< Johnin Raamatun kysely

Kysymyksiä, jotka esiintyvät useammassa kuin yhdessä evankeliumissa, käsitellään evankeliumiosassa tai siinä evankeliumissa, jossa ne esiintyvät ensimmäisenä.

K: Mitkä ovat Johanneksen evankeliumin erityispiirteitä?

V: Johannes korostaa, että Jeesus on Jumala. Jeesus Kristus, Jumala ja Jumalan Poika, tuli ja kuoli, jotta hänen lampaansa uskoisivat ja uskon kautta saisivat valon ja elämän Pojan kautta. Hän käyttää sanaa ”uskoa” 89 kertaa, mikä on enemmän kuin Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa yhteensä. Kristus on ainoa toivo. Niille, jotka toivovat Kristukseen, Hän parantaa samarialaisen naisen, aviorikoksesta syytetyn naisen, Pietarin ja muita, jotka ovat syyllistyneet näitä suurempiin synteihin.

Yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, että Johanneksen evankeliumi on kirjoitettu viimeisenä, todennäköisesti jopa sen jälkeen, kun Klemens Roomalainen kirjoitti vuosina 96–98 jKr. Johanneksen evankeliumin 20:30:ssa Johannes viittaa siihen, ettei hän kirjoittanut monia asioita, joita Jeesus teki. Johannes oli todennäköisesti tietoinen muista evankeliumeista, ja hänen evankeliumissaan painotetaan vähemmän Jeesuksen tekoja ja täytetään aukkoja opetuksissa, joita muissa evankeliumeissa ei ole. Keskeinen jae on Johanneksen evankeliumin 20:31, jossa sanotaan, että nämä on kirjoitettu, jotta me uskoisimme.

Mitä tulee lahkoihin, Johanneksen evankeliumin 5:23 ja 20:28 erottuvat hyvänä jakeina käytettäväksi Jehovan todistajien kanssa.

K: Mikä on Johanneksen evankeliumin pääpiirteet?

V: Tässä on Johanneksen evankeliumin rakenne. Seitsemän merkkiä tapahtui ennen kärsimysviikkoa.

Joh. 1:1–18 Prologi: Sana tuli lihaksi

Joh. 1:19–51 Toiminnan alku: Johannes Kastaja ja ensimmäiset opetuslapset

Joh. 2–11 Julkinen toiminta seitsemän merkin kautta

- Joh. 2:1–11 Ihme 1: Ensimmäinen ihme: veden muuttaminen viiniksi Kaanassa

- Joh. 2:12–25 Ensimmäinen temppelin puhdistus

- Joh. 3:1-21 Nikodemos kysyy Jeesukselta

- Joh. 3:22–4:3 Rinnakkaisuus Johannes Kastajan kanssa

- Joh. 4:4–42 Nainen kaivolla

- Joh. 4:43–54 Merkki 2: Kaanassa, virkamiehen pojan parantaminen Kapernaumissa

- Joh. 5 Juhla Jerusalemissa

- - Joh. 5:16–47 Ihme 3: Sairaan parantaminen Betesdan altaalla Jerusalemissa 5:1–15

- - Jeesus ja Isä

- Joh. 6:1-14 Ihme 4: 5 000 ihmisen ruokkiminen Galileanmeren rannalla

- Joh. 6:15–21 Merkki 5: Kävely veden päällä

- Joh. 6:25-71 Julistus 1: Minä olen elämän leipä

- Joh. 7–8 Vastustusta: Lehtimajajuhla Jerusalemissa

- - Joh. 7:1–52 Juutalaisten epäusko

- - Joh. 7:53–8:11 Anteeksianto: aviorikoksesta kiinni jäänyt nainen

- - Joh. 8:12–59 Julistus 2: Minä olen maailman valo

- Joh. 9 Merkki 6: Syntymästään sokean miehen parantaminen Jerusalemissa

- Joh. 10:1–21 Julistukset 3 ja 4: Minä olen lampaiden portti ja hyvä paimen

- Joh. 10:22–39 Keskustelu temppelin vihkimisen juhlana

- Joh. 10:40-42 Toiminta Pereassa

- Joh. 11, 7. ihme: Lasaruksen herättäminen Betaniassa. Julistus 5: Minä olen ylösnousemus ja elämä

Joh. 12–19 Kärsimysviikko

- Joh. 12:1–11 Jeesuksen jalkojen voitelu

- Joh. 12:12–19 Voittoisa saapuminen

- Joh. 12:20-36 Kreikkalaisten saapuminen

- Joh. 12:37–50 Juutalaisten jatkuva epäusko

- Joh. 13–17 Yksityinen toiminta

- - Joh. 13–14 Viimeinen ehtoollinen

- - - Joh. 13 Viimeinen ehtoollinen

- - - Joh. 14 Julistus 6: Minä olen tie, totuus ja elämä

- - Joh. 15–16 Julistus 7: Minä olen todellinen viiniköynnös

- - Joh. 17: Jeesuksen ylipapillinen rukous

- Joh. 18–19 Jeesuksen kärsimys

- - Joh. 18:1–12 Jeesus pettää ja pidätetään

- - Joh. 18:13–19:15 Jeesuksen oikeudenkäynnit

- - Joh. 19:16–42 Ristiinnaulitseminen, kuolema ja hautaaminen

Joh. 20 Ylösnousemuksen voitto

Joh. 21 Epilogi: Kalastus ja ruokinta

- Ihmeellinen 153 kalan saalis 21:1-14

- Pietarin viran palauttaminen 21:15-25

Johanneksen evankeliumin tyyli on hyvin samankaltainen kuin 1., 2. ja 3. Johanneksen kirjeiden. Johannes ei yritä vastata nöyrästi kysymykseen: ”Kuka on Jeesus?”. Sen sijaan Johannes julistaa rohkeasti ja jylisevästi: ”Tämä on Jeesus!” Meidänkin tulisi julistaa evankeliumia rohkeasti.

K: Ovatko Jeesuksen elämän yksityiskohdat Johanneksen evankeliumissa melko erilaisia verrattuna siihen, mitä kolmella ensimmäisellä synoptisella evankeliumilla on yhteistä, kuten skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 952) väittää?

V: Johanneksen evankeliumissa on erilaisia yksityiskohtia, mutta ne ovat keskenään sopusoinnussa. Johanneksen evankeliumi on todennäköisesti kirjoitettu kolmen ensimmäisen evankeliumin jälkeen. Hän keskittyi vähemmän historiallisiin yksityiskohtiin, joita oli jo käsitelty laajasti kolmessa ensimmäisessä evankeliumissa, ja enemmän siihen, mitä Kristus opetti.

Katso evankeliumiosio, josta löydät täydellisen, 317 kohdan vertailun neljästä evankeliumista.

K: Pitäisikö Joh. 1:1 kääntää sanoilla ”oli jumalallinen”, ”oli Jumala” vai ”oli yksi Jumala”, kuten Jehovan todistajat sanovat?

V: Sen pitäisi olla ”oli Jumala”. Tässä on yhteenveto kielitieteellisistä ja muista todisteista.

Ei vain ”yksi” jumala: Sama kieliopillinen muoto, theos ilman ho-etuliitettä kreikaksi, viittaa Jehova-Jumalaan Luuk. 20:38:ssa. Edes Jehovan todistajat eivät käännä samoja kreikkalaisia sanoja ilmaisuksi ”yksi Jumala” Joh. 1:6, 12, 13, 18:ssa. Katso lisätietoja teoksista When Cultists Ask, s. 159, ja When Critics Ask, s. 403.

Vaikka Jehovan todistajat vuosina 1962–1983 tapasivat siteerata Johannes Greberin käännöstä tukemaan omaa käännöstään, he tiesivät jo vuonna 1956, että Greberin vaimo toimi spiritistisenä välittäjänä käännöksen tuottamiseksi! Katso lisätietoja teoksesta Sixty Questions Every Jehovah’s Witness Should be Asked, s. 23.

Ei pelkästään jumalallinen: Teoksessa The Complete Book of Bible Answers, s. 108–109, huomautetaan, että jos Johannes olisi tarkoittanut vain sanoa, että Jeesus oli jumalallinen, hän olisi voinut käyttää adjektiivia theios. Johannes kuitenkin korosti, että Jeesus on itse asiassa Jumala.

Sana oli Jumala:

Huomaa, että on olemassa jopa nykyaikaista kielitieteellistä tutkimusta vahvempaa näyttöä siitä, että Joh. 1:1 tarkoitti, että Sana oli Jumala. On olemassa toinenkin lähestymistapa. Entä jos kysyisimme kristityiltä, joiden äidinkieli oli Uuden testamentin kreikka, mitä Joh. 1:1 tarkoitti? Voimme tehdä niin. Katso vastaukset seuraavasta kysymyksestä, vaikka et ehkä pidä siitä, miten varhaiskristityt ymmärsivät omaa kieltään, jos olet Jehovan todistaja.

K: Mitkä ovat Joh. 1:1:ssä muita esimerkkejä siitä, miten Jehovan todistajat vääristävät pyhiä kirjoituksiaan?

V: Tässä on muutamia esimerkkejä.

Joh. 1:1 Lisättiin artikkeli ”a” lauseeseen ”Sana oli Jumala”.

Luuk. 23:43: ”Totisesti, minä sanon sinulle tänään: sinä olet tänään minun kanssani paratiisissa.” (Tämä antoi vaikutelman, että Jeesus puhui tänään, sen sijaan että kreikankielisen merkityksen mukaan katuvainen varas olisi paratiisissa tänään.)

Apostolien teot 10:36: Lisättiin sana ”muu” ja laitettiin se hakasulkeisiin.

Room. 8:32 Lisättiin sana ”muu” ilman kursivointia tai hakasulkeita.

Kolossalaiskirje 1:16–20: Lisättiin sana ”muu” neljä kertaa.

Filippiläiskirje 2:9:een lisättiin sana ”muu” ilman kursivointia tai hakasulkeita.

K: Mitä varhaiskirkko opetti Joh. 1:1:stä ja siitä, että Sana on Jumala?

V: On toisinaan mielenkiintoista kuulla, mitä nykyajan tutkijat, 2000 vuotta myöhemmin, sanovat kreikan kielen tarkoittaneen. Vielä mielenkiintoisempaa on kuitenkin se, miten 1700–1800 vuotta sitten eläneet kirkon johtajat, joista monet puhuivat Uuden testamentin kreikkaa jo vauvasta asti, ymmärsivät Joh. 1:1:n merkityksen omalla kielellään.

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.)

”Sillä kun me lausumme jonkin sanan, me synnytämme sanan; emme kuitenkaan irrottamalla, niin että sana [joka jää] meihin vähenisi, kun me sen lausumme; ja aivan kuten näemme tapahtuvan myös tulen tapauksessa, joka ei vähene, kun se on sytyttänyt [toisen], vaan pysyy samana;... Viisauden Sana, joka on itse tämä kaikkien asioiden Isästä syntynyt Jumala, ja Sana, ja Viisaus, ja Voima, ja Syntymänantajan Kunnia, todistaa puolestani...” ”Keskustelu Tryfonin kanssa”, luku 61. Katso myös luvut 55, 56, 59, 62–64, 66, 74–78.

Antiokian piispa Teofilus (168–181/188 jKr.) ”Sillä pyhä kirjoitus itse opettaa meille, että Aadam sanoi kuulleensa äänen. Mutta mikä muu tämä ääni on kuin Jumalan Sana, joka on myös Hänen Poikansa?” Kirje Autolykukselle, kirja 2, luku 22, s. 103

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.)

”Mutta se, että Hän [Jeesus] on itsessään, kaikista koskaan eläneistä ihmisistä ylivertaisena, Jumala, Herra ja Ikuinen Kuningas sekä Inkarnoitunut Sana, jonka kaikki profeetat, apostolit ja Pyhä Henki itse ovat julistaneet, on nähtävissä kaikille, jotka ovat saavuttaneet edes pienen osan totuudesta.” (Irenaeus, Vastalauseita harhaoppeja vastaan, kirja 3, luku 19.2, s. 449).

”Tiedä, että jokainen ihminen on joko tyhjä tai täynnä. Sillä jos hänellä ei ole Pyhää Henkeä, hänellä ei ole tietoa Luojasta; hän ei ole ottanut vastaan Jeesusta Kristusta, elämää; hän ei tunne Isää, joka on taivaassa;...” (Irenaeus, fragmentti 26, s. 572)

”Se [kirkko] uskoo myös näihin [opillisiin] seikkoihin aivan kuin sillä olisi vain yksi sielu.... Sillä Saksaan perustetut seurakunnat eivät usko eivätkä välitä eteenpäin mitään erilaista, eivätkä myöskään Espanjan, Gallian, Idän, Egyptin, Libyan seurakunnat, eivätkä...” Irenaeus, *Häresioiden vastustaminen*, kirja 1, luku 10.2, s. 331

Tertullianus (n. 213 jKr.) (latina) ”Sana on siis aina Isässä, kuten Hän sanoo: ’Minä olen Isässä’; ja Hän on aina Jumalan kanssa, kuten on kirjoitettu: ’Ja Sana oli Jumalan kanssa’; eikä Hän ole koskaan erillään Isästä tai muu kuin Isä, sillä ’Minä ja Isä olemme yksi.’” ”Praxeasia vastaan”, luku 8, s. 603.

Hippolytos (225–235/6 jKr.) siteerattuaan osan Johanneksen evankeliumin 1:1:stä: ”Jos siis Sana oli Jumalan kanssa ja oli myös Jumala, mitä tästä seuraa? Voiko sanoa, että hän puhuu kahdesta Jumalasta? En todellakaan puhu kahdesta Jumalasta, vaan yhdestä; kuitenkin kahdesta Persoonasta ja kolmannesta taloudesta (järjestelystä), nimittäin Pyhän Hengen armosta. Sillä Isä on todellakin Yksi, mutta Persoonia on kaksi, koska on myös Poika; ja sitten on kolmas, Pyhä Henki. Isä määrää, Sana toteuttaa ja Poika ilmestyy, jonka kautta Isään uskotaan. Tämän harmonian talous johtaa takaisin yhteen Jumalaan; sillä Jumala on yksi. Isä on se, joka käskee, Poika se, joka tottelee, ja Pyhä Henki se, joka antaa ymmärryksen; Isä on kaiken yläpuolella, Poika on kaiken läpi ja Pyhä Henki on kaikessa. Emme voi ajatella yhtä Jumalaa muulla tavalla kuin uskomalla totuudessa Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.” Teos ”Noetuksen harhaoppia vastaan”, luku 14, s. 228

K: Onko totta, että Joh. 1:1:n mukainen oppi siitä, että Jeesus oli Jumala ihmisen muodossa, vahvistui lopullisesti vasta vuoden 300 jKr. jälkeen?

V: Ei. Karen Armstrong totesi tämän kategorisesti teoksessaan *A History of God*, s. 81, ja on hämmästyttävää, millaisia väitteitä joissakin painetuissa kirjoissa voidaan esittää. Ei ole olemassa ortodoksisia kristittyjä tai arialaisia, jotka olisivat sanoneet, ettei Jeesus ollut Jumala, vaikka arialaiset sanoivatkin, että Jeesus oli erillinen olemus ja Jumala erilaisella ja alemmalla tavalla. Ennen vuotta 300 jKr. edellisessä kysymyksessä mainitut viisi varhaiskirkon kirjoittajaa eivät todellakaan katsoneet, että oppi Jeesuksesta ihmisen muodossa olevana Jumalana olisi tarvinnut minkäänlaista viimeistelyä. Apostoli Johanneksen opetuslapsi Ignatius toisti mielellään, että ”Jeesus on Jumala”. Apostoli Tuomas ei tarvinnut minkäänlaista kirkolliskokousta, kun hän sanoi Jeesukselle Johanneksen evankeliumin 20:28:ssa: ”Minun Herrani ja Jumalani!”

Vaikka on totta, että gnostikot olivat harhaoppisia, joilla oli hyvin outoja näkemyksiä Jumalasta, ortodoksiset kristityt eivät koskaan hyväksyneet heitä kristityiksi. Siitä huolimatta jopa he hyväksyivät, että Jeesus oli Jumala, vaikkakin hyvin erilaisessa ja oudossa merkityksessä.

Arianilaiset olivat toinen harhaoppinen ryhmä, joka tuomittiin Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325 jKr. Heillä oli ”alhainen” käsitys Jeesuksesta: he uskoivat, että oli aika, jolloin Häntä ei ollut olemassa, ja että Jeesus oli eri olemukseltaan kuin Isä. Kuitenkin jopa he olivat yhtä mieltä siitä, että Jeesus oli Jumala; he vain uskoivat virheellisesti, ettei Jeesus ollut samaa olemusta kuin Isä.

Luulen, että uskontunnustusten heikkous on se, että jotkut voivat tulkita väärin niiden tarkoituksen. Nikean kiista arianismista ei koskenut sitä, oliko Jeesus Jumala vai ei, vaan sitä, millä tavalla Jeesus oli Jumala.

K: Miten Joh. 1:1:ssä Sana voi olla sekä Jumala että Jumalan kanssa?

V: Samalla tavalla kuin Poika voi olla sekä Jumala että jolla on Jumala Heprealaiskirjeen 1:8,9:ssä. Sen lisäksi, että sana ”Jumala” viittaa vääriin jumaliin, sillä on ainakin neljä merkitystä todellisen Jumalan suhteen. ”Jumala” voi tarkoittaa pelkästään Isää, pelkästään Poikaa, pelkästään Pyhää Henkeä tai kolmiyhteyden kaikkia kolmea.

Tässä on varhaiskirkon kirjailijan Hippolytuksen (225–235/6 jKr.) lausunto teoksessa ”Noetuksen harhaoppia vastaan”, luku 14, s. 228: ”Jos siis Sana oli Jumalan kanssa ja oli myös Jumala, mitä tästä seuraa? En todellakaan puhu kahdesta Jumalasta vaan yhdestä; kahdesta Persoonasta kuitenkin ja kolmannesta taloudenhoidosta (järjestelystä), nimittäin Pyhän Hengen armosta. Sillä Isä on todellakin Yksi, mutta Persoonia on kaksi, koska on myös Poika; ja sitten on kolmas, Pyhä Henki.”

K: Miten Jumala saattoi Joh. 1:1:n mukaan ruumiillistua ihmiseksi?

V: Yhtäältä vastaus on yksinkertainen: Kaikkivaltias Jumala voi ilmestyä miten Hän haluaa. Toisaalta tämä on syvällinen ihme. Sardiksen Melito (170–180 jKr.) pohti inkarnaation mysteeriä teoksessaan ”Puhe rististä” (osa 8), s. 756 ”Näistä syistä Hän tuli luoksemme; näistä syistä, vaikka Hän oli aineeton, Hän loi itselleen ruumiin meidän kaltaiseksemme, ilmestyen lampaana, mutta pysyen silti Paimenena; pidettynä palvelijana, mutta luopumatta Poikana olemisesta; kantaen [Mariaan kohdussa], mutta pukeutuneena Isänsä [luontoon]; astuen maan päälle, mutta täyttäen taivaan; ilmaantuen vauvana, mutta hylkäämättä luonteensa ikuisuutta; saaden ruumiin, mutta rajoittamatta Jumaluutensa sekoittumatonta yksinkertaisuutta; pidettynä köyhänä, mutta menettämättä rikkauttaan; tarviten ravintoa sikäli kuin Hän oli ihminen, mutta lakkaamatta ruokkimasta koko maailmaa sikäli kuin Hän on Jumala; pukeutuen palvelijan kaltaiseksi, mutta heikentämättä Isänsä kaltaisuutta.”

Justin Martyr esitti teoksessaan ”Keskustelu juutalaisen Tryfonin kanssa” (luku 61, s. 227) vertauksen siitä, kuinka tuli sytytetään tulesta. Alkuperäinen tuli ei millään tavoin vähene.

(Huomaa, että tämän verkkosivuston varhaiskirkon lainaukset ovat kaikki peräisin teoksista Ante-Nicene Fathers sekä Post-Nicene Fathers I ja II.)

K: Joh. 1:1:ssä olen yrittänyt ymmärtää Kristuksen teantrooppista luonnetta. Oliko Jeesus henkisesti täysin kypsä ja tiesi kaiken jo vauvana? Vaikka hänestä tuli ihminen, oliko hänellä silti edelleen Jumalan ääretön mieli? Luuk. 2:52 sanoo: ”Jeesus kasvoi viisaudessa ja pituudessa sekä suosiossa Jumalan ja ihmisten edessä.” Jos Jeesus ei muuttunut siinä, kuka hän oli, kun hän tuli lihaksi, miksi hän sitten kasvoi tiedossa, viisaudessa ja suosiossa Jumalan edessä, kun hän oli jo ääretön Jumala?

V: Monia Jumalaa koskevia asioita on helpompi ymmärtää vertaamalla niitä luonnon ilmiöihin. Inkarnaation mysteerillä ei kuitenkaan ole vastinetta missään luonnossa.

Vaikka emme voi tietää kaikkea inkarnaatiosta, voimme oppia sen, mitä Raamattu on siitä paljastanut. Yhteenvetona voidaan siis todeta, että on viisi keskeistä seikkaa, jotka on syytä tietää.

1. Jeesus on 100-prosenttisesti Jumala. Hän oli 100-prosenttisesti Jumala ennen syntymäänsä, maan päällä ja nyt taivaassa. (Joh. 1:1; 20:28; Kol. 1:5–20; Hebr. 1:6, 8, 9)

(Tietenkään taivas ei ollut tyhjä, kun Jeesus tuli maan päälle. En kuitenkaan sisällytä tätä kohtaan, sillä tämä – Jumalan jakamattomuus – sekä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen erillisyys ovat kolminaisuuden, eivät inkarnaation, periaatteita.)

2. Jeesus oli 100-prosenttisesti ihminen jo kohdussa ollessaan. Hän oli kaikin puolin meidän kaltaisemme, paitsi että hän oli synnitön. (Heprealaiskirje 2:14–18; 4:15; 5:1–2)

3. Jeesus oli vain yksi henkilö. (Ei ollut kahta erillistä olentoa, Jumala-Jeesusta ja ihminen-Jeesusta, kuten äärimmäinen nestorianismi antaa ymmärtää.)

4. Jeesuksella oli kaksi erillistä luonnetta. (Jeesuksen ihmisyys ei sulautunut Jeesuksen jumaluuteen. Kun sanotaan, että Jeesus kärsi, Hän todella kärsi. Kun sanotaan, että Jeesusta kiusattiin, Häntä todella kiusattiin. Nämä asiat kiistetään monofysitismin virheopissa sen äärimmäisimmissä muodoissa.)
Mutta vaikka ymmärrätkin nämä neljä asiaa, puuttuu vielä yksi asia, jonka on ymmärrettävä, jotta nämä asiat sopivat yhteen.
5. Suurin osa Jeesuksen kirkkaudesta oli peitetty. Jeesus tyhjensi itsensä vapaaehtoisesti monista jumalallisista ominaisuuksistaan Filippiläiskirjeen 2:6–7 mukaisesti. Siksi Jeesus rukoili nimenomaan Isältä, että tämä palauttaisi hänelle sen kirkkauden, joka Jeesuksella oli ennen maailman alkua (Joh. 17:5). Joten vastauksena kysymyksesi ensimmäiseen osaan: maan päällä Jeesus kasvoi viisaudessa, ruumiillisessa koossa ja suosiossa; Hän ei ollut vain täydellinen vauva, vaan myös täydellinen pieni poika, täydellinen isompi poika ja lopulta täydellinen mies. Jeesus oppi kuuliaisuutta, kärsi ja kuoli, minkä Hän olisi voinut tehdä vain luopumalla vapaaehtoisesti ja väliaikaisesti osasta voimaansa.

K: Mistä muusta Joh. 1:1:n perusteella tiedämme, että Jeesus on Jumala?

V: Teoksessa ”1001 Bible Questions Answered” (s. 27) sanotaan, että tämä todistetaan seitsemällä kohdalla.

1. Kaikki Vanhan testamentin Jumalan nimet yhdistyvät Jeesukseen Kristukseen.

2. Jeesus otti vastaan ihmisten palvonnan. Joko Hän teki väärin, tai sitten Hän teki oikein.

3. Jeesus antoi anteeksi Jumalaa vastaan tehdyt synnit.

4. Jeesus osoitti Jumalan voiman.

5. Jeesus osoitti kaikkitietävyyttä (vaikka hänellä ei ehkä ollut tätä ominaisuutta maan päällä ennen ylösnousemustaan).

6. Jeesus osoitti olevansa kaikkialla läsnä.

7. Uusi testamentti sanoo, että Jeesus on Jumala ja että häntä on kunnioitettava kuten Isää.

Katso teoksesta Hard Sayings of the Bible, s. 490–492, lisätietoja Johanneksen evankeliumin 1:1:stä ja kolminaisuudesta.

K: Onko Joh. 1:1:n käsite ikuisesta sanasta lainattu kreikkalaisesta filosofiasta?

V: Ei, tälle ei ole todisteita. Kreikkalainen filosofi Platon kirjoitti kyllä ikuisesta sanasta ”logos” jo ennen Johanneksen evankeliumia, ja Efesoksen Herakleitos (n. 500 eKr.) käytti sanaa ”logos” kuvaamaan järkiperäistä periaatetta. Myös juutalainen Filon käytti termiä ”logos”. Ei kuitenkaan ole todisteita siitä, että Johannes olisi ottanut tämän lainaksi.

Sen sijaan, että Johannes olisi lainannut ajatusta kreikkalaisesta filosofiasta, jopa maallinen ihminen voisi väittää, että käsitys voimakkaasta ja elävästä Sanasta on lainattu Vanhan testamentin ajattelusta, kuten hepreankielisestä 1. Mooseksen kirjan 1:1:stä.

Vanhaa testamenttia ei ole lainattu kreikkalaisesta ajattelusta, sillä Mooses ja israelilaiset edelsivät kaikkea tiedossamme olevaa kreikkalaista kirjallisuutta. Antiokialainen Teofilus (kirjoitti vuosina 168–181/188 jKr.) oli ensimmäinen, joka toi tämän esiin teoksessaan ”Kirje Autolykukselle”, kirja 3, luku 30, s. 121.

Wycliffe Bible Dictionary -teoksen sivulla 441 todetaan, että Kuolleenmeren kääröt osoittavat, että Johanneksen evankeliumi ei ole toisen vuosisadan hellenistinen asiakirja, vaan ”sen lukuisat yhtäläisyydet Qumranin tekstien kanssa osoittavat entistäkin selvemmin, että se on peräisin ensimmäisen vuosisadan Palestiinasta”.

K: Oliko Joh. 1:1:n mukaan olemassa aikaa ennen Jeesuksen olemassaoloa?

V: Ei. Arianilaiset harhaoppiset ajattelivat näin, mutta ortodoksiset kristityt sanoivat lähes yksimielisesti, että Jeesus oli syntynyt Isästä ennen ajan alkua. Yksi poikkeus tähän oli varhaiskirkon kirjailija Justinus Marttyyri (n. 138–165 jKr.). Vaikka Jehovan todistajat vetoavatkin Justinus Marttyyriin yrittäessään tukea uskomuksiaan, heidän vetoomuksensa on harhaanjohtava. Teoksessaan ”Keskustelu Tryfonin kanssa” Justinus omistaa kolmetoista lukua (55–56, 59, 61–64, 66, 74–78) todistaakseen, että Jeesus on Jumala.

Raamattu ei anna lopullista vastausta moniin kysymyksiin siitä, millaista oli ennen ajan alkua. Vaikka se antaisikin, ymmärtäisimmekö vastauksia? Titukselle kirjoitetussa kirjeessä 1:2 sanotaan, että Jumala lupasi iankaikkisen elämän ”ennen ajan alkua”. Kaikki on luotu Kristuksen kautta (Kolossalaiskirje 1:16; Johanneksen evankeliumi 1:3). Jos ”kaikki” sisältää myös ajan (mikä on tässä oletus), Jeesus oli olemassa ennen kuin aikaa oli.

Katso teoksesta 1001 Bible Questions Answered, s. 27–28, lisätietoja siitä, ettei ollut aikaa ennen Jeesuksen olemassaoloa.

K: Oliko Jeesus Joh. 1:1:n mukaan olemassa vain Jumalan ennakkotiedossa, kuten Way International opettaa?

V: Ei. Jumala tiesi meidät kaikki etukäteen, mutta Jeesus erosi meistä siinä, että Hän oli olemassa taivaassa jo ennen ajan alkua. Katso lisätietoja teoksesta When Cultists Ask, s. 161.

K: Koska Joh. 1:1:ssä Sana (Logos) on Jumala, tarkoittaako tämä, että Jumala on persoonaton, kuten kristillisen tieteen kultin perustaja Mary Baker Eddy opetti teoksessaan ”Science and Health with Key to the Scriptures” (s. 117)?

V: Ei. Se, että Jumalalla on joitakin ominaisuuksia, joita meillä ei ole (äärettömyys, näkymättömyys, kolmiyhteys jne.), ei sulje pois sitä, että Jumalalla olisi myös joitakin ominaisuuksia, joita meilläkin on, vaikkakin usein vähäisemmässä määrin (kyky rakastaa, älykkyys, tahto, tunteet jne.). Joten se, että Sana on Jumala, ei tarkoita, että meidän pitäisi kieltää ne monet Raamatun jakeet, jotka osoittavat, että Jumalalla on persoonallisuus.

Mitkä Raamatun jakeet siis osoittavat, että Jumalalla on persoonallisuus? Persoonallisuuteen kuuluvat mieli, tahto ja tunteet. Vaikka tietokone voi tallentaa tietoa ilman persoonallisuutta, sillä ei ole rakkautta, vihaa eikä muita tunteita, eikä sillä ole tahtoa.

Kun huudamme ”Abba” tai ”Isä” (Gal. 4:6; Mark. 14:36 ja Room. 8:15), ylistys Jumalalle, huudamme henkilökohtaiselle olennolle.

Katso lisätietoja teoksesta When Cultists Ask, s. 160–161.

K: Jos Johanneksen evankeliumin 1:2:n mukaan kaikki on luotu Sanan kautta, sisältyvätkö siihen myös aika, avaruus, tiede, luonnonlait ja matematiikka?

V: Luultavasti kyllä, vaikka tätä jaetta ei olekaan kirjoitettu sen todistamiseksi. Looginen totuus, kuten a = a, ja looginen ristiriita, kuten a ei ole yhtä kuin a, eivät kuitenkaan ole asioita, eikä tämä jae puhu niistä.

K: Pitäisikö Joh. 1:3 (KJV) kääntää ”Hänen kauttaan” vai ”Hänen avullaan”?

V: Kreikan kieltä voidaan perustellusti kääntää kummallakin tavalla.

”Hänen kauttaan” on KJV:n, NET Bible -raamatun, William F. Beckin käännöksen sekä NASB:n varhaisten painosten käännös.

”Hänen kauttaan” on NASB 1995:n, NASB 2020:n, NIV:n, NKJV:n, NRSV:n, RSV:n, George Ricker Berryn käännöksen sekä Jay P. Greenin kirjaimellisen käännöksen, Williamsin käännöksen ja Believer’s Bible Commentaryn käännös.

Wuestin laajennettu käännös käyttää niin monta sanaa kuin on tarpeen kreikankielisen tekstin ilmaisemiseksi. Hän kääntää sen ”Hänen välittäjänsä kautta”.

Tämä on kiistanalainen asia, koska kukaan ei väitä, että Jeesus olisi luonut kaiken ilman Isää. Kaikki kristityt ymmärtävät, että Jeesuksella oli rooli kaiken luomisessa yhdessä Isän j in Hengen kanssa, kuten myös Kolossalaiskirjeen 1:16 osoittaa. Katso myös seuraava kysymys saadaksesi lisätietoja.

K: Pitäisikö Joh. 1:3:ssa lukea ”by” (KJV), vai ovatko RSV, NIV ja NKJV helpottaneet asiaa poistamalla ovelasti sanan ”by” ja korvaamalla sen sanalla ”through”, kuten eräs KJV:tä yksinomaan käyttävä henkilö väittää?

V: Ennen kuin esität tämän syytöksen, on otettava huomioon kuusi seikkaa.

1. Kyseessä oleva kreikkalainen sana on di, joka on muoto sanasta dia. Strongin konkordanssissa sanotaan: ”primitiivinen Prep[positio]. Ilmaisee toiminnan kanavan; kautta (hyvin laajoissa merkityksissä, paikallisessa, syy-seuraussuhteessa tai satunnaisessa): -jälkeen, aina, keskuudessa, kohdalla, välttääksesi, (sen) takia, lyhyesti, kautta, (syyn) vuoksi, sen vuoksi, siten, siksi, X vaikka, läpi (-läpi), kohteeseen, mistä syystä, kanssa (-sisällä). Yhdyssanoissa se säilyttää saman yleisen merkityksen.” Näin ollen sekä ”by” että ”through” ovat molemmat kelvollisia käännöksiä.

2. Itse King James -versio kääntää nämä kaksi kirjainta (di) sanalla ”through” Matteuksen evankeliumissa 12:43 ja Luukkaan evankeliumissa 11:24. Johanneksen evankeliumissa 3:17 lauseessa ”jotta maailma pelastuisi hänen kauttaan” kreikankielinen sana ”through” on ”di”.

3. BSB:n, NASB 1995:n, 2020:n, NIV:n, NRSV:n ja Williamsin käännöksen kääntäjät eivät todennäköisesti olettaneet, että Jeesus puhui Kuningas Jaakon englannin kieltä. He käänsivät kreikasta, ja ”läpi” on hyväksyttävä käännös kreikkalaiselle sanalle di sekä Strongin konkordanssin että itse Kuningas Jaakon käännöksen mukaan.

4. Voitaisiin yrittää väittää, että sana ”by” tarkoitti, että Jeesus oli luomakunnan ainoa syy, ja että sana ”by” jättää huomiotta Isän ja Pyhän Hengen roolin. Voitaisiin myös yrittää väittää, että sana ”through” tarkoitti, että Jeesuksella oli toissijainen rooli. Totuus on, että kreikkalaisella sanalla di, samoin kuin englanninkielisillä sanoilla ”by” ja ”through”, on laaja merkityskirjo.

5. Kuningas Jaakon raamatunkäännöksen kääntäjät tekivät hyvää työtä kääntäessään Raamatun aikansa englanniksi käyttäen käytettävissään olleita lähteitä. Jos kuitenkin jossakin toisessa kohdassa Jeesuksen kreikankieliset sanat (kaikissa käsikirjoituksissa) poikkeaisivat Kuningas Jaakon raamatunkäännöksestä, asettaisitko tämän englanninkielisen käännöksen Jeesuksen kreikankielisen sanan yläpuolelle?

6. Ennen kuin syytät kristittyjä veljiäsi siitä, että he olisivat ovelasti poistaneet yhden sanan ja lisänneet toisen, sinun tulisi esittää todisteita tästä syytöksestä, sen sijaan että olettaisit yksinkertaisesti, että Jeesus puhui King James -raamatun englannin kieltä.

K: Miten Jeesus on Joh. 1:4:n mukaan ihmisten elämä?

V: Jeesus on ihmisten elämä ainakin kolmella tavalla.

Fyysisesti kaikki pysyy koossa Jeesuksen ansiosta, kuten Kolossalaiskirjeen 1:17 mukaan.

Ikuisesti vain Jeesuksen kautta me pelastumme, kuten Apostolien teot 4:12 osoittaa.

Elämä Kristuksessa tänään: Jeesus antaa merkityksen, ilon ja täyteyden nykypäivän kristittyjen elämälle maan päällä.

K: Täyttikö Jeesus Joh. 1:4:n mukaan tehtävänsä jo ennen ristiinnaulitsemistaan, kuten Jamal Badawi väittää nauhasarjansa 9 taulukossa 3?

V: Ei. Johanneksen evankeliumin 1:4 kirjoitettiin todellakin ennen kertomusta Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta. Kenen tahansa pitäisi kuitenkin huomata, että Badawi etsii tässä vain vastaväitteitä: Johanneksen evankeliumin 1:4 kirjoitettiin jopa ennen kertomusta Jeesuksen syntymästä.

K: Mainitaanko Joh. 1:6,19:ssä tässä kirjassa mainittu Johannes tämän kirjan kirjoittajana?

V: Ei. Tässä mainittu Johannes on Johannes Kastaja, kun taas kirjoittaja on apostoli Johannes, Jaakobin veli.

K: Oliko Joh. 1:8:n mukaan ristiinnaulitsemisen jälkeen joitakin, jotka luulivat Johannes Kastajaa Messiaaksi, kuten Asimovin Raamatun opas (s. 965) väittää?

V: Tästä ei ole suoraa näyttöä. Oli kuitenkin yksi ryhmä, joka myöhemmin tunnettiin nimellä mandaalaiset ja joka uskoi näin. Mandaalaiset asuivat Irakin eteläosien suomailla, mutta ei tiedetä, milloin tai missä he aloittivat toimintansa.

K: Miten Jeesus on Joh. 1:9:n mukaan se todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen?

V: Ainakin kahdella tavalla.

Kaikille: Jeesuksen Kristuksen evankeliumin totuus ja tarjous julistetaan kaikille. Jeesus on ainoa todellinen valo. Jotkut päättävät elää valon lapsina ja haluavat tietää, mikä miellyttää Herraa (Ef. 5:8–10), toiset taas eivät.

Uskoville: Jeesus on elämämme valo. Hän antaa meille iloa, tyytyväisyyttä, merkitystä ja tarkoituksen, jotka tekevät kaikesta arvokasta.

Katso lisätietoja teoksesta 1001 Bible Questions Answered, s. 217.

K: Eikö Joh. 1:13:ssa sanota, että meidän tahtomme saa meidät uudestisyntymään?

V: Se on Jumalan armo. Jumala on hyvin armollinen, laupias ja oikeudenmukainen. Nämä tosiasiat eivät kuitenkaan saa saada meitä unohtamaan, että uudestisyntymisen etuoikeus kuuluu Jumalalle, ei meille.

K: Kuinka Joh. 1:14:ssä kaikkivaltias Jumala, jolla on ikuinen elämä, saattoi tulla kuolevaiseksi ihmiseksi, joka kuoli?

V: Koska kolmiyhteinen Jumala on Kaikkivaltias, Jumala voi saada erillisen persoonan itsestään tulemaan kuolevaiseksi ihmiseksi. Kun Jeesus oli maan päällä, se ei tarkoittanut, että taivas olisi ollut tyhjä. Kun Jeesus kuoli ristillä, se ei tarkoittanut, että Isä tai Pyhä Henki olisi koskaan kuollut.

K: Joh. 1:14:ssä, kuinka he näkivät Jeesuksen kirkkauden, kun Jeesus tyhjensi itsensä Fil. 2:6–7:ssä?

V: Jeesuksen kirkkaus ei ole kaksijakoinen tila. Lisäksi Filippiläiskirjeen 2:6–7:ssä sanotaan, että Jeesus tyhjensi itsensä, mutta siinä ei mainita kirkkautta sinänsä. Filippiläiskirjeen 2:9:ssä sanotaan, että Jumala korotti Jeesuksen korkeimpaan asemaan, mikä viittaa Jeesuksen korotettuun, ”kirkastettuun” asemaan, mutta ei mihinkään sisäiseen muutokseen.

K: Kuinka Joh. 1:14:ssä Jumalan luonne saattoi sekoittua, yhdistää tai sijoittua Jeesuksen ihmisluonnon rinnalle?

V: Monet harhaopit ovat vastanneet tähän väärin. Kristus ei ollut Jumala, joka vain näytti ihmiseltä (doketistit), ihminen ja Jumala nimellisesti Kaikkivaltiaan Jumalan sijasta (ebionitit), aave (gnostikot), ihminen, johon Kristus asettui (Paavali Samosatalainen), erillinen/jaettu (nestorialaiset) tai sekoitettu (monofysitit). Maallisesta elämästä ei luultavasti löydy analogiaa, joka todella riittäisi esimerkkinä Jeesuksen Kristuksen jumalallisesta ja inhimillisestä luonteesta. Tässä on kaksi virhettä.

Nestorianismi (kaksi tahtoa): Nestorius opetti, että Jeesuksella oli kaksi erillistä tahtoa: jumalallinen ja inhimillinen. Vaikka Nestorius oli vain erehtynyt, jotkut hänen myöhemmistä seuraajistaan menivät vielä pidemmälle. On melkein kuin Getsemanen puutarhassa Jeesuksen inhimillinen tahto ja jumalallinen tahto olisivat taistelleet toisiaan vastaan, ja jumalallinen tahto olisi voittanut. Noin 200 piispaa tuomitsi Efesoksen kirkolliskokouksessa nestorianismin vuonna 431 jKr.

Monofysitismi (vain yksi luonne): Nestorianismin vastakohtana monofysitismi opetti, että nämä kaksi olivat sulautuneet yhteen ikään kuin pisara ihmisen tahdon hunajaa, joka putoaa jumalallisen tahdon mereen. Monofysitismi voi johtaa joihinkin ikäviin skenaarioihin. Äärimmäisessä muodossaan Jeesus eli elämänsä rauhallisesti, ja kaikki Jeesuksen kamppailut – kiusauksia vastaan 40 päivän aikana, Getsemanen puutarhassa ja ristillä – olivat lähes pelkkää näytelmää. Monofysitismi tuomittiin 250–350 piispan toimesta Kalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451 jKr. Nykyaikana katolinen kirkko ja koptilainen (monofysitistinen) kirkko ovat palauttaneet keskinäiset suhteensa.

Ortodoksinen (yleinen) kristillinen kanta: Näiden kahden traumaattisen kirkolliskokouksen jälkeen lopulliseksi kannaksi muodostui: ”Jeesus Kristus, Jumalan Logos, joka on tullut ihmiseksi, on yksi persoona kahdessa luonteessa, jotka ovat tässä yhdessä Persoonassa ilman sekaannusta, ilman muutosta, ilman jakautumista ja ilman erottelua.”

Raamattu antaa seuraavia vihjeitä Jeesuksen inhimillisestä ja jumalallisesta luonteesta.

a. Korostettiin, että Jeesus oli Ihmisen Poika: Luuk. 5:24; 6:5; 6:22; 8:31; 22:22,69; Joh. 12:34; Ilm. 1:13

b. Sukututkimus: Luuk. 1:32; Room. 1:3; 9:5; 2. Tim. 2:8; Hebr. 7:14; Matt. 1:1.

c. Fyysinen ruumis: Luuk. 24:39; Joh. 4:2; Hebr. 10:5,10; 1. Joh. 1:1; 1. Tim. 3:16; 2. Joh. 7.

d. Ihminen (ihmisluonteinen) ollessaan maan päällä: Apostolien teot 2:22,23; Filippiläiskirje 2:7,8; Heprealaiskirje 2:14.

e. Yhä ihminen taivaassa: 1. Timoteuksen kirje 2:5; viitataan Heprealaiskirjeen 13:8:ssa.

f. Veljemme: Markus 3:35; Luukas 8:21; Heprealaiskirje 2:11,12,17

g. Kärsi kuten ihmiset: Heprealaiskirje 2:9,18; 5:8; Roomalaiskirje 8:17; 1. Pietarin kirje 1:11; 4:13; 5:1.

h. Kokeutettiin kuten me: Heprealaiskirje 2:18; 4:15; Matteuksen evankeliumi 4:1–10; Markuksen evankeliumi 1:13; Luukkaan evankeliumi 4:1–12.

i. Jeesus oli kaikin puolin ihminen, paitsi että Hän oli synnitön: Heprealaiskirje 2:17.

K: Menettikö Jeesus Joh. 1:14:n mukaan jumaluutensa tullessaan maan päälle, kuten Herbert W. Armstrong väitti?

V: Ei. Jeesus tyhjensi itsensä (Fil. 2:7) ja luopui väliaikaisesti suuresta osasta kunniaansa (Joh. 17:5), mutta Jeesusta palvottiin maan päällä vielä ennen hänen ristiinnaulitsemistaan Jumalana viisaiden miesten (Matt. 2:11–12), opetuslasten (Matt. 14:33) ja sokean miehen (Joh. 9:38) toimesta. Jeesus kutsui itseään Jumalan pyhimmällä nimellä Johanneksen evankeliumissa 8:58.

K: Miten Jeesus oli Joh. 1:15:n mukaan vanhemman sukulaisensa, Johannes Kastajan, edellä?

V: Vaikka Johannes Kastaja syntyi muutama kuukausi ennen Jeesusta, Jeesus oli olemassa taivaassa alusta asti. Jeesus oli myös kunniassa Johannes Kastajaa edellä, sillä Jeesus on Jumalan Poika.

K: Annoiko Mooses Joh. 1:17:ssä lain, vai antoiko Jumala sen?

V: Molemmat. Jumala antoi lain Moosekselle, jotta tämä välittäisi sen kansalle, ja niin Mooses teki. Jumala on kirjoittaja, ja Mooses oli ”postinkantaja”, joka toimitti kirjeen.

K: Joh. 1:18:ssa sanotaan, ettei kukaan ole nähnyt Jumalaa. Miten Jeesus siis voi olla Jumala, kun ihmiset ovat nähneet Jeesuksen?

V: Kun Jeesus tuli maan päälle, kuten Filippiläiskirjeen 2:7 sanoo, Jeesus tyhjensi itsensä suuresta osasta kirkkauttaan. Jeesus rukoili, että Isä palauttaisi hänelle kirkkauden Johanneksen evankeliumin 17:5:ssä.

Kun Mooses oli Jumalan luona, hän peitti kasvonsa verholla (2. Moos. 34:33–35; 2. Kor. 3:13–16). Ihmiset näkivät edelleen Mooseksen, mutta eivät sitä kirkkautta, joka näkyi hänen kasvoillaan sen jälkeen, kun hän oli ollut Jumalan luona. Tämä on esikuva Jeesuksen tulemisesta maan päälle Jumalana verhottuna.

Katso täydentävää vastausta teoksista Hard Sayings of the Bible, s. 492–493, ja When Critics Ask, s. 403–404.

K: Johanneksen evankeliumin 1:18:ssa sanotaan, ettei kukaan ole nähnyt Jumalaa. Miten Jeesus sitten olisi voinut nähdä Jumalan?

V: Jeesus ei ollut ihminen ennen kuin Hänet siitettiin Marian kohdussa; Jeesus on ollut olemassa ikuisuudesta asti. Niinpä, mielenkiintoista kyllä, Johannes Kastaja oli muutaman kuukauden vanhempi kuin Jeesuksen ihmisluonto, mutta Jeesus itse oli paljon vanhempi kuin Johannes Kastaja.

K: Onko Jeesus Joh. 1:18:ssa Jumalan ainoa Poika, vai voimmeko mekin olla Jumalan poikia, kuten Joh. 1:12 sanoo?

V: Me voimme olla Jumalan poikia, mutta Jeesus on Jumalan ainoa Poika. Raamattu esittää meistä kaksi vertauskuvaa: meidät on adoptoitu Jumalan perheeseen, ja meidät on syntynyt uudesti Jumalan perheeseen. Jeesusta ei adoptoitu eikä hän syntynyt uudesti. Jeesus oli Jumalan Poika ikuisuudesta lähtien, ja Jeesus tuli lihaksi ihmisenä ilman biologista isää.

Katso lisätietoja teoksesta When Critics Ask, s. 404.

K: Kuka on Johannes 1:21:ssä (KJV) mainittu Elia?

V: Kyseessä on Elia.

K: Miksi Johannes Kastaja sanoi Joh. 1:21:ssä, ettei hän ollut Elia, vaikka Jeesus sanoi Mt. 11:14:ssä, että hän oli?

V: Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1. Malakian kirjassa 4:5 sanotaan, että Elia tulisi ennen Herran suurta ja peljättävää päivää. Elia itse (ei Johannes Kastaja) ilmestyi kirkastumisen yhteydessä ja on lähes varmasti yksi kahdesta todistajasta Ilmestyskirjan 11:1–12:ssa.

2. Jos Johannes olisi yksinkertaisesti sanonut olevansa Elia, ihmiset olisivat tulkinneet sen niin, että hän oli kirjaimellisesti sama henkilö kuin Elia, ja Johannes olisi puhunut väärin.

3. Johannes olisi voinut selittää, ettei hän ollut kirjaimellisesti Elia, vaan että hän tuli Elian roolissa ja tehtävällä, kuten Jeesus tarkoitti Matteuksen evankeliumin 11:14 kohdassa.

4. Vaikka Johannes tiesi olevansa Messiaan edelläkävijä, hän ei ehkä itse tiennyt olevansa se tuleva Elia, jonka lupaus oli täyttynyt. Siksi Johannes saattoi puhua vain sen perusteella, mitä hän tiesi.

Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 269.

K: Oliko Johannes Kastaja väärässä sanoessaan Joh. 1:21:ssä, ettei hän ollut Elia, kuten harhaoppinen pastori Moon opettaa teoksessaan ”Divine Principle” (viides painos, 1977)?

V: Ensin esitän tässä sen, mitä pastori Moon, jonka väitetään olevan palannut Kristus, sanoo, ja sitten vastauksen.

Pastori Moonin teos ”Divine Principle”, s. 161: ”...Johannes Kastaja, joka oli loukannut Jeesusta. Miten Johannes Kastaja loukkasi häntä? Johannes epäonnistui tehtävässään palvella ja huolehtia Jeesuksesta.”

Vastaväite: 1. Jos Johannes epäonnistui opetustyössään, miksi Jeesus sitten sanoi Matteuksen evankeliumissa 21:32, että ihmisten tuli uskoa Johannes Kastajaan?

2. Johanneksen evankeliumin 10:41–42 osoittaa, että Johannes Kastajan todistus sai monet uskomaan Jeesukseen. Meidän tulisi olla varovaisia tuomitsemasta marttyyria, joka kuoli Jumalan puolesta, epäonnistuneeksi ja Jumalaa loukanneeksi. Jeesuksen sanat, että se, joka on vähäisin taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin [Johannes Kastaja], viittaavat siihen tosiasiaan, että Jeesus ei ollut vielä avannut tietä taivaaseen, ja Johannes Kastaja oli itse asiassa vanhan liiton viimeinen profeetta.

3. Jos Johannes Kastaja todella olisi ollut Elian reinkarnaatio, niin juuri Johannes olisi sen tiennyt paremmin kuin kukaan muu. Silti Johannes Kastaja oli oikeassa sanoessaan, ettei hän ollut kuolleista palannut Elia.

4. Johannes saarnasi kyllä Elian hengessä ja voimassa, mutta Jeesus ei koskaan sanonut, että Johannes ja Elia olisivat olleet sama henkilö.

Johannes Kastaja oli suuri Herran silmissä Luuk. 1:15:ssä, ja Herra tietää tulevaisuuden.

K: Miksi Jumala vaati Joh. 1:29:ssä uhrausta syntiemme anteeksiantamiseksi, kun meidän pitäisi antaa anteeksi toisille vaatimatta muuta kuin katumusta?

V: Me annamme anteeksi veljillemme vaatimatta muuta kuin katumusta, koska meitä vastaan tehty synti on luonteeltaan erilainen kuin Jumalaa vastaan tehty synti.

K: Miten Johannes ei tuntenut Jeesusta Joh. 1:31,33:ssa, kun heidän äitinsä olivat serkkuja?

V: Tässä käytetty kreikkalainen sana oida tarkoittaa täydellistä tietoa. Johannes tarkoitti, että luonnollisesti hän ei voinut tuntea Häntä. Johannes lisäsi heti, että hän kuitenkin tunsi Hänet, koska Jumala oli sen hänelle ilmoittanut.

Teoksessa When Critics Ask (s. 404–405) huomautetaan, että Johannes tunsi Jeesuksen maineeltaan ja ehkä myös henkilökohtaisesti, mutta vasta Pyhän Hengen kautta hän tunsi Jeesuksen jumalallisen ilmestymisen kautta.

K: Kuinka Joh. 1:32–33:ssa Pyhä Henki saattoi olla paikallisesti läsnä ja laskeutua Jeesuksen päälle kyyhkysen muodossa?

V: Se, että Pyhällä Hengellä on jonkin aikaa erityinen paikallinen läsnäolo, ei yleisesti ottaen rajoita Häntä olemasta missä tahansa muualla, missä Hän haluaa. Yksinkertaistettuna vertauskuvana voidaan mainita scifi-televisiosarja nimeltä Doctor Who. Kun eräs hahmo joutui onnettomuuteen aikakoneella, hän oli läsnä kolmessa eri ajassa samanaikaisesti. Jos voimme kuvitella tällaisen tilanteen, miksi Jumalalla ei voisi olla useita paikallisia läsnäoloja tai jopa ääretön määrä paikallisia läsnäoloja?

Katso myös keskustelu Habakuk 3:3:sta.

K: Miksi Jeesus ei Joh. 1:38–39:ssä valittanut, kun häntä kutsuttiin rabbiiksi (Mestariksi), vaikka Jeesus sanoi Matt. 23:7–8:ssa, ettei kenenkään pidä kutsua häntä mestariksi?

V: Jeesuksella, joka on Jumalan Poika, on sellainen auktoriteetti ja kunnia, jota meillä ei ole. Meidän ei myöskään pitäisi kutsua ketään muuta Jumalaksemme, Vapahtajaksemme tai Herramme, ja on asianmukaista kutsua Jeesusta kaikilla näillä nimillä.

K: Joh. 1:39: milloin oli kymmenes tunti?

K: Joh. 1:40: Etsivätkö opetuslapset Johanneksen evankeliumissa ”arvokkaampaa Jeesusta”, kun taas muissa kolmessa evankeliumissa Jeesus etsi ja valitsi opetuslapset, kuten skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 968–969) vihjaa?

V: Ei. Kahdestatoista opetuslapsesta Joh. 1:35–42 mainitsee vain kaksi, jotka jättivät Johanneksen ja seurasivat Jeesusta. Mutta sitten siinä mainitaan, että Jeesus etsi Filippuksen ja että Filippus toi Natanaelin.

K: Kutsuiko Jeesus Joh. 1:42:ssa Simonia ensimmäisen kerran ”Kefasiksi / Pietariksi” tässä vai myöhemmin Kapernaumissa, kuten Matt. 16:18:ssa?

V: Yksinkertainen selitys on, että Jeesus kutsui häntä Pietariksi tässä kohdassa, mutta kertoi hänelle tämän nimen merkityksen Matteuksen evankeliumin 16:18 kohdassa.

K: Joh. 1:51: milloin Natanael näkee enkelit nousevan ja laskeutuvan Jeesuksen luo?

V: Vaikka onkin mahdollista, että Natanael olisi nähnyt unen, on todennäköisempää, että hän näkee tämän taivaassa. Jeesuksen tässä käyttämä kielikuva muistuttaa Jaakobin tikkaita 1. Mooseksen kirjan 28:11–13 kohdassa. Lisätietoja löytyy teoksesta *Hard Sayings of the Bible*, s. 493–494.

Mutta miksi Nathanael istuisi liikkumatta viikunapuun alla? Teoksessa *The Believer’s Bible Commentary*, s. 1472, todetaan, että on todennäköistä, että Nathanael opiskeli Jumalan sanaa tai mietiskeli Jaakobin näkemää tikkaita (tai portaikkoa) koskevaa näkyä.

K: Miksi Jeesus kutsuu itseään Joh. 1:51:ssä toistuvasti Ihmisen Pojaksi?

V: Luultavasti seuraavista syistä

1. Korostaakseen omaa ihmisyyttään

2. Ihmiset pystyivät hyväksymään tämän, riippumatta siitä, tunnistivatko he Hänet Jumalan Pojaksi vai eivät.

3. Jeesus ei ollut vielä paljastanut itseään Jumalan ainoaksi Pojaksi.

K: Millaisia astiat olivat Joh. 2:1:ssä?

V: Vaikka muinaisen Kaanan sijainnista on jonkin verran erimielisyyttä, 1. vuosisadalta jKr. peräisin olevia keramiikkasirpaleita on löydetty kahdesta paikasta: nykyisestä Kaanasta, joka sijaitsee Nasaretin ja Kapernaumin välissä, sekä toisesta paikasta useita mailia pohjoiseen. Keraamiset sirpaleet viittaavat siihen, että astioiden halkaisija oli noin 12–16 tuumaa. Katso Associated Pressin artikkeli ”Experts say they may have found biblical Cana” (Asiantuntijat sanovat löytäneensä mahdollisesti raamatullisen Kaanan) The St. Louis Post Dispatch -lehdessä 22. joulukuuta 2004.

K: Johanneksen evankeliumin 2:3–10:ssä huomaan aina, että Jeesus ei koskaan tee mitään ilman tarkoitusta tai sattumanvaraisesti. Miksi ensimmäinen kirjattu ihme on veden muuttaminen viiniksi häissä? Voisiko sillä olla tekemistä viinin = Hänen verensä, seremoniallisen puhdistautumisen tai uuden avioliittosopimuksen kanssa kaikkien niiden kanssa, jotka uskovat Häneen? Näitä asioita olen pohtinut ja mietin, kuinka kaukana totuudesta olen; en halua mennä Raamatun ulkopuolelle, kuten on nykyään niin suosittua.

V: Esität mielenkiintoisen kysymyksen. Jos Jeesuksen veden muuttaminen viiniksi olisi ollut ihme, joka symboloi Hänen vertaan, kuolemaansa ristillä tai seremoniallista puhdistautumista, kukaan ei tuolloin, Hänen kuolemansa jälkeen tai edes varhaiskirkon kirjoituksissa ymmärtänyt sitä viestiä. Pikemminkin uskon, että tämä ihme tehtiin olosuhteiden vuoksi, mutta siinä voimme nähdä syvemmän ymmärryksen Jumalan luonteesta sekä sovelluksen meille.

Kyseessä oli yksinkertainen inhimillinen tarve: juhla-viini oli loppunut. Kun Maria pyysi Jeesusta hoitamaan asian yliluonnollisesti, Jeesuksen ensimmäinen vastaus oli: ”Minun aikani ei ole vielä tullut.” Toisin sanoen se ei kuulunut Hänen palvelutyöhönsä niin, että Hänen olisi tarvinnut tehdä sitä jotain osoittaakseen. Tarve kuitenkin oli olemassa, ja Häntä pyydettiin tekemään niin, joten Hän poikkesi alkuperäisestä suunnitelmastaan ja teki sen. Samoin kun verenvuotoa sairastava nainen kosketti Jeesuksen vaatekappaletta, se ei kuulunut Jeesuksen kyseisen päivän ”tehtävälistaan”.

Monesti Jumala kohtaa meidät siellä, missä olemme. Surullisena esimerkkinä mainittakoon, että Jumala käski Jesajan kertoa kuningas Hiskialle, että tämän tulisi laittaa asiat järjestykseen, sillä Hiskia oli kuolemassa. Uskollinen kuningas Hiskia katkeroitui siitä niin paljon, että Jumala sääli häntä ja myönsi hänelle vielä 15 vuotta elinaikaa. Noiden viidentoista vuoden aikana syntyi kuitenkin kuningas Manasse, joka oli kenties yksi Juudan pahimmista kuninkaista. Kyse ei ole siitä, ettei Jumala olisi tiennyt, tai että Jumala olisi ailahteleva tai muuttanut mieltään. Pikemminkin monesti se, miten ymmärrämme Jumalan tahdon meitä kohtaan, muuttuu, kun asenteemme muuttuu (parempaan tai huonompaan suuntaan). Kun Abimelek oli Abrahamin vaimon Saaran kanssa, Jumala kertoi Abimelekille unessa, että hän kuolisi – ilman minkäänlaisia ”jos”, ”ja” tai ”mutta” -varauksia. Mutta kun Abimelek sanoi toimineensa tietämättömyydestä, Jumala sanoi tietävänsä sen, ja siksi Hän varoitti Abimelekia. Abimelek palautti Abrahamin vaimon tälle, eikä Abimelek kuollut. Samoin Joona profetoi, että Niinive tuhoutuisi 40 päivän kuluttua. Niiniveläiset kuitenkin katuisivat, eikä Niinive tuhoutunut.

Kun olemme kiireisiä palvelutyössämme, suunnitelmissamme ja elämässämme, ihmiset tulevat usein luoksemme tarpeiden kanssa, jotka ovat tärkeitä – tai joskus eivät ole tärkeitä, mutta he pitävät niitä tärkeinä. Saatamme pitää niitä häiriötekijöinä ja keskeytyksinä, mutta meidänkin on kohdattava ihmiset siellä, missä he ovat. Pallopelin pelaaminen, elokuvissa käyminen tai hetken ”hölmöily” jonkun kanssa ei ehkä tunnu kovin tärkeältä meille siinä, mitä pidämme Jumalan suunnitelmana, ja todellakin, ehkä se ei olekaan. Mutta silti se saattaa olla se ainoa asia, jonka Jumala haluaa meidän tekevän juuri nyt, jos haluamme olla Hänen tahtonsa keskipisteessä.

K: Oliko Joh. 2:3–10:ssä mainittu viini alkoholipitoista?

V: Se ei ollut väkevää alkoholijuomaa, mutta tuon ajan viini sisälsi alkoholia. Jos rypälemehua annetaan seistä purkissa ilman jäähdytystä vuoden ajan, siihen muodostuu alkoholia. Jopa ”uusi viini” oli alkoholipitoista Apostolien tekojen 2:13 kohdassa. Kuten teoksessa Difficulties in the Bible (s. 147–149) kuitenkin huomautetaan, siinä ei sanota, että ihmeellinen viini olisi ollut päihdyttävää.

Vivian Deden kirjoittamassa lastenkirjassa *Jesus’ First Miracle* (Concordia 1990) on erinomainen yhteenveto tästä ihmeestä opittavasta opetuksesta: ”Kun jotain tarvitaan, olipa kyseessä sitten uusi elämä tai viini, Jeesus ratkaisee jokaisen ongelman omalla ajallaan.”

K: Oliko Joh. 2:1–11:ssä kyse Jeesuksen omista häistä, ja menikö Jeesus Luuk. 8:3–4:n perusteella naimisiin yhden tai useamman naisen kanssa, jotka seurasivat opetuslapsia, kuten moniavioiset mormonit ja jotkut muut kultit uskovat?

V: Ei. Ensinnäkin, tässä ovat naiset, joiden tiedämme seuranneen Jeesusta ja opetuslapsia. Luuk. 8:3–4:n mukaan Jeesuksen mukana matkustaneet naiset olivat Maria Magdaleena, Kuzan vaimo Joanna, Susanna ja muut. Muissa kohdissa mainitaan Salome (Mark. 15:40), Jaakobin äiti Maria (Mark. 15:40, Luuk. 24:10) sekä Marian sisar Martta.

Johanneksen evankeliumin 2:2 mukaan Jeesus oli kutsuttu vieraaksi häihin. Sulhasen ei koskaan kutsuta omiin häihinsä.

Ei ole mitään perustetta väittää, että Jeesus olisi koskaan mennyt naimisiin, saanut lapsia tai että hänen lapsensa olisivat syntyneet ilman syntistä luonnetta. Vaikka missään jakeessa ei nimenomaisesti sanota, ettei Jeesus olisi koskaan ollut naimisissa, missään jakeessa ei myöskään sanota, ettei Jeesus olisi lentänyt Marsiin. Hiljaisuuteen perustuva argumentti ei todista yhtä asiaa paremmin kuin toista.

Tässä ovat kaikki muut naisia koskevat kohdat ennen ylösnousemusta:

Joannasta ja Salomesta ei mainita missään muualla.

Marta (yhdessä Marian kanssa) mainitaan vain kolmessa ylösnousemusta edeltävässä kohdassa: illallisella (Luukas 10:38–41), heidän veljensä Lasaruksen parantamisessa (Johannes 11:1–45) ja toisella illallisella Lasaruksen kanssa (Johannes 12:1–8).

Koska muita mainintoja ei ole, ei voisi olla juuri vahvempaa perustetta sille, että Jeesus olisi mennyt naimisiin Marian kanssa kuin sille, että hän olisi mennyt naimisiin tämän sisaren Martan kanssa. Jeesus kuitenkin noudatti Mooseksen lakia, ja yhden miehen avioliitto kahden sisaren kanssa, kun molemmat olivat elossa, oli kielletty 3. Mooseksen kirjan 18:18 mukaan. Tämän opettavat mormonit eivät todennäköisesti ole tietoisia siitä, että he opettavat Jeesuksen tässä tapauksessa rikkonen Vanhan testamentin avioliittolakeja.

Katso lisätietoja teoksesta When Cultists Ask, s. 163.

K: Miksi Jeesus sanoi Joh. 2:4:ssä, ettei hänen hetkensä ollut vielä tullut?

V: Jeesus kertoi äidilleen, että aika ei ollut vielä tullut hänen aloittaa ihmeiden tekemistä. Mutta vaikka hän ei ollut vielä valmis tekemään monia ihmeitä, hän teki tämän ihmeen äitinsä pyynnöstä.

K: Miksi Jeesus kutsui äitiään Joh. 2:4:ssä ”naiseksi” käyttäen samaa sanaa, jolla Hän kutsui prostituoitua ”naiseksi” Joh. 8:10:ssä? (Muslimi Ahmad Deedat toi tämän esille.)

V: Deedat näyttää vihjaavan, että Jeesus suhtautui äitiinsä yhtä epäkunnioittavasti kuin prostituoituun. Tämä on kuitenkin totuuden vastakohta. Jeesus kunnioitti äitiään, ja Hän kunnioitti myös prostituoitua. Vaikka joidenkin onkin vaikea uskoa sitä, Jeesus kunnioitti köyhiä, eksyneitä ja syyllisiä syntisiä, jotka tarvitsivat pelastajaa.

K: Mitä tarkoittaa ”firkin” Joh. 2:6:ssa (KJV)?

V: Tämä King James -version ilmaisu on mittayksikkö. NIV:n ja NET Bible -raamatunkäännösten mukaan ruukut sisälsivät 20–30 gallonaa.

K: Oliko juhlassa maaherra (Joh. 2:8, KJV)?

V: Tämä King James -käännöksen ilmaisu viittaa juhlan juontajaan eli seremoniamestariin.

K: Miten kirkko voisi nykyään tarvita tällaista puhdistusta, kuten Joh. 2:15:ssä mainitaan?

V: On hyvä ja asianmukaista, että evankeliumin palvelijat saavat elantonsa evankeliumista, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 9:13–14 sanoo. Heidän motiivinaan ei kuitenkaan saisi olla rikastuminen. Ne, jotka pitävät kirkkoa ensisijaisesti keinona rikastua, eivät saisi olla kirkon johtajia, eikä heitä tulisi seurata kirkon johtajina. Yhtäältä syy on pahoilla seurakunnan johtajilla. Toisaalta syy on niillä seurakunnan jäsenillä, jotka jatkavat näiden johtajien seuraamista senkin jälkeen, kun he ovat tulleet tietoisiksi siitä, mitä on tapahtumassa.

K: Mitkä ovat Joh. 2:17:n mukaan tapoja, joilla kristityt menettävät kunnioituksensa Jumalaa kohtaan, ja miten he voivat saada sen takaisin?

V: Yksi ihmisluonnon yleinen huono piirre on se, että ”tuttuus synnyttää halveksuntaa”. Toisin sanoen ihmisillä on taipumus olla kiittämättömiä ja pitää hyviä asioita itsestäänselvyytenä, jos he kokevat niitä jatkuvasti. Meille on itse asiassa annettu etuoikeus esittää pyyntöjä kaikkivaltiaalle maailmankaikkeuden Herralle. Vaikka Jumala on täydellinen, Hän suostui tulemaan maan päälle ja kuolemaan meidän syntiemme vuoksi. Jotta voisit säilyttää kunnioituksesi Jumalaa kohtaan, vietä aikaa rukouksessa Hänen kanssaan, lue Hänen sanaansa ja kokoontu yhteyteen muiden uskovien kanssa, joilla on myös kunnioitusta Jumalaa kohtaan.

K: Miksi Joh. 2:20:ssa sanotaan, että temppelin rakentaminen kesti 46 vuotta, vaikka se ei pitänyt paikkaansa?

V: Ensin kaksi asiaa, jotka eivät ole vastaus, ja sitten vastaus.

Ei ole vastaus: Toisen temppelin rakentaminen aloitettiin, kun juutalaiset palasivat kotiin vuonna 538 eKr., mutta sen rakentaminen ei kestänyt 46 vuotta, vaikka rakentaminen ei ollutkaan jatkuvaa. Se valmistui 12. maaliskuuta 516 eKr. Esran kirjan 6:15 mukaan. Katso myös Haggain kirja 1:14–2:3. Se olisi 23 vuotta, ei 46.

Ei vastaus: Raamattu ei sano, että temppelin rakentaminen kesti 46 vuotta, vaan ainoastaan, että juutalaiset sanoivat sen kestäneen 46 vuotta. Juutalaiset saattoivat olla väärässä, ja Raamattu saattoi yksinkertaisesti kirjata ylös sen, mitä he sanoivat. Vaikka tämä voisi mahdollisesti olla totta, on olemassa paljon yksinkertaisempi selitys: juutalaiset olivat oikeassa.

Vastaus: Kuningas Herodes Suuri aloitti temppelin kunnostustyöt vuonna 19 eKr., ja se valmistui vasta vuonna 63 jKr. Vuosi 19 eKr. plus 46 vuotta – kun otetaan huomioon, että vuosi 1 eKr. – 1 jKr. on yksi vuosi – olisi noin vuonna 27 jKr., kuten Asimovin Raamatun opas (s. 449 977) kertoo.

K: Miksi luulet, että Jeesus edes mainitsi temppelin Joh. 2:20:ssa?

V: Juutalaiset pyysivät Jeesukselta ihmeellistä merkkiä. Jeesus olisi voinut sanoa, ettei aio antaa heille merkkiä, tai Jeesus olisi voinut viitata juuri tekemäänsä veden muuttamiseen viiniksi -ihmeeseen. Jeesus olisi voinut viitata myös tulevaan merkkiin.

Jeesus olisi voinut mainita suoraan kaikkien merkkien suurimman: että Jeesus nousisi kuolleista. Sen sijaan Jeesus viittasi epäsuorasti ylösnousemukseensa sanomalla: ”Tuhoa tämä temppeli…”. Lopuksi Jeesus olisi voinut viitata ylösnousemukseensa epäsuorasti kuten teki, mutta käyttämällä temppelin sijaan toista vertauskuvaa.

Monille juutalaisille temppeli oli kaikkein tärkein asia, ei Jumala. Lisäksi he eivät luultavasti itse edes tajunneet sitä. Jeesus oli paljon tärkeämpi kuin Jerusalemin temppeli, joten he luultavasti suhtautuivat Jeesuksen vastaukseen kielteisemmin kuin jos Hän olisi käyttänyt vain jotakin muuta vertauskuvaa.

Jeesus otti heihin yhteyttä aiheesta, jota he pitivät tärkeimpänä. Jeesus sanoi, että tämä ei ole normaalia; tämän on muututtava. Joskus voimme keskittyä niin paljon johonkin tärkeään asiaan, että kadotamme täysin näkyvistä ne asiat, jotka ovat kaikkein tärkeimpiä. Kuten eräs pastori sanoi: älä anna hyvien tekojen estää sinua tekemästä parhaita asioita.

K: Puhdistiko Jeesus temppelin Markuksen evankeliumin 11. luvussa kuvatulla viimeisellä viikolla vai Johanneksen evankeliumin 2. luvussa kuvatun palvelutyönsä alussa?

V: Puhdistuksia oli kaksi; Jeesus ei todellakaan olisi puhdistanut temppeliä vain kerran ja sitten, kun Hän palasi kolme vuotta myöhemmin, kulkenut ohi hiljaisuudessa. Ensimmäiseen kertaan liittyi ihmeitä ja merkkejä, joten Jeesusta olisi ollut vaikea pidättää herättämättä kansan huomiota. Edes toisella kerralla viranomaiset eivät olisi pidättäneet Jeesusta – elleivät he olisi löytäneet Häntä erillään väkijoukosta, esimerkiksi yöllä.

Katso John Warwick Montgomeryn lähes sama vastaus artikkelista ”Chronological Contradictions in the Gospels?” osoitteessa www.Christian NewsMo.com, s. 20–21.

K: Miten Joh. 2:1–12 eroaa Joh. 2:13–3:21:stä Joh. 3:ssa?

V: Galileassa Jeesus tapasi ihmisiä, jotka halusivat uskoa ja uskoivatkin. Jerusalemissa Jeesus tapasi rahanvaihtajia, jotka eivät halunneet uskoa. Sitten Jeesus tapasi Nikodemuksen, joka halusi uskoa mutta ei vielä kyennyt ymmärtämään. Galileassa, missä ihmiset uskoivat, Jeesus säilytti heidän hääseremoniansa ja muutti heidän toimintatapansa. Jerusalemissa Jeesus aiheutti häiriötä sekä temppelin talouteen että rabbien opetuksiin.

Katso lisätietoja teoksesta Evangelical Commentary on the Bible, s. 850–851.

K: Mitä Nikodemukselle tapahtui Joh. 3:1–21:ssä?

V: Myöhemmin Joh. 7:50–51 kertoo, että Nikodemos moitti sanhedrinia siitä, että se tuomitsi Jeesuksen kuulematta häntä ensin. Tämä osoittaa sekä sen, että Nikodemos kuului tähän 70 miehen eliittielimeen, että hän tuki edelleen Jeesusta. Joh. 19:39 kertoo, että Jeesuksen kuoleman jälkeen Nikodemos auttoi Arimatialaisen Joosefia laskemaan Jeesuksen ruumiin hautaansa. Nikään ennen kirjoitetussa kirkkohistoriassa Tatianuksen Diatessaron, Tertullianus ja Origenes mainitsevat kaikki Nikodemuksen, mutta he eivät lisää mitään muuta kuin mitä evankeliumeissa on. Nikään jälkeen sekä Athanasius että Johannes Krysostomos käsittelevät Nikodemusta, mutta he eivät lisää mitään evankeliumien sisältöä laajempaa. Nikodemus saattoi olla jo iäkäs mies tavatessaan Jeesuksen.

K: Joh. 3:1–18:ssa Nikodemos tuli Jeesuksen luo yöllä; joko siksi, että hän pelkäsi tulla nähdyksi päivällä, tai sitten hänellä ei ollut muuta aikaa. Millä tavoin me olemme liian kiireisiä tai liian pelokkaita tulemaan Jeesuksen luo silloin, kun meidän pitäisi?

V: Useimmat kristityt tulkitsevat Nikodemuksen yöllisen vierailun johtuneen siitä, että arvostettuna rabbina hän ei halunnut tulla nähdyksi Jeesuksen luona. Jotkut ovat esittäneet, että syy saattoi olla toinen: Nikodemus oli päivällä liian kiireinen. Muistakaa, että rabbi oli kyllä kunniakas asema, mutta palkaton; siksi rabbeilla oli myös tavallisia töitä. Mutta joka tapauksessa Nikodemos ei tullut tavalliseen aikaan. Joskus mekään emme halua tulla Jeesuksen luo tai tehdä Hänen tahtoaan tavalliseen aikaan, koska olemme liian kiireisiä tai liian peloissamme. Mutta ainakin Nikodemos tuli kuitenkin. Ja jos joku tulee seuraamaan Kristusta myöhään tai pelokkaasti, hän ainakin tulee.

Matteuksen evankeliumissa 21:28–32 Jeesus kertoi vertauksen isästä, joka käski kahta poikaansa työskentelemään pellolla. Ensimmäinen sanoi ei, mutta teki sen sitten kuitenkin. Toinen sanoi kyllä, mutta ei mennyt. Jeesus sanoi, että ensimmäinen teki isänsä tahdon. Tottelevaisuus on parasta, jos se on välitöntä, iloista ja täydellistä, mutta jopa viivästynyt tottelevaisuus on silti parempi kuin tottelemattomuus.

Samoin me olemme ehkä sanoneet Jumalalle elämässämme: ”Minulla on liian kiire”, ”Minua pelottaa liikaa” tai yksinkertaisesti ”ei”. Se on surullista, etkä ehkä koskaan tule tietämään, mistä olet jäänyt paitsi. Mutta ei ole liian myöhäistä. Kuten ensimmäinen poika Matteuksen evankeliumin luvussa 21:28–32, voit yhä sanoa ”kyllä” nyt ja mennä. Jumala hyväksyy edelleen tottelevaisuutesi huolimatta menneestä epäröinnistäsi tai tottelemattomuudestasi.

K: Tarkoittaako kreikankielinen teksti Johanneksen evankeliumin 3:3:ssa ”uudestisyntynyt” vai ”ylhäältä syntynyt”?

V: Kreikkalainen sana anothen voi tarkoittaa molempia, kuten teoksissa The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 281, ja Hard Sayings of the Bible, s. 495, todetaan.

K: Joh. 3:1–21:ssä Bart Ehrman mainitsee, että keskustelussaan Nikodemuksen kanssa Jeesus käyttää kreikkalaista kaksimielisyyttä (sanaleikkiä): ”ylhäältä” ja ”toisen kerran” olisivat aramean kielessä eri asioita. Ehrman ei usko, että Jeesus osasi puhua kreikkaa.

V: Ehrman on amerikkalainen, ja amerikkalaisilla on yleensä vähemmän kaksikielisiä kuin eurooppalaisilla ja muissa kulttuureissa. Nasaret, jossa Jeesus kasvoi, sijaitsi vain 15–20 mailin päässä ei-juutalaisista, kreikkaa puhuvista ihmisistä lännessä, pohjoisessa tai idässä. Galilean kolikoissa oli tyypillisesti kreikkalaista tekstiä. Galilean itäpuolella sijaitsi alue, jota kutsuttiin ”Dekapoliksi”, mikä on kreikaksi ”kymmenen kaupunkia”.

Apostolien teoissa 9:36 Tabithaa (hepreaa) kutsuttiin myös nimellä Dorcas (kreikkaa), jotka molemmat tarkoittavat gasellia.

Nicodemus on johdettu sanoista nike ja demos. Tämä ei tarkoita urheilukenkiä käyttävää ei-republikaanista äänestäjää! Se on pikemminkin kreikkalainen nimi, joka tarkoittaa ”kansan voittajaa”. Oletetaanpa nyt keskustelun vuoksi, että joku, jolla on perinteinen kreikkalainen nimi ja joka keskustelee jonkun kanssa pienestä alueesta, jota kolmelta puolelta ympäröivät kreikkaa puhuvat ihmiset, päättäisi keskustella arameaksi, hepreaksi tai jop in mukaan jollain muulla kielellä kuin kreikalla. Oletetaanpa nyt, että vaikka molemmilla olisi kreikan kielen taito, luuletko todella, ettei ole mitään mahdollisuutta, että he sanoisivat yhdenkin lauseen tai sanan tuolla kielellä?

Toisaalta, vaikka alkuperäinen merkitys olisi aramean kielessä ”uudestisyntynyt” eikä kaksimerkityksinen ilmaisu ”ylhäältä syntynyt”, kohta olisi silti täysin järkeenkäypä, vaikka kaksimerkityksisyyttä ei olisikaan.

K: Opettiko Jeesus Joh. 3:3:ssa reinkarnaatiota, kun Hän mainitsi uudestisyntymisen?

V: Ei. Hän opetti ”toista” syntymää, ei satoja tai tuhansia peräkkäisiä syntymiä. Jeesus opetti Hengen kautta tapahtuvaa syntymää, ei fyysistä syntymää. Reinkarnaatio olisi ristiriidassa Heprealaiskirjeen 9:25–28:n kanssa, jossa sanotaan, että ihminen kuolee vain kerran, eikä se olisi järkevää niiden ihmisten kannalta, jotka lähetetään taivaaseen tai helvettiin yhden kuolemansa jälkeen. Katso laajempi keskustelu Heprealaiskirjeen 9:25–28:sta teoksista When Critics Ask, s. 405–406, ja When Cultists Ask, s. 163–164, jos haluat lisätietoja.

K: Syntyvätkö Joh. 3:5:n mukaan vain pieni ”voiteluinen luokka”, 144 000 henkeä, uudesti ja elävätkö he ikuisesti taivaassa, kuten Jehovan todistajat opettavat (Vartiotorni-lehti, 15. helmikuuta 1986, s. 14)?

V: Ei. Ensin kerron, mitä Jehovan todistajat opettavat, ja sitten selitän, miksi osa heidän opetuksestaan on niin vaarallista.

Jehovan todistajat opettavat, että ne Jehovan todistajat, jotka eivät kuulu 144 000:een, elävät ikuisesti, mutta maanpäällisessä paratiisissa, eivät taivaassa.

Roomalaiskirjeen 8:9 sanoo kuitenkin: ”Teitä ei kuitenkaan hallitse syntinen luonto, vaan Henki, jos Jumalan Henki asuu teissä. Ja jos jollakin ei ole Kristuksen Henkeä, hän ei kuulu Kristukselle. Mutta jos Kristus on teissä, ruumiinne on kuollut synnin tähden, mutta henkenne on elossa vanhurskauden tähden.” (NIV). Joten jos Kristus ei ole teissä, ette kuulu Kristukselle. 1. Johanneksen kirjeen 5:12 ja 1. Pietarin kirjeen 1:23 sisältävät samanlaista opetusta.

Katso lisätietoja teoksesta When Cultists Ask, s. 164–165.

K: Voisitko selittää Joh. 3:3–21:n kohdalla eron sanojen ”luoda” ja ”luoda uudelleen”, ”syntyä” ja ”syntyä uudesti” sekä ”tehdä” ja ”tehdä uudeksi” välillä?

V: Etuliite ”uudelleen” tarkoittaa yksinkertaisesti ”uudestaan”. Kysymyksessäsi on kolme näkökohtaa.

Menneisyys: Meidät kaikki, sekä uskovat että epäuskovat, on luotu Jumalan kuvaksi. Kaikki olemassa oleva on luotu Jumalan Isän toimesta Jeesuksen Kristuksen kautta. Ei ole mitään eikä ketään, jota ei olisi luotu, paitsi että Isä, Poika ja Pyhä Henki eivät ole koskaan olleet luotuja, vaan ovat aina olleet olemassa kolminaisuutena.

Nykyhetki: Mutta meidät luotiin langenneiksi, syntisellä luonteella varustettuina ja Jumalan lunastuksen ulkopuolelle. Meidän on oltava ”uudelleenluotuja” tai ”uudestisyntyneitä”, ei äitimme kohdusta, vaan Pyhän Hengen kautta tapahtuvan hengellisen uudestisyntymisen kautta (Joh. 3:3–21). Tämä tapahtuu, kun uskomme Jeesukseen.

Tulevaisuus: Kun ihmiskunta lankesi ja menetti hallintavallan maan päällä, myös luomakunta joutui turmeltumisen alaiseksi (Room. 8:20–21). Jumala puhdistaa kaiken tulella (2. Piet. 3:10) ja luo uudet taivaat ja uuden maan (Ilm. 21).

K: Mitä Joh. 3:3–8:ssa tarkoitetaan uudestisyntymisellä?

V: Billy Graham kirjoitti tästä aiheesta kokonaisen kirjan, jonka nimi on How to Be Born Again. Yhden lauseen tiivistettynä ”uudestisyntyminen” on se, mitä Jumala tekee sinulle Pyhän Hengen kautta, kun uskot Häneen. Tämä tarkoittaa

1. Usko ainoaan, todelliseen Jumalaan, siihen, että Hän on kaiken Luoja, ja tunnusta Hänen valtaoikeutensa sinun suhteesi. Usko, että Hän on ilmoittanut totuutensa meille Sanassaan, Raamatussa.

2. Tunnustat, että olet erossa Jumalasta synnin takia ja että olet voimaton sovittamaan itsesi Hänen kanssaan. Ongelma ei ole pelkästään niissä ulkoisissa teoissa, joita olemme tehneet tai jättäneet tekemättä, vaan myös siinä, keitä olemme sisimmässämme.

3. Luota todelliseen Kristukseen. Kun meidän kaltaisten syntisten oli mahdotonta päästä Jumalan luo, Jumala teki sen mahdolliseksi lähettämällä Jeesuksen Kristuksen tulemaan maan päälle lihaksi, syntyneenä Neitsyt Marialta, elämään synnitöntä elämää. Hän kuoli ristillä, ja Hänen ruumiinsa ja verensä olivat sovitusuhri meidän syntiemme puolesta. Hän nousi ruumiillisesti kuolleista kolmantena päivänä ja nousi taivaaseen.

4. Käänny Jumalan puoleen. Kaikki, jotka huutavat Herraa, pelastuvat, ja jos kadut syntejäsi ja pyydät Jeesusta elämäsi Herraksi ja Vapahtajaksi, sinä pelastut. Hän antaa sinulle uuden elämän ja aloittaa prosessin, jonka kautta sinusta tulee yhä enemmän Kristuksen kaltainen. Kuolemasi jälkeen pääset taivaaseen ja olet ikuisesti Jumalan luona.

K: Onko Joh. 3:5:n mukaan mahdotonta päästä taivaaseen, ellei ihmisellä ole Pyhää Henkeä?

V: Ei, Jeesus ei itse asiassa sanonut niin. Jeesus sanoi, että ellei ihminen synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä Jumalan valtakuntaan.

Jumalan valtakunta ja taivas eivät ole sama asia. Taivas on paikka, jonne uskovat menevät kuollessaan. Wycliffe Bible Dictionary -teoksessa (s. 991) todetaan, että monet opettavat, että Jumalan valtakunta viittaa Kristuksen hengelliseen hallintaan pelastettujen sydämissä. International Dictionary of the Bible -teoksessa (s. 568) todetaan, että yleisesti ottaen sana ”valtakunta” voi tarkoittaa a) aluetta, jota kuningas hallitsee, b) kansaa, jota kuningas hallitsee, tai c) itse hallitsemista. New International Bible Dictionary (1962, IVP) toteaa, että Jumalan valtakunnalla on sekä nykyisiä että tulevia ulottuvuuksia. On siis selvää, että Jumalan valtakunta on laajempi käsite kuin taivas, sillä se sisältää nykyisiä maallisia ulottuvuuksia. Taivas voi puolestaan olla laajempi käsite kuin Jumalan valtakunta, sillä on mahdollista, että pikkulapset ja muut eivät liity Jumalan valtakuntaan ennen kuin pääsevät taivaaseen.

Vauvoilla ei ole Pyhää Henkeä, mutta yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, ettei Raamatussa sanota missään, etteivätkö he voisi päästä taivaaseen.

Useimmilla Vanhan testamentin uskovilla ei ollut Pyhää Henkeä, mutta heitä ei kuitenkaan suljettu pysyvästi pois taivaasta.

Kummankaan ryhmän ei voida sanoa eläneen maan päällä osana Jumalan valtakuntaa (jossa Kristus hallitsee), mutta he voivat silti olla taivaassa.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Pyhä Henki on välttämätön, jotta joku maan päällä voisi olla osa Jumalan valtakuntaa. ”Jumalan kädet eivät kuitenkaan ole sidotut” Vanhan testamentin pyhien, pikkulasten, vakavasti kehitysvammaisten ja niiden osalta, joilla ei ole mahdollisuutta kuulla evankeliumia.

K: Joh. 3:5:ssä, hyvin lyhyesti sanottuna, mitä vesi tässä tarkoittaa?

V: Vastauksessa on viisi huomioitavaa seikkaa.

1. Kreikankielinen ilmaisu voi tarkoittaa ”vettä ja Henkeä” tai ”vettä, jopa Henkeä”. Näin ollen tämä voisi tarkoittaa ”vettä, joka symboloi Henkeä”. Alandin ym. kreikankielisessä Uudessa testamentissa (3. painos 1975) sanotaan, että kai tarkoittaa ”ja, myös, mutta, jopa; toisin sanoen, nimittäin”; myös Kenneth S. Wuestin laajennetussa käännöksessä käytetään sanaa ”jopa”.

2. Jotkut, Augustinus etunenässä, ovat ajatelleet, että kyseessä on fyysisen syntymän yhteydessä oleva vesi. Jeesus näyttää kuitenkin puhuvan vain yhdestä syntymästä, ei kahdesta, eikä tätä vertauskuvaa esiinny muualla Raamatussa eikä tuon ajan juutalaisessa kulttuurissa. Emme tunne yhtään varhaista kreikankielistä kristittyä, joka olisi ymmärtänyt tämän jakeen tällä tavalla.

3. Toiset sanovat, että ”vesi” tarkoittaa Jumalan sanaa (perustuen pääasiassa Efesolaiskirjeen 5:26:een). Tämän näkemyksen ainoa ansio on se, että se välttää ongelmat, jotka liittyvät väitteeseen, että vesikaste on välttämätön. Tarkoittaako tämä, että Nikodemos ja fariseukset olivat puoliksi uudestisyntyneitä, koska he tunsivat Jumalan sanan Vanhassa testamentissa? – Ei tietenkään. Tämä tulkinta avaa myös oven virheelle, jota kutsutaan ultradispensationalismiksi, eli käsitykselle, että vesikastetta ei pitäisi harjoittaa nykyään. Lisäksi ei tiedetä yhtään kreikankielistä kristittyä, joka olisi ymmärtänyt Johanneksen evankeliumin 3:5 tällä tavalla, ja tämä edellyttäisi, että Jeesus olisi nuhdellut Nikodemia siitä, ettei tämä ymmärtänyt Uutta testamenttia, jota ei ollut vielä kirjoitettu.

4. Soveltaminen kasteeseen on se, mitä varhaiskirkon kirjoittajat opettivat yksimielisesti, vaikka täydentäviä merkityksiä ei suljettu pois. Temppelissä oli lukuisia pesualtaita, jotta ihmiset voisivat noudattaa Vanhan testamentin pesusääntöjä. Oliko Johannes Kastajan voimakas toiminta merkityksetöntä? – Vain joidenkin fariseusten suljetuissa mielissä. Oli odotettavissa, että Jeesus nuhtelisi opettajaa Nikodemia siitä, ettei tämä ymmärtänyt katumusta, puhdistautumisen tarvetta ja vaadittua sisäistä puhdistautumista, joita kaste edustaa, ennen kuin ihminen voidaan hyväksyä osaksi Jumalan valtakuntaa.

5. Jumalan valtakunta ei ole taivas, koska se käsittää sen, mihin uskovat voivat kuulua jo eläessään maan päällä. Vesikaste on tärkeä osa liittymistä Jumalan kirkkoon maan päällä nykyään. Vauvojen, Vanhan testamentin pyhien, vakavasti kehitysvammaisten ja mahdollisesti muidenkin tulisi kuitenkin olla iloisia siitä, että juuri Jumala lähettää ihmiset taivaaseen, ei kastevesi.

K: Mitä vesi tässä Joh. 3:5:ssä tarkoittaa?

V: Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että henki on Pyhä Henki, joka liittyy uudestisyntymiseen, mutta aidot kristityt ovat eri mieltä vedestä. Seuraavassa luetellaan joitakin tosiasioita, jotka auttavat määrittämään oikean tulkinnan, sekä erilaisia näkemyksiä vedestä, niiden hyvät ja huonot puolet sekä kuka näitä näkemyksiä edustaa.

Asiaankuuluvat seikat:

Kreikankielinen teksti viittaa vain yhteen syntymään, vedestä ja hengestä, ei kahteen. Kreikankielinen sana ”ja”, kai, voi tarkoittaa ”ja” tai ”jopa/nimittäin”. Wuestin teoksessa The New Testament: An Expanded Translation sanotaan: ”joka ei ole syntynyt vedestä lähteenä, jopa Hengestä lähteenä, ei voi päästä Jumalan valtakuntaan.”

Juutalaiset eivät käyttäneet veden vertauskuvaa fyysisestä syntymästä ennen kuin vuosisatoja Jeesuksen jälkeen.

Jerusalemissa, jossa he puhuivat, temppelissä oli monia rituaalipesupaikkoja, joita kutsuttiin mikvoiksi.

Johannes Kastaja aiheutti tuolloin melkoista kohua saarnatessaan katumuksen kasteesta.

Kaste oli olemassa jo ennen Johannes Kastajaa, sillä juutalaisuuteen kääntyneet kastettiin. Siten kaste merkitsi katumusta, puhdistautumista ja kääntymystä. Wycliffe Bible Dictionaryn (s. 441) mukaan myös Qumranin juutalainen lahko harjoitti upotuskastetta.

Nikodemos tunsi jo tuolloin koko Jumalan sanan, sillä Uutta testamenttia ei ollut vielä kirjoitettu.

Kaikkien fariseusten tulisi mikvojen näkemisen yhteydessä tulla mieleen Vanhan testamentin lukuisat rituaalipesua koskevat käskyt sekä puhdistava vesi, josta puhutaan Hesekielin kirjassa 36:25–27.

Kaikki varhaiskirkon kirjoitukset, joissa mainitaan Johanneksen evankeliumin 3:5 ja jotka ovat peräisin noin vuoteen 400 jKr. asti, tulkitsevat yksimielisesti, että Johanneksen evankeliumin 3:5 viittaa kasteella tapahtuvaan pesemiseen.

Tituksen kirjeen 3:5 sanamuoto on hyvin samankaltainen kuin Johanneksen evankeliumin 3:5:ssä, jossa sanotaan ”uudestisyntymisen pesu ja Pyhän Hengen uudistaminen”.

Jeesus viittaa tässä Jumalan valtakuntaan, ei taivaaseen tai pelastukseen. Katso edellinen kysymys, jossa tätä käsitellään.

ERILAISIA VASTAUKSIA:

1. Fyysinen syntymä.

Aivan kuten äidin kohdun sikiövesi liittyy syntymään, Pyhä Henki liittyy toiseen syntymään. Nikodemos kysyi, voiko ihminen syntyä toisen kerran äitinsä kohdussa, ja Jeesus käytti tätä tautologiaa ohjataakseen Nikodemoksen ajatukset ensimmäisen syntymän äidin vedestä toisen syntymän hengelliseen/kasteveteen.

Juutalaiset eivät kuitenkaan käyttäneet vettä syntymän vertauskuvana ainakaan ennen kuin vuosisatoja Jeesuksen jälkeen. Lisäksi tämä olisi tautologia; eikä ole erityisen hyödyllistä opettaa ihmiselle, että hänen on syntyttävä ihmiseksi.

Myös kreikan kielioppi viittaa siihen, että vesi ja henki eivät ole kaksi erillistä asiaa vaan yksi, kuten New Geneva Study Bible -teoksessa (s. 1665) ja Hard Sayings of the Bible -teoksessa (s. 495) todetaan.

Kreikan kieliopista ei kuitenkaan pidä tehdä liian suuria johtopäätöksiä, sillä Jeesus puhui Nikodemukselle todennäköisesti arameaksi tai hepreaksi, ei kreikaksi.

Tätä näkemystä, yhdistettynä kasteeseen liittyvään näkemykseen, puolusti ensimmäisenä Hippon Augustinus saarnassaan Johanneksen evankeliumin 2:23–3:5 kohdasta (n. 400 jKr.). (Augustinus puhui latinaa ja totesi teoksessaan Tunnustukset, että hän ei pitänyt kreikasta, mikä esti häntä syventymästä siihen liikaa.) Viittaus fyysiseen syntymään on myös Ron Rhodesin näkemys teoksessa Complete Book of Bible Answers, s. 211, sekä Warren Wiersben näkemys teoksessa Nelson’s Quick Reference (s. 390).

2. Vesi symboloi Jumalan sanaa.

Psalmissa 119:9 mainitaan, että nuori mies voi pitää tiensä puhtaana elämällä Jumalan sanan mukaan (vaikka tässä ei mainita vettä).

Efesolaiskirjeen 5:26 sanoo, että Kristus puhdisti seurakunnan veden pesulla sanan kautta/avulla/kanssa/sisällä.

Johanneksen evankeliumissa 15:3 Jeesus sanoo, että he ovat puhtaita sen sanan kautta, jonka Jeesus on heille puhunut. (Vettä ei kuitenkaan mainita.)

Jaakobin kirjeen 1:18 mukaan me olemme syntyneet sanan kautta. (Vettä ei mainita.)

1. Pietarin kirjeen 1:23 mukaan me olemme uudestisyntyneet, ei katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan sanan kautta. (vedestä ei mainita mitään)

Mutta miten tarkalleen ottaen Jeesus kertoi Nikodemukselle, että tämän oli tarkoitus ”syntyä sanasta”? Muistakaa, että Efesolaiskirje, Johanneksen evankeliumin 15:3 ja 1. Pietarin kirjeen 1:23 eivät olleet merkityksellisiä Nikodemukselle, sillä Uutta testamenttia ei ollut vielä kirjoitettu. Nikodemos tunsi jo kaikki tuolloin olemassa olleet Jumalan pyhät kirjoitukset. Tarkoittaako tämä, että Jeesus sanoi Nikodemokselle, että tämä oli jo puolivälissä, koska Nikodemos tunsi Vanhan testamentin? Ajatus siitä, että Jeesus olisi kehunut Nikodemosia tämän ymmärryksestä, on kaukana tämän jakeen merkityksestä.

Päinvastoin, Jeesus ilmaisi hämmästyksensä siitä, että Nikodemos, Israelin opettaja, ei ymmärtänyt. Toisin kuin saddukeukset, Nikodemosia ja fariseuksia ei koskaan syytetty siitä, etteivät he tuntisi Jumalan sanaa. Kun Jeesus viittasi veteen, hän puhui jostakin, jonka Nikodemos juutalaisena lainopettajana jo tiesi. Mistä Jeesus moitti Nikodemia? Noin 200 vuotta ennen Kristusta fariseusten johdolla juutalaiset olivat luisuneet pyhyyden, rakkauden ja hengellisen suhteen Jumalaan ymmärtämisestä uskonnolliseen lainalaisuuteen. Vanhan testamentin opiskellut olisi pitänyt tietää enemmän rituaalipesuun liittyvästä katumuksesta ja puhdistautumisesta sekä siitä tärkeästä roolista, joka Pyhällä Hengellä olisi, kuten Joel ja muut profeetat olivat sanoneet.

Jos sanaa ”vesi” voidaan tulkita sen kirjaimellisen merkityksen vastaisesti, miksi äärimmäiset dispensationalistit eivät voisi tulkita sanoja ”vesi” ja ”kaste” myös muissa Uuden testamentin kohdissa niiden kirjaimellisen merkityksen vastaisesti? Katso myös seuraava kysymys, jossa käsitellään tätä kappaletta tarkemmin.

Tätä näkemystä puolustavat teos 1001 Bible Questions Answered, s. 225–226, James Boice sekä Believer’s Bible Commentary, s. 1478 (ja s. 1948 Efesolaiskirjeen 5:26 osalta).

3. Ulkoinen puhdistuminen vesikasteella, joka ilmaisee sisäistä katumusta ja puhdistumista

Nikodemos tunsi varmasti veden kasteen puhdistusta kuvaavan vertauskuvan, joka perustui Hesekielin kirjan 36:25–27:ään, Tooraan ja muihin kohtiin. Katso myös näkemykset 3a ja 3b.

Nikodemukselta ei kuitenkaan voinut odottaa, että hän ymmärtäisi täysimääräistä kristillistä kasteita, sillä ainoastaan Vanhan testamentin pesut ja Johanneksen kaste olivat tulleet julki. Jeesus odotti Nikodemuksen jo ymmärtäneen tämän. Siksi väite, että tämä viittaisi ainoastaan kristilliseen kasteeseen, ei voi olla oikea.

Siitä huolimatta, kun Jeesus puhui Johanneksen evankeliumin 6:51–56 kohdassa ennakoiden omaa kuolemaansa ja ehtoollista, hän ei puhunut pelkästään kristillistä kastetta ennakoiden, vaan he olivat jo hyvin tuttuja katumuksen kasteesta Johanneksen ansiosta.

Tätä näkemystä edustaa:

Johannes Krysostomos (392–407 jKr.) Saarna-kokoelma Johanneksen evankeliumista, saarna 25, s. 87–90

Gregorius Nazianzenos (330–391 jKr.) Puhe pyhästä kasteesta, luku 8, s. 362

F.F. Bruce teoksessa Raamatun vaikeat sanonnat, s. 495–496

Jamieson, Fausset, Brown

Harperin Raamatun kommentaari.

3a. Vesi symboloi kasteessa tapahtuvaa uudestisyntymistä.

Varhaiskirkon kirjoittajat kannattivat tätä näkemystä.

Kuitenkin teoksessa *The Bible Knowledge Commentary: New Testament*, s. 281, mainitaan, että tämä tulkinta on ristiriidassa pelastumisen yksin uskon kautta -opissa, kuten Efesolaiskirjeen 2:8–9 ja Johanneksen evankeliumin 3:16 osoittavat.

Tätä näkemystä puolustaa

Justin Martyr (n. 150 jKr.) teoksessaan ”Ensimmäinen puolustuspuhe”, luku 61, s. 183

Irenaeus Lyonilainen (182–188 jKr.) fragmentissa 34, s. 574

Tertullianus (198–220 jKr.) teoksessaan ”Kasteesta”, luku 12

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) teoksessa ”Kirje 71”, luku 1, s. 378

Gregorius Nazianzenos (330–391 jKr.) Puhe pyhästä kasteesta, luku 8, s. 362

Kappadokialainen Basileios (357–379 jKr.) teoksessa ”Hengestä”, 15:35, s. 22

Ambrose Milanolainen (378–381 jKr.) Teoksesta Pyhästä Hengestä, kirja 3, luku 10, kohdat 63–64, s. 144

Apostoliset säädökset (375–380 jKr.) kirja 6, osa 3, luku 15, s. 456 (Tämä oli väärennös, jolla oli varhainen päivämäärä. Se tukee muun muassa myös lapsikastetta.)

3b. Vesikaste on ulkoinen merkki Pyhän Hengen suorittamasta sisäisestä puhdistuksesta.

Useimmat tulkitsijat, jotka kieltävät kohdan 3, tekevät niin pelkästään sen perusteella, että kohta 3a ei ole oikea, tarkastelematta vaihtoehtoa 3b. Johanneksen evankeliumin 3:5 ei millään tavoin osoita ”mekanismia”, jolla vesikaste liittyy Jumalan valtakuntaan, vaan ainoastaan sen, että se liittyy. Vesikasteemme ei pelasta meitä sen enempää kuin katumuksemme, rakkautemme, uskomme tai kuuliaisuutemme Jumalallekaan. Olisi kuitenkin väärin kieltää, etteivätkö kaikki nämä neljä asiaa liittyisi Jumalan valtakuntaan.

Kreikkalainen konjunktio kai on yleinen sana ”ja”, mutta se voi tarkoittaa myös ”jopa/nimittäin”. Vaikka se todennäköisesti tarkoittaa ”vesi ja henki”, se voisi tarkoittaa myös ”vesi, nimittäin henki”.

Kun Johannes Kastaja kehotti kansaa katumaan, kukaan ei kysynyt: ”Mikä on tämä uusi asia, jota te teette ja jota kutsutaan kasteeksi?”. Syy tähän on se, että Jerusalemin temppeli oli täynnä mikvoja, jotka olivat samanlaisia kuin kastealtaat ja joita käytettiin palvojien puhdistautumiseen. Tässä yhteydessä välittömänä kuulijana oli Nikodemos, ja Luukas nuhtelee fariseuksia Luukkaan evankeliumin luvussa 7:29–30 siitä, että he hylkäsivät Jumalan heille tarkoittamat suunnitelmat kieltäytyessään ottamasta Johannesin antamaa kastetta.

Johanneksen evankeliumin 3:5 tulkitseminen tällä tavalla kuulostaa kuitenkin melkein siltä, että kasteesta (olipa kyseessä sitten Johanneksen kaste tai kristillinen kaste) tehtäisiin pelastuksen edellytys.

Johanneksen kaste oli kuitenkin keino etsiä pelastusta, ei jotain, mikä toi pelastuksen. Apostolien teoissa 2:38 Pietari sanoi, että ihmisten oli tehtävä parannus ja otettava kaste, jolloin he saisivat Pyhän Hengen. Heprealaiskirjeen 4:2 mukaan jotkut eivät pelastuneet, koska he eivät jakaneet uskoa (tai yhdistäneet sitä uskoon). Parannus, usko ja kuuliaisuus – mukaan lukien kuuliaisuus vesikasteessa – ovat todisteita siitä, että olemme saaneet pelastuksen, eivätkä ne itse asiassa ole se, mikä meidät pelastaa.

Tätä näkemystä puolustavat:

The Applied New Testament Commentary, s. 368

Matthew Henryn kommentaari toteaa, että ”on todennäköistä, että Kristus viittasi kasteeseen”.

4. Vesi symboloi kääntymystä.

Juutalaisuuteen kääntyneet kävivät läpi kaste-seremonian. Jeesus viittasi siihen, että ihmisen täytyi kääntyä kokiakseen uuden syntymän. Siten Jeesus sanoi ”kääntymyksen ja Hengen kautta”. Tämä näkemys ei sulje pois muiden näkemysten uskomista.

Vaikka juutalaisiksi kääntyneetkin pestiin, yleisempi näky oli kuitenkin se, että juutalaiset pesivät itsensä rituaalisen puhdistautumisen vuoksi. Tämä näkökanta ei ehkä ole niinkään väärä kuin liian kapea tulkinta kohdasta 3.

Tätä näkemystä puolustavat:

IVP Bible Commentary: New Testament (1993), s. 270.

5. Vesi edustaa Johannes Kastajan kastepalvelusta ja Henki Jeesuksen palvelusta.

Kukaan ei tuolloin voinut ajatella ”kasteen” ja ”uusia asioita” samassa lauseessa ajattelematta Johannes Kastajan toimintaa.

Tätä näkemystä puolustaa F.B. Meyer teoksessaan The Gospel of John, s. 64. The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 281, esittää viisi näkemystä, mutta suosittelee vain tätä näkemystä, sillä sillä on ”sekä historiallista paikkansapitävyyttä että teologista hyväksyttävyyttä”. The Life Application Bible esittää erilaisia näkemyksiä, joista yksi on katumus, jota Johannes Kastajan toiminta merkitsi.

6. Vesi on vertauskuva Hengen vuodattamisesta Vanhan testamentin aikoina.

Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumissa 7:38: ”Joka uskoo minuun, sen sydämestä virtaa elävän veden virtoja, kuten Raamattu sanoo. Mutta tämän hän sanoi Pyhästä Hengestä, jonka ne, jotka uskovat häneen, tulisivat saamaan; sillä Pyhää Henkeä ei ollut vielä annettu, koska Jeesus ei ollut vielä kirkastettu.” (NKJV). New Geneva Study Bible -raamatun sivulla 1676 todetaan, että vaikka tämä ei ole tarkka lainaus mistään Vanhan testamentin jakeesta, se voi olla yleinen viittaus sekä Jesajan kirjan 44:3:een että Hesekielin kirjan 36:25–27:ään. Tituksen kirjeen 3:5:n sanamuoto on hyvin samankaltainen kuin Johanneksen evankeliumin 3:5:ssä, jossa sanotaan ”uudestisyntymisen pesu ja Pyhän Hengen uudistaminen”. Vaikka Apostolien teoissa esiintyi joitakin erityistapauksia, normina oli, että kristityt kastettiin kirjaimellisella vedellä ja Pyhällä Hengellä.

Tooraan viitaten vettä käytetään kuitenkin rituaalipesuihin, ei Hengen vuodattamiseen. Lisäksi teoksessa *Believer’s Bible Commentary* (s. 1478) huomautetaan, että jos vesi edustaisi pelkästään Hengen toimintaa, jakeessa lukisi: ”ellei joku ole syntynyt Hengestä ja Hengestä”, mikä olisi tarpeetonta toistoa.

1. Johanneksen kirjeen 5:8 puhuu vedestä, hengestä ja verestä. Koska henki ja veri ovat eri asioita, myös vesi on eri asia.

Tätä näkemystä tukee New Geneva Study Bible, s. 1665.

Companion Bible sanoo, että kyseessä on ”hengellinen vesi” eikä kirjaimellinen vesi. IVP Bible Commentary: New Testament sanoo, että kreikankielinen teksti voidaan kääntää joko ”vesi ja Henki” tai ”vesi, eli Henki”.

PÄÄTELMÄNI:

1. ei ole erityisen vakuuttava. Se on järkeenkäypää vain, jos vähätellään kreikan kielen tarkkuutta ja ajatellaan, että Jeesus kertoi Nikodemukselle, että ihmisen on syntyttävä fyysisesti.

2. Perustuu siihen, että Jeesus moitti Nikodemia siitä, että tämä ymmärsi pyhiä kirjoituksia, joita ei ollut vielä kirjoitettu. Joillekin tämä näkemys on välttämätön, koska he katsovat, että jos ”kaste” tarkoittaa kasteella tapahtuvaa uudestisyntymistä, se ei voi olla kaste.

3a. on raamatunvastainen, sillä Apostolien teot 10 osoittaa, että ihmiset voivat tulla pelastetuiksi ja saada Pyhän Hengen ennen vesikastetta.

3b, 4 ja 5 voidaan kaikki yhdistää toisiinsa. Tämän näkemyksen etuna on tekstin selvä merkitys sekä kreikkaa puhuneen varhaiskirkon yleinen käsitys.

6. ei ole perusteltu, paitsi 3b:n, 4:n ja 5:n toissijaisena seurauksena.

Ehkä meidän pitäisi keskittyä vähemmän siihen, ”mitä tämä merkitsisi minulle”, ja tarkastella sen sijaan, ”mitä tämä merkitsisi Nikodemukselle ja varhaisille kristityille”. Todennäköisin vastaus on yhdistelmä näkemyksistä 3b, 4 ja 5. Vaikka näkemykset 2 ja 6 viittaavat symboliikkaan, Nikodemus ei olisi tunnistanut niitä päämerkitykseksi, eikä kukaan tunnettu kreikankielinen kristitty olisi tunnistanut niitä sellaisiksi.

Teoksessa When Critics Ask, s. 406, käsitellään myös joitakin näkemyksiä sitoutumatta mihinkään tiettyyn.

K: Onko Joh. 3:5:ssä mainittu ”kasteen kautta tapahtuva uudestisyntyminen” totta, eli usko siihen, että vesikaste on välttämätön pelastukselle?

V: Ei. Apostolien tekojen luvussa 10:44–48 mainitut pakanat, jotka olivat täynnä Pyhää Henkeä ja puhuivat kielillä ennen vesikasteensa saamista, eivät todennäköisesti ajatelleet niin. Ilmeisesti Jeesuskaan ei ajatellut niin, kun Hän puhui oikealla puolellaan olleelle varkaalle. Voisi yrittää väittää, että ristillä ollut varas oli ennen Jeesuksen ylösnousemusta, mutta silloin Jeesuksen sanat Nikodemukselle lausuttiin, ja ne olivat totta, myös ennen Jeesuksen ylösnousemusta. Tietenkin kaikki tämä tapahtui ennen Pyhän Hengen laskeutumista helluntaina ja ennen kristillisen kasteen olemassaoloa; Johanneksen kaste ja Vanhan testamentin pesut olivat kaikki, mitä he tunsivat.

Jos kuitenkin jonkin jakeen tulkinta tekee osasta jaetta täysin merkityksettömän, niin kyseinen tulkinta on epäilemättä virheellinen. Mikä siis on Jeesuksen sanojen merkitys tässä yhteydessä?

Vastaus sisältyy Luukkaan evankeliumin 7:29–30:een, jossa sanotaan, että fariseukset ja lainoppineet olivat hylänneet Jumalan heille tarkoittaman suunnitelman. Syynä mainitaan se, että he eivät olleet saaneet Johannesin kasteita. Vesikaste ei ole merkityksetön rituaali eikä pelkkä vapaaehtoinen asia, kuten kuoroharjoitukset, jolla osoitetaan erityistä rakkautta Jumalalle. Jos henkilö, jolla on täysi tieto, hylkää vesikasteen ja sen edustaman totuuden, hän on hylännyt Jumalan. Ellei hän käänny, hän ei pääse taivaaseen.

Katso lisätietoja teoksista 1001 Bible Questions Answered, s. 118–119, When Critics Ask, s. 406, When Cultists Ask, s. 165–166, sekä Complete Book of Bible Answers, s. 210–211.

K: Jos joku uskoisi Joh. 3:5:n perusteella kasteella tapahtuvaan uudestisyntymiseen, olisiko se sielua tuhoava harhaoppi?

V: Ei. Tämä kysymys on tärkeä, ei siksi, että se opettaisi meille totuutta, vaan siksi, että se antaa meille näkökulmaa siihen, minkälaisten virheiden vuoksi meidän tulisi ja ei tulisi erota toisistamme. Koska meidän tulisi ottaa vakavasti Roomalaiskirjeen 15:7 käsky, jonka mukaan meidän tulisi hyväksyä toisemme juuri niin kuin Kristus on hyväksynyt meidät, meidän on tiedettävä, minkälaisia virheitä ihmisillä voi olla ja silti olla aitoja kristittyjä.

Varhaiset campbellilaiset ryhmät opettivat kasteella tapahtuvaa uudestisyntymistä, ja useimmat Kristuksen kirkon ryhmät uskovat kasteella tapahtuvaan syntien anteeksiantoon. Muut protestanttiset kirkkokunnat eivät usko siihen. Katolinen, ortodoksinen ja anglikaaninen kirkko ovat opettaneet eräänlaista kasteella tapahtuvaa uudestisyntymistä, vaikkakin hyvin erilaista kuin Kristuksen kirkossa. Jos kuitenkin luulit, että vain pelastumattomat harhaoppiset voisivat uskoa kasteesta johtuvaan uudestisyntymiseen, sinun ei pitäisi enää kutsua Justin Martyria, Irenaeusta, Tertullianusta, Basiliusta, Gregorius Nazianzenusta, Milanon Ambrosiusta, Augustinusta, Aquitanian Prosperia, Cyprianusta ja luultavasti Athanasiusta kristityiksi. Tässä on, mitä he sanoivat Johanneksen evankeliumin 3:5:stä ja kasteesta.

Justin Martyr, joka kirjoitti noin vuosina 138–165 jKr. teoksessaan Ensimmäinen puolustuspuhe, luku 61, s. 183: ”Sitten me viemme heidät veden ääreen, ja he uudistuvat samalla tavalla kuin me itsekin olemme uudistuneet. Sillä Jumalan, , maailmankaikkeuden Isän ja Herran, sekä meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen nimeen he saavat sitten vesipesun. Sillä myös Kristus sanoi: ’Ellette synny uudesti, ette pääse taivasten valtakuntaan… Ja tämän [rituaalin] syyn olemme oppineet apostoleilta.’”

Irenaeus sanoi fragmentissa 34, s. 574: ”Ei ollut turhaa, että muinoin Naaman, joka kärsi spitaalisuudesta, puhdistui kasteensa yhteydessä, vaan se oli meille merkkinä. Sillä niin kuin olemme synnin leprapotilaita, meidät puhdistetaan pyhän veden ja Herran kutsumisen avulla vanhoista rikkomuksistamme; meidät uudistetaan hengellisesti kuin vastasyntyneet lapset, aivan kuten Herra on julistanut: ’Ellei ihminen synny uudesti vedestä ja Hengestä, hän ei pääse taivasten valtakuntaan.’”

Tertullianus, Teoksesta ”Kasteesta”, luku 12, s. 674–675, ”Kun kuitenkin vahvistetaan [Tertullianuksen näkemyksen mukaan totta oleva] sääntö, että ’ilman kastetta kukaan ei voi saavuttaa pelastusta’ (pääasiassa sen Herran julistuksen perusteella, joka sanoo: ’Jollei kukaan synny vedestä, hänellä ei ole elämää’), herää välittömästi joidenkin keskuudessa tunnollisia, pikemminkin jopa röyhkeitä epäilyjä siitä, ’miten tuon säännön mukaisesti pelastus on saavutettavissa apostoleille, joita – Paavalia lukuun ottamatta – emme löydä kastettuina Herran nimessä? … Ja nyt, siinä määrin kuin pystyn, vastaan niille, jotka väittävät, ’että apostolit olivat kastamattomia’.”

Cyprianus, Kirje 71, luku 1, s. 378: ”…elleivät he saa myös kirkon kasteita. Sillä vasta silloin he voivat lopullisesti tulla täysin pyhitetyiksi ja olla Jumalan poikia, jos he ovat syntyneet jokaisesta sakramentista; sillä on kirjoitettu: ’Ellet synny uudesti vedestä ja Hengestä, et voi päästä Jumalan valtakuntaan’.” (Katso myös kirje 72, luku 22, s. 385)

Gregorius Nazianzenus (330–391 jKr.) teoksessaan Puhe pyhästä kasteesta, luku 8, s. 362: ”Ja koska meidät on luotu kaksiosaisiksi, tarkoitan ruumiiksi ja sieluksi, ja toinen osa on näkyvä, toinen näkymätön, niin myös puhdistautuminen on kaksijakoista, vedellä ja Hengellä; toinen vastaanotetaan näkyvästi ruumiissa, toinen liittyy siihen näkymättömästi ja ruumiista erillään;… Sillä, lyhyesti sanottuna, kasteen voima on ymmärrettävä liitoksi Jumalan kanssa toisen elämän ja puhtaamman elämäntavan puolesta.”

Kappadokian Basilius (357–379 jKr.) Teoksesta ”Hengestä”, luku 15:35, s. 22: ”Tästä seuraa, että vastaus kysymykseemme, miksi vesi liitettiin Henkeen, on selvä: syynä on se, että kasteessa asetettiin kaksi päämäärää; toisaalta synnin ruumiin tuhoaminen, jotta se ei enää koskaan kantaisi kuoleman hedelmää; toisaalta elämämme Hengessä ja pyhyyden hedelmien kantaminen…”

Athanasius, Nikean uskontunnustuksen laatija, arvosti kasteita suuresti, vaikka hän ei kommentoinutkaan nimenomaan Joh. 3:5:tä. En ole vielä onnistunut selvittämään, uskoiko hän kasteella tapahtuvaan uudestisyntymiseen vai ei.

Johannes Krysostomos (392–407 jKr.) ei maininnut kasteesta johtuvaa uudestisyntymistä, mutta viitteeksi tässä on se, mitä hän sanoi saarnassaan Johanneksen evankeliumin 3:5 kohdasta. Johannes Krysostomoksen saarnat Johanneksen evankeliumista, saarna 25, luku 2, osa 14, s. 89. ”Mitä hyötyä vedestä sitten on? Tämänkin kerron teille myöhemmin, kun paljastan teille salatun mysteerin. ... Kasteessa täyttyvät liittomme Jumalan kanssa antamat lupaukset: hautaaminen ja kuolema, ylösnousemus ja elämä; ja nämä tapahtuvat kaikki kerralla.”

Milanon Ambrosius (378–381 jKr.) teoksessaan Pyhästä Hengestä, kirja 3, luku 10.64, s. 144, sanoi Johanneksen evankeliumin 3:5:stä: ”Kuka muu on se, joka on syntynyt Hengestä ja josta on tullut Henki, kuin se, joka on uudistettu mielensä Hengessä? Tämä on todellakin se, joka on uudestisyntynyt vedellä ja Pyhällä Hengellä, sillä me saamme iankaikkisen elämän toivon uudestisyntymisen pesun kautta… Sillä kuka muu on se, joka on kastettu Pyhällä Hengellä, kuin se, joka on uudestisyntynyt vedellä ja Pyhällä Hengellä?”

Ambrosius uskoi myös, että kasteella oli voimaa, sillä pikkulasten osalta kaste avaa heille taivasten valtakunnan (Teoksesta Abrahamista 2:79)

Myös Hippon Augustinus uskoi kasteen tehokkuuteen. Hän uskoi virheelliseen käsitykseen, että kastetut vauvat pääsevät taivaaseen ja kastamattomat vauvat joutuvat helvettiin.

Myös Aquitainen Prosper uskoi samaan virheeseen, että vesikaste poistaa perisynnin sekä valittujen että hylättyjen aiemmat henkilökohtaiset synnit. (Vastaus gallialaisille, kohdat 2 ja 3).

Lopuksi mainittakoon, että päinvastainen virhe, jonka mukaan kristittyjen ei pitäisi harjoittaa vesikastetta, on osa virhettä, jota kutsutaan ”ultra-dispensationalismiksi”. Lisätietoa tästä aiheesta löytyy kolmesta kysymyksestä, jotka liittyvät 1. Korinttolaiskirjeen 1:17:ään.

K: Koska Joh. 3:13 näyttää sanovan, ettei kukaan ole koskaan noussut taivaaseen, entä sitten Elia ja Enoch jne.? Entä kaikki Vanhan testamentin pyhät? Missä he olivat, elleivät taivaassa? (Muslimilainen Ahmad Deedat toi tämän esille.)

V: Vaikka Elia vietiin taivaaseen, kukaan ei noussut omasta voimastaan maasta varsinaiseen taivaaseen, ennen kuin Jeesus teki niin. Tarkastellaan ensin, mitä Raamattu kertoo Eliasta ja Enochista, ja sitten Vanhan testamentin uskovista yleensä.

Elia ja Enoch: 1. Mooseksen kirjan 5:24 mukaan Enoch vaelsi Jumalan kanssa, ja sitten Jumala vei hänet pois. Siinä ei sanota tarkalleen, minne Jumala vei Enochin, vaikka olen varma, että Enoch oli hyvin iloinen päästessään sinne. 2. Kuninkaiden kirjan 2:1,11 mukaan Elia vietiin taivaaseen. Tässä yhteydessä taivasta tarkoittava hepreankielinen sana shameh (Strongin numero 8064) tarkoittaa sekä taivasta että taivaankappaletta. Sitä käytetään esimerkiksi taivaankappaleen merkityksessä 1. Mooseksen kirjan 15:5:ssä; 1. Mooseksen kirjan 26:4:ssä (missä tähdet ovat); 2. Mooseksen kirjan 16:4:ssä; 1. Kuninkaiden kirjan 18:45:ssä (mistä sade tulee). Mutta tiedämme, että Elia lähti tästä maailmasta ollakseen Jumalan luona.

Teoksessa ”The Believer’s Bible Commentary” (s. 1479) mainitaan, että Raamattu ei sano, että Elia ja Enoch nousivat [omalla voimallaan] taivaaseen, vaan että heidät vietiin taivaaseen.

Uskovat ennen Kristusta: Kaikki ihmiset menivät Sheoliin, joka käännetään sanalla ”hauta”. Juutalaiset kuitenkin erottivat kaksi osaa: vankilan ja paratiisin. Kun Jeesus kuoli ristillä, Hän ei sanonut oikealla puolella olleelle varkaalle: ”Tänään olet minun kanssani taivaassa”. Sen sijaan Hän sanoi: ”Tänään olet minun kanssani paratiisissa.” Tämä on sama paikka kuin Abrahamin luona Luukkaan evankeliumin luvussa 16:22–26. Kun Jeesus nousi kuolleista, paratiisi tyhjeni, ja Jeesus vei heidät kaikki taivaaseen mukanaan.

Johtopäätös: Vaikka Mooses ja Vanhan testamentin uskovat olivat paratiisissa ennen Jeesuksen tuloa ja Elia jopa vietiin taivaaseen tulisen vaunun kyydissä, kukaan ei noussut maasta omasta tahdostaan, eikä kukaan ollut noussut varsinaiseen taivaaseen ennen Jeesusta. Katso lisätietoja teoksesta When Critics Ask, s. 407.

K: Vertaa Joh. 3:13:a (“Eikä kukaan ole noussut taivaaseen, paitsi se, joka on tullut alas taivaasta, nimittäin Ihmisen Poika...”) 2. Kun. 2:11:een (“... ja Elia nousi pyörremyrskyn voimalla taivaaseen”). Oliko Jeesus väärässä, koska 2. Kun. 2:11 osoittaa, että Elia nousi taivaaseen aikaisemmin?

V: Jeesuksen taivaaseen nousu erosi perustavanlaatuisesti Elian pyörremyrskystä ja vaunuista kahdella tavalla.

1) Pieni seikka on, että Johanneksen evankeliumin 3:13 kreikkalainen sana (anabebeken, muoto sanasta anabaino) tarkoittaa nousta, kiivetä, kohoaa jne. Jeesus nousi itse, kun taas Elia vietiin pyörremyrskyssä.

2) Vielä tärkeämpää on, että uskovat ennen Kristuksen ylösnousemusta eivät menneet samaan paikkaan, josta Jeesus puhui. Kun Jeesus oli ristillä, Hän ei sanonut, että Hänen oikealla puolellaan ollut varas näkisi Jeesuksen tänään taivaassa; pikemminkin varas olisi tänään Jeesuksen kanssa paratiisissa. Luukkaan evankeliumissa 16. luvussa Jeesus puhui ”Aabrahamin sylistä”, joka on lepopaikka. Efesolaiskirjeen 4:8:ssa, kun Jeesus nousi kuolleista, Hän avasi taivaan portit, jotta Vanhan testamentin pyhät paratiisista menisivät Hänen mukanaan. Kukaan ei päässyt taivaaseen ilman Jeesusta tai ennen Jeesusta.

Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1479.

K: Onko Joh. 3:13 ja Joh. 6:38,42:ssa kuvattu Kristuksen laskeutuminen taivaasta vain hengellinen, symbolinen tosiasia, eikä aineellinen tosiasia, kuten bahá’ít opettavat teoksessa Some Answered Questions, s. 103–105?

V: Ei. ’Abdu’l-Bahá väittää näin, koska Joh. 3:13 ja sitä seuraavissa jakeissa sanotaan: ”…mutta se, joka laskeutui taivaasta, nimittäin Ihmisen Poika, joka on taivaassa”, silloin kun Jeesus oli maan päällä. (s. 103).

Ensinnäkin tämä viimeinen lause on käsikirjoitusvaihtoehto, jota ei esiinny varhaisimmissa käsikirjoituksissa, vaikka se löytyykin myöhemmästä bysanttilaisesta lektionaarista. On outoa perustaa oppi vain yhteen vaihtoehtoon.

Toiseksi Jeesuksen jumalallista luonnetta voidaan edelleen pitää voimassa sekä taivaassa että maan päällä New Geneva Study Biblen (s. 1665) mukaan.

Lopuksi, ja mikä tärkeintä, vaikka hyväksyisikin tämän käsikirjoitusmuunnelman, samassa jakeessa sanotaan, että Jeesus laskeutui taivaasta. On helppo osoittaa Raamatun perusteella, että Jeesus oli olemassa taivaassa ennen inkarnaatiota, ja se, että sama Jeesus ”laskeutui”, on konkreettinen tosiasia.

K: Miten erämaassa ollut pronssikäärme Joh. 3:14:ssä liittyi Jeesukseen?

V: 4. Mooseksen kirjan 21:4–9:ssä Jumala rankaisi israelilaisia heidän synneistään myrkyllisten käärmeiden puremilla. Jumala kuitenkin tarjosi heille keinon parantua. Jumala käski heidän valmistaa pronssisen kuvan, joka muistutti niitä käärmeitä, joiden puremat he olivat saaneet. Kun he katsoivat pronssista käärmettä, he jäivät henkiin.

Jumalan tämän vertauksen esittäminen tuntuu tässä yhteydessä erityisen osuvalta. Me kärsimme syntiemme syyllisyydestä ja seurauksista. Jeesus, joka oli synnitön, otti kantaakseen rangaistuksen syntiemme puolesta. Kun katsomme Jeesukseen, me jäämme eloon.

K: Tarkoittaako kreikankielinen sana ”ikuisuus” (aionion) Joh. 3:15; 10:28; 17:3:ssa vain ”aikakauden loppuun asti”?

V: Vaikka tämän sanan kirjaimellinen merkitys on ”ajan loppuun asti”, se tarkoittaa ikuista, sillä se viittaa myös Jumalan kirkkauteen ja olemukseen. Tämä oli ainoa sana, jota kreikkalaiset pystyivät käyttämään ilmaisemaan ikuisuutta. Katso lisätietoja teoksesta 1001 Bible Questions Answered, s. 162.

K: Rakastaako Jumala Joh. 3:16:ssa ihmisiä, jotka eivät ole pelastuneet, vai vihaako Hän heitä?

V: Jumala rakastaa heitä. Karkea vertaus: kun vauva on kuumeinen, tarttuva ja aikeissa oksentaa päällesi, tulet nauttimaan siitä, että saat pitää söpöä, ihastuttavaa vauvaasi sylissäsi tulevaisuudessa, mutta ehkä et juuri nyt.

Jumala voi sekä vihata syntiä että olla silti myötätuntoinen kaikkia kohtaan. Jumala kuitenkin tietää, että valitut voivat odottaa ikuisuutta Hänen kanssaan, kun taas valitsemattomat eivät voi.

K: Onko Joh. 3:16:ssa ristiriitaista, että Kristuksen kuolema on sekä uhri että kosminen tapahtuma? (Rudolph Bultmann opetti näin.)

V: Ei. Kuvittele hetken, että pienelle muurahaiselle annettaisiin yhtäkkiä ihmisen ruumis, osa ihmisen älykkyydestä, mutta vain vähän ihmisen tietoa. Joko muurahainen ymmärtäisi, että on tilanteita ja asioita, jotka ylittävät sen aiemman ymmärryksen, tai sitten se näkisi ristiriitoja kaikkialla. Esimerkiksi, kuinka kovakuoriainen voisi syödä ihmisen vahingoittamatta häntä? Ja mitä väliä sillä on, että ”kovakuoriainen” on Volkswagenin valmistama? Kuinka hyönteiset voisivat elää tietokoneohjelmistojen sisällä? – ja niin edelleen. Jos sanot, että jokin asia on ristiriita, sinulla on tietysti oltava peruste sille, miksi se on ristiriita. Bultmannille (tai kenelle tahansa muulle epäuskoiselle) on vaikeaa osoittaa, että ne oletukset ja vaatimukset, joita sovellamme nykypäivänä maanpäälliseen arkeen, pätevät ajattomaan, äärettömään Jumalaan, joka täyttää taivaat.

Monilla ihmisillä on epäjumalia, jotka ovat yksinkertaisesti karkeita patsaita. Joillakin nykyaikaisilla ”teologeilla” on hienostuneempi epäjumala, joka elää kokonaan heidän omassa mielessään. Kun ihmiset keksivät rajoituksia Jumalalle sen sijaan, että uskoisivat siihen, mitä Jumala on paljastanut itsestään Raamatussa, epäjumalanpalvonta on osuva kuvaus jumalasta, jota he kuvailevat.

K: Rakastaako Jumala Joh. 3:16:n mukaan jokaista ihmistä maailmassa vai vain niitä, jotka pääsevät taivaaseen?

V: Aitojen kristittyjen mielipiteet tästä asiasta eroavat toisistaan. Mielestäni tähän vastaukseen kuuluu kolme osaa.

Kaikille: Jumalalla on rakkautta ja armoa kaikille, kuten Psalmin 145:9,13 osoittaa. Riippumatta siitä, kuinka paha ja halveksittava ihminen saattaakin olla, Jumala silti pyytää ja kutsuu häntä uskomaan Poikaansa, pyytämään anteeksiantoa ja puhdistusta synneistään sekä elämään yhdessä pyhyydessä Jumalan kanssa taivaassa. Jumalan palvelijoina olemme sanansaattajia, jotka on lähetetty välittämään tämä viesti kaikille.

Valitut: Jumala osoittaa joillekin erityistä rakkautta, jota Hän ei osoittanut toisille. Tämä tapahtuu ennen heidän pelastumistaan. Esimerkkejä ovat Jaakob ja Eesau Roomalaiskirjeen 9:10–12:ssa, valitut ja hylätyt yleisesti Roomalaiskirjeen 9:22–25:ssa sekä Daavidin ja Batseban kaksi poikaa 2. Samuelin kirjan 12:15–25:ssa.

Uskovat?: Rakastaako Jumala kristittyä enemmän sen jälkeen, kun hän on pelastunut, kuin ennen pelastumistaan? Mikään raamatunkohde ei viittaa tähän, eikä siihen, miten tämä liittyisi ajattomaan Jumalaan.

K: Johanneksen evankeliumin 3:16:ssa, koska Jeesus ei ole luotu olento, kuinka Hän voi olla Jumalasta syntynyt? Muslimit kieltävät, että Jeesus olisi Jumalasta syntynyt.

V: ”Syntynyt” ei tarkoita ”luotua”, sillä voimme luoda monia asioita, mutta lapset syntyvät meistä. Monien muslimien uskomuksessa on pieni samankaltaisuus siinä, että Koraani on peräisin Allahilta ilman, että Allah olisi sen luonut. Ennen aikojen alkua Jeesus, jota kutsutaan myös Jumalan Sanaksi, tuli Jumala Isältä. Niinpä eri tavoin sekä kristityt että monet [muut kuin mu'tazililaiset] muslimit sanovat, että Jumalan Sana tuli Jumalalta, mutta oli luomaton. Katso lisätietoja teoksista 1001 Bible Questions Answered, s. 26–27, The Complete Book of Bible Answers, s. 109, ja When Cultists Ask, s. 166.

K: Miksi Joh. 3:16:n mukaan ihmiset voivat hylätä Jeesuksen ja joutua helvettiin?

V: Jeesus sanoi Joh. 3:36:ssa, että kaikki, jotka hylkäävät Hänet, joutuvat helvettiin. Miksi Jumala antoi meille tämän sekä mahtavan että kauhean vastuun valita, hyväksymmekö vai hylkäämmekö Jeesuksen, ja määrittää ikuisen kohtalomme sen mukaan? Vastaus saattaa liittyä siihen arvoon, jonka Jumala antaa meille. Jumala loi meidät omaksi kuvakseen, ei roboteiksi. Hän arvostaa vapaata tahtoamme niin paljon, että antaa meidän valita kohtalomme ja elää valintamme mukaisesti. Hän antoi Aadamin ja Eevan tehdä samoin, mistä seurasi kauheita seurauksia heille ja heidän jälkeläisilleen. Ehkä Jumala olisi voinut palata ajassa taaksepäin ja ”poistaa luomuksensa” Aadamin ja Eevan, mutta jostain syystä Jumala päätti olla tekemättä niin ja antoi ihmisen valintojen pysyä voimassa.

K: Syntyvätkö Joh. 3:18:n mukaan kaikki ihmiset todella tuomittuina tai vieraantuneina?

V: Vieraantuneessa tilassa, kyllä. Tuomittuna, ei välttämättä. Vaikka Hippon Augustinus ja Aquitanian Prosperus opettivat, että kaikki vauvat, jotka kuolevat ennen kaste , joutuvat automaattisesti helvettiin, Raamattu ei sano niin, eikä nykyään juurikaan kukaan kristitty usko sitä. Ihmiset syntyvät ilman Pyhää Henkeä sisällään, ja kyllä, kaikki syntyvät erossa Jumalasta. Vanhan testamentin aikoina Jumala saattoi kuitenkin päättää pelastaa ihmisiä, joilla ei ollut Pyhää Henkeä, eikä mikään estä Jumalaa pelastamasta vauvoja nykyäänkään.

K: Eikö Jeesus tullut tuomitsemaan maailmaa Joh. 3:17; 8:15; 12:47 mukaan, vai tuomitseeko Hän maailman Joh. 5:22,27; 9:39 mukaan?

V: Molemmat ovat totta.

Ensimmäisellä kerralla Jeesus ei tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan Hän tuli karitsana pelastamaan sen kuolemalla meidän syntiemme tähden. Jeesuksen tulemisen seurauksena on kuitenkin se, että ne, jotka hylkäsivät Hänet, joutuvat tulevan tuomion kohteeksi.

Toisella tulemisellaan Jeesus tulee leijonana tuomitsemaan ne, jotka hylkäävät Hänet. Uskovat ovat suojattuja Kristuksen veren ansiosta, eikä heillä ole mitään pelättävää Suuresta valkoisesta valtaistuimesta. Uskottomien tulisi kuitenkin pelätä suuresti Kristuksen tuomiota teoistaan, kun Hän tulee takaisin.

Katso lisätietoja teoksesta When Critics Ask, s. 407.

K: Onko Joh. 3:18:n mukainen oikeudenmukaisuus se, että olemme syntyneet vieraantuneessa tilassa?

V: Jumala on oikeudenmukainen, mutta se ei edellytä, että meidän olisi pitänyt syntyä missään tietyssä tilassa. Katso vastaus keskustelusta Roomalaiskirjeen 9:19–22 ja 11:8,10 kohdista.

K: Miksi luulet, että Joh. 3:25–26:ssa väittelevä mies kysyi Johannekselta Jeesuksesta?

V: Emme näe mitään viitteitä siitä, että juutalainen olisi seurannut Johannesia tai Jeesusta tai että hänellä olisi ollut aikomusta seurata kumpaakaan. Ehkä hän piti Johanneksen opetusta vääränä ja yritti tuoda esiin sen, minkä hän näki ristiriitana Johanneksen ja Jeesuksen opetusten välillä.

Mutta sen lisäksi juutalainen saattoi haluta kylvää eripuraa Johanneksen ja Jeesuksen välille. Jos hän pystyisi käyttämään Johanneksen opetuslasta saadakseen Johanneksen ja Jeesuksen riitaantumaan, molempien uskottavuus kärsisi, sillä Johannes vahvisti Jeesuksen ja Jeesus vahvisti Johanneksen. Nykyäänkin, jos joku saa kristityt julkisesti kääntymään toisiaan vastaan, se voi heikentää molempien uskottavuutta maailman silmissä. Älä siis koskaan vähättele muita kristittyjä, ei julkisesti eikä yksityisesti. Ole erittäin varovainen kritisoidessasi muita kristittyjä, elleivät he ole syyllistyneet vakaviin virheisiin tai synteihin tai elleivät he ole oikeasti kristittyjä.

K: Miksi Johannes vastasi Joh. 3:27–30:ssa juuri niin kuin vastasi?

V: Kun olet häissä morsiamen tai sulhasen ystävä, haluat, että paria kunnioitetaan; et halua kunniaa itsellesi. Johanneksen tehtävänä oli tuoda kunniaa Jumalalle. Joskus se tarkoitti rohkeaa puhetta, mikä lisäsi hänen mainettaan. Joskus se tarkoitti syrjään astumista, jotta Jeesusta voitaisiin seurata. Johannes suhtautui molempiin luontevasti.

K: Miten voimme soveltaa Joh. 3:27:n sanoja ”ihminen voi saada vain sen, mitä hänelle taivaasta annetaan” nykypäivänä?

V: Ole tyytyväinen niihin siunauksiin, lahjoihin ja taitoihin, jotka Jumala on päättänyt antaa sinulle. Älä ole tyytymätön kaikkeen siihen, mitä Jumala ei ole sinulle antanut. Vaikka epäuskoisilla olisi enemmän kykyä ansaita rahaa, parempi terveys tai he voisivat olla kuuluisampia jne., ole tyytyväinen siihen, että Jumala on antanut sinulle kaiken, mitä tarvitset.

K: Joh. 3:32:ssa sanotaan, ettei kukaan ottanut vastaan Kristuksen todistusta, mutta miten sitten Johannes Kastaja ja muut ottivat Kristuksen vastaan?

V: Jae 32:ta tarkentaa jae 33. Nykyaikaisissa teksteissä kirjoitetaan usein: ”Kukaan ei … paitsi …”. Muinaisissa teksteissä käytäntö on samanlainen, paitsi että ”paitsi” on toisinaan implisiittinen.

Johanneksen lausunto tässä liittyy Jeesuksen lausuntoon Johanneksen evankeliumin 6:44:ssä, että kukaan ei voi tulla Jumalan luo, ellei Isä vedä häntä puoleensa. Ilman Jumalan apua ihmiset, jotka ovat jätetty omille teilleen, eivät halua etsiä Jumalaa, kuten Roomalaiskirjeen 3:11 sanoo.

K: Joh. 3:34:ssä sanotaan, että Jumala on Henki. Miten Jeesus voi siis olla Jumalan Poika?

V: Kristityt EIVÄT usko, että Jeesus olisi ollut Jumalan Poika karkeassa fyysisessä tai seksuaalisessa mielessä. Pikemminkin tämä termi ilmaisee syvällisen merkityksen siitä, miten Jeesus eroaa kaikista luoduista olennoista.

K: Tarkoittaako Joh. 3:36, että kaikki, jotka eivät hylkää Kristusta, pääsevät taivaaseen, vai onko todella uskottava Kristukseen?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

Kaikki, jotka hylkäävät Jeesuksen, ”kuolevat todellakin synneissään”, kuten Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumin 8:24:ssä. Myös Johanneksen evankeliumin 3:36 on hyvin selkeä: ne, jotka hylkäävät Jeesuksen, joutuvat helvettiin. Justinus Marttyyri (n. 138–165 jKr.) oli varhaiskristitty, joka opetti samoin teoksessaan ”Keskustelu juutalaisen Tryfonin kanssa” (luku 26), että kaikki Kristuksen hylkäävät juutalaiset joutuvat helvettiin.

Yhdestäkään kuolleesta vauvasta ei sanota, että hän joutuisi helvettiin. Vauvoilla ei tietenkään ole kykyä ymmärtää ja hyväksyä Jeesusta, joten elleivät kaikki vauvat joudu helvettiin, tämä osoittaa, ettei Jumala ole sidottu toimimaan tämän rajoituksen puitteissa. Katso myös seuraava kysymys.

K: Joh. 3:36: Entä ne, jotka eivät ole kuulleet Kristuksesta? Tuomitseeko oikeudenmukainen Jumala heidät helvettiin ilman minkäänlaista mahdollisuutta?

V: Ei. Jumala on oikeudenmukainen ja reilu sekä armollinen. Jumala sanoo, ettei Hän laske syntiä siellä, missä ei ole lakia (Roomalaiskirje 4:15; 5:12). Tiedämme, että Jumala järjestää tavan tuomita heidät oikeudenmukaisesti. Purgatorio, limbo ja jotkut äärimmäiset kalvinistiset näkemykset pois lukien, tässä on erilaisia spekulaatioita siitä, miten Jumala saattaisi päättää toimia.

Jumala varmistaa, että kaikki, joiden on tarkoitus ottaa se vastaan, kuulevat sen: Jumalan hylkääjät joutuvat suurempaan tuomioon, koska heillä on enemmän tietoa (ks. 2. Piet. 2:21). Ihmisen ainoa toivo on, että hän kuulee evankeliumin ja ottaa sen vastaan ennen kuolemaansa, mutta Jumala varmistaa, että kaikki, joiden on tarpeen kuulla se, kuulevatkin sen.

Jotkut kuulevat evankeliumin ja ottavat sen vastaan kuoleman jälkeen:

Tämä näkemys perustuu kolmen raamatunkohdan tulkintaan: 1. Pietarin kirje 3:19–20; 1. Pietarin kirje 4:5–6 ja Efesolaiskirje 4:8–10. 1. Pietarin kirjeen 3:19–20 mukaan Kristus saarnasi vankilassa oleville hengille kuolemansa jälkeen. Vankila ei ole termi, joka kuvaa paikkaa, jonne vanhurskaat kuolleet (kuten Abraham) menivät ennen Kristusta. Se kuvaa pikemminkin joko sitä, minne kadotetut ihmisten sielut menivät ennen Kristusta, tai sitä, missä muut sielut (jotkut demonit ja/tai nefilimit) olivat ennen Kristusta. Sen sijaan, että Jeesus olisi vain kertonut heille, mitä maan päällä tapahtui, tämän näkemyksen mukaan hän saarnasi, jotta he voisivat tehdä saman valinnan, jonka olisivat tehneet maan päällä. Se ei tarkoita, että kuoleman jälkeen olisi toinen mahdollisuus; sen sijaan on ensimmäinen mahdollisuus niille, joilla ei koskaan ollut mahdollisuutta.

Jotkut kuulevat evankeliumin ja ottavat sen vastaan tuhatvuotisessa valtakunnassa:

Tämä vastaus on hyvin samankaltainen kuin kuolemanjälkeisen pelastuksen näkemys. Jos asetat kysymyksen ”mitä tapahtuu niille, jotka eivät ole koskaan kuulleet” rinnalle kysymyksen ”miksi Jumala herättää kuolleista ihmisiä, jotka eivät ole tehneet päätöstä Hänen puolestaan”, nämä kaksi kysymystä näyttävät vastaavan toisiaan.

Etsijät voivat pelastua Kristuksen kautta:

Voisiko joku nykyään pelastua kuten Abraham ja Job? He etsivät Luojaa luodun sijaan, tajusivat tarvitsevansa anteeksiantoa, etsivät Jumalan armoa ja pelastusta sekä tottelivat sitä, mitä tiesivät. Tämä näkemys ei väitä, että kaikki pääsevät taivaaseen tai että Jumalan luo johtaa monia teitä. Se sanoo, että vaikka olisitkin väärällä tiellä, joka ei johda Jumalan luo, Jumala saattaa silti kunnioittaa vilpittömyyttäsi, jos etsit aidosti Todellista Jumalaa etkä ole hylännyt saatavilla olevaa totuutta. Tämä ei koske niitä, jotka olisivat voineet tutkia Kristusta, mutta eivät koskaan päättäneet tehdä niin tai pitäneet sitä riittävän tärkeänä.

Katso myös keskustelu Joh. 6:45:stä saadaksesi lisätietoja.

K: Miksi Jeesus ei kastanut ketään Joh. 4:1–2:ssa?

V: Raamattu ei kerro sitä, mutta voimme spekuloida. Efesolaiskirjeen 2:20:n kontekstissa perusta ei ole Jeesus vaan apostolit ja profeetat, ja Jeesus on se kulmakivi, jolle perusta lepää. Jos Jeesus olisi kastanut monia ihmisiä, jotkut saattaisivat ajatella voivansa ohittaa perustan. Hengellisessä mielessä aidot kristityt ovat kaikki kastettuja Kristuksen kanssa. Uskomme perustuu kuitenkin apostolien ja profeettojen perustalle. (Tietenkin kyseessä ovat Uuden testamentin apostolit, eivätkä perusteettomat nykyaikaiset matkimiset.)

K: Kastiko Jeesus Joh. 4:1–2:n mukaan ketään?

V: Raamattu ei itse asiassa sano sitä. Uudessa testamentissa on vain kaksi kohtaa, joissa mainitaan, että Jeesus kastoi tai ei kastanut. Joh. 3:22 kertoo, että Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat maaseudulla ja kastoivat, ilman että tarkennettaisiin, kuka kastamisen suoritti. Joh. 4:1–2 selventää, että vaikka fariseukset kuulivat, että Jeesus kastoi, todellisuudessa kastamisen suorittivat Jeesusta seuraavat opetuslapset.

Ehkä Jeesus ei itse kastanut ketään, koska Hän ei halunnut kenenkään joutuvan kiusaukseen ajatella olevansa ”parempi” uskossa, koska hänet oli kastanut suoraan Jeesus eikä joku muu. Tämä saattoi olla myös sama syy, miksi Paavali antoi muiden kastaa eikä tehnyt sitä itse (lukuun ottamatta sitä, että hän kastoi Krispuksen, Gaiuksen ja Stefanasin perheen). Toiset saattoivat hoitaa kasteen, mutta Paavalin tehtävänä oli saarnata (1. Kor. 1:17).

K: Oliko Jeesuksen Joh. 4:4:n mukaan todella pakko kulkea Samarian läpi?

V: Samaria sijaitsi suorimmalla reitillä Juudeasta Galileaan, mutta useimmat itsensä kunnioittavat fariseukset olisivat tehneet kaikkensa kiertääkseen tuon alueen. Jeesuksen ei tarvinnut kulkea suorinta reittiä, mutta Hän päätti tehdä niin. Tietenkin, kun Hän kerran oli lähtenyt liikkeelle suorinta reittiä pitkin, Hänen oli kuljettava Samarian läpi.

K: Miksi samarialainen nainen oli Joh. 4:4:ssä yllättynyt siitä, että Kristus puhui hänelle?

V: Juutalaiset eivät seurustelleet samarialaisten kanssa, koska samarialaiset

1. uskoivat, että palvonnan keskuksen tulisi olla Gerizimin vuorella Samariassa, ei Jerusalemissa.

2. olivat vain sekarotuisia eivätkä puhdasta israelilaisperimää. Koska he eivät olleet todellisia juutalaisia, juutalaiset eivät syöneet heidän kanssaan.

3. eivät hyväksyneet mitään muuta Vanhan testamentin osaa kuin viisi ensimmäistä kirjaa

4. kantivat kaunaa juutalaisia kohtaan.

Samarialaiset kantoivat kaunaa juutalaisia kohtaan, koska

1. Nehemia, Esra ja muut olivat sulkeneet heidät pois Jerusalemin muurin rakentamisesta ja Jerusalemin palvonnasta.

2. Juutalaiset kantoivat kaunaa samarialaisia kohtaan.

Katso lisätietoja teoksesta Today’s Handbook for Solving Bible Difficulties, s. 57–59.

K: Joh. 4:6:ssa sanotaan, että Jeesus väsyi, mutta Ps. 121:4:ssä sanotaan, että Jumala ei väsy. Tarkoittaako tämä, että Jeesus ei ollut Jumala?

V: Ei, se tarkoittaa, että Jeesus luopui vapaaehtoisesti osasta voimaansa tullessaan maan päälle, kuten Filippiläiskirjeen 2:6–7 ja Johanneksen evankeliumin 17:5 osoittavat. Jeesuksen piti olla kaikin puolin ihmisen kaltainen, kuten Heprealaiskirjeen 2:14–17 kertoo. Psalmit 121:4 kirjoitettiin, kun Jeesus oli taivaassa. Maan päällä Jeesus koki väsymystä, kärsimystä, oppi kuuliaisuutta eikä tiennyt kaikkea, kuten esimerkiksi toisen tulemisensa ajankohtaa.

Tässä on, mitä kristillinen kirjailija Hilarius (355–367/368 jKr.) sanoi: ”Jumalan teot ovat siis ihmisluonnon ymmärryksen ulottumattomissa eivätkä sovi yhteen järkiperäisen ajattelutapamme kanssa, sillä rajattoman ikuisuuden toiminta vaatii ääretöntä kykyä mitata asioita. Siksi se ei ole järjen johtopäätös vaan voiman rajoitus, kun Jumala tuli ihmiseksi, kun kuolematon kuolee, kun Ikuinen haudataan. Toisaalta se ei riipu ajattelutavastamme vaan kaikkivaltiudesta, että Hän ilmestyy Jumalana ihmisestä, kuolemattomana kuolleesta ja ikuisena haudatusta. Siksi Jumala herättää meidät eloon Kristuksessa Hänen kuolemansa kautta.” (Teos ”Kolminaisuudesta”, kirja 1, luku 13, s. 44)

K: Mistä Joh. 4:9:ssä kaivon äärellä ollut nainen tiesi, että Jeesus oli juutalainen?

V: Raamattu ei kerro sitä, mutta on kolme mahdollista syytä:

1. Samarian läpi kulkeva matkustaja oli todennäköisesti juutalainen.

2. Ilmeisesti galilealaisilla oli tunnusomainen aksentti (Matteus 26:73), joka Jeesuksellakin todennäköisesti oli.

3. Ehkä hänen vaatetuksensa perusteella, vaikka Raamatun kohdassa ei ole mitään viitteitä tästä.

K: Joh. 4:14:n mukaan jokainen, joka on juonut Jeesuksen ikuisen elämän vettä, ei enää koskaan janoa. Miksi sitten jotkut kristityt eivät elä tyytyväisinä, kuten heidän pitäisi?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Kristityt voivat aina olla tyytyväisiä eivätkä koskaan ”janoa” tässä elämässä. Kuitenkin kristityt, jotka eivät pysy Kristuksessa, saattavat olla tyytymättömiä. Kuten eräässä kuuluisassa kristillisessä virressä sanotaan: ”Voi, kuinka paljon rauhaa me usein menetämme, voi, kuinka turhaa tuskaa me kannamme, kaikki siksi, ettemme vie kaikkea Jumalan eteen rukouksessa.”

2. Voidaan keskustella siitä, sisältyykö tähän jakeeseen implisiittinen ehto siitä, valitseeko kristitty pysyä Kristuksessa vai ei.

3. Kohta 2 on tämän jakeen totuuden kannalta merkityksetön. Riippumatta siitä, kuinka kristitty pysyy Kristuksessa maan päällä, tämä jae pätee ehdottomasti taivaassa oleviin uskoviin.

K: Mitä tarkoittaa Joh. 4:23:ssa, että Jumalaa palvotaan ”hengessä ja totuudessa”?

V: Jeesus asetti tässä vastakkain sekä samarialaisten palvonnan että Vanhan testamentin palvonnan.

Samarialaisten palvonta: Samarialaiset olivat peräisin israelilaisten ja muiden kansojen sekoituksesta, jotka asuivat maassa pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Samarialaisten palvonta perustui perinteeseen, mukaan lukien Gerizimin vuori, jota pidettiin pyhimpänä vuorena. Heillä oli monia virheitä, kuten se, että he eivät hyväksyneet mitään muuta Vanhan testamentin osaa kuin Tooraa. Nimettömässä teoksessa ”Kaikkia harhaoppeja vastaan” (luku 1, s. 649) sanotaan, että Dositheus oli ensimmäinen, joka hylkäsi profeetat.

Juutalaisten palvonta: Juutalaiset noudattivat rituaaleja, jotka Jumala oli asettanut Vanhan testamentin mukaan, mutta heilläkään ei ollut Pyhää Henkeä, jota ei ollut vielä vuodatettu. Vaikka juutalaisilla oli Vanhan testamentin totuus, heilläkään ei ollut sitä täydellistä totuutta, jonka Kristus tuli paljastamaan.

Katso lisätietoja teoksesta *Now That’s a Good Question*, s. 353–354.

K: Joh. 4:23:ssa sanotaan, että meidän tulee palvoa Jumalaa Isää. Tarkoittaako tämä, että meidän ei tule palvoa Jeesusta, kuten Jehovan todistajat väittävät (Vartiotorni-lehti 15. helmikuuta 1983, s. 18)?

V: Ei. Mitä Jeesus sanoisi? Jeesus hyväksyi sen, että Tuomas kutsui Häntä Herraksi ja Jumalaksi Johanneksen evankeliumin 20:28:ssa. Itämaan tietäjät palvoivat Jeesusta Matteuksen evankeliumin 2:11:ssa, mutta Jeesus oli silloin vauva eikä Hänellä ollut asiassa valinnanvaraa. Aikuisena Jeesusta palvoivat kuitenkin opetuslapset (Matteuksen evankeliumi 14:33), entinen sokea mies (Johanneksen evankeliumi 9:38), haudalla olleet naiset (Matteuksen evankeliumi 28:9), enkelit (Heprealaiskirje 1:6) ja taivaan joukot (Ilmestyskirja 5:12).

Katso lisätietoja teoksesta When Cultists Ask, s. 166–167.

K: Joh. 4:24:ssä sanotaan, että Jumala on Henki ja Jeesus on Jumala. Miten Jeesuksella siis todella saattoi olla fyysinen ruumis? Näyttikö Jeesus vain ihmiseltä, kuten varhainen doketismi-harhaoppe opetti?

V: Ei. Jeesus itki aitoja ihmisen kyyneleitä Getsemanen puutarhassa. Jeesuksen kärsimys ristillä oli todellista. Se, että Jumala on Henki, ei estä Kristusta ruumiillistumasta ihmiseksi, sen enempää kuin se, että me olemme lihaa ja verta, estää meitä pukeutumasta vaatteisiin. Vaikka inkarnaatiolle ei olekaan maallista vertailukohtaa, joka sopisi täysin, ehkä vertaus keinotekoiseen elimeen on yhtä lähellä (ja yhtä kaukana) tarkasta vertailusta kuin vaatteiden pukeminen.

K: Mitä sana ”Messias” tarkoittaa Joh. 4:25:ssä (KJV)?

V: Tämä sana tarkoittaa Messiasta.

K: Onko Joh. 4:26:ssa mahdotonta, että Jeesus olisi voinut julistaa olevansa Messias lähes kolmen vuoden ajan ilman, että häntä olisi pidätetty (tätä väittää skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible, s. 968)?

V: Vaikka ei vedottaisi Jumalan suojeluun, se ei ole lainkaan mahdotonta. Jeesusta ympäröi usein myötämielinen väkijoukko. Roomalaiset eivät välittäneet Messiaasta niin kauan kuin Hän ei haastanut poliittista järjestystä. Hän teki ihmeitä, ja varovaiset johtajat, vaikka halusivatkin Hänen poistuvan jo kauan sitten, eivät halunneet ottaa riskiä kansan vieraannuttamisesta. Lopuksi oli vaikeaa Jerusalemin juutalaisjohtajille ulottaa vaikutusvaltaansa kosmopoliittiseen Galileaan.

K: Tarkoittaako Jeesus Joh. 4:34:ssä, että hänet ruokittiin täällä yliluonnollisella tavalla?

V: Luultavasti ei. Pikemminkin hänen tehtävänsä ja tarkoituksensa liittyi Jumalan tahdon toteuttamiseen. Tässä tapauksessa keskustelu langenneen samarialaisnaisen kanssa oli tärkeämpää kuin hänen nälkänsä säännöllisen aterian suhteen. Olisitko valmis jättämään aterian väliin Jumalan tahdon toteuttamiseksi?

K: Joh. 4:44:ssä sanotaan, että profeetalla ei ole kunniaa omassa maassaan. Entä sitten Mooses, Hesekiel ja Daniel?

V: Kukaan näistä kolmesta profeetasta ei asunut omassa maassaan profeettana ollessaan, mutta se ei itse asiassa ole asian ydin. Tämä jae tarkoittaa, että profeettoja ei yleisesti kunnioiteta siellä, mistä he ovat kotoisin, eikä Jeesus ollut tässä suhteessa poikkeus.

Jeesuksen tapauksessa Hän ei tarkoita, ettei kukaan Galilean alueella kunnioittanut Häntä. (Onhan opetuslapset kunnioittivat.) Pikemminkin suurimmalla osalla ihmisistä oli vaikeuksia uskoa, että tavallisen näköinen mies heidän omalta alueeltaan voisi olla suuri Jumalan profeetta, puhumattakaan Messiaasta.

Emme saisi unohtaa, että Jumala käyttää usein tavallisiakin kristittyjä tekemään suuria tekoja.

K: Miten Joh. 4:54:ssä virkamiehen pojan parantaminen on toinen ihme, kun Joh. 2:11:ssä oli ensimmäinen ihme, jossa vesi muutettiin viiniksi, ja Joh. 2:23:ssa Jerusalemissa pääsiäisenä monet ihmiset näkivät ihmeitä (monikossa)?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten perustelut vastaukselle.

Ei ole vastaus: Johannes ei osoittanut nimenomaisesti, että Joh. 2:23 olisi kronologisesti samassa järjestyksessä kuin sitä edeltävät ja seuraavat kohdat. Näin ollen Joh. 2:23 voisi olla Joh. 4:54:n jälkeen. Ne ovat kuitenkin todennäköisesti kronologisessa järjestyksessä.

Vastaus: Joh. 4:54 ei sano pelkästään, että tämä oli toinen merkki, vaan että se oli ”toinen ihmeellinen merkki, jonka Jeesus teki tultuaan Juudeasta Galileaan”. Johannes ei voinut tarkoittaa tätä kaiken kaikkiaan toiseksi merkiksi, sillä Joh. 4:45:ssä sanotaan: ”Galilealaiset ottivat hänet vastaan. He olivat nähneet kaiken, mitä hän oli tehnyt Jerusalemissa pääsiäisjuhlana, sillä hekin olivat olleet siellä.” (NIV)

Se, että Johannes numeroi kaksi ensimmäistä ihmettä Galileassa, osoittaa asian olevan sitäkin ärsyttävämpää, koska monet galilealaiset hylkäsivät Jeesuksen. Sitä vastoin jopa samarialaiset uskoivat Jeesukseen ilman yhtään ihmettä. Pelkästään ihmisiin perustuva usko ei ole täydellinen usko, mutta monilla galilealaisilla ei ollut edes sitä. Mutta galilealaiset yrittivät myöhemmin kivittää Jeesuksen, vaikka nämä ihmet oli tehty siellä. Myös teoksissa *The Expositor’s Greek Testament*, osa 1, s. 735, ja *Believer’s Bible Commentary*, s. 1488, 1489, todetaan, että tämä on toinen merkki Galileassa.

Joh. 21:25:ssä sanotaan, että Jeesus teki myös monia muita ihmeitä. Mutta kaikista Jeesuksen ihmeistä Johannes päätti mainita nimenomaisesti vain seitsemän ennen Jeesuksen ylösnousemusta:

Joh. 2:1–11 – veden muuttaminen viiniksi, mikä osoittaa, että Jeesus tyydyttää janoamme ja että hänellä on valta luonnonprosesseihin

Joh. 4:46–54 – virkamiehen pojan herättäminen kuolleista, mikä osoittaa, että Jeesus on meidän parantajamme, jolla on valta sairauksien yli

Joh. 5:1–9 – Jeesus parantaa 38 vuotta halvaantuneen sapattina, mikä osoittaa, että Jeesus on sapatin Herra

Joh. 6:5–13 – 5 000 ihmisen ruokkiminen, mikä osoittaa, että Jeesus on elämän leipä

Joh. 6:19–21 – Jeesus kävelee veden päällä, mikä osoittaa, että Jeesus on suurempi kuin kaikki pelkomme

Joh. 9:1–7 – Jeesus parantaa syntymästään asti sokean miehen osoittaakseen, että Hän tuli, jotta sokeat näkisivät ja näkevät tulisivat sokeiksi (Joh. 9:39)

Joh. 11:1–44 – Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista, mikä osoittaa, että Jeesus on ylösnousemus ja elämä

Ylösnousemuksen jälkeen tapahtui ihmeellinen kalasaalis Joh. 21:1–11, mikä osoitti, että Jeesus oli yhä sama, ja että heidän tuli seurata Häntä entiseen tapaan.

K: Joh. 5:1:ssä, mikä juhla tämä oli?

V: 2. Mooseksen kirjan 23:14–17 mukaan kaikkien juutalaisten miesten tuli mennä kolme kertaa vuodessa juhlaan Jerusalemiin: pääsiäisjuhlaan, helluntaijuhlaan ja lehtimajajuhlaan. Johannes ei maininnut, mistä juhlasta oli kyse, ehkä siksi, että hän itse ei muistanut sitä. Vaikka voimmekin spekuloida, mikä juhla se oli, siinä ei ole juurikaan järkeä. Raamattu on Jumalan sana, jonka ihmiset ovat kirjoittaneet muistiin. Jumalalla ei ollut velvollisuutta vaatia heitä muistamaan jokaista yksityiskohtaa, vaan ainoastaan ne yksityiskohdat, jotka Hän halusi heidän muistavan ja välittävän eteenpäin. Monet Jeesuksen teoista ja hänen elämänsä keskeisistä tapahtumista osuivat yhteen juutalaisten juhlapäivien kanssa, kuten teoksessa ”Evangelical Commentary on the Bible” (s. 853) todetaan.

K: Onko Joh. 5:2:ssa mainitusta Betesdan altaasta Jerusalemissa mitään arkeologisia todisteita?

V: Kyllä. Kyseessä oli itse asiassa kaksi samankaltaista allasta Vanhan kaupungin koillisosassa. Tätä aluetta kutsuttiin Kristuksen aikana nimellä ”Bezetha” eli ”uusi kaupunki”. Kuolleenmeren kääröt mainitsevat altaat, eräs kristitty pyhiinvaeltaja kuvaili niitä vuonna 333 jKr, ja nykyaikaiset arkeologit löysivät ne vuonna 1888. Katso lisätietoja teoksesta New Testament Documents: Are They Reliable? s. 94, kirjoittanut F.F. Bruce (IVP 1943).

K: Keitä olivat nämä ihmiset Joh. 5:3,7:ssä (KJV)?

V: Tämä King James -version ilmaisu tarkoittaa vammaisia.

K: Joh. 5:4; Ap. t. 14:16; 2. Tess. 2:10; Ilm. 16:9,11: Koska Jumala on Kaikkivaltias ja Hänen päätöksensä ovat vastustamattomia, kuinka ihmiset voivat kieltäytyä tulemasta Hänen luokseen? Joko tarjous oli vilpillinen (kaikille ei annettu riittävästi armoa) tai sitten Jumala ei kyennyt tai halunnut varmistaa, että ihmiset hyväksyisivät tämän tarjouksen.

V: Jumala sallii: näissä kahdessa sanassa on valtava merkitys. Kyllä, Kaikkivaltias Jumala voi varmasti saada kaikki nuket esittämään käsikirjoituksensa täydellisesti ja merkistä. Mutta Hän ei luonut meitä nukeiksi. Jumala voi tehdä mitä tahansa Hän haluaa, niin kuin Hän katsoo sopivaksi. Jumala voi hallita kaikkea, jopa itseään. Jos Jumala voi tehdä mitä tahansa, niin Jumala voi myös sallia. Mutta vaikka Jumala sallisi, mitään ei tapahdu sen enempää kuin mitä Jumala sallii asettamiensa rajojen puitteissa.

K: Miksi Jeesus esitti Joh. 5:6:ssa tuon ilmeisen kysymyksen miehelle?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus.

Ei ole vastaus: Jotkut vammaiset eivät halua parantua. Spitaalisten siirtokunnissa on ollut tapauksia, joissa vanhemmat ovat tahallaan tartuttaneet lapsilleen spitaalin, jotta nämä voisivat elää ilmaisen ruoan ja hoidon varassa loppuelämänsä. Tämä mies kuitenkin todella halusi parantua, ja Jeesus tiesi sen jo.

Vastaus: Vaikka Jeesus tiesi sen jo, hän halusi miehen sanovan sen ääneen ja pyytävän. Joskus Jeesus ei anna meille tiettyjä asioita, jos emme pyydä niitä. Kun mies pyysi Jeesusta julkisesti parantamaan hänet, Jeesus vastasi hänen pyyntöönsä. Emme näe Jeesuksen parantavan ketään, joka ei halunnut tulla parantuneeksi.

Joskus meidän on kysyttävä epäuskoisilta perustavia asioita, kuten ”haluatko päästä taivaaseen”, tai kysyttävä harhautuneilta kristityiltä: ”haluatko rakastaa ja totella Jumalaa”. Meidän on saatava heiltä sitoumus siitä, että juuri tätä he haluavat.

Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1490.

K: Rikkooko parantunut mies Joh. 5:10:ssä sapatin, koska hän totteli Jeesusta kantamalla makuualustansa?

V: Ei. Mies rikkoi vain fariseusten sapattia koskevia lisärajoituksia. Tämä rajoitus löytyy Mishnah Shabbath 7:2:sta, kuten teoksessa Evangelical Commentary on the Bible, s. 854, todetaan. Tämä on itse asiassa melko huvittavaa. Siinä kielletään nimenomaan sänkyjen tai huonekalujen siirtäminen sapattina. Siinä sanotaan kuitenkin, että sängyssä makaavan potilaan siirtäminen on sallittua. Siinä ei kuitenkaan käsitellä tapausta, jossa potilas liikkuu itse, koska hänet on ihmeellisesti parannettu. Se on vähän kuin ambulanssiyrityksellä olisi sääntö, jonka mukaan halvaantuneet ambulanssipotilaat eivät saa kantaa omaa paariaan. Lisäksi mies kantoi makuualustaa, ei sänkyä. Joten pohjimmiltaan Jumala käski häntä nostamaan makuualustansa, ja fariseukset sanoivat, että Jumala [Jeesus] oli väärässä rikkoessaan heidän sääntöjään. Katso lisätietoja teoksista New International Bible Commentary, s. 1242, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1490.

Vanha testamentti sanoo, ettei ihmisten pidä tehdä työtä sapattina. Siinä ei missään sanota, ettei kukaan saisi kantaa makuualustaa, ja juuri fariseukset tulkitsivat sen työksi. Toinen ihme on se, että jos joku olisi ollut vuoteenomana 38 vuotta, hän olisi parantumisestakin huolimatta fyysisesti liian heikko kävelemään, puhumattakaan makuualustan kantamisesta. Hänen lihastensa oli myös vahvistuttava. Tavallaan Jeesus teki tässä paitsi yhden, myös kaksi ihmettä.

”Mutta Jeesus, etkö olisi voinut odottaa sunnuntaihin asti tehdäksesi tämän?” Vastustusta ei olisi ollut juuri lainkaan, jos olisit vain suostunut fariseusten ja heidän perinteidensä tahtoon. Mutta parantamisen ajoitus oli tärkeä, jotta fariseuksille ja kansalle annettaisiin selkeä valinta: seurata Messiasta vai seurata heidän perinteitään. Fariseukset näkivät tämän valinnan selvästi: siksi he ensin juonivat Jeesuksen surmaamista Johanneksen evankeliumin 5:18:ssa.

Tunsin erään ei-juutalaisen kristityn, jolle tiukat ortodoksijuutalaiset maksoivat siitä, että hän asui heidän luonaan. Lauantaisin he uskoivat, etteivät he saaneet tehdä mitään, mikä luo jotain. Valokytkimen kääntäminen sulkee virtapiirin ja saa aikaan virran . Niinpä hänen muiden tehtäviensä lisäksi hänen piti kääntää valokytkimet heidän puolestaan lauantaisin.

K: Miksi Jeesus käski häntä Joh. 5:14–15:ssä lopettamaan syntien tekemisen?

V: Vaikka Raamattu ei mainitse, mitkä nimenomaiset synnit, on monia syntejä, joita invalidi ei voi tehdä, ainakaan ennen kuin hän paranee. Hänen invaliditeettinsa ei kuitenkaan johtunut mistään tietystä synnistä. Johanneksen evankeliumin 5:14–15 ei kuitenkaan anna meille mitään viitteitä siitä, että mies olisi osoittanut kiitollisuutta Jeesusta kohtaan. Kun Jumala tekee nykyään jotain joidenkin ihmisten hyväksi, he eivät tunne kiitollisuutta. Jos odotat kiitosta joka kerta, kun uhraat jotain jonkun toisen puolesta, tulet pettymään tässä elämässä. Katso lisätietoja teoksesta The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 290.

K: Mikä on Joh. 5:14–15:ssä ero väärän uskon, todellisen Jumalaan uskomisen ja pelastavan uskon välillä?

V: Mies uskoi aidosti, että Jumala oli parantanut hänet; hänhän käveli ympäriinsä. Mutta se, että tietää asian olevan totta, ei tarkoita, että olisi hylännyt syntisen elämänsä ja haluaisi luottaa elämänsä Jumalan käsiin. Jos agnostikko, joka on alkoholisti, käyttää huumeita, elää moraalittomasti ja ryöstää pankkeja, alkaa vilpittömästi uskoa, että Jeesus on todellinen ja kuoli ristillä meidän syntiemme vuoksi, mutta jatkaa alkoholistina, huumeidenkäyttäjänä, moraalittomana ja pankkiryöstäjänä, hyödyttääkö hänen uskonsa häntä mitenkään tai viekö se hänet taivaaseen? Jaakobin kirjeen 2:17–20 mukaan ei.

Katso lisätietoja teoksesta New International Bible Commentary, s. 1241.

K: Kun Jeesus Joh. 5:18:ssa kutsui Jumalaa Isäkseen, miten tämä teki Hänestä Jumalan vertaisen?

V: Perheessä isällä ja pojalla on erilaiset roolit, ja poika tottelee isää, mutta he ovat luonteeltaan tasa-arvoisia. Hyvä isä ei pidä omaa elämäänsä arvokkaampana kuin poikansa elämää, eikä päinvastoin. Kolminaisuudessa pätee sama asia. Jumalan Poika on rooliltaan alisteinen, mutta ei luonteeltaan, arvonimiltään tai kunnialtaan alempiarvoinen.

Nelson Study Bible -raamatussa (s. 1991) annetaan myös esimerkki vaimosta, joka ei ole miehensä alapuolella, vaan jolla on erilainen rooli.

Vaikka Jeesus korosti tasa-arvoisuuttaan Isän kanssa, Hän myös totesi Johanneksen evankeliumin 5:18–19:ssä olevansa riippuvainen Isästä. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 9, s. 64.

K: Onko Joh. 5:18:n perusteella sallittua kutsua Jumalaa Isäksemme, koska emme ole Jumalan kanssa tasa-arvoisia?

V: Ei, ellei Jumala ole antanut meille lupaa. Jumala antaa meille luvan kutsua Häntä Isäksemme kunnioituksella. Se oli suuri etuoikeus, jonka Jeesus antoi meille, kun Hän aloitti rukouksensa kaksi ensimmäistä sanaa sanoilla ”Isä meidän”.

K: Joh. 5:19–20: Koska Jeesuksella oli vapaa tahto, miksi Hän ei voinut tehdä mitään muuta kuin sen, mitä Hän näki Isän tekevän?

V: Jeesus päätti totella kaikkea, mitä Isä käski Hänen tehdä. Maan päällä Jeesus oppi kuuliaisuutta, kuten Heprealaiskirjeen 5:8 kertoo. Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumin 5:30:ssä, ettei Hän tullut miellyttämään itseään vaan Isäänsä. Muuten, sana ”rakkaus” Johanneksen evankeliumin 5:20:ssä viittaa siihen, että Isällä on veljellistä rakkautta / ystävällistä rakkautta (phileo) Poikaa kohtaan.

Se, että Jeesus sanoi olevansa Isän lähettämä, on keskeinen seikka: Jeesus mainitsi tämän 25 kertaa Johanneksen evankeliumissa. Jeesus ei tullut omasta aloitteestaan, eikä Hän tehnyt mitään maan päällä omasta aloitteestaan. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 9, s. 66.

K: Miten tarkalleen ottaen Isä teki ensin kaiken, mitä Jeesus teki (Joh. 5:19–22)?

V: Vaikka Jeesus sanoi, että Isä asui Jeesuksessa, se ei ollut se pääasia, jota Jeesus tässä korosti.

On selvää, että kaikki ymmärsivät, ettei Isä syntynyt maan päälle eikä Isä saanut kasteita Johannes Kastajalta. Jeesus sanoo pikemminkin, että Hän tekisi vain sellaisia tekoja, jotka Hänen Isänsä suunnittelisi Hänen tekevän.

K: Tuomitseeko Jeesus meitä Joh. 5:22:ssa vai Isä?

V: Jeesus sanoi, että Isä on uskonut kaiken tuomion Hänelle. Tämä sopii hyvin yhteen Apostolien tekojen 4:12:n kanssa, jossa sanotaan, ettei taivaan alla ole muuta nimeä, jonka kautta ihmiset voisivat pelastua.

K: Miten meidän tulee Joh. 5:23:n mukaan kunnioittaa Poikaa samalla tavalla kuin kunnioitamme Isää, joka Hänet lähetti?

V: Jeesuksen seuraajat kunnioittavat Häntä seuraavilla tavoilla.

1. Me palvomme Jeesusta, kuten enkelit tekevät Ilmestyskirjassa ja Heprealaiskirjeen 1:6:ssa.

2. Rukoilemme Jeesusta, kuten Stefanus teki Apostolien tekojen 7:59:ssä.

3. Kutsumme Jeesusta Jumalaksi, kuten Heprealaiskirjeen 1:8,9 sanoo.

4. Kutsumme Jeesusta ”minun Jumalakseni”, kuten Tuomas teki Johanneksen evankeliumin 20:28:ssa.

5. Uskomme ja noudatamme sitä, mitä Hän opetti, sekä sitä, mitä Hänen apostolinsa opettivat Jumalasta ja Hänestä itsestään.

Näiden Raamatun jakeiden noudattaminen on yksi keskeisistä seikoista, joka erottaa toiselta puolelta Jehovan todistajien, ”Tien” ja muiden kulttien lahkojen sekä toiselta puolelta nykyaikaiset ja varhaiskristityt. Tässä on, mitä varhaiskristityt sanoivat.

Hilarius (355–367/368 jKr.) kommentoi Johanneksen evankeliumin 5:23:a seuraavasti: ”Sillä elleivät asiat ole luonteeltaan samanlaisia, niille ei koskaan myönnetä yhtä suurta kunniaa, eikä kunnian tasa-arvo aiheuta erottelua niiden välillä, joita kunnioitetaan. Mutta syntymän mysteeri vaatii kunnian tasa-arvoa.” Teoksessa *Trinity*, kirja 9, luku 23, s. 162

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.) sanoi: ”Siksi nämä sanat todistavat nimenomaisesti, että Hän [Jeesus] on todistettu Hänen [Isän] toimesta, joka nämä asiat on perustanut, ku , joka ansaitsee tulla palvottavaksi Jumalana ja Kristuksena.” *Keskustelu Tryphon kanssa*, luku 63, s. 229

Myös Ignatius, Irenaeus, Tertullianus, Novatianus, Hippolytus ja muut puhuivat siitä, että Jeesus on Jumala.

K: Mitä tarkoittaa Joh. 5:26:ssa ilmaisu ”hänellä on elämä itsessään”?

V: Vaikka meillä on ikuinen elämä taivaassa, se on johdettu ikuinen elämä, jonka Jumala on sekä mahdollistanut että ylläpitänyt. Jeesuksella ei kuitenkaan ole johdettua ikuista elämää, vaan luontainen ikuinen elämä.

K: Miten Joh. 5:27:ssä ”Ihmisen Pojan” oleminen antaa Isälle syyn antaa Jeesukselle vallan tuomita meidät?

V: Raamattu ei sano sitä suoraan, mutta se viittaa vastaukseen. Heprealaiskirjeen 2:14–17 sanoo, että koska meillä on lihaa ja verta, Jeesuksen piti jakaa ihmisyytemme, jotta hänen kuolemansa sovittaisi meidät. Jeesuksen piti olla yksi meistä tullakseen meidän ylipapiksemme.

K: Joh. 5:28–29:ssä sanotaan, että ne, jotka ovat tehneet hyvää, herätetään elämään. Tarkoittaako tämä, että pelastus tekojen kautta on totta?

V: Ei. Siinä ei sanota, että hyvät teot saivat heidät elämään. Uskovien hyvät teot, vaikka ne olisivatkin rajallisia, ovat osoitus siitä, että he ovat Jumalan lapsia, jotka elävät ikuisesti Hänessä. Katso lisätietoja teoksista Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 369–371, Hard Sayings of the Bible, s. 496–498, When Cultists Ask, s. 167–168 ja When Critics Ask, s. 408–409.

K: Kuinka Jeesus voi olla Jumala Joh. 5:30:n mukaan, jos Hän ei voinut tehdä mitään itsestään? Jopa hänen pahojen henkien karkottamisensa tapahtui Jumalan sormella Luuk. 11:20:n mukaan. (Muslimi Ahmad Deedat toi tämän esille.)

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

a) Kun Jeesus karkotti riivaajia Jumalan sormella, Hän on Jumala eikä toimi itsenäisesti tai Jumalaa Isää tai Pyhää Henkeä vastaan.

b) Kun Jeesus tuli lihaksi maan päälle, Hän luopui vapaaehtoisesti ja väliaikaisesti suuresta osasta voimaansa ja kunniaansa, ja maallisessa tilassaan Hän luotti erityisesti Isään ja Pyhään Henkeen.

K: Mikä on Joh. 5:30:n valossa keskeinen ero omassa elämässämme sen välillä, että palvelemme Jumalaa siksi, että se miellyttää meitä, ja silloin kun se miellyttää meitä, ja sen välillä, että palvelemme Jumalaa silloin, kun se ei miellytä meitä?

V: Tottelevaisuus voi olla epävakaata, sattumanvaraista ja puutteellista, kun se riippuu siitä, miltä meistä tuntuu tehdä se. Jotkut korostavat, että Jumala tekee aina sen, mikä on heille parasta; toiset, kuten Jabezin rukous 1. Aikakirjan 4:9–10:ssä, haluavat palvella Jumalaa ilman kärsimystä. Jumala saattaa kuulla tuon pyynnön, mutta missä Uuden testamentin seurakunta olisi, jos Paavali olisi halunnut palvella vain ilman kipua? Luuletko, että Paavali kesti ne hakkaamiset ja vankeuden miellyttääkseen itseään? Siksi on niin paljon parempi, kun tottelemme ilman, että teemme sitä miellyttääksemme itseämme.

Toisaalta tunnemme kuitenkin iloa ja riemua Jumalalta, kun tottelemme. Paavalille ja Silaalle ei ollut hauskaa tulla pahoinpidellyiksi ja joutua Filippin vankilaan, mutta toisaalta Paavali piti rakkaita filippiläisiään ilonaan ja kruununaan Filippiläiskirjeen 4:1:ssä. Paavali ei siis kärsinyt evankeliumin julistamisen vuoksi sen ilon vuoksi, mutta paradoksaalisesti hän sai siitä lopulta iloa.

K: Jos Jeesus todistaisi itsestään Joh. 5:31:ssä, tekisikö se hänen todistuksestaan epätodellisen?

V: Ei, Jeesus ei tarkoita sitä tässä. Jeesus vastaa fariseusten syytökseen, jonka mukaan jos Jeesus on ainoa, joka todistaa itsestään, se ei oikeussalissa riitä vahvistamaan hänen aitouttaan. Se, että yksi todistaja ei riitä, mainitaan 5. Mooseksen kirjassa 17:6 ja rabbien Mishnah Kethuboth 2:9:ssä, kuten teoksessa Evangelical Commentary on the Bible (s. 854) todetaan.

Jeesus esitti neljä todistajaa: Johannes Kastajan, omat ihmeensä, Raamatun ja Jumalan Isän. Teoksessa *When Critics Ask* (s. 410) todetaan, että Jeesuksen todistus oli sinänsä tosiasiallisesti ja henkilökohtaisesti totta. Juutalaisille Jeesuksen todistus ei kuitenkaan ollut virallisesti ja oikeudellisesti riittävä.

K: Mikä todistuksessa on niin tärkeää Joh. 5:33–34:ssä?

V: Negatiivisessa mielessä juutalaiset sovelsivat kaksinaismoraalia ja väittivät hylkäävänsä Jeesuksen todistuksen puutteen vuoksi, huolimatta Johannes Kastajasta, ihmeistä ja Raamatun messiaanisista profetioista. Positiivisessa mielessä Jeesuksen ja meidän keskeinen tarkoitus on olla todistajia. Teoksen The Bible Knowledge Commentary: New Testament (s. 291–293) mukaan sana ”todistus” tai ”todistaa” esiintyy substantiivina 60 kertaa Uudessa testamentissa ja verbinä 76 kertaa. Niistä 30 kertaa substantiivina ja 47 kertaa verbinä esiintyy Johanneksen evankeliumissa, 1., 2. ja 3. Johanneksen kirjeissä sekä Ilmestyskirjassa.

Meidän on opetettava ja perusteltava toivomme (1. Piet. 3:15b), ja meidän on rukoiltava ja autettava muita. Mutta emme saa unohtaa, että toinen keskeinen syy sille, miksi olemme yhä tällä maalla, on antaa todistusta. Teemme sen sanoillamme ja elämällämme. Eräässä arabialaisessa sananlaskussa sanotaan: ”Suurin rikos autiomaassa on löytää vettä ja vaieta siitä”. (Lainaus on peräisin KayLyn Hopperin 29.4.2018 pitämästä puheesta)

K: Käyttääkö Jeesus Joh. 5:34:ssä ad hominem -argumenttia, jota Hän itse ei hyväksynyt?

V: Ei. Käsittelemme ensin, mitä ad hominem -argumentti on, ja sitten sitä, mitä Jeesus sanoi.

Ad hominem tarkoittaa latinaksi ”henkilöön kohdistuvaa”. Se on argumentti, johon puhuja itse ei usko, mutta jonka hän esittää vakuuttaakseen kuulijat. Esimerkiksi jos poliitikko rikkoo lupauksensa, joku, joka ei välitä lainkaan rikotuista lupauksista, saattaa mainita tämän suostutellakseen ihmisiä, jotka välittävät lupauksien pitämisestä, saadakseen heidät äänestämään häntä. (Oletettavasti tämä toinen henkilö pitäisi lupauksensa paremmin, mutta se on vain sanomaton oletus.)

On mielenkiintoista, että Jeesus, joka paransi sapattina herättäen vastustusta, vaikka olisi voinut odottaa sunnuntaihin, näkee tässä suurta vaivaa selittääkseen perustelunsa tavalla, johon he voivat samaistua.

Jeesus hyväksyi täysin sen, mitä Johannes Kastaja sanoi. Jeesus kuitenkin käytännössä totesi käyttävänsä ad hominem -argumenttia siinä mielessä, että vaikka fariseukset vaativat useita todistajia ennen kuin uskoivat jonkin asian olevan totta, Jeesus ei ollut samaa mieltä tästä lähestymistavasta. Mutta jos he aikoivat käyttää tätä lähestymistapaa, Johannes Kastaja todellakin vahvisti Jeesuksen todistuksen itsestään. Johanneksen sanat eivät ”tehneet” Jeesuksen todistusta totta; hänen sanansa vain osoittivat, että se oli totta.

Nykyään ihmiset menettävät usein tämän eron oikeussalissa. Tuomari tai valamiehistö voi julistaa syytetyn ”syyttömäksi”. Itse asiassa tuomio ei tee syytetystä syyllistä tai syytöntä. Hän on syyllinen, jos on tehnyt rikoksen, riippumatta tuomion oikeellisuudesta. Yhdysvalloissa rikosoikeudenkäynnissä, jos valamiehistö katsoo, että syytetty todennäköisesti teki teon, mutta asiassa on perusteltua epäilystä, heitä ohjeistetaan tuomitsemaan syytetty ”syyttömäksi”. Tekeekö se syytetystä syyttömän? – Ei.

Katso lisätietoja teoksesta When Critics Ask, s. 410–411.

K: Miksi Jeesus sanoi Joh. 5:37:ssä juutalaisille, etteivät he olleet koskaan kuulleet Jumalan ääntä eivätkä nähneet Hänen muotoaan?

V: Tietenkin se joukko, jolle Jeesus puhui, ei ollut kuullut Jumalan ääntä eikä nähnyt Hänen muotoaan. Mutta toisin kuin Vanhan testamentin profeetat, tavalliset Vanhan testamentin juutalaisetkaan eivät olleet kuulleet Jumalan ääntä eivätkä nähneet Hänen muotoaan. Jeesus ei kuitenkaan esitä tässä pelkästään tosiasioita. Tämä on osoitettu heille nuhteeksi. Vaikka he eivät olleet kokeneet edes sitä, mitä profeetat olivat kokeneet Vanhan testamentin aikana, nyt Jumala itse seisoi heidän edessään, eivätkä he silti tunnistaneet Jumalan ääntä eivätkä nähneet Hänen muotoaan. Katso lisätietoja teoksesta When Critics Ask, s. 411.

K: Saammeko Joh. 5:39:n mukaan iankaikkisen elämän uskomalla Raamattuun vai emme?

V: Itse asiassa ei. Ikuinen elämä on Jumalan antama. Juutalaiset olivat kuitenkin osittain oikeassa siinä, että Raamattu osoittaa meille tien Jumalan luo, jotta saisimme ikuisen elämän. On mahdollista, että ihminen on enemmän kiinnostunut Raamatusta kuin Jumalasta, kuten fariseukset olivat Jeesuksen aikana.

K: Mikä oli fariseusten suurin ongelma Joh. 5:42–43:ssa?

V: Suurin ongelma oli se, että fariseusten sydämissä ei ollut Jumalan rakkautta. Oire siitä, että ongelma oli heidän sydämessään eikä heidän logiikassaan, on se, että heillä oli kaksinaismoraali sen suhteen, hyväksyisivätkö he Jeesuksen vai eivät, verrattuna muiden hyväksymiseen Joh. 5:43:ssa.

Samoin Efesoksen seurakuntaa varoitettiin Ilm. 2:4:ssä siitä, että se oli hylännyt alkuperäisen rakkautensa. Jos ihmisellä ei ole rakkautta Jumalaa kohtaan, hän voi silti käyttäytyä uskonnollisesti ja tehdä monia asioita, jotka näyttävät hyvältä, ainakin maailman silmissä, mutta hän on menettänyt sen, mikä on olennaista.

Myös Johanneksen evankeliumin 5:38:ssa Jeesus sanoi fariseuksille, että sana ei asu heissä. Tämä saattoi tuntua varsin järkyttävältä, sillä nämä fariseukset viettivät niin paljon aikaa pyhien kirjoitusten tutkimiseen. Mutta pyhien kirjoitusten tutkiminen sekä niihin uskominen ja niiden soveltaminen voivat olla kaksi eri asiaa.

Katso lisätietoja teoksista Evangelical Commentary on the Bible, s. 854, ja New International Bible Commentary, s. 1243.

K: Joh. 5:43:ssa sanotaan, että Jeesus tuli Isänsä nimessä. Tarkoittaako tämä, että Jeesuksella on sama nimi kuin Isällä, ja että Jeesus on siten Isä?

V: Heillä on todellakin useita yhteisiä nimityksiä. Minullakin sattuu olemaan sama sukunimi kuin vanhemmillani, mutta se ei todista, että olisimme kaikki yksi ja sama ihminen. Teoksessa When Cultists Ask, s. 168–169, todetaan, että jotkut ykseyden helluntailaiset, kuten Campbell (1975), todellakin sanovat näin. Jos he olisivat johdonmukaisia tässä asiassa, ykseyden helluntailaiset eivät koskaan saarnaisi Jeesuksen nimessä, koska he ajattelisivat, että minkä tahansa tekeminen ”Jeesuksen nimessä” tekisi heistäkin Jeesuksen.

K: Miten Joh. 5:44:ssä mainittu kunnian saaminen muilta liittyy epäuskoon?

V: Jeesus ei sano, etteivätkö he miellyttäisi Jumalaa, vaan Jeesus sanoo jotain vielä pahempaa. He eivät edes yritä miellyttää Jumalaa. Ja niin paha kuin tämä onkin, se näyttää vielä pahemmalta, kun otetaan huomioon se vaiva, jonka he näkevät yrittäessään miellyttää ihmisiä.

K: Miten Joh. 5:45–46:ssa kaikki, jotka uskovat Moosekseen, uskovat myös Jeesukseen? Monet nykypäivän juutalaiset olisivat eri mieltä.

V: Jeesus saattoi viitata kuulijoille 5. Mooseksen kirjan 18:18–19:ään. Jos joku ei kuuntele tulevan profeetan (Jeesuksen) sanaa, Jumala itse vaatii häneltä tilin. Johanneksen evankeliumin 5:46 sanoo jotain vastaavaa.

Mooses oli jumalallinen profeetta. Mutta heidän tietonsa Mooseksen laista ja opetuksista sekä se, etteivät he seuranneet sitä, johon laki viittasi, olisi heille vielä pahempaa tuomion päivänä. Lue 2. Pietarin kirjeen 2:20–22 saadaksesi lisätietoa suuremmasta tuomiosta, joka seuraa suurempaa tietoa.

Teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 9, s. 60, on tässä yhteydessä mielenkiintoinen huomio. Mooseksen noudattaminen oli hyvä asia, mutta heidän Mooseksen noudattamisestaan tuli heille ylpeyden aihe. Raamatun lukeminen, kirkossa käyminen, evankeliumin jakaminen, pahuudest in välttäminen ja yleisesti ottaen Jumalan noudattaminen ovat kaikki hyviä asioita, joita meidän tulee tehdä. Mutta varo, jos siitä tulee sinulle ylpeyden aihe.

K: Miksi Jeesus esitti kysymyksen Joh. 6:5–6:ssa, vaikka hän tiesi jo vastauksen?

V: Johanneksen evankeliumin 6:6 mukaan Jeesus esitti kysymyksen koetellakseen Filippusta. Nykyisin sokratilaiseksi menetelmäksi kutsutun tavan käyttäminen – eli opettajan esittäminen opetuslapselle kysymys, johon hän jo tietää vastauksen – on täysin hyväksyttävää. Ilmeisesti tämä ei ollut opetuslapsille vierasta, sillä kun Pietari vastasi Jeesuksen kysymykseen Johanneksen evankeliumin 21:17:ssa, hän sanoi: ”Herra, sinä tiedät kaiken; sinä tiedät, että minä rakastan sinua.” (NIV)

Filippus olisi voinut vastata esimerkiksi kertomalla yrityksestään ruokkia kansanjoukon, ilmaisemalla toivottomuutensa tämän tarpeen tyydyttämisestä luonnollisin keinoin tai ilmaisemalla uskonsa siihen, että Kristus voisi huolehtia heistä.

K: Miksi Jeesus kysyi Joh. 6:5–6:ssa Filippukselta eikä joltakin muulta?

V: Vaikka Raamattu ei sano sitä varmasti, se saattaa antaa vihjeen. Johanneksen evankeliumin 1:44 mukaan Filippus, samoin kuin Andreas ja Pietari, olivat kotoisin Betsaidasta, joka sijaitsi tällä alueella.

K: Joh. 6:13: Koska Jeesus pystyi moninkertaistamaan ruoan niin helposti, miksi hän käski kerätä tähteet?

V: Jumalan antamaa runsautta ei pidä tuhlata. Jeesus ei olisi aina heidän kanssaan, ja leipä tulisi tarpeeseen muillekin.

Lisäksi kahdellatoista kalakoriin ja viiteen ohraleipään liittyi merkitys. Jumala viittaa pakanain ja juutalaisten yhdistymiseen Kristuksessa. Luku kaksitoista edustaa Israelin heimoja sekä kaksitoista opetuslasta, ja luku viisi edustaa Jumalan armoa kaikkia ihmisiä kohtaan, kuten 5 000 miestä sekä naisia ja lapsia.

K: Miten Jeesus pystyi kävelemään veden päällä Joh. 6:19:ssä?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

Galileanmeri oli hyvin syvä, joten Jeesus ei esittänyt mitään temppua kävelemällä kivien päällä.

Jeesus oli todellinen ihminen, lihaa ja verta, joten kyseessä ei ollut painoton aave.

Jumala, joka loi luonnonlait, voi kumota ne milloin tahansa. Me kutsumme sitä ihmeeksi, mutta ehkä Jumalalle se on vain vaihtoehtoinen toimintatapa.

Tieteellinen havainto

Jotta tätä yliluonnollista ihmettä voisi ymmärtää tieteellisesti, on ensin ymmärrettävä, miksi vesi ylipäätään kykenee kantamaan painoa, kuten kelluvaa venettä. Tilastollisessa mekaniikassa ensemble on järjestelmän tilojen todennäköisyysjakauma. Nesteen pinnalla suuremmalla nopeudella ylöspäin liikkuvat vesimolekyylit ”hyppäävät” jatkuvasti pois nesteestä ja pakenevat ilmakehään. Kutsumme tätä haihtumiseksi. Suurempi osa molekyyleistä ei tee näin kolmesta syystä:

1) Pintajännitys tekee vesimolekyyleistä ”tahmeita”, eivätkä ne halua irrota toisistaan,

2) Vain tietyllä prosenttiosuudella vesimolekyyleistä on riittävän suuri nopeus

3) Vain tietty osuus suurinopeuksisista vesimolekyyleistä liikkuu ylöspäin.

Voimme muuttaa kohtaa 1) päällystämällä pinnan jollakin aineella.

Voimme muuttaa kohtaa 2) lisäämällä vesimolekyylien nopeutta: tätä kutsumme veden lämmittämiseksi.

Meillä ei ole kykyä muuttaa kohtaa 3 (ellei meillä ole magneettista nestettä ja käytetä magneetteja), ja tämä yksinään voisi pitää mitä tahansa pystyssä.

Jos sarjakuvien supersankarilla ei olisi muuta supervoimaa kuin kyky muuttaa tilastollista todennäköisyyttä, hän voisi tehdä melkein mitä tahansa, mukaan lukien leijua ilmassa, kävellä seinien läpi ja herättää epäjärjestyksessä olevat kuolleet solut uudelleen eloon.

K: Mitä tiedämme Joh. 6:23:ssa mainitusta Tiberiaan kaupungista?

V: Se oli Jeesuksen aikana uusi kaupunki, sillä Herodes Antipas rakensi sen vuosina 16–22 jKr hallinnolliseksi pääkaupungikseen. Se oli pakanakaupunki; Asimovin Raamatun oppaassa (s. 822–823) sanotaan, että juutalaiset välttivät sitä, koska se oli rakennettu hautausmaan päälle.

Encyclopaedia Britannica ja Wycliffe Bible Dictionary (s. 1704) kertovat kuitenkin, että toisella vuosisadalla Mishnan (n. 198–220 jKr.) toimittaja, Judah hak-Kadhosh, oli kotoisin sieltä. Myös Talmud toimitettiin siellä noin vuonna 400 jKr. Siellä haudattuja kuuluisia rabbeja ovat muun muassa Maimonides, ’Akiba (Akiva), Yohanan Ben Zakkai ja Eliezer Suuri.

Katso lisätietoja teoksesta The New International Dictionary of the Bible, s. 1014.

K: Joh. 6:27:ssä Jeesus sanoi, ettei pidä tehdä työtä pilaantuvan ruoan vuoksi. Miten me nykyään teemme työtä pilaantuvan ruoan vuoksi?

V: Ensinnäkin meidän on pakosta tehtävä joitakin asioita, kuten hankittava ruokaa syötäväksi. Mutta Jeesus sanoo, ettei sen pitäisi olla elämämme tarkoitus ja painopiste. Meidän tulisi kohdistaa elämänenergiamme ikuisiin asioihin; ja se, mikä on ikuista ja silti kaikkialla ympärillämme, ovat ihmisten sielut.

Ehkä vertaus auttaa. Jos matkustat aamulla töihin, maksaako pomosi sinulle matkustusaikasi? Jos et matkusta huvin vuoksi eikä pomosi maksa sinulle siitä, miksi et sitten lopeta työmatkoja? Vastaus on yleensä: ”Koska minun on pakko, jos haluan saada palkkaa.” Sellaista toimintaa, joka ei ole tuottavaa, mutta on välttämätöntä tuottavan toiminnan kannalta, kutsutaan ”pakolliseksi”. Tässä elämässä meidän on tehtävä paljon asioita, jotka ovat välttämättömyyksiä – itse asiassa niin paljon, että voimme tahattomasti ajautua ajattelemaan, että elämässä on kyse vain välttämättömyyksistä ja viihteestä. Mutta nämä asiat ovat välttämättömiä vain siksi, että voimme tehdä niitä asioita, jotka ovat todella tärkeitä: ylistää Jumalaa, rakastaa muita, tuoda ihmisiä Kristuksen luo ja auttaa ihmisiä kasvamaan Kristuksessa.

K: Mitä Jeesus tarkoitti Joh. 6:27b:ssa sanoilla ”Isä on antanut hänelle hyväksymismerkkinsä”?

V: Jeesus oli Isälle mieluinen, Isä oli lähettänyt Jeesuksen maan päälle, ja Jeesus teki parhaillaan Isän tahtoa. Isän hyväksynnän sinetti oli ilmeinen, mikä näkyi Jeesuksen ihmeissä. Jos joku halusi palvoa Isää, hän ei hylkäisi sitä, jolle Isä oli asettanut hyväksynnän sinettinsä. Jeesus mainitsi toistuvasti, että Hän oli tullut alas taivaasta Joh. 6:33, 38, 41, 50 ja 58.

Vaikka olisitkin jo uskovainen, sinun on kysyttävä: onko elämässäsi Jumalan hyväksynnän sinetti? Oletko elämäntavallasi Jumalalle mieluinen?

K: Miten Jeesus on Joh. 6:31–36, 48–51:ssä elämän leipä (tai manna)?

V: Sana ”todellinen”, kuten ”todellinen leipä”, on alethinos, joka tarkoittaa aitoa tai alkuperäistä. Jeesus on elämän leipä ainakin kahdella tavalla.

Kaikille: Jeesus ylläpitää kaikkea maailmankaikkeudessa, kuten Kolossalaiskirjeen 1:17 sanoo

Uskoville: On ihanaa elää Jeesuksessa, joka ravitsee, suojelee ja varjelee meitä sekä valmistaa meitä elämään ikuisesti Hänen kanssaan.

Kuten Jeesus antaa elävää vettä Johanneksen evankeliumin 4:15:ssä, Jeesus on tässä yhteydessä elämän leipä.

Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 9, s. 75.

K: Joh. 6:37:ssä sanotaan, että kaikki, jotka Isä antaa Jeesukselle, tulevat Jeesuksen luo, ja koska jotkut eivät tule Jeesuksen luo, tarkoittaako se, että Isä ei antanut heitä Jeesukselle?

V: Kyllä. Pelastuksen evankeliumi tarjotaan vilpittömästi kaikille. Heprealaiskirjeen 4:2:n mukaan evankeliumi ei kuitenkaan hyödytä niitä, jotka eivät yhdistä sitä uskoon. Luukkaan evankeliumin 7:30 on toinen esimerkki; katso lisätietoja Luukkaan evankeliumin 7:30 kohdasta.

K: Oliko Jeesuksella Joh. 6:39:ssä erillinen tahto Isästä Jumalasta vai ei?

V: Muotoillaan kysymys uudelleen niin kuin neljäsluokkalainen kysyisi: kuinka monta aivoa Kolminaisuudella on? Lukuun ottamatta sitä tosiasiaa, että Jumala ei ole rajoittunut soluihin, voisi sanoa, että heillä on omat aivonsa. Jeesuksella oli oma tahtonsa, kuten Hänen rukouksensa Getsemanen puutarhassa osoittaa. Jeesus kuitenkin valitsi aina, että Hänen tahtonsa olisi sopusoinnussa Isän tahdon kanssa, kuten myös Hänen rukouksensa Getsemanen puutarhassa osoittaa.

K: Onko neitseellinen syntymä totta Joh. 6:42:n valossa, kun juutalaiset sanoivat tuntevansa Joosefin, Jeesuksen isän?

V: Tämä ei kiistä neitseellistä syntymää.

Ensinnäkin, koska Joosef oli Marian aviomies, hän oli lain silmissä Jeesuksen laillinen isä.

Toiseksi monet juutalaiset olettivat, että Joosef oli myös Jeesuksen biologinen isä. Kaikki ihmisten tekemät oletukset eivät välttämättä ole totta.

K: Miksi ihmiset valittavat Jumalasta Joh. 6:43–70:ssä, ja mitä voit sanoa auttaaksesi heitä?

V: Se johtuu yleensä yhdestä perussyystä: Jumala ei vastannut heidän odotuksiaan. Job valitti Jumalasta, koska hän ei nähnyt, mitä kulissien takana tapahtui, eikä lopullista lopputulosta. Ihmiset valittavat samoin, koska he eivät tiedä, mitä kulissien takana tapahtuu, eivätkä näe lopullista lopputulosta.

K: Jos joku katsoo Joh. 6:43–70:n kohdalla, että jokin Jumalassa on sietämätöntä, miten vastaat hänelle?

V: Jumala ei itse asiassa pyytänyt sinun hyväksyntääsi. Hän on Jumala, joten Hän voi tehdä niin kuin Hän haluaa. Jumala tarjoaa sinulle mahdollisuuden nauttia iankaikkisesta elämästä, ja jos et halua sitä, on olemassa vain yksi vaihtoehto. Joidenkin ihmisten on vapaututtava ennakkokäsityksistään Jumalasta. Ehkä juuri siksi Jeesus sanoi, että meidän on tultava Jumalan luo kuin pienet lapset (Luuk. 18:16–17 ja Matt. 19:14).

K: Mitä tarkoittaa Joh. 6:44,65 ja Joh. 6:37,39 kohdissa se, että kukaan ei voi tulla Jeesuksen luo, ellei Isä vedä häntä puoleensa?

V: Kreikankielinen sana voi tarkoittaa pakottamista, vetämistä (kuten veden nostamista) tai houkuttelemista/suostuttelemista. Katso lisätietoja kreikankielisestä sanasta teoksesta *Now That’s a Good Question*, s. 27–29. Koska kreikankielisellä sanalla on useita merkityksiä, eri kristityt sisällyttävät tämän jakeen teologiaansa eri tavoin.

Maltilliset ei-kalvinistit sanovat, että Jeesus vetää kaikki ulkoisesti puoleensa ja että pelastuksen tarjous on kaikkien saatavilla. Sisäisesti Pyhä Henki (jota kutsutaan myös Kristuksen Hengeksi) tuomitsee maailman (sekä valitut että hylätyt) synnistä. Kuitenkin kaikki, jotka Isä on ennalta määrännyt, vedetään taivaaseen, ja ne, jotka eivät ole valittuja, eivät tule Jumalan luo. Jotkut ei-kalvinistit sanoisivat, että ennalta määrääminen ja ennakkotieto toimivat käsi kädessä, kun taas toiset ei-kalvinistit sanoisivat, että ennakkotieto edeltää ennalta määräämistä, sillä niissä kahdessa kohdassa, joissa ne mainitaan yhdessä Raamatussa, ennakkotieto mainitaan aina ensin.

Kalvinistit eivät kiistä, että evankeliumia on tarjottava kaikille, mutta Isä vetää puoleensa vain valitut, eikä Isä eikä Pyhä Henki toimi pelastavalla tavalla hylättyjen puolesta, koska Jeesus ei kuollut heidän puolestaan.

Hyperkalvinistit uskovat tässä asiassa samoin kuin kalvinistit, paitsi että he opettavat, että evankeliumia voidaan julistaa kaikille, mutta on väärin tarjota sitä kaikille.

Katso myös seuraava kysymys lisätietojen saamiseksi.

K: Vetääkö Isä Joh. 6:44,65 ja Joh. 6:37,39:n mukaan joitakin ihmisiä puoleensa, vai vetääkö Jeesus kaikki puoleensa, kuten Joh. 12:32 sanoo?

V: Kreikankielisessä tekstissä sanotaan yksinkertaisesti, että Jeesus vetää puoleensa ”kaikki”. Siinä ei itse asiassa sanota, että Jeesus vetää puoleensa ”kaikki miehet” tai ”kaikki ihmiset”. Asiasta on kolme näkemystä.

Isä vetää puoleensa jokaisen yksilön: Olemme niin syntisiä, ettei kukaan voi tulla Isän luo, ellei Isä vedä häntä puoleensa (anna hänelle siihen mahdollisuutta). Isä vetää kuitenkin puoleensa kaikki. Kun Johanneksen evankeliumin 6:37,39 sanoo, että kaikki, jotka Isä antaa Jeesukselle, tulevat Hänen luokseen, Isä vetää puoleensa kaikki, mutta antaa Jeesukselle vain ne, joiden hän etukäteen tiesi (ja siten ennalta määräsi) tulevan Jeesuksen luokse. Tämä tulkinta on kuitenkin ristiriidassa Johanneksen evankeliumin 6:64–65:n selkeän merkityksen kanssa, joka osoittaa, että Isän on vedettävä ihmisiä puoleensa, ja että tämä oli syy siihen, miksi jotkut eivät uskoneet.

Jeesus vetää ulkoisesti ja Isä valitsee sisäisesti: Jeesus vetää sekä valitut että hylätyt puoleensa. Sekä valitut että hylätyt tekevät päätöksen siitä, luottavatko he Jeesukseen vai eivät. Isä on kuitenkin ennalta määrännyt valitut, ja siten vain valitut vedetään Isän puoleen.

Kaikista ihmisistä sekä Isä että Jeesus vetävät puoleensa vain valitut. Se, ettei jokaista yksilöä vedetä puoleensa, on kalvinistinen näkemys, jota puolustetaan teoksessa New Geneva Study Bible, s. 1688.

Katso myös edellinen kysymys lisätietojen saamiseksi.

K: Joh. 6:45:ssä sanotaan, että jokainen, jota Jumala opettaa, tulee Jeesuksen luo. Tarkoittaako tämä, että kaikilla, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta, ei ole ollut mahdollisuutta välttää helvettiä?

V: Raamattu ei missään kohdassa sano niin. Päinvastoin, Heprealaiskirjeen 11. luku osoittaa, että Aabel, Enoch, Nooa ja monet muut eivät ilmeisesti koskaan kuulleet Jeesuksesta (ollessaan maan päällä), mutta he kuitenkin oletettavasti pääsivät taivaaseen. Vastauksessa on otettava huomioon kaksi muuta seikkaa:

2. Vauvat, jotka kuolevat, eivät koskaan kuule Jeesuksesta. Raamattu ei missään kohdassa sano, että ne, jotka eivät ole vielä vastuullisessa iässä, joutuisivat helvettiin.

3. Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumin 8:24:ssä, että kaikki, jotka hylkäävät Hänet, kuolevat todellakin synneissään.

Katso myös keskustelu Johanneksen evankeliumin 3:36 kohdasta saadaksesi lisätietoja.

K: Joh. 6:50–51:ssä sanotaan, että se, joka syö taivaan leipää (Jeesusta), elää ikuisesti eikä kuole. Miksi kristityt sitten kuolevat?

V: Tätä voidaan ymmärtää kahdella tavalla.

1. Kristityt elävät ikuisesti taivaassa, joten pääsemme tilaan, jossa kirkastetut ruumiimme eivät koskaan kuole. Katso lisätietoja tästä aiheesta teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1505.

2. Lisäksi, vaikka ruumiimme kuolevat kerran, hengemme eivät kuole koskaan siitä hetkestä lähtien, kun alamme uskoa. Ilmestyskirjassa viitataan tulijärveen toisena kuolemana.

Fyysinen kuolema on ”vain pieni yksityiskohta” verrattuna joko iankaikkiseen elämään tai toiseen kuolemaan. Tämä jae on tärkeä, sillä se kertoo meille, että kun uskovainen kerran pääsee taivaaseen, ei ole pelkoa siitä, että hän tekisi syntiä ja lankeaisi.

K: Mitä Jeesus todella tarkoitti Joh. 6:51–56:ssa?

V: On olemassa ainakin kolme näkemystä.

1. Jeesus antaa uskoville hengellistä ravintoa

Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 297, huomauttaa, että koska ehtoollinen otettiin käyttöön vasta vuotta myöhemmin, tämä viittaa hengelliseen ruokaan ja juomaan, jota Jeesus antaisi uskoville.

2. Vertaus hengellisestä yhteydestä

Jeesus puhui väkijoukoille, jotka tuolloin eivät vielä tienneet mitään ehtoollisesta, kuten New Geneva Study Bible, s. 1673, huomauttaa. Teos Hard Sayings of the Bible, s. 498–500, toteaa selvästi, että kyseessä on tämä näkemys, mutta ehdottaa myös yhdistelmää kolmannen näkemyksen kanssa.

3. Edellisten kahden lisäksi ennakkoilmoitus ehtoollisesta

Kun Jeesus sanoi: ”…minun lihani, jonka minä annan maailman elämän puolesta”, Jeesus ennusti kuolemaansa ristillä. Samoin Jeesus ennusti, että he muistaisivat sitä ehtoollisessa.

Katso lisätietoja tästä näkemyksestä teoksesta *Believer’s Bible Commentary*, s. 1505. Teos *Hard Sayings of the Bible*, s. 498–500, ehdottaa tätä näkemystä yhdistettynä edelliseen, koska Johannes ei kerro viimeisestä ehtoollisesta, ja tämä olisi hänen vastaava opetuksensa ehtoollisen tärkeydestä.

Tässä esitetyt kysymykset ovat jossain määrin samankaltaisia kuin Johanneksen evankeliumin 3:5 kohdassa esiintyvän ”veden ja hengen” tulkintakysymykset.

K: Miksi Jeesus ei Joh. 6:52–56:ssa selvittänyt väkijoukon hämmennystä?

V: Jeesus ilmeisesti halusi sanoa nämä sanat juuri tällä tavalla eikä osoittanut yllättyneisyyttä siitä, että jotkut lähtivät tässä vaiheessa. Veren juomisesta puhuminen juutalaisille olisi kuulostanut heille loukkaavalta. Jokaisella oli tässä tilanteessa valinnanvaraa. He saattoivat luottaa Jumalaan, mutta vain sen verran kuin pystyivät täysin ymmärtämään, tai sitten he saattoivat luottaa Jumalaan täysin, tietäen, että Jumala olisi ja tekisi asioita, jotka ylittävät heidän ymmärryksensä. Kuten eräs kristitty sanoi, meidän ei tule loukkaantua selittämättömistä asioista. Koska fariseukset kuuntelivat Hänen sanojaan vain vastustaakseen niitä, Jeesus antoi heille jotain, mihin tarttua.

Raamattu ei kerro kaikkia syitä, miksi Jeesus puhui tällä tavalla, mutta tässä on yksi spekulaatio. Ihmiset, jotka näkivät ihmeet, saattaisivat uskoa Jeesukseen riippumatta siitä, halusivatko he seurata Jumalaa vai eivät, koska heillä oli elävä todiste aivan edessään. Jeesus mursi myös niiden toiveet, jotka katsoivat häntä poliittisena messiaana. Jeesus puhui tällä tavalla, jotta ne, jotka halusivat seurata häntä hänen ehdoillaan, ymmärtäisivät myöhemmin, ja ne, jotka eivät halunneet seurata, saisivat tekosyyn lähteä.

K: Opettiko Jeesus Joh. 6:53a:ssa, että leipä todella muuttui Hänen ruumiikseen, kuten roomalaiskatolinen kirkko opettaa, kutsuen sitä transsubstantiaatioksi?

V: Ei, sillä Jeesus (samoin kuin Paavali) käytti usein vertauskuvia. Esimerkiksi me olemme Kristuksen ruumis, mutta emme kuitenkaan fyysisesti muutu Kristuksen ruumiiksi. Jeesus kutsui kerran Pietaria Saatanaksi, mutta se ei tarkoita, että Pietarista olisi tullut Saatana; pikemminkin Saatana käytti Pietarin sanoja kiusatakseen Jeesusta. Kun Jeesus sanoi olevansa viiniköynnös Johanneksen evankeliumin 15:1:ssä, muuttuiko Jeesus fyysisesti viiniköynnökseksi? Pitelikö Jeesus ”toista ruumistaan” käsissään? – Vain vertauskuvallisessa mielessä. Tämä on enemmän kuin triviaali seikka, sillä sen soveltaminen määrää, ajatteleeko joku, että hänen pitäisi palvoa leipää ja viiniä vai ei.

Katso laajempia vastauksia teoksista When Cultists Ask, s. 168–173, ja When Critics Ask, s. 412–413.

K: Miksi Jeesus vaikuttaa Joh. 6:60–66:ssa lähes fatalistiselta? – Jos he tulevat, he tulevat. Jos eivät, eivät tule.

V: Jeesus ei ollut fatalisti, mutta Hän tiesi hyvin puheen rajoitukset. Jos joku ei koskaan halua luottaa elämäänsä Kristukselle, hän ei koskaan tule hyväksymään asioita, joiden totuutta tai epätotuutta hän ei voi osoittaa. Jos ihmiset eivät halua seurata totuutta, he pystyvät lähes aina löytämään jonkin tekosyyn sille, miksi eivät tee niin.

K: Miksi Jeesus Joh. 6:67:ssä koetteli kaksitoista opetuslasta kysymällä, aikovatko hekin lähteä?

V: Jeesus tiesi, etteivät he lähtisi, mutta Hän esitti kysymyksen ainakin kahdesta syystä. Hän halusi antaa heille mahdollisuuden lähteä; näin heille tulisi selväksi, että jääminen oli heidän oma valintansa. Toiseksi hän halusi heidän ottavan askeleen taaksepäin ja tekevän – tai pikemminkin tekevän uudelleen – tuon päätöksen. Heidän piti ”vetää raja hiekkaan” ja päättää, aikovatko he käydä kaiken läpi Jeesuksen kanssa, niin hyvässä kuin pahassa. Samalla tavalla Noomi sai Ruutin tekemään päätöksen Ruutin kirjassa 1:15–18. Tietenkin, kuten Johanneksen evankeliumin 6:70 osoittaa, Jeesus tiesi jo heidän päätöksensä; mutta heidän piti silti tehdä se päätös.

Kun joku kuten Pietari teki väärän päätöksen kieltämällä Kristuksen, Kristus pystyi ottamaan Pietarin takaisin palvelukseensa Johanneksen evankeliumin 21:15–19:ssä. Jos sinulla oli päätös, joka sinun piti tehdä, ja mokaat sen, älä pysy poissa Jumalasta syyllisyyden takia, vaan palaa Jumalan luo pyytämään anteeksiantoa.

K: Joh. 6:70:ssa Jeesus valitsi kaksitoista opetuslasta, ja Juudas oli yksi heistä. Oliko Juudas siis yksi Jeesuksen valitsemista valituista?

V: Ei. Kuten muutkin ihmiset, Jeesuksella oli vapaus tehdä monia valintoja. Se, että Jeesus päätti syödä tietyn viikunan, ei tee siitä viikunasta yhtä valituista. Samoin Jeesuksen valinta kahdestatoista opetuslapsesta oli eri asia kuin niiden valittujen valinta, jotka pääsevät taivaaseen. Katso lisätietoja teoksesta *Now That’s a Good Question*, sivut 133–134.

K: Mitä tarkoittaa ”juutalaisuus” Joh. 7:1:ssä (KJV)?

V: Tämä King James -version ilmaisu viittaa juutalaisiin.

K: Keitä olivat Jeesuksen ”veljet” Joh. 7:3, 5, 10 (KJV)?

V: Nämä ovat Jeesuksen biologisia velipuolia. Myös Matteuksen evankeliumin 13:55–56, Markuksen evankeliumin 6:4, Galatalaiskirjeen 1:19 ja Juudaksen kirjeen 1 kohdassa kerrotaan, että Jeesuksella oli veljiä. Myös Eusebiuksen teoksessa * * *Kirkkohistoria* (318 jKr.) 2:23 ja 3:20 sanotaan, että Jeesuksen neljä veljeä olivat Jaakob (jota kutsuttiin Oikeamieliseksi), Jooses (tai Joosef), Juudas (sama kuin Juuda) ja Simon. Katso lisätietoja 1. Korinttolaiskirjeen 9:5.

K: Keitä ovat Joh. 7:5:ssä mainitut Jeesuksen ”veljet”, jotka eivät uskoneet Häneen?

V: Maria oli neitsyt, eikä Joosef ollut ollut suhteessa Mariaan Jeesuksen syntyessä, eikä Joosef ollut ollut yhdessä Marian kanssa ”ennen kuin hän synnytti pojan”, kuten Matteuksen evankeliumin 1:25 kertoo. Myös Matteuksen evankeliumin 12:46; 13:55–56; Markuksen evankeliumin 6:3–4; Joh. 2:12; Ap. t. 1:14; 1. Kor. 9:5 mainitsee myös Jeesuksen veljet, ja Paavali mainitsee ”Herran veljen Jaakobin” Gal. 1:18,19. Teoksessa 1001 Bible Questions Answered, s. 39–40, viitataan myös messiaaniseen Psalmiin 69:7–9, jossa sanotaan: ”veljet … äitini lapset”.

Jos heillä olisi ollut uskoa Jeesukseen, heille olisi tuntunut loogiselta, että Jeesus paljastaisi asian juuri nyt. Tämä jae kuitenkin kertoo, että tuolloin he EIVÄT uskoneet Jeesukseen, joten heidän huomautuksensa on kiistaton: ”jos todella pidät itseäsi Messiaana, sinun pitäisi näyttää se kaikille juuri nyt.” Katso lisätietoja teoksesta The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 299.

K: Eikö maailma vihannut opetuslapsia Joh. 7:7:ssä, vai vihasiko maailma heitä Joh. 15:20–21:ssä?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

Johanneksen evankeliumin 7:7:ssä opetuslapset olivat vielä oppimassa, eikä maailma vielä vihannut heitä, koska he eivät vielä saarnanneet johdonmukaisesti kääntymistä Jeesuksen puoleen. Juutalaiset ja roomalaiset eivät olleet vielä päässeet siihen pisteeseen, että olisivat halunneet vainota kristittyjä.

Joh. 15:20–21:ssä Jeesus ennusti, että pian tulisi aika, jolloin maailma alkaisi vihata heitä, koska he kuuluivat Kristukseen.

K: Miksi Jeesus sanoi Joh. 7:8:ssa, ettei Hän mennyt tai ei vielä mennyt juhlaan?

V: Vastauksessa on viisi huomioitavaa seikkaa.

1. Joissakin käsikirjoituksissa lukee ”ei mene”. Näihin käsikirjoituksiin kuuluvat Sinaiticus, Cantabrigiensis, bohairilainen koptinkielinen, armenialainen ja Diatessaron.

2. Toisissa käsikirjoituksissa, kuten Bodmer II:ssa (125–175 jKr.), Bodmer 14:ssä ja 15:ssä (kolmas vuosisata) sekä Vaticanuksessa, sanotaan ”ei vielä”.

3. Vaikka tarkka kreikankielinen teksti olisi tiedossa, tarkkojen sanojen merkitystä ei pidä liioitella, sillä ei tiedetä, puhuiko Jeesus tässä kreikaksi vai arameaksi.

4. Joka tapauksessa Jeesus ei antanut lupausta, vaan ilmaisi aikomuksensa, joten kumpikin käsikirjoituksen lukutapa on kelvollinen.

5. Ehkä käsikirjoitusten vaihtelut palvelevat Jumalan tarkoitusta. Ne saattavat osoittaa meille, ettei Raamatun sanoja pidä tulkita liian tarkasti.

K: Miksi Jeesus sanoi Joh. 7:8:ssa, että hänen aikansa ei ollut vielä tullut?

V: Jeesuksen julkisen toiminnan aloittamisen aika ei ollut vielä tullut, ja sen huipentumana oli hänen kuolemansa ristillä meidän syntiemme vuoksi.

K: Miksi Jeesus Joh. 7:10:ssä ilmeisesti muutti mieltään ja lähti Jerusalemiin, vaikka oli aiemmin sanonut veljilleen, ettei aio mennä sinne?

V: Jeesus ei rikkonut lupaustaan, vaan muutti mieltään siitä, mitä Hän aikoi tehdä. Tämän yksinkertaisen vastauksen takana on kuitenkin tärkeä opetus. Aikomuksen ilmaisemisen ja lupauksen välillä on ero.

Teoksessa When Critics Ask (s. 414) annetaan erilainen vastaus. Jeesuksen veljet halusivat, että Jeesus menisi Jerusalemiin ja ”ilmoittaisi itsensä avoimesti Messiaaksi”. Jeesus menikin sinne myöhemmin, mutta ei sillä tavalla, jota veljet olivat ehdottaneet.

K: Miksi ihmiset pelkäsivät juutalaisia Joh. 7:13:ssa? He olivat kaikki juutalaisia!

V: Tässä yhteydessä kansa pelkäsi juutalaisten viranomaisia. Usein on järkevää erottaa tavallisen kansan uskomukset ja käytännöt virallisesta uskonnollisesta opetuksesta. Lisäksi Matteus ja Markus, joiden tekstit on kirjoitettu juutalaisemmalle yleisölle, tekevät eron fariseusten ja saddukeusten välillä. Johannes, joka ilmeisesti kirjoitti pääasiassa pakanalliselle [ei-juutalaiselle] yleisölle, ei yleensä tee tätä eroa, vaan kutsuu heitä yksinkertaisesti juutalaisiksi. Johannes mainitsee fariseukset vain Joh. 3:1:ssä.

K: Menevätkö Joh. 7:17:n mukaan kaikki, jotka päättävät tehdä Jumalan tahdon, taivaaseen? – jopa hindut, muslimit, buddhalaiset jne.

V: Kuten Aadamin poika Kain oppi, Jumala ei hyväksy kaikkia Hänelle uhrattuja uhreja. Kuten 1. Korinttolaiskirjeen 10:20 osoittaa, uhrit on ainakin uhrattava Todelliselle Jumalalle. Monet ihmiset keskittyvät siihen, kuinka muut uskonnot opettavat vääriä oppeja ja ”sekoittavat ihmisen pään”. Yhtä tärkeää on se, että ne turruttavat ihmiset halumasta sitä, mikä on parasta, ja ”sekoittavat heidän sydämensä”.

1. Joissakin uskonnoissa, mukaan lukien eräät hindulaisuuden muodot, hyvien tekojen tekeminen ei ole tavoite. Tavoitteena on pikemminkin kokea sekä hyvää että pahaa. Katso seuraava kysymys todisteeksi tästä.

2. Joissakin uskonnoissa, mukaan lukien buddhalaisuus ja hindulaisuus, ei haluta elää ikuisesti taivaassa. Niiden tavoitteena on paeta ei-toivottua uudelleensyntymisen kiertoa ja päästä buddhalaisuudessa nirvanaan tai vedantaisessa hindulaisuudessa liittyä ikuiseen liekkiin.

3. Joissakin uskonnoissa totuudella ei ole merkitystä. Hindulaisuus tunnetaan uskonnona, jossa ”ristiriitaisuuden laki” ei ole suuri huolenaihe.

K: Mitä väärä uskonto, hindulaisuus, opettaa hyvän tekemisestä Joh. 7:17:ssä?

V: Se opettaa ainakin kahta hyvin erilaista asiaa.

Hyvän tekeminen on siunattua. ”Hyvä on yksi asia; miellyttävä on toinen. Nämä kaksi, jotka eroavat toisistaan päämääriltään, molemmat kannustavat toimintaan. Siunattuja ovat ne, jotka valitsevat hyvän; ne, jotka valitsevat miellyttävän, menettävät tavoitteen.” Katha Upanishad, s. 16

Toisaalta…

1. ”Tiedä, että kaikki olemisen tilat – olivatpa ne hyvyyttä, intohimoa tai tietämättömyyttä – ilmenevät Minun energiani kautta. Olen tietyssä mielessä kaikkea, mutta olen itsenäinen. En ole aineellisen luonnon ominaisuuksien alainen, sillä ne, päinvastoin, ovat Minun sisälläni. Kolmen ominaisuuden [hyvyyden, intohimon ja tietämättömyyden] harhauttama koko maailma ei tunne Minua, joka olen ominaisuuksien yläpuolella ja ehtymätön.” Bhagavad Gita 7.12–13, s. 379–380.

2. ”Vaikka joku tekisikin kaikkein kauhistuttavimman teon, jos hän on omistautunut hartaaseen palveluun, häntä on pidettävä pyhänä, koska hän on vakaasti päättänyt toimia oikein.” Bhagavad-gita 9.30, s. 494

3. ”On kirjoitettu: ’Se, joka tuntee Brahmanin ilon, jota sanat eivät voi ilmaista eikä mieli tavoittaa, on vapaa pelosta. Häntä ei vaivaa ajatus: ’Miksi en tehnyt sitä, mikä on oikein? Miksi tein väärin?’ Se, joka tuntee Brahmanin ilon ja tuntee sekä hyvän että pahan, ylittää molemmat.’ Taittiriya Upanishad, s. 58.

4. ”Poikani surmaavat vihollisensa ja tyttäreni on keisarinna, ja minä olen täysin voittoisa. Ääneni on ylin mieheni korvissa. Uhri, jonka Indra suoritti ja jonka ansiosta hänestä tuli loistava ja ylin, sen olen minä tehnyt teille, oi jumalat. Minusta on todellakin tullut vaimojen vertaansa vailla oleva. Vaimojen vertaansa vailla oleva, kilpailevien vaimojen surmaaja, voittoisa ja ylivertainen, olen tarttunut itselleni muiden naisten viehätykseen ikään kuin se olisi kevytmielisten naisten rikkaus.” Tämä yhdistelmä palvontaa ja varhaisia hindulaisia ”perhearvoja” on peräisin Rig Vedasta 10.159.3–5.

K: Tarkoittaako Jeesus Joh. 7:18:ssa, ettei kaikissa Isän kunniaa etsivissä ihmisissä ole vääryyttä?

V: Ei, pikemminkin Jeesus viittaa epäsuorasti itseensä sanoen, ettei Hänessä ole vääryyttä.

K: Miksi Jeesus saarnasi temppelissä Joh. 7:28:ssa, kun Hän oli mennyt Jerusalemiin salaa Joh. 7:10:n mukaan, jotta Häntä ei huomattaisi?

V: Jos Jeesus olisi mennyt avoimesti yksityishenkilönä, viranomaiset olisivat voineet pidättää hänet helposti. Kuitenkin paikan päällä, kun Jeesus oli suuren ja myötämielisen väkijoukon keskellä, he eivät olisi pystyneet pidättämään häntä. He olisivat halunneet odottaa, kunnes muita ihmisiä olisi mahdollisimman vähän. Jeesus ja opetuslapset viettivät yön Jerusalemin ulkopuolella paikassa, josta heitä ei koskaan löydettäisi – ellei heitä sitten petettäisi.

K: Joh. 7:38–39: ”Missä Raamatussa sanotaan, että ’elävän veden virrat virtaavat hänestä’?”

V: Muinaisessa kirjallisuudessa ei tehty eroa tarkan lainauksen, yhden lauseen parafraasin ja useiden lauseiden muodostaman yleisen käsitteen parafraasin välillä. New Geneva Study Bible -teoksessa (s. 1676) todetaan, että vaikka tämä ei ole tarkka lainaus mistään Vanhan testamentin jakeest , se voi olla yleinen viittaus sekä Jesaja 44:3:een että Hesekiel 36:25–27:ään.

Evangelical Commentary on the Bible -teoksen sivulla 857 ja Believer’s Bible Commentary -teoksen sivulla 1512 kerrotaan, että juutalaisilla oli tapana tuoda vettä Gihonin lähteestä tai Siloamin altaasta ja kaataa se hopeiseen astiaan polttouhrin alttarin viereen, kun laulettiin Psalmeja 113–118. Kahdeksantena päivänä he eivät tehneet tätä.

K: Miten Joh. 7:38–39:ssä elävän veden virrat virtaavat Jeesuksesta?

V: Aivan kuten vesi antaa elämää, kasvua, puhdistusta ja sammuttaa janon, niin Jeesus antaa meille näitä asioita hengellisessä mielessä. Johanneksen evankeliumin 7:39 mukaan kyseessä on Pyhä Henki.

K: Oliko Joh. 7:39:n mukaan Pyhä Henki maailmassa ennen Jeesuksen tuloa maan päälle?

V: Kyllä, mutta rajoitetummalla tavalla. Vanhan testamentin aikoina Pyhä Henki oli profeettojen kanssa, mutta tavallisella uskovalla ei tuolloin ollut Pyhää Henkeä.

K: Mitä kreikan kieli tarkalleen tarkoittaa Joh. 7:46:ssa?

V: Johanneksen evankeliumin 7:46 kohdassa kreikankielinen ilmaisu on tässä hyvin painokas. Vaikka ”Kukaan ei ole koskaan puhunut tällä tavalla…” (NIV) on tarkka käännös, vielä tarkempi käännös on ”ei ole koskaan kukaan puhunut tällä tavoin…” (Wuest), ”Kukaan ihminen ei ole koskaan puhunut näin” (The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 302) tai ”Kukaan ihminen ei ole koskaan puhunut tällä tavalla” (The Expositor’s Bible Commentary, osa 9, s. 88).

K: Joh. 7:51–52: En ole varma, olisinko pystynyt selvittämään kaiken, mitä minun olisi pitänyt tehdä, jos olisin elänyt Kristuksen aikana. Onko se välttämätöntä?

V: Vaikka et ehkä olisi tuolloin keksinyt kaikkea itse, kuka sanoo, että me pystymme nykyäänkään selvittämään kaiken yksin? Siksi meidän on pyydettävä Jumalan apua, ja tarvitsemme myös toistemme apua. Jokainen voi, jos jätetään yksin, keksiä joitakin typeriä ja hölmöjä näkemyksiä. Tarvitsemme Jumalan apua ja toisiamme antamaan apua ja korjausta.

K: Oliko Jeesus Joh. 7:52:n mukaan kotoisin Juudean Betlehemistä vai Galilean Nasaretista?

V: Molemmista; Jeesus syntyi Betlehemissä Juudassa ja kasvoi Nasaretissa Galileassa.

K: Miksi Joh. 7:52:ssa sanottiin, ettei profeettaa ole koskaan tullut Galileasta, vaikka Joona oli kotoisin sieltä, Gath-Hepheristä, joka sijaitsee noin kolmen mailin päässä Nasaretista? (Tämän nostaa esiin skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible, s. 971.)

V: Huomaa, että puhujat ovat epäuskoisia juutalaisia. Vaikka Joona todennäköisesti oli kotoisin Gath-Hepheristä lähellä Nasaretia, se ei ole varmaa. Raamattu ei sano, että ”yhtään profeettaa ei ole koskaan tullut Galileasta”. Sen sijaan he sanoivat: ”Yhtään profeettaa ei ole koskaan tullut Galileasta.” Jeesuksen hylänneet puhujat olivat tässä asiassa todennäköisesti väärässä.

Miksi Jeesus puhui juuri niin kuin puhui? Hän ei yrittänyt aiheuttaa ongelmia vain ongelmien vuoksi, eikä Hän todellakaan tehnyt sitä vain suosion kasvattamiseksi. Jotkut saattavat ajatella, että Jeesuksen olisi pitänyt vastata ystävällisemmin. Mutta ilmeisesti Jeesus painosti ihmisiä tekemään päätöksen, kumpaan suuntaan tahansa. He väittivät hylkäävänsä Hänet mitä heikoimmista syistä. Jos Jeesus olisi tehnyt heille vielä yhden ihmeen nähtäväksi kaikkien muiden ihmeiden jälkeen, olisiko sillä ollut suurta merkitystä? Ei. Kyse ei ollut tiedon puutteesta tai todisteiden puutteesta; kyse oli siitä, että heidät saataisiin tekemään päätös.

K: Mitä nykyiset englanninkieliset raamatunkäännökset sanovat Joh. 7:53–8:11:ssä?

V: KJV:ssä teksti on ilman kommentteja.

NKJV:ssä se on tekstissä, ja alaviitteessä lukee: ”NU merkitsee 7:53–8:11 suluissa, koska ne eivät ole alkuperäisessä tekstissä. Ne esiintyvät yli 900 Johanneksen evankeliumin käsikirjoituksessa.”

Varhaisessa NASB-käännöksessä ne on suluissa, ja alaviitteessä sanotaan: ”Suurin osa muinaisista lähteistä jättää Johanneksen evankeliumin 7:53–8:11 pois. Ne, joissa ne esiintyvät, poikkeavat toisistaan huomattavasti.”

NASB 1995 ja NASB 2020 esittävät ne suluissa. Alaviitteessä sanotaan: ”Myöhemmät käsikirjoitukset lisäävät aviorikoksesta syytetyn naisen tarinan ja numeroivat sen Johanneksen evankeliumin 7:53–8:11:ksi.”

Wuest on kääntänyt kohdan ilman kommentteja.

BSB:ssä lukee: ”Joissakin varhaisissa käsikirjoituksissa ei ole Joh. 7:53–8:11.”

NIV-käännöksessä se on erotettu omalle rivilleen, ja kommentissa sanotaan: ”[Varhaisimmissa käsikirjoituksissa ja monissa muissa muinaisissa lähteissä ei ole Joh. 7:53–8:11]”

RSV:ssä se on tekstissä ja alaviitteessä lukee: ”Jotkut muinaiset lähteet lisäävät kohdat 7:53–8:11 joko tämän evankeliumin loppuun tai Luuk. 21:38:n jälkeen, tekstissä esiintyen vaihteluita. Toiset jättävät sen kokonaan pois.”

NRSV-käännöksessä se on suluissa, ja alaviitteessä lukee: ”Vanhimmissa lähteissä 7:53–8:11 puuttuu; toiset lähteet lisäävät kohdan tähän tai 7:36:n jälkeen tai 21:25:n jälkeen tai Luuk. 21:38:n jälkeen, tekstissä on vaihtelua; jotkut merkitsevät kohdan epäilyttäväksi.”

Williams kääntää sen ja lisää alareunaan kaksi alaviitettä, joissa molemmissa todetaan, että parhaissa käsikirjoituksissa se on jätetty pois.

Katso lisätietoja teoksesta When Critics Ask, s. 414–415.

K: Miksi fariseukset toivat Joh. 8:3–4:ssä Jeesuksen eteen naisen, joka oli yllätetty aviorikoksesta, mutta eivät miestä?

V: Se on hyvä kysymys, varsinkin kun 5. Mooseksen kirjan 22:22–24 mukaan molemmat olisi pitänyt tuoda. Vaikuttaa siltä, että he olivat vähemmän kiinnostuneita miehen oikeudenmukaisesta kohtelusta kuin naisen. Tai ehkä he eivät olleet lainkaan kiinnostuneita oikeudenmukaisuudesta, vaan ainoastaan Jeesuksen ansaan saamisesta. Myös teoksissa Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 372, When Critics Ask, s. 415, sekä Josh McDowell (puheessaan) on huomattu tämä lainvastaisuus.

K: Osoittaako Joh. 8:3–4, että Jeesus ei hyväksynyt kuolemanrangaistusta?

V: Ei, mutta menettely ei ollut asianmukainen, koska miestä ei tuotu paikalle. Katso lisätietoja edellisestä kysymyksestä.

K: Joh. 8:3–4: missä kohdassa Vanhaa testamenttia määrätään, että nainen on kivitettävä kuoliaaksi aviorikoksesta (eräs muslimi otti tämän esille)?

V: Aviorikoksesta määrättiin kuolemanrangaistus 3. Mooseksen kirjan 20:10 ja 5. Mooseksen kirjan 22:22–24 kohdissa. Teloitusmuoto, kivittäminen, mainitaan 5. Mooseksen kirjan 22:24 kohdassa esimerkissä, jossa mies makaa neitsyen kanssa, joka on kihloissa kaupungin miehen kanssa.

K: Johanneksen evankeliumin 8:6:ssa, aviorikoksesta syytetyn naisen tarinassa, mitä Jeesus kirjoitti hiekkaan?

V: Vastauksessa on kuusi huomioitavaa seikkaa.

1. Useimmissa Raamatun käsikirjoituksissa sanotaan ”kirjoitti maahan”. Näitä ovat muun muassa Cantabrigiensis, Bysantin lektionaari, bohairilainen koptinkielinen käsikirjoitus ja muut.

2. Armenialaisissa käsikirjoituksissa (5. ja 9. vuosisadalta) sanotaan kuitenkin: ”kirjoitti maahan kunkin heistä synnit”.

3. Toisissa käsikirjoituksissa ja kirjoittajien teksteissä tämä osa Johanneksen evankeliumista puuttuu. Näitä ovat muun muassa: Bodmer 2, Bodmer 14, 15, Sinaiticus, Vaticanus, Alexandrinus, sahidilainen koptinkielinen käsikirjoitus, goottilainen käsikirjoitus ja Diatessaron.

4. Olettaen, että suurin osa käsikirjoituksista on oikeassa, Raamattu ei kerro, mitä Jeesus teki kepillä maassa. Teoksessa Encyclopedia of Bible Difficulties (s. 371–373) todetaan, että mikä se sitten olikin, se sai heidät tunnustamaan omat syntinsä. Jotkut spekuloivat, että Jeesus kirjoitti heidän syntinsä tai joidenkin heistä tyttöystävien nimet.

5. He toivat paikalle vain naisen, joka oli jäänyt kiinni itse teosta; miestä he eivät koskaan tuoneet. Ehkä osa miehistä, joiden kanssa nainen oli tehnyt aviorikoksen, oli väkijoukossa.

6. Toisaalta teoksessa *Now That’s a Good Question* (s. 586–587) todetaan, että emme paitsi tiedä, emme myöskään voi olla varmoja siitä, kirjoittiko Jeesus mitään. Hän saattoi vain piirtellä ajatuksiaan pohtiessaan. Jotain kuitenkin sai kaikki miehet lähtemään äkillisesti pois.

K: Joh. 8:11:ssä Jeesus noudatti Mooseksen lakia, miksi hän ei sitten tuominnut naista?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

Jeesusta ei voitu pakottaa rankaisemaan naista, jonka hän tiesi syylliseksi, koska 1) Jeesus ei ollut tässä tilanteessa viranomainen, 2) Jeesus oli se, joka antoi lain, ja 3) menettely ei ollut asianmukainen, sillä miestä ei ollut tuotu paikalle.

Jeesus kuitenkin noudatti Mooseksen lakia. Paikalla olisi pitänyt olla syyttäjä, mutta syyttäjiä ei ollut. Lisäksi koko tilanne oli outo, sillä nainen oli jäänyt kiinni itse teosta, mutta miestä ei ollut tuotu paikalle.

K: Miten Jeesus on Joh. 8:12:ssa maailman valo?

V: Valo on välttämätöntä elämällemme. Se ei ainoastaan houkuttele ihmisiä, vaan estää heitä kompastumasta pimeässä, antaa meille mahdollisuuden tarkastella itseämme, tunnistaa toisemme ja nauttia kauneudesta. Jo tuolloin ihmiset pystyivät ymmärtämään, että ilman valoa huonekasvit eivät kasva. Jeesus on meille jopa tärkeämpi kuin fyysinen valo.

K: Miksi fariseukset Joh. 8:13–14:ssä väittivät, että se, että Jeesus todisti itsestään, merkitsi sitä, ettei hänen todistuksensa ollut pätevä?

V: Jos joku esittäisi väitteen ilman todisteita, väite olisi epäilyttävä. Jeesus piti outona, että tätä yritettäisiin soveltaa häneen. Loppujen lopuksi Isä oli tavallaan todistanut kaikille Jeesuksesta satoja tai jopa tuhat vuotta aiemmin kirjoitettujen profetioiden kautta sekä antamalla Jeesuksen tehdä tuolloin monia ihmeitä.

K: Miksi Jeesus vastasi fariseuksille Juoh. 8:14–18:ssa juuri niin kuin vastasi?

V: Syitä on todennäköisesti useita.

1. Koska Jeesus oli osa kyseistä kulttuuria, Hän ymmärsi fariseusten yleisiä ennakkokäsityksiä.

2. Jeesus ymmärsi näitä fariseuksia yksilöinä.

3. Jeesus puhui usein tarkoituksella vertauskuvallisesti (Joh. 16:25, 29).

4. Saattoi olla armollista olla sanomatta liikaa niille, jotka hylkäsivät Hänet, kuten 2. Piet. 2:21–22 ja Joh. 15:22–25 osoittavat.

Myös Joh. 8:17:ssä Jeesus sanoi ”teidän lakinne”, koska Jeesuksen suhde lakiin oli erilainen kuin heidän, aivan kuten Jeesus sanoi ”minun Isäni” ja ”teidän Isänne”, mutta ei ”meidän Isämme”, paitsi kun hän opetti heille Herran rukousta. Katso lisätietoja teoksesta Lenski, R.C. The Interpretation of St. John’s Gospel, s. 605.

K: Sanoiko Jeesus Joh. 8:17 ja Joh. 10:34:ssa ”teidän” lakinne?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

Joh. 8:17:ssä Alandin kreikankielisessä Uudessa testamentissa (1975) ei mainita yhtään kreikankielistä käsikirjoitusta, jossa lukisi ”teidän lakinne”. Niissä lukee ”laki”.

Joh. 10:34:n osalta useimmissa käsikirjoituksissa lukee ”laki”. Niihin kuuluvat: Bodmer II (125–175 jKr.), Bodmer 14 ja 15 (3. vuosisadan alku), Sinaiticus, Vaticanus, Alexandrinus, Bysantin lektionaario, sahidinen koptinkielinen, bohairinen koptinkielinen, goottilainen, armenialainen ja Athanasius.

Joissakin Johanneksen evankeliumin 10:34 käsikirjoituksissa lukee kuitenkin ”teidän lakinne”. Niihin kuuluvat Chester Beatty I -papyrus (100–150 jKr.), Sinaiticus (korjattu), Cantabrigiensis sekä kirjoittajat Tertullianus (198–220 jKr.) ja Hilarius Poitiersilainen (355–367/368 jKr.).

K: Joh. 8:18–19:ssä Jeesus puhui Isästään, joten mikä vikaa on siinä, että Jeesukselta kysytään, missä Hänen Isänsä oli?

V: Vaikka Jeesus puhui taivaassa olevasta Isästä, kysyjä ei puhunut siitä. Kysyjä syytti Jeesusta siitä, että hän oli syntynyt avioliiton ulkopuolella. Kysyjä ei odottanut Jeesukselta vastausta; hän halusi vain muistuttaa väkijoukkoa Jeesuksen syntymää koskevista ”epäselvyyksistä” saadakseen Jeesuksen huonoon valoon väkijoukon silmissä. Mutta hän esitti sen kysymyksenä, jotta hänen aikeensa eivät näyttäisi liian ilmeisiltä.

K: Oliko Jeesus Joh. 8:20:ssa (KJV) temppelin aarrekammiossa?

V: Jeesus puhui temppelin siinä osassa, joka sijaitsi lähellä paikkaa, jonne uhraukset vietiin. Hän ei ollut itse siinä paikassa, jossa rahaa säilytettiin.

K: Joh. 8:24,58, Joh. 13:19 ja Joh. 18:5,6: mitä muita nimityksiä Isällä ja Jeesuksella on yhteisiä ”Minä olen” -ilmaisun lisäksi?

V: Tässä on osittainen luettelo Vanhan testamentin Jumalan nimistä ja Uuden testamentin Jeesuksen nimistä.

K: Miten Joh. 8:29:ssä Isä [väitetysti] ei koskaan jättäisi Jeesusta, kun Jeesus sanoi: ”Jumalani, Jumalani, miksi olet hyljännyt minut?” (Matt. 27:46 ja Mark. 15:34)?

V: Joh. 8:29:ssä EI sanota, että Isä ei koskaan jättäisi Jeesusta. Siinä sanotaan: ”ei ole jättänyt minua yksin” (NIV) tai ”ei jättänyt minua yksin” (Wuestin laajennettu käännös); KJV:ssä sanotaan: ”ei ole jättänyt minua yksin”. Isä hylkäsi Jeesuksen ristillä, mutta toisaalta Jeesus sanoi kuollessaan: ”Sinun käsiisi minä uskon henkeni” (Luuk. 23:46).

K: Onko Joh. 8:31:ssä mainittu Jeesuksen sanassa pysyminen ehto sille, että on Jeesuksen opetuslapsi?

V: Se on osoitus, ei ennakkoehto. Vertaus voi auttaa vastaamaan tähän kysymykseen. Onko hengittäminen ehto elossa olemiselle? Hengittäminen on osoitus elossa olemisesta. Vaikka ruumiille voitaisiin antaa loputtomasti tekohengitystä, se ei kuitenkaan herättäisi ruumista henkiin. Lisäksi elävä ihminen voi pidättää hengitystään muutaman minuutin ajan, mutta sitten hän tuntee voimakkaan tarpeen hengittää uudelleen ja tekee niin.

Samoin jatkuva Jeesuksen sanan noudattaminen on merkki uudesta elämästä Kristuksessa. Ei-kristitty voi noudattaa samoja käskyjä jonkin aikaa, mutta se ei tarkoita, että hän olisi pyytänyt Jeesusta elämänsä Herraksi ja Vapahtajaksi. Kristitty voi päättää olla tottelematta Jeesusta jonkin aikaa, mutta jos hän on aidosti pelastettu, hän tuntee voimakkaan tarpeen palata Kristuksen luo ja tekee niin.

K: Mitä Jeesus tarkoitti Joh. 8:32:ssa sanoilla ”teidät vapauttaa”?

V: Jeesus vapauttaa meidät ainakin neljällä ihmeellisellä tavalla.

Oikeudellisesti: Jumala julistaa kaikki syntimme ”täysin maksetuiksi” Jeesuksen ristinkuoleman ansiosta.

Tässä elämässä meidät vapautetaan synnin orjuudesta ja synnin pakosta.

Ikuisesti meidät vapautetaan toisesta kuolemasta ja saamme elää ikuisesti Jumalan kanssa ilman pelkoa lankeamisesta.

Päivittäin voimme elää toivon, rakkauden ja ilon elämää Kristuksen vapaudessa.

Katso lisätietoja teoksesta Now That’s a Good Question, s. 578–579.

K: Miten on mahdollista, että Joh. 8:37:n mukaan heidän sydämissään ei ollut tilaa Jeesuksen sanalle?

V: Jeesus antoi asiaan hyvin osuvan kuvauksen. Heidän omalaatuisessa logiikassaan ei ollut tilaa sille, että Messias tulisi heidän keskuuteensa. Heidän sydämissään ei ollut halua nähdä Messiasta. Heillä ei ollut aikomusta odottaa Messiasta tai seurata Häntä, jos Hän tulisi eikä vastaisi heidän toiveitaan. He olivat opettamattomia, ei siksi, etteivätkö he kyenneet ymmärtämään, vaan siksi, etteivät he halunneet ymmärtää; he eivät olleet kykenemättömiä, vaan haluttomia.

Jeesus ei pelkästään arvostellut heidän johtopäätöksiään. Pikemminkin Hän arvosteli heidän välinpitämättömyyttään selvittää, mikä oli totta.

Nykyään totuutta etsivät kristityt voivat ajatella naiivisti, että kaikki muutkin, olipa se oikealla tai väärällä tavalla, etsivät totuutta. Monien on ensin haluttava löytää totuus, ennen kuin totuuden löytäminen heille mitään hyötyä tuo.

K: Miksi Jeesus sanoi Joh. 8:44:ssä ihmisille, jotka arvostivat esi-isiään, että heidän isänsä oli paholainen?

V: Luulen, että se johtui siitä, ettei Jeesus koskaan käynyt kurssia ”Kuinka voittaa ystäviä ja vaikuttaa ihmisiin”. Jeesuksen poliittinen korrektius on tässä, kuten muuallakin, erittäin kyseenalainen.

Vakavasti puhuen Jeesus oli enemmän huolissaan heistä ja heidän iankaikkisesta kohtalostaan kuin siitä, pitivätkö he hänen sanoistaan vai eivät.

Nykyään yksi syy siihen, miksi jotkut kristityt (minä mukaan lukien) ovat syyllistyneet siihen, etteivät he ole jakaneet evankeliumia niin paljon kuin heidän pitäisi, on se, että he rakastivat ystävyyttä enemmän kuin välittivät ystävästä.

K: Miten Joh. 8:47:n mukaan ne, jotka ovat Jumalasta, kuulevat Jumalan sanan?

V: Ne, jotka ovat Jumalasta, kuulevat Jumalan sanan kahdessa eri merkityksessä.

Uskovat ovat jo kuulleet Jumalan sanan, ottaneet sen vastaan ilolla ja luovuttaneet elämänsä Jumalan käsiin.

Valitut eivät ehkä ole vielä pelastuneet. Termi ”valitut” tarkoittaa kuitenkin, että he pelastuvat ennemmin tai myöhemmin.

K: Miksi he yrittivät Joh. 8:48:ssa ”loukata” Jeesusta syyttämällä Häntä samarialaiseksi?

V: He pitivät tätä suurena loukkauksena, ja Jeesus ymmärsi selvästi, kuinka paljon he halveksivat Häntä. Jeesus ei kuitenkaan pitänyt näitä sanoja loukkauksena, eikä Hän ilmeisesti edes vaivautunut vastaamaan niihin.

K: Miten Joh. 8:50:ssä Isä on tuomari, kun Joh. 5:22:ssa sanotaan, että ”Isä ei tuomitse ketään, vaan on antanut kaiken tuomion Pojalle”?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus. Tuomioita on kaksi: suuri valkoisen valtaistuimen tuomio ja Kristuksen bema-tuomio, jossa uskoville annetaan palkkansa. Kreikassa on kaksi eri sanaa tuomitsemiselle, jotka tarkoittavat erottelua ja tuomitsemista. Kun kuitenkin otetaan huomioon aikamuotojen erot, kreikankielinen sana on molemmissa jakeissa sama: krinei.

Vastaus on, että kaikkien ihmisten tuomitsemisessa Isä on ylin tuomari ja auktoriteetti, mutta Isä ei tuomitse mitään muuten kuin Jeesuksen kautta. Raamattu puhuu vain Isästä meidän ennalta määräämisenä, mutta meidät on ennalta määrätty ja pelastettu Kristuksen kautta. Johanneksen evankeliumin 5:22 ei pelkästään sano, että Isä antaa Jeesuksen tuomita joitakin ihmisiä; pikemminkin Isä ei tuomitse mitään muuta kuin sen, minkä Hän on uskonut Kristukselle.

Näin se ilmenee Ilmestyskirjan 20:11–15:ssä. Suurella valkoisella valtaistuimella istuva on mitä todennäköisimmin Isä. Siellä on kaksi kirjaa: tekojen kirja ja elämän kirja. Elämän kirja on Ilmestyskirjan 21:27 mukaan ”Karitsan elämän kirja”. Isä lähettää tulijärveen kaikki, jotka eivät ole kirjoitettuina Karitsan elämän kirjaan.

K: Miten Joh. 8:51:n mukaan ne, jotka pitävät kiinni Jeesuksen sanoista, eivät koskaan näe kuolemaa?

V: Katso vastaus Johanneksen evankeliumin 6:50–51 kohdasta.

K: Voiko Joh. 8:57 tarkoittaa, että Jeesus oli todellisuudessa noin 50-vuotias, kuten Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) opetti?

V: Ei. Irenaeus oli suuri varhaiskristillinen opettaja, mutta jopa hyvät kristilliset opettajat voivat tehdä virheitä, ja tässä asiassa Irenaeus oli täysin väärässä (Irenaeus, *Heresioiden vastustaminen*, kirja 2, luku 22.6, s. 392). Juuri fariseukset sanoivat, että Jeesus oli alle 50-vuotias. Ehkä he halusivat liioitella Hänen nuoruuttaan. Kun tarkastelet Raamatun jaetta, on ratkaisevan tärkeää tunnistaa, kuka siinä puhuu.

K: Miksi Jeesus käytti Joh. 8:58:ssa tässä kohdassa Jumalan nimeä?

V: Jeesus kertoi juutalaisille selvästi, ettei Hän ollut pelkkä profeetta eikä pelkkä Messias, vaan että Jeesus oli Jumala itse. Aabraham tiesi tämän nimen, mutta vasta Moosekselle palavassa pensaassa (2. Moos. 3) Jumala itse paljasti ensimmäisen kerran nimensä merkityksen koko laajuuden.

K: Tarkoittaako Joh. 8:58, että Jeesus oli olemassa jo ennen luomista, mutta ettei Hän ollut ikuisesti olemassa, kuten Jehovan todistajat opettavat (Reasoning from the Scriptures 1989, s. 418)?

V: Ei. Johanneksen evankeliumin 8:58 mukaan Jeesus oli olemassa jo ennen Abrahamin syntymää, mutta siinä ei täsmennetä, kuinka kauan Jeesus oli ollut olemassa ennen Abrahamin syntymää. Johanneksen evankeliumin 1:1 kertoo kuitenkin: ”Alussa oli Sana…”, eikä mitään ole luotu ilman Kristusta. Teoksessa *When Cultists Ask* (s. 173–174) todetaan, että tätä samaa termiä käytetään myös Jumala Isästä, eikä tämä käyttö tarkoita lainkaan sitä, että Jumala Isällä olisi ollut jokin tietty hetki, jolloin Hän alkoi olla olemassa.

K: Tarkoittaako Joh. 8:58, että kaikilla ihmisillä on sisällään Jumalan ”Minä olen” -läsnäolo, kuten New Age -liikkeen edustajat Mark ja Elizabeth Clare Prophet (teoksessa Lost Teachings of Jesus, s. 87) sekä kristillisen tieteen perustaja Mary Baker Eddy (teoksessa Science and Health with Key to the Scriptures, s. 333–334) opettavat?

V: Ei. Huomaa Jeesuksen puheen aihe ja juutalaisten reaktio. Jeesus puhui itsestään, ei meistä. Juutalaiset reagoivat kielteisesti, koska he näkivät Jeesuksen väittävän, että Hän itse oli Jumala. Kukaan evankeliumeissa eikä yksikään varhais in kirkon kirjoittaja ole koskaan keksinyt ajatusta, että Jeesus olisi tarkoittanut ”Minä olen” -ilmaisulla kaikkia ihmisiä. Katso lisätietoja teoksesta When Cultists Ask, s. 174.

K: Miksi Jeesus, joka on Jumala, piiloutui Joh. 8:59:ssä?

V: Jeesus piiloutui, koska he yrittivät kivittää Hänet. Jeesus oli Jumala, jopa maan päällä, mutta kuten Filippiläiskirjeen 2:7 osoittaa, Jeesus tyhjensi itsensä vapaaehtoisesti ja teki itsestään tyhjän, kun Hän tuli maan päälle. Ihminen voi tehdä Jumalan tahtoa ja piiloutua pahantekijöiltä.

K: Oliko tämä mies Joh. 9:1:ssä syntynyt sokeaksi niiden syntien takia, jotka hän oli tehnyt ennen reinkarnaatiotaan, kuten kristinuskon Unity-koulukunta opettaa?

V: Jos Jeesus olisi sanonut: ”Tämä mies syntyi sokeaksi niiden syntien takia, jotka hän teki ennen kuin hän syntyi tähän elämään”, niin niin sanotun kristinuskon Unity-koulukunnalla olisi perusteltu väite.

Jeesus ei kuitenkaan sanonut tätä, vaan päinvastoin. Itse asiassa tätä jaetta voidaan käyttää osoittamaan, että reinkarnaatio EI ollut tekijä tämän miehen sokeudessa. Tarkemmin sanottuna, kun Jeesukselta kysyttiin, oliko tämä mies vai hänen vanhempansa tehneet syntiä, Jeesus vastasi: kumpikaan.

Katso lisätietoja teoksesta When Cultists Ask, s. 174–175, sekä Todd Ehrenborgin kirjasta Mind Sciences: Christian Science, Religious Science, Unity School of Christianity (toim. Alan W. Gomes), s. 7.

K: Miksi Juoh. 9:1–3:ssa tämä mies oli syntynyt sokeana?

V: Jeesus sanoi, ettei se johtunut hänen omasta synnistään eikä vanhempiensa synnistä. Ihmiset kärsivät yleisesti ottaen tässä elämässä, mukaan lukien synnynnäiset vammat, koska synnymme langenneina olentoina, jotka elävät langenneessa maailmassa. Tämän miehen erityistapauksessa hänen sokeutensa kuitenkin palvelisi Jumalan kunniaksi, sillä Jeesus paransi hänet ja hänen silmänsä tulisivat olemaan todistus, jotta muut voisivat nähdä Jeesuksen totuuden.

Tämän vastakohtana myöhemmässä juutalaisessa rabbiinisessa opetuksessa oli selvitetty tarkasti, miksi ihmisillä oli sairauksia. Vesipöhö tarkoitti, että henkilö oli tehnyt seksuaalisen synnin; keltaisuus oli sammumatonta vihaa, köyhyys ja nöyryytys merkitsivät ylpeyden syntiä, ja maksavaiva(?) tarkoitti selän takana puhumista. Shabbath 55a:ssa sanotaan: ”Ei kuolemaa ilman syntiä, ei rangaistusta ilman pahaa tekoa.” Katso lisätietoja tästä teoksesta The Expositor’s Greek Testament, osa 4, s. 475.

K: Mitä Jeesus tarkoitti Joh. 9:4:ssä sanoessaan, että on tulossa yö, jolloin kukaan ei voi tehdä työtä?

V: Vastaukseen liittyy kaksi näkökohtaa.

Pian tämä Jumalan toiminnan vaihe, jolloin Jeesus vaelsi maan päällä, olisi ohi.

Ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen välisenä lyhyenä aikana he kaikki hajaantuisivat. He eivät enää toimisi merkittävällä tavalla palvelutyössä ennen helluntaita, 50 päivää pääsiäisen jälkeen.

Mikä tärkeintä, juutalaisilla oli avoimuutta kuunnella Jeesuksen uutta opetusta, ja tämä avoimuus katoaisi pian varhaiskirkon ensimmäisten päivien jälkeen.

Nykyäänkin palvelutyössä tarvitaan edelleen ajoituksen tuntemusta. Maat avautuvat ja sulkeutuvat evankeliumille vallassa olevan poliittisen järjestelmän mukaan. Kokonaiset kulttuurit muuttuvat avoimemmiksi tai sulkeutuneemmiksi niiden vaurauden, tiedotusvälineiden ja muiden maallisten (eikä pelkästään maallisten) vaikutusten perusteella.

K: Miksi Jeesus teki Joh. 9:6:ssa savea syljestään, kun Hän olisi voinut yksinkertaisesti lausua sanat?

V: Jeesuksella olisi ollut lukuisia tapoja parantaa mies. Ehkä Jeesus halusi tällä tavalla korostaa, että Jumalan sanana Hän oli se, joka oli luonut ihmisen, myös tämän silmät, maan tomusta. Teknisesti ottaen Jeesus ei palauttanut miehen näköä, koska tällä ei ollut alun perinkään näkökykyä. Erään teorian mukaan miehellä ei ollut silmämunia, joten Jeesus Luojana loi silmämunat. Lisäksi rabbinistiset perinteet kielsivät saven vaivaamisen sapattina, ja Jeesus rikkoi tätä rabbinistista perinnettä. Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 307, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1520–1521.

K: Miksi Jeesus lähetti hänet Joh. 9:7:n mukaan Siloamin altaalle?

V: Jeesus olisi voinut parantaa hänet heti paikan päällä ilman, että olisi tarvinnut mennä altaalle, ja Siloamin altaan sijainti kaupungin kaakkoiskulmassa oli melko kaukana. Sokea mies, jonka puolesta todennäköisesti muut olivat hoitaneet kaiken elämässä, joutui nyt ottamaan aloitteen ja pyytämään jotakuta johtamaan hänet altaalle. Monet jerusalemilaiset näkivät tämän sokean miehen, jolla oli mutaa silmissä, kävelemässä kaupungin läpi mennäkseen altaalle parantumaan. Se oli epätavallinen näky. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 9, s. 101–102.

K: Miksi Joh. 9:7:ssä on merkittävää, että altaan nimi, Siloam, tarkoittaa ”lähetetty”?

V: Johannes piti sitä merkittävänä, koska hän nimenomaan korostaa sitä meille. Yhtäältä mies meni sinne pesemään itsensä, koska Jeesus oli lähettänyt hänet sinne. Jeesus itse oli ”lähetetty”, Isän lähettämä. Uskovina meidät ”lähetetään” Jumalan toimesta erilaisiin paikkoihin ja olosuhteisiin. Jumala ei aina lähetä meitä miellyttävimpiin paikkoihin, vaan sinne, minne Hän haluaa meidän menevän.

Toisella tasolla ainoa suuri uima-allas lähistöllä oli nimeltään Siloam, ja ”tuntuu todellakin epätavalliselta sattumalta”, että tässä olisi sanaleikki: mies, joka lähetettiin ”lähetetyn” uima-altaalle? – paitsi että Jumalan kanssa ei ole sattumia. Jumala voi nähdä historian läpi ja muuttaa sitä sanaleikin luomiseksi, paitsi että tämä sanaleikki ei ollut tarkoitettu huumoria varten, vaan antamaan jälleen yhden vihjeen siitä, että Jeesus oli se, kuka Hän väitti olevansa. Vaikka Jeesus oli osa historiaa, Häntä ei oikeastaan luotu historian vuoksi; historia luotiin Jeesuksen vuoksi.

K: Miksi fariseukset sanoivat Joh. 9:14–16:ssa, ettei Jeesus noudattanut sapatin pyhää?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

Mikään Vanhan testamentin laki ei kieltänyt parantamista, eläimen hengen pelastamista tai ihmisen hengen pelastamista sapattina. Mikään laki ei sanonut, ettei sinun saisi osoittaa rakkautta toisia kohtaan ja huolehtia heistä sinä päivänä. Ainoa kielto koski työntekoa.

Fariseukset lisäsivät Jumalan sanaan omia tulkintojaan sanomalla, ettei monia asioita saanut tehdä (kuten että sai kävellä yhden mailin, mutta ei kahta), eikä saanut luoda mitään. He ilmeisesti pitivät parantamista ”luomisena” ja siten kiellettynä oman tulkintansa mukaan.

Nykyään, kuten silloinkin, on erittäin tärkeää tehdä ero sen välillä, mitä Jumala sanoi, ja sen välillä, miten sinä tulkitset Jumalan sanoja, kuten 1. Korinttolaiskirje 4:6 ja Sananlaskut 30:5–6 osoittavat.

K: Miksi fariseukset sanoivat Johanneksen evankeliumin 9:24:ssä: ”Antakaa kunnia Jumalalle”?

V: Tämä oli juhlallinen kehotus kertoa totuus. Joosua 7:19:ssä käytetään samanlaista ilmausta.

K: Miksi fariseukset kysyivät uudelleen Joh. 9:26–27:ssä? Mistä tietää, milloin jonkun kysymykset ovat vilpittömiä?

V: Pinnallisesti katsoen vaikutti siltä, että he halusivat aidosti tietää tai että he eivät olleet kuulleet kysymystä ensimmäisellä kerralla. Kuitenkaan edes synnynnäisesti sokea mies ei mennyt lankaan; hän tiesi, että kyseessä oli vain savuverho. He eivät kysyneet, koska halusivat selvittää totuuden; he kysyivät löytääkseen jonkin aukon tai puutteen joko miehen todistuksessa tai Jeesuksen toimissa.

Kaikki kysymykset eivät ole vilpittömiä; jopa jotkut vilpittömästi esitetyt kysymykset eivät ole sitä, vaan niiden takana on piilotettu tarkoitus.

Kerran keskustelin erään miehen kanssa, joka sanoi olevansa ateisti ja kysyi ennalta määräämisestä ja vapaasta tahdosta. Kun olimme keskustelleet tunnin ajan, kysyin häneltä lopulta: ”Jos voisin osoittaa sinulle, että Jeesus oli se, kuka Hän väitti olevansa, seuraisitko Häntä?” Hän vastasi ilman minkäänlaista epäröintiä: ”Ei missään nimessä! Haluan elää elämääni niin kuin haluan.” Mielessäni välähti ajatus; ehkä se oli Pyhä Henki tai ehkä se olin vain minä. Mutta ajatus oli: ”Yksi tunti, täysin hukkaan heitetty.” Entä jos olisin esittänyt hänelle tuon kysymyksen keskustelun alussa, ja jos tällä keskustelulla ei olisi mitään vaikutusta siihen, että hän tulisi Kristuksen luo, voisimmeko sen sijaan puhua jostain, jolla olisi?

Kun keskustelet jostakin aiheesta epäuskovan kanssa, sinun tulisi kysyä heti alussa, veisikö tämän asian ratkaiseminen heidät lähemmäksi uskoa Kristukseen vai ei. Jos he vastaavat myöntävästi, jatka keskustelua. Ja kun keskustelu on lopussa ja he näkevät, että asia on ratkaistu, kysy heiltä, mikä estäisi heitä etenemästä ja sitoutumasta Kristukseen.

He käyttäytyivät ikään kuin haluaisivat tietää totuuden, mutta eivät suostuneet edes myöntämään, että joku, joka teki ihmeitä, joita voi tehdä vain Jumalan avulla, voisi olla Jumalasta. Entisen sokean miehen vastaus voidaan tiivistää sanoihin: ”Häpeäisit!” Joskus, kun jonkun sydän on kovettunut, meidänkin pitäisi sanoa juuri niin. Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, sivut 1522–1523.

K: Joh. 9:34: Jos lapsi tai joku, jota emme arvosta, käskisi meitä tekemään jotain, ja tietäisimme sen olevan oikein, pitäisikö meidän tehdä se?

V: Kyllä, vaikka Johanneksen evankeliumin 9:34 fariseukset eivät niin ajatelleetkaan. Mutta jos haluamme seurata Jumalaa ja tehdä sitä, mikä on pyhää, meidän tulisi tehdä se, mikä on oikein, riippumatta siitä, kuka sen meiltä pyytää. Jaakobin kirjeen 4:17 sanoo: ”Siksi sille, joka tietää, mitä on hyvää tehdä, mutta ei tee sitä, se on synti.” (NKJV) Siinä ei mainita, että tätä voitaisiin jättää huomiotta, jos ohjeen antaja on lapsi tai kuka tahansa muu.

K: Miksi fariseukset sanoivat Joh. 9:34:ssä, että sokea mies oli syntynyt synnissä?

V: He eivät luultavasti kommentoineet yleistä näkemystään ihmisluonnosta. Pikemminkin he ajattelivat, että se, että mies oli syntynyt sokeana, todisti, että toisin kuin muut ihmiset, hän oli syntynyt synnissä. Jeesus kumosi tämän väärän opetuksen Johanneksen evankeliumin 9:1–3:ssa.

Juutalaisessa midrashissa 5. Mooseksen kirjan 31:14 kohdasta sanotaan, että syntiä tekevä raskaana oleva nainen saa syntymättömän lapsensa tekemään syntiä, kuten New International Bible Commentary -teoksessa sivulla 1248 todetaan (ks. N.P. Williams, Ideas of the Fall and Original Sin, 1927, s. 98).

Mies ei voinut enää palvoa synagogassa, koska fariseukset olivat ajaneet hänet sieltä pois. Mutta tämän paikan puuttuminen ei haitannut, sillä hän palvoi sen sijaan Jeesusta.

K: Johanneksen evankeliumin 9:27–32:ssa fariseukset käytännössä kielsivät Jumalaa tekemästä tätä. Miten ihmiset yrittävät nykyään kieltää Jumalaa tekemästä asioita?

V: He tekevät niin monin tavoin, vaikka eivät aina itse tiedäkään tekevänsä juuri sitä.

Muslimit uskovat, ettei Jumalalla ole Poikaa, mutta monet muslimit uskovat, ettei Kaikkivaltias Jumala voisi saada Poikaa.

Myöhempien aikojen pyhät (mormonit) uskovat, että heidän jumalansa, tämän maailman jumala, tuli jumalaksi noudattamalla lakeja ja määräyksiä. Nämä lait ja määräykset ovat tietyssä mielessä suurempia kuin heidän jumalansa.

Monet seitsemännen päivän adventistit uskovat, ettei Jumala voisi muuttaa sapattia lauantaista.

Jotkut kalvinistit uskovat, että jos Jumala antaisi jollekin olennolle vapaan tahdon, Jumala ei olisi Jumala. Voit lukea lisää tästä aiheesta R.C. Sproulin opetuksesta ”yksi poikkeava molekyyli”. He eivät näe tai halua nähdä mahdollisena, että kaikkitietävä Jumala voisi antaa jonkin verran vapautta tietäen varmuudella, mitä valittaisiin, ja vaikka kyseinen vapaus olisikin Hänen suvereenisuutensa alaisena. Kaikkivaltiaalla Jumalalla on valta ”sallia”. Onneksi monet kalvinistit, kuten Francis Schaeffer, ymmärtävät tämän.

Jotkut arminialaiset uskovat, ettei Jumala voisi ennalta määrätä, koska se ei olisi ”oikeudenmukaista”. Heidän tulisi pohtia, että vaikka Raamattu sanoo Jumalan olevan oikeudenmukainen, se ei missään kohdassa sano, että Jumala olisi ”oikeudenmukainen” tai ”tasapuolinen” jonkinlaisen inhimillisen mittapuun mukaan.

On myös muita esimerkkejä.

K: Miksi fariseukset kysyivät Joh. 9:40:ssa, luuliko Jeesus heidän olevan sokeita?

V: Heidän fyysisellä näkökyvyllään ei ollut mitään tekemistä heidän kysymyksensä tai Jeesuksen vastauksen kanssa. He olivat tottuneita käyttämään vertauskuvia, ja he kysyivät Jeesukselta Hänen mielipidettään heistä. Ajattiko Jeesus, että kansan korkeimmat hengelliset johtajat olivat todellakin hengellisesti sokeita?

Jeesus ei itse asiassa sanonut: ”voitte nähdä tai ette voi nähdä”. Hän sanoi, että jos he olisivat aidosti välinpitämättömiä hengellisille asioille (sokeita), he eivät olisi syyllisiä syntiin. Mutta koska he väittivät pystyvänsä näkemään hengellisiä asioita – riippumatta siitä, pystyivätkö he siihen todella vai eivät – he eivät olleet vain sokeita, vaan myös syyllisiä tahalliseen sokeuteen. Fariseukset eivät olleet vain sokeita, vaan syyllisiä tahalliseen sokeuteen. Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 309, ja R.C.H. Lenski, The Interpretation of St. John’s Gospel, s. 711.

K: Mitä Jeesus sanoo vertauskuvallisesti varkaista ja ryöstäjistä Joh. 10:1–2:ssa?

V: Jokainen ihminen, niin silloin kuin nytkin, joka sanoo ihmisille olevansa tie tai voivansa näyttää heille tien, mutta joka ei tule todelliselta Jumalalta, on varas ja ryöstäjä. Lampaanvarkaat eivät yleensä tulleet ottamaan jokaista lammasta väkisin yksi kerrallaan. He avasivat portin ja yrittivät johtaa koko lauman pois. Varkaat yrittävät viedä salaa, ja ryöstäjät vievät väkivalloin. Joka tapauksessa kuka tahansa, joka pääsi lampaiden aitaukseen kiipeämällä muurin yli, oli pahantahtoinen. Se, miten sinne pääsee, on yhtä tärkeää kuin se, pääseekö sinne vai ei.

Usein samaan aitaukseen sekoitettiin lampaita useista eri laumoista, eikä lampaita merkitty tunnistusmerkillä, josta olisi käynyt ilmi, kuka kukin lammas omisti. Sen sijaan paimen kutsui lampaita, ja vain ne, jotka olivat kyseisen paimenen hoidossa, seurasivat häntä.

Lampaiden ei voi odottaa tekevän liikaa, koska ne eivät ole kovin älykkäitä, mutta ne kuitenkin tietävät seurata paimentaan eivätkä ketään muuta. Mutta hämmästyttävää on se, kuinka moni ihminen luulee voivansa seurata Kristusta, mutta samalla harrastaa varkaiden ja ryöstäjien seuraamista.

K: Onko Jeesus tässä vertauksessa, Joh. 10:2,7, paimen vai portti?

V: Molempia. Vaikka muinaiset kirjoittajat eivät vastustaneet metaforien sekoittamista, tässä tapauksessa molemmat ovat osa samaa metaforaa. Mutasta tai kivistä rakennetussa lammastarhassa ei usein ollut puista porttia. Paimen itse makasi aukon edessä toimien porttina.

K: Joh. 10:8:ssa, keitä olivat ne varkaat ja ryöstäjät, jotka tulivat ennen Jeesusta?

V: Nämä olivat vääriä messiaita ja vääriä profeettoja. Vääriä messiaita yrittävät yleensä suostutella ihmisiä luottamaan heihin todellisen messiaan sijaan. Vääriä profeettoja puolestaan kehottavat luottamaan vääriin messiaihin tai vääriin jumaliin.

Tämä sanottiin myös hanukkahin aikana, jolloin muistellaan temppelin uudelleenpyhittämistä Juudas Makkabeuksen johdolla. Tuolloin oli korruptoituneita Israelin johtajia, jotka myivät maansa seleukideille, ja oli korruptoituneita johtajia, saddukeuksia, jotka myivät maansa roomalaisille tuona aikana.

K: Onko Jeesus Joh. 10:11:ssä Paimen, vai onko Jeesus Karitsa 1. Kor. 5:7:ssä ja Joh. 1:29–34:ssä?

V: Nämä ovat kielikuvia, joita kutsutaan metaforiksi, ja molemmat sopivat Jeesukseen ja ovat totta. Hän on meidän Paimenemme siinä mielessä, että Hän ohjaa meitä ja meidän on tarkoitus seurata Häntä ja totella Häntä. Mutta Jeesus tuli kuolemaan pääsiäislammasena meidän syntiemme vuoksi. Katso lisätietoja teoksesta When Critics Ask, s. 416.

K: Annoiko Jeesus Joh. 10:11:ssä henkensä lampaidensa puolesta vai myös vihollistensa puolesta, kuten Room. 5:6,10 ja 2. Piet. 2:1 viittaavat?

V: Jeesus antoi henkensä paitsi niiden puolesta, jotka olivat Hänen ystäviään ennen ristiinnaulitsemistaan, myös vihollistensa puolesta, kuten Tarsolaisen Saulin, joka vihasi nimeä ”kristitty”. Saulus kuitenkin katui myöhemmin ja otti nimekseen Paavali. Room. 5:10 kertoo meille, että Kristus ei kuollut niiden puolesta, jotka halusivat pelastusta, vaan Hän kuoli jopa niiden puolesta, jotka aluksi eivät halunneet olla osallisia Kristuksen pelastuksesta, mutta jotka myöhemmin muuttivat mielensä ja katuisivat.

Kuoliko Kristus jopa niiden puolesta, jotka eivät koskaan tekisi parannusta? Kyllä, Kristuksen pelastustarjous on tarkoitettu kaikille, kuten 1. Johanneksen kirjeen 2:2 sanoo. Kristuksen pelastus on kuitenkin ”heille hyödytön, koska ne, jotka sen kuulivat, eivät yhdistäneet sitä uskoon.” (Hepr. 4:2). Siitä ei ole hyötyä niille, ”jotka kieltävät Herran, joka on heidät lunastanut” (2. Piet. 2:1), ”kieltävät Jumalan heille tarkoittaman suunnitelman” (Luuk. 7:30) ja ”menettävät armon, joka voisi olla heidän” (Joona 2:8) (NIV)

Katso teoksesta When Critics Ask, s. 416, erilainen mutta täydentävä vastaus.

K: Missä kohdassa Joh. 10:14–33 Jeesuksen sanat olisivat olleet jumalanpilkkaa, jos ne olisi lausunut tavallinen ihminen?

V: Vaikka Raamattu ei sitä suoraan sano, kuka tahansa muu, joka lausuisivat Johanneksen evankeliumin 10:1 alkaen, olisi väärä profeetta, jos hän sanoisi nämä sanat itsestään. Kun Jeesus puhuu ”omista lampaistaan” ja ”omasta vallastaan”, Hän vahvistaa väitteensä siitä, että Hän on Jumala, jo ennen Johanneksen evankeliumin 10:33–42 kohtaa.

K: Keitä ovat ne muut lampaat, joihin Jeesus viittaa Joh. 10:16:ssa?

V: Jeesus viittaa pakanoihin (ei-juutalaisiin). Se ei viittaa pelkästään Uuden maailman ihmisiin, kuten mormonit opettavat. Se ei viittaa kaikkiin uskoviin, jotka eivät kuulu Jehovan todistajien 144 000:een, kuten Jehovan todistajat opettavat. Katso laajempia vastauksia teoksista The Complete Book of Bible Answers, s. 57–58, When Cultists Ask, s. 175–176 ja Jehovah’s Witnesses Answered Verse by Verse, s. 78–79.

K: Miten Jeesukselle annettiin Joh. 10:18:ssa valta antaa henkensä ja ottaa se takaisin?

V: Jeesus tyhjensi itsensä tullessaan maan päälle, joten Hänellä ei ollut muuta valtaa kuin se, jonka Isä ja Pyhä Henki antoivat Hänelle. Maan päällä He antoivat Hänelle vallan antaa henkensä (kuolla fyysisesti) ja herätä jälleen eloon.

K: Mikä oli Joh. 10:23:ssa mainittu temppelin vihkimisen juhla, joka pidettiin talvella?

V: Se on sama juhla kuin valojen juhla eli hanukka, kuten selitetään teoksissa The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 310, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1527. Hanukka muistutti temppelin uudelleenpyhittämistä sen jälkeen, kun se oli häpäisty aikana, jolloin makkabealaiset vapauttivat Israelin. On tärkeää huomata, että Hanukkaa ei mainita juhlapäivänä Vanhassa testamentissa, mutta Jeesus vietti sitä muiden juutalaisten kanssa. On sallittua viettää juhlapäivää, jota ei mainita Raamatussa.

K: Joh. 10:26: Eivätkö jotkut juutalaiset olleet Jeesuksen lampaita, koska he eivät uskoneet, vai eivätkö he uskoneet, koska he eivät olleet Jeesuksen lampaita?

V: Ensin yksinkertainen sanatutkimus ja sitten kolme näkemystä.

Sanatutkimus: Kreikankielinen sana, joka tässä käännetään sanalla ”sillä”, on gar. Strongin konkordanssin mukaan sen ensisijainen merkitys on ”syy”. Strongin konkordanssin mukaan se voi tarkoittaa myös ”ja, kuten, koska (että), mutta, jopa, sillä, todellakin, epäilemättä, kun otetaan huomioon, sitten, siksi, totisesti, mitä, miksi, kuitenkin”. Alandin kreikkalaisessa Uudessa testamentissa sanotaan, että se tarkoittaa: sillä, koska, sitten; todellakin, varmasti; Mitä! Miksi! Kreikkalaisella sanalla gar on siis laaja merkityskirjo. Lisäksi Jeesus saattoi sanoa tämän arameaksi, ei kreikaksi, joten yhtä tarkkaa määritelmää ei voida antaa. Joka tapauksessa tässä on kolme mahdollisuutta, joista kolmas on todennäköisin.

Siksi: He eivät olleet Jeesuksen lampaita, koska he eivät uskoneet. Kreikassa on kuitenkin paljon vahvempia sanoja ”siksi” varten, kuten oukoun, joita käytettiin usein Uudessa testamentissa, eikä niitä käytetty tässä kohdassa.

Koska: He eivät uskoneet, koska he eivät olleet Jeesuksen lampaita. Vaikka kreikkalainen sana on samankaltainen kuin englanninkielinen sana ”for” siinä mielessä, että se voi viitata joko tähän tai edelliseen tulkintaan, lauseen rakenne tukee tätä näkemystä edellisen sijaan. Ihmiset korostavat luonnollisesti sitä näkökohtaa, että he eivät olleet Jeesuksen lampaita, koska he eivät uskoneet. Tämä raamatunkohta kuitenkin sanoo päinvastaista. New Geneva Study Bible, s. 1683, mainitsee tämän näkemyksen, vaikkakaan se ei välttämättä sulje pois toista näkemystä.

Molemmat: Joko-tai-ajattelu on keinotekoinen yksinkertaistus. Se on samanlaista kuin kysyä, elävätkö ihmiset siksi, että he hengittävät, vai hengittävätkö he siksi, että he elävät? The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 311, mainitsee, että tämä ”on yksinkertainen kuvaus heidän käyttäytymisestään. Se muistuttaa myös Jumalan valinnan perimmäisestä mysteeristä.”

K: Mitä Joh. 10:28–29 sanoo mahdollisuudesta, että joku Jeesuksen lampaista menettäisi pelastuksensa ja joutuisi helvettiin?

V: Tämä jae opettaa selvästi, että Jumala varmistaa, ettei kukaan, olipa kyseessä sitten demonit tai ihmiset, voi väkisin viedä pelastustamme meiltä pois. Myös Room. 8:35–36 sanoo, ettei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Teoksessa *The Bible Knowledge Commentary: New Testament* (s. 311) todetaan, että kreikankielinen teksti kuuluu: ”he eivät todellakaan koskaan mene hukkaan”. Siinä todetaan myös, että sana ”ryöstää” (harpasei) liittyy sanaan ”ahne susi” (harpax). Katso teoksesta *Believer’s Bible Commentary* (s. 1527) lisätietoja siitä, ettei iankaikkinen elämä ole riippuvainen henkilön käyttäytymisestä.

Siitä huolimatta valitsemattomat voivat vakuuttaa maailmalle ja jopa itselleen olevansa kristittyjä, ja myöhemmin päättää luopua uskostaan Kristukseen.

Jotkut kristityt kuitenkin sanovat, että vaikka kukaan ei voi viedä meiltä pelastustamme, aidot kristityt voivat itse päättää hypätä pois Jumalan kädestä ja mennä helvettiin. Tämä jae ei vahvista eikä kiistä tätä näkemystä.

David O’Brien teoksessaan Today’s Handbook for Solving Bible Difficulties, s. 307–310, toteaa, että uskovainen ei voi koskaan ”kadottaa” pelastustaan, eli kukaan uskovainen ei voi tehdä niin pahaa syntiä, että hän menettäisi pelastuksensa tietämättään. Pelastuksen säilyttäminen ei riipu teoista sen enempää kuin pelastumisemmekaan. Aito uskovainen voisi kuitenkin tietoisesti päättää ”palauttaa” pelastuksensa Jumalalle. Silloin hän olisi kuin ne, jotka tunsivat totuuden ja ristiinnaulitsivat Jeesuksen.

Toisaalta katso Ron Rhodesin kirjaa *The Complete Book of Bible Answers* (s. 190–193), jossa esitetään näkemys, että kun ihminen on kerran pelastettu, mikään tai kukaan (ei edes hän itse) ei voi erottaa häntä siitä, mitä Jumala on luvannut.

K: Mikä on näkemyksesi iankaikkisesta turvallisuudesta (kerran pelastettu, aina pelastettu) Joh. 10:28–29:n valossa?

V: Uskon ”kerran pelastettu, aina pelastettu” -periaatteeseen kahdesta syystä:

a) Ajattomasta näkökulmasta on sisäinen ristiriita, että Jumala ”tietäisi” henkilön olevan pelastettu ja sitten huomaisi erehtyneensä ja että henkilö ei olekaan pelastettu. Itse asiassa tämän voisi tiivistää sanoilla ”kerran valittu, aina valittu”. (En muuten ole kalvinisti.)

b) Ajallisen näkökulman mukaan Jumala lupaa asettaa meihin Pyhän Hengen sinettinsä, joka takaa perintömme. Kukaan ei voi ryöstää meitä Jumalan kädestä (Joh. 10:28). Kaikki, jotka ovat ”...vanhurskautettuja, tulevat kirkastetuiksi” (Room. 8).

Tässä on muutamia jakeita aiheesta.

- - - - - - -

Pelastus on armon lahja, jota ei ansaita teoilla. Mikään meidän puoleltamme tehty ei voi pelastaa meitä. Ef 2:8–9; 2. Tim. 1:9; Tit. 3:5; Ap. t. 26:20; Room. 3:23–24; 4:5; 6:14–15; 9:32; 11:5–6; Gal. 3:2, 3, 10–14

Todellinen usko tuottaa hedelmää, sillä usko ilman tekoja on kuollut. Jaak. 2:14–26; ~1. Joh. 3:17–19

Kaikki todelliset uskovat pyrkivät tottelemaan Jumalaa ja ilmaisemaan rakkauttaan Jumalaa ja ihmisiä kohtaan. 1. Joh. 3:14–15

Uskovat voivat olla varmoja iankaikkisesta elämästään. 1. Joh. 4:17; 5:11–19; 3:24; 4:13; Ef. 3:12

Jumala ei ainoastaan pelasta meitä, vaan Hän myös sinetöi ja säilyttää meidät. Ef 1:13–14; Juud 24; 1 Tim 1:14

Toisaalta olen nähnyt, kuinka ”kerran pelastettu, aina pelastettu” -oppia on käytetty väärällä ja epätasapainoisella tavalla. Eräs nainen kertoi minulle kerran yliopistossa opiskelevasta pojastaan, joka oli lähtenyt kotoa ja muuttanut Kaliforniaan tyttöystävänsä luokse. Nainen tiesi kuitenkin, että poika pääsisi joka tapauksessa taivaaseen, koska tämä oli kävellyt kirkon käytävää pitkin.

”Kerran pelastettu, aina pelastettu” on totta, mutta on myös tunnettava ”tasapainottava oppi” väärästä kääntymyksestä. Jotkut pelastumattomat ihmiset pystyvät huijaamaan muita ja jopa itseäänkin luulemaan, että he ovat pelastuneet. Tässä on aiheeseen liittyviä raamatunjakeita.

- - - - - - -

Meidän on tutkittava itseämme, sillä vääriä kristittyjä voidaan pettää. 2. Kor. 13:5

Uskovien on oltava ahkeria loppuun asti, jotta heidän toivonsa olisi varma. Hepr. 6:11

Joillakin voi olla väärä varmuus pelastuksesta (Jer. 17:10), vaikka he:

• näyttävät hurskaalta ja tuntevat pyhät kirjoitukset. 2. Tim. 3:5; Joh. 5:39–47

• Uskovat (älyllisessä, ei pelastavassa mielessä) ja ovat kastettuja. Ap. t. 8:13,20; Jaak. 2:19

• Ainakin itse uskoivat profetoivansa Jeesuksen nimessä, karkottavansa riivaajia ja tekevänsä monia mahtavia ihmeitä. Matt. 7:21–23; 2. Tess. 2:9–10

• Olemme kerran paenneet maailman turmeltuneisuudesta tuntemalla Herramme ja Vapahtajamme. 2. Piet. 2:17–22

Voimme olla varmoja pelastuksestamme, voimme TIETÄÄ, että meillä on iankaikkinen elämä (1. Joh. 5). Meillä on kuitenkin myös velvollisuus tutkia itseämme ja olla valppaina.

- - - - - - -

Meidän velvollisuutemme on valvoa tarkasti elämäämme ja oppiamme. 2. Tim. 1:14; Kol. 1:23; Sananl. 22:5

Emme saa seurata tämän maailman viisautta. Kol 2:8-9; Jaak 3:15; 1. Kor 1:17-27; 2:6,8,14; 2. Kor 1:12

Pysytään lujina. Hepr 10:23,36; 12:1,12-13; 1 Joh 2:24; 1 Kor 13:7; Room 5:3-4; Jaak 1:3-4,12; 5:11; 2 Piet 1

Vaikka en ole kalvinisti (uskon sovituksen yleismaailmallisiin ulottuvuuksiin), pidän kiinni pyhien sinnikkyydestä, jota pidän näiden kahden opin yhdistelmänä.

a) Kerran pelastettu, aina pelastettu: Jumala ei anna kenenkään menettää pelastustaan

b) Väärennetty kääntymys: Kaikki todella pelastetut, vaikka he harhautuisivatkin, palaavat takaisin Jumalan luo. Muussa tapauksessa he eivät olleet todella pelastettuja.

K: Todistaako Joh. 10:30, että modalismi on totta, koska Jeesus ja Isä ovat yksi?

V: Ei. Sekä Novatianuksen teoksen ”Treatise on the Trinity” 27. luvun sivun 637 että kreikan kieliopin mukaan kreikankielinen sana on ”Yksi” (neutri), ei ”Yksi” (maskuliini), joten he ovat yhtä luonteeltaan ja olemukseltaan, mutta eivät yhtä persoonaltaan. Katso lisätietoja teoksista *When Cultists Ask*, s. 176–177, *The Complete Book of Bible Answers*, s. 149, ja *New International Bible Commentary*, s. 1249.

K: Osoittaako Joh. 10:30, että Jeesus on Jumala?

V: Se osoittaa, että Jeesus on Jumala suuremmassa merkityksessä kuin ihmiset, joita pidettiin niin sanottuina jumalina. Katso lisätietoja teoksesta The Complete Book of Bible Answers, s. 120–121.

K: Miten Isä ja Jeesus ovat yhtä Joh. 10:30:ssa?

V: Raamattu paljastaa monia tapoja, joilla he ovat yhtä.

Yksi: Tässä on muutamia esimerkkejä.

1. Heillä on yhteisiä nimityksiä

Jeesusta kutsutaan Ikuiseksi Isäksi, mikä saattaa viitata siihen, että hän on ikuisen elämän lähde (Jesaja 9:6).

Milanon Ambrosius (378–381 jKr.) kirjoitti teoksessaan ”Pyhästä Hengestä” (kirja 1, luku 13, kohdat 132–139) lisää jumalallisten nimien jakamisesta. Katso lisätietoja Ambrosiuksen kirjoituksista teoksesta ”The Nicene and Post-Nicene Fathers”, 2. sarja, osa 10, sivut 110–111.

2. Heillä on sama olemus. Filippiläiskirje 2:5

3. Heille kuuluu sama kunnia. Johanneksen evankeliumi 5:23

4. Isä ja Jeesus ”omistavat” kaiken yhteisesti. Joh. 16:15; 17:10.

5. Maan päällä Isä asui Jeesuksessa. Joh. 10:38; 14:10–11.

6. Maan päällä Jeesus oli Isässä. Joh. 10:38; 14:11

7. Jos todella tunnet Jeesuksen, tunnet myös Isän ja olet nähnyt Isän. Joh. 14:7–9

8. Kukaan ei pääse Isän luo muuten kuin Jeesuksen kautta. Joh. 14:6; 6:45; ~8:24; Ap. t. 3:12

9. Molempia palvotaan oikeutetusti. Heprealaiskirje 1:6

10. Molempia kutsutaan oikeutetusti Jumalaksi. Joh. 1:1; 20:28, Hebr. 1:8,9

11. Molempia rukoillaan. Apostolien teot 7:59–60

12. Kaikki maailmassa on luotu heidän molempien kautta. Joh. 1:3, 10; Kol. 1:16

13. Jumaluuden täyteys on Jeesuksessa. Kolossalaiskirje 1:19

14. He ovat yhtä hengessä, rakkaudessa ja tarkoituksessa. Toista todella totella on sama kuin toista totella. ~Joh. 14:23–24

He eivät kuitenkaan ole kaikilta osin samanlaisia.

1. He ovat erillisiä. Jeesus ei ollut vatsastapuhuja. Matteus 3:16; Johanneksen evankeliumi 8:18.

2. Isällä, Jeesuksella ja meillä kaikilla on joitakin yhteisiä asioita, kuten iankaikkinen elämä. Johanneksen evankeliumi 16:13–15

Isällä ei ole joitakin asioita, jotka meillä on yhteistä Jeesuksen kanssa hänen ihmiseksi syntymänsä jälkeen. Heprealaiskirje 1:6–10; 2:14; 7:3

3. Isä ei tullut, kehittynyt tai muuttunut Jeesukseksi. Heprealaiskirje 13:8; 1:9; Johanneksen evankeliumi 14:10, 24, 26; 15:1; 16:27–28, 32; 17:5

4. Jeesus ei tullut Isäksi, kehittynyt Isäksi tai muuttunut Isäksi. Heprealaiskirje 13:8; ~Ilmestyskirja 5:13; Johanneksen evankeliumi 20:17; 14:10, 24, 26; 15:1

5. Jeesus hylättiin Golgatalla. Markus 15:34; Matteus 27:46

6. Niin läheisiä kuin he olivatkin maan päällä, Jeesus oli silti menossa Isän luo. Joh. 14:12; Mark. 16:19; Joh. 20:11

Tämä on tiivistetty seuraavasti: ”Yhtenäisiä ilman sekaannusta, … erillisiä ilman erottelua, jakamattomia ja ilman aste-eroja.” Osa tästä on peräisin Athanasiuksen saarnasta Luuk. 10:22, luku 2, s. 90

Teoksessa The Believer’s Bible Commentary, s. 1528, on hieman erilainen vastaus. Vaikka siinä todetaan, että he ovat yhtä kaikissa ominaisuuksissaan, sanotaan, että tässä kohdassa Jeesus viittaa Isään ja siihen, että he ovat yhtä voimassaan.

K: Kuinka Joh. 10:31:ssä he pystyivät ottamaan kiviä kädestään kivittääkseen Jeesusta Salomon pylväikössä?

V: Salomon pylväskäytävässä ei todennäköisesti ollut irtonaisia kiviä; se sijaitsi kuitenkin temppelin itäpuolella, jota Herodes oli parhaillaan rakentamassa uudelleen, joten siellä oli runsaasti rakennuskiviä. Tämä tarkoittaa kuitenkin, että kyseiset kivet eivät olleet pikkukiviä, vaan vähintään ihmisen käden kokoisia. Kreikankielinen sana tarkoittaa tässä ”kantaa”, ei pelkästään ”poimia”, kuten The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 9. osan sivuilla 112–113 todetaan.

K: Ovatko ihmisetkin jumalia Joh. 10:34:ssä?

V: Ei. Vastauksessa on viisi huomioitavaa seikkaa.

Lukemattomat ihmiset ovat väärin väittäneet olevansa jumalia.

Kukaan ihminen ei ole todellinen Jumala, paitsi Jeesus.

Jotkut miehet nimitettiin Raamatussa elohimiksi. Mooses oli faraolle kuin Jumala (elohim) (2. Moos. 7:1), sillä faraon odotettiin tottelevan Jumalan viestiä, joka annettiin Mooseksen välityksellä.

Wycliffe Bible Dictionary -teoksen sivulla 309 ja NKJV-käännöksessä todetaan myös, että 2. Mooseksen kirjan 21:6 kohdassa sana ”Elohim” viittaa tuomareihin. 1. Samuelin kirjan 2:25 kohdassa Wycliffe Bible Dictionary -teoksen sivulla 309 ja KJV-käännöksessä sanotaan, että tämä viittaa tuomareihin, kun taas NKJV-käännöksessä sanotaan, että tämä viittaa Jumalaan. NIV-käännöksessä käytettiin sanaa ”tuomarit”, mutta alaviitteessä mainitaan ”Jumala”. Expositor’s Bible Commentary, osa 3, s. 586, toteaa 1. Samuelin kirjan 2:25 kohdasta seuraavaa: ”Kuten NIV:n marginaalissa todetaan, emme voi tietyissä yhteyksissä aina olla varmoja siitä, tarkoittaako (elohim) ’Jumalaa’ vai ’tuomareita’. … Tässä jakeessa 25 ja 2. Mooseksen kirjan kohdissa on ehkä parasta jättää kysymys avoimeksi, sillä joka tapauksessa ’tuomarit’ (jos heitä sellaisina pidetään) nähdään Jumalan edustajina, jotka heijastavat Hänen tahtoaan ja toteuttavat Hänen toiveitaan.”

Psalmissa 82:6 sana elohim viittaa pelkkään ihmiseen, ja se on käännetty sanalla ”tuomari” KJV- ja NKJV-käännöksissä. Se mainitaan myös tuomarina teoksissa The Bible Knowledge Commentary: Old Testament, s. 142, ja Believer’s Bible Commentary, s. 111. Kristityt ovat erimielisiä siitä, puhuuko Psalmi 82:6 ironisesti kutsumalla pahoja ihmisiä [niin sanotuiksi] ”jumaliksi”, vai tarkoittaako se, että nimitetyt tuomarit (elohim) olivat turmeltuneita.

Joka tapauksessa Psalmin 82:6 ”elohim” tuomitsevat epäoikeudenmukaisesti, vaeltavat pimeydessä ja kuolevat kuten ihmiset.

Katso lisätietoja teoksista The Complete Book of Bible Answers, s. 58, When Cultists Ask, s. 177–178, ja Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 373–374.

K: Miksi Jeesus viittasi Joh. 10:34–36:ssa Psalmin 82:6:een?

V: Jeesus olisi voinut rakentaa argumenttinsa myös muilla tavoilla, mutta teoksessa *Evangelical Commentary on the Bible*, s. 862, todetaan, että Jeesus esitti asiansa tässä samalla tavalla kuin rabbi olisi tehnyt. Kyseessä on ”a fortiori” -argumentti, eli päättely pienemmästä suurempaan. Jeesus käytti kolmea Raamatun käsitettä ”vipuna” yrittäessään avata juutalaisten mieliä.

Vipuvarsin tukipisteenä Jeesus tukeutui heidän oikeaan käsitykseensä siitä, että on olemassa vain yksi Jumala.

Toisaalta Jeesus käytti perusteluna sitä, että Raamatussa jopa jumalattomat miehet kutsuttiin elohimiksi Psalmin 82:ssa. Jotkut pitävät Psalmin 82:ta ironisena (sarkastisena) kuvauksena näistä miehistä, jotka toimivat ”jumalina”, mutta kuolevat kuitenkin pölyksi. Toiset taas katsovat, että tuomareina toimineita miehiä kutsuttiin elohimiksi, koska he toimivat Jumalan sijaisina ja jakivat Jumalan oikeutta. Psalmi 82 viittasi korruptoituneisiin tuomareihin. Siitä, mitä tarkalleen tarkoitettiin, kun ihmisiä kutsuttiin elohimiksi Vanhassa testamentissa, katso edellinen kysymys. Siitä huolimatta kuolevaisia ihmisiä kutsuttiin Psalmissa 82 elohimiksi, tietyssä merkityksessä.

Toisaalta, koska ihmisten oli sallittua lukea tämä psalmi ääneen ja kutsua näitä miehiä elohimiksi, vaikka he eivät sitä ansainneetkaan, kuinka paljon sopivampaa onkaan kutsua Jeesusta elohimiksi, sillä Jeesus on Jumalan ainoa poika. Jeesus ei selittänyt tässä kaikkia yksityiskohtia suhteestaan Isään, eikä Hän myöskään käsitellyt yksityiskohtaisesti sitä, kuinka Kolminaisuus on yksi Jumala (tukipiste), mutta kolme persoonaa. Pikemminkin Jeesus sanoo tässä yksinkertaisesti, että jos näitä jumalattomia miehiä kutsuttiin elohimiksi, miettikääpä, että Jeesus saattaisi olla elohim vielä laajemmassa merkityksessä.

Kuten teoksessa *When Cultists Ask* (s. 177–178) mainitaan, ”kuinka paljon enemmän” -tyyppistä päättelyä kutsutaan ”a fortiori” -päättelyksi.

Katso myös teoksista *Hard Sayings of the Bible*, s. 279–280, ja *Believer’s Bible Commentary*, s. 1528, lisätietoja.

K: Miksi Jeesus sanoo Joh. 10:37–38:ssa, että heidän tulisi ainakin uskoa Hänen tekoihinsa, jos he eivät aio uskoa Häneen?

V: Jeesus ei koskaan sanonut, että usko hänen tekoihinsa riittäisi pelastukseen. Apostolien teoissa 8:13, 18–19 taikuri Simon uskoi ihmeiden totuuteen, mutta hän ei kuitenkaan pelastunut.

Jeesus oli pikemminkin hämmästynyt siitä, että vaikka he näkivät, mitä Jeesus teki, he eivät edes ottaneet ensimmäistä askelta ja uskoneet ihmeiden todellisuuteen. Tämä ei olisi riittänyt, mutta se olisi ollut silta, jonka kautta he ehkä myöhemmin uskoisivat siihen, joka ihmeet teki.

K: Viittaako Joh. 10:37–38 siihen, että usko Jeesuksen tekoihin – eikä Jeesukseen itseensä – riittää pelastukseen?

V: Ei. Se tarkoittaa, että jos he pystyvät edes uskomaan Jeesuksen tekoihin ja siihen, että ne ovat peräisin Jumalalta, se on ensimmäinen askel kohti uskoa Jeesukseen. Joskus asiat on otettava askel askeleelta.

K: Miksi Jeesus meni Joh. 10:40:ssä sinne, missä Johannes oli tapana kastaa?

V: Jeesus vetäytyi fariseusten ja muiden juutalaisten voimakkaan vastustuksen vuoksi. Jeesus meni sinne, koska juuri siellä hänen palvelutyönsä oli alkanut. Tietenkin tilanne oli nyt erilainen; Johannes Kastaja oli mestattu, ja ihmiset halusivat tappaa myös Jeesuksen. Hänen luokseen tulleet seuraajat pystyivät kuitenkin muistamaan aiemman lupauksensa, jonka he olivat antaneet Johannes Kastajan kasteessa. Joskus on hyvä tuntea nostalgiaa ja palata hyvin muistettuun paikkaan muistuttaakseen muita (ja itseämme) aiemmasta lupauksestamme ja rakkaudestamme.

K: Miksi Lasarusta ei mainita muissa evankeliumeissa, vaikka se on niin ratkaiseva hetki Johanneksen evankeliumissa, kuten skeptinen teos *Asimov’s Guide to the Bible* (s. 984) kysyy?

V: Ennen kuin vastaamme tähän vastalauseeseen, tehdään siitä vielä ”vaikeampi”. Miksi Jairuksen tyttären herättäminen kuolleista mainitaan kaikissa kolmessa evankeliumissa (Mt 9:18–26; Mk 5:21–43; Luuk. 8:40–56), mutta puuttuu Johanneksen evankeliumista? Miksi opetuslapset ja naiset kumarsivat Jeesusta Matt. 14:33 ja Matt. 28:9, mutta eivät muissa evankeliumeissa? Miksi paimenet kumarsivat Luuk. 2:15–20, mutta eivät muissa evankeliumeissa? Miksi sokea mies palvoi Jeesusta Johanneksen evankeliumissa 9:38, mutta ei muissa evankeliumeissa? Ja ylipäätään, miksi missään evankeliumissa olisi tapahtunut mitään, mitä ei olisi kirjattu myös jokaiseen kolmeen muuhun?

Johannes antaa meille vastauksen Johanneksen evankeliumin 21:25:ssä: ”Jeesus teki vielä monia muita tekoja. Jos ne kaikki kirjoitettaisiin ylös, luulen, ettei koko maailmassa olisi tilaa kirjoille, jotka kirjoitettaisiin.” Tässä on kolme seikkaa:

1) Johannes ja evankeliumien kirjoittajat olivat valikoivia siinä, mitä he pitivät keskeisinä seikkoina osoittaakseen meille, kuka Jeesus oli.

2) Yksi kirjoittaja saattoi tietää asioita, joita muut eivät tienneet. Esimerkiksi Luukka näyttää tietävän paljon enemmän Jeesuksen lapsuudesta. Ehkä hän oli keskustellut pitkään Marian kanssa.

3) Kirjoittajat kirjoittivat eri kohderyhmille. Esimerkiksi jos Jeesus kuoli kello 15.00, se olisi ollut yhdeksäs tunti (Matteus 27:45), koska juutalaiset aloittivat päivänsä noin kello 6.00 aamulla. Kreikkalaisille ja roomalaisille lukijoille, joiden päivä alkoi kello 9.00, se olisi kuitenkin ollut kuudes tunti (Luukas 23:44). Johanneksen evankeliumin 20:19 viittaa yöhön edellisenä päivänä, kuten roomalaiset ja kreikkalaiset tekisivät, kun taas juutalaiset katsoivat auringonlaskun jälkeisen yön kuuluvan seuraavaan päivään.

3) Lopuksi, Johanneksen evankeliumin uskotaan olevan kirjoitettu myöhemmin kuin muut evankeliumit, ja ehkä hän halusi erityisesti sisällyttää siihen tietoja, joita ei vielä ollut annettu kolmessa muussa evankeliumissa.

Katso myös teoksesta When Critics Ask, s. 411–412, jossa annetaan olennaisesti sama vastaus aiheeseen liittyvään kysymykseen Joh. 6:35:n osalta.

K: Viittaako Joh. 11:1–33 siihen, että Jeesuksella olisi ollut sukupuoliyhteys Marian ja Martan kanssa, kuten ”Jumalan lapset” (= ”Rakkauden perhe”) -kultti opettaa?

V: Ei suinkaan! Mikään ei viittaa siihen, että Jeesus olisi ollut muuta kuin puhdas. Rakkauden perheen johtaja Moses David Berg opetti teoksessaan *Ffer’s Handbook!* (s. 4) jopa, että koska Jeesuksen piti kärsiä kaiken puolestamme, hän sai vapaaehtoisesti sukupuolitaudin Maria Magdalenalta. Jeesus rakasti sekä Lasarusta että Mariaa ja Marttaa, ja Hänen rakkautensa oli ystävyyttä, ei seksiä. Katso lisätietoja teoksesta *When Cultists Ask*, s. 178–179.

K: Joh. 11:3:n kohdassa, mikä oli tässä Jeesukselle esitetyn pyynnön peruste?

V: Maria ja Martta eivät pyytäneet Jeesusta tulemaan siksi, että Lasarus rakastaa Sinua tai että me rakastamme Sinua. He pyysivät Häntä tulemaan pikemminkin siksi, että se, jota Sinä rakastat, on sairas. 1. Johanneksen kirjeen 4:19 mukaan me rakastamme Jumalaa, koska Hän rakasti meitä ensin, ei päinvastoin. Kun rukoilemme Jumalalle, älkää pyytäkö Häntä täyttämään pyyntöämme meidän vanhurskautemme, rakkautemme tai tekojemme vuoksi. Pyytäkää Häntä pikemminkin Hänen lupauksiensa ja meitä kohtaan tuntemansa rakkauden vuoksi. Tietenkin Jumala voi silti kieltäytyä siitä, mikä ei ole meille parasta tai mikä ei ole Hänen tahtonsa mukaista.

K: Miksi Jeesus sanoi Joh. 11:4:ssä, ettei Lasarus ollut kuolemaan asti sairas, kun Lasarus myöhemmin kuoli Joh. 11:11–14, 17:ssä?

V: Jeesuksella oli tässä selvästi erilainen näkökulma kuin opetuslapsilla. Jumalalla on yleensä erilainen näkökulma sekä kuolemaan että siihen, mikä on mahdollista. Tässä tapauksessa Jeesus tiesi, että Lasarus heräisi henkiin, ja Jeesus puhui niin korostaakseen tätä tosiasiaa. Katso täydentävä vastaus teoksesta When Critics Ask, s. 417–418.

K: Miksi Jeesus viivytteli ennen kuin meni katsomaan sairasta ystäväänsä Lasarusta (Joh. 11:6)?

V: Lopullinen vastaus löytyy Johanneksen evankeliumin 11:15:stä. Jeesuksen viivyttelyn vuoksi Lasarus kuoli, ja Lasaruksen herättäminen kuolleista olisi suurempi osoitus hänen voimastaan.

Valitsiko Jeesus, tietäen kaiken tämän, tarkoituksella viivyttää tästä syystä? Vai eikö Jeesus valinnut tätä tarkoituksella, vaan viivytteli lähtöä, kunnes Isä ohjasi Hänet lähtemään, ja tämä oli seuraus. Raamattu ei sano sitä, ja se voi olla kumpi tahansa.

K: Miten Joh. 11:9:ssä voi olla kaksitoista tuntia päivänvaloa, kun päivä on talvella lyhyempi ja kesällä pidempi?

V: Vaikka Jeesus opetti tässä ensisijaisesti palvelutyöstä eikä tähtitieteestä, Hän oli tässä asiassa hyvin tarkka. Leveysasteesta riippumatta päivänvaloa on tarkalleen 12 tuntia päivässä koko vuoden ajan. Nykyään olemme toisinaan niin kiinni tunti tunnilta etenevässä aikataulussa tai kulloisessakin vuodenajassa, ettemme huomaa, miten asiat tasoittuvat ajan mittaan.

K: Osoittaako Joh. 11:11–14, että olemme kuoleman jälkeen tajuttomia, koska Lasarus ”nukahti”, kuten Jehovan todistajat opettavat teoksessa *Ihmiskunnan etsintä Jumalasta*, s. 128?

V: Ei, tätä kuolemaa kuvaavaa yleistä kiertoilmaisua, jota käytetään myös Vanhassa testamentissa, ei pidä tulkita niin, että Jeesus olisi ristiriidassa omien sanojensa kanssa kuolemanjälkeisestä tietoisuudesta (Mark. 9:43–48; Luuk. 16:22–23; Ilm. 19:20) eikä Paavalin sanojen kanssa (2. Kor. 5:8; Fil. 1:23). Katso lisätietoja teoksesta When Cultists Ask, s. 179.

K: Miksi Tuomas sanoi Joh. 11:16:ssa: ”Mennään, jotta mekin kuolisimme hänen kanssaan”?

V: Tuomas oli sitoutunut, mutta hämmentynyt. Tuomaksen rohkeuden lisäksi Raamattu ei kerro, mitkä muut syyt saivat Tuomaksen esittämään tämän omituisen huomautuksen. Tässä on kaksi spekulaatiota.

Epätoivo: Ehkä Tuomas ajatteli, että viranomaiset todennäköisesti löytäisivät Jeesuksen ja pidättäisivät opetuslapset. Nykyäänkin meidän on tarkoitus seurata Jeesusta jopa kuolemaan asti, vaikka olisimmekin epätoivoisia. Myös Paavali tunsi epätoivoa 2. Korinttolaiskirjeen 1:8–10:ssä.

Uskon puute: Ehkä Tuomas ajatteli, että vaikka Jeesus pystyi tekemään ihmeitä, edes Jeesus ei voinut herättää kuolleita. Kun Tuomas sanoi: ”Mennään kuolemaan hänen kanssaan”, hänellä ei ilmeisesti ollut mitään odotusta siitä, että Jeesus herättäisi Lasaruksen kuolleista. Nykyäänkin, vaikka meillä olisi epäilyksiä, meidän tulisi olla kuin kouristelevan pojan isä, joka sanoi Jeesukselle: ”Herra, minä uskon, auta epäuskoani” (Mark. 9:24).

K: Mitä Jeesus sanoo ylösnousemuksesta Johanneksen evankeliumin 11:23–25:ssä?

V: Sanoa, että ylösnousemus on vain tapahtuma, on puhua totuudenmukaisesti sen toissijaisesta merkityksestä, mutta jättää huomiotta merkityksen takana olevan ensisijaisen syyn. ”Jeesus on ylösnousemus” tarkoittaa, että koska Jeesuksella oli voima herättää itsensä kuolleista, Jeesuksessa on myös voima meidän ylösnousemuksellemme kuolemasta.

K: Miksi Jeesus sanoi Joh. 11:26:ssa, että ne, jotka uskovat häneen, eivät koskaan kuole?

V: He saisivat iankaikkisen elämän, ensin maan päällä ja sitten taivaassa. Jeesus ei sanonut, etteivät he koskaan kuolisi, vaan että ”hän elää, vaikka kuolisikin” (NIV). Katso lisätietoja teoksesta When Critics Ask, s. 419.

K: Miksi Jeesus oli huolissaan Joh. 11:33,38:ssa?

V: Vastauksessa on neljä huomioitavaa seikkaa.

1. Jeesus oli selvästi järkyttynyt, koska Joh. 11:36 osoittaa, että väkijoukko huomasi tämän.

2. Joh. 11:36 viittaa myös siihen, että väkijoukko oletti Jeesuksen olevan järkyttynyt rakkaudestaan Lasarusta kohtaan ja surustaan Lasaruksen ”lopullisen” kuoleman vuoksi.

3. Vaikka Jeesus rakastikin Lasarusta suuresti, Raamattu ei itse asiassa kerro todellista syytä siihen, miksi Jeesus oli näkyvästi järkyttynyt.

4. Jeesus saattoi olla järkyttynyt, ei niinkään Lasaruksen fyysisen tilan vuoksi, vaan hänen sisartensa ja muiden hauraan hengellisen tilan vuoksi.

K: Miten Joh. 11:35:ssä voisi olla niin voimaton Jumala, että Hän itkee, ja samoin janoaa Joh. 19:28:ssa? (Muslimi Ahmad Deedat toi tämän esille.)

V: Puhutaan ensin itkemisestä, sitten janoamisesta. Jeesus itki: Deedat tuo esiin mielenkiintoisen vastakohdan. Kun joku eroaa islamista tai rikkoo Allahin käskyjä, Raamatussa ei koskaan sanota, että Allah itkisi tai osoittaisi mitään huolta asiasta, paitsi vihaa. Mutta Jeesus itki Jerusalemin puolesta, Hän itki Lasaruksen puolesta. Psalmissa 116:15 sanotaan: ”Kallisarvoinen on Herran silmissä hänen pyhiensä kuolema” (NKJV). Deedat ei missään vaiheessa tuonut esiin, että tämä pätee Allahiin.

Jeesus janoi: Taivaassa olevalla Jumalalla ei koskaan olisi puutetta, nälkää tai janoa, joten kuinka Jumala voisi koskaan tuntea myötätuntoa meitä kohtaan tai ymmärtää ihmisten tilannetta? Mutta entä jos Kaikkivaltias Jumala, joka voi tehdä mitä tahansa, päättäisi tulla ihmiseksi? Jeesus ei vain kehota meitä olemaan uskollisia ja sinnikkäitä, vaan Hän tietää, kuinka vaikeaa se toisinaan on, ja Hän ymmärtää kärsimyksemme. Nyt muslimit sanoisivat, että Allah olisi tietoinen jokaisen tuskasta, mutta juuri Jeesus, ei Allah, ymmärtäisi omakohtaisesti, mitä kärsimyksemme on, koska Hänkin kärsi ja koki tuskaa meidän puolestamme.

K: Miksi Jeesus sanoi Joh. 11:42:ssa rukouksissaan Jumalalle asioita, jotka koskivat ihmisiä?

V: Jeesus ei ollut epärehellinen, vaan hyvin suorapuheinen ja rehellinen. Jeesus ei sanonut: ”Kuule minua paremmin kuin yleensä”, eikä edes: ”Kuule minua”, vaan kiitti Isää, joka oli jo luvannut kuulla Hänet. Jos Jeesus ei olisi sanonut: ”Tiedän, että kuulet” minua, ihmiset olisivat saattaneet ymmärtää väärin ja luulla, että Hän pyysi Jumalaa kuulemaan Häntä.

Nykyään on ero rukoilemisen ja uskossa rukoilemisen välillä. Kuten joku kerran sanoi: jos joskus tuntuu, että pienellä rukouksella ei ole paljon haittaa, se ei todennäköisesti tee myöskään paljon hyvää. Ei ole epäkunnioittavaa ”nojata Jumalan lupauksiin” ja rukoilla varmuudella siitä, että Jumala pitää lupauksensa.

K: Miksi Jeesus sanoi Joh. 11:43:ssa: ”Lazarus, tule ulos”?

V: Jumala loi kaiken sanallaan. Jos Jeesus olisi sanonut yksinkertaisesti ”tule ulos”, se olisi voinut aiheuttaa todellisen ongelman, sillä kaikki kuolleet olisivat heränneet henkiin sillä hetkellä. Jeesus sanoo sen vasta myöhemmin. Oletan, että Jeesuksen, sellaisena kuin Hän oli, täytyi olla hyvin varovainen sanoissaan.

K: Miten Lasarus saattoi kävellä ulos Joh. 11:44:ssä, kun hänet oli sidottu käsiin ja jalkoihin?

V: Kuten teoksessa *When Critics Ask* (s. 418) mainitaan, ruumiit kiedottiin liinavaatteisiin; niitä ei sidottu tiukasti kuten egyptiläisiä ruumiita. Mikään tässä ei estänyt Lasarusta kävelemästä.

K: Miksi Joh. 11:46:ssa jotkut menivät kertomaan fariseuksille, mitä Jeesus oli tehnyt?

V: Se ei todennäköisesti johtunut mistään rakkaudesta Jeesusta kohtaan. He saattoivat toimia fariseusten ”silminä ja korvin”.

K: Miksi fariseukset toimivat niin kuin toimivat Joh. 11:46–51:ssä?

V: Fariseukset olivat selvästi neuvottomia siitä, mitä tehdä. Heidän tavoitteenaan oli säilyttää asemansa, ei seurata Jumalaa. He halusivat, että Jeesuksen julkinen tuki katoaisi, mutta eivät pystyneet siihen, kun Jeesus teki näitä ihmeitä.

K: Miksi Kaifas antoi Joh. 11:49–52:ssa todellisen profetian, vaikka hän hylkäsi Jeesuksen?

V: Vastauksessa on neljä huomioitavaa seikkaa.

1. Kaifas oli henkilö, joka hylkäsi Jeesuksen ja halusi Jeesuksen kuolevan; Kaifas oli Jumalalle epämieluinen.

2. Kaifaan sanat olivat totta, vaikka niiden merkitys (Kristuksen sovitus maailman puolesta) ei ollutkaan Kaifaan tarkoittama.

3. Jumala voi käyttää ketä tahansa paljastamaan profetioita ja totuutta; jopa pahoja ihmisiä, jotka ovat Hänelle epämieluisia.

4. Näin ollen se, että joku antaa profetian, ei automaattisesti todista, että hän on jumalallinen henkilö. Kaksi muuta kohtaa, jotka tukevat tätä johtopäätöstä, ovat 4. Mooseksen kirja 22:32–33 (Bileam) ja 1. Samuelin kirja 19:18–24 (Saul ja hänen miehensä).

K: Tukeehan Joh. 11:49–52 roomalaiskatolisen kirkon väitettä paavin erehtymättömyydestä, kuten teoksessa *When Cultists Ask* s. 179–180 todetaan joidenkin katolisten tutkijoiden väittävän?

V: Ei, tämä on melko kaukaa haettu ajatus, että yhden juutalaisen johtajan yksi vahingossa oikea lausunto tukisi sitä, että kaikki noin seitsemästä neljääntoista paavin ex cathedra -lausuntoa olisivat jotenkin erehtymättömiä. Kaifaskin sanoi vääriä asioita, joten todistaako tämä, että paavit sanovat vääriä asioita?

Oikeudenmukaisuuden nimissä on kuitenkin syytä huomata, että monet katolilaiset EIVÄT yritä sovittaa tätä jaetta väkisin paavin erehtymättömyyden todistamiseksi.

K: Joh. 12:1–11 kertoo valmistautumisesta Jeesuksen kärsimykseen. Mitä voimme tehdä omassa elämässämme valmistautuaksemme olemaan nykyään entistä innokkaampia Jeesuksen suhteen?

V: Positiivisena puolena on, että voimme viettää enemmän aikaa Jumalan kanssa, pohtia Hänen pyhiä kirjoituksiaan, rukoilla Häntä ja omistaa jokaisen päivän Hänelle. Voimme ymmärtää, kuinka tärkeää on jakaa evankeliumia muille, ja tehdä niin.

Negatiivisena puolena voimme kitkeä elämästämme kaiken, mikä vaimentaa intohimoamme Jumalaa kohtaan. Kaikki vaivaavat synnit tai suuret ajanhukkaajat, jotka saavat meidät olemaan ”liian kiireisiä” tekemään triviaaleja asioita sen sijaan, että tekisimme niitä tärkeimpiä asioita, joita Jumala haluaa meidän tekevän.

K: Miksi Jeesus salli, että kallista hajuvettä käytettiin Hänen päälleen (Joh. 12:3)?

V: Koska Jeesus on Jumala, Hän on palvonnan ja kunnioituksen arvoinen. Jeesus otti vastaan naisen rakkauden ja kunnioituksen häntä kohtaan ja antoi muiden nähdä ja oppia naisen esimerkistä. Tämä nard-tuoksu oli kallista; se tuotiin Pohjois-Intiasta, kuten teoksissa Evangelical Commentary on the Bible, s. 864, ja The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 316, kerrotaan. Juudas sanoi, että se voitaisiin myydä kolmesadalla denaarilla, ja työmies ansaitsi yhden denaarin päivässä.

Teoksessa *Evangelical Commentary on the Bible*, s. 865, todetaan, että ei ollut harvinaista, että isäntä antoi palvelijan pestä illallisvieraiden jalat, mutta isäntä ei tehnyt sitä itse.

Yleensä voitelu olisi iloinen tilaisuus, mutta tässä tapauksessa se oli hellä ja surullinen hetki, kuten teoksessa ”The Bible Knowledge Commentary: New Testament” (s. 316) todetaan.

K: Miksi Jeesus salli Juudaksen olla opetuslapsena Joh. 12:6:ssa, vaikka Juudas oli varas ja tuleva petturi?

V: Johanneksen evankeliumin 12:4–6 mukaan Juudas oli varas jo tultuaan opetuslapseksi. Jumala voi käyttää mitä tahansa keinoja, joita Hän valitsee toteuttaakseen suunnitelmansa. Jeesuksen pettäminen oli osa Jumalan suunnitelmaa, kuten Psalmi 41:9, Apostolien teot 2:23, Matteuksen evankeliumi 26:24, 54, Markuksen evankeliumi 14:21, Luukkaan evankeliumi 22:22 ja Johanneksen evankeliumi 13:18 osoittavat.

Juudaksen Jeesuksen pettäminen oli paha teko, mutta Jumala käytti tätä pahaa tekoa osana suunnitelmaansa hyvän aikaansaamiseksi, tässä tapauksessa Jeesuksen kuoleman ristillä meidän syntiemme vuoksi. Tämä on esimerkki niin sanotusta ”yhteisvaikutuksesta”.

K: Miten Maria ja Juudas olivat vastakohtia Joh. 12:7:ssä?

V: Tämä on varsin suuri kontrasti. Maria antoi tämän kalliin lahjan palvonnan merkkinä, kun taas Juudas halusi viedä tämän kalliin lahjan varastaakseen sen. Maria antoi uhrautuvaan rakkaudesta; Juudas oli käytännöllinen ja ”utilitaristinen”.

Nykyään jotkut ovat mukana seurakunnan toiminnassa vain sen vuoksi, mitä he voivat saada, joko aineellisesti tai hengellisesti. Toiset taas ovat mukana sen vuoksi, mitä he voivat antaa. Me kaikki saamme seurakunnasta hyvää opetusta, yhteyttä, ystäviä jne., ja on hyvä asia haluta saada näitä asioita. Mutta mitä sinä annat? Sen ei tarvitse olla asemaa seurakunnassa, vaan pikemminkin: mitä sinä annat Jumalalle? Täysi kuppi ei voi ottaa enää lisää nestettä. Mutta kun vuodatat sen, mitä olet saanut, muiden hyväksi, Jumala voi täyttää kuppisi uudelleen tuoreilla, hyvillä asioilla.

Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 316, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 9, s. 125.

K: Mitä vikaa (papistojen silmissä) Lasarus teki Joh. 12:9–11:ssä, että he halusivat tappaa hänet?

V: Elämään palaaminen oli asia, johon Lasarus ei voinut mitenkään vaikuttaa; jopa ylipapit myöntäisivät, ettei Lasarus tehnyt mitään väärää, kun Jeesus herätti hänet kuolleista. Mutta ylipapit eivät välittäneet lainkaan Lasaruksen oikeudenmukaisuudesta ja oikeudesta; he olivat puolustuskannalla, ”piirittäkää vaunut” -tilassa, ja olisivat tehneet mitä tahansa saavuttaakseen tavoitteensa. He olivat huolissaan siitä, että ”koko maailma on lähtenyt hänen peräänsä” (Joh. 12:19 ja seuraavat jakeet). Joskus, kun ihmiset tuntevat olevansa nykyään epävarmassa tilanteessa, he tekevät samoin. Itse asiassa monet väkijoukosta kääntyisivät myöhemmin pois Jeesuksesta, mutta ylipapit eivät tienneet sitä.

Näin työpaikalla yhden kyltin erään esimiehen pöydällä. Siinä luki: ”En sano, että se on sinun vikasi; sanon, että syytän sinua.” Kyltti oli humoristinen, mutta sen takana oleva viesti ei ollut: joskus ihminen selviää tehtävässään vain siirtämällä syyn muille. Mutta tehdäkseen sen tehokkaasti hänen on oltava sydämetön eikä välitettävä siitä, mitkä syyttömät ihmiset loukkaantuvat hänen suojellessaan itseään.

K: Joh. 12:21–22:sta, niistä monista yksityiskohdista, joita Johannes ei maininnut, miksi Pyhä Henki olisi halunnut Johanneksen mainitsevan juuri tämän pienen yksityiskohdan?

V: Ensinnäkin tämä kreikkalaisia koskeva yksityiskohta ei edistä tarinaa millään tavalla eikä selitä evankeliumin myöhempiä tapahtumia. Mutta tämä pieni yksityiskohta valaisee valtavan kontrastin. Kun lain tuntevat ylipapit pysyttelivät kaukana Jeesuksesta ja juonivat, miten Hänet voitaisiin surmata, nämä kreikkalaiset (joko ei-juutalaiset tai todennäköisemmin kreikkaa puhuvat juutalaiset ja juutalaisuuteen kääntyneet) vaivautuivat esittämään erityispyynnön Jeesuksen tapaamisesta. Juutalaisten johtajat hylkäsivät Jeesuksen, mutta kreikkalaiset ottivat hänet vastaan, kuten Evangelical Commentary on the Bible -teoksessa sivulla 865 todetaan.

Lopulta Jeesuksen viesti heidän läsnäollessaan korosti Jeesuksen kuoleman välttämättömyyttä. Ehkä he olivat ehdottaneet, että Jeesus voisi paeta lähtemällä heidän mukanaan ulkomaille. Teos ”The Believer’s Bible Commentary” (s. 1538) arvelee, että näin saattoi olla.

K: Mitä mieltä olet Joh. 12:23–24:n kohdasta, jossa sanotaan, että Jeesukselle ”kuolema on välttämätön sadon korjaamiseksi”?

V: Jeesuksen ruumiillinen kuolema oli välttämätön, jotta voisi tapahtua ylösnousemus, joka voittaisi kuoleman. Mutta meidän kohdallamme joskus toiveemme, odotuksemme ja unelmamme joutuvat kuolemaan, ennen kuin saamme hedelmällisen sadon. Joskus ne kuolevat ja viedään pois, koska Jumala haluaa meidän keskittyvän muihin asioihin. Joskus ne saattavat kuolla, mutta sitten Jumala herättää ne henkiin, ehkä erilaisessa ja suuremmassa muodossa. Vaikka emme ehkä haluaisi nähdä jotain meille rakasta kuolevan, meidän tulisi muistaa, että Jeesus sanoi meille Johanneksen evankeliumissa 15:2 ja seuraavissa jakeissa, että Jumala karsii asioita elämästämme. Meidän ei pitäisi olla yllättyneitä. Meidän tulisi ylistää Jumalaa siitä, että Hän karsii meitä ja valmistaa meitä suurempiin asioihin. Meidän tulisi ylistää Herraa Hänen karsimisestaan – silloinkin, kun meillä ei ole siihen mielialaa.

Harrastatko säännöllisesti liikuntaa terveyden vuoksi? Jos harrastat, tiedätkö, että liikunta itse asiassa kuluttaa lihaksiasi. Juuri kun olet lopettanut liikunnan, olet heikompi kuin ennen. Mutta se on hyvä asia, jota ei pidä surra, koska lihaksesi palautuvat yhtä vahvoiksi tai jopa vahvemmiksi. Emme sure liikunnasta johtuvaa lihasten menetystä, emmekä meidän pitäisi surra myöskään Jumalan karsimista.

Lopuksi, tiedätkö, että Jumala ei ole ainoa, joka karsii meitä? Meidän tulisi karsia itseämme! Meidän tulisi kuolla syntiselle luonteellemme, kuten Kolossalaiskirjeen 3:3–10, Roomalaiskirjeen 6:12–14 ja Galatalaiskirjeen 6:14 opettavat.

Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 317, The Expositor’s Bible Commentary, osa 9, s. 129, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1538.

K: Miksi Joh. 12:28–29:ssä Isä puhui, mutta ihmiset eivät ymmärtäneet?

V: Isä halusi vain Jeesuksen ymmärtävän. Kaikkivaltias Jumala on myös kaikkivaltias viestijä. Hän voi tehdä sanomansa selväksi kenelle tahansa, jonka Hän haluaa sen kuulevan, ja joko kuulamattomaksi tai muuten järjettömäksi, kuin murtamaton salakoodi, niille, joiden ei ole tarkoitus sitä ymmärtää. Kuten Ilmestyskirjassa 2:7, 11, 17, 29; 3:6, 13, 22 sanotaan: ”Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo…”

Jotkut ihmiset ovat innokkaita selittämään jokaisen Jumalan teon pelkäksi luonnonilmiöksi, kuten teoksessa Believer’s Bible Commentary sivulla 1538 todetaan.

K: Kuka on Joh. 12:31 ja Joh. 16:11:ssä mainittu tämän maailman ruhtinas?

V: Se on Saatana, jonka Jeesus ajoi pois. Muita jakeita, joissa viitataan Saatanaan tämän maailman vaikutusvaltaisena hahmona, ovat 1. Johanneksen kirje 5:19, Efesolaiskirje 2:2 ja 2. Korinttolaiskirje 4:4.

K: Miten Joh. 12:32:ssa kaikki vedetään Jeesuksen luo?

V: Kreikankielisessä tekstissä sanotaan yksinkertaisesti ”kaikki”. Siinä ei täsmennetä, tarkoitetaanko ”kaikkia ihmisiä” vai ”kaikkia valittuja”, ja ehkä molemmat olivat mielessä.

Kaikki ihmiset: Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen jälkeen Pyhä Henki tuli maailmaan todistamaan Kristuksesta (Joh. 15:26) ja tuomitsemaan maailman synnin, vanhurskauden ja tuomion suhteen (Joh. 16:8–11). Evankeliumin tarjous annetaan vilpittömästi ja vapaasti kaikille, sillä kaikilla on velvollisuus totella sitä (2. Tess. 1:8).

Kaikki taivaaseen pääsevät (valitut): Jokainen, joka pääsee taivaaseen – jopa ennen Kristuksen elinaikaa – pääsee sinne Jeesuksen kautta (Joh. 14:6). Ei ole muuta nimeä (Apt. 4:12), jonka kautta voimme pelastua.

Katso teoksesta ”1001 Bible Questions Answered”, sivut 36–37, jos haluat laajemman vastauksen.

K: Miksi ihmiset sanoivat Joh. 12:34:ssä, että lain mukaan Messias pysyisi ikuisesti?

V: Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1. Kuten teoksessa The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 318 todetaan, Danielin kirjan 7:13–14 mukaan Ihmisen Poika hallitsee ikuisesti. Danielin kirja ei kuitenkaan kuulu lakiin (Tooraan).

2. Johanneksen evankeliumin 12:34:ssä ei sanota, että tämä olisi osa lakia. Siinä sanotaan vain, että väkijoukko väitti tämän olevan osa lakia. Johanneksen evankeliumin 7:49:ssä fariseukset syyttivät väkijoukkoa siitä, etteivät he tienneet mitään laista.

3. Jos väkijoukko kuitenkin tarkoitti Vanhaa testamenttia käyttäessään sanaa ”laki”, tämä olisi oikein, vaikkakin epätarkka.

4. Riippumatta siitä, oliko väkijoukon sanoma oikea, Johannes vain kirjaa ylös, mitä he sanoivat.

K: Mitä Joh. 12:35 ja sitä seuraavissa jakeissa tarkoittaa ”vaeltaminen pimeydessä” ja miten ihmiset tekevät niin?

V: Vaikka synnissä oleminen tarkoittaa pimeydessä olemista, pimeydessä kulkeminen (peripateite) on itse asiassa tarkemmin määritelty käsite. Et näe, mitä sinun pitäisi tehdä, et voi auttaa, et näe, mikä on hyvää ja mikä vaarallista tai mikä oikein ja mikä väärin, ja kompuroit joka tapauksessa ympäriinsä. Et haluaisi kävellä yöllä tiheässä metsässä ilman valoa. Et haluaisi ajaa maantietä valot sammuneina. Samoin, ainakin jos olet pimeydessä, voisit istua paikallasi, olla kävelemättä ja todennäköisesti pahentaa tilannetta. Mutta vielä parempi on ymmärtää kiireellisyys ja päästä sinne, minne sinun täytyy mennä, kun vielä on päivänvaloa. Ylistäkää Jumalaa valosta! Katso lisätietoja teoksesta The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 318.

K: Miksi Joh. 12:37–40:ssä jotkut eivät uskoneet edes kaikkien näiden ihmeiden jälkeen?

V: Joskus asioilla on välitön syy, ja lisäksi syy, joka aiheuttaa välittömän syyn, sekä lopulta perimmäinen syy. Näin on tässäkin tapauksessa.

Suora syy: He eivät kääntyneet Kristuksen puoleen, koska päättivät olla seuraamatta Häntä.

Luuk. 7:30, Hebr. 4:2, Jer. 17:4 ja muut jakeet osoittavat tämän selvästi. Se ei kuitenkaan ole Joh. 12:37–40:n ydin.

Epäsuora syy: He eivät voineet uskoa, sillä Jumala sokaisti heidän silmänsä ja kovetti heidän sydämensä. Jos he olisivat kääntyneet Kristuksen puoleen, Jumala olisi parantanut heidät, mutta Jumala sokaisti heidät, jotta he eivät pääsisi totuuteen sokeudessaan. Tämä on Johanneksen evankeliumin 12:37–40 ja Jesajan kirjan 6:10 pääkohta.

Perimmäinen syy (supralapsaarinen näkemys): Miksi Jumala päätti tehdä näin? Hyvin pieni kristittyjen vähemmistö, jota kutsutaan supralapsaarisiksi kalvinisteiksi, väittää, että Jumala halusi päättää, että nämä ihmiset (joita kutsutaan hylätyiksi) joutuisivat helvettiin jo ennen kuin Jumala päätti tarjota (Kristuksen kautta) tien, jonka kautta kuka tahansa voisi päästä taivaaseen. Toisin sanoen, Jumalan salaisen tahdon kautta – jota supralapsaristiset kalvinistit eivät väitä kenenkään voivan ymmärtää – Jumala halusi tämän. Erään kalvinistin (Curt Daniel, s. 69) väitöskirjan mukaan hän arvioi, että enintään 5 % kalvinisteista on ollut supralapsaristeja. Danielin mukaan supralapsareihin kuuluu Theodore Beza. Hän sanoo, että hyperkalvinistit ovat niitä, jotka hylkäävät evankeliumin kaikille osoitetun vapaan tarjouksen. Näihin kuuluvat A.W. Pink (s. 88) ja John Gill (s. 86, 126). Tunnettu kalvinisti Loraine Boettner arvioi kirjassaan *The Reformed Doctrine of Predestination* (s. 129), että vain 1 % kalvinisteista on supralapsareita. Sivulla 127 Boettner käyttää voimakkaita sanoja tästä kalvinismin muodosta: ”Supralapsarismi menee toisella puolella yhtä äärimmäisyyksiin kuin universalismi toisella puolella.”

Perimmäinen syy (useimpien muiden kalvinistien näkemys): Jumala päätti, ketkä hylätään, vasta sen jälkeen, kun Hän oli valinnut Kristuksen pelastuksen tienä. Tämän lisäksi he näyttävät jättävän tämän kysymyksen vastaamatta ja sanovan vain, että se on osa Jumalan salaisaa, paljastamatonta tahtoa.

Perimmäinen syy (valtavirran näkemys): Ennakkotieto edelsi Jumalan valintaa niissä kahdessa kohdassa, joissa ne mainitaan yhdessä Raamatussa. Vaikka nämä kaksi voisivat kulkea käsi kädessä, mikään ei estä Jumalaa valitsemasta, kuka pääsee taivaaseen ja kuka helvettiin, perustuen Hänen ennakkotietoon siitä, millaisia heistä tulisi, mitä valintoja he tekisivät ja miten Jumala päättäisi toimia heidän elämässään.

K: Miksi Joh. 12:38–41:ssä näytti siltä, ettei Jumala halunnut monien uskovan Jeesukseen?

V: Useimmissa aikakausissa ja kulttuureissa usko Kristukseen on ollut ”vaikeaa” taistelua.

Johanneksen evankeliumin 12:40 mukaan Jumala ei halunnut joidenkin kääntyvän ja tulevan parantuneiksi.

Joh. 12:41 antaa esimerkin siitä, että vaikka monet fariseukset uskoivat Jeesukseen, he rakastivat ihmisten ylistystä enemmän kuin Jumalan ylistystä.

Johanneksen evankeliumin 12:47–48 mukaan Jumala ei hyväksy niitä, jotka kuulevat Kristuksen sanat (ja jopa uskovat niihin), jos he eivät noudata Kristuksen sanoja.

Ilmeisesti Jumala ei arvosta suuresti niiden uskoa, jotka pitävät ihmisten hyväksyntää tärkeämpänä kuin Jumalan hyväksyntää.

Johanneksen evankeliumin 12:40 ja 12:46 osoittavat kuitenkin myös, että Jumala varmistaa, ettei yksikään, joka todella uskoo Kristukseen, jää pimeyteen. Tämä ei koske ainoastaan ikuista pimeyttä, vaan myös pimeyttä tässä elämässä, kuten 1. Johanneksen kirjeen 3:6, 9 ja 4:20 osoittavat.

K: Johanneksen evankeliumin 12:42–43 mukaan monet hallitsijoista uskoivat Jeesukseen, miksi he eivät sitten seuranneet Jeesusta?

V: On ero siinä, että uskoo pelkästään älyllisesti, että Hän pystyi tekemään ihmeitä, ja siinä, että luottaa elämänsä Hänen seuraamiselleen.

K: Joh. 13:1–17: Pitäisikö jalkojen pesu olla seremonia, jota noudatamme nykyään?

V: On hyvä asia pestä toistensa jalat. Se voi olla tapa osoittaa nöyryydellä, että arvostat toisia enemmän kuin itseäsi. Raamatussa ei kuitenkaan missään sanota, että sen pitäisi olla seremonia tai instituutio, kuten mennoniitit sitä harjoittavat. Tertullianus (198–220 jKr.) mainitsee teoksessaan *De Corona* (luku 8, s. 98) sen, kun Kristus pesi opetuslastensa jalat, mutta hän ei mainitse mitään vakiintunutta seremoniaa.

K: Kuinka Jeesus valmistautui Joh. 13:3:ssa menemään Jumalan luo, kun Jeesus oli Jumala?

V: Sanalla ”Jumala”, jolla viitataan Todelliseen Jumalaan, on ainakin neljä merkitystä: Isä, Poika, Pyhä Henki ja Jumala kolminaisuudessa. Isän rooli Jeesuksen Jumalana on itse asiassa melko yleinen käsite Raamatussa. Kymmenen esimerkkiä ovat

Joh. 20:17 ”Minä [Jeesus] palaan Isäni ja teidän Isänne luo, minun Jumalani ja teidän Jumalanne luo.”

Heprealaiskirje 1:9: ”…siksi Jumala, teidän Jumalanne…”

Luultavasti 1. Pietarin kirje 1:3: ”Ylistys olkoon Jumalalle, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isälle!…”

Luultavasti Efesolaiskirje 1:3: ”Ylistys olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalalle ja Isälle,…”

Efesolaiskirje 1:17: ”Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala”

Roomalaiskirje 15:6 ”…jotta te voisitte ylistää meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää.”

Matteus 27:46, Markus 15:34 ”…Jumalani, Jumalani, miksi olet hyljännyt minut?”

Luultavasti 2. Korinttolaiskirje 1:3 ”Ylistys olkoon Jumalalle, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isälle”

Ilmestyskirja 1:6 ”…on tehnyt meistä valtakunnan ja pappeja palvelemaan hänen Jumalaansa ja Isäänsä…”

Luultavasti 1. Korinttolaiskirje 11:3: ”Ja Kristuksen pää on Jumala.” (Ambrose kuitenkin katsoi, että tässä kohdassa Jumalalla tarkoitettiin kolminaisuutta, ei Isää.)

(lainaukset ovat NIV-käännöksestä)

Jotkut katsovat, että Isällä on edelleen Kristuksen Jumalan rooli jopa Kristuksen taivaaseen nousun jälkeen. Toiset, kuten teoksessa The Complete Book of Bible Answers s. 110–111, ajattelevat, että Isä oli Jeesuksen Jumala vain niin kauan kuin Jeesus oli maan päällä. Efesolaiskirjeen 1:17 näyttää kuitenkin kumoavan tämän näkemyksen.

K: Miksi Jeesus Juohanneksen evankeliumin 13:4–17:ssä pesi opetuslastensa jalat?

V: On mielenkiintoista, että Jeesus suoritti tämän palveluksen ennen kuin selitti sen merkityksen Johanneksen evankeliumin 13:12–17 kohdassa.

Jeesus sanoi tehneensä tämän esimerkkinä meille. Vaikka useimmat kristityt eivät näe tarvetta pestä toistensa jalkoja kirjaimellisesti, meidän kaikkien tulisi olla yhtä mieltä siitä, että meidän tulisi palvella toisiamme sillä vilpittömyydellä, nöyryydellä ja uhrautuvaisuudella, jonka Jeesus asetti meille esimerkillään.

K: Käyttikö Jeesus Joh. 13:19:ssä tässä kohdassa itsestään jumalallista nimeä?

V: Kyllä. Kreikankielinen ilmaisu tässä kohdassa on ego eimi, eikä Aland ja Green mainitse tässä yhteydessä mitään käsikirjoitusvaihtoehtoja. Jay P. Greenin Literal Translation -käännöksessä sanotaan: ”ennen kuin se tapahtuu, jotta kun se tapahtuu, te uskoisitte, että MINÄ OLEN.” NASB 2020-, KJV- ja NKJV-käännöksissä sanotaan: ”…uskoisitte, että minä olen Hän.” (kursivointi alkuperäisessä tekstissä). BSB ja NRSV sanovat: ”…uskoisitte, että minä olen hän.” Myös Believers Bible Commentary -teoksen sivulla 1543 huomautetaan, että Jeesus käytti tässä itsestään jumalallista nimeä. Williamsin käännöksessä sanotaan: ”Minä olen Kristus”, ja alaviitteessä lukee: ”kreikaksi: että minä olen Hän.”

K: Miksi Jeesus oli huolissaan Joh. 13:21:ssä, kun Hän oli jo tiennyt, että Juudas pettäisi Hänet?

V: Jeesus tiesi järjellisesti, mitä tapahtuisi ja miten se päättyisi. Kun hetki kuitenkin lähestyi, Hän oli henkisesti järkyttynyt siitä, mitä Hän tiesi tapahtuvan ja mitä Hänen olisi kestettävä.

K: Mitä tarkoittaa ”sop” Joh. 13:26:ssa (KJV)?

V: King James -käännöksen ilmaisu viittaa leivänpalaan, joka on kastettu liemeen tai kastikkeeseen.

K: Miten toisiamme rakastaminen on uusi käsky Joh. 13:34:ssä ja 1. Joh. 2:7–8:ssa?

V: Meidän ei tule vain pitää toisistamme. Jeesus käskee meitä rakastamaan toisiamme niin kuin Hän rakasti meitä. Lähestyvällä ristiinnaulitsemisellaan Jeesus osoitti lopulta, kuinka paljon Hän heitä rakasti. 1. Joh. 2:7–8:ssa Johannes myöntää, että toisten rakastaminen on vanha käsky, mutta Johannes haluaa meidän myös tunnustavan, että toisten rakastaminen, niin kuin Kristus rakasti meitä, on uusi käsky. Johannes korostaa myös 2. Joh. 5:ssä, että rakkaus on sekä vanha että uusi käsky.

K: Miten maailma Joh. 13:35:n mukaan tietää, että olemme Kristuksen opetuslapsia, kun rakastamme toisiamme?

V: Jos joku etsii syytä olla rakastamatta toista, hänen ei yleensä tarvitse etsiä kaukaa. Tekosyynä hän voi sanoa, ettei hänellä ole paljon yhteistä kyseisen henkilön kanssa, tai että heillä on erilainen kulttuuritausta, rotu, ikä, sukupuoli, uskonto, poliittiset näkemykset, teologia tai kirkkokunta. He ovat tehneet virheitä huonon harkinnan tai muun huonon päätöksen vuoksi. Hän ei ole täydellinen ihminen, ja hän on tehnyt syntiä. Hän on pettänyt sinut jossain vaiheessa. Hän on suututtanut sinua jossain vaiheessa. Tietenkin kaikki ne perustelut, joita voit keksiä sille, miksi et rakasta toista, voisivat olla muiden syitä olla rakastamatta sinua.

Mutta kun jätämme kaiken tuon ”roskan” taaksemme, Jeesus – joka, vaikka oli täydellinen, rakasti meitä silti niin paljon, että vuodatti verensä meidän syntiemme vuoksi – käskee meitä rakastamaan muita. Hän ei vain pyydä meitä rakastamaan muita, vaan Hän käskee meitä. Katkeruuden, anteeksiantamattoman mielen tai pelkkän epäluottamuksen vuoksi tämä saattaa olla joillekin ihmisille vaikeaa. Mutta kristittyinä maailma huomaa eron, kun me uskovina rakastamme toisiamme. Meidän ei pidä olla valikoivia tässä asiassa eikä rakastaa vain niitä uskovia, joita on helpointa rakastaa. Meidän on oltava täydellisiä kuuliaisuudessamme ja rakastettava jopa niitä uskovia, joita on vaikeampi rakastaa. Heitä voi olla vaikeampi rakastaa omien ennakkoluulojemme takia, tai heitä voi olla vaikeampi rakastaa, koska he tekevät itsestään vaikeammin rakastettavia. Joka tapauksessa meidän on kuitenkin osoitettava rakkautemme ihmisille, erityisesti kaikille uskoville. Maailma katsoo taaksepäin ja sanoo: ”Vau, kuinka he saattoivat olla sellaisia?” Ja muutamat heistä saattavat jopa sanoa: ”Kuinka minä voisin olla sellainen!”

K: Joh. 12:40:ssa, sokaistiko Jumala epäuskoiset, vai tekikö sen tämän aikakauden jumala (Saatana), kuten 2. Kor. 4:4 sanoo?

V: Vaikka sekä Jumala että Saatana voisivat tehdä samoja tai samankaltaisia asioita erikseen, se ei todennäköisesti ole oikea merkitys tässä yhteydessä. Jumala käyttää usein Saatanaa välineenään. Kun joku kieltäytyy noudattamasta totuutta, jonka hän tuntee, Jumala voi ”oikeudellisesti kovettaa” kyseisen henkilön, koska hän on menettänyt mahdollisuutensa nähdä lisää totuutta. Jumala voi käyttää Saatanaa välineenään tämän toteuttamiseksi.

K: Miksi sydämesi on joskus levoton Joh. 14:1:n mukaan, ja mitä voit tehdä asialle?

V: Sana ”te” Johanneksen evankeliumin 14:1:ssä on monikkomuotoinen, joten Jeesus puhui heille kaikille, ja he saattoivat olla levottomia eri syistä. Voimme olla levottomia, koska meille on sanottu, ettei meihin voi luottaa uskollisuudessa kuten Pietariin (Joh. 13:38), koska tunnemme todella, ettemme tiedä, mitä on meneillään, kuten Tuomas (Joh. 14:5), emme näe Jumalaa [Isää] siinä, mitä teemme, kuten Filippus (Joh. 14:8), tai koska Jumalan tavat eivät näytä olevan parhaita hänen sanomansa levittämiseksi, kuten Juudas (ei Iskariot) (Joh. 14:22).

Tänä koettelemuksen aikana, jolloin olosuhteet saattavat viedä meidät kauas Jumalasta, voimme sen sijaan päättää lähestyä Jumalaa joka tapauksessa, vaikka meillä olisi puutteita, hämmennystä tai näkemyksen puutetta. Kuten riivatun lapsen isä sanoi Markuksen evankeliumissa 9:24: ”Herra, minä uskon; auta epäuskoani!” (NKJV)

K: Miten Joh. 14:2:ssa voi olla monta asuinsijaa taivaassa?

V: Taivaassa on todennäköisesti monenlaisia asuinsijoja, samoin kuin monia asuinsijoja.

1. Taivaassa on erilaisia palkintotasoja; näitä voisi ajatella erilaisina asuintyyppeinä. Basileios (357–379 jKr.) opetti tätä näkemystä sanoen, että oli olemassa ”arvoeroja”. Teoksessa *Hengestä* 16.40, s. 25

2. Lisäksi taivaassa on paikka jokaiselle pelastettavalle henkilölle ilman, että siellä olisi liian ahdasta. Vaikka pelastuksen tarjous on osoitettu kaikille ihmisille poikkeuksetta, taivaassa ei tule olemaan tyhjiä asuintaloja.

K: Onko Joh. 14:6:ssa juuri Jeesus, eikä Hänen sanansa, se tie, totuus ja elämä, kuten pastori Moon opetti?

V: Ei. Ensinnäkin tässä on se, mitä väitetty Messias pastori Moon sanoi, ja sitten se, mitä Raamattu sanoo vastakohtana.

Pastori Moonin teos Jumalallinen periaate, s. 131: ”Jeesus ei sanonut, että Hänen sanansa oli totuus, vaan että Hän itse oli totuus, tie ja elämä (Joh. 14:6). Tämä johtuu siitä, että Hänen sanansa olivat vain keino ilmaista itseään totuutena... Voimme ymmärtää, että Uusi testamentti annettiin oppikirjaksi totuuden opettamiseksi 2 000 vuotta sitten eläneille ihmisille... Tämän seurauksena totuuden on nykyään ilmestyttävä korkeamman tason vaatimusten mukaisesti ja tieteellisellä ilmaisutavalla, jotta älykkäät nykyihmiset voisivat ymmärtää sen.”

Vastaväite: Jeesus sanoi: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.” Luukas 21:33

”Jeesus vastasi: ’Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun opetustani. … Joka ei rakasta minua, ei noudata minun opetustani.’” Joh. 14:23–24

Et voi väittää seuraavasi ja noudattavasi Jeesusta ja samalla hylätä Hänen sanojaan.

K: Miten Jeesus on Joh. 14:6:ssa tie, totuus ja elämä?

V: Jeesuksen sanavalinta on tässä kiehtova.

Tie on polku, jota pitkin päästään määränpäähän. Se ei ole ”piste”, vaan pikemminkin pisteiden sarja. Meidän on tarkoitus olla jossakin tämän pisteiden sarjan pisteistä ja edetä oikeaan suuntaan.

Totuus sisältää oikeat tosiasiat ja logiikan, mutta se tarkoittaa myös paljon enemmän kuin sitä. Totuus on se, mikä elää sisällämme, mikä leimaa elämäämme, mitä meidän tulee rakastaa ja mitä meidän tulee harjoittaa. Valheelle rakennettu elämä ei ole lainkaan totuutta. Länsimaiset käsitykset ”oikeellisuudesta” ja ”todellisuudesta” yhdistyvät molemmat raamatullisessa totuuden käsitteessä.

Elämä on sekä kokemuksemme elämästä, elämämme todellisuus että se, mikä ylläpitää elämäämme. Muualla Raamatussa käytetään vertauskuvia elämän vedestä, ja olennon elämä on sen veressä.

K: Voiko Joh. 14:6:n mukaan kukaan päästä taivaaseen ilman Jeesusta?

V: Ei. Monet Vanhan testamentin aikaiset pääsivät paratiisiin kuulematta Jeesuksen nimeä. Nykyään mikään ei estä Jumalaa antamasta taivaaseen pääsyä lapsille, jotka kuolevat ilman, että heillä olisi koskaan ollut Pyhää Henkeä sisällään.

Kukaan ei kuitenkaan voi tulla Isän luo muuten kuin Jeesuksen kautta, kuten Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumin 14:6:ssa. On selvää, että Jeesuksella on paras mahdollinen asema tietää tämä asia.

Myös Apostolien teoissa 4:12 sanotaan, ettei taivaan alla ole annettu ihmisille muuta nimeä, jonka kautta voimme pelastua. Filippiläiskirjeen 2:10–11 mukaan lopulta jokainen polvi taipuu ja jokainen kieli tunnustaa, että Jeesus on Herra, Isän Jumalan kunniaksi. Katso lisätietoja teoksesta Hard Sayings of the Bible, s. 500–502.

K: Voiko Joh. 14:6:n mukaan kuka tahansa, joka ei ole koskaan kuullut Jeesuksen nimeä, päästä taivaaseen?

V: Vauvat, jotka kuolevat, vakavasti kehitysvammaiset ja Vanhan testamentin uskovat eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta. Silti Jumala voi vapaasti päästää heidät taivaaseen Jeesuksen kautta.

K: Todistaako Joh. 14:6–11, että Jeesus on Isä Jumala, kuten ykseyden helluntailaiset väittävät, esimerkiksi David K. Bernard (The Oneness of God: Series in Pentecostal Theology, osa 1, s. 68)?

V: Ei. Lausuma ”Kukaan ei pääse Isän luo muuten kuin Jeesuksen kautta” olisi järjetön, jos siinä sanottaisiin, että kukaan ei pääse Isän luo muuten kuin menemällä Isän luo tai Isän kautta. Jeesus sanoi, että Hän ja Isä ovat yksi, mutta tuo lausunto ei tarkenna, miten he ovat yksi; sitä varten on tutkittava muuta Raamattua. He ovat erottamattomia, yksi olemukseltaan, kunniassaan ja kirkkaudessaan. Jeesuksen kaste, Jeesus n oppiminen kuuliaisuuteen Heprealaiskirjeessä jne. osoittavat kuitenkin, että he ovat erillisiä ja eroavat toisistaan roolissaan ja asemassaan.

Katso täydentävä vastaus teoksesta When Cultists Ask, s. 180–181.

K: Tukeeeko Joh. 14:8–9 panteismia, koska Jeesus sanoi olevansa Isässä ja Isän olevan Hänessä, kuten jotkut New Age -uskontojen kannattajat väittävät?

V: Ei, koska kolminaisuus ei ole panteismia. Se, että Isä on Jeesuksessa, ei tarkoita, että Isä olisi kaikessa, edes roskakasassa. Toiseksi, Jumala Isä on olento, jolla on mieli, tahto ja tunteet, eikä hän ole persoonaton universumi. Katso laajempi vastaus teoksesta When Cultists Ask, s. 181–182.

K: Koska Jeesus sanoi Joh. 14:9:ssä, että jokainen, joka on nähnyt Hänet, on nähnyt Isän, osoittaako tämä, että Isälläkin on fyysinen ruumis?

V: Ei. Päinvastoin, tätä jaetta voidaan paremmin käyttää osoittamaan, ettei Isällä ole fyysistä ruumista. Koska jokainen, joka on nähnyt Jeesuksen, on nähnyt Isän (joka asuu Jeesuksessa), tämä jae viittaa siihen (vaikka ei todista), ettei Isällä olisi fyysistä ruumista. Katso lisätietoja teoksesta The Complete Book of Bible Answers, s. 84–85.

K: Miten Isä asui Jeesuksessa Joh. 14:10–11:n mukaan?

V: Ehkä tavalla, joka on jonkin verran samanlainen kuin se, miten Jeesus asuu meissä. Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat edelleen erillisiä, mutta mikään Raamatussa ei sano, että heidän välillään olisi erottelua. Kuten Irlannin Patrick (n. 389–461 jKr.) huomauttaa, jos kolmilapaisen apilan lehdet voivat olla erillisiä mutta eivät erillisiä toisistaan, niin kolminaisuudessa voi olla kolme erillistä, mutta ei erillistä henkilöä.

K: Miten kristityt tekevät Joh. 14:12:n mukaan suurempia tekoja kuin Jeesus teki?

V: Niitä suurempia tekoja, joita meidän on määrä tehdä, ei tule ymmärtää niin, että me ”kehuilemme”, vaan pikemminkin suurempina ja lukuisampina tekoina valtakunnan hyväksi. Kristityt tekivät suurempia tekoja kuin Jeesus oli siihen mennessä tehnyt ainakin neljällä toisiaan täydentävällä tavalla.

Merkitys: Vaikka Jeesus ruokki 4 000 ja 5 000 ihmistä, Apostolien teoissa 2:41 kerrotaan, että apostolien saarnan ansiosta yli 3 000 ihmistä pelastui. Ihmisten pelastaminen on varmasti tärkeämpää kuin pelkkä heidän ruokkimisensa yhden päivän ajaksi. Varmasti siitä lähtien kristityt ovat ruokkineet paljon enemmän kuin 5 000 ihmistä.

Luvut: Teoksessa *The Expositor’s Bible Commentary*, osa 9, s. 145 mainitaan, että Apostolien tekojen 2:41:ssä mainitaan pelastuneiksi enemmän ihmisiä kuin koko Jeesuksen maanpäällisen palvelutyön aikana yhteensä.

Menetelmä: Pyhä Henki vuodatettiin kaikkien kansojen päälle vasta helluntaina. Lupaus siitä, että he tekisivät suurempia tekoja, sisältyy Jeesuksen lupaukseen Lohduttajan tulemisesta heidän luokseen Johanneksen evankeliumin luvuissa 14:15–18, 25

Alue: Vaikka Jeesus ei koskaan poistunut kovin laajalta maantieteelliseltä alueelta ollessaan maan päällä, Hän lähetti seuraajansa Apostolien tekojen 1:8 mukaan paitsi Juudeaan ja Samariaan myös maan ääriin asti.

Katso lisätietoja teoksista The Complete Book of Bible Answers, s. 58–59, Hard Sayings of the Bible, s. 502–503, Now That’s a Good Question, s. 48–49, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1546.

K: Miksi Joh. 14:13–14:ssä oleva lausunto pyytämisestä Jeesuksen nimessä ei [väitetysti] sisällä rajoituksia?

V: Se on täsmennetty kahdella tavalla.

Nimenomaisesti: Jeesus käytti tässä sanaa ”te”, ja Jeesus puhui suoraan opetuslapsilleen, ei kaikille, jotka väittivät seuraavansa Jumalaa.

Epäsuorasti: Rukoilemme taivaalliselle Isällemme, ja taivaallinen Isämme tietää, mikä on meille parasta, jopa paremmin kuin maalliset isämme.

K: Mitä termi ”Auttaja” tarkoittaa Joh. 14:16:ssa?

V: Muun muassa kreikkalainen sana ”auttaja” tarkoitti tässä yhteydessä puolustuksen lakimiesedustajaa, kuten New Geneva Study Bible -teoksessa (s. 1692) ja New International Bible Commentary -teoksessa (s. 1255) todetaan. Lisäksi kreikassa voidaan tehdä ero ”toisen samanlaisen” ja ”toisen erilaisen” välillä. Tässä käytetty kreikkalainen sana allon tarkoittaa The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 9. osan sivun 146 mukaan toista, joka on samanlainen kuin Jeesus. Siinä todetaan myös, että kreikassa sana parakletos tarkoitti henkilöä, joka auttoi rinnalla neuvonantajana, asianajajana, esirukoilijana tai välittäjänä.

Believer’s Bible Commentary -teoksen s. 1547 mukaan sana ”rukoilla” ei tässä tarkoita sitä, että alempiarvoinen henkilö pyytäisi palvelusta ylempiarvoiselta henkilöltä. Se on sana, jolla kuvataan tilannetta, jossa joku esittää pyynnön tasavertaiselle henkilölle.

K: Miksi Juha 14:16:ssa maailma ei voi ottaa vastaan Pyhää Henkeä, Totuuden Henkeä?

V: Jeesus mainitsi useita siihen liittyviä syitä.

Maailma on tietämätön, kuten Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumin 16:3:ssa. Mutta kuten Roomalaiskirjeen 1:18–19 osoittaa, tietämättömyys ei aina ole viatonta tietämättömyyttä, kun totuutta tukahdutetaan.

Jotkut maailmassa kirjaimellisesti ”vihaavat” Jeesusta, kuten Jeesus ennusti Joh. 15:18,24:ssä.

Jotkut ovat valehtelijoita, kuten Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumissa 8:55. Jotkut voivat valehdella muille, mutta he voivat myös valehdella itselleen.

Joillakin on ”muita asioita meneillään”, koska he palvovat muita epäjumalia, olivatpa ne sitten muita uskontoja, rahaa, alkoholia jne. ”Ne, jotka palvovat arvottomia epäjumalia, menettävät armon, joka voisi olla heidän osansa” Joona 2:8 (NIV)

Jotkut ihmiset eivät ole Jumalan lampaita, kuten Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumissa 10:26.

Ei tilaa minun sanalleni, kuten Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumissa 8:37

Edelliseen liittyen: jos joku ei usko, että Jeesus on se, joksi Hän väittää olevansa, hän kuolee synneissään, kuten Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumissa 8:24.

Maailma suhtautuu vihamielisesti tuomioon, joka koskee sen materialismia ja syntiä. He eivät halua Pyhää Henkeä, joka tuomitsee heidät synnistä ja vanhurskauden puutteesta, kuten Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumissa 12:8–10.

Lopuksi, kukaan ei voi tulla Jeesuksen luo, ellei Isä vedä häntä puoleensa, kuten Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumissa 6:44.

K: Väittikö Joh. 14:16–17:n kohdalla noin vuonna 160 jKr. elänyt Vähä-Aasian kristitty nimeltä Montanus olevansa Lohduttajan inkarnaatio, kuten skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 988) väittää?

V: Asimovin olisi pitänyt pysyä tieteiskirjallisuuden kirjoittamisessa, sillä hän on tässä asiassa väärässä. Montanus väitti kyllä olevansa profeetta, jonka kautta Lohduttaja (parakletos) puhui, mutta kukaan (paitsi Asimov) ei sanonut, että Montanus olisi minkään tai kenenkään inkarnaatio. Tertullianus oli montanistisen ”uskonlahkon” merkittävin jäsen, ja hänen laajoja kirjoituksiaan pidettiin ortodoksisina, ja ortodoksiset kristityt käyttivät niitä laajasti hänen jälkeensä. Itse asiassa Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) tapasi sanoa: ”Tuokaa minulle mestarini”, kun hän halusi jonkun tuovan hänelle Tertullianuksen kirjoja opiskeltavaksi.

K: Onko Joh. 14:16:ssa mainittu Auttaja ”Jumalallinen tiede”, kuten kristillisen tieteen perustaja Mary Baker Eddy väitti teoksessaan *Science and Health with Key to the Scriptures* (s. 55, 271)?

V: Ei, Auttaja on jakeessa 26 Pyhä Henki, ja häneen viitataan sanalla ”hän”, ei sanalla ”se”, kuten Jumalalliseen tieteeseen viitattaisiin. Katso lisätietoja teoksesta *When Cultists Ask*, s. 183.

K: Ennustettiinko Uudessa testamentissa Joh. 14:16–26; 15:26; 16:5–15:ssä, että Muhammed olisi Parakletos eli Pyhä Henki, kuten jotkut muslimit väittävät?

V: Ei. Jos tämä olisi totta, muslimit uskoisivat näihin viiteen asiaan (joita he eivät yleensä usko).

1. Muhammed ylisti Jeesusta. (Joh. 16:14)

2. Allah lähetti Muhammedin Jeesuksen nimessä. (Joh. 14:26)

3. Myös Jeesus lähetti Muhammedin. (Joh. 16:7)

4. Muhammed otti vastaan Jeesuksen viisauden ja toi sen meidän tietoon. (Joh. 16:15)

5. Muhammed oli ”apostoleissa”. (Joh. 14:17)

Siksi yksikään asiantunteva muslimi ei uskoisi, että nämä jakeet viittaavat Muhammediin. Näiden jakeiden on viitattava johonkuhun toiseen, joka oli lähetetty Jumalalta.

Toisaalta muslimien ehkä pitäisi ylistää Jeesusta, jos he näiden jakeiden perusteella ajattelevat, että Muhammed teki niin. Eräs imaami kertoi minulle kuitenkin, että muslimien tulisi ylistää ja kunnioittaa Jeesusta, mutta ei palvoa Häntä.

Muuten, sana parakletos/on esiintyy Joh. 14:6:ssa käsikirjoituksessa p75 (Bodmer 14/15), joka on peräisin myöhäiseltä toiselta tai mahdollisesti kolmannelta vuosisadalta, käsikirjoituksessa p66, joka on peräisin toisen vuosisadan puolivälistä, sekä Sinaiticus-käsikirjoituksessa.

Myös Tertullianus opetti, että Parakletos, Lohduttaja, vaikutti ihmisten sydämissä hänen aikanaan (193 jKr.) teoksessaan ”Yksiavioisuudesta” (On Monogamy), luku 3, s. 61.

Hegemonius (4. vuosisata) -teoksessa kristitty Archelaus käsitteli myös sitä, kuinka Johanneksen evankeliumin luvuissa 14–16 mainittu Parakletos on Pyhä Henki teoksessaan ”Disputation with Manes”, luvut 34–35, sivut 208–209

Katso lisätietoja teoksista *When Cultists Ask*, s. 182–183, ja *When Critics Ask*, s. 419–420.

K: Osoittaako Joh. 14:18, että Kristus on Jumala Isä, kuten ykseyden helluntailaiset väittävät?

V: Teoksessa *When Cultists Ask*, s. 183–184, huomautetaan, että ykseyden helluntailaiset sekoittavat Jeesuksen teot ja Jeesuksen identiteetin. Se, että Jeesus ei jätä meitä orvoiksi, ei tarkoita, että Hän olisi sama olento kuin Isä. Kun Jeesus kastettiin, Hän ei pettänyt tai hämmentänyt ihmisiä eikä esittänyt vatsapuhujaesitystä, kun Isä puhui taivaasta. Isä ei sanonut: ”Tämä olen minä itse, johon olen tyytyväinen.” Sen sijaan Isä sanoi: ”Tämä on minun Poikani, johon olen tyytyväinen.”

K: Miten Jeesus ilmestyy Joh. 14:22–24:n mukaan kristityille, mutta ei maailmalle?

V: On totta, että jokainen voi tietää jotain Jeesuksesta. Kuitenkin vain kristityt tuntevat Jeesuksen henkilökohtaisesti, koska Jeesus asuu sydämissämme.

K: Miten Jeesuksen, rauhan ruhtinaan, rauha eroaa maailman rauhasta Joh. 14:27:ssä?

V: Maailman rauha on ulkoista ja väliaikaista, koska se riippuu ulkoisista olosuhteista. Jeesuksen rauha on sekä sisäistä että ulkoista, ja se on kestävää, koska se on riippumaton ulkoisista olosuhteista.

Tavallaan, aivan kuten kuolemaisillaan oleva jättää testamenttinsa huolehtiakseen lapsistaan ja siunatakseen heitä, Jeesus antaa siunauksensa ja lupauksensa huolenpidosta lapsilleen. Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1548.

K: Miten Isä on Joh. 14:27–28:n mukaan suurempi kuin Jeesus?

V: Maan päällä Jeesus oli tyhjentänyt itsensä, ja tietenkin Isä oli silloin suurempi kuin Jeesus. Taivaassa Jeesuksella on alisteinen asema Isään nähden. Jeesuksen Jumala on Isä. Katso 1. Korinttolaiskirje 11:3; 15:25–28; Matteuksen evankeliumi 12:18; Efesolaiskirje 1:3, 17; Johanneksen evankeliumi 1:33; 14:16, 26, 28; Roomalaiskirje 8:26–27.

Isä ei ole Jeesusta suurempi kahdessa suhteessa:

Luonne (Fil. 2:6). (Lisätietoja löytyy Hilaryn teoksesta ”Kolminaisuudesta” 9:2 ja 7:27.)

Kunnia. Katso Johanneksen evankeliumi 5:18; 5:23; Kolossalaiskirje 2:9–10; (Jesaja 44:6; Ilmestyskirja 1:8 vs. Ilmestyskirja 1:17–18; 22:13)

Kuten Johanneksen evankeliumin 5:18 osoittaa, isä on luonteeltaan tasa-arvoinen poikansa kanssa, jonka hän on siittänyt. Muuten isäsi olisi sinua suurempi, isoisäsi häntä suurempi ja sadannen esi-isäsi olisi ollut supermies. Ihmiset tekevät asioita, mutta ”siittävät” vain ihmisiä. Jumala loi luodut asiat, mutta ”siittää” vain Jumalan, hänen ainoan poikansa. Molemmat saavat kunniaa ja ylistystä Ilmestyskirjan 5:9, 12–14 kohdissa.

Teoksessa *Now That’s a Good Question*, s. 43–44, erotetaan toisistaan väärä käsitys Pojan ”alemmuudesta” ja oikea käsite Pojan ”alistumisesta”. R.C. Sproul lisää: ”Tämä on yksi syy siihen, miksi kirkko on aina tunnustanut oppia, jota kutsutaan Kristuksen alistumiseksi.” Lisätietoja löytyy teoksista 1001 Bible Questions Answered, s. 27, Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 375, When Critics Ask, s. 420, The Complete Book of Bible Answers, s. 110, Bible Difficulties & Seeming Contradictions, s. 240–241, Hard Sayings of the Bible, s. 503–505, ja When Cultists Ask, s. 184.

K: Miten ”todellinen viiniköynnös” eroaa tavallisesta viiniköynnöksestä Joh. 15:1:ssä?

V: Kreikankielinen sana ”todellinen” ei tässä tarkoita niinkään ”todellinen vs. väärä” kuin ”todellinen tai alkuperäinen vs. jäljitelmä tai kopio”. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 9, s. 152.

K: Mitä muuta viiniköynnöstä koskevaa vertauskuvaa oli Joh. 15:1:ssä ennen tätä?

V: Jeesus saattoi puhua tämän joko ylähuoneessa, kävellessään ylähuoneesta Öljymäelle tai sitten Jerusalemin länsipuolella sijaitsevalla Öljymäellä. Jos he kulkivat temppelin ohi, sen edessä oli suuri kultainen viiniköynnös oksineen, joka symboloi Israelin kansaa. Psalmi 80:8–16, Hesekiel 17:1–6, Jeremia 12:10–11 ja Jesaja 5:1–7 vertaavat kaikki Jumalan kansaa viiniköynnökseen. Jumala sanoi: ”Sillä Herran Sebaotin viinitarha on Israelin huone, ja Juudan miehet ovat Hänen mieluisa istutuksensa. Hän odotti oikeudenmukaisuutta, mutta katso, siellä oli sortoa; Hän odotti vanhurskautta, mutta katso, siellä oli avunhuuto.” (Jesaja 5:7 (NKJV))

Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 9, s. 150 ja Evangelical Commentary on the Bible, s. 869.

K: Mitä tarkoittaa ”viinitarhuri” Joh. 15:1:ssä (KJV)?

V: Se on viljelijä eli henkilö, joka hoiti viiniköynnöksiä ja satoja.

K: Mikä on ero Joh. 15:1:ssä siinä, että Jeesus nähdään viiniköynnöksenä, joka pitää oksat yhdessä, ja siinä, että ihmiset nähdään pitävän oksat yhdessä?

V: Israel oli viiniköynnös Jeremian kirjassa 2:21. Mutta Jeesuksella on tässä erilainen vertauskuva: Hän, ei Israel, on viiniköynnös Johanneksen evankeliumin 15:1:ssä. Jos seurakuntasi organisaatio painottaa enemmän ihmisiä, jotka pitävät sitä koossa, kuin Jeesusta, joka pitää sen koossa, sinun tulisi kysyä itseltäsi, oletko oikeassa organisaatiossa.

Mitä mieltä olet tästä lainauksesta? ”Jumala on hiljaisessa, hiljaisessa äänessä. Kaikissa näissä valaehtoisissa lausunnoissa, syytteissä on kyse paholaisesta – kaikesta turmeltuneisuudesta. No niin! Te syyttäjät! Te valheelliset valan vannojat! Koko helvetti, kiehu yli! Te palavat vuoret, vuodattakaa laavanne! Sillä minä nousen lopulta huipulle. Minulla on enemmän ylpeilyn aihetta kuin kenelläkään ihmisellä on koskaan ollut. Olen ainoa ihminen, joka on koskaan pystynyt pitämään kokonaisen kirkon koossa Aadamin ajoista lähtien. Suuri enemmistö koko joukosta on seissyt rinnallani. Ei Paavali, ei Johannes, ei Pietari eikä Jeesus ole koskaan tehnyt sitä. Kehun, ettei kukaan ole koskaan tehnyt sellaista työtä kuin minä. Jeesuksen seuraajat pakenivat Hänen luotaan; mutta Myöhempien Aikojen Pyhät eivät ole vielä koskaan paenneet minun luotani. Te tunnette päivittäisen vaellukseni ja puheeni. Olen hyveellisen ja hyvän kansan keskuudessa. Kuinka rakastankaan kuulla susien ulvontaa! Kun he pääsevät eroon minusta, myös paholainen katoaa. Viimeisten kolmen vuoden ajalta minulla on kirjanpito kaikista teoistani ja toimistani, sillä olen pitänyt useita hyviä, uskollisia ja tehokkaita kirjurit jatkuvassa palveluksessa: he ovat seuranneet minua kaikkialle ja pitäneet huolellisesti kirjaa historiastani, ja he ovat kirjoittaneet muistiin, mitä olen tehnyt, missä olen ollut ja mitä olen sanonut; siksi viholliseni eivät voi syyttää minua mistään päivästä, ajankohdasta tai paikasta, vaan minulla on kirjallinen todistus, jolla voin osoittaa tekoni; eivätkä viholliseni voi todistaa mitään minua vastaan.” Joseph Smith, mormonismin perustaja. History of the Church, osa 6, s. 408–409

Entäpä tämä lainaus, joka on lievempi? Teoksessa Dictatus Papae (luultavasti vuodelta 1075 jKr.) paavi Gregorius VII sanoi: ”Rooman kirkko perustettiin yksin Jumalan toimesta; yksin Rooman paavia voidaan oikeutetusti kutsua universaaliksi; yksin hän saa käyttää keisarillisia tunnusmerkkejä; vain hänen jalkojaan saavat suudella kaikki ruhtinaat; yksin hän saa syrjäyttää keisarit; häntä itseään ei saa kukaan tuomita; Rooman kirkko ei ole koskaan erehtynyt, eikä se erehdy ikuisuudessa.” Austin’s Topical History of Christianity, s. 165.

K: Miten Jeesus saattoi sanoa Joh. 15:3:ssa, että he olivat kaikki puhtaita, kun Juudas petti Jeesuksen?

V: Muistakaa, että tuohon mennessä Juudas oli jo lähtenyt eikä ollut läsnä, kun Jeesus puhui.

K: Mitä sana ”pysyä” (Joh. 15:4) tarkoittaa?

V: Sana ”pysyä” (kreikaksi meno) on erittäin merkityksellinen kaikissa Johanneksen kirjoituksissa. Se esiintyy 11 kertaa Johanneksen evankeliumin 15. luvussa, 40 kertaa Johanneksen evankeliumissa ja 27 kertaa Johanneksen kirjeissä.

Kuten viiniköynnöksen oksa, se tarkoittaa vain yhtä asiaa: elää kiinni viiniköynnöksessä. Oksa voi irrota kokonaan, kun se leikataan pois. Tai oksan elämä ei voi olla yhteydessä viiniköynnökseen, jolloin oksa kuolee. On mielenkiintoista, kuinka puut menettävät lehtensä syksyllä. Puu tuottaa korkkia, joka pysäyttää veden ja ravinteiden virtauksen lehtiin tai oksiin. Ilman ravinteita ne kuolevat, menettävät otteensa ja putoavat pois. Puut menettävät oksia toisinaan myös kesällä. Kun oksa ei saa auringonvaloa, se ei tuota sokereita eikä hedelmiä, ja puu katkaisee sen.

Katso lisätietoja teoksesta Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 325.

K: Miten kristityt pysyvät Jeesuksessa (Joh. 15:4)?

V: Monin tavoin.

Luottamalla siihen, että Hän opastaa meitä askel askeleelta.

Tottelemalla Jeesusta, ei pelkästään velvollisuudesta, vaan spontaanisti, täydellisesti ja iloisesti, koska tiedämme, että Jumalan tie on paras tie.

Rukouksen tulisi olla keskeinen tunnusmerkki elämässämme.

Kaipaamme Jeesusta, haluamme olla Hänen kanssaan ja rukoilemme Hänen paluutaan.

K: Tarkoittaako Joh. 15:6:ssa mainittu oksan poisheittäminen sitä, että aito uskovainen voi menettää pelastuksensa?

V: Tämä jae sanoo, että se, joka ei pysy Jeesuksessa, voidaan heittää pois ja polttaa. Tämän lisäksi on kaksi tapaa tulkita tätä jaetta.

1. Kaikkien tulisi olla yhtä mieltä siitä, että koska Jumala tietää kaiken ja tiesi jo ennen kenenkään syntymää, ketkä pääsevät taivaaseen (valitut), jotkut joutuvat helvettiin, vaikka he olisivatkin kuuluneet seurakuntaan ja näyttäneet kristityiltä. Yksikään valituista ei kuitenkaan mene hukkaan, mutta kaikki hylätyt menevät, koska kaikkitietävä Jumala tiesi tämän etukäteen.

2. Aitojen kristittyjen keskuudessa on erimielisyyttä siitä, voiko ihminen todella syntyä uudesti ja myöhemmin joko menettää pelastuksensa tai päättää kääntää selkänsä pelastukselleen ja joutua helvettiin. Katso keskustelua Heprealaiskirjeen 6:4–14 ja Efesolaiskirjeen 1:14 kohdista, jos haluat lisätietoa tästä aiheesta.

K: Miten uskovat tuottavat hedelmää Kristuksessa (Joh. 15:8)?

V: Huomaa, että tässä tärkeintä ei ole oppia asioita, opettaa muita tai harjoittaa palvelutyötä, vaan kantaa hedelmää. Uskovat kantavat hedelmää Kristuksessa ainakin kolmella tavalla:

Kristuksen kaltaisuus: Sisäisesti meidän tulisi kantaa Hengen hedelmää, ja sen tulisi osoittaa, että olemme matkalla kohti yhä jumalallisempaa elämää.

Rakkaus ja avustukset: Meidän tulisi auttaa sekä uskovia että ei-uskovia ajallamme, rahallamme ja auttamalla sorrettuja.

Uskoon tulleet ja opetuslapset: Voimme auttaa valmistelemalla maaperää, kylvämällä evankeliumin siemenen ja korjaamalla satoa tuodaksemme ihmisiä uskoon Jeesukseen Kristukseen. Voimme myös opastaa muita kristittyjä ja auttaa tuomaan takaisin eksyneitä.

Tulokset eivät ole sitä, mitä teet, vaan pikemminkin sitä, mikä itää muiden ihmisten elämässä.

K: Ovatko ihmiset Joh. 15:8:n mukaan hedelmättömiä, elleivät he johda muita Kristuksen luo, kuten eräs epätavallinen ryhmä on opettanut?

V: Ei. Emme tiedä, johdattiko Jeremia elinaikanaan juuri ketään Jumalan luo, mutta hän palveli silti Jumalaa tehokkaana profeettana ja saarnaajana. Se on yksi osoitus hedelmän kantamisesta, mutta sitä ei edes mainita yhtenä Hengen hedelmistä Galatalaiskirjeen 5:22–23:ssa. Katso täydentävä vastaus kohdasta ”Kun kultistien edustajat kysyvät”.

K: Pitäisikö meidän Joh. 15:14–15:n perusteella edelleen kutsua itseämme Kristuksen palvelijoiksi?

V: Kyllä. Pietari, joka kuuli nämä sanat suoraan Jeesukselta, olisi parhaassa asemassa ymmärtämään Jeesuksen tarkoituksen. 2. Pietarin kirjeen 1:1:ssä Pietari kutsui itseään Jeesuksen palvelijaksi (itse asiassa orjaksi). Roomalaiskirjeen 1:1:ssä, Filippiläiskirjeen 1:1:ssä, Tituksen kirjeen 1:1:ssä ja Jaakobin kirjeen 1:1:ssä myös Paavali ja Jaakob viittaavat itseensä Kristuksen Jeesuksen orjina.

Riippumatta siitä, tulkitseeko joku tämän niin, että Jeesus ei kutsu opetuslapsiaan ”vain palvelijoiksi” vai ”palvelijoiksi”, Jeesus sanoo, ettei Hän kutsu heitä pelkästään palvelijoiksi. Jeesus ei puutu siihen, miksi Jumalan lasten tulisi kutsua itseään.

K: Johanneksen evankeliumin 15:15:ssä mainitaan, millä tavoin meidän tulisi toimia Kristuksen palvelijoina ja millä tavoin Kristuksen ystävinä?

V: Kristuksen palvelijana oleminen on hyvä asia, ja se, ettei halua olla Kristuksen palvelija, on väärin. Mutta tässä Jeesus sanoo, että on paljon enemmän kuin pelkkä Kristuksen palvelijana oleminen. Katsotaan asiaa ensin omasta näkökulmastamme ja sen jälkeen Jumalan näkökulmasta.

Meidän näkökulmastamme

Jos olisimme vain palvelijoita, palvelija tekisi sen, mitä hänelle käsketään; ainakin silloin, kun häntä tarkkaillaan. Palvelija ei useinkaan ole kiinnostunut lopputuloksesta tai menestyksestä. Palvelija saattaa olla palvelijana vain tietyn ajan ja välittää vain lyhyen aikavälin tapahtumista, ennen kuin hän siirtyy eteenpäin. Ajatteleminen laatikon ulkopuolella, parempien toimintatapojen etsiminen, aloitteellisuus tai innovointi eivät yleensä kuulu palvelijan tehtäviin.

Toisin kuin palvelija, ystävä on kuin kumppani tai perheenjäsen. Hän tekee mielellään sitä, mitä tarvitaan, vaikka sitä ei käsketäkään. Hän on hyvin huolissaan isäntänsä suunnitelman lopputuloksesta ja menestyksestä. Emme ole huolissamme vain kukkien itämisestä, vaan siitä, mitkä hedelmät jäävät jäljelle ja mitkä eivät.

Kuten palvelijallakin, meilläkin on kuitenkin isäntä. Jopa pojan tulisi totella äitiään ja isäänsä. Voimme kehittää innovaatioita ja keksiä parempia tapoja toimia, mutta vain sen rajoissa, mitä isäntämme on käskenyt. Suunnitelman toteuttamiseen on käytettävissä kaikenlaisia keinoja – väkivalta, pelottelu, pakottaminen, petos, huijaaminen, varastaminen – mutta emme saa koskaan käyttää niitä, riippumatta siitä, kuinka tehokkaiksi niitä tietyssä tilanteessa pidämme.

Jumalan näkökulmasta

Palvelijan ei tarvitse tietää, mitä on meneillään, vaan ainoastaan sen, mitä hänelle juuri nyt käsketään tehdä. Se, miten hänen tulee tehdä jotain tai miten hänen tulee toimia muiden kanssa, hoituu kokonaan hänen tehtävänsä puitteissa.

Toisin kuin palvelija, Jumala haluaa usein meidän keksivän, miten jokin asia hoidetaan, emmekä vain suorita tehtäviä mekaanisesti palvelijan tavoin. Meidän tulisi osoittaa aloitteellisuutta. Jumala saattaa antaa meille tehtäviä, joita emme pysty suorittamaan yksin, mutta silti Jumala odottaa meidän tekevän ne. Sen sijaan, että yrittäisimme turhaa tehtävää, epäonnistuisimme ja sanoisimme Jumalalle: ”Tein parhaani”, Jumala haluaa meidän työskentelevän yhdessä muiden uskovien kanssa ja yhdessä saavuttavan tavoitteen. Se, mitä pystyt tai et pysty tekemään yksin, ilman Jumalan sinulle antamia välineitä ja työtovereita, ei ole oikeastaan merkityksellistä; merkityksellistä on se, mitä pystyt tai et pysty tekemään niillä välineillä ja työtovereilla, jotka Jumala on sinulle antanut, Pyhän Hengen voimassa. Paljastamme usein salaiset tulevaisuudensuunnitelmamme ystäville. Niin tekee myös Jumala. Haluamme tietää Jumalan tahdon meitä kohtaan, mutta meidän tulisi myös haluta tuntea Hänen sydämensä.

Kuten palvelijalla, myös meidän elämänpolullamme on kuitenkin vielä monia asioita, joita Jumala päättää olla paljastamatta meille – tai ainakin ei vielä. Voi olla myös muita asioita, jotka ovat jo tapahtuneet meille, mutta joista emme vieläkään ymmärrä, miksi Jumala antoi niiden tapahtua. Kuten eräs kristillinen kirjailija sanoi: ”Meidän ei pitäisi loukkaantua selittämättömistä asioista.” Jumala ei ole vain ystävämme, vaan paras ystävämme; mutta Hän on silti meidän Herramme.

K: Joh. 15:16:ssa, missä mielessä he eivät valinneet Kristusta, vaan Kristus valitsi heidät?

V: Tätä kohtaa voidaan tarkastella kahdella tavalla.

Välitön asiayhteys on apostolien vihkiminen. Kristus olisi voinut valita kenet tahansa apostoleikseen, mutta Hän valitsi juuri heidät. Hän siunasi heitä valitsemalla heidät; he eivät tehneet Jeesukselle mitään palvelusta.

Jotkut näkevät tässä yleisen kontekstin, joka liittyy Jumalan valintaan pelastukseen.

Riippumatta siitä, uskotko tämän nimenomaisen kohdan tarkoittavan juuri tätä, Raamattu opettaa, että Jumala valitsi meidät ennen aikojen alkua. Siten on ilmeistä, että Jumala valitsi meidät ennen kuin me valitsimme Hänet. Lisäksi Room. 3:11–12 ja muut kohdat osoittavat, ettemme edes pystyisi valitsemaan Jumalaa, ellei Jumala toimisi elämässämme.

K: Mitä Joh. 15:16:ssa tarkoitetaan hedelmillä, jotka jäävät, ja hedelmillä, jotka eivät jää?

V: 1. Korinttolaiskirjeen 3:12–15 valaisee asiaa. Teot, jotka väitetään tehtyjen Jumalan vuoksi, mutta jotka on tehty ylpeydestä, kateudesta tai muista pahoista motiiveista, Jumala ei kunnioita eikä palkitse. Samoin teot, joita ei ole tehty jumalattomista motiiveista, mutta jotka on tehty ei-jumalallisista syistä, kuten taloudellisen vaurauden tavoittelemiseksi, tuomitaan myös asianmukaisesti.

Hedelmiä on ainakin viisi erilaista.

Sisäiset: Luonnetta on määritelty sen mukaan, millainen olet, kun luulet, ettei kukaan näe.

Ulkoiset: Tekomme tuottavat hedelmää, joko hyvää tai pahaa.

Taloudelliset: Panoksemme Jumalan työhön sekä köyhien ja tarvitsevien hyväksi huomioidaan, kuten Korneliuksen panos Apostolien teoissa 10.

Evankeliointi ja opetuslapseus: Filippiläiskirjeessä Paavali sanoi, että filippiläiset itse olivat Paavalin ilo ja kruunu.

Lapsemme ja ne, joita valvomme seurakunnassa: Edelliseen sisältyy se, miten kasvatamme lapsiamme ja miten vanhimmat valvovat heitä, joista he ovat vastuussa. He ovat vastuussa omista päätöksistään, mutta meillä on vastuu, kun valvomme heitä.

K: Mikä on Joh. 15:17:n mukaan ero erityisen rakkauden osoittamisen muille uskoville ja klikin muodostamisen välillä?

V: On täysin hyväksyttävää, että joillakin ystävillä on läheisempi suhde kuin muilla. Eikä tietenkään riitä, että meillä on vain romanttisia tunteita, vaan meidän tulisi myös ylläpitää puolisoomme ystävyyssuhdetta, joka on läheisempi kuin muut ystävyyssuhteet. Mutta kun ystävyytesi pienen ystäväpiirin kanssa on suljettua eikä siihen haluta ulkopuolisia, kyseessä voi olla ”vääristynyt ystävyys”. Kysy siis itseltäsi: ”Onko ystävyytesi avoin vai suljettu?” On kuitenkin joitakin ei-uskovia (ja jopa lihallisia kristittyjä), joista sinun tulisi pysyä kaukana, jos he jatkuvasti houkuttelevat sinua tekemään syntiä.

K: Miten maailma vihasi Jeesusta Joh. 15:18:ssa?

V: Kahdella tavalla:

Nimen perusteella: Ihmiset eivät yleensä käytä Buddhan, Konfutseksen tai Muhammedin nimiä turhaan. He näyttävät käyttävän turhaan vain sanoja ”Jumala” ja ”Jeesus”.

Luonteen perusteella: Jotkut hylkäävät kaiken, mikä liittyy Kristukseen. Toiset taas tietävät paljon Kristuksesta ja hylkäävät Hänet; toiset taas eivät tahallaan halua tietää mitään Kristuksesta.

K: Miten Jeesuksen tulo teki joistakin ihmisistä entistä vastuullisempia synneistään (Joh. 15:22, 24)?

V: Hyvä uutinen on, että Jumala ei pidä ihmisiä vastuussa siitä, mitä he eivät tiedä (Roomalaiskirje 4:15; 5:12). Toisaalta 2. Pietarin kirjeen 2:22 ja muut jakeet osoittavat, että ihmiset saavat enemmän tai vähemmän ankaramman tuomion, kun he hylkäävät totuuden sen perusteella, mitä he tiesivät.

K: Miksi Joh. 15:23:n mukaan kukaan ei voi vihata Jeesusta vihaamatta samalla Isää?

V: Kolminaisuuden osina Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat luonteeltaan, tarkoitukseltaan ja kunnialtaan yhtä, ja meidän kuuliaisuutemme, palveluksemme ja rakkautemme yhtä kohtaan on sama kuin toista kohtaan.

K: Luuletko, että Joh. 16:2:ssa mainittu ”teidät heitetään synagogasta ulos” tarkoittaa myös kristittyjen erottamista seurakunnasta?

V: Kyllä, se tarkoittaa myös karkotusta uskonnollisesta yhteisöstä. Martin Luther, anabaptistit ja John Wesley karkotettiin kaikki omista seurakunnistaan. Monet aidot kristityt eivät ole tervetulleita joihinkin liberaaleihin seurakuntiin.

K: Miten joku voisi ajatella Joh. 16:2–3:n perusteella, että hän palvelisi Jumalaa tappamalla Jeesuksen opetuslapsia?

Joitakin kristittyihin kohdistuneita vainoja

V: Monilla ihmisillä on ollut hyvin vääristynyt käsitys Jumalasta. Seuraavassa on osittainen luettelo uskonnollisten ihmisten harjoittamista kristittyjen vainoista sekä tuhansista surmatuista, sikäli kuin tiedot ovat saatavilla.

K: Miksi Jeesus sanoi Joh. 16:5:ssä, ettei kukaan kysy, minne Jeesus oli menossa, kun Thomas [väitetysti] kysyi sitä Joh. 14:5:ssä?

V: Tuomas ei itse asiassa kysynyt, minne Jeesus oli menossa. Johanneksen evankeliumin 14:5:ssä Tuomas kysyy vain, miten he voivat tietää tien, sillä hän toteaa (ei kysy), etteivät he tiedä sitä. Jeesus oli juuri sanonut, että he tietävät tien, ja Tuomas sanoo, etteivät he vielä tiedä sitä.

Tulee sellainen vaikutelma, että Jeesus odotti vain, että joku kysyisi, miten tien voi tuntea, jotta Jeesus voisi paljastaa tämän totuuden itsestään Johanneksen evankeliumin 14:6–7:ssä. Mikään muu juutalainen opettaja ei väittänyt, että hän itse olisi tie. Jeesus ei ollut pelkästään totuuden opettaja, joka osoitti tien, vaan Hän itse oli tie.

Mutta sen jälkeen, kun Jeesus oli paljastanut tämän, ja ihmiset siis tunsivat tien, koska tunsivat Jeesuksen, ei Thomas eikä kukaan muu näyttänyt olevan erityisen kiinnostunut kysymään Jeesukselta, minne Jeesus oli menossa tai mitä Hänen olisi käytävä läpi.

K: Miksi Jeesus sanoi Joh. 16:5:ssä, ettei kukaan kysy, minne Jeesus oli menossa, vaikka Pietari todellakin kysyi sitä Joh. 13:36:ssa?

V: Ensin kaksi asiaa, jotka eivät kuulu vastaukseen, ja sitten vastaus.

X Puhui kaikille paitsi Pietarille: Jeesus olisi voinut osoittaa muita kymmentä opetuslasta, Pietaria lukuun ottamatta, ja sanoa: ”Miksi kukaan teistä ei kysy, minne minä menen?” Vaikka tämä on teknisesti mahdollista, Johannes oli silminnäkijä, eikä tekstistä käy ilmi, että Jeesus olisi tehnyt eroa Pietarin kysymyksen ja muiden kysymättömyyden välillä.

X Jeesus unohti, että Pietari oli kysynyt: Vaikka Jeesus oli maan päällä synnitön, Raamattu ei sano, että Jeesus kuolevaisena ihmisenä olisi aina pystynyt muistamaan jokaista yksityiskohtaa, varsinkaan suuressa paineessa. Vaikka tällä selityksellä on yksinkertaisuuden etu, mielestäni on olemassa parempi selitys.

Kreikkalainen verbimuoto ja Jeesuksen opetuksen kulku: Kun Pietari ja Tuomas esittivät kysymyksensä ensimmäisen kerran, Jeesus ei voinut antaa heille täydellistä vastausta ilman, että he ensin ymmärsivät Jeesuksen roolin tienä, totuutena ja elämänä ja ilman Pyhän Hengen esittelyä. Tämän jälkeen Jeesus kysyy: ”Silti kukaan teistä ei kysy minulta (preesens), minne olet menossa?” Wuest Expanded Translation -käännöksessä sanotaan: ”kysyy minulta”.

Teoksessa *The Expositor’s Greek Testament*, osa 1, s. 835 todetaan, että opetuslapset olivat niin syventyneitä omaan suruunsa Jeesuksen lähdön vuoksi, etteivät he tulleet ajatelleeksi kysyä, minne Jeesus menisi. Teoksessa *New International Bible Commentary*, s. 1257, todetaan, että tämä kysymys esitettiin heidän tyrmistyksensä vuoksi, ei todellisen halun vuoksi tietää, minne Jeesus oli menossa.

K: Miten Lohduttaja tuomitsee maailman synnistä, vanhurskaudesta ja tuomiosta Joh. 16:8–11:ssa?

V: Ainakin kahdella tavalla.

Suoraan ja sisäisesti Pyhä Henki saa ihmiset tajuamaan, että heidän tulisi katua syntejään ja kääntyä Jumalan puoleen.

Epäsuorasti ja ulkoisesti Pyhä Henki toimii ihmisten kautta tuodakseen toisia Kristuksen luo.

K: Miksi Jeesus ei kertonut heille Joh. 16:12:ssa kaikkea, mitä heidän olisi tarvinnut tietää?

V: Vastaus löytyy Johanneksen evankeliumin 16:13:sta. Jumala kertoi heille lopulta kaiken, mitä heidän ikinä tarvitsi tietää, mutta he eivät vain oppineet sitä juuri sillä hetkellä. Siksi he – ja me – tarvitsemme Pyhää Henkeä johtamaan meitä ja antamaan meille juuri sillä hetkellä tarvitsemamme ohjauksen.

Tätä havainnollistaa kaunis tarina. Kerran oli rikas kuningas, jolla oli poika, jota hän rakasti kovasti. Kerran vuodessa poika tuli isänsä luo ja pyysi vuoden elatusrahaa. Kuningas antoi sen, eikä hän nähnyt poikaansa uudelleen koko vuoteen. Sen lisäksi, että kuningas rakasti poikaansa, hän oli myös viisas. Seuraavana vuonna, kun poika tuli, isä antoi hänelle päivän elatusrahan. Jos poika halusi seuraavan päivän elatusrahan, hänen piti tulla puhumaan isänsä kanssa. Samalla tavalla, jos olet uskovainen etkä todellakaan saa Jumalalta sitä, mitä tarvitset, ehkä sinun pitäisi viettää enemmän aikaa kääntymällä Hänen puoleensa päivittäin rukouksessa.

Katso lisätietoja teoksesta When Critics Ask, s. 421.

K: Onko Joh. 16:12–13:ssa mainittu Totuuden Henki tässä yhteydessä Bahá’u’lláh?

V: Ei, totuuden Henki on tässä yhteydessä henki, ei henkilö. Se on sama Pyhä Henki, josta Jeesus juuri puhui Johanneksen evankeliumin luvuissa 14–16. Ei voida sanoa, että Johanneksen evankeliumin luvuissa 16:12–13 ”henki” viittaisi yhteen henkilöön, ja että ”henki” viittaisi Pyhään Henkeen tai johonkin muuhun Johanneksen evankeliumin luvuissa 14:16–18, 25–26; 15:26; 16:5–11; 16:14–15. Pyhä Henki laskeutui helluntaina, ei 1800-luvulla, jolloin bahá’í-uskonto sai alkunsa. Katso lisätietoja teoksesta When Cultists Ask, s. 186.

K: Miten Pyhä Henki johdattaa Joh. 16:13:ssa kaikkeen totuuteen?

V: Länsimaalaiset ajattelevat totuudesta usein ensisijaisesti totta tai epätotta olevina väitteinä. Ihminen voi kuitenkin olla oikeassa monissa merkityksettömissä asioissa ja silti olla täysin väärässä tärkeissä asioissa. Ihminen voi olla rehellinen ostaessaan ja myydessään, mutta silti palvella uskontoa, joka on valhe.

Totuus on Jeesus, ei pelkästään oikeita opillisia väitteitä. Juuri pysyminen todellisessa Jeesuksessa johdattaa meidät oikeisiin opillisiin väitteisiin, eikä se, että oppi korvaa Hengen, joka johdattaa meidät Kristuksen luo. Tietenkin taivaassa tulemme tuntemaan myös kaikki oikeat opilliset väitteet.

Aitoja kristittyjä yhdistää seuraava yksimielisyys:

1. Jumala on pyhä, rakastava, hyvä, oikeudenmukainen, kaikkivaltias, kaikkitietävä ja läsnä kaikkialla.

2. Olemme tehneet syntiä ja tarvitsemme kaikki Vapahtajaa.

3. Jeesus on kuolemansa ja ruumiillisen ylösnousemuksensa kautta ainoa tie pelastukseen.

4. Meidän on tehtävä parannus ja uskottava Jeesukseen.

5. Meidän kaikkien tulisi elää pyhää elämää.

Monet muut tärkeät asiat.

Aitojen kristittyjen mielipiteet eroavat toisistaan seuraavissa asioissa:

Kasteen tarkasta merkityksestä ja siitä, pitäisikö se antaa vain uskoville vai myös vauvoille.

Onko parempi palvoa lauantaina vai sunnuntaina.

Onko lauantaina tai sunnuntaina työskenteleminen sallittua.

Ehtoollisen tarkka merkitys.

Pitäisikö kristittyjen koskaan taistella sodassa tai valehdella pelastaakseen hengen pahojen ihmisten käsistä.

Tasapaino Jumalan ennalta määräämisen ja ihmisen vapaan tahdon välillä.

Tuhatvuotinen valtakunta ja ylösnousemuksen ajankohta.

Vanhan testamentin kirjojen oikea lukumäärä.

Voivatko aidot kristityt menettää pelastuksensa.

Muut toissijaiset ja triviaalit asiat.

K: Joh. 16:13:ssa sanotaan, että Pyhä Henki johdattaa kaikkeen totuuteen, miksi sitten aitojen kristittyjen keskuudessa on ollut niin paljon erimielisyyksiä?

V: Katso vastaus Efesolaiskirjeen 4:4 kohdasta.

K: Joh. 16:20–22: Miten opetuslasten suru muuttuisi iloksi?

V: Tämä tapahtui dramaattisesti ylösnousemuksen jälkeen, kun he näkivät rakastetun Jeesuksen jälleen. Se tapahtuu kaikille Kristuksen opetuslapsille, kun kuolemme ja menemme Jeesuksen luo taivaaseen.

K: Pitäisikö meidän Joh. 16:23:n mukaan rukoilla Jeesukselta asioita vai pyytää niitä vain Isältä?

V: Herran rukous on osoitettu Isälle, ja näyttää siltä, että Isälle rukoiltiin enemmän kuin Jeesukselle. On kuitenkin hyväksyttävää esittää pyyntöjä Jeesukselle, kuten Pyhällä Hengellä täytetty Stefanus teki kaksi pyyntöä Jeesukselle Apostolien teoissa 7:59–60.

K: Tarkoittaako Joh. 16:24, että voimme saada rukouksessa kaiken, mitä haluamme, kuten jotkut sanan ja uskon opettajat väittävät?

V: Paavali ei todellakaan ajatellut niin, sillä hän pyysi, että hänen lihassaan oleva piikki otettaisiin pois, mutta niin ei tapahtunut. Paavali puhui myös ensimmäisen kerran galatalaisille sairauden vuoksi, eikä hän luultavasti halunnut olla sairas, vaikka Jumala käytti Paavalin sairautta hyväksi. Johanneksen evankeliumin 16:24 rohkaisee meitä pyytämään, mutta se liittyy siihen, että pysymme Hänessä. Pyydä siis kaikkea, mitä luulet Jumalan haluavan sinun pyytävän, mutta ymmärrä kärsivällisesti, että Jumala, viisas vanhempi, sanoo ”ei” sekä niille asioille, joista tiedät, ettei Jumala halua sinun saavan niitä nyt, että niille asioille, joiden luulet Jumalan haluavan sinun saavan, mutta Jumala tietää paremmin. Katso täydentävä vastaus kohdasta ”Kun kultistien kysymykset” s. 186–187.

K: Miksi Jeesus puhui Joh. 16:25:ssä jopa omille opetuslapsilleen vertauksin?

V: Ehkä tämä yksinkertainen vertaus auttaa selittämään asiaa. Kuvittele koulunopettaja, joka opetti matematiikkaa pelkästään luentojen avulla: ilman kotitehtäviä ja ilman kokeita. Koska palautetta ei tarvinnut antaa, oppilaat tyytyisivät pian oppimiseensa. Lisäksi esimerkiksi differentiaalilaskennan, osittaisdifferentiaaliyhtälöiden ja äärellisten elementtien analyysin kaltaisissa oppiaineissa haaste ei ole yhtälöiden ulkoa opettelemisessa, vaan käsitteiden ymmärtämisessä ja soveltamisessa. Vaikka Jeesus ei koskaan antanut kirjallisia kokeita, hän esitti sen sijaan kysymyksiä, arvoituksia ja vertauksia. Jotta voisi edes toivoa ymmärtävänsä osan niistä, piti tuntea Jumalan sana. Pelkästään sanojen oppiminen ei myöskään riitä. Meidän on pohdittava totuuksia, jotta voimme ymmärtää käsitteet, jotka Jumala on välittänyt meille Raamatussa.

Meidän ei pidä lannistua, kun jotkin Raamatun osat ovat meille vaikeasti ymmärrettäviä. Halusimmepa sitä tai emme, Jeesus myönsi puhuneensa toisinaan tarkoituksella epäselvästi. Näyttää siltä, että Raamatun syvällisten totuuksien oppimisprosessi, siihen liittyvä pohdinta ja päättely, on lähes yhtä tärkeää kuin itse syvällisten totuuksien oppimisen tavoitteeseen pääseminen.

K: Miksi Joh. 17:n rukouksen sisältö eroaa täysin rukouksesta, jossa pyydetään tämän maljan ohittamista Getsemanen puutarhassa (Matt. 26:36–46; Mark. 14:32–43; Luuk. 22:39–47)?

V: Koska ne olivat eri rukouksia. Johanneksen evankeliumin 17. luku sijoittuu todennäköisesti Getsemanen puutarhaan, vaikka se saattoi tapahtua hieman aikaisemmin. Joka tapauksessa synoptisissa evankeliumeissa kuvattu rukous tapahtui ehdottomasti Johanneksen evankeliumin 17. luvun ylipapin rukouksen jälkeen, koska vartijat pidättivät Jeesuksen juuri hänen rukoillessaan. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 9, s. 161.

K: Mitä lause ”hetki on tullut” tarkoittaa tarkalleen Joh. 17:1:ssä?

V: Se tarkoittaa kolmea erilaista, mutta toisiinsa liittyvää asiaa.

1) Hetki on tullut, jolloin Hänen on saatettava päätökseen maallinen palvelutyönsä ja tehtävä jotain tärkeämpää: vuodatettava verensä ristillä meidän syntiemme tähden. Katso Joh. 12:23, 27. Se oli se ”hetki”, jolloin Jeesus aikoi lähteä tästä maailmasta (Joh. 13:1).

2) Jotta tämä voisi tapahtua, Jumalan fyysinen suojelu otettaisiin Häneltä pois. Kukaan ei voinut koskettaa tai vahingoittaa Jeesusta ennen tätä. Miksi? ”Koska Hänen hetkensä ei ollut vielä tullut” (Joh. 7:30; 8:20). Se oli mahdotonta, koska Isä ei sallinut sitä.

3) Lopulta tämä olisi se ”hetki”, jolloin pimeys hallitsee (Luuk. 22:53). Jeesus ei pelännyt tätä pimeää hetkeä; Jeesus tiesi, että tämä oli välttämätöntä ennen Hänen suurinta voittoaan. Se on kuin jalkaväkisotilaat, jotka vetäytyvät hitaasti ja harkitusti vihollisen edessä, ennen kuin ratsuväki laukaisee ansan ja saartaa vihollisen tuhotakseen sen (kuten tapahtui Rooman armeijalle Cannassa).

Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1556.

K: Antaako Jeesus Joh. 17:2:ssa iankaikkisen elämän vain niille, jotka Isä on antanut Jeesukselle?

V: Kyllä. Kristityt ovat yhtä mieltä siitä, että Jeesus antaa iankaikkisen elämän kaikille, jotka Isä on antanut Jeesukselle, ja vain niille, jotka Isä on antanut Jeesukselle. Kalvinistit ja ei-kalvinistit ovat eri mieltä siitä, onko meidän päätöksillämme ja uskolla, jonka Jumala on kasvattanut meissä, mitään merkitystä siinä, ketkä Isä valitsee annettaviksi Jeesukselle, vai ei.

K: Joh. 17:3:ssa Jeesus sanoi: ”Tämä on iankaikkinen elämä: että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja Jeesuksen Kristuksen, jonka sinä olet lähettänyt.” Miten voimme siis kutsua Jeesusta Jumalaksi?

V: Termillä ”Jumala” on Raamatussa erilaisia merkityksiä. ”Jumala” viittaa Isään tässä Johanneksen evankeliumin 1:1:ssä (ensimmäinen esiintyminen) ja Heprealaiskirjeen 1:9:ssä (toinen esiintyminen). Tätä ei kuitenkaan voi käyttää todisteena sille, ettei Jeesusta voida kutsua Jumalaksi, koska termi ”Jumala” viittaa Jeesukseen Johanneksen evankeliumin 1:1:ssä (toinen esiintyminen) ja Heprealaiskirjeen 1:9:ssä (ensimmäinen esiintyminen).

Minusta näyttää siltä, että Jehovan todistajien väitteessä, jonka mukaan Johanneksen evankeliumin 17:3 mukaan emme saisi kutsua Jeesusta Jumalaksi, on peräti kaksi ongelmaa.

1) Jehovan todistajat eivät vaikuta johdonmukaisilta. Jos sanan ”Jumala” käyttäminen Isästä tässä tarkoittaisi, ettei Jeesus ole Jumala, niin sanojen ”Jumala” ja ”Herra” käyttäminen tilanteessa, jossa Jeesus on Herra, tarkoittaisi, ettei Isä ole Herra.

1. Tessalonikalaiskirjeen 4:16a mainitsee: ”Herra itse laskeutuu taivaasta huudon, arkkienkelin äänen ja Jumalan pasunan kanssa.” (KJV). Koska Jeesus on tässä Herra, tarkoittaako se, että Isä ei ole Herra?

Samoin David Reedin teoksessa Jehovah’s Witnesses Answered Verse by Verse (s. 82) mainitaan, että jos Isän kutsuminen Jumalaksi jotenkin sulkisi Jeesuksen pois Jumalan asemasta, niin Jeesuksen kutsuminen ”ainoaksi Herraksemme” Juudaksen kirjeen 4. jakeessa sulkisi Isän pois Herran asemasta. Vielä pahempaa heidän kannalleen on se, että Pyhää Henkeä kutsutaan myös Herraksi 2. Korinttolaiskirjeen 3:17:ssä.

”Jumala [Isä] ja Herra Jeesus” mainitaan myös Jaakobin kirjeen 1:1:ssä; 1. Tessalonikalaiskirjeen 1:3:ssa; 3:11,13:ssa ja muissa kohdissa.

2) Jehovan todistajat eivät näytä olevan rehellisiä itselleen tässä asiassa. Jos he sanovat, että ”Jumala ja Jeesus” tarkoittaa, ettei ole oikein viitata Jeesukseen Jumalana, he itse viittaavat Jeesukseen Jumalana käännöksessään Johanneksen evankeliumin 1:1 ja Heprealaiskirjeen 1:9 kohdissa. Jehovan todistajien pitäisi sanoa, että Jeesus ei ole tässä yhteydessä Jumala tämän jakeen Jumala-sanan käytön perusteella; ja voimme olla samaa mieltä tästä väitteestä.

Jehovan todistajien on oltava samaa mieltä kristittyjen kanssa siitä, että sanalla ”Jumala” on Raamatussa erilaisia määritelmiä ja käyttötapoja. Sen lisäksi, että sillä viitataan vääriin jumaliin (1. Korinttolaiskirje 8:5–6; 1. Mooseksen kirja 31:30, 33), sanalla ”Jumala” on kolme todellista käyttötapaa.

Isä. Galatalaisille 1:1, Efesolaisille 1:2–3, 17, Heprealaisille 1:9 (toinen esiintyminen), Johanneksen evankeliumi 17:3 jne.

Jeesus. Heprealaiskirje 1:9 (ensimmäinen esiintyminen); Johanneksen evankeliumi 1:1,19; Hoosean kirja 1:7; Jesajan kirja 7:14; 1. Johanneksen kirje 5:11,12 vs. 21; Kolossalaiskirje 2:9 ja Matteuksen evankeliumi 1:23

Pyhä Henki. Roomalaiskirje 8:9–16; Luukkaan evankeliumi 1:35; 1. Johanneksen kirje 4:12, 13, 15–16; 1. Korinttolaiskirje 3:16 vs. 1. Korinttolaiskirje 6:19; Apostolien teot 5:4.

K: Sanotaanko Joh. 17:3a:ssa kreikaksi: ”Tämä tarkoittaa iankaikkista elämää, että he ottavat vastaan tiedon sinusta…”, vai ”Tämä on iankaikkinen elämä: että he tuntevat sinut…” (NIV), kuten useimmissa käännöksissä?

V: Kyseessä on jälkimmäinen vaihtoehto, joka on samankaltainen kuin useimmissa käännöksissä; ilmaisu ”heidän ottamisensa” on hieman pakotettu. Kreikaksi ensimmäinen verbi, estin (Strongin 2076), tarkoittaa ”on” ja juontuu sanasta ”olla”. Strongin luettelossa, jossa on 14 merkitystä, mainitaan myös ”tarkoittaa”. Toinen verbi, ginuskusi (Strongin 1097), tarkoittaa ”että he tuntisivat sinut”. Strongin konkordanssin mukaan tätä sanaa käytetään hyvin monissa yhteyksissä ja sillä on monia merkityksiä.

Seuraavassa on erilaisia käännöksiä Johanneksen evankeliumin 17:3a:sta.

”Ja tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntisivat sinut…” (KJV)

”Ja tämä on ikuinen elämä, että he tuntisivat Sinut…” (Greenin kirjaimellinen käännös)

”Ja tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntisivat sinut/teidät…” (RSV, NRSV, varhainen NASB, NKJV)

”Nyt tämä on iankaikkinen elämä: että he tuntisivat sinut…” (BSB, NIV)

”Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntisivat Sinut…” (NASB 1995, NASB 2020)

”Ikuinen elämä tarkoittaa sinun tuntemista…” Williamsin käännös

”Ja tämä on iankaikkinen elämä, nimittäin se, että heillä olisi kokemuksellinen tuntemus sinusta…” (Wuestin laajennettu käännös)

K: Miksi Jeesus sanoi Joh. 17:4:ssä, että Hän oli saanut työnsä päätökseen jo ennen ristiinnaulitsemista?

V: Pidätyksensä aattona Jeesus näki, ettei Hänellä ollut käytännössä enää mitään tekemistä tässä elämässä. Tästä lähtien kaikki tapahtuisi Hänelle. Ehkä Jeesus ajatteli samaa, kun Hän kertoi Pietarille, että Pietari joutuisi samanlaiseen tilanteeseen Joh. 21:18–19.

Katso teoksesta *1001 Bible Questions Answered*, s. 39, sekä *The Expositor’s Bible Commentary*, osa 9, s. 162–163, jos haluat lukea erilaisen mutta täydentävän vastauksen.

K: Joh. 17:5:ssä Jeesus joutui itse pyytämään Isältä asioita. Tarkoittaako tämä, että Hän oli Isää alempi?

V: Ei. Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

Maassa Jeesus tyhjensi itsensä vapaaehtoisesti, kuten Filippiläiskirjeen 2:7 osoittaa. Hän väsyi (Joh. 4:6). Jeesus alistui Isälle ja oppi kuuliaisuutta, kuten Heprealaiskirjeen 5:7–8 osoittaa.

Luonteeltaan ja kunnialtaan he ovat samanlaisia, kuten Filippiläiskirjeen 2:7 osoittaa. Aivan kuten maallinen poika on luonteeltaan samanlainen ja tasa-arvoinen vanhempiensa kanssa, niin myös Jeesus on luonteeltaan samanlainen ja tasa-arvoinen Isän kanssa. Jeesuksella on Jumaluuden täyteys, kuten Kolossalaiskirjeen 2:9 mukaan. Kaikkien tulisi kunnioittaa Poikaa aivan kuten he kunnioittavat Isää, kuten Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumin 5:23 kohdassa.

Roolin ja aseman suhteen Isä on ylivoimainen kolminaisuudessa. Jopa ylösnousemuksen jälkeen Isällä on Jumalan rooli suhteessa Jumalaan Poikaan, kuten Heprealaiskirjeen 1:8–9 ja 1. Korinttolaiskirjeen 15:24, 27, 28 osoittavat.

K: Miksi Jeesus Johanneksen evankeliumin 17:9:ssä nimenomaisesti kieltäytyi rukoilemasta koko maailman puolesta?

V: Jeesus ei rukoillut minkään sellaisen tapahtumista, mitä Isä nimenomaisesti sanoi, ettei tule tapahtumaan. Meidänkään ei pitäisi. Tässä yhteydessä Jeesus ei rukoillut universalismin puolesta, eli sitä, että jokainen ihminen pääsisi taivaaseen ja helvetti olisi tyhjä. Myös Jeremialle käskettiin, ettei hän rukoilisi kansan puolesta (Jer. 7:16, Jer. 11:14 ja Jer. 14:11).

Kuten Jeesus antoi ymmärtää Joh. 17:16:ssa, maailma on oma järjestelmänsä, ja Jumalan valtakunta on toinen. Maailman ihmiset eivät useinkaan halua olla osa Jumalan valtakuntaa ja elää ikuisesti Jumalaa palvellen.

Katso lisätietoja teoksesta When Critics Ask, s. 421.

K: Miten kristityt ovat Joh. 17:11, 21–22:n mukaan yhtä, kuten Isä ja Poika ovat yhtä?

V: On useita tapoja, joilla meidän tulee olla yhtä keskenämme, kuten Jeesus ja Isä ovat yhtä.

Yhtenäisyys: Kolminaisuudessa ei ole riitoja eikä kiistoja. Vaikka aidot kristityt ovat monista asioista eri mieltä, olemme yhtä mieltä uskon olennaisista asioista, emmekä saisi riidellä tai aiheuttaa eripuraa muiden aitojen kristittyjen kanssa.

Tarkoituksen yhtenäisyys: Isä ja Poika eivät koskaan toimi toisiaan vastaan. Jos täytämme sen tarkoituksen, jonka Yksi on asettanut meille, se on sama tarkoitus, jonka Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat asettaneet meille.

Rakkaus toisiamme kohtaan: Isällä, Pojalla ja Pyhällä Hengellä on täydellinen ja täydellinen rakkaus toisiaan kohtaan. Se on se tavoite, johon meidän tulisi pyrkiä rakkaudessamme toisiamme kohtaan.

Toisten halveksimatta jättäminen: Meidän ei tule väittää tai ajatella olevamme parempia tai arvokkaampia kuin muut, kuten Filippiläiskirjeen 2:3 ja 1. Korinttolaiskirjeen 10:12 osoittavat.

Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kuitenkin yhtä tietyissä suhteissa, joissa me emme ole yhtä. Katso Johanneksen evankeliumin 10:30 kohdassa oleva keskustelu saadaksesi lisätietoa siitä, kuinka Isä ja Poika ovat yksi Jumala, ja myös siitä, kuinka he ovat erillisiä olentoja.

K: Miten kristittyjen tulisi Joh. 17:11, 14, 21:n mukaan olla maailmassa, mutta eivät maailmasta?

V: Tässä on luettelo siitä, miten meidän tulee olla maailmassa, ja sen jälkeen osittainen luettelo siitä, miten meidän ei tule olla maailmasta.

Vapaaehtoisesti maailmassa:

Ole yhteydessä maailman ihmisiin: Ole kaikille kaikkea evankeliumin tähden, kuten Paavali sanoi 1. Korinttolaiskirjeen 9:19–23:ssa.

Alistukaa maallisiin viranomaisiin: Meidän tulee totella kuninkaita ja hallitsijoita (1. Piet. 2:13–15, 17; Room. 13:1–5), kunhan he eivät ole ristiriidassa Jumalan, korkeimman auktoriteetin, kanssa. Meidän tulee maksaa veromme (Room. 13:6–7; Matt. 17:24–27).

Rakastakaa maailman ihmisiä, sillä Jumala rakastaa heitä (Johanneksen evankeliumi 3:16).

Toivokaa maailman ihmisten puolesta ja toivokaa, että monet pelastuisivat.

Rukoilkaa maailman ihmisten puolesta, heidän pelastuksensa vuoksi.

Huolehtikaa maailman ihmisistä, jotta heidän aineelliset ja hengelliset tarpeensa tulisivat tyydytetyiksi.

Pakosta maailmassa: meillä ei ole valinnanvaraa seuraavissa asioissa.

Alkuperä: Jumala on luonut meidät, ja olemme syntyneet lihaksi tähän maailmaan.

Fyysisesti olemme tästä maailmasta. Tähän kuuluu kärsimys, kipu, nälkä, kuolema ja epäoikeudenmukaisuus tässä elämässä.

Toisten syntien seuraukset: Aivan kuten vauvat joskus kärsivät äitinsä huumeiden ja alkoholin käytön seurauksista, me kaikki joudumme kärsimään toisten syntisistä teoista. Koska olemme syntyneet syntiseen maailmaan, me kaikki kärsimme Aadamin synnin seurauksista, kuten Roomalaiskirjeen 5:12–17 osoittaa.

Kiusaus on yhteistä kaikille tässä maailmassa, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 10:12 sanoo.

Vapaaehtoisesti maailmasta erillään:

Olemme tehneet sitoumuksen Jumalalle: Jumala kokoaa yhteen ne, jotka ovat tehneet liiton Hänen kanssaan (Psalmi 50:5), ottaneet vesikasteen (1. Pietarin kirje 3:20; Heprealaiskirje 10:22), tunnustaneet uskonsa (Heprealaiskirje 10:23) ja joilla on puhdas omatunto Jumalaa kohtaan (1. Pietarin kirje 3:21).

Älkää rakastako maailmaa: Älkää lihan himoa, silmien himoa eikä elämän ylpeyttä, kuten 1. Johanneksen kirjeen 2:15–17 sanoo.

Älkää rakastako niin kuin maailma rakastaa: Emme rakasta vain niitä, jotka rakastavat meitä, vaan rakastamme jopa vihollisiamme, kuten Jeesus käskee (ei pelkästään ehdota) Luuk. 6:27–36.

Ei samaa motivaatiota: Meillä ei ole samoja normeja, pyrkimyksiä, motivaatiota eikä voimanlähdettä kuin maailmalla. Emme elä pelkästään olosuhteiden sanelemana. Kuten Gene Getz totesi Filippiläiskirjeestä kirjoittamassaan kirjassa, useimmat asiat tehdään jostakin kolmesta syystä: palkkion toivosta, rangaistuksen pelosta tai jotta itsensä ja muiden silmissä pidettäisiin parempana ihmisenä. Vaikka Raamattu ei koskaan arvostele näitä motiiveja (eikä meidänkään pitäisi), meillä on korkeampi motivaatio, jota maailma ei voi ymmärtää: agape-rakkaus.

Erilaiset arvot: Meillä on erilainen mittapuu merkitykselle, arvolle ja elämän tarkoitukselle. Meidät on luotu Jumalan kunniaksi (Jesaja 43:7; Efesolaiskirje 1:6).

Älkää olko epäuskoisten kanssa samassa ikeessä avioliitossa, seurustelussa, liiketoiminnassa tai muilla tavoin, kuten 2. Korinttolaiskirje 6:14–18 osoittaa. (Jos olet naimisissa epäuskoisen kanssa, älä kuitenkaan hae avioeroa, kuten 1. Korinttolaiskirje 7:12–15 käskee).

Pakosta ei ole tästä maailmasta: (Pakosta ei tarkoita ei-toivottua, vaan pikemminkin sitä, ettei se ole uskovien valinta tai vaihtoehto)

Kohtalo: Valitut ovat matkalla taivaaseen. Meidän tulisi varmistaa, ettemme tee elämästämme täällä ”liian mukavaa”, sillä tämä on meille vain väliaikainen paikka. Olemme muukalaisia ja vieraita tällä maalla (1. Piet. 2:9,11).

Meissä asuva Pyhä Henki: Kaikissa aidoissa uskovissa asuu Pyhä Henki (Roomalaiskirje 8:9–16).

Jumalan lapset: Vaikka Jumala on luonut kaikki ihmiset, me olemme Jumalan lapsia. Raamatun mukaan ei-uskovat eivät ole Jumalan lapsia (Joh. 1:12–13; Room. 8:14–16; Ef. 2:3–5; 1. Joh. 3:1–2).

Katso teoksesta Now That’s a Good Question, s. 249–250, erilainen mutta täydentävä vastaus.

K: Miten Jeesus saattoi Joh. 17:19:n mukaan pyhittää itsensä, kun Hän oli jo synnitön?

V: Pyhittää ei tarkoita pelkästään syntien lopettamista. Se tarkoittaa itse asiassa erottamista Jumalalle tai omistautumista tiettyyn tarkoitukseen. Ne monet (hyvät) teot, joita Jeesus teki – kuten keskusteleminen ihmisten kanssa, sairaiden parantaminen, opettaminen jne. – jäisivät nyt sivuun, sillä Hän oli omistautunut yhdelle asialle: valmistautumiseen kuolemaan ristillä. Aivan kuten Vanhan testamentin ylipapilla oli seremonia, jossa hänet erotettiin ylipapiksi, Jeesuksella oli edessään seremonia (vaikkakin tuskallinen), jossa Hänestä tuli meidän ylipappimme.

Kristittyjä ei kutsuta vain olemaan tekemättä syntiä, vaan tulemaan pyhitetyiksi Kristukselle. Meidän tulisi elää elämäämme ”pyhitettyinä” ja omistautuneina Jumalalle. Tietenkin siihen kuuluu syntisten asioiden välttäminen, mutta positiivisessa mielessä se tarkoittaa, että meidän on oltava omistautuneita, kuten sotilas, urheilija tai maanviljelijä. Paavali puhuu tästä enemmän, vaikkakaan käyttämättä varsinaisesti sanaa ”pyhitetty”, 2. Timoteuksen kirjeen 2:3–6:ssa. Meidät on pyhitetty, Jumala on erottanut meidät elämään ja tekemään hyviä tekoja Hänen puolestaan. Meillä on kuitenkin vastuu seurata Pyhää Henkeä ja elää pyhityksemme mukaisesti. Pietari korostaa entistä voimakkaammin sitä, kuinka tärkeää on, että jokainen meistä on pyhitetty (pyhä) 1. Pietarin kirjeen 1:13–22 kohdassa. 1. Pietarin kirjeen 1:18 kohdassa (NKJV) Pietari asettaa tämän vastakkain ”tavoittelemattoman elämän” kanssa. Hän jatkaa puhumalla seurakunnan pyhittämisestä kansana 1. Pietarin kirjeen 2:9–12 kohdissa.

Mietitkö joskus, kuinka merkityksellinen elämäsi on Jumalan tarkoituksille? Et tietenkään voi arvioida rukouksiasi, keskustelujasi ja muiden rohkaisemistasi maallisten mittapuiden mukaan. Mutta mietitkö silti? Ehkä Jumala odottaa, että juuri s ti sinä mietit sitä. Hän odottaa kärsivällisesti, että haluat elää pyhitettyä elämää ilmaistaksesi paremmin rakkautesi Häntä kohtaan ja toteuttaaksesi Hänen tarkoituksensa.

Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 9, s. 165 ja Believer’s Bible Commentary, s. 1558.

K: Kun Jeesus rukoili Joh. 17:20–21:ssä, että kaikki olisivat yhtä, viittaako tämä yhteen organisaatioon, kuten roomalaiskatolinen kirkko, ortodoksinen kirkko, koptilainen kirkko, paikalliskirkko ja monet Kristuksen kirkot ovat opettaneet?

V: Jeesus puhui siitä, että uskovat ovat yhtä hengessä ja yhtä yhteydessä. Meidän ei tule olla pelkästään ”yhtä”, vaan ”yhtä Kristuksessa”. Erilaisissa järjestöissä on ollut kristittyjä jo Tertullianuksen ajoista lähtien, vuodesta 200 jKr. Kun jokin itsensä Kristuksen ainoaksi todelliseksi kirkoksi kutsuva järjestö polttaa uskovia roviolla, kuten Jan Husin, erottaa uskovia kirkosta, kuten Martin Lutherin, käynnistää ristiretkiä uskovia, kuten valdolaisia, vastaan tai surmaa kokonaisen italialaisen kaupungin, tuon ajan todellisten kristittyjen tulisi paeta, eikä olla yhtä tuon järjestön kanssa. Katso teoksesta When Cultists Ask, sivut 187–188, erilainen mutta täydentävä vastaus.

K: Joh. 18:2: Miten Jeesus kävi täällä usein, kun Hän oli Jerusalemissa vain tuona viikkona?

V: Tämä ei ollut ainoa kerta, kun Jeesus ja opetuslapset olivat Jerusalemissa. Lisäksi he kulkivat Getsemanen ohi kahdesti päivässä matkalla temppeliin ja sieltä takaisin. Majataloja ja taloja ei ollut tarpeeksi kaikkien niiden ihmisten majoittamiseksi, jotka saapuivat Jerusalemiin pääsiäisviikon aikana. Sää oli kuitenkin hyvä, joten suurin osa ihmisistä nukkui ulkona.

K: Miksi sotilaat toivat Joh. 18:3:ssa lyhtyjä mukanaan?

V: He todennäköisesti toivat lyhtyjä sekä yleisesti pimeässä näkemisen vuoksi että siksi, että he ajattelivat joutuvansa ehkä etsimään Jeesusta puutarhasta koko yön. He toivat miekkoja pidättääkseen rauhanruhtinaan. Huomaa, että Jeesus kohtasi heidät portilla.

K: Miten Jeesus ei menettänyt yhtään opetuslapsistaan Joh. 18:9:ssä, kun hän menetti yhden (Juudaksen) Joh. 17:12:ssa? (Muslimi Ahmad Deedat toi tämän esille.)

V: Kun Juudas oli lähtenyt pettämään Jeesusta, Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumin 17:12:ssa: ”Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä ja pidin heidät turvassa sen nimen avulla, jonka sinä minulle annoit. Kukaan ei ole kadonnut paitsi se, joka oli tuomittu tuhoon, jotta Raamattu täyttyisi.” (NIV).

Ulkoisesti katsottuna yksi tapa tulkita tätä on, että ketään kahdestatoista opetuslapsesta (Juudas mukaan lukien) ei fyysisesti vangittu, pidätetty, vahingoitettu tai muuten menetetty Getsemanen puutarhassa.

Parempi tapa ymmärtää asiaa on kuitenkin hengellisellä tasolla. Kun opetuslapset pakenivat, Johanneksen evankeliumin 18:9 sanoo: ”Tämä [pako] tapahtui, jotta hänen sanomansa sanat täyttyisivät: ’En ole menettänyt yhtäkään niistä, jotka sinä minulle annoit.’” (NIV) Hengellisessä mielessä Juudas oli todellakin kadonnut, mutta Johanneksen evankeliumin 18:9:ssä on tarkennus ”niistä, jotka olet minulle antanut”. Juudas ei ”kääntynyt pahalle” vasta lopussa, vaan hän varasti rahaa rahapussista koko Jeesuksen palvelutyön ajan Johanneksen evankeliumin 12:6:n mukaan.

K: Kuka oli ylipappi Joh. 18:12:ssa?

V: Annas oli ollut ylipappi vuosina 6–15 jKr. Häntä voitiin kutsua ylipapiksi samalla tavalla kuin Yhdysvaltain entistä presidenttiä kutsutaan edelleen presidentiksi. Vanhassa testamentissa ylipapin virka oli elinikäinen. Juudean roomalainen maaherra Valerius Gratus kuitenkin erotti Annaksen virasta vuonna 15 jKr. Tuolloin ylipappina toimi Kaifas, yksi Annaksen neljästä vävystä. Katso lisätietoja teoksista Evangelical Commentary on the Bible, s. 873, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 9, s. 170.

K: Joh. 18:12–19:16:ssa skeptikko Bart Ehrman kysyy, miksi Jeesusta ruoskittiin oikeudenkäynnin keskellä eikä sen päätyttyä. (Jesus, Interrupted, s. 44)

V: Ensinnäkin oikeudenkäyntejä ei ollut yksi, vaan kaksi: juutalainen ja roomalainen. Toiseksi ruoskiminen tapahtui siinä vaiheessa, jonka Pilatus ajatteli olevan roomalaisen oikeudenkäynnin loppu. Kun Pilatus oli tehnyt päätöksensä, Joh. 19:6 selittää, mitä Pilatus teki, ja Joh. 19:12 selittää miksi. Pilatus tiesi, että juutalaiset halusivat Jeesuksen kuolevan, mutta Pilatus yritti vapauttaa Jeesuksen. Hän määräsi Jeesuksen ruoskittavaksi, minkä jälkeen Pilatus esitteli verisen Jeesuksen väkijoukolle toivoen, että he tyytyisivät siihen. Mutta väkijoukko vaati kuolemantuomiota ja esitti argumentin, jota Pilatus ei ollut ennakoinut: Jeesus kutsui itseään kuninkaaksi, ja jos Pilatus päästää itseään kuninkaaksi julistaneen miehen vapaaksi, se näyttäisi Pilatukselle erittäin huonolta. Siten Pilatuksella ei ollut vaihtoehtoa; jos hän olisi julistanut, ettei Jeesus ansainnut kuolemaa, se heijastuisi huonosti Pilatukseen, jos epäilevä keisari Tiberius saisi tietää, että Pilatus suhtautui lempeästi Rooman pettureihin.

Ehrmanilla on kuitenkin virheellinen oletus, että antiikin oikeudenkäyntien olisi pitänyt olla oikeudenmukaisia tai noudattaa nykyaikaisia standardeja. Esimerkiksi vuosina 738/739 jKr. Irakissa pidetyssä oikeudenkäynnissä joukkoa miehiä syytettiin toisen omaisuuden palauttamatta jättämisestä. Heidät pakotettiin vannomaan vala, etteivät he olleet tehneet sitä, minkä jälkeen heidät ruoskittiin, ja lopuksi kalifille ilmoitettiin heidän tilanteestaan. Tuomio oli, että heidän tuli vannoa vala ja sen jälkeen heidät vapautettiin [syyttömiksi]. Katso lisätietoja teoksesta History of al-Tabari, osa 26, s. 7.

Toinen esimerkki on vuodelta 743/744 jKr., jolloin kalifi al-Walid käski vartijoitaan lyömään Khalidia sanoen: ”Haluan kuulla hänen äänensä” (eli tuskissaan). Sitten Khalid vangittiin, kunnes Yusuf bin ’Umar toi Irakista rahaa ostaakseen Khalidin vapaaksi. Khalid ei halunnut tulla myydyksi, mutta hänellä ei ollut yhtä paljon rahaa kuin Yusufilla, joten al-Walid otti rahat ja myi Khalidin. Yusuf kidutti Khalidia ensin, ruoski häntä myöhemmin ja lopulta tappoi hänet piikkipenkillä, joka painettiin hänen rintaansa vasten. Tätä tehtiin ilman, että kalifi tai kukaan muu olisi julistanut Khalidia syylliseksi mihinkään. Tämä löytyy teoksesta The History of al-Tabari, osa 26, sivut 176–177.

Kolmas esimerkki: samana vuonna Sulayman veti niin voimakkaasti Yusufin pitkästä partasta, että osa siitä irtosi. Sen jälkeen Yusuf vangittiin vihreään palatsiin. Kalifi Yazid sanoi vanginneensa Yusufin vain siksi, että tämä voitaisiin lähettää Irakiin ja esitellä niille ihmisille, joille hän oli tehnyt vääryyksiä. Tämä löytyy teoksesta ”Al-Tabarin historia”, osa 26, sivut 203–204.

K: Onko Joh. 18:13–27:ssä epäselvyyttä näiden jakeiden järjestyksestä?

V: Ei oikeastaan. Jakeet ovat nykyisessä järjestyksessään 55 tekstissä ja tekstiryhmässä. Vain kolmessa lähteessä järjestys on erilainen.

Järjestys on 13, 24, 14–15, 19–23, 16–18, 25b–27 Siinain syyriankielisessä tekstissä (4.–7. vuosisata). Järjestys on 13, 24, 14–23, 24, 25–27 Kyrilloksen kirjoituksissa (vuosi 444 jKr.). Käsikirjoituksessa 225 (kirjoitettu vuonna 1192 jKr.) järjestys on 13a, 24, 13b–23, 24–27.

K: Miksi papit ajattelivat Joh. 18:28:ssa, että he saastuisivat, jos menisivät Pilatuksen tuomioistuimeen?

V: Fariseusten perinteen mukaan he saastuisivat paitsi syödessään pakanan kanssa, myös mennessään pakanan kotiin, koska pakanat söivät saastaista ruokaa ja fariseukset pitivät pakanoita saastaisina. Fariseukset uskoivat, että näin tekemällä he saastuisivat seitsemäksi päiväksi.

Tämä näkemys ei rajoittunut pelkästään fariseuksiin. Jopa Pietari oli taipuvainen uskomaan niin, kuten Apostolien teot 10 ja Galatalaiskirje 2:12–15 osoittavat.

Vanhan testamentin laeissa ei kuitenkaan ollut kieltoa syödä pakanain kanssa. Kuningatar Esterkin söi pakanain kanssa. Huomaa, kuinka fariseukset olivat hyvin huolissaan rituaalisesta saastaisuudesta, kuten pakanain kanssa syömisestä, samalla kun he juonivat murhaa.

K: Mitä tarkoittaa ”malefactor” Johanneksen evankeliumin 18:30:ssä (KJV)?

V: Tämä on sekä nykyaikainen sana että KJV-käännöksen sana, joka tarkoittaa pahantekijää. Se äännetään ”MAL-e-FAC-tor”, ja siinä kaikki vokaalit ovat lyhyitä paitsi o.

K: Joh. 18:31:ssä, koska juutalaisilla ei ollut lupaa teloittaa Jeesusta, miksi he sanoivat: ”Meidän lakimme mukaan hänet on surmattava”?

V: Molemmat ovat oikeassa. Juutalaiset päättelivät, että juutalaisen Vanhan testamentin lain mukaan Jeesus tulisi surmata. Mutta roomalaiset olivat riistäneet heiltä teloitusoikeuden. Niinpä he keksivät keinon saada roomalaiset teloittamaan Jeesuksen heidän puolestaan. Katso lisätietoja teoksesta When Critics Ask, s. 421–422.

K: Miksi juutalainen neuvosto ei voinut teloittaa Jeesusta Joh. 18:31:n mukaan?

V: Roomalaiset olivat riistäneet heiltä teloitusvallan. Seuraavassa on historiallista dokumentaatiota.

1. Josephus kirjoittaa teoksessaan ”Juutalaisten sodat” (kirja 2, luku 8): ”Ja nyt Arkelauksen hallitsema osa Juudeaa alistettiin provinssiksi, ja Caponius/Coponius, yksi roomalaisten ratsumieskunnan jäsenistä, lähetettiin prokuratoriksi, ja keisari antoi hänelle vallan päättää elämästä ja kuolemasta.” Josephus mainitsee myös, että sanhedrin menetti vallan kuolemantuomioasioissa teoksessaan ”Juutalaisten muinaishistoria” 20.9. (Kirjoitettu noin vuosina 93–94 jKr.)

2. Babylonian Talmudissa, Sanhedrin, luku 4, 37:n jälkeen, recto. Rabbi Rachman sanoi: ”Kun Sanhedrinin jäsenet huomasivat menettäneensä oikeutensa päättää elämästä ja kuolemasta, heitä valtasi yleinen kauhu; he peittivät päänsä tuhkalla ja vartalonsa säkkikankaalla huudaen: ’Voi meitä, sillä valtikka on poistunut Juudasta, eikä Messias ole tullut!’” Tämä tapahtui noin vuonna 7 jKr. (Lähde: Josh McDowellin teos *Evidence That Demands a Verdict*, osa 1, s. 169, sekä Augustin Lemannin teos *Jesus Before the Sanhedrin* (1886), käännös: Julius Magath, NL#0239683, Kongressin kirjasto # 15-24973. Katso myös Pugio Fidei, Martini, Raymundus, julkaissut De Vosin vuonna 1651. (s. 148)

3. Talmud: ”Hieman yli neljäkymmentä vuotta ennen temppelin tuhoa juutalaisilta riistettiin valta langettaa kuolemantuomioita.” Jerusalemin Talmud, Sanhedrin, folio 24. (s. 147)

K: Joh. 18:36:n mukaan Jeesuksen valtakunta ei ollut tästä maailmasta, koska juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen?

V: Pilatus oli Juudean roomalainen maaherra (26–36 jKr.), mutta edes hänellä ei ollut lupaa kutsua itseään kuninkaaksi. Juudeassa ketään ei saanut kutsua kuninkaaksi paitsi kuningas Herodesta. Apostolien teot 2:23 muistutti ihmisille, että Jumala tiesi etukäteen, että Jeesus luovutettaisiin kuolemaan. Siitä huolimatta Jeesus tuli tarjoamaan koko kansalle mahdollisuutta päästä Hänen valtakuntaansa. Tarjous oli vilpitön, ja se oli heidän oma vikansa, ei Kristuksen, että he hylkäsivät sen.

Ehkä vertaus auttaa ymmärtämään asiaa. Jos 100 % kaikista ihmisistä hyväksyisi Todellisen Jumalan, 100 % kaikista ihmisistä pääsisi taivaaseen; helvetti olisi tyhjä. Jumala kuitenkin tietää, että niin ei tule käymään. On ihmisen oma vika, ei Jumalan, että hän menettää Jumalan vilpittömän tarjouksen.

K: Voiko Joh. 18:37:n mukaan kukaan olla totuudesta ja olla kuulematta Jeesuksen ääntä?

V: Viime kädessä ei. Voisitko kuvitella, että joku eläisi taivaassa ikuisesti kuulematta koskaan Jeesuksen ääntä? – Ei tietenkään. Samoin, toisin kuin katolinen legenda väittää, taivaan portinvartija ei ole Pietari. Pikemminkin Jeesus on se portti, kuten Joh. 10:7,9 osoittaa. Kuten Jeesus korosti Joh. 10:1,3,8–9:ssä, jokainen, joka pääsee taivaaseen, kulkee sen yhden oven kautta. Jopa ne, jotka pääsevät taivaaseen kuollessaan pikkulapsina, kulkevat Jeesuksen kautta.

K: Mitä Pilatus tarkoitti sanoessaan Joh. 18:38:ssa: ”Mikä on totuus?”

V: Ensin vitsi, jossa on viesti, ja sitten vastaus. Kerran tiedemieheltä, insinööriltä ja epärehelliseltä lakimieheltä kysyttiin, kuinka paljon on 1 + 1. Tiedemies vastasi 2,0, insinööri sanoi noin 2, ja lakimies vastasi: ”Minkä haluat sen olevan?”. Jotkut ihmiset ajattelevat, että totuudesta voidaan neuvotella tai että se päätetään demokraattisella äänestyksellä, johtajan tai tuomarin päätöksellä.

Vastaus: Vaikka Pilatus olisi voinut esittää tämän kysymyksen naiivisti, koska hän ei ollut koskaan pohtinut asiaa, se on erittäin epätodennäköistä. Joko hän mietti, mikä oli Jeesuksen näkemys totuudesta, tai sitten Pilatus esitti kyynisen huomautuksen, hieman kuten edellisessä vitsissä mainittu epärehellinen lakimies.

Monet ihmiset eivät nykyään ole lainkaan tai ovat vain vähän kiinnostuneita totuudesta. Monet ajattelevat, ettei se koske heitä. Jotkut ovat niin kiinni suhteellisessa ajattelussa, että he uskovat objektiivisen totuuden olevan olematon. Ei siis ole yllätys, että Pilatus ei tunnistanut totuutta, vaikka se oli aivan hänen edessään.

K: Joh. 18:38; 19:4,6: Bart Ehrman pitää merkittävänä sitä, että juuri Johanneksen evankeliumissa Pilatus julistaa Jeesuksen syyttömäksi kolmesti. Hän sanoo, että jos roomalaiset julistivat Jeesuksen syyttömäksi, se tarkoittaa, että juutalaiset olivat ne, jotka surmasivat Kristuksen. (Jesus, Interrupted, s. 45)

V: Skeptikko Ehrman mainitsee vain Johanneksen evankeliumin, joten kuulostaa siltä, että hän yrittää asettaa evankelistat toisiaan vastaan osoittaakseen, että juuri Johannes korosti, ettei Pilatus julistanut Jeesusta syylliseksi. Kuitenkin myös Luukkaan evankeliumissa Pilatus julisti Jeesuksen syyttömäksi kolmesti (Luuk. 23:4, 14, 22). Myös Matteus mainitsee tämän kerran Matteuksen evankeliumin 27:24:ssä, kun taas Markuksen evankeliumissa ei ole näitä lausuntoja, vaan ainoastaan viittauksia. Jos Ehrman siis yritti esittää tasapainoisen ja tarkan kuvan, en ymmärrä, miksi hän ei maininnut Luukasta yhtä paljon kuin Johanneksen evankeliumia.

Siitä huolimatta olisi väärin väittää, että Johannes ”vapautti roomalaiset vastuusta” Jeesuksen kuolemasta. Johanneksen evankeliumin 19:1 mukaan Pilatus ja roomalaiset sotilaat ruoskivat Jeesuksen ja panivat hänelle orjantappurakruunun. Johanneksen evankeliumin 19:23 mukaan juuri sotilaat (eli roomalaiset sotilaat) ristiinnaulitsivat Jeesuksen. Juuri Pilatuksen sotilaat ol :ssä aikeissa murtaa Jeesuksen jalat, mutta lävitsivät sitten hänen kylkensä keihäällä Johanneksen evankeliumin 19:33–34 mukaan.

Lopuksi, vaikka sekä juutalaisten johtajat että roomalaiset olivat osallisina Jeesuksen kuolemassa, älä unohda sitä, mikä on vielä merkittävämpää. Vaikka Jeesus olisi voinut paeta ennen pidätystään Getsemanen puutarhassa, hän päätti vapaaehtoisesti jäädä kuolemaan ristillä meidän syntiemme vuoksi. Joten suuremmassa mielessä juuri meidän syntimme ja se, että Jeesus rakasti meitä niin paljon, että kuoli meidän syntiemme vuoksi, veivät Jeesuksen ristille.

K: Joh. 19:1–20:31:ssä Ehrman kirjoittaa: ”Johanneksen evankeliumi syyttää ’juutalaisia’ varsin kuvallisilla sanoilla Jeesuksen hylkäämisestä ja surmaamisesta (luvut 19–20); ja yhdessä kauhistuttavassa kohdassa se jopa viittaa siihen, että juutalaiset eivät ole Jumalan lapsia vaan paholaisen lapsia (Joh. 8:42–44). On vaikea tulla pelastetuksi, jos Saatana on isäsi.” (Jesus, Interrupted, s. 243)

V: Katso ensin edellinen kysymys, jossa Ehrman syyttää Johanneksen evankeliumia epäoikeudenmukaisesti. Viittaamalla väärin Raamattuun yrittäessään pelata rotukorttia Ehrmanin polemiikki menettää kaiken puolueettomuuden vaikutelman. Vastauksessa on kolme kohtaa.

1) Joh. 8:42–44 ei sano mitään heidän kyvystään katua ja tulla pelastetuksi.

2) Johanneksen evankeliumin 8:42–44a puhuu heidän hengellisestä tilastaan, ei biologisesta syntyperästä. Itse asiassa luultavasti lähes 100 % Jeesuksen seuraajista oli tuolloin juutalaisia. Jeesuksen inhimillinen syntyperä oli sama kuin heidän. En usko, että Ehrman vakavissaan ajattelisi Jeesuksen sanoneen, että hänen äitinsä geenit olivat peräisin Saatanalta.

3) Jeesus ei puhunut kaikille juutalaisille; hän vastasi niille juutalaisille, jotka kyseenalaistivat hänen syntyperänsä. Jos joku kutsuisi sinua tänään (eufemistisesti) aviottomaksi jälkeläiseksi ja sinä vastaisit, olisiko reilua sanoa, että puhuit kaikista syyttäjän rodun edustajista? Ehrman ei ole sen reilumpi.

Lopuksi on mielenkiintoista verrata Ehrmanin tässä teoksessa *Jesus, Interrupted* (s. 243) esittämää väitettä hänen *Jesus, Interrupted* -teoksensa s. 72:lla esittämäänsä väitteeseen, jossa hän toteaa, että toisin kuin muissa evankeliumeissa, Jeesukselle ”ei järjestetä minkäänlaista virallista oikeudenkäyntiä juutalaisten neuvoston edessä”. Vaikka mielestäni Joh. 18:12–26 viittaa (vaikka ei todista) viralliseen oikeudenkäyntiin, asia on siinä, että Ehrman ei selitä, miksi hän toisaalta pitää Johanneksen evankeliumia antisemitistisenä ja toisaalta miksi hän katsoo, että Johanneksen evankeliumissa Jeesusta tuomitsivat vain roomalaiset eivätkä juutalaiset.

K: Millainen oli roomalainen ruoskiminen Joh. 19:1:n mukaan?

V: Se ei ollut kokemus, jota kukaan haluaisi kokea itse. Heidän käyttämänsä ruoska ei ollut samanlainen kuin länsimainen häränruoska. Sitä kutsuttiin pikemminkin ”yhdeksänpäiseksi kissaksi”, koska siinä oli yhdeksän päätä. Jokaiseen päähän oli sidottu metallinpala tai kivi. Ruoskimista suorittava koulutettu henkilö ei niinkään pyrkinyt aiheuttamaan kipua kuin repimään irti mahdollisimman paljon ihoa. Usein ristiinnaulittavaksi tarkoitettua vankia ei lopulta ristiinnaulittu, koska hän ei selvinnyt ruoskinnasta. Yleensä määrättiin 40 ruoskaniskua, mutta niitä annettiin yksi vähemmän, eli 39, osoittaakseen, kuinka kilttejä he olivat. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 9, s. 176.

K: Millaisia piikit olivat Joh. 19:2:ssa?

V: Piikit olivat peräisin aavikkokasveista ja olivat usein yli tuuman pituisia.

K: Miksi Jeesukselle puettiin violetti viitta Joh. 19:2:ssa?

V: Purppuraväri oli kallista, sillä se saatiin murex-simpukoista, jotka elivät Foinikian rannikolla. Purppura oli kuninkaallisuuden väri, ja tämä oli sarkastinen viittaus Jeesuksen väitteisiin, että hän olisi kuningas.

K: Miksi Pontius Pilatus oli peloissaan Joh. 19:8,12:ssa?

V: Ensinnäkin Pilatus oli pakanalainen, ja kreikkalaisilla ja roomalaisilla oli tarinoita jumalista, jotka tulivat ihmisten keskuuteen ja tuomitsivat heidät sen perusteella, miten heitä kohdeltiin. Emme kuitenkaan tiedä, pitikö Pilatus Jeesuksen väitteitä uskottavina vai ei.

Pontius Pilatuksella oli ristiriitaisia tavoitteita. Hän ei pitänyt Jeesusta syyllisenä ja olisi saattanut vapauttaa hänet. Jos juutalaiset kuitenkin olisivat syyttäneet häntä siitä, ettei hän ollut keisarin ystävä, koska hän oli päästänyt kapinallisen kuninkaan vapaaksi, Pilatus ei olisi voinut sallia sitä. Rooman keisari Tiberius oli usein epäluuloinen, väkivaltainen ja oli tuolloin sairas. Jos olisi levinnyt tieto, että Pilatus oli päästänyt kilpailevan kuninkaan vapaaksi, se olisi voinut näyttää hänelle todella pahalta. Matteuksen evankeliumin 27:19 mukaan Pilatuksen vaimo kuitenkin lähetti Pilatukselle viestin, jossa kertoi kärsineensä unessa Jeesuksen takia. Siten Pilatuksella oli runsaasti syitä varovaisuuteen. Kuka oli tämä mies, joka oli pidätetty vasta edellisenä yönä ja joka pystyi tulemaan hänen vaimonsa uneen?

Joh. 19:8–11:ssä Pilatus sanoi, että hänellä oli valtaa, mutta todellisuudessa hän oli pelinappula juutalaisten ja Saatanan käsissä. Juutalaiset halusivat Jeesuksen kuolevan, ja he halusivat, että syy siitä langetettaisiin Pilatukselle, ei heille itselleen. Pilatus näki tämän läpi.

Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 338–339, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 9, s. 177.

K: Joh. 19:9–10: milloin muulloin ihmiset ovat huomanneet, ettei mitään vikaa ollut, mutta heillä ei ole ollut moraalista rohkeutta puolustaa sitä, mikä oli oikein?

V: Valitettavasti Pietari teki niin ja johti Barnabasta harhaan (Gal. 2:11–13). Meitä käsketään olemaan tekemättä niin (Room. 14:16). Valitettavasti eteläamerikkalaiset kristityt toimivat näin Amerikan orjuuden aikana, vaikka suurin osa etelän asukkaista ei omistanut orjia. Mutta edes ne, joilla ei ollut orjia, eivät nousseet puolustamaan asiaa sanomalla: ”Näiden ihmisten hyväksikäyttö orjina on väärin.”

Maailma teki niin, kun Turkissa tapahtui vuonna 1915 armenialaisten kansanmurha, jossa kuoli jopa 1,5 miljoonaa ihmistä. Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson yritti kannustaa maailmaa ryhtymään toimiin, mutta sekä Yhdysvaltain kongressi että muu maailma kieltäytyivät tekemästä mitään. Myöhemmin Hitler sanoi, että kukaan ei huomaisi juutalaisten holokaustia, koska kukaan ei huomannut armenialaisten kansanmurhaa. Jopa juutalaisten holokaustin ollessa käynnissä, ennen Pearl Harborin hyökkäystä, monet Yhdysvalloissa eivät välittäneet juutalaisten holokaustista; he halusivat vain välttää itse joutumasta sotaan (vaikka he lähettivätkin tarvikkeita liittolaisille). Vasta sen jälkeen, kun Yhdysvallat itse joutui hyökkäyksen kohteeksi Pearl Harborissa, alkoi levitä sanonta amerikkalaisista: ”Jenkit ovat mahtavia, kun he vihdoin ilmestyvät paikalle.”

Tiesitkö muuten, että maailmassa saattaa olla nykyään jopa miljoona orjaa? Heitä on Libyassa ja Sudanissa. Puolustaako kukaan heitä?

Valitettavasti on aivan liian helppoa olla puolustamatta sitä, mikä on oikein.

K: Ovatko Joh. 19:11:n mukaan jotkut synnit suurempia kuin toiset?

V: Joillekin kristityille opetetaan, että kaikki synnit ovat samanarvoisia, mutta tämä ei ole Raamatun opetuksen mukaista.

Johanneksen evankeliumin 19:11:ssä Jeesus sanoi Pilatukselle, että ne, jotka luovuttivat Jeesuksen Pilatukselle, olivat ”syyllisiä suurempaan syntiin”.

Pyhän Hengen pilkkaaminen eroaa muista synneistä, sillä se on anteeksiantamaton (Matteus 12:31,32; Markus 3:28–30; Luukas 12:10–11).

1. Johanneksen kirjeen 5:16–17 puhuu synnistä, joka johtaa kuolemaan (Pyhän Hengen pilkkaaminen), ja muista synneistä, jotka eivät siihen johda.

Roomalaiskirjeen 1:24–28 puhuu siitä, että jumalattomat ihmiset luovutetaan yhä suurempaan turmeltuneisuuteen.

Hesekielin kirjan 8:6,13 osoittaa, että jotkut synnit ovat Jumalalle inhottavampia kuin toiset.

Matteuksen evankeliumin 23:14:ssä Jeesus sanoo, että fariseukset saavat ankaramman tuomion.

Matteuksen evankeliumin 23:15 mukaan jotkut fariseusten opetuslapsista olisivat kaksinkertaisesti helvetin lapsia kuin he itse.

Luuk. 10:12:ssa Jeesus sanoi, että tuomiopäivänä Sodoman ja Gomorran kohtalo on siedettävämpi kuin niiden, jotka hylkäsivät Jeesuksen.

Jopa ristiinnaulitsemisen yhteydessä, kun Jeesus oli juutalaisten yllytyksestä ristiinnaulittu, he eivät halunneet tehdä syntiä jättämällä ruumista ristille sapatin aikana. Mikä tekopyhyys!

Tästä huolimatta kaikki synti on tietyssä mielessä samanlaista: jo yksi synti riittää estämään sinua olemasta täydellinen ja pääsemästä taivaaseen, ja jo yhden lain rikkominen riittää tuomitsemaan sinut lainrikkojaksi (Jaakobin kirje 2:8–11).

Katso lisätietoja teoksesta *Now That’s a Good Question*, s. 150–152.

K: Joh. 19:14–15:ssä Pilatus osoitti halveksuntaa juutalaisia kohtaan. Miksi ihmiset toisinaan osoittavat halveksuntaa toisia kohtaan? Onko tilanteita, joissa meidän pitäisi tehdä niin, ja milloin ei?

V: Ilmeisesti Pilatus halusi muistuttaa juutalaisille, että hän oli heidän yläpuolellaan, eikä halunnut heidän luulevan, että heitä kunnioitettaisiin. Toisaalta Jeesus ei Johanneksen evankeliumin 18:19–23 kohdassa osoittanut halveksuntaa, mutta ei myöskään suostunut ylipapin kuulusteluun. Jeesus ei vaivautunut vastaamaan syytteisiin Markuksen evankeliumin 14:60–61 kohdassa. Sillä ei olisi ollut mitään merkitystä.

Vaikka meidän ei pitäisi osoittaa halveksuntaa ihmisiä kohtaan, meitä käsketään Roomalaiskirjeen 14:16:ssa olemaan antamatta, että hyvää pidetään pahana. Jeesus olisi voinut välttää yhteenoton, kun hän päätti parantaa sairaan fariseusten edessä Markuksen evankeliumin 3:1–3:ssa sen sijaan, että olisi käskenyt häntä ”nousemaan kaikkien eteen”. On tilanteita, joissa meidän tulisi pysyä kannassamme.

K: Mitä tiedämme ristiinnaulitsemisesta Johanneksen evankeliumin 19:15:n perusteella?

V: Jerusalemin koillispuolella sijaitsevasta Giv’at ha-Mivtar -nimisestä luolasta on löydetty oliivipuusta tehdyn ristin päällä olleen miehen jäännökset. Ne osoittavat, että mies oli ristiinnaulittu kasvot eteenpäin, ja yksi naula oli porattu suoraan hänen molempien kantapäidensä läpi, mikä tarkoittaa, että hänen jalkansa olivat käännettyinä sivulle. Ristissä oli lisäksi yksi tappi, joka tuki vasenta lantiota. Kaksi naulaa oli hänen ranteissaan (ei käsissä), mistä ne pysyivät kiinni. Kreikankielinen sana ”käsi” kattaa myös ranteen. Jalat murtuivat yhdellä iskulla, joka oli murskannut oikean jalan ja haljennut vasemman jalan.

Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 9, s. 182–183, ja IEJ, osa 20, numerot 1 ja 2 (1970), s. 49–59.

Etikka oli todennäköisesti hapan viiniä, jota roomalaisilla sotilailla oli mukanaan. Hapan viini olisi supistava aine, joka saisi kurkun lihakset supistumaan, jolloin hän ei voisi huutaa kipua niin äänekkäästi. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 9, s. 184.

K: Mitä tapahtuu usein Joh. 19:15:ssä, kun joku vaihtaa puolta?

V: He luopuivat äänekkäästi Jumalan kuninkaan alaisuudesta ja siirtyivät Rooman puolelle. Kuitenkin 40 vuoden kuluessa he kapinoivat Roomaa vastaan, ja juutalaiset kärsivät suuria ihmishenkien menetyksiä.

Kaksi eri suuntaan kasvava viiniköynnös on heikko, kuten Hesekielin kirjan 17. luvun vertaus osoittaa.

Tiesitkö, että Ranskassa oli aikoinaan paljon protestantteja? Ranskassa oli paljon protestantteja, joita kutsuttiin hugenoteiksi. Kuningas Kaarle IX oli katolinen hallitsija, joka suhtautui suvaitsevaisesti protestantteihin. Pyrkiessään säilyttämään rauhan katolilaisten ja protestanttien välillä hän järjesti sisarensa Margaretin avioliiton protestanttisen aatelisen, Navarran Henrik III:n, kanssa. Lähes kaikki hugenottien johtajat saapuivat (protestantteja vastustavaan) Pariisiin juhlimaan häitä. Mutta muutama päivä myöhemmin, 23.–24. elokuuta 1572, katolilaiset murhasivat 30 000 hugenottia kuninkaan hiljaisen suostumuksen avulla hänen äitinsä, Katariina de’ Medicin, yllytyksestä. Tämä tapahtui ensin Pariisissa ja levisi sitten koko maahan. Myös se, että Espanjan kuningas valmistautui lähettämään suuren armeijan Ranskaan, saattoi olla yksi tekijä. Joka tapauksessa Kaarle IX kuoli vuonna 1574 tuberkuloosiin.

Toisen maailmansodan aikana liittoutuneet lupasivat Filippiinien ja Vietnamin johtajille, että maat saisivat itsenäisyyden, jos ne vastustaisivat japanilaisia. Sodan jälkeen Yhdysvallat päätti pitää Filippiinit hallussaan. Seurauksena oli sissisota, jonka jälkeen Yhdysvallat päätti myöntää Filippiineille itsenäisyyden. Ranskalle, jonka Saksa oli valloittanut kokonaan, annettiin lupa pitää Vietnam. Vo Nguyen Giap ja Ho Chi Minh, jotka olivat aikoinaan suhtautuneet myötämielisesti Yhdysvaltoihin ja länteen, kääntyivät Venäjän puoleen saadakseen apua ranskalaisjoukkojen karkottamiseksi vuosina 1946–1954. Jos liittoutuneet olisivat pitäneet sanansa, Vietnamin sotaa ei ehkä olisi koskaan syntynyt.

Katso lisätietoja teoksesta The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 339.

K: Mitä symbolista on siinä, että Jeesus kantoi oman ristinsä ulos kaupungista (Joh. 19:17–18)?

V: Jeesus kantoi todennäköisesti ristin raskaan poikkipalkin, ei koko ristiä. Samoin Iisak kantoi puuta omaa uhraustaan varten 1. Mooseksen kirjan 22:1–6:ssa. Myös Mooseksen lain mukaan syntiuhri oli vietävä leirin ulkopuolelle (2. Moos. 29:14 ja Hepr. 13:11 ja seuraavat jakeet). Tässä tapauksessa se, mikä on meille kaikkein kallisarvoisinta – Jeesuksen uhri – oli roomalaisten ja juutalaisten silmissä kaikkein halveksituinta. Katso lisätietoja teoksesta The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 339.

K: Miksi Pilatus ei suostunut papiston pyyntöön, ettei kyltissä lukisi ”Juutalaisten kuningas” (Joh. 19:22)?

V: Pilatus ei ilmeisesti nähnyt tarvetta suostua sanhedrinin vaatimukseen. Ehkä Pilatus halusi, että kyltti ei ainoastaan lannistaisi kapinallisia, vaan toimisi myös osana ”peliä”, jolla halveksittiin juutalaisia viranomaisia.

Pilatuksen ja papiston välit eivät olleet hyvät. On mielenkiintoista, että ainoa kerta, jolloin he toimivat sopusoinnussa, kesti vain hetken, kun Saatana käytti heitä yhdessä ristiinnaulitsemaan Kristuksen.

K: Oliko Joh. 19:23:ssa mainittu viitta harvinainen, koska se oli saumaton?

V: Ei, se ei ollut harvinainen, mutta se oli arvokkaampi. Wycliffe Bible Dictionaryn sivun 477 mukaan sisäviitta valmistettiin tyypillisesti kahdesta kangaspalasta, jotka ommeltiin yhteen sivuilta. Sivulla 480 mainitaan, että koska Jeesuksen vaate oli saumaton, se oli todennäköisesti arvokkaampi kuin tavallinen saumattu vaate. Siinä spekuloidaan, että sen saattoi antaa Jeesukselle joku niistä naisista, jotka tukivat taloudellisesti Jeesusta ja hänen opetuslapsiaan.

K: Tarkoittaako Joh. 19:26, että voimme pitää myös Mariaa äitinämme?

V: Ei. Se, mitä Raamattu käskee yhdelle tietylle henkilölle, ei välttämättä tarkoita, että kaikkien pitäisi tehdä niin. Naurettavana esimerkkinä: kun Jumala käski Jeremiaa olemaan menemättä naimisiin, se ei tarkoita, etteivätkö kaikki kristityt saisi mennä naimisiin.

Jeesus antoi Johannekselle tehtäväksi huolehtia Mariasta, kuten hyvä poika huolehtii äidistään. Meidän ei tarvitse huolehtia Mariasta.

K: Antaako Joh. 19:26 Marialle ”välittäjän” (co-mediator) ja ”lunastajan” (co-redeemer) roolin, kuten roomalaiskatolinen kirkko Marialle katsoo?

V: Ei lainkaan. Pelkkä se tosiasia, että Jeesus mainitsi äitinsä ja jopa pyysi Johannesia huolehtimaan äidistään, ei anna Marialle enempää kuin mitä Jeesus sanoi. Raamattu ei sano lainkaan mitään siitä, että Maria olisi yhteislunastaja tai yhteisvälittäjä. Itse asiassa kirkon perinteessä vuoteen 325 jKr. asti ei tiedetä lainkaan mitään näistä viime aikoina keksityistä opillisista virheistä.

Tässä ovat varhaisimmat viittaukset Mariaan välittäjänä.

Pyhä Bernhard (1090–1153): ”[Mariaa kutsutaan] taivaan portiksi, koska kukaan ei voi päästä siihen siunattuun valtakuntaan kulkematta hänen kauttaan.”

Pyhä Bonaventura (1221–1274): ”Kuten kuu, joka seisoo auringon ja maan välissä, välittää jälkimmäiselle kaiken, mitä se saa edellisestä, niin myös Maria vuodattaa meidän, jotka olemme tässä maailmassa, päälle taivaalliset armot, jotka hän saa jumalalliselta oikeuden auringolta.”

Albertus Magnus (k. 1280): ”Hän on kaikkien taivaallisten lahjojen yleinen jakaja.”

Pyhä Antoninus (k. 1459): ”Kaikki armot, jotka ihmisille on koskaan suotu, ovat tulleet Marian kautta.” Pyhä Antonius (n. 250–350 jKr.) oli eri henkilö, eikä ole olemassa mitään kirjallista lähdettä, joka todistaisi hänen sanoneen mitään tällaista.

Alfonsus Maria de Liguori, joka kanonisoitiin pyhäksi Alfonsukseksi vuonna 1839 (s. 1750 jKr.), kirjoitti teoksen ”Marian kunnia”. Sitä julkaistaan edelleen nykyäänkin erilaisten kirkollisten imprimaturien alaisena. Teoksen eri luvut on nimetty seuraavasti: ”Maria, meidän apumme”, ”Maria, meidän välittäjämme”, ”Maria, meidän puolestapuhujamme” jne.

1935: Paavi Pius XI antoi radiolähetyksessä Marialle arvonimen ”yhteislunastaja”. ₁

21.11.1964: Vatikaanin II kirkolliskokouksessa hyväksytyn ja ”pyhän paavi Paavali VI:n juhlallisesti julistaman”  kirkon dogmaattisen perustuslain 8. luvussa todetaan muun muassa: 

”Siksi kirkkoisät pitävätkin Mariaa oikeutetusti paitsi Jumalan passiivisesti valitsemana, myös vapaasti yhteistyössä ihmiskunnan pelastustyössä uskon ja kuuliaisuuden kautta. Sillä kuten Lyonin pyhä Irenaeus sanoo, hänestä tuli kuuliaisuutensa ansiosta pelastuksen syy itselleen ja koko ihmiskunnalle. Siksi monet varhaisista kirkkoisistä toistavat mielellään hänen kanssaan saarnoissaan ... ’kuolema Eevan kautta, elämä Marian kautta’. Tämä äidin ja Pojan yhteys pelastustyössä ilmenee Kristuksen neitseellisestä sikiämisestä hänen kuolemaansa asti”

”Taivaaseen otettuna hän ei luopunut tästä pelastavasta tehtävästään, vaan moninaisen esirukouksensa kautta hän tuo meille edelleen iankaikkisen pelastuksen lahjoja. Äidillisellä rakkaudellaan hän huolehtii Poikansa veljistä, jotka vielä vaeltavat maan päällä vaarojen ja vaikeuksien ympäröiminä, kunnes heidät johdetaan siunattuun kotiinsa. Siksi Pyhää Neitsyttä kutsutaan kirkossa nimillä Puolustaja, Auttaja, Hyväntekijä ja Välittäjä.”

Katso täydentävä vastaus teoksesta When Critics Ask, s. 188–189.

K: Miten Joh. 19:28:ssa voisi olla janoinen Jumala? (Muslimilainen Ahmad Deedat toi tämän esille.)

V: Me palvomme Jumalaa, joka henkilökohtaisesti ymmärtää janoamme ja tarpeitamme. Jos Jeesus ei olisi koskaan tullut maan päälle, Jumala ei olisi koskaan kokenut näitä asioita. Miten Jumala siis voisi koskaan tuntea myötätuntoa meitä kohtaan tai ymmärtää ihmisenä olemisen tilannettamme? Mutta entä jos Kaikkivaltias Jumala, joka voi tehdä mitä tahansa, päättäisi tulla ihmiseksi? Jeesus ei vain kehota meitä olemaan uskollisia ja sinnikkäitä, vaan Hän tietää, kuinka vaikeaa se toisinaan on, ja Hän ymmärtää kärsimyksemme. Nyt muslimit sanoisivat, että Allah olisi tietoinen jokaisen tuskasta, mutta juuri Jeesus, ei Allah, ymmärtäisi omakohtaisesti, mitä kärsimyksemme on, koska Hänkin kärsi ja koki tuskaa meidän puolestamme.

K: Miksi Joh. 19:29:ssä mainitaan, että isoppi oli lähellä?

V: Isoppi oli sammaleinen kasvi, jota kaikkien piti käyttää pääsiäislampaan veren ripottelemiseen ovensa päälle 2. Mooseksen kirjan 12:22 mukaan. Papit käyttivät isoppia myös julistamaan spitaaliset puhtaiksi 3. Mooseksen kirjan 14. luvussa.

K: Millaisia sienet olivat tuolloin Joh. 19:29:ssä?

V: Nykyään sienet ovat usein synteettisiä. Tuolloin sienet otettiin merenpohjassa kasvavista primitiivisistä eläimistä.

K: Miksi Jeesus sanoi Joh. 19:30:ssa: ”Se on täytetty”?

V: Tässä käytetty kreikkalainen sana, tetelestai, oli kirjanpitotermi, joka tarkoitti ”maksettu kokonaan”. The Bible Knowledge Commentary: New Testament -teoksen (s. 340) mukaan on löydetty papyruskuitteja, joihin on kirjoitettu sana tetelestai. Koe oli suoritettu, ja Jeesuksen kuoleman sekä myöhemmän ylösnousemuksen kautta lunastuksemme oikeuden vaatimuksista varmistettiin. Jeesuksen huuto oli voitonhuuto, ei epäonnistumisen huuto.

Myös pääsiäisateriassa oli neljä maljaa. Toinen malja symboloi pelastusta kuoleman enkeliltä. Juotuaan sen perheenpää sanoo ”valmis”.

K: Murrettiinko Joh. 19:33:n mukaan teloitettujen rikollisten jalat usein?

V: Tietenkin luut murtuivat, kun joku teloitettiin kivittämällä. Ristiinnaulitsemisen yhteydessä, sellaisena kuin se kuvataan, tässä ei ilmeisesti ollut mitään odottamatonta tai epätavallista. Arkeologit ovat löytäneet vuonna 1968 ristiinnaulitsemalla kuolleen miehen luurangon, ja hänen säärensä oli murtunut yhdellä iskulla. Roomalaiset kutsuivat tätä iskua crurifragiumiksi. Katso lisätietoja teoksesta The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 340.

K: Pitäisikö meidän Joh. 19:38:n perusteella hyväksyä ”salaisia uskovia”, kuten Arimatian Joosef oli?

V: On suuri ero sen välillä, onko henkilö vain tietoinen evankeliumin totuudesta vai luottaako hän elämänsä Kristukselle. Ilmeisesti salaisia uskovia oli kahta tyyppiä.

Ne, jotka vain uskoivat: Johanneksen evankeliumin 12:42–43 mainitut fariseukset tiesivät Jeesuksen opetusten olevan totta, mutta he eivät seuranneet Jeesusta, koska ”he rakastivat ihmisten kiitosta enemmän kuin Jumalan kiitosta”. Muita, jotka vain uskoivat – vaikkakaan eivät salaa – olivat esimerkiksi Simon Magus Apostolien tekojen 8:13, 18–20 ja vääryyden tekijät Matteuksen evankeliumin 7:21–23.

Ne, jotka seurasivat: Arimatialainen Joosef ei vain uskonut, vaan hän seurasi Jeesusta Johanneksen evankeliumin 19:38 mukaan. Hän ei vastustanut Jeesusta, ja Joosef toimi uskonsa mukaisesti. Mietittävää on, milloin Jumala haluaa uskovan olevan avoin, ja missä tilanteissa Jumala haluaa uskovan uskovan salaa? Tietenkin sama henkilö voi olla salamyhkäinen yhdessä tilanteessa ja avoin toisessa.

K: Eivätkö enkelit yleensä ilmesty siivillä ja sädekehillä varustettuina Johanneksen evankeliumin 20:10–15:ssä?

V: Vain taiteessa, mutta ei Raamatussa, paitsi serafien ja kerubien kohdalla.

K: Miksi Maria Magdaleena ei tunnistanut Jeesusta Joh. 20:14–16:ssa?

V: On kolme mahdollista syytä, ja ne kaikki voivat olla totta.

1. Maria ei odottanut näkevänsä Jeesusta enää tässä elämässä. Hän ei yrittänyt tunnistaa häntä.

2. Maria ”tiesi”, miltä Jeesus näytti nyt. Hän oli nähnyt Jeesuksen murtuneen ruumiin, kuoleman valkoisena. Kun hän näki Jeesuksen elävänä, se ei vastannut lainkaan hänen odotuksiaan. Esimerkiksi joskus, kun odotan tietyn ystävän soittoa millä hetkellä hyvänsä ja toinen ystävä soittaa, minulta kestää sekunti tai kaksi tunnistaa hänen äänensä.

3. Luukkaan evankeliumin 24:16 kohdassa Kleopas ja toinen opetuslapsi eivät kyenneet tunnistamaan Jeesusta. Ehkä myös Mariaa estettiin tässä tilanteessa hetkellisesti tunnistamasta Jeesusta.

Nykyään jotkut eivät tunnista Jeesusta Jumalalta tulevaksi, koska he eivät halua etsiä tai löytää ketään, joka on peräisin Jumalalta. Toiset eivät tunnista Jeesusta, koska Hän ei sovi heidän ennakkokäsityksiinsä. Lopuksi on niitä, jotka näkisivät ja seuraisivat todellista Jeesusta, mutta heitä estetään tekemästä niin esimerkiksi Saatanan harhauttaman väärän uskonnon, tämän maailman huolien, synnin ja vainon vuoksi.

K: Miksi Jeesus käski Joh. 20:17:ssä Mariaa olemaan tarttumatta häneen?

V: Jeesuksen antama välitön syy oli se, ettei Hän ollut vielä noussut Isänsä luo. Myöhemmin Jeesus pyysi Tuomasta koskettamaan Hänen kylkeään ja käsiään Joh. 20:27:ssä. Ehkä oli vain sopivaa, että seuraava, joka ”halasi” Jeesusta, oli taivaallinen Isä.

Teoksessa 1001 Bible Questions Answered (s. 44) todetaan, että jotta Jeesus voisi olla Vanhan testamentin uhrien täyttymys, oli sopivaa, että
”ensimmäisenä hedelmänä” (1. Kor. 15:20–24) Jeesus esitettiin Jumala Isälle ennen ketään muuta. Voit lukea lisää ensimmäisistä hedelmistä 3. Mooseksen kirjan 23:9–14.

K: Koska Jeesus kutsui Isää ”minun Jumalakseni” Joh. 20:17:ssä, todistaako se, ettei Jeesus ole Jumala?

V: Ei. Heprealaiskirjeen 1:9 sanoo: ”…Siksi Jumala, sinun Jumalasi, on voidellut sinut…”, jossa Jeesus on Jumala ja ”sinun Jumalasi” viittaa Isään.

Sana ”Jumala”, kun se ei viittaa väärään jumalaan, on Raamatussa vähintään neljä merkitystä: Jumala Isä, Jumala Poika, Jumala Pyhä Henki ja Jumala kolminaisuudessa. Sen lisäksi, että nämä kolme olemusta ovat kaikki yksi Jumala, Isällä oli myös Jumalan rooli Jeesuksen suhteen.

Katso lisätietoja keskustelusta, joka koskee Matteuksen evankeliumia 28:19, Efesolaiskirjeen 1:3, 17 ja erityisesti Johanneksen evankeliumia 13:3. Katso täydentävää vastausta teoksista Complete Book of Bible Answers, s. 110, ja When Cultists Ask, s. 190.

K: Joh. 20:19:ssä Jeesuksella oli ylösnousemuksen jälkeen fyysinen ruumis, joten miten Jeesus pääsi suljettuihin huoneisiin?

V: Jo ennen kuolemaansa Jeesus pystyi ihmeellisesti kulkemaan väkijoukon läpi (Luuk. 4:28–30). Jopa Filippus siirrettiin ihmeellisesti paikasta toiseen Apostolien teoissa 8:39–40. Mutta nyt Jeesuksella oli kirkastettu fyysinen ruumis. Yhtäältä Jeesuksella oli voima mennä lukittujen ovien läpi. Toisaalta Hän pystyi istumaan ja syömään kalaa. Hänen kirkastettu ruumiinsa ei ollut millään tavalla ”vähemmän” kuin meidän fyysinen ruumiimme, vaan se oli ”enemmän” kuin meidän fyysinen ruumiimme, sillä Hänen kirkastettu fyysinen ruumiinsa ei kärsinyt kipua, rappeutumista tai kuolemaa.

Katso lisätietoja teoksista The Complete Book of Bible Answers, s. 136, ja When Critics Ask, s. 422–423.

K: Kun Jeesus sanoi Joh. 20:22:ssa ”rauha olkoon teille” ja lähetti heidät matkaan, saivatko he Pyhän Hengen ennen helluntaita?

V: Ei. Riippumatta siitä, oliko Pyhä Henki millään tavalla heidän kanssaan tässä vaiheessa, he eivät olleet täynnä Pyhää Henkeä ennen Apostolien tekojen 2. luvussa kuvattua helluntaipäivää. Katso lisätietoja teoksista The Complete Book of Bible Answers, s. 89–90, Hard Sayings of the Bible, s. 508–510, When Critics Ask, s. 423–424, ja When Cultists Ask, s. 155–157.

K: Osoittaako Joh. 20:22–23, että papeilla on valta antaa anteeksi syntejä?

V: Ei, ellei pappi väitä olevansa yksi kahdestatoista apostolista. Ennen kuin Uusi testamentti kirjoitettiin, ennen kuin kirkko perustettiin ja ennen kuin kirkko oli kasvanut viisaudessa erottamaan erilaiset kultit toisistaan, Jeesus antoi näille miehille vallan antaa tai olla antamatta anteeksi syntejä.

1. Siinä ei sanota, että tämä etuoikeus olisi siirtynyt paaveille tai muille seuraajille, ja

2. Siinä ei myöskään sanota, että papit olisivat saaneet tämän oikeuden.

3. Kuitenkin kaikki kristityt, olivatpa he pappeja tai eivät, voivat välittää sanoman siitä, että Jumala antaa anteeksi syntimme.

Katso lisätietoja teoksista *When Critics Ask*, s. 424–425, ja *When Cultists Ask*, s. 190–191.

K: Miten opetuslapsilla oli Joh. 20:23:ssa valta antaa tai olla antamatta anteeksi syntejä?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

Kaikki kristityt ovat yhtä mieltä siitä, että Efesolaiskirjeen 2:20 mukaan kirkko on rakennettu apostolien ja profeettojen perustalle. Siten apostoleille annettiin oikeus julistaa synti anteeksi annetuksi tai anteeksi antamattomaksi. Tämän lisäksi joillakin kristityillä on jokin kahdesta lisäkannasta.

Kaikki kristityt voivat julistaa: The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 343, toteaa, että paitsi apostoleilla, myös seurakunnalla on ”etuoikeus julistaa taivaan ehtoja siitä, miten ihminen voi saada anteeksiantamuksen. Jos joku uskoo Jeesukseen, kristityllä on oikeus julistaa hänelle anteeksiantamusta. Jos henkilö hylkää Jeesuksen uhrin, kristitty voi julistaa, ettei kyseiselle henkilölle ole annettu anteeksi.” Samoin teoksessa Believer’s Bible Commentary, s. 1569, todetaan, että apostoleilla oli valta julistaa synnit anteeksi annetuiksi.

Vain opetuslapsille annettiin erityinen valta julistaa synnit anteeksi. He käyttivät tätä valtaa Apostolien teoissa 5:1–11 (Ananias ja Sapphira), 1. Korinttolaiskirjeessä 5:3–5, 12–13 sekä 2. Korinttolaiskirjeessä 2:4–8 (moraalittoman miehen tapauksessa). Teoksessa *Believer’s Bible Commentary* (s. 1569) mainitaan myös muut näkemykset, mutta siinä suositellaan tätä näkemystä.

K: Oliko paaveilla kautta historian Joh. 20:23:n perusteella valta antaa anteeksi syntejä?

V: Ei, ainakin kolmesta syystä.

1. Kuten jotkut katoliset teologit (kuten isä Fastiggi) myöntävät, monet turmeltuneet paavit olivat jumalattomia, ja he päätyvät helvettiin. Näin ollen henkilöllä, joka on kaukana Jumalasta eikä ole Jumalan seuraaja, ei ole valtaa antaa anteeksi syntejä tai olla antamatta niitä anteeksi.

2. Paavin viran perimysjärjestyksestä ei ole todisteita.

3. Vaikka paavinperimys tai apostolinen perimys, kuten jotkut varhaiskirkon jäsenet uskoivat, olisikin olemassa, perimysketju on katkennut. Kun paavi on osallisena edellisen paavin murhassa, se katkaisee ketjun. Kun paavi syrjäytetään vastoin tahtoaan ja hänen viimeisenä tekonaan hän julistaa seuraajansa ekskommunikoiduksi, kuinka ekskommunikoidulla henkilöllä voisi olla valta antaa tai olla antamatta anteeksi syntejä ja siirtää se sitten seuraajilleen?

K: Voiko Joh. 20:24:ssä se, että Johannes kutsuu opetuslasta ”Tuomaksen Didymukseksi” – jossa Didymus tarkoittaa kaksosta – tarkoittaa, että hän viittasi Tuomaksen kaksijakoisuuteen, eli että hän oli ”epäilevä Tuomas”, kuten Asimovin Raamatun opas ehdottaa sivulla 994?

V: Ei. Kaikki tunnustavat, että Didymus tarkoittaa kaksosta, eikä yksikään varhaiskristillinen kirjailija ole koskaan ajatellut, että Didymus tarkoittaisi ”epäilijää”.

K: Oliko Joh. 20:24–25:ssä todella kyse samasta ruumiista, joka Jeesuksella oli maan päällä?

V: Kyllä. Yksinkertaisena esimerkkinä voidaan mainita, että ihminen voi käydä leikkauksessa ja palata kotiin samassa ruumiissa, mutta parantuneena. Samoin Jeesuksella oli sama ruumis, naulanjäljet ja kaikki, mutta se oli kirkastettu ruumis. Jeesus ei käyttänyt petosta ilmestyessään Tuomakselle, vaan Jeesus oli vilpitön ja puhui totta, kun Hän pyysi Tuomasta katsomaan itse koskettamalla haavoja.

Hippolytos (225–235/6 jKr.) kirjoittaa teoksessaan ”Kirje eräälle kuningattarelle (tai prinsessalle)”, s. 240, seuraavasti: ”Sillä Hän [Jeesus], noustuaan kuolleista ja halutessaan osoittaa, että sama (ruumis), joka oli kuollut, oli myös herätetty kuolleista, kun Hänen opetuslapsensa olivat epäileväisiä, kutsui Tuomaksen luokseen ja sanoi: ’Kurota kätesi ylöspäin: kosketa minua ja katso, sillä hengellä ei ole luita eikä lihaa, kuten näette minulla olevan.’”

K: Mitä Joh. 20:25 kertoo siitä, että Jeesus naulattiin ristille?

V: Jehovan todistajat sanovat, että Jeesus naulattiin ”kidutuspylvääseen”, jonka he väittävät olleen puupylväs ilman poikkipalkkia. He esittävät kuvia, joissa Jeesuksen kädet on kiinnitetty vain yhdellä suurella naulalla. Kreikankielisessä tekstissä ja jopa Jehovan todistajien omassa Uuden maailman käännöksessä käytetään sanaa ”naulat” (monikossa), joten nauloja oli useampi kuin yksi. Katso lisätietoja teoksesta ”Jehovan todistajat vastattuina jae jaeelta”, sivut 82–83.

Olen varma, että varhaiset kristityt tiesivät, kuinka Jeesus kuoli, ja tässä on, mitä he sanoivat.

Barnabaksen kirje (n. 70–130 jKr.) 12. luku, s. 144, kertoo, että Mooses muodosti ristin kuvan ojentaessaan kätensä.

Barnabaksen kirje (n. 70–130 jKr.) 9. luku, s. 143: ”Sillä [Raamattu] sanoo: ’Ja Abraham ympärileikkasi kymmenen, kahdeksan ja kolmesataa miestä talostaan.’ Mikä siis oli se tieto, joka hänelle tässä annettiin? Opi ensin kahdeksantoista ja sitten kolmesataa. Kymmenen ja kahdeksan merkitään näin: kymmenen kirjaimella I ja kahdeksan kirjaimella H. Näin saat [Jeesuksen nimen] alkukirjaimet. Ja koska ristin oli tarkoitus ilmaista [lunastuksemme] armoa kirjaimella T, hän sanoo myös: ’Kolmesataa.’ Hän merkitsee siis Jeesusta kahdella kirjaimella ja ristiä yhdellä.”

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.) ”Eikö meidän pitäisi pikemminkin viitata lippuun ristiinnaulitun Jeesuksen kaltaisuuteen, sillä myös Mooses ojennetuilla käsillään yhdessä sen kanssa, jota kutsuttiin Jeesukseksi (Joosua), saavutti voiton teidän kansallenne?” ”Keskustelu Tryfonin kanssa”, luku 112, s. 255. Katso myös luku 111, s. 254

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.) ”…ja se karitsa, jonka käskettiin paistaa kokonaan, oli symboli ristillä kärsimyksestä, jonka Kristus tulisi kokemaan. Sillä paistettu karitsa paistetaan ja valmistetaan ristin muotoon. Yksi varta on nimittäin lävistetty [pystysuoraan] alhaalta ylöspäin päähän asti, ja toinen poikittain selän yli, johon karitsan jalat on kiinnitetty [vaakasuoraan].” Keskustelu juutalaisen Tryfon kanssa, luku 40, s. 214

Minucius Felix (210 jKr.) Mies, joka palvoo Jumalaa kädet levitettyinä, on ristin merkki. Minucius Felixin ”Octavius”, luku 29, s. 191

Tertullianus (198–220 jKr.) sanoi, että Mooseksen aikana kansan piti kirjoittaa ”Tau” (kreikkalainen kirjain t) ensimmäisen pääsiäisen aikana, jotta kuoleman enkeli ohittaisi heidät. He eivät tienneet sitä, mutta tämä oli Kristuksen ristin merkki. Vastaus juutalaisille, luku 11, s. 167–168

Tertullianus (198–220 jKr.) ”Jokaisella askeleella ja liikkeellä, jokaisella sisään- ja ulosmenolla, kun pukeudumme vaatteisiin ja kenkiin, kun kylpemme, kun istumme pöydän ääressä, kun sytytämme lamput, makuulla, istuessamme, kaikissa arkielämän tavallisissa toimissa piirrämme merkin otsalle.” (The Chaplet/De Corona 3.4).

Origenes (225–254 jKr.) (ote) ”Mooses todellakin nostaa kätensä; hän ei ojennu niitä. Jeesus sen sijaan, kun hänet oli korotettu ristille ja hän oli aikeissa syleillä koko maata käsivarsillaan, sanoo: ’Olen ojentanut käteni kansalle, joka ei usko ja joka puhuu minua vastaan.’” Homiliat 2. Mooseksen kirjasta. Homilia 11, s. 358

Adamantius (n. 300 jKr.) mainitsee, että Mooses ojensi kätensä, ja Kristus teki samoin. Hänen ojennettu kätensä oli pelastanut kaikki. ”Dialogi todellisesta uskosta”, ensimmäinen osa, luku 11, s. 53

Methodius (270–311/312 jKr.) ”Sillä korkealla lentävät linnut muodostavat siipiensä levittäessä ristin muodon; ja myös ihminen itse, kädet ojennettuina, edustaa samaa.” Kolme katkelmaa Kristuksen kärsimyksestä, katkelma 1, s. 399–400

Petauksen Victorinus (marttyyri 304 jKr.) ”Mooses, ennustaen tuon kansan jääräpäisyyttä, kohotti siksi sapattina kätensä ja kiinnitti itsensä näin vertauskuvallisesti ristiin.” Maailman luomisesta, s. 342

Athanasius, Inkarnaatio 25:3: ”Sillä vain ristillä ihminen kuolee kädet levitettyinä. Siksi oli sopivaa, että Herra kantoi myös tämän ja levitti kätensä, jotta toisella kädellään Hän voisi vetää puoleensa muinaisen kansan ja toisella pakanat ja yhdistää molemmat itseensä.”

Lactantius (n. 303–n. 325 jKr.) ”Näin risti korotti Häntä sekä tosiasiallisesti että symbolisesti, niin että Hänen majesteettisuutensa ja voimansa tulivat kaikkien tietoon yhdessä Hänen kärsimyksensä kanssa. Sillä kun Hän ojensi kätensä ristillä, Hän selvästi levitti siipensä itään ja länteen…” ”Epitome to the Divine Institutes”, luku 51, s. 243.

Vuoden 325 jKr. jälkeen

Hegemonius (4. vuosisata) ”Siellä Mooses, kun häntä hyökättiin, ojensi kätensä ja taisteli Amalekia vastaan; ja täällä Herra Jeesus, … ojensi kätensä ristillä ja antoi meille pelastuksen.” Disputation with Manes, luku 44, s. 220

On olemassa 2. vuosisadalta peräisin oleva pakanallinen graffito, joka kuvaa miestä, joka palvoo ristiinnaulittua aasia kädet ojennettuina ristillä. Kirjoituksessa lukee: ”Alexamenos kunnioittaa Jumalaa”, ja sen oletetaan pilkkaavan kristittyä sotilasta. (Lähde: http://www.jesuswalk.com/christian-symbols/cross)

K: Kutsuiko Tuomas Jeesusta Jumalaksi Joh. 20:28:ssa?

V: Toisin kuin Jehovan todistajat saattavat väittää, Tuomas todellakin kutsui. Huomaa, että jakeessa ei sanota ”Tuomas sanoi: ’Minun Herrani ja Jumalani!’”, vaan ”Tuomas sanoi hänelle: ’Minun Herrani ja Jumalani!’” Huomaa, että jakeessa ei sanota ”Oi Herra”, ikään kuin Tuomas olisi katsonut taivaaseen ja sanonut tämän. Sen sijaan Tuomas sanoi hänelle: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Lisäksi Jeesus ei nuhtellut eikä oikaissut Tuomasta tämän sanomisen vuoksi.

Teoksessa ”Jehovan todistajien vastaukset jae jaeelta” (s. 84) huomautetaan myös, että heidän omassa Kingdom Interlinear (1985) -raamatussaan kreikankielisen tekstin alla lukee oikein: ”Minun Herrani ja minun Jumalani”.

Katso myös teoksesta *When Cultists Ask*, s. 191–192, lisätietoja.

K: Lisättiinkö Joh. 21:1–25 myöhemmin, kuten eräs muslimi liberaalien skeptikoiden perusteella ehdotti?

V: Ensin esitetään väite ja sitten vastaus. Wikipediassa sanotaan: ”Uuden testamentin tutkijat ovat laajalti yhtä mieltä siitä, että se ei ollut osa Johanneksen evankeliumin alkuperäistä tekstiä” (16.12.2018), lainaus Bart Ehrmanilta (13. helmikuuta 2012). ”Keskustelu: ’Onko alkuperäinen Uusi testamentti kadonnut?’ (noin kohdasta 23:40)”. The Ehrman Project. Haettu 15. tammikuuta 2013

Vastaus: Ei, siitä ei ole mitään todisteita. Teoksessa *The Expositor’s Bible Commentary*, osa 9, s. 197 sanotaan: ”Ei ole tekstuaalisia todisteita, joiden perusteella Johanneksen evankeliumin 21. lukua voitaisiin pitää myöhäisenä lisäyksenä evankeliumin päätekstiin. Jokainen täydellinen Johanneksen evankeliumin käsikirjoitus sisältää sen.”

Yksi vankka todiste ja todisteiden puuttuminen pitäisi riittää sen määrittämiseen, oliko se olemassa varhaisina aikoina vai ei. Mutta koska meillä on yhdeksän todistetta, jotka osoittavat sen olleen olemassa, eikä vastatodisteita ole, asian pitäisi olla selvä kaikille, jotka tätä kyseenalaistavat. (Lasken yhden kirjoittajan useat maininnat yhdeksi todisteeksi.)

s. 66 (Bodmer II -papyrus) sisältää suurimman osan Johanneksen evankeliumista, mukaan lukien Joh. 21:12,17. Sen ajankohdaksi arvioitiin aiemmin noin 175 jKr., mutta nykyään sen katsotaan olevan peräisin noin vuosilta 125–150 jKr.

s. 109 (=Papyrus Oxyrhynchus 4448) Johanneksen evankeliumin 21:18–20; 21:23–25 (3. vuosisata)

Vaticanus [B] (325–350 jKr.) ja Sinaiticus [Si] (340–350 jKr.) sisältävät Johanneksen evankeliumin 21. luvun sekä muut luvut. Sinaiticus-käsikirjoituksessa ei alun perin ollut Johanneksen evankeliumin 21:25, mutta se lisättiin myöhemmin New International Bible Commentary -teoksen sivun 1263 mukaan.

Näiden jälkeen tulevat myöhemmät käsikirjoitukset, s. 122, Codex Bezae, Codex Alexandrinus, s. 59.

Kirjailija Tatianus (kuollut vuonna 172 jKr.) lainaa teoksessaan Diatessaron, joka on evankeliumien yhteenveto, jokaisen Johanneksen evankeliumin 21. luvun jakeen.

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) lainaa osia Johanneksen evankeliumin 21:4,5:stä sanoin ”Raamattu ylistää meitä” ja ”evankeliumissa” teoksessaan The Instructor, kirja 1, luku 5, s. 212.

Tertullianus (198–220 jKr.) lainaa Johanneksen evankeliumin 21:20:tä (ei 13, 4 eikä 12 sanan lainausta) teoksessaan *Prescription Against Heretics*, luku 22, s. 253.

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) lainaa Johanneksen evankeliumin 21:17:ää kohdasta, jossa Herra puhuu Pietarille. Cyprianuksen traktaatit, traktaatti 1, luku 4, s. 422. Hän myös parafraaseeraa Johanneksen evankeliumin 21:17, jossa Jeesus kysyi Pietarilta, rakastiko tämä Häntä, teoksessaan Cyprianuksen kirjeet, kirje 2, luku 1, s. 280.

Origenes (246–248 jKr.) lainaa Johanneksen evankeliumin 21:25 viimeiset 14/23 sanaa teoksessaan ”Kommentaari Matteuksen evankeliumiin”, kirja 14, luku 11, s. 502.

Origenes (225–253/254 jKr.) lainaa Johanneksen evankeliumin 21:18 keskimmäiset 7 sanaa (ei 13, 7 eikä 9 sanaa) sanoen: ”Kuulkaa Jeesuksen sanat.” Origenes, Teos Celsusta vastaan, kirja 2, luku 45, s. 448

K: Miten Jeesus otti Joh. 21:5–6:ssa kalastuksen ohjat käsiinsä, ja miten Jeesus ottaa ohjat käsiinsä meidän kalastuksessamme?

V: Heidän täytyi kalastaa: Pietarilla oli vaimo, ja he kaikki tarvitsivat todennäköisesti elatusta perheilleen. Heidän omat ponnistuksensa kokeneina kalastajina eivät tuoneet tänään mitään saalista. Mutta kun he kuuntelivat Jeesusta, tulos ylitti heidän odotuksensa.

Joskus, kun kalastamme evankeliumia, luotamme enemmän omiin taitoihimme kuin Jeesukseen. Meidän on pysähdyttävä ja kuunneltava Jeesusta.

K: Joh. 21:7:ssä mainitaan kolme asiaa, joissa Johannes oli erinomainen. Miten meidän tulisi toimia samoin?

V: Ensinnäkin Johannes oli ensimmäinen, joka tunnisti Jeesuksen. Johannes tunsi Jeesuksen hyvin ja tunnisti helposti Hänen äänensä. Jeesuksen käyttämä sana paidia voidaan kääntää niin sanaksi ”pojat” tai ”lapset” kuin ”ystävätkin”, kuten The Bible Knowledge Commentary: New Testament -teoksessa (s. 344) todetaan.

Toiseksi Johannes halusi innokkaasti tulla lähemmäksi Jeesusta. Joku voi opiskella ja tietää Jeesuksesta niin paljon kuin haluaa, mutta onko hän innokas tulemaan Jeesuksen luo ja pysymään Hänen lähellään?

Kolmanneksi Johannes hyppäsi ensimmäisenä veteen: Vaikka onkin hyvä, että muut opetuslapset jäivät paikalle ja toivat veneen rantaan, Johanneksen ensireaktio oli mennä välittömästi Jeesuksen luo.

K: Mikä on 153 kalan merkitys Joh. 21:11:ssä?

V: Ensinnäkin niiden paino saattoi olla yli 300 paunaa, joten Pietari oli vahva mies, kuten The Expositor’s Bible Commentary, osa 9, s. 200 kertoo. On kaksi seikkaa, jotka on otettava huomioon.

Yleisesti ottaen he saivat suuren määrän kaloja, ja he laskivat ne tarkistaakseen, kuinka monta he olivat saaneet. Jotkut näkevät tämän tarkan lukumäärän osoittavan, että Jumala laskee jokaisen, joka tulee Hänen luokseen

Erityisesti ne, jotka etsivät numeerisia kuvioita Raamatusta, viittaavat Johanneksen evankeliumin 21:11:een keskeisenä todisteena. Tässä kohdassa on monia kuvioita, jotka antavat luvun 153. Katso lisätietoja seuraavista kahdesta kysymyksestä. 1 + 2 + 3 + … 17 = 153.

K: Mikä on Joh. 21:11:ssä Uuden testamentin numerologian ”koodi”?

V: Yksi numerologian muoto on teomatiikka, ja Del Washburn kirjoitti kirjan nimeltä Theomatics II. Roomalaisten tavoin myös kreikkalaiset käyttivät kirjaimia numeroiden merkitsemiseen. Tässä on koodi, jota Washburn käytti. Tietenkin, jos hänen ”koodinsa” olisi väärä, kaikki hänen johtopäätöksensä eivät pitäisi paikkaansa.

”Koodi”: Teomatiikka II:n sivulla 23 numeroille 1–5 on osoitettu peräkkäiset kreikkalaiset kirjaimet alfa–epsilon. Numerolle 6 on osoitettu kirjain ”vau”, joka esiintyi varhaisissa kreikkalaisissa aakkosissa, mutta ei myöhemmissä. Luvuille 7–10 on osoitettu kirjaimet zeta–iota. Luvuille 20–80, kymmenittäin laskien, on osoitettu peräkkäiset kreikkalaiset kirjaimet kappa–pi. Luvulle 90 on osoitettu kreikkalainen kirjain koppa (kirjoitetaan kuin O, jonka alaosaan koskettaa pystysuora viiva). Koppa esiintyi varhaisissa kreikkalaisissa aakkosissa, mutta ei myöhemmissä. Luku 100 on osoitettu kirjaimelle ”rho”. Luku 200 on osoitettu kirjaimen sigman molemmille muodoille. Luvut 300–800, jotka lasketaan sadoittain, on osoitettu peräkkäin kirjaimille tau–omega. Heprealle on tietenkin erilainen numerojärjestelmä, koska heprealla on erilainen aakkosto.

(Huomaa, että Encyclopedia Britannican vuosien 1956 ja 1972 painosten (kohdassa U) mukaan seemiläisessä aakkosessa käytettiin vaw-kirjainta kuudentena kirjaimena. Kreikkalaiset käyttivät sitä vokaalina, ja se oli heidän aakkosensa viimeinen kirjain, heti tau-kirjaimen jälkeen. Nämä kreikkalaiset tekivät digammasta (F) kuudennen kirjaimensa. Digamma edusti ”w”-ääntä. Seuraavissa kreikkalaisissa aakkosissa oli ”vaw”: therealaisessa (700–600 eKr.), attikalaisessa (600 eKr.), korinttilaisessa (600 eKr.), chalkidilaisessa (600 eKr.) ja ionilaisessa (403 eKr.). Attikankielisessä kreikassa vaw lausuttiin kuten saksan umlaut-u. Kirjain vaw esiintyy Uudessa testamentissa numerona 6 Ilmestyskirjassa13:18 (”666”).)

Theomaticsista riippumatta teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts, s. 25 (Philip W. Comfort ja David P. Barrett) todetaan, ettei kyseessä ollut mikään salakoodi, vaan tavanomainen tapa, jolla kirjureet käyttivät kirjaimia numeroiden merkitsemiseen, mukaan lukien sivunumerot ja Raamatun numerot, kuten 12 opetuslasta, 7 enkeliä jne. Siinä esitetään sama kirjainten numeroarvojen vastaavuus kuin Washburnilla, lukuun ottamatta sitä vähäpätöistä seikkaa, että kuudetta kirjainta kutsutaan ”stigmaksi” eikä ”vawiksi” ja että ”sampi” on 900 ja ”,alpha” 1000. Nämä kaksi viimeistä lisäystä ovat merkityksettömiä, sillä missään Raamatun sanassa ei käytetä sanoja ”sampi” tai ”,alpha”.

Myös Anchor Bible Dictionaryn 4. osan sivulla 1141 kuvataan, miten kreikkalaiset käyttivät kirjaimia numeroiden merkitsemiseen. Siinä todetaan, että emme tiedä, milloin tätä järjestelmää käytettiin ensimmäisen kerran, mutta kirjainten käyttöä numeroiden merkitsemiseen esiintyi avioliittosopimuksessa Elefantinassa, Egyptissä vuonna 310 eKr., Ptolemaioksen Egyptin kolikoissa (286–246 eKr.) sekä kertotaulukoita sisältävässä papyruksessa 3. vuosisadalla eKr. Sivulla 1141 esitetty kreikkalaisten kirjainten koodi on sama kuin teoksissa Theomatics II ja The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts, seuraavin poikkeuksin. Siinä 6:n merkitsemiseen käytettyä vanhentunutta kirjainta kutsutaan nimellä ”digamma” ja 900:aa nimellä ”san”. Tuhannet ja kymmenet tuhannet merkitään kirjaimilla alfa–theta, joihin on lisätty erityisiä merkkejä.

Teoksessa The Manuscripts of the Greek Bible (Bruce M. Metzger), sivut 6–10, on laaja luku kreikkalaisista kirjaimista, joita käytetään numeroina. Siinä on sama ”koodi” kuin Washburnilla, seuraavin vähäisin poikkeuksin. Siinä todetaan, että luku 6 oli vanhentunut kreikkalainen kirjain, jota kutsuttiin joko ”wawiksi” tai ”digammaksi”, ”sampi” oli 900 ja ”a” jne. edustivat 1 000:ta jne.

Chester Beatty -papyruksissa (käsikirjoitus s. 47) Ilmestyskirjassa käytetään toisinaan kreikkalaisia kirjaimia numeroiden merkitsemiseen sen sijaan, että numerot kirjoitettaisiin auki. (Johanneksen evankeliumin 10:1:ssä numero 72 on kuitenkin kirjoitettu auki.) Erittäin selvä transkriptio löytyy teoksesta The Complete Text of the Early New Testament Manuscripts, s. 336. Se on täysin yhdenmukainen sen kanssa, mitä Washburn sanoo ja esittää teoksessaan ” ” olevassa valokuvassa. Tätä kreikkalaisten kirjainten käyttöä sivunumeroina sovellettiin seuraavissa käsikirjoituksissa: s. 1, s. 13, s. 23, s. 30, s. 38, s. 39, s. 45, s. 46, s. 66, s. 72, unciaali 0189, unciaali 0232.

Meillä ei ole todisteita siitä, että varhaiskristityt olisivat yrittäneet käyttää numerologiaa tai nähneet siinä mitään hyötyä käydessään läpi jokaisen sanan jossakin tekstikohdassa. Tietenkin, hieman leikkisästi sanottuna, meillä ei ole myöskään todisteita siitä, että heillä olisi ollut tähän tarvittavia tietokoneita tai laskimia. Washburn ei kuitenkaan ainoastaan jättänyt väittämättä, että he olisivat tehneet näin varhaisina aikoina, vaan tämä on itse asiassa myös yksi hänen teoriansa kohdista. Jos varhaiset kristityt olisivat tunnistaneet, että lauseiden numeeriset summat voisivat noudattaa tiettyä kaavaa, heitä saatettaisiin syyttää kirjainten muuttamisesta kaavojen luomiseksi. Koska meillä ei kuitenkaan ole todisteita siitä, että kukaan olisi tunnistanut mitään kaavoja, nämä kaavat – jos ne todellakin ovat enemmän kuin sattumaa – olisivat todisteita jumalallisesta alkuperästä ja säilyttämisestä.

Bruce Metzger kuitenkin toteaa teoksessaan The Manuscripts of the Greek Bible (s. 9), että jotkut varhaiskristityt käyttivät eräänlaista numerologiaa, gematriaa, löytääkseen numeroista erityisiä merkityksiä. Barnabaksen kirjeessä (100 jKr.) he käyttivät Abrahamin miesten lukumäärää (318) osoittaakseen, että Kristus oli 1. Mooseksen kirjassa. 300 = t, mikä muistutti kirjoittajaa rististä, ja 18 on Jeesuksen kreikkalaisen nimen kaksi ensimmäistä kirjainta. Jopa Hippon Augustinus oli tietoinen tästä gematrian käytöstä. Metzger huomauttaa, että he unohtivat ottaa huomioon, ettei kreikan kieltä ollut edes keksitty vielä Abrahamin aikana.

Johtopäätös: Jos kreikkalaisia kirjaimia käytettäisiin numeroiden esittämiseen, tämä todistaisi, että Washburn käyttää samaa numeerista lyhennettä, jota kreikkalaiset kirjureet yleisesti käyttivät sivunumeroiden ja toisinaan muidenkin numeroiden kirjoittamisessa.

K: Mitä tarkoittaa ”teomatiikka” Joh. 21:11:ssä?

V: Del Washburnin puolustama ”teomatiikka” on yksi raamatullisen numerologian muoto. Kun ”gematria” on numerologian muoto, jossa yritetään löytää merkitystä numeroista, teomatiikka on erilainen. Siinä käytetään tietokoneita sanojen muuntamiseen numeroiksi ja yritetään sitten löytää merkitystä numeroista. Henkilökohtaisesti en ole tutkinut teomatiikkaa tarpeeksi voidakseni uskoa siihen. Tarkoitukseni ei ole tässä vakuuttaa teitä mistään, vaan yrittää vain objektiivisesti antaa teille käsityksen aiheesta käyttämällä raamatunkohtaa, joka on yksi hänen vahvimmista esimerkeistään. Ennen kuin tarkastellaan lukujen summia, jokaiselle kreikkalaiselle kirjaimelle on annettava numeroarvo. Theomatiikan käyttämästä koodista katso edellinen kysymys.

Washburnin teomatiikan väitteet

1. Teomatiikka, joka on Raamatun lukujen tutkimusta, ei kykene löytämään uusia oppeja.

2. Se on hyödyllistä, koska numeerinen monimutkaisuus osoittaa, ettei tämä voi olla ihmisten tekoa, sillä näitä kuvioita ei olisi helppo löytää ilman nykyaikaisia tietokoneita.

3. Se on hyödyllistä, koska se osoittaa, kuinka hyvin Jumalan sana on säilynyt, ja monissa tapauksissa auttaa selvittämään, mitkä käsikirjoitusvaihtelut ovat oikeita.

Siten voi olla konservatiivinen kristitty ja joko hyväksyä teomatiikan tai hylätä sen.

K: Miksi Jeesus käytti Juoh. 21:15–17:ssä tätä tapaa sovittaa suhteensa Pietariin?

V: Heidän suhteensa palauttaminen oli Pietarille kiusallinen hetki. Jeesus olisi voinut sanoa: ”Tiedän, että rakastat minua, joten kaikki on hyvin” ja sitten lähteä välittömästi. Mutta tällä tavalla Jeesus sai Pietarin ajattelemaan ja vahvistamaan sitoutumisensa rakastaa Jeesusta yli kaiken.

K: Miksi Jeesus kysyi Pietarilta kolme kertaa Joh. 21:15–17:ssä, rakastiko tämä Häntä?

V: Kahdesti ensimmäisellä kerralla Jeesus kysyi Pietarilta, rakastiko hän Häntä, käyttäen rakkauden ilmaisuna sanaa agape. Molemmilla kerroilla Pietari vastasi rakastavansa Jeesusta sanalla phileo. Ilmeisesti Jeesuksen kieltämisen jälkeen Pietari ei tuntenut voivansa väittää rakastavansa Jeesusta agape-rakkaudella.

Kolmannella kerralla Jeesus kysyi Pietarilta, rakastiko hän Häntä, käyttäen sanaa ”phileo”. Pietari loukkaantui ja mietti, uskoiko Jeesus lainkaan, että Pietari rakasti Häntä ollenkaan.

Sen sijaan, että Pietari olisi yrittänyt puolustautua, hän lakkasi yrittämästä mitata rakkautensa vilpittömyyttä ja tasapainottaa sitä aiempien vilpillisten kieltämisensä kanssa. Sen sijaan Pietari yksinkertaisesti tunnusti: ”Herra, sinä tiedät kaiken, sinä tiedät, että minä rakastan sinua.”

Jeesus tiesi kaiken, ainakin ylösnousemuksensa jälkeen, ja Jeesus kysyi, koska Hän halusi Pietarin vastaavan, ei siksi, ettei Hän olisi tiennyt. Jumala on esittänyt ihmisille kysymyksiä, joihin Hän jo tiesi vastauksen, aina Eedenin puutarhasta lähtien. Katso lisätietoja tästä teoksesta ”Bible Difficulties & Seeming Contradictions”, s. 240.

Jumala tietää, kuinka paljon me rakastamme Häntä, jopa paremmin kuin me itse tiedämme. Sen sijaan, että yrittäisimme kertoa Jumalalle rakkautemme tarkan syvyyden, tunnustakaamme yksinkertaisesti, että Jumala tietää, ja halutkaamme lähentyä Häntä ja rakastaa Häntä enemmän.

K: Osoittaako Joh. 21:15–19, että Pietari oli ensimmäinen paavi, kuten jotkut roomalaiskatolilaiset väittävät?

V: Ei, vaan se osoittaa pikemminkin, että Pietari oli tehnyt väärin kieltäessään Jeesuksen kolme kertaa, että Jeesus palautti Pietarin asemaan ja että Pietarilla oli velvollisuuksia apostolina. Pietari kielsi Jeesuksen kolme kertaa, joten Jeesus kysyi Pietarilta kolme kertaa, rakastiko tämä Häntä. Katso lisätietoja teoksesta When Critics Ask, s. 192–193.

K: Miten Joh. 21:18 ennusti Pietarin kuoleman?

V: Jeesus sanoi, että Pietari tulisi kuolemaan, ja painopiste oli sekä hänen kuolemaansa edeltävässä tilanteessa että Pietarin asenteessa. Kirkon perinteen mukaan Pietari ristiinnaulittiin Roomassa. Pietari ristiinnaulittiin pää alaspäin hänen omasta pyynnöstään, koska hän ei tuntenut olevansa kelvollinen kuolemaan samalla tavalla kuin Jeesus kuoli.

Teoksessa *On the Twelve Apostles* (ANF, osa 5, s. 254–255) sanotaan: ”Pietari saarnasi evankeliumia Pontuksessa, Galatiassa ja Kappadokiassa [kaikki Vähä-Aasiassa], Betaniassa, Italiassa ja Aasiassa, ja hänet ristiinnaulittiin myöhemmin Neron toimesta Roomassa pää alaspäin, sillä hän oli itse toivonut kärsivänsä tällä tavalla.”

K: Joh. 21:18:n mukaan, miten kaikki apostolit kuolivat?

V: Teoksessa ”Kaksitoista apostolia” (ANF, osa 5, s. 254–255) sanotaan: ”Pietari saarnasi evankeliumia Pontuksessa, Galatiassa ja Kappadokiassa [kaikki Vähä-Aasiassa], Betaniassa, Italiassa ja Aasiassa, ja myöhemmin Nero ristiinnaulitsi hänet Roomassa pää alaspäin, kuten hän itse oli toivonut kärsivänsä tällä tavalla.

Andreas saarnasi skyytteille [Venäjällä] ja traakialaisille ja ristiinnaulittiin ripustettuna oliivipuuhun Patraessa, Achaian kaupungissa [Kreikassa]; ja sinne hänet myös haudattiin.

Johannes karkotettiin jälleen Aasiassa kuningas Domitianuksen toimesta Patmoksen saarelle, jossa hän myös kirjoitti evankeliuminsa ja näki apokalyptisen näyn; ja Trajanuksen aikana hän nukahti Efesoksessa, josta hänen jäännöksiään etsittiin, mutta niitä ei löydetty.

Hänen veljensä Jaakob surmattiin miekalla tetrarkki Herodeksen toimesta, kun hän saarnasi Juudeassa, ja hänet haudattiin sinne. Eusebius 2:9 sanoo, että hänet mestattiin.

Filippus saarnasi Frygiassa [Vähä-Aasiassa] ja ristiinnaulittiin Hierapoliksessa pää alaspäin Domitianuksen aikana, ja hänet haudattiin sinne.

Bartholomeus puolestaan saarnasi intialaisille, joille hän myös antoi Matteuksen evankeliumin, ja hänet ristiinnaulittiin pää alaspäin ja haudattiin Albanumiin, kaupunkiin Suur-Armeniassa.

Ja Matteus kirjoitti evankeliumin heprean kielellä ja julkaisi sen Jerusalemissa, ja nukahti Hiereesissä, joka oli kaupunki Partiassa [Iranissa]. Myös Papias (95–110 jKr.) mainitsee, että Matteuksen evankeliumi kirjoitettiin hepreaksi.

Ja Tuomas saarnasi parthialaisille, meedialaisille, persialaisille, hyrkanialaisille, baktrialaisille ja margialaisille (mageille?) [kaikki Iranissa ja Afganistanissa sekä entisissä Neuvostoliiton tasavalloissa], ja hänet lävistettiin neljästä ruumiinosasta mäntypuukolla Calamenessa, Intian kaupungissa, ja hänet haudattiin sinne.

Ja Alfeuksen poika Jaakob, kun hän saarnasi Jerusalemissa, kivitettiin kuoliaaksi juutalaisten toimesta ja haudattiin sinne temppelin viereen. Josh McDowellin mukaan hänet ristiinnaulittiin.

Juuda, jota kutsutaan myös Lebbaeukseksi, saarnasi Edessan kansalle ja koko Mesopotamialle, nukahti Berytuksessa ja haudattiin sinne. Josh McDowellin mukaan hänet surmattiin nuolilla.

Kleopaan poika Simon, kiihkoilija, jota kutsutaan myös Juudaksi, tuli Jerusalemin piispaksi Oikeamielisen Jaakobin (Herran veljen) jälkeen, nukkui pois ja haudattiin sinne 120-vuotiaana. Josh McDowell sanoo, että hänet ristiinnaulittiin.

Ja Matthias, joka oli yksi seitsemästäkymmenestä, laskettiin yhdeksi yhdentoista apostolin joukkoon, saarnasi Jerusalemissa, nukkui pois ja haudattiin sinne.

Ja Paavali astui apostolin virkaan vuosi Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen; ja aloittaen Jerusalemista hän eteni aina Illyrikumiin, Italiaan ja Espanjaan saakka, saarnaten evankeliumia kolmekymmentäviisi vuotta. Ja Neron aikana hänet mestattiin Roomassa ja hänet haudattiin sinne.”

Lisäksi legendan mukaan apostoli Tuomas vieraili Pohjois-Intiassa Gondopharesin hallituskaudella ja saarnasi siellä. Gondophares hallitsi noin vuodesta 19 jKr. vuoteen 45 jKr.

K: Miten Joh. 21:20–23:ssa kuvatulla tavalla jotkut ihmiset nykyään hämmentyvät tarpeettomien kysymysten vuoksi?

V: Kysymysten esittäminen on toki hyvä asia, mutta jos et voi esittää kaikkia kysymyksiäsi, varmista, että saat ensin tärkeimmät tiedot. Kun epäuskoinen kysyy jotain Raamatusta, voit ensin kysyä häneltä vastakysymyksenä: ”Jos vastaisin tähän kysymykseen, auttaisiko se sinua pääsemään lähemmäksi päätöstä ottaa Kristus vastaan?” Jos vastaus on ”ei”, kysy sitten: ”Mikä auttaisi sinua pääsemään lähemmäksi Jeesuksen hyväksymistä Herraksesi ja Vapahtajaksesi?”

K: Mitä Jeesus sanoo Joh. 21:22–23:ssa Johanneksesta?

V: Itse asiassa Jeesus puhuu tässä enemmän Pietarista kuin Johanneksesta. Jeesus sanoo, että Pietari on liian utelias ja huolestuu siitä, miten Johannes kuolee. (Pietari luultavasti ajatteli, että koska Jeesus oli puhunut Pietarin kuolemasta, hän halusi kuulla myös Johanneksen kuolemasta.) Jeesus sanoo, että vaikka Johannes pysyisikin hengissä Jeesuksen paluuseen asti, se ei ole Pietarin asia.

Tertullianus kirjoitti vuosina 198–220 jKr. teoksessaan ”A Treatise on the Soul” (Sielusta), luku 50, sivut 227–228, että oli ollut väärä odotus siitä, että Johannes pysyisi hengissä Herran tulemiseen asti.

Todellisuudessa Johannes kuoli luonnollisella tavalla. Hän eli pidempään kuin kukaan muu apostoleista, ja Johannes todellakin näki Jeesuksen uudelleen ennen kuolemaansa: Ilmestyskirjan näyssä.

Meidän tulisi hyväksyä se tosiasia, että on joitakin asioita, joita Jumala ei halua meidän tietävän juuri nyt. Esimerkiksi koko Uudessa testamentissa esiintyy ajatus siitä, että Kristus voisi palata milloin tahansa, joten meidän tulisi olla valppaina Hänen suhteen ja varovaisia elämäntavoissamme. Tämä oppi, jota kutsutaan ”Kristuksen välittömäksi paluuksi”, ilmenee 1. Tessalonikalaiskirjeen 4:15:ssä, jossa Paavali itse ei tiennyt, palaisiko Kristus ennen Paavalin kuolemaa vai ei.

K: Mikä on mielenkiintoista kreikankielisessä tekstissä Johanneksen evankeliumin 21:24 kohdassa?

V: Käsikirjoitukset kirjoitettiin usein kokonaan isoilla kirjaimilla, ja monissa niistä sanojen välillä ei ollut välilyöntejä. Tämä aiheuttaa kuitenkin harvoin merkityksen epäselvyyttä. Tässä on kuitenkin poikkeus. Kreikkalaiset kirjaimet voivat yhtä hyvin tarkoittaa ”Me tiedämme” tai ”Minä tiedän varmasti”. Kreikkalaisissa käsikirjoituksissa, joissa sanojen välillä on välilyöntejä, se on kuitenkin kaikissa muotoa ”Me tiedämme”. ”Me tiedämme” ja ”Minä tiedän varmasti” eivät kuitenkaan eroa merkitykseltään. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 9, s. 203.

K: Miksi Joh. 21:25:ssä ei ole mainintaa kaikista muista asioista, joita Jeesus teki?

V: Monilla näyttää olevan tarpeeksi vaikeaa lukea jo se, mitä Jeesuksesta on kirjattu. Jopa Jeesuksen elämässä oli monia seikkoja, jotka eivät olleet tärkeitä, kuten missä asennossa hän nukkui, hänen pituutensa, painonsa, miten hän söi jne. Uskon kautta luotamme siihen, että Jumala on säilyttänyt meille kaiken, mitä meidän tarvitsee tietää, ja meidän tulisi ahkerasti lukea kaikki se.

K: Mitä todisteita Johanneksen evankeliumissa on siitä, että Johannes kirjoitti sen?

V: Varhaiskirkko hyväksyi yleisesti, että apostoli Johannes oli kirjoittanut Johanneksen evankeliumin.

s. 66 (Bodmer II Papyrii) (päivämäärä noin 175 tai noin 125–150 jKr.) sisältää suurimman osan Johanneksen evankeliumista. Bodmerin s. 66:ssa oleva otsikko on ”Johanneksen evankeliumi”. Sen valokuvan voi nähdä teoksessa The Text of the Earliest New Testament Greek Manuscripts, s. 378.

Lähes osumat: Vaikka Ignatius, Barnabaksen kirje ja ”To Diognetus” viittaavat Johannekseen ja vaikka Justinus Marttyyri lainaa Johanneksen sanoja todeten niiden olevan Jeesuksen sanoja, he eivät maininneet Johannes-nimeä nimenomaisesti.

Antiokian Teofilus (168–181/188 jKr.) oli ensimmäinen, joka mainitsi evankeliumin olevan Johanneksen kirjoittama sekä oman tutkimukseni että teoksen *Believer’s Bible Commentary* (s. 1463) mukaan. Hän kirjoittaa ”Johannes sanoo” ja lainaa sitten Joh. 1:1a teoksessaan *Teofilus Autolykokselle*, kirja 2, luku 22, s. 103.

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) mainitsee teoksessaan *Against Heresies* (3. kirja, luku 16.2, s. 440) apostoli Johanneksen yhdessä muiden evankeliumien kirjoittajien kanssa. Teoksen 3. kirjan luvussa 11.1–2, s. 426, hän lainaa Johanneksen evankeliumin 1:1, 10, 11, 14 ja toteaa niiden olevan Johanneksen kirjoittamia.

Aleksandrian Klemens (193–202 jKr.) mainitsee teoksessaan *Stromata*, kirja 2, luku 15, s. 361, että Johanneksen evankeliumi on apostoli Johanneksen kirjoittama.

Hippolytos (225–235/6 jKr.) mainitsee ”Johanneksen evankeliumissaan” ja lainaa sitten Joh. 1:1. Teoksessa ”Noetuksen harhaoppia vastaan”, luku 14, s. 228

Karthagon piispa Cyprianus (n. 246–258 jKr.) lainaa Johanneksen evankeliumia ja mainitsee sen olevan Johanneksen kirjoittama teoksessaan ”Traktaatti 12”, kolmas kirja, 24,25, s. 542.

Novatianus teoksessaan Kolminaisuudesta, luku 13, s. 622 (vuonna 257 jKr.) lainaa Johanneksen evankeliumin 1:14 sanoen, että se on Johanneksen kirjoittama. Hänellä on myös lukuisia muita Johanneksen lainaamia kohtia.

Teoksessa *The Believer’s Bible Commentary*, s. 1463, todetaan, että 1800-luvulle saakka kukaan ei kiistänyt Johanneksen evankeliumin alkuperää, lukuun ottamatta tuntematonta Alogi-nimistä kulttia.

Johanneksen evankeliumin luotettavuudesta yleisesti katso seuraavat kolme kysymystä.

K: Milloin Johanneksen evankeliumi kirjoitettiin?

V: Meillä on Johanneksen evankeliumin fragmentti, ns. John Rylandsin käsikirjoitus, joka on radiohiiliajoituksen perusteella peräisin vuosilta 117–138 jKr, joten se on täytynyt kirjoittaa ennen sitä. Johanneksen evankeliumi on todennäköisesti kirjoitettu vuosien 70 jKr ja 125 jKr välillä.

Eri kirjoittajien näkemyksiä

New Geneva Study Bible -teoksen sivulla 1656 todetaan, että kirkon perinteen mukaan se on kirjoitettu noin vuonna 90 jKr.

Teoksessa *Bible Knowledge Commentary: New Testament*, s. 267, todetaan, että se on todennäköisesti kirjoitettu vuosien 85–95 jKr. välillä. Jotkut kriitikot ovat yrittäneet ajoittaa sen jopa vuoteen 150 jKr. perustuen yhtäläisyyksiin gnostilaisten kirjoitusten kanssa. Toiset ajoittavat sen jo vuosille 45–66 jKr.

Teoksessa *Bible Knowledge Commentary: New Testament* (s. 268) todetaan, että arkeologiset löydöt tukevat Johanneksen evankeliumin 4:11 ja 5:2–3 kohtia; sanatutkimukset, kuten sana *synchrontai* Johanneksen evankeliumin 4:9 kohdassa; sekä Kuolleenmeren kääröt tukevat Johanneksen evankeliumin varhaista ajoitusta.

Teoksessa *The New International Dictionary of the Bible*, s. 534, todetaan, että Johanneksen evankeliumi kirjoitettiin ”jonkin verran ensimmäisen vuosisadan lopulla jKr.”

Skeptinen teos *Asimov’s Guide to the Bible* (s. 954) toteaa, että neljäs evankeliumi on kirjoitettu myöhemmin kuin muut, mutta jo vuonna 150 jKr. se näyttää olleen kirjoittajien tiedossa ja he viittaavat siihen. Vuosi 100 jKr. on ehkä todennäköinen ajoitus, vaikka se saattaakin olla vielä jonkin verran myöhempi.

Todisteet:

Wycliffe Bible Dictionary -teoksen (s. 937) mukaan Johannes tunsi Jerusalemin tuhoa edeltäneet yksityiskohdat, kuten Betesdan altaan (Joh. 5:2) ja kivetyksen (Joh. 19:13). Hän käytti myös joitakin termejä, joita käytettiin Qumranissa. Evankeliumien yhteenveto, jota kutsutaan Egertonin papyrukseksi 2, sisältää Johanneksen evankeliumin 5. luvun ja on ajoitettu viimeistään vuoteen 150 jKr. (Katso lisätietoja tästä teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1464.)

Valentinus siteerasi Johanneksen evankeliumia teoksessaan ”Totuuden evankeliumi”, joka on kirjoitettu noin vuonna 140 jKr.

Rooman katakombeissa on maalauksia, jotka esittävät Kristusta hyvänä paimenena ja Lasaruksen herättämistä kuolleista ja jotka on ajoitettu noin vuoteen 150 jKr.

K: Mistä tiedämme, että Johanneksen evankeliumin nykyinen teksti on luotettava säilynyt versio alkuperäisestä tekstistä?

V: Siihen on ainakin kolme hyvää syytä.

1. Jumala lupasi säilyttää sanansa Jesaja 55:10–11; Jesaja 59:21; Jesaja 40:6–8; 1. Pietarin kirje 1:24–25 ja Matteuksen evankeliumi 24:35. On yleisesti myönnetty, että tähän liittyy viime kädessä jonkin verran luottamusta Jumalaan. Jos Jumala todella halusi välittää jotain, Hän haluaisi sen säilyvän.

2. Varhaiskirkon todisteet. Tässä on muutamia kristittyjä ja ei-kristittyjä kirjoittajia, jotka viittaavat Johanneksen evankeliumin jakeisiin.

Mielenkiintoista kyllä, 1. Klemensin kirjeessä ei ole yhtään kohtaa, jota voitaisiin pitää viittauksena Johanneksen evankeliumiin. Johanneksen evankeliumi oli viimeinen kirjoitettu evankeliumi, ja 1. Klemensin kirje kirjoitettiin niin varhain (96–98 jKr.), että Johanneksen evankeliumi ei ehkä ollut vielä ehtinyt Klemensin luo Roomaan.

Ignatius (110–117 jKr.) viittaa Johanneksen evankeliumin 3:8:aan: ”Sillä se tietää sekä mistä se tulee että minne se menee.” Ignatiuksen kirje filadelfialaisille, luku 7, s. 83. Teoksessa The Believer’s Bible Commentary, s. 1463, todetaan myös, että Ignatius viittaa Johanneksen evankeliumiin.

Vanhimmat (95–117 jKr.) [Papias?] lainaavat puolta Johanneksen evankeliumin 14:2:sta sanoen: ”Herra sanoi”. ”että tästä syystä Herra sanoi: ’Isäni talossa on monta asuinsijaa:’” fragmentti 5, s. 154

”Mathetes Diognetukselle” (n. 130 jKr.) 6. luku, s. 27 viittaa Johanneksen evankeliumin 17:11, 14, 16

Barnabaksen kirje (n. 70–130 jKr.) luku 6, s. 141 viittaa Johanneksen evankeliumin 1:14:ään: ”Hänen oli määrä ilmestyä lihaksi ja asua keskuudessamme.”

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.) Justin lainaa Johanneksen evankeliumin 3:5:n Jeesuksen sanoina ja parafraaseeraa Johanneksen evankeliumin 3:14:n.

Tatianuksen Diatessaron (n. 172 jKr.) lainaa 828,0 Johanneksen evankeliumin 879 jakeesta, eli 94,2 %. Se on kaikki paitsi 51,0 jaetta. Diatessaron sisältää Johanneksen evankeliumin 1:1–5, 1:7–28; 1:29 ja seuraavat (19/21 sanaa); 1:30–40; 1:41a (14/18 sanaa); 1:42a (19/22 sanaa); 1:43–51; 2:1–11,14; 2:16–22,23f (11/24 sanaa); 2:24–25; 3:1–36; 4:1–2,3a (3/8 sanaa); 4:4–44; 4:45a (10/26 sanaa); 4:46–54; 5:1; 5:2m (5, ei 7, 7 sanaa); 5:3–47; 6:1m (4, ei 6, 2 sanaa); 6:2f (6/14 sanaa); 6:3–4; 6:5a (17/23 sanaa); 6:6–9; 6:10m (ei 7, 7, ei 8 sanaa); 6:12–18; 6:19m (6, ei 14, 2 sanaa); 6:21a (7/18 sanaa); 6:22a (4/37 sanaa); 6:23–71; 7:1–52; 8:12–18; 8:19f (25/26 sanaa); 8:20–24; 8:25a (10/17 sanaa); 8:26–59; 9:1–41; 10:1–42; 11:1–57; 12:1–11; 12:12 ja seuraavat (15/17 sanaa); 12:13; 12:16–50; 13:1–30; 13:31 ja seuraavat (12/17 sanaa); 13:32–36; 13:37 ja seuraavat (6/18 sanaa); 13:38a (8/21 sanaa); 14:1–31; 15:1–27; 16:1–33; 17:1–26; 18:1–2; 18:4–10; 18:11m (4, ei 8, 11 sanaa); 18:12–24; 18:25a (7/24 sanaa); 18:26; 18:28f (13/26 sanaa); 18:29–37; 18:38a (13/24 sanaa); 18:39–40; 19:2a (11/16 sanaa); 19:4–17; 19:19–37; 19:38m (ei 2, 6, ei 4 sanaa); 20:2–19; 20:20m (ei 10, 4, ei 3 sanaa); 20:21–31; 21:1–25. Murtoluvut tarkoittavat lainattujen kreikkalaisten sanojen määrää suhteessa kreikkalaisten sanojen kokonaismäärään.

Viennen ja Lugdunumin kristityt (177 jKr.) lainaavat Joh. 16:2. ANF, osa 8, s. 779

Antiokian Teofilus (168–181/188 jKr.) kirjoittaa: ”Johannes sanoo” ja lainaa sitten Joh. 1:1a. Teofilus Autolykukselle, kirja 2, luku 22, s. 103

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa Joh. 1:14:ää Johanneksen kirjoittamana. Irenaeus, *Häresioita vastaan*, kirja 1, luku 8.5, s. 328–329. Irenaeus lainaa Joh. 1:6:ta teoksessaan *Häresioita vastaan*, kirja 3, luku 11.4, s. 427.

Muratorian kanoni 1. (n. 190–217 jKr.) ”Neljäs evankeliumi on Johanneksen evankeliumi.”

Aleksandrian Klemens (193–202 jKr.) ”Johannes kirjoitti evankeliuminsa.” *Stromata*, kirja 5, luku 12, s. 463

Tertullianus (n. 213 jKr.) lainaa Joh. 1:14 ja toteaa teoksessaan *Praxeasia vastaan*, luku 26, s. 622, että se on Johanneksen kirjoittama ja että se löytyy ”Johanneksen evankeliumista”.

Tertullianus (207/208 jKr.) korostaa Matteuksen, Markuksen, Luukkaan, Johanneksen, Ilmestyskirjan sekä monien Paavalin kirjeiden kirjoittajuutta teoksessaan ”Viisi kirjaa Marcionia vastaan”, 4. kirja, luku 5, s. 350.

Hippolytos (225–235/6 jKr.) toteaa Johanneksen evankeliumin 1:1–3:sta keskustellessaan teoksessaan *Yhden Noetuksen harhaoppia vastaan*, 14, s. 228, että tämä evankeliumi on siunatun Johanneksen kirjoittama.

Hippolytos mainitsee ”Johanneksen evankeliumissaan” ja lainaa sitten Joh. 1:1 teoksessaan ”Noetuksen harhaoppia vastaan”, luku 14, s. 228.

Origenes (n. 225–253/254 jKr.) kirjoitti kokonaisen kommentaarin Johanneksen evankeliumista.

Origenes (225–254 jKr.) mainitsee Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen. Origenes, *Celsusta vastaan*, kirja 5, luku 56, s. 568. Hän lainaa myös Matteuksen evankeliumin 18:1:tä teoksessaan *Kommentaari Matteuksen evankeliumiin*, kirja 13, luku 14, s. 482.

Origenes lainaa Johanneksen evankeliumin 9:39 teoksessaan *Vastalause Celsukselle*, kirja 7, luku 39, s. 626

Novatianus (250–257 jKr.) toteaa teoksessaan ”Kolminaisuutta koskeva tutkielma”, luku 13, s. 622, että Johanneksen evankeliumin 1:14 on Johanneksen kirjoittama.

Teoksessa ”Novatianusta vastaan”, luku 2, s. 657 (254–256 jKr.) todetaan, että Johanneksen evankeliumin 10:1 on Johanneksen kirjoittama.

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) mainitsee ”Johanneksen evankeliumin” ja lainaa sitten Joh. 3:18,19 teoksessaan *Cyprianuksen traktaatit – Todistukset*, luku 31, s. 543. Samoin *Traktaatti 2*, toinen kirja, luku 1, s. 516. Katso myös hänen lainaamansa Joh. 15:18–20, jonka hän mainitsee Johanneksen kirjoittamaksi teoksessaan *Cyprianuksen kirjoitukset*, 3. kirjoitus, luku 29, s. 542.

Rooman vanhinten kirje Cyprianukselle (250–251 jKr.) lainaa Johanneksen evankeliumin 10:11,12. Siinä lainataan myös Johanneksen evankeliumin 16:17. Molemmat mainittiin olevan ”Herran itsensä sanoja” teoksessa Cyprianuksen kirjeet, kirje 2, s. 280.

Caesarean Firmilianin Cyprianukselle osoittamassa kirjeessä (256 jKr.) siteerataan Joh. 20:22,23 sanoilla ”evankeliumissa”. Kirje 74, luku 16, s. 384

Caesarean Firmilian Cyprianukselle (256 jKr.) lainaa Johanneksen evankeliumia 17:21. Kirje 74, luku 3, s. 391

Thubunaen Nemesianus seitsemännessä Karthagon kirkolliskokouksessa, s. 566 (n. 256 jKr.) lainaa Joh. 3:5 ja myöhemmin Joh. 3:6.

Vagan Libosius seitsemännessä Karthagon kirkolliskokouksessa, s. 569 (n. 256 jKr.) lainaa neljäsosaa Joh. 14:6:sta: ”Herra sanoo: ’Minä olen totuus.’”

Aleksandrialainen Dionysios (246–265 jKr.) kirjoitti: ”Se tapahtui ’sapattin lopussa’, kuten Matteus on sanonut; se tapahtui ’varhain, kun oli vielä pimeää’, kuten Johannes kirjoittaa; se tapahtui ’hyvin varhain aamulla’, kuten Luukas ilmaisee; ja se tapahtui ’hyvin varhain aamulla, auringon noustessa’, kuten Markus kertoo meille. Näin ollen kukaan ei ole osoittanut meille selvästi tarkkaa aikaa, jolloin Hän nousi kuolleista.” Kirje 5 piispa Basilidesille, s. 94. Aleksandrialainen Dionysios hyväksyi, että Johanneksen evankeliumi oli ”Johanneksen” kirjoittama, mutta hän kyseenalaisti, oliko sen kirjoittanut apostoli vai joku toinen Johannes.

Aleksandrian Dionysios (246–265 jKr.) lainaa Johanneksen evankeliumin 20:1 kokonaisuudessaan kirjeessään piispa Basilidesille, kaanoni 1, s. 95

Hymenaeuksen kirje (268 jKr.) viittaa Johanneksen evankeliumin 1:3–4,18

Adamantius (n. 300 jKr.) ”Oletko samaa mieltä, jos osoitan evankeliumien perusteella, etteivät ne ole keksittyjä?” … ”Kristuksen opetuslapset kirjoittivat ne: Johannes ja Matteus; Markus ja Luukas.” Teos ”Keskustelu todellisesta uskosta”, ensimmäinen osa, ”b 5”, s. 41

Adamantius (n. 300 jKr.) lainaa koko Johanneksen evankeliumin 1:17 evankelista Johanneksen sanoina. ”Keskustelu todellisesta uskosta”, viides osa, luku 11, s. 160.

Arnobius (297–303 jKr.) viittaa Johanneksen evankeliumin 8:46:een: ”Mikä siis pakottaa teidät, mikä saa teidät herjaamaan, solvamaan ja vihaamaan anteeksiantamattomasti Häntä, jota kukaan ei voi syyttää mistään rikoksesta?” (Arnobius, ”Pakanallisia vastaan”, 1. kirja, luku 64, s. 432)

Petauksen Victorinus (marttyyri 304 jKr.) mainitsee Jeesuksen Jumalan Sanana ja lainaa Joh. 1:1:n evankelista Johanneksen mukaan teoksessaan ”Kommentaari maailman luomisesta”. Petauksen Victorinus (marttyyri 304 jKr.) mainitsee Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan teoksessaan ”Kommentaari siunatun Johanneksen Ilmestyskirjasta”, neljännestä luvusta, kohdat 7–10, s. 348

Aleksandrian Pietari (306, 285–311 jKr.) viittaa Johanneksen evankeliumiin. Otteesta 5.7, s. 282

Methodius (270–311/312 jKr.) lainaa Joh. 1:1–2 teoksessaan ”Ote luoduista asioista”, luku 6, s. 381

Athanasius (318 jKr.) lainaa Joh. 3:3,5. ”Hän [Jeesus] sanoo itse evankeliumeissa: ’Minä tulin etsimään ja pelastamaan kadonneita.’” Teos Sanan inkarnaatio, luku 14, s. 43. Ennen Nikean kirkolliskokousta Athanasius viittaa Joh. 1:1:een (lainaus teoksessa Pakanallisia vastaan, luku 42, s. 26) 1:3 (lainattu ”Johanneksen sanoina” teoksessa Sanan inkarnaatio, luku 2.6, s. 37); 3:3,5; 9:32,33 (lainattu teoksessa Sanan inkarnaatio, luku 39.6, s. 57); 10:17,18 (viittaus teoksessa ”Sanan inkarnaatio”, luku 22.3, s. 48); 10:37 (lainattu teoksessa ”Sanan inkarnaatio”, luku 18.2, s. 46); 12:32 (lainattu teoksessa ”Sanan inkarnaatio”, luku 25.4, s. 50); lainaus 14:9:n keskimmäisestä kolmanneksesta (Against the Heathen, luku 45, s. 28); lainaus 14:10:n neljänneksestä (Against the Heathen, luku 47:2, s. 29). Athanasius ei viittaa muihin Johanneksen evankeliumin jakeisiin ennen Nikean kirkolliskokousta, mutta hän viittaa moniin muihin Johanneksen evankeliumin jakeisiin sen jälkeen.

Lactantius (n. 303–320/325 jKr.) lainaa Joh. 1:1–3 sanoen: ”Myös Johannes opetti näin.” Teos *Divine Institutes*, 4. kirja, luku 9, s. 107

Aleksandrian Aleksanteri (313–326 jKr.) lainaa Johanneksen evankeliumin 1:1–3 ja 1:18 sanoen, että ne ovat Johanneksen kirjoittamia. Kirjeet arianilaisesta harhaopista, luku 4, s. 292

Aleksandrian Aleksanteri (313–326 jKr.) lainaa Joh. 5:1 sanoen: ”Herra itse todisti.” Teos *Kirjeet arianilaisesta harhaopista*, luku 11, s. 295

Katso seuraavasta kysymyksestä, mitkä jakeet ja jakeiden osat on lainattu ja mitkä eivät.

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Eusebiuksen Kirkkohistoria (318 jKr.) kirja 3, luku 24, s. 152 käsittelee neljää evankeliumia: Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen. Nicene and Post-Nicene Fathers, toinen sarja, osa 1, s. 152

Juvencus (329 jKr.) kirjoitti neljä evankeliumia yhdistävän eepoksen.

Eustathius (ennen vuotta 337 jKr.)

Syyrialainen Aphrahat (337–345 jKr.) mainitsee Lasaruksen nousevan haudasta ja Herran sanovan: ”Tule ulos”. Hän lainaa osan Johanneksen evankeliumin 11:43:sta ja sanoo, että Jeesus lausui nämä sanat. Valikoituja todistuksia, todistus 8, luku 14, s. 379

Syyrialainen Aphrahat (337–345 jKr.) lainaa osan Johanneksen evankeliumin 15:15:stä ja sanoo, että Jeesus lausui sen. Valitut todistukset, todistus 1, luku 8, s. 348

Serapion (362 jKr. jälkeen)

Faustinus (4. vuosisata)

Josippus (4. vuosisata)

Zeno (4. vuosisata) viittaa Johanneksen evankeliumin 3:13:een

Hegemonius (4. vuosisadan puoliväli jKr.) kääntää Archelausin (262–278 jKr.) sanoja Johanneksen evankeliumin 8:44 kohdasta ja toteaa, että Jeesus lausui ne. (Archelaus puhuu) Disputaatio Manesin kanssa, luku 31, s. 205

Teodoros Heraklealainen (355 jKr.)

Rooman Victorinus (363 jKr. jälkeen) viittaa Johanneksen evankeliumin 1:3–4:ään

Athanasius (367 jKr.) luettelee Uuden testamentin kirjat juhlakirjeessä 39, s. 552

Hilarius Poitiersilainen (355–367/368 jKr.) viittaa auktoriteettisesti Johanneksen, Luukkaan, Matteuksen ja Markuksen evankeliumeihin. Teoksessa Kolminaisuudesta, kirja 10, luku 43, s. 193

Teoksessa *Synopsis Scripturae Sacrae* (350–370 jKr. tai 5. vuosisata) mainitaan Johanneksen evankeliumi osana Uutta testamenttia. Siinä siteerataan koko Johanneksen evankeliumin 1:1–3.

Skismaattinen Lucifer Cagliarilainen (370/371 jKr.) viittaa Johanneksen evankeliumin 3:13; 10:8; 14:15, 17, 22

Syyrialainen Efraim/Efrem (350–378 jKr.) lainaa Johanneksen evankeliumin 11:6 teoksessaan Kolme saarnaa, saarna 1, luku 11, s. 309

Kappadokian Basileios (357–379 jKr.) lainaa Joh. 1:1a:ta Johanneksen kirjoittamana teoksessaan ”Hengestä”, luku 6.14, s. 8

Laodikeian (Frygiassa) synodi (343–381 jKr.) luettelee kaanonissa 60, s. 159, Vanhan ja Uuden testamentin kirjat. Kaanonissa 59, s. 158, sanotaan, että kirkossa saa lukea vain Vanhan ja Uuden testamentin kaanonisia kirjoja.

Ambrosiaster (384 jKr. jälkeen)

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) lainaa Joh. 1:1:n Johanneksen evankeliumista luennossa 12.1, s. 72

Cheltenhamin kaanon (= Mommsenin luettelo) (n. 360–370/390 jKr.) viittaa kaikkiin neljään evankeliumiin.

Ambrose Milanolainen (340–390 jKr.)

Laodikean Apollinaris (n. 390 jKr.)

Phoebadius (vuoden 392 jKr. jälkeen)

Gregorius Nazianzenos (330–391 jKr.)

Barcelonan Pacianus (342–379/392 jKr.) mainitsee kaksi evankelistaa: Matteuksen ja Johanneksen. Kirje 3, luku 11.1, s. 51

Gregorius Elviralainen (392 jKr. jälkeen)

Amphilochius (–397 jKr.) lainaa Johanneksen evankeliumia teoksessaan Iambi ad Seleucum

Nyssan Gregorius (335–397 jKr.) toteaa teoksessaan *Against Eunomius*, kirja 2, luku 7, s. 112, että Johanneksen evankeliumin 1:3 on Johanneksen kirjoittama

Sokea Didymos (398 jKr.) viittaa Johanneksen evankeliumin 3:13:een ja muihin kohtiin.

Syyrialainen ”Askelten kirja” (=Liber Graduum) (350–400 jKr.)

Emesan Asterius (n. 400 jKr.)

Syyrialainen Pyhän Katariinan luettelo (n. 400 jKr.)

Salamiksen Epifanius (360–403 jKr.) mainitsee Johanneksen evankeliumin teoksessaan *Panarion*, osa 3, luku 44, s. 342. Hän viittaa myös Joh. 1:42; 2:12; 3:13; 5:1; 8:39,57; 10:11; 12:32; 13:18; 16:13

Rufinus (374–406 jKr.)

Gaudentius (406 jKr. jälkeen)

Johannes Krysostomos (392–407 jKr.) kirjoitti 88 saarnaa Johanneksen evankeliumista. Hän sanoi, että sen kirjoitti Sebedeuksen poika, ”ukon poika”, jolla on taivaan avaimet.

Chromatius (407 jKr.)

Severianus (408 jKr. jälkeen)

Niceta Remesianus (366–n. 415 jKr.) viittaa Joh. 6:64; 10:38; 11:25; 16:27; 20:23

Orosius/Hosius Bragasta (414–418 jKr.) viittaa Matteuksen evankeliumin 26:47–50; Markuksen evankeliumin 14:43–46; Luukkaan evankeliumin 22:47–48 ja Johanneksen evankeliumin 18:3–9. Puolustus pelagialaisia vastaan, luku 8, s. 124

Sulpicius/Sulpitius Severus (Martinin oppilas) (363–420 jKr.)

Karthagon kirkolliskokous (218 piispaa) (393–419 jKr.)

Hieronymus (317–420 jKr.) mainitsee jokaisen neljästä evankeliumista nimeltä kirjeessään 53.9, s. 101.

Sozomon (370/380–425 jKr.) Sozomonin Kirkkohistoria

Hippon Augustinus (354–430 jKr.) viittasi kaikkiin neljään evankeliumiin teoksessaan ”Evankeliumien sopusointu”.

Johannes Cassianus (419–430 jKr.) toteaa, että Johanneksen evankeliumin 1:11 on evankelista Johanneksen kirjoittama, kuten käy ilmi Johannes Cassianuksen teoksesta ”Seitsemän kirjaa”, kirja 3.7, s. 577

Marcus Eremita (430 jKr. jälkeen)

Nonnus (431 jKr.)

Paulinus Nolalainen (431 jKr.)

Paavali Emesasta (432 jKr. jälkeen)

Kyrillos Aleksandrialainen (444 jKr.)

Speculum (5. vuosisata) viittaa Johanneksen evankeliumin 13:10 ja muihin kohtiin.

Sokrates Konstantinopolilainen (n. 400–439 jKr.)

Hesychius Jerusalemin (-450 jKr.) viittaa kaikkiin neljään evankeliumiin, mukaan lukien Joh. 1:3–4,13; 3:13; 6:47; 10:8; 11:25; 12:32; 16:23; 17:11,24

Kyröksen Theodoret (piispa ja historioitsija) (423–458 jKr.)

Quodvultdeus (n. 453 jKr.)

Prosper Tyro Akvitanialainen (426–465 jKr.)

Varimadum (445/480 jKr.) viittaa Joh. 8:16:een ja muihin kohtiin.

Todisteita harhaoppisista ja väärennöksistä

Enkratilainen harhaoppinen Tatian (n. 172 jKr.) kirjoitti neljän evankeliumin yhdistelmän nimeltä Diatessaron, joka tarkoittaa ”neljän kautta”. Siinä hän viittaa 828,0 jakeeseen Johanneksen evankeliumissa. Se on 94,2 % koko Johanneksen evankeliumista.

Apostoliset säädökset (375–380 jKr.)

Gnostilaiset harhaoppiset Basilides ja Valentinus Hippolytuksen mukaan

Gnostilainen harhaoppinen Herakleon viittaa Origenesin mukaan Johanneksen evankeliumin 1:26 ja 4:51 jakeisiin.

Priscillianus (n. 385 jKr.) viittaa Johanneksen evankeliumin 8:25 ja muihin jakeisiin.

Arianilainen harhaoppinen Eunomius Kyzikoksesta (n. 360–n. 394 jKr.) lainaa osia Johanneksen evankeliumin 1:3:sta ”siunatun Johanneksen” sanoina (Apologetic Letter, luku 26, s. 71).

Harhaoppinen Pelagius viittaa Johanneksen evankeliumin 7:37:ään ja muihin kohtiin.

Manikealainen harhaoppinen Faustus-Milevis (383–400 jKr.) lainaa Johanneksen evankeliumin 3:3:a evankeliumina. Augustinus, Vastaus manikealaiselle Faustusille, kirja 24, luku 1, Nicene and Post-Nicene Fathers, First Series, osa 4, s. 317