mutta vastataan tähän kysymykseen sivuuttamalla tämän seikan. Periaatteessa heimoyhteys periytyi yleensä isän kautta, mutta juutalaisten heimoyhteys periytyi äidin, EI isän, kautta Jarhan suvun osalta (1. Aikakirja 2:34–41) sekä papin poikien osalta (Esra 2:61; Nehemia 7:63). Kuinka paljon enemmän heimoyhteys periytyisikään äidin kautta neitseellisestä syntymästä kertovassa tapauksessa!

Mitä tulee yksityiskohtaiseen vastaukseen, kuka sanoi, että heimokuntaan kuuluminen tapahtui vain isän kautta? – Kukaan Raamatussa. 4. Mooseksen kirja 34:14 ei osoita mitään. 4. Mooseksen kirja 1:18–24 osoittaa, että egyptiläisen isän ja israelilaisen äidin poikaa ei kutsuttu israelilaiseksi. Ihmiset olisivat pitäneet häntä egyptiläisenä tai puoliksi israelilaisena. 3. Mooseksen kirja 24:10 (ja monet muut kohdat) osoittavat vain, että tavallisten israelilaisten kohdalla heimoyhteys oli todellakin isän kautta. Mutta tämä ei ole MITÄÄN RAJOITUSTA JUMALALLE. Tapaukset, joissa on kaksi biologista vanhempaa, eivät vaikuta tapaukseen, jossa on vain yksi biologinen vanhempi. Silti jopa kahden biologisen vanhemman tapauksissa on itse asiassa Vanhan testamentin esimerkkejä siitä, että heimoyhteys oli todellakin äidin kautta.

Kolme esimerkkiä heimoyhteydestä äidin kautta.

Juudan heimossa Sheshanilla ei ollut poikia, vaan vain tyttäriä. Niinpä hän antoi tyttärensä naimisiin egyptiläiselle palvelijalleen Jarhalle, ja he saivat pojan nimeltä Attai. Attain sukuluettelo on esitetty muiden israelilaisten joukossa 1. Aikakirja 2:34–41. Poikia ei vain pidetty israelilaisina, vaan heidät myös lueteltiin Juudan alla.

Toinen esimerkki on Jair, jonka isoisä oli Juudan heimosta kotoisin oleva Hezron ja jonka äiti oli manassilainen Makirin tytär. 1. Aikakirjan 2:21–23:ssa Jair hallitsi 23 kaupunkia Gileadissa (Manassen alueella). Vaikka Jairin isoisä oli Juudan heimosta, Jairia kutsutaan silti manassilaiseksi, kuten myös hänen äitiään 4. Mooseksen kirjan 32:41:ssä ja 5. Mooseksen kirjan 3:14:ssä.

Kolmas esimerkki löytyy Esran kirjasta 2:61 ja Nehemian kirjasta 7:63, joissa papin poikia, jotka olivat naineet Barzillain tyttären, kutsuttiin Barzillain pojiksi.

Toinen esimerkki siitä, että sukulaisuus ei perustunut pelkästään biologiseen isään, on leviraattiavioliitto. Kun aviomies kuoli ennen kuin heille oli syntynyt lapsia, aviomiehen veli meni naimisiin lesken kanssa, ja ensimmäinen syntynyt lapsi katsottiin kuolleen ensimmäisen aviomiehen lapseksi, vaikka biologisesti näin ei ollutkaan.

Siitä huolimatta kysymys tuntuu hiuksenhienolta. Mikä oli Jeesuksen ihmis-DNA:n etninen tausta? 100-prosenttisesti juutalainen. Juutalaisia heimoja oli vain 12 (itse asiassa 11 heimoa ja 2 puoliheimoa). Oliko Jeesuksen ihmis-DNA peräisin jostakin tietystä heimosta? Kyllä, Juudan heimosta. Jos se, ettei hänellä ollut juutalaista isää, tekisi hänestä jonkun muun kuin yhden näistä 12 heimosta, mikä sitten olisi Jeesuksen etninen tausta?

Tämä kysymys tuntuu suuremman kysymyksen kiertämiseltä. Jos Jeesus olisi syntynyt neitseestä, Jumalan lähettämänä opettamaan meitä, seuraisitko Häntä vai et? Jos valinta olisi pysyä kysyjän juutalaisessa kulttuurissa vai seurata Yhtä Ainoaa Todellista Jumalaa, kumman valitsisit? Jos henkilö ei sanoisi seuraavansa Yhtä Ainoaa Todellista Jumalaa mitä tahansa tapahtuisi, silloin ongelmana ei ole Jeesuksen DNA, vaan se, että suurin osa juutalaisista ei ole halukkaita seuraamaan Yhtä Ainoaa Todellista Jumalaa.

Toinen kysymys koskee valtaistuimen perimysjärjestystä. Kysyjä oli väärässä sanoessaan, ettei Maria ollut Daavidin sukua; hänen sukupuunsa Luukkaan evankeliumissa sekä Luukkaan evankeliumin 2. luvussa, Roomalaiskirjeen 1:3:ssa ja 2. Timoteuskirjeen 2:8:ssa osoittaa, että Jeesus (ja Maria) olivat biologisesti Daavidin jälkeläisiä. Kysyjä on kuitenkin oikeassa siinä, että Marian sukupuulla ei olisi merkitystä valtaistuimen perimysjärjestyksessä. Tämän vuoksi oli tärkeää, että Jeesus oli myös Joosefin adoptoitu poika, sillä Joosef oli Daavidin suvun miespuolinen jälkeläinen, jolla oli oikeus valtaistuimeen.

K: Mikä on evankeliumeissa mainittu lähde sille, että Jeesuksen biologinen isä olisi ollut Panthera-niminen roomalainen sotilas?

V: Tietääksemme tämän väärän syytöksen esitti ensimmäisenä kristinuskoa vastustanut roomalainen nimeltä Celsus 200-luvulla jKr. Tämä sana, jota ei muuten tunneta nimänä, on lähellä kreikkalaista sanaa neitsyt: parthenos. Myöhemmin juutalainen Talmud otti tämän esille, samoin kuin 1900-luvun natsit. Katso Howard Clarken teos The Gospel of Matthew and Its Readers. Indiana University Press 2003, s. 5.

K: Johannes Krysostomos sanoo, että jos neljä evankelistaa olisivat olleet yhtä mieltä kaikista yksityiskohdista, heitä syytettäisiin siitä, että he olisivat juonineet tarinoidensa yhdenmukaistamiseksi. Siksi voimme pitää heidän evankeliumiensa eroja todisteena siitä, että kukin heistä oli itsenäinen ja työskenteli erillään muista, sekä osoituksena siitä, että heidän kertomuksensa ovat aitoja ja totta. Mitä mieltä olet? Itse kuitenkin katson, että evankelistojen olisi pitänyt kirjoittaa samoista tapahtumista eri sanoilla, kielellä ja tyylillä. Mitä mieltä sinä olet?

V: Mielestäni tämä on pääosin oikein. Olen samaa mieltä siitä, että se lisää heidän uskottavuuttaan, että heidän kielenkäytössään, valitsemissaan tapahtumissa ja jopa painotuksissaan on eroja. Tietenkin synoptisten evankeliumien kirjoittajat saattoivat silti olla tietoisia toisistaan, ja Johannes oli todennäköisesti tietoinen heistä. Mutta toisaalta, vaikka kertomuksia on neljä erilaista, epäilijät ovat kautta aikojen syyttäneet heitä joka tapauksessa kaikenlaisista asioista.

Eroja ei ole vain sanamuodoissa, vaan myös painotuksissa ja siinä, mitä tarinoita kerrotaan. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumissa on paljon enemmän kuin muissa kertomuksissa viittauksia siihen, kuinka Jeesus täytti Vanhan testamentin profetiat. Markuksen evankeliumissa niitä on vähemmän. (Muuten, Markus on roomalainen nimi, ei heprealainen.) Markuksen evankeliumi korostaa enemmän Jeesuksen tekoja. Lyonilainen Irenaeus (182–188 jKr.) kirjoitti tästä paljon teoksessaan *Irenaeus Against Heresies*, kirja 3, luku 11.8, s. 428.

K: Tarina Jeesuksen kasteesta Johannes Kastajan toimesta ja Hänen kiusauksestaan Saatanan toimesta on kirjoitettu Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa, mutta se ei ole Johanneksen evankeliumissa. Sama pätee kirkastumiseen. Miksi?

V: Johannes ei kerro, miksi hän ei sisällyttänyt tätä Jeesuksen tekojen joukkoon jonkin toisen asian sijaan. Voimme kuitenkin esittää arvauksen vastauksesta. Huomaa, että kolmessa synoptisessa evankeliumissa on kirjoitettu monia muita asioita, joita ei myöskään ole Johanneksen evankeliumissa. Johanneksen evankeliumin katsotaan yleisesti olevan kirjoitettu viimeisenä, ja uskotaan, että Johannes halusi sisällyttää siihen asioita, joita ei mainittu lainkaan tai jotka mainittiin vain ohimennen muissa evankeliumeissa, jotta kokonaiskuva olisi täydellisempi.

K: Vain Matt. 2:1 mainitsee magit (viisaat miehet) Jeesuksen syntymän kertomuksessa. Miksi muut evankeliumit eivät puhu heistä? Onko kyseessä allegorinen tarina, joka viittaa varhaisen seurakuntayhteisön saarnaamiseen? Yhteisö oli ymmärtänyt, että juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen, joten se kääntyi kansojen puoleen juutalaisten sijaan ja teki magista ensimmäiset, jotka palvoivat Kristusta – toisin kuin juutalaisten johtajat, Herodes ja muut, jotka yrittivät tappaa Jeesus-vauvan?

V: Kaikista Jeesuksen elämän tapahtumista muut evankelistat päättivät jättää nämä kertomatta. Syynä saattoi olla myös se, että he eivät olleet tietoisia magien vierailusta. Vaikka tässä saattaakin olla symboliikkaa, mikään ei viittaa siihen, että kyseessä olisi ollut pelkästään allegoria.

Kun tarkastellaan yleisesti tekstikohtien allegorista tulkintaa: jos Jumala olisi välittänyt kansalleen jonkin viestin Raamatun allegorian kautta, eikä yksikään kristitty koko historian aikana olisi sitä havainnut, olisiko Jumala todella välittänyt sen – onnistuneesti? Kukaan ei pitänyt tätä merkitystä pelkästään allegorisena eikä kirjaimellisena, ainakaan ennen 1800-luvun skeptisyyden aikakauden alkua.

K: Miksi evankeliumeissa tarvitaan evankeliumien harmonisointia?

V: Evankeliumien yhdenmukaistaminen ei olisi ongelma, jos Jumala olisi säilyttänyt vain yhden evankeliumin tai jos Jumala itse olisi antanut täydellisen evankeliumien yhdenmukaistuksen. Sen sijaan meillä on neljä kertomusta, joissa kukin inhimillinen kirjoittaja on tallentanut sen, minkä hän uskoi olevan tärkeintä siitä, mitä Jumala providentiaalisesti antoi hänen muistaa. Katso seuraavan kysymyksen jälkeen, miksi meillä on neljä evankeliumia.

K: Ketkä olivat historian ensimmäiset kirjoittajat, jotka laativat evankeliumien harmonian?

V: Tatianus (n. 172 jKr.) laati evankeliumien yhdistelmän, jota kutsutaan nimellä Diatessaron, mikä tarkoittaa ”neljän kautta”. Tämä todistaa, että hyväksyttyjä evankeliumeja oli vain neljä, ja se lainaa tarkasti sanasta sanaan 79 % evankeliumien jakeista. Tatianus oli kuitenkin enkratiittinen gnostikko, ja hän jätti valikoivasti pois kaikki jakeet, jotka korostavat Jeesuksen ihmisyyttä, kuten sukuluettelot. Mutta jopa tämä harhaoppinen sisällytti kaikki jakeet, jotka osoittavat Jeesuksen olevan Jumala.

Antiokian Teofilus (168–181/188 jKr.) kirjoitti Jeromuksen mukaan evankeliumien yhteenvedon ja kommentaarin, mutta se on kadonnut. (ANF, osa 2, s. 87–88

Aleksandrialainen Dionysios (246–265 jKr.) (osittain) osoitti, että evankelistat eivät olleet ”eri mieltä tai ristiriidassa keskenään”, ja esitti kirjeessään nro 5 – piispa Basilidesille, kaanoni 1, Ante-Nicene Fathers, osa 6, s. 94–95 – hyvän ja melko kattavan yhteenvedon evankeliumeista ylösnousemuksen jälkeisistä tapahtumista.

Ammonius Aleksandrialainen laati evankeliumien yhteenvedon 200-luvun alkupuolella. Hän käytti Matteuksen evankeliumia vertailukohteena ja osoitti, miten muut evankeliumit suhteutuivat siihen. Katso Nicene and Post-Nicene Fathers, toinen sarja, osa 1, s. 38–39 ja osa 6, s. 69.

Juvencus (329 jKr.) laati evankeliumeista eepoksen, jossa hän sovitti suuren osan niistä yhteen.

Caesarean Eusebius (313–339/340 jKr.) laati harmonian, jota oli helpompi lukea, koska hän asetti sarakkeet vierekkäin. Kuitenkin teoksessa Nicene and Post-Nicene Fathers, Second Series, osa 6, s. 69 todetaan, että se oli puutteellinen siinä mielessä, että hän käytti usein rinnakkaisuutta siellä, missä sille ei ollut tarvetta. Katso teos *Nicene and Post-Nicene Fathers Second Series*, osa 1, s. 38–39.

Hippon Augustinus (354–430 jKr.) kirjoitti myös teoksen nimeltä ”Evankeliumien harmonia”. Se löytyy teoksesta *Nicene and Post-Nicene Fathers Second Series*, osa 6, s. 77–236.

Uskonpuhdistuksen aikana seuraavilla henkilöillä oli evankeliumien harmonioita: Osiander, Jansen, Robert Stephens, John Calvin, Du Moulin ja Chemnitz, kuten teoksessa *Nicene and Post-Nicene Fathers, Second Series*, osa 6, s. 69 todetaan.

Nykyaikana evankeliumien yhdenmukaistettu versio löytyy teoksesta *The New Unger’s Bible Dictionary*, s. 495–498.

K: Jos Markuksen evankeliumi kirjoitettiin ensimmäisenä, kristityt tiesivät siitä varmasti. Miksi he eivät siis vain kopioineet sitä, vaan miksi tuli joku, joka kirjoitti toisen, kolmannen ja neljännen evankeliumin?

V: He kopioivat kyllä Markuksen evankeliumin, samoin kuin muutkin kolme evankeliumia, joten mielestäni kysymys on oikeastaan se, miksi on olemassa kolme muuta evankeliumia. Meillä on rikkaus, joka koostuu paitsi yhdestä, myös neljästä näkökulmasta Jeesukseen. Jumala inspiroi paitsi yhtä kirjoittajaa, myös neljää, ja Jumala antoi heille erilaisia näkökulmia ja persoonallisuuksia.

K: Miksi evankeliumeja on neljä?

V: Neljällä evankeliumilla on erilaiset tarkoitukset ja jonkin verran erilaiset kohderyhmät.

Matteus: Papiaksen mukaan se kirjoitettiin alun perin heprealaisten kielillä (arameaksi?). Se korostaa Jumalan valtakuntaa, toisin kuin Johannes, joka korostaa pelastumista. Matteus luettelee monia Vanhan testamentin profetioita ja osoittaa, kuinka Kristuksen elämä vastasi Vanhan testamentin Israelin elämää. Monet pitävät Matteuksen evankeliumia ”leijonana”, joka korostaa Kristusta kuninkaana. Lyonilainen Irenaeus (182–188 jKr.) toteaa fragmentissa 28, että Matteuksen evankeliumi kirjoitettiin juutalaisille ja että siinä korostettiin, että Kristus oli Daavidin jälkeläinen.

Markus: Korostaa Kristuksen tekoja. Monet pitävät Markuksen evankeliumia ”härkänä”, joka korostaa Kristusta palvelijana.

Luukas: Pisin evankeliumi on kirjoitettu lääkärin ja Paavalin matkakumppanin toimesta. Luukasta on kutsuttu antiikin maailman suurimmaksi historioitsijaksi. Monet pitävät Luukkaan evankeliumia ”ihmisenä”, joka korostaa Kristuksen ihmisyyttä.

Johanneksen evankeliumi: Ehkä syvällisin evankeliumi, jossa korostetaan vähemmän Kristuksen elämää ja enemmän hänen väitteitään ja opetuksiaan. Monet pitävät Johanneksen evankeliumia ”kotkana”, joka korostaa Kristuksen jumaluutta.

Teoksessa The Believer’s Bible Commentary (s. 1198) mainitaan, että Vanhassa testamentissa Messias kutsutaan ”Oksaksi” neljässä yhteydessä: ”…Daavidille vanhurskas Oksa, ja Hän hallitsee viisaasti kuninkaana…” (Jeremia 23:5,6), ”Minun palvelijani, Verso” (Sakarja 3:8), ”mies, jonka nimi on Verso” (Sakarja 6:12) ja ”Herran Verso” (Jesaja 4:2).

Muita evankeliumeja, jotka kristityt yleisesti hyväksyivät, ei ollut. Irenaeus, joka kirjoitti noin vuosina 182–188 jKr., sanoi, että evankeliumeja oli tarkalleen neljä (Irenaeus, ”Häresioita vastaan”, kirja 3, luku 11.8, s. 428).

K: Ovatko evankeliumit kronologisessa järjestyksessä?

V: Ei. Tässä on neljän konservatiivisen lähteen kanta asiaan.

NIV Study Bible, s. 1437, sanoo: ”(Kronologista järjestystä ei kuitenkaan näytä noudatetun tiukasti missään evankeliumissa.)”

New Geneva Study Bible, s. 1504, toteaa: ”Matteus ja Luukas eivät kuitenkaan seuraa Markusta kaikilta osin Jeesuksen elämän tapahtumien järjestyksessä tai Hänen opetustensa järjestyksessä.” Sivulla 1698 sanotaan: ”Vaikka yksityiskohtien yhteensovittamisessa ilmenee joitakin vaikeuksia, pääkohdat ovat täydellisessä sopusoinnussa.”

F.F. Bruce teoksessaan Hard Sayings of the Bible, s. 454–455, toteaa: …kukaan evankelistista ei väitä esittävänsä tarkkaa kronologiaa. … Antiikin historioitsijalle oli paljon tärkeämpää, että ymmärrämme historian merkityksen kuin että saamme kronologian täsmälleen oikein. Siksi Matteus ryhmittelee Jeesuksen sanonnat viiteen pää”kirjaan” aiitteittain:…Luukas ryhmittelee aineistonsa toisella tavalla. … Kummassakin tapauksessa kyse on aihekohtaisista ryhmittelyistä, jotka antavat meille järjestelmällisen kuvauksen siinä mielessä, että ne järjestävät aineiston niin, että voimme ymmärtää sitä paremmin. Kummassakaan tapauksessa emme välttämättä saa tietää tarkkaa tilannetta, jossa Jeesus lausui kaiken tämän aineiston.”

Varhaiskirkossa Eusebiuksen teoksessa *Kirkkohistoria* (318 jKr.) 3. kirjan 39. luvussa, sivuilla 170–173, kerrotaan apostoli Johanneksen opetuslapsen Papiaan sanoneen: ”Markus, joka oli Pietarin tulkki, kirjoitti tarkasti muistiin kaiken, mitä hän muisti, olipa kyse sitten Kristuksen sanoista tai teoista, mutta ei järjestyksessä. Sillä hän ei ollut Herran kuuntelija eikä seuralainen; vaan myöhemmin, kuten olen sanonut, hän seurasi Pietaria, joka sovitti opetuksensa tarpeen mukaan, ei niin kuin hän olisi koonnut yhteen Herran sanontoja. Markus ei siis tehnyt virhettä, kun hän kirjoitti näin joitakin asioita sellaisina kuin hän ne muisti; sillä hän keskittyi yksinomaan tähän – ettei jättäisi pois mitään kuulemaansa eikä sisällyttäisi niihin mitään vääriä väitteitä” (lainaus teoksesta The New Bible Dictionary 1962, s. 782)

Kirjoittajat olettivat, että ihmiset lukisivat koko kirjan useita kertoja. Esimerkiksi Johanneksen evankeliumin 11:2:ssa mainitaan, että se oli Maria, joka voitelivat Jeesuksen tuoksuvalla öljyllä. Mutta kertomus siitä, kuinka Maria voitelivat Jeesuksen tuoksuvalla öljyllä, kerrottiin vasta Johanneksen evankeliumin 12:1–3:ssa. Matteuksen evankeliumin 10:4:ssä mainitaan ”Juudas Iskariot, joka petti Jeesuksen”, vaikka Juudas ei ollut vielä pettänyt Jeesusta.

K: Mitä ovat ”synoptiset evankeliumit”? Mitkä ovat niiden yhtäläisyydet ja erot? Onko mitään todisteita siitä, että ne olisivat lainanneet toisiltaan?

V: ”Synoptiset evankeliumit” on yksinkertaisesti nimitys Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeille (ei Johanneksen evankeliumille). Jos Markus olisi kirjoitettu ensimmäisenä, hän ei olisi lainannut muista evankeliumeista. On mahdollista, että Matteus ja Luukas ovat lainanneet Markuksen evankeliumia ja toisiltaan, mutta toisaalta ne voivat perustua myös heidän omiin muistoihinsa tai keskusteluihin muiden kanssa. Johanneksen evankeliumi, joka on todennäköisesti kirjoitettu viimeisenä, näyttää keskittyvän asioihin, joita muut eivät maininneet.

Monet tutkijat katsovat, että Matteus käytti tietoisesti Markuksen evankeliumia kirjoittaessaan; 93 % Markuksen tekstistä löytyy Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeista. Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa on 200 jaetta, joita ei löydy Markuksen evankeliumista. Monet ovat esittäneet oletuksen, että näiden 200 jaetta varten olisi ollut olemassa hypoteettinen dokumentti, jota kutsutaan nimellä Q ( ). Ei kuitenkaan ole todisteita siitä, että Q olisi koskaan ollut olemassa, ainakaan kirjallisessa muodossa. Se, mitä jotkut pitävät Q:na, saattoi olla kirkon yleistä suullista opetusta sekä keskusteluja Matteuksen ja Paavalin seuralaisen Luukkaan kanssa. Myös Matteuksen evankeliumin ja merkittävän juutalaisen fariseuksen Johanan ben Zakkain (eli 30 eKr.–90 jKr.) kirjoitusten välillä on joitakin yhtäläisyyksiä painotuksissa. Johanan korosti armeliaisuutta ja toisten auttamista enemmän kuin uhrauksia ja puhtautta. Molemmat katsoivat, että pakanoilla oli paikkansa Jumalan valtakunnassa, ja kirjoittivat tulevasta tuomiosta.

K: Miksi kolme synoptista evankeliumia (Matteus, Markus ja Luukas) ovat niin samankaltaisia?

V: Asiasta on neljä näkemystä, joista kolme ensimmäistä voivat täydentää toisiaan.

1. Tarkoituksen samankaltaisuus: Kolme ensimmäistä evankeliumia ovat hyvin samankaltaisia, ja ne kirjoitettiin antamaan ”yhteenveto” Kristuksen elämästä. Myöhemmin kirjoitettu Johanneksen evankeliumi oletettavasti edellytti, että lukijat tunsivat jo muut evankeliumit. Johanneksen evankeliumin sanotaan olevan kirjoitettu, jotta ihmiset uskoisivat Jeesukseen ja saisivat elämän Hänen nimessään, kuten Joh. 20:30–31 sanoo.

2. Suullinen yhteys: Markus oli Pietarin seuralainen, ja Luukas matkusti Paavalin kanssa. Markus oli Roomassa 1. Pietarin kirjeen 5:13 mukaan. Luukas ja Markus olivat todennäköisesti Roomassa samaan aikaan, ja kuten eräs henkilö totesi: ”He eivät luultavasti viettäneet koko aikaansa säästä puhumiseen.” Vaikka emme tiedä, minne kaikkialle Matteus matkusti, tämän näkemyksen mukaan yhtäläisyydet johtuvat kirjoittajien välisestä suullisesta viestinnästä. Teoksessa *Hard Sayings of the Bible* (s. 454) käsitellään myös Matteuksen ja Luukkaan välistä yhteistä linkkiä ja todetaan, että kyseinen linkki oli todennäköisesti suullinen.

3. Markuksen kirjallinen yhteys: Teoksessa *The New Geneva Study Bible* (s. 1504) todetaan: ”Evankeliumit eivät esitä pelkästään aikataulua Jeesuksen toiminnasta. Ne eivät myöskään ole nykyaikaisia, teknisiä elämäkertoja, jotka noudattaisivat tuohon aikaan tuntemattomia menetelmiä.”

4. ”Q”: Neljäs näkemys, jota monet liberaalit tutkijat kannattavat, on se, että oli olemassa nykyisin kadonnut kirja, jota he kutsuvat nimellä ”Q” ja joka sisälsi materiaalia, joka oli yhteistä Matteukselle ja Luukalle, mutta ei Markukselle.

K: Mikä on ”Q”-lähde? Missä se on nyt? Millä kielellä se on olemassa?

V: ”Q” on nimi, joka on annettu jakeille, jotka ovat yhteisiä Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeille, mutta eivät esiinny Markuksen tai Johanneksen evankeliumeissa. Meillä ei ole todisteita siitä, että se olisi koskaan ollut olemassa. Toisaalta tätä ”Q:ta” ei tarvitse ajatella yhtenä ainoana kirjoituksena, vaan useina lähteinä. Eikä näitä lähteitä välttämättä ole kaikkia kirjattu muistiin. Toisin sanoen se, mitä jotkut kutsuvat ”Q-asiakirjaksi” (yksikössä), voisi itse asiassa olla apostoleiden ja muiden seuraajien opetuksia, myös suullisia.

K: Sisältävätkö evankeliumit tarkalleen ja todellisuudessa sen, mitä Herra Jeesus sanoi tai teki?

V: Ne ovat yhteenvetoja ja parafraaseja. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumin luvuissa 5–7 olevassa Vuorisaarnaassa Jeesuksella oli todennäköisesti käytettävissään pitkä aika saarnata. Silti tämän voi lukea alle viidessätoista minuutissa. Tietenkin Jeesus todennäköisesti toisti asioita myöhemmissä saarnoissaan, mutta evankelistat eivät toistaneet niitä joka kerta. Kristityille tärkeää on kuitenkin se viesti ja merkitys, jota Jeesus opetti, eivätkä varsinaiset tavut ja sanat.

K: Mikä on se ”Jeesuksen sanontojen kokoelma”, jonka sanotaan olleen evankelistojen tukena heidän kirjoittaessaan evankeliumejaan?

V: Uudessa testamentissa ei mainita mitään ”sanojen kokoelmaa”. Ehkä ajattelet sitä, mitä Luukas kirjoitti. Myös Johannes kirjoitti kaksi asiaa, joita voitaisiin pitää hieman merkityksellisinä.

Luukas 1:1–4: ”Monet ovat ryhtyneet laatimaan kertomusta niistä tapahtumista, jotka ovat toteutuneet keskuudessamme, juuri niin kuin ne on meille välitetty alkuperäisiltä silminnäkijöiltä ja sanan palvelijoilta. Siksi, kun olen huolellisesti tutkinut kaiken alusta alkaen, minustakin tuntui hyvältä kirjoittaa sinulle, erinomainen Teofilus, järjestelmällinen kertomus, jotta voisit tietää niiden asioiden varmuuden, joita sinulle on opetettu.”

Johanneksen evankeliumi 20:30–31: ”Jeesus teki vielä monia muita ihmeitä opetuslastensa edessä, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan. Mutta nämä on kirjoitettu, jotta te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja jotta uskomalla teillä olisi elämä hänen nimessään.”

1. Johanneksen kirje 1:1–4 ”Se, mikä oli alusta alkaen, mitä olemme kuulleet, mitä olemme nähneet omin silmin, mitä olemme katsoneet ja koskeneet omin käsin – se on elämän Sana. Ja tämä on se elämä, joka on tullut ilmi; me olemme nähneet sen ja todistaneet siitä, ja me julistamme teille iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja joka on tullut ilmi meille. Me julistamme teille sitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet, jotta tekin saisitte olla yhteydessä meidän kanssamme. Ja tämä meidän yhteytemme on Isän ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa. Me kirjoitamme nämä asiat, jotta ilomme olisi täydellinen.”

K: Professori on antanut minulle luvan pitää 75 minuutin esitelmän aiheesta ”Historiallinen Jeesus”. Tutkimuksissani olen törmännyt muutamaan väitteeseen, joihin en oikein tiedä miten suhtautua, ja mietin, olisiko teillä mitään näkemyksiä asiasta!

1) Emme tiedä, oliko alkuperäiset käsikirjoitukset kirjoitettu kreikaksi, sillä vanhimmat asiakirjat ovat [väitetysti] peräisin muutaman sadan vuoden ajalta jKr. Ne saattoivat olla käännettyjä jostakin muusta kielestä, ja siinä yhteydessä saattoi syntyä virheitä.

2) Jeesus ei ehkä puhunut kreikkaa. Se tarkoittaisi, että Uuden testamentin kirjoittajien (tai kääntäjien) oli tulkittava hänen sanansa omalla tavallaan ja käännettävä ne sitten (ei välttämättä oikein).

Onko olemassa tietoa Palestiinan hellenisoitumisesta Jeesuksen aikana, mikä voisi viitata siihen, että Uuden testamentin kirjoittajat todellakin kirjoittivat kreikaksi? Jeesus puhui todennäköisesti arameaa, joten miten selittäisit sen, että hänen sanomansa on virheetöntä? Jos kirjoittajat kirjoittivat arameaa tai jotakin muuta kieltä, miten voimme todistaa (tai ainakin osoittaa ilman kohtuullista epäilystä), että teksti on käännetty ja välitetty
tarkasti vuosisatojen kuluessa?

Jos tiedät lähteitä, joihin voisit ohjata minut, se olisi hienoa. Tai jos olet jo pohtinut tätä asiaa, kuulisin mielelläni johtopäätöksesi. Uskon Jumalan suvereenisuuteen ja Hänen kykyynsä suojella Sanaansa, mutta selitykset siitä, miten Hän on tämän tehnyt, auttaisivat ehdottomasti!

V: Tässä näyttää olevan neljä perusasiaa:
1. Mitä Jeesus sanoi

2. Millä kielellä evankeliumit on kirjoitettu

3. Todistus evankeliumien luotettavuudesta

4. Jeesuksen opetusten virheetön kirjaaminen

1. Mitä Jeesus sanoi

Tiedämme, että Jeesus puhui arameaa, koska hän lausui joitakin lauseita arameaksi. (Matteus 5:22 jne.) Kun Jeesus puhui ristillä: ”Eloi, Eloi, Lama Sabathchani”, jotkut luulivat hänen kutsuvan Eliaa, koska he eivät tienneet arameaa, vaikka kaikki roomalaiset olisivat tienneet kreikkaa ja latinaa. Alueella, jossa Jeesus kasvoi, monet puhuivat hepreaa, arameaa ja kreikkaa. Esimerkiksi Galileanmeren pohjoispuolella ja koko itäpuolella puhuttiin kreikkaa. Siksi Pilatus käski kirjoittaa Jeesuksen pään yläpuolelle olevan kyltin kolmella kielellä.

Lisäksi monilla juutalaisilla oli tuolloin sekä juutalainen että kreikkalainen tai roomalainen nimi. Simon Pietarin lisäksi Apostolien teoissa 15:22 mainitaan Joosef Barsabbas ja Juudas Barsabbas; Kolossalaiskirjeen 4:11:ssä Jeesus kutsutaan Justukseksi, Apostolien teoissa 4:36 Joosefia kutsutaan Barnabaksiksi ja Apostolien teoissa 12:12 Johannes Markusta.

2. Millä kielillä evankeliumit kirjoitettiin

Evankeliumien osalta meillä on apostoli Johanneksen opetuslapsen Papiaan todistus. Kirkkohistorioitsija Eusebiuksen säilyttämän tiedon mukaan Papias sanoi, että Matteuksen evankeliumi kirjoitettiin alun perin heprealaisten kielellä (hepreaksi tai arameaksi). Varhaiskristityt puhuivat pääasiassa kreikkaa, vaikka juutalaisuudesta kääntyneet puhuivat myös hepreaa ja arameaa.

3. Todistus evankeliumien luotettavuudesta

Olen kuullut monien sanovan, että vanhimmat täydelliset (tai lähes täydelliset) Uuden testamentin tekstit, jotka meillä on, ovat peräisin noin vuodelta 350 jKr. Tämä ” ” menee kuitenkin ohi asian ytimen. Suurin osa evankeliumien jakeista on säilynyt paljon aikaisemmilta ajoilta. Esimerkiksi vuoteen 200 jKr. asti on säilynyt käsikirjoituksia, jotka sisältävät 71 % Luukkaan evankeliumin jakeista (818 jakeesta 1151:stä). Ne ovat: Luuk. 1:58–59; 1:52–2:1; 2:6–7; 3:8–4:2; 4:29–32; 4:34–5:10; 5:30–7:32; 7:35–39, 41–43; 7:46–9:2; 9:4–17:15; 17:19–18:18; 22:4–24:53.

Johanneksen evankeliumin osalta varhaisin käsikirjoitus, joka meillä on nykyään, on p52, joka on peräisin vuosilta 100–150 jKr. Muut varhaiset käsikirjoitukset ovat peräisin vuoteen 200 jKr. asti (p45, p66, p75, p90). Nämä käsikirjoitukset sisältävät yhdessä p52:n kanssa 855 Johanneksen evankeliumin 878 jakeesta (97 %). Niihin kuuluvat jakeet 1:1–14:30; 15:2–26; 16:2–4, 6–7, 10–33; 17:1–20:20; 20:22, 23, 25–31; 21:1–9, 12, 17.

Älä unohda varhaiskirkon ja muita kirjoituksia. Varhaisimmat käytettävissämme olevat ei-raamatulliset kristilliset kirjoitukset ovat Ensimmäinen Klemensin kirje (korinttilaisille) vuosilta 96–98 jKr., jossa siteerataan laajasti Heprealaiskirjeen lisäksi muita kirjoja, sekä Hermaksen Paimen noin vuosilta 115–155 jKr. Diatessaron on sanasta sanaan laadittu yhteenveto, joka kattaa noin 79 % evankeliumien jakeista ja jonka kirjoitti enkratiittinen gnostikko Tatianus noin vuonna 172 jKr.

4. Jeesuksen opetusten virheetön tallennus

Alkuperäiset tekstit olivat vain parafraaseja Jeesuksen opetuksista. Kun Jeesus opetti väkijoukkoa tuntikausia, ja voimme lukea hänen sanansa viidestä kappaleesta, on selvää, ettei kyseessä ollut sanasta sanaan -kirjoitus. Kristillisellä virheettömyysopilla on viisi perusosaa:
1. Raamattu alkuperäisissä käsikirjoituksissaan on oikea kaikessa, mistä se puhuu.

2. Meidän on ymmärrettävä asiayhteys; runous on runoutta, kertomus on kertomusta, voimme ymmärtää kielikuvia ja kielellisiä ilmaisuja jne.
3. Jumalalla oli vapaus ”käyttää omia kynänsä” Raamatun kirjoittamisessa, ja nämä kynät olivat ihmisiä, jotka kirjoittivat sanat. Siksi eri ihmiskirjoittajien kirjoittamilla kirjoilla on erilainen tyyli, ja se on hyvä asia; Jumalan totuus loistaa niiden kaikkien läpi.

4. Virheettömästi on kirjoitettu merkitys, ei välttämättä jokainen sana.

5. Nykyisin säilyneissä Raamatun käsikirjoituksissa on joitakin vaihteluita ja virheitä, mutta Jumalan sana on säilynyt ilman merkittäviä virheitä, jotka muuttaisivat kristillistä oppia, uskoa tai käytäntöä.
Lisätietoja löytyy osoitteesta http://www.biblequery.org/NewTestamentManuscripts.html.

K: Oliko Galileassa paljon juutalaisia?

V: Galilean alue on noin 70 x 40 mailia eli 113 x 64 kilometriä. Makkabealaisten aikana vuonna 164 eKr. Galilean väestö oli niin pieni, että koko väestö voitiin siirtää Juudeaan suojelua varten. Jeesuksen aikana väestö oli jo paljon suurempi; Josephus kirjoittaa teoksissaan *Elämä* 235, 45 ja *Juutalaisten sodat* 3. kirjan osioissa 41–43, että Galileassa oli 204 kaupunkia ja kylää, joista jokaisessa asui vähintään 15 000 asukasta. Väestöön kuului kuitenkin myös monia ei-juutalaisia, jotka Seleukidit olivat asuttaneet Galileaan, sekä kreikkaa puhuvia ei-juutalaisia, jotka olivat päättäneet muuttaa sinne.

K: Skeptikko Bart Ehrman kirjoittaa: ”Meillä on jonkin verran tietoa siitä, mitä merkitsi olla alemman luokan talonpoika Palestiinan maaseudulla ensimmäisellä vuosisadalla. Yksi asia, mitä se merkitsi, oli se, että oli lähes varmasti lukutaidoton. Jeesus itse oli hyvin poikkeuksellinen siinä mielessä, että hän ilmeisesti osasi lukea (Luukas 4:16–20), mutta mikään ei viittaa siihen, että hän osaisi kirjoittaa… Kuinka moni osasi lukea? Lukutaidottomuus oli yleistä koko Rooman valtakunnassa. Parhaimmillaankin ehkä 10 prosenttia väestöstä oli suurin piirtein lukutaitoisia. Ja tuo 10 prosenttia edusti vapaa-ajan viettäviä luokkia… Mikään evankeliumeissa tai Apostolien teoissa ei viittaa siihen, että Jeesuksen seuraajat osasivat lukea, puhumattakaan kirjoittamisesta. Itse asiassa Apostolien teoissa on kertomus, jossa Pietarin ja Johanneksen sanotaan olevan ”kirjoitustaidottomia” (Apostolien teot 4:13) – antiikin sana lukutaidottomalle.” (Jesus, Interrupted, s. 105–106). Tämä on samankaltainen kuin Ehrmanin teoksessa Lost Christianities, s. 203.

V: Se, kuinka suuri osuus Rooman valtakunnan (Espanjan, Britannian, Saksan jne.) väestöstä oli lukutaidottomia, on merkityksetöntä; merkitystä on sillä, kuinka suuri osuus juutalaisista Juudeassa ja Galileassa oli koulutettuja. Juutalaisilla oli huomattavasti korkeampi koulutustaso kuin useimmilla muilla kansoilla Rooman valtakunnassa. Kukaan ei pitänyt epätavallisena sitä, että Johannes Kastajan isä Sakarias osasi kirjoittaa. Se, että sanhedrin syytti Pietaria ja Johannesia kouluttamattomiksi, ei tarkoita, että asia olisi ollut niin tai että he eivät olisi osanneet kirjoittaa lainkaan.

5. Mooseksen kirjan 6:9 käskee israelilaisia kirjoittamaan lait talojensa ovenpieleen ja porteilleen. Luulevatko epäilijät, että lähes kukaan juutalaisista ei noudattanut omaa lakiaan?

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Deir ’Allassa Jordanin laaksossa arkeologit löysivät koulupojan kirjoitusharjoituksen, jossa mainittiin kolme kertaa Beorin poika Bileam. Sen radiohiiliajoitus oli 800/760 eKr.

K: Mitä englanninkielinen sana ”synoptic” tarkoittaa?

V: Wycliffe Bible Dictionary -teoksessa (s. 723) sanotaan: ”synoptic tulee kreikan sanoista syn (yhdessä) ja opsis (näkymä, näkökulma)”, samoin kuin The NIV Study Bible -teoksessa (s. 1437). Vastaavasti The New International Dictionary of the Bible -teoksessa (s. 399) todetaan, että kreikkalainen sana synoptikos tarkoittaa ”nähdä kokonaisuus yhdessä, muodostaa kattava näkemys”.

Tämän vastakohtana skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 770) väittää, että sana ”synoptic” juontuu kreikkalaisesta sanasta, joka tarkoittaa ”yksisilmäinen”, koska kukin kolmesta synoptisesta evankeliumista kertoo Jeesuksen tarinan omasta näkökulmastaan. Ehkä hän sekoitti sanan ”syn/sun” sanaan ”mono”, joka tarkoittaa ”yksi”.

Strongin konkordanssissa sanalle ”sun” (4862) sanotaan: ”ensisijainen prepositio, joka ilmaisee yhdistymistä; yhdessä tai yhdessä (mutta paljon läheisemmin kuin 3326 tai 3844), eli yhteyden, kumppanuuden, prosessin, samankaltaisuuden, omistuksen, välineellisyyden, lisäyksen jne. kautta” – vieressä, kanssa. Yhdistelmissä sillä on samankaltaisia käyttötarkoituksia, mukaan lukien täydellisyys.”

K: Mikä neljästä evankeliumista kirjoitettiin ensimmäisenä?

V: Kristittyjen keskuudessa yleisin näkemys on, että se oli Markus, vaikka onkin arvostettuja raamatuntutkijoita, jotka uskovat sen olleen Matteus tai Luukas. Teoksessa *Bible Knowledge Commentary: New Testament*, s. 98, sanotaan: ”Jokinlainen kirjallinen riippuvuus näyttää olevan ainoa tapa selittää riittävällä tavalla synoptisten evankeliumien välinen läheinen suhde. Markuksen ensisijaisuus -teoria, vaikkakaan se ei ole ongelmaton, selittää parhaiten tapahtumien perusrakenteen ja synoptisten evankeliumien yksityiskohtaiset yhtäläisyydet. Erot johtuvat todennäköisesti suullisten ja kirjallisten perinteiden yhdistelmästä, joita Matteus ja Luukas käyttivät itsenäisesti Markuksen lisäksi.”

Skeptinen teos *Asimov’s Guide to the Bible* (s. 770) toteaa, että Matteuksen evankeliumi mainittiin ensimmäisenä, koska sen ajateltiin olevan ensimmäinen, mutta nykyään yleisesti katsotaan, että se oli Markuksen evankeliumi. (s. 770, s. 903) Asimov mainitsee kuitenkin sivulla 771 myös, että Papias kirjoitti, että Matteuksen evankeliumi oli alun perin kirjoitettu hepreaksi [arameaksi?]. On mahdollista, että Matteuksen evankeliumi kirjoitettiin ensin arameaksi, Markus käytti sitä ensisijaisena lähteenä evankeliumiaan laatiessaan ja myöhemmin Matteuksen evankeliumi käännettiin sanasta sanaan.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Markuksen evankeliumin (lyhyempi loppu) 661 jakeesta 600 on samankaltaisia kuin Matteuksen evankeliumin jakeet, 350 on samankaltaisia kuin Luukkaan evankeliumin jakeet ja vain 31 ei esiinny missään muualla.

K: Mitä ovat apokryfiset evankeliumit? Miksi niitä ei hyväksytä, vaikka tiedämme, että kirkkoisät ja kirkon perinteet luottivat niihin ja lainasivat niitä, erityisesti kirkon juhlissa ja rituaaleissa?

V: Kysymyksen viimeinen osa on tosiasiallisesti virheellinen. Kirkkoisät ja kirkon perinteet eivät luottaneet niihin, eivätkä he käyttäneet niitä kirkon juhlissa ja rituaaleissa, ellei kysymyksessä ole kyse gnostilaisista uskonnoista eikä kristinuskosta.

Ainoat myönteiset maininnat ovat, että 2. Klemensin kirje ja Aleksandrian Klemens mainitsevat egyptiläisten evankeliumin, ja Aleksandrian Klemens mainitsee heprealaisten evankeliumin. Muista evankeliumeista ei ole olemassa muita myönteisissä yhteyksissä esiintyviä esinikeneiläisiä kristillisiä mainintoja. Kirkkoisät kuitenkin mainitsivat ja lainasivat seuraavia teoksia todeten niiden olevan vääriä. Irenaeus puhuu väärää Totuuden evankeliumia vastaan. Hippolytos puhuu egyptiläisten evankeliumia ja Tuomaksen evankeliumia (sekä muita teoksia) vastaan. Siksi ei olisi oikeudenmukaista väittää, että varhais iset kirkkoisät ”luottivat niihin”, kun monia niistä ei ollut vielä kirjoitettu ja he puhuivat muita harhaoppisia kirjoituksia vastaan.

Lopuksi voidaan todeta, että varhaiset kristityt eivät hyväksyneet eivätkä hylänneet monia apokryfisiä evankeliumeja, koska nämä apokryfiset evankeliumit kirjoitettiin vasta vuosisatoja myöhemmin. Esimerkiksi Nikodemuksen evankeliumi kirjoitettiin noin vuosina 405–439 jKr., ja Marian syntymän evankeliumi kirjoitettiin vuoden 625 jKr. jälkeen.

K: Mitä ovat ”Lapsuuden evankeliumi”, ”Totuuden evankeliumi”, ”Heprealaisien evankeliumi”, ”Ebionilaisten evankeliumi”, ”Tuomaksen evankeliumi” ja ”Pietarin evankeliumi”?

V: Nämä ovat apokryfisiä evankeliumeja, jotka eri henkilöt ovat kirjoittaneet kauan tapahtumien jälkeen.

Seuraavassa on luettelo joistakin evankeliumeista ja niiden kirjoitusajankohdista.

Marian evankeliumi (2. tai 6. vuosisata)

Pietarin evankeliumi (180–190 jKr.)

Tuomaksen evankeliumi. Gnostilaisten harhaoppisten kirjoittama väärennös on todennäköisesti syntynyt vuosien 188 ja 235 jKr. välillä. Lyonilainen Irenaeus (182–188 jKr.), joka kuvasi tyhjentävästi kaikkia tunnettuja kirjoja ja harhaoppeja, ei mainitse sitä lainkaan, mutta hänen oppilaansa Hippolytus, joka kirjoitti vuosina 222–235/236 jKr., mainitsee sen.

Nikodemuksen evankeliumi (405–439 jKr.)

Marian syntymän evankeliumi (j.Kr. 625 jälkeen)

Muslimimaailmassa oli yli 200 000 hadithia Muhammedista. Muslimitutkijat pitävät valtaosaa niistä väärennöksinä tai parhaimmillaankin epäluotettavina. Bukhari seuloi nämä ja valitsi luotettaviksi vain 7 275.

Aivan kuten druusit, jezidit, alaviitit ja muut ryhmät, myös gnostikoilla oli omat kirjansa. Gnostikoita oli ainakin kolmekymmentä ryhmää, joten heillä oli paljon kirjoja, joita he pitivät pyhinä kirjoina. Totuuden evankeliumi, Tuomaksen evankeliumi ja Pietarin evankeliumi olivat joitakin niistä.

Mitään ”Ebionilaisten evankeliumia” -nimistä kirjaa ei ollut olemassa. Harhaoppisilla ebionilaisilla, jotka väittivät, että Jeesus oli Jumalan Poika vain nimellisesti ja kunnioituksen vuoksi, oli käytössään Klemensin saarnat, Klemensin tunnustukset ja muutama muu kirja.

K: Mitkä ovat evankeliumeissa esiintyvät messiaaniset profetiat?

V: Nämä ovat profetioita, jotka Jumala antoi, jotta Jumalan kansa pystyisi selvästi tunnistamaan Messiaan. Tässä on monia niistä.

Kuka Messias on?

Juudan heimosta (1. Mooseksen kirja 49:10; Matteuksen evankeliumi 1:2; Luukkaan evankeliumi 3:23,33; Heprealaiskirje 7:14).

Jesseen sukua (Jesaja 11:1; Matteus 1:6; Luukas 3:23,32).

Daavidin jälkeläinen (Jeremia 23:5; Luukas 3:31; Matteus 1:1; 9:27; Markus 10:47–48; Johannes 7:42; Apostolien teot 13:22–23; Ilmestyskirja 22:16). Monissa juutalaisissa Talmud-teoksissa sanotaan, että Messias tulee Daavidin suvusta.

Melkisedekin jälkeinen pappi (Psalmi 110:4; Heprealaiskirje 5:6).

Jumalan Poika (Psalmi 2:7; Matteus 3:17; 16:16–17; 27:54; Markus 9:7; Luukas 9:35; Johannes 1:34; Apostolien teot 13:33; Heprealaiskirje 5:5).

Herra sanoi minun Herralle (Psalmi 110:1; Matteus 22:43–45; Markus 12:36–37; Luukas 2:11; 20:42–44). Midrash Tehillim, Psalmit-kommentaari (200–500 jKr.), tunnustaa Psalmin 110 messiaaniseksi

Kutsutaan nimellä ”Jumala meidän kanssamme” (Jesaja 7:14; Matteus 1:23; Luukas 7:16; ~Johannes 20:28).

Lapsi, jota kutsutaan Mahtavaksi Jumalaksi, Rauhanruhtinaaksi jne. (Jesaja 9:6). Tämä on messiaaninen viittaus Jemeniläisen midrashin 349–350 ja Pereq Shalomin s. 101 mukaan

Naisen jälkeläinen murskaa Saatanan pään (1. Mooseksen kirja 3:15). Tämä on messiaanista Targum Pseudo-Jonathanin mukaan

Syntynyt neitsyestä (kaksinkertainen täyttyminen) (Jesaja 7:14; Matteus 1:18,25; Luukas 1:26–35). Neitsyt Septuagintan mukaan

Missä Messias on?

Syntyy Betlehemissä Juudassa (Miika 5:2; Matteus 2:1,5–8; Johannes 7:42; Luukas 2:4–7). Targum Jesaja sanoo, että tämä on messiaaninen viittaus.

Toimii Galileassa (Jesaja 9:1–2; Matteus 4:12–16; Markus 1:14; Luukas 4:31; Johannes 4:43).

Saapuu Jerusalemin temppeliin (Malakia 3:1; Matteus 21:12; Markus 11:15)

Milloin Messias tulee?

Valtikka ei poistu (1. Mooseksen kirja 49:10; Luuk. 3:23,33). Tämä on messiaanista Babylonian ja Jerusalemin Talmudien, Targum Jonathanin, Targum Pseudo-Jonathanin, Targum Onkelosin, Kuolleenmeren kääröjen kommentaarin ja arameankielisen Targumin mukaan. Juutalaiset menettivät oikeuden teloittaa ihmisiä vuonna 11 jKr. Babylonian Talmudin Sanhedrin-luvun 4 mukaan.

Israel on hylätty, kunnes Messias tulee (Miika 5:3).

Ennen temppelin tuhoa (vuonna 70 jKr.) (Malakia 3:1).

Edelläkävijän jälkeen (Jesaja 40:3; Matteus 3:1–3; 11:10; Luukas 1:17; Johannes 1:23).

Tapettiin vuonna 32/33 jKr. (Daniel 9:20–27 + Nehemia 2:1–10 (445/444 eKr.)). Tämä on messiaanista Maimonideen mukaan teoksessa Igeret Teiman sekä rabbi Moses Abraham Levin mukaan teoksessa The Messiah of the Targums, Talmuds and Rabbinical Writers

Mitä Messias tekee?

Ihmeiden teko (Jesaja 35:5,6a; Matteus 9:6-7,22,32-35; 11:4-6; 12:13; Johannes 5:5-9; 9:6-11 jne.)

Kantoi meidän sairauksiamme (Jesaja 53:4; Matteus 8:17; Markus 2:10–12; Luukas 5:13; Johannes 5:5–9).

Opettaa vertauksin (Psalmi 78:2; Matteus 13:34).

Saapui kuninkaana aasin selässä (Sakarja 9:9; Markus 11:2–10; Luukas 19:35–37; Matteus 21:5–9; Johannes 12:15).

Kompastuskivestä kulmakiveksi (Psalmi 118:22–23; Jesaja 8:14–15; 28:16; Matteus 21:42; Markus 12:10–11; 1. Piet. 2:6–8; Apostolien teot 4:11).

Ei hylätty kuolemaan (Psalmi 16:8–11; 30:3; Apostolien teot 2:31; 13:33; Markus 16:6; Matteus 28:6; Luukas 24:46).

Kiihko Isänsä temppeliä kohtaan (Psalmi 69:9; Johanneksen evankeliumi 2:17).

Herran Henki on hänen päällään (Jesaja 11:2; Matt. 3:16; Mark. 1:10–11; Luuk. 4:15–21, 32; Joh. 1:32). Tämä on messiaanista Targum Jesajan ja Babylonian Talmudin mukaan

Matteuksen evankeliumi osoittaa, että Kristuksen elämä on rinnastettavissa israelilaiskansan kohtaloon (Jeremia 31:15 ja Matteus 2:18, Hoosea 11:1 ja Matteus 2:15, Jesaja 9:1,2 ja Matteus 4:15–16; jne.).

Kansan reaktiot

Vihattu ilman syytä (Psalmi 35:19; 69:4; Jesaja 49:7; Joh. 15:25).

Jotkut juonivat Jeesuksen tuhoa (Psalmi 38:12; Markus 11:18).

Ystävän pettäminen (Psalmi 41:9; Matteus 10:4; 26:48–50; Markus 14:43–44; Luukas 22:47–48; Johannes 18:3,5).

Hänen oma kansansa hylkäsi hänet (Jesaja 53:3–4; Psalmi 69:8; Johanneksen evankeliumi 1:11; 7:5; Matteuksen evankeliumi 21:42–44).

Annoivat hänelle katkeruutta juomaksi (Psalmi 69:21; Matteus 27:48).

Jopa ystävät pysyivät kaukana (Psalmi 38:11; Matteus 27:55; Markus 15:40; Luukas 23:49).

Kun paimen lyö, lampaat hajaantuvat (Sakarja 13:7; Markus 14:27,50; Matteus 26:31).

Hallituksen hylkäämä (Psalmi 2:1–2; Apostolien teot 4:25–28).

Kuinka Messias kuolee?

Myydään 30 hopeakolikon hintaan (Sakarja 11:12–13; Matteus 26:15).

Kolikot heitettiin, ei asetettiin, temppeliin (Sakarja 11:13b; Matteus 27:5a).

Raha savenvalajalle (Sakarja 11:13; Matteus 27:7).

Viedään epäoikeudenmukaisesti pois (Jesaja 53:7–8; Matteus 26:60; Markus 14:55; Luukas 23:4).

Vääriä todistajia (Psalmi 35:11; Matteus 26:60).

Hiljaisuus syyttäjiensä edessä (Psalmi 38:13–14; Jesaja 53:7; Matteus 27:12).

Kysyi, miksi Jumala hylkäsi hänet (Psalmi 22:1; Matteus 27:46; Markus 15:34).

Pilkattiin (Psalmi 22:7,8; Matteus 27:31,39; Markus 15:31–32).

Sydän kuin vaha (Psalmi 22:14b; Johannes 19:34).

Lävistettiin meidän puolestamme (Psalmi 22:16; Jesaja 53:5; Sakarja 12:10; Matteus 27:26; Johannes 19:34).

Ihmiset tuijottivat häntä (Psalmi 22:17; Luukas 23:35).

Hänen vaatteistaan heittivät arpaa (Psalmi 22:18; Markus 15:24; Luukas 23:34; Johannes 19:23,24).

Yhtään luuta ei murtunut (Psalmi 22:17; Psalmi 34:20; Johanneksen evankeliumi 19:33).

Häntä lyötiin ja syljettiin (Jesaja 50:6; Miika 5:1; Matteus 26:67; Luukas 22:63).

Hänet surmattiin rikollisten joukossa (Jesaja 53:12; Matteus 27:38; Markus 15:27).

Rukoili rikollisten puolesta (Jesaja 53:12b; Luukas 23:34).

Haudattiin rikkaan miehen hautaansa (Jesaja 53:9; Matteus 27:57–60).

Kantoi syntimme sovitusuhrina (Jesaja 53:5,6,10-12; Johannes 1:29; 1. Korinttilaisille 15:3; 1. Johanneksen 2:2; 4:10).

Jeesus kuoli psalmin sanat huulillaan (Psalmi 31:5; Luukas 23:46).

K: Mitä nimi ”Betlehem” tarkoittaa Matt. 2:1, 5–8; Luuk. 2:4–7; Joh. 7:42?

V: Betlehem tarkoittaa ”leivän taloa” Wycliffe Bible Dictionaryn (s. 225) mukaan.

Betlehem Juudeassa on hyvin vanha kaupunki, joka oli olemassa jo ennen israelilaisia. 1. Mooseksen kirjan 35:19 sanoo: ”Niin Raakel kuoli ja haudattiin Efratin tien varrella” (eli Betlehemissä Juudeassa). 1. Mooseksen kirjan 48:7 sanoo samankaltaisesti. Betlehemia kutsuttiin siis alun perin Efratiksi, ja siksi Miikan kirjassa 5:2 kaupunkia kutsutaan nimellä ”Betlehem Efrata”.

Amarna-kirjeissä, jotka kanaanilaiset kirjoittivat Egyptiin hieman vuoden 1400 eKr. jälkeen Joosuan aikana, mainitaan, että ”Bit-Lahmi” oli siirtynyt ’apiru-kansan’ haltuun, kuten Wycliffe Dictionary of Biblical Archaeology -teoksessa s. 142 ja Wycliffe Bible Dictionary -teoksessa s. 225 todetaan, joissa viitataan ANET-teokseen s. 489.

Muuten, Joosuan kirjan 19:15 mukaan Sebulonin alueella sijaitsee myös toinen, pohjoisempi kaupunki nimeltä Betlehem.

K: Skeptikko Bart Ehrman väittää: ”Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa ei ole mitään viitteitä siitä, että Jeesus olisi ollut olemassa ennen syntymäänsä.” (Jesus, Interrupted, s. 75; myös Jesus, Interrupted, s. 103)

V: Miika 5:2, jota Matteus lainaa luvussa 2:6, sanoo, että Messiaan alkuperä ”on muinaisista ajoista” masoreettisessa tekstissä tai ”alusta asti, jopa ikuisuudesta” kreikkalaisessa Septuaginta-käännöksessä. Matteuksen evankeliumissa kirjoittajat jättävät joitakin osia pois, mukaan lukien sen osan, joka koskee muinaisista ajoista, mutta lähes kuka tahansa juutalainen rabbi tunnistaisi tämän jakeen loput.

Matteuksen evankeliumin 23:37 ja Luukkaan evankeliumin 13:34 kohdissa Jeesus sanoo: ”Oi Jerusalem, Jerusalem, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka sinulle on lähetetty! Kuinka usein olenkaan halunnut koota lapsesi yhteen, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle, mutta sinä et ole halunnut!” Tämä sanottiin vain muutama päivä voitokkaasta saapumisesta, kun Jerusalem oli tullut toivottamaan Jeesuksen tervetulleeksi. Milloin siis Jeesuksen maallisessa palvelutyössä, ennen tätä hetkeä, Jerusalemille annettiin mahdollisuus tulla koottuksi Jeesuksen alle? Vastaus on tietysti: ei koskaan. Matteus ja Luukas (ja Jeesus) olivat varmasti ajatelleet aikaa, jolloin Jeesus oli olemassa ennen syntymäänsä, jolloin profeetat, joiden lähettämiseen Jeesus oli osallistunut Jerusalemiin, surmattiin.

K: Skeptikko Bart Ehrman sanoo: ”On kuitenkin silmiinpistävää, että Markuksen evankeliumissa Jeesus ei koskaan viittaa itseensä jumalallisena olentona, jonakin, joka oli olemassa jo ennen, tai jonakin, joka olisi missään mielessä Jumalan veroinen. Markuksen evankeliumissa hän ei ole Jumala eikä hän väitä olevansa sitä.” Jesus, Interrupted, s. 79

V: Markuksen evankeliumin 2:5–12 (samoin kuin Matteuksen 9:2–6 ja Luukkaan 5:20–23) mukaan vain Jumala voi antaa anteeksi syntejä, mutta Jeesus antoi anteeksi halvaantuneen synnit. Kun Jeesusta syytettiin siitä, että hän teki vain sitä, mitä Jumala voi tehdä, Jeesus ei sanonut, että hän vain julisti Jumalan anteeksiantoa, eikä hän kiistänyt heidän olettamustaan. Sen sijaan hän sanoi ja osoitti, että hänellä itsellään oli valta antaa anteeksi syntejä.

K: Matteuksen evankeliumin 12:30 ja Markuksen evankeliumin 9:40 kohdista skeptikko Bart Ehrman kirjoittaa: ”Matteuksen evankeliumissa Jeesus julistaa: ’Joka ei ole minun kanssani, on minua vastaan.’ Markuksen evankeliumissa hän sanoo: ’Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme.’ Sanoiko hän molemmat asiat? Voiko hän tarkoittaa molempia asioita? Kuinka molemmat voivat olla totta samanaikaisesti? Vai onko mahdollista, että joku evankelistojen kirjoittajista sekoitti asiat?” Jesus, Interrupted, s. 41

V: Suoraan sanottuna en ymmärrä lainkaan, miten Ehrman voisi pitää tätä ristiriitana. Tietenkin molemmat voivat olla totta. Tietenkin Jeesus voi sanoa erilaisia mutta toisiaan täydentäviä asioita eri tilanteissa eri päivinä ilman, että hän olisi ristiriidassa itsensä kanssa. Matteuksen evankeliumissa 12:22–37 (vastaa Markuksen evankeliumia 3:20–29) tämä tapahtuu, kun Jeesuksen eteen tuodaan riivattu mies. Paljon myöhemmin, aivan eri tilanteessa, Markuksen evankeliumin 9:38–41:ssä Jeesukselle kerrotaan jostakusta toisesta, joka karkottaa riivaajia. Ehkä Ehrman piti jotenkin ristiriitaisena sitä, että jos joku olisi Jeesusta vastaan, hän voisi olla myös Hänen seuraajiaan vastaan, tai päinvastoin. Mutta Jeesus ennusti Johanneksen evankeliumin 16:3:ssa, että Hänen seuraajiaan vainotaan ja tapetaan, koska vainoajat eivät tunne Isää eivätkä Jeesusta. Jeesus totesi Johanneksen evankeliumissa 15:18–21: ”Jos maailma vihaa teitä, tiedätte, että se on vihannut minua ensin. Jos te olisitte maailmasta, se rakastaisi teitä omina. Mutta maailma vihaa teitä, koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen valinnut teidät maailmasta. Muistakaa sana, jonka minä teille puhuin: ’Kukaan palvelija ei ole suurempi kuin isäntänsä.’ Jos he vainosivat minua, he vainosivat myös teitä; jos he noudattivat minun sanaani, he noudattavat myös teidän sanaanne. Mutta he kohtelevat teitä näin minun nimeni tähden.” (BSB) Jeesus samaisti itsensä läheisesti seuraajiinsa Matteuksen evankeliumin 25:34–46 lampaiden ja vuohien vertauksessa. Johanneksen evankeliumin 15:1–8:ssa Jeesus sanoo, että me olemme hänessä, kuten oksat ovat yhteydessä viiniköynnökseen.

K: Miksi Joh. 2:19:ssä Jeesus sanoi: ”Tuhoakaa tämä temppeli, niin minä kolmessa päivässä rakennan sen uudelleen”, kun taas Matt. 26:61b:ssa ja Mark. 14:58:ssa väitetään, että Jeesus sanoi sen väärin, kuten skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 976) esittää?

V: Jeesus todellakin sanoi niin Joh. 2:19:ssä, eikä Matt. 26:61b:ssä eikä Mark. 14:58:ssa sanota, että olisi väärin, että Jeesus sanoi niin. Niissä kerrotaan, että Jeesuksen syyttäjät muistivat tämän ja käyttivät sitä Jeesuksen syyttämiseen. Mutta Asimov vain keksii, että he sanoivat sen olevan väärin.

K: Matteuksen evankeliumin 17:1–9 ja Markuksen evankeliumin 9:2–9 mukaan tuntuu siltä, että Jeesus nousi korkealle vuorelle tarkoituksenaan kirkastua, kun taas Luukkaan evankeliumissa todetaan, että Jeesus nousi vuorelle rukoilemaan ja kirkastuminen tapahtui hänen rukoillessaan (Luuk. 9:28–36). Miten tämä selittyy?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

a) Itse asiassa ei ainoastaan Luukas, vaan myöskään Matteus tai Markus sanoneet, että Jeesus nousi vuorelle kirkastuakseen. He eivät mainitse lainkaan edes sitä, tiesikö Jeesus etukäteen, että Hän kirkastuisi.

b) Toiseksi: rukous ei ole rituaali! Rukous on vuoropuhelua taivaassa olevan Jumalan kanssa. Jeesus rukoili Isää, enkä voi kuvitella, että Jeesus olisi kirkastunut sanomatta mitään Isälle.

K: Miten Johannes Kastaja täytti Elian profetian Matt. 17:12:ssa ja Mark. 9:11–13:ssa? Oliko hän Elian reinkarnaatio?

V: Ei. Jeesuksen ensimmäisessä tulemisessa Johannesilla oli Elian tarkoitus ja tehtävä. Tietenkin Elia (ei Johannes) itse ilmestyi hetkeksi kirkastumisen yhteydessä. Monet ajattelevat, että Elia on yksi kahdesta todistajasta juuri ennen seitsemättä pasunaa Ilmestyskirjan 11:3–12:ssa.

Ensimmäinen kirjailija, jonka tiedetään käsitteleneen tätä jaetta, on Justinus Marttyyri (n. 138–165 jKr.), joka huomasi, että ajatus siitä, että jollakin on toisen henki, ei koske yksinomaan Eliaa ja Johannes Kastajaa. Jumala lupasi, että Joosualle annettaisiin Mooseksen henki. (”Keskustelu juutalaisen Tryfonin kanssa”, luku 49, s. 220) Myös Elisa sai kaksinkertaisen osan Elian hengestä (2. Kuninkaiden kirja 2:9–10).

K: Miksi Jeesus [väitetysti] pelkäsi kuolemaa Joh. 7:1:ssä, kun hän oli käskenyt opetuslapsiaan olemaan pelkäämättä kuolemaa Luuk. 12:ssa?

V: Jeesus kehotti opetuslapsia olemaan pelkäämättä fyysistä kuolemaa, vaan pikemminkin hengellistä kuolemaa. Joh. 7:1:ssä EI sanota, että Jeesus pelkäsi kuolemaa. Mutta voi silti ryhtyä varotoimiin pelkäämättä kuolemaa. Jeesus vältti menemästä Juudeaan, koska siellä olevat juutalaiset halusivat tappaa Hänet. Tämä oli varotoimi Hänen palvelutyönsä kannalta, ei pelosta johtuva teko, sillä myöhemmin, kun Hänen aikansa oli tullut, Jeesus meni Jerusalemiin, jossa juutalaiset pyrkivät tappamaan Hänet ja jopa onnistuivat siinä.

K: Etsivätkö jotkut Luuk. 13:23:ssa päästä sisään eivätkä pääse, ja etsivätkö he Joh. 7:34:ssa eivätkä löydä, vai löytävätkö ne, jotka etsivät, kuten Matt. 7:7; 1. Aik. 28:9; Jes. 55:6; Ap. t. 10:35 osoittavat?

V: Kaikki, jotka etsivät Jumalaa, eivät välttämättä löydä Häntä. Jumala ei sano mitään niistä, jotka eivät etsi Häntä ahkerasti tai jotka etsivät Häntä vain osittain, omilla ehdoillaan eivätkä Hänen ehdoillaan.

K: Viittaako se, että Jeesus puhuu Mooseksen ja Elian kanssa (jollain tavalla) Matt. 17:12:ssa ja Mark. 9:11–13:ssa siihen, että meidän pitäisi rukoilla kuolleita, kuten jotkut roomalaiskatolilaiset ovat väittäneet?

V: Ei. Kukaan muu kuin Jeesus ei puhunut Mooseksen ja Elian kanssa kirkastumisen yhteydessä. He eivät myöskään puhuneet kenellekään muulle kuin Jeesukselle ja toisilleen. Vain Jumala tulisi olla palvontamme kohde. Katolilaiset olisivat tästä samaa mieltä, mutta sanovat, että aivan kuten voimme pyytää apua ja rukouksia maan päällä eläviltä kristityiltä, voimme samoin pyytää samaa taivaassa eläviltä kristityiltä. 2. Korinttolaiskirjeen 11:3 mukaan meidän ei tule olla uskollisia kenellekään muulle kuin Kristukselle. Vaikka jonkun puoleen rukoileminen ei välttämättä tarkoita, että olet hänelle uskollinen, monet katoliset rukoukset ovat uskollisuuden rukouksia Marialle tai muille pyhille. Raamatussa ei ole esimerkkiä siitä, että kukaan uskovainen olisi rukoillut ketään muuta kuin Jumalaa.

K: Rist. 15:25:n mukaan ristiinnaulittiinko Jeesus kolmannella tunnilla, vai oliko Hän Joh. 19:14:n mukaan vielä kolmannella tunnilla Pilatuksen edessä?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus.

Tosiasia, joka ei kuulu vastaukseen: Kreikankielisissä kirjoitusmerkeissä numerot kolme ja kuusi erosivat toisistaan vain yhdellä viivalla, joten yksi oletus on, että kyseessä oli kirjoitusvirhe. On kuitenkin olemassa yksinkertaisempi selitys.

Vastaus: Molemmat ovat totta, koska juutalaiset ja roomalaiset laskivat tunteja eri tavalla. Johanneksen evankeliumin 19:14 mukaan Hän lähti Pilatuksen luota kuudennella tunnilla, mikä olisi kello 6.00 aamulla, koska roomalainen päivä alkoi keskiyöllä. Markuksen evankeliumin 15:22,25 mukaan Hänet ristiinnaulittiin kolmannella tunnilla, mikä olisi kello 9.00 aamulla, koska juutalainen päivä laskettiin auringonnoususta (noin kello 6.00 aamulla) alkaen ja juutalainen yö alkoi auringonlaskun aikaan (noin kello 18.00). Myös Johannes käyttää roomalaista/kreikkalaista ajanlaskua Johanneksen evankeliumin 20:19 kohdassa, jossa illan alku katsottiin osaksi edellistä päivää, kun taas juutalaiset olisivat pitäneet auringonlaskun jälkeistä aikaa seuraavana päivänä.

Mistä tiedämme, että roomalaiset laskivat päivän keskiyöstä keskiyöhön? Roomalaiset kirjailijat Plutarkhos (Moraali: Roomalaiset kysymykset 84), Plinius vanhempi (Luonnonhistoria ii.77 (188)), Aulus Gellius (iii.2) ja Macrobius (Saturnalia, i.3) sanovat kaikki, että roomalainen päivä kesti keskiyöstä keskiyöhön, kuten A.T. Robertson teoksessaan *Harmony of the Gospels* s. 285–286 ja William Arndt teoksessaan *Bible Difficulties & Seeming Contradictions* s. 197–199 toteavat. Myös Plinius Vanhempi huomautti, että muissa kulttuureissa käytäntö oli erilainen, ja babylonialaiset laskivat päivän auringonnoususta auringonlaskuun.

K: Miten Matt. 19:16–30, Mark. 10:17–31 ja Luuk. 18:18–30 sopivat yhteen?

V: Ne sopivat hyvin yhteen, kun ymmärtää, että evankelistat parafraasivat tekstiä eivätkä välttämättä siteeranneet sitä tarkasti. Esimerkiksi Matteus sanoo: ”Opettaja … saavuta iankaikkinen elämä … Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? … Vain yksi on hyvä”, kun taas Markus ja Luukas sanovat: ”Hyvä Opettaja … peri iankaikkisen elämän … Miksi kutsut minua hyväksi? … Kukaan ei ole hyvä paitsi Jumala yksin”, ja niin edelleen. Katso laajempi keskustelu teoksesta Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 329–332.

K: Matteuksen evankeliumin 19:28 ja Luukkaan evankeliumin 22:28–30 kohdissa skeptikko Bart Ehrman väittää virheellisesti, että Jeesus olisi sanonut, että kahdelletoista opetuslapselle olisi varattu kaksitoista valtaistuinta. Entä opetuslapsi Juudas Iskariot? (Jesus, Interrupted, s. 159)

V: Ei, Juudakselle ei ole valtaistuinta. Ensinnäkin Luuk. 22:28–30 ei mainitse kaksitoista valtaistuinta, vaan ainoastaan kaksitoista heimoa. Itse asiassa Matt. 19:28 ei sano, että kaksitoista opetuslasta istuisivat kaksitoista valtaistuimella. Sen sijaan siinä sanotaan: ”… te, jotka olette seuranneet minua, istutte myös kaksitoista valtaistuimella tuomitsemassa Israelin kaksitoista heimoa.” (BSB) Siinä siis sanotaan, että valtaistuimia on kaksitoista, mutta ei sanota, että kaksitoista opetuslasta istuisi niillä. Jeesus lupasi tämän pikemminkin vain ”teille, jotka olette seuranneet Minua”. Juudas ei jatkanut Jeesuksen seuraamista vaan hylkäsi paikkansa opetuslapsena pettettyään Jeesuksen, kuten Apostolien teoissa 1:20 sanotaan.

K: Matteuksen evankeliumin 26:14 kohdassa skeptikko Bart Ehrman kirjoittaa, että Juudas petti Jeesuksen rahan vuoksi, kun taas Luukkaan evankeliumin 22:3 kohdassa Juudas teki sen, koska Saatana oli tullut häneen. Johanneksen evankeliumissa Juudasta kutsutaan paholaiseksi, joten ilmeisesti hänessä oli paha puoli. (Jesus, Interrupted, s. 45–46)

V: Aivan kuten tuli ei syty vain yhdestä syystä, vaan kolmesta (ilma, polttoaine, kipinä), myös monilla teoilla on useita samanaikaisia syitä. Monilla asioilla on kolme syytä: potentiaalinen syy, kuten vesi padon takana, välitön syy, kuten halkeama padossa, ja estävä syy, joka poistettiin tieltä, kuten padon turvallisuustarkastusten keskeyttäminen. Mikä niistä aiheutti padon murtumisen? – kaikki kolme olivat osallisina. Samoin Juudas oli jo ennen tätä varas, joten hän oli paholaisen kaltainen. Juudakselle annettiin lisäksi itsekäs motiivi, nimittäin papien lahjus. Lopulta hän näki tilaisuuden viimeisen ehtoollisen jälkeen. Mikä siis oli syy siihen, että Juudas petti Jeesuksen? – Kaikki kolme syytä olivat mukana.

K: Miksi leipä ja viini eivät ole Kristuksen fyysistä ruumista (Mt 26:26–28; Mk 14:22; Luuk. 22:19)?

V: Voimme nähdä, että Jeesus tarkoitti leivän ja viinin olevan symbolisesti Hänen ruumiinsa kahdesta syystä.
Ensinnäkin ei ole pienintäkään todistetta siitä, että ihmiset olisivat kumartaneet leivän ja viinin edessä, ei Raamatussa eikä varhaiskirkossa. Meidän ei tule palvoa mitään tai ketään muuta kuin Jumalaa. Me palvomme Jeesusta, mutta jos leipä ja viini eivät ole Jeesus, meidän ei tule palvoa leipää ja viiniä.
Toiseksi, jos joku tulkitsisi tämän vertauskuvan niin, että leipä ja viini olivat tai muuttuivat Jeesukseksi, joudumme johdonmukaisuuden nimissä pitämään myös muita Jeesuksen ruumista koskevia vertauskuvia Jeesuksena, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 12:27:ssä. Me (seurakunta) olemme Kristuksen ruumis. Luuletko, että ihmisten pitäisi palvoa sinua tai seurakuntaa, johon kuulut? Jos kumpaakaan, miksi et sitten palvoisi kristittyä, joka on luotu Jumalan kuvaksi, enemmän kuin leipää ja viiniä, jotka eivät ole luotu Jumalan kuvaksi?
Tietenkään meidän ei pidä koskaan palvoa muita kristittyjä. Mutta olisiko muiden ihmisten palvominen ja sen perusteleminen Kristuksen vertauksella pahempaa kuin leivän ja viinin palvominen ja sen perusteleminen Kristuksen vertauksella?

K: Miksi Matteuksen evankeliumissa 26:49–50 Juudas pettää Jeesuksen suudelmalla, minkä jälkeen Jeesus pidätetään, mutta Johanneksen evankeliumissa 18:2–9 Jeesus astuu vapaaehtoisesti esiin tunnustaakseen itsensä, eikä Juudas anna suudelmaa?

V: Se, että Joh. 18:2–9:ssä ei mainita suudelmaa, ei todista, ettei suudelmaa olisi ollut. Juudas olisi voinut suudella Jeesusta Matt. 26:49:n mukaisesti; sitten sotilaat perääntyivät Joh. 18:2–9:ssä, ja lopulta he pidättivät hänet Matt. 26:50:ssä. Ainoa asia, jonka sanottiin tapahtuneen ”heti”, oli Juudaksen suudelma alussa.

K: Skeptikko Bart Ehrman väittää, että Markuksen evankeliumissa Jeesukselle järjestettiin nopea oikeudenkäynti, jossa Jeesus ei sanonut juuri mitään, mutta Johanneksen evankeliumissa pitkä, viivästynyt oikeudenkäynti, jossa Jeesus kävi pitkiä keskusteluja (Jesus, Interrupted, s. 43).

V: Tämä on melko typerää, sillä kumpikaan Markus tai Johannes ei nimenomaisesti mainitse, kuinka kauan keskustelu kesti, ja Jeesus todennäköisesti sanoi enemmän kuin kumpikaan heistä on kirjannut. Oikeudenkäyntejä ei ollut yksi, vaan kaksi (juutalainen ja roomalainen). Markus kirjasi ylös kaksi lausetta, jotka Jeesus lausui juutalaisessa oikeudenkäynnissä, ja yhden lauseen roomalaisessa oikeudenkäynnissä. Johannes kirjasi ylös viisi lausetta, jotka Jeesus lausui juutalaisessa oikeudenkäynnissä, ja yhdeksän lausetta roomalaisessa oikeudenkäynnissä. Mutta jälleen kerran, kumpikaan evankelistakaan ei väitä kirjaavansa ylös kaikkea, mitä Jeesus sanoi.

K: Miksi Jeesus ei vastaa yhtään syytettä kuvernööri Pilatuksen edessä pidetyssä kuulustelussa (Mt 27:11–14), kun Joh. 18:33–37 [väitetysti] kertoo, että Jeesus vastasi kaikkiin syytteisiin Pilatuksen edessä pidetyssä kuulustelussa?

V: Matteuksen evankeliumin 27:11 ja 27:12 viittaavat eri ajankohtiin; 2:11 tapahtuu Pilatuksen edessä. Kun ylipapit ja vanhimmat olivat Jeesuksen seurassa ( :12), Jeesus ei vastannut heille mitään (Matteuksen evankeliumin 27:11–14). Johanneksen evankeliumin 18:28 mukaan juutalaiset eivät halunneet tulla pretoriumiin, joten Johanneksen evankeliumin 18:29 mukaan Pilatus (oletettavasti Jeesuksen mukanaan) meni heidän luokseen. Johanneksen evankeliumin 18:33 mukaan sen jälkeen Pilatus meni pretoriumiin ja kutsui Jeesuksen luokseen. Sitten Johanneksen evankeliumin 18:34–37 mukaan Jeesus vastasi Pilatuksen kysymyksiin.

Muuten, Johanneksen evankeliumin 18:33–37 ei sano, että Jeesus olisi vastannut kaikkiin Pilatuksen kysymyksiin tai syytteisiin; siinä todetaan vain, että Pilatus sanoi: ”En löydä mitään syytä syyttää häntä.” Pilatus saattoi esittää hänelle monia kysymyksiä, mutta Johanneksen evankeliumin 18:33–38 luettelee vain neljä, joista Jeesus vastasi kolmeen. Matteuksen evankeliumin 27:14 mukaan Jeesus ei vastannut sanaakaan silloin, kun papit ja vanhimmat syyttivät Häntä, eikä silloin, kun Pilatus esitti Hänelle kysymyksen, jota ei mainita Johanneksen evankeliumin 18:33–37 kohdassa. Jeesus ei siis vastannut mihinkään, mitä papit ja vanhimmat sanoivat, edes silloin, kun Pilatus kysyi Jeesukselta, kuuliko Hän näitä syytöksiä. Myöhemmin Jeesus vastasi [ainakin] kolmeen Pilatuksen esittämään kysymykseen.

K: Miksi profetiat Mt 28:1–8:ssa todistaisivat Jeesuksen olevan Jumala, jos Jeesus olisi avaruusolento? (Kuulin tämän itse asiassa eräältä yliopisto-opiskelijalta, joka oli kiinnostunut Star Trekistä ja skientologiakirkosta.)

V: Jos Jeesus olisi avaruusolento, hänen pitäisi olla erittäin älykäs olento, jotta kaikki nämä profetiat voisivat toteutua. Itse asiassa meihin verrattuna hän vaikuttaisi kaikkitietävältä. Jeesuksen pitäisi myös olla äärimmäisen voimakas avaruusolento voidakseen tehdä kaikki ne ihmeet, joita hän teki, mukaan lukien kuolleista nouseminen. Me pitäisimme häntä kaikkivoipaisena. Jotta hän voisi opettaa ihmisille sitä, mitä Jeesus opetti, hänen pitäisi olla moraalisesti erittäin hyvä, lähes täydellinen. Joten jos ajattelet, että Jeesus saattoi olla kaikkitietävä, kaikkivoipa, moraalisesti täydellinen olento, joka ei ole tästä maailmasta ja joka tuli näyttämään meille totuuden, olen samaa mieltä!

K: Matt. 28:2, Mark. 16:4 ja Luuk. 24:2:ssä, ”vieritettiinkö” kivi vain pois?

V: Ei. Kreikkalainen sana käännetään paremmin sanalla ”heitettiin” kuin ”vieritettiin”. Jos kivi painoi muutaman tonnin, sen heittämiseen olisi tarvittu enkeli.

K: Kuka muu kuin Jeesus on evankeliumeissa väittänyt olevansa joko Messias tai Jumala?

V: Seuraavat henkilöt ovat joko esittäneet seuraavat väitteet tai muut ovat esittäneet seuraavat väitteet heistä.

K: Onko Jeesuksen lisäksi ketään muuta, joka olisi tehnyt suuria ihmeitä Palestiinassa?

V: Ei. Jotkut kuitenkin väittävät, että Onias, ”ympyränpiirtäjä”, joka eli 1. vuosisadalla eKr., teki ihmeen. Häntä kutsutaan ympyränpiirtäjäksi, koska hän piirsi ympyrän ja sanoi Jumalalle, ettei hän astuisi sen ulkopuolelle, ennen kuin sataisi, ja sitten satoi. Seuraava lainaus on peräisin teoksesta The New Testament Background, s. 170, kohdasta Taanith 3.8: ”Kerran he sanoivat ympyränpiirtäjä Oniakselle: ’Rukoile, että sataisi.’ Hän vastasi: ’Menkää ulos ja tuokaa pääsiäisuunit sisään, jotta ne eivät pehmenisi [eli sateen vuoksi].’ Hän rukoili, mutta sade ei tullut. Mitä hän teki? Hän piirsi ympyrän, asettui sen sisälle ja sanoi Jumalan edessä: ’Oi maailman Herra, lapsesi ovat kääntäneet kasvonsa minuun, sillä minä olen sinun edessäsi kuin talon poika. Vannon sinun suuren nimesi kautta, etten liiku täältä, ennen kuin sääliit lapsiasi.” Sade alkoi tippua pisara kerrallaan. Hän sanoi: ”En ole rukoillut tällaista sadetta, vaan sadetta, joka täyttää vesisäiliöt, kuopat ja luolat.” Sade alkoi sataa raivoisasti. Hän sanoi: ”En ole rukoill tällaista sadetta, vaan hyväntahtoisuuden, siunauksen ja armeliaisuuden sadetta.” Sitten satoi kohtuullisesti [ja jatkui], kunnes israelilaiset nousivat sateen takia Jerusalemista Temppelivuorelle.” Lopulta satoi niin paljon, että he pyysivät häntä rukoilemaan sateen loppumista. Myös Josephus (n. 90 jKr.) mainitsee lyhyesti, että Onias rukoili sateen loppumista teoksessaan ”Juutalaisten muinaishistoria” (Antiquities of the Jews), kirja 14, luku 2.1, s. 290.

K: Mitkä ovat evankeliumeissa mainitut Raamatun ulkopuoliset viittaukset Jeesukseen ennen vuotta 200 jKr.?

V: Voisi odottaa, että Jeesuksen elämä ja kristinusko eivät olisi jääneet huomaamatta edes Raamatun ulkopuolella. Yksi syy näiden lainauksien esittämiseen on hälventää muutamien skeptisten kriitikoiden, kuten Bertrand Russellin, epäilyjä siitä, onko Jeesus koskaan edes olemassa ollut.

Cornelius Tacitus (n. 55–n. 117 jKr.) oli roomalainen historioitsija, joka kirjoitti Rooman ja Ison-Britannian tapahtumista vuosina 15–70 jKr. Halveksivasta sävystään päätellen hän ei todellakaan ollut kristinuskon ystävä. Teoksessaan *Annales* 15:44 hän kirjoitti: ”…Mutta kaikki ihmisten ponnistelut, kaikki keisarin antamat ylenpalttiset lahjat ja jumalille suoritetut sovitusuhrit eivät karkottaneet pahaenteistä uskomusta, että tulipalo [Rooman tulipalo] oli seurausta [keisarin] käskystä. Näin ollen päästäkseen eroon huhuista Nero syytti ja langetti mitä hirvittävimpiä kidutuksia ryhmälle, jota vihattiin sen kauhistuttavien tekojen vuoksi ja jota kansa kutsui kristityiksi. Kristus, josta nimi oli peräisin, kärsi äärimmäisen rangaistuksen Tiberiuksen hallituskaudella yhden prokuratorimme, Pontius Pilatuksen, käsissä, ja tämä erittäin vahingollinen taikausko, joka näin hetkellisesti tukahdutettiin, puhkesi jälleen paitsi Juudeassa, pahan alkulähteessä, myös Roomassa, jossa kaikki kauhistuttavat ja häpeälliset asiat maailman joka kolkasta löytävät keskuksensa ja yleistyvät. Tämän seurauksena pidätettiin ensin kaikki, jotka tunnustivat syyllisyytensä; sitten heidän antamiensa tietojen perusteella tuomittiin valtava joukko, ei niinkään kaupungin sytyttämisestä kuin ihmiskuntaa kohtaan tuntemastaan vihasta. Heidän kuolemaansa liitettiin kaikenlaista pilkkaa. Eläinten nahkoihin käärittyinä heidät revittiin koirien toimesta ja he menehtyivät, tai heidät naulattiin ristille, tai heidät tuomittiin liekkeihin ja poltettiin, jotta he toimisivat yöllisenä valaistuksena, kun päivänvalo oli sammunut….”

Tacitus käsittelee teoksensa ”Histories” 5. kirjassa myös yksityiskohtaisesti, kuinka useat roomalaiset legioonat – 5., 10., 15. ja 12. legioona sekä joitakin miehiä 18. ja 3. legioonasta – tukahduttivat kapinan Juudeassa ja tuhosivat Jerusalemin.

Tacituksen lainaukset on otettu teoksista *The Annals* ja *The Histories*, kirjoittanut P. Cornelius Tacitus, Encyclopedia Britannica, Inc. 1952.

Mara Bar-Serapion oli tavallinen syyrialainen mies, joka kirjoitti kirjeen pojalleen Serapionille joskus vuoden 73 jKr. jälkeen. Hän rohkaisee poikaansa ottamaan esikuvakseen historian viisaita miehiä, jotka kuolivat uskomustensa puolesta, kuten Sokrates, Pythagoras ja – viisas kuningas, jonka juutalaiset teloittivat. Tämä asiakirja on British Museumissa, ja F.F. Bruce mainitsee sen teoksessaan *The New Testament Documents: Are They Reliable?*

Josephus oli juutalainen oppinut, syntynyt vuonna 37/38 jKr., joka kirjoitti myönteisesti Kristuksesta. Tästä kohdasta on olemassa kaksi versiota: lyhyempi 10. vuosisadalta peräisin oleva arabiankielinen ja pidempi latinankielinen. Lyhyempää arabiankielistä versiota pidetään yleisesti oikeampana. Mutta kumpi versio tahansa onkin oikea, tämä on todistus Kristuksen olemassaolosta ja ristiinnaulitsemisesta. Katso seuraava kysymys, jossa käsitellään tätä aihetta tarkemmin.

Samosatalainen Lucianus (tunnetaan myös nimellä Lucianus Kreikkalainen), 2. vuosisadan satiirikko, kirjoitti Kristuksesta: ”…mies, joka ristiinnaulittiin Palestiinassa, koska hän toi tämän uuden kultin maailmaan… Lisäksi heidän ensimmäinen lainsäätäjänsä vakuutti heidät siitä, että he olivat kaikki toistensa veljiä sen jälkeen, kun he olivat kerran ja lopullisesti rikkoneet lakia kieltämällä kreikkalaiset jumalat ja palvomalla itse sitä ristiinnaulittua sofistia sekä elämällä hänen lakiensa mukaan.” (”Peregrinuksen kuolema” – tunnetaan myös nimellä ”Peregrinuksen kuolema”, 11–13) (lainattu teoksesta Evidence That Demands a Verdict, osa 1, s. 82.)

Rooman Klemens oli kristitty piispa, joka kirjoitti Korintin seurakunnalle kysyen heiltä pohjimmiltaan, miksi he eivät noudattaneet sitä, mitä Paavali oli kirjoittanut 50 vuotta aiemmin. Klemensin kirje on kirjoitettu vuosina 96–98 jKr.

Plinius Nuorempi oli Bithynian maaherra, joka surmasi monia kristittyjä heidän uskonsa vuoksi. Hän kirjoitti keisari Trajanukselle vuonna 112 jKr. kysyen, pitäisikö hänen jatkaa miesten, naisten ja lasten surmaamista pelkästään siksi, etteivät he palvoneet keisarin patsasta. Plinius sanoo kristityistä: ”he kuitenkin vakuuttivat, että koko heidän syyllisyytensä tai virheensä oli siinä, että heillä oli tapana kokoontua tiettynä päivänä ennen aamunkoittoa, jolloin he lauloivat vuorotellen säkeittäin ylistyslaulun Kristukselle kuin jumalalle ja sitoutuivat juhlalliseen valaan, ei mihinkään pahoihin tekoihin, vaan siihen, etteivät he koskaan tekisi petosta, varkautta tai aviorikosta, etteivät he koskaan vääristäisi sanaansa eivätkä kieltäytyisi luovuttamasta luottamusta, kun heitä pyydettäisiin toimittamaan se. Kirjeet 10.96. (lainattu teoksesta Evidence that Demands a Verdict, osa 1, s. 83.) Tämän lisäksi Plinius antaa meille tietoa myös essealaisista.

Papias oli toinen piispa, joka oli apostoli Johanneksen opetuslapsi. Hän kirjoitti useita teoksia noin vuosina 95–110 jKr. Valitettavasti hänen kirjoituksensa ovat kadonneet, lukuun ottamatta lyhyttä kuvausta, jonka on laatinut Eusebius Kesarealainen (318 jKr.). Eusebius kertoo, että Papias muun muassa sanoo, että Matteuksen evankeliumi kirjoitettiin alun perin hepreaksi, että Markus oli Pietarin tulkki ja että Papias opetti premillennialismia. (Eusebius oli amillennialisti.)

Ignatius oli apostoli Johanneksen opetuslapsi. Hän kirjoitti kirjeitä monille seurakunnille ja kuoli joko vuonna 107 tai 116 jKr keisari Trajanuksen hallituskaudella.

Smyrnan piispa Polykarpos oli kristitty marttyyri ja Ignatiuksen opetuslapsi, joka puhui Kristuksesta. Hän kuoli noin vuonna 163 jKr.

Irenaeus, Lyonin (Ranskassa) piispa, oli Polykarpoksen opetuslapsi ja marttyyri, joka eli vuosina 120/140–202 jKr. Hän kirjoitti vuosina 182–188 jKr. laajan teoksen tuon ajan harhaoppeja vastaan.

Didache (eli Kaksitoista apostolin opetus) oli nimetön kirkon käsikirja, joka on peräisin noin vuosilta 60–120 jKr.

Justin Martyr oli kreikkalainen filosofi, joka syntyi joko vuonna 110 tai 114 jKr. Hän kääntyi kristityksi noin vuonna 138, ja hänen mukaansa hänen Ensimmäinen puolustuspuheensa syntyi 150 vuotta Kristuksen syntymän jälkeen. Ensimmäisessä ja toisessa puolustuspuheessaan sekä teoksessaan ”Keskustelu juutalaisen Tryphon kanssa” Justin puhuu Jeesuksesta Jumalana. ”Chronicon Paschale” kertoo, että hänet teloitettiin uskonsa vuoksi vuonna 165 jKr.

Roomalainen historioitsija ja hovivirkamies Suetonius, joka kirjoitti noin vuonna 120 jKr., sanoo: ”Koska juutalaiset aiheuttivat jatkuvia levottomuuksia Chrestuksen (toinen kirjoitusasu sanasta Christus, eli Kristus) yllytyksestä, hän karkotti heidät Roomasta.” Claudiuksen elämä 25.4 (Lainattu teoksesta Evidence that Demands a Verdict, osa 1, s. 83.) (I:n ja e:n vaihtaminen ei ollut harvinaista kreikan käännöksissä latinaksi teoksen The Expositor’s Bible Commentary, osa 10, s. 3 mukaan)

Antiokian piispa Theofilus oli ensimmäinen tiedossamme oleva kirjailija, joka käytti kreikkalaista termiä tarkoittamaan kolminaisuutta (Triad) teoksessaan *To Autolycus*, kirja 2, luku 15, s. 101. Hän kirjoitti vuosina 168–181/188 jKr.

Aleksandrian Klemens, jota ei pidä sekoittaa aikaisempaan Rooman Klemensiin, eli vuosina 193–217/220 jKr. Hän kirjoitti laajasti, mukaan lukien ylistyslaulun Kristukselle ja merkittävän teoksen nimeltä ”Miscellanies”.

Hippolytos kirjoitti vuosina 225–235/6 jKr. ja laati teoksen ”Kaikkien harhaoppien kumoaminen”. Hippolytos oli Irenaeuksen opetuslapsi.

Tatianus eli vuosina 110–172 jKr. ja kirjoitti evankeliumien harmonian, joka sisälsi noin 79 % evankeliumien jakeista. Valitettavasti hän luopui myöhemmin uskostaan ja liittyi enkratiteihin, gnostilaiseen harhaoppiin.

Juutalaisissa Talmudeissa viitataan Jeesukseen useissa kohdissa. Katso teoksesta *Evidence That Demands a Verdict*, osa 1, sivut 85–87, lainauksia Babylonian Talmudista, *Tol’doth Yeshu*:sta, *Barailu*:sta, *The Amoa ‘Ulla’*:sta, *Yeb. IV 3*:sta ja *Baraita*:sta. Katso myös traktaatti *Sanhedrin*.

Flegon oli karialainen kreikkalainen kirjailija ja keisari Hadrianuksen vapautettu orja. Hän kirjoitti pian vuoden 137 jKr. jälkeen, että 202. olympiadin neljäntenä vuonna [vuonna 33 jKr.] tapahtui ”kaikkien aikojen suurin auringonpimennys” ja että ”päivän kuudennella tunnilla [klo 12.00 keskipäivällä] tuli yö, niin että taivaalle ilmestyivät jopa tähdet. Bithyniassa tapahtui suuri maanjäristys, ja Nicaeassa monia esineitä kaatui.” (The Case for Christ, s. 111.) Koko lainaus on teoksen The Baker Encyclopedia of Christian Apologetics (s. 384) mukaan seuraava: ”Jeesus ei elinaikanaan voinut auttaa itseään, mutta hän nousi kuoleman jälkeen ja näytti rangaistuksensa jäljet ja osoitti, kuinka hänen kätensä oli lävistetty nauloilla” ja myöhemmin ”auringonpimennys Tiberius Caesarin aikana, jonka hallituskaudella Jeesus ilmeisesti ristiinnaulittiin, ja suuri maanjäristys, joka silloin tapahtui” sekä Origenesin teoksessa *Against Celsus*, kirja 2, luku 33, s. 455, teoksessa *Ante-Nicene Fathers*, osa 4, että Julius Africanuksen teoksessa *Events in Persia*, luku 18, s. 136. Katso myös Origenes, *Vastalause Celsukselle*, kirja 2, luku 59, s. 455.

Thallus oli samarialainen historioitsija, johon Julius Africanus (kirjoitti vuosina 232–245 jKr.) viittaa. Julius sanoo Kristuksen aikakauden pimeydestä: ”Tätä pimeyttä Thallus kutsuu historiateoksensa kolmannessa kirjassa – mielestäni perusteettomasti – auringonpimennykseksi.” (The Ante-Nicene Fathers, osa 6, fragmentti 18, s. 136.) Kontekstissa Julius keskustelee siitä, kuinka aika Artaxerxesin määräyksestä Kristuksen ristiinnaulitsemiseen täytti Danielin kirjan 9. luvun ennustuksen.

Samarialainen historioitsija Thallus, jota ei pidä sekoittaa kreikkalaiseen filosofiin Thalesiin, oli melko tunnettu. Seuraavissa teoksissa mainitaan Thallus.

Teofilus Autolykukselle, luku 29, s. 120, mainitsee Thalluksen sekä aikaisemman kaldealaisen historioitsijan Berosuksen sivulla 121.

Pseudo-Justin Martyrin teoksessa Hortatory Address to the Greeks, luku 9, s. 277, mainitaan Thallus, Philo, Josephus ja muut.

Minucius Felixin teoksessa *Octavius*, luku 22, s. 186

Tertullianuksen Apologia, luku 19, s. 33, mainitsee Thalluksen ja Josephuksen.

Julius Africanuksen fragmentti 18, s. 136.

Hermaksen Paimen oli nimetön kristillinen teos, joka kirjoitettiin noin vuosina 115–155 jKr.

Athenagoras kirjoitti Rooman keisarille kristinuskon puolustuskirjeen noin vuonna 177 jKr.

Myös Ateenan Aristidesin ja Quadratuksen tiedetään kirjoittaneen kristinuskoa puolustavia puolustuspuheita, mutta vain osa heidän kirjoituksistaan on säilynyt.

K: Mikä säilynyt versio Josephuksen teoksesta on lähinnä sitä, mitä hän alun perin kirjoitti?

V: On kaksi kohtaa, joissa hän viittaa Jeesukseen. Ensimmäisessä Josephus kuvaa Jeesuksen elämää ja toimintaa (Juutalaisten muinaishistoria, kirja 18, luku 3.3), ja toisessa hän tunnistaa Jeesuksen Jaakobin veljeksi (Juutalaisten muinaishistoria, kirja 20, luku 9.1). Ensimmäisestä kohdasta on useita versioita, mutta käsittelemme lyhyesti latinalaista ja arabialaista versiota. Tässä esitetty latinankielinen versio ja 10. vuosisadalta peräisin oleva arabiankielinen versio ovat olennaisesti samat, paitsi että arabiankielinen versio on lyhyempi, koska siitä puuttuvat alleviivatut kohdat . . .” Lyhyempi versio on todennäköisesti oikein. Ensin esittelemme erot, sitten kolmen näkemyksen perusteet ja lopuksi eri tutkijoiden johtopäätökset.

Eroavaisuudet:

Pidemmässä latinankielisessä versiossa on alleviivatut kohdat, kun taas 10. vuosisadan arabiankielisessä versiossa niitä ei ole.

”Noin tuona aikana eli Jeesus, viisas mies, jos häntä on sallittua kutsua mieheksi, sillä hän teki ihmeellisiä tekoja – opettaja niille, jotka ottivat totuuden mielellään vastaan. Hän veti puoleensa sekä monia juutalaisia että monia pakanoita. Hän oli Kristus; ja kun Pilatus, meidän keskuudessamme olevien johtavien miesten ehdotuksesta, oli tuominnut hänet ristiinnaulittavaksi, ne, jotka olivat alusta alkaen rakastaneet häntä, eivät hylänneet häntä, sillä hän ilmestyi heille jälleen elävänä kolmantena päivänä, kuten jumalalliset profeetat olivat ennustaneet tämän ja kymmenen tuhatta muuta ihmeellistä asiaa hänestä; ja kristittyjen heimo, joka on saanut nimensä hänen mukaansa, ei ole vieläkään kuollut sukupuuttoon.” (Juutalaisten muinaishistoria 18.3.3, kirjoitettu noin vuosina 93–94 jKr.) (Lähde: Josephus: Complete Works. Kregel Publications 1960. Tämä on yhdistelmä William Whistonin käännöksestä (1867) ja Porterin ja Coatesin julkaisemasta Standard Edition -painoksesta, Philadelphia, Pennsylvania)

Todisteet alleviivatuille osille:

Tämä teksti, alleviivatut kohdat mukaan lukien, on lainattu seuraavasta teoksesta: Eusebiuksen ”Kirkkohistoria”, 1. kirja, luku 11 (318 jKr.).

Jerome (n. 400 jKr.) Kuuluisien miesten elämäkerrat

Pelusiumin Isidor, 4. kirja, kirje 225.

Makarios teoksessa *Actis Sanctorum*, 5. osa, s. 149, Fabriciuksen mukaan. Joseph, s. 61 (ajankohta tuntematon)

Cedrenus. Compendium Historia, s. 196 (n. 1060 jKr.)

Zonaras, Annal., 1. osa, s. 27 (n. 1120 jKr.)

Gotfridus Viterbiensis, Chronicale, s. 366 e Vers. Rufini (n. 1170 jKr.)

Platina, De Vitis Pontificum (n. 1480 jKr.)

Seuraavat lähteet eivät siteeranneet Josephusta, mutta totesivat, että Josephus kutsui Häntä avoimesti Kristukseksi.

Sozomenin Kirkkohistoria, 1. kirja, 1. luku (440 jKr.)

Cassiodorus teoksessa Sozomenin kolmiosainen historia (510 jKr.)

Aleksandrian kronikat, s. 514, 526, 527, 584, 586 (640 jKr.)

Johan. Malelan kronikka, kirja 10 (n. 850 jKr.)

Photiuksen koodeksi, kirja 48 I, koodeksi 238, koodeksi 33 (n. 860 jKr.)

Glycuksen vuosikirja, s. 234 (n. 1120 jKr.)

Näiden tekstit löytyvät teoksesta Josephus: Complete Works, sivut 640–643.

Myös alleviivattujen osien tyyli näyttää sopivan yhteen muun tekstin kanssa.

Alleviivattuja kohtia vastaan puhuvat seikat:

10. vuosisadan arabiankielisessä tekstissä tätä ei ole, mutta latinankielisessä versiossa on. Latinankielisessä versiossa puhutaan Kristuksesta niin paljon, että ihmettelee, miksi Josephus ei ollut kristitty. Itse asiassa varhaiskristillinen oppinut Origenes toteaa teoksessaan *Origenes *Against Celsus* * (kirja 1, luku 47, s. 416; kirja 2, luku 13, s. 437), että Josephus ei uskonut Jeesuksen olevan Messias. F.F. Bruce spekuloi teoksessaan *The New Testament Documents: Are They Reliable* (s. 108), että Josephus saattoi todellakin kirjoittaa tämän, mutta että hän oli sarkastinen. Latinalaisessa versiossa ei kuitenkaan ole mitään, mikä viittaisi sarkasmiin. Teoksessa *Josephus: Complete Works* liitteessä sivulla 644 todetaan, että Josephus kutsuu Jeesusta Kristukseksi [Messiaaksi] pelkästään siksi, että Hän oli yksi monista ihmisistä, joita esitettiin Messiaana, ilman että tällä viitattaisiin siihen, että Josephus itse olisi uskonut niin.

Oliko kumpikaan näistä tarkka?

Hyvä: Tertullianus ei mainitse Josephusta lainkaan, ja Aleksandrian Klemens kirjaa ylös, mitä Josephus sanoi joistakin vuosista, mutta ei mitään, mikä liittyisi Kristukseen.

Vasta-argumentti: Niin monet lähteet mainitsevat ainakin arabiankielisen perusversion, että olisi epätodennäköistä, että kaikki nämä lähteet olisivat täysin väärässä. Jopa sellaiset lähteet kuin Origenes, jotka toteavat, ettei Josephus uskonut Jeesuksen olevan Messias, viittaavat siihen, että Origenes luki Josephuksen teoksista kohdat, joissa tämä mainitsi Jeesuksen. Origenesin lainaus (sellaisena kuin se on Whistonin käännöksen liitteessä) kuuluu osittain seuraavasti: ”sillä Josephus todistaa teoksensa ’Juutalaisten muinaishistoria’ kahdeksannessatoista kirjassa, että Johannes oli Kastaja ja että hän lupasi puhdistuksen niille, jotka kastettiin. Sama Josephus, vaikka hän ei uskonutkaan Jeesukseen Kristuksena, kun hän tutki Jerusalemin tuhon ja temppelin hävittämisen syitä ja olisi pitänyt sanoa, että heidän juonittelunsa Jeesusta vastaan olivat syynä niihin ’kansan kohtaloksi tulleisiin onnettomuuksiin, koska he olivat surmanneet sen Kristuksen, jonka profeetat olivat ennustaneet, hän kuitenkin, ikään kuin vastahakoisesti, mutta silti totuudesta kaukana olematta, sanoo, että nämä onnettomuudet kohtasivat juutalaisia kostoksi Jaakobille Oikeamieliselle, joka oli Jeesuksen, jota kutsuttiin Kristukseksi, veli;”

Johtopäätös – arabiankielinen teksti on tarkempi

Uuden testamentin tutkija R. T. France toteaa seuraavaa sivustolla http://www.leaderu.com/truth/1truth21.html.

”Lähes kaikki tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että nykyinen teksti [latinalainen käännös] on kristittyjen uudelleenkirjoittama, mutta useimmat ovat valmiita hyväksymään, että alkuperäisessä tekstissä tässä kohdassa oli lyhyt kuvaus Jeesuksesta, ehkä vähemmän imartelevassa sävyssä. Josephuksen ohimenevää mainintaa ’Jeesuksesta, niin sanotusta Messiaasta’ teoksessa Antiquities, kirja 20, luku 200, on vaikea selittää ilman aiempaa viittausta tähän Jeesukseen, varsinkin kun Josephus ei muualla viittaa kristinuskoon eikä edes käytä termiä Christos minkään muun henkilön yhteydessä. Erilainen ja vähemmän ”sitoutunut” versio Testimoniumista, joka on säilynyt 900-luvun arabialaisessa Josephuksen lainauksessa, ei todennäköisesti edusta alkuperäistä tekstiä, mutta se todistaa kuitenkin, että Josephuksen teoksessa oli Jeesuksesta kertomus, joka on kristillistetyn tekstin taustalla. Josephuksen kirjoittaman tekstin rekonstruointi on kuitenkin väistämättä spekulatiivista.”

Teoksessa The Baker Encyclopedia of Christian Apologetics, s. 382, sanotaan: ”Tämän kohdan aitoutta ovat kyseenalaistaneet tutkijat kaikista uskonnollisista suuntauksista, koska vaikuttaa epätodennäköiseltä, että juutalainen, joka eli ja toimi kristillisen kontekstin ulkopuolella, olisi sanonut tällaisia asioita Jeesuksesta… Näistä huolenaiheista huolimatta on syitä, joiden perusteella suurin osa tekstistä voidaan hyväksyä aitona. … Vaikka tekstistä poistettaisiin osat, jotka ovat todennäköisesti kristillisiä lisäyksiä, se on silti poikkeuksellinen todistus Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja vaikutuksesta.

Lähteet

Lisätietoja löytyy teoksesta *Baker Encyclopedia of Christian Apologetics*, s. 253–254, 382, sekä Whistonin Josephus-käännöksen liitteessä olevasta väitöskirjasta I.

K: Miksi Luukkaan sukuluettelo ulottuu Aadamiin asti, kun taas Matteuksen sukuluettelo ulottuu vain Aabrahamiin asti?

V: Raamattu ei kerro syytä, mutta meillä on arvaus. Luukas painotti Jeesusta Ihmisen Poikana, kun taas Matteus painotti Jeesusta juutalaisten luvattuna Messiaana. Luukkaan sukupuu Marian kautta todistaa, että Jeesus oli Daavidin (mutta ei Salomonin) biologinen jälkeläinen. Matteuksen sukupuu, jossa Joosef polveutuu Daavidista ja Salomonista, todistaa, että Jeesuksella oli Joosefin laillisena poikana oikeus kuninkuuteen.

Aleksandrialainen Klemens (193–202 jKr.) ajatteli teoksessaan Stromata, kirja 1, luku 21, s. 334 virheellisesti, että Matteuksen evankeliumi olisi Marian sukupuu.

K: Miksi Jeesuksen sukuluettelo Matteuksen evankeliumissa (Mt 1:1–17) eroaa Luukkaan evankeliumin sukuluettelosta (Luuk. 3:23–38)? Ja miksi molemmat eroavat Vanhan testamentin teksteistä? Oliko kyseessä vain apologeettinen keksintö, jonka tarkoituksena oli antaa Jeesukselle daavidilainen alkuperä? Toisaalta, eiväthän nämä vaihtelut ja eroavaisuudet herätä epäilyksiä siitä totuudesta, että Jeesus Nasaretilainen on luvattu Messias?

V: Lyhyesti sanottuna vastaus on se, että Jeesus oli Marian biologinen poika ja Joosefin adoptoitu poika. Matteuksen evankeliumin sukuluettelo on Joosefin sukuluettelo, ja tämä oli tärkeää, koska kuninkuuden perintöoikeus siirtyi isän kautta. Luukkaan evankeliumin sukuluettelo on Marian sukuluettelo, joten Jeesus oli biologisesti myös Daavidin jälkeläinen.

Ja sitten on vielä Jekonian (Jehoichin) kysymys. Hän oli paha kuningas, ja Jumala sanoi, ettei hänellä eikä hänen isällään koskaan olisi jälkeläistä Daavidin valtaistuimella. Luukkaan esittämä Marian sukupuu osoittaa, että Jeesus oli Daavidin jälkeläinen tämän linjan kautta, mutta ei Salomonin ja Jekonian kautta. Mutta Matteuksen esittämä Joosefin sukuluettelo osoittaa, että Joosef oli Jekonian jälkeläinen. Historiallisena huomautuksena mainittakoon, että ensimmäinen henkilö, jonka tiedämme kirjoittaneen ja ottaneen kantaa tähän kahden sukuluettelon kysymykseen, oli Lyonin Irenaeus teoksessaan ”Irenaeus Against Heresies” (Irenaeus harhaoppia vastaan), kirja 3, luku 21.9, sivut 453–454, kirjoitettu vuosina 182–188 jKr.

K: Miten Matteuksen evankeliumin 1:1–17 sukupuu sopii yhteen Luukkaan evankeliumin 3:23–38 kanssa?

V: Kuninkaallisissa asiakirjoissa kerrottiin yleensä yhdestä sukupuusta, mutta Jeesuksella oli kaksi. Monet ovat nähneet ongelmana sen, että Matteuksen ja Luukkaan sukupuissa esiintyy Daavidin jälkeen olennaisesti eri henkilöitä. Esitämme kuitenkin kaksi omaa kysymystä. Mikä oikeus Kristuksella olisi vaatia Daavidin valtaistuinta, jos Hän olisi Daavidin jälkeläinen? – Ei minkäänlaista, jos Hän olisi Daavidin jälkeläinen vain äitinsä puolelta. Siksi oli tärkeää, että Jeesus oli Matteuksen evankeliumissa Joosefin laillinen, adoptoitu poika; ihmiset eivät esitä vaatimuksia kuninkuudesta äidin puolelta. Toisaalta, jos Maria ei olisi ollut Daavidin sukua, mitä sitten olisi tapahtunut profetialle, jonka mukaan Jeesus oli Daavidin jälkeläinen? Siksi Luukkaan evankeliumin biologinen sukupuu on tärkeä. Jotta voitiin osoittaa, että Jeesus täytti Messiaan roolin, tarvittiin siis molempia sukupuita.

Joidenkin ihmisten ongelmana on se, että Luukkaan sukupuu ei varsinaisesti sano ”tämä on Marian puolelta”. Mutta se viittaa siihen, kun siinä sanotaan: ”Häntä [Jeesusta] pidettiin Joosefin, Helin pojan, poikana…” Muinaisia sukupuita yleensä ja erityisesti juutalaisia sukupuita ei annettu naisten puolelta.

Heli mainitaan Jeesuksen isänä, koska kuten Justinus Marttyyri (n. 138–165 jKr.) kirjoitti: ”Hänen [Jeesuksen] syntymänsä vuoksi Neitsyestä, joka oli, kuten sanoin, Daavidin, Jaakobin, Iisakin ja Abrahamin suvusta; tai koska Aadam oli sekä Hänen itsensä että niiden isä, jotka on ensin lueteltu ja joista Maria polveutuu. Sillä tiedämme, että naisten isät ovat samalla myös niiden lasten isät [eli esi-isät], joita heidän tyttärensä synnyttävät.” ”Keskustelu juutalaisen Tryphon kanssa”, luku 100 (ANF, osa 1, s. 249.)

Julius Africanus (232–245 jKr.) teki kirjeessään Aristidesille (Ante-Nicene Fathers, osa 6, s. 125–127) myös eron lain mukaisen ja luonnollisen sukuluettelon välillä. Hän kuitenkin sanoi, että toinen oli Joosefin laillinen sukupuu ja toinen Joosefin luonnollinen sukupuu. Katso myös Eusebiuksen ”Kirkkohistoria”, 1. kirja, luku 7, ja 6. kirja, luku 31.

Toinen varhaiskirkon kirjailija, joka huomasi, että toinen sukuluettelo koski Joosefia ja toinen Mariaa (vaikka hänkin sekoitti niiden järjestyksen), oli Aleksandrian Klemens teoksessaan *Stromata* (193–202 jKr.) 1. kirjan 21. luvussa (ANF, osa 2, s. 334).

K: Oliko Shealtielin isä Matteuksen evankeliumin 1:12:ssa ja 1. Aikakirjan 3:15–17:ssa Jekonja vai Luukkaan evankeliumin 3:27:ssa mainittu Neri?

V: Shealtiel- ja Zerubbabel-nimisiä henkilöitä oli useita.

Matteuksen evankeliumin 1:12:ssa sukupuu on seuraava: Josia (isoisä) -> Jekonja -> Shealtiel -> Serubbaabel -> Abiud -> Eliakim

Luuk. 3:26–27:ssä sukulaisuus on seuraava: Melki -> Neri -> Shealtiel -> Serubbaabel -> Resa -> Joannas -> Juuda -> Joosef.

1. Aikakirjojen 3:15–17 sukuluettelossa lukee: Joosia → Jojakim → Jekonja → Shealtiel ja Pedaia. Shealtielilla ei mainita olevan lapsia, mutta seuraava kuninkaallisessa sukupolvessa on Pedaian poika Serubbaabel.

Marian ja Joosefin sukupuut olivat samat Daavidiin asti, minkä jälkeen ne erkanivat toisistaan. Sen jälkeen ei ole yhtäläisyyksiä sen enempää esi-isissä kuin jälkeläisissäkään. Ehkä Luukkaan evankeliumissa mainitut Shealtiel ja Serubbaabel nimettiin 1. Aikakirjan 3:15–17 ja Matteuksen evankeliumin 1:12 mainittujen maaherrojen kunniaksi. Huomaa myös, että Luukkaan evankeliumin 3:26–27 mainitsee Juudan ja Joosefin, mutta nämä olivat eri henkilöitä kuin Juuda, Jaakobin poika, Joosef, Jaakobin poika, ja Joosef, Marian aviomies.

K: Ilmoitettiinko Luuk. 1:26:ssa Kristuksen syntymästä Marialle, vai ilmoitettiinko siitä Joosefille Matt. 1:20:ssa?

V: Molemmille. Se ilmoitettiin ensin Marialle, koska hän ihmettelisi, miksi hän oli raskaana. Myöhemmin enkeli kertoi uutisen Joosefille, jotta Joosef ei erottaisi Mariaa uskottomuuden vuoksi.

K: Mitä yhteisiä piirteitä evankeliumien lapsuuskertomuksilla on?

V: Markus ja Johannes eivät anna mitään yksityiskohtia Jeesuksen syntymästä. Tässä on kuusi yhteistä kohtaa Matteuksen ja Luukkaan kertomuksissa:

1. Sukuluettelo Aabrahamista Daavidiin (Mt 1:2–6; Luuk. 3:31–34)

2. Kuningas Herodes hallitsi (Mt 2:1; Luuk. 1:5)

3. Herran enkeli ilmestyi (Joosefille: Mt 1:20; Marialle: Luuk. 1:26–38)

4. Jeesus syntyi Juudean Betlehemissä (Mt 2:1; Luuk. 2:4–7)

5. He kolme palasivat Nasaretiin (Mt 2:19–22; Luuk. 2:39).

6. Jeesus kasvoi Nasaretissa (Mt 2:23; Luuk. 2:40).

Yleisesti ottaen nämä kaksi evankeliumia täydentävät toisiaan kauniisti ja antavat melko kattavan kuvan Jeesuksen lapsuudesta. Matteus kertoo Joosefin sukuluettelosta, viisaista miehistä ja pakomatkasta Egyptiin. Luukkaan evankeliumissa on Gabriel, Johannes Kastajan syntymä, Marian sukuluettelo, paimenet, Simeon ja Anna. Emme tosin tiedä, kumpi evankeliumeista on kirjoitettu ensin, mutta Luukas mainitsee, että muutkin ovat laatineet kertomuksia Jeesuksesta. Joten ehkä Luukkaan evankeliumi kirjoitettiin Matteuksen jälkeen, ja luettuaan Matteuksen evankeliumin Luukas päätti tuoda esiin yksityiskohtia, joita Matteus ei ollut vielä kirjoittanut. Johannes kirjoitti todennäköisesti molempien jälkeen, eikä hänellä ilmeisesti ollut mitään lisättävää.

K: Uskooko Jeesus evankeliumeissa, että pyhät kirjoitukset ovat erehtymättömiä (ilman virheitä alkuperäisissä käsikirjoituksissa)?

V: Tämä vastaus on otettu suljetulta verkkosivulta www.wam.umd.edu/~cbernard/Theology/inerrancy.html.

Jeesus kohtelee Vanhan testamentin historiallisia kertomuksia johdonmukaisesti suorina tosiasioiden kuvauksina. Hän mainitsee:

Aabelin (Luukas 11:51)

Nooa (Matteus 24:37–39; Luukas 17:26, 27)

Aabraham (Joh. 8:56)

Ympärileikkauksen instituutio (Joh. 7:22; vrt. 1. Moos. 17:10–12; 3. Moos. 12:3)

Sodoma ja Gomorra (Matteus 10:15; 11:23,24; Luukas 10:12)

Lot (Luuk. 17:28–32)

Iisak ja Jaakob (Matteus 8:11; Luukas 13:28)

manna erämaassa (Joh. 6:31, 49, 58)

Käärme erämaassa (Johanneksen evankeliumi 3:14)

Daavid syö pyhitettyä leipää (Matteus 12:1–8; Markus 2:23–28; Luukas 6:1–5)

Jeesus Daavidin Herrana (Matteus 22:43; Markus 12:36; Luukas 20:42)

Salomo (Matteus 6:29; 12:42; Luukas 11:31; 12:27)

Elisa (Luukas 4:27)

Joona (Matteus 12:39–41; Luukas 11:29, 30, 32)

Sakarja (Luukas 11:51)

Viimeinen kohta tuo esiin Jeesuksen käsityksen historian yhtenäisyydestä ”maailman luomisesta” tähän ”sukupolveen” asti. Hän viittaa toistuvasti Moosekseen lainantajana (Matteus 8:4; 19:8; Markus 1:44; 7:10; 10:5; 12:26; Luukas 5:14; 20:37; Joh. 5:46; 7:19). Hän mainitsee usein todellisten profeettojen kärsimykset (Matt. 5:12; 13:57; 21:34–36; 23:29–37; Mark. 6:4 [vrt. Luuk. 4:24; Joh. 4:44]; 12:2–5; Luukas 6:23; 11:47–51; 13:34; 20:10–12) ja kommentoi väärien profeettojen suosiota (Luukas 6:26). Hän antaa hyväksyntänsä niin merkittäville kohdille kuin 1. Mooseksen kirjan luvuille 1 ja 2 (Matteus 19:4,5; Markus 10:6–8).[6]

Jotkut saattavat tässä vaiheessa esittää vastalauseen ja väittää, että Jeesus käytti vain kulttuurinsa myyttejä ja tarinoita havainnollistaakseen ajatuksiaan. Tämä on varmasti mahdollista joidenkin kohtien osalta, mutta se vaikuttaa epätodennäköiseltä. Ensinnäkin evankeliumikertomuksia lukiessa saa vaikutelman, että Jeesus pitää Vanhan testamentin kertomuksia todellisena historiana. Se, miten hän käytti Raamattua, viittaa siihen, että hän uskoi Vanhan testamentin kertomusten olevan historiallisia. Toiseksi ei vaikuta realistiselta väittää, että Jeesus olisi käyttänyt kulttuurinsa myyttejä vain havainnollistaakseen opetuksiaan kohdissa kuten Matteuksen evankeliumin 12:41; 24:37; 11:23,24; 5:12; 4:4.

Kolmanneksi Jeesus olettaa Raamatun olevan Jumalan inspiroima. Hän käyttää ilmaisuja ”Raamattu sanoo...” ja ”Jumala sanoo...” synonyymeinä ja tunnistaa näin Vanhan testamentin tekstin Jumalan sanaksi. Lainatessaan 1. Mooseksen kirjan 2:24 Jeesus sanoo: ”Ettekö ole lukeneet, että alusta alkaen Luoja ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’ ja sanoi: ’Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä...’”. Huomaa, että 1. Mooseksen kirjan 2:24 ei ole tekstissä suora lainaus Jumalalta, vaan tekstin kirjoittajan tai kertojan kommentti. Jeesus pitää Raamatun tekstien sanoja nimenomaan Luojan sanoina. Alkuperäiskappaleiden ( , autographa) inspiraatio edellyttää virheettömyyttä. Jos Jeesus on oikeassa tunnustaessaan Vanhan testamentin nimenomaan Luojan sanoiksi, virheen osoittaminen Vanhalle testamentille on sama asia kuin virheen osoittaminen Jumalalle itselleen.

Neljänneksi, Jeesus uskoi selvästi Raamatun auktoriteettiin. Kiistoissaan fariseusten ja saddukeusten kanssa Jeesus vetoaa Raamattuun ikään kuin sillä olisi valta ratkaista kiista. Hän pitää Raamattua lopullisena sanana (Joh. 5:39–47; Matt. 22:29, 31; Mark. 12:24–26; Luuk. 20:37). Kun Raamattu puhuu, Jumala puhuu, ja asia on ratkaistu.

K: Mitä evankeliumeissa tarkoitetaan ”harmonialla” ennen Jeesuksen julkista toimintaa?

V: On tärkeää tehdä ero sen välillä, mikä on määritelty järjestyksessä, ja sen välillä, mikä voi olla järjestyksessä. Näiden 27 tapahtuman osalta numerot viittaavat tapahtumiin, joiden on seurattava edeltäviä numeroita. Kirjaimet, kuten a, b, c, viittaavat tapahtumiin, jotka voivat tapahtua missä tahansa järjestyksessä. Ennen Jeesuksen julkista toimintaa kaikki evankeliumeissa oli kirjoitettu kronologisessa järjestyksessä, lukuun ottamatta alleviivattuja osia. Evankeliumeissa esiintyvät paikan, ajan ja järjestyksen merkinnät on lihavoitu.

Ennen Jeesuksen toimintaa: Mt 4:1–11; Mk 1:1–13; Luuk. 1:1–3:18; Luuk. 3:21–4:13; Joh. 1:1–42

B1a. Alussa Jeesus oli olemassa taivaassa. Joh. 1:1–5; Joh. 17:5

B1b. Marian sukupuu Aadamista lähtien (puutteellinen). Luuk. 3:23–37

B1c. Joosefin sukupuu Aabrahamista lähtien (aukkoja). Mt 1:1–17

B2. Jerusalemissa, Herodeksen hallituskaudella (37 eKr.–4 eKr.), Gabriel vierailee Sakariaan luona; Elisabet tulee odottamaan lasta. Luuk. 1:1–25

B3. Elisabetin kuudennella kuukaudella Gabriel vierailee Marian luona Nasaretissa ja kertoo hänelle, että hän tulee saamaan lapsen. Luuk. 1:26–38

B4. Maria on raskaana, vaikka hän on edelleen neitsyt. Matt. 1:18–19

B5. Marian tultua raskaaksi Gabriel vierailee Joosefin luona. Matt. 1:20–25

B6. Matkalla Juudeaan Maria vierailee Elisabetin luona. Luuk. 1:39–56

B7. Johannes Kastaja syntyy. Luuk. 1:57–80

B8. Herodeksen hallituskaudella (37–4 eKr.) Kristus syntyy Juudean Betlehemissä. Matt. 2:1; Luuk. 2:1–7

B9. Läheisillä pelloilla enkelit kehottavat paimenia menemään katsomaan Jeesusta. Luuk. 2:8–20

B10a1. Kahdeksantena päivänä Jeesus ympärileikataan. Luuk. 2:21

B10a2. Marian puhdistautumisen jälkeen (33 päivää myöhemmin 3. Moos. 12:1–4:n mukaan) Jeesus viedään Herralle Jerusalemin temppeliin. Luuk. 2:22–38

B10b. Betlehemin talossa idästä tulleet tietäjät tulevat palvomaan Jeesusta. Matt. 2:2–12

B11. Kun viisaat olivat lähteneet, tapahtui pako Egyptiin. Matt. 2:13–15

B12. Kahden vuoden kuluessa Herodes surmaa Betlehemin poikavauvat. Matt. 2:16–18

B13. Herodeksen kuoleman jälkeen Joosef, Maria ja Jeesus palaavat Nasaretiin. Matt. 2:19–22; Luuk. 2:40a

B14a. Jeesus kasvaa Galilean Nasaretissa. Matt. 2:23; Luuk. 2:40b

B14b. Joka vuosi pääsiäisenä Jeesuksen vanhemmat menevät Jerusalemiin. Luuk. 2:41

B15. 12-vuotiaana Jeesus menee Jerusalemin temppeliin. Luuk. 2:42–52

B16. Juudean erämaassa Johannes Kastaja saarnaa. Matt. 3:1–12; Mark. 1:1–8; Luuk. 3:1–18; Joh. 1:6–28

B17a. Kun Jeesus oli noin 30-vuotias (luultavasti 33–34), Hänet kastettiin Jordan-joessa. Matt. 3:13–17; Mark. 1:9–11; Luuk. 3:21–23

B17b. Seuraavana päivänä [Johanneksen huomautuksen jälkeen] Jeesus tulee Johannes Kastajan luo. Johannes todistaa, että Jeesus on Jumalan Karitsa. Joh. 1:29–34

B18a. Jordan-joella Jeesus kutsuu Pietarin, Andreaksen ja vielä yhden. Joh. 1:35–42

B18b1. Jeesus päättää palata Galileaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun Johannes Kastaja on puhunut. Joh. 1:43a

B18b2. Jeesus kutsuu Filippuksen ja Natanaelin. Joh. 1:43b–51

B18c. Saatanan kiusaukset Jeesusta vastaan erämaassa 40 päivän ajan. Matt. 4:1–11; Mark. 1:12–13; Luuk. 4:1–13

Tässä luettelossa yksi tapahtuma on identtinen kaikissa neljässä evankeliumissa, kaksi esiintyy synoptisissa evankeliumeissa, kolme esiintyy Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa, viisi esiintyy ainoastaan Matteuksen evankeliumissa, viisi esiintyy ainoastaan Johanneksen evankeliumissa, kymmenen esiintyy ainoastaan Luukkaan evankeliumissa ja nolla esiintyy ainoastaan Markuksen evankeliumissa. Markus mainitsee tässä vain kolme tapahtumaa, ja ne ovat yhteisiä Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien kanssa. Voisi helposti päätellä, ettei kukaan näistä evankelistoista ollut näiden varhaisten tapahtumien silminnäkijä, vaan he saivat aineistonsa pääasiassa eri lähteistä, vaikka Luukalla on eniten tietoa Jeesuksen julistustyön alkua edeltävästä ajasta ja Markuksella vähiten.

Muuten, NIV Study Bible -raamatun sivuilla 1636–1641 (Johanneksen evankeliumin lopussa) on laaja evankeliumien vertailu. En ollut tietoinen siitä, kun tein näitä evankeliumien vertailuja, enkä ole vielä verrannut tuloksiani heidän tuloksiinsa.

K: Onko totta, että tiedot Jeesuksen elämästä ennen hänen julkista toimintaansa ovat ”niukat”?

V: Ei, ei verrattuna muihin kuuluisiin antiikin henkilöihin. Tämä näkemys ei perustu objektiiviseen tutkimukseen, vaan ”kristittyjen kriitikoiden” epäuskoon. Vastauksessa on viisi huomioitavaa seikkaa.

1. Vertailun vuoksi: Jeesuksen julkisen toiminnan ajalta ennen hänen kuolemaansa meillä on käytettävissämme vähintään 176 tosiasiaa Jeesuksen elämästä ja opetuksista.

2. Ennen kuin Jeesus aloitti julkisella toiminnallaan, tiedämme hänestä ainakin 37 tosiasiaa.

3. Meillä on enemmän tietoa Jeesuksesta ennen hänen julkista elämäänsä kuin mitä historioitsijat antavat meille Babylonin, Egyptin, Median, Persian, Kreikan, Makedonian tai varhaisen Rooman kuuluisimmista kuninkaista. Toisin sanoen tiedämme enemmän Jeesuksesta ennen hänen ensimmäistä julkista esiintymistään kuin tiedämme in, babylonialaisen Nebukadnessarin, egyptiläisten Akhenatenin ja Nefertitin, meedialaisten Kyaxaresin ja Astygesin, persialaisten Kyyroksen, Dareiosin ja Kserksesin, kreikkalaisten Agamemnonin ja Perikleen tai Rooman kuuluisimpien senaattoreiden lapsuudesta. Ainoa muinainen henkilö, josta tiedämme yhtä paljon ennen hänen julkista elämäänsä, on Makedonian Aleksanteri.

4. Meillä on itse asiassa vähemmän tietoa joistakin 1700- ja 1800-luvun historiallisista henkilöistä ennen heidän julkista elämäänsä kuin meillä on Jeesuksesta.

5. Jos joku aikoo väittää, että tiedot Jeesuksen elämästä ennen Hänen julkista toimintaansa ovat niukat – ainakin verrattuna muihin – hänen tulisi joko nimetä joukko antiikin historiallisia henkilöitä, joiden elämästä ennen julkisuuteen tuloa on annettu enemmän tietoa, tai muuten lopettaa väärän tiedon levittäminen.

Katso myös seuraava kysymys, jossa on vähintään kolmekymmentä asiaa, joita meille kerrotaan Jeesuksesta ennen hänen julkista toimintaansa.

K: Jos Maria, Joosef ja Jeesus pakenivat Egyptiin (Mt 2:13–23), kuinka he saattoivat palata suoraan Nasaretiin (Luuk. 2:39)?

V: Luuk. 2:39 ei sano, että Jeesuksen perhe palasi välittömästi Nasaretiin. Siinä sanotaan vain, että he suorittivat lain vaatimukset [Jerusalemissa] ennen paluutaan Nasaretiin. Voisi päätellä, että tämä tapahtui heti sen jälkeen, koska mitään muuta ei mainittu. Ehkä Luukas ei nähnyt tarvetta mainita matkaa Egyptiin, tai ehkä Luukas ei ollut tietoinen matkasta Egyptiin.

Joka tapauksessa tämä ei ole ristiriidassa muiden evankeliumien kanssa. Seuraavassa kysymyksessä on yksityiskohtainen yhdenmukaistaminen. Kirjaimet a, b, c viittaavat tapahtumiin, jotka voivat tapahtua missä tahansa järjestyksessä.

K: Mitä tarkalleen ottaen meille kerrotaan Jeesuksesta ennen hänen julkista toimintaansa?

V: Meille kerrotaan ainakin 37 asiaa Jeesuksesta ennen Hänen julkista toimintaansa. Saamamme tiedot voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

Jeesus itse

1. Hänen äitinsä oli Maria.

2. Hän syntyi neitseestä. (Vaikka epäilijä kieltäisikin tämän, hänen on myönnettävä, että väitettiin Jeesuksen syntyneen neitseestä.)

3. Hänen laillinen isänsä oli Joosef.

4. Syntyi Herodes Suuren hallituskaudella. (37–4 eKr.)

5. Syntyi Betlehemissä.

6. Hänet ympärileikattiin kahdeksantena päivänä.

7. Viety temppeliin. (kuten monet juutalaiset vauvat)

8. Perhe matkusti Egyptiin (Matteus 2:13–15).

9. Herodeksen kuoleman jälkeen perhe palasi Galilean Nasaretiin (Matteus 2:19–23).

10a. Kasvoi Nasaretissa (Luukas 2:39–51), pienessä kaupungissa, jota muut pitivät merkityksettömänä.

10b. Kun Jeesus oli käynyt temppelissä, Hänkin palasi Nasaretiin (Luukas 2:51).

11a. 12-vuotiaana Jeesus meni temppeliin.

11b. Joka vuosi Jeesuksen vanhemmat menivät temppeliin pääsiäisenä (Luukas 2:41).

12. 12-vuotiaana Jeesus oli utelias ja tunsi pyhät kirjoitukset hyvin (Luukas 2:41–46).

13. Jeesus oli synnitön ja täydellinen (Hepr. 4:15; 2. Kor. 5:21). Vaikka epäilijä olisikin eri mieltä tästä väitteestä, nämä jakeet sekä Luuk. 2:40 osoittavat meille, että Jeesus oli ainakin ”hyvä lapsi”.

14. Jeesus puhui arameaa. (Matteus 5:22 jne.)

15. Galilean asukkaat puhuivat yleensä myös kreikkaa. (Kreikkaa puhuvat ei-israelilaiset asuivat vain 15–20 mailin, 24–32 kilometrin, päässä.)

16. Jeesuksen uskonto oli juutalaisuus; tarkemmin sanottuna hän oli lähempänä fariseuksia ja uskoi kaikkiin Vanhan testamentin kirjoihin. Varhaiskirkon kirjoittajat sanoivat, että saddukeukset hyväksyivät vain Tooran.

17. Jeesus työskenteli puuseppänä (Mark. 6:3).

18. Noin 30-vuotiaana hänet kastoi Johannes Kastaja (Matteus 3:13; Markus 1:9–11).

19. Hän meni erämaahan ennen julkisen toimintansa aloittamista (Matteus 4:1–11; Markus 1:12–13).

Jeesuksen perhe

20. Joosef oli puuseppä (Matt. 13:55).

21. Maria oli raskaana ennen avioliittoaan (Matteus 1:18).

22. Joosef harkitsi eroa Mariasta (Matteus 1:19).

23. Joosefin sukupuu. (lasketaan vain yhdeksi kohdaksi) (Matteus 1:1–16)

24. Marian sukupuu. (lasketaan vain yhdeksi kohdaksi)

25. Hänellä oli neljä veljeä, joiden nimet olivat Jaakob, Jooses/Joosef, Juudas/Juuda ja Simon. (Matt. 13:55–56; Mark. 6:3; Gal. 1:19; Juud. 1, Eusebiuksen Kirkkohistoria (318 jKr.) 2:23 ja 3:20)

26. Vaikka Jeesuksella oli kuninkaallinen syntyperä, hän kasvoi alistettujen kansalaisten tavallisessa perheessä, ja he olivat todennäköisesti köyhiä (Luukas 2:24 + 3. Mooseksen kirja 12:6–8).

27. Marian serkku oli Elisabet, joka oli pappi Aaronin jälkeläinen (Luuk. 1:5).

28. Elisabetin aviomies oli pappi Sakarias, joka kuului Abian ryhmään (Luuk. 1:5).

29. Johannes Kastaja, Sakarjan ja Elisabetin esikoinen ja ainoa lapsi, oli Jeesuksen sukulainen.

30. Maria, Jaakob ja Juudas olivat vielä elossa, kun Jeesus ristiinnaulittiin.

Reaktiot Jeesukseen ja häneen kohdistuneet odotukset

31. Marian odotukset poikaansa kohtaan.

32. Jeesuksen uskottiin täyttävän messiaaniset profetiat (Matteus 2:6).

33. Paimenet kumarsivat häntä (Luukas 2:15–20).

34. Kuninkaiden lahjat (Matteus 2:10–11).

35. Herodes Suuren vainoharhainen reaktio.

36. Johannes Kastajan todistus.

37. Anna ja Simeon temppelissä. (Voisi väittää, että tässä on kyse kahdesta kohdasta, mutta lasken sen vain yhdeksi.)

Tämä ei ole lainkaan vähäistä verrattuna siihen, mitä tiedämme muiden julkisuuden henkilöiden elämästä ennen heidän julkista toimintaansa. Vertailun vuoksi katso seuraava kysymys.

K: Koska tiedämme ainakin 37 asiaa Jeesuksesta ennen Hänen julkista toimintaansa, mitä tiedämme vertailun vuoksi muista maallisista historiallisista henkilöistä ennen heidän julkista esiintymistään?

V: Vertailun vuoksi tiedämme vain muutamia asioita Pompeiuksesta, noin 12 asiaa Aristoteleesta ja 27 asiaa Makedonian Aleksanterista ennen heidän julkista uraansa. (Suuri osa tästä tiedosta on peräisin Encyclopedia Britannicasta).

Pompeius

Gnaeus Pompeius oli kuuluisa roomalainen kenraali ja poliitikko, joka syntyi 30. syyskuuta 106 eKr.

Hän oli sotilaskomentajan poika.

3. 17-vuotiaana hän taisteli isänsä rinnalla sosiaalissodassa.

4. Kuten useimmat roomalaiset, hänkin palvoi todennäköisesti roomalaisia jumalia.

5. Hän puhui latinaa ja ehkä myös kreikkaa.

Kohteita on todennäköisesti enemmän, mutta ei missään nimessä yli 20.

Aristoteles itse

1. Syntynyt noin vuonna 384 eKr.

2. Syntyi Stagirassa, kreikkalaisessa kaupungissa Egeanmeren luoteisrannikolla.

3. Puhui kreikkaa.

4. Ihmiset uskoivat yleisesti kreikkalaisiin jumaliin.

5. Isä oli Nikomakhos, joka oli ”Aeskulapoksen poikien” ammattikunnan lääkäri.

6. 17–37-vuotiaana opiskeli Platonin johdolla Ateenan Akatemiassa.

7. Vuonna 342 eKr. Aristoteles ryhtyi Makedonian Aleksanterin opettajaksi seitsemäksi vuodeksi.

8. Euboean Eretrian lähellä sijaitsevasta haudasta on löydetty kallo ja henkilökohtaisia esineitä, jotka saattavat kuulua Aristoteleelle. Hän kuoli noin vuonna 322 eKr.

Aristoteleen perhe

9. Hänen isänsä oli Makedonian Filippoksen isän, Amyntas II:n, hovilääkäri.

10. Isän sukujuuret: ionialais-kreikkalainen tausta

11. Äidin sukututkimus: ionialainen, kotoisin Euboian Chalciksesta.

Reaktiot Aristoteleeseen ja häneen kohdistetut odotukset

12. Häneen kohdistettiin akateemisia odotuksia, ja hänet lähetettiin opiskelemaan Platonin johdolla Ateenan Akatemiaan.

Meillä on säilynyt vain viisi käsikirjoitusta hänen teoksistaan, ja varhaisin on peräisin vuodelta 1100 jKr.

Intiasta Espanjaan Jeesusta edeltäneistä henkilöistä ylivoimaisesti kuuluisin oli Makedonian Aleksanteri, jota usein kutsutaan Aleksanteri Suureksi. Katsotaanpa, mitä tiedämme hänen varhaisesta elämästään.

Aleksanteri itse

1. Hänen isänsä oli Makedonian Filippos II.

2. Hänen äitinsä oli Olympias, molossilainen prinsessa Epeirosista.

3. Syntyi noin lokakuussa vuonna 356 eKr.

4. Syntyi Pellassa, Makedonian pääkaupungissa.

5. Kun Aleksanteri oli 14-vuotias (342 eKr.), Aristoteles ryhtyi hänen opettajakseen seitsemäksi vuodeksi.

6. Aleksanteri rakasti lukea Homeria.

7. Aleksanteri puhui jotakin kreikan murretta.

8. Aleksanteri uskoi kreikkalaisiin jumaliin.

9. Aleksanteri oli taitava ratsastaja, ja hänellä oli valkoinen hevonen nimeltä Bucephalus.

10. 16-vuotiaana Aleksanteri tukahdutti vuoristokansojen kapinan isänsä poissa ollessa.

11. Aleksanteri johti hyökkäystä, jolla Pyhä joukko kukistettiin Chaeroneassa vuonna 338 eKr.

12. Kun Filippos oli eronnut Olympiasta, Aleksanteri asui äitinsä luona Epeiroksessa.

Aleksanterin perhe

13. Olympiaksen sukututkimus. Hän oli Epeiroksen kuningas Neoptolemosin tytär ja Arybbaksen veljentytär; molemmat olivat Epeiroksen molossilaisen kuninkaan Alketuksen poikia.

14. Aleksanterin isä, Filippos II, oli Makedonian kuninkaan Amyntas II:n kolmas poika. Sen pidemmälle sukututkimus ei kuitenkaan ulotu.

15. Hänen setänsä oli Epeiroksen kuningas Aleksanteri I.

16. Näin ollen Aleksanteri sai prinssin kasvatuksen.

17. Meillä on Makedonian Filippos II:n patsas ja arkku (The Greek World, s. 174–175).

18. Filippos toimi Makedonian sijaishallitsijana vuonna 359 eKr., mutta otti vallan kuninkaana vuonna 356 eKr.

19. Filippos erosi Olympiasta mennäkseen naimisiin Kleopatran, makedonialaisen aatelisnaisen, kanssa.

20. Aleksanteri I meni naimisiin veljentyttärensä Kleopatran kanssa, joka oli Aleksanterin sisarpuoli, vuonna 337 tai 336 eKr.

21. Aleksandrosilla oli pieni velipuoli, jonka vanhemmat olivat Filippos ja Kleopatra ja jonka Aleksandros oli surmannut tultuaan kuninkaaksi.

22. Aleksanterilla oli serkku nimeltä Amyntas, jonka Aleksanteri surmasi tultuaan kuninkaaksi.

23. Aleksanterilla oli veli nimeltä Aridaeus Philippus, Filippoksen ja Larissan Philinnan poika. Aleksanterin kuoleman jälkeen hän hallitsi Makedoniaa seitsemän vuotta, kunnes hänet surmattiin. Tämä perustuu Eusebiuksen teokseen *Chronicon*, s. 49.

24. Vuonna 336 eKr. Filippos II murhattiin kelttiläisellä veitsellä tyttärensä Kleopatran hääaamuna.

25. Aleksanteri lähetti äidilleen sotasaaliita vuonna 335 eKr.

Reaktiot Aleksanteriin ja häneen kohdistuneet odotukset

26. Filippos valmisti häntä alun perin seuraavaksi kuninkaaksi

27. Aleksanterin ja Filippoksen välit ilmeisesti viilenivät sen jälkeen, kun Filippos erosi Aleksanterin äidistä.

Monien Aleksanterista kirjoittaneiden teokset ovat kadonneet. Säilyneitä antiikin aikaisia teoksia ovat muun muassa:

Karl Müllerin toimittama ”Didot-painos Arrianoksesta”

Diodoroksen teos 17 (n. 20 eKr.)

Quintus Curtius (n. 42 jKr.)

Plutarkhos (n. 45–125 jKr.) Aleksanterin elämä

Arrianoksen Anabasis ja Indica (150 jKr.)

Justinin tiivistelmä Trogoksen historiasta (n. 10 eKr.?)

Itinerarium Alexandri (324–361 jKr.)

Epitome Rerum Gestarum Alexandri Magni (4. tai 5. vuosisata)

Nykyaikainen elämäkerrankirjoittaja Mary Renault toteaa teoksessaan *The Nature of Alexander* (s. 30) Aleksanterin varhaisista elämäkerrankirjoittajista seuraavaa: ”Arrianoksen *Historia* alkaa hänen [Aleksanterin] valtaannoususta, luultavasti siksi, että Ptolemaioksen teos alkoi samasta kohdasta, mikä on sääli, sillä hänen tietonsa varhaisemmista vuosista olisi ollut korvaamatonta.”

Jos joku haluaa väittää, että se, mitä meille kerrotaan Jeesuksesta ennen hänen julkista toimintaansa, on ”niukkaa”, hänen tulisi olla rehellinen ja lisätä, että hänen mielestään se, mitä meille kerrotaan useimpien historiallisten henkilöiden varhaisesta elämästä roomalaisaikaan asti, on vielä niukempaa kuin Jeesuksen elämä.

Uskon myös, että tiedämme enemmän Jeesuksen varhaisesta elämästä kuin muiden kuuluisien samanaikaisten juutalaisten – kuten Josephuksen, Filon (20 eKr.–50 jKr.) ja Bar Kochban – varhaisesta elämästä. Uskon myös, että tiedämme enemmän Jeesuksen elämästä ennen vuotta 30 kuin tiedämme Mooseksen ja Buddhan varhaisesta elämästä. Ehkä meillä on enemmän taustatietoa Julius Caesarin ja Josephuksen osalta, mutta en tiedä muita vastaavia tapauksia.

Mooses

Tässä on se, mitä tiedämme Mooseksesta ennen hänen julkista elämäänsä.

1. Mooses syntyi noin vuonna 1525 eKr. Pohjois-Egyptissä.

2. Joko hänen vanhempansa tai, mikä todennäköisempää, hänen esi-isänsä ja -äitinsä olivat nimeltään Amram ja Jokabed.

3. Hän oli heprealainen, kansan jäsen, jota oli orjuutettu 320 vuotta.

4. Hänellä oli vanhempi sisar nimeltä Mirjam.

5. Hänellä oli veli nimeltä Aaron.

6. Mooses asui isänsä luona ensimmäiset kolme kuukauttaan (Apostolien teot 7:20).

7. Kun faarao määräsi, että heprealaisten poikavauvat oli heitettävä Niiliin, hänen äitinsä pani hänet koriin.

8. Faraon tytär löysi hänet ja kasvatti hänet kuin omaa poikaansa.

9. Hän kasvoi faaraon hovissa, sai koulutuksen kaikessa egyptiläisten viisaudessa, oli puheissaan ja teoissaan voimakas (Apostolien teot 7:21–22) ja hallitsi egyptiläisten tietämyksen ja oppineisuuden

10. Hänen oma äitinsä toimi hänen imettäjänään.

11. Hän oli huolissaan heprealaisista, sillä hän tappoi egyptiläisen, joka oli lyömässä heprealaista.

12. Jo 40-vuotiaana Mooses oli riittävän vahva tappaakseen egyptiläisen.

13. Farao yritti tappaa Mooseksen.

14. Mooses pakeni Midianiin, missä hän näki naisia kaivamassa vettä laumoilleen.

15. Kun paimenet yrittivät ajaa heidät pois, Mooses pelasti heidät paimenilta.

16. Mooses meni naimisiin Zipporan kanssa.

17. Mooseksen appi oli nimeltään Reuel, jota kutsuttiin myös nimellä Jethro.

18. Mooseksella ja Zipporalla oli poika nimeltä Gershom.

19. Mooses oli noin 80-vuotias, kun hän näki palavan pensaan.

Gautama Buddha

Keskustelun vuoksi oletamme, että nuoresta Buddhasta kertovat legendat ovat totta.

Sakyojen kuninkaan poika, soturikastin jäsen Kosalan pohjoispuolella

Palvoi todennäköisesti lapsena hindulaisia jumalia.

3. Hän luopuisi maallisesta elämästä, jos näkisi sairaan, vanhan miehen tai ruumiin.

4. Hän lähti kotoaan 29-vuotiaana.

5. Hän vietti kuusi vuotta valaistumisen etsimiseen, jonka hän väitti löytäneensä Bo-puun alla.

6. Hän kuoli joko vuonna 544 eKr. tai 483 eKr., kun hän oli 80-vuotias.

Muhammed

Muhammed ei kuulunut antiikin historiaan, mutta koska hän oli merkittävä uskonnollinen johtaja, tarkastelemme vertailun vuoksi sitä, mitä tiedämme hänen varhaisesta elämästään ennen hänen julistustyönsä alkua.

1. Muhammed syntyi noin vuosina 567–569 jKr.

2. Hän oli Abdullahin ja tämän vaimon Aminahin poika.

3. Hän kuului Quraish-heimoon, joka hallitsi Mekkaa.

4. Hänen isänsä kuoli ennen hänen syntymäänsä.

5. Häntä kasvatti aluksi hänen isoisänsä ‘Abd al-Mottalib/Muttalib.

6. Myöhemmin hänet kasvatti setänsä Abu Talib.

7. Hänen perheensä oli melko köyhä.

8. Nuoruudessaan hän luultavasti johti karavaaneja.

9. Hän meni naimisiin Khadijan, varakkaan 40-vuotiaan lesken, kanssa ollessaan noin 25-vuotias.

10. Sen jälkeen hän oli luultavasti osakkaana Mekassa sijaitsevassa kaupassa, jossa myytiin maataloustuotteita.

11. Hän ei luultavasti osannut kirjoittaa, vaikka myöhemmin elämässään hän osasi jo jonkin verran lukea.

12. Hän tunsi arabien epäjumalat, mukaan lukien kolme ”Allahin tytärtä”: Al-Latin, ’Uzzan ja Manatin.

13. Hän oli jonkin verran perehtynyt juutalaisuuteen ja kristinuskoon.

14. Muhammed oli valkoihoinen, joka myöhemmin värjäsi hiuksensa punaisiksi.

15. Hadithien mukaan, kun Muhammed sai näyn, tapahtui outoja asioita. Hän koki korvien soimista (Bukharin hadithit, osa 1, kirja 1, luku 1, nro 2, s. 2; osa 4, kirja 54, luku 6, nro 438, s. 293). Hänen sydämensä sykki nopeasti (1:3), ja hänen kasvonsa punoittivat (Bukharin hadithit, osa 2, nro 16; osa 5, nro 618; os. 6 nro 508, hän hengitti raskaasti (Bukharin hadithit, os. 6 nro 508), hän kaatui maahan molemmat silmät auki taivasta kohti (Bukharin hadithit, os. 5 nro 170; os. 6 nro 448), hän hikoili runsaasti (Bukharin hadithit, os. 1, kirja 1, luku 1, nro 2, s. 9; os. 2 nro 544; vol. 3 nro 829, ja hän näki ja kuuli asioita, joita kukaan muu ei nähnyt tai kuullut Bukharin hadithit, vol. 1, kirja 1, luku 1, nro 2, 3, s. 2–3; vol. 4, nro 458, 461; vol. 6, nro 447. Nämä saattoivat tuntua tuolloin outoilta, mutta sittemmin muillakin ihmisillä on esiintynyt joitakin näistä oireista epileptisen kohtauksen yhteydessä.

16. Muhammed sanoi, että enkeli Gabriel ilmestyi hänelle ja aiheutti hänelle kerran fyysistä kipua.

K: Onko Matteuksen evankeliumin 1:18 ja Luukkaan evankeliumin 2:7 mukainen Kristuksen neitseellinen syntymä ristiriidassa Hänen esiasumuksensa kanssa, kuten Rudolph Bultmann ja Wolfgang Pannenberg ajattelivat?

V: Ei. Se näyttää ristiriitaiselta vain luopuneille teologeille, jotka uskovat jumalaan, jonka on täytettävä heidän asettamansa rajoitukset. Kristus oli olemassa jo ennen syntymäänsä, mutta tämä ei estänyt Häntä:

1. Valitsemasta väliaikaisesti ja vapaaehtoisesti olla käyttämättä joitakin ominaisuuksiaan ja kätkemästä osaa kunniastaan (Hepr. 2:9; Joh. 17:5; Fil. 2:7).

2. Ilmestymästä millaisena Hän halusi, myös ihmisenä (Filippiläiskirje 2:8)

3. Itse asiassa ottamaan ihmisluonnon ja tulemaan ihmiseksi (Hepr. 2:14–17).

4. Tulemasta alun perin maan päälle aikuisena, lapsena, vauvana tai alkiona – tai millä tahansa muulla tavalla, jonka Hän halusi.

Itse asiassa Kristuksen olemassaolo ennen syntymäänsä Kaikkivaltiaana Jumalana ei rajoittanut Häntä millään tavalla. Ainoat rajoitukset, joita Kaikkivaltiaalle Jumalalle on asetettu, ovat Hänen itselleen asettam iset rajoitukset. Jumala ei voi valehdella (Hepr. 6:18; Tit. 1:2), Hän ei voi kieltää itseään (2. Tim. 2:13) eikä Hän voi joutua pahan kiusaukseen (Jak. 1:13).

K: Tapahtuiko ”ilmoitus” Matt. 1:18–21:n mukaan sen jälkeen, kun Maria oli tullut raskaaksi, vai ennen kuin Maria oli tullut raskaaksi, Luuk. 1:26–31:n perusteella?

V: Joosef ja Maria ovat kaksi eri henkilöä. Enkeli puhui MARIALLE Luuk. 1:26–31:ssä ennen kuin hän tuli raskaaksi. Enkeli puhui JOOSEFILLE sen jälkeen, kun Maria oli tullut raskaaksi ja Joosef oli harkinnut eroa hänestä, Matt. 1:18–21:ssä.

K: Keitä olivat ebionilaiset harhaoppiset Matt. 1:18:ssa ja Luuk. 2:7:ssa, ja mihin he uskoivat?

V: Ebionilaiset suhtautuivat Kristukseen ”vähättelevästi” ja uskoivat Hänen olevan peräisin Jumalalta Isältä, mutta eivät Jumalan Pojaksi. He uskoivat, että Jeesusta voitiin kutsua Jumalaksi kunnioituksen merkkinä, mutta että Hän ei ollut jumalallinen. Ebionit uskoivat, että juutalaisia tapoja tulisi edelleen noudattaa. He kielsivät Kristuksen neitseellisen syntymän sanoen, että Hän syntyi Joosefista (Irenaeus, *Häresioita vastaan*, kirja 3, luku 21, s. 451), ja he hyväksyivät vain lyhennetyn version Matteuksen evankeliumista (Irenaeus, *Häresioita vastaan*, kirja 3, luku 10.7, s. 428).

K: Mitä tähti Betlehemin yllä oli, kun Kristus syntyi (Matt. 2:2, 7, 9)?

V: Vaikka Raamattu ei sano sitä suoraan, se oli todennäköisesti Jumalan shekinah-kirkkaus, sillä ”tähti” saattoi johdattaa heidät tiettyyn kylään ja jopa tiettyyn taloon.

K: Kuka muu mainitsi Matt. 2:2,7:ssä tämän idässä näkyneen tähden, jonka itämaan viisaat näkivät?

V: Useat varhaiset kirjoittajat mainitsevat tämän.

Ignatius (n. 100–117 jKr.) Kirje efesolaisille, luku 19, s. 57

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.) ”Keskustelu juutalaisen Tryphon kanssa”, luku 88, s. 237

Irenaeus Lyonilainen (182–188 jKr.) Irenaeus: Harhaoppia vastaan, kirja 3, luku 9.2, s. 423

Tertullianus (198–220 jKr.) Teos ”Jumalanpalvonnasta”, luku 9, s. 65

Hippolytos (222–234/5 jKr.) Kaikkien harhaoppien kumoaminen, kirja 7, luku 15, s. 108

Origenes (225–249 jKr.) piti sitä uutena tähdenä, ei olemassa olevana taivaankappaleena, teoksessaan ”Origenes: Celsusta vastaan”, kirja 1, luku 48, s. 422.

”Traktaatti uudelleenkasteesta” (n. 250–258 jKr.) luku 8, s. 671

Aleksandrian Pietari (306,285–311 jKr.) mainitsee teoksessaan ”Kanoninen kirje”, luku 13, s. 277, magit, mutta ei tähteä.

Athanasius (318 jKr.) ”Kenen syntymää taivaalla loistava tähti ennakoi, ilmoittaakseen maailmalle syntyneen? Sillä kun Mooses syntyi, hänen vanhempansa kätkivät hänet: … Mutta Kristuksen syntymästä todistajana ei ollut ihminen, vaan tähti siinä taivaassa, josta Hän laskeutui.” Sanan inkarnaatio, luku 38.5, s. 55.

K: Matt. 2:11:n perusteella vaikuttaa järkevältä uskoa, että Jeesusta palvomaan tulleet magit tunsivat Danielin messiaanisen profetian, olivat tutkineet sitä ja ymmärtäneet, että Messiaan tulo oli lähellä. Tiedätkö, onko zoroastrialaisten tai muiden persialaisten (lähi-itäläisten) kirjoituksissa viittauksia Danielin messiaaniseen profetiaan?

V: Daniel asui jonkin aikaa Persiassa ja oli tekemisissä persialaisten viisaiden ja astrologien kanssa. Magit olivat zoroastrialaisten / mediaanien papistojen heimo, samankaltainen kuin leeviläiset, jotka olivat Israelin pappeja ja temppelityöntekijöitä. En tunne zoroastrialaista kirjallisuutta, mutta en usko, että monikaan tuntee sitä, sillä muslimit ovat todennäköisesti tuhonneet suuren osan siitä. Zoroastrialaiset saivat muslimien hallinnossa vähemmän suojelua kuin ”Kirjan kansa”, eli kristityt, juutalaiset ja sabiit. Muslimien kirjallisuudessa viitataan usein zoroastrialaisiin, mutta minun tietääkseni siinä ei viitata zoroastrialaisten tulemiseen.

K: Miksi Mt 2:11:ssä itämaan tietäjät menivät taloon, kun Jeesus syntyi Luuk. 2:7:n mukaan seimessä?

V: Jeesus syntyi tallissa, koska majatalossa ei ollut tilaa. Joosef ja Maria eivät halunneet jäädä talliin pidempään kuin oli tarpeen. He olivat muuttaneet taloon siihen mennessä, kun itämaan tietäjät saapuivat.

Nykyaikaisissa länsimaisissa joululauluissa viisaat yleensä kuvataan saapuneen juuri sinä yönä, kun Jeesus syntyi. Itse asiassa he saapuivat jonkin aikaa sen jälkeen. Ortodoksiset kirkot juhlivat joulua 25. joulukuuta, mutta viisaiden saapumista juhlitaan tammikuun puolivälissä.

K: Eräs kommentaattori sanoo: ”Jeesus tuli, ei Ilmestyskirjan 19. luvun sotilaallisena valloittajana, vaan Kärsivänä Palvelijana (Jes 53) ja nöyryänä johtajana (Sak 9:9). Siksi Jumalan valtakunta on alkanut (Mt 3:2; 4:17; 10:7; 11:12; 12:28; Mark. 1:15; Luuk. 9:9, 11; 11:20; 21:31–32), mutta se ei ole vielä täyttynyt (Matt. 6:10; 16:28; 26:64)”. Mitä tämä tarkoittaa? Onko valtakunta nykyisyydessä vai tulevaisuudessa? Vai aloitettiinko se inkarnaation yhteydessä Betlehemissä ja saatetaanko se päätökseen Kristuksen toisella tulemisella?

V: En tiedä, mihin kommentaattoreihin viittaat, mutta olen samaa mieltä heidän kanssaan. Ensimmäisellä tulemisellaan Jeesus tuli kärsivänä palvelijana, ei sotilaallisena valloittajana, mikä oli kiihkoilijoiden suureksi pettymykseksi. Jumalan valtakunta ilmestyi, kun Jeesus oli maan päällä, ja se on nyt meissä. Jumalan valtakunta ei kuitenkaan ole tullut voimassa, eikä se tule, ennen kuin Jeesus palaa Ilmestyskirjan mukaisesti.

K: Esiteltiinkö Jeesus Luuk. 2:22–38:n mukaan temppelissä (Jerusalemissa), vai veikö Joosef perheensä Egyptiin kolmen viisaan saapumisen jälkeen, kuten Matt. 2:13–18 kertoo?

V: Molemmat.

1. Jeesus vietiin temppeliin Jerusalemiin noin neljäkymmentä päivää syntymänsä jälkeen. Sitten he palasivat Betlehemiin matkalla Egyptiin. Kun Maria oli valmis, he lähtivät matkaan.

2. Toisin kuin länsimaisissa joulutarinoissa kerrotaan, viisaat miehet eivät saapuneet juuri sinä yönä, kun Maria oli synnytyksessä. He saapuivat muutama viikko myöhemmin. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että itäortodoksiset kristityt eivät yleensä anna lahjoja jouluna. He antavat lahjoja tammikuun puolivälissä, jolloin he uskovat viisaiden miesten saapuneen.

K: Sanoiko Jumala Matt. 3:17:ssa: ”Tämä on minun rakas Poikani…”, vai sanoiko Jumala: ”Sinä olet minun rakas Poikani…”, kuten Mark. 1:11 ja Luuk. 3:22 kertovat?

V: Se voi olla kumpi tahansa kolmesta syystä.

1. Evankelistat parafraasivat usein lainauksia. Siitä huolimatta näemme, että Isä Jumala ilmoitti väkijoukoille, että Hän oli suonut armonsa Jeesukselle.

2. Jumala Isä saattoi sanoa sen hepreaksi ja/tai arameaksi, mutta meillä olevat evankeliumit ovat kreikaksi.

3. Apostoli Johanneksen opetuslapsi Papias kertoo, että Matteuksen evankeliumi oli alun perin kirjoitettu heprealaisten kielellä (arameaksi?), ja se saattoi olla parafraasi, kun se käännettiin kreikaksi.

K: Puhuiko Jeesus Matteuksen evankeliumin 3:17:ssä, Markuksen evankeliumin 1:11:ssä ja Luukkaan evankeliumin 3:22:ssa itsestään?

V: Jeesus ei puhunut itselleen. Hän puhui Jumala Isälle, joka kutsui Häntä ”Poikakseni”.

K: Lähetettiinkö Jeesus Matt. 4:1 ja Mark. 1:12:n mukaan erämaahan heti kasteensa jälkeen, vai viivyttikö Hän muutaman päivän, kuten Joh. 1:29, 35, 43 kertoo, ja meni sitten Kanaan, kuten Joh. 2:1 antaa ymmärtää?

V: Vaikka Jeesus meni Galileaan jonkin aikaa näiden kiusauksien päätyttyä, Matteuksen evankeliumin 4:11–12, Markuksen evankeliumin 1:13–14 ja Luukkaan evankeliumin 4:13–14 kohdissa ei kerrota, missä Jeesus oli välittömästi 40 päivän päätyttyä. Näin ollen on olemassa kaksi eri mahdollisuutta.

Kaste, sitten 40 päivää, sitten Galilea: On todennäköistä, että Johannes kastoi Jeesuksen Joh. 1:29–34:n mukaisena päivänä. Sitten Jeesus viipyi vielä yhden päivän (Joh. 1:35) ja päätti seuraavana päivänä lähteä Galileaan (Joh. 1:43).

Kaanan häät pidettiin paljon myöhemmin, joko viikon kolmantena päivänä tai kolmantena päivänä Galileaan saapumisen jälkeen. Ne eivät voineet olla seuraavana päivänä Johanneksen evankeliumin 1:43 jälkeen (joka oli Johanneksen evankeliumin 1:35 jälkeen), koska silloin olisi kulunut neljä päivää, ei kolme.

Matteuksen evankeliumin 4:1:ssä sanotaan yksinkertaisesti, että Jeesus meni erämaahan sen jälkeen, kun Hänet oli kastettu. Markuksen evankeliumin 1:12:ssa sanotaan, että Jeesus meni erämaahan ”heti”, mutta se voi silti tarkoittaa muutamaa päivää myöhemmin.

Kaste, sitten 40 päivää, sitten takaisin Johanneksen luo: Johanneksen evankeliumin 1. luvussa ei kerrota, milloin Jeesus kastettiin. Jeesus saattoi saada kasteen Johannekselta noin 40 päivää ennen Johanneksen evankeliumin 1:19:ää. Kokeidensa jälkeen Jeesus palasi Johanneksen luo Johanneksen evankeliumin 1:29:ssä.

K: Oliko Jeesuksen kiusauksien järjestys Matt. 4:1–11:ssä leipä, ylpeys ja valta, vai oliko se Luuk. 4:1–12:ssa leipä, valta ja ylpeys?

V: Tähän on kaksi vastausta, ja molemmat voivat olla totta.

1. Luukas käyttää yksinkertaisesti sanaa ”ja”, mikä ei välttämättä tarkoita, että hän esittäisi nämä järjestyksessä. Katso teoksesta Hard Sayings of the Bible, s. 454–457, lisätietoja näkemyksestä, jonka mukaan Matteuksen kertomus on järjestyksessä ja Luukkaan ei.

2. Lisäksi niiden neljänkymmenen päivän aikana, jolloin Jeesusta koeteltiin, nämä ja muut kiusaukset esitettiin todennäköisesti useita kertoja eri järjestyksessä.

K: Miten voimme kuvitella, että ”Jumala” joutuu paholaisen kiusaamaksi, kuten Ahmad Deedat väittää, kun tarkastellaan Matt. 4:1–11, Mark. 1:13 ja Luuk. 4:1–13?

V: Saatana voi yrittää mitä tahansa, mutta koska Saatana kiusasi Jeesusta, Saatanan toimet eivät millään tavoin vähennä Jeesuksen arvoa.

Jeesus oli 100-prosenttisesti Jumala, mutta Hän oli myös 100-prosenttisesti ihminen. Jos Jeesus Jumalana olisi ilmestynyt vain jonkinlaisena aaveena, Häntä ei olisi voitu kiusata. Mutta koska Jeesus oli täysin ihminen ja ihmisten sovitusuhri, Hänen täytyi kokea se, mitä kaikki ihmiset kokevat.

K: Matt. 4:1–11, Mark. 1:13 ja Luuk. 4:1–13: kenen aloitteesta Jeesus meni erämaahan kiusattavaksi ja miksi?

​​V: Kreikankieliset sanat ”kiusata” (peirazo) ja ”kiusaus” (peirasmos) voivat tarkoittaa houkuttelua pahaan, mutta maallisessa kreikkalaisessa kirjallisuudessa ne tarkoittavat koettelemista. Jeesusta ei siepattu paholaisen toimesta, kuten eräs muslimi väitti, sillä kun Jeesus käski Saatanaa poistumaan Matteuksen evankeliumin 4:10 kohdassa, Saatana joutui lähtemään. Pikemminkin aloite tuli Jumalalta; Pyhä Henki johdatti Jeesuksen erämaahan kohtaamaan paholaista. Paholainen vei Jeesuksen korkealle vuorelle ja temppelin harjalle, mutta sekä Saatana että Jeesus tiesivät, ettei Saatana saanut tehdä Jeesukselle mitään. Niinpä jo ennen Jeesuksen palvelutyön alkamista osoitettiin, ettei Saatana saisi Jeesusta valtaansa eikä saisi Jeesusta lankeamaan. Jeesus pystyi vastustamaan fyysisiä haluja tyydyttääkseen hengellisiä tarpeita.

K: Miten Matteuksen evankeliumin luvussa 4:1–11 ja Luukkaan evankeliumin luvussa 4:1–13 kuvatut Saatanan Jeesukselle esittämät kiusaukset muistuttavat Saatanan Eevalle esittämiä kiusauksia 1. Mooseksen kirjan luvussa 3:6?

V: Vaikka ne eivät ole täysin identtisiä, Saatana käyttää usein samankaltaisia taktiikoita yhä uudelleen, ja se johtuu luultavasti siitä, että ne toimivat edelleen hyvin Saatanan kannalta. Mutta kun Aadam ja Eeva lankeivat rehevässä puutarhassa, Jeesus voitti autiomaassa. Kun Israel ei ollut uskollinen erämaassa 40 vuoden ajan, Jeesus oli uskollinen erämaassa 40 päivän ajan. Kun meitä kiusataan, se on meille tilaisuus osoittaa, että se, joka on meissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa, kuten 1. Johanneksen kirjeen 4:4 sanoo.

Eeva huomasi, että kielletty hedelmä oli:

1. Hyvä syötäväksi [ruokahalu],

2. miellyttävä silmälle [kauneus, silmien himo],

3. haluttava viisauden saamiseksi [silmät avautuvat, ja kuten Jumala, he tietävät hyvän ja pahan [jumalallinen voima, kun noudatetaan Saatanan käskyä].

Paastoava Jeesus joutui kiusaukseen, jossa:

1. Kivien muuttumisella leiväksi [ruokahalu],

2. Heittäytymällä temppelin siiveltä [itsensä esitteleminen],

3. Valta kaikissa maan valtakunnissa [jumalallinen voima Saatanan käskyn alaisena].

1. Johanneksen kirjeen 2:16 mainitsee kolme erilaista syntiä maailmassa: lihan himon, silmien himon ja elämän ylpeyden.

Vaikka kiusauksien järjestys oli erilainen Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa, on todennäköistä, että Saatana ei kiusannut Jeesusta vain kolme kertaa ja luopunut sitten. Pikemminkin Saatana kiusasi Jeesusta todennäköisesti yhä uudelleen.

K: Koska Jeesus on Jumala, oliko Hän Matt. 4:1–11, Mark. 1:13 ja Luuk. 4:1–13:n mukaan kykenemätön joutumaan kiusaukseen ja tekemään syntiä, vai oliko Hän ihmisenä kykenevä joutumaan kiusaukseen ja lankeamaan?

V: Tämä on paradoksi, jota yleisesti kutsutaan Kristuksen synnittömyydeksi. Kiusaukset olivat todellisia, eivät valheellisia. Mutta lopputulos oli varma: Hän ei syntiä tehnyt. Kuten teoksessa *Believer’s Bible Commentary* (s. 1212) todetaan: ”Huolimatta siitä, että Jeesus ei voinut syntiä tehdä, kiusaus oli hyvin todellinen. Hän saattoi joutua kohtaamaan houkutuksia syntiin, mutta Hänen oli moraalisesti mahdotonta antaa periksi.” Jeesus ei ollut kykenemätön tekemään syntiä, vaan Hän kykeni olemaan tekemättä syntiä. Yksi karkea vertaus on se, voisiko pieni somalialainen merirosvovene hyökätä Yhdysvaltain taistelulaivaa vastaan. Merirosvot luulivat virheellisesti, että kyseessä oli kaappattavissa oleva kauppalaiva. Merirosvoille se ei sujunut hyvin. Heidän pääaluksensa upotettiin nopeasti Yhdysvaltain laivaston termein ”pienaseiden tulituksella”, ennen kuin he ehtivät lähestyä taistelulaivaa.

K: Bart Ehrman kirjoittaa: ”Matteuksen evankeliumissa Jeesus kieltäytyy tekemästä ihmeitä todistaakseen henkilöllisyytensä; Johanneksen evankeliumissa se on käytännössä ainoa syy, miksi hän tekee ihmeitä.” *Jeesus, keskeytetty*, s. 103. Matteuksen evankeliumissa, toisessa kiusauksessa ja muuallakin, Jeesus ei tee merkkejä todistaakseen itseään. *Jeesus, keskeytetty*, s. 84

V: Ehrman rinnastaa sen, ettei Jeesus tottele Saatanan tai epäilevien fariseusten sanoja, ihmeiden tekemiseen ihmisille, jotka etsivät vastauksia tai tarvitsevat apua. Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumin 4:7:ssä, että syy siihen, miksi hän ei heittänyt itseään alas, oli se, ettei Jumalaa pidä koetella. Jeesus ei ollut kenellekään ”velkaa” yhtään merkkiä; eikä hän koskaan tehnyt merkkejä epäileville ihmisille, jotka ajattelivat Jeesuksen olevan heille sen velkaa. Mutta Jeesus teki armollisesti merkkejä ihmisille, joilla oli uskoa, ja vahvisti heidän uskoaan.

K: Matteuksen evankeliumin 4:12 ja Markuksen evankeliumin 1:14 mukaan, Jeesuksen kiusauksen jälkeen, panttiinko Johannes vankilaan ennen Jeesuksen toimintaa Nasaretissa ja Kapernaumissa, vai sen jälkeen, kun Jeesus saapui Galileaan Johanneksen evankeliumin 1:43 mukaan?

V: Raamattu sanoo seuraavaa:

Joh. 1:43:ssa sanotaan, että Jeesus päätti palata Galileaan (ei että hän olisi palannut sinä päivänä) päivänä, jona Johannes Kastaja jälleen sanoi, että Jeesus oli Jumalan Karitsa. Johannes Kastajaa ei ollut vielä pidätetty.

Matteuksen evankeliumin 4:12 mukaan Jeesus palasi Galileaan kuultuaan Johanneksen vangitsemisesta.

Markuksen evankeliumin 1:14 mukaan Jeesus meni Galileaan sen jälkeen, kun Johannes oli vangittu.

Tapahtumien kulku:

1. Johannes julisti jälleen, että Jeesus oli Jumalan Karitsa.

2. Heti seuraavana päivänä Jeesus päätti, että hän palaisi (ennen pitkää) Galileaan.

3. Joko ennen kuin Jeesus lähti Galileaan, tai sitten hänen lähdettyään mutta ennen kuin hän saapui Galileaan, Johannes vangittiin.

4. Jeesus saapui Galileaan.

K: Aloittiko Jeesus Markuksen evankeliumin 1:14 mukaan toimintansa Galileassa vai Juudeassa ja Jerusalemissa, kuten Johanneksen evankeliumin 1:35–42 [väitetysti] kertoo? Onko tällä mitään erityistä merkitystä tai merkitystä?

V: Joh. 1:35–42 ei kerro mitään siitä, että Jeesus olisi aloittanut toimintansa, vaan pikemminkin siitä, että hän kutsui opetuslapset Andreaksen ja Pietarin. Tämä tapahtui siellä, missä Johannes Kastaja oli, ei Jerusalemissa. Seuraavana päivänä, Joh. 1:43:ssa, Jeesus lähti Galileaan ja kutsui Filippuksen sekä muita opetuslapsia. Markuksen evankeliumin 1:14 ei kerro, että Jeesus olisi varsinaisesti aloittanut toimintansa, mutta siinä sanotaan, että Johanneksen vangitsemisen jälkeen Jeesus julisti Jumalan ilosanomaa Galileassa.

K: Menikö Jeesus Mark. 1:12–13:n mukaan 40 päiväksi erämaahan kasteensa jälkeen, vai menikö Hän kolmantena päivänä Kaanan hääjuhliin, kuten Joh. 2:1 kertoo?

V: Molemmat. ”Kolmas päivä” oli kolmas päivä Galileaan saapumisen jälkeen, ei kolmas päivä kasteen jälkeen, kuten teoksissa Bible Difficulties & Seeming Contradictions (s. 196) ja Believer’s Bible Commentary (s. 1473) sanotaan. Toinen vastaus on, että ”kolmas päivä” oli viikon kolmas päivä.

Teoksessa *Expositor’s Bible Commentary*, 9. osa, s. 42, sanotaan, että kolmas päivä saattoi olla kolmas päivä siitä, kun Jeesus lähti Johannes Kastajan luota. Vaikka Joh. 1:29–35, 43:ssa sanotaan ”seuraavana päivänä”, kaikki viittaukset saattavat koskea samaa päivää, mutta tämä on epätodennäköistä, sillä merkitys olisi selkeämpi, jos ilmausta ”seuraavana päivänä” ei käytettäisi useita kertoja.

K: Pitäisikö Luuk. 3:22:ssa, jossa kerrotaan Jeesuksen kasteesta, lukea ”Sinä olet minun poikani, tänään minä sinut olen synnyttänyt”, kuten Justin Martyr, [väitetysti] Aleksandrian Klemens, [väitetysti] Augustinus ja muut ovat esittäneet, vai ”Sinä olet minun rakas poikani, johon minä olen tyytyväinen”? (Tämä on ensimmäinen puoli erään muslimin esittämästä vastalauseesta.)

V: Tarkastellaan ensin tämän muslimin argumentin seurauksia, toiseksi sovelletaan samaa mittapuuta islamiin, kolmanneksi käydään läpi tämän käsikirjoitusvariantin yksityiskohdat ja lopuksi sovelletaan tätä kristinuskoon yleisesti.

A. Muslimiväitteen seuraukset

Oletetaan hetken, että muslimi on täysin oikeassa. Jae sanoi alun perin sen, mitä muslimi väittää. Tai vaihtoehtoisesti oletetaan, että voimme olla varmoja vain siitä, mikä oli yhteistä molemmissa versioissa: ”SINÄ OLET MINUN POIKANI”. Onnittelut: Jos Jumala todella sanoi niin kenellekään, muslimin omat sanat ovat juuri kumonneet islamin ja todistaneet Koraanin valehtelevan Allahista. Koraani sanoo, että on hyvin väärin sanoa, että Allah on Isä tai että Allahilla on poikia (sura 2:116; 4:171; 5:116,117; 6:100; jne.). Jos Jumala todella kutsui Jeesusta ”poikakseni”, Koraani valehtelee Jumalasta. (Oletin, että muslimi-kysyjä oli ortodoksinen muslimi, vaikka saatan olla tässä väärässä.)

B. Sovelletaan samaa mittapuuta islamiin

Tämä muunnelma ei muuta mitään kristillistä oppia, sillä molemmat lauseet mainitaan muuallakin. Raamatun erehtymättömyys tarkoittaa, että Raamatussa ei ollut virheitä alkuperäisissä käsikirjoituksissa; käsikirjoituksiin on hiipinyt vaihteluita, mutta mikään niistä ei muuta merkittävästi uskoa tai käytäntöjä. Tämän vastakohtana useimmat muslimit uskovat, että nykyinen arabiankielinen Koraani on tarkka kopio maan päällä olevasta alkuperäiskappaleesta, joka puolestaan oli tarkka kopio taivaassa olevista laatoista (sura 85:20–22). Kuitenkin Koraaniin on todistettavasti tehty muutoksia.

a) Sahih Muslim 2:2286, s. 500, 501 mainitsee kadonneen Koraanin suuran. Siinä on laaja lainaus tästä suurasta, eikä sitä todellakaan löydy nykyisestä Koraanista.

b) Varhaisessa Koraanin versiossa (’Ubai), joka säilyi ’Uthmanin standardoinnin jälkeen, puuttuivat ensimmäinen ja viimeinen suura. (Niitä ei ole vain revitty pois; niitä ei ole koskaan ollutkaan.) Se on nykyään Kairon Al-Azhar-museossa.

c) Aishan vapautettu orja Abu Yunus kirjoitti Aishalle kopion Koraanista. Se poikkesi hieman suuran 2:238 tekstistä. ”Aishan vapautettu orja Abu Yunus sanoi: ’Aisha (Allah olkoon tyytyväinen häneen) käski minun kirjoittaa hänelle kopion Koraanista ja sanoi: Kun tulet tähän jakeeseen: ’Pidä huolta rukouksista ja keskimmäisestä rukouksesta’ (2:238), ilmoita minulle; joten kun tulin siihen kohtaan, ilmoitin hänelle ja hän saneli minulle (näin): Pidä huolta rukouksesta ja keskimmäisestä rukouksesta sekä iltapäivärukouksesta, ja nouse seisomaan todellisessa kuuliaisuudessa Allahia kohtaan. ’A’isha (rauha olkoon hänen kanssaan) sanoi: ”Näin olen kuullut Allahin Sanansaattajalta (rauha ja Allahin siunaukset olkoon hänen päällään).” Sunan Nasa’i, osa 1, nro 475, s. 340

d) ”Sitten Allah ilmoitti meille jakeen, joka myöhemmin kuului kumottujen joukkoon.” Bukhari, osa 5, kirja 59, luku 27, nro 416, s. 288.

”Anas bin Malik kertoi: ... Niistä, jotka surmattiin Bi’r-Ma’unassa, paljastettiin Koraanin jae, jota meillä oli tapana lausua, mutta se kumottiin myöhemmin. Jakeen sanamuoto oli: ’Ilmoittakaa kansallemme, että olemme tavanneet Herramme. Hän on tyytyväinen meihin, ja Hän on tehnyt meidät tyytyväisiksi.’” Bukhari, osa 4, kirja 52, luku 19, nro 69, s. 53. Katso myös al-Tabarin Historia, osa 7, s. 156.

Muita viittauksia kumottuihin jakeisiin ovat: Bukhari, osa 4, kirja 52, luku 9, nro 57, s. 45, Bukhari, osa 4, kirja 52, luku 184, nro 299, s. 191, Bukhari, osa 5, kirja 59, luku 27, nro 416, s. 288, ja Bukhari, osa 5, kirja 59, luku 27, nro 421, s. 293 – kaikki toistavat saman asian samasta jakeesta.

e) Bukharin hadithit kertovat, että osia Koraanista puuttui ja/tai ne oli kumottu, osassa 4, kirja 51, luku 12, nro 62, s. 48–49, osassa 4, kirja 51, luku 19, nro 69, s. 53; 6. nide, kirja 61, luku 3, nro 510, s. 479–480, 6. nide, kirja 61, luku 4, nro 511, s. 480.

f) Muita kohtia, joissa esiintyy muunnelmia (ei pelkästään vokaaleissa), ovat muun muassa:

Sura 11:46 Abu Dawud, osa 3, alaviite 3383, s. 1116

Sura 18:76 Abu Dawud, osa 3, alaviite 3384, s. 1116

Sura 18:86 Abu Dawud, osa 3, alaviite 3385, s. 1116

Sura 24:35 Abu Dawud, osa 3, alaviite 3387, s. 1116

Sura 34:23 johtuu vokaaleista, mutta yhdessä tapauksessa konsonantista. Abu Dawud, osa 3, alaviite 3392, s. 1117

Sura 39:59 Tässä lainauksessa sielua viitataan naispuolisella pronominilla, kun taas tunnetuissa lukutavoissa käytetään miespuolista pronominia. Abu Dawud 3:3979, alaviite 3393, s. 1117

Sura 89:26 Abu Dawud, osa 3, alaviite 3399, s. 1118

Sura 89:25–26 Abu Dawud, osa 3, alaviite 3408, s. 1119

Sura 12:23 Abu Dawud, osa 3, alaviite 3411, s. 1120

Sura 2:58 Abu Dawud, osa 3, alaviite 3413, s. 1121

Sura 24:1 (puuttuva tai ylimääräinen ”r”: Faradnaha (ja jonka olemme määränneet) vs. enemmistön farradnaha (jonka olemme kuvanneet yksityiskohtaisesti) Abu Dawud, osa 3, alaviite 3414, s. 1121

g) Selitys muutoksille Muhammedin elinaikana: Saatanan on suuran 22:52 mukaan tapana sekoittaa jotain profeetan sanoihin, mutta Jumalan on kumottava se. Tämä saattaisi selittää, miksi neljä erilaista muslimien historiallista lähdettä kertoo, että suuran 53:19–20 alkuperäisessä versiossa sanottiin, että neljän epäjumalattaren välitystä (apua) oli syytä toivoa.

Olisiko muslimi-kysyjä tyytyväinen Raamattuun, jos kristityt vain tuhoaisivat todisteet ja polttavat kaikki käsikirjoitukset yhtä suosittua versiota lukuun ottamatta? Toisaalta voisi ajatella, ettei olisi, paitsi että juuri näin Uthman teki, kun hän käski ihmisiä luovuttamaan Koraanin kappaleensa tuhottaviksi ja julkaisi uudet kappaleet. Nykyiset Koraanit eivät kuitenkaan ole edes identtisiä Uthmanin tekstin kanssa. Esimerkiksi variantti: Sura 6:160a (6:159a Yusuf ’Alin käännöksessä): ”…lahkot, en kuulu mihinkään niistä;” (’Uthmanin aikana) vs. ”…lahkot, sinulla ei ole niissä vähäisintäkään osuutta:” al-Tabari, osa 15, s. 181 ja alaviite 323.

C. Tämän käsikirjoitusvariantin yksityiskohdat

”Sinä olet minun Poikani, Rakastettu; sinuun minä olen hyvin tyytyväinen.” (s. 4 (3. vuosisata), Sinaiticus, Vaticanus, Alexandrinus, Bysantin lektionaario, jotkut italialaiset käsikirjoitukset, sahidinen koptinkielinen, etiopialainen, georgialainen, Augustinus). Augustinuksella oli Alandin ym. (4. tarkistettu painos) mukaan ensimmäinen lukutapa, joten muslimikysyjä oli väärässä sijoittaessaan Augustinuksen toiseen luokkaan.

”Sinä olet minun Poikani, tänään minä sinut olen synnyttänyt” (Bezae Cantabrigiensis, jotkut italialaiset käsikirjoitukset, Justinus Marttyyrin ”Keskustelu Tryfonin kanssa”, luku 88, s. 244 (kirjoitettu noin vuosina 138–165 jKr.); Hilarius (355–367/368 jKr.), Methodius (270–311/312 jKr.), apokryfinen Nikodemuksen evankeliumi (kreikankielinen versio, luku 2; Apokryfinen lapsuuskertomus 54.)

”Sinä olet minun rakas Poikani, tänään olen sinut synnyttänyt” (Klemens Aleksandrialainen, 193–217/220 jKr.). Tämä on samankaltainen kuin toinen lukukappale, paitsi että siinä korostuu ensimmäisen lukukappaleen ”rakas”-aspekti. Siten muslimikysyjä oli väärässä luokitellessaan Klemens Aleksandrialaisen toiseen kategoriaan.

D. Soveltaminen kristinuskoon yleisesti

Justin saattoi lainata muististaan, ja jopa hyvät ihmiset voivat tehdä pieniä muistivirheitä. Emme usko, että Jumalan viesti on Raamatun konsonantit ja vokaalit, vaan Raamatun sanoma, ja sanoma on muuttumaton, vaikka valitsisikin toisen lukukohdan, sillä muut jakeet sanovat molemmat, että a) Jeesus oli rakastettu ja b) tänään minä sinut synnytin (Psalmi 2). Se, mikä voi olla vilpitön virhe tai muistivirhe, ei todista väärennöstä – ellei sitten se, että Muhammedin vaimolla A’ishalla oli Koraanin jae, jonka merkitys oli erilainen, todista, että hänkin oli väärentäjä.

K: Todistaako tämä käsikirjoitusero Luuk. 3:22:ssa, että väärennöksen tekijä oli asialla ja että Raamatun jaetta muutettiin poistamaan se, että Jeesuksesta tuli Jumalan Poika kasteessa, eikä syntymässä tai sitä ennen? (Tämä on muslimien vastalauseen toinen puoli.)

V: Ei lainkaan. Vaikka emme tunne kaikkia yksityiskohtia, on olemassa neljä mahdollisuutta, joista kuka tahansa antaa tyydyttävän vastauksen.

Useita lausumia: Ehkä Isä esitti useita lausumia. Miksi Jumala Isä olisi rajoittunut kutsumaan Jeesusta Poikakseen vain kerran tässä kohdassa?

Yksi kattava lausunto: Ehkä Isä sanoi vain yhden lauseen, ja se kuului suunnilleen näin: ”Sinä olet minun rakas poikani, johon olen hyvin tyytyväinen; tänään olen sinut synnyttänyt.” Jokainen kirjasi siitä osan oikein.

Justin Martyrin muistivirhe: Justin Martyr, joka ehkä siteerasi tätä muististaan, teki virheen, ja myöhemmät kirjoittajat, jotka olivat lukeneet Justin Martyria ja aiempien kirjoittajien tekstejä, jotka olivat lukeneet Justin Martyria, kopioivat tämän virheen.

Raamatun variantti: Joku ennen Justin Martyria kopioi tämän lauseen virheellisesti tähän kohtaan, ja Justin siteerasi oikein sen, mitä hänen Raamatussaan oli.

Monille muslimeille, jos mitkään Koraanin muutokset – edes ei-teologiset – osoittautuvat väärennöksiksi, niin jokainen nykyinen Koraanin kappale tulisi polttaa, koska sekin on väärennös. Siinä on muutoksia Uthmanin versioon verrattuna (sura 159a (tai 160a) on vain yksi esimerkki). Ja Uthmanin standardoitu teksti eroaa Ubain tekstistä, ja molemmista on jätetty pois kadonnut suura. Itse asiassa Koraani myöntää, että Saatana (ainakin väliaikaisesti) sekoittaa hieman opetuksiaan myös profeetan sanoihin (suura 22:52). Esimerkkinä tästä voidaan tarkastella suuran 53:19–20 alkuperäistä sanamuotoa.

K: Kuinka vanha Jeesus oli Luuk. 3:23:ssa, kun Hän aloitti palvelutyönsä?

V: Luuk. 3:23 sanoo ”noin kolmekymmentä”, mikä voi tarkoittaa 25–35 vuotta. Jeesus syntyi Herodes Suuren hallituskaudella; tämä kuoli vuonna 4 eKr., ja Jeesus aloitti julistustyönsä sen jälkeen, kun Johannes Kastaja oli aloittanut omansa. Johannes aloitti julistustyönsä Tiberius Caesarin 15. hallitusvuonna, eli vuonna 28 jKr. Jos arkeologisia ajoituksia pidetään riittävän tarkkoina, Jeesus oli siis noin 33–35-vuotias. Myös Pontius Pilatus oli Juudean maaherra vasta vuodesta 26 jKr. vuoteen 36/37 jKr., joten Jeesus oli ristiinnaulittu ennen sitä. Paras arvio, joka meillä on, on, että Jeesus aloitti julistustyönsä noin vuonna 30 jKr. ja kuoli todennäköisimmin 3. huhtikuuta vuonna 33 jKr.

K: Miten Simon ja Andreas tulivat opetuslapsiksi Matt. 4:12–13:ssa, kun Jeesus oli Johannes Kastajan seurassa, sillä Jeesus käski heidän seurata häntä Galileaan, kuten Matt. 4:18–20, Mark. 1:16–20 ja Luuk. 5:1–11 kertovat?

V: Ensinnäkin heistä tuli ”opetuslapsia” jo silloin, kun Jeesus oli Johannes Kastajan seurassa. Vasta myöhemmin Galileassa heistä tuli erityisiä opetuslapsia, jotka myöhemmin nimitettiin apostoleiksi. Muistakaa, että Jeesuksella oli suuri joukko opetuslapsia, joista osa jätti Hänet Joh. 6:66:ssa. Heidän lisäksi Hänellä oli erityisesti nimettyjä opetuslapsia, joita oli 72, kuten Luuk. 10:1 kertoo. Lopuksi Jeesuksella oli kaksitoista, joista tuli apostoleja, kuten Mark. 6:7 ja Joh. 6:67 kertovat.

K: Seurasivatko Andreas ja toinen opetuslapsi Jeesusta Joh. 1:35–37:n mukaan jo Hänen kasteensa jälkeisenä päivänä, vai odottivatko he 40 päivää Jeesuksen kiusauksien jälkeen?

V: – Sen jälkeen. Jeesus kastettiin Johanneksen toimesta (Matteus 3:13–17; Markus 1:9–11; Luukas 3:21–23), joutui kiusauksiin 40 päivän ajan (Matteus 4:1–11; Markus 1:12–13; Luukas 4:1–12) ja palasi Johanneksen luo (Johannes 1:29–32)

K: Voimmeko tietää tapahtumien järjestyksen Jeesuksen julistustyössä?

V: Voimme tietää vain joidenkin tapahtumien järjestyksen. Monet ihmiset voivat kuitenkin olla hyvin hämmentyneitä evankeliumien tapahtumien järjestyksestä kolmen väärinkäsityksen vuoksi, jotka on syytä selvittää.

Evankelistat eivät kirjanneet ylös jokaista tapahtumaa; he eivät kuitenkaan koskaan väittäneetkään tekevänsä niin. Esimerkiksi Johannes, joka oli aiemmin Johannes Kastajan opetuslapsi, on ymmärrettävästi vaitonainen Jeesuksen kasteen ja hänen liittymisensä Jeesuksen seuraan väliseltä ajalta. Johanneksen evankeliumin 21:25:ssä sanotaan nimenomaisesti, että Jeesus teki monia muita asioita, joita ei ole kirjoitettu muistiin. Johanneksen evankeliumi kirjoitettiin muiden evankeliumien jälkeen, ja Johannes näyttää korostavan niitä osia, joita muut eivät maininneet.

Toistaminen: Kuvittele, että Jeesus matkustaisi läpi lukuisat kaupungit, joissa hän vieraili Galileassa, Juudeassa ja Dekapoliksessa, eikä koskaan toistaisi yhtäkään käskyä tai vertausta, vaan kertoisi jokaisessa kaupungissa jotain täysin erilaista.⎯ Ei kovin todennäköistä! Jeesus kertoi nämä vertaukset todennäköisesti paljon useammin kuin kussakin evankeliumissa on kirjattu, ja ihmiset puhuivat Jeesuksesta enemmän kuin on kirjattu. Siten on esimerkiksi avoin kysymys, olivatko Matteuksen Vuorisaarna ja Luukkaan Tasangon saarna kaksi erillistä tapahtumaa, joissa hän toisti joitakin opetuksiaan, vai yksi tapahtuma, jossa Jeesus puhui tasangolla.

Ei järjestyksessä: Evankelistat eivät kirjanneet kaikkia tapahtumia järjestyksessä, mutta he eivät myöskään koskaan väittäneet kirjaavansa niitä järjestyksessä. Itse asiassa apostoli Johanneksen opetuslapsi Papias sanoo nimenomaisesti, että Markus ei kirjannut tapahtumia järjestyksessä.

Kristuksen palvelutyön kunkin yleisen jakson sisällä evankelistat eivät väittäneet minkään olevan järjestyksessä, lukuun ottamatta seuraavia kohtia, joissa käytettiin sanoja ”sen jälkeen”, ”seuraavana päivänä” jne. Evankeliumien harmonisointikysymyksissä huomioi lihavoidut sanat, jotka osoittavat ajan, järjestyksen ja paikan merkkejä.

K: Mikä on evankeliumien mukainen harmonia Jeesuksen varhaisesta toiminnasta?

V: Varhainen toiminta ulottuu siihen asti, kunnes Johannes Kastaja surmattiin. Ennen tapahtumien järjestyksen esittämistä on hyvä tuntea hieman maantietoa.

Maantiede: Galileanmeri, järvi ja Tiberiaanmeri ovat kaikki sama makeanveden järvi. Galilea sijaitsee Galileanmeren länsipuolella, ja Dekapolis on Galileanmeren kaakkoispuolella. Betsaida sijaitsee Galileanmeren pohjoispuolella, ja sen länsipuolella on Kapernaum rannalla, jonka pohjoispuolella on Korazin. Magdala sijaitsee Galileanmeren rannalla suoraan länteen, ja Kana on siitä suoraan länteen. Nain ( ) sijaitsee Galileanmeren lounaispuolella noin 10 mailia (16 kilometriä) päässä rannasta. Gerasenien maa, Gennesaret tai Gadarenien maa ovat joko sama paikka tai toisiaan hyvin lähellä olevia paikkoja Galileanmeren itä- ja kaakkoispuolella. Teoksessa *Hard Sayings of the Bible*, s. 373, todetaan, että Gerasa sijaitsi 30 mailia (48 kilometriä) Galileanmeren kaakkoispuolella eikä sen alue ulottunut meren rannalle asti. Gadara sijaitsi viisi mailia (8 kilometriä) Galileanmeren kaakkoispuolella, ja sen alue ulottui meren rannalle asti, kuten Josephus mainitsee ja kuten Gadaran kolikko, jossa on kuvattu laiva, osoittaa.

Järjestys: On tärkeää tehdä ero sen välillä, mitä sanotaan olevan järjestyksessä, ja sen välillä, mikä saattaa olla järjestyksessä. Näiden 65 tapahtuman osalta numerot viittaavat tapahtumiin, joiden on seurattava edeltäviä numeroita järjestyksessä. Kirjaimet, kuten a, b, c, viittaavat tapahtumiin, jotka saattavat olla järjestyksessä, mutta jotka voivat tapahtua missä tahansa järjestyksessä. Lihavoidut sanat osoittavat ajan, järjestyksen ja paikan merkkejä. Alleviivatut jakeet osoittavat kohtia, jotka eivät todennäköisesti ole kronologisessa järjestyksessä evankeliumissa.

Varhainen toiminta: Mt 4:12–14:12, Mk 1:14–6:29, Luuk. 3:19–20; 4:14–9:9, Joh. 1:43–5:47

E1a1. Kaanassa kolmantena päivänä (kolmas päivä paluun jälkeen Galileaan, sen jälkeen kun Johannes oli puhunut, vai viikon kolmas päivä?) Jeesus muuttaa veden viiniksi. Ensimmäinen ihme Galileassa, vaikka Hänen aikansa ei ole vielä tullut. Joh. 2:1–11

E1a2a. Pääsiäisenä (1. kuukauden 14. päivä) Jerusalemissa Jeesus ajaa rahanvaihtajat pois temppelistä. Joh. 2:12–25

E1a2b. Jeesus opettaa Nikodemukselle uudestisyntymisestä. Joh. 3:1–21

E1a3. Juudean maaseudulla Johannes todistaa Jeesuksesta. Joh. 3:23–35

E1a4a. Samarian Sykarissa, matkalla Galileaan, Jeesus keskustelee samarialaisen naisen kanssa. Joh. 4:1–42

E1b1. Johannes nuhtelee tetrarkki Herodesta. Matt. 14:3; Luuk. 3:19–20

E1b2a. Kuultuaan, että Johannes on vangittu, Jeesus palaa Galileaan ja alkaa saarnata: ”Jumalan valtakunta on lähellä.” Mt 4:12–17, Mk 1:14–15; Joh 4:43–45

E1b2b. Kaanasta Jeesus parantaa Kapernaumissa aatelismiehen pojan, mikä on hänen toinen ihmeensä. Joh. 4:46–54

E1b2c1. Galileassa ja Nasaretissa Jeesus lukee kirjakääröä. Luuk. 4:14–15

E1b2c2. Jeesus selittää profetian, ja juutalaiset yrittävät tappaa Hänet. Luuk. 4:16–31

E1b2d1. Galilean järven rannalla Jeesus kutsuu Simon Pietarin ja Andreaksen. Matt. 4:18–20; Mark. 1:16–18; Luuk. 5:1–10

E1b2d2. Kapernaumissa Jeesus karkottaa riivaushengen. Mk 1:21–28; Luuk. 4:31–37

E1b2e. Jaakobin ja Johanneksen kutsuminen. Matt. 4:21–22; Mark. 1:19–20; Luuk. 5:6–11

E1b2f. Jeesus parantaa sairaita Galileassa. Matt. 4:23–25; Luuk. 4:40–44

E2a. Vuorisaarna, mukaan lukien Herran rukous. Mt 5:1–7:29

E2b. Illalla Jeesus parantaa Simonin anopin ja muita. Mt 8:14–17; Mk 1:29–34; Luuk. 4:38–39

E2c. Jeesus rukoilee yksin. Mk 1:35–38; Luuk. 4:42–44

E2d. Matka Galilean läpi. Mk 1:39

E2e. Parantaa juoruilevan spitaalisen. Mt 8:1-4; Mk 1:40-45; Luuk. 5:12-15

E2f. Jeesus vetäytyi usein yksinäisiin paikkoihin rukoilemaan. Luuk. 5:16

E2g1. Kapernaumissa Jeesus parantaa halvaantuneen. Mk 2:1–12; Luuk. 5:17–26

E2g2. Matteuksen/Leevin kutsuminen. Mt 9:9-13; Mk 2:13-17; Luuk. 5:27-32

E3c1. Galilean järven rannalla: Jeesuksen seuraamisen hinta. Matt. 8:18–22

E3c2. Jeesus parantaa halvaantuneen Nazaretissa. Matt. 9:1–8

E3c3. Johanneksen opetuslapset kysyvät paastosta. Matt. 9:14–17; Mark. 2:18–22; Luuk. 5:33–39

E2h1. Eräänä sapattina Jeesus pellolla; viittaus Daavidiin. Matt. 12:1–8; Mark. 2:23–27; Luuk. 6:1–11

E2h2. Synagogassa Jeesus parantaa kuivuneen käden. Mt 12:9–14; Mk 3:1–6; Luuk. 6:6–11

E2h3. Joukkoja seuraa Jeesusta. Mk 3:7–12

E2i1. Vuorenrinteellä Jeesus rukoilee koko yön Jumalaa. Luuk. 6:12

E2i2. Jeesus nimittää 12 opetuslasta. Mk 3:13–19; Luuk. 6:13–16

E2j1. Saarna tasangolla. Luuk. 6:17–49. Jos se olisi sama kuin Matteuksen evankeliumissa, sitä pitäisi kutsua Tasangon saarnaksi.

E2j2. Kapernaumissa Jeesus parantaa sadanpäämiehen palvelijan. Matt. 8:5–13; Luuk. 7:1–10

E3a. Jonkin ajan kuluttua Jeesus parantaa Jerusalemissa juhlan yhteydessä [luultavasti seitsemännessä kuussa] altaan luona miehen, joka oli ollut 38 vuotta halvaantunut. Joh. 5:1–15

E3b. Elämä Jeesuksen kautta. Joh. 5:16–47

E3c. Nainissa Jeesus parantaa lesken pojan. Luuk. 7:11–17

E4. Matkalla gadaralaisten/geraselaisten maahan Jeesus tyynnyttää myrskyn veneen sisältä käsin. Matt. 8:23–27; Mark. 4:35–41; Luuk. 8:22–26 (Huom.: myrskyt ovat yleisempiä syksyllä ja talvella)

E5a. Gennesaretissa parannetaan kaksi riivatun miestä; riivaajat siirtyvät sioihin. Matt. 8:28–34

E5b. Gerasenilaisen [Gennesaretin] riivatun parantaminen. Mk 5:1-20; Luuk. 8:26-39 (Huom.: Gadarenit, Gennesaret ja Gerasenit viittaavat todennäköisesti samaan paikkaan.)

E6. Jairuksen tyttären ja verenvuotoista kärsineen naisen herättäminen kuolleista. Matt. 9:18–26; Mark. 5:21–43; Luuk. 8:40–56

E7. Matkallaan Jeesus parantaa kaksi juoruilevaa sokeaa miestä. Mt 9:27–31

E8. Kun he olivat lähdössä, Jeesus paransi mykän riivatun. Fariseukset syyttivät Jeesusta siitä, että hän karkotti riivaajia Beelzebubin voimalla. Tekstissä ei mainita, että Jeesus olisi vastannut tähän syytökseen tässä vaiheessa.) Mt 9:32–34

E9a. Jeesus käy monissa kaupungeissa ja kylissä. Mt 9:35–38; Mk 6:6

E9b. Jeesus lähettää kaksitoista apostolia matkaan. Mt 10:1–42; Mk 6:7–13; Luuk. 9:1–9

E9c. Jeesus saarnaa Galileassa. Mt 11:1

E9d. Johannes Kastaja lähettää viestin vankilasta, ja Jeesus kertoo vertauksen torilla olevista lapsista. Mt 11:2–19; Luuk. 7:18–35

E9e. Kun Jeesus on syömässä fariseus Simonin talossa, syntinen nainen, jolla on alabasteripullo, voitelee Jeesuksen jalat öljyllä. Jeesus puhuu siitä, kuka rakastaa enemmän ja kuka vähemmän. Luuk. 7:36–50

E10. Heti sen jälkeen Jeesus vetäytyy vuorelle. Mk 6:45–46

E11. Sen jälkeen Gennesaretissa Jeesus parantaa monia. Mk 6:53–56

E12a. Jeesus nuhtelee Galilean kaupunkeja. Matt. 11:20–24

E12b. Tuolloin Jeesus opetti väsyneille lepoa. Matt. 11:25–30

E13. Jeesus vetäytyy sieltä. Matt. 12:15–21

E14. Talossa, jossa oli liian täyttä syödä, Jeesuksen perhe luuli hänen menettäneen järkensä. Mk 3:20–21

E15. Jeesus parantaa sokean, riivatun miehen. Matt. 12:22–23

E16. Jeesus puhuu talon vahvoista miehistä ja Pyhää Henkeä vastaan tehdystä jumalanpilkasta. Matt. 12:24–37; Mark. 3:22–30

E17. Jeesuksen äiti ja veljet. Matt. 12:46–50; Mark. 3:31–35; Luuk. 8:19–21

E18. Ensimmäinen merkkiä koskeva vaatimus ja profetia kolmesta päivästä ja yöstä. Mt 12:38–45

E19. Galileassa veneestä käsin, kylväjän vertaus. Mt 13:1–23; Mk 4:1–20; Luuk. 8:1–15

E20. Vertaus rikkaruohoista. Mt 13:24–30

E21. Vertaus lampusta jalustalla. Mk 4:21–25; Luuk. 8:16–18

E22. Vertaus kasvavasta siemenestä. Mk 4:26–29

E23. Vertaus sinapinsiemenestä. Mt 13:31–35; Mk 4:30–34

E24. Talossa selitetään rikkaruohojen vertausta. Matt. 13:36–43

E25. Vertaukset kätketystä aarteesta, helmestä ja verkosta. Matt. 13:44–53

E26. Jeesus palaa Nasaretiin; kunniaton profeetta. Matt. 13:53–58; Mark. 6:1–6 (Augustinus ja jotkut muut katsovat, että myös Luuk. 4:16–30 kuuluu tähän.)

E27. Kuinka Johannes Kastaja surmattiin. Mt 14:1–12; Mk 6:14–29; Luuk. 9:7–9

Tässä 65 tapahtuman luettelossa 0 tapahtumaa oli yhteisiä kaikille neljälle evankelistalle, 13 tapahtumaa oli yhteisiä kolmelle synoptiselle evankelistalle, 1 tapahtuma oli yhteinen Matteukselle ja Luukalle, 4 tapahtumaa oli yhteisiä Matteukselle ja Markukselle, 4 tapahtumaa oli yhteisiä Matteukselle ja Luukalle, 4 tapahtumaa oli yhteisiä Markukselle ja Luukalle, 15 tapahtumaa esiintyi ainoastaan Matteuksessa, 7 tapahtumaa esiintyi ainoastaan Markuksessa, 7 tapahtumaa esiintyi ainoastaan Luukassa ja 8 tapahtumaa esiintyi ainoastaan Johanneksen evankeliumissa.

K: Mitkä olivat evankeliumeissa esitetyt keskeiset oletukset Jeesuksen varhaisesta julistustyöstä?

V: Kaikessa on oletuksia, ja tässä ovat ne oletukset, joita olen tässä käyttänyt.

a) Jotkut Johanneksen evankeliumin kohdat sijoitettiin keskivaiheeseen, kun ne sopivat myös tähän kohtaan. NIV Study Bible -raamatun evankeliumien yhteenvedossa Johanneksen evankeliumin kohdat on sijoitettu eri tavalla.

b) Evankeliumit on järjestetty kronologiseen järjestykseen, paitsi alleviivatuissa kohdissa, joita on yli 10.

K: Kutsiko Jeesus Joh. 1:43–50:ssä nämä opetuslapset seuraamaan Häntä juuri tuolloin, vai nimittikö Hän heidät apostoleiksi vasta myöhemmin, kuten Matt. 4:18–22, Mark. 1:14–20 ja Luuk. 5:1–11 osoittavat?

V: Molemmat. Jeesus kutsui heidät seuraamaan Häntä tuolloin, mutta nimitti heidät vasta myöhemmin kahdeksitoista apostoliksi. Teoksessa *When Critics Ask* (s. 405) tehdään ero heidän ensimmäisen kohtaamisensa ja pysyvän kutsunsa välillä. Siinä huomautetaan, että Joh. 1:39:n mukaan he viipyivät Jeesuksen seurassa vain yhden päivän.

Nykyään Jumala kutsuu meidät ensin lapsikseen. Monet Hän kutsuu myöhemmin suurempaan palvelukseen, ja jotkut Hän kutsuu myöhemmin vieläkin suurempaan tehtävään.

K: Ovatko Matt. 4:17; 10:7; Mark. 1:15; Luuk. 8:10; Joh. 3:5:ssä mainitut Jumalan valtakunta ja taivasten valtakunta identtisiä, vai onko niiden välillä pieni ero?

V: Monet ovat pitäneet niitä samana; et voi kuulua toiseen, ellet kuulu myös toiseen. Matteus käyttää molempia termejä, kun taas Markus, Luukas ja Johannes käyttävät vain ilmaisua ”Jumalan valtakunta”. Jeesus käyttää molempia termejä peräkkäisissä jakeissa Matteuksen evankeliumin 19:23–24. Teoksessa *New International Bible Commentary* (s. 1123) todetaan, että tuon ajan juutalaiset eivät halunneet käyttää paitsi Jumalan omaa nimeä (Jahve) myös sanaa Elohim. Siksi he käyttivät synonyymeinä sanoja ha-shem (Nimi), maqom (paikka) ja shamayim (taivas). Joten sen sijaan, että olisivat sanoneet ”Jumalan valtakunta”, jotkut juutalaiset saattoivat sanoa ”taivasten valtakunta”.

Toiset näkevät niissä pienen eron: taivasten valtakunta on paikka, jonne kaikki uskovat menevät kuollessaan, ja Jumalan valtakunta on se, mihin me kuulumme jo nyt, kun olemme pelastettuja.

Yksittäisistä sanoista riippumatta voimme kaikki olla yhtä mieltä siitä, että pelastuksellamme on sekä nykyinen ulottuvuus maan päällä että tuleva ulottuvuus taivaassa (1. Kor. 13:12; Fil. 1:21–24), joka toteutuu vasta, kun pääsemme taivaaseen. Johanneksen evankeliumin 3:5 kohdassa jotkut ajattelevat, että vesi viittaa sikiönesteeseen vauvan syntyessä, mutta toiset ajattelevat, että se viittaa kasteeseen. Se ei voi tarkoittaa kastetta, ellei ristillä ollut varas ollut pelastettu! Mutta se voi tarkoittaa, että ihminen ei ole näkyvä osa Jumalan valtakuntaa maan päällä, ennen kuin hänet on kastettu. Samalla tavalla monet seurakunnat eivät halua kenenkään osallistuvan ehtoolliseen, ennen kuin hänet on kastettu.

K: Miksi Jeesus kertoi Joh. 4:26:ssa niin nopeasti samarialaiselle naiselle olevansa Messias, kun hän muualla, kuten Matt. 16:13–20:ssa, näytti olevan haluton tekemään niin?

V: Tähän on kaksi toisiaan täydentävää vastausta: ajoitus ja kuulijakunta.

Ajoitus: Palvelutyönsä alkuvaiheessa Jeesus ei korostanut juutalaisille julkisesti, että Hän oli Jumala ja Messias. Monilla juutalaisjohtajilla oli vaikeuksia hyväksyä sitä, ettei Messias tullut ensimmäisellä kerralla vallan vallassa. Jeesus näytti haluavan, että hänen ihmeensä ja opetuksensa puhuisivat ensin hänen puolestaan, ja vasta myöhemmin palvelutyönsä aikana korostaisi olevansa elämän leipä, suuri ”Minä olen”, tie, totuus ja elämä sekä Messias. Jeesuksen keskustelu samarialaisen naisen kanssa tapahtui kuitenkin hyvin varhaisessa vaiheessa hänen palvelutyötään.

Yleisö: Samarialaisilla ei olisi ollut samoja vaikeuksia hyväksyä Jeesusta Messiaana. Siksi hän kertoi sen selvästi samarialaiselle naiselle. Lisäksi oli epätodennäköistä, että samarialaiset kertoisivat asiasta monille juutalaisille.

K: Miksi Luuk. 6:12–49 ja Luuk. 12:3–38 kuulostavat samankaltaisilta kuin Vuorisaarna Matt. 5:1–7:29?

V: Tähän on kolme erilaista vastausta.

a. Jeesus piti todennäköisesti samanlaisen saarnan ainakin kaksi kertaa. Jeesus puhui monille erilaisille joukoille, ja Hänellä oli todennäköisesti samanlainen sanoma useissa tilanteissa. Kaikki eivät voineet kuulla saarnaa ensimmäisellä kerralla.

b. Ehkä kyseessä oli sama saarna, ja kukin kirjoittaja kirjoitti muistiin oman parafraasinsa siitä, mitä hän muisti. Vuoren huipulla oleva ”tasanko” on yksinkertaisesti se, mitä me kutsumme ylätasangoksi tai mesaksi. Sisällön samankaltaisuutta lukuun ottamatta ei kuitenkaan ole mitään, mikä viittaisi siihen, että kyseessä olisi ollut sama saarna.

c. Teoksessa When Critics Ask (s. 387) huomautetaan, että tekstissä sanotaan vain, että Jeesus seisoi tasaisella paikalla, ei että väkijoukot olisivat siellä seisseet. Jeesus seisoi tasaisella paikalla saarnatakseen vuorenrinteellä istuvalle väkijoukolle, mikä muodosti luonnollisen amfiteatterin.

Joka tapauksessa Jeesuksen opetus on ajaton ja totta riippumatta siitä, kuinka monta kertaa Hän sen sanoi.

K: Miksi Luuk. 6:12–19, Luuk. 12:3–38 ja Matt. 5:1–7:29:ssä mainittuja asioita ei näy Markuksen tai Johanneksen evankeliumeissa?

V: Eri evankelistat kirjasivat eri yksityiskohtia. Lisäksi Johanneksen evankeliumi on hyvin todennäköisesti kirjoitettu viimeisenä, ja se näyttää sisältävän lisäsyvyyttä, jota muissa evankeliumeissa ei ole, sekä jättävän pois asioita, jotka muut evankelistat olivat jo maininneet.

K: Seisiko Jeesus Luuk. 6:17:ssä tasaisella paikalla opettaakseen heitä, vai istuiko Jeesus, kuten Matt. 5:1 sanoo?

V: Tähän on kaksi vastausta, ja molemmat ovat todennäköisesti totta.

Matteuksen ja Luukkaan saarnat ovat todennäköisesti peräisin kahdelta eri tilaisuudelta. Lisäksi vaikka Jeesus seisoi, hän saattoi haluta istua, kun oli puhunut tarpeeksi kauan. Muistakaa, että saarna saattoi kestää useita tunteja, ja sekä Matteuksen että Luukkaan evankeliumeissa on vain tiivistelmät.

K: Mainitsiko Jeesus Matt. 5:3:ssa ”hengellisesti köyhät” vai vain köyhät, kuten Luuk. 6:20:ssa sanotaan?

V: Jeesus on saattanut sanoa molemmat. Sekä Matteus että Luukas esittävät omalla tavallaan Jeesuksen opetuksia. Nämä kaksi saarnaa ovat saattaneet olla eri tilaisuuksissa, ja Jeesus on saattanut sanoa molemmat. Toisaalta nämä kaksi saarnaa ovat saattaneet olla sama saarna. Toinen pidettiin vuorella ja toinen tasangolla. Ne ovat saattaneet olla yksi saarna ylätasangolla, joka on tasainen paikka joidenkin vuorten huipulla.

Joka tapauksessa ymmärrämme, että Jeesus viittasi niihin, jotka olivat avun tarpeessa, ja tunnusti heidän avun tarpeensa.

K: Matt. 8:2:ssa luemme spitaalisesta, joka tuli Jeesuksen luo, kumarsi häntä, pyysi häntä parantamaan itsensä, ja Jeesus puhdisti hänet. Mutta Luuk. 17:12–13:ssa luemme kymmenestä spitaalisesta miehestä, jotka Jeesus tapasi eräässä kylässä. He seisoivat kaukana, korottivat äänensä ja sanoivat: ”Jeesus, Mestari, armahda meitä.” Ja kun Jeesus näki heidät, hänen ei tarvinnut koskettaa heitä, vaan hän sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne pappeille.” Ja niin tapahtui, että kun he menivät, he puhdistettiin. Olivatko he kymmenen spitaalista vai vain yksi? Jos kyseessä olisi sama tarina, miksi näiden kahden evankeliumin välillä on eroja yksityiskohdissa?

V: Ensinnäkin voimme olla varmoja siitä, että Israelin maassa oli tuolloin enemmän kuin yksitoista spitaalista. Näiden kahden tapahtuman yksityiskohdat ovat täysin erilaiset, koska Jeesus paransi spitaalisia useita kertoja. Jeesus paransi yhden spitaalisen (joka myöhemmin levitti huhuja) Matteuksen evankeliumissa 8:1–4, Markuksen evankeliumissa 1:40–45 ja Luukkaan evankeliumissa 5:12–15. Paljon myöhemmin, Luukkaan evankeliumissa 17:11–19, Jeesus paransi kymmenen spitaalista.

K: Jotkut sanovat, että kirjanoppineet tapasivat muuttaa joitakin sanoja tai lauseita kopioidessaan pyhien kirjoitusten käsikirjoituksia, jotta ajatus selkeytyisi tai yksinkertaistuisi lukijoille.

Esimerkiksi evankeliumeissa Markuksen evankeliumissa (Mk 2:4) kerrotaan, että neljä miestä, jotka kantoivat halvaantunutta ja toivat hänet Jeesuksen luo parannettavaksi, ”avasi katon sen kohdan, jossa hän oli; ja kun he olivat sen murtaneet, laskivat he alas sängyn, jossa halvaantunut makasi”. Luukas puolestaan kertoo kohdassa (Luuk. 5:19), että ”he menivät katolle ja laskivat hänet sänkynsä kanssa tiilien läpi Jeesuksen eteen keskelle”. Sama tapahtui Paavalin kirjeissä. Esimerkiksi lause ”Kristuksen sana” (Kolossalaiskirje 3:16) on kirjoittajien toimesta korvattu muissa käsikirjoituksissa ilmaisuilla ”Jumalan sana”, ”Herran sana” ja niin edelleen. Onko tämä oikein? Vaikuttaako tämä merkitykseen tai oppeihin?

V: En näe mitään olennaista eroa Markuksen evankeliumin 2:4 ja Luukkaan evankeliumin 5:19 välillä. Molemmat ovat täysin totta. He kirjoittivat saman asian eri tavalla, koska heillä oli erilaiset persoonallisuudet, näkökulmat ja kirjoitustyylit. Meillä ei ole evankeliumeja vain ”mono”-äänellä, vaan pikemminkin ”nelikanavaisena äänenä”.

Toisinaan kirjoittajat muuttivat joitakin sanoja hieman, ilmeisesti jotta teksti olisi helpompi ymmärtää. Tiedämme tämän, koska meillä on niin paljon Uuden testamentin käsikirjoituksia, ja voimme nähdä, mitä on muutettu. Valtaosassa näistä merkitys ei kuitenkaan ole muuttunut. Esimerkiksi Filippiläiskirjeen monissa kohdissa monissa käsikirjoituksissa lukee ”Kristus Jeesus”, kun taas monissa muissa käsikirjoituksissa lukee ”Jeesus Kristus”. Useimmissa näistä kohdista emme ole varmoja alkuperäisestä järjestyksestä, mutta sillä ei ole oikeastaan merkitystä.

Mikään näistä ei vaikuta mihinkään kristillisiin oppeihin tai käytäntöihin, eikä mikään tärkeä oppi perustu vain yhteen ainoaan jakeeseen. Jos jokin asia on tärkeä Raamatussa, Jumala toistaa sen, yleensä hieman eri tavalla, jotta voimme paremmin ymmärtää sen merkityksen laajuuden.

K: Parantiko Jeesus Matteuksen evankeliumin 8:5–13 ja 9:9–13 kohdissa sadanpäämiehen palvelijan ennen kuin kutsui Matteuksen (Leevin), vai sen jälkeen, kuten Luukkaan evankeliumin 5:27–32 ja 7:1–10 kohdissa annetaan ymmärtää?

V: Se voi olla kumpi tahansa, sillä kumpikaan evankeliumi ei anna järjestystä, eikä evankeliumien sanota olevan kronologisessa järjestyksessä. Molemmissa sanotaan kuitenkin, että Matteus/Leevi kutsuttiin sen jälkeen, kun halvaantunut oli parantunut.

K: Näkikö sadanpäämies Jeesuksen suoraan Matt. 8:5–10:ssä, vai eikö hän nähnyt Jeesusta, vaan lähetti ystäviään Luuk. 7:6:ssa?

V: On kaksi mahdollista vastausta.

1. Sadanpäämies otti yhteyttä Jeesukseen ystäviensä välityksellä, ei suoraan. Matteus jättää tämän yksityiskohdan pois ja kertoo yksinkertaisesti, että sadanpäämies tuli Jeesuksen luo esittämään pyyntönsä, täsmentämättä, että se tapahtui ystävien välityksellä. Ehkä Matteus ei halunnut hämärtää sitä tosiasiaa, että Jeesus auttoi ei-juutalaista, kuten The Expositor’s Bible Commentary -teoksessa (osa 8, s. 200) todetaan. NIV Study Bible -raamatussa (s. 1453) lisätään, että vastaavasti kun Pilatus ruoski Jeesusta Matteuksen evankeliumin luvussa 27:26, Matteus EI sano, että Pilatus ruoski Jeesusta henkilökohtaisesti, vaan että hän käski ruoskia Jeesuksen.

2. Alun perin sadanpäämies käytti ystäviään. Todennäköinen syy on se, että tällä tavalla ei olisi ollut liian noloa, jos Jeesus olisi kieltäytynyt täyttämästä tämän ei-juutalaisen pyyntöä. Tämän jälkeen sadanpäämies tuli itse paikalle. Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 321–322, tukee tätä näkemystä.

K: Matt. 9:18–25, Mark. 5:23–43, Luuk. 7:11–17, 8:41–56 ja Joh. 11:1–44: ketkä kaikki Jeesus herätti kuolleista maallisen palvelutyönsä aikana ja miksi?

V: Kaikki nämä kolme ihmettä ylistivät Jumalaa ja osoittivat, että Jeesus oli Jumalan Poika.

Lesken poika Luuk. 7:11–17. Ehkä kuollut poika ei palannut niinkään itsensä vuoksi kuin äitinsä vuoksi.

Jairuksen tytär Matt. 9:18–25; Mark. 5:23, 35–43; Luuk. 8:41–42, 49–56. Tässä tapauksessa tyttö oli kuolemaisillaan, ja Jeesus viivästyi, koska Hän oli palvelemassa toista naista. Jumala ei ehkä usein tule etuajassa, mutta Hän ei ole koskaan liian myöhässä toimimaan.

Lazarus Johanneksen evankeliumissa 11:1–44. Mielenkiintoista on, että vaikka Jeesus rakasti Lazarusta erityisen paljon (Joh. 11:3), Hän viivästyi vielä kaksi päivää (Joh. 11:7), kun Lazarus oli sairas, kunnes tämä oli kuollut. Tämä saattoi aluksi järkyttää Marian ja Martan uskoa, mutta joskus Jumala koettelee tarkoituksella uskoamme Hänen kunniakseen ja vahvistaakseen uskoamme.

K: Oliko Jairuksen tytär kuollut Matteuksen evankeliumin 9:18 kohdassa, vai oliko hän kuolemaisillaan, kuten Markuksen evankeliumin 5:22 ja Luukkaan evankeliumin 8:42 kohdissa?

V: Ensin hieman kreikkaa, kaksi asiaa, jotka eivät todennäköisesti ole vastaus, ja sitten todennäköinen vastaus.

Kreikka

Matteuksen evankeliumin 9:18:ssa kreikkalainen lause arti eteleutesen tarkoittaa Greenin kirjaimellisen käännöksen mukaan ”juuri kuollut” tai ”on juuri kuollut”, mutta ei ”on nyt kuolemaisillaan”, kuten The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 8. osan sivulla 230 todetaan.

Markuksen evankeliumin 5:22 kreikkalainen lause eschatus exei tarkoittaa ”viimeisenä”. Sana ”eskatologia” on peräisin ensimmäisestä sanasta.

Luukkaan evankeliumin 8:42:ssa kreikkalainen sana apethnesken tarkoittaa ”kuolemassa”.

Ei oikea vastaus: kooma on kuin kuolema

Koma-tilassa olevan henkilön hengitys on hyvin pinnallista, ja on vaikea sanoa, milloin hän on kuollut. Tämä ei kuitenkaan todennäköisesti ole oikea vastaus, koska Jairus oli lähtenyt jo jonkin aikaa sitten, ja koma-tilassa oleva henkilö olisi vielä jonkin verran lämmin. Lopuksi se, että Jairuksen ystävät kertoivat hänelle myöhemmin, että hänen tyttärensä oli lopulta kuollut, olisi ristiriidassa tämän kanssa.

Luultavasti ei oikea vastaus: Jairus sanoi kaikki kolme

Jairus itse ei ollut varma, oliko hänen tyttärensä vielä elossa, kun hän puhui Jeesuksen kanssa, vai oliko tyttö jo menehtynyt hänen matkallaan Jeesuksen luo. Jairus saattoi siis jossain vaiheessa sanoa, että tyttö oli kuollut, toisessa vaiheessa, että hän oli kuolemaisillaan, ja kolmannessa vaiheessa, että hän oli kuolemassa. Kaikissa kolmessa evankeliumissa Jairus kuitenkin sanoi kyseiset sanat Jeesukselle, ja vaikka hän saattoi toistaa pyyntönsä Jeesukselle kolme kertaa käyttäen kolmea eri sanamuotoa, seuraava vastaus on todennäköisempi.

Vastaus: Evankelistat parafraasivat

Myös muualla evankeliumeissa vuoropuhelut ovat parafraaseja, eivät tarkkoja lainauksia, ja niissä keskitytään pääkohteisiin jättäen yksityiskohdat pois. Esimerkiksi kun ihmiset tulivat koko päivän kuuntelemaan Jeesuksen opetusta, mutta voimme lukea kertomuksen vain viidessä minuutissa, mitä he tekivät lopun ajan? Kuten Johanneksen evankeliumissa 21:25 sanotaan: ”Jeesus teki vielä monia muita asioita. Jos ne kaikki kirjoitettaisiin muistiin, luulen, ettei edes koko maailmassa olisi tilaa kirjoille, jotka kirjoitettaisiin.” (BSB)

Ajatelkaa tätä: kestää vain noin kolme sekuntia lukea se, mitä Jairus sanoi missä tahansa kertomuksessa. Kun Jairus tuli, puhuiko hän Jeesukselle vain kolme sekuntia ja vaikeniko sitten? – Emme tietenkään ajattele niin. Mutta se tarkoittaa, että kukin evankelistakirjoittaja päätti jättää pois monia ylimääräisiä yksityiskohtia ja halusi yksinkertaisesti tallentaa Jairuksen sanoman ydinajatuksen. Riippumatta siitä, mitä ilmausta Jairus käytti – ja hän saattoi käyttää useammankin – hänen rakas tyttärensä oli kuolemaisillaan.

K: Miksi Jeesus sanoi Matt. 9:24, Mark. 5:39 ja Luuk. 8:52, että tyttö vain nukkui?

V: Ensin se, mikä ei todennäköisesti ole vastaus, ja sitten vastaus.

Se, mikä ei todennäköisesti ole vastaus – vegetatiivinen tila on kuin kuolema

Vaikka unta käytetään usein kuoleman vertauskuvana, kyseessä voi olla kooma tai vegetatiivinen tila. Jeesus sanoi: ”Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu” (Mark. 5:39). Kuitenkin Mark. 5:35:ssä, kun Jairuksen ystävät sanoivat hänelle, ettei kannata vaivata Jeesusta, koska hänen tyttärensä oli kuollut, tyttö oli heidän tietojensa mukaan täysin kuollut.

Vastaus:

Jeesus halusi korostaa, että Hänen mielestään kuolema ei ole muuta kuin ruumiin nukkumista.

K: Voitteko selittää minulle, mikä ero on parantavalla uskolla ja pelastavalla uskolla (Mt 9:22, 28, 29)? Esimerkiksi Mt 9:22:ssa Jeesus sanoo: ”Tytär, rohkaistu, uskosi on sinut parantanut”, ja Mt 9:29:ssa: ”Jeesus kosketti heidän silmiään ja sanoi: ’Teille tapahtukoon uskonne mukaan.’” Ja Mt 15:28:ssa ”Silloin Jeesus sanoi hänelle: ’Nainen, uskosi on suuri; sinulle tapahtukoon niin kuin haluat.’” Ja hänen tyttärensä parani heti. Onko usko luonnollinen asia? Syntyikö Jeesuksen suorittamissa parannuksissa ilmenevä usko parantuneissa ihmisissä itsessään, vai antoiko Jumala Pyhän Hengen kautta heille parantumiseen tarvittavan uskon, jotta Jumalaa voitaisiin ylistää? Ef 2:8:ssa sanotaan: ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, eikä se ole teistä itsestänne, vaan se on Jumalan lahja.” Minä tulkitsen tämän niin, että usko on Jumalan lahja.

V: Esitit syvällisen kysymyksen. Lyhyt vastaus on, että uskoa on vain yksi: usko Jumalaan. Mutta tuo usko voi ilmentyä fyysisenä parantumisena ja pyhänä elämänä, ja se usko voi myös olla sekaisin tai riistetty pois.

Laajemman vastauksen saamiseksi tarkastellaan ensin uskoa yleisesti ja sitten uskon eri näkökohtia. Vaikka usko sisältää älyllisen hyväksynnän, Jaakobin kirjeen 2:19 osoittaa, että se on paljon enemmän kuin sitä; se on luottamusta. On kuuluisa tarina, jonka mukaan 1800-luvulla kuuluisa nuorallakävelijä nimeltä Charles Blondin käveli Niagaran putousten yli nuoralla työntäen kottikärryä. Joku sanoi hänelle, että heillä oli uskoa siihen, että hän pystyisi siihen. Hän vastasi, että jos he todella uskoivat, heidän pitäisi nousta kottikärryyn. Usko ei tarkoita pelkästään sanomista ”minä uskon”, vaan valmiutta nousta kottikärryyn. Luotammeko Jumalaan siinä määrin, että olisimme valmiita näyttämään typeriltä, jos Jumala ei täyttäisi lupaustaan? Usko on kiitettävä asia, ja Heprealaiskirjeen 11. luku antaa monia esimerkkejä paitsi älyllisestä uskomisesta myös uskossa elämisestä.
Uskolla on oltava oikea kohde; vilpitön usko epäjumalaan ei vie sinua mihinkään, tai ainakaan mihinkään hyvään. Jos joku uskoo ja tekee monia hyviä tekoja, mutta ei usko, että Jeesus kuoli meidän syntiemme tähden ja nousi kuolleista, hänen uskonsa on turha 1. Korinttolaiskirjeen 15:1–8 mukaan. He eivät parantuneet uskomalla parantumiseen, uskomalla itseensä, uskomalla johonkin pyhimykseen tai edes uskomalla uskoon; he parantuivat uskomalla Jeesukseen. On mielenkiintoista, että juuri ennen tätä kohtaa, Matteuksen evankeliumin 9:1–8:ssa, Jeesus paransi halvaantuneen, eikä siinä mainita tämän uskoa tai oikeastaan mitään muuta hänestä. Voimme helposti päätellä, että hänen ystävillään oli tarpeeksi uskoa vaivautuakseen kantamaan hänet Jeesuksen luo; ja vaikka hänellä saattoi olla uskoa, siitä ei mainita mitään. Joten vaikka emme voi kantaa pelastavaa uskoa kenenkään muun kuin itsemme puolesta, uskomme voi olla tehokas väline, jota Jumala käyttää toisten elämässä. Toisaalta Jeesus päätti olla tekemättä monia ihmeitä Nasaretissa heidän uskon puutteen vuoksi (Matteuksen evankeliumi 13:57–58).
Valitettavasti uskomme voi olla puutteellista ja epätäydellistä ajallisesti, vilpittömyydeltään ja laajuudeltaan.

Usko vain hetkeksi: Juudas Iskariot uskoi Jeesukseen niin, että hän jätti entisen elämänsä ja seurasi Jeesusta – ainakin jonkin aikaa. Kuitenkin jo ennen kuin Juudas petti Jeesuksen, hän varasti rahakirstusta Johanneksen evankeliumin 12:6 mukaan. Juudas lähti jopa muiden yksitoista opetuslapsen kanssa saarnaamaan maaseudulle (Matteus 10:4–16), mutta vaikka monien ihmisten usko olisi voinut vahvistua suurten ihmeiden näkemisen myötä, hänellä ei ollut (tai ehkä olisi parempi sanoa, ettei hän halunnut olla) uskoa siihen, että Jumala huolehtisi hänen taloudellisista tarpeistaan eikä hänen tarvinnut varastaa Jeesukselta ja opetuslapsilta. Joten vaikka uskonkin, että todella pelastettuja ei voi koskaan ”hylätä”, uskon myös Raamatun varoituksiin siitä, että jotkut, jotka ovat saaneet valaistuksen ja maistaneet (mutta ei sanota nielleet) taivaallista lahjaa, voivat luopua ja joutua ikuiseen kadotukseen (Hepr. 6:4–6).

Vilpillisyys ja usko: Jotkut ihmiset, kuten matalaan maahan kylvetty siemen, uskovat jonkin aikaa, mutta joutuvat sitten sekaannukseen. He voivat olla rehellisiä ja sanoa, etteivät enää usko, tai epärehellisiä ja väittää uskovansa, mutta olla tekopyhiä. Ihmisellä voi olla vilpitöntä uskoa, johon sekoittuu vilpillisyyttä, mutta hän voi olla rehellinen siitä. Kun Jeesus kysyi riivatun pojan isältä, uskoiko tämä, tämä vastasi: ”Uskon, auta epäuskoni!” (Mark. 9:24). Toisilla ei ole vilpitöntä uskoa, vaan vain vilpillistä uskoa, kuten taikuri Simonilla Apostolien teoissa 8:18–22.

Uskon laajuus: Jotkut ihmiset voivat uskoa Jumalaan suurissa asioissa, joissa ei ole muuta vaihtoehtoa, mutta eivät usko Jumalaan pienissä asioissa. Jotkut, kuten Gideon, voivat olla valtavan vahvasti vakuuttuneita siitä, että Jumala pelastaa heidät taistelussa vain muutaman sotilaan voimin, mutta eivät sitten usko, että Jumalan tie on paras tie sen sijaan, että ansaitsisivat rahaa epäjumalan avulla, kuten Gideon häpeällisesti teki Tuomarien kirjassa 8:24–27. Samson oli samanlainen.
En usko, että uskoa olisi kahta lajia, pelastavaa uskoa ja parantavaa uskoa; on olemassa vain yksi usko (Efesolaiskirje 4:5). Mutta tämä usko, joka syntyy, kun ihminen vastaa Jumalan sanaan – kuten siemen Matteuksen evankeliumin luvussa 13:12–23 – voi kasvaa (joko paljon tai vain vähän), moninkertaistua toisissa, mutta se voi myös kuihtua ja kuolla, jolloin ihminen luopuu uskostaan (Matteuksen evankeliumi 13:20–21). Varoituksena meille tarkastellaan neljää esimerkkiä uskosta, joka kuoli:

Jeesus opetti Matteuksen evankeliumin luvussa 7:21–23, että on ihmisiä, jotka saarnaavat evankeliumia (oletettavasti todellista evankeliumia) ja tekevät jopa ihmeitä Jeesuksen nimessä, mihin, kuten varmasti olette samaa mieltä, vaaditaan suurta uskoa. Silti lopulta nämä ihmiset joutuvat helvettiin, koska he olivat pahantekijöitä. On merkittävää, että Jeesus ei sanonut: ”Unohdin teidät”, ”Menetin teidät” tai ”Menetitte pelastuksenne”. Sen sijaan Jeesus sanoi näille suurta uskoa osoittaneille pahantekijöille: ”En ole koskaan tuntenut teitä.”

Voiko helvettiin tuomittu ihminen saada apua uskosta? Kyllä, ainakin lyhyen aikaa. 2. Pietarin kirjeen 2:20–22 sanoo: ”Jos he ovat todellakin paenneet maailman turmeltuneisuutta meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tuntemuksen kautta, mutta sitten joutuneet jälleen sen pauloihin ja sen voittamiksi, heidän lopullinen tilansa on pahempi kuin se oli alun perin. Heille olisi ollut parempi, etteivät he olisi tunteneet vanhurskauden tietä, kuin että he olivat sen tunteneet ja sitten kääntyneet pois heille välitetystä pyhästä käskystä. Heistä pätevät sananlaskut: ’Koira palaa oksennukseensa’ ja ’Pesty emakko palaa rypemään mutaan.’” (BSB) Kyseinen henkilö ei ollut koskaan pelastunut; hän oli aina ollut koira tai emakko. Silti hän ”tunnisti” jossain mielessä Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen. Hänen tietonsa riitti jopa nostamaan hänet syntisestä elämästä jumalalliseen, mutta vain hetkeksi.

Monet ihmiset saavat apua Jeesukselta aivan kuten ne yhdeksän spitaalista Luukkaan evankeliumin luvussa 17:11–19. Jeesus paransi kymmenen spitaalista, mutta vain yksi, samarialainen, palasi kiittämään Jeesusta. ”’Eivätkö kaikki kymmenen tulleet puhtaiksi?’ Jeesus kysyi. ’Missä sitten ovat ne yhdeksän muuta? Eikö kukaan muu kuin tämä muukalainen löytynyt palaamaan ja antamaan kunniaa Jumalalle?’ Sitten Jeesus sanoi hänelle: ’Nouse ja mene; uskosi on sinut parantanut!’” (BSB) Muut yhdeksän saivat aidosti fyysistä apua, eikä mikään viittaa siihen, että heidän fyysinen parantumisensa olisi peruutettu. Mutta fyysinen parantuminen oli kaikki, mitä he saivat; vain samarialainen tuli Kristuksen luo ja ylisti Jumalaa. Jos minulla olisi fyysinen ongelma ja minun pitäisi valita joko usko, joka parantaa, tai usko, joka pelastaa, haluaisin mieluummin uskon, joka pelastaa ja parantaa hengellisesti, kuin uskon, joka pelkästään parantaa fyysisesti. Jumala antaa uskon, joka pystyy molempiin, mutta varmista, että painotat Antajaa, et pelkästään lahjaa.

Uskomme on oltava vahva, kuten Jaakobin kirjeen 1:12 opettaa; sen on kyettävä kestämään jopa ankarissa olosuhteissa; silti joidenkin usko kestää vain hetken ja kuolee sitten. Mielestäni koko ero on siinä, hoitaako Puutarhuri uskoa (Joh. 15:1b) ja onko uskosi yhteydessä Viiniköynnökseen (Joh. 15:1–8). Usko, jopa suuri usko, ei kestä, ellei Jumala hoida sitä jatkuvasti. Vaikka usko onkin tärkeää, on vielä tärkeämpää lähestyä Jumalaa. ”Nyt jäävät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus; mutta suurin näistä on rakkaus.” (1. Korinttolaiskirje 13:13 BSB)

Mutta mikä on pelastavan uskon rooli?

Pelastus on Jumalan lahja; se ei tule meistä, emmekä me pelastu uskomme kautta. Pikemminkin meidät pelastetaan Jumalan armosta, uskomme kautta, ei tekojen kautta, kuten Efesolaiskirjeen 2:8–9 sanoo. Tämä lyhyt mutta monimutkainen jakeiden pari kertoo kolme asiaa:

Se tapahtuu armosta. Emme voi ”ansaita” pelastustamme, muuten se ei olisi armoa.

Se tapahtuu uskon kautta. Uskolla on erilainen rooli kuin armolla. Usko on vastauksemme Jumalan aloitteeseen.

Se ei tapahdu tekojen kautta. Teoilla ei ole samaa roolia kuin armolla; ne eivät millään tavoin ansaitse pelastustamme.

Teoilla on erilainen rooli kuin uskolla; emme pelastu tekojen kautta, vaan uskon kautta.

Voisi siis kysyä, onko teoilla ylipäätään mitään tekemistä pelastuksen kanssa. Paavali ennakoi tämän kysymyksen ja vastaa siihen Efesolaiskirjeen 2:10:ssä. Teoilla on rooli pelastuksessa, mutta ei sellainen rooli, jota jotkut ihmiset ja monet katolilaiset opettavat. Teot ovat pelastuksemme tulos, eivät sen lähtökohta. Meitä ei pelasteta palvelemalla, vaan meidät pelastetaan palvelemaan. Jos nämä kaksi eivät kulje käsi kädessä uskovan elämässä, voi kysyä, onko kyseessä todellinen uskovainen, kuten Jaakobin kirjeen 2:14–25 tekee, mutta niillä on erilaiset roolit.

Mutta koska on väärin sanoa, että teoilla on pelastuksessamme sama rooli kuin uskolla, kuten jotkut katolilaiset väittävät, on myös väärin sanoa, että uskolla on pelastuksessamme sama rooli kuin teoilla, kuten jotkut kalvinistit opettavat. Heprealaiskirjeen 4:2 sanoo: ”Sillä mekin olemme saaneet evankeliumin aivan kuten hekin; mutta se sanoma, jonka he kuulivat, ei ollut heille mitään hyötyä, koska heillä ei ollut samaa uskoa kuin niillä, jotka sen ymmärsivät.” (BSB)

Mitä tulee siihen, onko tämä kestävä usko Jumalan lahja vai meidän vastuullamme, se on molempia. Jumala antaa meille uskon lahjana, ja me voimme ja meidän tulisi pyytää uskoa. Meillä on kuitenkin vastuu uskoa ja vastuu juosta sinnikkäästi eteenpäin (Heprealaiskirje 12:1). Meillä on vastuu koetella ja tutkia sekä itseämme että opettajiamme (2. Korinttolaiskirje 13:5–6). Voimme kuitenkin luottaa siihen, että Jumala sinetöi kaikki pelastetut Pyhällä Hengellään, ”joka on perintömme vakuus, kunnes ne, jotka ovat Jumalan omaisuutta, lunastetaan…” (Efesolaisille 1:14 BSB). Katso lisätietoja osoitteesta www.BibleQuery.org vasemmanpuoleisesta valikosta kohdasta ”Doctrine” ja sieltä edelleen kohdasta ”Predestination”.

K: Saiko Jairus Mark. 5:35:ssä ja Luuk. 8:49:ssä uuden tiedon siitä, että hänen tyttärensä oli kuollut?

V: Vaikka molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia, ensimmäinen vaihtoehto on todennäköisemmin oikea.

a) Voi olla, että Jairus tiesi tyttärensä olevan kuolemaisillaan, kun hän lähti tapaamaan Jeesusta, ja kun hän oli palaamassa, hänelle kerrottiin, että hänen tyttärensä oli juuri kuollut.

b) Todennäköisemmin Jairus saattoi jo tietää, että hänen tyttärensä oli kuollut tai käytännössä kuollut, kun hän lähti tapaamaan Jeesusta, ja paluumatkallaan hänelle sanottiin käytännössä: ”Älä vaivaa Jeesusta enää, tiesit jo, että tyttäresi oli kuollut.”

Joka tapauksessa viesti Jairukselle oli: ”Älä vaivaa Jeesusta, sillä edes Hän ei voi tehdä asialle mitään.” Toivon, ettemme koskaan omaksu tällaista asennetta, aivan kuten Jairus päätti uskoa ja hylätä tällaisen asenteen.

K: Ovatko 12 opetuslapsen luettelot erilaiset Matteuksen evankeliumissa 10:2–5, Markuksen evankeliumissa 3:16–18, Luukkaan evankeliumissa 6:13–16, Johanneksen evankeliumissa 1:45–47 ja 21:2 sekä Apostolien teoissa 1:13, kuten Asimovin Raamatun opas (s. 998) vihjaa?

V: Ei. Vaikka järjestys onkin hieman erilainen, luettelot ovat samat, kunhan ymmärrät seuraavan asian.

Simon Barjona on sama henkilö kuin Pietari. Barjona tarkoittaa ”bar” (Jonan poika). Simon on heprealainen nimi, ja Pietari on kreikkalainen nimi.

Veronkerääjä Matteus = veronkerääjä Alfeuksen poika Levi Markuksen evankeliumin 2:13–17:ssä. Levi on heprealainen nimi. Matteus on myös heprealainen nimi, lyhennetty muoto nimestä Matthias. Ehkä hän halusi veronkerääjänä käyttää salanimeä.

Alfeuksen poika Jaakob on sama henkilö kuin nuorempi Jaakob Markuksen evankeliumin 15:40:ssä. Strongin konkordanssin mukaan Jaakob on heprealaisen nimen Jaakob kreikkalaistettu muoto.

Bartholomeus (kaikissa luetteloissa) on sama henkilö kuin Natanael Johanneksen evankeliumissa 1:45–47; 21:2. Aramealainen nimi Bartholomeus ei ehkä ollut hänen etunimensä, vaan hänen sukunimensä, sillä se tarkoittaa ”Bar” (poika) Talmai/Tolmai/Talmar. Natanael on myös aramealainen nimi, joka tarkoittaa ”Jumalan lahja”.

Tadeus on sama henkilö kuin Jaakobin poika Juudas Luukkaan evankeliumissa 6:16 ja Apostolien teoissa 1:13, samalla tavalla kuin Pietari ja Simon ovat sama henkilö. Ehkä ristiinnaulitsemisen jälkeen Thaddaeus ei halunnut tulla kutsutuksi Juudaksiksi, koska se olisi voinut aiheuttaa sekaannusta Juudas Iskariotin kanssa. Juudas on heprealainen nimi. Joissakin kreikkalaisissa käsikirjoituksissa lukee Thaddaeus, toisissa ”Lebbaeus” ja toisissa taas ”Lebbaeus, jota kutsuttiin/jonka sukunimi oli Thaddaeus”. ”Lebbaeus” on kreikkalainen muoto nimestä ”Levi”.

Juudas Iskariot puuttuu Apostolien tekojen 1:13:sta ilmeisistä syistä.

Muiden, Andreasin, Sebedeuksen pojan Jaakobin, Johanneksen, Filippuksen, Tuomaksen ja kiihkoilija Simonin osalta meille kerrotaan vain yksi nimi.

Voisi kuvitella, että Johanneksen evankeliumin 1:43–45 ja 21:2 mainittu Natanael ei ollut sama henkilö kuin Bartolomeus. Tämä näkemys ei merkitsisi virhettä Raamatussa, vaan ainoastaan sitä, että Natanael oli opetuslapsi, mutta ei yksi kahdestatoista opetuslapsesta.

K: Miten opetuslapset eivät saaneet hankkia sauvoja Matt. 10:9–10:ssä ja miten he eivät saaneet tuoda sauvaa Luuk. 9:3:ssa, kun heidän piti tuoda vain sauva Mark. 6:8–9:ssä?

V: Kristityt antavat kolme erilaista vastausta, mutta kolmas vastaus on todennäköisin.

Useita matkoja: He saattoivat tehdä useita matkoja. Ainoa syy ehdottaa useita matkoja on kuitenkin sovittaa yhteen sauvan ottaminen mukaan ja sen jättäminen ottamatta.

Eri kreikkalaiset sanat: Matteuksen ”hankkia” eroaa Markuksen ”omistaa” -sanasta. He saattoivat ottaa mukaan jo omistamansa sauvan, mutta eivät saaneet ottaa varasauvaa tai mitään muuta sellaista. Kreikkalainen sana ”ottaa/hankkia” Matteuksen evankeliumin 10:9:ssä voi tarkoittaa hankkimista siinä mielessä, että näitä asioita ei pidä ostaa tai kerätä. Markuksen evankeliumin 6:8:ssa käytetty kreikkalainen sana tarkoittaa omistamista. Tämän näkemyksen ongelmana on, että Luukkaan evankeliumin 9:3:ssa käytetty kreikkalainen sana on yksinkertaisesti sama sana kuin Markuksen evankeliumin 6:8:ssa, mutta eri taivutusmuodossa.

Kirjoitusvirhe: Ehkä Markuksen evankeliumin säilyneissä kopioissa sana ”ei” on korvattu sanalla ”vain”. Vaikka kaikissa säilyneissä kopioissa lukee ”ei”, kreikassa ero sanojen ”vain” ja ”ei” välillä on kahden kirjaimen kreikkalaisen sanan ei lisääminen. Teoksessa Hard Sayings of the Bible (s. 422–424) mainitaan toisenlainen kirjoitusvirhe, jossa Matteus, joka yleensä tunsi Markuksen evankeliumin hyvin, seurasi tässä kohdassa Luukasta. Toisin sanoen Markuksen evankeliumin ilmaisu ”vain/paitsi sauva” pitäisi todennäköisesti olla ”ei sauvaa”, kuten Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa.

K: Eivätkö opetuslapset saaneet hankkia kenkiä/sandaaleja Matt. 10:9–10:ssä, vai piti heidän tuoda sandaalit mukanaan, kuten Mark. 6:8–9 sanoo?

V: Matteuksen kreikankielinen sana voi tarkoittaa ”kenkiä”, kun taas Markuksen kreikankielinen sana ei voi tarkoittaa kenkiä. Greenin kirjaimellisessa käännöksessä Markuksen evankeliumin 6:9:n sana käännetään seuraavasti: ”jalkaan sidottavat sandaalit”. Luukkaan evankeliumin 9:3:ssa ei mainita mitään kengistä tai sandaaleista.

Yhteenvetona voidaan siis todeta, että he saattoivat todennäköisesti ottaa mukaan sandaalit, mutta eivät kenkiä, jotka olisivat olleet parempia pitkille matkoille. Tämä on yhdenmukaista sen kanssa, että he eivät ottaneet mukaan myöskään sauvoja.

K: Mitä Jeesus tarkalleen ottaen tarkoitti ”loppuun” kestämisellä, josta hän puhui Matt. 10:22; 24:13 ja Mark. 13:13?

V: Se on suuren ahdistuksen loppu.

K: Mark. 1:15:ssä sanotaan: ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on lähellä.” Siinä käytetään kreikkalaista verbiä eggizo menneessä aikamuodossa, mikä viittaa siihen, että Jumalan valtakunta oli lähestynyt, mutta ei vielä vallinnut. Mutta Matt. 11:4–5:ssä Jeesus paljastaa, että valtakunta on läsnä ajassa ja liittyy Hänen persoonaan, koska Matteus ei käyttänyt ilmausta ”Jumalan valtakunta” eikä verbiä eggizo. Miksi näiden kahden evankeliumin välillä on tällainen ero valtakunnan käsitteen suhteen?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1) Markuksen evankeliumin 1:15:ssä, palvelutyönsä alussa, ennen kuin Jeesus ilmoitti kuka Hän oli, Hän sanoi, että aika oli täyttynyt (menneessä aikamuodossa), sillä Jumalan valtakunta on [nyt] lähellä. Se on aika, joka on täyttynyt, ei Jumalan valtakunta, joka on täyttynyt.

2) Matteuksen evankeliumin 11:4–5 ei puhu lainkaan Jumalan valtakunnasta, puhumattakaan siitä, onko kyseessä mennyt vai nykyinen aika. Jeesus puhui sen sijaan köyhille julistetusta ilosanomasta.

3) Meille Jumalan valtakunta on lähellä, koska se on meidän sisällämme. Jumalan valtakunnan täydellinen toteutuminen on kuitenkin vasta tulevaisuudessa.

K: Miten Johannes on Matt. 11:14:ssä ja Joh. 1:21:ssä se tuleva Elia?

V: Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1. Elia itse ilmestyi kirkastumisen yhteydessä, ja Elia todennäköisesti ilmestyy kirjaimellisesti ennen Jeesuksen toista tulemista, mutta Johannes Kastaja on eri henkilö kuin Elia.

2. Johannes täytti Malakian kirjan 4:5:n mukaisen Elian roolin Kristuksen ensimmäisen tulemisen yhteydessä, mutta Elia itse ilmestyy Kristuksen toisen tulemisen yhteydessä.

3. Kuten Arndt teoksessaan *Bible Difficulties and Seeming Contradictions* (s. 127) huomauttaa, Jeesus ei sanonut, että Johannes olisi vanha Elia, joka oli palannut. Sen sijaan Jeesus sanoi, että Johannes oli se Elia, joka on tulossa.

4. Justinus Marttyyri (n. 138–165 jKr.) huomauttaa teoksensa ”Keskustelu juutalaisen Tryfonin kanssa” 49. luvussa, että sanontaa, jonka mukaan yhdellä henkilöllä ”on toisen henki”, käytettiin muuallakin Raamatussa, kun Jumala otti Mooseksen päältä hengen ja antoi sen Joosualle sekä kun Elisa sai kaksinkertaisen osan Elian hengestä. Kukaan ei tulkitsisi näitä kahta esimerkkiä joko reinkarnaatioksi tai samaksi henkilöksi, koska molemmissa tapauksissa vanhempi ja nuorempi olivat elossa samaan aikaan.

K: Tukevatko Matt. 11:14 ja Joh. 1:21 Elian reinkarnaatiota?

V: Ei. Reinkarnaatio-oppi väittää, että ihminen kuolee, jättää vanhan ruumiinsa ikuisesti ja palaa uudessa ruumiissa. Elia ei koskaan kuollut, ja hän (ei Johannes Kastaja) ilmestyi Jeesukselle kirkastumisen yhteydessä. Elia palaa omassa ruumiissaan lopun aikoina. Tertullianus (198–220 jKr.) vastaa tähän kysymykseen hyvin teoksessaan ”A Treatise on the Soul” (Käsikirja sielusta), luku 35, sivut 217–218. Hän lisää, että ”henki ja voima” annettiin ulkoisina lahjoina Jumalan armosta.

K: Mikä on evankeliumeissa esitetty yhteenveto Jeesuksen keskivaiheen toiminnasta?

V: Keskivaiheen 24 tapahtumaa sisältävät kaksi ruokintaa ja ulottuvat Johannes Kastajan surmasta ja Jeesuksen poistumisesta Galileasta Caesarea Filippin tapahtumiin asti. Numerot viittaavat tapahtumiin, joiden on seurattava edeltäviä numeroita. Kirjaimet, kuten a, b, c, viittaavat tapahtumiin, jotka voivat tapahtua missä tahansa järjestyksessä. Lihavoidut sanat osoittavat ajan, järjestyksen ja paikan merkkejä. Alleviivatut jakeet osoittavat kohtia, jotka eivät todennäköisesti ole kronologisessa järjestyksessä.

Toiminta keskivaiheella: Mt 14:13–16:28, Mk 6:30–9:1, Luuk. 9:11–27, Joh. 6:1–7:9

M1. Jeesus ja opetuslapset lähtevät Galileasta ja vetäytyvät Betsaidaan. Luuk. 9:10

M2a. Väkijoukot löytävät Jeesuksen. Luuk. 9:11

M2b. Kapernaumin vastarannalla Jeesus saarnaa väkijoukoille ja parantaa sairaita. Mt 14:13–14; Joh 6:1–4

M3. Ruohikolla (ei Gennesaretissa) Jeesus ruokkii väkijoukon ensimmäisen kerran: 5 000 miestä sekä naisia ja lapsia viidellä leivällä ja kahdella kalalla. He olivat juutalaisia, jotka olivat olleet Jeesuksen seurassa yhden päivän. Jäljelle jäi 12 koria. Mt 14:15–21; Mk 6:30–44; Luuk. 9:12–17; Joh. 6:1–14

M4. Matkalla Gennesaretiin, yön neljännen vartion aikana, Jeesus ja Pietari kävelevät veden päällä. Mt 14:22-36; Mk 6:45-52

M5a. Gennesaretissa Jeesus parantaa miehiä. Mt 14:34-36; Mk 6:53-56

M5b. Jeesus vetäytyy vuorelle. Joh. 6:15

M6a1. Matkalla Kapernaumiin, kun he olivat soutaneet 3 tai 3 1/2 mailia (4,8 tai 5,6 kilometriä), opetuslapset näkevät Jeesuksen kävelevän veden päällä. Joh. 6:16–24a

M6a2. Heti sen jälkeen vene saapuu perille. Joh. 6:24b

M6a3. Kapernaumin järvellä Jeesus on elämän leipä. Joh. 6:25–71

M6a4. Jeesus pysyy Galileassa lehtimajajuhlaan asti. Joh. 7:1–9

M6b. Fariseukset arvostelevat Jeesuksen opetuslapsia; puhdas ja epäpuhdas. Matt. 15:1–20; Mark. 7:1–23

M7. Tyrosissa ja Sidonissa Jeesus parantaa erään naisen tyttären. Matt. 15:21–28; Mark. 7:24–30

M8. Dekapoliksessa Jeesus parantaa kuuron ja mykän miehen. Mk 7:31–37

M9. Galileassa Jeesus parantaa ja opettaa väkijoukkoja. Matt. 15:29–31; Mark. 8:1

M10. Galileanmeren rannalla Jeesus ruokkii toisen kerran suuren väkijoukon: 4 000 miestä sekä naisia ja lapsia seitsemällä leivällä ja muutamalla pienellä kalalla. He olivat pakanoita, jotka olivat olleet Jeesuksen seurassa kolme päivää. Jäljelle jäi seitsemän koria. Mt 15:32–38; Mk 8:2–9

M11. Jeesus menee veneellä Magadaniin/Dalmanuthaan. Mt 15:39; Mk 8:10

M12a. Fariseukset vaativat toisen kerran merkkiä taivaasta. Mt 16:1–4; Mk 8:11–13

M12b. Jeesus puhuu hiivasta ja kahdesta ruokailusta. Mt 16:5-12; Mk 8:14-21

M12c. Betsaidassa Jeesus parantaa sokean miehen. Mk 8:22–26

M12d. Kesarea Filippin lähellä (missä oli suuri kivi) Pietari tunnustaa, että Jeesus on Kristus. Mt 16:13–20; Mk 8:27–30; Luuk. 9:18–20

M13. Jeesus ennustaa kuolemansa. Matt. 16:21–22; Mark. 8:31; Luuk. 9:21–22

M14. Jeesus sanoo Pietarille: ”Mene pois minun takani, saatana.” Mt 16:23; Mk 8:32–33

M15. Jeesuksen seuraamisen hinta. Mt 16:24–28; Mk 8:34–9:1; Luuk. 9:23–27

K: Mitkä olivat evankeliumeissa keskeiset oletukset, joiden perusteella Jeesuksen palvelutyön keskivaiheen tapahtumat sovitettiin yhteen?

V: Tässä ovat oletukset, joita käytin tämän tapahtumaketjun laatimisessa.

a) Evankeliumit ovat kronologisessa järjestyksessä Jeesuksen palvelutyön keskivaiheen osalta. Vaikka joissakin asioissa järjestys saattaisi olla väärä, ei ole syytä epäillä niin.

b) Jotkut Luukkaan evankeliumin kohdat, jotka sijoitin Jeesuksen myöhempään toimintaan, sopisivat myös tähän osioon.

K: Matt. 12:30:ssa Bart Ehrman kysyy: ”Jotkut Jeesuksen sanonnat on välitetty samankaltaisilla, mutta silti toisistaan poikkeavilla tavoilla. Yksi suosikkiesimerkkini tästä ilmiöstä on Matt. 12:30:ssa ja Mark. 9:40:ssa mainittu sanonnapari. Matteuksen evankeliumissa Jeesus julistaa: ’Joka ei ole minun kanssani, on minua vastaan.’ Markuksen evankeliumissa hän sanoo: ’Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme.’ Sanoiko hän molemmat asiat? Voiko hän tarkoittaa molempia? Miten molemmat voivat olla totta samanaikaisesti? Vai onko mahdollista, että joku evankelistista on sekoittanut asiat toisiinsa?” Jesus, Interrupted, s. 41

V: Suoraan sanottuna en ymmärrä lainkaan, miten Ehrman voisi pitää tätä ristiriitana. Matteuksen evankeliumin 12:22–37:ssä (vastaa Markuksen evankeliumin 3:20–29:ää) tämä tapahtuu, kun Jeesuksen luo tuodaan riivattu mies. Paljon myöhemmin, täysin eri tilanteessa, Markuksen evankeliumin 9:38–41:ssä Jeesukselle kerrotaan jostakusta toisesta, joka karkottaa riivaajia. Joten tietenkin Jeesus saattoi sanoa eri asioita eri päivinä. Ehkä Ehrman piti jotenkin ristiriitaisena sitä, että jos joku oli Jeesusta vastaan, hän saattoi olla myös Jeesuksen seuraajia vastaan, tai päinvastoin. Mutta Jeesus ennusti Johanneksen evankeliumin 16:3:ssa, että Hänen seuraajiaan vainotaan ja tapetaan, koska vainoajat eivät tunne Isää eivätkä Jeesusta. Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumissa 15:18–21: ”Jos maailma vihaa teitä, tiedätte, että se on vihannut minua ensin. Jos te olisitte maailmasta, se rakastaisi teitä omina. Mutta maailma vihaa teitä, koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen valinnut teidät maailmasta. Muistakaa sana, jonka minä teille sanoin: ’Kukaan palvelija ei ole suurempi kuin isäntänsä.’ Jos he vainosivat minua, he vainoavat myös teitä; jos he noudattivat minun sanaani, he noudattavat myös teidän sanaanne. Mutta he kohtelevat teitä näin minun nimeni tähden.” Jeesus samaisti itsensä läheisesti seuraajiinsa Matteuksen evankeliumin 25:34–46 lampaiden ja vuohien vertauksessa. Johanneksen evankeliumin 15:1–8:ssa Jeesus sanoo, että me olemme hänessä, kuten oksat ovat yhteydessä viiniköynnökseen.

K: Miten Mark. 9:40:n sanat ”joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme” ja Luuk. 9:50:n sanat ”Älkää estäkö häntä” sopivat yhteen Luuk. 11:23:n lauseen ”Joka ei ole minun kanssani, on minua vastaan” kanssa?

V: Tähän on kaksi erilaista vastausta.

Kopiointivirhe: Teoksessa *Hard Sayings of the Bible* (s. 466–467) todetaan, että käytännössä kaikissa 8. vuosisataa vanhemmissa kreikankielisissä käsikirjoituksissa Luuk. 11:23:ssa lukee ”teitä vastaan… teidän puolestanne” sen sijaan, että lukisi ”meitä vastaan… meidän puolestamme”. Myös teoksessa *When Critics Ask*, s. 390, tuodaan tämä esiin ja todetaan, että KJV:ssä on tässä kohdassa virhe, koska siinä on käytetty myöhempiä käsikirjoituksia. Tästä huolimatta ei ole mitään syytä, miksi näiden lausumien pitäisi olla samat, sillä ne on annettu eri aikoina.

Erilaiset ihmiset: Markuksen evankeliumin 9:40 ja Luukkaan evankeliumin 9:50 mainitsema henkilö ei pelkästään yrittänyt ajaa ulos riivaajia, vaan hän ajoi niitä menestyksekkäästi ulos Jeesuksen nimessä. Sen sijaan toisella kertaa, Luukkaan evankeliumin 11:23 kohdassa, Jeesus nuhtelee ihmisiä, jotka väittivät, että Jeesus ajoi riivaajia ulos Beelzebubin voimalla.

Siitä huolimatta mies, joka ajoi ulos riivaajia Jeesuksen nimessä, oli Jeesuksen kanssa, koska hän uskoi Jeesukseen, vaikka hän olikin eri paikassa. Nykyään on helppo ajatella, että joku on erilainen, koska hän on eri paikassa, eri kristillisessä seurakunnassa tai eri kulttuurissa ja toimii eri tavalla. Jos he kuitenkin ovat aitoja veljiä ja sisaria Herrassa, he ovat Jeesuksen kanssa. Älkää myöskään unohtako, että ihmiset omasta kulttuuristamme, ehkä jopa omasta seurakunnastamme, jotka kieltävät kristinuskon perusopit, ovat Jeesusta vastaan, riippumatta siitä, mitä kulttuurisia myötätuntoja meillä heitä kohtaan saattaakin olla.

K: Matt. 14:15–21; Mark. 6:30–44; Luuk. 9:12–17; Joh. 6:1–14: ruokkiko Jeesus 5 000 vai 4 000 ihmistä, kuten Matt. 15:32–38 ja Mark. 8:2–9 kertovat? Onko kyseessä allegorinen tarina, ja siksi hän toisti sen? Vai tapahtuiko tapahtuma todellisuudessa kahdesti, ja yksityiskohdat vaihtelivat?

V: Ne eivät ole sama tarina, ja molemmat ovat kirjaimellisesti totta.

5 000 miestä sekä naiset ja lapset (Matt. 14:21; Mark. 6:34–44; Luuk. 9:12–17) olivat juutalaisia (Joh. 6:14–15), jotka olivat olleet Jeesuksen seurassa yhden päivän (Joh. 6:35) ja istuivat ruoholla Galileanmeren länsipuolella (juutalaisella puolella). Ruokana käytettiin viittä leipää ja kahta kalaa (Matteus 14:17; Markus 8:19). Jäljelle jääneet ruoat täyttivät 12 koria (Matteus 14:20). 5 000 ihmisen ruokkiminen on ainoa ihme, joka esiintyy kaikissa neljässä evankeliumissa.

4 000 miestä sekä naiset ja lapset (Matteus 15:38) olivat todennäköisesti pakanoita, jotka olivat olleet Jeesuksen seurassa kolme päivää (Markus 8:2) ja istuivat kuivalla maalla Galileanmeren itäpuolella (ei-juutalaisella puolella). Ruokana käytettiin seitsemää leipää ja muutamia pieniä kaloja (Markus 8:5,7). Jäljelle jääneet ruoat täyttivät seitsemän koria (Mark. 8:8).

Molemmat mainitaan Matteuksen evankeliumissa 16:7–11 sekä Markuksen evankeliumissa 6:52. Jeesus on halukas ja kykenevä huolehtimaan juutalaisista, ja Jeesus on halukas ja kykenevä huolehtimaan pakanista.

Riippumatta siitä, keskitymmekö Jeesukseen, joka ruokki 5 000 juutalaista Johanneksen evankeliumin luvussa 6:14–35, vai näemmekö Jeesuksen ruokkivan 4 000 todennäköisesti pakanallista, tai molempia, kuten Matteuksen evankeliumin luvuissa 15:38; 16:7–11 ja Markuksen evankeliumin luvuissa 6:52, 8:2–8 opetetaan, meidän on päätettävä, valitsemmeko luottaa siihen, että evankeliumien Jeesus ruokkii ikuisesti myös meitä.

K: Olivatko Matt. 14:15–21; Mark. 6:30–44; Luuk. 9:12–17 ja Joh. 6:1–14:n mukaan paikalla vain miehiä, kun 5 000 ihmistä ruokittiin kalalla ja leivällä (Mark. 6:44 ja Joh. 6:10)?

V: Ei, paikalla ei ollut pelkästään miehiä. Kreikkalainen sana andres (yksikössä andros) on sama Mark. 6:44:ssä, Luuk. 9:14:ssä ja Matt. 14:21:ssä, ja se tarkoittaa pohjimmiltaan ”mies”. Mutta Matt. 14:19–21:ssä sanotaan, että paikalla oli noin 5 000 miestä naisten ja lasten lisäksi.

Tässä sekaväestössä on siis kaksi mahdollisuutta:

a) Miehiä ja naisia oli suunnilleen yhtä paljon, ja he istuivat perheittäin.

b) Miehiä oli paikalla huomattavasti enemmän kuin naisia ja lapsia. Ehkä suurin osa naisista jäi kotiin.

K: Neljä evankeliumia kertovat Jeesuksen ruokkimasta kansaa samoilla yksityiskohdilla: (5 leipää, 2 kalaa, syöjiä 5 000, jäljelle jäi 12 koria). (Mt 14:15- ); (Mk 6:38-); (Luuk. 9:12- ); (Joh. 6:3-). Kysymys kuuluu: kuinka tärkeä tämä tapahtuma on, kun neljä evankeliumia kertovat siitä samoilla yksityiskohdilla? Mitkä ovat sen teologiset totuudet ja mikä on sen merkitys?

V: Tämä tapahtuma todella tapahtui, vaikka siinä oli myös tarkoituksellista hengellistä symboliikkaa. Aivan kuten Jeesus pystyi tekemään ihmeen ja ruokkimaan fyysisesti 5 000 juutalaista miestä sekä naisia ja lapsia, voit luottaa siihen, että Jeesus ruokkii sinuakin hengellisesti.

K: Hylkäsivätkö samarialaiset Luuk. 9:52–53:ssa Kristuksen eivätkä ottaneet Häntä vastaan, vai kohtasiko suuri joukko samarialaisia Kristuksen Joh. 4:39–40:ssa?

V: Molemmat ovat totta kolmella eri tavalla.

a) Nämä kaksi tapahtumaa sattuivat eri aikoina Jeesuksen palvelutyön aikana. Hyväksyminen tapahtui Jeesuksen palvelutyön alkuvaiheessa, ja hylkääminen tapahtui palvelutyön loppuvaiheessa, kun he tiesivät Jeesuksen olevan matkalla Jerusalemiin.

b) Nämä tapahtumat sattuivat eri paikoissa; kun ryhmä ihmisiä, vaikkapa afrikkalaisia, hyväksyy jotain, siitä ei seuraa, että jokaisen afrikkalaisen kaikkialla pitäisi hyväksyä sama asia samalla tavalla.

c) Kuitenkin jopa juutalaisten keskuudessa jotkut seurasivat Jeesusta jonkin aikaa ja kääntyivät sitten pois. Johanneksen evankeliumin 6:66 mukaan jotkut Jeesuksen opetuslapsista kääntyivät takaisin eivätkä enää seuranneet Häntä. Näiden joukossa saattoi olla sekä samarialaisia että juutalaisia.

Katso täydentävä vastaus teoksesta When Critics Ask, s. 390.

K: Mitä samarialaisilla oli juutalaisia vastaan Luuk. 9:52–53:ssa?

V: Heillä ja juutalaisilla oli erimielisyyksiä historiallisesti, teologisesti, uskonnollisesti, sotilaallisesti ja poliittisesti.

Historiallisesti samarialaiset olivat pohjoisen kuningaskunnan pääkaupunkiseudulla. Salomonin ajan jälkeen he hylkäsivät todellisen Jumalan palvonnan ja palvoivat kahta kultaista vasikkaa. Pakkosiirtolaisuuden aikana he olivat sekoitus maassa jääneitä ihmisiä ja assyrialaisten tuomia ei-israelilaisia uudisasukkaita.

Nehemia kieltäytyi antamasta heille osallisuutta Jerusalemin kaupungin rakentamisessa, ja he vastustivat sen jälleenrakentamista. Apokryfisen Kirjan Ecclesiasticus 50:25–26 mukaan samarialaiset, idumealaiset [edomilaiset] ja filistealaiset olivat Israelin kolme vihattua kansaa.

Teologisesti Jeesuksen aikaiset samarialaiset uskoivat, että vain Vanhan testamentin viisi ensimmäistä kirjaa olivat Pyhää Kirjoitusta, ja että Jumalan temppeli oli rakennettava Gerizimin vuorelle (Samariassa), ei Jerusalemiin.

Uskonnollisesti Jumalan palvonta Jerusalemin temppelissä oli tarkoitettu Aaronin jälkeläisistä koostuville papeille, joita avustivat Leevin jälkeläiset. Samarialaisilla oli omat papit ja temppelipalvelijat.

Sotilaallisesti, kun Seleukidit yrittivät pakottaa juutalaiset uhraamaan kreikkalaisille jumalille, samarialaiset auttoivat Seleukideja vainoamaan niitä, jotka halusivat seurata Jumalaa eivätkä palvoa epäjumalia. Kun makkabealainen Johannes Hyrkanos I nousi valtaan, hän poltti samarialaisten temppelin Gerizimin vuorella ja tuhosi Samarian kaupungin vuonna 127 eKr.

Poliittisesti Herodes Suuri keräsi varoja samarialaisten temppelin uudelleenrakentamiseksi Gerizimin vuorelle. Kun samarialaiset kuitenkin kuulivat, että Herodes aikoi rakentaa uudelleen myös Jerusalemin temppelin, he kieltäytyivät varoista.

K: Annetaanko Matt. 16:4:ssä ja Mark. 8:12:ssa kansalle mitään merkkiä, vai annetaanko mitään merkkiä paitsi Joonan merkki, josta puhutaan Luuk. 11:29–30:ssa?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Vaikka Joona koki ihmeen, Niiniven asukkaat eivät nähneet sitä. Joona ei antanut Niiniven asukkaille mitään ihmeellistä merkkiä, joka olisi kehottanut heitä tekemään parannuksen; heillä oli vain Joona ja hänen sanomansa. Ainoa ”merkki”, joka heillä oli, ei ollut ihme, jonka he olisivat voineet havaita, vaan ihminen. Joona, joka saarnasi niiniviläisille, oli kaikki, mitä heillä oli nähtävänä. Voisi sanoa, että Joonan sanoman aitous vahvistui sillä ihmeellä, että hänet nielaisi suuri kala ja hän jäi henkiin. Niiniveläiset saattoivat kuitenkin vain kuulla ihmeestä; he eivät nähneet sitä itse.

2. Tämä on vastakohtana 2. Mooseksen kirjalle, jossa kaikki israelilaiset pystyivät näkemään ihmeellisen pilven päivällä ja tulipylvään yöllä.

3. Jeesus tuli ”Joonan tapaan”, ei Toisen Mooseksen kirjan tapaan. Jeesus ei tullut taivaallisessa kirkkaudessa, ja vaikka Hän teki ihmeitä, jotka vahvistivat Hänen sanomansa, useimmat ihmiset eivät nähneet ihmeitä, vaan kuulivat niistä vain.

Yhteenveto: Jeesuksen äkillinen ilmestyminen oli samanlainen kuin Joonan saapuminen Niniveen. Joskus ihmiset haluavat hyväksyä jotain vain, jos todisteet ovat siinä muodossa, jonka he mieluiten näkevät. Sekä Joonan että Jeesuksen kuulijoiden oli kuunneltava sanomaa eikä suljettava silmiään ja jätettävä huomiotta asioita, joita he eivät odottaneet.

K: Miksi Matt. 16:4:ssä, Mark. 8:12:ssa ja Luuk. 11:29–30:ssa sanotaan, ettei ihmisille annettaisi merkkejä, vaikka Jeesus teki monia ihmeitä?

V: Vaikka kaikki kuulivat Jeesuksen tekemistä ihmeistä, suurin osa ihmisistä ei nähnyt yhtään Jeesuksen ihmeistä. Suurimmat ihmeiden todistajajoukot – 5 000 ihmisen ruokkiminen nurmikolla ja 4 000 ihmisen ruokkiminen kuivalla maalla – olivat silti vain pieni vähemmistö tuolloin Palestiinassa asuneista ihmisistä.

Sekä silloin että myöhemmin ihmeet vahvistavat uskoa, mutta ihmeet sinänsä onnistuvat harvoin kääntämään epäuskoisen uskovaksi, varsinkin jos henkilö ei halua uskoa. Muistakaa, että jotkut fariseukset näkivät itse, kuinka kuivuneen miehen käsi parani heidän silmiensä edessä, mutta silti he eivät halunneet seurata Jeesusta.

K: Mitkä olivat Jeesuksen tarkat sanat Matt. 16:16:ssa, Mark. 8:29:ssä ja Luuk. 9:20:ssa? Matt. 16:16:ssa sanotaan: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” Markuksen evankeliumin 8:29:ssä sanotaan: ”Sinä olet Kristus.” Luukkaan evankeliumin 9:20:ssä sanotaan: ”Jumalan Kristus.” Mikä oli hänen tunnustuksensa todellinen muoto? Ja miksi Pietarin vastauksessa on tätä vaihtelua?

V: Tämä osoittaa, että evankelistat parafraasivat tekstiä eivätkä sisällyttäneet jokaista yksityiskohtaa. Tietenkin ”Sinä olet Jumalan Kristus” on yksinkertaisesti tarkempi muoto lauseesta ”Sinä o in Kristus”. Matteuksen evankeliumissa on eniten yksityiskohtia. Emme myöskään tiedä, sanottiinko tämä kreikaksi vai arameaksi. Papias sanoo, että Matteus kirjoitti alun perin ”heprealaisten kielellä” (arameaksi), kun taas muut kolme evankelistat kirjoittivat kreikaksi. Joten vaikka tiedämmekin, mitä Pietari tarkoitti, emme tiedä tarkkoja sanoja.

K: Pitäisikö meidän rukoilla lakkaamatta (jatkuvasti), kuten Luuk. 18:7:ssä sanotaan, vai vastustiko Jeesus niitä, jotka luulivat rukouksensa tulevan kuulluksi monien sanojensa vuoksi, kuten Matt. 6:7:ssä sanotaan?

V: Molemmat ovat totta. Jumala katsoo rukouksemme voimaa, ei sen pituutta. Meidän tulee rukoilla lakkaamatta (1. Tess. 5:17), mutta emme saa ajatella, että tärkeää on lakkaamaton puhuminen, vaan pikemminkin sydämemme asenne. Samoin Nehemian aikana heidän tuli rakentaa muuri puolustuksekseen, mutta heidän ei pitänyt luottaa muuriin puolustuksensa suhteen, vaan luottaa Jumalaan.

K: Mitä evankeliumeissa tarkoitetaan ”harmonialla” Jeesuksen myöhemmän toiminnan osalta?

V: On tärkeää tehdä ero sen välillä, mikä on määrätty järjestykseksi, ja sen välillä, mikä voi olla järjestyksessä. Näiden 67 tapahtuman osalta numerot viittaavat tapahtumiin, joiden on seurattava edeltäviä numeroita. Kirjaimet, kuten a, b, c, viittaavat tapahtumiin, jotka voivat tapahtua missä tahansa järjestyksessä. Lihavoidut sanat osoittavat ajan, järjestyksen ja paikan merkkejä. Jos joku uskoisi, että evankeliumit ovat kaikki kronologisessa järjestyksessä tämän Jeesuksen palvelutyön osan osalta, hän ei näkisi siinä mitään ongelmia.

Myöhempi toiminta: Mt 17:1–20:34, Mk 9:2–10:52, Luuk. 9:28–19:28, Joh. 7:10–11:57

L1. Noin kahdeksan päivän (tai kuuden päivän) kuluttua Jeesus vei Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kirkastumisen vuorelle (luultavasti Taborin vuorelle). Mt 17:1–8; Mk 9:2–8; Luuk. 9:28–35

L2. Älkää kertoko tästä ennen ylösnousemusta. Mt 17:9; Mk 9:9–10; Luuk. 9:36

L3. Jeesus puhuu Eliaasta. Mt 17:10–13; Mk 9:11–13

L4. Seuraavana päivänä Jeesus parantaa epilepsiaa sairastavan pojan, jota opetuslapset eivät kyenneet parantamaan. Mt 17:14–21; Mk 9:14–29; Luuk. 9:37–45

L5. Galileassa Jeesus ennustaa jälleen kuolemansa. Mt 17:22–23; Mk 9:30–32

L6a. Kapernaumissa (Galilean järven pohjoisrannalla) Jeesus maksaa temppeliveron kolikoilla, jotka olivat kalan suussa. Mt 17:24–27

L6b. Tuolloin opetuslapset riitelevät siitä, kuka heistä on suurin (tämä on saattanut tapahtua useita kertoja). Mt 18:1–9; Mk 9:33–37; Luuk. 9:46–48

L6c. Johannes ja opetuslapset käskevät toista lopettamaan riivaajien karkottamisen Jeesuksen nimessä. Mk 9:38–41; Luuk. 9:49–50

L6d1. Matkalla Jerusalemiin samarialaiset eivät ota Jeesusta vastaan. Luuk. 9:51–56

L6d2. Tiellä kävellessään opetuslapsen sitoutuminen: ketut, kuolema, perhe. Luuk. 9:57–62

L6d3. Jeesus lähettää seitsemänkymmentäkaksi. Luuk. 10:1–24

L7a1. Jeesus saapuu Jerusalemiin lehtimajajuhlille (7. kuukauden 5. päivä). Joh. 7:10–52

L7a2. Jerusalemissa, aviorikoksesta kiinni jäänyt nainen. Joh. 8:1–11

L7a3. Jeesuksen todistus on pätevä Joh. 8:12–59

L7b. Jeesus parantaa sokean miehen, joka menee fariseusten luo. Joh. 9:1–41

L7c1. Jeesus opettaa paimenesta. Joh. 10:1–21

L7c2. Temppelialueella Jerusalemissa pidetyn temppelin vihkimisen juhlan [talvi] aikana Jeesus sanoo: ”Minä ja Isä olemme yksi.” Joh. 10:22–39

L7c3. Jeesus menee sinne, missä Johannes Kastaja oli kastanut. Joh. 10:40–42

L7d1. Lakimiehen kysymys siitä, kuka on minun lähimmäiseni. Luuk. 10:25–28

L7d2. Vertaus laupiaasta samarialaisesta. Luuk. 10:29–37

L7d3. [Luultavasti Juudean Betaniassa], omistautunut Maria ja ahkera Martta. Luuk. 10:38–42

L7e. Juudean Betaniassa Jeesus herättää Lasaruksen kuolleista. Joh. 11:1-44

L7f. Eräänä päivänä Jeesus opetti opetuslapsilleen, kuinka rukoilla, käyttäen Herran rukousta (luultavasti toisen kerran). Luuk. 11:1–13

L7g1. Jeesus karkottaa mykän riivauksen, jota syytetään liittoutumisesta Beelzebubin kanssa. Luuk. 11:14–26

L7g2. Eräs nainen ylistää Jeesuksen äitiä; Jeesus on eri mieltä hänen kanssaan. Luuk. 11:27–28

L7h. Kun väkijoukko kasvoi, Jeesus sanoi, että heillä on vain Joonan merkki. Luuk. 11:29–32

L7i1. Ruumiin lamppu. Luuk. 11:33–36

L7i2. Fariseuksen talossa Jeesus lausuu kuusi ”voi teitä”. Luuk. 11:37–53

L7i3a1. Sillä välin Jeesus opettaa valossa paljastamisesta. Luuk. 12:1–7

L7i3a2. Jeesuksen tunnustaminen ihmisten edessä ja Pyhää Henkeä vastaan tehty jumalanpilkka. Luuk. 12:8–12

L7i3b. Vertaus rikkaasta typeryksestä. Luuk. 12:13–21

L7i3c. Vertaus valppaudesta isännän paluuta varten. Luuk. 12:35–48

L7i3d. Profetia perheiden keskinäisestä eripuraisuudesta. Luuk. 12:49–53

L7i3e. Ajan merkkien tulkinta. Luuk. 12:54–59

L7i3f Jeesus mainitsee galilealaiset, jotka kuolivat Siloamin tornin romahdettua. Luuk. 13:1–9

L7j Jeesus parantaa sapattina raajarin naisen. Luuk. 13:10–17

L6k. Vertaukset sinapinsiemenestä ja hiivasta. Luuk. 13:18–21

L6l1. Kiertäessään kaupunkeja ja kyliä: vertaukset kapeasta ovesta ja suru Jerusalemin puolesta. Luuk. 13:22–30

L6l2. Tuolloin Jeesuksen suru Jerusalemin vuoksi. Luuk. 13:31–35

L6m. Eräänä sapattina erään merkittävän fariseuksen talossa Jeesus parantaa vesipäisen miehen ja kertoo vertauksen suuresta juhla-ateriasta. Luuk. 14:1–24

L6n. Kun suuri joukko ihmisiä oli Jeesuksen seurassa, Hän puhui jo toisen kerran siitä, mitä opetuslapsena oleminen vaatii: vanhemmat, vertaukset tornista, kuninkaasta ja suolasta. Luuk. 14:25–35

L6o. Opetus pienistä lapsista. Matt. 18:10–11

L6p. Vertaus kadonneesta lampaasta. Matt. 18:12–14; Luuk. 15:1–7

L6q1. Vertaus kadonneesta kolikosta. Luuk. 15:8–10

L6q2. Jeesus jatkoi: vertaus kadonneesta pojasta. Luuk. 15:11–32

L6r. Vertaus viisaasta taloudenhoitajasta. Luuk. 16:1–15

L6s. Opetus anteeksiannosta ja armottomasta palvelijasta. Mt 18:15–35

L6t. Opetus Johanneksesta ja laista. Luuk. 16:16–17

L6u. Matka Galileasta Transjordaniaan. Matt. 19:1–2; Mark. 10:1

L6v. Opetus avioerosta. Matt. 19:3–12; Mark. 10:2–12; Luuk. 16:18

L6w. Vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Luuk. 16:19–31

L6x. Jeesus opettaa opetuslapsilleen synnistä, vertauksen meren rannalle istutetusta puusta ja vertauksen palvelijan velvollisuudesta. Luuk. 17:1–10

L6y. Galilean ja Samarian välillä matkalla Jerusalemiin Jeesus paransi 10 spitaalista (…missä ovat muut 9?). Luuk. 17:11-19

L6z. Fariseukset kysyvät, miten Jumalan valtakunta tulee. Luuk. 17:20–37

L7a. Vertaus sinnikkäästä leskestä. Luuk. 18:1–8

L7b. Vertaus fariseuksesta ja veronkerääjästä. Luuk. 18:9–14

L7c. Ihmiset toivat vauvoja Jeesuksen luo siunattaviksi; opetuslapset nuhtelivat heitä. Matt. 19:13–15; Mark. 10:13–16; Luuk. 18:15–17

L7d. Rikas nuori hallitsija esittää kysymyksen: … neulan silmä. Mt 19:16–30; Mk 10:17–31; Luuk. 18:18–30

L8. Vertaus viinitarhan työntekijöistä. Mt 20:1-16

L9. Matkalla Jerusalemiin Jeesus ennustaa kuolemansa ja ylösnousemuksensa. Mt 20:17–19; Mk 10:32–34; Luuk. 18:31–34

L10a. Jaakobin ja Johanneksen äiti tulee heidän mukanaan esittämään pyynnön Jeesukselle. Mt 20:20–28; Mk 10:35–45

L10b. Poistuessaan Jerikosta (luultavasti Vanhasta Jerikosta) Jeesus parantaa kaksi sokeaa miestä, jotka huutavat: ”Herra, Daavidin Poika, armahda meitä!” (BSB) Matt. 20:29–34

L10c. Saapuessaan Jerikoon (luultavasti Uuteen Jerikoon) Jeesus parantaa sokean miehen, Bartimeuksen, joka huutaa: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” (BSB) Mk 10:46–52; Luuk. 18:35–43

L11a. Jerikossa Jeesus tapaa Sakkeuksen. Luuk. 19:1–10

L11b. Jerusalemin lähellä (molemmat Jerikot sijaitsivat 15–17 mailia, 24–27 kilometriä, Jerusalemin koillispuolella) Jeesus kertoo vertauksen kymmenestä palvelijasta ja kymmenestä minasta. Luuk. 19:11–28

L12. Kaifas ja sanhedrin juonivat Jeesuksen surmaamista. Joh. 11:45–53

L13. Niinpä Jeesus vetäytyy Efraimin kylään. Joh. 11:54

K: Mitkä olivat evankeliumeissa keskeiset oletukset, joiden pohjalta Jeesuksen myöhemmän toiminnan kulku sovitettiin yhteen?

V: Kaikessa on oletuksia, ja jos joku muu käyttäisi samoja oletuksia, hän saisi aikaan hyvin samanlaisen luettelon. Tässä ovat edellisen jakson oletukset.

a) Kaikki evankeliumit ovat kronologisessa järjestyksessä Jeesuksen myöhemmän toiminnan osalta. Vaikka ne voisivatkin olla väärässä järjestyksessä, ei ole mitään syytä epäillä, että niin olisi.

b) Jotkut Johanneksen evankeliumin kohdat, jotka on sijoitettu tähän, olisivat voineet kuulua Jeesuksen keskivaiheen toimintaan.

c) Seuraavat tapahtumat sattuivat vain kerran: kirkastuminen, kadonneen lampaan vertaus ja rikas nuori hallitsija.

d) Lasaruksen, Marian ja Martan veljen, herättäminen tapahtui suunnilleen samaan aikaan, kun Jeesus oli heidän luonaan.

K: Todistavatko Matt. 19:16–17, Mark. 10:18 ja Luuk. 18:19, että Jeesus ei ole Jumala? (Muslimit ovat maininneet tämän.)

V: Ei, mutta on hyvä, että tunnistamme tässä, että Jeesus yhdistää miehen, joka kutsuu Häntä hyväksi, väitteeseen, että Jeesus on Jumala. Joko:

a) Jeesus oli Jumala, ja Hän kysyi mieheltä, miksi tämä kutsui Jeesusta hyväksi, ellei hän tunnustanut Jeesusta Jumalaksi, tai

b) Jeesus kiisti olevansa Jumala, mikä käy ilmi siitä, ettei Jeesus ollut täysin hyvä.

Molempia vaihtoehtoja ei voi olla samanaikaisesti. Oletko samaa mieltä?

Joten kumpi vaihtoehto pätee? Oliko Jeesus täysin hyvä (ja Jumala) vai ei?

Oletko siis samaa mieltä siitä, että Jeesus oli synnitön?

Raamatussa, 2. Korinttolaiskirjeen 5:21, Heprealaiskirjeen 4:15 ja 1. Pietarin kirjeen 1:18–19 sanotaan, että Jeesuksella ei ollut syntiä.

Jeesus jopa kysyi Johanneksen evankeliumissa 8:46a: ”Kuka teistä voi todistaa, että minä olen syyllistynyt syntiin?”

Jeesus oli varovainen käyttämättä sanaa ”hyvä” kevyesti, mutta Jeesus kutsui itseään nimenomaan hyväksi paimeneksi Johanneksen evankeliumin 10:11:ssä.

Muslimien kannalta Koraani sanoo, että Jeesus oli synnitön (Sura 3:45). Muslimien hadithit kertovat, että Jeesus oli synnistä koskematon teoksessa Sahih Muslim, osa 4, nro 5837 (s. 1261), Bukharin teoksessa, osa 4, kirja 55, luku 38, nro 641, s. 426, sekä Bukharin teoksessa, osa 4, kirja 54, luku 10, nro 506, s. 324.

K: Mitä Jeesus tarkalleen ottaen tarkoittaa Matt. 19:16–30; Mark. 10:17–31; Luuk. 18:18–30:ssa sanoessaan, että se on ihmiselle mahdotonta, mutta Jumalalle kaikki (myös tämä) on mahdollista?

V: Taivasten valtakuntaan pääseminen (pelastus) on sekä vaikeaa että mahdotonta ilman Jumalaa. Tarkastellaan ensin tuota tiettyä rikkaan nuoren hallitsijan tapausta ja sitten yleisempiä tapauksia, jotta voimme nähdä kaksi sovellusta.

Rikas nuori hallitsija vaikutti aluksi varsin hyvältä, sillä hän ymmärsi Jumalan lakia. Hän ei kuitenkaan yltänyt siihen vanhurskauteen, jota tarvittiin taivaaseen pääsemiseksi, sillä hän osoitti, että jos hänen pitäisi valita rikkautensa ja Jeesuksen seuraamisen välillä, hän ei pystyisi luopumaan rikkaudestaan.

Ensimmäinen johtopäätös on, että rikkaiden on usein muita vaikeampaa olla riittävän vanhurskaita päästäkseen taivaaseen, koska heidän on niin vaikea luottaa Jumalaan, jos se tarkoittaa, että heidän on luovuttava rikkaudestaan. Abraham oli hyvin rikas, ja hän pääsi taivaaseen, joten ongelmana ei ole rikkaus sinänsä. Rahanrakkaus on kaiken pahan juurena.

Yleistämällä vieläkin enemmän voidaan kuitenkin todeta, että myös vähemmän varakkailla ihmisillä on ongelmia. Ihmiset voivat luottaa omiin kykyihinsä tai kaivata syntisiä tapojaan, vähäisempiä rakkauksiaan ja jopa vihaansa niin paljon, että jos Jeesus kutsuisikin heitä luopumaan niistä ja seuraamaan Häntä, he eivät luopuisi niistä.

Itse asiassa toinen sovellus on se, että 100 % kaikista koskaan eläneistä ihmisistä, Jeesusta lukuun ottamatta, jää vajaaksi siitä vanhurskaudesta, jota he tarvitsevat päästäkseen taivaaseen. Vaikka Jumala antaisi anteeksi kaikki menneet syntimme ja sanoisi: ”Älkää vain syntiä tehkö tästä hetkestä lähtien, niin pääsette taivaaseen”, emme silti selviäisi siitä. Sydämemme eivät ole täydellisiä; meillä on syntinen luonne, ja meidät on puhdistettava.

Joten sydämemme takia ihmisten on mahdotonta päästä taivaaseen; ja jos tarina päättyisi tähän, taivas olisi tyhjä ihmisistä. Kuitenkin se, mikä on mahdotonta ihmisille, on mahdollista Jumalalle. Vaikka sydämemme eivät ole täydellisiä, olemme tehneet syntiä menneisyydessä ja teemme syntiä myös tulevaisuudessa, Jumala, jolle kaikki on mahdollista, loi tien, jonka kautta syntinen ihminen voi päästä taivaaseen. Se tie on Jeesus Kristus. Se on vähän kuin se mies, joka tuli Jeesuksen luo pyytämään poikansa parantamista, ja Jeesus kysyi, uskoiko hän. Mies vastasi: ”Minä uskon; auta epäuskoani!” Meidän tulisi olla vilpittömiä ja rehellisiä Jumalaa kohtaan, mutta osa rehellisyyttä Jumalaa kohtaan on tunnustaa hänelle, kun olemme vilpillisiä ja tekopyhiä.

Rikas nuori hallitsija olisi voinut sanoa: ”Jeesus, olen pahoillani, mutta en voi nyt luopua rikkaudestani; olen niiden orja. Sääli minua, vapauta minut synnin orjuudesta ja ota hallintaasi elämäni, sellaisena kuin se on, jotta voisin seurata sinua.” Sen sijaan rikas mies kääntyi pois. Corrie ten Boom oli kristitty, joka selvisi Bergen-Belsenin natsien keskitysleiriltä. Kerran sodan jälkeen, kun hän puhui Jumalan rakkaudesta, eräs mies tuli hänen luokseen kättelemään. Corrie tunnisti miehen yhdeksi julmista keskitysleirin vartijoista. Sodan jälkeen mies oli löytänyt Kristuksen, mutta Corrie, huolimatta sanoista, jotka hän oli juuri lausunut kaikille, ei kyennyt kättelemään miestä. Hän rukoili hiljaa: ”Jeesus, en voi antaa hänelle anteeksi. Anna minulle sinun anteeksiantamuksesi.” Sitten, uskomattomalla tavalla, hänen kätensä ojeni ja hän pystyi kättelemään miestä. (The Hiding Place, s. 238)

Vauras yhteiskunnassamme me kristityt voimme toisinaan helposti unohtaa sen tärkeän ajatuksen, että olemme suuresti riippuvaisia Jumalasta. Jos luulet pystyvänsi saavuttamaan kaiken, mitä sinun täytyy tehdä, ilman Jumalaa, tavoitteesi ovat liian vaatimattomia. Yksi asia, joka puhuu niiden köyhien puolesta, joita määritellään siten, etteivät he tiedä, miten saavat ruokaa kahden päivän päästä, on se, että he tietävät, ettei todellinen itsenäisyys ole heille muuta kuin illuusio. Itse asiassa itsenäisyys on kuitenkin illuusio kaikille.

K: Esittikö Jaakobin ja Johanneksen äiti tämän pyynnön Jeesukselle Matt. 20:20:ssa, vai esittivätkö Jaakob ja Johannes pyynnön, kuten Mark. 10:35 kertoo?

V: Äiti ja pojat tulivat kaikki Jeesuksen luo. Matteuksen evankeliumin 20:22:ssa Jeesus kysyy heti, pystyttekö te (eli hän puhuu Jaakobille ja Johannekselle) juomaan maljan, jonka Jeesus juo. He (pojat) sanoivat pystyvänsä.

K: Miksi Jeesus meni Joh. 14:2:ssa valmistamaan heille paikkaa, kun taivas oli jo valmistettu heille maailman perustamisesta lähtien (Mt 25:34)?

V: Jumala on sekä ajassa että ajattomuudessa. Jo ennen kuin aika edes alkoi, Jumala tiesi, ketkä pääsisivät taivaaseen, mikä edellyttää, että Jumala tiesi valmistavansa heille paikan. Jeesuksen kuolema oli välttämätön, jotta taivas avautuisi kaikille, jotka sinne olivat menossa.

Yksinkertaisena vertauskuvana: kun pariskunta adoptoi lapsen, heidän on valmisteltava koti lapselle. Talo on jo rakennettu, mutta pariskunta saattaa ostaa vauvansängyn tai sängyn, ruokaa ja ehkä koristeita juhlaa varten.

Lisäksi 1. Korinttolaiskirjeen 3:11–15 osoittaa, että eri ihmiset saavat erilaisia palkintoja taivaassa.

K: Parantiko Jeesus Matt. 20:29–34:ssä kaksi sokeaa miestä lähtiessään Jerikosta, vai yhden sokean miehen, kuten Mark. 10:46–52 kertoo?

V: On olemassa kaksi mahdollisuutta.

Kaksi tapahtumaa: Jeesus olisi voinut parantaa sokean Bartimeuksen ja lisäksi parantaa kaksi muuta sokeaa miestä joko ennen tai jälkeen Bartimeuksen. Kun Jeesus oli parantanut ainakin yhden sokean miehen, olisi todellakin outoa, jos kaupunkilaiset olisivat tienneet siitä, eikä yksikään muu sokea olisi tullut Jeesuksen luo pyytämään parannusta. On todennäköistä, että Jeesus paransi Jerikossa jopa enemmän ihmisiä kuin evankelistat ovat kirjanneet. Teoksessa When Critics Ask (s. 353) todetaan, että jos Jeesus paransi yhden sokean miehen saapuessaan Jerikoon ja joku näki sen ja kertoi muille, voi olla varma, että muita sokeita miehiä odotti Jeesusta, kun Hän lähti Jerikosta.

Yksi tapahtuma: Markuksen evankeliumissa 10:46–52 mainitaan vain yksi sokeista miehistä (Bartimeus). Ehkä Markus ei ollut tietoinen siitä, että sokeita miehiä oli kaksi. Tietenkin, jos sokeita miehiä oli kaksi, joista toisen nimi oli Bartimeus, on oikeaa mutta epätarkkaa sanoa, että sokeita miehiä oli yksi.

Katso myös seuraava kysymys, jos haluat lisätietoja kahdesta Jeriko-nimisestä kaupungista.

K: Parantiko Jeesus Matteuksen evankeliumin luvussa 20:29–34 ja Markuksen evankeliumin luvussa 10:34–52 sokeita poistuessaan Jerikosta vai saapuessaan sinne, kuten Luukkaan evankeliumin luvussa 18:35 sanotaan?

V: Kyseessä oli todennäköisesti vain yksi tapahtuma, joka sattui Jeesuksen matkustaessa kahden Jeriko-nimisen kaupungin välillä.

Vanha Jeriko (Tell es-Sultan) sijaitsee nykyisen Jerikon (er-Riha) luoteispuolella. Joosua tuhosi sen, mutta se rakennettiin uudelleen 1. Kuninkaiden kirjan 16:34 mukaan. Jeesuksen aikana siellä asui pääasiassa juutalaisia.

Uuden testamentin Jeriko (Tulul Abu el-’Alayiqissa) oli pääasiassa pakanakaupunki, joka oli rakennettu Herodes Suuren talvipalatsin ympärille; Herodes kuoli siellä noin vuonna 4 eKr. Paikka sijaitsee noin 3/4–1 mailia (1,2–1,6 kilometriä) vanhan Jerikon etelä- tai lounaispuolella. Talvipalatsissa oli kaksi uima-allasta, suuri roomalainen kylpylä ja kuusi yksityistä mikvaa, jotka olivat juutalaisten rituaalipesupaikkoja. Kartta, jossa näkyy uuden Jerikon palatsi ja uima-altaat, löytyy teoksesta New International Dictionary of the Bible, s. 511–512.

K: Mitä evankeliumeissa tarkoitetaan ”harmonialla” kärsimysviikolla, eli viimeisellä viikolla ennen ylösnousemusta?

V: On tärkeää tehdä ero sen välillä, mitä sanotaan olevan järjestyksessä, ja sen välillä, mikä saattaa olla järjestyksessä. Näiden 104 tapahtuman osalta numerot viittaavat tapahtumiin, joiden on seurattava edeltäviä numeroita. Kirjaimet, kuten a, b, c, viittaavat tapahtumiin, jotka voivat tapahtua missä tahansa järjestyksessä. Lihavoidut sanat osoittavat ajan, järjestyksen ja paikan merkkejä. Jos joku uskoisi, että evankeliumit ovat tässä osassa kaikki kronologisessa järjestyksessä, hän ei näkisi siinä mitään ongelmia.

Kärsimysviikko: Mt 21:1–27:66, Mk 11:14–15:47, Luuk. 19:29–23:56, Joh. 12:11–19:42

P1. Betaniassa, kuusi päivää ennen pääsiäistä, voitokkaiden sisäänmarssin aattona, Jeesus osallistuu hänen kunniakseen järjestettyyn juhlaan spitaalisen Simonin talossa, jossa Maria tarjoili. Myös Lasarus on siellä makuulla. Maria voitelee Jeesuksen jo toisen kerran alabasteripullosta otetulla pintalla nardusöljyä, jonka arvo on vuoden palkka. (Huomaa, että kyseessä on kaupunki, jossa Lasarus asui, ei talo.) Juudas Iskariot ja opetuslapset valittavat. Joh. 12:1–12a; Matt. 26:6–13; Mark. 14:3–9

P2. Jeesus Betfageissa Öljymäellä. Matt. 21:1; Mark. 11:1–6; Luuk. 19:29–34

P3. Jeesus käskee heidän tuoda nuoren aasin ja sen emon. Matt. 21:2–6; Mark. 11:2–6; Luuk. 19:29–34

P4. Opetuslapset palaavat aasin ja aasinpoikasen kanssa. Mt 21:7a; Mk 11:7–10; Luuk. 19:35; Joh. 12:14–15

P5. Palmusunnuntaina, voitokas saapuminen. Mt 21:7b-11; Mk 11:7-11a; Luuk. 19:35-44; Joh. 12:12b-19

P6a. Jeesus ennustaa kuolemansa, ja Isä puhuu taivaasta. Joh. 12:20–50

P6b. Jeesus viettää yön Betaniassa. Mk 11:11b

P6c. [Sunnuntai tai maanantai tai molemmat] Jeesus ajaa rahanvaihtajat temppelistä toisen kerran. Mt 21:12-13; Luuk. 19:45-48

P6d1. Temppelissä Jeesus parantaa sokeita ja raajarikkoja. Matt. 21:14–16

P6d2. Jeesus viettää yön Betaniassa. Matt. 21:17

P7. Seuraavan päivän [maanantain tai tiistain] varhain aamulla Jeesus palaa Jerusalemiin ja kiroaa viikunapuun. Mk 11:12–14. Huomaa, että tämä on Jeesuksen toinen vierailu temppelissä.

P8. Varhain aamulla [tiistaina tai keskiviikkona] Jeesus kiroaa viikunapuun toisen kerran. Matt. 21:18–19a

P9a. Heti sen jälkeen viikunapuu kuivuu. Mt 21:19b-22

P9b. Viikunapuu kuihtuu. Mk 11:20–25

P10. Jeesus menee temppeliin, keskustelee vallasta (Mt 21:23–32) ja ajaa rahanvaihtajat pois kolmannen kerran. Mk 11:15–18 (Huomautus: olisi outoa, jos Jeesus ajaisi heidät pois yhtenä päivänä ja sallisi heidän olla siellä seuraavana päivänä.)

P11. Illalla he lähtevät kaupungista. Mk 11:19

P12. Eräänä päivänä [tiistaina tai keskiviikkona] temppelissä Jeesukselta kysytään hänen auktoriteetistaan. Mk 11:27–33; Luuk. 20:1–8

P13. Vertaus viinitarhan viljelijöistä. Matt. 21:33–46; Mark. 12:1–12; Luuk. 20:9–19

P14. Jeesus kertoo vertauksen hääjuhlista. Matt. 22:1–14

P15a. Fariseukset ja herodialaiset kysyvät verojen maksamisesta keisarille. Matt. 22:15–22; Mark. 12:13–17; Luuk. 20:20–26

P15b. Saddukeukset kysyvät Jeesukselta ylösnousemuksesta. Mt 22:23–33; Mk 12:23–27; Luuk. 20:27–39

P16. Saddukeusten jälkeen eräs fariseus kysyy suurimmasta käskystä. Mt 22:34–40; Mk 12:28–33

P17a. Kukaan ei enää esittänyt Jeesukselle kysymyksiä. Matt. 22:46; Mark. 12:34; Luuk. 20:40

P17b. Kun fariseukset olivat yhdessä, Jeesus esitti kysymyksen Psalmin 110:1:stä. Mt 22:41–45; Mk 12:35–37; Luuk. 20:41–44

P18a. Jeesus nuhtelee kirjanoppineita ja fariseuksia. Mt 23; Mk 12:38–40; Luuk. 20:45–47

P18b. Jeesus huomaa lesken uhrauksen. Mk 12:41–44; Luuk. 21:1–4

P19. Temppelistä poistuessaan Jeesus ennustaa sen tuhon. Mt 24:1–2; Mk 13:1–2; Luuk. 21:5–6

P20. Öljymäellä Jeesus opettaa lopun ajoista. Mt 24:3–44; Mk 13:3–37; Luuk. 21:7–36

P21. Jeesus opettaa joka päivä temppelissä ja viettää yön Öljymäellä. Luuk. 21:37–38

P22. Kolme vertausta Mestarin paluusta. Mt 24:45–25:30

P23a. Opetus lampaiden ja vuohien tuomiosta Jeesuksen valtaistuimen edessä. Mt 25:31–46

P23b. Kaksi päivää ennen pääsiäistä ylipapit ja vanhimmat juonivat Jeesuksen pidättämistä. Matt. 26:1–5; Mark. 14:1–2; Luuk. 22:1–2

P24. Juudas neuvottelee salaa papien kanssa Jeesuksen pettämisestä. Mt 26:14–16; Mk 14:10–11; Luuk. 22:2–6

P25. Hapattomien leipien juhlan ensimmäisenä päivänä he valmistavat viimeisen ehtoollisen. Mt 26:17–19; Mk 14:12–16; Luuk. 22:7–13

P26. Jeesus pesee opetuslastensa jalat Joh. 13:1–18

P27. Suuressa yläkerran huoneessa (Mk 14:15) he nauttivat Herran ehtoollisen. Mt 26:20–29; Mk 14:17–25; Luuk. 22:14–23; 1. Kor. 11:23–26

S. 28. Jeesus sanoo, että Juudas pettää Hänet. Joh. 13:18–28a

P29. Jeesuksen uusi käsky rakastaa toisiaan. Joh. 13:31–35

P30. Viimeisen ehtoollisen keskellä Juudas lähtee. Joh. 13:28b–30

P31. Joko viimeisellä ehtoollisella tai pian sen jälkeen syntyy jälleen kiista siitä, kuka on suurin. Luuk. 22:24–30

P32a1. Juudaksen lähdettyä, matkalla Öljymäelle, Jeesus ennustaa, että Pietari kieltää Hänet kolme kertaa. Matt. 26:30–35; Mark. 14:26–31; Luuk. 22:31–38; Joh. 13:36–38

P32a2. Getsemanen puutarhassa Öljymäellä. Mt 26:36–46; Mk 14:32–43a; Luuk. 22:39–46

P32b. Viimeisestä ehtoollisesta Öljymäelle, Jeesus puhuu. Joh. 14:1–16:33

P33. Jeesuksen rukous ennen pidätystä. Joh. 17:1–26

P34. Kun Jeesus on lopettanut rukouksensa, he ylittävät Kidronin laakson ja menevät oliivilehtoon. Joh. 18:1

P35. Jeesuksen pidätys. Matt. 26:47–56; Mark. 14:43b–52; Luuk. 22:47–53; Joh. 18:2–11

P36. He menevät ylipappi Kaifaan appi-isän, Annaksen, taloon. Luuk. 22:54; Joh. 18:12–13.

P37. Jeesus vietiin Kaifaan taloon. Joh. 18:24. Matt. 26:56–57 ja Mark. 14:51–53 jättävät edellisen osan pois ja mainitsevat vain tämän.

P38a1. Ylipapin pihalla tai sen läheisyydessä Jeesus joutuu sanhedrinin tuomittavaksi. Matt. 26:57–68; Mark. 14:53–65; Luuk. 22:66–71; Joh. 18:12–14; Joh. 18:19–23

P38b1. Koska ”tämä opetuslapsi” [Johannes] oli tuttu ylipapille, hän pääsi sisään pihalle. Sitten hän palasi ulos, puhui päivystävälle tytölle/palvelijattarelle/palvelijalle ja toi Pietarin sisään ovesta. Joh. 18:15–16

P38b2. Ensimmäinen syytös: Pihalla eräs ylipapin tytär/palvelijatar/palvelijatyttö, joka oli ovella, tuli hänen luokseen (Mt), kulki ohi (Mk) ja katsoi Pietaria tulen valossa ja sanoi Pietarille, että tämä oli ollut Jeesuksen seurassa. Pietari lämmitteli itseään pihalla. Mt 26:69; Mk 14:66–67; Lu 22:54–56; Joh 18:17a

P38b3. Ensimmäinen kieltäminen: Pietari kielsi Jeesuksen sanoen: ”Nainen, en tunne Häntä” (Luuk.) ”En tiedä, mistä puhut” (Matt.) tai ”En tiedä enkä edes ymmärrä, mistä puhut” (Mark.) kaikkien edessä (Matt.). Mt 26:70; Mk 14:68; Luuk. 22:57; Joh. 18:17

P38b4. Toinen syytösaalto: Sitten Pietari meni portille (Mt), ja toinen tyttö [allu] sanoi väkijoukolle: ”Tämä mies oli Jeesuksen, nasaretilaisen, seurassa.” (Mt). Pietaria syytettiin: ”Sinäkin olet yksi heistä.” (Luuk.) Palvelustyttö (Mark.) näki Pietarin jälleen ja sanoi väkijoukolle: ”Tämä mies on yksi heistä.” (Mark.) Pietarilta kysyttiin: ”Etkö sinäkin ole yksi hänen opetuslapsistaan?” (Joh.) Mt 26:71; Mark. 14:69; Luuk. 22:58a; Joh. 18:25a

P38b5. Toinen kieltäminen: Pietari sanoi valan kera: ”En ole” (Joh.), ”Ihminen [anthrope], en ole.” (Luuk.) ”En tunne sitä miestä!” (Matt.), ja kielsi Jeesuksen toisen kerran. Mt 26:72; Mk 14:70a; Luuk. 22:58b; Joh. 18:25b

P38b6a. Kolmas syytös: Noin tunnin kuluttua (Luuk.) paikalla olleet [pieni joukko?] sanoivat, että Pietari oli yksi heistä, ja mainitsivat hänen galilealaisen aksenttinsa. Matt. 26:73; Mark. 14:70b; Luuk. 22:59

P38b6b Yksi ylipapin palvelijoista, sen miehen sukulainen, jolta Pietari oli leikannut korvan, syytti Pietaria siitä, että hän oli nähnyt Pietarin oliivilehdossa. Joh. 18:26

P38b7. Kolmas kieltäminen: Pietari kirosi ja sanoi: ”Mies, en tiedä, mistä sinä puhut” (Luuk.) ”En tunne tätä miestä!” (Matt.) tai ”En tunne tätä miestä, josta sinä puhut!” (Mark., Joh.), ja kielsi Jeesuksen kolmannen kerran. Heti sen jälkeen, kun he olivat vielä talossa, kukko lauloi. Jeesus katsoi Pietaria (Mt 26:74–75; Mk 14:71–72; Luuk. 22:60–62; Joh. 18:27).

P38c. Juudas hirttää itsensä. (Köysi katkesi joko ennen hänen kuolemaansa tai sen jälkeen.) Ruumis putoaa ja repeytyy auki. Ylipapit ostavat pellon, jolla Juudaksen ruumis makaa. Pellon nimi oli Akeldama. Mt 27:1–10; Ap. t. 1:18–19

P38a2. Sotilaat pilkkaavat, lyövät ja sitovat Jeesuksen silmät. Luuk. 22:63–65

P39. Aamunkoitteessa juutalaisten neuvosto kysyi Jeesukselta (tai kysyi Häneltä uudelleen): ”Jos Sinä olet Kristus, kerro se meille.” Ja he tekivät päätöksen. Mt 27:1; Mk 15:1; Luuk. 22:66–71

P40a. Nyt oli jo varhainen aamu, ja Jeesus lähti papien saattamana Kaifaan talosta ja meni Rooman maaherran Pontius Pilatuksen eteen oikeudenkäyntiin. Matt. 27:2; Mark. 15:1; Luuk. 23:1; Joh. 18:28–38.

P40b. Pilatuksen edessä pidettävää oikeudenkäyntiä edeltävänä yönä hänen vaimonsa näki unen, jossa hän ei halunnut olla millään tavalla osallisena Jeesuksen tuomitsemisessa. Mt 27:19

P41. Jeesuksen oikeudenkäynti Pilatuksen edessä. Matt. 27:11–14; Mark. 15:1–15; Luuk. 23:1–6; Joh. 18:28–37

P42. Pilatus lähettää Jeesuksen Herodeksen luo. Luuk. 23:7–11a

P43a. Herodes lähettää Jeesuksen takaisin Pilatuksen luo. Luuk. 23:11b–12

P44. Jeesus palautetaan Pilatukselle. Luuk. 23:13–16

P45. Pilatus sanoo olevansa syytön Jeesuksen verestä, vetoaa väkijoukkoon ja vapauttaa Barabbaan. Matt. 27:15–26; Luuk. 23:17–25; Joh. 18:38–40

P46. Roomalaiset sotilaat ruoskivat ja pilkkaavat Jeesusta ja pukevat hänelle purppuranpunaisen viitan ja orjantappurakruunun. Matt. 27:27–31a; Mark. 15:16–20a; Joh. 19:1–3

P47. Pilatus menee jälleen juutalaisten luo. Joh. 19:4–15

P48. Jeesus viedään ristiinnaulittavaksi. Mt 27:31b; Mk 15:20b; Luuk. 23:26a; Joh. 19:16

P49. Jeesus kantoi [alun perin] omaa ristiään. Joh. 19:17a

P50. Kyreneläinen Simon pakotetaan [sitten] kantamaan Jeesuksen ristiä. Matt. 27:32; Mark. 15:21; Luuk. 23:26b

P51. Jeesus sanoo: ”Jerusalemin tyttäret, älkää itkekö minun puolestani, vaan itkekää itsenne ja lastenne puolesta…” Luuk. 23:28–31

P52a. Golgatalla kolmannella tunnilla [klo 9.00] Jeesus ristiinnaulitaan. Matt. 27:33; Mark. 15:22,25; Luuk. 23:33; Joh. 19:16b-22

P52b. Kirjoitti kolmikielisen kyltin Jeesuksen pään yläpuolelle. Matt. 27:37; Mark. 15:26; Luuk. 23:38

P52c. Kaksi rikollista ristiinnaulitaan Jeesuksen viereen. Mt 27:38; Mk 15:27; Luuk. 23:32–33

P53a. Jeesus sanoo: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.” Luuk. 23:34a

P53b. Jotkut tarjoavat Jeesukselle juotavaa, mutta Hän kieltäytyy. Mt 27:34; Mk 15:23

P53c. Vaatteista heitetään arpaa. Mt 27:35–36; Mk 15:24; Luuk. 23:34b; Joh. 19:23–24

P54a. Jeesus sanoi: ”Nainen, tässä on sinun poikasi … Tässä on sinun äitisi.” Joh. 19:25–27

P54b. Toiset sanoivat: ”Hän pelasti toisia; pelastakoon nyt itsensä…”. Matt. 27:40–43; Mark. 15:29–30; Luuk. 23:35a

P54c. Myös papit pilkkaavat Jeesusta. Mk 15:31–32; Luuk. 23:35b

P54d. Sotilaat pilkkaavat Jeesusta ristillä. Luuk. 23:36–37

P54e.1 Vasemmalla oleva ryöväri loukkaa Jeesusta. Mt 27:44; Luuk. 23:39

P54.e.2 Oikealla oleva ryöväri puolustaa Jeesusta. Luuk. 23:40–43a

P54.e.3 Jeesus sanoo: ”…tänään olet minun kanssani paratiisissa”. Luuk. 23:43b

P54.f. Jeesus sanoo: ”Jumalani, Jumalani, miksi olet hylännyt minut?”. Matt. 27:45–47; Mark. 34–36

P54.g. Jeesus sanoo: ”Minulla on jano.” Joh. 19:28–29. Hänelle tarjotaan juotavaa sienestä jo toisen kerran. Matt. 27:48

P54.h Jotkut odottavat, tuleeko Elia. Mt 27:49

P54.i. Pimeys noin kuudennesta tunnista yhdeksänteen tuntiin. Mk 15:33; Luuk. 23:44–45a

P55a. Jeesus sanoo: ”Se on täytetty.” Joh. 19:30

P55b. Juuri ennen kuolemaansa Jeesus sanoo: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Luuk. 23:46a

P56a. Jeesus kuolee. Mt 27:50; Mk 15:37; Luuk. 23:46b

P56b. Samalla hetkellä temppelin esirippu repesi kahtia. Matt. 27:51a; Mark. 15:38–39, Luuk. 23:45b (myös Thallus 52 jKr.)

P56c. Maanjäristys tapahtui, haudat avautuivat ja kuolleet nousivat esiin. Mt 27:51b-53.

P57a. Sotilaat murtavat varkaiden jalat, mutta eivät Jeesuksen. Joh. 19:31–37

P57b. Sadanpäämies sanoo, että tämä oli varmasti vanhurskas mies. Luuk. 23:47–49

P57c. Sadanpäämies sanoo: ”Tämä oli Jumalan Poika!” Mt 27:54; Mk 15:39

P57d. Monet naiset seurasivat tapahtumaa. Matt. 27:55–56

P58. Illan tullen Joosef Arimatealainen pyytää Pilatukselta Jeesuksen ruumista. Matt. 27:57–58; Joh. 19:38

P59a. Arimatialaisen Joosefin haudassa Joosef ja Nikodemos hautasivat Kristuksen ruumiin, ja haudan suulle vieritettiin kivi. Mt 27:59–61; Mk 15:42–47; Luuk. 23:50–54; Joh. 19:39–42

P59b. Ennen sapattia naiset hankkivat mausteita. Luuk. 23:55–56

P59c. Pilatus suostuu asettamaan sotilaita vartioimaan hautaa. Matt. 27:62–65

P60. Hauta sinetöitiin ja sinne asetettiin vartio. Matt. 27:66

K: Mitkä olivat evankeliumeissa tehdyt keskeiset oletukset, jotta kärsimysviikon tapahtumat saatiin sovitettua yhteen?

V: Jos näitä oletuksia käytetään, pitäisi pystyä luomaan hyvin samankaltainen yhdenmukaistettu versio Jeesuksen kärsimysviikosta.

a) Jeesus poistui Jerusalemista useammin kuin yhden yön ajaksi.

b) Jeesus ajoi rahanvaihtajat pois temppelistä ainakin kahdesti.

c) Jeesus kirosi viikunapuun päivää ennen kuin se kuivui, ja myös seuraavana päivänä.

d) Kaikki evankeliumeissa on kronologisessa järjestyksessä kärsimysviikon osalta, lukuun ottamatta Matteuksen 26:6–13, Markuksen 14:3–9, Luukkaan 22:46, Luukkaan 22:54–62 ja Luukkaan 23:38.

K: Ajoiko Jeesus Matt. 21:1–3, Mark. 11:4–7, Luuk. 19:30 ja Joh. 12:13–15:ssä varsalla vai aasilla?

V: Ei ole vastausta: Jotkut ovat pohtineet, oliko kyseessä yksi vai kaksi eläintä, koska kreikkalainen sana kai voi tarkoittaa joko ”ja” tai ”jopa/nimittäin”. Myös Sakarjan kirjan 9:9 hepreankielinen sana tarkoittaa joko ”ja” tai ”tai”. Katso lisätietoja tästä aiheesta Arndtin teoksesta *Bible Difficulties and Seeming Contradictions*, s. 180. Kuten seuraavasta osasta kuitenkin käy ilmi, eläimiä oli todellakin kaksi.

Vastaus: Eläimiä oli kaksi, sillä Matteuksen evankeliumin 21:4–7 mukaan voitokkaassa saapumisessa sekä emä että varsanpoika olivat paikalla. Varsan on täytynyt olla melko nuori, koska sitä ei ollut aiemmin ratsastettu. Ilmeisesti he eivät erottaneet emoa varsasta, vaan toivat emonkin mukaan. Luonnollisesta näkökulmasta ihmiset tekisivät niin rauhoittaakseen nuorta eläintä. Jos se oli emonsa seurassa eikä emoa huolestuttanut se, että varsaa ratsastettiin, niin varsakaan ei olisi huolissaan. Mikä olisi parempi tapa ohjata nuorta, hermostunutta eläintä kuin antaa sen seurata emäänsä?

Raamatun ulkopuolella myös Justin Martyr (kirjoitti noin vuosina 138–165 jKr.) mainitsee äiti-aasin tuomisen mukaan varsan kanssa teoksessaan ”Keskustelu juutalaisen Tryphon kanssa”, luku 53 (ANF, osa 1, s. 222).

K: Ajoiko Jeesus Matt. 21:12–13, Mark. 11:11–17 ja Luuk. 19:37–46 mukaisesti rahanvaihtajat ulos sunnuntaina vai maanantaina?

V: Matteuksen evankeliumin 21:12–13 ja Luukkaan evankeliumin 19:37–46 kohdissa ei täsmennetä, ajoiko Jeesus rahanvaihtajat pois samana päivänä kuin voitonmarssi (sunnuntaina) vai seuraavana päivänä. Markuksen evankeliumin 11:11–17 kohdassa kuitenkin käy ilmi, että se tapahtui seuraavana päivänä.

K: Miten Jeesus saattoi kaataa rahanvaihtajien pöydät temppelin puhdistuksen yhteydessä (Matt. 21:12–13, Mark. 11:12–19 ja Luuk. 19:43–48), kun hän oli jo tehnyt sen palvelutyönsä alussa (Joh. 2:13–19)?

V: Koska temppeli puhdistettiin kahdesti. Jeesus teki tämän kahdesti, koska hänen mielipiteensä temppelissä harjoitetusta kaupankäynnistä ei muuttunut. Kuvittele, että Jeesus kaataa pöytiä, valmistaa ruoskan ja ajaa rahanvaihtajat pois jo palvelutyönsä alussa. Kuvittele sitten, että Jeesus joutuu samaan tilanteeseen palvelutyönsä lopussa ja sanoo: ”Se on kunnossa” tai ohittaa hiljaisuudessa sen, mitä hän aiemmin aktiivisesti vastusti. Ei, palvelutyönsä loppupuolella Jeesus reagoi samankaltaisesti käytännössä samaan tilanteeseen kuin palvelutyönsä alussa.

Temppelin rahanvaihtajissa oli itse asiassa paitsi yksi, peräti kolme vikaa.

1. He eivät olleet Jumalan palvelijoita, mutta ansaitsivat rahaa Jumalan temppelissä.

2. Vaikka ihmiset olivat ehkä tulleet palvomaan, heidän piti alkaa miettiä vaihtokauppaa ja muita taloudellisia huolenaiheita, kuten ”maksamista Jumalan palvomisesta”.

3. Lisäksi he ryöstivät kansaa veloittamalla erittäin korkeita hintoja. Esimerkiksi he eivät antaneet ihmisten käyttää tavallista rahaa näiden eläinten ostamiseen. Ihmisten oli vaihdettava rahansa erityisiin temppelirahoihin, joita käytettiin eläinten ostamiseen.

K: Kirottiko Jeesus Matt. 21:12–19:ssä viikunapuun temppelin puhdistamisen jälkeisenä päivänä, vai jo ennen sitä, kuten Mark. 11:12–14, 20–24 näyttää viittaavan?

V: Jeesus kirosi viikunapuun sen jälkeen, kun Hän oli ajanut rahanvaihtajat pois, kuten Matteus kertoo. Markus ei anna yhtä yksityiskohtaisia tietoja, mutta jopa Markus sanoo: ”Seuraavana päivänä”, mikä osoittaa, että se tapahtui sen jälkeen.

K: Tuottaako suurimman käskyn noudattaminen, kuten Mt 22:37 ja Mk 12:29–30 kertovat, maailmanuskontojen yhtenäisyyden, kuten jotkut New Age -liikkeen kannattajat väittävät?

V: Ei. Ensinnäkin kyseessä on kaksi käskyä, ei yksi. Toiseksi ensimmäinen käsky, rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestä, on suurempi kuin toinen käsky, rakastaa lähimmäistäsi kuin itseäsi. Toisin kuin New Age -liikkeen kannattajat uskovat, kaikki uskonnot eivät johda Jumalan luo. Viimeisessä tuomiossa Jeesus sanoo ihmisille, jotka väittivät seuraavansa Häntä mutta eivät seuranneet: ”En ole koskaan tuntenut teitä; menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät!” Et varmasti halua, että Jeesus sanoo sinulle: ”Mene pois minun luotani.”

K: Milloin Matt. 24–25 ja Mark. 13:5–30:n ennustukset täyttyvät?

V: Nämä täyttyvät tietyn ajanjakson kuluessa. Matt. 24:2:n mukainen temppelin tuho tapahtui vuonna 70 jKr. Muut osat odottavat Jeesuksen toista tulemista. Loppuaikojen tapahtumat ovat ”lähellä”, mikä tarkoittaa, ettei mikään viittaa siihen, että ne tapahtuisivat lähitulevaisuudessa, mutta ne voivat tulla milloin tahansa.

K: Matt. 24:6 ja Mark. 13:7; marttyyri Justinus kirjoittaa teoksessaan ”Keskustelu juutalaisen Tryfonin kanssa” 35:3, että Jeesukselle on osoitettu sanonta, jonka mukaan ”tulee olemaan mellakoita ja konflikteja”. Tätä sanontaa ei esiinny evankeliumeissa, mutta se on kirjoitettu ”Didachen” syyriankielisessä tekstissä (6, 5) ja Klemensin saarnoissa (2, 17 ja 16, 21) sekä koptinkielisessä Tuomaksen evankeliumissa (16). Nämä lähteet ovat erillisiä eivätkä liity toisiinsa. Miten voimme selittää tämän?

V: Jeesus sanoi, että tulee olemaan sotia ja sotahuutoja (Matt. 24:6; Mark. 13:7) sekä sotia ja vallankumouksia (Luuk. 21:9). Didache on varhaiskristillinen kirjoitus, joka joko parafraasi tämän tai sisälsi Jeesuksen sanoman, jota ei löydy neljästä evankeliumista (Joh. 20:30–31; 21:25). Klemensin saarnat ovat ebionilaisia, eivät kristillisiä. Ebionilaiset kuitenkin lukivat evankeliumeja ja luultavasti myös Didachea, joten he ovat saattaneet saada sen sieltä. Gnostilainen Tuomaksen evankeliumi ei ollut tunnettu ennen kuin Hippolytos kirjoitti sitä vastaan vuosina 222–235/236 jKr., ja se sisältää kaikenlaisia keksittyjä väitteitä.

Yhteenvetona voin siis sanoa, etten anna mitään painoarvoa Klemensin saarnojen tai Tuomaksen evankeliumin ”väärennöksille”. Johannes kertoo kuitenkin myös, että Jeesus teki ja sanoi asioita, joita ei ole kirjattu neljään evankeliumiin. Ehkä Didakessa ja ”Keskustelussa juutalaisen Tryfonin kanssa” on jokin tällainen asia, tai sitten Didake vain parafraasi sitä, mikä oli myös neljässä evankeliumissa.

K: Miksi raskaana oleville naisille ja imettäville äideille tulee olemaan niin vaikeaa (Mt 24:19 ja Mk 13:17)?

V: Syitä voi olla kaksi. Ensinnäkin kiireinen pako vaikealla matkalla on erityisen raskasta raskaana oleville naisille ja pienten lasten vanhemmille. Talvella Palestiinassa sää on kylmempi, mutta ei äärimmäisen kylmä. Joet ovat kuitenkin tulvineet, ja niiden ylittäminen on vaikeaa.

Toiseksi kiinni jääneille äideille voi olla kauheaa miettiä, mitä pienille lapsille tai syntymättömille vauvoille tapahtuisi.

K: Miten edes valitut voivat tulla harhaanjohdetuiksi, kuten Matt. 24:24 ja Mark. 13:22 kertovat?

V: Valitut eivät ole uskovia. Valitut ovat pikemminkin kaikki ne, joista tulee uskovia. Tietenkin, jos vauva kuolee ja menee taivaaseen, hänestäkin tulee taivaassa uskovainen.

Nämä jakeet sanovat, että valitut voidaan harhauttaa, mutta niissä ei sanota, että heidät harhautettaisiin pysyvästi. Tunsin henkilökohtaisesti erään henkilön, jonka uskoin olevan aito kristitty, mutta joka liittyi sitten mormonikirkkoon ja pian sen jälkeen jätti mormonismin ja palasi kristinuskoon.

K: Puhuiko Jeesus Matt. 24:28:ssa ”ruumiista”, vai oliko kyseessä vain ruumis, elävä tai kuollut, kuten kreikankielinen teksti Luuk. 17:37:ssä sanoo?

V: Ei ole näyttöä siitä, että kumpikaan kirjoittaja olisi siteerannut tarkalleen kaikkea, mitä Jeesus sanoi; he usein parafraasivat. Ehkä Jeesus ei käyttänyt kumpaakaan kreikkalaista sanaa, jos – kuten on todennäköistä – hän puhui tämän arameaksi.

K: Tuleeko Jeesus Matt. 24:29:n mukaan heti suuren ahdistuksen jälkeen, vai tuleeko ensin ”pakanain aika”, kuten Luuk. 21:24,27 viittaa?

V: Molemmat. Suuri ahdistus päättää pakanain ajan.

K: Kerätäänkö valitut Matt. 24:30–31:n ja Mark. 13:26–27:n mukaan ennen kuin Kristus palaa pilvissä suuressa kunniassa, vai sen jälkeen?

V: Vaikka Kristuksen paluu mainitaan molemmissa kohdissa ensin, kumpikaan kohta ei täsmennä järjestystä.

K: Mitä tapahtuisi ennen tämän sukupolven katoamista (Mt 24:34 ja Mk 13:30)?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus.

Ei ole vastaus: Jeesus puhui tämän noin vuonna 33 jKr. Heprealaisessa ajattelussa sukupolven katsottiin kestävän 40 vuotta. Kristuksen ristiinnaulitseminen, ylösnousemus ja taivaaseenastuminen tapahtuisivat hyvin pian, ja temppelin tuho tapahtuisi vuonna 70 jKr, mikä oli juuri alle 40 vuoden sisällä. Tätä näkemystä kannattavat osittain preteristiset kristityt ( ). Ongelmana on kuitenkin se, että Jeesus sanoi ”kaikki nämä asiat”, mikä viittaa myös hänen toisen tulemisensa profetioihin.

Vastaus: Kyseessä oli todennäköisesti kirjoitusvirhe, sillä kreikankieliset sanat ”rotu” ja ”sukupolvi” eroavat toisistaan vain yhdellä konsonantilla. Jeesus tarkoitti, että juutalainen rotu ei katoaisi ennen Kristuksen toista tulemista.

K: Milloin kristittyjen pitäisi alkaa valvoa Kristuksen paluun merkkejä (Mt 24:42 ja Mk 13:35–37)?

V: Jeesus käski heitä valvomaan heti. Siten seurakunnan olisi pitänyt valvoa jo 2 000 vuotta. Tämä ”Kristuksen välitön paluu” -käsite, jonka mukaan meidän tulisi aina valvoa, koska emme tiedä päivää emmekä hetkeä, on Jumalan antama, jotta olisimme ahkeria Herran sanan suhteen.

K: Miksi Matt. 26:6–13, Mark. 14:1–11 ja Joh. 12:1–11 eroavat merkittävästi Luuk. 7:36–50:stä siinä, miten Jeesus voiteltiin öljyllä?

V: Luuk. 7:36–50 kertoo eri tapahtumasta. Tarkemmin sanottuna Luukas kertoo, kuinka syntinen nainen voitelivat Jeesuksen jalat fariseuksen talossa juuri sen jälkeen, kun Johannes Kastajan opetuslapset olivat kysyneet, milloin Jeesus paljastaisi olevansa Messias. Kolmessa muussa kohdassa kerrotaan, kuinka Maria Magdaleena voitelivat Jeesuksen jalat parantuneen spitaalisen talossa, Lasaruksen ollessa läsnä, juuri ennen pääsiäistä.

Yksi ensimmäisistä, joka vastasi tähän kysymykseen, oli Hippon Augustinus (354–430 jKr.) teoksessaan ”Evankeliumien harmonia”, kirja 2, luku 79:154 (NPNF1, osa 6, s. 173–164).

K: Kuka tarkalleen ottaen oli se nainen, joka kaatoi voiteen Jeesuksen päälle? Sillä Matteus sanoo (Mt 26:7–): ”Silloin tuli hänen luokseen nainen, jolla oli alabasteripullo hyvin kallisarvoista voiteetta, ja hän kaatoi sen Jeesuksen päähän, kun tämä istui pöydässä”, kun taas Luukas (Luuk. 7:37) sanoo: ”Ja katso, eräs nainen kaupungissa, joka oli syntinen, kun hän sai tietää, että Jeesus istui aterioimassa fariseuksen talossa, toi mukanaan alabasteripullon voiteluöljyä”, ja Johannes sanoo: ”(Se oli se Maria, joka voitelivat Herraa voiteluöljyllä ja pyyhki hänen jalkansa hiuksillaan, jonka veli Lasarus oli sairas.)” (Joh. 11:2), ”Silloin Maria otti naulan kalliita nardusöljyä, voitelivat Jeesuksen jalat ja pyyhki hänen jalkansa hiuksillaan” (Joh. 12:3).

V: Kaikki nämä kertomukset viittaavat samaan Mariaan; Martan sisar Maria on todennäköisesti sama henkilö kuin Maria Magdaleena, vaikka se ei ole varmaa.

K: Miksi Matt. 26:6–13:ssa sanotaan, että Jeesuksen pää voidettiin, kun taas Joh. 12:1–11:ssa sanotaan jalat?

V: Maria Magdaleena voitelivat ensin toista ja sitten toista.

K: Voittiko Maria Jeesuksen Mark. 14:1:n mukaan kaksi päivää ennen pääsiäistä vai kuusi päivää ennen, kuten Joh. 12:1:ssä sanotaan?

V: Molempina aikoina. Tämä yksi tapahtuma tapahtui ilmeisesti nisanin 8. päivänä, eli kaksi päivää ennen nelipäiväisen pääsiäisjuhlan alkua, joka päättyi pääsiäisateriaan, kuten 2. Mooseksen kirjan 12:1–11 osoittaa.

K: Kun Luukas kertoo viimeisen ehtoollisen tapahtumista ja myös Paavalin 1. Korinttolaiskirjeen 11:24:ssä, Jeesus sanoo: ”Tehkää tämä minun muistokseni”. Mutta tätä samaa lauseita ei esiinny Markuksen evankeliumissa (Mk 14:22) eikä Matteuksen evankeliumissa (Mt 26:26), vaan niissä sanotaan vain: ”Ottakaa, syökää: tämä on minun ruumiini”. Miksi?

V: Evankelistat eivät kirjoittaneet ylös kaikkia yksityiskohtia, eikä heidän tarvinnutkaan tehdä niin.

K: Miksi evankeliumeissa on neljä erilaista kertomusta Herran ehtoollisesta? Johtuuko se kirkon mietiskelyjen ja liturgisen elämän vaikutuksesta?

V: Ei. Viimeinen ehtoollinen oli keskeinen osa Jeesuksen elämää ja opetuslasten parissa tekemää työtä. Olisi melko yllättävää, jos yksikään neljästä kirjoittajasta ei olisi maininnut sitä. En ole varma, mitä kirkon mietiskelyillä olisi tekemistä tämän kanssa. Kirkon liturginen elämä, eli viralliset liturgiat, munkkilahkot jne., syntyivät vasta vuosisatoja evankeliumien ja niiden nykyisten käsikirjoitusten jälkeen.

Milloin munkit ja erakot ilmestyivät?

Vaikka juutalainen Filon kertoo, että hänen aikanaan (ennen vuotta 50 jKr.) Egyptissä oli pakanallisia erakkoja, ensimmäisiä kristittyjä erakkoja olivat Paavali Erakko ja muut, jotka pakenivat erämaahan Deciuksen vainojen aikana vuosina 250–251 jKr. Antonius oli kuuluisa erakko vuosina 270–356 jKr. Myöhemmin Athanasiuksen, Hilaryn, Milanon Ambrosiuksen, Johannes Cassianuksen ja muiden opetukset auttoivat levittämään luostareita (miehille) ja naisluostareita (naisille).

Milloin varhaisimmat säilyneet evankeliumikäsikirjoitukset kopioitiin?

p52 on paperinpala, jonka toisella puolella on Johanneksen evankeliumin 18:31–33 ja toisella puolella 18:37f–38. Se on kirjoitettu ennen vuotta 138 jKr.

s. 66 (n. 125–175 jKr.) sisältää 92 % Johanneksen evankeliumista

s. 75 (175–225 jKr.) sisältää 1 166 jaetta Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeista

s. 45 (200–225 jKr.) sisältää 833 jaetta neljästä evankeliumista sekä Apostolien teoista.

Raamatun käsikirjoitusten lisäksi varhaiskristillisissä kirjoituksissa itsekin siteerattiin 87 % evankeliumien jakeista ennen vuotta 325 jKr.

Mitkä varhaiskristityt kirjoittivat Herran ehtoollisesta ennen vuotta 250 jKr?

Ennen Deciuksen vainoa seuraavat varhaiskristityt kirjoittivat Herran ehtoollisesta.

Antiokian Ignatius (-107/116 jKr.) ”Pitäkää siis huolta siitä, että teillä on vain yksi eukaristia. Sillä on yksi Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis ja yksi malja, joka [ilmentää] Hänen verensä ykseyttä; yksi alttari; niin kuin on yksi piispa yhdessä presbyterien ja diakonien, minun palvelustovereideni, kanssa; jotta niin, mitä ikinä teettekin, tekisitte sen Jumalan [tahtoon] mukaisesti.” Ignatiuksen kirje filadelfialaisille [kreikaksi] luku 4, s. 81

Didache (=Kaksitoista apostolin opetus) (n. 60–120 jKr.) 7. osa, luvut 9–10, s. 379–380 käsittelee Herran ehtoollisen viettämistä. Siinä sitä kutsutaan kahdessa kohdassa ”kiitospäiväksi”, mutta ei kertaakaan eukaristiksi.

Justin Martyr (n. 150 jKr.) selittää, kuinka he osallistuvat Herran ehtoolliseen teoksessaan Ensimmäinen puolustuspuhe, luku 65, s. 185.

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) fragmentti 37, s. 574, sanoo: ”…jotta Hän voisi esittää tämän uhrin, jossa leipä on Kristuksen ruumis ja malja Kristuksen veri, jotta näiden antityyppien [antitopon] vastaanottajat saisivat syntien anteeksiannon ja iankaikkisen elämän.”

Aleksandrian Klemens (193–202 jKr.) kuvaa, kuinka Jeesus vietti viimeisen ehtoollisen. Stromata, kirja 1, luku 10, s. 310. (ja muissa kohdissa)

Tertullianus (198–220 jKr.) ”Tämän [kirkko] sinetöi vedellä (eli kasteella), pukee Pyhällä Hengellä, ruokkii eukaristialla, rohkaisee marttyyrikuolemalla, eikä tällaisen (ylläpidetyn) kurinpidon vastaisesti salli vastustajia.” Prescription Against Heretics, luku 36, s. 261 (ja muissa kohdissa)

Portuksen Hippolytos (222–235/236 jKr.) mainitsee sakramentaalisen ruoan teoksessaan ”Kommentaari 1. Mooseksen kirjaan” 49:12–15, s. 168.

Origenes (225–253/254 jKr.) mukaan eukaristian leipä on kiitollisuuden symboli Jumalalle. Origenes, ”Celsusta vastaan”, kirja 8, luku 58, s. 661

K: Oliko viimeinen ehtoollinen perjantai-iltana vai torstai-iltana (Mt 26:17, Mk 14:12, Luuk. 22:1 ja Joh. 13:1–2)?

V: Se oli torstai-iltana.

Hapattomien leipien juhla kesti viikon (4. Mooseksen kirja 28:17; 5. Mooseksen kirja 16:3)

Pääsiäinen oli perjantai-iltana auringonlaskun jälkeen. Se oli ensimmäisen kuukauden neljäntenätoista päivänä 2. Mooseksen kirjan 12:1, 6–8; 3. Mooseksen kirjan 23:5; 4. Mooseksen kirjan 9:5 ja 28:16 mukaan. Tämä tarkoittaa perjantai-illan auringonlaskusta lauantai-illan auringonlaskuun.

Juutalaiset (ja myös opetuslapset) valmistautuivat pääsiäiseen ja teurastivat pääsiäislammasen happamattomien leipien juhlan ensimmäisenä päivänä, joka oli torstai (Matteus 26:17; Markus 14:12; Luukas 22:7).

Koska Jeesus ristiinnaulittiin perjantaina päivällä, juutalaiset halusivat Hänen ruumiinsa otettavan alas ennen sapatin alkua.

Johanneksen evankeliumin 19:14 kertoo ristiinnaulitsemisesta: ”Se oli pääsiäisen valmistelupäivä (paraskeue). Pääsiäisen valmistelupäivä on torstai-illan auringonlaskusta perjantai-illan auringonlaskuun, eli se kattaa suurimman osan perjantaista. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että nykyaikainen kreikankielinen sana perjantaille on paraskeue. Tertullianus (198–220 jKr.) käsitteli teoksessaan *De Corona*, luku 3, s. 94, sitä, kuinka varhaiskristityt viettivät Herran ehtoollista.

Katso teoksista *When Critics Ask*, s. 343–344, 375, *Hard Sayings of the Bible*, s. 448–449, ja *Encyclopedia of Bible Difficulties*, s. 375–376 lisätietoja siitä, miksi Jeesus ristiinnaulittiin perjantaina.

Siitä, että pääsiäisillallinen pidettiin päivää aikaisemmin kuin tavallisesti, torstai-iltana, katso teos *Hard Sayings of the Bible*, s. 448–449.

K: Neljä evankeliumia ovat yhtä mieltä siitä, että viimeinen ehtoollinen oli torstai-iltana ja että Jeesus ristiinnaulittiin perjantaina. Ne eivät kuitenkaan ole yhtä mieltä siitä, oliko viimeinen ehtoollinen pääsiäisillallinen. Mitä mieltä olet? Oliko se pääsiäisillallinen vai tavallinen illallinen?

V: Keskustelun luonteen perusteella kyseessä ei ollut tavallinen illallinen. Se oli pääsiäisillallinen, jota vietettiin päivää aikaisemmin. Ensin hieman taustatietoa ja sitten syy.

Hapattomien leipien juhla kesti viikon (4. Mooseksen kirja 28:17; 5. Mooseksen kirja 16:3)

Pääsiäinen oli perjantai-iltana auringonlaskun jälkeen. Se oli ensimmäisen kuukauden neljäntenätoista päivänä 2. Mooseksen kirjan 12:1,6–8; 3. Mooseksen kirjan 23:5; 4. Mooseksen kirjan 9:5 ja 28:16 mukaan. Tämä tarkoittaa perjantai-illan auringonlaskusta lauantai-illan auringonlaskuun. Jotkut, kuten essealaiset, viettivät sitä kuitenkin torstai-iltana. Jeesus halusi todella viettää pääsiäistä opetuslastensa kanssa ennen kärsimystään (Luuk. 22:15). He eivät viettäneet sitä tavalliseen aikaan, koska Jeesuksella oli muuta tekemistä.

K: Ristiinnaulittiinko Jeesus evankeliumien mukaan torstaina, perjantaina vai lauantaina?

V: Arvelut ovat vaihdelleet keskiviikosta lauantaihin. Yhteenvetona voidaan sanoa, että keskiviikko ja lauantai eivät sovi aikajärjestykseen. Perjantai sopii muuhun kronologiaan, mutta torstai sopisi myös. Varhaiskristityt kuitenkin sanovat, että se tapahtui perjantaina, lukuun ottamatta Origenesia, jonka mukaan se tapahtui joko perjantaina tai sitä edeltävänä päivänä.

Justin Martyr (151–155 jKr.) Jeesus ristiinnaulittiin lauantain edellisenä päivänä [perjantaina] ja nousi kuolleista lauantain jälkeisenä päivänä [sunnuntaina]. Justin Martyrin Ensimmäinen puolustuspuhe, luku 67, s. 186

Petauksen Victorinus (marttyyri 304 jKr.) ”Kuudentena päivänä [eli perjantaina], … Tänä päivänä, Herran Jeesuksen Kristuksen kärsimyksen vuoksi, pidämme joko -rukoushetken Jumalalle tai paastoamme. Seitsemäntenä päivänä…” Teoksesta Maailman luominen, s. 341

Aleksandrian Pietari (306, 285–311 jKr.) käsittelee neljättä päivää ja sitä, että Jeesus kärsi kuudentena päivänä [perjantaina] meidän puolestamme. Sitten hän sanoo: ”Mutta Herran päivää vietämme ilon päivänä, koska sinä päivänä Hän nousi kuolleista, ja sinä päivänä meillä on tapana, ettemme edes polvistu.” Kanoninen kirje, kanoni 15, s. 278

Origenes (225–254 jKr.): ”Se, josta profeetat puhuivat, mutta myös muille pakanakansoille, että Hän, joka ristiinnaulittiin eilen tai toissapäivänä, koki tämän kuoleman vapaaehtoisesti ihmiskunnan puolesta.” Origenes, Vastalause Celsukselle, kirja 1, luku 31, s. 409.

Kuitenkin noin 80:stä Raamatun jälkeisestä ja Nikean kirkolliskokousta edeltävästä kirjoittajasta kolme, joilla oli sama näkemys, ei ole kovin paljon. Katso edellinen kysymys keskustelun osalta.

K: Oliko Jeesus Matt. 12:40:n mukaan haudassa kolme päivää ja kolme yötä, vai nousiko Hän kolmantena päivänä Mark. 8:31:n mukaan, vai kolmen päivän kuluttua Mark. 14:58:n mukaan, vai kolmen päivän kuluttua Joh. 2:19:n mukaan, vai tuleeko kolmas päivä tänään Luuk. 24:21:n mukaan?

V: ”Kolmen päivän kuluttua” oli Raamatussa tunnettu heprealainen kielikuvio, joka tarkoitti osaa kolmesta päivästä tai koko kolmea päivää.

Päivä ja yö lasketaan yhdeksi osaksi. Rabbi Eleazar ben Azariah (1. vuosisata jKr. tai n. 100 jKr.) toteaa: ”Päivä ja yö ovat yksi onah [aikajakso], ja osa onahista on yhtä kuin koko onah” (Mishnah, Jerusalemin Talmud: Shabbath, luku IX, kappale 3, Babylonian Talmud: Pesahim 4a)

Osa päivästä lasketaan kokonaiseksi päiväksi. Edellisen lainauksen lisäksi myös rabbi Simeon ben Gamaliel keskusteli tästä muiden kanssa. ”Ja kuinka pitkä on kokonainen ’onah’? – Rabbi Simeon ben Gamaliel selitti: Yö ja puoli päivää. Mutta vaaditaanko ’onahin’ olevan niin pitkä? Eikö [tällainen vaatimus] ole pikemminkin ristiriidassa seuraavan kanssa: Jos henkilön viinipuristimet tai öljypuristimet olivat epäpuhtaita ja hän halusi valmistaa viiniään ja öljyään puhtaissa olosuhteissa, miten hänen tulisi toimia? Hän huuhtelee laudat, oksat ja kaukalot;” Babylonian Talmud, traktaatti Niddah, folio 65a

Jotkut ovat yrittäneet väittää, että ’onah viittasi vain naisen epäpuhtauspäiviin, mutta edellinen lainaus osoittaa, että ’onah on yleinen ajanjakso.

Nykyään käytämme toisinaan aikaa, jossa alkupäivä lasketaan mukaan. http://www.apologeticspress.org/apcontent.aspx?category=6&article=756 mainitsee, että vielä nykyäänkin, jos joku kirjautuu hotelliin yöllä eikä lähde pois uloskirjautumisaikaan mennessä, häneltä veloitetaan kaksi kokonaista päivää.

Raamatullinen esimerkki on 3. Mooseksen kirjan 12:2–3 soveltaminen. Siinä sanotaan, että juutalaispojat oli ympärileikattava kahdeksantena päivänä. Jos siis juutalaispoika syntyi maanantaina, milloin hänet oli ympärileikattava? Hänet oli ympärileikattava viikon kuluttua maanantaina. Entä jos hän syntyi maanantaina klo 23.59? Hänet ympärileikattaisiin silti viikon kuluttua maanantaina. Tämä on aikaa laskettaessa mukaan lukemista.

Tässä on yhdeksän muuta esimerkkiä inklusiivisesta ajanlaskusta Raamatusta.

1. 1. Mooseksen kirjan 42:17:ssä Joosef vangitsi veljensä kolmeksi päiväksi. Mutta jakeessa 18 hän vapautti kymmenen heistä kolmantena päivänä.

2. Rehabeam sanoi 2. Aikakirjan 10:5:ssä kansalle: ”Palatkaa luokseni kolmen päivän kuluttua.” Silti 2. Aikakirjan 10:12:ssa kansa palasi ”kolmantena päivänä”.

3. 1. Samuelin kirjassa 30:12 sairas egyptiläinen orja kertoi Daavidille, ettei hän ollut syönyt mitään eikä juonut vettä kolmeen päivään ja kolmeen yöhön. Kuitenkaan ihminen ei voisi selviytyä ulkona autiomaassa ilman vettä lainkaan 72 tuntia. Epäilemättä orja tarkoitti osaa kolmesta päivästä.

4. Esterin kirjassa 4:16 Ester kehottaa paastoamaan hänen puolestaan ”kolme päivää, yötä päivää”, ja hän tekisi samoin. Esterin kirjassa 5:1 sanotaan kuitenkin, että ”kolmantena päivänä” Ester järjesti juhla-aterian, joten kyseessä on vastaava ajanjakso.

5. Matteuksen evankeliumin 27:62b–63a: ”sanoen: ’Herra, olemme muistaneet, että se pettäjä sanoi eläessään: ’Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös.’ Siksi käske, että hauta varmistetaan kolmanteen päivään asti’”,

6. Viitaten Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen Jeesus itse sanoi Matteuksen evankeliumissa 12:40: ”kolme päivää ja kolme yötä”, Markuksen evankeliumissa 8:31: ”kolmantena päivänä hän nousee ylös”, Markuksen evankeliumissa 14:58: ”kolmen päivän ajan”, Johanneksen evankeliumissa 2:19: ”kolmessa päivässä” ja Luukkaan evankeliumissa 24:21: ”Tämä kolmas päivä on tänään”.

7. Niinpä ”kolme päivää ja kolme yötä” Matt. 12:40:ssä (ja oletettavasti Joona 1:17:ssä) vastaa ilmausta ”kolmantena päivänä” Matt. 16:21:ssä; 17:23:ssa; 20:19:ssä ja Luuk. 13:32:ssa. Se vastaa ilmausta ”Onko tänään kolmas päivä?” Luuk. 24:21:ssä.

8. Mutta numerossa kolme ei ole tässä mitään erityistä. Myös ilmaukset ”seitsemän päivää” ja ”seitsemäntenä päivänä” ovat keskenään vaihdettavissa. 1. Kuninkaiden kirjan 20:29a sanoo: ”Seitsemän päivää armeijat leiriytyivät vastakkain, ja seitsemäntenä päivänä taistelu alkoi.”

9. Ilmaisu ”neljä päivää” Apostolien teoissa 10:30 tarkoittaa osia neljästä päivästä kohdissa Apostolien teot 10:3, 9, 23, 24.

K: Tuliiko Saatana Juudaksen sisään Luuk. 22:3–4,7:ssä, kun tämä meni ylipappien luo pettämään Jeesusta, vai tapahtuiko se viimeisellä ehtoollisella, kun Jeesus antoi hänelle leipää Joh. 13:27:ssä?

V: Molemmat tapahtuivat. Saatana tuli Juudaksen sisään, kun Juudas päätti ryhtyä toimeen ja keskustella ylipappien kanssa Jeesuksen pettämisestä, ja Saatana tuli Juudaksen sisään uudelleen, kun Juudas palasi ylipappien luo kertomaan heille, missä Jeesus olisi.

K: Kuinka monta kertaa Pietari kielsi Kristuksen ja kuinka monta kertaa kukko lauloi Matt. 26:34:ssä, Mark. 14:30–71:ssä ja Luuk. 22:34:ssä?

V: Matteuksen evankeliumin 26:34, Luukkaan evankeliumin 22:34 ja Johanneksen evankeliumin 13:38 mukaan ennen kuin kukko lauloi (määrittelemättömän määrän kertoja), Pietari kieltäisi Jeesuksen kolme kertaa. Markuksen evankeliumin 14:30 mukaan ennen kuin kukko lauloi kaksi kertaa, Pietari kieltäisi Jeesuksen kolme kertaa.

1. Ensimmäinen kieltäminen mainitaan Matteuksen evankeliumissa 26:70, Markuksen evankeliumissa 14:68 ja Luukkaan evankeliumissa 22:57.

2. Toinen kieltäminen löytyy Matteuksen evankeliumin 26:72:sta, Markuksen evankeliumin 14:70:sta ja Luukkaan evankeliumin 22:58:sta.

3. Kolmas kieltäminen löytyy Matteuksen evankeliumin 26:74:stä, Markuksen evankeliumin 14:71:stä ja Luukkaan evankeliumin 22:60:sta.

Kukko lauloi toisen kerran Matteuksen evankeliumissa 26:75, Markuksen evankeliumissa 14:72 ja Luukkaan evankeliumissa 22:60. Raamattu ei tarkenna, lauliko kukko molemmat kerrat sen jälkeen, kun Pietari oli kieltänyt Jeesuksen kolmannen kerran, vai lauliko kukko kerran aiemmin ja toisen kerran Pietarin kolmannen kieltämisen jälkeen. Joka tapauksessa sillä ei ole oikeastaan merkitystä.

K: Miksi opetuslapset nukkuivat Matt. 26:40, 42, 44 ja Mark. 14:27, 40, 41, vaikka Jeesus nimenomaan pyysi heitä olemaan nukkumatta, vaan pysymään hereillä ja rukoilemaan Hänen puolestaan?

V: Heidän ei olisi pitänyt nukkua. Opetuslapset olivat luultavasti hyvin väsyneitä sen stressin jälkeen, että olivat paikassa, jossa he tiesivät johtajien haluavan pidättää Jeesuksen. He luultavasti ajattelivat, että puutarha oli turvallinen paikka, ja rauhallisessa ympäristössä he väsyivät.

Jeesus ei saanut heiltä edes tukea heidän huolenpidostaan ja rukouksistaan, vaan ainoastaan heidän kuorsauksensa.

K: Miten sovitat yhteen nämä neljä kertomusta (Mt 26:69–75, Mk 14:66–72, Luuk. 22:54–62; Joh. 18:15–18, 25–27), erityisesti toisen kieltämisen osalta?

V: Siinä ei ole mitään ongelmaa, jos muistat, että väkijoukot eivät yleensä ole hiljaisia. Katsotaanpa ensin tapahtumien kulkua, poistetaan sitten ne vaihtoehdot, jotka eivät ole oikeita, ja annetaan lopuksi vastaus.

Tapahtumien kulku:

1. Koska ”tämä opetuslapsi” [Johannes] oli tuttu ylipapille, hän meni sisäpihalle. Sitten hän palasi ulos, puhui päivystävälle tytölle/palvelijattarelle/palvelijalle ja toi Pietarin ovesta sisään. Joh. 18:15–16

2. Ensimmäinen syytös: Pihalla yksi ylipapin tyttö/palvelijatar/palvelija, joka oli ovella, tuli hänen luokseen (Mt), kulki ohi (Mk), katsoi Pietaria tulen valossa ja sanoi Pietarille, että tämä oli ollut Jeesuksen seurassa. Pietari lämmitteli itseään pihalla. Mt 26:69; Mk 14:66–67; Luuk. 22:54–56; Joh. 18:17a

3. Ensimmäinen kieltäminen: Pietari kielsi Jeesuksen sanoen: ”Nainen, en tunne Häntä” (Luuk.) ”En tiedä, mistä puhut” (Matt.) tai ”En tunne enkä edes ymmärrä , mistä puhut.” (Mark.) kaikkien edessä (Matt.). Mt 26:70; Mk 14:68; Luuk. 22:57; Joh. 18:17

4. Toinen syytöskierros: Sitten Pietari meni portille (Mt), ja toinen tyttö [allu] sanoi väkijoukolle: ”Tämä mies oli Jeesuksen, nasaretilaisen, seurassa.” (Mt). Pietaria syytettiin: ”Sinäkin olet yksi heistä.” (Luuk.) Palvelustyttö (Mark.) näki Pietarin jälleen ja sanoi väkijoukolle: ”Tämä mies on yksi heistä.” (Mark.) Pietarilta kysyttiin: ”Etkö sinäkin ole yksi hänen opetuslapsistaan?” (Joh.) Matt. 26:71; Mark. 14:69; Luuk. 22:58a; Joh. 18:25a

5. Toinen kieltäminen: Pietari vannoi: ”En ole” (Joh.), ”Ihminen [anthrope], en ole.” (Luuk.) ”En tunne sitä miestä!” (Matt.), ja kielsi Jeesuksen toisen kerran. Mt 26:72; Mk 14:70a; Luuk. 22:58b; Joh. 18:25b

6a. Kolmas syytösaalto: Noin tunnin kuluttua (Luuk.) paikalla olleet [pieni joukko?] väittivät, että Pietari oli yksi heistä, ja mainitsivat hänen galilealaisen aksenttinsa. Matt. 26:73; Mark. 14:70b; Luuk. 22:59

6b Joko ennen kohtaa 6a tai sen jälkeen yksi ylipapin palvelijoista, sen miehen sukulainen, jolta Pietari oli leikannut korvan, väitti Pietarille nähneensä hänet oliivilehdossa. Joh 18:26

7. Kolmas kieltäminen: Pietari kirosi ja sanoi: ”Mies, en tiedä, mistä sinä puhut” (Luuk.) ”En tunne tätä miestä!” (Matt.) tai ”En tunne tätä miestä, josta sinä puhut!” (Mark., Joh.), ja kielsi Jeesuksen kolmannen kerran. Heti sen jälkeen, kun he olivat vielä talossa, kukko lauloi. Jeesus katsoi Pietaria (Mt 26:74–75; Mk 14:71–72; Luuk. 22:60–62; Joh. 18:27).

Mikä ei ole oikea vastaus:

Erilainen järjestys ei ole vastaus, koska evankeliumikertomuksissa käytetään sanoja kuten ”myöhemmin”, ”jälkeen” ja ”noin tunnin kuluttua”.

Yli kolme kieltämistä on teoriassa mahdollista, kuten eräs henkilö ehdotti, mutta ei ole mitään pakottavaa syytä sille, miksi Jeesus sanoi, että Pietari kieltäisi kolme kertaa, ja se tapahtui yli kolme kertaa.

Vastaus: (Väkijoukko ei ole hiljainen)

Pietarin ensimmäisen kieltämisen jälkeen hieman myöhemmin toinen tyttö puhui väkijoukolle Pietarista. Piha sijaitsi talon sisällä, eikä se luultavasti ollut kovin suuri. Voisiko odottaa, että ensimmäinen tyttö olisi pysynyt hiljaa? – Melkein varmasti ei. Hän olisi toistanut sen, mitä oli kertonut Pietarille. Voisiko odottaa, että väkijoukko olisi pysynyt hiljaa tämän vakavan syytöksen edessä? – Erittäin epätodennäköistä. Eräs mies ei syyttänyt Pietaria, vaan kysyi häneltä, oliko hän Jeesuksen seurassa. Siksi, vaikka naiset syyttivät Pietaria, hän vastasi miehelle.

Samoin kolmannen kieltämisen yhteydessä, odottaisitko, että joku puhuisi väkijoukolle eikä kukaan väkijoukosta sanoisi mitään? Näiden kahden sanotun asian lisäksi luultavasti sanottiin myös muita asioita.

K: Kuinka nainen (Maria Magdaleena) voitelisi Jeesuksen kaksi päivää ennen pääsiäisjuhlaa, kun tämä tapahtui kuusi päivää ennen pääsiäisateriaa (Mark. 14:1)?

V: Sanat ”juhla” Kuningas Jaakon käännöksessä eivät esiinny alkuperäisessä kreikankielisessä tekstissä eivätkä nykyaikaisemmissa käännöksissä.

K: Rk 15:25: Ristiinnaulittiinko Jeesus kolmannella tunnilla, vai pidettiinkö hänen oikeudenkäyntinsä kuudennella tunnilla, kuten Joh 19:14 sanoo?

V: Ensin tosiasia, joka ei kuulu vastaukseen, ja sitten vastaus.

Tosiasia, joka ei kuulu vastaukseen: Kuten Eusebius ja muut ovat huomauttaneet, kreikankielisissä kirjoitusmerkeissä kolme ja kuusi erosivat toisistaan vain yhdellä viivalla, joten kyseessä saattoi olla kirjoitusvirhe. Tämä ei ole vastaus, koska seuraava osa osoittaa, miksi näiden kahden ajankohdan tulisi olla eri.

Vastaus:

Markus käytti juutalaista vuorokautta, joka alkoi klo 6.00, joten Jeesus ristiinnaulittiin noin klo 9.00. Johannes, joka kirjoitti pääasiassa pakanalukijoille, käytti Johanneksen evankeliumin kohdissa 1:39, 4:6 ja 19:14 roomalaista vuorokautta, joka alkoi keskiyöllä, joten oikeudenkäynti alkoi noin klo 6.00.

Historiallisena huomautuksena mainittakoon, että roomalaiset ja kreikkalaiset aloittivat päivän keskiyöllä. Kuuluisa tähtitieteilijä Claudius Ptolemaios (2. vuosisata jKr.) aloitti jokaisen puolipäivän keskiyöllä ja keskipäivällä, ja ilmeisesti tästä juontuvat merkinnät A.M. ja P.M., kuten The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 2. osan sivulla 619 todetaan.

K: Skeptikko Bart Ehrman sanoo, että Jeesus oli apokalyptinen (keskittyi lopun aikoihin) Markuksen evankeliumissa, mutta ei Johanneksen evankeliumissa (Jesus, Interrupted, s. 81)

V: Jeesus oli apokalyptinen (puhui lopun ajoista) kolmessa evankeliumissa: Matteuksen evankeliumissa 24–25, Markuksen evankeliumissa 13 ja Luukkaan evankeliumissa 17:20–37. On yleisesti tunnustettu, että Johanneksen evankeliumi kirjoitettiin myöhemmin kuin muut evankeliumit. Johanneksen evankeliumi on suunnilleen yhtä pitkä kuin muut evankeliumit. Hän antaa paljon yksityiskohtia puheista, joita ei ole muissa evankeliumeissa, mutta ilmeisesti hän ei nähnyt tarvetta toistaa sitä, mitä muut evankeliumit olivat jo esittäneet varsin selvästi. Tietenkin Raamatun apokalyptisintä sisältöä sisältävä kirja ei ole evankeliumi, vaan Johanneksen kirjoittama Ilmestyskirja.

K: Matt. 26:14–16; Mark. 14:43–45; Luuk. 22:1–6 ja Joh. 18:2:n kohdalla Ehrman katsoo, että Juudaksen kertominen juutalaisille Jeesuksen olinpaikasta ei ollut kovin merkittävää; pikemminkin Juudas kertoi juutalaisille, että Jeesus piti itseään juutalaisten kuninkaana, ja he voisivat käyttää tätä saadakseen roomalaiset teloittamaan hänet. Hän myöntää, että tämä ”on hieman epätavallisempi tulkinta”. [Entä voitonkulku?] (Jesus, Interrupted, s. 170–171)

V: Hän on ainoa henkilö, josta olen kuullut, jolla on tämä omaperäinen tulkinta. Ehrmanin mukaan juutalaisten johtajat olisivat voineet seurata Jeesusta ja napata hänet, mutta heillä ei ollut riittävän vahvaa syytettä, jotta roomalaiset olisivat voineet tuomita hänet. Ehrman siis pohjimmiltaan sanoo, että juutalaisten johtajille oli tärkeää: a) todistaa, että Jeesus väitti olevansa kuningas, ja b) pystyä nappaamaan Jeesus silloin, kun väkijoukko ei voinut suojella häntä. Ja miten Juudaksen väite, että Jeesus sanoi tämän yksin, voisi olla uskottava todistus?

Entä palmunoksat ja voitonkulku? Se olisi jo antanut heille syyn syytteeseen. Mitä tulee Jeesuksen seuraamiseen, kun hän katosi joka ilta seuraajiensa joukkoon, he olisivat tarvinneet vakoojan, jonkun, joka sekoittuisi seuraajien joukkoon ja raportoisi heille. Juutalaisten johtajilla oli vakoilija: Juudas.

K: Söikö Jeesus itse todella leipää ja joi maljasta viimeisellä ehtoollisella (Mt 26:26–29 ja Mk 14:22–23)?

V: Kyllä, Jeesus söi heidän kanssaan Luuk. 22:15–16:n mukaan. Opetuslapsille olisi tuntunut hyvin oudolta, jos he olisivat syöneet täyden aterian, kun Jeesus ei olisi syönyt mitään.

K: Mitä Jeesus tarkalleen ottaen sanoi viimeisellä ehtoollisella (Mt 26:26–29, Mk 14:17–26, Luuk. 22:15–38, Joh. 13:3–29 ja 1. Kor. 11:24–25)?

V: Mikään kertomus ei väitä olevansa sanasta sanaan kirjoitettu kuvaus.

Tässä on se, mitä voimme havaita.

Ennen ehtoollista

Jeesus pesi opetuslastensa jalat ja puhui palvelemisesta (Joh. 13:3–20).

Ensimmäinen lausunto

”Olen kovasti halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni. Sillä minä sanon teille, etten syö sitä enää, ennen kuin se täyttyy Jumalan valtakunnassa.” (Luukas 22:15–16) Tämä saattoi olla sanottu myös juuri ennen viidettä lausumaa tai sen jälkeen.

Toinen lausunto

”Totisesti sanon teille: yksi teistä pettää minut.” (Matteus 26:21)

”Totisesti sanon teille: yksi teistä, joka syö kanssani, pettää minut.” (Mark. 14:18b)

”Totisesti, totisesti sanon teille: yksi teistä pettää minut.” (Joh. 13:21b)

Kolmas lausunto

”Se, joka on kastanut kätensä kulhoon minun kanssani, pettää minut…” (Matteus 26:23–24)

”Se on yksi kahdestatoista – se, joka kastaa kätensä kulhoon minun kanssani. Ihmisen Poika lähtee juuri niin kuin hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä miestä, jonka kautta hänet pettä ! Hänelle olisi parempi, ettei hän olisi syntynyt.” (Mark. 14:20b–21)

Jeesus vastasi: ”Se on se, jolle annan tämän palan, kun olen kastanut sen.” (Joh. 13:26a)

Neljäs lausunto

”Sinä olet sen itse sanonut.” (Matteus 26:25)

Viides lausunto

”Mitä aiot tehdä, tee se nopeasti.” (Joh. 13:27f)

Kuudes lausunto

”Ottakaa tämä ja jakakaa se keskenänne. Sillä minä sanon teille: en juo enää viiniköynnöksen hedelmää, ennen kuin Jumalan valtakunta tulee.” (Luukas 22:17b–18)

Seitsemäs lausunto

”Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini.” (Matteus 26:26)

”Ottakaa tämä; tämä on minun ruumiini” (Mark. 14:22).

”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne; tehkää tämä minun muistokseni.” (Luukas 22:19b)

”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne; tehkää tämä minun muistokseni.” (1. Korinttolaiskirje 11:24)

Rukous

Kiitti maljasta (Matteus 26:27)

Kahdeksas lausunto

”Juokaa kaikki tästä. Tämä on minun liiton vereni, joka vuodatetaan monien puolesta syntien anteeksiantamiseksi. Totisesti sanon teille: en juo tästä viiniköynnöksen hedelmästä tästä lähtien siihen päivään asti, jolloin juon sen uudelleen teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.” (Matteus 26:27b–29)

”Tämä on minun liiton vereni, joka vuodatetaan monien puolesta. Totisesti sanon teille: en enää juo viiniköynnöksen hedelmää, ennen kuin se päivä tulee, jolloin juon sitä uudelleen Jumalan valtakunnassa.” (Mark. 14:24b–25)

”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne. Katsokaa! Minua pettävän käsi on minun käteni kanssa pöydällä. Totisesti, Ihmisen Poika menee niin kuin on määrätty, mutta voi sitä miestä, joka hänet pettää.” (Luukas 22:20b–22)

”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; tehkää näin aina, kun juotte siitä, minun muistokseni.” (1. Korinttolaiskirje 11:25b)

Kiista siitä, kuka oli suurin (Luukas 22:25–31)

Ennustus Pietarille, että kukko laulaa, kun Pietari kieltää hänet kolme kertaa (Luukas 22:34)

Keskustelu rahakukkarosta ja miekkoista (Luukas 22:35–38)

Ylistyslaulun laulaminen (Matteus 26:30; Markus 14:26)

Raamatunlauseet on lainattu BSB-raamatunkäännöksestä.

K: Matt. 26:26–28; Mark. 14:22–24; Luuk. 22:19–21; 1. Kor. 11:23–26 eräs epäilijä esitti, että Raamatussa kuvattu viimeinen ehtoollinen olisi täysin keksitty, koska juutalaiset inhosivat ajatusta ”ruumiin ja veren” nauttimisesta, joten Jeesus olisi paitsi tiennyt tämän, myös hänen opetuslapsensa ja muut juutalaiset olisivat olleet raivoissaan tästä instituutiosta ja hylänneet hänen opetuksensa. Onko tässä väitteessä mitään perää?

V: Ei, en ole koskaan kuullut väitettä, että viimeinen ehtoollinen olisi keksitty. Tarkastellaanpa kuitenkin asiaa.

Jos kaikki juutalaiset olisivat olleet tyrmistyneitä, entäpä entinen fariseus Paavali? Ensinnäkin hän ei ollut tyrmistynyt kristittynä, ja hän opetti tätä edelleen muille, myös juutalaisille.

Pääsiäisenä karitsan veri sivellettiin ovenpieleen, joten juutalaiset tunsivat hyvin veriuhrin ja karitsan uhraamisen.

Johannes Kastaja kutsui Jeesusta Johanneksen evankeliumin 1:29:ssä Jumalan Karitsaksi, joka ottaa pois maailman synnit.

Tämä kuulostaa 20. vuosisadan innovatiiviselta syytökseltä, jolla ei ole historiallista kontekstia. Heidän pitäisi ensin löytää Talmudista, myöhemmistä juutalaisista kirjoituksista, varhaisista ja myöhemmistä kristillisistä kirjoituksista, roomalaisista kirjoituksista tai jostain muualta ainakin jonkinlaista näyttöä siitä, että juutalaiset hylkäsivät tämän, että kristityt eivät harjoittaneet tätä jne. Joku voisi väittää, että Jeesus oli oikeasti kotoisin Uudesta-Seelannista, mutta uskoisivatko ihmiset sitäkään ilman, että esitettäisiin mitään todellista näyttöä?

Joka tapauksessa, tässä on Raamatun ulkopuolista näyttöä siitä, että viimeinen ehtoollinen todellakin vietettiin. Tuhannet varhaiskristityt kuolivat uskonsa vuoksi. Heitä syytettiin ateisteiksi (koska he eivät uskoneet roomalaisten jumaliin) ja kannibaaleiksi (vääristely, koska he söivät ja joivat Kristuksen ruumista ja verta Herran ehtoollisen aikana). Miksi heitä syytettäisiin väärin kannibalismista, jos he eivät olisi osallistuneet ehtoolliseen?

Ignatius, apostoli Johanneksen opetuslapsi, joka kuoli ennen vuotta 116 jKr., mainitsee Herran ehtoollisen kirjeessään roomalaisille, luvussa 7, sivulla 77. ”Minä haluan Jumalan leipää, taivaallista leipää, elämän leipää, joka on Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen liha, joka myöhemmin tuli Daavidin ja Abrahamin suvusta; ja minä haluan Jumalan juomaa, nimittäin Hänen vertaan, joka on katoamatonta rakkautta ja iankaikkista elämää.”

”Katsokaa siis, että teillä on vain yksi eukaristia. Sillä on yksi Herramme Jeesuksen Kristuksen liha ja yksi malja, joka [ilmentää] Hänen verensä ykseyttä;” Ignatiuksen kirje filadelfialaisille, luku 4, s. 81.

Justin Martyr teoksessaan Ensimmäinen puolustuspuhe (147–151 jKr.) luku 66, s. 185 ”Ja tätä ruokaa kutsutaan keskuudessamme eukaristiksi [eukaristia], johon kukaan ei saa osallistua paitsi se, joka uskoo, että opetuksemme ovat totta, ja joka on pesty syntejä anteeksi antavalla pesulla j illa uudestisyntymiseen, ja joka elää niin kuin Kristus on määrännyt. Sillä emme ota näitä vastaan tavallisena leipänä ja tavallisena juomana, vaan samalla tavalla kuin Jeesus Kristus, meidän Vapahtajamme, joka tuli lihaksi Jumalan Sanan kautta ja jolla oli sekä lihaa että verta meidän pelastuksemme vuoksi, niin myös meitä on opetettu, että ruoka, joka on siunattu Hänen sanansa rukouksella ja josta meidän veremme ja lihamme ravitaan muuttumisen kautta, on sen Jeesuksen liha ja veri, joka tuli lihaksi.”

Lyonilainen Irenaeus (182–188 jKr.) kirjoitti teoksessaan ”Häresioita vastaan” (5. kirja, 2. luku, s. 528): ”Mutta jos tämä [liha] ei todellakaan saavuta pelastusta, niin silloin Herra ei myöskään lunastanut meitä verellään, eikä eukaristian malja ole Hänen verensä yhteyttä, eikä leipä, jonka murramme, Hänen ruumiinsa yhteyttä.”

Joten joko

a) Jeesus todella piti viimeisen ehtoollisen, tai

b) Matteus, Markus, Luukas, Paavali, Ignatius, Justinus Marttyyri, Irenaeus ja kaikki muut varhaiskirkon kirjoittajat olivat täysin väärässä.

c) He eivät kirjoittaneet tätä; vuosisatojen kuluessa tämä on lisätty järjestelmällisesti heidän kirjoituksiinsa.

Vastataksemme väitteeseen c) meidän on tiedettävä niiden varhaisimpien käsikirjoitusten päivämäärät, jotka sisältävät kyseiset jakeet. Tässä ovat ne nimenomaiset jakeet, joissa mainitaan nimenomaan Jeesuksen ruumis ja veri viimeisen ehtoollisen aikana.

Matteus 26:26–28

p45 Chester Beatty I (kaikki neljä evankeliumia ja Apostolien teot) (100–150 jKr.) (aiemmin ajateltiin olevan peräisin 2. vuosisadan lopulta tai 3. vuosisadan alusta jKr.) (Mt 20:24–32; 21:13–19; 25:41–26:39

s. 37 (=Ann Arbor 1570) Mt 26:19–52 (3. vuosisadan puoliväli)

Vaticanus (325–350 jKr.) ja Sinaiticus (340–350 jKr.) sisältävät koko Matteuksen evankeliumin. Valokuva Codex Sinaiticus -käsikirjoituksen Matteuksen evankeliumin sivusta on teoksessa New International Dictionary of the Bible, s. 2004.

Alexandrinus [A] (n. 450 jKr.) on säilyttänyt vain Matteuksen evankeliumin 25:7 lopusta lähtien.

Markuksen evankeliumi 14:22–24

Vaticanus [B] (325–350 jKr.), Sinaiticus [Si] (340–350 jKr.) ja Alexandrinus [A] (n. 450 jKr.) sisältävät koko Markuksen evankeliumin.

Luuk. 22:19–21

p75 Bodmer 14/15 -papyrukset (suurin osa Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeista) sisältävät Luukkaan 3:18–22; 3:33–4:2; 4:34–5:10; 5:37–6:4; 6:10–7:32; 7:35–39, 41–43; 7:46–9:2; 9:4–17:15; 17:19–18:18; 22:4–24:53. Se ajoitetaan tyypillisesti vuosille 175–200 jKr. tai 175–225 jKr. Sen käsiala on kuitenkin hyvin samankaltainen kuin toisessa asiakirjassa, Papyrus Fuad XIX:ssä, jonka tiedetään olevan kirjoitettu vuosina 145–146 jKr.

Vaticanus [B] (325–350 jKr.), Sinaiticus [Si] (340–350 jKr.) ja Alexandrinus [A] (n. 450 jKr.) sisältävät Luukkaan evankeliumin kokonaisuudessaan.

1. Korinttolaiskirje 11:23–26

s. 46 Chester Beatty II, 100–150 jKr. 1. Kor. 1:1–9:2; 9:4–14:14; 14:16–15:15; 15:17–16:22

Vaticanus [B] (325–350 jKr.), Sinaiticus [Si] (340–350 jKr.) ja Alexandrinus [A] (n. 450 jKr.) sisältävät koko 1. Korinttolaiskirjeen.

K: Otettiinko Matt. 26:27b–29, Mark. 14:24b–25, Luuk. 22:20b–22 ja 1. Kor. 11:25b:n mukaan malja leivän jälkeen vai ennen leipää, kuten Luuk. 22:17b–18 selvästi osoittaa?

V: Molempia. Juutalaisessa pääsiäisjuhlassa juotiin neljä maljaa aterian eri vaiheissa. Viimeinen malja, aterian jälkeen, oli se, jonka yhteydessä Jeesus sanoi: ”Tämä on uuden liiton veri…” Vaikka ei tuntisikaan juutalaisia tapoja, vastauksen voisi silti nähdä, sillä Luuk. 22 mainitsee sekä maljan ennen leipää että maljan leivän jälkeen.

Huomaa, että Matteuksen evankeliumissa Jeesus käskee heitä kaikkia juomaan maljan. Tämä on ristiriidassa aiemman roomalaiskatolisen käytännön kanssa, jossa muut kuin papit saivat vain leivän.

Myös F.L. Godet toteaa 1. Korinttolaiskirjeen kommentaarissaan (s. 63), että Herran ehtoollinen on ”yhteys Hänen kahden tulemisensa välillä: yhden muistomerkki, toisen lupaus”.

K: Sanoiko Jeesus Luuk. 22:31,34:ssä, että Pietari kieltäisi Jeesuksen pääsiäisen aikana, vai sen jälkeen, kun he olivat lähteneet, kuten Matt. 26:34, Mark. 14:30 ja Joh. 13:38 kertovat?

V: Tämä lausunto olisi hämmästyttänyt Pietaria niin paljon, että hän olisi luultavasti luullut, ettei ollut kuullut oikein, ellei Jeesus olisi toistanut sitä pääsiäisen jälkeen. Muuten, Raamattu ei myöskään sano, että Jeesus olisi sanonut tämän vain kaksi kertaa.

K: Tapahtuiko Jeesuksen oikeudenkäynti Matt. 26:57–68 ja Mark. 14:53–65 mukaan yöllä vai aamulla, kuten Luuk. 22:54–71 ja Matt. 27:1, 2, 11–26 kertovat?

V: Molempina aikoina, koska oli sekä juutalaisten sanhedrinin edessä käyty oikeudenkäynti että Pilatuksen edessä käyty oikeudenkäynti.

Juutalaisen sanhedrinin edessä käyty oikeudenkäynti, josta kerrotaan Matteuksen evankeliumin 26:57–68 ja Markuksen evankeliumin 14:53–65 kohdissa, alkoi keskellä yötä ja päättyi aamunkoitteessa. Muuten, oikeudenkäynnin pitäminen yöllä oli juutalaisen lain vastaista.

Luukas ei kerro oikeudenkäynnistä muuta kuin Pietarin näkökulmasta, joka seisoi ulkona. Jeesus meni ylipapin taloon, ja sitten hän ja papit tulivat ulos talosta.

Kukko lauloi vähän ennen aamunkoittoa Matteuksen evankeliumin 26:74–75, Markuksen evankeliumin 14:72 ja Luukkaan evankeliumin 22:60–62 mukaan.

Sitten koitti aamunkoitto Matteuksen evankeliumin luvussa 27:1, Markuksen evankeliumin luvussa 15:1 ja Luukkaan evankeliumin luvussa 22:66.

Sitten Jeesus joutui oikeudenkäyntiin Rooman maaherran Pontius Pilatuksen edessä Matteuksen evankeliumin 27:1–2, 11–26, Markuksen evankeliumin 15:1–5 ja Luukkaan evankeliumin 23:1–5 mukaan. Katso myös seuraava kysymys.

K: Mitä tapahtui ennen sanhedrinin oikeudenkäyntiä Matteuksen evankeliumin 26:57–68, Markuksen evankeliumin 14:53–65 ja Luukkaan evankeliumin 22:60–62 mukaan?

V: Tapahtumien kulku oli seuraava.

1. He menivät ensin ylipappi Kaifaan appi-isän, Annaksen, taloon heti sen jälkeen, kun Jeesus oli pidätetty Getsemanessa (Luuk. 22:54; Joh. 18:12–13).

2. Joko Johanneksen evankeliumin 18:24 kohdassa tai jo aiemmin Jeesus lähetettiin Kaifaan taloon. Matteuksen evankeliumin 26:56–57 ja Markuksen evankeliumin 14:51–53 jättävät edellisen yksityiskohdan väliin ja mainitsevat vain menon Kaifaan taloon.

3. Pietari kielsi Jeesuksen kerran (Matteus 26:70; Markus 14:68; Luukas 22:57; Johannes 18:17).

4. Hieman myöhemmin Pietari kielsi Jeesuksen toisen kerran (Matteus 26:71; Markus 14:69; Luukas 22:58; Johannes 18:25).

5. Noin tunnin kuluttua Pietari kielsi Jeesuksen kolmannen kerran. He olivat yhä talossa, kun kukko lauloi (Matteus 26:74; Markus 14:71–72; Luukas 22:59–62; Johannes 18:27).

6. Aamunkoitteessa juutalaisten neuvosto kysyi Jeesukselta (tai kysyi Häneltä uudelleen): ”Jos Sinä olet Kristus, sano se meille.” Ja he tekivät päätöksen (Matteus 27:1; Markus 15:1; Luukas 22:66–71).

7. Siihen mennessä oli jo varhainen aamu, ja Jeesus lähti papien seurassa Kaifaan talosta ja meni oikeudenkäyntiin roomalaisen maaherran Pilatuksen eteen (Matteus 27:2; Markus 15:1; Luukas 23:1; Johannes 18:28–38).

8. Pilatus lähetti Jeesuksen Herodeksen luo (Luukas 23:7–11a).

9. Herodes lähetti Jeesuksen takaisin Pilatuksen luo (Luuk. 23:11b–12).

10. Edellisenä yönä Pilatuksen vaimo näki unen, jossa hän ei halunnut olla millään tavalla osallisena Jeesuksen tuomitsemisessa. Matteus 27:19

11. Pilatus kysyi heiltä, halusivatko he Barabbaan vai Jeesuksen vapautettavan (Matteus 27:15–27; Luukas 23:18–25; Johannes 18:39–40).

K: Miksi Matteuksen evankeliumin 27:2:ssa Pontius Pilatusta kutsutaan maaherraksi, vaikka hän oli itse asiassa prefekti?

V: Prefekti (praefectus) oli tarkempi termi pienen, vaikeasti hallittavan alueen maaherralle.

K: Koska Pilatus tunnettiin Raamatun ulkopuolella julmana ja epäoikeudenmukaisena hallitsijana, miksi evankeliumit kuvaavat häntä heikkona ja erittäin huolissaan oikeudenmukaisuuden näennäisyydestä (Matt. 27:2, 11–26)?

V: Tähän on kaksi toisiaan täydentävää selitystä.

Epävakaa asema: Ehkä Pilatuksen käyttäytyminen muuttui vuoteen 33 jKr mennessä, sillä tuolloin Pilatus tajusi olevansa erittäin epävakaassa asemassa keisarin suhteen. Pilatus määräsi, että Herodeksen palatsiin Jerusalemiin sijoitettaisiin kilpiä, joissa oli keisarin nimen kuvat. Juutalaiset valittivat asiasta Rooman keisarille, ja Tiberius itse määräsi suoraan Pilatuksen poistamaan kilvet.

Toinen epävarmuuden aiheuttaja oli se, että Pilatus oli päässyt virkaansa mentorinsa, antisemitistisen Sejanuksen, vaikutusvallan ansiosta. Tiberius teloitti Sejanuksen 18. lokakuuta vuonna 31 jKr, ja Pilatus oli todennäköisesti kuullut uutisen vuoteen 33 jKr mennessä. Ennen tätä Tiberius ei ollut epäröinyt rangaista roomalaisia kansalaisiaan kiristyksestä ja maanpetoksesta. Pilatus itse kutsuttiin pois virastaan vuonna 36/37 jKr.

Kaksi puolta: Lisäksi teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, sivut 559–560 mainitaan myös toinen tekijä. ”Psykologisesti katsoen henkilö, joka on pohjimmiltaan heikko, epävarma ja itsekäs, voi olla despotinen ja tunteeton, kun hänet asetetaan valta-asemaan. Toisin sanoen Pilatuksen luonne ei muuttunut, vaan hän vain näytti toisen puolensa. Vaikka Pilatuksen käyttäytyminen saattoi vaikuttaa jonkin verran ’Jeesusta suosivalta’, se ei todellisuudessa ollut sitä, kuten Jeesuksen kidutus ja ristiinnaulitseminen osoittavat. Sen sijaan, että Pilatus olisi ollut ’Jeesusta suosiva’, hän oli todellisuudessa ’sanhedrinin vastainen’.”

Pontius Pilatus ei ollut itsevarma mies. Kun Tiberius erotti Pilatuksen virastaan vuonna 36/37 jKr., Pilatus teki itsemurhan Eusebiuksen mukaan.

K: Mitä todisteita Pontius Pilatuksen olemassaolosta löytyy Raamatun ulkopuolelta, kuten Matt. 27:2–14, Mark. 15:2–15, Luuk. 23:1–24 ja Joh. 19:1–15?

V: Raamatun ulkopuolella on kuusi riippumatonta todistusaineistoa.

1. Ei-kristitty roomalainen historioitsija Tacitus (100 jKr.) kirjoittaa teoksessaan Annales 15:44: ”Christus, josta [kristityt] saivat nimensä, oli teloitettu prokuratorin Pontius Pilatuksen tuomion perusteella Tiberiuksen ollessa keisarina;”

2. Teoksessa *The Bible As History* (s. 373) on kuva roomalaisen prokuratorin Pontius Pilatuksen lyöttämän kolikon etu- ja takapuolesta.

3. Pontius Pilatusta mainitseva kirjoitus löydettiin vuonna 1961 Caesarean sataman roomalaisesta teatterista. Valokuva siitä on teoksissa Wycliffe Bible Dictionary, s. 1343, Wycliffe Dictionary of Biblical Archaeology, s. 456, sekä The Archaeology of the New Testament (Finnegan), s. 138–139. Säilyneet osat kuuluivat seuraavasti:

Caesarean kansalle

Tiberieum

Pontius Pilatus

Juudean maaherra

Myös teoksissa *The Dictionary of New Testament Background* (s. 534) ja *The Archaeology of the New Testament* (Blaiklock, s. 58) mainitaan tämä.

4. Juutalainen Filon kertoo myös, että Pontius Pilatus oli tuonut mukanaan kultaisia kilpiä, joissa oli keisari Tiberiuksen nimi, ja ripustanut ne Herodeksen palatsiin. Juutalaiset pitivät tätä loukkaavana ja valittivat asiasta Tiberiukselle, joka käski Pilatusta poistamaan kilvet, mikä todennäköisesti aiheutti Pilatukselle kasvojen menetyksen. (Teoksessa *On the Embassy to Gaius* 38–39 (299–306), s. 784–785.

5. Josephus mainitsee teoksissaan *Juutalaisten muinaishistoria* 18.3.1 (kirjoitettu noin vuosina 93–94 jKr.) ja *Juutalaisten sota* 2.9.2 myös Pontius Pilatuksen maaherrana.

6. Varhaiskristilliset kirjoittajat.

Ignatius (kuollut 107/116 jKr.) mainitsee teoksessaan ”Kirje magnesialaisille”, luvut 11–12, s. 64, Pontius Pilatuksen

Jeesus todellakin joutui vainon kohteeksi Pontius Pilatuksen hallinnon aikana, todellakin ristiinnaulittiin, kuoli ja nousi kuolleista. Ignatiuksen ”Kirje trallialaisille”, luku 9, s. 70

Justin Martyr (n. 150 jKr.) Jeesus Kristus ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana. ”…ja me palvomme Häntä perustellusti, sillä olemme oppineet, että Hän on todellisen Jumalan Poika, ja asetamme Hänet toiseksi, profeetallisen Hengen kolmanneksi, ja me todistamme sen.” Justin Martyrin Ensimmäinen puolustuspuhe, luku 13, s. 166–167

Ristiinnaulittu Pontius Pilatuksen aikana. Justin Martyrin Ensimmäinen puolustuspuhe, luku 61, s. 183

Sardiksen Melito (170–180 jKr.) teoksessa Ante-Nicene Fathers, osa 8, luku 4, s. 757 sanoo, että Pilatus tuomitsi Jeesuksen.

Irenaeus, *Häresioiden vastustaminen* (182–188 jKr.), kirja 3, luku 4.2, s. 417, sanoo, että Jeesus, joka ”yhdisti ihmisen itsensä kautta Jumalaan”, kärsi Pontius Pilatuksen hallinnon aikana ja nousi kuolleista. Jeesus on niiden tuomari, joita tuomitaan.

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) lainaa 1. Timoteuksen kirjeen 6:13 ja mainitsee Pontius Pilatuksen. Fragmentti 4, s. 579 (Eusebiuksen ”Kirkkohistoria”, kirja 6, luku 14)

Tertullianus (198–220 jKr.) mainitsee Pontius Pilatuksen. Tertullianuksen teoksessa ”Apologia”, luku 21, s. 35

Portuksen piispa Hippolytos (222–235/6 jKr.) mainitsee Kaifaan, Herodeksen ja Pilatuksen antaman ruoskimisen. Teoksessa ”Yhden Noetuksen harhaoppia vastaan”, luku 18, s. 230

Origenes (225–254 jKr.) sanoo, että väkijoukot olisivat vaikuttaneet Pilatukseen tuomitsemaan Jeesuksen. Hän mainitsee myös Pilatuksen vihamielisyyden Herodesta kohtaan ja heidän ilmeisen ystävyytensä. Origenesin ”Kommentaari Matteuksen evankeliumiin”, kirja 12, luku 1, s. 449–450.

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) ”pidätti lopulta Hänet [Jeesuksen] ja luovutti Hänet Pontius Pilatukselle, joka oli tuolloin roomalaisten puolesta Syyrian maaherra, ja vaati väkivaltaisesti ja itsepäisesti Hänen ristiinnaulitsemistaan ja kuolemaansa.” Cyprianuksen traktaatit, traktaatti 7, luku 13, s. 468

Aleksandrian Pietari (306,285–311 jKr.) mainitsee, että Jeesus luovutettiin Pilatukselle. Kanoniset kirjeet, kanoni 9, s. 273

Laktantios (n. 303–n. 325 jKr.) mainitsee, että Juudaksen pettäessä Jeesuksen juutalaiset veivät Jeesuksen Pontius Pilatuksen eteen. Jumalalliset instituutiot, kirja 4, luku 18, s. 119. Hän mainitsee Herodeksen luvussa 18, s. 120.

Athanasius (331 jKr.) mainitsee, että Pilatus pesi kätensä Kristuksen oikeudenkäynnin yhteydessä. *History of the Arians*, luku 68, s. 295

Kristillisen kirkon historioitsija Eusebius (318 jKr.) mainitsee Pontius Pilatuksen ja kertoo, että tämän erotettua virastaan hän teki itsemurhan.

Pontius Pilatus oli Juudean maaherra Gratuksen seuraajana vuosina 26–36/37 jKr.

K: Mitä muuta tiedämme Pontius Pilatuksesta, paitsi Raamatun kertomusten (Mt 27:2–14, Mk 15:2–15, Luuk. 23:1–24 ja Joh. 19:1–15) perusteella?

V: ”Pontius” oli roomalainen suku. ”Pilatus” tarkoittaa pilumilla eli keihäällä aseistettua henkilöä. Suurin osa siitä, mitä tiedämme Pontius Pilatuksesta, on peräisin Josephukselta. Keisari Tiberius Caesarilla oli ystävä nimeltä Sejanus, joka halusi tuhota kaikki juutalaiset, ja Pontius Pilatus sekä hänen aikalaisensa Flaccus olivat todennäköisesti Sejanuksen suojatteja. Kun Pontius Pilatus tuli juutalaisten maaherraksi (eli prokuratoriksi) vuonna 26 jKr., hän oli ensimmäinen, joka toi Jerusalemiin keisarin kuvalla varustetut liput. Kun juutalaiset pyysivät aiemmin niiden poistamista, Pilatus ympäröi heidät sotilailla ja uhkasi tappaa heidät. Josephus kertoo, että juutalaiset heittäytyivät maahan osoittaakseen, että he mieluummin kuolisivat kuin rikkoisivat lakiaan. Pilatus siirsi liput Caesareaan.

Pilatus otti sitten temppelin kirstusta rahaa rakentaakseen vesijohdon, joka toisi vettä Jerusalemiin. Kun juutalaiset protestoivat, Pilatus lähetti väkijoukkoon siviileiksi pukeutuneita sotilaita, jotka surmasivat monia joukosta. Luukkaan evankeliumin 13:1:ssä kerrotaan myös, että Pilatus surmasi joitakin galilealaisia, joiden veren hän sekoitti heidän uhrauksiinsa.

Kun joukko samarialaisia kokoontui vuorelle katsomaan pyhiä astioita, jotka Mooses oli oletettavasti sijoittanut sinne, Pilatus lähetti joukot väijyttämään ja tappamaan heidät. Samarialaiset vetosivat Syyrian legaatti Vitelliukseen, joka lähetti Marcelluksen ottamaan väliaikaisesti Juudean hallintaansa ja määräsi Pilatuksen lähtemään häpeässä Roomaan vuonna 36/37 jKr. selittämään tekojaan keisarille. Sejanus oli teloitettu 18. lokakuuta vuonna 31 jKr, ja Tiberius yritti kumota antisemitististä politiikkaa. Tiberius Caesar kuoli 16. maaliskuuta vuonna 37 jKr, kun Pilatus oli matkalla Roomaan. Pilatus ei koskaan palannut Juudeaan. Perimätiedon mukaan hän teki itsemurhan hukuttautumalla nykyisen Itävallan tai Sveitsin alueella.

Juutalainen Filon kertoo, että Herodes Agrippa I kuvaili Pilatusta ”luonnostaan joustamattomaksi, itsepäisyyden ja armottomuuden yhdistelmäksi”.

Tämänpäiväisessä teoksessa *Handbook for Solving Bible Difficulties* (s. 60) arveltaan, että Pilatuksen asema keisarin silmissä oli erityisen epävarma. Vaikka keisari (Caesar) halusi vakautta, Pilatus oli jo kolmesti ollut vähällä aiheuttaa kapinoita. Keisari Tiberius oli äskettäin teloittanut useita virkamiehiä maanpetoksesta. Jos Pilatus olisi nähty suvaitsevan henkilöä, joka väitti olevansa kuningas, ei maksanut veroja tai halusi oman valtakuntansa, Pilatus olisi ollut vain yksi monista, jotka Tiberius oli teloittanut. Tämä seikka ei jäänyt huomaamatta juutalaisilta, jotka sanoivat Pilatukselle rohkeasti: ”Jos päästät tämän kuninkaan vapaaksi, et ole keisarin ystävä.”

K: Kuinka monta ihmistä oli väkijoukossa Pilatuksen, Jeesuksen ja Barabbaan edessä (Mt 27:19–26, Mk 15:7–15; Luuk. 23:23–25; Joh. 18:38–40)?

V: Arkeologit ovat kaivaneet Pilatuksen tuomioistuimen edustalla sijaitsevan alueen ja todenneet, että sinne mahtui enintään 150 ihmistä teoksen The Olive Tree Connection (s. 48) mukaan. Pääsiäisenä Jerusalemissa saattoi olla muutama sata tuhatta ihmistä, mutta Pilatuksen edessä mahtui olemaan vain 150. Papistolle olisi ollut helppoa valita tarkasti ne ihmiset, jotka he halusivat Pilatuksen eteen, kun tämä tarjoutui vapauttamaan yhden vangin.

K: Mitä tiedämme ristiinnaulitsemisesta ennen Kristusta (Mt 27:26; Mk 15:15; Luuk. 23:20–25; Joh. 19:16; Ap. t. 2:23; Hepr. 12:2)?

V: Ristiinnaulitseminen oli kauhistuttava mutta yleinen teloitusmuoto monien kansojen keskuudessa.

Kuka ja milloin: Sitä harjoittivat foinikialaiset, karthagolaiset ja egyptiläiset. Herodotos mainitsee teoksessaan Historia 3.125, että persialaiset käyttivät elävien ihmisten ristiinnaulitsemista. Teoksessaan Historia 3.159 Herodotos kertoo myös, että Darius (512–485 eKr.) ristiinnaulitsi 3 000 Babylonin johtavaa kansalaista. Myös Anchor Bible Dictionaryn 1. osan sivulla 1207 mainitaan, että muissa antiikin lähteissä, jotka eivät välttämättä ole luotettavia, kerrotaan ristiinnaulitsemisen olleen käytössä intialaisilla, assyrialaisilla, skyytteillä, taurialaisilla, traakialaisilla, kelteillä, germaaneilla ja britteillä. Julius Caesar kertoi, että numidialaiset käyttivät ristiinnaulitsemista. Kun Aleksanteri Suuri lopulta valloitti foinikialaisen Tyrosin kaupungin vuonna 332 eKr., hän surmasi välittömästi 6 000–8 000 ihmistä ja ristiinnaulitsi myöhemmin 2 000.

Juutalaisia ristiinnaulitsi seleukidien Antiochus IV (167 eKr.) Josephuksen teoksen *Juutalaisten muinaishistoria* 12. kirjan 5. luvun sivulla 257 esitetyn mukaan. Teoksessaan ”Juutalaisten muinaishistoria” (Antiquities of the Jews), kirja 13, luku 14.2, s. 285, Josephus kertoo myös, että saddukeuslaisten hallitsija Aleksanteri Jannaeus (103–76 eKr.) ristiinnaulitsi 800 fariseusta Jerusalemissa, surmattuaan ensin heidän vaimonsa ja lapsensa heidän silmiensä edessä.

Roomalaisista Plautus (kuollut vuonna 184 eKr.) oli ensimmäinen kirjailija, joka esitti todisteita roomalaisesta ristiinnaulitsemisesta, ja nämä koskivat ihmisiä, jotka oli ristiinnaulittu ennen hänen aikaansa. Esimerkiksi 25 miespuolista orjaa, jotka olivat osallistuneet salaliittoon Roomassa, ristiinnaulittiin vuonna 217 eKr. Josephus kertoi, että roomalaisilla oli kolme pääasiallista teloitusmuotoa: mestaus/heittäminen petojen syötäväksi, polttaminen ja ristiinnaulitseminen. Hän kertoi myös, että polttaminen kuoliaaksi katsottiin lievemmäksi rangaistukseksi kuin ristiinnaulitseminen.

Mistä roomalaiset oppivat sen: Sekä kreikkalaiset että roomalaiset ottivat ristiinnaulitsemisen käyttöön foinikialaisilta. (Karthagolaisia voidaan pitää ”länsimaisina foinikialaisina”). Lukuisat lähteet todistavat karthagolaisten harjoittaneen ristiinnaulitsemista ja siitä, että roomalaiset saattoivat omaksua tämän käytännön heiltä.

Arkeologiset jäännökset: Vaikka ristiinnaulitsemisesta mainittiin laajalti ja sitä harjoitettiin, meillä on vain yksi arkeologinen jäännös ristiinnaulitsemisesta teoksen The Resurrection of Christ s. 36 alaviitteen 28 mukaan. Tämä ainoa esine on miehen nimeltä Yehohanan Ben Hagko luut. Yksi nauloista oli yhä kiinni hänen nilkassaan, sillä ilmeisesti häntä haudanneet eivät kyenneet poistamaan sitä. Tämä on luetteloitu Israelin muinaismuistoviraston luetteloon numerolla 95-2067/5. Ristiinnaulitseminen

Kristillisenä symbolina: Ristin käytöstä symbolina on tehty joitakin erittäin mielenkiintoisia arkeologisia löytöjä. Tietenkin Paavali (noin vuonna 52 jKr.) ”saarnasi ristiinnaulittua Jeesusta” 1. Korinttolaiskirjeen 2:2:ssa, ”ylisti ristiä” Galatalaiskirjeen 6:14:ssa ja joutui vainon kohteeksi ristin vuoksi Galatalaiskirjeen 5:11:ssa ja 6:12:ssa. Mutta mistä tiedämme varmasti, miltä risti näytti?

Kun Herculaneum tuhoutui Vesuviuksen tulivuorenpurkauksessa vuonna 79 jKr, eräästä kaivetusta talosta löytyi risti (latinalainen risti, joka muistuttaa pienellä t-kirjaimella).

Talpiothissa, Jerusalemin esikaupunkialueella, löydettiin ennen vuotta 70 jKr. luukoteloita (joissa säilytettiin luita), joiden neljällä sivulla oli risti, joka näytti plusmerkin kaltaiselta.

Justin Martyrin (n. 138–165 jKr.) mukaan hän vertasi ristiinnaulittua kreikkalaiseen chi-kirjaimeen (X:n kaltainen) teoksensa Ensimmäinen puolustuspuhe, luku 60.

Tertullianuksen teoksen ”Viisi kirjaa vastauksena Marcionille” (kirja 3, luku 120, s. 153) mukaan risti näytti kreikkalaiselta Tau-kirjaimelta.

Athanasius (323–326 jKr.) totesi teoksessaan ”Inkarnaatio” 25:3, että vain ristillä ihminen kuolee kädet levitettyinä.

Myös Palatiinikukkulalta Roomasta on löydetty kristittyjä pilkkaavia roomalaisia graffiteja. Niissä näkyy risti, jonka haarat ovat levitettyinä, kuten teoksessa ”The Archaeology of the New Testament” (Blaiklock), s. 99, kerrotaan.

K: Miksi Matteuksen evankeliumissa 27:15–19, Markuksen evankeliumissa 15:6–7, Luukkaan evankeliumissa 23:16–18 ja Johanneksen evankeliumissa 18:39–40 Jeesusta, jota ei ollut vielä julistettu syylliseksi, harkittiin ”armollisen vapautuksen ohjelmaan”?

V: Kukaan ei väitä, että roomalainen oikeus olisi aina ollut oikeudenmukaista. Koska Jeesuksen tuomitseminen oli ilmeisesti jo lähes ennalta päätetty asia, oletan, että Pilatukselle oli järkevää ehdottaa armahdusta miehelle, jota ei ollut vielä julistettu syylliseksi. Joskus jopa armeliaisuuden tekoja voidaan käyttää epäoikeudenmukaisiin tarkoituksiin.

K: Miksi Pilatuksen vaimo oli Jerusalemissa (Mt 27:19)?

V: Vaimot seurasivat usein roomalaisia maaherroja. Tätä aiemmin Tacitus mainitsee teoksessaan Annales 3:34–35, että senaatti keskusteli Severus Caecinan esityksestä, jonka tarkoituksena oli kieltää vaimoja seuraamasta maaherroja, mutta esitys hylättiin.

K: Tarjosivatko muut Jeesukselle juotavaa Mt 27:34:ssä ja Mk 15:23:ssa, ja kieltäytyikö hän siitä, vai sanoiko Jeesus: ”Minulla on jano” ja otti juoman vastaan, kuten Joh 19:28–29 antaa ymmärtää?

V: Ristiinnaulituille tuli äärimmäinen jano, eikä Jeesus ilmeisesti ollut tässä poikkeus, sillä Hän sanoi olevansa janoinen. Hänelle tarjottiin etikkaan kastettua sieniä. Juomaan oli sekoitettu sappia, joka lievitti kipua. Jeesus otti aluksi sienen vastaan ja maistoi juomaa, mutta kieltäytyi sitten ottamasta enempää. Jeesus ei halunnut käyttää kipulääkettä kärsiessään meidän syntiemme vuoksi.

K: Matt. 27:35–36; Mark. 15:24; Luuk. 23:34b; Joh. 10:23–24 – vaimoni haluaa mennä kasinolle Louisianaan 10-vuotishääpäivämme kunniaksi. (Kristittynä minua se hieman huolestuttaa, mutta olen suostunut hänen toiveeseensa.) Olemme sopineet, ettemme käytä uhkapeleihin yli 200,00 dollaria. Tämä on vasta toinen kerta 10 vuoden aikana, kun käymme kasinolla. (Viimeksi kasinolla käydessämme käytimme korkeintaan ehkä 100,00 dollaria, ja siitä on jo kolme vuotta.) Teemmekö Jumalan sanan mukaan syntiä?
Henkilökohtaisesti en löydä Raamatusta yhtään kohtaa, jossa käsiteltäisiin suoraan uhkapelejä. Ja olen samaa mieltä siitä, että uhkapeliteollisuus aiheuttaa ihmisille riippuvuutta ja on ala, jota ilman Amerikka voisi hyvin tulla toimeen. Silti epäilen, että en todellakaan tee syntiä, jos pelaan niin pientä summaa ja olen käynyt kasinoissa vain kaksi kertaa 10 vuoden aikana. Sanoin jopa vaimolleni, että mitä ikinä voittammekin, meidän pitäisi lahjoittaa se hyväntekeväisyyteen. Aion jopa viedä kasinoon evankeliointiesitteitä. Ajattelen, että tästä matkasta voisi koitua jotain hyvääkin. (1. Moos. 50:20) =) (Silti se ei saa minua tuntemaan oloani yhtään paremmaksi siitä, että menen sinne.)

Mutta… tässä on vertailuesimerkki: Pitäisikö kaikkien kristittyjen lopettaa viinin ostaminen ja juominen (erityistilaisuuksissa tai häissä), koska alkoholiteollisuus saa miljoonia ihmisiä riippuvaisiksi tästä juomasta?

Mutta mitä esimerkkiä annan sitten lapsilleni? Entä jos poikani kasvaa uskoen, että kasinoissa käyminen on ok, ja tulee sitten peliriippuvaiseksi? Toisaalta poikani voisi tulla riippuvaiseksi viinistäkin – mutta onko hänen riippuvuutensa minun syytäni, koska juon viiniä tai olutta harvoin? (Enkä ole riippuvainen.)

V: Raamatussa ei ole suoraa jaetta, joka kieltäisi uskovia pelaamasta uhkapelejä, eikä siinä myöskään sanota, että se olisi sallittua. (Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa on jakeita, joissa sanotaan, että viinin juominen kohtuudella on sallittua.)

Tietenkään meidän kristittyjen ei tule lukea Raamatun käskyjä ja yrittää poiketa niistä mahdollisimman paljon rikkomatta kuitenkaan itse käskyä. Sen sijaan meidän tulee haluta tietää, mikä on Jumalan tahdon ydin meitä kohtaan, ja pysyä siinä. Uhkapeli on alue , jolla meidän tulee totella Jumalaa omantuntomme ja sen ymmärryksen perusteella, mikä Häntä miellyttää.

Seikat, jotka viittaavat siihen, että jonkin verran uhkapelaamista saattaisi olla hyväksyttävää

Muut vapaa-ajan harrastukset ovat sallittuja: Sanoit, ettet ole riippuvainen etkä aio käyttää yli 200 dollaria. Voisi käyttää 200 dollaria teemapuistoon (kuten Disneylandiin), eikä se välttämättä ole synti.

Kristillinen todistus. Koska mainitsit ottavasi mukaan Chick-traktaatteja ihmisten luettavaksi, voisit tarkistaa, onko Chickillä erityisen sopivaa traktaattia ihmisistä, jotka menettävät kaikki rahansa uhkapelissä.

Tee vaimollesi mieliksi: Jos tämä on se, mitä vaimosi haluaa tehdä, eikä se ole kiellettyä, teidän pitäisi tehdä jotain, mistä te molemmat nautitte yhdessä.

Seikkoja, jotka viittaavat siihen, että uhkapelisi ei ehkä ole Jumalalle mieluista

Esimerkki lapsille: Tuleeko pojastasi (ja mahdollisista tulevista lapsistasi) uhkapeliriippuvaisia, vai pelaavatko he edes kerran ja menettävät typerästi suuria summia rahaa? Jotta voisit selvittää, onko tämä ongelma vai ei, miksi et harjoittelisi vaimosi kanssa kahden kesken selittämään uhkapelaamistasi pojallesi, koska joudut tekemään sen myöhemmin joka tapauksessa. Katso, miltä se kuulostaa hänelle.

Välttämätön moraalittomuus: Näetkö uhkapelipaikassa mitään rivoja esityksiä? Jos näet, sinun ei pitäisi pelata uhkapelejä tai tehdä mitään muuta kyseisessä paikassa.

Mitä muuta voisit tehdä: Jos et pelaa, on olemassa muita retkiä ja nähtävyyksiä (sekä eräitä erittäin erinomaisia ravintoloita), joihin voisit sen sijaan mennä.

Syyllisyyden tunne: Luuletko, että levottomuutesi johtuu siitä, että Pyhä Henki syyllistää sinua, vai onko kyseessä jotain muuta?

Ehkä keksit vielä lisää ”miinus”-syitä.

Pyrkikää seuraamaan Jumalaa: Rukoilkaa siitä, mitä Jumala haluaisi teidän tekevän tässä tilanteessa. Minulla ei ole suoraa käskyä tai lupaa näyttää teille, mutta rukoilen, että teette parhaan päätöksen.

K: Pilkkasivatko varkaat Jeesusta Matt. 27:38:ssa, Mark. 15:32:ssa ja Luuk. 23:39:ssa, vai katuisiko toinen varkaisista ja kääntyisikö hän Jeesuksen puoleen Luuk. 23:40–43:ssa?

V: Molemmat varkaat pilkkasivat Jeesusta aluksi. Jeesuksen oikealla puolella ollut varas kuitenkin muutti myöhemmin mielensä ja uskoi Jeesukseen. Jeesus sanoi hänelle, että hän olisi vielä samana päivänä Jeesuksen kanssa paratiisissa.

K: Milloin tarkalleen ottaen ryöstäjät pilkkasivat Jeesusta Mt 27:44 ja Mk 15:31–32:ssa?

V: Raamattu ei kerro tarkalleen. Matteus ja Markus mainitsevat kumpikin kolme ihmisryhmää, jotka pilkkasivat Jeesusta: ohikulkijat, papit ja ryöstäjät. Nämä jakeet eivät kuitenkaan täsmennä, sanoivatko he tämän vain kerran vai ku . Yleensä ei ole tavallista, että joku sanoo vain yhden ilkeän lauseen ja lopettaa siihen.

Nykyään rikolliset, täysin tuntemattomat ihmiset ja jopa väärät uskonnolliset johtajat voivat pilkata kristittyjä heidän uskonsa vuoksi.

K: Opettiko Jeesus Luuk. 21:7:ssä viimeisistä ajoista temppelissä vai Öljymäellä, kuten Matt. 24:3–44 ja Mark. 13:3–37 osoittavat?

V: Jeesus opetti tätä Öljymäellä ja mahdollisesti myös matkalla sinne. Luuk. 21:ssä ei missään kohdassa sanota, että Jeesus olisi ollut temppelissä opettaessaan tätä.

K: Kantoiko Kyrenen Simon Jeesuksen ristiä Matt. 27:32:ssa, Mark. 15:21:ssa ja Luuk. 23:26:ssa, vai kantoiko Jeesus sitä itse, kuten Joh. 19:17 osoittaa?

V: Molemmat. Yleensä oli tapana, että tuomittu kantoi oman ristinsä, kuten Joh. 19:17 kertoo. Jeesus oli kuitenkin ruoskimisen ja pahoinpitelyn jälkeen niin heikko, ettei hän kyennyt kantamaan ristiään koko matkaa. Siksi roomalaiset pakottivat ohikulkijan, Kyreneläisen Simonin, kantamaan sitä loppumatkan.

K: Onko meillä Matt. 27:32:ssa, Mark. 15:21:ssa ja Luuk. 23:26:ssa mainitusta Kyrenen Simonista mitään Raamatun ulkopuolista näyttöä?

V: On hyvin todennäköistä, että on. Jerusalemin Kidronin laaksosta löydettiin ennen vuotta 70 jKr. peräisin oleva luukotelo, jossa oli kaiverrus ”Simonin poika Aleksanteri”, ”kyreneläinen Aleksanteri”. Lisätietoja:

E. L. Sukenik, BASOR 88 (1942): 38. Kaiverrukset julkaistiin vasta vuonna 1962: N. Avigad, ”A Depository of Inscribed Ossuaries in the Kidron Valley”, IEJ 12 (1962): 1–12 + pls. 1–4.

Julkaistu yleisölle suunnatussa muodossa vasta vuosina 2002–2003: ”Treasures in the Storeroom: Family Tomb of Simon of Cyrene”, Biblical Archaeology Review, heinä–elokuu 2003.

P. W. van der Horst, Ancient Jewish Epitaphs: An Introductory Survey of a Millennium of Jewish Funerary Epigraphy (300 eKr.–700 jKr.) (Kampen: Kok Pharos, 1991), s. 140–141.
Biblical Archaeology Review, heinä-elokuu 2003, s. 51. Ks. http://israelpalestineguide.files.wordpress.com/2010/06/alexander-simon-ossuary-a-second-look-from-bar.pdf

K: Mitä Jeesukselle tarkalleen ottaen annettiin juotavaksi ristillä (Mt 27:48; Mk 15:23; Luuk. 23:36; Joh. 19:29)?

V: Matteuksen evankeliumin 27:48:ssa sanotaan ”hapan viini / viinietikka”, Markuksen evankeliumin 15:23:ssa sanotaan ”viini, johon oli sekoitettu mirhaa”, Luukkaan evankeliumin 23:36:ssa sanotaan ”viinietikka” ja Johanneksen evankeliumin 19:29:ssa sanotaan ”viinietikka”. ”Sappi / etikka” ei kuitenkaan ole aine, vaan kuvaus jostakin katkerasta, ja mirha oli katkeraa.

K: Mitä tarkalleen ottaen oli kirjoitettu Jeesuksen pään yläpuolella olevassa kyltissä (Mt 27:37, Mk 15:26, Luuk. 23:38 ja Joh. 19:19)?

V: Ensin viisi vastaukseen liittyvää seikkaa, sitten kaksi vastausta.

1. Ensinnäkin viestiä ei ollut yksi, vaan kolme, sillä Joh. 19:20:n mukaan kyltti oli kirjoitettu arameaksi, latinaksi ja kreikaksi.

2. Tässä on se, mitä evankelistat kertovat.

Matteuksen evankeliumin 27:37 sanoo: ”Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas.”

Mark. 15:26: Juutalaisten kuningas.

Luuk. 23:38: ”Tämä on juutalaisten kuningas.”

Johanneksen evankeliumin 19:19: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas”

3. Muinaiset kirjoittajat parafraasivat usein toistensa sanoja. Se, mitä meillä on tässä, on paikkansapitävää, mutta ei tarkkaa. Jos esimerkiksi yksi kirjoittaja sanoi: ”Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas”, ja toinen sanoi: ”juutalaisten kuningas”, molemmat saattoivat tallentaa saman lausuman. Ensimmäinen kirjoittaja vain tallensi lausumasta enemmän kuin toinen.

4. Apostoli Johanneksen opetuslapsi Papias kertoo, että Matteuksen evankeliumi kirjoitettiin alun perin heprean kielellä (arameaksi?) ja käännettiin sitten kreikaksi. Muut kirjoittajat kirjoittivat kreikaksi. Näin ollen sanontojen ja evankelistojen kirjoittamien tekstien välillä on käännös.

5. Kolmen kertomuksen eroista huolimatta Markus näyttää yksinkertaisesti kirjaavan sen, mikä niissä kaikissa on yhteistä.

Ensimmäinen vastaus: Kolme viestiä kolmella eri kielellä on kirjattu Matteuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeihin. Markus kirjaa ylös niiden yhteiset piirteet. Pilatus ei todennäköisesti osannut arameaa, joten teksti kirjoitettiin latinaksi ja käännettiin kreikaksi ja arameaksi, jotta kaikki voisivat lukea sen.

Toinen vastaus: Koska evankelistat kirjaavat käännettyjä sanoja, ja jotkut asiat, kuten ”Tämä on” vs. ”Se”, yhdistyvät usein käännöksessä, olemme varmoja merkkien sanomasta, mutta emme ole varmoja tarkasta sanamuodosta. Tärkeää tässä on kuitenkin sanoma, ei tarkat sanat.

K: Mitkä olivat tarkalleen ne seitsemän asiaa, jotka Kristus sanoi ristillä, järjestyksessä?

V: Vaikka evankeliumissa annettu järjestys ei välttämättä ole sama kuin se, missä ne sanottiin, on yksinkertaisinta olettaa, että ne olivat kronologisessa järjestyksessä, joka on:

1. Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät. Luukas 23:34a

2. ”Nainen, tässä on poikasi … Tässä on äitisi.” Joh. 19:25–27

3. Totisesti sanon sinulle: tänään olet minun kanssani paratiisissa. Luukas 23:43b

4. Jumalani, Jumalani, miksi olet hylännyt minut? Matteus 27:46; Markus 15:34

5. Minulla on jano. Matteus 27:48; Johannes 19:28–29

6. Se on täytetty. Joh. 19:30

7. Juuri ennen kuolemaansa Jeesus sanoi: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Luukas 23:46a

Tietenkin Jeesus olisi voinut sanoa myös muita sanoja.

K: Kuoliko Jeesus evankeliumien mukaan todella ristillä, vai korvasiko Jumala hänet ihmeellisesti ja huomaamattomasti jollakin toisella, kuten muslimien Koraani väittää?

V: Kristittyjen ja muslimien erilaiset näkemykset ovat perustavanlaatuinen ero näiden kahden uskonnon välillä.

Kristityt sanovat, että se oli todellakin Jeesus, koska kaikki kristilliset ja myös ei-kristilliset kertomukset sanovat, että se oli Jeesus. Muslimien Allah eroaa Raamatun Jumalasta, ja Allah on huijannut ja pettänyt koko kansansa uskomaan, että Allah olisi vaihtanut Jeesuksen toiseen.

Muslimit sanovat, että Allah on sama kuin Raamatun Jumala. Kukaan ei olisi voinut havaita, että Allah olisi vaihtanut Jeesuksen toiseen, eikä vaihdosta siten olisi historiallista näyttöä.

Molemmat osapuolet ovat yhtä mieltä kahdesta asiasta: 1) Ainakin näytti siltä, että Jeesus kuoli ristillä. 2) Jossain vaiheessa islamin jumala huijasi täysin ja tahallaan Allahin omaa kansaa.

K: Mitä Raamatun ulkopuolista näyttöä löytyy Matt. 27:45:stä, Mark. 15:33:sta ja Luuk. 23:44–45:stä siitä, että ”pimeys peitti maan” Jeesuksen ristiinnaulitsemisen aikana?

V: Ei ole järkevää odottaa, että jokainen kulttuuri olisi tallentanut pimeyden. Esimerkiksi on laskettu, että auringonpimennys pimensi Egyptin 12. joulukuuta 504 eKr., mutta tästä ei ole historiallisia mainintoja edes korkeasti sivistyneiden egyptiläisten tai kenenkään muun keskuudessa. Katso lisätietoja osoitteesta http://www.informationblast.com/500s_BC.html. Tämä tapahtui pääsiäisenä (eli täysikuun aikaan), joten kyseessä ei voinut olla tavallinen auringonpimennys; tämä oli epätavallinen pimeys. Lisäksi pimeys kesti kuudennesta yhdeksänteen tuntiin. Luonnolliset auringonpimennykset eivät kestä kolmea tuntia. Teoriassa auringonpimennys voi kestää enintään seitsemän minuuttia, kuten sivustolla https://www.wku.edu/eclipse/duration.php todetaan.

Siitä huolimatta ei-kristitty samarialainen historioitsija Thallus kirjoitti vuonna 52 jKr., alle 20 vuotta ristiinnaulitsemisen jälkeen. Hän kirjoitti, että pimeys seurasi Jeesuksen ristiinnaulitsemista.

Samarialainen historioitsija Thallus, jota ei pidä sekoittaa kreikkalaiseen filosofiin Thalesiin, oli melko tunnettu.

Pseudo-Justin Martyrin teoksessa Hortatory Address to the Greeks (julkaistu vuoden 165 jKr. jälkeen), luku 9, s. 277, mainitaan Thallus, Philo, Josephus ja muut.

Teofiloksen kirje Autolykukselle, luku 29, s. 120, mainitsee Thalluksen, samoin kuin aikaisemman kaldealaisen historioitsijan Berosuksen sivulla 121.

Minucius Felixin teoksessa *Octavius* (luku 22, s. 186) mainitaan historioitsija Thallus.

Tertullianuksen teoksessa *Apologia*, luku 19, s. 33, mainitaan Thallus ja Josephus.

Julius Africanuksen fragmentti 18, s. 136.

Phlegon oli karialainen kreikkalainen kirjailija, joka kirjoitti pian vuoden 137 jKr. jälkeen. Hän kirjoitti, että 202. olympiadin neljäntenä vuonna [vuonna 33 jKr.] tapahtui ”suurin auringonpimennys” ja että ”päivän kuudennella tunnilla [klo 12.00 keskipäivällä] tuli yö, niin että taivaalle ilmestyivät jopa tähdet. Bithyniassa tapahtui suuri maanjäristys, ja Nicaeassa monia esineitä kaatui.” (The Case for Christ, s. 111.) Origenes (225–254 jKr.) mainitsee myös, että Phlegon kirjoitti pimeydestä kirjailija Phlegonin 13. tai 14. kirjassa. Origenes, *Celsusta vastaan*, 2. kirja, luku 14, s. 437; 2. kirja, luku 33, s. 445; 2. kirja, luku 59, s. 455.

Tatianuksen teoksessa *Diatessaron* (n. 172 jKr.) osassa 51, s. 123 sanotaan, että Jeesuksen ristiinnaulitsemisen aikana vallitsi pimeys kuudennesta yhdeksänteen tuntiin. Tatianuksen teoksessa *Diatessaron* osassa 52, s. 123 sanotaan, että Jeesuksen kuollessa tapahtui maanjäristys.

Sardiksen Melito (170–177 jKr.) sanoo, että maa järisi, aurinko pakeni ja päivä muuttui, sillä ne eivät kestäneet nähdä Herraansa puussa roikkuvana. Teoksesta ”Puhe sielusta ja ruumiista”, luku 2, Ante-Nicene Fathers, osa 8, s. 756

Irenaeus teoksessaan ”Häresioita vastaan” (182–188 jKr.) 4. kirja, luku 34, s. 512 sanoo: ”Ja ne Herran kärsimykseen liittyvät seikat, jotka oli ennustettu, eivät toteutuneet missään muussa tapauksessa. Sillä kenenkään muinaisen ihmisen kuollessa ei tapahtunut, että aurinko olisi laskenut keskipäivällä, eikä temppelin verho repeytynyt, eikä maa järisnyt, eivätkä kalliot halkeilleet, eivätkä kuolleet nousseet ylös, eikä ketään näistä [muinaisista] miehistä herätetty kolmantena päivänä, eikä otettu taivaaseen… Siksi profeetat eivät puhuneet kenestäkään muusta kuin Herrasta, jossa kaikki nämä edellä mainitut merkit yhtyivät.”

Myös Tertullianus (n. 200 jKr.) mainitsee teoksessaan ”Paastosta” (luku 10, osa 4, s. 109) Jeesuksen ristiinnaulitsemista seuranneen pimeyden. Hän mainitsee sen myös teoksessaan ”Vastaus juutalaisille” (luku 12, s. 170).

Hippolytus oli Portuksen piispa (222–235/6 jKr.). Hän mainitsee, että Jeesuksen tähden ”aurinko pimenii, päivällä ei ole valoa, kalliot murtuvat, verho repeytyy, maan perustukset järkkyvät, haudat avautuvat ja kuolleet herätetään”. Teoksessa ”Yhden Noetuksen harhaoppia vastaan”, luku 17, s. 230

Ebionilaisessa teoksessa *Klemensin tunnustukset* (n. 211–250 jKr.) 1. kirja, luku 42, s. 88 sanotaan, että Jeesus kärsi meidän puolestamme, aurinko pimenivät ja vuoret repeytyivät, kun hän meni ristille. Hän nousi jälleen kuolleista.

Origenes (kirjoitti 225–254 jKr.) mainitsee maan peittäneen pimeyden ja hautojen avautumisen teoksessaan *Celsusta vastaan*, kirja 2, luku 33, s. 445.

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) kirjoittaa: ”Jumalan Sana viedään hiljaisuudessa teurastettavaksi. Ja kun Herran ristillä tähdet hämmentyvät, luonnonvoimat järkkyvät, maa järisee, yö peittää päivän, aurinko…” Cyprianuksen traktaatit, traktaatti 9, luku 7, s. 486

Aleksandrian Dionysios (246–265 jKr.) mainitsee Matteuksen evankeliumissa kuvatun maanjäristyksen. Kirje piispa Basilidesille, kanoni 1, s. 94.

Arnobius (297–303 jKr.) teoksessaan ”Pakanallisia vastaan”, kirja 1, luku 53, s. 428, mainitsee pimeyden Jeesuksen kuoleman aikana.

Athanasius (318 jKr.) (välillisesti) sanoo, että aurinko pimenivät ja maa järisi, kun Vapahtaja kuoli. Sanan inkarnaatio, luku 49.4, s. 63

Lactantius (260–325 jKr.) kertoo, että samana hetkenä, kun Jeesus kuoli, tapahtui maanjäristys, aurinko menetti yhtäkkiä valonsa ja pimeys vallitsi kuudennesta yhdeksänteen tuntiin. Teos *Jumalalliset instituutiot*, kirja 4, luku 19, s. 122.

Aleksandrian Aleksanteri (313–326 jKr.) mainitsee, kuinka haudat aukesivat, maa järisi, valot pelästyivät ja aurinko ja kuu katosivat, ja tähdet vetäytyivät loistostaan, kun Jeesus kärsi ristillä. Kirjeet arianilaisesta harhaopista, kirje 5.6, s. 301

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen (325 jKr.)

Hilarius Poitiersilainen (355–367/368 jKr.) (osittain): ”Luomakunta vapautuu tämän syntiuhrin välityksellä; jopa kivet menettävät kiinteytensä ja lujuutensa.” Teos Kolminaisuudesta, kirja 3, luku 11, s. 65

Athanasius (n. 371 jKr.) sanoo: ”aurinko vetäytyi säteistään, maa järisi ja kalliot halkeilivat…” Henkilökohtainen kirje 61 (Maximusille), luku 2, s. 578

Athanasius (356–360 jKr.) mainitsee, että verho repesi, aurinko piiloutui, kalliot halkeilivat ja haudoissa olevat kuolleet nousivat ylös. Neljä puhetta arianilaisia vastaan, puhe 3, luku 29, s. 424

Syyrialainen Efraim (350–378 jKr.) kertoo, että Jeesuksen kuollessa vallitsi pimeys ja maanjäristys. Syntymälaulut, laulu 3, s. 273.

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) mainitsi, että aurinko kulki taaksepäin Hiskian aikana ja että aurinko pimenivät Kristuksen vuoksi. (Ensimmäinen katekeettinen luento 2, Nicene & Post-Nicene Fathers, s. 12)

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) kertoo, että aurinko pimeni ristiinnaulitsemisen aikana. Ensimmäinen katekeettinen luento 4, luku 10, Nicene & Post-Nicene Fathers, s. 21, ja kalliot halkeilivat. Luento 4, luku 11, s. 22

Gregorius Nanzianzenilainen (330–391) sanoo Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta: ”Hän peitti näkyvän maailman pimeyteen” ja ”…sillä taivaan salaperäiset ovet avautuvat; kalliot halkeavat, kuolleet nousevat ylös. Hän kuolee, mutta Hän antaa elämän, ja Hänen kuolemallaan Hän tuhoaa kuoleman.” Teoksesta ”Pojasta – Kolmas teologinen puhe”, luku 20, s. 309

Teodoros Mopsuestialainen (392–423/429 jKr.) sanoo, että aurinko ja kuu todella pimenivät Kristuksen aikana. Hän mainitsee myös ”Herran Kristuksen pelastavan veren”. Kommentaari Joelin kirjaan, luku 2, s. 119

Hippon Augustinus (388–430 jKr.) mainitsee pimeyden, joka vallitsi, kun Jeesus ristiinnaulittiin. Jumalan kaupunki, kirja 3, luku 15, s. 51.

K: Onko evankeliumeissa mainittu pimeys, maanjäristys ja repeytynyt verho Kristuksen ristiinnaulitsemisen yhteydessä vain vertauskuvallista eikä niitä todellisuudessa tapahtunut, koska niitä ei ole kirjattu mihinkään muualle, kuten teoksessa *Some Answered Questions*, s. 37–38 todetaan?

V: Ei. Katso edellisestä kysymyksestä todisteet pimeydestä ja kysymyksestä, joka koskee Matt. 27:51, todisteet maanjäristyksestä.

K: Luuk. 23:45–46:ssa skeptikko Bart Ehrman sanoo, että temppelin verho repesi Jeesuksen vielä eläessä, mutta Markuksen evankeliumissa se repeää vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen. (Jesus, Interrupted, s. 68) Sitten hän kysyy, edustaako repeytynyt verho sitä, että Jumala hylkäsi juutalaisen palvontakäytännön, vai symboloiko se Jeesuksen sovitusta meidän puolestamme. (myös teoksessa Jesus, Interrupted, s. 52)

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa. 1) Tietenkin repeytynyt verho voi edustaa useampaa kuin yhtä asiaa, varsinkin kun nämä kaksi asiaa liittyvät läheisesti toisiinsa. Se ei kuitenkaan varsinaisesti symboloi sitä, että Jumala hylkäsi juutalaisen palvontakäytännön, vaan pikemminkin sitä, että nyt kun Jeesus oli sovittanut synnit, juutalainen palvontakäytäntö oli päättynyt. (Temppeli todellakin tuhoutuisi 40 vuoden kuluessa.)

2) Luukas ei tarkenna hetkeä, jolloin verho repesi kahtia. Luuk. 23:44–46 kertoo, että pimeys vallitsi kuudennesta yhdeksänteen tuntiin, temppelin verho repesi kahtia ja Jeesus huusi ennen kuolemaansa. Järjestystä ei täsmennetä.

K: Luukkaan evankeliumissa skeptikko Bart Ehrman toteaa teoksessaan *Jesus, Interrupted* (s. 46–47): ”Jeesuksen kuolema on tärkeä sekä Markukselle että Luukalle. Mutta Markukselle hänen kuolemansa on sovitus; Luukalle se on syy, miksi ihmiset tajusivat olevansa syntisiä ja tarvitsevansa kääntyä Jumalan puoleen anteeksiantoa varten. Jeesuksen kuoleman syy on siis varsin erilainen riippuen siitä, kumman kirjoittajan teosta lukee.” (myös teoksessa *Jesus, Interrupted*, s. 94)

V: Ehrman yrittää keksiä uskomuksellisen eron Markuksen ja Luukkaan välille, vaikka sellaista ei ole. Jopa Ehrman tunnustaisi, että Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot ovat saman kirjoittajan tekemiä. Luukkaan esittämä sovituksen selkeimpiä lausuntoja löytyy luultavasti Apostolien teoista 5:30–31: ”Isäidemme Jumala herätti Jeesuksen, jonka te olitte surmanneet ripustamalla hänet puuhun. Jumala korotti hänet oikealle puolelleen Ruhtinaaksi ja Vapahtajaksi, jotta hän antaisi Israelille parannuksen ja syntien anteeksiannon.” (alleviivaus lisätty osoittamaan, missä Ehrman on väärässä.)

K: Sanoiko sadanpäämies Matt. 27:54:ssä ja Mark. 15:39:ssä: ”Tämä oli Jumalan Poika” vai ”Tämä oli vanhurskas mies”, kuten Luuk. 23:47:ssä sanotaan?

V: Molemmat. Sadanpäämies ei ollut rajoitettu lausumaan vain yhtä lausetta. Evankeliumit eivät useinkaan siteeranneet sanatarkasti, eivätkä ne sisältäneet jokaista sanaa, joten sadanpäämies todennäköisesti sanoi myös muita asioita.

Useimmat ihmiset ovat yhtä mieltä siitä, että koko ajanjakson ajan – siitä hetkestä, kun Jeesus kuoli, siihen, kun haluttiin varmistaa, että hän oli kuollut, ja kun hänen ruumiinsa otettiin alas ristiltä – sadanpäälliköllä oli runsaasti aikaa sanoa enemmän kuin yksi lause. Olisi varsin outoa, jos sadanpäällikkö olisi ollut täysin hiljaa yhtä lausetta lukuun ottamatta.

K: Mikä on evankeliumien harmonia ylösnousemuksen jälkeen?

V: Ensinnäkin minun on tunnustettava, että olen tässä vain ”keksinyt pyörän uudelleen”. Jo vuosina 246–265 jKr. Aleksandrian piispa Dionysios osoitti, että evankelistat eivät ”olleet eri mieltä tai ristiriidassa keskenään”, ja esitti hyvän ja melko kattavan evankeliumien harmonian ylösnousemuksen jälkeen kirjeessään nro 5 – piispa Basilidesille, kaanoni 1, Ante-Nicene Fathers, osa 6, s. 94–95. Joka tapauksessa, tässä on yhteenveto näistä 29 tapahtumasta, ja se on yhdenmukainen hänen esittämänsä kanssa.

Numerot viittaavat tapahtumiin, joiden on tapahduttava tietyssä järjestyksessä, ja kirjaimet, kuten a, b, c, viittaavat tapahtumiin, jotka voivat tapahtua missä tahansa järjestyksessä. Lihavoidut sanat osoittavat ajan, järjestyksen ja paikan merkkejä. Alleviivatut jakeet osoittavat kohdat, jotka eivät ole kronologisessa järjestyksessä.

Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen: Mt 28, Mk 16, Luuk. 24, Joh. 20–21

R1a. Kun sapatti oli ohi, Maria Magdaleena, toinen Maria [Jaakobin äiti], Salome ja muut naiset lähtivät matkalle haudalle. Mt 28:1b; Mk 16:1–3; Luuk. 24:1; Joh. 20:1

R2a. Maanjäristys tapahtui, kun enkeli heitti kiven pois. Vartijat jäivät kuin kuolleet. Mt 28:2–4

R2b. Enkeli heitti kiven pois. Mk 16:4; Luuk. 24:2

R1b. Ruumista ei löytynyt, ja kaksi ”miestä” puhui naisille. Luuk. 24:3–8; Joh. 20:2

R3. Aamuna, jolloin Jeesus nousi kuolleista, enkeli ilmestyy naisille ja käskee heidän kertoa opetuslapsille, että heidän tulee mennä Galileaan. Matt. 28:5–7; Mark. 16:5–8

R4a. Kun naiset kiiruhtivat takaisin, Jeesus ilmestyi myös heille ja käski heidän kertoa opetuslapsille, että he menisivät Galileaan. Mt 28:8–10

R4b1. Kun naiset palasivat haudalta, opetuslapset eivät uskoneet naisia. Luuk. 24:9–11

R4b2. Pietari ja Johannes juoksevat haudalle; Johannes ehtii sinne ensimmäisenä. Luuk. 24:12; Joh. 20:3–9

R4b3. Sitten opetuslapset palaavat koteihinsa [Jerusalemissa]. Joh. 20:10

R4c. Vartijat kertovat asiasta pappeille; papit lahjovat heidät. Mt 28:11–15

R4d. Kun Maria itki, kaksi miestä ja sitten Jeesus ilmestyvät Maria Magdalenalle. Mk 16:9–11; Joh 20:11–18

R5. Samana päivänä tiellä Emmaukseen Jeesus ilmestyy kahdelle opetuslapselle (ei kuuluneet yksitoista opetuslapsen joukkoon). Hän pysyy heidän kanssaan iltaan asti. Mk 16:12; Luuk. 24:13–29

R6. Heti sen jälkeen kaksi opetuslasta kiiruhtivat takaisin Jerusalemiin (7 mailia, 11 kilometriä päässä) ja kertoivat asiasta yhdelletoista opetuslapselle. Mk 16:13; Luuk. 24:33–35

R7. Jerusalemissa, samana päivänä iltana, jolloin Jeesus nousi kuolleista, kun nämä kaksi puhuivat opetuslasten kanssa, Jeesus ilmestyi ensimmäistä kertaa kymmenelle opetuslapselle. Joh. 20:19–23

R8. Muut opetuslapset kertovat Tuomakselle, että he ovat nähneet Jeesuksen. Joh. 20:25

R9. Kahdeksan päivää myöhemmin Jeesus ilmestyy toisen kerran yhdelletoista opetuslapselle, mukaan lukien Tuomakselle. Mk 16:14; Joh 20:19,26–31

R10. Jeesus ilmestyy heille (kolmannen kerran) Tiberiaanmeren [Galilean] rannalla. He saivat 153 kalaa. Mt 28:19–20; Joh 21:1–14

R11a. Jeesus kysyy Pietarilta kolme kertaa, rakastaako Pietari Häntä. Joh. 21:15–23

R11b1. Jeesus ilmestyy yli 500 seuraajalle. 1. Kor. 15:6

R11b2. Jeesus ilmestyy veljelleen Jaakobille. 1. Kor. 15:7

R12. Galileassa Jeesus ilmestyy opetuslapsille ja antaa heille lähetyskäskyn. Mt 28:16–20; Mk 16:15–18

R13. He palaavat Jerusalemiin ja jäävät joko sinne tai sen esikaupunkialueelle Betaniaan.

R14. Kun he ovat syömässä, Jeesus käskee heidän jäädä Jerusalemiin, kunnes he saavat voiman korkeudesta (Luuk. 24:49; Ap. t. 1:4). He tottelevat tätä käskyä. Luuk. 24:52

R15. Jeesus johdattaa heidät Betaniaan, Jerusalemin esikaupunkialueelle Öljymäen rinteelle. Luuk. 24:50

R16. Neljäkymmentä päivää ylösnousemuksen jälkeen (Apostolien teot 1:3) Jeesus nousee taivaaseen pilvissä Betaniassa, Öljymäen rinteellä. Mk 16:19; Luuk. 24:50–51; Apostolien teot 1:9–11

R17a1. Palattuaan Jerusalemiin apostolit pysyvät temppelissä. Luuk. 24:52–53

R17b. Yksitoista apostolia valitsevat Matthiasin Juudaksen tilalle. Ap. t. 1:15–26

R18. Jerusalemin helluntaina (50 päivää pääsiäisen jälkeen) apostolit täyttyvät Pyhällä Hengellä. Ap. t. 2

R19. Tämän jälkeen apostolit liikkuvat vapaasti. Mk 16:20

K: Oliko Maria haudalla heti auringonnousun jälkeen (Mt 28:1, Mk 16:2, Luuk. 24:1), vai matkustiko hän haudalle vielä pimeän aikana, kuten Joh. 20:1 kertoo?

V: Molemmat ovat totta. Joh. 20:1 kertoo, että he kävelivät haudalle vielä pimeässä, mutta Mk 16:2 osoittaa, että he saapuivat haudalle auringon noustua. Jos he olisiv jääneet Betaniaan ja hauta olisi sijainnut aivan Jerusalemin ulkopuolella, matka Jerusalemin esikaupungista Jerusalemiin olisi kestänyt jonkin aikaa.

K: Miksi naiset menivät haudalle Matt. 28:1; Mark. 16:1–2, Luuk. 24:1 ja Joh. 20:1:n mukaan, kun haudalla oli roomalainen sinetti Matt. 27:62–66:n mukaan?

V: On kaksi mahdollista vastausta, mutta toinen on todennäköisempi.

Naiset luulivat, että heille annettaisiin lupa: Ei ollut tavanomaista laittaa sinettiä ja roomalaisten sotilaiden vartiointia haudan päälle. Ylimmäiset papit ja fariseukset pyysivät Pilatukselta nimenomaan, että ”hauta varmistettaisiin kolmanteen päivään asti” (Matt. 27:64). Viranomaiset eivät halunneet kieltää hautauskäytäntöjä, vaan ainoastaan varmistaa, ettei kukaan varastaisi ruumista, joten naisten voitiin odottaa saavan luvan tehdä näin.

Naiset eivät tienneet sinetistä ja vartioinnista: Rikollisen haudan vartioiminen sekä roomalaisen sinetin ja roomalaisten sotilaiden vartioinnin asettaminen sen ympärille oli erittäin epätavallista. Luuk. 23:55–56 kertoo, että naiset seurasivat Joosefia nähdäkseen, mihin Jeesuksen ruumis laskettiin, ja lähtivät sitten kotiin valmistamaan mausteita ja hajusteita. Toisin sanoen he eivät jääneet paikalle tarkkailemaan hautaa. Pyynnön sinetistä ja vartijasta esitettiin vasta seuraavana päivänä Matteuksen evankeliumin 27:62 mukaan. Naiset eivät siis todennäköisesti tienneet sinetistä tai vartijasta.

K: Miksi naiset menivät haudalle kääriäkseen ruumista (Mt 28:1; Mk 16:1–2, Luuk. 24:1, Joh. 20:1), vaikka Joosef Arimatealainen ja Nikodemos olivat jo kääriytyneet ruumiin Joh. 19:39:n mukaan?

V: Jeesus kuoli noin klo 15.00, ja Arimatialaisen Joosefin pyydettyä ruumista, Pilatuksen tarkistettua, että Jeesus oli todellakin kuollut, sekä ruumiin laskemisen ja hautaan kantamisen välillä kului jonkin verran aikaa. Heillä ei olisi ollut riittävästi aikaa ennen pimeän tuloa asianmukaiseen hautaamiseen (ajattele egyptiläistä muumiointia). Joten Joosef ja Nikodemos tekivät Johanneksen evankeliumin 19:38–39:ssä ensimmäisen vaiheen, mukaan lukien mausteiden lisäämisen, jotta ruumis ei alkaisi mädäntyä muutaman päivän aikana, ja sitten he palaisivat ja käärittäisivät hänet asianmukaisesti, eli käärittäisivät kangasnauhoja hänen käsivarsiensa, jalkojensa, vartalonsa ja päänsä ympärille sunnuntaina päivänvalossa. Se saattaa tuntua jonkin verran kammottavalta tehtävältä, mutta se oli tuon ajan yleinen tapa.

Lisäksi, vaikka emme tiedä kovin paljoa tuon ajan juutalaisista hautauskäytännöistä, egyptiläisissä hautauskäytännöissä osa ruumiin valmistelusta tapahtui joka tapauksessa vasta muutaman päivän kuluttua.

K: Mikä on naisten tyhjän haudan näkemisen merkitys Mark. 16:1–8, Matt. 28:1–8, Luuk. 24:1–11 ja Joh. 20:1–12:ssa?

V: Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

a) Vaikka juutalaiset eivät balsamoineet kuolleitaan, he käyttivät mausteita hautaamisen yhteydessä. Tämä ei suinkaan ollut osoitus siitä, että naiset uskoivat Jeesuksen nousevan kuolleista. Pikemminkin naiset tulivat suorittamaan velvollisuutensa elävästi, rakkauden ja pettymyksen sekoituksella. Palvelisitko sinäkin edelleen uskollisesti Jumalaa, jos kohtaisit pettymyksen?

b) Kreikkalaisessa ja latinalaisessa kulttuurissa naisia pidettiin miehiä alempiarvoisina. Jos joku olisi halunnut muuttaa tarinaa lukijoita enemmän kiinnostavaksi, hän olisi saattanut joko jättää tämän osan pois tai kertoa, että miehet näkivät haudan ennen naisia. Tämä osoittaa, että kirjoittajat yksinkertaisesti kirjasivat ylös sen, mitä tapahtui.

c) Samoin juutalaisessa kulttuurissa naisia pidettiin tärkeinä, paitsi että heidän todistuksensa katsottiin arvottomaksi juutalaisen Mishnan Rosh Ha-Shanah 1.8:n mukaan.

d) Jumala olisi voinut antaa kunnian nähdä Jeesuksen ylösnousseena ensimmäisenä kenelle tahansa, mutta Hän päätti antaa sen naisille. Ehkä tämä on merkki kaikille kulttuureille, myös omallemme, että yleisesti ottaen meidän tulisi kunnioittaa, uskoa ja luottaa naisiin yhtä paljon kuin miehiin.

K: Näkivätkö Markus 15:47:n mukaan Maria Magdaleena ja Joosefin äiti Maria paikan, johon Jeesus oli laskettu, vai olivatko ne naiset, jotka olivat tulleet Jeesuksen mukana Galileasta, kuten Luukas 23:55 sanoo?

V: Molemmat. Toisaalta ”naiset Galileasta” voi tarkoittaa naisia, jotka matkustivat Jeesuksen mukana Galileasta, eivätkä välttämättä olleet syntyneet Galileassa. Toisaalta Magdala oli kaupunki Galileassa, Galileanmeren länsirannalla.

K: Oliko hauta Matt. 28:1:n mukaan suljettu, vai oliko kivi vieritetty pois, kuten Luuk. 24:2 sanoo?

V: Luuk. 24:2:n mukaan kivi oli vieritetty pois, kun naiset saapuivat paikalle. Myös Matt. 28:2 mainitsee, että kivi oli vieritetty pois, selventäen näin Matt. 28:1:n sisältöä. Missään ei sanota, että naiset olisivat olleet paikalla, kun kivi vieritettiin pois.

K: Mark. 16:4:ssä skeptikko Bart Ehrman kysyy, oliko kivi jo vieritetty pois, vai vierittikö [väitetysti] enkeli sen pois, kun naiset olivat paikalla (Matt. 28:2)?

V: Molemmissa evankeliumeissa kivi oli vieritetty pois ennen kuin enkeli puhui naisten kanssa. Matteuksen evankeliumin 28:2 ei sano, että naiset olisivat olleet paikalla silloin, kun kivi vieritettiin pois.

K: Mitä tapahtui, kun Jeesus nousi kuolleista (Matt. 28:1–8, Mark. 16:1–8, Luuk. 24:1–10 ja Joh. 20:1–8)?

V: Jeesus oli jälleen elossa fyysisessä ruumiissaan. Hänen todellista, arpeutunutta, fyysistä ruumistaan voitiin edelleen koskettaa (Joh. 20:27; Matt. 28:9; Luuk. 24:39), ja hän pystyi syömään (Luuk. 24:41–43). Jeesus sanoi Luuk. 24:39:ssä, että hänen ylösnousemuksensa jälkeisessä ruumiissaan oli lihaa ja luita, ja luulen, että olet samaa mieltä siitä, että Jeesus tietäisi tämän paremmin kuin kukaan muu! Jeesuksen ruumis oli kuitenkin kirkastettu fyysinen ruumis, joka pystyi kulkemaan seinien läpi (Joh. 20:19–20) ja katoamaan (Luuk. 24:31).

Tertullianus (198–220/240 jKr.) Kristus kuoli meidän syntiemme tähden ja nousi ylös lihassaan. Se on evankeliumin perusta, meidän pelastuksemme. Viisi kirjaa Marcionia vastaan, kirja 3, luku 8, s. 328

Novatianus (250/254–256/7 jKr.) Hän [Jeesus] nousi jälleen ylös samassa ruumiillisessa olemuksessa, jossa Hän kuoli, mikä todistetaan juuri tuon ruumiin haavoista, ja näin Hän osoittaa ylösnousemuksemme lait lihassaan, sillä Hän palautti ylösnousemuksessaan saman ruumiin, jonka Hän oli saanut meiltä.” Tutkielma kolminaisuudesta, luku 10, s. 620.

Adamantius (n. 300 jKr.) pohtii, mitä jos Jeesus kärsikin vain näennäisesti. ”Jos Hän kärsi näennäisesti eikä todellisuudessa, Herodes istui tuomarina vain näennäisesti; näennäisesti Pilatus pesi kätensä Hänestä, ja näennäisesti Juudas petti Hänet. Samoin Kaifas luovutti Hänet näennäisesti; juutalaiset pidättivät Hänet näennäisesti, ja apostolit… Jopa Hänen verensä vuodatettiin näennäisesti; evankelistat saarnasivat evankeliumia näennäisesti; Kristus tuli taivaasta näennäisesti, ja Hän nousi taivaaseen näennäisesti. Ihmiskunnan pelastus oli myös näennäistä, eikä todellista. Miksi sitten Kristus sanoo: ’Minä olen totuus?’” ”Keskustelu todellisesta uskosta”, viides osa, luku 851a, s. 149

K: Tuliko Maria Magdaleena Joh. 20:1:ssä haudalle yksin, vai tulivatko Maria Magdaleena ja toinen Maria (Matt. 28:1), vai tulivatko Magdaleena, Maria, Jaakobin äiti ja Salome (Mark. 16:1), vai tulivatko Magdaleena, Joanna, Maria, Jaakobin äiti ja muut naiset (Luuk. 24:10)?

V: Maria Magdaleena, Joanna, Jaakobin äiti Maria ja muut naiset tulivat kaikki. Joh. 20:1:ssä EI sanota, että Maria tuli yksin. Jos paikalle saapui useita naisia, on silti paikkansa, vaikkakaan ei yhtä tarkkaa, mainita yksi, kaksi tai kolme heistä. Jos osa saapui aikaisemmin ja osa heti perään, on silti paikkansa, että yhdessä kertomuksessa sanotaan, että osa saapui, ja toisessa kertomuksessa mainitaan koko ryhmä.

K: Oliko Matteuksen evankeliumin 28:2–5 ja Markuksen evankeliumin 16:5 mukaan paikalla vain yksi enkeli, vai oliko niitä kaksi, kuten Luukkaan evankeliumin 24:4 ja Johanneksen evankeliumin 20:12 mukaan?

V: Jos enkeleitä oli kaksi tai useampia, on myös oikein sanoa, että enkeleitä oli yksi. Tämä on yksi monista esimerkeistä, joissa evankeliumikertomukset ovat paikkansapitäviä, mutta eivät tarkkoja.

K: Kertoivatko naiset Mt 28:8:ssa opetuslapsille, vai eivätkö he kertoneet kenellekään, kuten Mk 16:8 sanoo? (Jesus, Interrupted, s. 48)

V: Markus ei selvästikään tarkoittanut, etteivätkö naiset olisi kertoneet kenellekään loppuelämänsä aikana. He eivät todellakaan kertoneet kenellekään näkemästään, kun pakenivat haudalta. Jos lukee koko Matteuksen 28:8–10, naiset juoksivat kertomatta vielä kenellekään, ja sitten Jeesus kohtasi heidät. Jeesus käski heidän kertoa veljilleni (eli opetuslapsille). Jos halutaan olla tarkkoja, tiukasti ottaen Matteuksen 28. luvussa ei itse asiassa sanota, että naiset tottelivat ja kertoivat kenellekään. Opetuslasten toimet viittaavat kuitenkin vahvasti siihen, että naiset kertoivat opetuslapsille.

K: Tunnistiko Maria Magdaleena Jeesuksen, kun tämä ilmestyi hänelle ensimmäisen kerran (Mt 28:9), vai eikö hän tunnistanut, kuten Johanneksen evankeliumin 20:14 sanoo?

V: Matteuksen evankeliumin 28:9:ssä ei kerrota, kuinka pian Maria tunnisti Jeesuksen; siinä kerrotaan vain, että he tunnistivat Jeesuksen hetkellisesti. Johanneksen evankeliumin 20:14:ssä Maria ei aluksi tiennyt, että se oli Jeesus. Mutta Johanneksen evankeliumin 20:15–17 osoittaa myös, että sitten hän TUNNISTI Jeesuksen.

K: Ovatko Joh. 20:29:ssä ne siunattuja, jotka uskovat näkemättä, vai ovatko ne siunattuja, jotka näkevät, kuten Luuk. 10:23:ssa sanotaan?

V: Jeesus sanoo kahta eri asiaa eri yhteyksissä, ja molemmat ovat siunattuja, mutta eri tavoin.

Johanneksen evankeliumin 20:29:ssä Jeesus EI sanonut, etteivätkö ne, jotka olivat henkilökohtaisesti nähneet ylösnousemuksen ilmestymisen, olisi siunattuja. Pikemminkin Jeesus sanoi epäilevälle Tuomakselle: ”Koska olet [nyt] nähnyt minut, olet uskonut; siunattuja ovat ne, jotka eivät ole nähneet, mutta ovat silti uskoneet.” (BSB) Tuomas teki Jeesuksen ylösnousemuksen ilmestymisestä uskonsa perustan. Jeesus tarkoitti, että siunatumpia (erittäin kiitettäviä) ovat ne, jotka, vaikka heidän uskonsa saa tukea ihmeistä, eivät tee ihmeistä uskonsa perustaa, kuten Tuomas teki.

Luukkaan evankeliumin 10:23:ssa Jeesus sanoo opetuslapsille (mukaan lukien Tuomakselle), että he olivat siunattuja (osoitettiin suuresti suosiossa oleviksi), kun saivat nähdä omin silmin sen, mitä he näkivät.

Mikä on sinun uskon perusta Kristukseen? Jos se on vain ihmeitä, entä jos Saatana tekisi väärennetyn ihmeen? Jos se on vain apologetiikkaa, entä jos kohtaat ei-kristityn, joka on parempi väittelijä? Jos se on vain se, että sinulla on vastaus jokaiseen Raamattuun kohdistuvaan vastalauseeseen, entä jos joku esittää uuden Raamattuun kohdistuvan vastalauseen, johon sinulla ei ole vastausta? Uskomme perustana tulisi olla suhteemme Kristukseen; nämä muut asiat ovat kaikki hyviä tukemaan uskoamme, mutta niiden ei tulisi olla uskomme perusta.

K: Jakivatko juutalaiset Luuk. 24:44:n mukaan Raamatun kolmeen osaan, vai vain kahteen osaan, kuten Matt. 5:17 osoittaa?

V: Juutalaiset viittasivat siihen molemmilla tavoilla, samoin kuin Jeesus.

Laki ja profeetat: Juutalaiset kutsuivat Vanhaa testamenttia laiksi ja profeetoiksi Matteuksen evankeliumin 5:17–18:n, Luukkaan evankeliumin 24:27:n (Mooses ja profeetat), Sakarjan kirjan 7:12:n (laki tai aikaisemmat profeetat), 2. Makkabealaiskirjan 15:9:n sekä Qumranin kurinpitokäsikirjan 9.11:n mukaisesti.

Kolmiosainen jako (Laki, Profeetat, Kirjoitukset) Ecclesiasticuksen esipuhe (n. 132 eKr.), Aleksandrian Filon (n. 40 jKr.) ”…opiskellen siellä lakia ja pyhiä profeettojen julistamia Jumalan pyhiä sanomia, ylistyslauluja, psalmeja ja kaikenlaisia muita asioita…” Mietiskelevä elämä 25, s. 700, Josephus (37–100 jKr.) Teos Vastaan Apion 1.8 sekä Babylonian Talmud (4. vuosisata jKr.). Sirakin esipuheessa mainitaan ”Laki, profeetat ja muut isien kirjat”. Sirak 39:1 sanoo: ”laki, viisaus, profetia”. Qumranin halakhinen kirje mainitsee ”Mooseksen kirjan, profeetat, Daavidin ja sukupolven historian” (4QMMT).

Jeesus ei ilmeisesti ollut liian huolissaan tarkasta jaosta, kunhan lukijat tiesivät, mitä Hän tarkoitti, sillä Hän viittasi lakiin, profeettoihin ja psalmeihin Luuk. 24:44:ssä.

K: Pitiikö opetuslasten Luuk. 24:49:n mukaan jäädä Jerusalemiin, vai menivätkö he Galileaan Matt. 28:10,16:n mukaan?

V: Ensin heitä käskettiin mennä Galileaan, minkä he tekivät kahdeksan päivän viiveellä. Sitten he palasivat Jerusalemiin, ja Jeesus käski heidän jäädä sinne, kunnes he saisivat voiman korkeudesta. Tässä on tapahtumien järjestys niiltä 40 päivältä, jotka Jeesus vietti maan päällä ylösnousemuksensa jälkeen ja taivaaseen nousunsa ennen.

R2. ”Menkää Galileaan”, niin enkeli käski heitä Jeesuksen ylösnousemuksen aamuna (Mark. 16:7). Jeesus ilmestyi myös naisille ja käski heidän kertoa opetuslapsille, että heidän tulisi mennä Galileaan (Matt. 28:9–10).

R7. Jerusalemissa, samana päivänä iltana, jolloin Jeesus nousi kuolleista, kun nämä kaksi puhuivat yhdelletoista opetuslapselle, Jeesus ilmestyi kymmenelle opetuslapselle (Joh. 20:19–23).

R9. Kahdeksan päivää myöhemmin Jeesus ilmestyi jälleen kaikille opetuslapsille, myös Tuomakselle (Joh. 20:19, 24–29).

R10. He menivät Galileaan, Tiberiaanmeren [Galilean] rannalle (Matteus 28:19–20; Johannes 21:1–24).

R14. He palasivat Jerusalemiin ja jäivät joko sinne tai sen esikaupunkialueelle Betaniaan. (viitataan)

R15. Kun he olivat syömässä, Jeesus käski heidän jäädä Jerusalemiin, kunnes he saisivat voiman korkeudesta (Luukas 24:49; Apostolien teot 1:4). He tottelivat tätä käskyä (Luukas 24:52).

R16. Jeesus vei heidät Betaniaan, Jerusalemin esikaupunkialueelle Öljymäen rinteelle (Luukas 24:50).

R17. Neljäkymmentä päivää ylösnousemuksen jälkeen (Apostolien teot 1:3) Jeesus nousi taivaaseen pilvien seassa (Mark. 16:19; Luuk. 24:50–51; Apostolien teot 1:9–11).

R19. He täyttyivät Pyhän Hengen voimasta helluntaina, joka oli 50 päivää pääsiäisen jälkeen (Apostolien teot 2).

R20. Sen jälkeen he liikkuivat vapaasti Jerusalemin ja muiden kaupunkien välillä.

Katso kysymys ylösnousemuksen jälkeisestä tapahtumien kulusta saadaksesi kattavan kuvan tapahtumien järjestyksestä.

K: Onko Josephuksen teoksessa ”Juutalaisten muinaishistoria” (Antiquities of the Jews) 18.63–64 oleva ”Testimonium Flavianum” historiallisesti luotettava?

V: Ensin sen kreikankielinen teksti, sitten keskustelu. Siinä sanotaan: ”Noin tuona aikana eli Jeesus, viisas mies, jos häntä ylipäätään voi kutsua mieheksi. Hän nimittäin teki hämmästyttäviä tekoja ja oli opettaja niille, jotka ottivat totuuden mielellään vastaan. Hän voitti puolelleen monia juutalaisia ja monia kreikkalaisia. Hän oli Kristus. Kun Pilatus, kuultuaan, että meidän keskuudessamme arvovaltaisimmat miehet syyttivät häntä, oli tuominnut hänet ristiinnaulittavaksi, ne, jotka olivat alusta alkaen rakastaneet häntä, eivät luopuneet kiintymyksestään häntä kohtaan. Kolmantena päivänä hän ilmestyi heille eloon heränneenä, sillä Jumalan profeetat olivat ennustaneet näitä ja lukemattomia muita ihmeellisiä asioita hänestä. Ja kristittyjen heimo, joka on nimetty hänen mukaansa, ei ole vieläkään kadonnut.”

Michael J. Wilkins ja J.P. Moreland teoksessaan *Jesus Under Fire: Modern Scholarship Reinvents the Historical Jesus* (s. 212–213) sanovat: ”Tieteellinen mielipide tästä kohdasta voidaan jakaa kolmeen leiriin: (1) ne, jotka puolustavat kohdan olennaista aitoutta; (2) ne, jotka hylkäävät koko kohdan; (3) ne, jotka uskovat, että kohdalla on aito ydin, mutta että se sisältää myös kristillisiä lisäyksiä. Viimeaikaisessa tutkimuksessa on suosittu viimeistä näkemystä.” Agapiuksen, 900-luvulla Syyriassa Hierapoliksessa toimineen melkiittipiispan, arabiankielisessä versiossa lukee ”hyvä käytös” sanan ”ihmeet” sijaan, kolmen päivän jälkeen on sana ”raportti” ja sanan ”hän oli Messias” eteen on lisätty sana ”ehkä”. Caesarean Eusebius (toim. n. 325 jKr.) lainaa tätä kohtaa, mutta Origenes (225–254 jKr.) huomauttaa teoksessaan *Vastalause Celsukselle* (1. kirja, luku 47, s. 416; 2. kirja, luku 13, s. 437), että Josephus puhui Jaakobista, mutta EI puhunut Kristuksesta.

K: Mitkä varhaiset kirjoittajat viittasivat evankeliumeihin evankeliumeina?

V: Tässä on luettelo.

Diognetukselle (n. 130–200 jKr.) 11. luku, s. 29: ”…evankeliumien usko on vakiintunut, ja apostolien perinne on säilynyt…”

Justin Martyr (151–155 jKr.) ”Sillä apostolit ovat heille annetuista tehtävistä kertoneet meille muistelmissaan, joita kutsutaan evankeliumeiksi;” Justinin Ensimmäinen puolustus, luku 66, s. 185

Teofilus Autolykukselle (168–181/188 jKr.) kirja 3, luku 12, s. 114 sanoo: ”löytyy sekä profeettojen kirjoituksista että evankeliumeista, koska he kaikki puhuivat yhden Jumalan Hengen innoittamina.”

Hegesippus (n. 170 jKr.) teoksessaan ”Viisi kommentaarikirjaa kirkon tekoista”, luku 3, osa 8, s. 764, mainitsee evankeliumien pyhät kirjoitukset.

Claudius Apollinaris (160–180 jKr.) mainitsee Matteuksen, evankeliumit ja lain. Ante-Nicene Fathers, osa 8, luku 772

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) ”Ei ole mahdollista, että evankeliumeja olisi enempää tai vähemmän kuin niitä on. … Kirkon ’pylväs ja perusta’ on evankeliumi ja elämän henki; on sopivaa, että sillä on neljä pylvästä, jotka hengittävät kuolemattomuutta joka puolelle.” Irenaeus, *Häresioita vastaan*, kirja 3, luku 11.8

Irenaeus mainitsee ”evankeliumien tutkimisen” teoksessaan *Häresioita vastaan*, kirja 2, luku 22.3, s. 390.

Muratorian kanonissa (n. 190–217 jKr.) evankeliumien kolmas kirja on Luukas. Muratorian kanoni 1. (Näin ollen nimettömät Matteus ja Markus lasketaan kahdeksi.)

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) mainitsee profetiat, evankeliumit ja apostolien sanat teoksessaan Kuka on se rikas mies, joka pelastuu, luku 42, s. 604

Tertullianus (198–220 jKr.) sanoo, että Marcion ”pyrkii kovin ahkerasti tuhoamaan niiden evankeliumien maineen, jotka on julkaistu aitoina ja apostolien nimissä, todellakin siksi, että hän voisi varmistaa omalle evankeliumilleen sen arvostuksen, jonka hän vie niiltä pois.” Tertullianuksen teos ”Viisi kirjaa Marcionia vastaan”, kirja 4, luku 3, s. 348. Katso myös kirja 5, luku 2, s. 432 sekä teos ”Lihan ylösnousemuksesta”, luku 33, s. 568

Tertullianus (n. 213 jKr.) ”Tai ehkä hän loppujen lopuksi vain syytti evankeliumeja valheesta sanoen itse asiassa: ’Pois Matteus, pois Luukas!’” Teos ”Praxeasia vastaan”, luku 1, s. 597

Hippolytos (225–235/6 jKr.) mainitsee evankeliumit teoksessaan ”Kaikkien harhaoppien kumoaminen”, kirja 6, luku 24, s. 85.

Origenes (225–254 jKr.) on omistanut kokonaiset kaksi lukua sille, miksi juuri evankeliumeja ja ei muita kirjoja kutsutaan sillä nimellä, teoksessaan ”Johanneksen evankeliumin kommentaari”, 1. kirja, luvut 7 ja 8, s. 300, 301

Origenes (225–254 jKr.) puhui Uudesta testamentista ja sanoi, että evankeliumeja oli vain neljä. Origenesin ”Johanneksen evankeliumin kommentaari” (225–231 jKr.), 1. kirja, luku 1, s. 299.

Novatianus (250–257 jKr.) ”Sillä niin muinaiset profetiat kuin evankeliumitkin todistavat Hänen olevan Abrahamin poika ja Daavidin poika.” ”Kolminaisuutta koskeva tutkielma”, luku 9, s. 618

”Tutkielma uudelleenkasteesta”, luku 17, s. 677 (250–258 jKr.) ”Sillä jos tästä aviorikoksellisesta, jopa murhaavasta kasteesta on olemassa jokin muu lähde, se on varmasti kirja, jonka nämä samat harhaoppiset ovat keksineet tämän saman virheen puolesta ja joka on nimeltään * : Paavalin saarnat*. Siinä kirjassa, vastoin kaikkia Pyhiä Kirjoituksia, löydät sekä Kristuksen tunnustavan oman syntinsä – vaikka Hän yksin ei tehnyt lainkaan syntiä – että Hänen äitinsä Marian lähes pakottavan Hänet vasten tahtoaan ottamaan vastaan Johanneksen kasteen. Lisäksi siinä kerrotaan, että kun Hänet kastettiin, veden päällä nähtiin tulta, mitä ei ole kirjoitettu kummassakaan evankeliumissa.”

Karthagon Cyprianus (246–258 jKr.) mainitsee evankeliumit kirjeessään 72, luku 17, s. 383

Aleksandrian Dionysios (246–265 jKr.) mainitsee neljä ”evankelistaa” nimeltä. Kirje piispa Basilidesille, kanoni 1, s. 94

Adamantius (n. 300 jKr.) mainitsee neljä evankeliumia saarnanutta, mutta he saarnasivat samaa, joten neljä evankeliumia ovat yksi evankeliumi. ”Keskustelu todellisesta uskosta”, ensimmäinen osa, luku 6, s. 43.

Petauksen Victorinus (marttyyri 304 jKr.) sanoo, että maailma koostuu neljästä elementistä, aivan kuten on neljä evankeliumia, neljä sukupolvea Aadamista Nooaan, Aabrahamista Moosekseen, neljä jokea paratiisissa, neljä sotilasta ristiinnaulitsemisen yhteydessä, neljä elävää olentoa ja neljä vuodenaikaa. Teoksessa Maailman luomisesta, s. 341

Methodius (280–312 jKr.) ”Tästä syystä on myös annettu neljä evankeliumia, sillä Jumala on neljä kertaa antanut evankeliumin ihmiskunnalle”, Kymmenen neitsyen juhla, puhe 10, luku 2, s. 348

Athanasius (318 jKr.) lainaa Luuk. 19:10: ”kuten Hän [Jeesus] itse sanoo evankeliumeissa: ’Minä tulin etsimään ja pelastamaan kadonneita.’ Sanan inkarnaatio, luku 14, s. 43

Athanasius (318 jKr.) lainaa Luuk. 19:10: ”Hän [Jeesus] sanoo itse evankeliumeissa: ’Minä tulin etsimään ja pelastamaan kadonneita.’” Sanan inkarnaatio, luku 14, s. 43

Aleksandrian Aleksanteri (313–326 jKr.) mainitsee Jumalan, joka antoi meille lain, profeetat ja evankeliumit. Kirjeet arianilaisesta harhaopista, 1. kirje, luku 12, s. 295

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Eusebiuksen Kirkkohistoria (318 jKr.) kirja 3, luku 24, s. 152 käsittelee neljää evankeliumia: Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen. Nicene and Post-Nicene Fathers, toinen sarja, osa 1, s. 152

Juvencus (329 jKr.) (osittain) kirjoitti neljää evankeliumia hyödyntävän eepoksen, mutta hän ei kutsunut niitä evankeliumeiksi.

Hegemonius (4. vuosisata) mainitsee ”evankeliumit” teoksessaan ”Disputation with Manes”, luku 5, s. 182

Diodorus (262–278 jKr.) viittaa ”apostoli Paavaliin ja evankeliumeihin” teoksessaan ”Disputation with Manes”, luku 45, s. 221

Hilary Poitiersilainen (355–367/368 jKr.) ”Jälleen kerran evankeliumit täydentävät toisiaan: opimme joitakin asioita yhdestä, toisia toisesta ja niin edelleen, sillä ne kaikki ovat saman hengen julistusta.” Teos *Trinity*, kirja 10, luku 42, s. 193

Athanasius (367 jKr.) ”Eikä ole tylsää puhua Uuden testamentin [kirjoista]. Nämä ovat neljä evankeliumia: Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit.” (Athanasiuksen juhlakirje 39, luku 5, s. 552)

Synopsis Scripturae Sacrae (350–370 jKr. tai 5. vuosisata)

Cheltenhamin kaanon (= Mommsenin luettelo) (noin 360–370 jKr.) mainitsee evankeliumit.

Efraim/Ephrem, syyrialainen hymnien kirjoittaja (350–378 jKr.)

Kappadokian Basileios (357–378/379 jKr.)

Laodikeian (Frygiassa) synodi (343–381 jKr.) kanonissa 60, s. 159, luetellaan Vanhan testamentin ja Uuden testamentin kirjat. Kanonissa 59, s. 158, sanotaan, että kirkossa saa lukea vain Vanhan ja Uuden testamentin kanonisia kirjoja.

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) toteaa luennossaan 4:36, s. 27, että evankeliumeja oli vain neljä

Nazianzenin Gregorius (330–391 jKr.)

Pacianus Barcelonalainen (342–379/392 jKr.)

Amphilochius, Iambi ad Seleucum (ennen 394 jKr.)

Nyssan Gregorius (n. 356–397 jKr.) mainitsee evankeliumit teoksessaan ”Eunomiusta vastaan”, kirja 2, luku 4, s. 104, sekä teoksessaan ”Pikkulasten varhaisista kuolemista”, s. 378

Pyhän Katariinan syyrialainen luettelo (n. 400 jKr.) mainitsee evankeliumit.

Salamiksen Epifanius (360–403 jKr.) mainitsee neljä evankeliumia, 14 Paavalin kirjettä, Jaakobin, Pietarin, Johanneksen ja Juudan kirjeet, Apostolien teot, Johanneksen ilmestyksen, Salomon viisauden ja Sirakin kirjan (=Ecclesiasticus).

Rooman paavi Innocentius I (n. 405 jKr.) mainitsee neljä evankeliumia.

Rufinuksen kommentaari Apostolisen uskontunnustuksen (374–406 jKr.) mainitsee neljä evankeliumia.

Johannes Krysostomos (marttyyri 406 jKr.) käsittelee teoksessaan ”Matteuksen evankeliumin saarna 1.6”, s. 3 (osa 10), sitä, että evankeliumeja on neljä, ei vain yksi.

Bragan Orosius/Hosius (414–418 jKr.) mainitsee evankeliumit teoksessaan ”Puolustus pelagialaisia vastaan”, luku 7, s. 123.

Karthagon kirkolliskokous (218 piispaa) (393–419 jKr.)

Sulpicius/Sulpitius Severus (363–420 jKr.) mainitsee evankeliumit teoksissaan Sulpitius Severus: ”Dialog 1”, luku 26, s. 37 ja ”Dialog 2”, luku 13, s. 45

Hieronymus (417–420 jKr.) mainitsee jokaisen neljästä evankeliumista nimeltä Herran nelikönä kirjeessä 53.9, s. 101.

Sozomen (370–380/425 jKr.) mainitsee evankeliumit teoksessaan ”Kirkkohistoria”, kirja 2, luku 14, s. 267.

Hippon Augustinus (388–430 jKr.) mainitsee Paavalin kirjeet ja sen jälkeen neljä evankeliumikirjaa. Teoksessa Uskon hyödystä, luku 7, s. 350

Johannes Cassianus (419–430 jKr.)

Lerinsin Vincent (n. 434 jKr.)

Sokrateen ”Kirkkohistoria” (n. 400–439 jKr.) kirja 3, luku 16, s. 87 kertoo, että Apollinaris selitti evankeliumeja.

Sokrateen ”Kirkkohistoria” (n. 400–439 jKr.) kirja 3, luku 20, s. 89 mainitsee juutalaiset, Mooseksen lain ja Kristuksen pyhissä evankeliumeissa.

Todisteita harhaoppisista ja väärennöksistä

Enkratiittilainen harhaoppinen Tatianus (n. 172 jKr.) kirjoitti neljän evankeliumin yhdistelmän, jota kutsutaan nimellä Diatessaron, mikä tarkoittaa ”neljän kautta”.

X Megethius (n. 300 jKr.), joka itse kutsui itseään Marcionin seuraajaksi, sanoo keskustelussaan Adamantiuksen kanssa hylkäävänsä neljä evankeliumia. ”Dialogia todellisesta uskosta”, ensimmäinen osa, luku 1, s. 36

Pelagianilainen harhaoppinen Teodoros Mopsuestialainen (392–423/429 jKr.) lainaa Matteuksen evankeliumin 5:23–24, kuten Herra on sen evankeliumeissa antanut. ”Kommentaari Malakian kirjasta”, luku 2, s. 410

Pelagialainen harhaoppinen Teodoros Mopsuestialainen (392–423/429 jKr.) lainaa Markuksen evankeliumin 10:2–9 sanoen, että se on ”Herran sanoja evankeliumeissa”. Kommentaari Malakian kirjasta, luku 2, s. 412

Pelagialainen harhaoppinen Teodoros Mopsuestialainen (392–423/429 jKr.) viittaa Luukkaan evankeliumin 11:42 kohtaan sanoen, että se on ”evankeliumeissa”. Kommentaari Hoosean kirjan 5. luku, s. 63