< Raamatunkysymys Roomalaiskirjeestä

K: Miksi Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen?

V: Paavali oli yleensä tavannut (tai perustanut) ne seurakunnat, joille hän kirjoitti, mutta Roomalaiskirje on poikkeus. Paavali tunsi epäilemättä muutamia henkilöitä, mutta hän ei ollut koskaan käynyt Roomassa. Viime kädessä Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen, koska Jumala halusi hänen tekevän niin. Paavali ei kuitenkaan palvellut ainoastaan niiden seurakuntien apostolina, jotka hän oli perustanut, vaan hän oli Kristuksen apostoli kaikille uskoville. Roomalaiskirjeä pidetään yleisesti loogisimpana ja jäsennellyimpänä kirjana, jonka on kirjoittanut hyvin järjestelmällinen kirjailija, joka kirjoitti yleensä loogisesti.

Paavali halusi kirjoittaa heille ennen vierailuaan ja selittää yksityiskohtaisesti, mitä evankeliumi on, miksi sitä tarvitsemme ja miten se toimii. Hän halusi myös selittää pelastuksen juutalaisten ja pakanoiden kontekstissa.

K: Mikä on Roomalaiskirjeen pääpiirteet?

V: Tässä on yksi rakenne.

Room. 1:1–17 Paavalin kiireellinen viesti

Room1:18-3:20 : Meidän tuomion

- Room1:18 : Jumalan viha vakavaa, pahenevaa ja kuolemaan johtavaa syntiä kohtaan

- Room. 2–3:20 Sekä juutalaiset että pakanat ovat syyllisiä, eikä heillä ole mitään puolustusta

Room3:21 –5 Meidän vanhurskauttamisemme

- Room 3:21-31 Kristus vanhurskautti meidät, eivät tekomme

- Room 4 Abraham: Vanhurskautettu uskon kautta

- Room. 5: Kristuksen kuolema antoi meille vanhurskauttamisen

Room 6–8 Pyhitys

- Room 6 Meidät on julistettu kuolleiksi synnille

- Room 7 Jatkuva taistelumme pyhityksen puolesta

- Room 8 Pyhä Henki: voima pyhään elämään

Room 9–11: Jumalan suvereeni valinta Israelin ja meidän suhteen

- Room 9 Jumalan aiempi valinta Israelin suhteen

- Room 10 Jumalan valinta tänään

- Room 11 Jumalan tulevaisuuden valinta Israelin suhteen täyttyy

Room 12–16 Pelastuksemme toteuttaminen elämässä

- Room 12 Pyhitetty elämä Jumalan ja muiden palveluksessa

- Room 13 Nöyrä elämä

- Room 14 Uskossa heikkojen vastaanottaminen

- - Tuomitsematta heitä tai aiheuttamatta heille kompastuskiveä, vaan niin kuin Kristus tekisi

- Room 15:14–16:27 Paavalin tulevaisuuden suunnitelmat ja kiitollisuus muita kohtaan

K: Mikä on Roomalaiskirjeessä ero kirjeen ja epistolan välillä?

V: Kirje, joka tulee kreikkalaisesta sanasta epistole, on eräänlainen kirje, joka oli tarkoitettu luettavaksi ja levitettäväksi julkisesti.

K: Milloin Paavali kuoli Roomalaiskirjeen mukaan?

V: Yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, että Paavali kuoli Neron hallituskaudella, eli vuoden 67 jKr. vainojen aikana. Näin ollen hän kirjoitti kaiken noin 34 vuoden kuluessa Jeesuksen kuolemasta.

Emme tiedä Paavalin tarkkaa ikää, mutta Apostolien tekojen 7:58:ssa Tarsuksen Saul oli nuori mies, ja Filemonin kirjeen 9:ssä Paavali oli vanha mies.

K: Roomalaiskirjeen 1:4:ssä sanotaan, että Jeesus julistettiin Jumalan Pojaksi. Oliko Hän Jumalan Poika jo ennen sitä?

V: Kyllä. Joku voi olla jotain jo ennen kuin hänet julistetaan sellaiseksi maailmalle. Jeesus on Jumalan Poika kahdella eri tavalla.

Ennen aikojen alkua Jeesus oli syntynyt (ei luotu) Isästä. Ei ole koskaan ollut aikaa, jolloin Jeesus ei olisi ollut Jumalan Poika.

Maalla Jeesus sai alkunsa sukupuolettomasti neitsyt Marialta. Geneettinen materiaali, jota Maria ei toimittanut (Y-kromosomi jne.), luotiin ihmeellisesti Isän Jumalan toimesta.

Joten vaikka Jeesus oli aina ollut Jumalan Poika, Jumala odotti, kunnes Jeesus syntyi maan päälle, ennen kuin ilmoitti tämän ihmiskunnalle.

Onko Jeesus siis tasa-arvoinen Jumalan Isän kanssa vai alisteinen Jumalan Isälle? Tehdään ensin pieni kiertotie ja vastataan yksinkertaisempaan kysymykseen; sitten käytämme sitä vastausta palataksemme tähän kysymykseen. Onko maan päällä pieni poikasi tasa-arvoinen sinun kanssasi vai alisteinen sinulle? Jos sanot, ettei hän ole tasa-arvoinen sinun kanssasi, se on väärä vastaus kahdesta syystä. Jos tapahtuisi jokin luonnonkatastrofi ja vain toinen teistä voisi jäädä henkiin, valitsisitko pelastaa itsesi, koska poikasi ei ole niin tärkeä kuin (luulet) sinun olevan? Jos poikasi on sinua alempiarvoinen, onko samalla logiikalla isäsi sinua suurempi? Oliko hänen isänsä häntä suurempi? Entä tämän isä? Oliko sitten isoisoisäsi supermies? Ei, poikasi ei missään nimessä ole sinua alempiarvoinen tai sinua alempi. Mutta totteleeko poikasi sinua (ainakin toivottavasti suurimman osan ajasta)? Vai totteletko sinä ja alistutko pojallesi? Olen varma, että kyse on ensimmäisestä, ei jälkimmäisestä. Sinulla ja pojallasi on erilaiset roolit, ainakin siihen asti, kunnes hän kasvaa aikuiseksi ja saa lapsia. Samalla tavalla Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat luonteeltaan, kunniassaan ja arvossaan tasa-arvoisia. Mutta he eroavat toisistaan roolissa ja asemassa. Maan päällä Jeesus alistui (Hepr. 5:7) ja oppi kuuliaisuutta (Hepr. 5:8). Mutta jopa nyt Isää voidaan kutsua Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi Efesolaiskirjeen 1:3:ssa. (Valitettavasti jotkut kristityt, kuten Hippon Augustinus ja Milanon Ambrosius, olisivat eri mieltä tästä viimeisestä kohdasta.)

K: Koska kreikkalainen sana kai voi Room. 1:7:ssä ja 1. Kor. 1:3:ssa tarkoittaa sekä ”jopa” että ”ja”, tarkoittaako tämä, että Jeesus on Jumala Isä, kuten sabellialaiset, modalistit ja jotkut (mutta eivät kaikki) ykseyden helluntailaiset opettavat?

V: Ei. Tarkastellaan asiaa objektiivisesti.

1. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että ”ja” on kreikkalaisen sanan kai ensisijainen merkitys, mutta se tarkoittaa toisinaan myös ”jopa”.

2. Ykseyden oppia, kolminaisuusoppia tai mitään muuta oppia ei voi todistaa sanan perusteella, joka voidaan kääntää kummallakin tavalla.

3. Roomalaiskirjeen tässä luvussa Jeesus erotetaan Jumala-Isästä Roomalaiskirjeen 1:9:ssä. Jeesus ei ole orpo, eikä Hän ole isätön Poika.

4. Jeesus erotetaan Isästä myös monissa Raamatun kohdissa, mukaan lukien muun muassa Efesolaiskirjeen 1:3,17; Matteuksen evankeliumin 3:16–17; 12:18; Markuksen evankeliumin 10:38–40; Luukkaan evankeliumin 3:21–22; Johanneksen evankeliumin 1:1,33; 6:38; 14:16,26,28,31; 5:26; 6:28; 7:5; Apostolien teot 5:31–32; 1. Korinttolaiskirje 11:3; 15:25–28; Heprealaiskirje 1:9; 5:7–8. Jeesuksen kasteessa Jeesus ei esittänyt vatsapuhujaesitystä.

Sabellianismilla ei näyttänyt olevan laajaa kannatusta, lukuun ottamatta lyhyttä ajanjaksoa Roomassa. Tässä on esimerkkejä siitä, miten Nikäan kirkolliskokousta edeltäneet kristityt opettivat, että Isä ja Poika ovat erillisiä, mutta eivät kuitenkaan opettaneet, että he olisivat erillisiä toisistaan.

Athenagoras (177 jKr.) sanoo, että Isällä, Pojalla ja Pyhällä Hengellä on erottuvuus ykseydessä. A Plea for Christians, luku 12, s. 134

Athenagoras (177 jKr.) ”Myös Pyhä Henki itse, joka vaikuttaa profeetoissa, on meidän mielestämme Jumalan säteily, joka virtaa Hänestä ja palaa takaisin kuin auringonsäde. Kuka siis ei hämmästyisi kuullessaan, että ihmisiä, jotka puhuvat Jumalasta Isästä, Jumalasta Pojasta ja Pyhästä Hengestä ja julistavat sekä heidän voimansa yhtenäisyydessä että erillisyytensä järjestyksessä, kutsutaan ateisteiksi? Eikä opetuksemme, mikä liittyy jumalalliseen luontoon, rajoitu näihin seikkoihin, vaan tunnustamme myös lukuisia enkeleitä ja palvelijoita,…” A Plea for Christians, luku 10, s. 133

Teofilus (168–181/188 jKr.) (ote) ”Jumala, jolla oli oma Sanansa sisimmässään, synnytti Hänet ja lähetti Hänet yhdessä oman viisautensa kanssa ennen kaikkea muuta. Hänellä oli tämä Sana avustajanaan niissä asioissa, jotka Hän loi, ja Hän loi kaiken Hänen kauttaan.” Teofilus Autolykokselle, kirja 2, luku 10, s. 98

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) sanoo: ”Sana, eli Poika, oli aina Isän kanssa; ja myös se Viisaus, joka on Henki, oli Hänen kanssaan, ennen kaikkea luomakuntaa.” Sitten hän jatkaa lainaamalla Sananlaskujen kirjan 3:19,20 ja niin edelleen, osoittaen, että Pyhä Henki on kolmas persoona. Irenaeus, ”Heresioita vastaan”, kirja 4, luku 20.3, s. 488

Tertullianus (n. 213 jKr.) ”Ja jos, toista kohtaa lainatakseni, ’Näin sanoo Herra minun Herralleni Kristukselle’, niin Herra, joka puhuu Kristuksen Isälle, on oltava erillinen olento. Lisäksi, kun apostoli kirjeessään rukoilee: ’Jotta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala antaisi teille viisauden ja tiedon hengen’, Hänen on oltava toinen (kuin Kristus), joka on Jeesuksen Kristuksen Jumala, hengellisten lahjojen antaja. Ja jotta emme joutuisi käymään läpi jokaista kohtaa, ”Se, joka herätti Kristuksen kuolleista ja joka myös herättää meidän kuolevaiset ruumiimme”, on varmasti elävöittäjänä erilainen kuin kuollut Isä tai jopa elävöitetty Isä, jos kuollut Kristus on Isä.” Teos ”Praxeasia vastaan”, luku 28, s. 625

Hippolytos (222–235/6 jKr.) kirjoitti kokonaisen teoksen Noetusta vastaan, joka ”väitti, että Kristus oli itse Isä ja että Isä itse syntyi, kärsi ja kuoli.” Teos: ”Yhden Noetuksen harhaoppia vastaan”, luku 1, s. 223

Hippolytos (222–235/236 jKr.) ”Hän [Jeesus] ei sanonut: ’Minä ja Isä olemme yksi’, vaan ’olemme yksi’. Sillä sanaa ’olemme’ ei käytetä yhdestä henkilöstä, vaan se viittaa kahteen henkilöön ja yhteen voimaan.” ja lainaa 1. Korinttolaiskirjeen 15:23–28. ”Noetuksen harhaoppia vastaan”, luku 7, s. 226

Origenes (225–253/254 jKr.) ”Nyt on monia, jotka ovat vilpittömästi huolissaan uskonnosta ja jotka joutuvat tässä asiassa suureen hämmennykseen. He pelkäävät, että he saattaisivat julistaa kahta Jumalaa, ja heidän pelkonsa ajaa heidät väärien ja pahaa sisältävien oppien pariin. Joko he kieltävät, että Pojalla olisi oma, erillinen olemus Isän olemuksen lisäksi, ja tekevät siitä, jota he kutsuvat Pojaksi, Jumalan kaikessa paitsi nimessä, tai he kieltävät Pojan jumaluuden, antavat Hänelle oman, erillisen olemassaolonsa ja asettavat Hänen olemuksensa ulottuvuuden Isän olemuksen ulkopuolelle, niin että ne ovat toisistaan erotettavissa.” Kommentaari Johanneksen evankeliumiin, kirja 2, luku 2, s. 323

Novatianus (250/4–256/7 jKr.) (välillisesti) piti Sabelliuksen harhaoppia pyhäinhäväistyksenä, koska tämä uskoi, ettei Kristus ole Poika, vaan Isä. ”Triniteettia koskeva tutkielma”, luku 12, s. 621–622

Aleksandrian Dionysios (246–265 jKr.) ”Juuresta versova kasvi on jotain erillistä siitä, mistä se kasvaa; ja kuitenkin se on luonteeltaan yhtä sen kanssa. Ja lähteestä virtaava joki on erillinen lähteestä. Emme nimittäin voi kutsua jokea lähteeksi emmekä lähdettä joeksi. Siitä huolimatta myönnämme, että ne ovat molemmat luonteeltaan yhtä ja myös olemukseltaan yhtä; ja tunnustamme, että lähdettä voidaan ajatella isänä ja että joki on se, joka on syntynyt lähteestä.” Teos Yksi olemus, s. 120

Lucianus Antiokialainen (n. 300–311 jKr.) ”selvästi Isästä, joka on todellakin Isä, ja Pojasta, joka on todellakin Poika, ja Pyhästä Hengestä, joka on todellakin Pyhä Henki; näitä nimiä ei ole annettu epämääräisesti tai turhaan, vaan ne osoittavat tarkasti nimettyjen erityisen persoonallisuuden, järjestyksen ja kirkkauden, niin että persoonallisuudeltaan he ovat kolme, mutta sopusoinnussa yksi.” Antiokialaisen Lucianuksen uskontunnustus teoksessa The Creeds of Christendom, toim. Philip Schaff, osa 2, s. 27

Methodius (270–311/312 jKr.) ”Sillä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen valtakunta on yksi, aivan kuten heidän olemuksensa on yksi ja heidän hallintavaltansa yksi. Siksi me myös yhdellä ja samalla palvonnalla palvomme yhtä Jumaluutta kolmessa Persoonassa, joka on olemassa ilman alkua, luomaton, ilman loppua ja jolla ei ole seuraajaa. Sillä Isä ei koskaan lakkaa olemasta Isä, eikä Poika lakkaa olemasta Poika ja Kuningas, eikä Pyhä Henki lakkaa olemasta se, mikä Hän on olemukseltaan ja persoonallisuudeltaan. Sillä mikään Kolminaisuudesta ei kärsi vähenemistä, ei ikuisuuden, ei yhteyden eikä suvereenisuuden suhteen. Sillä Jumalan Poikaa ei kutsuta kuninkaaksi sen vuoksi, että Hän meidän tähtemme tuli ihmiseksi”, ”Puhe psalmeista”, luku 5, s. 397. (ks. myös ”Kymmenen neitsyen juhla”, puhe 8, luku 10, s. 338 ja luku 11, s. 339)

K: Miten Roomalaiskirjeen 1:8:ssa mainittu roomalaisten kristittyjen usko tuli tunnetuksi koko maailmassa?

V: Tällä on sama merkitys kuin 1. Tessalonikalaiskirjeen 1:8:ssa. Rooman kaupungin koon ja vaikutusvallan huomioon ottaen ei ole liioiteltua sanoa, että Rooman seurakunnalla oli suuri osuus monien ihmisten ensivaikutelmassa kristinuskosta.

K: Eikö Paavali ole Room. 1:11 ja Room. 15:29:ssä hieman ylimielinen, kun hän kertoo roomalaisille haluavansa tulla antamaan heille hengellisen lahjan?

V: Jos Paavali olisi ollut tavallinen ihminen, ehkä. Mutta koska Paavali oli Kristuksen apostoli, hän oli sekä rehellinen että totuudenmukainen ilman liioittelua. On täysin hyväksyttävää kertoa jollekin, että voi olla hänelle hyödyksi, jos se on totta.

K: Miksi Paavalia estettiin näkemästä roomalaisia aikaisemmin (Room. 1:13–14)?

V: Paavali ei sano, että se johtui saatanan vastustuksesta, kuten hän tekee 1. Tessalonikalaiskirjeen 2:18:ssa. Pikemminkin Paavalilla oli paljon palvelutyötä siellä, missä hän oli, itäisessä Vähä-Aasiassa ja Kreikassa. Hänen piti myös löytää keino päästä sinne. Joskus on hyväksyttävää, että hedelmällinen palvelutyö yhdessä paikassa viivästyttää siirtymistä toiseen paikkaan.

K: Miten Room. 1:18:n mukaan voi olla totta, että Jumala ei koskaan suutu?

V: Kysytäänpä Sodoman ja Gomorran asukkailta! Ajatus siitä, ettei Jumala koskaan suutu, on toiveajattelua, joka on ristiriidassa Raamatun kanssa. Valitettavasti tämä virhe, jossa halutaan ajatella omalla tavalla sen sijaan, että uskottaisiin siihen, mitä Raamattu sanoo, juontaa juurensa Diognetuksen kirjeeseen (n. 130–200 jKr.). Rooman Klemens (96–98 jKr.) ja Origenes (225–253/254 jKr.) ovat tässä asiassa epäjohdonmukaisia. Kuitenkin 19 varhaiskristillistä kirjailijaa tunnusti, että Jumalalla on viha: Antiokian Ignatius, marttyyri Justinus, Sardiksen Melito, Antiokian Teofilus, Lyonin Irenaeus, Aleksandrian Klemens, Tertullianus, Hippolytus, Commodianus, Novatianus, ”Novatianusta vastaan” -teos, Karthagon Cyprianus, Gregorius Thaumaturgos, Petauksen Victorinus, Aleksandrian Pietari, Methodius, Lactantius, Aleksandrian Aleksandros ja Kaisarean Eusebios (318–325 jKr.). Harhaoppinen Marcion kopioi Roomalaiskirjeen käännöstä ja käytti sanaa ”viha” sanan ”Jumalan viha” sijaan, kuten teoksessa The Wycliffe Exegetical Commentary Romans 1–8, s. 94, todetaan.

K: Kun Room. 1:18:ssa sanotaan, että Jumalan viha paljastuu, tarkoittaako se, että Jumalan viha paljastuu sillä hetkellä, kun evankeliumia julistetaan, kuten Karl Barth opetti, vai viittaako tämä julistaminen historiassa paljastuneisiin tekoihin?

V: Kyseessä on jälkimmäinen vaihtoehto. Ihmiset kokivat Jumalan vihan jo Vanhan testamentin aikoina, ennen kuin evankeliumi annettiin.

K: Kuinka ihmiset voivat Room. 1:18:n mukaan pitää totuutta vääryydessä?

V: Ihmisille on aivan liian helppoa olla ainakin osittain samaa mieltä siitä, mikä on oikein ja parasta muille, mutta jättää se itse toteuttamatta. Kreikankielinen sana ”asabeian”, jolla tässä viitataan jumalattomuuteen, tarkoittaa enemmän kuin pelkkää Jumalan epäilemistä. Se tarkoittaa kunnioituksen puutetta Jumalaa kohtaan, joten se viittaa myös niihin, jotka älyllisesti uskovat Jumalaan, mutta eivät elä sen mukaisesti. Nykyään jotkut kutsuvat tätä ”käytännön ateismiksi”. He eivät ehkä sano olevansa ateisteja, mutta elävät ikään kuin olisivat.

K: Miten ihmiset Room 1:18:ssa tukahduttivat totuuden?

V: Jotkut ihmiset ovat ilman omaa syytään tietämättömiä joistakin tärkeistä asioista, mutta siitä ei tässä puhuta. Kaikki tietämättömyys ei ole viatonta. Jotkut ihmiset ovat tietämättömiä jonkin asian totuudesta, koska he tiesivät, mistä saada tietoa, mutta päättivät tahallaan olla ottamatta siitä selvää tai olla uskomatta siihen todisteista huolimatta. Kuten eräs Lähi-idän sananlasku sanoo: ”Et voi herättää ketään, joka teeskentelee nukkuvansa.” Ihmiset tukahduttavat totuuden siitä, että abortti vie viattoman hengen, ei siksi, etteivätkö he näkisi sitä, vaan siksi, etteivät he halua nähdä sitä. Nykypäivän politiikassa näemme jatkuvasti, kuinka ihmiset tukahduttavat totuuden.

Tässä on yksi todellinen ja räikeä esimerkki siitä, miten hallitus tukahdutti totuuden muinaisessa historiassa. Roomalaisilla oli monia pakanallisia pyhiä instituutioita, joiden olemassaolon he uskoivat johtuvan erilaisista jumalallisista tai ihmeellisistä syistä. Monet niistä perusti varhainen roomalainen kuningas Numa Pompilius. Roomalainen historioitsija Varro kertoo, että roomalainen maanviljelijä Terentius löysi kyntäessään Pompiliuksen haudan läheltä tämän kirjoja, joihin oli kirjattu pyhien instituutioiden perustelut. Hän luovutti ne senaatille, joka nähtyään instituutioiden todelliset syyt käski preetorin polttaa kirjat. Tästä voit lukea Hippon Augustinuksen teoksesta Jumalan kaupunki (413–426 jKr.) 7. kirja, luku 34, sivut 141–142. Kun ihmiset polttavat oman uskontonsa varhaisimpia kirjoja, joihin he väittävät uskovansa, on syytä kyseenalaistaa heidän sitoutumisensa totuuteen.

K: Kuinka selitätte Room. 1:18–23:n perusteella epäuskoisille, että ihmisillä on velvollisuuksia Jumalaa kohtaan?

V: Olipa kyseessä lapsuus tai aikuisuus, meillä on velvollisuuksia vanhempiamme kohtaan. Koulussa meillä on velvollisuus totella opettajaa. Ajaessamme autoa meillä on velvollisuus noudattaa lakeja ja totella poliisin ohjeita. Kun otetaan huomioon kaikki nämä velvollisuudet, jotka useimmat ihmiset – vankilaa lukuun ottamatta – hyväksyvät, miksi luulisimme, ettei meillä olisi mitään velvollisuuksia Luojamme kohtaan?

Jumala antoi meille elämän, ilman ja ravinnon, ja pyytää meitä tunnustamaan Hänet ja palvomaan Häntä. Niille, jotka eivät halua palvoa todellista Jumalaa, Jumala lähettää kuoleman jälkeen heidät omaan universumiinsa, erilleen Hänestä. Tietenkin Jumala on kaiken hyvyyden ja rakkauden lähde. Tuo toinen universumi on tulijärvi.

K: Miten Room1:19 –20:n mukaan jokainen voi tuntea Jumalan luonnon kautta?

V: Vastauksessa on viisi huomioitavaa seikkaa.

1. Voimme oppia monia asioita Jumalasta luonnon kautta. Esimerkiksi mikään luotu asia ei voi luoda itseään. On olemassa Luoja, joka on suurempi kuin luodut olennot. Voimme myös nähdä Jumalan majesteettisuuden, voiman ja kauneuden luomakunnassa, vaikka luomakunta onkin langennut.

2. Ihmiset voivat keksiä omia outoja tulkintojaan tosiasioista. Esimerkiksi spontaanin syntymisen teoria, joka oli keskiajan ”tieteellinen tosiasia”, väitti, että kärpäset voisivat syntyä mädäntyneestä lihasta ja että elämä voisi syntyä spontaanisti elottomasta aineesta.

3. Monia tärkeitä asioita Jumalasta emme voi tietää luonnon kautta, kuten kolminaisuus, Jeesuksen kuolema ristillä ja Jeesuksen paluu.

4. Vaikka luonto ei riitä opettamaan koko pelastuksen evankeliumia, se riittää opettamaan ihmisille, että Jumala on olemassa ja että Häntä on syytä etsiä.

5. Jos joku hylkää sen totuuden, jonka hän tietää Korkeimmasta Jumalasta, Jumala ei ole välttämättä velvoittanut itseään antamaan hänelle lisää totuutta.

K: Menekö Room1:19 –20:n mukaan kaikki ei-kristityt helvettiin?

V: Oikea vastaus on vain yksi, mutta siinä on kaksi puolta: ei ja kyllä.

Ei, neljästä syystä

N1. Ei, koska jotkut ihmiset, jotka eivät vielä ole kristittyjä, tulevat kristityiksi tulevaisuudessa ja pääsevät taivaaseen. Raamatullinen termi niille, jotka lopulta pääsevät taivaaseen, on ”valitut”.

N2. Ei, koska Vanhassa testamentissa monet jumalaiset juutalaiset, jotka noudattivat lakia, kuolivat odottaen Messiaan tuloa tuntematta Messiaa (Ef. 3:4–6; 1. Piet. 1:10–11; 2. Piet. 1:19; ~Hepr. 11:39–40). He kuolivat ennen Kristusta, mutta ovat taivaassa.

N3. Ei, koska Jumala ilmoitti itsensä Aabrahamin kautta, vaikka Aabrahamilla ei ollut lakia. Jumala pystyy toimimaan ennakkokäsitystemme ”raamien ulkopuolella” ja tuomaan ihmisiä luokseen Kristuksen kautta niin kuin Hän haluaa. Voimme olla varmoja siitä, että kaikki, jotka kuolivat kuulematta koskaan Kristuksesta – olivatpa he sitten vauvoja, vakavasti kehitysvammaisia tai syvästi tietämättömiä – tuomitaan oikeudenmukaisesti Jumalan toimesta, joka on myös armollinen. (Katso Roomalaiskirje4:15 ;5:12 ; ~Johanneksen evankeliumi 9:41)

N4. Jotkut kristityt ajattelevat, että Kristus saarnasi jo kuolleille 1. Pietarin kirjeen 3:19–20 ja 4:6 perusteella. Aleksandrialainen Klemens teoksessaan Stromata (193–202 jKr.) kirjan 6 luvussa 6 sivulla 490 sanoi, että niiltä, jotka olivat vanhurskaita Jumalan lain mukaan, puuttui vain usko. Niille, joilla ei ollut lakia, mutta jotka olivat oikeamielisiä oman filosofiansa mukaan, tarvittiin sekä uskoa että katumusta epäjumalanpalvonnasta. ”Heti totuuden paljastuttua he katuisivat myös aiempaa [epäjumalanpalvontaista] käytöstään.” Katso myös *Stromata*, kirja 6, luku 6, s. 492. Lyonin Irenaeus (*Irenaeus, Heresioita vastaan*, kirja 4, luku 27.1, s. 499), Hippolytos (katkelma kommentaarista psalmiin 19 tai 20, s. 170. Myös luku 7.14, s. 189) sekä Origenes (Origenes, *Celsusta vastaan*, kirja 2, luku 43, s. 448) opettivat myös, että Kristus saarnasi kuolleille käännyttääkseen joitakin.

Toiset kristityt ovat kuitenkin eri mieltä tästä.

Kyllä, neljästä syystä

Syy 1. Kaikki, jotka ovat, olivat tai tulevat koskaan pelastumaan, pelastuvat ainoan ja ainoan Välittäjän ja Vapahtajan, Jeesuksen Kristuksen, kautta (Apostolien teot4:12 ; Joh. 10:7–8; Joh. 10:26–28).

Y2. Kaikki tarvitsevat Jeesusta. Jeesus sanoi jopa uskonnollisille juutalaisille fariseuksille, että jos he eivät uskoisi Häneen, he todellakin kuolisivat synneissään (Joh. 8:24). Jeesus varoitti heitä, että heidän Jumalan hylkäämisensä johtaisi heidät helvettiin (Matt.23:33 –36).

Y3. Jopa pikkulapset, jotka kuolivat ennen kuin olivat tietoisesti tehneet mitään rikkomusta, tarvitsevat silti Jeesusta pyhittämään heidät ja puhdistamaan heidät syntisestä luonteestaan. Vaikka he eivät tehneet syntisiä valintoja eivätkä koskaan aikoneet tehdä pahaa, heillä on silti itsekäs, syntinen luonne, ja he tarvitsevat Jeesuksen kautta tapahtuvaa muutosta ennen taivaaseen pääsemistä.

Y4. Koska Jeesus pelastaa kaikki, jotka pelastuvat, niin jokainen, joka pääsee taivaaseen, tulee ennemmin tai myöhemmin uskomaan Kristukseen (Roomalaiskirje 14:10–11; Filippiläiskirje 2:9–11; Johanneksen evankeliumi 6:37, 45).

Kohdassa Y3 eräs kristitty oli kerran eri mieltä kanssani tästä asiasta ja sanoi, että jos ihminen ei pysty tekemään päätöstä Jeesuksen puolesta, hän ei voi päästä taivaaseen. Meidän on kuitenkin tarkasteltava kaikkein perustavimmalla tasolla, mikä on se yksi ”asia”, joka pelastaa meidät? Viime kädessä syy ei ole se päätös, jonka teemme, sillä emme pelastu edes ”itse”. Perustasolla on Jumala, joka pelastaa meidät. Hän pelastaa kaikki pelastettavat Jeesuksen kautta, mutta emme tiedä tarkalleen, miten Hän tekee sen vauvojen tai Kristuksen ennen eläneiden osalta jne. Tiedämme kuitenkin, että Hän on Jumala!

K: Missä määrin ihmiset voivat Room. 1:20:n mukaan oppia Jumalan totuutta ja evankeliumia tarkastelemalla luomakuntaa?

V: Voimme oppia kolme asiaa, mutta emme neljättä.

1. Jonkinlaisen Luojan (henkilöllisen tai persoonattoman) olemassaolon luomakunnan olemassaolosta.

2. Jumalan näkymättömät ominaisuudet, Hänen ikuinen voimansa ja jumalallinen luonteensa (Room1:20 ).

3. Jonkinlaisen käsityksen Jumalan moraalilaista (Room2:14 –16).

Luomakunnasta ihmiset eivät voi oppia Kristuksen salaisuutta. (Efesolaisille 3:4–6,9;6:19 ; Kolossalaisille 1:26–27; 2:2; 4:3; Roomalaisille 16:25–26; 1. Pietarin kirje 1:10–12).

K: Voiko joku Room 1:20:n mukaan pelastua pelkästään uskomalla siihen, mitä luomakunnasta voidaan oppia?

V: Todellisuudessa kukaan ei voi. Kuten Roomalaiskirjeen 3:9–20 sanoo, kukaan ei etsi Jumalaa ilman Jumalaa.

Hypoteettisesti tarkasteltuna kysymys sisältää virheellisen lähtökohdan. Kysymys olettaa, että Jumala on passiivinen ja että jos joku etsisi Häntä, Jumala vain istuisi paikallaan eikä haluaisi vetää häntä totuuden piiriin. Itse asiassa Jumala todennäköisesti haluaa ihmisten uskovan totuuteen enemmän kuin ihmiset itse haluavat uskoa siihen.

K: Room. 1:24, 26, 28: Koska Jumala ei pidä jumalattomuudesta, miksi Jumala sitten halusi antaa jumalattomat ihmiset yhä suurempaan jumalattomuuteen?

V: Jumala ei pidä jumalattomuudesta, mutta jos joku haluaa olla jumalaton, Jumala antaa hänen kulkea haluamaansa suuntaan. Roomalaiskirjeen 1. luku osoittaa, että yksi synnin seurauksista on halu tehdä vielä pahempaa syntiä. Joko haluat tehdä enemmän syntiä, tai sitten janoat ja nälkäiset vanhurskautta, kuten Jeesus kehotti Matteuksen evankeliumin 5:6:ssa. Muuten, kristittyjen ei pitäisi koskaan lakata janoamasta ja nälkäilemästä lisää vanhurskautta.

K: Room. 1:24, 26 ja 28:ssa sanotaan kolme kertaa: ”Jumala antoi heidät”. Miten Jumala antaa ihmiset, ja onko siinä eri tasoja?

V: Jotkut taitavat taiteilijat pystyvät piirtämään vain muutaman viivan, ja jo tiedät, mitä on piirretty. Samalla tavalla Paavali piirtää lyhyen luonnoksen ihmisten sydämistä. Jumala antoi heidät peräkkäin saastaisuuden, halpamaisten himojen ja turmeltuneen ajattelun valtaan. Syntinen maailma on ylösalaisin. Eläimistä on tullut ihmisiä tärkeämpiä, sukupuolet ovat vaihtuneet, ja väärästä on tullut oikeaa, ainakin maailman silmissä. Samaa termiä käytettiin Vanhan testamentin kohdissa, joissa Israelin viholliset luovutettiin Israelille (2. Moos. 23:31 j ; 5. Moos. 7:23). Vieläkin merkittävämpää on, että sitä käytetään myös silloin, kun Jumala luovutti kapinallisen Israelin sen vihollisille (3. Moos. 26:25; 5. Moos. 28:25; Joosua 7:7; Tuomarien kirja 2:14; 6:1,13).

Se, että Jumala luovuttaa heidät, ei tarkoita pelkästään sitä, että Jumala passiivisesti vetää pois siunauksensa, kuten Johannes Krysostomos opetti, vaan myös sitä, että Hän aktiivisesti tuo vihollisia, kuten Habakuk 1 osoittaa.

K: Luovuttiko Jumala heidät Roomalaiskirjeen 1:24, 26 ja 28 kohdissa heidän itsensä tai muiden korjaamiseksi vai rangaistukseksi?

V: Sen ei tarvitse olla vain yhtä syytä. Niille, joilla on korvat kuulla, se voi olla korjausta varten. Viisaat voivat oppia toisten virheistä. Mutta tyhmille ihmisille, jotka eivät kuuntele korjausta, se toimii vain rangaistuksena, joka voi johtaa vielä suurempaan rangaistukseen. Voidaan kuvitella nämä synnit korkeiksi metallipylväiksi, jotka on kiinnitetty katon puisiin lautoihin ukkosmyrskyn aikana ja jotka houkuttelevat Jumalan vihan.

K: Room. 1:25:ssä kreikankielisessä tekstissä ei sanota ”valheen vuoksi”, vaan ”valhe”. Mikä tarkalleen ottaen on tämä valhe?

V: Se ei ole mikään yksittäisistä mainituista synneistä, vaan pikemminkin ”valheen” kokonaisuus, jonka mukaan heidän ei tarvitse kiinnittää huomiota Jumalaan eikä heillä ole velvollisuutta totella Jumalaa.

K: Tarkoittaako Room1:26 –27 vain sitä, että ihminen ei voi muuttua homoseksuaaliksi, mutta jos hän on syntynyt homoseksuaaliksi, on sallittua harjoittaa sitä?

V: Ei. Roomalaiskirjeen 1:26–27 sanoo, että sekä miehet että naiset tekevät kauhean synnin vaihtaessaan luonnolliset suhteet luonnottomiksi homoseksuaalisiksi suhteiksi. Jotkut ovat esittäneet, että vain ”vaihtaminen” on pahaa ja että on hyväksyttävää olla homoseksuaali, jos on syntynyt sellaiseksi. Mutta näin ei voi olla. Tässä jakeessa ei vain korosteta, että suhteet itsessään ovat ”häpeällisiä”, vaan sana ”vaihtaminen”, metallaso, on sama kreikkalainen sana, jota käytetään viittaamaan Jumalan totuuden vaihtamiseen valheeseen. Ongelmana ei siis ole pelkästään ”vaihtaminen”, vaan ”siveettömät teot muiden miesten kanssa”, kuten Roomalaiskirjeen1:27 sanoo. Koska 3. Mooseksen kirja 18:22,24;20:13 ja 1. Korinttolaiskirje 6:9–10 osoittavat, että homoseksuaalisuus on pahaa, ei tietenkään ole koskaan hyväksyttävää olla pahassa tilassa. Tämä pätee riippumatta siitä, onko moraalittomuus homoseksuaalista vai heteroseksuaalista; olennaista on, että me kaikki olemme syntyneet syntisellä luonteella ja meidän on syntyttävä uudesti, jotta voimme olla pyhiä. Katso myös keskustelu 3. Mooseksen kirjan 18:22,24;20:13 ja 1. Korinttolaiskirjeen 6:9–10 kohdista. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että kreikkalainen termi ”häpeälliset himot” voidaan kääntää myös ”häpeällisiksi intohimoiksi” teoksen The Bible Knowledge Commentary: New Testament sivun 443 mukaan tai ”kunnottomiksi intohimoiksi” Wuestin käännöksen mukaan.

Paavali oli juutalainen, ja muut kreikaksi kirjoittaneet juutalaiset kirjailijat käyttävät tätä kreikkalaista ilmausta ”luonnonvastainen käyttö” (para physin) tarkoittamaan homoseksuaalisuutta Filon teoksessa Special Laws 3:39 ja Josephuksen teoksessa Against Apion 2.273.

Tässä on juutalainen kirjoitus, jossa on joitakin yhtäläisyyksiä Paavalin kirjoitukseen: ”Aurinko, kuu ja tähdet eivät muuta järjestystään; niin älkää tekään muuttako Jumalan lakia tekojenne epäjärjestyksessä. Pakanat eksyivät, hylkäsivät Herran, muuttivat järjestystään ja tottelivat puita ja kiviä, petollisia henkiä. Mutta te, lapseni, älkää olko sellaisia, vaan tunnustakaa taivaankannessa, maassa, meressä ja kaikessa luodussa Herraa, joka on kaiken luonut, jotta teistä ei tulisi Sodoman kaltaisia, joka muutti luonnon järjestyksen.” (Naftalin testamentti 3:2–4). Lainaus teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 10, s. 27

Tertullianus teoksessaan *de Corona*, luku 6, s. 96, tulkitsee Roomalaiskirjeen 1:26 siten, että miehet ja naiset muuttivat keskenään luonnollisen käytön luonnottomaksi ”rangaistuksena virheestään”.

K: Room. 1:26–27:stä skeptikko Bart Ehrman kirjoittaa: ”Kun pohditaan, mitkä Raamatun osat ovat merkityksellisiä nykykontekstissa, on tärkeää muistaa historiallinen näkemys siitä, että Raamatun kirjoittajat elivät kaikki erilaisessa maailmassa kuin me ja heijastivat oman aikansa ihmisten oletuksia ja uskomuksia. Heidän maailmassaan – ottaakseni erityisen osuvan esimerkin – ei ollut käsitettä siitä, mitä me pidämme homoseksuaalisuutena. Toisin sanoen homoseksuaalisuutta ei ollut olemassa siinä maailmassa. Miksi? Ei siksi, etteivätkö miehet olisi harrastaneet seksiä miesten kanssa (he harrastivat) tai naiset naisten kanssa (he harrastivat), vaan siksi, että siinä maailmassa – eikä missään maailmassa – ollut käsitystä seksuaalisesta suuntautumisesta, ennen kuin käsite kehittyi länsimaisissa ajattelijoissa 1800- ja 1900-luvuilla.” (Jesus, Interrupted, s. 280)

Ehrman yleistää edellisten kahden esimerkin perusteella. ”Sama pätee kaikkiin Raamatun opetuksiin – naisista, samaa sukupuolta olevien suhteista, avioliiton ulkopuolisesta seksistä, kuolemanrangaistuksesta, sodasta, vauraudesta, orjuudesta, sairauksista, … no, kaikesta.” (Jesus, Interrupted, s. 281)

A: Vau! Ilmeisesti Ehrman ei ole lukenut Vanhaa testamenttia aikoihin, etenkään 3. Mooseksen kirjan 20:13. Eihän hän kai luule, että 3. Mooseksen kirjan 20. luku olisi ”kehittynyt länsimaisissa ajattelijoissa 1800- ja 1900-luvuilla”! 1800-luvun sijaan se oli itse asiassa 1400-luku – eKr.!

Se, mitä myöhemmät pakanat tekivät monta vuosisataa myöhemmin, ei vaikuttanut käsitykseen siitä, että samaa sukupuolta olevien suhteet olivat pahaa juutalaiselle (kuten Tarsolaiselle Saulille tai jopa Jeesukselle), koska he pystyivät lukemaan Vanhan testamentin. Muuten, kauan ennen kuin 1800-luvun länsimaisia ajattelijoita oli olemassa, ainakin 11 varhaiskristillistä kirjailijaa kirjoitti nimenomaan homoseksuaalisuutta vastaan ennen vuotta 325 jKr. Nämä löytyvät osoitteesta www.BibleQuery.org/History/ChurchHistory/WhatEarlyChristiansTaughtOnDoctrine.html. Mielestäni Ehrman on tässä asiassa yksinkertaisesti ”uskomaton”.

K: Miten Jumala Room1:26 –27:ssä antaa ihmiset heidän sydämensä himojen valtaan?

V: Yksi synnin rangaistuksista on lisääntynyt halu tehdä syntiä. Synnin seurauksena on, että se on noidankehä. Voit ajatella katumattoman synnin olevan kuin tähtitieteellinen ”musta aukko”, joka imee puoleensa kaiken ympärillään. Ilmestyskirjassa22:11 ja Danielin kirjassa12:10 viitataan myös siihen, että sekä hyvä että paha lisääntyvät.

K: Miten Room 1:30:ssa jotkut ”keksivät keinoja tehdä pahaa”?

V: Pahan tekeminen ei rajoitu vain Raamatussa nimenomaisesti mainittuihin asioihin, vaan se tarkoittaa myös Jumalan tahdon ja Raamatun hyvien opetusten vastustamista. ”Tee toisille…” vs. uusien keinojen keksiminen ihmisten huijaamiseksi, joko pienillä huijauksilla, sijoituksilla tai omituisten lakien avulla toimivan virkamiehen avulla. Toinen tapa on keksiä uusia keinoja vahingoittaa jonkun mainetta tai kiduttaa ihmisiä, jotta sitä voidaan näyttää elokuvissa. Jos tehdään uusi elokuva, joka esittää uudenlaista kauhua, haluatko katsoa sen? Jos olet Jumalan lapsi, miksi sitten?

On olemassa tarina pahan sydämestä, jota kutsutaan ”sammakko ja skorpioni”. Se on yhdistetty Aesopiin, mutta itse asiassa se tuli tunnetuksi vasta, kun se esiintyi kahdessa venäläisessä romaanissa vuosina 1933 ja 1940. Tässä tarinassa sammakko ja skorpioni joutuvat ylittämään joen. Skorpioni ei osaa uida, joten se pyytää sammakolta kyytiä selkänsä päälle. Sammakko on vastahakoinen, sillä jos skorpioni pistoaa sitä, se hukkuu. Skorpioni selittää, ettei se aio pistää sammakkoa, sillä jos se pistää, molemmat hukkuvat. Niinpä sammakko suostuu ja lähtee ylittämään jokea. Matkan puolivälissä skorpioni pistoaa sammakkoa. Kun halvaus valtaa sammakon, se kysyy skorpionilta, miksi tämä teki niin, sillä nyt he molemmat kuolevat. Skorpioni sanoo, ettei voinut sille mitään; se on sen luonteessa. Pahuus ei voi vain vahingoittaa muita, vaan se on usein myös itsetuhoista.

K: Miksi sävyn muutos Room. 2:1–11:ssä?

V: Paavali ennakoi lukijoidensa reaktioita. Roomalaiskirjeen 1. luku korostaa sitä, mitä ”he” tekivät; ”he” tarkoittavat jumalattomia ihmisiä, jotka eivät edes halunneet yrittää seurata Jumalaa. Sen sijaan, että lukija kokisi tämän koskevan vain niitä muita ihmisiä, Paavali vaihtaa pronominin muotoon ”te” Roomalaiskirjeen 2:1, 3 ja 17:ssä. Tämä on ”moitte” tai hypoteettinen kaksisuuntainen keskustelu lukijan kanssa.

Tämä osoittaa, että jokainen jää vakavasti vajaaksi, ainakin ilman Kristusta. Mutta kuten eräs saarnaaja sanoi, ihmisille on ensin osoitettava, että he ovat kadotettuja, ennen kuin heille voidaan osoittaa, että he tarvitsevat Vapahtajaa. Paavali esittää järjestelmällisesti todisteet toivottomuudestamme ja päätyy voimakkaimpaan kohtaan Roomalaiskirjeen 3:23:ssa. Sitten Paavali osoittaa meille toivon, joka on Kristuksessa, kun olimme toivottomia.

K: Mitä Room. 2:2–11 opettaa meille Jumalan tuomiosta?

V: Se opettaa meille viisi asiaa.

1. Se on totuuden mukainen (Ro 2:2)

2. Sitä ei voi välttää, ellei henkilö saa anteeksiantoa. Roomalaiskirjeen 2:3

3. Se viivästyy usein. Roomalaiskirje 2:4

4. Sen ankaruus riippuu syyllisyyden kertymisestä. Roomalaiskirje 2:5

5. Se tapahtuu kunkin tekojen mukaan. Roomalaiskirje 2:6–11

K: Mitä tarkoittaa Room. 2:5:ssä mainittu ”jääräpäisyys”?

V: Kreikkalainen sana skeroteta on englanninkielisen sanan ”sclerosis” alkuperä. Ateroskleroosin eli verisuonten kovettumisen sijaan tässä tarkoitetaan sielun kovettumista.

K: Tuleeko Room. 2:5:n mukainen Jumalan tuomio tapahtumaan kokonaan yhtenä päivänä?

V: ”Päivä” ei tässä tarkoita 24 tuntia. Se viittaa ajankohtaan, jolloin Jumala tuomitsee. Tuomioita on useita: uskoville on bema-tuomioistuin ja kaikille on suuri valkoinen valtaistuin.

K: Kuuluuko Room. 2:6 osaksi Room. 2:1–5 vai 2:7–11?

V: Kieliopillisesti voisi ajatella, että se kuuluu Roomalaiskirjeen 2:1–5:een pronominin ”joka” vuoksi.

Rakenteellisesti se kuitenkin kuuluu Roomalaiskirjeen 2:7–11:een, koska juutalaiset kirjoittivat ja ajattelivat usein kiasmien avulla, ja tämä on kiasmi. Sana ”kiasmi” tulee kreikkalaisen kirjaimen Chi nimestä, joka näyttää x:ltä. Kiasmi on symmetrinen ajatusten järjestys, ja Vanha testamentti on täynnä niitä. Tässä on kyseinen kiasmi.

A1. Room 2:6 Jumala tuomitsee jokaisen oikeudenmukaisesti

- B1. Room. 2:7 Hyväntekijät saavat iankaikkisen elämän

- - C1. Room 2:8 Pahantekijät joutuvat kärsimään vihan

- - C2. Room 2:9 Vihan kohde ovat ne, jotka tekevät pahaa

- B2. Room. 2:10 Kunnia niille, jotka tekevät hyvää

A2. Room. 2:11 Jumala tuomitsee puolueettomasti

K: Ovatko hyvät teot Room. 2:6–7:n mukaan pelastuksen ehto?

V: Ei, tässä puhutaan hyvien tekojen palkkioista, ei pelastuksesta hyvien tekojen ansiosta. Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Kaikkien pitäisi olla yhtä mieltä siitä, että hyvät teot liittyvät jollain tavalla iankaikkiseen elämään; näiden kahden pitäisi kulkea käsi kädessä.

2. Tästä jakeesta puuttuu ajatus siitä, että Kristuksen uhri olisi epätäydellinen tai riittämätön. Puuttuu myös ajatus siitä, että ihmiset ansaitsisivat iankaikkisen elämän.

3. Koska teot eivät ole pelastuksen ennakkoehto, mutta ne liittyvät pelastukseen, miten ne sitten liittyvät siihen? Teot liittyvät pelastukseen sen seurauksena, tuloksena, kuten sekä Efesolaiskirjeen 2:9–10 että Jaakobin kirjeen 2:18–26 osoittavat. Ne ovat merkki pelastuksesta, aivan kuten sydämenlyönti on merkki siitä, että ihminen on elossa.

K: Onko tuomio Room. 2:6:n mukaan erilainen eri ihmisille?

V: Kyllä, monin tavoin.

Uskottomien osalta rangaistus on joillekin ankarampi kuin toisille, kuten Matteuksen evankeliumin kohdissa10:15 ;11:22 –24 ja Markuksen evankeliumin kohdassa 12:40 todetaan.

Uskoville annetaan taivaassa erilaisia palkintoja, kuten Matteuksen evankeliumin luvuissa 5:12;10:42 ; 6:19–21, Luukkaan evankeliumin luvussa 6:23, 1. Korinttolaiskirjeen luvuissa 3:12–15 ja Ilmestyskirjan luvussa 22:12 opetetaan.

Yleisesti ottaen Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumin 5:7:ssä, että niille, jotka osoittavat laupeutta, osoitetaan laupeutta.

K: Saammeko Roomalaiskirjeen 2:7:n mukaan kuolemattoman elämän nyt vai myöhemmin?

V: Saamme ikuisen elämän täyteyden vasta myöhemmin, mutta saamme siitä varman lupauksen jo nyt. Katso lisätietoja 1. Timoteuksen kirjeen 6:16 kohdasta. Kristityllä on kuolemattomuus siitä hetkestä lähtien, kun hän ensimmäisen kerran uskoo.

K: Roomalaiskirjeen 2:11:ssä sanotaan, että Jumala ei tee eroa ihmisten välillä. Miksi Hän sitten teki eron juutalaisten ja pakanain välillä (Room. 3:1–2), erityisesti moabilaisiin nähden?

V: Meidän on ensin tehtävä ero ikuisen oikeudenmukaisuuden ja maallisten tilanteiden sekä kirousten välillä. Raamattu opettaa meille, että Jumala ei monin tavoin (kuten pelastuksen suhteen) tee eroa ihmisten välillä, mutta toisissa asioissa Jumala ottaa huomioon ihmiset ja heidän kansallisuutensa. Huomaa, että esimerkkejä molemmista näkökohdista löytyy samoista kirjoista, joten tämä kontrasti ei ollut eri kirjoittajien tahaton ”virhe”, vaan Paavalin tarkoituksellinen aikomus.

Jumala ei tee eroa ihmisten välillä tuomitsemisessa eikä niiden suhteen, jotka etsivät Häntä tai hylkäävät Hänet:

Sillä Jumalalla ei ole henkilöön katsomista (eli Jumala ei suosi ketään) (Roomalaiskirje2:11 ja Apostolien teot10:34 –35 – Pietari puhuu). Kaikilla on sama arvo Jumalan silmissä (Galatalaiskirje3:28 ). Jumala pelastaa kaikki, jotka Häntä kutsuvat (Roomalaiskirje10:11 –12). Pelastus on sama juutalaisille ja pakanoille (Apostolien teot17:26 –27)

Jumala tuomitsee tekojen mukaan, kuten Roomalaiskirjeen 2:6; Psalmin 62:12; Saarnaajan kirjan 12:14; Hoosean kirjan 12:2; Sananlaskujen kirjan 24:12 (LXX); (osittain) Matteuksen evankeliumin 16:27; 2. Korinttolaiskirjeen 11:15; 2. Timoteuksen kirjeen 4:14 osoittavat. Juutalaisissa kirjoituksissa Mishna ‘Abot 3:15.

Jumala suosii joitakin: Raamattu ei koskaan väitä, että Jumala olisi antanut kaikille samanlaiset lähtökohdat. Elämän havainnot vahvistavat tämän. Aaron vihittiin papiksi, ja hänen toimintansa Siinain vuorella osoittavat, ettei hän välttämättä ollut ansioituneempi. Jokaisella kulttuurissa elävällä on mahdollisuus oppia luomakunnan kautta tarpeeksi Jumalasta, jotta hän voi pyrkiä oppimaan lisää. Jeesus lupasi Matteuksen evankeliumissa 7:7–12, että ne, jotka pyytävät, etsivät ja koputtavat, saavat, löytävät ja heille avataan ovi.

Yhteenvetona voidaan todeta, että

1. Tässä elämässä joillakin ihmisillä on paremmat olosuhteet kuin toisilla.

2. Jumala tuomitsee jokaisen oikeudenmukaisesti ja ottaa kaikki tekijät huomioon.

3. Riippumatta ihmisen olosuhteista, kenelläkään ei ole mitään tekosyytä olla toimimatta sen totuuden mukaisesti, joka hänellä jo nyt on.

K: Menevätkö Roomalaiskirjeen 2:12 mukaan kaikki, jotka eivät ole koskaan kuulleet Vanhan testamentin laista tai Kristuksesta, helvettiin ilman mahdollisuutta pelastua?

V: Ei. Job ei välttämättä ollut juutalainen, ja Jumala ilmoitti itsensä Jobille. Myöskään Abrahamilla eikä kenelläkään Moosekseen asti ei ollut Vanhan testamentin lakia. Viime kädessä pelastus ei tule evankeliumin noudattamisesta, eikä edes evankeliumista itsestään. Jumala pelastaa Jeesuksen kautta, ja Hän voi toimia juuri niin kuin Hän haluaa.

K: Miten Room. 2:14:n mukaan pakanat voivat olla itselleen laki?

V: Stoalaisilla filosofeilla oli ajatus, että laki juurtui luontoon, kuten teoksessa The Wycliffe Exegetical Commentary Romans 1–8, s. 153, todetaan. Mutta tässä Roomalaiskirjeessä tämä ei tarkoita, että ihmiset voisivat keksiä mitä tahansa lakeja ja moraalisia sääntöjä, joita he haluavat noudattaa.

Tämä tarkoittaa seuraavaa

1) Kaikilla on jonkinlainen käsitys totuudesta, luonnossa ja omatunnossaan (Ro1:19 –20;2:14 –16).

2) Kaikilla on velvollisuus noudattaa kaikkea sitä totuutta, jonka he tuntevat (Roomalaiskirje 2:15).

3) Kaikki, jotka yrittävät noudattaa tuntemaansa totuutta, jäävät siitä jälkeen (Roomalaiskirje 3:23) ja ovat siitä tietoisia.

4) Jumala on oikeudenmukainen; syntiä ei lasketa siellä, missä ei ole lakia (Roomalaiskirje4:15 ;5:13 ).

5) Jotkin tietämättömyydet eivät kuitenkaan ole viattomia (Room1:21 –22, 25).

K: Room. 2:14–15; Ap. t. 23:1; 24:16; 1. Kor. 8:7,10,12; 1. Tim. 1:5,19, 3:9, 4:2; 2. Tim. 1:3; Tit. 1:15; Hebr. 9:14, 10:22; 13:18, mitä Raamattu sanoo ihmisten omastatunnosta?

V: Siinä ei itse asiassa sanota, että laki olisi kirjoitettu heidän sydämiinsä, vaan pikemminkin lain vaikutus. Voit vedota ihmisten omatuntoon todistaessasi. Ihmisillä on yleinen käsitys oikeasta ja väärästä – mutta miksi, jos Jumalaa ei ole? Haluaisitko mennä taivaaseen, jossa kaikki, katuvat tai eivät, ovat läsnä?

K: Kuinka Jumala tuomitsee ihmisten salaisuudet Room. 2:16, Ps. 44:21; 139; Jer. 23:24; Joh. 21:17; 1. Kor. 14:25; Jes. 44:7; Luuk. 12:6:n mukaan?

V: Tietenkin Jumala on kaikkialla ja tietää kaiken, mutta nämä jakeet kertovat myös jotain enemmän. Et voi tehdä mitään, mikä olisi piilossa Jumalalta ja mitä ei paljastettaisi tuomion aikana. Kristittynä voit tehdä mitä tahansa haluat, kunhan muistat, että kaiken, mitä teet – jopa salaa – Jumala näkee, enkelit saattavat nähdä, jopa demonit saattavat nähdä ja mahdollisesti myös taivaassa olevat ihmiset. Joten muista tämä ja tee mitä haluat. Kuten eräs kristitty on sanonut: ”Jos sinua ilahduttaa miellyttää Jumalaa, voit tehdä niin kuin haluat.”

K: Onko Paavalilla Room. 2:16:ssa ”oma evankeliuminsa”, jota hän saarnaa?

V: On olemassa vain yksi todellinen evankeliumi (Gal. 1:8), mutta se oli myös Paavalin, aivan kuten se on meidänkin.

K: Room. 2:17–20:ssa juutalaiset ottivat Jumalalta jotain hyvää, lain, ja asettivat sen Jumalan tilalle. Millä muilla tavoilla ihmiset voivat ottaa Jumalalta jotain hyvää ja asettaa sen Jumalan tilalle?

V: Kun erämaassa vaeltaneet israelilaiset saivat käärmeenpuremia, Jumala käski Moosesta pystyttämään pronssisen käärmeen, ja kun ihmiset katsoivat sitä, he jäivät henkiin. Myöhemmin Hiskian aikana he kutsuivat sitä Nehushtaniksi ja polttivat sille suitsukkeita, joten Hiskia käski tuhota sen (2. Kuninkaiden kirja 18:4). Jeremian aikakaudella juutalaiset luottivat temppeliin (Jeremia 7:1–15). Siitä lähtien ihmiset ovat luottaneet pyhien kirjoitusten tuntemiseen ja johtajiinsa. Vuodesta 325 jKr. lähtien ihmiset ovat luottaneet myös dollariin, kirkkoonsa, tekoihinsa, pyhäinjäännöksiin sekä uhrauksiinsa ja uhreihinsa Jumalalle. He ovat luottaneet köyhien auttamiseen tai evankeliumin saarnaamiseen korvaamaan Jumalan kunnioittamisen elämäntavallaan.

Turvamme on Jumalassa. Laissa, ympärileikkauksessa tai missään näistä muista asioista ei ole turvaa. Vaikka Jeesus kutsui fariseuksia sokeiksi oppaiksi Matteuksen evankeliumin 15:14:ssä, he silti kerskuivat olevansa sokeiden oppaita.

K: Mikä on Roomalaiskirjeen 2:19:ssä ero sokeiden oppaan ja pimeydessä olevien valon välillä, ja miten uskovien tulisi olla molempia?

V: Kun olet sokean opas, kerrot hänelle oikean reitin ja autat häntä välttämään tiettyjä vaaroja, esteitä ja kaatumisia. Tämä voi olla aktiivinen rooli. Kun olet valo pimeydessä oleville, annat yleisesti ottaen esimerkkiä, jotta he voisivat seurata lyhtysi valoa ja lopulta päästä pois pimeydestä. Tietenkään luolassa et laita lyhtyä yhteen paikkaan ja seiso toisessa. Lyhty on mukanasi, ja he näkevät polun sen perusteella, missä sinä olet. He eivät ehkä näe yksityiskohtia eivätkä matkan varrella olevia ansoja, mutta he näkevät suunnan, johon haluavat mennä – ei niinkään sen perusteella, mitä sanot, vaan sen perusteella, millaisena he näkevät sinut. Uskovina elämämme on tarkoitus olla todistus, mutta nämä ovat kaksi erillistä puolta todistuksestamme.

Kerran eräs kristitty ystäväni otti ryhmätaksin ja sanoi olevansa opiskelija saadakseen opiskelija-alennuksen, vaikka hän oli jo valmistunut yliopistosta. En ole varma, tiesikö hän edes tehneensä mitään väärää – ennen kuin moitin häntä siitä. Se on sokeiden opastamista. Kun menet yrityksen illallisjuhliin, ja monet ihmiset juovat itsensä humalaan, mutta sinä et juo, vaikka alkoholia on tarjolla ilmaiseksi, ja he tietävät sinun olevan kristitty, et sano mitään erityistä, mutta olet valo.

K: Mikä on Room. 2:20:ssa ero tyhmien ohjaajan ja pikkulasten opettajan välillä, ja miten uskovien tulisi olla molempia?

V: Mark Twainin sanoin: typerys on sellainen, joka ”tietää liian monta asiaa, jotka eivät pidä paikkaansa”. Typerykset tarvitsevat oikaisua, jotta he voivat unohtaa oppimansa väärät asiat ja, mikä vielä tärkeämpää, oppia erottamaan oppimansa väärät asiat oikeista. Vauva tai lapsi tietää, että hänen on opittava, ja sinun on opetettava hänelle totuus, hänen tasollaan.

Persialainen sananlasku kuuluu näin: Se, joka tietää, mutta ei tiedä tietävänsä, on unessa; herätä hänet. Se, joka ei tiedä, mutta tietää, ettei tiedä, on lapsi; opeta häntä. Se, joka ei tiedä eikä tiedä, ettei tiedä, on typerys; vältä häntä. Se, joka tietää ja tietää tietävänsä, on viisas mies; seuraa häntä.

K: Miksi Room. 2:21–23:n mukaan ihmisten on niin helppoa opettaa asioita muille, mutta he eivät itse noudata näitä samoja asioita?

V: Matteuksen evankeliumin 7:3–5 ja Luukkaan evankeliumin 6:41–42 mukaan ihmiset ovat niin innokkaita poistamaan toisen silmästä roskan, vaikka heillä itsellään on palkki silmässä. Syntisen luontomme ja luonnollisen, langenneen ylpeytemme vuoksi keskitymme joko tietoisesti tai tiedostamatta omiin hyveisiimme ja vähätämme syntejämme ja vikoja, ja usein kiinnitämme huomiota muiden synteihin ja vikoihin. Mutta jos edes ymmärrämme, että meillä itsellämme on tämä taipumus, olemme jo askeleen edellä. Seuraava askel on pyytää Jumalaa näyttämään sinulle virheesi, myös piilotetut. Daavid sanoi Psalmin 19:12–13a:ssa: ”Kuka voi ymmärtää omat virheensä? Puhdista minut salaisista virheistäni. Suojele myös palvelijaasi ylimielisiltä synneiltä; älä anna niiden hallita minua.”

K: Roomalaiskirjeen 2:21–25:ssä, ennen kuin halveksimme näitä juutalaisia epäjohdonmukaisuudesta, me kristitytkin olemme toisinaan epäjohdonmukaisia ja tekopyhiä. Mitä voisit sanoa auttaaksesi tekopyhää kristittyä?

V: Et huijaa Jumalaa; itse asiassa et huijaa ketään. Vaikka sinua ja syntiäsi ei paljastettaisi nyt, ne saatetaan paljastaa myöhemmin. Sen sijaan, että murehtisit siitä jatkuvasti, älä yksinkertaisesti tee syntiä alun perinkään. Sinun tulisi haluta olla hyvä esimerkki muille. Älä ajattele lyhytaikaista nautintoa, vaan sitä pitkän aikavälin tilannetta, johon syntisi sinut asettaa. Niin kuin ihminen kylvää, niin hän myös niittää.

Katso elämäsi taustapeiliin ja etsi sieltä Jumalan hyvyyttä ja armoa, jota Hän on sinulle osoittanut. Kun katsot tulevaisuudessa taaksepäin, oletko tyytyväinen siihen, mitä näet? Kun seisot Kristuksen tuomioistuimen edessä, haluatko todella selittää Hänelle, miksi teit niin kuin teit, vaikka tiesit paremmin?

Hanki itsellesi vastuukumppani, joka auttaa sinua taistelussasi. Tapaa häntä kasvotusten, puhelimitse tai sähköisesti kerran viikossa tai jopa useammin, rukoilkaa yhdessä ja kerro toiselle rehellisesti, miten sinulla menee Herran edessä.

K: Miten Room. 2:24:n mukaan Jumalan nimeä pilkattiin pakanakansojen keskuudessa juutalaisten kautta ja yleisesti ottaen uskovien takia?

V: Juutalaiset olivat Jumalan valittu kansa, mutta tottelemattomuutensa, pahuutensa ja Messiaan hylkäämisensä vuoksi he eivät käyttäytyneet Jumalan kansan tavoin. Niiden pahat teot, joita pidettiin Jumalan kansana, häpäisivät Jumalaa muiden silmissä.

Uskottomat tietävät, että juutalaiset (ja uskovat yleensä) seuraavat Luojaa ja Raamattua. Kuitenkin kun he katsovat joidenkin uskovien elämäntapaa, ”varastelua” (kaupankäynnissä ja muutoinkin) sekä heidän ”pragmatismiaan” pahoja uskonnollisia asioita kohtaan, he kysyvät: ”Mitä eroa siinä on?” eivätkä näe pakottavaa syytä uskoa asioihin, joita edes jotkut uskovat eivät näytä uskovan.

Nykyään jokainen kristitty, joka tunnetaan muiden keskuudessa kristittynä, on Jumalan todistaja. Kysymys ei siis ole siitä, oletko todistaja vai et, vaan siitä, oletko hyvä vai huono todistaja. Kuten The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 10. osan sivulla 34 sanotaan, pullon etiketin tulisi vastata sen sisältöä.

Kreikkalainen Epiktetos moittii joitakin stoalaisia siitä, etteivät he noudata sitä, mitä saarnaavat; samoin Paavali nuhtelee juutalaisia, jotka eivät noudata sitä, mihin he älyllisesti uskovat.

K: Miksi tämä jumalanpilkka on merkityksellistä Room. 2:24:ssä? Toisin sanoen, kuka kuulee ja näkee tämän jumalanpilkan?

V: Roomalaiskirjeen2:24 mukaan pakanat (ei-juutalaiset) näkevät juutalaisten jumalanpilkan. Sillä on merkitystä kolmella tavalla.

1. Se on omiaan ajamaan ihmisiä pois Jumalasta, kun he näkevät niiden, joita kutsutaan Jumalan kansaksi, pilkkaavan Jumalan nimeä.

2. Jumala sanoo olevansa kiivas Jumala. Osana tätä on se, että Jumala ei pidä siitä, että Hänen nimeään ja mainettaan panetellaan ja häpäistään.

3. Se voi olla kompastuskivi nuorille uskoville, jotka ovat ajatelleet jonkin synnin olevan vakava, mutta kun he näkevät kypsempien kristittyjen tekevän sitä, he saattavat päätellä, ettei se olekaan niin vakavaa.

K: Mistä tiedämme, paitsi Raamatusta, että Paavalin aikaiset juutalaiset luottivat liikaa ympärileikkaukseen (Room. 2:25 ja Fil. 3:2–5)?

V: Uskottiin, että ”kukaan ympärileikattu ei joudu Gehennaan” (Exodus Rabbi 19 [81c]); ks. myös Tanch. B. 60(b), 8; Genesis R. 9 [30(a)]. 1. Mooseksen kirjan rabbi 48:ssa on kirjoitettu, että Abraham seisoi aivan Gehennan portin ulkopuolella varmistaakseen, ettei yksikään ympärileikattu mies joutuisi sinne.

K: Oliko Paavali Room. 2:25–29:ssä juutalaisia vastaan?

V: Ei. Jotkut väittävät niin, mutta tämä jae osoittaa päinvastaista.

Ensinnäkin Paavali on tekopyhiä juutalaisia vastaan.

Toiseksi Paavali sanoo, että on ihmisiä, jotka seuraavat totuutta, mutta eivät ole ympärileikattuja juutalaisia.

Lopuksi Paavali nostaa tässä korkeimmaksi standardiksi sen, että on todellinen juutalainen. Paavali siis ylistää todellisia juutalaisia, jotka noudattavat Jumalan lakia ilman tekopyhyyttä.

K: Miksi Paavali mainitsee Room. 2:27:ssä, että jopa moraaliset ei-juutalaiset tuomitsisivat juutalaisia, jotka eivät noudata lakia?

V: Yksi syy on todennäköisesti se, että juutalaiset uskoivat, että vanhurskaat tuomitsisivat epävanhurskaat, kuten 1. Enochin kirjassa 91:12; 98:12; Abrahamin ilmestyksessä 29:19–21; Viisauden kirjassa 3:8 todetaan. Silti Jeesus sanoi, että jopa Niiniven asukkaat (jotka katuisivat Joonan aikana) ja Saaban kuningatar nousisivat tuomitsemaan juutalaisia, jotka hylkäsivät Jeesuksen sanat (Matt. 12:41–42 ja Luuk. 11:31–32).

K: Miksi Paavali mainitsee Room. 2:27:ssä, että jopa moraalisesti oikeamieliset ei-juutalaiset tuomitsisivat juutalaisia, jotka eivät noudata lakia?

V: Yksi syy on todennäköisesti se, että juutalaiset ajattelivat, että vanhurskaat ihmiset istuisivat tuomitsemassa vääriä ihmisiä, kuten 1. Enochin kirjassa 91:12; 98:12; Abrahamin ilmestyksessä 29:19–21; Viisauden kirjassa 3:8. Jeesus kuitenkin sanoi, että jopa Niiniven asukkaat (jotka katuisivat Joonan aikana) ja Saaban kuningatar nousisivat tuomitsemaan juutalaisia, jotka hylkäsivät Jeesuksen sanat (Matt. 12:41–42 ja Luuk. 11:31–32).

K: Mitä tarkoittaa tarkalleen ottaen Room. 3:2:ssa mainittu, että Jumalan sanomat on uskottu?

V: Uskottu ei tarkoita pelkästään niiden vastaanottamista, vaan myös niiden säilyttämistä ja välittämistä.

K: Mitä Room. 3:4:ssä tarkoittaa lause ”Jumala on totinen, ja jokainen ihminen valehtelija”?

V: Se ei oikeuta kenenkään valehtelua. Sen sijaan se tarkoittaa, että Jumala on silti totinen, vaikka jokainen ihminen maan päällä ajattelisi toisin. Jumalan totisuus on absoluuttinen totuus. Efesolaiskirjeen 4:25 sanoo, että meidän tulee hylätä valhe ja puhua totta.

K: Miten ihmisten vääryys Room. 3:5:ssä osoittaa Jumalan vanhurskauden?

V: Vanhurskaus ja vääryys eivät ole tasavertaisia vastakohtia. Pikemminkin vääryys on puutetta tai vääristymää Jumalan vanhurskaudesta. Todisteena tästä on se, että jopa vääryydessään ihmiset tunnustavat usein olevansa vääriä ja pitävät vanhurskautta parempana – ainakin muissa.

K: Ylistävätkö ihmisten valheet Jumalaa Room. 3:7:ssä?

V: Ihmisten valheet eivät koskaan suoraan ylistä Jumalaa. Roomalaiskirjeen 3:7 kertoo kuitenkin hämmästyttävästä tosiasiasta, että ihmisten valheista ja petoksista huolimatta ihmiset yleisesti ottaen tunnustavat edelleen Jumalan ja hänen moraalilakinsa.

K: Miksi emme saisi tehdä pahaa, jotta siitä seuraisi hyvää (Ro 3:8)? (Venäläinen khlystien lahko ja paha irstailija Grigori Rasputin opettivat tätä.)

V: Jos tämä olisi totta, Saatana olisi aiheuttanut enemmän hyvää kuin kukaan muu. Jumala käyttää todellakin usein pahaa hyvän aikaansaamiseksi. Se ei kuitenkaan oikeuta ihmisiä tekemään pahaa, eikä se estä Rasputinin kaltaisesti eläneitä ihmisiä kärsimästä seurauksista tulijärvessä pahuutensa vuoksi. Katso lisätietoja Roomalaiskirjeen 6:1,15 kohdasta.

Kun Rasputinilta kysyttiin, miksi hän sanoi, että synti on välttämätöntä Jumalan edessä, hän vastasi: ”’Totta kai, pikkuisä’, hän sanoi, ’Vapahtajamme ja pyhät isät ovat tuominnut synnin, sillä se on Paholaisen teko. Mutta miten voit karkottaa pahan, pikkuisä, ellei vilpittömällä katumuksella? Ja miten voit katua vilpittömästi, jos et ole tehnyt syntiä? …Pois sinun Raamattusi!’ hän jyrisi. ’Pyhät kirjoitukset! Totisesti, varoitan sinua, pikkuisä, lopeta tämä turha ja hyödytön työ, jotta voisit seistä Herran edessä. Ota elämä sellaisena kuin se on, sillä vain se on sinulle Jumalalta annettu. Ja anna minun sanoa sinulle tämä: älä mieti ikuisesti, mistä synti tulee, kuinka monta rukousta ihmisen täytyy lausua päivässä ja kuinka kauan hänen täytyy paastota päästäkseen eroon synnistä! Synti – jos synti vielä piilee sinussa – vain tällä tavalla voit voittaa sen! Synti – sitten kadut ja karkotat pahan itsestäsi. Niin kauan kuin kannat syntiä salaa sisälläsi ja peittelet sitä pelokkaasti paastolla, rukouksilla ja ikuisilla keskusteluilla Raamatusta, niin kauan pysytte tekopyhinä ja hyödytöninä, ja sellaiset ovat Herralle vihattavia. Saasta on karkotettava, kuuletko, pikkuisä? Vasta sillo , tuoksusi on Herralle mieluinen?” (Rasputin: Pyhä paholainen, s. 54–55)

Huomaa hänen kieroutunut logiikkansa.

1) Koska tämä on pahaa, teidän pitäisi katua syntiä.

2) Et voi katua syntiäsi, ellet ole tehnyt syntiä.

3) Siksi voit voittaa itsessäsi olevan synnin vain tekemällä ensin synnin!

Ihmiset ovat tarpeeksi älykkäitä keksimään jonkin tekosyyn perustellakseen melkein minkä tahansa pahan teon, ainakin omassa mielessään, jos he yrittävät todella kovasti.

K: Room. 3:11:n, Ps. 14:2–3:n ja Ps. 53:3:n mukaan kukaan ei etsi Jumalaa, joten miten Daavid saattoi etsiä Jumalaa Ps. 27:8:ssa, 105:4:ssä, 31:1:ssä, 34:4:ssä, 28:1–2:ssa, 42:1–2:ssa ja 120:1:ssä?

V: Roomalaiskirjeen3:11 lainaa itse asiassa Daavidia Psalmin 14:2:sta. Vastauksessa on viisi huomioitavaa seikkaa.

1. Monet, Daavid mukaan lukien, etsivät Jumalaa vilpittömästi (Jeremia 29:13; 5. Mooseksen kirja 4:29)

2. Kukaan, Daavid mukaan lukien, ei etsi Jumalaa omasta voimastaan.

3. Jumala rakasti meitä ennen kuin me rakastimme Häntä (1. Johanneksen kirje4:19 ), ja Jumala etsi meitä ennen kuin me etsimme Häntä. Kukaan ei voi tulla Jeesuksen luo, ellei Isä vedä häntä puoleensa (Johanneksen evankeliumi 6:44).

4. Jopa uskomme ja se, että etsimme Jumalaa, on Jumalan antama lahja.

5. Pyhän Hengen keskeinen tehtävä on tuomita maailma syylliseksi synnin, vanhurskauden ja tuomion suhteen (Joh. 16:8–11). Näin ollen Jumala on antanut jokaiselle jonkinlaisen todistuksen. Oletettavasti jokaiselle on annettu lahjana ainakin jonkinlainen kyky etsiä Häntä. Jotkut aidot kristityt ovat kuitenkin eri mieltä tästä viimeisestä kohdasta.

Johannes Krysostomos (392–407 jKr.) sanoi seuraavaa teoksessaan ”Kommentaari Galatalaiskirjeeseen”, luku 2, jae 20, s. 23, viitatessaan Psalmiin 63:1: ”Lisäksi tämä sanamuoto opettaa, että jokaisella yksilöllä on oikeutetusti yhtä suuri kiitollisuuden velka Kristukselle kuin jos Hän olisi tullut yksin hänen takiaan, sillä Hän ei olisi säästänyt tätä alennusta edes yhden ihmisen vuoksi, joten Hänen rakkautensa mitta jokaista kohtaan on yhtä suuri kuin koko maailmaa kohtaan. Totisesti Uhri uhrattiin koko ihmiskunnan puolesta, ja se riitti pelastamaan kaikki, mutta siunauksesta nauttivat vain uskovat.” Johannes Krysostomos mainitsee, että illallinen valmistettiin kaikille Luuk.14:16 , mutta kun vieraat eivät tulleet, Hän kutsui toisia. (Tämä on teoksesta The Nicene and Post-Nicene Fathers First Series, osa 13, s. 23.)

K: Viittaavatko nämä Vanhan testamentin jakeet Room3:13 –19 johonkin pahaan ihmisryhmään vai kaikkiin ihmisiin?

V: Ne viittaavat meihin kaikkiin, jossain määrin. Yksi lainatuista kohdista, Psalmit 14:1–3, sanoo nimenomaisesti, että se viittaa kaikkiin. Sen lisäksi Jaakobin kirjeessä2:10 sanotaan, että kuka tahansa, joka noudattaa koko lakia paitsi yhtä kohtaa, on silti syyllinen lain rikkomiseen.

K: Oliko laki Room. 3:20:n mukaan epäonnistunut?

V: Näkemyksesi riippuu siitä, mihin tarkoitukseen laki mielestäsi oli tarkoitettu.

Jos jonkun toiveena oli, että hän voisi noudattaa lakia täysin ja tulla oikeaksi Jumalan edessä pelkästään sen avulla, niin kyllä. Mutta Paavali sanoo toisin; 1. Timoteuksen kirjeen 1:8:ssa hän sanoi, että lakia ei annettu vanhurskaille, vaan epävanhurskaille. Se oli ”kasvattaja”, jonka tarkoituksena oli kouluttaa meitä vanhurskauteen. Varakas perhe saattoi palkata pojalleen kasvattajan. Kasvattaja oli opettajan, yksityisopettajan ja tiukan kurinpitäjän yhdistelmä. Roomalaiskirjeen 3:20:ssä sanotaan samoin, että lain tarkoituksena oli saada meidät tietoisiksi synnistä.

Laki ei tehnyt ihmisistä pahoja. Se oli pikemminkin röntgenkuva, joka paljasti, mitä meidän sisällämme oli. Emme tietäisi, että vino viiva voi olla suora, jos emme olisi nähneet suoraa viivaa.

K: Room. 3:21–26:ssa mainitaan, että jotkut Raamatun kohdat voivat käynnistää herätyksen tai jopa muuttaa kokonaisen kaupungin. Mutta tänään tarkastelemme kohtaa, joka muutti puolen mantereen. Martin Luther kutsui tätä omassa Raamatussaan ”kirjeen ja koko Raamatun pääkohdaksi ja keskeisimmäksi osaksi”. Miten luulet tämän käynnistäneen luterilaisen uskonpuhdistuksen?

V: Suurin osa uskonnosta keskittyy siihen, mitä ihmisen on tehtävä päästäkseen taivaaseen, nirvanaan tai jopa sulautuakseen kosmiseen liekkiin. Roomalaiskatolisessa kirkossa (mutta ei itäisessä ortodoksisuudessa) tarkoituksena oli lyhentää aikaa tuskallisessa kiirastulessa. Mutta Luther löysi Paavalin kirjoituksista, että todellinen kristinusko ei ole ”tekemistä” vaan ”tehtyä”. Kyse ei ole siitä, mitä me teemme, vaan siitä, mitä Kristus on jo tehnyt puolestamme. Kaikki ne ylimääräiset katumusharjoitukset, joita papit sanoivat Jumalan haluavan heidän tekevän syntiään, olivat itse asiassa häiritseviä ja veivät huomiota Kristuksen valmiista työstä. Kun Martin Luther ja muut näkivät tämän uudella tavalla, olen varma, että heidän täytyi pysähtyä ja hengittää syvään. Tämä oli mullistava oivallus.

K: Onko Room. 3:22:ssa kyse meidän uskostamme Jeesukseen vai Jeesuksen uskosta?

V: Kyse on meidän uskostamme Jeesukseen, kuten todetaan teoksissa *Evangelical Commentary on the Bible* (s. 933), *The Expositor’s Bible Commentary* (osa 10, s. 41) ja *The Wycliffe Exegetical Commentary Romans 1–8* (s. 224–225). Mutta kyse on Jumalan vanhurskaudesta, kuten Roomalaiskirjeen 3:21, 22, 25 ja 26 kaikki sanovat.

K: Mikä on Roomalaiskirjeen 3:23:ssa ero ”syntien” ja ”synnin” välillä?

V: Roomalaiskirjeessä ”sins” (monikkomuoto) viittaa tekoihin, ajatuksiin tai sanoihin, jotka ovat Jumalan tahdon vastaisia, tai tekoihin tai sanoihin, jotka meidän olisi pitänyt tehdä mutta joita emme tehneet. ”Sin” (yksikkomuoto) on niiden pahojen tekojen taustalla vaikuttava voima . ”Sins” (monikkomuoto) esiintyy vain Roomalaiskirjeen 3:25; 4:7; 7:5 ja 11:27. Vastaavasti sana ”sinned” esiintyy vain Roomalaiskirjeen kohdissa 2:12 (kahdesti), 3:23; 5:12,14,16. Sanaa ”sin” ilman ”s”-kirjainta käytetään Roomalaiskirjeessä 43 kohdassa, alkaen kohdasta 3:9: ”Pakanat, että he kaikki ovat synnin vallassa”

K: Jos Room3:23 –24:n mukaan kaikki vanhurskautetut ovat samoja kuin kaikki, jotka ovat tehneet syntiä, pääsevätkö sitten kaikki taivaaseen, kuten universalistit opettavat?

V: Ei, universalismi on harhaoppi. Sekä juutalaisten että pakanain yleinen tuomitseminen sekä juutalaisille että pakanaille osoitettu yleinen tarjous vanhurskaudesta uskon kautta eivät tarkoita, että jokainen ihminen hyväksyisi tämän tarjouksen. Katso lisätietoja vastauksesta Kolossalaiskirjeen 1:20 kohdassa.

K: Mitkä ovat Room. 3:24:ssä mainitut kuusi tapaa, joilla meidät vanhurskautetaan?

V: Tässä ovat ne kuusi tapaa.

Meidät vanhurskautetaan armosta, Kristuksen Jeesuksen lunastuksen kautta (Ro 3:24).

Meidät vanhurskautetaan uskon kautta (Ro 5:1).

Meidät vanhurskautetaan verellä (Ro 5:9).

Meidät vanhurskautetaan voimalla (Ro 4:24–25).

Meidät vanhurskautetaan Jumalan toimesta (Ro 8:33).

Meidät vanhurskautetaan teoilla (Jaakobin kirje 2:24), mikä tarkoittaa, että teot ovat vanhurskauttamisemme todiste ja hedelmä.

K: Mitä sanoisit Room. 3:24:n perusteella jollekin, joka ajattelee, että muinaisina aikoina tai muissa paikoissa pelastetut ihmiset pelastuivat ilman Kristusta?

V: Jos tämä olisi totta, Kristuksen kuolema ristillä ei olisi ollut välttämätöntä, vaan vain yksi vaihtoehto. Kun Jeesus rukoili Getsemanen puutarhassa ja kysyi Jumala Isältä, oliko olemassa muuta keinoa, miksi Jumala ei olisi sanonut: ”Totta kai, sinun ei tarvitse mennä tätä läpi”?

K: Missä määrin Room. 3:25:n mukaan Kristuksen kuolema poistaa Jumalan vihan ja missä määrin se poistaa syyllisyytemme?

V: Ne kuuluvat yhteen kuin sytykkeet ja tuli. Se poistaa sen, että olemme Jumalan vihan alla, koska se poistaa syyllisyytemme Jeesuksen Kristuksen uhrin kautta.

K: Tarkoittaako Room. 3:25, että Kristus pelasti meidät synneistämme siihen asti, kunnes synnyimme uudesti, ja että sen jälkeen olemme omillamme?

V: Ei. Ajatus, että ”jos se on tarkoitus tapahtua, se riippuu minusta”, ei ole raamatullinen. Monet Kristuksen kirkon jäsenet uskovat, että menetät pelastuksesi joka kerta, kun teet synnin, mutta saat sen takaisin, kun teet parannuksen. Kummallista kyllä, he eivät usko, että pelastuksen saamiseksi uudelleen pitäisi kastaa . Kuten eräs Kristuksen seurakuntaan kuulumaton henkilö vitsaili, he uskovat, että ihminen pestään kerran, ja sen jälkeen hänet puhdistetaan kuivapesulla.

K: Room. 3:25:n mukaan, koska Kristuksen kuolema on sovitus kaikista menneistä synneistämme, joutuuko kristitty, joka tahallaan tekee synnin, helvettiin, kuten Hepr. 10:26–31 saattaisi viitata?

V: Ei. Jumala ei ainoastaan antanut meille pelastusta, vaan Hän myös ylläpitää pelastustamme, kuten 1. Johanneksen kirjeen 1:8–10 ja 2:2 osoittavat. Jumala vie pelastuksemme loppuun asti sinetöimällä meidät pelastukseksi Efesolaiskirjeen 1:11–14 mukaisesti.

K: Puhuuko Paavali Room. 3:27–28:ssa Mooseksen lain teoista vai hyvistä teoista yleensä?

V: Ensinnäkin on olemassa vain yksi laki, Jumalan laki. Vaikka Paavali viittaa juutalaisten oppimiin käskyihin (Ro3:21 ), hän ei unohtanut niitä Jumalan lain osia, jotka pakanat tunsivat, sillä hän mainitsee ne nimenomaisesti Roomalaiskirjeen3:29 –30.

Oletetaan hetken ajan totta se, mitä jotkut ovat virheellisesti väittäneet, eli että Paavali puhuu vain siitä, ettei Mooseksen laki voi auttaa ansaitsemaan pelastusta, ja että siksi on mahdollista, että hyvät teot voivat osittain ansaita pelastuksen. Mooseksen laki ei kuitenkaan vain kieltänyt pahoja tekoja, joita ei saanut tehdä, vaan se määritteli myös hyvät teot, joita heidän tulisi tehdä. Jos se, mitä jotkut ovat virheellisesti väittäneet, olisi totta, silloin Jumalan antamat käskyt eivät voisi auttaa heitä ansaitsemaan pelastusta, mutta muut käskyt, joita Jumala ei antanut (unohduksen, ilkeyden tai jonkin muun syyn vuoksi), voisivat sen tehdä.

Peruskysymys tässä on se, että on olemassa vain yksi Jumala, ja ihmiset joko yrittävät totella Häntä tai olla tottelematta Häntä. Tämä jae ei ainoastaan osoita, etteivät hyvät teot voi ansaita pelastusta, vaan Efesolaiskirjeen 2:8–9 todistaa, etteivät ne voi.

Jotta voisit paremmin ymmärtää suhteen, joka vallitsee toiminnassa ilmenevän uskon ja sen välillä, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekojen perusteella, tutustu Raamatun seuraavaan lukuun, Roomalaiskirjeen 4. lukuun.

K: Miten Roomalaiskirjeen 3:28:ssa ihminen ”vanhurskautetaan uskosta ilman lain tekoja”, kun taas Jaakobin kirjeen2:24 :ssa sanotaan: ”teoista ihminen vanhurskautetaan, eikä pelkästään uskosta”?

V: Meidät pelastetaan armosta yksin uskon kautta, mutta todellinen usko ei ole yksin, vaan siihen liittyy tekoja. Vastaus käy ilmi seuraavasta vertauskuvasta: ”On todellakin mahdotonta erottaa tekoja uskosta, aivan kuten on mahdotonta erottaa lämpöä ja valoa tulesta.” Tämä lainaus on peräisin Martin Lutherilta. Jos sinä ja ystäväsi istuisitte nuotion äärellä valmistamassa ruokaa, eräs ”retkeilijä” nimeltä Paavali saattaisi huomauttaa, että ruokaa ei kypsytä tulen valo vaan lämpö. Hän lisäisi myös, että taskulampun valaiseminen nuotioon ei auta asiaa lainkaan. Toinen ”leiriläinen”, nimeltään Jaakob, sanoisi, että et voi tietää, onko tulta vielä jäljellä ruoan kypsentämiseen, ellei valoa näy. Hän sanoisi, että jos valoa ei olisi, ruokaakaan ei kypsyisi.

Katso keskustelu Jaakobin kirjeen 2:14–25 kohdasta, jos haluat laajemman vastauksen.

K: Miten Room 4:1:ssä Abraham oli Paavalin isä lihallisesti?

V: Abraham, kuten mekin, tuli vanhurskaaksi uskon kautta 1. Mooseksen kirjan 15:6 mukaan. Sanaa ”isä” käytettiin myös esi-isästä, ja koska Paavali oli juutalainen, Abraham oli hänen esi-isänsä. Tämä on ainoa kerta, kun sanaa ”esi-isä” käytetään Uudessa testamentissa, teoksen The Bible Knowledge Commentary: New Testament s. 452 mukaan. Sivulla 453 sanotaan myös, että rabbit opettivat, että Abrahamilla oli ylimääräisiä ansioita, jotka olivat hänen jälkeläistensä käytettävissä.

K: Miten Roomalaiskirjeen 4. luku sopii Roomalaiskirjeen 3. luvun jälkeen?

V: Roomalaiskirjeen 3. luvussa väitetään, että on olemassa Jumalalta tuleva vanhurskaus, joka on erillään lain teoista. Roomalaiskirjeen 4. luku tarjoaa raamatullisen esimerkin: Abrahamin.

K: Roomalaiskirjeen 4:3, 4, 5, 6, 8, 9, 10 ja 11:ssä Paavali käyttää sanaa ”hyvitetään” tai ”hyvitetään meille”. Miten vanhurskaus hyvitetään meille?

V: Jumala on oikeudenmukainen, ja jos Hän aikoo rangaista jotakin syntiä, Hänen on oikeudenmukaisuuden vuoksi rangaistava kaikki synnit. Jeesuksen kuolema ristillä täytti Jumalan vaatimuksen oikeudenmukaisuudesta meidän syntiemme suhteen. Se hyvitetään meille, kun uskoimme; hyvitys ei ”kasva” sitä mukaa kuin teemme hyviä tekoja eikä täyty vasta kuollessamme. Roomalaiskirjeen 5. luku käsittelee tätä hyvitystä yksityiskohtaisesti.

K: Mitä vastakohtia mainitaan Room. 4:4–5:15:ssä Aadamin lankeemuksen ja Kristuksen uhrin välillä?

V: Kontrasteja on kolme.

1. Toinen on seuraus, toinen lahja (Ro 4:4–5).

2. Lahja erosi rikkomuksesta suuruudeltaan (Ro5:15 ). Lahja korjasi rikkomuksen aiheuttaman vian enemmän kuin tarpeeksi.

3. Ne erosivat toisistaan luonteeltaan. Lahja toi vanhurskauttamisen ja elämän, rikkomus toi tuomion ja kuoleman (Room5:16 –17).

K: Jos Jumala ei laskenut Abrahamille syntiä (Room. 4:8, 22), oliko Jumala oikeudenmukainen niitä kohtaan, joille Hän laskee synnit?

V: Kyllä. Roomalaiskirjeen 4:23–24 mukaan se, että Abrahamille laskettiin vanhurskaus synnin sijaan, ei ollut yksittäistapaus. Sama pätee meihin, jos uskomme Jumalaan. Niille kuitenkin, jotka luottavat omaan vanhurskauteensa Jumalan vanhurskauden sijaan, tuomitaan sen perusteella, mitä he ovat tehneet ja jättäneet tekemättä, kuten Ilmestyskirjan 20:12 ja Matteuksen evankeliumin 25:32–46 osoittavat.

K: Miksi Room. 4:10:ssä on tärkeää, että Abraham julistettiin vanhurskaaksi ennen kuin hänet ympärileikattiin?

V: Jos se olisi tapahtunut vasta sen jälkeen, saattaisi ajatella, että Abraham ansaitsi vanhurskautuksensa tekemänsä työn ansiosta. Mutta näin ollen Abraham ei ollut tehnyt mitään työtä vanhurskautuksen ansaitsemiseksi. Abraham vain uskoi, eikä häntä ympärileikattu ennen kuin neljätoista vuotta myöhemmin.

Toiseksi Abrahamia ei ollut ympärileikattu, kun hänet julistettiin vanhurskaaksi, joten hän voi olla uskon isä myös ympärileikkaamattomille.

K: Mikä on Room. 4:15:ssä mainitun synnin ja rikkomuksen ero?

V: Synti on Jumalan käskyjen vastainen toiminta. Rikkomus on tietoisesti Jumalan käskyjä vastaan tehty synti. Kaikki rikkomukset ovat syntiä, mutta viattomasti tietämättömyydestä tehty synti ei ole rikkomus.

K: Miksi meidän on Room. 4:16:n mukaan oltava uskossa eikä varmuudessa?

V: Ajattele asiaa: Enkelillä ei ole uskoa kuten meillä, heillä on tieto. Kristuksen kautta ei ole pelastusta langenneille enkeleille, jotka tiesivät, mistä he luopuivat, kuten Heprealaiskirjeen 2:16 mukaan.

Meillä ei ole vapaata tahtoa samalla tavalla kuin enkeleillä ja demoneilla. Heillä on varmaa tietoa, meillä on uskoa. Jumala olisi voinut päättää tulla maan päälle joka vuosi, todistaa kiistattomasti, että Hän aikoo tuomita kaikki, ja sitten kehottaa kaikkia valitsemaan vapaasti, hyväksyvätkö he Hänet vai hylkäävätkö. Se ei tuntuisi kovinkaan suurelta valinnalta. Sen sijaan on helppoa päättää olla tutkimatta näitä asioita, pysyä epävarmuudessa ja epäilyksissä sekä kulkea omaa tietään.

Jumala olisi voinut luoda olentoja, jotka päättäisivät seurata Häntä, koska he tietäisivät varmasti, miten kaikki on. Jumala teki niin, ja niitä kutsutaan enkeleiksi. Jumala loi meidät, langenneet ihmiset. Huolimatta syntisestä luonteestamme ja siitä, että meillä ei ole varmaa tietoa, Jumala on antanut meille mahdollisuuden päättää tulla Hänen luokseen.

K: Miten Abraham oli Room. 4:17,18:n mukaan monien kansojen isä?

V: Abraham oli israelilaisten, edomilaisten ja midianilaisten esi-isä, mutta se ei ole tämän jakeen pääasiallinen tarkoitus. Pikemminkin Abraham oli kaikkien uskovien isä (Room4:11 ), sekä juutalaisten että kaikkien kansojen pakanain.

K: Miten Room. 4:18:ssa Abrahamin usko oli sekä toivon vastainen että toivossa?

V: Abraham ei ollut sokea, tyhmä eikä herkkäuskoinen. Kun aviomies oli 100-vuotias ja vaimo 90-vuotias, ei luonnollisestikaan ollut toivoa lasten saamisesta. Jos he olivat olleet hedelmättömiä jo aiemmin, satavuotiaaksi tuleminen ei olisi parantanut tilannetta millään tavalla. Mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ollut. Mutta Jumala ei tarvitse mahdollisuuksia, ja Abraham tiesi sen. Jos Jumala lupasi pojan, jonka Sarah ja hän saisivat, niin Sarah ja hän pysyisivät hengissä, kunnes tuo poika syntyisi. Abraham oli menettänyt toivonsa heidän ruumiistaan ja luonnosta, kuten kenen tahansa järkevän ihmisen olisi pitänyt. Silti Abraham säilytti toivonsa Jumalassa, joka on Kaikkivaltias. Näet molemmat puolet Aabrahamissa 1. Mooseksen kirjan 17:17:ssä, jossa Aabraham nauroi toivottomuudesta, kun Jumala kertoi hänelle, että hän ja Saaran saavat pojan. Vastaavaa näet Saaran kohdalla 1. Mooseksen kirjan 18:12:ssa.

Eräänlainen usko sanoo: ”Kaiken voin Kristuksessa, joka vahvistaa minua” (Fil. 4:13). Se on hieno uskonlaji, mutta se ei ole se usko, jota Abrahamilla oli tässä tilanteessa. Saara ja Abraham eivät nähneet, miten he voisivat tehdä mitään omin voimin, edes Jumalan avustuksella. Mutta Jumala pystyi luomaan tien, kun muuta tietä ei ollut.

K: Mikä estää meitä Roomalaiskirjeen 4:18 mukaan saamasta suurta uskoa, kuten Abrahamilla oli?

V: On ainakin neljä tärkeää asiaa, joita kannattaa pohtia.

a) Meillä ei ehkä ole sisällämme tilaa niin suurelle uskolle; olemme jo suurimmaksi osaksi täynnä imartelevaa käsitystä omista kyvyistämme. Abraham tiesi, että hänen täytyi luottaa Jumalaan, eikä hän halunnut jäädä paikoilleen, kun Jumala halusi hänen lähtevän.

b) Abrahamilta vaati rohkeita askelia jättää asiat taakseen ja seurata Jumalaa. Meidän tulisi etsiä, missä Jumala haluaa meidän ottavan rohkeita askelia – ei turhaan vaaraan, vaan Häntä totellaksemme.

c) Mutta Abraham kompastui monta kertaa uskonmatkallaan. Hän pelkäsi faaraota, pelkäsi Abimelekia ja halusi ottaa oikotien Hagar-naisen avulla. Mutta Abraham nousi ylös ja jatkoi matkaansa.

d) Abraham katsoi eteenpäin. Hän ei jäänyt miettimään menneisyyttä tai edes nykyhetkeä, vaan sitä, minne hän halusi päästä, jättäen jälkeensä perinnön, joka siunaisi monia kansoja.

K: Miten Abrahamin esimerkki antaa meille toivoa Room. 4:23–25:n valossa?

V: Näemme toivoa kolmessa eri näkökohdassa.

Vertauksenomaisesti: vaikka Abrahamin ruumis oli kuollut eikä voinut enää saada lapsia, Jumala pystyi muuttamaan sen. Vaikka ihmiset ovat kuolleita synnissä, Jumala voi herättää heidät eloon.

Esimerkkinä: Jumala vanhurskautti Abrahamin ennen mitään tekoja, lukien Abrahamin uskon vanhurskaudeksi. Samoin Jumala vanhurskauttaa meidät ennen mitään tekoja, lukien uskomme vanhurskaudeksi.

Tilanteen perusteella Abraham julistettiin vanhurskaaksi neljätoista vuotta ennen kuin hänet ympärileikattiin. Lupaus vanhurskauttamisesta uskon kautta koskee yhtä lailla juutalaisia kuin pakanoitakin.

Jos Jumalan toiminta elämässämme riippuisi kokonaan meistä, olisin peloissani. Mutta se riippuu pikemminkin siitä, että Jumala toimii meissä (Fil. 2:13), ja voimme luottaa Häneen, jos vain uskomme Hänen tekevän hyvää työtään.

K: Miten Room. 5:1–10 mukaan pelastuksen vaihto tapahtuu?

V: Siinä mainitaan yhdeksän näkökohtaa.

1. Vanhurskautettu uskon kautta (5:1).

2. Rauha Jumalan kanssa (ei pelkästään rauhallisia tunteita) (5:1)

3. Pääsy uskon kautta (5:2) tähän armoon (5:2).

4. Jumalan rakkaus on levitetty sydämiimme Pyhän Hengen kautta (5:5).

5. Kun olimme voimattomia, Kristus kuoli jumalattomien puolesta (5:6).

6. Jumala osoitti rakkautensa (5:8).

7. Kun olimme vielä syntisiä, Kristus kuoli meidän, jumalattomien, puolesta (5:8).

8. Vanhurskautettu Kristuksen verellä (5:9).

9. Sovitettiin Jumalan Pojan, Jeesuksen, kuoleman kautta (5:10 ).

Kuten New International Bible Commentary -teoksessa sivulla 1324 opetetaan, vanhurskauttaminen ei ole pelkästään määriteltävä ja puolustettava oppi, vaan siunauksen malja, josta voi nauttia.

K: Onko Room. 5:2, 9–10:n mukaan pelastus armosta vai uskosta?

V: Sen alkuperä, voima, riittävä vahvuus ja vaikutus ovat peräisin Jumalan armosta, jolla Hän lähetti Jeesuksen kuolemaan meidän syntiemme tähden. Katso Efesolaiskirje 2:5, 8, 9. Jumala päätti välittää tämän lahjan uskomme Jeesukseen kautta. Tässä käytetty sana ”tuoda” tai ”päästä” voi viitata esittelyyn kuninkaalliselle perheelle.

K: Viittaako Room. 5:3 kärsimyksiin Kristuksen tähden vai kärsimyksiin yleensä?

V: Mikään ei rajoita tässä käytettyä sanaa ”ahdistus” pelkästään kristittynä olemisesta johtuviin kärsimyksiin. Monilla kristityillä on ahdistuksia, jotka johtuvat terveydestä, rikkoutuneista ihmissuhteista tai rakkaiden menetyksistä.

K: Olimmehan me kaikki Room. 5:6:n mukaan todella täysin voimattomia ennen kuin Kristus kuoli meidän puolestamme?

V: Kaikissa merkittävissä suhteissa kyllä. Katso Roomalaiskirjeen 3:9–20, jossa Paavali kuvailee asiaa tarkemmin.

K: Mikä on Room. 5:7:ssä ero vanhurskaan ja hyvän ihmisen välillä?

V: Vanhurskas ihminen noudattaa lakia, eikä ehkä mitään muuta. Hyvä ihminen on myös vanhurskas, mutta rakastaa lisäksi Jumalaa ja muita ihmisiä. Harvat ihmiset kuolisivat vanhurskaan erakko , vaikka joku saattaisi olla valmis kuolemaan jonkun puolesta, jonka hän uskoo välittävän hänestä. Mutta Kristus ei tehnyt kumpaakaan. Hän ei kuollut ”hyvien ihmisten” tai ”melkein riittävän hyvien” puolesta. Pikemminkin Kristus kuoli jumalattomien puolesta.

K: Miten meidät pelastetaan Jumalan vihan alta (Room. 5:9)?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Emme olleet vapaita vihasta syntymästämme lähtien, sillä Efesolaiskirjeen 2:3 mukaan jopa valitut (taivaaseen päässeet) olivat aikoinaan vihan kohteita. (Charles Spurgeon tuo esiin saman asian teoksessaan ”For Whom Did Christ Die?” [Kenen puolesta Kristus kuoli?], Metropolitan Tabernacle Pulpit, vol. 20, nro 1191, s. 11)

2. Me olemme vapautuneet Jumalan vihan alta viimeisessä tuomiossa.

3. Jumala voi kuitenkin edelleen kurittaa meitä (Hepr. 12:5–11), ja voimme edelleen joutua kärsimään ihmisten vihan kohteeksi (Room.8:36 ).

K: Mitä Paavali tarkoittaa Room. 5:9, 10, 15, 17, 21:ssa ilmaisulla ”paljon enemmän”?

V: Roomalaiskirjeen 5:9 ”paljon enemmän” vapautus Jumalan vihan alta

Roomalaiskirje 5:10 ”paljon enemmän” suojelu Hänen ylösnousemuksensa kautta

Roomalaiskirje 5:15 ”paljon enemmän” armon lahja

Roomalaiskirje 5:17 ”paljon enemmän” uskovan hallitseminen elämässä.

Roomalaiskirje 5:21 ”paljon enemmän” ylitsevuotava armo.

K: Mitä seurauksia mainitaan Room. 5:9–21:ssä Kristuksen ansiosta?

V: Tämä on itse asiassa monimutkainen aihe. Tässä ovat mainitut seuraukset.

1. Vanhurskautettu hänen verensä kautta. Pelastettu Jumalan vihan alta hänen kauttaan. (Roomalaiskirje 5:9)

2. Sovitettu Jumalan kanssa Hänen Poikansa kuoleman kautta (Roomalaiskirje 5:10). Sovitus tarkoittaa suhteen luomista tai palauttamista. Ihmiset, jotka olivat aiemmin vihollisia tai vieraantuneita, ovat nyt ystäviä.

3. Pelastettu Hänen elämänsä kautta (Roomalaiskirje 5:10).

4. Jumalan lahja ja armo vuodatettiin monille (Roomalaiskirje 5:15).

5. Tuo vanhurskauttamisen (Roomalaiskirje 5:16).

6. Armon ja vanhurskauden lahja hallitsevat elämässä (Roomalaiskirje 5:17).

7. Vanhurskauttaminen, joka tuo elämän kaikille ihmisille (Roomalaiskirje 5:18).

8. Monet tulevat vanhurskaiksi (Roomalaiskirje 5:19).

9. Jotta armo hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseen elämään (Ro 5:21).

K: Sovitettiinko kristityt Room. 5:10:ssä Kristuksen kuoleman vai hänen elämänsä kautta, ja mitä eroa Paavali yrittää tuoda esiin?

V: Paavali yrittää osoittaa, että Jeesus teki meidän puolestamme useamman kuin yhden asian. Kuolemallaan Jeesus maksoi hinnan synneistämme. Ylösnousemuksellaan, ylösnousseen elämänsä kautta, Hän antaa meille elämän ja on tullut meidän elämäksemme. Lopuksi, jos meidät vanhurskautetaan armosta uskon kautta, todiste siitä tulee selväksi hyvien tekojemme kautta.

K: Mihin ”Siksi / Tämän vuoksi” viittaa Room. 5:12:ssa?

V: Tämä viittaa suoraan siihen, mitä aiemmin on sanottu vanhurskauttamisesta Roomalaiskirjeen 5:1–11:ssä. Koska Roomalaiskirjeen jokainen luku perustuu edellisiin osiin, voidaan nähdä, että se viittaa epäsuorasti koko edeltävään Roomalaiskirjeeseen.

K: Osoittaako Room5:12 , että ennen syntymää olemme vain potentiaalisia ihmisiä, emmekä todellisia? (jolloin abortti olisi sallittua)

V: Ei, Raamatussa on monia hyviä elämän puolesta puhuvia jakeita, mutta tämä ei kuulu niihin. Tämä jae ei viittaa aikaan hedelmöittymisen ja syntymän välillä, vaan Aadamin aikaan ennen meidän hedelmöittymistämme. Katso myös keskustelu Heprealaiskirjeen 7:9–10:sta

K: Miten Room5:12 –19:ssä kuvattu Aadamin kirous oli meille ”esikuva” Kristuksen vanhurskauden siirrosta?

V: Kaikki kristityt ovat yhtä mieltä seuraavista asioista.

1. Kaikki ihmiset saivat kuoleman, turmeltuneisuuden, syntisen luonteen ja kiroukset Aadamin tekojen vuoksi. Aadam ja Eeva saivat hengellisen kuoleman välittömästi, ja heidän ruumiinsa alkoivat kuolla heti, vaikka he kuolivat fyysisesti vasta lähes tuhat vuotta myöhemmin.

2. Jeesus kantoi rangaistuksen meidän syntiemme puolesta.

3. Valitut saavat Kristukselta iankaikkisen elämän, vanhurskauden, pyhityksen ja siunaukset.

Kristityt ovat eri mieltä seuraavista asioista:

Jotkut aidot kristityt sanovat, että Aadamin osalta meitä kohtaan, meidän osalta Kristusta kohtaan ja Kristuksen osalta uskovia kohtaan syyllisyyden siirron luonne on sama. (Charles Hodge teoksessa Systematic Theology, s. 194, ja hänen teoksessaan Commentary on the Epistle to the Romans, s. 142–190). Jotkut menevät jopa niin pitkälle, että opettavat: jos Jumala ei olisi julistanut kaikkia ihmisiä, myös vauvoja, syyllisiksi ja Jumalan vihan ansaitseviksi Aadamin tekojen vuoksi, Jumalalla ei olisi ”oikeutta” lukea Kristuksen vanhurskautta kaikkien valittujen hyväksi. Kaikki kuolevat, jopa vauvat, mikä todistaa, että heillä on Aadamin kirous ja syyllisyys.

Tässä näkemyksessä on kuitenkin ainakin kolme keskeistä epäjohdonmukaisuutta.

1. Jos kaikki ihmiset ”ansaitsevat” Aadamin syyllisyyden, niin jos syyllisyyden lukeminen on sama kuin Hodge sanoo, Kristus ”ansaitsee” meidän syyllisyytemme. Ja ansaitsiko Jeesus Eevan syyllisyyden?

2. Jos hylätyt ottivat Aadamin syyllisyyden kantaakseen, Aadamilla ei enää ollut syyllisyyttä, tai muuten Jumala rankaisee samasta syyllisyydestä kahdesti.

3. Myös eläinpoikaset kuolevat. Luonto kantoi Aadamin synnin kirouksen, mutta kuolema ei todista ihmisvauvojen olevan syyllisiä Aadamin synniin sen enempää kuin koiranpennutkaan ovat syyllisiä Aadamin synniin.

Monet muut aidot kristityt ovat vahvasti eri mieltä siitä, että meillä olisi Aadamin syyllisyys. Jeesus ei ollut syyllinen mihinkään syntiin, ei edes meidän syntiimme. Pikemminkin Jeesus päätti kantaa syyllisyytemme seuraukset kuolemalla ristillä ja laskeutumalla hautaansa. Vaikka Jeesus kantoi syntimme (Hepr.9:28 ) ja Hän, jolla ei ollut syntiä, tuli synniksi meidän puolestamme (2. Kor.5:21 ), Jeesus pysyi silti synnittömänä (Hepr.4:15 , 1. Piet.2:22 ), eikä Hänessä ole syntiä (1. Joh. 3:5).

Ehkäpä, vaikka olemme eri mieltä, tässä on jotain, mistä kaikki kristityt voivat olla yhtä mieltä: Olimme syyllisiä syntisiä omien syntiemme vuoksi. Olemme yhtä syyllisiä Aadamin synnin vuoksi kuin Kristus on syyllinen meidän syntiemme vuoksi.

K: Miten kirous ja laskettu vanhurskaus eroavat toisistaan Room5:12 –21:ssä?

V: Charles Hoden näkemys, jonka mukaan lukuun ottamisen luonne on sama sekä Aadamin että Kristuksen kohdalla, ei ole oikea ainakin kahdeksasta syystä.

1. Kristus kantoi rangaistuksemme, ja me saamme Hänen vanhurskautensa suuressa kaksisuuntaisessa vaihdossa. Toisaalta syntiinlankeemus oli yksisuuntainen siirto; Aadam ei kantanut mitään meidän puolestamme.

2. Kristus poisti syyllisyytemme, mutta me emme millään tavalla lieventäneet Aadamin syyllisyyttä.

3. Pahuus tuli meihin, mutta pahuus ei tullut Kristukseen.

4. Me saimme Aadamilta turmeltuneisuuden ja syntisen luonteen, mutta Kristus ei saanut turmeltuneisuutta, syntistä luonnetta, syyllisyyttä eikä syytöstä.

5. Kristuksen vanhurskauden lukeminen tapahtuu uskomme välityksellä, mutta Aadamin synnissä ei ole mukana uskoa eikä edes uskon puutetta. (Douglas Moo, Commentary on Romans 1–8, s. 338–339.)

6. Kristus päätti sovittaa meidän syntimme; Aadam ei vapaaehtoisesti päättänyt siirtää mitään jälkeläisilleen.

7. Kristuksen vanhurskaus annetaan meille, kun olemme yhtyneet Kristukseen. Aadamin kirous (ja joidenkin mielestä myös syyllisyys) oli meidän osaltamme tahatonta.

8. Kristuksen vanhurskaus ei ”siirtynyt” vanhempien kautta. Joillakin kristityillä on niin sanottu traducianistinen teologia; he uskovat, että Aadamin syyllisyys siirtyy vanhempien kautta tai muuten isän kautta.

Ellei joku kiistä näitä kahdeksaa eroa (ja luulen, ettei edes Charles Hodge kiistäisi niitä), on epäjohdonmukaista sanoa, että syyllisyyden lukemisen luonne olisi sama.

K: Miten Room5:12 –21:ssä Kristuksen sovitus liittyy Aadamin lankeemukseen?

V: Kaikki kristityt ovat yhtä mieltä siitä, että sovitus liittyy Aadamin lankeemukseen seuraavilla kahdella tavalla.

1. Koska olemme perineet syntisen luonteen Aadamilta, meitä pyhitetään Kristuksen kaltaisiksi.

2. Lisäksi, koska olemme syntyneet Aadamin takia vieraantuneina Jumalasta, meidät syntyy uudesti Jumalan lapsiksi Kristuksessa.

Kaikki kristityt eivät välttämättä ole samaa mieltä seuraavista neljästä tavasta.

3. NIV Study Bible -raamatun sivulla 1713 sanotaan, että Roomalaiskirjeen5:18 ”ei tarkoita, että jokainen lopulta pelastuu, vaan että pelastus on kaikkien saatavilla. Ollakseen tehokas, Jumalan armollinen lahja on otettava vastaan (ks. jae 17).”

4. Saimme kirouksen Aadamilta ja armon Kristukselta, mutta Jeesus ei ole syyllisempi meidän syntiimme kuin me olemme Aadamin syntiin.

5. Jos Jumala ei olisi lukenut Aadamin syyllisyyttä meidän syyksi, Jumala ei voisi lukea Kristuksen vanhurskautta meidän syyksi.

6. Jos Jumala ei rankaisisi hylättyjä ylimääräisellä piinalla helvetissä, Jeesus ei voisi päättää ottaa rangaistustamme kantaakseen.

K: Mitä Room5:12 –19:ssä mainitaan Aadamin lankeemuksen ja Kristuksen uhrin laajuudeksi?

V: Kristityt keskustelevat toisinaan siitä, onko Kristuksen sovitus merkityksellinen kaikille (yleinen) vai vain joillekin (erityinen). Molemmat osapuolet voivat nähdä tässä oman suosikkinäkökulmansa.

Aadamin synti: kaikki (5:12 , 18) ja monet (5:15, 19).

Jeesuksen vanhurskauttaminen: sama vaikutusalue. Kaikki (5:18 ) ja monet (5:15,19).

Aadam oli esikuva (tyyppi), jossa oli vastakohtia (5:14 ); tuomitseminen ja vanhurskauttaminen ovat tässä kohdassa hyvin symmetrisiä.

Katso myös 1. Korinttolaiskirje 15:21–22, 45–49.

K: Mitkä ovat Room5:12 –21:ssä yhteydet meidän ja Aadamin välillä?

V: Raamattu ei sano sitä, mutta tässä on mahdollisia näkemyksiä. Jokainen näkemys sisältää edellisen näkemyksen.

1. Ihmiset kärsivät tässä elämässä Aadamin tekojen vuoksi.

2. Me kaikki teimme saman asian. Aadam on esimerkki meistä.

3. Olemme perineet synnin, toisin sanoen syntisen luonteen.

4. Jumala päätti, että perisimme sen syyllisyyden, jonka Jumala valitsi (Aadamin) edustajaksemme.

5. Lapset (mukaan lukien juutalaiset ja kroatialaiset lapset) perivät syyllisyyden esi-isiensä rikoksista. (1/3 tradukianisesta näkemyksestä)

K: Miten Room. 5:12:n mukaan kaikki syntyivät synnissä Aadamin kautta?

V: Aadam ja Eeva tekivät synnin ilman, että heillä olisi ensin ollut syntinen luonne. Me kaikki teemme syntiä, koska meillä on Aadamin syntinen luonne. Tämän lisäksi kristityt ovat eri mieltä tästä asiasta. Tässä on joitakin näkemyksiä.

Todistettu seuraus: Koska me kaikki teemme syntiä, tämä seuraus osoittaa, että kuolema ja synti tulivat kaikille Aadamin kautta syntyneille ihmisille.

Vain osallisuus kiroukseen: Syyn (Aadamin) vuoksi seurauksena on, että meillä (ihmiskunnalla) kaikilla on kuoleman kirous ja syntinen luonne. (Roomalaiskirje 5:14)

Osallisuus sekä syyllisyyteen että kiroukseen: Syyn (Aadamin) vuoksi seurauksena on, että me (ihmiskunta) olemme kaikki tehneet syntiä osallisuudellamme Aadamiin, ja meillä kaikilla on myös kuoleman kirous ja syntinen luonne.

K: Jos Room. 5:12–14:n mukaan Jumala tuomitsi meidät Aadamin syyllisyyden perusteella, miksi?

V: Aitojen kristittyjen keskuudessa on erimielisyyttä, ja pääasiallisia näkemyksiä on kolme.

1. Aadamin syyllisyyttä ei laskettu meidän syyksi, vaan ainoastaan hänen luonteensa ja kirouksensa.

2. Aivan kuten Jumala on pakotettu rankaisemaan syntiä oikeudenmukaisuuden ja pyhyyden vaatimusten vuoksi, Jumala on oikeudenmukaisuuden vaatimusten vuoksi pakotettu lukemaan Aadamin syyllisyyden meidän syyksi.

3. Jumalan ei olisi tarvinnut lukea Aadamin syyllisyyttä meidän syyksi täyttääkseen oikeudenmukaisuuden vaatimukset, mutta Hän teki sen kuitenkin muista syistä.

3a. Jos Jumala ei olisi asettanut meitä vastuuseen Aadamin syyllisyydestä, Hän ei olisi voinut oikeudenmukaisesti ”asettaa” Kristusta uhriksi meidän syntiemme puolesta.

K: Mikä on perisynnin käsite Room5:12 –18:ssa?

V: Perisynnin käsite koostuu kahdesta osasta:

1. Me kaikki olemme perineet syntisen luonteen ja olemme syntymästämme lähtien vieraantuneet Jumalasta.

2. Meillä kaikilla on syyllisyyttä, ei vain omista synneistämme, vaan myös Aadamin synnistä.

Kristityt ovat yhtä mieltä ensimmäisestä kohdasta, mutta useimmat kristityt pitävät toista kohtaa virheellisenä. Ensimmäisiä, jotka opettivat toista kohtaa, olivat Milanon Ambrosius (370–390 jKr.) ja Hippon Augustinus. Molemmat kuuluivat ensimmäisiin kristittyihin, jotka kannattivat ei-kristittyjen vainoamista. Teoksessa *The New Dictionary of Christian Ethics and Pastoral Theology* (s. 641–643) sanotaan perisynnistä seuraavaa: ”Vielä vakavammin ottaen syyllisyyden käsitteen ja perinnön käsitteen välillä on ristiriita. Kielenkäytössämme ihmisten syyllisyydestä tuntuu olevan merkitystä vain sellaisten päätösten ja tekojen yhteydessä, joihin olemme itse jollain tavalla osallisia.”

K: Miten Room5:12 –18:ssa Aadamin syyllisyys lasketaan meidän syyksi (jos ollenkaan)?

V: Roomalaiskirjeen 5:12–18 ei kerro tarkalleen miten. Kristittyjen näkemykset tästä kysymyksestä eroavat toisistaan huomattavasti. Seuraavassa on esitetty joitakin näkemyksiä, joista voi uskoa useampaan kuin yhteen.

1. Perimme Aadamin luonteen, mutta Aadamin syyllisyyttä ei ole millään tavalla laskettu meidän syyksi.

2. Kaikilla oli Aadamin syyllisyys, mutta Kristuksessa Aadamin syyllisyys annettiin anteeksi ja poistettiin 100-prosenttisesti kaikilta ihmisiltä. (Ennalta antavan armon teoria)

3. Aadamin syyllisyys on annettu anteeksi ja poistettu kaikilta, kuten edellisessäkin, mutta se kohdistuu uudelleen niihin, jotka hylkäävät Kristuksen (Millard Ericksonin näkemys).

4. Kaikilla oli Aadamin syyllisyys, mutta Kristuksessa Aadamin syyllisyys on annettu anteeksi ja poistettu valituille.

5. Vauvat saattaisivat joutua tulijärveen yksinomaan Aadamin synnin vuoksi, ilman omaa henkilökohtaista syyllisyyttä.

6. Tulijärvessä olevat ihmiset voivat syyttää osittain Aadamin syntiä kärsimyksistään.

7. Meille lasketun syyllisyyden vuoksi Aadamin oma syyllisyys väheni.

8. Aatamin syyllisyyttä ei vähennetty, ja Jumala laski syyllisyyden kahdesti.

9. Aadamin syyllisyys lasketaan meidän syyksi, mutta ei millään merkittävällä tavalla.

Sekä kalvinistit että ei-kalvinistit voivat olla tässä asiassa samaa mieltä kalvinistisen New Geneva Study Bible -raamatun sivun 1775 kanssa. Siinä sanotaan, että kaikki ovat tehneet Aadamin synnin, mutta todetaan, että Roomalaiskirjeen 5:12–21 ei kerro, miten.

K: Ketkä ovat niitä kristittyjä, jotka uskovat, ettei Aadamin syyllisyyttä ole lainkaan siirretty meidän niskoillemme (Room5:12 –19)?

V: Yksikään Nikäan kirkolliskokousta edeltäneistä kirkkoisistä ei koskaan puhunut siitä, että kantaisimme Aadamin synnin syyllisyyttä, vaikka he lainasivatkin Roomalaiskirjeen 5. lukua.

Aleksandrian Athanasius uskoi, että olemme perineet syntisen luonteen: ”Mutta Aleksandrian Athanasius ei koskaan vihjaa, että olisimme osallisia Aadamin todellisesta syyllisyydestä, eli hänen moraalisesta syyllisyydestään...” (Kelly, Early Christian Doctrines, s. 346–347)

”Helwysin käsitys ennalta määräämisestä, lukuun ottamatta ehkä oppia ihmiskunnan lankeemuksesta Aadamin kautta, on antikalvinistinen – itse asiassa tyypillisesti hollantilaisbaptistinen. Mikä tahansa Aadamin synnin lukeminen tai Aadamin lankeemuksen luonnollinen vaikutus mitätöidään pelastuksen kannalta, koska armo myönnetään kaikille, jotta he voivat valita Jumalan puolesta tai sitä vastaan.” (Calvin Augustine Pater teoksessa Karlstadt as the Father of Baptist Movements, the Resurgence of Lay Protestantism, s. 267–268)

Onko kaikille annettu mahdollisuus valita Jumalan puolesta tai häntä vastaan pelastuksen suhteen? Vastaus tähän kysymykseen on yksi tärkeimmistä tavoista erottaa kalvinisti ei-kalvinistista.

K: Keitä ovat ne kristityt, jotka uskovat, että Aadamin syyllisyys on siirretty meihin (Room5:12 –19)?

V: Hippon Augustinus (388–430 jKr.) (Hän uskoi myös, että kaikki kastamattomat lapset joutuvat helvettiin.)

K: Onko Room5:12 –19:ssä esitettyjen näkemysten lisäksi olemassa muita näkemyksiä, joita aidot kristityt edustavat siitä, onko meillä Aadamin syyllisyys vai ei?

V: On olemassa kolme muuta näkemystä.

1. Kaikilla on Aadamin syyllisyys, mutta Kristus antoi ”ennalta antavan armon”, joka poistaa Aadamin syyllisyyden kaikilta.

2. Aadamin syyllisyys lasketaan meidän syyksi vasta sen jälkeen, kun olemme päättäneet tehdä syntiä

3. Kannamme syyllisyyttä Aadamin synnistä, ja kannamme myös syyllisyyttä esi-isiemme synneistä.

K: Onko Room. 5:12:n kaltaisia raamatun ulkopuolisia juutalaisia kirjoituksia?

V: Kyllä. Roomalaiskirjeen5:12 :ta muistuttavia juutalaisia kirjoituksia ovat 4. Esra 7:118 (= 2. Esra 7:118), Sirak 25:25 sekä 2. Baruk 23:4; 48:42; 54:19.

Teoksen *Hard Sayings of the Bible* sivulla 548 kerrotaan, että 2. Esdras sanoo seuraavasti:

”[Aadam] rikkoi … Sinä määräsit kuoleman hänelle ja hänen jälkeläisilleen….

Sillä ensimmäinen Aadam, jonka sydän oli paha, rikkoi käskyä ja joutui voitetuksi, samoin kuin kaikki hänen jälkeläisensä. Näin sairaudesta tuli pysyvä.” (2. Esdras 3:7, 21–22)

”Oi Aadam, mitä olet tehnyt? Sillä vaikka sinä synnitit, lankeemus ei ollut pelkästään sinun, vaan myös meidän, jotka olemme sinun jälkeläisiäsi.” (2. Esdras 7:118).

Huomaa, että tässä puhutaan seurauksista, jotka kohdistuvat meihin: olemme langenneet, sairaita ja kuolevaisia. Siinä ei sanota, että olemme syyllisiä Aadamin syntiin.

K: Miten Hippon Augustinus ja latinalainen Vulgata käänsivät tämän kohdan väärin Room. 5:12:ssa?

V: M. Ericksonin (s. 636), C. Danielin (s. 242) ja J.N.D. Kellyn (s. 354) mukaan Augustinus tulkitsi väärin Roomalaiskirjeen5:12 , sillä latinankielisessä Vulgatassa sanotaan ”jossa” (in quo), kun taas kreikankielisessä tekstissä sanotaan ”koska”.

K: Syyttikö Jumala Room. 5:12:ssa vai ”asettiko” hän kaikki syyllisiksi sekä Aadamin syyllisyydestä että omastaan?

V: Keskiajan alusta lähtien katolinen kirkko, reformoidut kirkot ja monet luterilaiset kirkot ovat opettaneet, että kannamme sekä Aadamin syyllisyyttä että omaamme. Kuten jotkut reformoidut kristityt ovat vahvistaneet, kun olen kysynyt heiltä, vain osa helvetissä olevien ihmisten kärsimyksistä johtuu siitä, mitä he ovat tehneet. Osa kärsimyksistä ei myöskään johdu mistään, mitä he ovat tehneet, vaan Jumala rankaisee heitä Aadamin tekojen vuoksi.

Tämä käsitys puuttui kuitenkin varhaiskirkosta (Ambroseen ja Augustinukseen asti) sekä niiltä, jotka puhuivat koine-kreikkaa, joka oli Uuden testamentin kieli.

Justin Martyr (n. 150 jKr.) ”Ja jälleen, ellei ihmiskunnalla ole valtaa välttää pahaa ja valita hyvää vapaasta tahdostaan, he eivät ole vastuussa teoistaan...” (Justin Martyrin Ensimmäinen puolustuspuhe, luku 43, s. 177) ”Edellä mainitut sanat Daavid lausui 1500 vuotta ennen Kristusta... Mutta jotta kukaan ei luulisi meidän sanomistamme, että väitämme, että kaikki, mitä tapahtuu, tapahtuu kohtalollisen välttämättömyyden vuoksi, koska se on ennustettu ja tiedetty etukäteen, selitämme myös tämän.” (Justin Martyrin Ensimmäinen puolustuspuhe, luku 43, 44, s. 177)

Athenagoras (177 jKr.) ”Aivan kuten ihmisillä, joilla on valinnanvapaus sekä hyveen että paheeseen (sillä ette kunnioittaisi hyviä eikä rankaisisi pahoja, ellei pahe ja hyve olisi heidän omassa vallassaan).” Puolustuspuhe kristittyjen puolesta, luku 24, s. 142

Kappadokialainen Basileios (357–379 jKr.) Prolegomena: ”Toisaalta helvetin pahuuden syy ei ole Jumala, vaan me itse. Synnin alkuperä ja juuret ovat siinä, mikä on omassa hallinnassamme ja vapaassa tahdossamme.” (Prolegomena teoksessa Nicene & Post-Nicene Church Fathers, toinen sarja, osa 8, s. lviii)

K: Tarkoittaako Room. 5:15:n mukainen kaikkien ihmisten fyysinen kuolema sitä, että olemme kaikki syyllisiä Aadamin syntiin, jopa vauvat?

V: Ei. Jos fyysinen kuolema olisi todiste syyllisyydestä Aadamin synnissä, myös eläimet olisivat syyllisiä Aadamin syntiin, koska nekin kuolevat fyysisesti. Aadamin jälkeläisten fyysinen kuolema on kirous ja seuraus Aadamin ja Eevan synnistä, mutta se ei todista, että Jumala julistaisi meidät syyllisiksi jonkun toisen synneistä. Hesekielin kirjan 18. luku ja 5. Mooseksen kirjan 24:16 osoittavat, että ihminen ei kuole isänsä synnin vuoksi, vaan ainoastaan omansa.

K: Roomalaiskirjeen 5:16,18:n mukaan millä tavalla tuomitseminen oli yhden synnin seuraus?

V: Kristityt ovat tästä eri mieltä. Tässä on kuusi mahdollisuutta, ja voi uskoa niiden yhdistelmään.

1. Ei täsmennetty. New Geneva Study Biblen alaviite sivulla 1775 sanoo: ”Paavali ei selitä, miten koko ihmiskunta oli osallisena Aadamin synnissä, vaan vain toteaa tosiasian. Kaikki ovat tehneet synnin Aadamin synnissä.”

2. Lapset (esimerkki: AIDS-vauvat) voivat tässä elämässä periä syntien seuraukset, vaikka he eivät olisikaan syyllisiä.

3. Vielä tärkeämpää kuin kohta 2 on se, että Jumala tuomitsi jokaisen meistä (meidät ja Aadamin) sen perusteella, mitä kukin meistä on tehnyt.

4. Kohdissa 2–3 mainitun lisäksi olemme perineet Aadamin langenneen, syntisen ja erillisen luonteen, ja tämä luonne takaa, että me teemme syntiä ja tuomitaan.

5. Kohdissa 2–4 mainitun lisäksi siksi, että Jumala julisti ihmiset syyllisiksi teoista, joita he eivät olleet tehneet. (Siten ei ole lainkaan ristiriidassa Jumalan oikeudenmukaisuuden kanssa, että kastamattomat vauvat ja sikiöt lähetetään kärsimään ikuisesti helvetissä, vaikka he eivät olisi koskaan tehneet mitään syntisiä tekoja tai rikkoneet mitään lakia. Vaikka he eivät olleet tietoisia synneistä ja heidät syytettiin toisen rikoksista, Jumala on silti oikeudenmukainen jumalallisella, käsittämättömällä oikeudenmukaisuudellaan.) (Liittovaltuuskunnan näkemys) Katso lisätietoja liittovaltuuskunnan näkemyksestä teoksesta Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 388–390.

6. Kohdissa 2–5 mainitun lisäksi lapset tuomitaan ihmisten ja Jumalan edessä vanhempiensa ja esi-isiensä rikoksista, koska heidän sielunsa on luotu vanhempien sieluista. (1/3 tradukianisesta näkemyksestä)

K: Miten Room. 5:19:n mukaan monet tulivat syntisiksi?

V: Kuten edellisessä kysymyksessä, kristityt ovat tästä eri mieltä. Jälleen kerran on olemassa kuusi mahdollisuutta, ja voi uskoa niiden yhdistelmään.

1. Tämä raamatunkohta ei nimenomaisesti kerro, miten.

2. Meistä tehtiin kuolevaisia, ja ovi avattiin synnille.

3. Vielä tärkeämpää kuin kohta 2 on se, että kuten Jumala tuomitsi Aadamin hänen tekojensa perusteella, Jumala tuomitsee jokaisen meistä samalla tavalla tekojemme perusteella.

4. Kohdissa 2–3 mainittujen seikkojen lisäksi emme ole syntisiä vain siksi, että teemme syntiä, vaan teemme syntiä myös siksi, että olemme syntisiä; toisin sanoen meillä on syntinen luonne.

5. Kohdissa 2–4 mainitun lisäksi olemme vastuussa siitä, mistä emme ole henkilökohtaisesti syyllisiä (Boettner, s. 77–78), tai synneistä, joita emme ole henkilökohtaisesti tehneet (ibid., s. 238).

6. Kohdissa 2–5 mainitun lisäksi jokainen, joka on syntynyt petturin, aviorikoksentekijän tai syntisen lapsena, tulisi rangaista petturina, aviorikoksentekijänä tai syntisenä. (1/3 tradukianisesta näkemyksestä, joka on ristiriidassa Hesekielin kirjan 18. luvun ja 5. Mooseksen kirjan 24:16 kanssa.)

K: Jos Room. 5:19:n mukaan kaikki ovat tulleet syntisiksi Aadamissa ja kaikki ovat tulleet vanhurskaiksi Kristuksessa, tarkoittaako tämä, että kaikki pelastuvat, kuten universalismiin perustuva harhaoppe opettaa?

V: Ei. Ensimmäinen ”kaikki” tarkoittaa kaikkia, jotka ovat Aadamissa. Toinen ”kaikki” tarkoittaa kaikkia, jotka ovat Kristuksessa. Kaikki eivät ole Kristuksessa. Jumalan lapset -kultti opetti tätä. Aidot kristityt (ainakin Rufinuksen jälkeen) ovat yhtä mieltä siitä, että universalismi on väärä oppi, mutta ei-kalvinisteilla ja kalvinisteilla on kaksi hyvin erilaista syytä tähän.

Ei-kalvinisteihin kuuluvat ”nelipistekalvinistit”, luterilaiset, ”kalminialaiset”, arminialaiset ja muut. He sanovat, että Kristus maksoi lunastushinnan kaikkien puolesta. Yleinen vertauskuva on seuraava: Oletetaan, että eräällä miehellä oli miljoonan dollarin velka, jota hän ei pystynyt maksamaan. Antelias, varakas ystävä avasi miehen nimissä pankkitilin, jolla oli miljoona dollaria, ja käski miestä nostamaan miljoona dollaria ja maksamaan velan. Oletetaan, että mies ei uskonut varakasta ystäväänsä tai nosti rahat ja tuhlasi ne. Silloin mies olisi edelleen vastuussa velastaan huolimatta varakkaan ystävän anteliaisuudesta.

Raamatun mukaan tämä on kolmen raamatullisen opetuksen johtopäätös.

N1. Kristus sovitti kaikkien syntit (1. Tim. 2:5–6; 1. Joh. 2:2; Room.11:32 ; 1. Tim.4:10 ), ja Jumala tarjoaa ja käskee kaikkia noudattamaan evankeliumia (2. Tess. 1:8; Tit. 2:11).

N2. Jotkut joutuvat tuliseen järveen (Ilm.19:20 ;20:10 –15; 21:8; Matt. 13:24–43; 25:31–46).

N3. Ihmiset joutuvat helvettiin ikuisiksi ajoiksi (Matteus 18:8; 25:41,46;3:12 , Juuda 7; 2. Tessalonikalaiskirje 1:9; Ilmestyskirja 20:10; 14:9–11).

Kalvinistit, mahdollisesti lukuun ottamatta amyraldilaisia kalvinisteja, opettavat, että Roomalaiskirjeen 5:18:n ensimmäisellä sanalla ”kaikki” on eri merkitys kuin toisella sanalla ”kaikki” samassa jakeessa, ja että Roomalaiskirjeen 5:19:n ensimmäisellä sanalla ”monet” on eri merkitys kuin toisella sanalla ”monet” samassa jakeessa. Ehkäpä äärimmäisen kalvinismin ydinopetus ei olekaan lopullinen sovitus, vaan pikemminkin yleisen sovituksen kieltäminen, eli se, että Kristus ei kuollut kaikkien puolesta. Monet luotiin ilman mahdollisuutta paeta toisen kuoleman liekkejä.

Miksi jotkut kalvinistit ajattelevat näin? Uskon, että yksi kahdesta pääsyystä, miksi he ajattelevat näin, on väärinkäsitys Jumalan suvereenisuudesta. Toinen syy on ihmisen turmeltuneisuuden väärä määrittely siten, että se rajoittaa Jumalaa kyvyttömäksi tai haluttomaksi toimimaan jokaisen ihmisen kohdalla.

Jumalan suvereenisuuden väärinymmärrys: Joillakin kalvinisteilla on mielestäni oikea näkemys Jumalan suvereenisuudesta. Jumala, joka voi tehdä mitä haluaa, voi päättää siirtää osan suvereenisuudestaan rajoitetuksi ajaksi. Jumala voi sallia tapahtuvaksi asioita, kuten synnin, jotka surullistavat Hänen sydäntään. Monet kalvinistit eivät kuitenkaan ole päässeet tähän ymmärrykseen. Sen sijaan he ajattelevat seuraavaa.

#1. Monet Raamatun jakeet puhuvat Jumalan erityisestä rakkaudesta ja armosta valittuja kohtaan, eikä moni ei-kalvinisti kiinnitä huomiota näihin jakeisiin. (Kaksi keskeistä esimerkkiä ovat Roomalaiskirje 9:6–23 ja Roomalaiskirje 11:3–23)

#2. Monissa Raamatun jakeissa puhutaan Jumalan ennalta tietämästä, estämättömästä suunnitelmasta, joka kattaa kaiken ja kaikki, jopa jumalattomat. (Esimerkkejä ovat Efesolaiskirje 1:11; Sananlaskut 16:4)

#3. Koska huomio keskittyy kahteen edelliseen totuuteen, monet (mutta eivät kaikki) kalvinistit vähättelevät jakeita, joissa Jumala osoittaa, että ihmisillä on aito valinnanvapaus (Joosua 24:22–23) ja että Jumala on antanut ihmisille vapauden särkää Hänen sydämensä (Jeremia 9:1; Matteus 23:37–39 jne.)

Miksi kalvinistit ajattelevat näin? Uskon, että siihen on kaksi pääasiallista syytä.

Kalvinistinen virhe nro 1 (Absoluuttinen tulevaisuuden varmuus sulkee pois aidot valinnat). Ihmisten on vaikea ymmärtää, että Jumala on suurempi kuin aika. Kun ihmiset eivät ymmärrä tätä, heidän pyytäminen ymmärtämään todella, että ihmisillä on aitoja valintoja ja että Jumala tietää absoluuttisella varmuudella sen, mitä me kutsumme tulevaisuudeksi, on kuin pyytäisi seitsemännen luokan oppilaita ymmärtämään differentiaalilaskentaa; se tuntuisi liian sekavalta.

Monet hyvät kristityt tyytyvät pitämään näitä kahta totuutta rinnakkain, kykenemättä ymmärtämään, miten ne vaikuttavat toisiinsa, mutta uskoen silti molempien olevan totta. Toiset joutuvat teologisiin vaikeuksiin, jotka muistuttavat fatalismia, hylkäämällä totuuden siitä, että meillä on valinnanvapaus, ja tekemällä meistä robotteja. Vielä toiset joutuvat teologisiin vaikeuksiin, jotka liittyvät ajatukseen rajallisesta Jumalasta, hylkäämällä totuuden siitä, että Jumala tietää tulevaisuuden absoluuttisella varmuudella.

Kalvinistinen virhe nro 2 (ei menetettyjä tapauksia). Toinen syy, miksi kalvinistit pitävät kalvinismia totuutena, on hyvin esitetty kalvinistisessa kirjassa Putting Amazing Back into Grace, jonka on kirjoittanut Michael Horton. Siinä on luku nimeltä ”No Lost Causes” (Ei menetettyjä tapauksia). Koska Jumala on kaikkivoipa, kaikkitietävä ja suvereeni eikä mitään tapahdu ilman Jumalan sallimista, Horton väittää, että Jumala ei voisi tehdä mitään turhaan, eikä mitään voisi tapahtua, mitä Jumala laajemmassa mielessä ei haluaisi.

Jeesus kuitenkin suri juutalaisten hylkäämistä Häntä kohtaan Matteuksen evankeliumissa 23:37–39.

Fariseukset ”hylkäsivät Jumalan heille tarkoittaman suunnitelman” Luukkaan evankeliumissa7:30 .

Paavali kehotti seurakuntalaisia 2. Korinttolaiskirjeen 6:1:ssä olemaan ottamatta vastaan Jumalan armoa turhaan.

Jeesus itki kansansa puolesta. Miksi itkeä, jos Jumala ei halunnut heidän toimivan toisin?

Lopuksi on mainittava, että kaikki kalvinistit eivät kannata ajatusta ”ei menetettyjä tapauksia”. Myöhäinen Francis Schaeffer, sveitsiläinen kalvinisti, sanoi teoksessaan The Church at the End of the Twentieth Century: ”Voimme ylistää Jumalaa, ja sekä Vanha että Uusi testamentti sanovat, että voimme jopa surullistaa Jumalan. Se on valtavaa.” (Hymns for the People of God nro 364) Jos muutkin voisivat ymmärtää, kuten Francis Schaeffer ymmärsi, mitä Jumala tarkalleen teki, kun Hän antoi ihmisille mahdollisuuden surullistaa Häntä, kunnioituksemme Jumalan hämmästyttävää armoa kohtaan kasvaisi entisestään.

K: Room. 5:19:ssä, kun universalismi kumotaan muissa jakeissa, millä tavalla kaikki, jotka tehtiin syntisiksi, vanhurskautettiin?

V: Kristityt ovat tästä eri mieltä. Tässä on joitakin näkemyksiä.

1. Perusta kaikkien mahdolliselle vanhurskauttamiselle.

2. Kaikki valitut ovat tosiasiassa vanhurskautettuja, ja ”kaikki syntiset” tarkoittaa valittuja syntisiä.

3. Epätarkka sanamuoto, jolla halutaan osoittaa rinnakkaisuus: Kristus vaikuttaa omiinsa yhtä varmasti kuin Aadam vaikuttaa omiinsa.

K: Room. 5:19: Tekeekö synti meistä syntisiä, vai saako syntisenä oleminen meidät tekemään syntiä?

V: Kristityt kiistävät toisinaan tämän kohdan, mutta oikea vastaus on molemmat. Syntinen on se, joka on erossa Jumalasta. Synti tekee meistä syntisiä, mutta jo syntymästämme lähtien olemme olleet alun perin erossa Jumalasta. Siten olemme ensinnäkin luonteeltamme syntisiä, ja kun teemme syntiä, meistä tulee tekojemme kautta syntisiä.

K: Miten lain tarkoituksena oli Room. 5:20:n mukaan lisätä syntiä?

V: Roomalaiskirjeen4:15 ja 5:12 vastaavat tähän ja osoittavat, että Jumala ei laskekaan syntiä rikkomukseksi siellä, missä ei ole lakia. Toisin sanoen Jumala ei laskekaan tahatonta syntiä, ennen kuin henkilö on tietoinen siitä, että se on synti. Roomalaiskirjeen 7:7–13 käsittelee asiaa tarkemmin ja päättää sanomalla, että laki annettiin, jotta synti voitaisiin tunnistaa synniksi.

Sana ”lisätty” voidaan kääntää paremmin sanalla ”tuli mukaan”. Tämä on sama verbi, jota käytetään Galatalaiskirjeen 2:4 kohdassa viitattaessa vääriin veljiin, jotka tulivat mukaan todellisten uskovien joukkoon.

K: Miten Roomalaiskirjeen 6. luku liittyy Roomalaiskirjeen 5. lukuun?

V: Roomalaiskirjeen 5. luvussa puhuttiin kahdesta henkilöstä: vanhasta ihmisestä – Aadamista – ja uudesta ihmisestä – Kristuksesta. Roomalaiskirjeen 6. luku tekee tästä henkilökohtaisen asian ja soveltaa sitä elämäämme. Roomalaiskirjeen 5. luku päättyy voitokkaasti siihen, että missä synti lisääntyi, siellä armo lisääntyi vielä enemmän. Roomalaiskirjeen 6. luku selventää, miksi emme voi vain jatkaa syntiä, koska meillä on nyt armo.

K: Mitkä viisi keskeistä käsitettä verrataan ja vastakkainasetetaan Roomalaiskirjeen 6. luvussa?

V: Se, kuka olemme: (vanha ihminen johtaa kuolemaan, ja Kristuksen uusi elämä meissä), voima meissä (synnin orjia, vapaita Kristuksen orjina). Paavali puhui jo aiemmin ihmisistä ennen Kristusta ja Kristuksen jälkeen, synnistä ja uudesta elämästä sekä laista ja armosta, mutta 6. luku osoittaa, miten ne sopivat yhteen.

Tässä on sanojen esiintymistiheydet tässä luvussa.

te/te itse/me/meidän (42 kertaa),

synti/syntiä tekeminen (17 kertaa),

ja kuolla/kuoli/kuolema (16 kertaa),

elää/elämä (8 kertaa),

Kristus/Jeesus (6 kertaa),

orjat/herruus/hallitus (11X) (orja/orjuuttaa (8X))

Muita sanoja ovat:

vapaus (4X)

armon (3 kertaa)

laki (2 kertaa)

Yhdistyneet Kristuksessa (2X)

K: Mitä voisit sanoa Room. 6:1:n perusteella ei-kristitylle, joka väittää, että kristityt luulevat voivansa tehdä mitä tahansa, koska heillä on ”palovakuutus”?

V: On neljä syytä, miksi niin ei pidä tehdä, olettaen että kyseessä on aito uskovainen, joka pääsee taivaaseen.

Roomalaiskirjeen 6:1–11 sanoo, että et voi, koska asemallisesti olet yhdistynyt Kristukseen.

Roomalaiskirjeen 6:12–14 mukaan sinun ei tarvitse tehdä niin, koska kokemuksellisesti Jumalan armo on murtanut synnin vallan sinun ylläsi.

Roomalaiskirjeen 6:15–19 mukaan sinun ei pidä tehdä niin, koska et todellakaan halua synnin hallitsevan sinua.

Roomalaiskirjeen 6:20–23 mukaan sinun on parempi olla tekemättä niin, koska viime kädessä synnin palkka on kuolema.

K: Mitä voisit sanoa antinomistiselle kristitylle Room. 6:1:n perusteella?

V: On ero elää armon alla ja väärinkäyttää armoa. Jos olet vanhempi, jonka lapsi käyttäytyy huonosti ostoskeskuksessa, veisit lapsen kotiin etuajassa. Jos me käyttäydymme huonosti, taivaallinen Isämme voi viedä meidätkin kotiin etuajassa. Grigori Rasputin ja venäläinen khlystien lahko ajattelivat näin.

Meidän on ymmärrettävä, että olemme uudestisyntyneet parempaan kuin tähän. Kerran Hippon Augustinus kohtasi naisen, joka oli ollut hänen rakastajattarensa ennen kuin hän kääntyi Kristuksen puoleen. Augustinus käveli nopeasti pois. Nainen huusi hänen peräänsä: ”Augustinus, se olen minä, se olen minä!” Hän vastasi olkapäänsä yli: ”Kyllä, tiedän, mutta se en ole enää minä!”

K: Miksi emme saisi tehdä syntiä, jotta armo ylenpalttisesti tulisi esiin (Room. 6:1, 15)?

V: Tämä on vähän kuin kysyisi seuraavaa: Koska olemme kiitollisia lääkärille, joka leikkaa meidät pelastaakseen henkemme auto-onnettomuuden jälkeen, pitäisikö meidän yrittää joutua niin moniin onnettomuuksiin kuin mahdollista?

Kuten John MacArthur Jr. sanoi: ”Miksi meidän pitäisi olettaa, että ihmiset, jotka elävät katkeamattomassa aviorikoksen, haureuden, homoseksuaalisuuden, petoksen ja kaikenlaisen kuviteltavissa olevan räikeän ylilyönnin kierteessä, ovat todella uudestisyntyneitä?”

K: Mitä Room. 6:1–4 sanoo valtakunnan vaihdoksesta?

V: Aivan kuten vedessä hengittävä nuijapää muuttuu ilmassa hengittäväksi sammakoksi eikä koskaan palaa takaisin, niin me siirrymme kuolemaa kohti kiitävästä elämästä uuden elämän elämiseen. Kyse ei ole vain siitä, että ”vanha minä” ja syntinen luontoni ristiinnaulittiin Kristuksen kanssa, vaan pikemminkin siitä, että koko minä ristiinnaulittiin Kristuksen kanssa, koska niin oli tarpeen.

K: Mitkä ovat yhtäläisyydet ja erot Paavalin kahdessa argumentissa Room. 6:1–14 ja Room. 6:15–23?

V: Molemmilla osilla on ”kirjanpitimet”. Molemmat alkavat mainitsemalla armon ja käsittelemällä sen eri puolia. Ensimmäinen osa päättyy siihen, ettemme ole lain alla vaan armossa, kun taas toinen osa päättyy kuolemaan ja [armolliseen] iankaikkisen elämän lahjaan.

Ensimmäisessä osassa, Roomalaiskirjeen 6:1–14, korostetaan, että olemme yhdistyneet Kristukseen hänen kuolemassaan, hautaamisessaan ja ylösnousemuksessaan, sekä kuolemaamme synnille ja uutta elämää Kristuksessa. Siinä ei sanota mitään orjuudesta.

Toinen osa, Roomalaiskirje 6:15–23, korostaa, että jokainen on joko synnin orja tai Jumalan orja. Siinä ei sanota mitään yhdistymisestä Kristukseen.

Ensimmäisen osan tulisi tulla ensin, koska se on toisen osan perimmäinen syy. Ensimmäisessä osassa korostetaan identiteettiämme, ja toisessa osassa korostetaan Jumalan käskyä meille.

K: Mitä Room. 6:4 sanoo kasteesta?

V: Kristuksen kanssa hautaaminen kasteessa ei ole kovin järkevää, jos kaste tapahtuu ripottelemalla; vain upottaminen on järkevää.

K: Viittaako Room 6:5–7 Kristuksen ylösnousemukseen vai uskovien ylösnousemukseen?

V: Paavali viittaa tässä Kristuksen ylösnousemukseen. Koska Kristus herätettiin kuolleista (mennyt aika), meillä on nyt uusi elämä. Meidätkin herätetään fyysisesti kuolleista, mutta lopun aikoja ei tässä nimenomaisesti mainita.

K: Miten me Room. 6:5–7:n mukaan olemme yhdistyneet Jeesukseen kuolemassa ja uudessa elämässä?

V: Roomalaiskirjeen 6. luku on syvällisempi selitys siitä, kuinka Jumala toteuttaa pelastuksensa meissä, kuten Filippiläiskirjeen 2:12–13:ssa kuvataan. Jotkut näkevät Paavalin kirjoitukset pelastuksesta ”oikeudellisena” vanhurskauttamisena ja toiset ”osallistuvana” pyhittymisenä, mutta totuus on, että Paavali korostaa molempia. Meitä ei haudata omaan hautaan, vaan meidät haudataan vertauskuvallisesti Kristuksen viereen Hänen hautaansa. Tätä voidaan tarkastella ainakin kolmella tavalla.

Irtautuminen vanhasta elämästä, siirtyminen toiseen valtakuntaan ja syntyminen uuteen elämään.

Vanhan isännän hylkääminen ja alistuminen uudelle isännälle.

Vanhan kohtalon hylkääminen ja uuden kohtalon omaksuminen.

K: Room 6:5–7; Gal 2:20; Kol 3:9; Ef 4:22: miten vanha minämme ristiinnaulitaan Kristuksessa?

V: Siinä ei sanota ”vanha syntinen luontomme”, vaan ”vanha minämme”, mikä tarkoittaa meitä kaikkia. Meillä on haluja, tavoitteita, kunnianhimoa, teemme päätöksiä ja valitsemme, miten käytämme aikamme ja rahamme. Ristiinnaulitseminen Kristuksen kanssa vaikuttaa jokaiseen näistä alueista.

Teoksessa The Evangelical Commentary on the Bible (s. 937) tätä pidetään ”väistämättömänä jännitteenä” aidon ja epäaidon minämme välillä. Kristuksen luo tuleminen ei tarkoita, että taistelu olisi ohi, vaan pikemminkin sitä, että olet vasta liittymässä siihen.

K: Oliko Room. 6:5; 8 ja 1. Kor. 15:n mukaan uskovat kuolleet Kristuksen kanssa, mutta eivät vielä nousseet ylös Hänen kanssaan, vai olivatko he jo nousseet ylös Kristuksen kanssa Kol.2:13 ja Ef. 2:5–6:n mukaan?

V: Asemallisesti olemme jo herätetty elämään Kristuksen kautta hengessämme, ja ruumiimme herätetään fyysisesti Kristuksen kanssa tulevaisuudessa. Kysymyksessä mainittujen jakeiden lisäksi seuraavat ovat lisäjakeita, joilla Paavali opetti molempia näkökohtia.

Roomalaiskirjeen6:11 sanoo: ”Samoin pitäkää itsenne kuolleina synnille, mutta elävänä Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.”

Roomalaiskirjeen 8:10–11 osoittaa molemmat näkökohdat selvästi: ”Mutta jos Kristus on teissä, ruumiinne on kuollut synnin tähden, mutta henkenne on [preesens] elossa vanhurskauden tähden. Ja jos sen Hengen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, antaa [futuurimuoto] myös elämän teidän kuolevaisille ruumiillenne tämän Hengen kautta, joka asuu teissä.” (NIV)

Samoin Kolossalaiskirjeen 3:1–4 osoittaa molemmat näkökohdat. ”Koska te siis olette herätetty [perfektimuoto] Kristuksen kanssa, suuntaakaa mielenne ylhäällä oleviin asioihin, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Suuntaakaa mielenne ylhäällä oleviin asioihin, älkää maallisiin asioihin. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on nyt [preesens] kätketty Kristuksen kanssa Jumalassa. Kun Kristus, joka on teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte [futuurimuoto] hänen kanssaan kirkkaudessa.”

Roomalaiskirjeen 6:5 ja 8 sekä 1. Korinttolaiskirje eivät kiistä, että olemme jo herätettyjä Kristuksen kanssa hengessä ja asemallisesti. Pikemminkin ne vahvistavat, ettei kyse ole pelkästään hengellisestä ylösnousemuksesta, vaan myös tulevasta ruumiillisesta ylösnousemuksesta. Vastaavasti Kolossalaiskirjeen 2:13 ja Efesolaiskirjeen 2:5–6 eivät kiistä tulevaa ruumiillista ylösnousemusta; pikemminkin ne vahvistavat, ettei kyse ole pelkästään tulevasta tapahtumasta, vaan myös nykyisestä elämästä hengessä.

(Raamatun lainaukset NIV-käännöksestä)

K: Mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa ”synnin ruumis” Room. 6:6:ssa?

V: Verrattaessa ja vastattaessa vanhaa ja uutta elämää tämä kuvaa vanhan elämämme kahta puolta. Ennen Kristusta me ruumiissamme olemme innokkaita tekemään syntiä ja elämme synnin vuoksi. Toiseksi me ruumiissamme olemme orjia isännällemme: synnille. Kristukseen tultuamme fyysinen ruumis on sama, mutta se, mikä elävöittää ja motivoi ruumista, on nyt erilainen.

K: Room. 6:7:ssä sanotaan, että koska kristityt ovat kuolleet Kristuksessa ja vapautuneet synnistä, miksi he silti vielä tekevät syntiä?

V: Vaikka kristityt tulevat kokemaan synnittömyyden taivaassa, tämä jae ei viittaa siihen. Roomalaiskirjeen 6:7 ei sano, että kristityt olisivat synnittömiä, vaan ainoastaan, että he ovat vapautuneet synnin orjuudesta.

Kuitenkin, aivan kuten orja ei ehkä ole kuullut tai uskonut sanomaa vapautuksestaan, kristityt käyttäytyvät toisinaan ikään kuin olisivat yhä synnin orjia. Jos kristitty sanoisi: ”Minun on pakko tehdä syntiä, minulla ei ole vaihtoehtoa”, hän puhuisi valhetta. Vaikka meillä on jo uusi elämä Kristuksessa, Jumala katsoo Paavalin kautta tarpeelliseksi antaa meille tässä käskyn, jota meillä on valta noudattaa tai jättää noudattamatta. Vaikka Jumala on julistanut, ettei synnillä ole enää valtaa, meidän on aktiivisesti päätettävä syrjäyttää se elämästämme.

Kaikki kristityt ovat yhtä mieltä siitä, että olemme vapaita synnistä kahdella tavalla, mutta tutkijat ovat eri mieltä tämän nimenomaisen jakeen ensisijaisesta tarkoituksesta.

Olemme vapaita synnin laillisesta rangaistuksesta

”Meidät on vanhurskautettu” New International Bible Commentary, s. 1328

”Otetaan esimerkiksi mies, joka on tuomittu kuolemaan sähkötuolissa poliisin murhasta. Heti kuollessaan hän vapautuu (kirjaimellisesti ’vanhurskautetaan’) tuosta synnistä. Rangaistus on maksettu ja tapaus on päätetty.” Believer’s Bible Commentary, s. 1702. (Lihavointi on alkuperäisessä tekstissä.)

The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 463, sanoo: ”Seuraava lause (Room. 6:6b–7) selittää käytännössä ensimmäisen lauseen (v. 6a). Uudestisyntymättömässä tilassaan uskovainen oli synnin orja. Mutta hänen ’vanha ihmisensä’ ristiinnaulittiin (tunnistettiin) Kristuksen kanssa, ja se on perusta vapautukselle synnin orjuudesta. Jokainen, joka on kuollut, on vapautettu synnistä. Sanat ’on vapautettu’ ovat vapaa käännös sanasta dedikaiotai, joka kirjaimellisesti tarkoittaa ’on vanhurskautettu tai julistettu vanhurskaaksi’. Tämän jakeen perfekti kuvaa mennyttä tekoa, jolla on jatkuva vaikutus tai voima. Synnillä ei ole enää laillista oikeutta pakottaa uskovaa alistumaan sen hallintaan ja valtaan, sillä hän on kuollut Kristuksen kanssa.” (Lihavointi on alkuperäisessä tekstissä.)

The Expositor’s Greek Testament, osa 2, s. 633 ”Kuolema vapauttaa ihmiset kaikista vaatimuksista, erityisesti (tässä käsiteltävässä tapauksessa) se vapauttaa meidät, jotka olemme kuolleet Kristuksen kanssa, synnin, vanhan isäntämme, vaatimuksesta hallita meitä edelleen.”

Olemme vapaita synnin orjuudesta

Douglas Moo käsittelee kolmea näkemystä tästä lauseesta: vapaus laillisesta rangaistuksesta, kuoleminen Kristuksen kanssa ja vapaus orjuudesta, ja toteaa kolmannen näkemyksen olevan oikea. ”Kuolema katkaisee synnin otteen ihmisestä.” Douglas Moo teoksessa The Wycliffe Exegetical Commentary, s. 394 (viitaten kommentaattoreihin Godet, Michel, Kasemann).

”Vapautettu [synnin] kahleista ja vallasta” (NIV Study Bible, s. 1714)

”Suhteessamme Kristukseen olemme vapaita synnin orjuudesta; kuitenkin jopa kristityn on mahdollista ’antaa synnin hallita’ (Room. 6:12).” Hard Sayings of the Bible, s. 553. (Kursivointi alkuperäisessä tekstissä)

”Kristuksessa uskovat ovat potentiaalisesti kuoleman ja synnin herroja.” Evangelical Commentary on the Bible, s. 937

”Vapaita synnin otteesta. Sen valta on murtunut.” The Expositor’s Bible Commentary, osa 10, s. 70.

K: Miten Room 6:11:n mukaan voimme pitää itseämme kuolleina synnille?

V: Siinä on kolme näkökohtaa.

Maksettu kokonaan menneisyydessä: Kristus naulasi syntimme ristille kuollessaan puolestamme. Meidät julistetaan pyhiksi, koska velkamme on maksettu kokonaan.

Uusi elämä nykyhetkessä: Tänään olemme vapautuneet synnin vallasta, ja meitä pyhitetään, jotta meistä tulisi päivä päivältä pyhempiä. Meidän ei tule vain taistella syntiä vastaan elämässämme; meidän on oltava voittajia ja voitettava synti elämässämme. Jos sinä, kristittynä, sanot joskus: ”Olen vain syntinen, en voi sille mitään”, olet unohtanut sen voiman, joka on sinussa.

Synnitön tulevaisuus: Jonain päivänä taivaassa olemme täysin synnittömiä. Syntiset halut, suunnitelmat ja riippuvuudet ovat kaikki kadonneet. Meidän tulisi kuitenkin yrittää elää jo nyt tuolla tavalla.

K: Kuinka selittäisit seitsemännen päivän adventistille Room. 6:14:n perusteella, että emme ole lain alla vaan armon alla?

V: Ei Siinain vuori tee ihmisistä Kristuksen pyhiä, vaan Golgatan vuori. Kysy heiltä ensin, uskovatko he, ettemme ole lain alla vaan armon alla. Jos he ovat eri mieltä, lainaa Roomalaiskirjeen 6:14 ja kysy, uskovatko he Paavalin kirjeen olevan Jumalan sana vai eivät. Jos he sanovat, että se on, sano sitten, että voimme keskustella siitä, miten emme ole lain alla vaan armon alla, mutta se, että sanomme olevamme edelleen lain alla, ei ole vaihtoehto Raamattua uskovalle kristitylle.

Seitsemännen päivän adventistit saattavat epäillä, että käytät ”armoa” tekosyynä tehdä mitä haluat ja syntiä. He saattavat myös epäillä (oikeutetusti), että olet hylännyt vanhan kirjallisen lain. Oletkin, koska palvelet Hengen uudella tavalla, et vanhan kirjallisen lain tavalla (Roomalaiskirje 7:6). Katso myös 2. Korinttolaiskirje 3:3, jossa emme enää noudata lakia, jonka Jumala kirjoitti kiveen, vaan sen sijaan lakia, jonka Jumala kirjoitti sydämemme lihaan. Roomalaiskirje 9:32 varoittaa olemasta kuin juutalaiset, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta uskon kautta vaan lain tekojen kautta. Kristus mitätöi kirjallisen lain Kolossalaiskirjeen 2:14 mukaan. Uusi liitto on tehnyt vanhan liiton vanhentuneeksi, Heprealaiskirjeen 8:13 mukaan.

K: Kuinka me käytännössä vapautumme synnistä (Room. 6:18, 22)?

V: Meidät vapautetaan synnin vallasta ja hallinnasta jo nyt. Jos sinä kristittynä sanot joskus: ”Olen vain syntinen, en voi sille mitään”, olet unohtanut sen voiman, joka on sinussa.

K: Kun Paavali puhuu Room. 6:19:ssä ”ihmisten tavoin”, yksinkertaistaako hän asiaa tässä?

V: Kyllä. NIV-käännös ilmaisee tämän seuraavasti: ”Sanon tämän ihmisten kielellä.” Paavali on aikeissa esittää yksinkertaisen antropomorfisen vertauksen termeillä, joita he voivat ymmärtää. Jokainen on joko ”Synnin” nimisen isännän orja tai ”Tottelevaisuuden” nimisen isännän orja.

Yksinkertaistettu näkemys totuudesta on silti totta, kunhan se tunnustetaan yksinkertaistukseksi eikä todellisuuden peilikuvaksi.

K: Millaisia synnin hedelmiä ihmisillä on Room. 6:21:n mukaan, joista heidän pitäisi tuntea häpeää?

V: Tässä on yksi tapa ajatella niitä.

Itsekkyys ja tuhlattu aika, Jumalan ja muiden sivuuttaminen

Viha ja muiden satuttaminen, niin läheisten kuin muidenkin

Riippuvuudet ja halu kokea hetkellistä nautintoa

Materialismi ja rahan, vaikutusvallan ja resurssien väärinkäyttö

Edellä mainittujen tavoittelemiseen tuhlattu energia ja vaiva.

K: Mitkä ovat pyhyyden edut Room. 6:22:ssa?

V: Siinä on sekä nykyisiä että tulevia näkökohtia.

Nykyhetki: Olemme vapautuneet synnin orjuudesta (Ro 6:17–19).

Me teemme edelleen syntiä (1. Joh. 1:8), mutta meidän ei tarvitse jatkaa missään synnissä (1. Joh. 3:6,9).

Synti ei enää hallitse meissä (Ro 6:12,14).

Voimme nyt seistä häpeämättä Roomalaiskirjeen 6:21 ja Efesolaiskirjeen 5:12 mukaan.

Meidän ei enää tarvitse salata tekojamme, kuten Efesolaiskirjeen 5:12 sanoo.

Meillä on Jumalan rauha kaikissa tilanteissa Filippiläiskirjeen 4:6–7 mukaan.

Emme ole enää sokeita Efesolaiskirjeen 4:18 mukaan.

Kun olemme ”menettäneet tuntemuksemme” synnin takia, se voi palata Efesolaiskirjeen 4:19 mukaan.

Olemme nyt viisaampia ja vähemmän tyhmiä Efesolaiskirjeen 5:15 mukaisesti.

Usein huomiotta jäävä etu on se, että kun lopetamme jatkuvan syntisen toiminnan, meillä on enemmän aikaa, kuten Efesolaiskirjeen 5:15–16 kertoo. Jos joku, joka viettää kaikki viikonloppunsa juhlimalla tai juomalla itsensä humalaan ja nukkumalla sitten krapulaa pois, lopettaa tämän, hänellä on nyt vapaita viikonloppuja, joita hänellä ei aiemmin ollut.

Elämme kiitollisempaa elämää Efesolaiskirjeen 5:20 mukaan.

Meillä on vapaus pyrkiä vanhurskauteen. Kun olemme pyhiä, olemme enemmän Jumalan kaltaisia, kuten 1. Pietarin kirjeen 1:15–16 sanoo.

Me muutumme, sillä meitä uudistetaan parhaillaan Efesolaiskirjeen 4:23 mukaisesti.

Lopetamme yhä syvemmälle vajoamisen Efesolaiskirjeen 4:22 mukaisesti.

Tulevaisuus: Sydämeltään puhtaat saavat nähdä Jumalan (Matteuksen evankeliumi 5:8).

Olemme siirtyneet kuolemasta elämään (1. Johanneksen kirje 3:14 ja Roomalaiskirje 6:13).

Meillä on perintöosa taivasten valtakunnassa (Ef. 5:5).

Meistä tulee pyhiä taivaassa, sillä taivaassa ei ole mitään epäpyhää. Ne, jotka ovat ”pesseet vaatteensa”, pääsevät uuteen taivaaseen ja uuteen maahan Ilmestyskirjan 22:14–15 mukaan.

K: Mikä on neljän näkökohdan kaavio?

V: Tässä on kaavio.

Kuvittele, että joku keskittyisi vain yhteen tai kahteen neliön reunaan. Millainen heidän teologiansa olisi?

Vasen alakulma: Jos hän keskittyisi tahdon orjuuteen ja siihen, että meidän on ristiinnaulittava syntiset, itsekkäät halumme, sulkemalla pois sen, että olemme nyt vapaita ja yhdistyneitä Kristukseen, hän saattaisi menettää käsityksen siitä, että olemme nyt vapaita synnistä. Hän saattaisi unohtaa, että meiltä odotetaan, että olemme nyt vapaita synnistä emmekä enää jatka syntiä. Tämä ei tarkoita, ettemme enää koskaan tekisi syntiä, mutta minkään synnin ei pitäisi hallita elämäämme. Jos niin tapahtuu, meillä ei ole normaalia kristillistä elämää.

Ylävasen: Jos he keskittyisivät siihen, että vanha ihminen on ristiinnaulittava ja että meidän pitäisi olla vapaita elämään pyhää elämää – jättämättä huomiotta kadotetun ihmisen orjuutta synnissä ja tarvetta Kristuksen voimaan meissä – he saattaisivat jättää huomiotta sen tosiasian, että ihminen ei pysty siihen omin voimin. Se on melkein kuin moraalisesti neutraalin ihmisen pitäisi kuulla totuus ja sitten ryhtyä pyhäksi täysin omin voimin. Kyse ei ole siitä, että Jumala voi auttaa meitä olemaan pyhiä, vaan siitä, että meidän on saatava Jumala toimimaan meissä, jotta voimme olla pyhiä.

Oikea yläkulma: Jos he keskittyisivät siihen, että meillä on vapaus elää pyhää elämää, koska Kristus elää meissä, he eivät ehkä ymmärtäisi, kuinka voimakas synti on, joka kristityn on voitettava. Vaikka olemme uskovia, jotka ovat täysin sitoutuneet rakastamaan ja tottelemaan Jumalaa, sydämessämme käydään edelleen taistelua. Meidän on tarkoitus voittaa tämä taistelu Kristuksen avulla, mutta emme saa vähätellä taistelun vakavuutta.

Oikea alakulma: Jos he keskittyisivät siihen, kuinka paljon olemme synnin orjia ja kuinka Kristus elää meissä, mutta odottaisivat vain vähän tai eivät lainkaan, että meidän tulisi ristiinnaulita Kristuksessa ja elää pyhää elämää, he saattaisivat ajatella voivansa kokea ilon siitä, että ovat Jumalan tahdossa ilman katumusta ja synnin lopettamista.

K: Kuinka paljon meidän tulisi evankelioinnissa korostaa, että kristityt ovat Jumalan orjia (Room. 6:22)?

V: Siihen mennessä, kun ihminen tulee kristityksi, tämän ei pitäisi tulla hänelle yllätyksenä. Jos puhumme Kristuksen hyväksymisestä Vapahtajaksi, mutta emme puhu Hänen hyväksymisestään Herraksi, olemme välittäneet vain osan sanomasta. Jeesuksesta puhutaan Herrana evankeliumia julistettaessa Apostolien teoissa 10:36; 16:31; 17:24–31; 22:10, 19–20. Vaikka Apostolien tekojen 13:16–41 ei puhu orjista ja Herrasta, siinä puhutaan kuitenkin ” ” katumuksesta kohdassa 13:24. Toisaalta joissakin lyhyissä puheissa Paavali ei vielä päässyt tuohon osaan, kuten Apostolien tekojen 24:10–22 kohdassa.

K: Kuinka tiivistäisit Roomalaiskirjeen 6:23:n perusteella tämän luvun?

V: On olemassa kaksi herraa (synti ja Jumala), kaksi tapaa (palkka ja ilmainen lahja) sekä kaksi kohtaloa (kuolema ja iankaikkinen elämä).

K: Miksi Room 7:5:ssä ”älä” näyttää usein olevan kehotus toimia juuri niin?

V: Usein juuri niin syntinen luontomme toimii. Kreikankielinen sana ”tilaisuus” oli alun perin sotilastermi, joka tarkoitti linnoitusta tai operaatiokeskusta. Yksi osa syntistä luontoa on halu olla itsekäs Jumalan palvelemisen kustannuksella. Mutta toinen osa on halu kapinoida sitä vastaan.

K: Onko Room. 7:6:n vertauskuvassa Mooseksen laki ”kuollut”?

V: Tavallaan kyllä. Matteuksen evankeliumin 5:17 mukaan Kristus ei tullut kumoamaan lakia, vaan täyttämään sen. Hän sanoi Matteuksen evankeliumin 5:18:ssa, ettei mikään laista katoa, ennen kuin kaikki on täyttynyt. Ristiinnaulitsemisellaan Kristus otti lain vaatimukset ja naulasi ne vertauskuvallisesti ristille Kolossalaiskirjeen 2:14:ssä. Toisaalta tässä esimerkissä, Roomalaiskirjeen 7:4,6:ssa, olemme me ne, jotka olemme kuolleet laille.

K: Kuinka me Room. 7:6b:n mukaan palvelemme hengen uudella tavalla, emmekä kirjaimen vanhalla tavalla, kun Jeesus sanoi Luuk. 16:16–17:ssa, ettei yhtäkään jottia [yksityiskohtaa] katoaisi laista?

V: Lakia ei ole muutettu, ei Jeesuksen eikä kenenkään muun toimesta. Jeesus kuitenkin täytti lain täysin meidän puolestamme, ja nyt me palvelemme Hengen uudella tavalla, emme kirjoitetun lain vanhalla tavalla. Jeesus sanoi Luuk. 16:16:ssa, että laki ja profeetat olivat voimassa Johanneksen asti. Vanha liitto on vanhentunut Heprealaiskirjeen 8:13:n mukaan. Paavali sanoi 2. Kor. 3:6:ssa, että kirjain tappaa, mutta Henki antaa elämän.

Tämä eroaa muslimien käsityksestä kumoamisesta. Muhammedin välittämät sanat saattoivat ”kumota” Muhammedin, Jeesuksen tai minkä tahansa muun profeetan aiemmat sanat, näennäisesti mielivaltaisesti. Jeesus ei kumonnut lakia, vaan täytti sen meidän puolestamme, ja nyt me palvelemme eri tavalla.

Esimerkiksi Vanha testamentti kielsi kamelinlihan, katkarapujen ja sianlihan syömisen. Jeesus, julistaessaan kaiken ruoan puhtaaksi (Mark. 7:19 ), ei muuttanut Vanhan testamentin lakia, vaan antoi meille uuden tavan palvella.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että muslimit huomauttavat toisinaan, etteivät kristityt noudata Vanhan testamentin ruokasääntöjä. Muslimitkaan eivät kuitenkaan noudata niitä, koska he pitävät Muhammedin kamelinlihan syömistä hyväksyttävänä. Kristityt eivät myöskään arvostele muslimeja (tai ketään muuta) kamelinlihan syömisestä. Asia on niin, että jos muslimit arvostelisivat Jeesusta tai kristittyjä lain kumoavasta opetuksesta, mikä tahansa perustelu, jonka he esittäisivät, olisi todennäköisesti myös arvostelua Muhammedia kohtaan siitä, että hän söi kamelinlihaa ja väitti kumoavansa joitakin asioita.

K: Miten Paavali oli Room. 7:9:n mukaan elossa ilman lakia?

V: Roomalaiskirjeen 4:15 ja 5:13 sanovat, että vaikka synti on olemassa, sitä ei lasketa siellä, missä lakia ei ole. Paavali tunsi olevansa vapaa syyllisyydestä, kunnes hän oppi tuntemaan lain. Henkilöllä ei ollut oikeudellisesti syyllisyyttä lain (moraalisen tai muun) tahallisesta rikkomisesta, jos hän oli viattomassa tietämättömyydessä laista. Tietenkin jopa juutalaisuutta tuntemattomilla ihmisillä oli omantunnon laki kirjoitettuna sydämeensä. Paavali ei puhunut mistään tietystä ajankohdasta omassa elämässään, vaan pikemminkin jokaisen ihmisen elämässä vallitsevasta tilasta.

K: Miten laki tappoi hänet Room. 7:9–11:ssa?

V: Kyse ei ole laista sinänsä, vaan pikemminkin lain rikkomisen synnistä. Paavali saattoi ajatella 3. Mooseksen kirjan 18:5:tä, jossa luvataan elämä niille, jotka noudattavat lakia, ja kuolema niille, jotka rikkovat sitä.

K: Mikä tarkalleen ottaen on ”synnin harha” Room. 7:11:ssä?

V: Synti on Jumalalle epämieluista, synti on pahaa, se vahingoittaa itseäsi, synti vahingoittaa muita, synti tarttuu ja synti kasvaa, mutta synnillä on myös toinen puoli. Synti pettää, ja se pettää kahdella tavalla. Ensinnäkin synti saa sinut ajattelemaan, että se, mitä teet, ei ole väärin tai ainakaan kovin merkittävää väärää. Ajattelevatko himoitsijat, että heidän halunsa on väärin? – yleensä eivät. Toiseksi synti rationalisoi tekojaan oikeuttaakseen ne. He ajattelevat: kyllä, se mitä tein tuolle henkilölle oli väärin, mutta… hän sai ansionsa mukaan tai ansaitsi sen. Kyllä, oli väärin ryöstää kauppa, mutta se liike oli osa valtaapitäviä. Kyllä, jotain tuhoutui, mutta sillä ei ole väliä, koska vakuutus korvaa sen. Kyllä, saatan tehdä väärin, mutta muutkin tekevät niin, enkä ole yhtään pahempi kuin he.

K: Room. 7:14–24:ssa Paavali ei arvostele lakia, mutta mitä hän tarkalleen ottaen sanoo laista?

V: Laki on vanhentunut meille, jotka olemme Kristuksessa. Mielenkiintoista on, että tässä ei sanota, että laki olisi vanhentunut niille, jotka eivät ole Kristuksessa. Jos he hylkäävät Kristuksen, laki on ainoa keino, jolla he voivat pelastua, ja Paavali sanoo Roomalaiskirjeen 3:20:ssä, ettei yksikään ihminen tule vanhurskaaksi lain kautta.

K: Onko Room7:14 –24:ssä kuvattu kokemus esikristillinen vai kristillinen?

V: Käytännön tasolla kristityt ovat kokeneet tämän taistelun Roomalaiskirjeen 7:14–24:ssä sekä ennen Kristukseen tulemistaan että sen jälkeen.

Ennen Kristuksen luo tulemista: Jotkut ei-kristityt yrittävät taistella syntistä luontoaan vastaan; toiset ovat lopettaneet taistelun kokonaan ja antautuneet. On totta, että jotkut kultit ja osa käyttäytymispsykologiasta ovat saaneet ihmiset luopumaan joistakin pahoista tavoista, kuten huumausaineista, mutta nämä ovat vain pieniä taktisia voittoja, kun sota syntistä luontoamme vastaan jatkuu.

Kristuksen luo tulemisen jälkeen: Kristityiksi tultuamme meillä on edelleen vanha lihallinen luontomme. Meillä on kuitenkin nyt Kristus, joka antaa meille motivaatiota ja toivoa, sekä sisällämme oleva Pyhä Henki, joka auttaa meitä voittamaan. Ongelma ei ole pelkästään ulkoisissa syntisissä teoissamme. Ongelma on paljon suurempi. Sydämemme ja mielemme ovat sisäisesti turmeltuneita, ja Jumala antaa meille paitsi anteeksiantamuksen myös puhdistuksen ja muutoksen, joka tekee meistä yhä enemmän Kristuksen kaltaisia. Augustinus, Calvin, Luther ja muut uskonpuhdistajat olivat tätä mieltä.

Molemmat: Paavali ei halunnut täsmentää, koska se voi viitata molempiin. Hän käyttää kohdassa sekä menneen että nykyisen aikamuotoa. Joillakin ei-uskovilla ei ole lainkaan kamppailua synnin kanssa: he tuntevat olonsa täysin mukavaksi syntiä tehdessään niin paljon kuin haluavat. Toiset ei-uskovat kamppailevat kovasti yrittäessään elää hyvää elämää. Toiset eivät tee törkeitä syntejä ilman kamppailua ja kokevat elävänsä jo hyvää elämää. Jotkut vaihtavat sitä, mihin kolmesta luokasta he kuuluvat. Ajattele epäuskoista, joka kamppailee tupakoinnin, liikalihavuuden tai jonkin muun asian kanssa ja sitten voittaa sen. Jotkut kristityt kuuluvat kamppailevien ryhmään, ja toiset voittavien ryhmään. Meidän pitäisi pyrkiä siirtymään voittavien ryhmään.

K: Oliko Room. 7:14–24:ssä mitään tämän kaltaista juutalaista opetusta?

V: Kyllä, osittain samankaltainen, mutta toisilta osin melko erilainen. W.D. Daviesin teoksen *Paul and Rabbinic Judaism* (1948), s. 20–27 mukaan rabbit opettivat, että ihmisissä oli kaksi impulssia: yksi hyvä ja yksi paha. Paha tuli aktiivisemmaksi, kun ihminen tuli aikuiseksi. Hyvä heräsi, kun ihminen tuli lain pojaksi. Paavali puhuu tässä kahdesta impulssista, mutta kiistää rabbien väitteen, jonka mukaan lailla olisi voima tehdä hyvää.

K: Miksi Paavali sanoi Room. 7:18:ssa, ettei hänen syntisessä lihassaan asu mitään hyvää?

V: Koska siinä ei todellakaan ole mitään hyvää. Ihmisillä on halu olla itsenäisiä kuin pienet jumalat. Meidän tulisi katsoa Jeesukseen kymmenen kertaa enemmän kuin itseemme.

Toisaalta emme ole ”täysin turmeltuneita”, niin pahoja kuin vain voimme olla. Jopa ateistit voivat tehdä hyväntekeväisyyttä ja auttaa muita ihmisiä. Olemme kuitenkin ”täysin turmeltuneita” siinä mielessä, että olemme niin huonossa tilassa, ettemme voi edes tulla Jumalan luo ilman, että Jumala ensin tulee meidän luoksemme.

K: Mikä on mielenkiintoista tässä siirtymässä Room. 8:1:ssä ja Room. 7:25b:ssä?

V: Paavali käyttää usein kreikkalaista sanaa ”siksi”, kun hän siirtyy uuteen ajatusjaksoon. Tässä tapauksessa Paavali kuitenkin käytti sanaa ”siksi” Roomalaiskirjeen 7:25b:ssä ja uudelleen Roomalaiskirjeen 8:1:ssä, ikään kuin kyseessä olisi todella jyrkkä ajatusjaksojen välinen raja. Ensimmäinen ”siksi” tiivisti edellisen osan, ja toinen osoittaa edellisen osan seuraukset.

K: Miten Kristuksessa oleva elämän laki vapauttaa meidät Room. 8:2:ssa synnin ja kuoleman laista, kun laki on laki?

V: Yksi laki voi syrjäyttää toisen lain. Esimerkiksi kun heitän esineen ilmaan, se EI tule takaisin alas. Ehkä se johtuu siitä, että heitin ilmaan elävän papukaijan. Kuten Believer’s Bible Commentary -teoksessa s. 1708–1709 todetaan, painovoimalaki ei ole koskaan kadonnut, vaan linnun elämän laki syrjäytti painovoimalain. Meille annettu laki ei ollut huono, mutta ihmisluonnon heikentämänä se ei kyennyt antamaan meille elämää.

K: Mikä on epätavallista tässä sanamuodossa Room. 8:3:ssa?

V: Sekä kreikassa että englannissa pääverbi, joka ilmeisesti on ”Jumala teki”, näyttää puuttuvan. Se on lisätty kursiivilla joissakin käännöksissä. Paavali aloitti ajatuksensa tietyllä tavalla, mutta siirtyi ilmeisesti kesken lauseen toiseen suuntaan. Tätä kutsutaan anakoluthoniksi eli ”katkenneeksi lauserakenteeksi”. Tämä on epätavallista sekä kreikassa että englannissa. Paavalin kreikan kielen taito oli itse asiassa varsin hyvä, mutta ilmeisesti hän innostui tässä kohdassa.

K: Onko lihamme pahaa Room. 8:3:ssa?

V: Se luotiin hyväksi, mutta se on langennut. Kreikkalainen sana tässä on ”syntinen liha” (sarx), ei ”syntinen ihminen”, kuten NIV-käännöksessä lukee. Jeesuksella oli sama liha kuin meillä, eikä se ollut paha. Mutta kun emme pidä lihallisia halujamme kurissa, lihamme muuttuu meille syntiseksi. Jeesus oli todellakin lihassa, mutta Jeesus oli vain ”syntisen lihan kaltaisena”.

K: Mitkä ovat ne neljä piirrettä, jotka Paavali luettelee Room. 8:6–7:ssä lihallisesti ajattelevasta mielestä?

V: Tässä ovat ne ominaisuudet.

a) Kuolema. Tämä ei tarkoita pelkästään fyysistä kuolemaa, vaan pysymistä hengellisessä kuolemassa.

b) Vihamielisyys Jumalaa kohtaan. Tämä tarkoittaa vastustamista kaikkea sitä, mitä Jumala käskee.

c) Ei ole eikä voi olla Jumalan lain alainen. Haluttomuus olla Jumalan lain alaisena.

d) Ei voi miellyttää Jumalaa. Jos he eivät halua alistua Jumalalle ja ovat vihamielisiä Jumalaa kohtaan, edes pienet hyvät teot eivät miellytä Jumalaa.

Englannin historiassa on tarina Robin Hoodista, joka ryösti rikkailta (mikä on pahaa) ja antoi köyhille (mikä on hyvää), ajatuksena se, että paha ja hyvä tavallaan tasapainottuivat. Tämä on täysin epäraamatullista; jos olet ”kaksijalkainen” etkä ole hengellisesti suuntautunut, et miellytä Jumalaa edes ”köyhien ruokkimisessa”.

K: Pitäisikö meidän Room. 8:7:n kohdalla etsiä Raamatusta hengellistä merkitystä sen sijaan, että tyytyisimme sen kirjaimelliseen merkitykseen?

V: Meidän tulisi olla varovaisia olettaessamme, että kirjaimellisen merkityksen ja ”hengellisen merkityksen” välillä olisi ristiriitaa. Ymmärryksessä on eri tasoja, ja Raamatussa on monia syvällisiä totuuksia, mutta eri totuudet täydentävät toisiaan – muuten ne eivät kaikki ole totta.

Voimme olettaa, että Jumala tarkoitti sanansa olevan ymmärrettävissä Hänen lapsilleen. Kun joku sanoo tarvitsevansa salaaista tai erityistä tietoa ymmärtääkseen asioita, joita Jumala ei ole antanut muiden kristittyjen ymmärtää, niin hänen ”erityinen ymmärryksensä” on epäilyttävää ja vaikuttaa omalta fantasialtaan.

Kun vanhempi, pääministeri tai kenraali antaa käskyn, hän haluaa sen toteutettavan tarkoittamallaan tavalla, ei tulkittavan uudelleen päinvastaiseksi kuin mitä hän sanoi. Sen sijaan, että kysyisimme, pitäisikö meidän tulkita Raamattua ”kirjaimellisesti”, ”hengellisesti”, ”suoraan” vai ”allegorisesti”, meidän pitäisi yksinkertaisesti haluta tulkita Raamattua niin kuin Jumala ja sen ihmiskirjoittajat sen tarkoittivat.

K: Voiko joku Room. 8:9–11, 14–15:n mukaan olla aito kristitty ilman, että Pyhä Henki asuu hänessä?

V: Nämä jakeet sanovat, ettei voi. Eräs Jehovan todistaja väitti minulle kerran, ettei hänessä asu Pyhää Henkeä, sillä Jehovan todistajat opettavat tyypillisesti, että vain 144 000:lla on Pyhä Henki sisällään. Näytin hänelle Roomalaiskirjeen 8:9–11, ja hän oli melkein kyynelissä. Vaikka haluaisin kertoa teille, että hän halusi sen jälkeen tulla kristityksi ja saada Pyhän Hengen sisälleen, niin ei käynyt. Seuraavalla viikolla hän palasi toimistooni ja kertoi minulle, että hän arveli Pyhän Hengen olevan hänessä sittenkin.

K: Jos Room. 8:9–11, 14–15:n mukaan Pyhän Hengen on oltava sisälläsi, jotta voisit olla Jumalan poika, ja kielten puhuminen on Pyhän Hengen todiste, ovatko silloin kaikki, jotka eivät puhu kielillä, pelastumattomia, kuten ykseyden helluntaiseurakunnat opettavat?

V: Ei. Kielten puhuminen ei ole ainoa Pyhän Hengen todiste, eikä se ole edes ensisijainen todiste, kuten Galatalaiskirjeen 5:22–24 ja 1. Korinttolaiskirjeen 13:1 osoittavat. Galatalaiskirjeen 5:22–24 luettelee Hengen hedelmän (ei hedelmiä). 1. Korinttolaiskirjeen 12:29–31 osoittaa, että kaikki eivät puhu kielillä, aivan kuten kaikki eivät tee ihmeitä eivätkä kaikki ole opettajia. 1. Korinttolaiskirjeen 12:31–14:1 osoittaa, että keskeisin osa on rakkaus, ja Johanneksen evankeliumin 14:15,21 osoittavat, että kristityn elämän olennainen hedelmä on kuuliaisuus Jeesuksen sanoille.

K: Jos Room. 8:9–11,15:n mukaan Pyhän Hengen on oltava ihmisen sisällä, muuten hän ei kuulu Kristukselle, niin a) joutuvatko kaikki kuolleet vauvat helvettiin, koska Pyhä Henki ei ole heidän sisällään, vai b) onko Pyhä Henki kaikkien vauvojen sisällä, vai c) jokin muu vaihtoehto?

V: Vastaus on ”muu”, sillä Raamattu ei opeta vaihtoehtoa a) tai b). Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Jeesusta ja Johannes Kastajaa lukuun ottamatta (Luuk.1:40 –44) vauvoilla ei ole Pyhää Henkeä. Synnymme erossa Jumalasta (Ef. 2:3).

2. Jumala on osoittanut Sanassaan, että kaikki pelastuvat Kristuksen kautta (Joh. 14:6; Hebr.9:15 ;10:10 ,14,19).

3. Kuitenkin aivan kuten Jumalalla oli vapaus pelastaa ihmisiä Vanhan testamentin aikoina ennen evankeliumia ja jopa ennen lakia, Jumala voi pelastaa niin kuin Hän haluaa Kristuksen kautta.

Yhteenveto: Olkaamme varovaisia yrittäessämme asettaa rajoituksia sille, miten Jumalan on toimittava. On totta, että Jumala ei toimi ristiriidassa sen kanssa, mitä Hän on ilmoittanut Raamatussa, mutta meidän on varottava menemästä kirjoitetun ulkopuolelle, kuten 1. Korinttolaiskirje 4:6 ja Sananlaskut 30:5–6 muistuttavat meitä.

K: Miksi Roomalaiskirjeen 8:9:ssä Pyhää Henkeä kutsutaan Kristuksen Hengeksi?

V: Hän on Kristuksen Henki ainakin kolmesta syystä.

1. Kolminaisuudessa Pyhä Henki lähetettiin Isältä ja Jeesukselta.

2. Kolminaisuudessa Pyhä Henki edustaa elämässämme Jeesusta.

3. Kolminaisuutta koskeva syvällisempi opetus osoittaa, että Kolminaisuuden jäsenet asuvat toisissaan, ehkä samalla tavalla kuin Henki asuu meissä.

K: Tarkoittaako Room. 8:10:ssä ”ruumis” ja ”henki” syntistä lihaa ja meidän henkeämme vai meitä kaikkia ja Pyhää Henkeä?

V: Kristilliset opettajat ovat eri mieltä asiasta, ja Paavali käyttää sanaa ”ruumis” toisinaan viittaamaan syntiseen luontoomme ja toisinaan meihin kaikkiin. Paavali käyttää sanaa ”Henki/henki” 21 kertaa Roomalaiskirjeen 8. luvussa (17 kertaa jakeissa 1–17), ja vähintään 18 kertaa niistä viittaa Pyhään Henkeen. Paavali käyttää sanaa ”liha” kymmenen kertaa Roomalaiskirjeen 8:1–17:ssä, mutta ei kertaakaan Roomalaiskirjeen 8:18–39:ssä. Paavali ei kuitenkaan käytä sanaa ”kunnia” Roomalaiskirjeen 8:1–16:ssa, mutta käyttää sitä neljä kertaa Roomalaiskirjeen 8:17–39:ssä.

Syntinen liha vs. meidän henkemme: Tämä on kreikkalainen tapa tarkastella asioita, ja useimmat kommentaattorit ovat yhtä mieltä siitä, että juuri näin Paavali ajatteli.

Me kaikki vastaan Pyhä Henki: Tämä on heprealainen tapa tarkastella asioita. Monet varhaiskristityt sekä teos *The Expositor’s Bible Commentary*, osa 10, s. 90, edustavat tätä näkemystä.

K: Miten me Room. 8:12–13:n mukaan surmaamme ruumiin teot?

V: Tätä prosessia, jota teemme tässä elämässä, kutsutaan kuolettamiseksi (mortification) teosten The Expositor’s Bible Commentary, osa 10, s. 91–92 ja The Wycliffe Exegetical Commentary Romans 1–8, s. 529 mukaan.

K: Miten Jumala on meidän Isämme Room8:15 :ssa ja Ef3:14 –15:ssa?

V: Teoksessa *Now That’s a Good Question*, s. 13–14, mainitaan, että eräs saksalainen tutkija havaitsi, ettei yksikään juutalainen (Raamatun ulkopuolella) kertaakaan 10. vuosisadalle saakka Italiassa kirjoitetuissa raamatullisissa ja raamatun ulkopuolisissa juutalaisissa kirjoituksissa puhunut Jumalalle ensimmäisessä persoonassa Isänä. …Oi Jumala, sinä olet meidän Isämme. Jeesus teki niin, ja Paavali rohkaisi meitäkin tekemään samoin.

Vanhassa testamentissa Jumalaa kutsutaan ensimmäisessä persoonassa Isäksi Jesaja 63:16:ssa (kahdesti) ja Jesaja 64:8:ssa. Jumala muistuttaa kansaansa siitä, että he kutsuivat häntä ”Isäkseni” Jeremian kirjassa 3:4. Monissa muissakin kohdissa (Psalmi 68:5; Jesaja 9:6; Jeremia 3:19; 31:9; Malakia 1:6; 2:10 jne.) Jumalaa kutsutaan Isäksi, mutta ei ensimmäisessä persoonassa.

K: Ovatko Roomalaiskirjeen 8:16,17:ssä kaikki ihmiset Jumalan lapsia?

V: Ei. Vaikka mormonikirkko on opettanut, että kaikki ihmiset ovat Jumalan (ja hänen lukuisten jumalattarivaimojensa) hengellisiä lapsia, Roomalaiskirjeen8:15 kohdassa sanotaan nimenomaan, että olemme Jumalan lapsia adoptoinnin kautta. Vaikka on totta, että jokainen ihminen, eläin, kasvi ja demoni on osa Jumalan luomakuntaa, Roomalaiskirjeen 8. luku viittaa vain niihin, jotka ovat syntyneet uudesti.

K: Kuka tarkalleen ottaen on tarkoitus kirkastaa Roomalaiskirjeen 8:17 kohdassa?

V: Kyseessä ei ole valikoitu ihmisryhmä, vaan kaikki uskovat.

K: Voimmeko Roomalaiskirjeen 8:17:n mukaan tulla yleviksi jumaliksi, kuten mormonismi opettaa?

V: Ei. Tämä on hyvin vanha virhe, joka on peräisin kauan ennen mormonismia. Aatami ja Eeva joutuivat tämän virheellisen opetuksen kiusaukseen 1. Mooseksen kirjan 3:4:ssä. Saatana itse halusi tulla Jumalan kaltaiseksi Jesajan kirjan 14:12–15:ssä.

Kuten Daavid sanoi Psalmin 23:6:ssa: ”…ja minä asun Herran huoneessa ikuisesti.” Siten mormonimiehillä ei tule olemaan omia planeettojaan eikä omaa jumalattarivaimojen haaremia. Eräs mormoni sanoi minulle kerran: ”Mielestäni Jumala teki paljon virheitä, ja kun minusta tulee jumala, teen asiat paremmin.” Näin ollen kristityn tavoite, eli palvella Jumalaa ikuisesti taivaassa, ja monien mormonien tavoite ovat hyvin erilaiset.

K: Tapahtuiko eläinten kuolema ennen syntiinlankeemusta (Room8:19 –22 ja Room5:12 –14)?

V: Mikro-organismien kuolema tapahtui; miten muuten kalat voisivat syödä planktonia? Kuinka pitkälle elämän monimutkaisuudessa kuolema ulottui ennen syntiinlankeemusta? Kristityillä on kaksi näkemystä tästä.

Kyllä. Nämä Roomalaiskirjeen jakeet viittaavat vain ihmisen kuolemaan, joten Raamattu ei ota kantaa asiaan. Fossiililöydökset osoittavat, että suuria ja pieniä eläimiä syötiin jo ennen ihmisen syntiinlankeemusta.

Ei. Nämä jakeet viittaavat kaikkien itsetietoisuutta omaavien eläinten kuolemaan. Vaikka kasvit, mikrobit ja alemmat eläimet, joilla ei ollut ”nephesh-elämää” (eli itsetietoisuutta), kuolivat ennen syntiinlankeemusta, korkeammat eläimet eivät kuolleet ennen syntiinlankeemusta.

K: Miksi Jumala sallii pahuuden langenneessa maailmassa (Room8:19 –22)?

V: Sekä päivälehdet että Raamattu osoittavat, että maailmassa on sekä pahaa että hyvää. Johanneksen evankeliumin 9:1–3 mukaan mies ei syntynyt sokeaksi oman syntinsä tai vanhempiensa synnin takia. Luukkaan evankeliumin 13:1–5 mukaan murhatut galilealaiset ja ne, joiden päälle Siloamin torni kaatui, saattoivat ansaita nämä kohtalot, mutta he eivät ansainneet niitä sen enempää kuin muutkaan.

Roomalaiskirjeen 8:19–22 osoittaa, että syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala alisti luomakunnan turmeltumiseen. Turmeltuneen ihmisen ei sallittu elää turmeltumattomassa luomakunnassa. Meillä on luonnonkatastrofeja, väliaikaista epäoikeudenmukaisuutta ja ihmisten julmuutta toisiaan kohtaan. 1. Johanneksen kirjeen5:19 mukaan koko maailma on syntiinlankeemuksen jälkeen pahan vallan alla. Tämän aikakauden jumala on Saatana (2. Korinttolaiskirje 4:4). Saatana on tämän maailman ruhtinas (Johanneksen evankeliumi 12:31;14:30 ,16:11 ; Efesolaiskirje6:12 ; ja Kolossalaiskirje 1:13). Katso myös Efesolaiskirjeen 2:2:sta käyty keskustelu lisätietojen saamiseksi.

K: Sisältääkö kristityn vapaus Roomalaiskirjeen 8:21 mukaan vapauden tehdä mitä tahansa haluamme?

V: ”Jumalan lapset” -niminen lahko, jota kutsuttiin myös ”Rakkauden perheeksi”, opetti, että heillä tulisi olla seksuaalinen vapaus avioliiton ulkopuolella.

Ilmeisesti tämä kysymys nousi esiin myös Uuden testamentin aikoina, sillä Paavali käsitteli sitä 1. Korinttolaiskirjeen 5:9–11 ja Roomalaiskirjeen 6:1 kohdissa.

1. Korinttolaiskirjeen 5:9–11:ssä sanotaan, että meidän ei pitäisi edes syödä yhdessä sellaisten ihmisten kanssa, jotka kutsuvat itseään kristityiksi ja tekevät tällaisia asioita.

Roomalaiskirjeen 6:1 osoittaa, että on mahdotonta omaksua tällaista asennetta ja elää Kristuksessa.

Yksi arvoitus, jonka olen kuullut, on tämä: ”Mikä on vähimmäismäärä, jonka voit tehdä ja silti olla kristitty?” Vastaus on: ”Jos ajattelet vielä noilla termeillä, et ole vielä onnistunut siinä.”

K: Room. 8:23:ssa, huokaavatko uskovat siksi, että meillä on Hengen ensimäiset hedelmät, vai siitä huolimatta, että meillä on Hengen ensimäiset hedelmät?

V: Kieliopillisesti asiaa ei täsmennetä, ja todennäköisin vastaus on molemmat. Oletko koskaan maistanut pienen palan jotain herkullista ja sitten odottanut malttamattomana, että saisit sen kokonaan? Hengen saaminen on juuri sellaista. Me saamme pienen maistiaisen Herran ilosta Hengessä, emmekä malta odottaa, että saisimme sen kokonaan.

K: Olemmehan Room. 8:23:n mukaan adoptoituja Jumalan poikia vai uudestisyntyneitä, kuten Joh. 3:16 sanoo, ja onko kyseessä nykyhetki vai tulevaisuus?

V: Molemmat vertauskuvat ilmaisevat totuuden. Adoptoidulla pojalla on kaikki samat oikeudet kuin synnynnäisellä pojalla. Me kaikki, miehet ja naiset, olemme nyt Jumalan poikia. Sekä syntyneet että adoptoidut pojat saavat perheen perinnön, mutta toistaiseksi olemme saaneet vain pienen osan siitä, mitä saamme Jumalan poikina.

K: Onko Room. 8:26:ssa Pyhä Henki meidän välittäjämme, vai onko Kristus välittäjämme, kuten 1. Tim. 2:5 sanoo?

V: Pyhä Henki rukoilee puolestamme. Kreikankielinen sana ”auttaa”, synantilambanetai, viittaa siihen, että yksi henkilö auttaa toista kantamaan raskasta taakkaa. Pyhä Henki ei toiminut välittäjänä tai sovittajana puolestamme ristillä, eikä hän toiminut välittäjänä puolestamme ylipappina, sillä vain Jeesus teki niin.

K: Miten Room. 8:28:n mukaan kaikki voi vaikuttaa hyväksi niille, jotka ovat kutsutut?

V: Miljoonien vuosien kuluttua, tai miten aikaa sitten taivaassa laskettaankaan, voimme katsoa taaksepäin ja nähdä, kuinka Jumala käytti kaikkea elämässämme, jopa pahoja asioita, opettaakseen, kasvattaakseen ja puhdistaakseen meitä.

K: Room. 8:28–39: Ystäväni luki minulle ääneen Charles Stanleyn kirjaa ”Ikuinen pelastus”, ja kun hän pääsi kohtaan, jossa puhuttiin Jumalan ehdottomasta rakkaudesta, hän vastusti sitä kysymällä, missä Raamatussa sanotaan, että Jumalan rakkaus on ehdoton? Hän kuuluu ”Kristuksen kirkko” -kirkkokuntaan, ja hänen näkemyksensä mukaan pelastumisen ehto on vesikaste – joten Jumalan rakkaus ja pelastus riippuvat siitä, onko ihminen kastettu. Miten minun olisi pitänyt vastata hänelle?

V: Charles Stanleyllä on erittäin hyvää aineistoa Raamatusta ja pelastuksesta, ja hän on oikeassa.

Psalmissa 145:17 sanotaan, että Jumala on rakastava kaikkia luomiaan kohtaan, mukaan lukien armo, jota Hän on osoittanut jopa ikuisesti kadonneille.

Raamattu ei kuitenkaan koskaan opeta, että Jumala olisi ”kaikkia rakastava”, sillä juuri oikeudenmukaisuus ja viha, ei rakkaus Saatanaa ja demoneita kohtaan, lähettävät heidät tuliseen järveen ( ). Kaikki ihmiset eivät pääse taivaaseen, vaan vain ne valitut, jotka Jumala on ennalta tuntenut ja ennalta määrännyt.

Mutta Jumalalla on erityinen rakkaus joitakin kohtaan, joita kutsutaan valituiksi (taivaaseen pääseviksi). Roomalaiskirjeen 8:28–39 opettaa kuitenkin, ettei mikään voi erottaa meitä (kutsuttuja) Jumalan rakkaudesta. Kuinka paljon ehdottomampaa se voisi olla valittujen kohdalla?

Oliko meidän rakkautemme se, joka ”laukaisi” Jumalan rakkauden meitä kohtaan, vai oliko Jumalan rakkaus se, joka laukaisi rakkautemme Häntä kohtaan? 1. Johanneksen kirjeen 4:10,19 osoittaa, että Jumala rakasti meitä ensin. Johanneksen evankeliumin 6:65:ssä Jeesus sanoi: ”Siksi minä sanoin teille, ettei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä ole häntä vetänyt/antanut hänelle mahdollisuutta.” Kalvinistit ja ei-kalvinistit ovat eri mieltä siitä, koskeeko tämä kaikkia vai vain joitakin:

Viisipisteiset kalvinistit: Isä on antanut kyvyn vain joillekin. Siten Jeesus ei kuollut joidenkin puolesta, eivätkä he koskaan hylänneet Jeesuksen heille tarjoamaa pelastusta, koska Jumalalla ei ollut alun perinkään halua antaa heille mitään mahdollisuutta. Jumalalla ei ole menetettyjä tapauksia.

Kaikki muut: Isä on ennalta antanut kaikille mahdollisuuden, mutta jotkut päättävät hylätä sen, mitä heille tarjottiin. Jumalan Poika tunsi suurta surua Jerusalemin asukkaiden menetettyjen sielujen vuoksi (Matteus 23:37–39).

Siitä huolimatta monet ”Kristuksen kirkon” jäsenet eivät yksinkertaisesti ymmärrä Efesolaiskirjeen 2:4, 8–10. Teomme eivät vaikuta lainkaan pelastukseemme. Meidät pelastetaan armosta USKON KAUTTA, ... EI TEOKSISTA. Usko on tässä nimenomaisesti suljettu pois teoista, ja vesikaste on teko, joka on merkki uskostamme, mutta meidät pelastetaan Jumalan armosta, ei vedestä. Kun joudut valitsemaan Kristuksen kirkon jäsenen sanoman ja apostoli Paavalin sanoman välillä, valitse apostoli Paavali.

K: Voiko Room 8:29:n mukaan kukaan, jonka Jumala on ennalta tuntenut, joutua helvettiin?

V: Ei. Sana ”ennalta tunsi” tarkoittaa tässä, että Jumala tiesi etukäteen heidän pääsevän taivaaseen. Tässä kysymyksessä on looginen virhe. Koska Jumala on ajattomuuden ulkopuolella, tämä kysymys on kuin kysyisi: ”Voiko kukaan, joka on käynyt Toledossa, olla koskaan käynyt Toledossa?”

K: Onko ennalta määräämisen oppi Room. 8:29:ssä ja Ef. 1:4:ssä vain kalvinistinen oppi?

V: Ei. Nämä jakeet osoittavat, että se on raamatullinen oppi kaikille kristityille, niin ei-kalvinisteille kuin kalvinisteillekin. Kalvinisteilla saattaa olla joitakin virheitä ennalta määräämisen suhteen, mutta joillakin kalvinisteilla on myös hyödyllisiä oivalluksia.

Jumala tietää varmuudella kaiken tulevaisuudesta, mutta Hänen tietonsa ei poista vapaata tahtoamme eikä vähennä vastuutamme. Emme voi sanoa: ”Jumala tiesi, että aioin tehdä sen, joten minulla ei ollut vaihtoehtoa, minun piti tehdä se.” Apostolien teoissa 2:23 Jeesus Kristus luovutettiin juutalaisille Jumalan ennalta määräämän suunnitelman ja ennakkotiedon mukaisesti, mutta ne, jotka ristiinnaulitsivat Jeesuksen, olivat syyllisiä syntiin (Joh.19:11 ). Tässä on esimerkki. Voimme lukea kirjan siitä, kuinka George Washington ylitti Delaware- -joen yli 200 vuotta sitten. Kirjasta saamamme lähes varma tieto ei pakottanut George Washingtonia tekemään tätä. Oletetaan, että voisimme palata aikakoneella 400 vuotta taaksepäin ja ottaa kirjan mukaamme. Emme silti olisi tehneet mitään, mikä olisi pakottanut George Washingtonia tekemään mitään.

Jumala on olemassa sekä ajan ulkopuolella (Titus 1:2) että sen sisällä, eikä Hänen ennakkotietonsa pakottanut meitä tekemään mitään.

Jumalan ennakkotieto meistä edeltää Hänen ennalta määräämistään / valitsemistaan niissä kahdessa jakeessa, joissa mainitaan molemmat yhdessä (Roomalaiskirje8:29 ; 1. Pietarin kirje 1:2). Kalvinistit taipuvat asettamaan nämä järjestyksessä päinvastaiseksi. Jumala valitsee kaikki, jotka Hän valitsee, ja vasta sitten Hän ennakkotietää. Arminialaiset (ei armenialaiset) sanovat usein, että Jumala valitsi ennen ajan alkua ennakkotietonsa perusteella. Jos Jumala kuitenkin todella on ajan ulkopuolella, molemmat voivat tapahtua samanaikaisesti.

Kaikkivaltiaan Jumalan suvereenisuus ei kumoa vapaata tahtoamme, vaikka kalvinistit yleensä väittävätkin toisin. On tapahtunut asioita, jotka ”eivät tulleet Jumalan mieleen”, kuten vauvojen uhraukset Jeremian kirjassa 32:35, ja on kuollut ihmisiä, joiden ei olisi pitänyt kuolla, kuten Hesekielin kirjassa 13:19. Tapahtuu asioita, jotka saavat Jumalan surulliseksi. Toisaalta kuitenkin kaikki toimii yhdessä Jumalan suunnitelman mukaisesti (Efesolaisille1:11 ). Kuinka nämä kaksi ajatusta voidaan sovittaa yhteen? ”Delegoidun suvereniteetin” käsitteen avulla. Jumala voisi hallita kaikkea täydellisesti niin, ettei mikään voisi olla Hänen mielestään epämiellyttävää ja että olisimme kaikki robotteja. Kuitenkin Jumala, joka voi tehdä mitä tahansa, on ilmeisesti päättänyt delegoida suvereniteettinsa, tietyksi ajaksi ja tietyissä rajoissa, niin että meillä on kyky valita, tottelemmeko Jumalaa vai emme. Jumala ilmeisesti arvosti suuresti Hänen kuvakseen luotua ihmistä niin paljon, että ihmiset voisivat vapaasti päättää rakastaa Herraa. Jumala arvostaa tätä niin suuresti, että Hän sallii ihmisten hylätä Hänet ja kärsiä valintansa seurauksista.

Mitä on vapaa tahto? Martin Luther kirjoitti kokonaisen kirjan *Tahdon orjuus*, jossa hän totesi, että vapaa tahto on väärä oppi. Luther oli tässä asiassa väärässä, koska hän vei asiat raamatunvastaisiin äärimmäisyyksiin. Synnymme tahdolla, joka on synnin orja (kuten Lutherkin myöntäisi), mutta meillä on silti vapaa tahto huutaa apua. Meillä on vapaa tahto, ja huumeriippuvaisellakin on edelleen vapaa tahto. Huumeidenkäyttäjällä ei ehkä ole voimaa irrottautua riippuvuudestaan, mutta hän voi kompastua vieroituskeskuksen ovella, kaatua maahan ja sanoa: ”Auta minua”. Jotkut tekevät eron moraalisesti neutraalin, rajoittamattoman vapaan tahdon (joka on raamatunvastainen) ja sen välillä, mitä meillä on, kutsuen jälkimmäistä vapaaksi valinnanvapaudeksi. Toiset, etenkin varhaiskirkon kristityt, käyttävät termiä ”vapaa tahto” viitatessaan raamatulliseen käsitteeseen.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Jumala on ennalta määrännyt meidät, ja meillä on myös vapaa tahto, oikein ymmärrettynä. Ennen aikojen alkua Jumalan valinta siitä, kuka pääsee taivaaseen, ei ollut sokeaa tai mielivaltaista, vaan jokainen elämämme päivä oli kirjoitettu Jumalan kirjaan (Psalmi 139:16), kun Hän valitsi meidät.

K: Opettaako Room. 8:29–30 universalismin harhaoppia, jonka mukaan kaikki pelastuvat?

V: Ei. Roomalaiskirjeen 8:29–30 sanoo, että kaikki, jotka on ennalta tunnettu ja ennalta määrätty, tulevat kirkastetuiksi. Näistä jakeista puuttuu kaikki, mikä viittaisi siihen, että kaikki ihmiset olisi ennalta tunnettu ja ennalta määrätty pelastukseen.

Seuraavassa esitetään, mitä Rev. Moonin Yhdistymiskirkon väärä uskonto opettaa kirjassaan ”Jumalallinen periaate” (viides painos, 1977), ja sen jälkeen se, mitä Raamattu opettaa.

Divine Principle, s. 190: ”Jumalan palauttavan providentian perimmäinen tarkoitus on pelastaa koko ihmiskunta. Siksi on Jumalan aikomus poistaa helvetti kokonaan sen jälkeen, kun kaikki korvaukset on maksettu täysimääräisesti.”

”Jumalallinen periaate”, s. 191: ”Kun viimeiset päivät koittavat, jopa pahat henget laskeutuvat maan päälle saman tason ihmisten luo ja osallistuvat yhteistyössä heidän kanssaan Jumalan tahdon täyttymiseen. Lopulta, asianmukaisen ajan kuluttua, luomakunnan yhtenäinen tarkoitus saavutetaan.”

Jumalallinen periaate, s. 200: ”Vaikka heidän pelastuksensa ajankohdat voivat vaihdella, kaikki langenneet ihmiset on ennalta määrätty pelastettaviksi.”

Raamattu: Uskottomien rangaistus on ikuinen ja loputon. (Matteus 18:8, 25:41,46, Juuda 7). Se on sammumaton tuli (Jesaja 66:24, Matteus3:12 , Luukas3:17 ).

Rev 14:11 Sanotaan: ”Ja heidän tuskansa savu nousee ikuisesti ja ikuisesti. Ei ole lepoa päivällä eikä yöllä niille, jotka palvovat petoa ja sen kuvaa...”

K: Room. 8:30:n mukaan kuinka suuri osuus ihmisistä, jotka täyttävät yhden vaiheen, siirtyy seuraavaan vaiheeseen?

V: 100 %. Jokainen, joka on ennalta määrätty, kutsutaan. Jokainen, joka on kutsuttu, on todellakin vanhurskautettu. Jokainen, joka on vanhurskautettu, kirkastetaan.

K: Room. 8:30:n mukaan, koska meistä tulee jonain päivänä kirkastettuja olentoja taivaassa, kuinka meidän tulisi elää nyt sen mukaisesti ilman ylimielisyyttä?

V: Koska jonain päivänä meistä tulee synnittömiä ja pahuudesta vapaita, meidän pitäisi yrittää elää niin jo nyt. Jos teemme niin ja olemme mahdollisimman nöyriä, meidän on ymmärrettävä, että jotkut saattavat silti pitää meitä ylimielisinä. (On niin ylimielistä, että luulet olevasi niin hyvä, ettet lähde ulos juomaan kanssani.) Mutta meillä ei todellakaan pitäisi olla minkäänlaista ylimielisyyttä, koska Jumala kehottaa meitä olemaan nöyriä. Toinen syy on se, että meillä ei todellakaan ole mitään, mistä olla ylimielisiä. Mitä hyvää sinulla on, mikä ei olisi Jumalan lahja?

K: Onko Room. 8:32:ssa sana ”muu” kreikankielisessä tekstissä sama kuin Jehovan todistajien Uuden maailman käännöksessä (uudistettu 1970 jKr., s. 1227)?

V: Ei, ei ole. Uuden maailman käännös lisää sanan ”muu” kursiivilla esimerkiksi neljä kertaa Kolossalaiskirjeen 1:16–20:ssa. Kursivointi osoittaa, ettei sanaa ole kreikankielisessä tekstissä. Sanaa ”muu” ei kuitenkaan ole kreikankielisissä teksteissä Roomalaiskirjeen8:32 tai Filippiläiskirjeen 2:9 kohdissa, eikä Vartiotorni ole kursivoinut sitä. He ovat myös lisänneet sanan ”muu” Apostolien tekojen 10:36 kohtaan ja asettaneet sen hakasulkeisiin.

K: Mikä on mielenkiintoista Paavalin sanoissa, jotka koskevat korkeutta ja syvyyttä Roomalaiskirjeen 8:39:ssä?

V: Tarkka merkitys oli horisontin yläpuolella olevat tähtikappaleet ja horisontin alapuolella olevat tähtikappaleet. Toinen tapa ajatella asiaa on, että meidän ei tarvitse huolehtia mistään taivaassa tai helvetissä, eikä edes astrologian ja kohtalon taikauskosta, jotka erottaisivat meidät Jumalan rakkaudesta.

K: Onko Room. 8:39:n mukaan mahdollista menettää pelastuksensa?

V: Aitojen kristittyjen mielipiteet tästä asiasta eroavat toisistaan. Katso lisätietoja keskustelusta, joka koskee Heprealaiskirjeen 6:4–12 ja Efesolaiskirjeen 1:14.

K: Pitäisikö meidän tuntea surua kadonneiden puolesta (Room. 9:1–4)?

V: Kyllä. Paavali oli varmasti sydän murtuneena näiden ihmisten puolesta. Samoin Jeremiaa kutsutaan itkevaksi profeetaksi, koska hän suri kadonneita, kuten Jeremian kirjan 9:1–2 ja muissa kohdissa kerrotaan. Jeesus tunsi suurta surua niitä jerusalemilaisia kohtaan, jotka hylkäsivät Hänet (Matteuksen evankeliumi 23:37–39). Jos aiomme seurata profeettojen, apostolien ja Jeesuksen esimerkkiä, mutta emme tunne surua tai katumusta kadonneiden puolesta, silloin meissä on jotain vialla.

Juutalaisilla oli sekä verisukulaisuus että perinteet, mutta heillä ei ollut uskoa tulevaan Messiaaseen, eivätkä he nähneet uskon tarpeellisuutta. Monet juutalaisista olivat ylpeitä siitä, että he yrittivät niin kovasti, mutta he eivät suostuneet hyväksymään, että se tapahtui armosta, ei heidän tekojensa ansiosta. Mielenkiintoinen kontrasti on Paavalin näkemys: suru näiden ihmisten puolesta, ja pelastumattomien juutalaisten näkemys: Paavali oli petturi.

On eräs vitsi, jossa eräs mies kysyi baptistikirkossa eräältä naiselta, miten heidän pastorillaan menee. Nainen vastasi: ”Ai, me erotimme hänet jo jonkin aikaa sitten, koska hän sanoi, että kaikki, jotka hylkäävät Jeesuksen, joutuvat helvettiin.” Mies oli järkyttynyt, sillä juuri niin kristityt, baptistit mukaan lukien, sanovat. Niinpä hän kysyi: ”Mitä uusi pastorinne sanoo?” Nainen vastasi: ”Ai, hänkin sanoo, että kaikki, jotka hylkäävät Jeesuksen, joutuvat helvettiin.” Mies kysyi, mikä sitten on ero. Nainen sanoi, että ensimmäinen pastori sanoi sen iloisella äänellä, ja toinen pastori sanoi sen kyyneleet silmissään.

K: Room. 9:4 ja seuraavat jakeet, 6–9: Koska Jumalan lupaukset ovat varmoja, miksi ne olivat joillekin tehottomia?

V: Jumalan lupaukset ovat hyviä, mutta on tarkasteltava lupauksen soveltamisalaa. Joskus soveltamisala koskee vain joitakin, kuten Iisakia, mutta ei Ismaelia eikä midianilaisia, Jaakobia, mutta ei Eesausta jne. Joskus soveltamisala on ehdollinen, kuten Israelin lapset, jotka hylkäsivät Jumalan palvoakseen Baaleja ja joutuivat pois lupauksen ulkopuolelle. Jumalan pelastus on varma ja ikuinen kaikille, jotka sen ottavat vastaan.

K: Menevätkö Room. 9:8–9, 27 ja Room.11:13 –17, 26:n mukaan kaikki juutalaiset taivaaseen, vai eivät?

V: Ei. Jotkut ovat ajatelleet näin näiden kahden Roomalaiskirjeen kohdan perusteella. Roomalaiskirjeen luvuissa 8–9 kuitenkin korostetaan, että taivaaseen pääsevät lupauksen lapset, eivät biologiset jälkeläiset. Roomalaiskirjeen luvuissa9:27 korostetaan, että vain jäännös biologisesta Israelista pelastuu. Roomalaiskirjeen luvuissa 11:13–17,26 puhutaan sekä Jumalan ”avoimesta kutsusta” nykypäivän juutalaisille että heidän tulevasta laajamittaisesta Jumalan kutsun hyväksymisestään.

Lisäksi Jeesus sanoi uskonnollisille juutalaisille Johanneksen evankeliumin luvuissa8:24 , että jos he eivät usko Jeesuksen olevan Messias, he todellakin kuolevat synneissään. Matteuksen evankeliumin luvussa 23:33 Jeesus kysyy lainopettajilta ja fariseuksilta, kuinka he ikinä voisivat välttyä tuomiolta helvettiin. Galatalaiskirjeen 5:2 osoittaa myös, että Kristus ei merkitse mitään niille, jotka luottavat ympärileikkaukseen.

Katso lisätietoja Jeremian kirjan 31:37 kohdasta.

K: Miksi Jumala vihasi Eesausta Room9:13 :ssa ja Mal 1:2–3:ssa? Oliko se oikeudenmukaista?

V: R.C. Sproulin teoksen *Now That’s a Good Question* (s. 570) mukaan: ”Ensinnäkin kyseessä on heprealainen kielikuvio. Se on heprealainen ilmaisutapa, jota kutsumme antiteettiseksi parallelismiksi, jossa Raamattu puhuu suorina vastakohtina. Ymmärtääksemme tämän meidän on ymmärrettävä, että mitä tahansa Jumala tarkoittaakin vihatessaan Eesausta, se tarkoittaa täsmälleen päinvastaista kuin se, mitä tarkoittaa rakastaa Jaakobia. … siinä [Vanhan testamentin] kontekstissa, jossa tämä teksti esiintyy, kun Raamattu sanoo, että Jumala rakastaa Jaakobia, se tarkoittaa, että Hän tekee Jaakobista erityisen armonsa ja laupeutensa kohteeksi. Hän antaa Jaakobille lahjan, jota Hän ei anna Eesauille. Hän osoittaa laupeutta Jaakobille. Hän pidättää saman laupeuden Eesauilta, koska Hän ei ole Eesauille velkaa laupeutta ja Hän varaa itselleen oikeuden [pidättää se]. … Juutalainen kuvaa tätä eroa käyttämällä keskenään ristiriitaisia termejä.”

K: Mikä on Room. 9:14:ssä oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden ero? Onko Jumala molempia?

V: Raamattu sanoo, että Jumala on oikeudenmukainen; se ei sano, että Jumala on tasapuolinen. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että ihmisille annetaan se, mitä he ansaitsevat. Mutta toisinaan Jumalan armo ja laupeus menevät Jumalan oikeudenmukaisuuden edelle. Jumala antaa meille hyviä asioita, joita emme ansaitse, eikä Hän anna meille pahoja asioita, joita ansaitsisimme, koska Jeesus kuoli ristillä meidän puolestamme. Jumalan oikeudenmukaisuus täyttyy kuitenkin silti, koska Jeesus otti rangaistuksen meidän syntiemme puolesta. Tasapuolisuus tarkoittaa sitä, että kaikille annetaan täsmälleen sama asia ja täsmälleen samat mahdollisuudet. Raamattu ja elämä osoittavat, että Jumala ei ole tasapuolinen, eikä Hänen tarvitsekaan olla. Oliko Jumala tasapuolinen Jaakobia ja Eesausta kohtaan? Jotkut sanovat: ”kyllä ja ei”. Minulla on täysin erilainen vastaus: ”Ei ja kyllä”. Jumala EI ollut oikeudenmukainen Jaakobia kohtaan. Jaakob uskoi Jumalaan, mutta hän oli valehteleva, huijaava roisto, jonka Jumala olisi hylännyt, jos Jumala olisi ollut oikeudenmukainen. Toisaalta Eesau oli Heprealaiskirjeen 12:16 mukaan jumalaton; Eesau ei halunnut olla missään tekemisissä Jumalan kanssa, eikä Jumalalla ollut mitään tekemistä Eesauun, paitsi että Eesau menestyi taloudellisesti.

K: Miksi emme voi Room. 9:18:n perusteella syyttää Jumalaa faraon sydämen kovettamisesta?

V: Seitsemän kertaa Jumala sanoi kovettaneensa faraon sydämen. Mutta seitsemän kertaa Jumala sanoi, että farao kovetti oman sydämensä. Ensin meidän on ymmärrettävä kovettamisen käsite, ennen kuin tarkastelemme, kuinka Jumala kovetti faraon sydämen.

Jumalattoman ihmisen sydämen kovettuminen saa hänet entistäkin lujemmin kiinni jumalattomuudessaan. Toisaalta Jumala sanoi kovettaneensa profeettoja Hesekielia ja Jeremiaa, ja heidän sydämensä kovettui hyvällä tavalla. Hesekielin kirjassa 3:8–9 sanotaan: ”Mutta minä [Jumala] teen sinut yhtä taipumattomaksi ja kovaksi kuin he ovat. Teen otsasi kovaksi kuin kovin kivi...”

Jeremian kirjassa (1:18 ;15:20 ) Jumala teki Jeremian seinän kaltaiseksi, joka seisoi kaikkia vastaan.

Näin ollen ”kovettuminen” ei aina tarkoita pahaa, vaan se tarkoittaa, että ihminen vahvistuu omissa tavoissaan, aivan kuten savi kovettuu.

Jumalan lähettämät vitsaukset saattoivat pehmentää joidenkin ihmisten sydämiä, mutta ne kovettivat faaraon sydäntä. Kuinka paljon Jumala kovetti faraon sydäntä ilman ulkoisia vaikutteita, kuten vitsauksia? Raamattu ei kerro sitä. Siitä huolimatta Jumalan toiminta ohjasi faraon sydäntä suuntaan, johon farao jo halusi sen menevän. Kun vitsaukset tulevat elämäämme, ne voivat olla kutsu kovettamaan sydämemme Jumalaa vastaan tai vahvistamaan päättäväisyyttämme Jumalan puolesta ja syntiä vastaan.

Tässä on, mitä eräs varhaiskirkon kirjoittaja opetti tästä aiheesta.

Tertullianus (198–220 jKr.) ”Jumala kovettaa faraon sydämen. Hän ansaitsi kuitenkin joutua vaikutuksen alaiseksi, joka jo oli kieltänyt Jumalan, jo ylpeydessään niin usein hylännyt Hänen lähettiläitään, kasauttanut raskaita taakkoja Hänen kansalleen ja (kaiken yhteenvetona) oli egyptiläinen.” Viisi kirjaa Marcionia vastaan, kirja 2, luku 14, s. 308

Origenes (225–254 jKr.) sanoi käytännössä, että samalla tavalla kuin sama auringon lämpö sekä kovettaa mutaa että sulattaa vahaa, niin myös Jumalan Hengen vaikutus sekä kovettaa kapinallisia että pehmentää katuvia. Origenesin teos *De Principiis* (sekä kreikaksi että latinaksi), kirja 3, luku 1.11, s. 311.

K: Room. 9:18:ssa, kenellä oli mikä vastuu faraon ja muiden ihmisten sydämen kovettumisessa?

V: Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

A. Jumala on vastuussa:

A1. Jumala sallii kaiken, mitä tapahtuu. Toisin sanoen, mitään ei tapahdu ilman Jumalan lupaa (Jaakobin kirje4:15 ; Jobin kirja1:12 ; 2:6; Psalmi 103:19).

A2. Kaikki, mitä Jumala määrää, tapahtuu varmasti (Jesaja 43:13; Jesaja 55:10–11; Roomalaiskirje 11:29). Jumala lupasi (eli määräsi), että israelilaiset lähtisivät Egyptistä oltuaan orjina 400 vuotta (1. Mooseksen kirja15:13 –14).

A3. Jumala loi faraon ja antoi hänelle elämän.

A4. Jumala vaikutti historian kulkuun ja asetti faraon tuon ajan Egyptin kuninkaaksi.

A5. Jumala lähetti nimenomaan vitsaukset Egyptiin.

A6. Viime kädessä kaikki, jopa asiat, jotka ”eivät tulleet Jumalan mieleen” (Jeremia 19:5; 32:35), oli, on ja tulee olemaan kudottu yhteen Jumalan suunnitelmassa (Efesolaisille1:11 ; Roomalaisille8:28 ; Sananlaskut 16:4).

B. Jumala ei ole vastuussa asioista, jotka Hän on sallinut mutta joita Hän ei ole suoraan aiheuttanut, kuten pahuudesta.

B1. Jotkut asiat herättävät Jumalassa suuren vihan (Jeremia 5:29;8:19 ; 12:8; Hesekiel 8:6).

B2. Jotkut asiat särövät Jumalan sydämen (Jeremia 4:19–22; 9:1; Luukas 19:41–44; Matteus 23:37–39).

C. Farao oli vastuussa:

C1. Faraota ei pakotettu. Itse asiassa useimmille ihmisille vitsaukset olisivat olleet ”kannustin” valita se, mikä oli oikein.

C2. Farao teki omat valintansa.

D. Molemmat olivat yhdessä vastuussa:

D1. Farao kovetti myös oman sydämensä, ja faraon omasta kovettumisesta mainittiin jo ennen kuin Jumala kovetti faraon sydämen.

K: Kuinka Jumala voi Room9:19 –22 ja Room 11:8,10:n mukaan pitää meitä vastuussa siitä, millaisiksi Hän meidät tekee?

V: Ehkä esimerkki auttaa. Oletetaan, että olemme syntyneet ja eläneet koko elämämme yhden laivan kannella. Oletetaan, että tämä laiva oli uppoamassa ja että meillä oli käytettävissämme pelastusvene, jolla pääsisimme pois laivalta. Jos jäämme laivaan ja hukkuamme, olemme vastuussa omasta kuolemastamme. Emme olleet vastuussa siitä, että synnyimme laivalla, mutta olimme vastuussa siitä, ettemme päättäneet poistua uppoavasta laivasta. Olisi paitsi sopimatonta, myös traagista ja turhaa, jos joku syyttäisi syntymäolosuhteitaan omasta päätöksestään kieltäytyä pelastusveneen tarjouksesta.

Meillä ei siis ollut vaikutusvaltaa eikä vastuuta siitä, miten synnyimme, eikä siitä, että meillä on syntinen luonne. Ihmiset ovat kuitenkin vastuussa siitä, etteivät he valitse kääntymistä Jumalan puoleen syntisen luonteensa puhdistamiseksi ja syntiensä anteeksiantamiseksi.

K: Miksi Room. 9:19:ssä Jumalan sana kutsuu näitä kysymyksiä sopimattomiksi?

V: Tässä annetaan kaksi erillistä syytä.

Asenne: Mikään kysymys ei ole hyvä, jos asenne on sellainen, että vastataan Jumalalle (jae 20). Sen sijaan, että yritettäisiin oppia tuntemaan Jumalan teitä, kysymyksillä pyritään saamaan Jumala perustelemaan itseään.

Sisältö: Vaikka kysymykset esitettäisiin kunnioittavalla asenteella, ne eivät silti ole asianmukaisia, koska ne perustuvat vääriin oletuksiin. Meidän on ymmärrettävä kaksi totuutta:

1. Jumalalla on oikeus luoda meidät juuri sellaisiksi kuin Hän haluaa (jae 21).

2. Lisäksi, kuten jakeet 21–23 osoittavat, Jumala ei ole tehnyt valituista ja hylätyistä erilaisia, vaan meidät kaikki on luotu samasta ”savesta”. Ero ei ole alkuperässämme, vaan määränpäässämme. Monille ihmisille ”sanoma ei yhdisty uskoon” (Hepr. 4:2), ja Jumala vuodattaa heille oikeudenmukaisen vihan.

K: Onko ihmisillä Room. 9:19:n mukaan vapaa tahto?

V: Kyllä, oikean määritelmän mukaan.

Ei, ei mitään, mikä olisi Jumalan tahdon ja määräyksen ulkopuolella. Jos vapaalla tahdolla tarkoitat, että ihminen voi toimia täysin Jumalan asettamien rajojen, tiedon tai hallintakyvyn ulkopuolella, niin kenelläkään, ei edes Aadamilla tai Saatanalla, ei ole vapaata tahtoa. Tämä on kuitenkin harvoin se, mitä vapaalla tahdolla tarkoitetaan.

Kyllä, teemme asioita, jotka eivät ole Jumalan tahdon mukaisia.

Vapaa tahto tarkoittaa usein sitä, että Jumala on päättänyt antaa meille kyvyn tehdä aidosti valintoja ja toimia Jumalan tahdon ulkopuolella. Jumala tietää kaikki valintamme, mutta me olemme ne tehneet. Tahdomme on ”vapaa” siinä mielessä, ettei Jumala pakota meitä. Emme ole nukkeja tai robotteja. Vapaa tahtomme ei kuitenkaan ole täysin ”vapaa”, koska se on synnin sitoma. Huumeita himoava huumeriippuvainen voi vapaasta tahdostaan lopettaa huumeiden käytön kertaheitolla, mutta hänen tahtonsa on orjuudessa.

Ei-kalvinistiset kristityt sanovat, että meillä on vapaa tahto, mukaan lukien se, että jokaisella on jonkin verran vastuuta ja kykyä vastata Jumalalle. Kalvinistiset kristityt sanovat, ettei meillä ole. Jotkut kalvinistit sanovat, että uskovilla on vapaa tahto, mutta ei-uskovilla ei. 1800-luvun suuri saarnaaja (ja kalvinisti) Charles Spurgeon sanoi, että meillä oli ”vapaa tahto”, mutta se oli syntisen luontomme orja, mikä on itse asiassa melko samanlaista kuin mitä ei-kalvinistit sanovat.

Toiset kalvinistit kuitenkin sanovat käytännössä, että vaikka ihmisillä on ”vapaa toimintakyky”, heillä ei ole vapaata tahtoa – ei pelkästään siksi, että Jumala päätti olla antamatta sitä meille, vaan siksi, että Jumala ei väitetysti voinut antaa sitä meille ja silti olla suvereeni.

Kalvinisti Loraine Boettner (s. 222) sanoo: ”Lisäksi, jos myönnämme vapaan tahdon siinä mielessä, että tapahtumien absoluuttinen määräytyminen on ihmisen käsissä, voisimme yhtä hyvin kirjoittaa sen isoilla kirjaimilla F ja W; sillä silloin ihminen on tullut Jumalan kaltaiseksi – ensimmäiseksi syyksi, toimien alkuperäiseksi lähteeksi – ja meillä on yhtä monta puolijumalaa kuin meillä on vapaita tahdoja. Ellei Jumalan suvereenisuudesta luovuta, emme voi myöntää tätä itsenäisyyttä ihmiselle.”

Boettner sekoittaa tässä itse asiassa käsitteitä. Jos Boettner sanoisi, että ”emme voi myöntää vapaata tahtoa siinä mielessä, että ihminen voisi tehdä asioita, jotka eivät kuulu Jumalan sallimien asioiden piiriin”, silloin kaikkien kristittyjen pitäisi olla samaa mieltä Boettnerin kanssa. Jos Jumala on kuitenkin päättänyt väliaikaisesti ”delegoida suvereniteettiaan” siten, että Jumala on määrännyt, että tietyt asiat, kuten henkilön ikuinen kohtalo, tapahtuvat tavalla tai toisella sen perusteella, miten henkilö reagoi Jumalan toimintaan elämässään, eikä Jumala ole pakottanut tätä reaktiota, silloin Boettner on väärässä, ellei sitten tulkitse Boettnerin sanaa ”absoluuttinen” niin laajasti, että väite on looginen tautologia, josta kaikki voisivat olla samaa mieltä.

Raamatullisempi näkemys ihmisen vapaudesta, josta sekä ei-kalvinistit että monet kalvinistit voivat olla yhtä mieltä, oli osa R.C. Sproulin Austinissa pitämää puhetta aiheesta ”March 9, 1991 ” (Ihmisen vapaus ja Jumalan suvereenisuus).March 9, 1991 .

”En usko, että meidän kristittyjen tulisi hylätä ihmisen vapauden ja vastuun erittäin tärkeää käsitettä – en hetkeäkään. Ja minulle olisi erittäin tuskallista joutua luopumaan ajatuksesta ihmisen vapaudesta. Mutta rakkaat ystävät, voisin elää sen kanssa. Jos minun pitäisi luopua ajatuksesta, että Jumala on suvereeni, olisin hylännyt kristinuskon. Olisin hylännyt toivon, koska tunnustan nyt eläväni universumissa, joka ei ole jumalallisen providentian vallan alla.” R.C. Sproul siis sanoo, että Jumalan suvereenisuus on hänelle tärkeämpää kuin ihmisen vapaus, mutta hän uskoo molempien olevan totta. Jälleen kerran Sproul ei puhu täydellisestä, absoluuttisesta vapaudesta, vaan hän opettaa aitoa vapautta.

Yhteenvetona: Kaikkien tulisi olla yhtä mieltä siitä, että jokaisella on velvollisuus totella Jumalaa, mutta kukaan ei sinänsä kykene siihen syntisen luontomme vuoksi. Monet, vaikkakaan eivät kaikki, reformoidut kristityt sanovat, että Jumala ei ole koskaan antanut valitsemattomille mahdollisuutta, valinnanvaraa tai kykyä vastata Jumalalle millään tavalla. Kuten eräs reformoitu ajatteli, olet joko Jumalan robotti tai Saatanan robotti.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että jotkut maltilliset reformoidut teologit (Spurgeon, Packer, Bunyan jne.) sanovat, että Jumala esittää kaikille vilpittömän evankeliumin tarjouksen. Toiset (Pink, Gill, Hoeksema) sanovat, että Jumala ei tarjoa evankeliumia kaikille. Toiset taas sanovat, että me voimme vilpittömästi tarjota evankeliumia kaikille, koska emme tiedä, ketkä ovat valitut, mutta Jumala ei voisi esittää vilpitöntä tarjousta.

Katso seuraavasta kysymyksestä raamatullista tukea ”vapaalle tahdolle/vapaalle toimintavallalle” siinä mielessä, että vaikka tahtomme on sidottu syntiin, kaikilla on kyky tehdä aitoja valintoja ja vastata Jumalalle.

K: Ovatko ihmiset Room. 9:19:n mukaan kuin robotteja tai nukkeja, vai onko Jumala päättänyt myöntää kaikille kyvyn tehdä aitoja valintoja ja vastata Jumalalle?

V: Joosuan kirjan 24:22–23 osoittaa, että joko ihmiset voivat tehdä valintoja, tai sitten Jumala tyytyy siihen, että Hänen kansansa elää harhassa luullen valitsevansa liiton Hänen kanssaan.

Jumala on antanut ihmisille vapauden särkää Hänen sydämensä (Jeremia 9:1; Matteus 23:37–39 jne.). Vaikka jotkut kalvinistit sanovat, että nämä ovat vain antropomorfismeja eikä Jumala todellisuudessa tunne näin, tämä avaa kokonaisen Pandoran laatikon. Hypoteettisesti ajateltuna, jos kaikkia Raamatun jakeita, joissa Jumala kokee sydämen särkyä ja pettymystä, ei pidä ottaa kirjaimellisesti, niin ehkä sama pätee myös kaikkiin jakeisiin, jotka koskevat Jumalan vihaa ja raivoa sekä antropomorfismeja, eikä Jumalalla todellisuudessa ole vihaa. Ehkä kaikki jakeet, jotka koskevat Jumalan rakkautta, olisivatkin antropomorfismeja, eikä Jumalalla todellisuudessa ole myöskään minkäänlaista huolenpitoa tai välittämistä meitä kohtaan. Näin ollen joko jakeilla, jotka kuvaavat Jumalan tunteita, on merkitystä, tai Jumala on tuhlannut Raamatussa turhaan paljon musteita, kun Hän olisi voinut yksinkertaisesti ilmoittaa seuraukset ja sanoa olevansa jonkinlainen pelkkä tietokone.

Katso keskustelu 1. Mooseksen kirjan 50:19–20, 5. Mooseksen kirjan 1:39 ja Joosuan kirjan 24:21–24 kohdista, jos haluat lisätietoja ihmisten kyvystä tehdä valintoja.

Katso seuraava vastaus, jossa käsitellään laajemmin ihmisen kykyä tehdä valintoja.

K: Jos ihmiset eivät ole kuin robotteja tai nukkeja, mitä Raamattu sanoo 1. Roomalaiskirjeen 9:19:ssä ihmisen kyvystä tehdä valintoja?

V: Anteeksi, että painotan tätä asiaa, mutta monet kalvinistit eivät ymmärrä, että Jumala antaa ihmisille todellisen, aidon valinnanmahdollisuuden Hänen etsimisessään. Ensin kaksi kohtaa Jumalasta ja sitten muutamia kohtia ihmisistä.

ISÄ JA JEESUS: Isä valitsi, kutsui ja lähetti Jeesuksen olemaan meidän Vapahtajamme. Tämä käy ilmi Matteuksen evankeliumin 12:18:sta, 1. Pietarin kirjeen 2:6:sta, Heprealaiskirjeen 5:4:stä ja 3:2:sta, Luukkaan evankeliumin 23:35:stä sekä Jesajan kirjan 48:15:stä ja 49:1,6:sta.

Isän valinta, tieto ja suunnitelma eivät kuitenkaan kumonneet sitä tosiasiaa, että Kristus itse valitsi silti vapaasti tulla ja totella, kuten Johanneksen evankeliumin 10:18, Luukkaan evankeliumin 22:42 ja Heprealaiskirjeen 10:9 osoittavat.

IHMISET: Kaikki ihmiset ovat syntisiä ja turmeltuneita. Ilman Jumalan vaikutusta kukaan ei etsi Jumalaa, kuten Roomalaiskirjeen3:11 todetaan, jossa parafraasoidaan Daavidin sanoja Psalmin 14:2 ja Psalmin 53:2.

Silti Daavid itse väitti etsivänsä Jumalaa Psalmin 63:1 ja Psalmin 27:4,8 mukaan.

Lisäksi monet muut ovat Jumalan avulla päättäneet palvella Herraa.

Joosua 24:22: ”Te olette todistajia siitä, että olette päättäneet palvella Herraa”, sanottiin Israelista

Matteuksen ev6:33 : ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa.”

Monet etsivät Jumalaa: 1. Aikakirja 16:10,11; 2. Aikakirja 15:12; 30:19; Esra 6:21; Psalmi 34:10; 69:32; 70:4; Sananlaskut 28:5; Sakarja 8:21,22; Malakia 3:1

Kohdista sydämesi Jumalan etsimiseen 2. Aikakirja 11:16

1. Aikakirja22:19 ; 28:8,9; 2. Aikakirja7:14 ;12:14 ; 14:4; 15:2;15:13 ; 19:3

2. Aikakirja 20:3,4; 31:21; 34:3; Hoosea 3:5

Psalmi 9:10 ja Jesaja 45:19 ovat lupaus siitä, ettei Jumala hylkää niitä, jotka etsivät Häntä

Psalmi22:26 : Ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä.

Psalmi 24:6 Sellainen on niiden sukupolvi, jotka etsivät häntä.

Psalmi 40:16; 105:3,4; 119:2,45 kaikki, jotka sinua etsivät, iloitsevat ja riemuitsevat

Psalmi 119:94 Olen etsinyt sinun käskyjäsi

Sananlaskut 1:28b-29 He etsivät, mutta eivät löydä, sillä he eivät pelänneet Herraa

Sananlaskut8:17 Ne, jotka etsivät viisautta, löytävät sen

Jesaja 51:1 te, jotka etsitte Herraa

Jesaja 55:6 Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää; kutsukaa häntä...

Jeremia 29:13 Te etsitte ja löydätte, kun etsitte koko sydämestänne

Jeremia 50:4 Israel ja Juuda etsivät Jumalaa

Hoosea10:12 ”...sillä on aika etsiä Herraa”

Aamos 5:4,6;5:14 etsikää Herraa ja eläkää

Lisäksi Jumalan avulla ihmiset voivat päättää tehdä Jumalan tahdon.

Johanneksen ev7:17 Jos joku päättää tehdä Jumalan tahdon, hän saa tietää, onko minun opetukseni peräisin Jumalalta vai puhunko omasta puolestani.

Joona 2:8 ”Ne, jotka pitävät kiinni turhista epäjumalista, menettävät armon, joka heille voisi kuulua.”

Psalmi 83:16 Jumala tekee asioita, jotta ihmiset etsisivät häntä

Psalmi 119:30 ”Minä olen valinnut totuuden tien;”

Psalmi 119:173 ”sillä minä olen valinnut sinun käskysi”

Jesaja 7:15 ”Hän syö juustoa ja hunajaa, kun hän on tarpeeksi viisas hylkäämään väärän ja valitsemaan oikean.”

Jesaja 56:4 ”Niille eunukeille, jotka pitävät minun sapattejani, jotka valitsevat sen, mikä minua miellyttää...”

Sananlaskut 8:10,16:16 Meitä käsketään valitsemaan viisauden opetus kalliin hopean sijaan

Johanneksen evankeliumi5:35 Johannes oli lamppu, joka paloi ja antoi valoa, ja te päätitte jonkin aikaa nauttia hänen valostaan

Joh.7:17 : ”Jos joku haluaa tehdä Jumalan tahdon, hän saa tietää...”

Apostolien teot20:21 ”...Heidän on käännyttävä Jumalan puoleen katumuksen hengessä ja uskottava.”

Efesolaiskirje1:13 Myös teidät liitettiin Kristukseen, kun kuulitte totuuden sanan.

5. Mooseksen kirja 30:19 Valitkaa nyt [israelilaiset] elämä, jotta te ja teidän lapsenne saisitte elää

Roomalaiskirje11:32 Jumala on alistanut kaikki ihmiset tottelemattomuuteen, jotta hän voisi osoittaa armonsa kaikille. (sana ”kaikki”, pantas, on sama molemmissa tapauksissa)

2. Tessalonikalaiskirje2:10 . kadotukseen tuomitut, jotka ovat eksyneet, koska he kieltäytyvät rakastamasta totuutta ja siten tulemasta pelastetuiksi.

Titus2:11 ”Sillä Jumalan armo, joka tuo pelastuksen, on ilmestynyt kaikille ihmisille.”

1. Pietarin kirje1:22 ”Nyt kun olette puhdistaneet itsenne totuuden tottelemisella...”

2. Pietarin kirje1:10 ”pyrkikää sitäkin innokkaammin varmistamaan kutsumuksenne ja valintanne.”

Sitä vastoin ihmiset ovat vastuussa siitä, etteivät he etsi Jumalaansa.

Jesaja 9:12–13; Hoosea 7:10 Jumala on vihainen, koska ihmiset eivät ole palanneet Hänen luokseen eivätkä etsineet Häntä. Onko Jumala vihainen siitä, mitä Hän on määrännyt heidän olevan tekemättä, ja vihainen siitä, mitä Hän ei ole päättänyt antaa heidän tehdä?

Jeremia 30:15 Suuren syyllisyytenne ja monien syntienne vuoksi Jumala rankaisi teitä

Psalmi 10:4 Jumalattomat eivät etsi Jumalaa. (Mitä järkeä tässä jakeessa olisi, jos myöskään Daavidin kaltaiset jumalalliset ihmiset eivät etsisi Jumalaa?)

Sananlaskut1:29 Koska he vihasivat tietoa eivätkä päättäneet pelätä Herraa.

YHTEENVETO: Koska Jumalan kutsumus ei poistanut Jeesuksen valinnanvapautta, ja Raamattu sanoo, että voimme Jumalan avulla valita Jumalan, Jumalan kutsumus ei siis poista meidän valinnanvapauttamme.

K: Voisiko Room. 9:19:n perusteella olla mahdollista, että ei-kristityillä ei ole vapaata tahtoa, mutta kristityillä on?

V: Ei, mutta tämä on mielenkiintoinen ajatus, jonka eräs kalvinistinen ystäväni kertoi minulle kerran. En ole kuitenkaan kuullut tätä miltään muulta kalvinistilta. Neljä seikkaa, jotka osoittavat, miksi tämä on virheellinen ajatus.

Jumala on suvereeni siinä mielessä, että Hän tietää kaiken, mitä tapahtuu, mukaan lukien jokaisen valinnan, jonka teemme. Hän myös hallitsee pienimpiäkin yksityiskohtia myöten kaikkea, mitä Hän haluaa hallita, eikä yksikään atomi liiku ilman Jumalan lupaa. Jumala voi kuitenkin myös hillitä itseään. Hän voi päättää väliaikaisesti ja tietyissä rajoissa ”delegoida suvereenisuutensa” siten, että voimme tehdä valintoja, joiden seurauksista olemme vastuussa me, emme Jumala.

Mitä on vapaa tahto? Jos vapaa tahto määriteltäisiin osaksi meitä, joka on täysin itsenäinen ja jota edes Jumala ei kykene hallitsemaan, tällaista vapaata tahtoa ei ole olemassa. Varhaiskristilliset kirjoittajat kuvasivat kuitenkin vapaata tahtoa kykynämme tehdä valintoja ja totesivat, että Jumala sallii meidän tehdä jopa valintoja, jotka eivät ole Hänen mielestään oikeita ja joilla on vakavia seurauksia. Vapaa tahtomme on kuitenkin sidottu syntiin, aivan kuten alkoholistin tai huumeriippuvaisen vapaa tahto on sidottu heidän synteihinsä. Heillä ei ehkä ole omasta voimastaan kykyä vapautua riippuvuudestaan, mutta he voivat kompastua kirkkoon tai vieroituskeskukseseen ja huutaa apua.

Monet kalvinistit kieltävät, että ihmisillä olisi vapaata tahtoa sanan missään merkityksessä; he kieltävät, että ihmiset voisivat tehdä valintoja. Aivan kuin olisimme robotteja. Jotkut kalvinistit kieltävät vapaan tahdon olemassaolon, koska Jumala on suvereeni. Toiset kalvinistit, samoin kuin Martin Luther, kieltävät vapaan tahdon olemassaolon, koska olemme langenneet ja sidottuina syntiin. Tämä kysymys viittaa siihen, että kalvinistit kieltävät vapaan tahdon jälkimmäisestä syystä.

Muut kuin kalvinistit voivat olla samaa mieltä siitä, että Jumala on suvereeni ja että ihmisen tahto on sidottu syntiin. Kumpikaan syy ei kuitenkaan tee näennäisistä valinnoistamme pilkkaa, eikä se tee ihmisen vastuusta siitä, mihin hän ei edes kykene reagoimaan, epäjohdonmukaista mysteeriä.

K: Miten Room. 9:20–21:ssä Jumala on kuin savenvalaja ja me savi?

V: Paavali viittaa vertauskuvaan, joka löytyy Jeremian kirjasta 18:6; Jesajan kirjasta 29:16 ja 45:9. 1. Mooseksen kirjan 2:7:ssä, kun Jumala muovasi ihmisen, sana ”muovasi” on samaa juurta kuin sana ”savenvalaja”. Jumala voi tehdä luomakunnalla mitä haluaa, ja meillä on velvollisuus seurata Luojaamme. Tietenkin savi, johon savenvalaja ei ole koskenut, pysyy vain taiteettomana, muodottomana massana.

Kuten Charles R. Erdman sanoi: ”Jumalan suvereenisuutta ei koskaan käytetä tuomitsemaan ihmisiä, joiden pitäisi pelastua, vaan se on pikemminkin johtanut niiden ihmisten pelastumiseen, joiden pitäisi menettää pelastuksensa.” Paavalin kirje roomalaisille, s. 109. (Lähde: Believer’s Bible Commentary, s. 1719.)

K: Mitä Paavali tekee Room. 9:25–33:ssa?

V: Paavali todistaa väitteensä käyttämällä raamatunkohtia peräkkäin. Tämä osoittaa, ettei kyseessä ole yksittäinen sivuhuomautus yhdessä jakeessa, vaan pikemminkin raamatun läpi kulkeva punainen lanka. Peräkkäisten raamatunkohtien käyttämiselle on oma terminsä: sitä kutsutaan catena-tekniikaksi. Sekä Uuden testamentin kirjoittajat (erityisesti Paavali) että ainakin 29 varhaiskirkon kirjoittajaa ennen ensimmäistä Nikean kirkolliskokousta käyttivät catena-tekniikkaa, joten se oli yleinen ilmaisukeino.

K: Miten ja miksi Jumala teki Room. 9:32–33:n mukaan Jeesuksesta kompastuskiven juutalaisille?

V: Vaikka tässä kohdassa ei kerrota syytä, voimme havaita muutamia asioita. Jeesus sanoi, että sinun täytyy olla kuin pieni lapsi, jotta voisit tulla Hänen luokseen (Matt. 18:3–5 ja 19:14). Pienet lapset eivät yleensä ole vaikuttuneita omasta tietämyksestään tai viisaudestaan eivätkä ylpeile siitä, että tietävät enemmän kuin muut. He haluavat vain nöyrästi olla lähellä jotakuta, joka rakastaa heitä ja auttaa heitä heikkoudessaan. Jumala ei iloita voimastamme, vaan siitä, kuinka Hänen voimansa voi loistaa heikkoutemme kautta. Jumala sanoi Paavalille 2. Korinttolaiskirjeen 12:9b–10:ssa: ”… sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa . Siksi mielelläni ylpeilen mieluummin heikkouksistani. Siksi minä iloitsen heikkouksista, nöyryytyksistä, puutteista, vainoista, ahdistuksista Kristuksen tähden. Sillä kun olen heikko, silloin olen vahva.” Kaikki eivät ole valmiita omaksumaan tällaista asennetta.

K: Mikä on epätavallista sanassa ”kompastua” Room. 9:33:ssa?

V: Tämä sana ei tarkoita kompastumista. Sen merkitys on pikemminkin lähempänä putoamista jyrkänteeltä.

K: Mitkä ovat Room. 10:1–4:ssä esimerkkejä siitä, kuinka jonkun uskonnollinen innokkuus estää häntä tuntemasta Jumalaa?

V: Uskonto itsessään, jopa hyvä uskonto, voi olla epäjumala. Mutta sitten on myös myrkyllistä uskontoa, joka ei ole hyvää. Kun uskonto käskee polttaa vastaleskeksi jääneen naisen kuoliaaksi tai tappaa ihmisiä, jotka eivät taistele sinua vastaan, koska he eivät hyväksy uskontoasi, silloin kyseinen uskonto on myrkyllistä. Johanneksen evankeliumin 16:2 sanoo: ”He ajavat teidät pois synagoogista. Itse asiassa on tulossa hetki, jolloin jokainen, joka teidät tappaa, luulee tekevänsä palveluksen Jumalalle.”

K: Miten Jumala voisi Room. 10:3:n mukaan rangaista israelilaisia oikeudenmukaisesti tietämättömyydestä?

V: Raamatussa ei ole esimerkkiä siitä, että Jumala olisi rangaissut ketään viattomasta tietämättömyydestä. Kaikki tietämättömyys ei kuitenkaan välttämättä ole viatonta. Esimerkiksi hyvät vanhemmat eivät rankaise pikkulasta tietämättömyydestä, mutta hyvä opettaja rankaisee tietämättömyydestä oppilasta, joka laiminlyö kotitehtävän lukemisen. Juutalaisilla, samoin kuin meillä nykyään, on ”kotitehtävä” tuntea Jumalan sana.

K: Miten Room. 10:4:ssä Kristus on lain päätepiste?

V: Vaikka Kristus itse noudatti lakia täydellisesti, se ei olisi lain loppu.

Kristus on lain loppu monella tavalla.

1. Ylimmäisenä papina Kristus täytti lain puolestamme. Hän suoritti uhrauksen puolestamme kerta kaikkiaan (Hepr. 9:13–14).

2. Lain tarkoitus on johdattaa meidät Kristuksen luo. Heprealaiskirjeen 10:1:ssä sanotaan, että laki oli tulevan varjo.

3. Kristus on lain päätepiste eli päämäärä. Vanhan testamentin uhrit ”peittivät” synnin (Hepr. 9:9–10; 10:2–4), ennen kuin Kristus poisti synnin kokonaan.

Sana ”päätepiste” tai ”loppu” (telos) korostuu kreikankielisessä tekstissä, koska se on lauseen ensimmäinen sana.

K: Sovelletaanko Room. 10:4:n mukaan lakia edelleen niihin, jotka eivät usko?

V: Tämä viittaa Mooseksen lakiin. Roomalaiskirjeen 10:4 ei tarkenna tätä sanomalla ”vain niille, jotka uskovat”. Joten pakanallisten epäuskoisten ei ole tarkoitus ajatella Mooseksen lain noudattamista, vaan pikemminkin Kristusta ja Hänen käskyjään. Mooseksen laki on siis päättynyt kaikille, mutta oikean ja väärän laki, joka on ihmisten sydämissä, on edelleen voimassa.

K: Elämmekö Room. 10:5:n mukaan noudattamalla lakia, vai tuoko laki kuoleman, kuten Room. 8:2 sanoo?

V: Vertaus voi auttaa tässä. Se, tuoko ihmisten laki elämää vai kuolemaa, riippuu näkökulmasta. Mahdollisella rikoksen uhrilla ja kuolemaan tuomittulla murhaajalla on erilaiset näkökulmat.

Jos joku noudattaisi lakia täydellisesti, se toisi elämän. Sen sijaan sellaisen lain rikkominen, jonka voi tietää, tuo tuomion ja kuoleman.

K: Mikä on mielenkiintoista Paavalin esimerkissä Room. 10:7:ssä?

V: Paavali muokkasi tämän lainauksen 5. Mooseksen kirjan 30:13 kohdasta, jossa sanotaan: ”Kuka menee meren yli?”, sanomaan: ”Kuka laskeutuu syvyyteen.” Meidän ei tarvitse laskeutua syvyyteen saadaksemme pelastuksen (mikä olisi meille muutenkin mahdotonta), koska Kristus teki sen jo puolestamme.

K: Onko Room. 10:9–10:ssä mainittu ”Jeesus on Herra” -lausuma ainoa asia, joka sinun tarvitsee tehdä päästäksesi taivaaseen?

V: Ei, se ei ole tämän jakeen opetus. Apostolien teoissa8:13 Simon Magus ”uskoi”, mutta Pietari sanoi, että hän menehtyisi (Apostolien teot 8:18–20). Apostolien tekojen 8:13:ssa ”uskoa” tarkoittava kreikkalainen sana episteuse ei ole se sana, jota Raamatussa yleensä käytetään ”uskoa” tarkoittamaan. Yleinen sana, pisteuo, tarkoittaa luottamusta ja pelastavaa uskoa. Apostolien tekojen 8:13:ssa käytetty sana tarkoittaa älyllistä hyväksyntää.

K: Voiko ihminen Room. 10:9:n mukaan pelastua luottaessaan Jeesukseen Vapahtajana, mutta ei Herrana?

V: Ei, mikään Raamatussa ei anna tällaista toivoa. Roomalaiskirjeen 10:9:ssä sanotaan, että meidän on kutsuttava Jeesusta ”Herraksi” tai ”Mestariksi”. Pelkkä sanominen, että Jeesus on Vapahtaja, mutta Jeesus ei ole minun Herrani, ei tarkoita, että olet vastaanottanut Jeesuksen pelastuksen.

K: Miksi Room. 10:11:ssä sanotaan ”et koskaan joudu häpeään”, kun siinä viitataan Jes. 28:16:een, jossa Masoreettisessa tekstissä sanotaan ”älä koskaan lannistu”?

V: Roomalaiskirjeen10:11 on samanlainen kuin Septuagintan ”ei missään nimessä häpeä”, ei Masoreettisen tekstin. Myös monissa muissa kohdissa Uuden testamentin lainaukset ovat lähempänä Septuagintaa kuin Masoreettista tekstiä.

Masoreettisessa tekstissä Jesaja 28:16:ssa sana ”joutua kauhuun” on chuwsh (Strongin konkordanssi 2363), joka kirjaimellisesti tarkoittaa ”kiirehtiä”. Tämä on järkeenkäypää, jos ”kiirehtii” ymmärretään tarkoittavan kiirehtimistä taistelusta tappion jälkeen. Se viittaa kuitenkin myös tunteisiin, kuten ”suureen järkytykseen” Jobin kirjassa 20:2. Masoreettisella tekstillä ja Septuagintalla on siis tässä samankaltainen merkitys, mutta Septuaginta on hieman tarkempi ja helpompi ymmärtää hepreaa taitamattomalle.

K: Mikä on Room 10:11:n peruste sille, että eloton kivi edustaa ihmistä?

V: Jumala on vertauskuvallisesti kompastuskivi Jesajan kirjassa 8:14 ja 1. Pietarin kirjeessä 2:8. ”Herra on kivi, johon ihmiset kompastuvat, ja kallio, josta he kaatuvat.” Psalmin 118:22 sanoo: ”Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi.” Psalmista ei opeta meille rakennuksista; tämä on vertauskuva, joka sopii luonnollisesti Messiaaseen.

K: Onko totta, että Room. 10:12:ssa ”’Herran’ henkilöllisyyttä ei voida varmuudella päätellä kontekstista”, kuten Jehovan todistajat ovat opettaneet (Vartiotorni 1.2.1977, s. 95)?

V: Ei. 1. Korinttolaiskirjeen 12:4–6 ja monet muut jakeet osoittavat, että kyseessä on Jeesus Kristus.

K: Täytyykö Room. 10:13:n mukaan nimenomaan kutsua ”Jehovan” nimeä pelastuksen saamiseksi, kuten Jehovan todistajat opettavat?

V: Ei. Sen sijaan on kutsuttava todellista ja elävää Jumalaa. Muinaisilla israelilaisilla itsellään ei ollut sanaa ”Jehova”, sillä heillä ei ollut ”J”-ääntä. Eivätkö siis kaikki Vanhan testamentin pyhät palvoneet todellista Jumalaa, koska ”J”-ääntä ei ollut? Se on tietysti typerää. Jumala kiinnittää huomiota sydämeemme sekä sydämestämme kumpuaviin sanoihin ja tekoihin, ei ääntämiseen.

K: Voiko ihminen Room. 10:13:n mukaan ottaa Jeesuksen vastaan Vapahtajana, mutta ei Herrana?

V: Ei. Valitettavasti jotkut ovat opettaneet, että Jeesuksen tarvitsee hyväksyä vain Vapahtajana, ja että Hänen hyväksymisensä Herraksi on toinen vaihe. Erään tulkinnan mukaan Herruuden tunnustaminen on vapaaehtoista. Toisessa tulkinnassa, jota puolustetaan teoksessa The Complete Book of Bible Answers (s. 190), ei sanota, että se olisi vapaaehtoista, vaan että alistuminen Jeesukselle Herrana ei ole pelastusta edeltävä päätös, jota ei-kristittyjä pyydetään tekemään, kuten Jeesuksen hyväksyminen Vapahtajana [ilmeisesti] on. Jeesuksen hyväksyminen Herrana tapahtuu vähitellen, kun kristitty kulkee Hänen kanssaan.

Teoksessa *Now That’s a Good Question* (s. 122–123) R.C. Sproul huomauttaa, että pelastuminen ilman Jeesuksen hyväksymistä Herraksi on todellisen evankeliumin vääristymä, jota kutsutaan ” -antinomismiksi”. Kalvinistit väittävät näkevänsä tämän antinomistisen opetuksen esimerkiksi Zane Hodgesin ja Charles Ryrien kaltaisissa henkilöissä.

Jeesus kuitenkin kumottaa antinomianismin Matteuksen evankeliumin luvussa 7:21–28 ja Johanneksen evankeliumin luvussa 14:21–24. Lyhyesti sanottuna ne, jotka rakastavat Jeesusta, noudattavat Hänen opetuksiaan, ja ne, jotka eivät rakasta Jeesusta, eivät noudata Hänen opetuksiaan. Myös Kolossalaiskirjeen 2:6:ssa Paavali sanoo: ”aivan kuten olette ottaneet vastaan Kristuksen Jeesuksen, Herran”. Tässä kohdassa Raamattu ei puhu niille, jotka yrittävät hyväksyä Jeesuksen Vapahtajana mutta eivät Herrana.

K: Jos Room. 10:13:n mukaan jokainen, joka huutaa Herraa, pelastuu, mistä tiedät, olitko vilpitön, kun huusit Jumalaa pelastamaan sinut?

V: Kysytäänpä yksinkertaisempi kysymys vertailun vuoksi. Mistä tiedät, että aioit syödä eilen lounasta?

1. Söitkö ruoan vahingossa vai tarkoituksella?

2. Etkö tiennyt haluavasi syödä lounasta ennen kuin itse asiassa söit lounaasi?

3. Pakottiko joku sinut syömään, sen sijaan että olisit tehnyt sen vapaasta tahdostasi?

Jos söit eilen lounasta ja vastaus edellisiin kolmeen kysymykseen oli ”ei”, niin sinulla oli aikomus syödä lounasta.

Samoin Herran kutsuminen ei ole monimutkainen asia, kuten kokeen läpäiseminen. Jos kutsuit Jeesusta tarkoituksellisesti, tiesit mitä olit tekemässä, sinua ei pakotettu ja halusit tehdä niin vapaaehtoisesti, niin jos kutsuit Jeesusta pelastamaan sinut, sinä todella kutsuit Jeesusta pelastamaan sinut.

K: Room. 10:14–15: jos emme tee työtämme ja julista evankeliumia, johtaako tottelemattomuutemme siihen, että ihmiset joutuvat helvettiin?

V: Ei. Jumala on sekä kaikkivaltias että suvereeni, ja Jumala järjestää tien, jotta kaikki valitut pääsevät Hänen luokseen. Voimme kuitenkin jakaa sen ilon ja etuoikeuden, että saamme olla väline, jota Jumala käyttää toteuttaakseen tahtonsa.

K: Room10:14 –15: Voiko kukaan päästä taivaaseen, jos hän ei ole koskaan kuullut evankeliumia?

V: On päässyt. Todisteena tästä ovat Enoch, Abraham, Job ja Vanhan testamentin uskovat, jotka seurasivat sitä, mitä Jumala heille ilmoitti, mutta he eivät kuulleet sitä, mikä heille oli Uuden testamentin evankeliumin salaisuus. Muista, että viime kädessä se on Jumala, joka pelastaa, ei evankeliumi eikä meidän reaktio evankeliumiin. Katso myös seuraava kysymys saadaksesi lisätietoja.

K: Voiko Room10:14 –15:n mukaan kukaan päästä taivaaseen, jos hän ei ole koskaan kuullut evankeliumia sen jälkeen, kun Jeesus nousi kuolleista?

V: Aitojen kristittyjen mielipiteet tästä asiasta eroavat toisistaan.

Jotkut sanovat, ettei voi. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, etteivätkö he olisi saaneet tilaisuutta. Jos joku, joka ei ole koskaan kuullut evankeliumia, seuraisi tuntemaansa totuutta ja vastaisi Pyhän Hengen vaikutukseen elämässään, Jumala voi liikuttaa taivasta ja maata tuodakseen hänelle totuuden. Jumala voi providentiaalisesti saada jonkun kristityn tulemaan ja jakamaan Kristuksen evankeliumin hänelle. Yksi esimerkki tästä löytyy Apostolien teoista 10:2, 22, 31: siellä kerrotaan Jumalaa pelkäävästä roomalaisesta nimeltä Kornelius, joka oli vanhurskas, rukoili ja antoi almuja. Jumala lähetti enkelin kertomaan Korneliukselle, että tämän tulisi lähettää hakemaan Pietari.

Toiset ovat täysin eri mieltä. Vaikka 2. Tessalonikalaiskirjeen 1:8 mukaan ne, jotka eivät tottele Jeesuksen evankeliumia, rangaistaan ikuisella tuhoamisella, Roomalaiskirjeen 4:15 ja5:12 mukaan syntiä ei lasketa siellä, missä ei ole lakia. Vaikka Raamattu ei opeta, että kenelläkään olisi toista mahdollisuutta kuoleman jälkeen, jotkut näkevät ihmisille mahdollisuuden kuulla evankeliumia ja saada ensimmäisen mahdollisuuden kuoleman jälkeen ja/tai tuhatvuotisen valtakunnan aikana. Katso keskustelu 1. Pietarin kirjeen kohdasta3:19 (kaksi kysymystä) ja 1. Pietarin kirjeen 4:6 kohdasta, jossa käsitellään Jeesuksen evankeliumin saarnaamista kuolleille. Katso keskustelu Ilmestyskirjan 20. luvusta, jossa käsitellään mahdollisia tilaisuuksia tuhatvuotisen valtakunnan aikana. Lopuksi, koska viime kädessä Jumala on se, joka pelastaa ihmiset, Hän voisi halutessaan saada vauvat tai kuka tahansa muu menemään taivaaseen kuulematta evankeliumia.

Keskeinen kohta tässä argumentissa on Roomalaiskirjeen 10:14, jossa sanotaan, että ihmiset eivät voi kutsua Jumalaa ilman uskoa, he eivät voi uskoa ilman kuulemista, eivätkä he voi kuulla ilman saarnaajaa. Jos se olisi rinnakkaislause, Roomalaiskirjeen10:13 sanoisi, ettei kukaan voi pelastua ilman Jumalan kutsumista; Roomalaiskirjeen10:13 ei kuitenkaan ole rinnakkaislause. Sen sijaan siinä sanotaan vain, että ”kaikki, jotka kutsuvat Herran nimeä, pelastuvat”.

Roomalaiskirjeen 10:13–14 ei anna yhtään vahvempaa perustetta väittää, että jokainen aikuinen, joka ei ole koskaan oppinut kutsumaan Herraa, joutuu helvettiin, kuin väittää, että jokainen vauva, joka ei ole koskaan oppinut kutsumaan Herraa, joutuu helvettiin.

K: Miten juutalaiset eivät ymmärtäneet Room. 10:18:aa, kun juuri heillä oli kaikista ihmisistä eniten tietoa Jumalasta?

V: Se ei johtunut siitä, etteivätkö he olisi tienneet asiasta, eikä siitä, etteivätkö he olisi olleet tarpeeksi älykkäitä. Pikemminkin heillä oli erilainen ajattelutapa, jonka mukaan lain noudattaminen oli ainoa välttämätön asia, eikä heillä ollut tilaa totuudelle, koska se ei sopinut heidän ajattelutapaansa.

K: Miten Jumala on Room. 10:19:n mukaan saanut juutalaiset kadehtimaan niitä, jotka eivät ole kansa?

V: Juutalaiset pitivät Jumalaa itsestäänselvyytenä. He pitivät myös itsestäänselvyytenä, että vain he olivat Jumalan valitsemia. Jumala aikoi näyttää heille, ettei heillä ollut mitään, mistä ylpeillä. Vaikka he saattoivat kadehtia muiden kansojen poliittista valtaa, tämän kohdan ensisijainen merkitys on uskonnollinen. On monia ei-juutalaisia, jotka tunsivat Vanhan testamentin paremmin kuin useimmat juutalaiset. He ovat kiinnostuneempia miellyttämään Jumalaa kuin useimmat juutalaiset. Uskonnollinen juutalainen saattaa nähdä tässä jotain vikaa juutalaisuuden harjoittamisessa.

Tässä on, mitä Lyonin Irenaeus (n. 160–202 jKr.) sanoi tästä. Hän lainaa 11/20 sanaa Roomalaiskirjeen 10:19 ja sitä seuraavista jakeista: ”Lisäksi Mooses sanoo 5. Mooseksen kirjassa, että pakanat olisivat ’pää’ ja epäuskoiset ’häntä’.” Ja hän sanoo vielä: ’Te olette herättäneet minussa kateutta niillä, jotka eivät ole jumalia, ja suututtaneet minut epäjumalillanne; ja minä herätän teissä kateutta sillä, mikä ei ole kansa, ja suututan teidät typerällä kansalla. Sillä he hylkäsivät sen Jumalan, joka on, ja palvoivat ja palvelivat jumalia, joita ei ole; ja he surmasivat Jumalan profeetat ja ’ennustivat Baalille’, joka oli kanaanilaisten epäjumala. Ja he halveksivat ja tuomitsivat Jumalan Pojan, joka on olemassa, mutta valitsivat sen sijaan murhasta pidätetyn rosvon Barabbaan; ja he kielsivät ikuisen Kuninkaan ja tunnustivat ajallisen keisarin kuninkaakseen. (Niinpä) Jumalalle oli mieluista antaa heidän perintöosansa tyhmille pakanakansoille, jopa niille, jotka eivät kuuluneet Jumalan valtakuntaan eivätkä tienneet, mikä Jumala on.” Apostolisen saarnan esittely, luku 95.

K: Miksi Room. 10:21 ja 11:7:ssä Jumala (ja Paavali) kuulostivat pettyneiltä siitä, että juutalaiset eivät ryhmänä hyväksyneet Jeesusta, vaikka Jumala tiesi jo etukäteen, että he olisivat tottelemattomia?

V: Jumala on ajattomuuden ulkopuolella ja ajallisuuden sisällä. Heidän tottelemattomuutensa oli heidän oma vikansa, ja Jumala tiesi sen tapahtuvan jo ennen kuin maa edes luotiin. Mutta Jumalalla on silti tunteita sillä hetkellä, kun se tapahtuu. Roomalaiskirjeen 10:21 on sydäntä särkevä kuva: universumin kaikkivaltias Jumala, joka voi repiä tähdet kappaleiksi, ojentaa lempeästi ja kärsivällisesti kätensä noille ihmisille, mutta kansakuntana he kääntävät selkänsä eivätkä tule Hänen luokseen, ainakaan vielä.

K: Room. 11:1,11:n mukaan tämä tilanne ei ollut pysyvä. Milloin huono tilanne näyttää pysyvältä, vaikka se itse asiassa ei olekaan?

V: Juutalaisten hylkääminen oli osittaista, väliaikaista ja tilapäistä. Tavalliselle tarkkailijalle se kuitenkin vaikutti tuolloin pysyvältä. Siltä asiat voivat näyttää myös nykyään.

Epämiellyttävät tilanteet: Jotain voi tuntua pysyvältä, vaikka todellisuudessa toivomme, ettei se olisi, emmekä näe mitään mahdollisuutta valoon tunnelin päässä. Kuten joku kerran sanoi: ”Näin valon tunnelin päässä, mutta se oli vain juna.”

Miellyttävät tilanteet: Jotain voi tuntua pysyvältä, kun toivomme sen olevan niin, ja joudumme ajattelemaan, että toivomalla niin tapahtuu.

Mutta voimme ainakin myöntää, että meillä on taipumus ajatella joidenkin asioiden olevan pysyvämpiä kuin ne todellisuudessa ovat. Meidän tulisi tasapainottaa tätä ajattelemalla, että emme voi tietää, mitä huominen tuo tull (Jaak. 4:14). Siksi meidän tulisi suhtautua tämän maailman asioihin kevyesti ja tunnustaa, että jokainen uusi päivä, niin meille kuin rakkaillemme, on lahja.

K: Yrittikö Room. 11:14:ssä Jumala, Paavali vai molemmat herättää juutalaisissa kateutta?

V: Roomalaiskirjeen 11:14 kreikankielisessä tekstissä sanotaan ”minä”, joten kyseessä oli varmasti Paavali.

Ei oikea vastaus: Se oli vain Paavali, kuten Believer’s Bible Commentary -teoksessa sivulla 1725 todetaan.

Oikea vastaus: Se ei ollut pelkästään Paavali, vaan myös Jumala, kuten Paavali myöntää, kun hän lainaa 5. Mooseksen kirjan 32:21:tä Roomalaiskirjeen 10:19:ssä.

Mustasukkaisuuden herättäminen on mielenkiintoinen strategia. Kun ihmiset eivät enää kuuntele ja heillä on sitkeä, johdonmukainen ja kovettunut kuurous, puhu sitten jonkun toisen kanssa, heidän tietämyksensä avulla, ja he saattavat miettiä, mitä heiltä jää väliin.

K: Miten Roomalaiskirjeen 11:16 mukaan kristityt ovat nyt Jumalan valittu kansa, kun Vanhan testamentin mukaan oliivipuu oli israelilaisten symboli?

V: Oliivipuu ei ollut etnisten israelilaisten symboli; he vain luulivat virheellisesti niin, arvostaen sukutausansa enemmän kuin oikeaa suhdetta Jumalaan.

K: Mikä on Room. 11:16:ssa mainittu oliivipuun päärunko?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten kaksi näkemystä vastauksesta.

Ei ole vastaus. Se ei edusta Israelia, sillä sisään tulleet pakanat eivät olleet ympärileikattuja eivätkä noudattaneet juutalaista lakia.

Aabrahamin hengellinen suku: mukaan lukien patriarkat, teoksen The Bible Knowledge Commentary: New Testament s. 484–485 mukaan.

Jumalan etuoikeutettu sukuhaara eli ”suosituimmuusasema”, teoksen Believer’s Bible Commentary s. 1725–1726 mukaan.

Jumalan valittu kansa

K: Mitä tiedämme oliivipuiden viljelystä Room11:17 –24:ssä?

V: Oliivipuut olivat erittäin arvokkaita, mutta ne vaativat paljon työtä. Sodan aikana israelilaisilla ei ollut lupaa kaataa oliivipuita (5. Mooseksen kirja 20:19–20). Jos oliivipuut kaadettaisiin, se vähentäisi maan elintarviketuotantoa vähintään 20 vuodeksi. Tämä selittää myös, miksi oliivipuiden kaataminen oli katastrofi Habakuk3:17 ja 5. Mooseksen kirja 28:40 mukaan.

Wycliffe Bible Dictionary -teoksessa, sivuilla 1366–1367, on laaja luku oliivien viljelystä. Luvun lopussa todetaan: ”Oliivipuita kasvatetaan pistokkaista, jotka vartetaan vanhaan runkoon tai villipuuhun, kun versot tai juurivesat ovat noin kolme jalkaa pitkiä. Uusia versoja voi myös kasvaa vanhan emopuun juurista tai kannosta (Psalmi 128:3; Jesaja 11:1). Hedelmiä ei tule kolmeen tai neljään vuoteen, eikä runsasta satoa 17–18 vuoteen. Koko tämän ajan puu vaatii huolellista hoitoa: maaperä on kynnettävä ja lannoitettava joka kevät sekä kasteltava säännöllisesti. … Asianmukaisesti hoidettuna täysikasvuinen puu tuottaa puoli tonnia öljyä vuodessa ja jatkaa tuotantoa, kunnes saavuttaa uskomattoman iän.” Teoksessa *The New International Bible Dictionary*, s. 802, ja *Encyclopedia Britannica* 1972, osa 16, s. 936, on valokuvia 1 000 vuotta vanhoista oliivipuista. Jos olisin puu, haluaisin olla oliivipuu: vankka, tuholaiskestävä ja elää tuhat vuotta!

K: Miksi Room11:17 –24:ssä joku varttaisi villioliivipuun oksia viljeltyyn oliivipuuhun?

V: Normaalisti haluttaisiin tehdä päinvastoin. Haluttaisiin yhdistää villi hedelmäpuu, jolla on kestäviä ominaisuuksia, viljeltyihin oksiin, jotka tuottavat miellyttäviä hedelmiä. Vastauksessa on viisi huomioitavaa seikkaa.

1. Paavali antoi esimerkin. Hän ei yrittänyt opettaa ihmisille, kuinka oliiveja kasvatetaan, vaan antoi esimerkin siitä, kuinka pakanat oli vartettu mukaan. Kuten Wycliffe Bible Dictionary -teoksessa sivulla 726 todetaan: ”Tämä tarkoituksellinen käänteisyys korostaa kuvallista kielikuvaa, joka välittää ikuista totuutta kansallisen Israelin hylkäämisestä ja todellisen Israelin – kaikkien uskovien – muodostumisesta.” Katso myös New International Dictionary of the Bible, s. 402, jossa on samanlainen kuvaus.

2. Monia kasveja ei varteta lainkaan. Yleensä kotimainen oksa vartettaisiin pois vain, jos se olisi heikko, hyönteisten vaivaama tai sairaana. Paavali sanoo nimenomaan Roomalaiskirjeen 11:20:ssa, että nämä oksat katkaistiin epäuskon vuoksi.

3. Vertaus israelilaisista oliivipuuna oli heille jo tuttu Jeremian kirjasta 11:16 ja Hoosean kirjasta 14:6. Näin ollen, kun asiaa tarkastellaan kronologisesti ja juurena pidetään sukupuun esi-isiä, juuri pakanat olivat ne, jotka oli vartettu puuhun, eikä päinvastoin.

4. Jos Paavali olisi sanonut, että juutalaiset olivat villi juuri ja pakanat viljellyt oksat, pakanat saattaisivat ajatella, että Jumala vartti heidät puuhun, koska tarvitsi heiltä joitakin toivottavia ominaisuuksia, eikä se olisi ollut pelkästään armon ansiota. Lisäksi eivät pakanat olleet niitä, jotka oli viljelty, vaan juutalaiset.

5. Jos käytettäisiin vertauskuvaa, jossa pakanat olisivat villi juuri ja israelilaiset viljellyt oksat, se olisi vielä suuremmassa määrin väärinpäin. Pakanat oksastettiin Jumalan valittuun kansaan, eikä todellakaan päinvastoin.

Teoksessa *The New Geneva Study Bible* (s. 1787) väitetään, että villiä oksia vartettiin toisinaan viljeltyihin kasveihin antamaan niille uutta elinvoimaa. Ilmeisesti jos kaikki oksat olisivat viljeltyjä, oliivipuu ei kasvaisi yhtä hyvin. Sen sijaan teoksissa Today’s Handbook for Solving Bible Difficulties, s. 152–153, Believer’s Bible Commentary, s. 1726, ja The New International Bible Dictionary, s. 402, todetaan, ettei yksikään kasvinjalostaja tekisi näin, ja niissä ollaan yhtä mieltä siitä, että Paavali käytti tätä järjestystä opettaakseen Israelin poisoksastamisesta ja pakanakansojen sisäänoksastamisesta, ei puutarhanhoidosta. Paavali viittaa tähän ehkä myös Roomalaiskirjeen 11:24:ssä sanoessaan, että villin oksan varttaminen kotoperäiseen juureen oli ”luonnonvastaista”.

Teoksessa *Bible Knowledge Commentary: New Testament* (s. 484) todetaan, että villin oksan varttaminen kotoperäiseen juureen ei ollut yleistä käytäntöä, vaikka sitä kyllä tehtiin.

Johtopäätös: Paavali kertoo meille nimenomaan, miksi juuri israelilaiset olivat juuri tässä vertauksessa. Roomalaiskirjeen 11:18:ssa Paavali kehottaa heitä muistamaan, että he (pakanat) eivät tue juurta, vaan juuri tukee heitä.

K: Mitkä olivat Room. 11:20:n mukaan esteitä sille, että juutalaiset olisivat tuottaneet hedelmää Jumalalle?

V: Heillä oli epäusko. Lisäksi heillä oli

rakkauden puute kadonneita kohtaan (kuten Joona)

epäjumalanpalvontaa ja muita syntejä aina pakkosiirtolaisuuteen asti (Hoosea9:10 ).

eivät löytäneet iloa Jumalan sanasta (Jeremia6:10 )

He unohtivat, että sinun on pysyttävä lujana (Heprealaiskirje10:23 , 32–35).

Oli juuttunut tämän maailman huoliin, kuten kolmannessa maaperässä (Matteus 13:23).

Rajoitti Jumalan sanan pelkäksi elämänsäännöksi

Unohtivat käskyt kasvattaa lapsiaan (5. Mooseksen kirja 6:4–7).

Näin juutalaiset kovettuivat, kreikaksi porosis.

K: Miten Room 11:22:ssa Jumala voi olla sekä lempeä että ankara ilman, että se olisi ristiriitaista?

V: Kreikkalainen sana voi tarkoittaa sekä ankaraa että kovaa. Maailmassa poliisi voi olla lempeä auttamalla apua tarvitsevaa vierasta. Sama poliisi voi olla ankara ampumalla murhaajan, joka yrittää tappaa jonkun. Jos ihminen voi olla sekä lempeä että ankara, sinun ei todellakaan pitäisi nähdä ongelmaa siinä, että Jumala voi olla samanlainen: Hän voi osoittaa armoa ja silti pysyä uskollisena pyhälle luonteelleen. Katso keskustelu Roomalaiskirjeen 13:10 kohdasta saadaksesi lisätietoa siitä, kuinka kristitty voi toimia poliisina.

K: Mitä ”pakanakansojen täyteys” tarkoittaa Room. 11:25:ssä?

V: Tämä tarkoittaa, että Israel hylättiin Jumalan kansana, kunnes uskovat pakanat ovat tulleet Jumalan valtakuntaan.

K: Menevätkö Roomalaiskirjeen 11:26 mukaan kaikki israelilaiset taivaaseen?

V: Ei, Johanneksen evankeliumin 8:24 ja Matteuksen evankeliumin 23:33 mukaan. Katso vastaus Roomalaiskirjeen 9:8–9,27 kohdasta.

K: Täyttääkö Jumala Room11:26 –27:n mukaan tulevaisuudessa vielä joitakin lupauksia Israelin biologisille jälkeläisille?

V: Tämä on yksi keskeisistä eroista liitto-teologian kannattajien ja dispensationalistien välillä.

Liiton teologit sanovat ei. Kaikki tulevat lupaukset täytetään ei fyysiselle Israelille vaan hengelliselle Israelille, eli seurakunnalle, joka koostuu kaikista kansallisuuksista tulevista tosi uskovista. Tätä kutsutaan korvausteologiaksi.

Dispensationalistit sanovat kyllä. Monet lupaukset täyttyvät hengelliselle Israelille, mutta fyysinen Israel perii silti Palestiinan maan ikuisesti. Ilmestyskirjan 7. ja 14. luvussa mainitut 144 000 ovat peräisin Israelin heimoista.

K: Mitä Roomalaiskirjeen 11:32:ssa tarkoitetaan sillä, että Jumala on alistanut kaikki ihmiset tottelemattomuuteen?

V: Jumala ei yksinkertaisesti hylännyt oikeudenmukaisuuden vaatimustaan eikä alentanut täydellisyyden vaatimustaan taivaan suhteen. Pikemminkin Jumala osoitti armoa heidän tottelemattomuudelleen Jeesuksen ristillä vuodatetun veren kautta.

Tämä saattaa liittyä myös siihen, että Jumala loi ainakin viisi erilaista olentoa:

Ei-moraaliset: eläimet

Syntittömiä ja pysyvät syntittöminä: eri luokkien enkelit

Syntisistä langenneiksi: demonit

Langenneet synnittömiksi: valitut ihmiset

Langenneet ja pysyvät langenneina: hylätyt ihmiset

Roomalaiskirjeen11:32 osoittaa, että kaikki ihmiset, lukuun ottamatta Aatamia, Eevaa ja Jeesusta, kuuluvat kahteen viimeksi mainittuun ryhmään.

K: Miksi Paavali sanoo Roomalaiskirjeen 12:1:ssä ”Siksi”?

V: ”Siksi” tarkoittaa tässä edeltävissä luvuissa mainittuja Jumalan armoja. Se viittaa kaikkiin Roomalaiskirjeen edeltäviin lukuihin, ei vain lukuihin 9–11.

Paavali jakaa monet kirjeistään kahteen osaan: opilliseen osaan ja käytännölliseen osaan. Tai kuten A. M. Hunter sanoo, ”uskon puoleen ja käyttäytymisen puoleen”, kuten New International Bible Commentary -teoksessa sivulla 1338 todetaan. Efesolaiskirjeessä ja Kolossalaiskirjeessä ne ovat suunnilleen yhtä pitkiä, mutta Roomalaiskirjeessä opillinen osa on yli kaksi kertaa niin pitkä.

K: Mikä on mielenkiintoista Roomalaiskirjeen 12:1 kreikankielisten sanojen ”muodostu” ja ”muuttua” aikamuodoissa?

V: Tämän tiivistäminen lauseeksi ”Älkää mukautuko, vaan muuttukaa” on täysin väärin. Nämä verbit ovat passiivisia, eivät aktiivisia. Niissä ei siis sanota ”älkää mukautuko”, vaan pikemminkin ”älkää olko mukautettuja”. Sama pätee sanaan ”muuttua”. Joten teknisesti katsoen Jumala ei tässä käske meitä tekemään mitään, vaan paradoksaalisesti Jumala käskee meitä antamaan jonkin tapahtua meille. Kyse ei siis ole siitä, että ihmiset yrittäisivät nimenomaisesti mukautua maailmaan, vaan heidät mukautetaan, kun he kulkevat valitsemaansa polkua. Samoin meitä ei käsketä muuttumaan, koska emme voi muuttaa itseämme. Meitä käsketään aktiivisesti ”muuttumaan”, mikä on sivutuote siitä, että uudistamme mielemme Pyhän Hengen kautta. Psalmin 40:8:ssa Daavid sanoi, että Jumalan laki oli hänen sydämessään. Jumalan sanan tulisi olla myös meidän sydämissämme.

K: Miten meidän tulee Roomalaiskirjeen 12:1 mukaan uhrata itsemme Jumalalle?

V: Roomalaiskirjeen 12:1 ei sano, että meidän pitäisi olla kuollut tai poltettu uhri, vaan pikemminkin elävä uhri. Tietenkin elävällä uhrilla voi olla taipumusta ryömiä alas alttarilta, eikä meidän pitäisi tehdä niin.

Eräs tarina kuuluu näin. Kerran kana ja sika kävelivät maaseudulla ja näkivät paljon nälkäisiä ihmisiä. Kana sanoi: ”Tiedän, mitä voimme tehdä: tehdään heille aamiaista!” Sika vastasi: ”Sinun on helppo sanoa niin, mutta minulle se on täydellinen sitoutuminen.” Jumala ei nyt kutsu meitä olemaan kanoja, mutta Hän kutsuu meitä täydelliseen sitoutumiseen tuoda pelastus tähän maailmaan. Täydellinen sitoutuminen ei tarkoita kuolemista Jumalan palveluksessa (vaikka joillekin se niin onkaan), vaan sitä, että me kaikki elämme Jumalalle.

K: Mitä eroa on Room. 12:1–2:ssa Jumalan edessä vaeltamisella ja Jumalan puolesta työskentelemisellä, ja mistä tässä puhutaan?

V: Jakeet 1 ja 2 eivät teknisesti ottaen koske ”tekemistä”; se tulee myöhemmin, alkaen jakeesta 3. Jakeet 1 ja 2 koskevat sitä, että tarjoatte itsenne vapaaehtoisesti, jotta teihin tehtäisiin ”olemisen muutos”. Oletteko valmiita antamaan Jumalan muuttaa ja uudistaa teidät? Jotkut eivät ole, koska he ovat liian tyytyväisiä siihen, missä he ovat nyt.

K: Kuinka monta kertaa meidän on muututtava Room. 12:2:n mukaan?

V: Vain kerran, mutta se on jatkuvaa siitä hetkestä, kun uskoimme ensimmäisen kerran, siihen päivään asti, jolloin poistumme tästä maailmasta.

K: Mitkä ovat Room. 12:3:n mukaan tapoja, joilla ihmiset voivat ajatella itsestään enemmän kuin heidän pitäisi?

V: Maailmassa ihmiset voivat arvostaa liikaa älykkyyttään, rahaansa, taloudellista menestystään, urheilu- tai musiikkitaitojaan, ulkonäköään, sukutaustaansa tai yhteiskunnallista asemaansa. Kaikki hyvä, mitä sinulla on, on Jumalan lahja. Se voi myös kadota milloin tahansa.

Erityisesti kristityille on olemassa hyvä kristillinen kirja, Todd E. Outcaltin teos *The Seven Deadly Virtues*. Yksi kirjan keskeisistä ajatuksista on, että mikä tahansa hyve, mikä tahansa hyvä asia, muuttuu tappavaksi, kun siihen sekoittuu ylpeys. Uskosi, Raamatun tuntemuksesi, jopa rakkautesi voivat näyttää rumilta sekä Jumalan että muiden silmissä, kun niihin sekoittuu ylpeys kyseisestä hyveestä.

Varhaiskirkossa jotkut saattoivat ajatella olevansa parempia kuin muut kristityt, koska olivat juutalaisia. Jotkut koulutetut kreikkalaiset saattoivat olla ylpeitä viisaudestaan, ja jotkut, niin silloin kuin nytkin, saattoivat rikkautensa vuoksi tuntea olevansa vaikutusvaltaisempia, tai toiset saattoivat tuntea olevansa vaikutusvaltaisempia, kuten Jaakobin kirjeen 2:2–5 osoittaa.

Jopa Paavali ilmeisesti tiesi tästä kiusauksesta, sillä hän sanoi 2. Korinttolaiskirjeen 12:7–10:ssä, että Jumala antoi hänelle ”saatanan lähettilään” piinaamaan häntä, jotta Paavali ei tulisi ylpeäksi. Jopa Paavali kamppaili tämän kanssa.

K: Room. 12:3:ssa sanotaan, että päinvastainen asenne on ajatella, että kaikki, mitä meillä on, on mitätöntä tai hyödytöntä, eikä Raamattu sano, että meidän pitäisi omaksua myöskään tällaista asennetta. Millainen asenteemme sitten pitäisi olla?

V: Roomalaiskirjeen 12:3:ssa sanotaan, että meidän tulisi olla ”järkeviä”.

Nämä asiat voivat auttaa meitä pysymään terveessä harkinnassa.

On hyvä pyrkiä voittamaan kilpailu tai palkinto (Fil. 3:14). Se, että tajuaa olevansa joissakin asioissa parempi kuin jotkut muut ihmiset, ei ole ylimielisyyttä, vaan voi olla vain totuuden tunnustamista. Mutta on myös ymmärrettävä, että missä tahansa oletkin erittäin hyvä, ellei sinä ole siinä asiassa koko maailman paras, on joku, joka on siinä sinua parempi.

Elämämme täällä on ohikiitävää, ja joudumme joka tapauksessa lähtemään täältä pian. Katso Jobin kirja 14:1–2; Psalmi 62:9; 103:13–16; Jesaja 40:6,7; (osittain 1. Korinttolaiskirje 7:31); Jaakobin kirje 1:10–11; 1. Pietarin kirje 1:23–24. On olemassa ”Still Me” -niminen järjestö, joka auttaa Alzheimerin tautia sairastavia ja muistuttaa perheitä siitä, että vaikka potilas on saattanut menettää osan kognitiivisista kyvyistään, kuten eräs potilas sanoi: ”Olen yhä minä!”

Kuin pilvet ja tuuli ilman sadetta on ihminen, joka kerskuu hyvästä, jota hän ei anna (Sananlaskut 25:14 ESV). Ei ole väliä, mitä lahjoja sinulla on, jos et tee niillä mitään.

Lahjamme eivät ole tarkoitettu meille, vaan muille. Filippiläiskirjeen 2:17 mukaan Paavali ”uhrasi itsensä juomauhrina” muiden kristittyjen puolesta.

Meidän on käytettävä lahjojamme yhdessä muiden kanssa, ei vain yksin, kuten Roomalaiskirjeen 12:5–8 ja 1. Korinttolaiskirjeen 12:12–27 osoittavat.

Kykymme ja lahjamme eivät määritä sitä, keitä olemme. Tiedätkö paljon jostakin aiheesta, oletko älykäs tai hyvä jossakin asiassa? Saattaa tulla päivä, jolloin luovut siitä ja jätät sen taaksesi ikuisesti saadaksesi jotain parempaa, kun menet taivaaseen. Mutta et luovu niistä surullisena, ellet virheellisesti ajattele, että nämä väliaikaiset, vähäisemmät asiat ovat kaikki, mitä olet.

Rakastakaa ilman tekopyhyyttä (Roomalaiskirje 12:9). Toisen ihmisen lahjat ja kyvyt eivät ole se, kuka hän on. Menitkö naimisiin jonkun kanssa hänen rahojensa takia? – mitä tapahtuisi, jos hän menettäisi rahansa? Menitkö naimisiin jonkun kanssa hänen ulkonäkönsä vuoksi? – jättäisitkö hänet, jos hän joutuisi onnettomuuteen tai menettäisi muuten ulkonäkönsä? Tunsin erään pojan lukiossa, jolla oli tyttöystävä ja erittäin hieno auto. Mutta kun hän ajoi autonsa kolariin, tyttöystävä jätti hänet. Tyttöystävä ei ollut rakastunut häneen, vaan vain hänen autoonsa. Rakastammeko toisia heidän lahjojensa tai kykyjensä vuoksi, vai sen vuoksi, mitä he voivat tehdä meidän hyväksemme?

K: Miksi Room. 12:6–8:ssa oleva lahjojen luettelo eroaa 1. Kor. 12:7–11:n, 1. Kor. 13:8:n ja Ef. 4:7–13:n luetteloista?

V: On hyvä, että luetellut lahjat ovat erilaisia. Jos ne eivät olisi, joku saattaisi ajatella, että luettelo on kattava luettelo lahjoista eikä luettelossa mainitsemattomia lahjoja ole olemassa. Nämä luettelot on annettu esimerkkeinä lahjojen luokista. Jumalalla on vapaus antaa lisää lahjoja ja jopa uusia lahjaluokkia, kuten Hän haluaa ja kuten seurakunnalla on tarvetta.

K: Mitä armeliaisuuden osoittaminen tarkoittaa Room. 12:8b:ssa?

V: Se ei tarkoita anteeksiantamista, vaan pikemminkin avun antamista tarvitseville.

K: Pitäisikö kristittyjen Room. 12:9:n mukaan tuntea vihaa, ja jos pitäisi, millä tavalla?

V: Meidän ei pidä vihata ihmisiä, mutta meidän on vihattava pahaa ja sitä, mitä se tekee ihmisille. 1. Johanneksen kirjeen 3:10 ja 4:7–8 mukaan emme ole todellisia uskovia, jos emme rakasta veljeämme. Mutta ovatko ne ihmiset, joita meidän on tarkoitus rakastaa, vain uskovia? Ei, Jeesukselta kysyttiin, ketä meidän tulisi rakastaa, ja Hän vastasi siihen hyvän samarialaisen vertauksella Luukkaan evankeliumin 10:25–37 kohdassa.

Kuten Hippon Augustinus sanoi: ”Vihaa syntiä, mutta rakasta syntistä”. Älkäämme antako vihamme pahaa kohtaan laajentua ihmisen vihaamiseksi.

K: Miten voimme Room. 12:11:n mukaisesti vaalia sitä, ettemme ole innottomia?

V: Jumala on ilmeisesti antanut uskoville vastuun valvoa itseämme, ettemme tule haaleiksi uskossamme. Tässä käytetty sana innokkuudesta, zeontes, voi viitata myös kiehumiseen. Uskovat eivät yleensä tule haaleiksi yhtäkkiä. Yleisemmin kyse on siitä, että omistautumisemme ja aikamme Jumalan kanssa katoavat vähitellen päivä päivältä ja korvautuvat muilla asioilla.

K: Mitä Raamattu sanoo vieraanvaraisuuden harjoittamisesta Room. 12:13:ssa, 1. Tim. 5:10:ssä ja Matt. 25:35–45:ssä?

V: Kreikkalainen sana ”philoxenos” tarkoittaa kirjaimellisesti ”rakkautta vieraita kohtaan”. Sen merkitys on laajempi kuin pelkkä ystävällisten tekojen tekeminen tuntemattomille ihmisille; se tarkoittaa myös tuntemattomien ihmisten aitoa rakastamista. Seuraavassa esitetään Raamatun yleinen käsky sekä sen soveltamista koskevat tarkennukset.

Positiivinen käsky: Roomalaiskirjeen12:13 ja 1. Timoteuksen kirjeen 5:10 kehottavat meitä harjoittamaan vieraanvaraisuutta; tämä koskee yhtä lailla sekä kristittyjä että ei-kristittyjä. Matteuksen evankeliumin 25:35–45:ssä Jeesus sanoi, että jos annat ruokaa, juomaa, majoitusta, vaatteita tai huolenpitoa köyhille, muukalaisille, sairaille tai vangeille, se on kuin tekisit sen Hänelle. Myös Heprealaiskirjeen 13:2:ssa sanotaan, että jotkut ovat tietämättään majoittaneet enkeleitä.

Negatiivisia esimerkkejä: Jobin kirjassa 31:32 mainitaan, että vieraanvaraisuuden osoittamatta jättäminen muukalaiselle on synti. Muiden syntien ohella Sodoma ja Gomorra eivät osoittaneet vieraanvaraisuutta Hesekielin kirjassa 16:49; he olivat itse asiassa varsin ilkeitä muukalaisia kohtaan.

Rajoitus: 2. Johanneksen kirjeen 9–11 mukaan harhaoppisille ei tule osoittaa vieraanvaraisuutta. Myös 1. Korinttolaiskirjeen 5:11 mukaan meidän ei tule olla tekemisissä kenenkään kanssa, joka kutsuu itseään veljeksi, mutta elää jumalatonta elämää.

Varhaiskirkon kirjailija Klemens Roomalainen (96–98 jKr.) on ilmeisesti pitänyt vieraanvaraisuutta tärkeänä, sillä hän mainitsee neljä esimerkkiä.

K: Mitä Room. 12:14:ssä tarkoittaa siunata niitä, jotka vainoavat meitä, ja millaista vainoa Paavali nimenomaisesti mainitsi?

V: Paavali ei täsmentänyt mitään tiettyä vainoa, joten kyseessä voi olla vaino uskomme vuoksi tai mistä tahansa muusta syystä. Tämä tarkoittaa vähintään seuraavia asioita.

Älkää kostako tai vastatko pahaa pahalla. Tätä korostetaan Raamatussa. Roomalaiskirje 12:19,17; 3. Mooseksen kirja 19:18; 1. Pietarin kirje 3:9; (implisiittisesti) Matteuksen evankeliumi 5:38–46; Luukkaan evankeliumi 6:27–36

Tehkää heille hyvää. Vastatkaa pahaan siunauksella, kuten 1. Pietarin kirje 3:9 sanoo. Tehkää hyvää, kuten ruokkikaa heitä, kuten Roomalaiskirje 12:20 kehottaa.

Älkää vihaatko heitä. Meidän on rakastettava kaikkia. 1. Johanneksen kirje 3:15 sanoo, että jokaisella, joka vihaa veljeään, ei ole iankaikkista elämää itsessään.

Rakastakaa heitä. Älkää vain lakatko vihaamasta heitä ja muuttuko välinpitämättömiksi, vaan rakastakaa heitä todella. 1. Johanneksen kirje 3:10–11, 14 sanoo ankarasti, että toistemme rakastaminen on jotain, mitä meidän on tehtävä. Viime kädessä rakkaus on valinta, ei tunne.

Rukoilkaa heidän puolestaan, että heille tapahtuisi parasta mahdollista; että he oppisivat tuntemaan Herran. Matteuksen evankeliumi 5:44; Luukkaan evankeliumi 6:27–28; Apostolien teot 7:60; Luukkaan evankeliumi 23:34.

Taistele pahaa vastaan – hyvällä: Meidän on taisteltava pahaa vastaan, mutta paradoksaalisesti Roomalaiskirjeen 12:21 sanoo, että meidän on taisteltava pahaa vastaan hyvällä, ei vastaavalla pahalla. Tämä on tavallaan päinvastaista kuin ”taistella tulta tulella”.

Muista, että he ansaitsevat sinulle palkkion taivaassa. Matteuksen evankeliumin 5:10 sanoo: ”Autuaat ovat ne, joita vainotaan vanhurskauden tähden, sillä heidän on taivasten valtakunta.” (ESV) Katso myös Luukkaan evankeliumin 6:23.

K: Miten meidän tulisi Room. 12:15:n mukaan iloita iloitsevien kanssa ja surra surevien kanssa?

V: Ensimmäinen askel iloita ja surra heidän kanssaan ilman tekopyhyyttä on välittää heistä.

Iloitseminen heidän kanssaan: Jos ystävällesi tapahtuu jotain hyvää, kuten ylennys, oletko siitä iloinen, vaikka et itse hyödy siitä mitenkään? Vai syökö kateus sen ilon, jota sinun pitäisi tuntea ystäväsi puolesta? Ilman Jumalaa ihmiset ovat surullisia, kun muille tapahtuu hyviä asioita, koska he ovat kateellisia. Mutta 1. Korinttolaiskirjeen 13:4 mukaan rakkaus ei kadehdi. Tai ihmiset voivat tuntea iloa, kun toisille tapahtuu pahoja asioita, mitä saksan kielessä kutsutaan schadenfreude-iloksi. Ehkä Joona etsi juuri sitä, kun hän istui Niiniven ulkopuolella. Mutta 1. Korinttolaiskirjeen 13:6 mukaan rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee totuudesta. Niiden osalta, jotka vainoavat kristittyjä, meidän tulisi sekä rukoilla että toivoa heille parasta mahdollista: että he oppisivat tuntemaan Herran Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena Vapahtajanaan, pääsisivät sen jälkeen taivaaseen ja että voisimme elää yhdessä heidän kanssaan taivaassa ikuisesti. Tunnemme jo yhden sellaisen henkilön, jonka kanssa tulemme elämään taivaassa: Tarsolaisen Saulin, joka tunnetaan myös nimellä apostoli Paavali.

Surra heidän kanssaan: Kuvittele henkilöä, joka osaisi iloita iloitsevien kanssa, mutta ei osaisi surra surevien kanssa. Hän voisi nauttia hyvistä hetkistä, mutta sen sijaan, että olisi läsnä kuuntelemassa huonoina aikoina, hän saattaisi vetäytyä, vitsailla asiasta tai vain kehottaa henkilöä olemaan vahva ilman minkäänlaista myötätuntoa. Joskus, kun joku kokee menetyksen, jota et voi vain ”korjata”, hän voi saada lohtua siitä, että olet läsnä ja käytät aikaa vain ollaksesi hänen kanssaan, koska arvostat häntä. Joskus hän saattaa tarvita ja haluta neuvoja, mutta toisinaan ei. Joka tapauksessa osoita, että välität, viettämällä aikaa hänen kanssaan.

K: Miksi Room. 12:16:ssa kehotetaan elämään sopusoinnussa toistensa kanssa, kun jo Room. 12:9–10:ssä kehotettiin rakastamaan, olemaan uskollisia ja kunnioittamaan toisiaan?

V: Voisimme kysyä sitä Filippiläiskirjeen 4:2:ssa mainituilta Euodialta ja Syntycheltä, ja voisimme kysyä myös Syzygukselta eli ”työparilta”, jolle Paavali antoi ihanan tärkeän tehtävän auttaa näitä naisia tulemaan toimeen keskenään. Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumin 13:34–35:ssä, että ihmiset tunnistavat meidät kristityiksi rakkaudestamme, ja Johanneksen evankeliumin 17:20–21:ssä, että olemme yhtä.

Osoitammeko yhtenäisyyttä muiden uskovien kanssa, vaikka heillä on erilaiset taustat, elämäntavat, kirkkokunnat ja erimielisyyksiä toissijaisissa asioissa? Meidän tulisi muistaa, että Kristus, joka yhdistää meidät, on suurempi kuin nämä asiat, jotka voivat jakaa meitä.

K: Miksi joku ei haluaisi olla tekemisissä alemman aseman omaavien ihmisten kanssa Room. 12:16:n valossa, ja miksi meidän pitäisi olla?

V: Joskus joku saattaa haluta välttää henkilöä, jota pidetään alemmassa asemassa, ylimielisyydestä johtuen, mutta useammin syynä voi olla pelko siitä, mitä muut vaikutusvaltaiset ihmiset ajattelisivat. Esimerkiksi Pietari seurusteli ja söi pakanain kanssa, mutta kun muut juutalaiset tulivat paikalle, Pietari ei enää tehnyt niin (Gal. 2:11–16). Koska Pietari teki tämän julkisesti, Paavali moitti Pietaria julkisesti hänen tekopyhyydestään.

Mutta jos seurustelisit ihmisten kanssa, joiden asemaa pidetään alempana, saattaisit huomata jotain. Meidät kaikki on luotu Jumalan kuvaksi, ja sen silmissä, jolla on merkitystä – eli Jumalan silmissä – he eivät todellisuudessa ole alemmassa asemassa kuin sinä. Jos jotain, niin jos sinulla on ylpeyttä ja heillä ei, saatat itse asiassa olla se, joka on alemmassa asemassa.

K: Mitkä ovat Room. 12:17:n mukaan yhteiskunnassa hyväksyttyjä tapoja maksaa pahaa pahalla?

V: Roomalaiskirjeen 12:17 mukaan kristityille ei ole hyväksyttyjä tapoja. Mutta yhteiskunta yleensä saattaa pitää hyväksyttävänä puhua jonkun selän takana, levittää panettelua ja valheita tämän maineen pilaamiseksi, varmistaa, ettei tämän työ tuota tulosta, tai tehdä ilkeitä kepposia hänelle tai hänen autolleen. Aina kun kysyt itseltäsi: ”Kuinka voisin kostaa hänelle?”, olet liukumassa syntiin. Roomalaiskirjeen 12:19 mukaan Jumala pystyy joka tapauksessa kostamaan paremmin kuin sinä. Joten kaikista asioista, joista meidän on huolehdittava elämässä, se, kuinka kostaa jollekin, ei kuulu niihin.

George Washington Carver sanoi kerran: ”En koskaan anna toisen ihmisen pilata elämääni saamalla minut vihaamaan häntä.”

K: Mitkä ovat Room. 12:18:n mukaan tapoja elää rauhassa muiden kanssa, niin pitkälle kuin mahdollista?

A: Pyrkitkö erityisesti sovittamaan erimielisyyksiä tai poistamaan pahoja tunteita, joita sinun ja jonkun toisen välillä on? Oletko rauhanrakentaja, kuten Jeesus kehottaa meitä olemaan Matteuksen evankeliumin 5:9:ssä? Meidän tulee olla armeliaisia, kuten Matteuksen evankeliumin 5:7:ssä sanotaan.

Joskus meidän on oltava eri mieltä tärkeistä syistä, ja se onkin täysin hyväksyttävää. Älä kuitenkaan ole eri mieltä vain riidan vuoksi.

Riitojen välttämisen lisäksi kysy itseltäsi: ovatko naapurisi iloisia siitä, että he asuvat lähelläsi? Ovatko puolisosi ja lapsesi iloisia siitä, että he asuvat kanssasi? Tuntevatko työtoverisi olevansa siunattuja, koska he työskentelevät kanssasi? Ehkä et tee mitään avoimesti vihamielistä, mutta teetkö asioita, jotka ovat ystävällisiä?

K: Miten meidän tulee noudattaa hallituksia Room. 13:1–6 ja 1. Piet.2:13 –14:n mukaan?

V: Meidän tulee totella ja kunnioittaa niiden lakeja sekä hengessä että kirjaimellisesti. Meidän ei tule tehdä pahaa, emmekä saa antaa vaikutelmaa pahasta (2. Korinttolaiskirje8:20 –21; 1. Tessalonikalaiskirje5:22 ). Kansakunnan lait kuitenkin syrjäyttävät maakunnan lait, ja Jumalan lait syrjäyttävät kansakuntien lait. Emme saa totella mitään sellaista maan lakia, joka on ristiriidassa Jumalan lain kanssa. Meidän ei tule puhua pahaa kansan hallitsijasta (Apostolien teot 23:5 ja 2. Mooseksen kirja 22:28). 2. Mooseksen kirjan 22:28 viittaa myös maallisiin johtajiin.

K: Roomalaiskirjeen 13:1–2:ssa Jumala sanoo meille: ”Jokainen olkoon alistunut hallitusviranomaisille. Sillä ei ole muuta valtaa kuin Jumalalta, ja ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat. Siksi joka vastustaa valtaa, vastustaa Jumalan määräystä, ja ne, jotka vastustavat, tuovat tuomion itselleen.” Tarkoittaako tämä, että Hitlerin, Stalinin, Pol Potin ja muiden kaltaiset hallitukset olivat Jumalan asettamia, eikä kansan ollut tarkoitus vastustaa niitä? Minun on hyvin vaikea uskoa tätä. Olisin erittäin kiitollinen, jos voisitte selittää tämän minulle.

V: Annan ensin lyhyen vastauksen ja sitten pidemmän vastauksen.

Lyhyesti sanottuna: ei, emme saa koskaan totella käskyjä, jotka ovat ristiriidassa Jumalan käskyjen kanssa (kuten ”Älä tapa” jne.). Stalin, Pol Pot, Hitler ja muut olivat pahoja miehiä, joiden hallitsemisen Jumala salli. Muista kuitenkin, että Raamattu mainitsee tämän maailman ”ruhtinaan”, ja se on Saatana. Vaikka nämä miehet olivat pahoja, meidän on kunnioitettava hallituksen valtaa siltä osin kuin se ei ole ristiriidassa Jumalan vallan kanssa.

Varhaiset kristityt kamppailivat tämän kanssa, koska Rooman hallitus käski heitä kidutuksen ja kuoleman uhalla uhraamaan keisarille ja palvomaan keisaria tai roomalaisia jumalia. He ymmärsivät, että heidän tuli totella kaikkia Rooman lakeja, paitsi silloin kun ne olivat ristiriidassa korkeamman lain, Jumalan lain, kanssa. He ilmaisivat tämän niin, että oli ”laillisia” lakeja ja ”laittomia” lakeja, mikä kreikaksi on eräänlainen sanaleikki kuoleman edessä. Joten vaikka heidän oli tarkoitus olla tottelematta lakeja, jotka käskivät uhraamaan muille jumalille, he tiesivät, että heidän oli silti noudatettava muita lakeja, jotka olivat sopusoinnussa Jumalan lain kanssa tai ainakin eivät olleet sen vastaisia.

Kuvitellaanpa, että eläisimme 1940-luvulla natsi-Saksassa. Hitler oli epäilemättä paha mies, ja meidän olisi pitänyt kieltäytyä noudattamasta kaikkia käskyjä, jotka vaativat juutalaisten ilmiantamista viranomaisille. Meidän olisi kuitenkin silti pitänyt noudattaa liikennesääntöjä ja (valitettavasti) maksaa tuloveroa.

Tilanne muuttuisi hankalammaksi, jos meidät kutsuttaisiin armeijaan. Olen lukenut, että tavalliselle saksalaiselle oli melko ilmeistä, että monet juutalaiset vietiin leireille, kukaan ei tullut sieltä ulos, ja leirien ympärillä leijui ihmisen lihan haju. Jos meidän olisi pakko liittyä armeijaan, meidän olisi ymmärrettävä olevamme pahassa armeijassa ja joko antauduttava liittoutuneille heti ensimmäisen tilaisuuden tullen tai, vielä paremmin, ryhdyttävä vankilavartijaksi ja autettava juutalaisia pakenemaan. Oli eräs natsiupseeri nimeltä Oskar Schindler, joka on ainoa natsisotilas, jota kunnioitetaan Israelissa. Hän tiesi omakohtaisesti, mitä keskitysleireillä tapahtui, ja hän teki kaikkensa pelastaakseen niin monta juutalaista kuin mahdollista. Hänestä on tehty kuuluisa elokuva nimeltä Schindlerin lista. Vähemmän tiedetään, että oli toinenkin natsipuolueen jäsen, John Rabe, joka työskenteli Manner-Kiinassa ja teki samoin kaikkensa pelastaakseen kiinalaisten henkiä Nanjingissa ja muissa paikoissa.

K: Roomalaiskirjeen 13:1–2,4:ssä skeptikko Bart Ehrman kysyy, pitäisikö kristittyjen totella hallitsevia [roomalaisia] viranomaisia, vai ovatko roomalaiset viranomaiset Ilmestyskirjan 17:18 mukaan jumalattomia ja pahoja (Jesus, Interrupted, s. 97–98).

V: Kysyin tätä 14-vuotiaalta tyttäreltäni, ja hän näki vastauksen selvästi: molemmat ovat totta. Paavali eli yhden kaikkien aikojen halveksittavimman ja pahan roomalaisen keisarin, Neron, hallinnon alla. Paavali tiesi jo omana aikanaan, kuinka paha roomalainen keisari saattoi olla; hänen ei tarvinnut odottaa Ilmestyskirjan kirjoittamista (lähes 50 vuotta hänen marttyyrikuolemansa jälkeen) tietääkseen, että hallintoviranomaiset saattoivat olla hyvin pahoja. Silti Paavali opetti meitä tottelemaan hallintoviranomaisia. Varhaiskristityt tottelivatkin hallintoviranomaisia, paitsi silloin, kun niiden käskyt olivat ristiriidassa Jumalan korkeampien käskyjen kanssa.

K: Missä tilanteissa kristittyjen tulisi harjoittaa kansalaistottelemattomuutta (Room. 13:1–6)?

V: Kristittyjen tulee yleisesti ottaen noudattaa maan lakeja. Kuitenkin, aivan kuten liittovaltion laki kumoaa osavaltion lain, Jumalan laki kumoaa ihmisten lait. Joten jos laki on ristiriidassa sen kanssa, mitä Jumala on käskenyt, meidän on noudatettava ensisijaisesti Jumalan lakia. Toisen maailmansodan aikana jotkut kristityt, kuten ten Boom -perhe, rikkoivat lakia ja kätkivät juutalaisia viranomaisten silmiltä. He tekivät oikein suojellessaan sorrettuja ihmisiä pahuuden lailta.

K: Miten pakanalliset ja korruptoituneet Rooman hallintovirkamiehet olivat Roomalaiskirjeen 13:7 mukaan Jumalan palvelijoita?

V: Paavalin aikakaudella Rooman hallinto oli äärimmäisen turmeltunut. Miehet keräsivät valtavia omaisuuksia pelkästään toimimalla maakuntien, kuten Sisilian, maaherroina. Nämä ihmiset eivät olleet Jumalan palvelijoita sen enempää omasta tahdostaan kuin moraalinsa perusteellakaan. Pikemminkin he olivat Jumalan palvelijoita siinä (ja ainoassa) mielessä, että koska he muodostivat tosiasiallisen hallinnon, kristittyjen tuli totella heitä niin kauan kuin heidän lakinsa eivät olleet ristiriidassa Jumalan lakien kanssa. Yleisesti ottaen varhaiskristityt olivat hyvin lakia noudattavia, paitsi että he kieltäytyivät palvomasta keisaria Kristuksen lisäksi. Tästä syystä kymmeniätuhansia heistä joutui marttyyreiksi.

K: Miksi kristityillä on velkaa Room. 13:8:n mukaan?

V: Roomalaiskirjeen 13:8 ei sano, ettei velkaa saisi olla lainkaan, vaan että velkaa ei saa jättää maksamatta, paitsi rakkautta toisia kohtaan. Toisin sanoen tämän jakeen ensimmäinen osa tarkoittaa, että meillä voi olla velkaa, mutta meidän tulisi maksaa velkamme. Joskus omituiset ja epätavalliset lait voivat vapauttaa jonkun laillisesta velvollisuudesta maksaa pätevä velka. Kuitenkin ihmisten omituisista laeista huolimatta meidän on silti toteltava Jumalaa.

Tämä ei tarkoita, ettei velkaa saisi olla lainkaan, vaan pikemminkin sitä, että velat on maksettava, kuten todetaan teoksissa Believer’s Bible Commentary, s. 1732, ja The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 491.

K: Tiivistääkö ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” Room. 13:9–10 todella koko lain? Entä Jumalan rakastaminen, kuten Mark. 12:29–30 sanoo?

V: Paavali mainitsi tässä neljä kymmenestä käskystä. Itse asiassa viimeiset viisi ja puoli käskyä voidaan yleistää lauseeksi ”rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi”. Ensimmäiset neljä ja puoli käskyä voidaan yleistää lauseeksi ”rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi, sielustasi ja voimastasi”. Yksi asia on siis se, että ”rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi” yleistää kaikki toisten ihmisten kanssa solmittavia suhteita koskevat lait.

Toinen asia on se, että on vaikeaa löytää voimaa rakastaa lähimmäistäsi aidosti hengellisesti, emotionaalisesti, taloudellisesti ja kaikin muin tavoin, jos et ensin rakasta Jumalaa.

K: Room. 13:10:n mukaan meidän ei pitäisi tuntea vihaa lähimmäisiämme kohtaan. Voiko kristitty siis olla poliisi ja pidättää ihmisiä?

V: Kyllä. Toisten ihmisten rakkauden vuoksi, yhteiskunnan hyväksi ja rikkomuksia tekeviä vastaan suunnattujen lakien täytäntöönpanemiseksi kristitty poliisi voi pidättää ihmisiä käyttäen voimaa tarpeen mukaan. Hänen tulisi kuitenkin tehdä niin ilman vihaa, pahantahtoisuutta, suuttumusta tai pahaa tahtoa rikkomuksen tekijää kohtaan. Hyvällä poliisilla ei saisi koskaan olla asennetta, että hän itse olisi lain yläpuolella tai että muiden tulisi kohdella häntä erityisellä tavalla.

Hyvä esimerkki siitä, millaista on olla kristitty poliisi, joka partioi ”Australian heroiinipääkaupungissa”, löytyy julkaisusta Creation ex Nihilo, vol. 3, nro 3, kesä–elokuu 1998, s. 14–16.

K: Mikä on Room13:11 –14:n merkitys?

V: Ihmiset voivat valita, miten haluavat elää. Roomalaiskirjeen14:12 mukaan heidän on kuitenkin annettava tili siitä, miten ovat eläneet. Koska emme tiedä, milloin maallinen elämämme päättyy, Roomalaiskirjeen 13:11–12 korostaa kiireellisyyttä herätä käsillä oleviin tosiasioihin.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Hippon Augustinus (388–430 jKr.) sanoi, että Roomalaiskirjeen 13:11–14 sai hänet polvilleen. Ennen kuin hänestä tuli kristitty, Augustinus asui yhdessä tyttöystävänsä kanssa, jonka kanssa hänellä oli poika.

K: Mitä tarkalleen ottaen tarkoitetaan Roomalaiskirjeen 14:1 kohdassa ”epäilyttävillä asioilla”?

V: Siinä sanotaan kirjaimellisesti: ”mutta ei mielipiteistä syntyviin riitoihin”. Paavali ei määritellyt tarkasti niitä epäselviä asioita, joista kristityt ovat eri mieltä, joten luulen, että voimme olla eri mieltä myös siitä! Paavali kuvaa näitä epäselviä asioita vain kahden esimerkin avulla. Hän puhuu kristityn ruokavaliosta ja siitä, että yhtä päivää (kuten joko sapattia tai sunnuntaita, hän ei täsmentänyt) pidetään toista päivää tärkeämpänä. Hyvät kristityt voivat olla eri mieltä näistä asioista, ja sen sijaan, että apostoli olisi vastannut näihin kysymyksiin – kuten hän olisi voinut tehdä – hän käyttää niitä osoittaakseen, kuinka kristittyjen tulisi tulla toimeen keskenään huolimatta erimielisyyksistään ”epäselvissä asioissa”. Epäselvät asiat ovat asioita, joita ei ole nimenomaisesti mainittu Raamatussa, eikä niiden oikea ymmärtäminen ole välttämätöntä pelastuksen saamiseksi. Ei ole niin, että kaikki epäselvät asiat olisivat merkityksettömiä, vaan ne eivät ole yhtä tärkeitä kuin selkeästi opetetut asiat.

K: Miten Roomalaiskirjeen 14:1–5:ssä mainitut juutalaiset päätyivät Roomaan?

V: Juutalaiset karkotettiin Roomasta vuonna 139 eKr. ja keisari Tiberiuksen toimesta vuonna 19 jKr. Myöhemmin keisari Claudius karkotti kaikki juutalaiset Roomasta vuonna 49 jKr., mutta he palasivat Claudiuksen kuoleman jälkeen vuosina 54/55 jKr. Niinpä muiden seurakuntien tavoin Rooman seurakunnassakin oli todennäköisesti juutalaisia uskovia, mutta heidän osuutensa ei luultavasti ollut yhtä suuri kuin muissa seurakunnissa.

K: Room. 14:2, 14, 17, 20–21:n mukaan katolilaiset ja ortodoksiset kristityt pidättäytyvät syömästä muuta lihaa kuin kalaa paaston aikana. Pitäisikö kaikkien kristittyjen tehdä näin, jotta he eivät aiheuttaisi kompastuskiveä heikommille veljille? Samoin, kun jotkut kristityt uskovat, ettei alkoholia saa koskaan juoda, pitäisikö kaikkien kristittyjen pidättäytyä siitä?

V: Tässä on yhteenveto siitä, mitä sinun tulisi tehdä.

1. Toimi sen mukaan, mitä pidät oikeana, mutta älä halveksi niitä, jotka toimivat toisin.

2. Älä anna kenenkään puhua uskomuksistasi väärinä, elleivät ne ole Raamatun vastaisia. (Katso Kolossalaiskirje 2:16–20)

3. Jos joku muistuttaa sinua tästä asiasta, mainitse, että se on sallittua, mutta kerro heille, että jos he uskovat niin, et tee sitä heidän läsnäollessaan.

On tärkeää noudattaa kohtia 2 ja 3 yhdessä. Jos vain pidättäydyt tekemästä sitä sillä hetkellä, hän saattaa saada vaikutelman, että olet samaa mieltä siitä, ettet tee sitä enää. Jos hän saa tietää, että teit sen uudelleen, kun hän ei ollut paikalla, se näyttää tekopyhyydeltä. Joten pidättäydy tekemästä sitä hänen läsnäollessaan, mutta tee selväksi, että uskot edelleen sen olevan oikein etkä tarkoita, että pidättäydyt tekemästä sitä kokonaan.

K: Onko Room. 14:5:n perusteella nyt sallittua työskennellä lauantaina tai sunnuntaina, vai ei?

V: Aitojen kristittyjen mielipiteet eroavat toisistaan, niin silloin kuin nytkin. Katso vastaus 2. Mooseksen kirjan 20:8 kohdasta. Paavali kehotti 1. Korinttolaiskirjeen 16:2 kohdassa keräämään rahaa viikon ensimmäisenä päivänä. Varhaiskristityt palvoivat sunnuntaina, kuten

seuraavan mukaisesti:

Ignatiuksen kirje magnesialaisille, luku 9, s. 62 (106–117 jKr.) ”Jos siis ne, jotka ovat kasvaneet vanhan järjestyksen mukaan, ovat saaneet uuden toivon, eivätkä enää noudata sapattia, vaan elävät Herran päivää kunnioittaen, jona myös elämämme on herännyt uudelleen Hänen ja Hänen kuolemansa kautta”

Ignatiuksen kirje efesolaisille, luku 5, s. 51 (107/116 jKr.) ”Siksi se, joka ei kokoontu seurakunnan kanssa, on jo tälläkin osoittanut ylpeytensä ja tuominnut itsensä.”

Didake (=Kaksitoista apostolin opetus) (n. 60–120 jKr.) luku 14, s. 381 (viitataan epäsuorasti): ”Mutta kokoontukaa joka Herran päivä, murkakaa leipää ja kiittäkää, kun olette tunnustaneet rikkomuksenne, jotta uhrauksenne olisi puhdas.”

Barnabaksen kirje (n. 70–130 jKr.) luku 10, s. 143 (implisiittisesti) sanoo, että kristityt viettävät ”kahdeksatta päivää” [eli sunnuntaita], koska se on päivä, jona Jeesus nousi kuolleista. Myöhemmin hän nousi taivaisiin.

Justin Martyr (n. 150 jKr.) ”Mutta sunnuntai on se päivä, jona me kaikki pidämme yhteisen kokouksemme, sillä se on ensimmäinen päivä, jona Jumala, muuttettuaan pimeyden ja aineen, loi maailman; ja Jeesus Kristus, meidän Vapahtajamme, nousi kuolleista samana päivänä. Sillä Hänet ristiinnaulittiin Saturnuksen päivää (lauantai) edeltävänä päivänä; ja Saturnuksen päivää seuraavana päivänä, joka on Auringon päivä, Hän ilmestyi apostoleilleen ja opetuslapsilleen ja opetti heille nämä asiat, jotka olemme esittäneet myös teille [keisari Hadrianus], jotta voisitte harkita niitä.” Justin Martyrin Ensimmäinen puolustuspuhe, luku 67, s. 188

Korintin Dionysios (170 jKr.) (katkelma) ”Vietimme tämän pyhän Herran päivän, jolloin luimme kirjeenne, jonka jatkuvasta lukemisesta voimme ammentaa opetusta, aivan kuten lukemalla sitä edellistä kirjeen, jonka lähetitte meille Klemensin välityksellä.” katkelma 2, nide 8, s. 765

Lyonin Irenaeus (180–188 jKr.) (toisen käden tietoa) mainitaan samannimisessä teoksessa Kysymyksiä ja vastauksia ortodoksisuudesta: ”Tämä [tapa], ettei sunnuntaina polvistuta, on ylösnousemuksen symboli, jonka kautta meidät on Kristuksen armosta vapautettu synneistä ja kuolemasta, joka on saatettu iseen kuolemaan Hänen alaisuudessaan. Tämä tapa juontaa juurensa apostolien ajoista, kuten siunattu Irenaeus, Lyonsin marttyyri ja piispa, toteaa teoksessaan ”Pääsiäisestä”, jossa hän mainitsee myös helluntain; tuona [juhlapäivänä] emme polvistu, koska se on merkitykseltään yhtä tärkeä kuin Herran päivä, jo mainitusta syystä.” (Alaviitteessä todetaan, että sunnuntai viittaa tässä todennäköisesti pääsiäissunnuntaihin.) ANF, osa 1, Irenaeuksen katkelmat, katkelma 7, s. 569–570.

Aleksandrian Klemens (193–202 jKr.) (osittain, Herran päivä on kahdeksas päivä) ”Ja Herran päivästä Platon puhuu profeetallisesti teoksensa *Valtio* kymmenennessä kirjassa seuraavin sanoin: ’Ja kun seitsemän päivää on kulunut jokaiselle heistä niityllä, kahdeksantena päivänä heidän on lähdettävä matkaan ja saavuttava perille neljässä päivässä.’” Stromata, kirja 5, luku 14, s. 466

Tertullianus (200–220/240 jKr.) sanoo, että vaikka juutalaisten juhlapäivät olivat sapatti ja puhdistautumispäivä, kristityt tekivät sunnuntaista lepo- ja juhlapäivänsä. Ad Nationes, kirja 2, luku 13, s. 123

Origenes (225–253/254 jKr.) ”Mutta jos Pyhistä kirjoituksista käy selväksi, että Jumala satoi mannaa taivaasta Herran päivänä eikä satoi sitä lauantaina, juutalaisten on ymmärrettävä, että siitä lähtien Herramme päivä asetettiin todellisen sapatin yläpuolelle.” Saarnat 2. Mooseksen kirjasta (käännös: Rufinus, joka käänsi hyvin vapaasti) Saarna 7, luku 5, s. 308

Karthagon Cyprianus (n. 253–258 jKr.) (ote) ”Sillä mitä tulee kahdeksannen päivän viettämiseen juutalaisessa lihallisen ympärileikkauksen yhteydessä, siitä annettiin etukäteen sakramentti varjona ja tapana; mutta kun Kristus tuli, se täyttyi totuudessa. Sillä koska kahdeksas päivä, eli ensimmäinen päivä sapatin jälkeen, oli se päivä, jona Herran oli määrä nousta kuolleista, herättää meidät eloon ja antaa meille hengen ympärileikkauksen, kahdeksas päivä, eli ensimmäinen päivä sapatin jälkeen ja Herran päivä, edelsi sitä vertauskuvana; ja tämä vertauskuva lakkasi, kun totuus vähitellen tuli ja meille annettiin hengellinen ympärileikkaus.” Cyprianuksen kirjeet, kirje 58, luku 4, s. 354

Anatolius Aleksandrialainen (270–280 jKr.) (ote) ”Herran ylösnousemus, joka tapahtui Herran päivänä, johtaa meidät juhlimaan sitä saman periaatteen mukaisesti; tämä tulisi kuitenkin tehdä niin, että pääsiäisen alku…” Paschal Canon, luku 16, osa 6, s. 151

Petauksen Victorinus (marttyyri 304 jKr.) ”Tänä päivänä, Herran Jeesuksen Kristuksen kärsimyksen vuoksi, joko rukoilemme Jumalaa tai paastoamme. Seitsemäntenä päivänä Hän lepäsi kaikista töistään, siunasi sen ja pyhitti sen. Edellisenä päivänä meillä on tapana paastota ankarasti, jotta Herran päivänä voisimme mennä nauttimaan leipäämme kiitollisina. Ja olkoon paraskevi tiukka paasto, jotta emme näyttäisi noudattavan mitään sapattia juutalaisten kanssa, jota Kristus itse, sapatin Herra, sanoo profeettojensa kautta, että ”Hänen sielunsa vihaa”; jonka sapatin Hän ruumiissaan kumosi, vaikka Hän kuitenkin aiemmin itse oli käskenyt Moosekselle, ettei ympärileikkaus saisi tapahtua kahdeksantena päivänä, joka hyvin usein osuu sapattipäiväksi, kuten luemme evankeliumista.” Maailman luomisesta, s. 341–342

Elviran kirkolliskokous (306–307 jKr.) (21 kiistatonta kaanonia) ”Jos joku kaupungissa asuva ei osallistu jumalanpalveluksiin kolmena sunnuntaina, hänet on karkotettava lyhyeksi ajaksi, jotta häpeä tulisi julkiseksi.” Kaanoni 21.

Aleksandrian Pietari (306, 285–311 jKr.) käsittelee neljättä päivää ja sitä, että Jeesus kärsi meidän puolestamme kuudentena päivänä [perjantaina]. Sitten hän sanoo: ”Mutta Herran päivää vietämme ilon päivänä, koska sinä päivänä Hän nousi kuolleista, ja sinä päivänä meillä on tapana, ettemme edes polvistu.” Kanoninen kirje, kaanoni 15, s. 278

Metodius (270–311/312 jKr.) (osittain, mainitsee kahdeksannen päivän): ”Hän lähetti oman Poikansa paljastamaan profeetoille oman tulevan ilmestymisensä maailmaan lihassa, jossa julistetaan hengellisen kahdeksannen päivän ilo ja tieto, … ennen kuin kirkko liitettiin Sanaan, otti vastaan jumalallisen siemenen ja ennusti hengellisen kahdeksannen päivän ympärileikkauksen.”

Harhaoppisten ja väärennettyjen kirjojen joukossa

Harhaoppinen Bardaisan/Bardesan (154–224–232 jKr.) sanoo, että me [kristityt] kokoontumme viikon ensimmäisenä päivänä. Kirja eri maiden laeista, s. 733

Nikaian ensimmäisen kirkolliskokouksen (325 jKr.) jälkeen

Hegemonius (4. vuosisata) (osittain) käsittelee sitä, kuinka Kristus syrjäytti sapatin sapatin Herrana. ”Kiista Manesin kanssa”, luku 42, s. 216

Pyhien apostolien säännöt (n. 375/390 jKr.) ”Mutta pitäkää sapatti ja Herran päivä juhlapäivinä; sillä edellinen on luomisen muistopäivä ja jälkimmäinen ylösnousemuksen.” kirja 7, luku 2.23, s. 469

Pyhien apostolien säännöt (n. 375/390 jKr.) ”Mutta kokoontukaa joka päivä, aamulla ja illalla, laulamaan psalmeja ja rukoilemaan Herran talossa: aamulla lausuen 62. psalmin ja illalla 140. psalmin, mutta erityisesti sapatina. Ja Herramme ylösnousemuksen päivänä, joka on Herran päivä, kokoontukaa vielä ahkerammin ylistämään Jumalaa, joka loi maailmankaikkeuden Jeesuksen kautta, …” kirja 2, luku 8.59, s. 423

Poikkeuksista tästä mainitsi Justinus Marttyyri (kirjoitti noin vuosina 138–165 jKr.) (”Keskustelu Tryfonin kanssa”, luku 47), joka kutsuu sapatin pitäjiä ”heikommiksi veljiksi”, ja Eusebios Kesarealainen (324 jKr.) mainitsee ebionilais-harhaoppisten pitävän sapattia.

K: Viittasiko Paavali Room. 14:5:ssä sapattiin?

V: Se koskee sekä sapattia että juutalaisia pyhiä päiviä. Kristityillä on kaksi näkökantaa. Paavali ei nimenomaisesti maininnut vanhan testamentin juhlapäiviä eikä sapattia. Paavali käytti hyvin yleistä ilmausta ”erityiset päivät” kattamaan molemmat.

Tämän vastakohtana kalvinistisen New Geneva Study Bible -raamatun toimittajat (s. 1791) katsovat, että Paavali viittasi ainoastaan juutalaisiin pyhiin päiviin. Siinä sanotaan: ”Jos kyseessä olisi ollut sapatti, olisi ollut luonnollisempaa sanoa: ’Yksi pitää sapattia tärkeämpänä kuin muita päiviä.’”

On kiistanalaista lisätä rajoituksia Roomalaiskirjeen 14:5 sanamuotoon, koska muualla (Kolossalaiskirje2:16 ) Paavali sanoo nimenomaisesti, ettemme saa tuomita toisia ”juhlapäivien, uusikuun tai sapatin suhteen”. Näin ollen Paavali käsitteli uskovia, joilla on erilaisia näkemyksiä, ja kehotti olemaan tuomitsematta toisia sekä juhlapäivien että sapatin suhteen.

K: Mitä mieltä olet Room. 14:5:n valossa elokuvan Chariots of Fire päähenkilöstä Eric Liddellistä, joka kieltäytyi kilpailemasta olympialaisissa parhaassa lajissaan, koska kilpailu oli sunnuntaina?

V: Ericillä oli henkilökohtainen vakaumus, että hän miellytti Jumalaa kunnioittamalla sunnuntaita pyhänä päivänä ja olemalla tekemättä työtä sunnuntaina. Kilpailuun osallistuminen katsottaisiin työksi. Raamattu ei kuitenkaan missään kohdassa kiellä työskentelemästä sunnuntaina. Vanhan testamentin mukaan israelilaisten tuli olla tekemättä työtä lauantaina, ei sunnuntaina.

K: Miksi Paavali kieltäytyi ratkaisemasta sapattikysymystä Room. 14:5:ssä, vaikka hänellä oli siihen erinomainen tilaisuus?

V: Koska se asia, jota Paavali yritti tuoda esiin, oli tärkeämpi kuin näkemyksemme sapattista. Vaikka Paavali todellakin antoi epäsuoran vastauksen ruokakysymykseen (Room14:14 , 17, 20), tämän kohdan pääasia ei ole ruoka tai sapatti, vaan seuraava:

1. Tottelevaiset kristityt ovat eri mieltä epäolennaisista asioista, ja se on hyväksyttävää. Emme saa halveksia niitä, joilla on erilaisia näkemyksiä. (Roomalaiskirje 14:1–4, 10–13)

2. Älä anna sen, mitä pidät hyvänä, tulla puhuttua pahana. (Roomalaiskirje 14:16–17)

3. Älä ole kompastuskivi muille. Vaikka tiedätkin, että jokin asia on sallittua, se voi silti olla synti heikommille veljille, jotka eivät tee sitä uskosta. (Roomalaiskirje 14:13–15, 20–21, 23)

Katso myös keskustelu 1. Korinttolaiskirjeen 8:9–13 kohdasta saadaksesi lisätietoja.

K: Miten pelkkä ”syöminen” voi Room. 14:15:n mukaan tuhota toisen kristityn?

V: Ruoka ei vahingoita uskovista fyysisesti, mutta Paavali puhuu siitä, miten syöminen voi tuhota toisen kristityn uskon. Jos kristitty pitää jonkin ruoan syömistä vääränä ja toinen kristitty houkuttelee ensimmäistä kristittyä toimimaan omantuntonsa vastaisesti, se voi vahingoittaa ensimmäisen kristityn uskoa.

K: Miten emme saa sallia, että hyvää pidetään pahana (Room. 14:16)?

V: Joskus saatat haluta välttää tiettyjä asioita tietyllä hetkellä, jotta et loukkaisi ketään. Et esimerkiksi ehkä halua syödä sianlihaa juutalaisten tai muslimien edessä, koska se saattaisi loukata heitä. Et ehkä halua koskaan laittaa Raamattua maahan Lähi-idän kristittyjen edessä, koska he ajattelevat sen olevan Raamatun halveksimista. Mutta olisi tekopyhää olla tekemättä noita asioita heidän ollessaan läsnä ja sitten heidän saadessaan selville, että teet niitä, kun he eivät ole paikalla. Se olisi tavallaan samanlaista kuin Pietarin tekopyhyys Galatalaiskirjeen 2:11–18:ssa.

Paras tapa käsitellä tätä on yhdistää halu välttää loukkaamasta toisia ja Roomalaiskirjeen 14:16. Kerro heille, että nämä asiat ovat hyväksyttäviä ja että sinäkin teet niitä, mutta ettet tee niitä heidän läsnäollessaan, palvelijana, jotta et loukkaisi heitä. Toissijaisten opillisten kysymysten osalta saatat ajatella, ettei nykyinen aika ja paikka ole paras hetki keskustella asiasta. Kerro heille lyhyesti, että uskot tietyn opinkohdan olevan totta ja että on hyvä uskoa siihen, mutta että sinun ei tarvitse ryhtyä keskustelemaan siitä juuri siinä ja silloin.

K: Mitkä ovat Room. 14:19:n mukaisia tapoja, joilla voimme aktiivisesti edistää rauhaa ja sopusointua seurakunnassa?

V: Katso ensin ympärillesi ja selvitä, missä on tarvetta paremmalle sopusointulle. Joskus kyse on yhdestä henkilöstä, jonka kanssa useimmilla muilla on vaikeuksia tulla toimeen. Toisinaan kyse on kahdesta ryhmästä, jotka eivät luota toisiinsa tai eivät pidä toisistaan. Joskus kyse on vahvojen ja heikompien veljien välisestä suhteesta. Paavali vetoaa pääasiassa vahvempiin veljiin, jotta he olisivat huomaavaisia heikompia kohtaan.

K: Room. 14:20–21:ssa eräs C5-tyyppinen uskovainen (he eivät joskus halua tulla kutsutuiksi kristityiksi) opetti, että kristittyjen, jopa Amerikassa, ei pitäisi syödä sianlihaa, koska se loukkaa joidenkin muslimien tunteita, vaikka he itse syövätkin äyriäisiä ja kamelia, jotka ovat Vanhan testamentin juutalaisten ruokavalion vastaisia. Naudanlihan syöminen loukkaa joidenkin hindujen tunteita. Jainistit opettavat, ettei pitäisi syödä auringonlaskun jälkeen. Pythagoralaiset opettivat, ettei ihmisten pitäisi syödä papuja. Mitä sanoisit näihin asioihin?

V: Jos noudattaisit jokaisen uskonnon jokaista tapaa, elämä olisi vaikeampaa; varsinkin jos yhden uskonnon tavat ovat ristiriidassa toisen uskonnon tapojen kanssa. Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1) Kristittyinä meillä on vapaus syödä mitä tahansa lihaa (tai papuja) haluamme, milloin haluamme.

2) Emme saisi sivuuttaa sitä, kun ihmiset sanovat, että tiettyjen ruokien syöminen tai syöminen tiettyinä aikoina on väärin.

3) Toisen henkilön omantunnon vuoksi emme kuitenkaan haluaisi tehdä heidän läsnäollessaan sitä, mitä he pitävät loukkaavana.

4) Jos meiltä kuitenkin kysytään, emme saisi valehdella, vaan kertoa, että syömme kyseistä ruokaa.

K: Miten Room. 15:1–3:n valossa kristitty, joka haluaa miellyttää Jumalaa ja itseään välittämättä juurikaan muista, eroaa siitä, joka elää miellyttääkseen ensin Jumalaa ja sitten muita?

V: Ensimmäinen tyyppi ei edes välittäisi edellisen kysymyksen vastauksesta. Joskus kristityillä voi olla ”yksinäisen ratsastajan” mentaliteetti, jossa he ovat yksin yhteydessä Jumalaan eivätkä välitä muista. Kristitty voi antautua sille, minkä tietää olevan itselleen sopivaa, tunnustamatta tai välittämättä siitä, että se saattaisi olla kompastuskivi jollekin toiselle. Ensimmäiseen ryhmään kuuluva kristitty olisi huolissaan siitä, kasvaako hän, saako hän ravintoa ja hoivaa, auttaako seurakunta häntä ja tuleeko hän yhä enemmän Kristuksen kaltaiseksi. Kaikki tämä on hyvää. Mutta toiseen ryhmään kuuluva kristitty olisi vieläkin enemmän huolissaan siitä, kasvavatko muut hänen ympärillään, saavatko muut ravintoa ja hoivaa, miten hän voisi auttaa seurakuntaa ja kasvavatko muut yhä enemmän Kristuksen kaltaisiksi.

K: Pitäisikö meidän Room. 15:2:n mukaan pyrkiä miellyttämään muita, vai miellyttämään Jumalaa ja välttämään ihmisten miellyttämistä, kuten Ef. 6:6, Kol. 3:22, 1. Tess. 2:4 ja Gal. 1:10 sanovat?

V: Meidän on ennen kaikkea pyrittävä miellyttämään Jumalaa. Jakeita, jotka osoittavat, että meidän tulee miellyttää Jumalaa (eikä vain näennäisesti totella Häntä), ovat Heprealaiskirje 11:6; 13:21; 1. Tessalonikalaiskirje 2:4; 1. Johanneksen kirje 3:12; Efesolaiskirje 5:10; 6:6; Kolossalaiskirje 3:20; 3:22 ja Saarnaajan kirja 7:26.

Älä miellytä ensin muita: Toisten miellyttäminen ei saisi olla korkein tavoitteemme; sen sijaan Jumalan miellyttäminen pitäisi olla. Jeesus sanoi nimenomaan, että veljen rakastaminen kuin itseään oli toinen käsky, ei ensimmäinen, Markuksen evankeliumissa 12:28–31; Matteuksen evankeliumissa 22:37–40; Luukkaan evankeliumissa 10:27–28.

Jumala käskee meitä rakastamaan ja miellyttämään muita, mutta vasta Hänen jälkeensä. Meidän on miellytettävä ensin Jumalaa, ja voimme miellyttää Häntä noudattamalla Hänen käskyjään, mukaan lukien 1. Johanneksen kirje 5:2 ja 2. Johanneksen kirje 5–6. Jeesus sanoi, että toiseksi tärkein käsky on rakastaa muita niin kuin itseämme. Tähän kuuluu varmasti myös heidän miellyttämisensä (yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, joka mainitaan seuraavassa kohdassa). Joten jos haluamme miellyttää Jumalaa, rakastamme muita ja miellytämme heitä.

Miellyttäkää muita heidän omaksi parhaakseen: Roomalaiskirjeen 15:2 lisää ”heidän omaksi parhaakseen”. Kun on asioita, jotka saattaisivat miellyttää jotakuta, mutta ovat syntisiä tai muuten haitallisia hänelle, älkää tehkö niitä. Itse asiassa joskus juuri siksi, että rakastamme jotakuta, voimme tehdä ja teemmekin asioita, jotka eivät ehkä miellytä häntä. Tietenkin se on ristiriidassa sen kanssa, että miellytetään muita hinnalla millä hyvänsä, mutta se on sopusoinnussa muiden rakastamisen ja Jumalan miellyttämisen kanssa.

K: Mitkä ovat Room. 15:2:n mukaan hyviä tapoja, joilla voimme miellyttää muita enemmän?

V: On monia asioita, joita kannattaa tehdä, mutta myös monia asioita, joista kannattaa luopua.

Älä tee asioita, jotka saavat ihmiset tuntemaan itsensä halveksituiksi. Se ei tarkoita vain sitä, että älä halveksi muita; se tarkoittaa myös sitä, että yritä välttää tekemästä asioita, jotka – vaikka niitä ei tehtäisikään muiden halveksimiseksi – saattavat sivutuotteena saada heidät tuntemaan itsensä halveksituiksi.

Älä katso muita alaspäin tai anna sellaista vaikutelmaa. Osoita, että kunnioitat heitä, arvostat heitä ja kunnioitat heitä. Kohtele muita tärkeämpinä kuin itseäsi, kuten Filippiläiskirjeen 2:3 sanoo.

Ole palvelija, ensin Jumalalle, mutta sitten muille.

Osoita myötätuntoa toista kohtaan, yritä ymmärtää, miltä elämä näyttää hänen silmiensä kautta. Ehkä et pysty siihen täysin, riippuen siitä, mitä hän on kokenut, mutta voit silti yrittää.

Nautitko toisen henkilön seurasta, kuten Paavali mainitsee Roomalaiskirjeen 15:24,32:ssa? Jos niin, osoita, että pidät toisen henkilön seurasta.

Tottele: Jumala on antanut meille nimenomaisen käskyn, että meidän tulee rakastaa Jumalan lapsia, kuten 1. Johanneksen kirjeen 5:2 ja 2. Johanneksen kirjeen 5–6 kohdissa sanotaan.

K: Room. 15:4:ssä Raamattu antaa meille totuuden, mutta miten Raamattu on antanut meille myös kärsivällisyyttä, lohdutusta ja toivoa?

V: Kun Jumalan totuus asuu meissä ja muuttaa elämäämme, meidän tulisi olla kärsivällisempiä, saada enemmän lohdutusta ja kokea enemmän toivoa, kun kasvatamme tuntemustamme Jumalasta.

K: Mitä Room. 15:7:ssä tarkoittaa, että otamme vastaan muut uskovat niin kuin Kristus on ottanut meidät vastaan?

V: Emme olleet (emmekä ole vieläkään) synnittömän täydellisiä. Emme luultavasti uskoneet – emmekä vieläkään usko – 100-prosenttisesti oikein jokaista oppia. Ja silti Jeesus, joka eli synnittömän elämän ja tuntee kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, otti meidät silti vastaan kansakseen. Kuinka paljon enemmän meidän tulisi sitten hyväksyä muita uskovia, jotka Kristus on hyväksynyt, heidän puutteistaan huolimatta. Kuvittele, että ajattelisit: ”Tiedän, että Jumala antaa meille anteeksi, mutta en tiedä, miten on muiden uskovien laita, koska heidän vaatimuksensa ovat korkeammat kuin Jumalan.” Meidän tulisi olla kärsivällisiä toisia kohtaan ja olla kiitollisia siitä, kuinka kärsivällinen Jumala on ollut meitä kohtaan.

K: Kuinka voimme Room. 15:14:n mukaisesti nuhdella muita uskovia tavalla, jota he todennäköisemmin kuuntelevat ja hyväksyvät?

V: Ensinnäkin se, hyväksyykö henkilö todella sen korjauksen ja nuhteen, jonka hänen tulisi hyväksyä, on sen henkilön vastuulla, joka vastaanottaa nuhteen. Jos joku nuhtelee sinua huonolla tavalla, mutta nuhde on asiallinen, sinun tulisi silti noudattaa sitä. Siitä huolimatta meillä nuhteen antajina on joitakin keinoja, joilla voimme helpottaa vastaanottajan hyväksymistä.

Älä nuhtele häntä niin kuin ylempi henkilö nuhtelisi alempaa, vaan puhu hänelle uskonveljenä. Korosta selvästi, mikä oli väärin, kuinka vakava asia on ja kuinka kiireellistä on muuttaa käytöstään nyt. Korosta, ettet vihaa häntä vaan rakastat häntä edelleen, vaikka hän teki näin, mutta vihaat sitä, mitä hän teki.

Yksi menetelmä, joka voi toimia joissakin tapauksissa, on ”profeetta Natanin” lähestymistapa. Kysy häneltä, mikä on paras tapa, tai miten hän itse käsittelisi tilanteen, joka on samanlainen kuin hänen omansa. Voisit kysyä, mitä hän sanoisi jollekin henkilölle saadakseen tämän kuuntelemaan ja muuttamaan käytöstään. Selitä sitten, että sinulla on ystävä, joka on juuri siinä tilanteessa: hän itse. Ja sano sama asia hänelle takaisin eri sanoilla. Voit lukea, kuinka Naatan teki jotain vastaavaa Daavidille 2. Samuelin kirjassa 12:1–15.

K: Roomalaiskirjeen 15:18 mukaan milloin sinun ei pitäisi kertoa niistä suurista asioista, joita Jumala on saanut aikaan sinun kauttasi?

V: Yleisesti ottaen on hyvä kertoa siitä, mitä Jumala on tehnyt. Sinun ei kuitenkaan pitäisi tehdä sitä olosuhteissa tai tavalla, joka vaikuttaa kerskailevalta tai kiinnittää huomiota itseesi. Sinun tulisi varoa, ettet edes vahingossa tee sitä tavalla, joka antaa ymmärtää, että olet tehokkaampi, hyödyllisempi tai siunatumpi Jumalan palvelija kuin joku muu.

K: Mitä Paavali tarkoitti Room. 15:20:ssa sillä, ettei pidä rakentaa toisen perustalle, ja miksi oli hyvä välttää sitä?

V: Toisaalta meidän tulisi tehdä yhteistyötä muiden uskovien kanssa, täydentää toisiamme ja tunnustaa, että työ on Herran, ei meidän. Mutta Paavali tarkoitti tässä, että meidän ei pitäisi toimia kilpailuhenkisesti muiden uskovien kanssa tai yrittää saada ihmisiä, jotka kuuntelevat ensisijaisesti toista hyvää uskovaa, kuuntelemaan sen sijaan meitä. Paavali käsittelee tämän tasapainoa 1. Korinttolaiskirjeen 3:4–7:ssä. Uskovat soittavat erilaisia nuotteja, kun jotkut soittavat harmoniassa, mutta meidän kaikkien tulisi soittaa samaa kappaletta.

K: Room. 15:23:n mukaan, kun Jumala on johdattanut sinut johonkin paikkaan tai tilanteeseen, mistä tiedät, että on tullut aika, jolloin sinulla ”ei enää ole sijaa näillä seuduilla”?

V: Pellot ovat kypsiä sadonkorjuulle. On monia hyviä paikkoja, joihin mennä tekemään opetuslapsia ja saarnaamaan sanaa, mutta kaikista näistä hyvistä paikoista, mikä on se paras paikka, jossa Jumala haluaa sinun olevan, ja milloin se muuttuu?

Jos et näe heti satoa, rukoile Jumalaa. Ehkä on aika siirtyä toiseen paikkaan. Tai ehkä Jumala haluaa sinun sinnikkäästi jatkavan siellä, kylväen sanan siemeniä, ja sato tulee tänne myöhemmin.

Ehkä näet hyvän sadon, ja siellä on runsaasti sadonkorjaajia. Voi olla, että Paavalin tavoin on aika siirtyä paikkoihin, joissa ei ole ketään, nyt kun muut voivat ottaa tämän palvelutyön hoitaakseen.

Joskus joudut odottamaan keinoja tehdä jotain. Ehkä yksi syy siihen, miksi Paavali tässä kuvaili yksityiskohtaisesti suunnitelmiaan mennä Espanjaan, oli se, että hän toivoi Rooman seurakunnalta taloudellista tukea matkaa varten.

Jumala saattaa istuttaa sydämeesi halun julistaa Jumalan sanaa juuri nyt tietyssä paikassa.

Lopuksi voi olla niin, että uudet kristityt ovat kasvamassa, ja sinun läsnäolosi, kaikella kokemuksellasi, estää heitä astumasta esiin ja ottamasta vastuuta sekä hankkimasta kokemusta rooleissa, joihin heidän on kasvatettava itsensä.

Loppujen lopuksi ei ole olemassa kiveen hakattuja sääntöjä, ja sinun on rukoiltava Jumalan johdatusta.

K: Matkustiko Paavali koskaan Espanjaan (Room. 15:24, 28)?

V: Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen matkalla Jerusalemiin (Room15:25 ), joten jos hän matkusti sinne, sen on täytynyt tapahtua Roomalaiskirjeen kirjoittamisen jälkeen. Tässä on todisteita siitä, että hän matkusti sinne.

a) Paavali aikoi mennä sinne Roomalaiskirjeen15:24 , 28 kohdassa.

b) Eusebius vihjasi Paavalin matkustaneen sinne teoksessaan Kirkkohistoria 2:22:2–3.

c) 1. Klemensin kirje (96–98 jKr.) 5 (ANF, osa 1, s. 6, sekä ANF, osa 9, s. 230–231) sanoo Paavalista: ”Kun hän oli saavuttanut lännen rajat, hän antoi todistuksensa hallitsijoiden edessä ja siirtyi siten pois tästä maailmasta.” Olisi outoa, jos ”lännen rajat” tarkoittaisivat Roomaa, koska Klemens kirjoitti Roomasta käsin.

d) Paavali toimi 1. Klemensin kirjan 5. luvun sivun 6, Muratorian kanonin 2. luvun rivien 34–39 (s. 603) sekä väärennetyn Pietarin tekojen (4. vuosisata?) 1.–3. luvun mukaisesti. En antaisi Pietarin tekojen kertomuksille suurta painoarvoa, mutta luottaisin mieluummin kahteen muuhun lähteeseen.

K: Mitä tarkoittaa Room. 15:29:ssä mainittu ”Kristuksen evankeliumin siunauksen täyteys”?

V: Tämä voi viitata sekä Paavalin elämään että hänen sanoihinsa. Hän saapuu heidän luokseen elämänsä kautta, joka on koko sydämestään täynnä Kristuksen siunauksia. Sanoillaan hän aikoo saarnata ja opettaa koko evankeliumia, ei vain osaa siitä.

K: Mitkä ovat Room. 15:30–32:ssa mainitut Paavalin neljä rukouspyyntöä, ja miksi ne ovat tärkeitä?

V: Kuulostavatko nämä sinun rukouspyyntöiltäsi? Paavali pyytää nimenomaan rukousta

1) että hänet vapautettaisiin Juudean epäuskoisilta. Tähän ei vastattu ”kyllä”.

2) Että hänen palveluksensa Jerusalemin pyhille olisi hyväksyttävää. Paavali rukoilee, että hän voisi vastata heidän tarpeisiinsa, kuten hän sanoo Roomalaiskirjeen 1:10–11:ssä.

3) Että Paavali saapuisi heidän luokseen ilolla Jumalan tahdon mukaan. Tämä on enemmän kuin vain se, että Paavali sanoo oikeat sanat. Tähän sisältyy se, että Paavali koko persoonanaan on evankeliumin väline.

4) Paavali ja he saisivat yhdessä virkistystä. Ilmeisesti uskovien virkistyneet henget olivat Paavalille tärkeitä. Paavali rukoilee Roomalaiskirjeen 15:33:ssa, että rauhan Jumala olisi heidän kanssaan.

K: Miksi luulet, että Paavali ei pyytänyt Roomalaiskirjeen 15:30–32:ssa muita asioita, kuten henkilökohtaista turvallisuutta tai mukavuutta?

V: Varhaiskristityt eivät rukoilleet fyysisen turvallisuuden ja mukavuuden puolesta Apostolien tekojen 4:25–31:ssä, ja sitä seurannut järistys osoitti, että Jumala oli hyvin tyytyväinen heidän rukoukseensa.

Ilmeisesti Paavali koki, ettei hänen fyysinen turvallisuutensa ja mukavuutensa olleet yhtä tärkeitä kuin nuo asiat. Paavali tiesi, että Jumala huolehtisi hänestä ja että hän ei kuolisi, ennen kuin Jumala sen sallisi. Paavali ei keskittynyt siihen, vaan rohkeaan evankeliumin julistamiseen.

Paavali rukoili kuitenkin, että hänet vapautettaisiin epäuskoisilta (Ro 15:31).

K: Kuinka voimme Room. 15:32:n mukaan ”virkistää” muita paremmin?

V: Ole palvelija. Tutki ensin omaa sydäntäsi. Mieti, että yksi syy siihen, miksi Jumala pitää sinut tällä maalla, on se, että olet kristitty ”vesipoika” tai ”vesityttö”, joka tarjoaa virkistystä tärkeille pyhille, jotka tekevät Hänen työtään. Filippiläiskirjeen 2:3 kehottaa pitämään toisia tärkeämpinä kuin itseäsi. Tunne myötätuntoa muita kohtaan; aseta itsesi niin sanotusti heidän asemaansa.

Mutta varo, ettei ”rohkaisusi” olekin itse asiassa hienovarainen tapa lannistaa. Esimerkiksi kun sanot jollekin: ”Sinä kestät tämän niin hyvin, vaikka kuka tahansa normaali ihminen näkisi paljon asioita, joista voisi perustellusti valittaa”, oletko todella rohkaissut häntä vai lannistanut häntä?

Kannusta häntä jatkamaan eteenpäin, pysymään lujana ja lepäämään Herrassa. Älä vain ”valita hänen puolestaan” ja kutsu sitä rohkaisuksi.

K: Miksi Room. 15:33:ssa sanotaan, että Herra on rauhan Jumala, kun 2. Moos. 15:3:ssa sanotaan, että Jumala on soturi?

V: Raamattu ei koskaan sano, että Jumala olisi vain rauhanrakentaja tai että Jumala olisi rauha. Sen sijaan Raamattu mainitsee, että Jumalalla on viha ja että Hän on myös rauhan Jumala. Samalla tavalla kuin soturi voi määrätä ja suojella muiden rauhaa, Jumala voi määrätä rauhan.

K: Osoittaako Roomalaiskirjeen 16. luvussa oleva pitkä luettelo ihmisistä, jotka asuivat kaupungissa, jossa Paavali ei ollut käynyt, että tätä kirjettä ei oikeastaan kirjoitettu roomalaisille (Asimovin opas Raamattuun, s. 1097) tai että Roomalaiskirjeen 16. luku ei oikeastaan kuulu Roomalaiskirjeeseen (Asimovin opas Raamattuun, s. 1093)?

V: Ei. Niistä yli 28 henkilöstä, jotka Paavali mainitsi, yksi oli Aasiasta, kolme oli Paavalin sukulaisia ja osa oli työtovereita, jotka Paavali tunsi Korintista ja muualta. Lisäksi mikään ei viittaa siihen, että Paavali olisi tavannut jokaisen näistä henkilöistä henkilökohtaisesti; jotkut saattoivat olla työntekijöitä, joista Paavali oli kuullut toisilta ja joita hän halusi kiittää. Teoksissa ”The Evangelical Commentary on the Bible” (s. 955) ja ”The Expositor’s Bible Commentary” (osa 10, s. 162) todetaan lisäksi, että Rooman valtakunnan kaupankäynnin maailmassa ei ollut harvinaista, että ihmiset matkustivat paljon.

K: Mikä on mielenkiintoista Foibessa (Room. 16:1–2)?

V: Joko Paavali lähetti hänet lähettiläänsä, tai sitten Paavali tiesi, että hän matkusti palvelutyön vuoksi.

Emme kuitenkaan tiedä tässä yhteydessä, lähettikö Paavali hänet suoraan Roomaan, vai – mikä on todennäköisempää – pyysikö Paavali häntä vain viemään kirjeen, koska hän oli muutenkin menossa Roomaan. Kreikankielinen sana ”palvelija” (diakonon) on sama sana, jota käytetään diakonien yhteydessä Filippiläiskirjeen 1:1:ssä sekä 1. Timoteuskirjeen 3:8, 10 ja 12:ssa. Sitä käytetään myös Roomalaiskirjeen 15:8:ssa ja 1. Korinttolaiskirjeen 3:5:ssä.

Nimi Phoebe tulee kreikan sanasta, joka tarkoittaa ”kirkas”, ja se on jumala Apollon lempinimi. Se oli pakanallinen nimi, mutta kristittynä oli sallittua pitää pakanallinen nimi.

K: Miksi kristityt kokoontuivat heidän taloonsa (Room. 16:5)?

V: Tuohon aikaan kaikki seurakunnat kokoontuivat kodeissa. Kun vainot alkoivat, he siirtyivät katakombeihin ja salaisiin paikkoihin. Seurakuntarakennukset ilmestyivät vasta toisen vuosisadan lopulla. Aquila ja Priscilla, jotka molemmat olivat telttantekijöitä, pystyivät ilmeisesti hankkimaan itselleen talon, joka oli riittävän suuri, jotta joukko uskovia voisi kokoontua siellä Roomassa. Kun he asuivat Korintissa, heillä oli myös seurakunta kotonaan.

K: Olivatko Andronikos ja Junia Room. 16:7:n mukaan apostoleja, koska he olivat tunnettuja apostolien keskuudessa?

V: Ei. Tämä tarkoittaa, että apostolit kiinnittivät erityistä huomiota Andronikukseen ja Juniaan. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että kirkon kirjoittajat eivät maininneet heitä lainkaan vuoteen 325 jKr. asti. Junian sukupuolesta on jonkin verran epäselvyyttä. Kuitenkin teoksessa Evangelical Commentary on the Bible (s. 956) todetaan, että todisteet viittaavat siihen, että Junia oli nainen; jos Junia olisi mies, tämä olisi ainoa kohta koko kreikkalaisessa kirjallisuudessa, jossa kyseessä olisi miehen nimi.

K: Miksi Room 16:10:ssä tervehdittiin ”perheitä”?

V: Kreikankielinen ilmaisu on tässä ”kuuluvat”, joten tämä ei todennäköisesti viitannut ensisijaisesti vaimoon ja lapsiin. Varakkaassa taloudessa oli paljon orjia, ja tämä viittasi juuri orjiin.

K: Mikä on mielenkiintoista nimissä Tryphena, Tryphosa ja Urbanus Room. 16:9,12:ssa?

V: Näiden naisten nimet tarkoittavat ”hienostunutta” ja ”ylellistä”, mikä ei varsinaisesti kuvaa ahkeria naisia. He saattoivat olla aristokraatteja pikemminkin kuin alemman luokan edustajia tai orjia. Mutta Paavali sanoo, että nimistään huolimatta he olivat ahkeria naisia. Samoin Urbanus on miehen nimi, joka tarkoittaa ”hienostunutta” tai ”tyylikästä”, ja on varmasti ollut mukavaa saada palvelua työntekijältä, jonka nimi tarkoitti ”tyylikästä”. Toisaalta Hermas, Hermes ja Ampliatus olivat yleisiä orjien nimiä. Seurakunnassa on ”korkea-arvoisia” varakkaita ihmisiä, köyhempiä ihmisiä ja jopa orjia, jotka kaikki työskentelevät yhdessä yhtenäisesti tasa-arvoisina, yhtenä Herrassa.

K: Onko Room 16:13 mainittu Rufus sama Rufus kuin Mark 15:21, joka oli Kyreneläisen Simonin poika ja kantoi Jeesuksen ristiä?

V: Se voi olla sama, mutta ei välttämättä. Rufus, joka tarkoittaa ”punaista”, oli yleinen nimi.

K: Kuinka Room. 16:25:ssä ja 1. Piet. 1:10–12:ssa Jeesus Kristus pidettiin salaisuutena, kunnes Hän tuli, koska niin monet Vanhan testamentin profetiat viittaavat Messiaaseen?

V: Aivan kuten ihminen voi mainita salaisuuden mysteerinä selittämättä sitä, niin myös Vanha testamentti mainitsee usein tulevan Messiaan profetian mysteerin selittämättä Jeesuksen inkarnaatiota.

K: Miksi Paavali varoittaa Room. 16:17–18:ssa niin monta kertaa vääriä tai jumalattomia opettajia?

V: Syynä saattoi olla yhdistelmä sitä, mitä hän näki ihmisissä, mitä hän näki heidän alttiudessaan, sekä profetiaa Apostolien teoissa 20:29–31. Paavali profetoi tästä myös 1. . Timoteuksen kirjeen 4:1–3 ja 2. Timoteuksen kirjeen 4:3–4 kohdissa. Sana ”este” (skandala) ei tässä tarkoita suuria lohkoja, vaan pikemminkin ansoja tai pyydyksiä. Pettämät ihmiset ovat kreikaksi akakon, mikä tarkoittaa hyväuskoisia tai viattomia. Sana ”viaton” pahuuden suhteen on siihen liittyvä sana, kreikaksi akeraios, joka voi tarkoittaa heikentymätöntä tai sekoittumatonta.

Paavalin perusteltu huoli siitä, että seurakunnan tulisi varjella itseään väärien opettajien vaikutukselta, ei ole kuitenkaan vähentynyt ajan myötä. Vaikka jotkut ovat halveksineet laumaa vartioivia uskovia ”harhaoppien metsästäjiksi”, on tärkeää suojella laumaa hengellisiltä susilta.

K: Miten Rom 16:17–18:ssa mainitut eripuraa aiheuttavat ihmiset palvelevat omaa ”vatsaansa” eli halujaan?

V: Ihmiset aiheuttavat usein eripuraa omien tarkoitusperiensä vuoksi, vaikkakaan ne eivät välttämättä ole viisaita tai järkeviä.

Kyse voi olla heistä itsestään: he voivat aiheuttaa eripuraa tai olla epämiellyttäviä, koska se antaa heille itsetärkeän tunteen ja ruokkii heidän ylpeyttään. He voivat tuntea tekevänsä palveluksen toimimalla valvojana tai estämällä jotakuta pääsemästä helpolla. Oudolla tavalla he voivat olla hankalia ja sitten tuntea tekevänsä jalomielisesti palveluksen, kun he lopulta antavat periksi ja sallivat asian.

Kyse voi olla rahasta: heillä saattaa olla enemmän myyntiä tai mahdollisuuksia, jos he saavat jonkun toisen polvilleen. Tai he ajattelevat, että heidän pomonsa saattaisi olla tyytyväisempi heihin, jos he ”manipuloivat” jotakuta yrittääkseen saada tämän näyttämään huonolta.

Kyse voi olla toisesta henkilöstä: he aiheuttavat eripuraa yrittäessään lannistaa jonkun toisen, vaikka se heikentäisikin hieman heidän omaa mainettaan muiden silmissä. Jotkut vastustivat Paavalia tästä syystä Filippiläiskirjeen 1:15–16 kohdassa.

Kyse voi olla jostakin asiasta: jos he suostuvat johonkin ja menevät sen mukana, heille voi koitua taloudellinen tappio.

Kyse voi olla heidän yleisöstään: he ajattelevat, että se saa heidät näyttämään hyvältä muiden silmissä, ja joskus niin käykin. He voivat ajatella, että se saa heidät näyttämään kovalta, älykkäältä tai hyvältä johtajalta. Yhteenvetona voidaan sanoa, että he ajattelevat voivansa lisätä arvostustaan muiden silmissä osoittamalla olevansa voima, jonka kanssa on syytä laskea.

K: Mitä arkeologisia todisteita Erastuksesta löytyy Roomalaiskirjeen 16:23:sta?

V: Roomalaiskirjeen 16:23:ssa Paavali tervehtii Erastusta, sen kaupungin rahastonhoitajaa, josta Paavali kirjoitti (Korintti). Tämä saattaa olla sama Erastus, joka mainitaan 2. Timoteuksen kirjeen 4:20:ssa ja Apostolien tekojen 19:22:ssa.

Vuonna 1929 Korintin kaivauksissa löydettiin uudelleen käytetystä katukivestä seuraava kaiverrus: ”Erastus, julkisten rakennusten hoitaja, asensi tämän katukiven omalla kustannuksellaan.”

K: Milloin Roomalaiskirje kirjoitettiin?

V: Luultavasti talvella 56/57 jKr.

K: Mistä tiedämme, että Paavali todella kirjoitti Roomalaiskirjeen?

V: Useista syistä:

Roomalaiskirjeessä itsessään sanotaan niin, eikä varhaiskirkko koskaan kyseenalaistanut tätä.

Muratorian kanonissa (170–210 jKr.) 3. luku (ANF, osa 5), s. 603 mainitaan, että Paavali kirjoitti kirjeissään seitsemälle seurakunnalle: korinttilaisille (2 kirjettä), efesolaisille, filippiläisille, kolosialaisille, galatalaisille, tessalonikalaisille (2 kirjettä) ja roomalaisille. Paavali kirjoitti Filemonin kirjeen, Tituksen kirjeen sekä kaksi kirjettä Timoteukselle.

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa Roomalaiskirjeen 1:1–4 Paavalin roomalaisille osoittamana kirjeenä. Irenaeus, *Häresioita vastaan*, kirja 3, luku 16.3, s. 441. Samoin Roomalaiskirjeen 8:36 mainitaan Paavalin roomalaisille osoittamana kirjeenä Irenaeuksen teoksessa *Häresioita vastaan*, kirja 2, luku 22.2, s. 390.

Lyonilainen Irenaeus (182–188 jKr.) kirjoittaa: ”Siksi, kun Paavali kuvailee ihmisen heikkoutta, hän sanoo: ’Sillä minä tiedän, ettei minun lihassani asu mitään hyvää’, osoittaen, että pelastuksemme ’hyvä’ ei tule meistä itsestämme, vaan Jumalalta. Ja jälleen: ’Mikä kurja ihminen minä olen, kuka minut vapauttaa tästä kuoleman ruumiista?’ [Roomalaiskirje 7:24] Sitten hän esittelee Vapahtajan [sanoen:] ’Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo.’” Irenaeus, Vastalauseita harhaoppeja vastaan, kirja 3, luku 20.3, s. 450

Tertullianus (207/208 jKr.) mainitsee Paavalin olevan Galatalaiskirjeen, Korinttolaiskirjeiden, Filippiläiskirjeen, Tessalonikalaiskirjeiden, Efesolaiskirjeen ja Roomalaiskirjeen kirjoittaja teoksessaan Viisi kirjaa Marcionia vastaan, kirja 4, luku 5, s. 350.

Tertullianus (198–220 jKr.) ”Mutta kuinka Paavali, … Kuten myös hänen kirjeessään roomalaisille: ’Eikä vain sitä, vaan me ylpeilemme myös ahdistuksissa, sillä olemme varmoja, että ahdistus tuottaa kärsivällisyyttä, kärsivällisyys kokemusta ja kokemus toivoa; eikä toivo tuota häpeää.’ [Roomalaiskirje 5:3–5a] Ja vielä: ’Ja jos olemme lapsia, niin olemme myös perillisiä, todellakin Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä: jos vain kärsimme hänen kanssaan, jotta myös yhdessä kirkastuisimme. Sillä minä katson, että tämän ajan kärsimykset eivät ole verrattavissa siihen kirkkauteen, joka meissä tullaan paljastamaan.’ Ja siksi hän sanoo myöhemmin: ”Kuka meidät erottaa Jumalan rakkaudesta? Ahdistusko, vai hätä, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? (Kuten on kirjoitettu: ’Sinun tähtesi meidät surmataan koko päivän; meidät on luettu teurastettaviksi lampaiksi.’) Ei, kaikissa näissä asioissa me olemme enemmän kuin voittajia sen kautta, joka on meitä rakastanut. Sillä olemme vakuuttuneita siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei voima, ei korkeus, ei syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” [Roomalaiskirje 8:17–39] Scorpiace, luku 13, s. 646

Hippolytos (222–235/6 jKr.) lainaa Roomalaiskirjeen 1:17:ää Paavalin nimissä teoksessaan ”Traktaatti Kristuksesta ja Antikristuksesta”, luku 64, s. 218. Katso myös ”Noetuksen harhaoppia vastaan”, luku 4, s. 225

Origenes (225–253/254 jKr.) ”Mutta Paavali, totuuden rakastajana, sanoo tietyistä kreikkalaisten viisaista, kun heidän lausumansa ovat totta, että ’vaikka he tunsivatkin Jumalan, he eivät kunnioittaneet Häntä Jumalana eivätkä olleet kiitollisia’. Ja hän todistaa, että he tunsivat Jumalan, ja sanoo myös, ettei tämä tapahtunut heille ilman jumalallista lupaa, näillä sanoilla: ’Sillä Jumala on sen heille osoittanut’; viitaten mielestäni epäsuorasti niihin, jotka nousevat aistittavista asioista ymmärryksen tasolle, kun hän lisää: ’Sillä Jumalan näkymättömät ominaisuudet, Hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta lähtien selvästi nähtävissä ja ymmärrettävissä luoduista asioista, niin että heillä ei ole mitään tekosyytä: sillä vaikka he tunsivat Jumalan, he eivät kunnioittaneet Häntä Jumalana eivätkä olleet kiitollisia.’” [Roomalaiskirje 1:19–21a] Origenes, Teos ”Celsusta vastaan”, kirja 3, luku 47, s. 483

Novatianus (250–257 jKr.) mainitsee Roomalaiskirjeen 1:20 apostoli Paavalin kirjoittamana. Teos Kolminaisuudesta, luku 3, s. 614

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) mainitsee ”Paavalin kirjeen roomalaisille” teoksessaan Cyprianuksen tutkielmat – Todistukset, luku 45, s. 546.

Seitsemännessä Karthagon kirkolliskokouksessa (258 jKr.) (osittain) Obban Paulus lainaa sivulla 570 puolet kahdesta jakeesta, Roomalaiskirjeen 3:3b–4a, apostolin kirjoittamana

Adamantius (n. 300 jKr.) lainaa Roomalaiskirjeen 7:12 Paavalin sanoina teoksessaan ”Keskustelu todellisesta uskosta”, toinen osa, luku 20, s. 105. Katso myös sama teos, ensimmäinen osa, luku 21, s. 64

Petauksen Victorinus (marttyyri 304 jKr.) mainitsee Vanhan ja Uuden testamentin teoksessaan ”Kommentaari Pyhän Johanneksen Ilmestyskirjasta”, s. 345. Hän luetteli Paavalin kirjeet: Roomalaiskirje, Korinttolaiskirjeet, Galatalaiskirje, Efesolaiskirjeen, Tessalonikalaiskirjeet, Filippiläiskirjeen, Kolossalaiskirjeen ja Timoteuskirjeet sekä lainaa 1. Timoteuskirjeen 3:15 luvussa 16, s. 345. Hän jatkaa lainaamalla 1. Korinttolaiskirjeen 15:53 sivulla 346

Methodius (270–311/312 jKr.) lainaa Roomalaiskirjeen 8:19–21 sanoen: ”Paavali todistaa selvästi”. Teos ”Puhe ylösnousemuksesta”, osa 1, luku 8, s. 365

K: Mistä tiedämme, että nykyinen Roomalaiskirje on luotettava säilytys alkuperäisestä tekstistä?

V: Yleisellä tasolla voidaan todeta, että ennen vuotta 325 jKr. Raamatun käsikirjoitukset ja varhaiskristilliset kirjoittajat lainaavat 84,5 % Roomalaiskirjeestä. Se on kaikki paitsi 65,6 jaetta 433 jaeesta. Katso lisätietoja osoitteesta https://www.biblequery.org/Bible/BibleCanon/EarlyChristianNTQuotes.xlsx. Tarkemmin tarkasteltuna on kolme toisiaan täydentävää vastausta.

1. Jumala lupasi säilyttää sanansa Jesaja 55:10–11; Jesaja 59:21; Jesaja 40:6–8; 1. Pietarin kirje 1:24–25 ja Matteuksen evankeliumi 24:35.

2. Varhaiskirkon todisteet. Varhaiskirkon kirjoittajat aina ensimmäiseen Nikean kirkolliskokoukseen (325 jKr.) asti lainasivat Roomalaiskirjeestä noin 497 kertaa, viittauksia lukuun ottamatta. Nämä 21 kirjoittajaa lainasivat 57 % Roomalaiskirjeestä, kun jakeiden osat laskettiin mukaan. Se on 246,0 jaetta yhteensä 433 jaeesta. Katso https://www.biblequery.org/Bible/BibleCanon/EarlyChristianNTQuotes.xlsx, josta löydät kaikki yksityiskohdat.

Seuraavassa on luettelo Niikan kokousta edeltäneistä kirjoittajista, jotka viittasivat Roomalaiskirjeen jakeisiin, sekä sen jälkeen tulleista kirjoittajista.

Klemens Roomalainen (96–98 jKr.) lainaa Roomalaiskirjeen 1:32f (9 sanaa 23:sta) teoksessaan 1. Klemens, luku 34, osa 1, s. 14; osa 9, s. 239

Polykarpos (n. 150 jKr.) Roomalaiskirjeen 14:10b, 12, 1 ½ lainaus, Polykarpoksen kirje filippiläisille, luku 6, s. 34

(Teoksessa *The Ante-Nicene Fathers*, 1. osa, s. 591, on liitteessä neljä viittausta Justin Martyrin teoksiin, mutta mielestäni nämä eivät ole riittävän selkeitä, jotta niitä voitaisiin pitää viittauksina.)

Antiokian Teofilus (kirjoitti 168–181/188 jKr.) lainaa Roomalaiskirjeen 2:7 sekä 2:8,9 teoksessaan Teofilus Autolykukselle, kirja 1, luku 14, s. 93. Hän lainaa osan Roomalaiskirjeen 13:7,8 kohdasta teoksessaan *Theophilus to Autolycus*, kirja 3, luku 14, s. 115. Nämä ovat ainoat kohdat, joissa hän viittaa Roomalaiskirjeeseen.

Wienin ja Lugdunumin kristityt (vuonna 177 jKr.) ANF, osa 8, s. 778, lainaavat 17 sanasta 15 Roomalaiskirjeen 8:18:sta.

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa Roomalaiskirjeen 1:1–4 Paavalin roomalaisille kirjoittamana kirjeenä. Irenaeus, *Häresioiden vastustaminen*, kirja 3, luku 16.3, s. 441. Hän viittaa myös Roomalaiskirjeen kohtaan8:36 Paavalin roomalaisille osoittamana kirjeenä teoksessaan *Häresioiden vastustaminen*, kirja 2, luku 22.2, s. 390

”Scillitan marttyyrien kärsimyskertomus” (180–202 jKr.) s. 285 (osittain, Paavali): ”Mitä sinulla on rintalaatikossasi? Speratus vastasi: ’Kirjoja ja Paavalin, vanhurskaan miehen, kirjeitä.’”

Muratorin kaanon (170–210 jKr.) ANF, osa 5, s. 603 mainitsee, että Paavali kirjoitti kirjeissään seitsemälle seurakunnalle: korinttilaisille (2 kirjettä), efesolaisille, filippiläisille, kolosialaisille, galatalaisille, tessalonikalaisille (2 kirjettä) ja roomalaisille. Paavali kirjoitti Filemonille, Titukselle ja kaksi kirjettä Timoteukselle.

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) lainaa apostolin Roomalaiskirjeen 16:19:ää. Teos *The Instructor*, kirja 1, luku 5, s. 214

Tertullianus (198–220 jKr.) sanoo: ”Apostoli kehottaa roomalaisia” ja lainaa Roomalaiskirjeen 13:1 teoksessaan *Scorpiace*, luku 14, s. 647.

Hippolytos (222–235/6 jKr.) lainaa Roomalaiskirjeen 1:17:ää Paavalin sanoina teoksessaan ”Traktaatti Kristuksesta ja Antikristuksesta”, luku 64, s. 218

Commodianus (n. 240 jKr.) (osittain) puhuu Salomosta ja apostoli Paavalista. Commodianuksen ohjeet, luku 31, s. 209

Theodotus, todennäköisesti montanisti (n. 240 jKr.), lainaa kirjeessään (luku 19, s. 45) neljäsosan Roomalaiskirjeen 8:15:stä, joka on myös neljäsosa Galatalaiskirjeen 4:6:sta

Origenes (225–253/254 jKr.) lainaa Roomalaiskirjeen 9:16:ta sanoen ”Paavalin mukaan” [sekä latinankielisessä että kreikankielisessä versiossa]. Origenes: Vastalause Celsukselle, kirja 3, luku 1, s. 307

Novatianus (257 jKr.) viittaa Roomalaiskirjeen 1:20:een apostoli Paavalin kirjoittamana. ”Kolminaisuutta koskeva tutkielma”, luku 3, s. 614

Teos Novatiania vastaan (254–256 jKr.) luku 12, s. 661 lainaa Roomalaiskirjeen 14:4:ää apostolin kirjoittamana. Se lainaa osia Roomalaiskirjeen 2:11:stä luvussa 16, s. 662.

Cyprianus (n. 246–258 jKr.) lainaa ”Paavalin kirjeestä roomalaisille” mm. teoksensa 12. tutkielman kolmannessa kirjassa, kohdassa 17.

Moyses ym. viittaavat Cyprianukseen (250–251 jKr.) ja lainaavat Roomalaiskirjeen 8:35:n apostolin sanoina. Cyprianuksen kirjeet, kirje 25, luku 4, s. 303

Kartagon seitsemännessä kirkolliskokouksessa (258 jKr.) sivulla 570 Obban Paulus lainaa puolet kahdesta jakeesta, Roomalaiskirjeen 3:3 (kokonaislaina); 3:4a (11/26 sanaa lainattu), apostolin sanoina.

Aleksandrian Dionysios (n. 246–265 jKr.) viittaa kolmasosaan Roomalaiskirjeen 14:23:sta apostolin sanoina. Kirje piispa Basilidesille, kanoni 4, s. 96.

Adamantius (n. 300 jKr.) viittaa Roomalaiskirjeen 2:16:een. Hän lainaa myös Roomalaiskirjeen 6:13:a apostolin sanoina ja Roomalaiskirjeen 7:12:ta Paavalin sanoina

Victorinus, Petauksen piispa Itävallassa (marttyyrikuoli vuonna 304 jKr.) Mainitsee Vanhan ja Uuden testamentin teoksessaan ”Kommentaari Pyhän Johanneksen Ilmestyskirjasta”, s. 345. Hän luettelee Paavalin kirjeet seuraavasti: Roomalaiskirje, Korinttolaiskirjeet, Galatalaiskirje, Efesolaiskirje, Tessalonikalaiskirjeet, Filippiläiskirje, Kolossalaiskirje ja Timoteuskirjeet, ja lainaa 1. Timoteuskirjeen 3:15 luvussa 16, s. 345. Hän jatkaa lainaamalla 1. Korinttolaiskirjeen 15:53 sivulla 346

Aleksandrian Pietari (306,285–311) Roomalaiskirje 10:8–10. Kanoniset kirjeet, kanoni 5, s. 271. Hän lainaa puolet Roomalaiskirjeen 2:11 jakeesta teoksessaan Kanoniset kirjeet, kanoni 7, s. 272.

Methodius (270–311/312 jKr.) lainaa Roomalaiskirjeen 8:19–21 sanoen: ”Paavali todistaa selvästi”. Discourse on the Resurrection, osa 1, luku 8, s. 365

Athanasius Aleksandrialainen (n. 318 jKr.) lainaa Roomalaiskirjeen 1:26 ja seuraavia (13/22 sanaa lainattu); 1:27a (24/35 sanaa lainattu) sanoen: ”kuten Paavali, Kristuksen pyhä palvelija, sanoi”. Teoksessa ”Pakanallisia vastaan”, luku 26, s. 17

Lactantius (n. 303–n. 325 jKr.) viittaa Roomalaiskirjeen 1:22:een teoksessaan Jumalalliset instituutiot, kirja 2, luku 3, s. 44. Hän viittaa Roomalaiskirjeen 1:21–23:een teoksessaan Jumalalliset instituutiot, kirja 4, luku 1, s. 101

Aleksandrian Aleksanteri (313–326 jKr.) lainaa Roomalaiskirjeen 8:32:ta pyhän Paavalin sanoina. Kirjeet arianilaisesta harhaopista, 1. kirje, luku 8, s. 294

Eusebios Kesarealainen (318–339/340)

Nikaian kirkolliskokouksesta Efesoksen kirkolliskokoukseen (325–431 jKr.)

Aphrahat/Aphraates (337–345 jKr.) viittaa Roomalaiskirjeeseen pyhänä kirjoituksena. Valikoituja todisteita

Hegemonius (4. vuosisata) lainaa Archelausia (262–278 jKr.) ja siteeraa Roomalaiskirjeen 5:14 pyhänä kirjoituksena kiistellessään Manesin kanssa. Kiista Manesin kanssa, luku 29, s. 202

Karpasian Filon (4. vuosisata) viittaa Roomalaiskirjeeseen 10:15

Serapion (362 jKr. jälkeen)

Mariusin vastaus arianilaiselle Candidukselle (359–362 jKr.)

Rooman Victorinus (j.Kr. 363 jälkeen)

Athanasius Aleksandrialainen (367 jKr.) luettelee Uuden testamentin kirjat juhlakirjeessä 39, s. 552

Hilarius Poitiersilainen (355–367/368 jKr.) lainaa Roomalaiskirjeen 1:2–4 Paavalin kirjoittamana. Teoksessa Kolminaisuudesta, kirja 7, luku 25, s. 129

Hilarius Poitiersilainen (355–367/368 jKr.) lainaa Roomalaiskirjeen 6:10–11: ”jälleen roomalaisille hän [siunattu apostoli] kirjoittaa”. Teoksessa Kolminaisuudesta, kirja 9, luku 13, s. 159

Synopsis Scripturae Sacrae (350–370 jKr. tai 5. vuosisata) mainitsee Paavalin kirjeen roomalaisille osana Uutta testamenttia. Se lainaa Roomalaiskirjeen 1:1 kokonaisuudessaan.

Cheltenhamin kaanon (= Mommsenin luettelo) (noin 360–370 jKr.)

Titus Bostralainen (ennen vuotta 378 jKr.)

Syyrialainen Efraim (350–378 jKr.)

Kappadokialainen Basileios (357–378/379 jKr.) lainaa Roomalaiskirjeen 11:36 Paavalin kirjoittamana. Teoksessa ”Hengestä”, luku 5, s. 5

Laodikeian (Frygiassa) synodi (343–381 jKr.) kanonissa 60, s. 159, luetellaan Vanhan testamentin ja Uuden testamentin kirjat. Kanonissa 59, s. 158, sanotaan, että kirkossa saa lukea vain Vanhan ja Uuden testamentin kanonisia kirjoja.

Ambrosiaster (j.Kr. 384 jälkeen)

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) mainitsee Roomalaiskirjeen 8:14 Paavalin roomalaisille kirjoittamana, luento 14.29, s. 102

Laodikean Apollinaris (n. 390 jKr.)

Milanon Ambrosius (370–390 jKr.) lainaa Roomalaiskirjeen 1:24–25 sanoen, että sen on kirjoittanut ”Paavali, joka oli täynnä Jumalan Henkeä”. Teoksessa ”Kristillisestä uskosta”, 1. kirja, luku 16.101, s. 218.

Milanon Ambrosius (370–390 jKr.) lainaa Roomalaiskirjeen 8:32:ta Raamatun tekstinä. Teoksessa ”Kristillisestä uskosta”, kirja 1, luku 17.109, s. 219.

Gregorius Nazianzenos (330–391 jKr.)

Barcelonan Pacianus (342–379/392 jKr.) lainaa Roomalaiskirjeen 2:4–5 apostoli Paavalin sanoina. Teoksessa ”Katuvista”, luku 11.2, s. 84

Elviran Gregorius (j.Kr. 392 jälkeen) viittaa Roomalaiskirjeen 7:22:een ja muihin kohtiin

Amphilochius (–394/397 jKr.) teoksessaan *Iambi ad Seleucum*

Nyssan Gregorius (n. 356–397 jKr.) sanoo, että Roomalaiskirjeen 1:1 on Paavalin kirjoittama teoksessa ”Eunomiusta vastaan”, kirja 2, luku 4, s. 105, ja että Roomalaiskirje on Paavalin kirjoittama teoksessa ”Eunomiusta vastaan”, kirja 2, luku 9, s. 117

Sokea Didymos (398 jKr.)

Diodore (398 jKr.)

Sardiniassa, Cagliarissa, toiminut skismaattinen Lucifer (361–noin 399 jKr.)

Syyrialainen ”Askelten kirja” (Liber Graduum) (350–400 jKr.)

Syyrialainen Pyhän Katariinan luettelo (n. 400 jKr.)

Makarios/Symeon (4./5. vuosisata)

Emesan Asterius (n. 400 jKr.)

Makarios/Symeon (4./5. vuosisata)

Maximinus Torinosta (4./5. vuosisata)

Epifanius Salamiksesta (360–403 jKr.)

Rooman paavi Innocentius I (n. 405 jKr.)

Rufinus (374–406 jKr.)

Gaudentius (vuoden 406 jKr. jälkeen) viittaa Roomalaiskirjeeseen8:35 ja muihin jakeisiin

Chromatius (kuollut vuonna 407 jKr.)

Johannes Krysostomos (392–407 jKr.) kirjoitti 32 saarnaa Roomalaiskirjeestä.

Severianus (vuoden 408 jKr. jälkeen)

Niceta Remesianus (361–n. 415 jKr.)

Rufinus (374–406 jKr.) käänsi Origenesin (225–253/254 jKr.) lainauksia Roomalaiskirjeen 1:1–4:stä Paavalin Roomalaiskirjeessä. teos de Principiis, kirja 2, luku 4.2, s. 276

Orosius/Hosius Bragasta (414–418 jKr.)

Karthagon kirkolliskokous (393–419 jKr.)

Hieronymus (374–420 jKr.) lainaa Roomalaiskirjeen 7:6 sanoen: ”sanoo apostoli”. Hieronymuksen kirjeet, kirje 69, luku 7, s. 146

Hippon Augustinus (388–430 jKr.) mainitsee, että apostoli kirjoitti Roomalaiskirjeen teoksessaan Jumalan kaupunki, kirja 20, luku 1, s. 421

Semi-pelagianisti Johannes Cassianus (419–430 jKr.) lainaa Roomalaiskirjeen14:10 , 11 sanoilla ”apostoli… kirjoittaessaan roomalaisille” teoksessaan Johannes Cassianuksen seitsemän kirjaa, kirja 3, luku 7, s. 566

Nilus (n. 430 jKr.) viittaa Roomalaiskirjeen 7:12:een.

Eremitan Marcus (430 jKr. jälkeen)

Efesoksen kirkolliskokous (kesäkuu–syyskuu 431 jKr.) viittaa Roomalaiskirjeeseen.

Todisteita harhaoppisista ja väärennöksistä

Marcion (n. 160 jKr.) viittaa Roomalaiskirjeeseen Paavalin kirjoittamana, Adamantiuksen ja Tertullianuksen mukaan.

Tatianus (n. 172 jKr.) viittaa Roomalaiskirjeen 1:20:een teoksessaan ”Tatianuksen puhe kreikkalaisille”, luku 4, s. 66.

Harhaoppinen Manes (262–278 jKr.) hyväksyy pyhänä kirjoituksena Archelausin lainauksen Roomalaiskirjeen 5:14:stä. ”Keskustelu Manesin kanssa”, luku 29, s. 202

Manikealainen harhaoppinen Faustinus Milevisistä/Milevumista (jälkeenpäin 383 jKr.)

Harhaoppinen Priscillianus (n. 385 jKr.) viittaa Roomalaiskirjeen 8:11:een

Donatistinen harhaoppinen Tyconius (390 jKr. jälkeen)

Äärimmäinen arianisti Eunomius Kyzikoksesta (n. 360–383/394 jKr.)

Harhaoppinen Pelagius (416–418 jKr.)

Pelagianilainen harhaoppinen Teodoros Mopsuestialainen (392–423/429 jKr.)

Pelagianilainen harhaoppinen Julianus Eclanumilainen (n. 454 jKr.)

Kaikki nämä ovat säilyneet nykypäivään asti.

3. Varhaisimmat meillä olevat Roomalaiskirjeen käsikirjoitukset osoittavat, että niissä on pieniä käsikirjoituseroja, mutta ei yhtään teologisesti merkittävää virhettä. Seitsemän Roomalaiskirjeen käsikirjoitusta, jotka ovat peräisin ennen ensimmäistä Nikean kirkolliskokousta (325 jKr.), sisältävät 63,5 % Roomalaiskirjeestä. Se tarkoittaa 275 lainattua jaetta yhteensä 433 jakeesta. Katso https://www.biblequery.org/Bible/BibleCanon/EarlyChristianNTQuotes.xlsx, josta löydät kaikki yksityiskohdat.

s. 27 Roomalaiskirje 8:12–22, 24–27;8:33 – 9:3; 9:5–9 (3. vuosisata) Teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts on sivulla 109 kuva osasta sivua 27.

3. vuosisata – 1968 – Uuden testamentin teksti.

s. 40 Room 1:24–27; 1:31–2:3; 3:21–4:8; (2 kirjainta 19:stä kohdassa 6:2; 7 kirjainta 62:sta kohdassa 6:3) 6:4–5; (7 kirjainta 56:sta kohdassa 6:15); 6:16; 9:17,27 (3. vuosisata) Aleksandrialainen teksti.

3. vuosisata – 1968 – Uuden testamentin tekstissä ei mainita jakeita 6:2–3, 15

p46 Chester Beatty II 100–150 jKr. Roomalaiskirje 5:17–6:3; 6:5–14; 8:15–25,27–35; 8:37–9:32; 10:1–11:22; 11:24–33; 11:35–15:9; 15:11–16:27 sekä muita osia Paavalin kirjeistä ja Heprealaiskirjeestä. (233 jaetta Roomalaiskirjeestä) Teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts on valokuva osasta p46 sivulla 192. Sivulla 197–198 todetaan myös, että laatu ja stikometriset merkit osoittavat, että tämän on kirjoittanut ammattikirjoittaja.

3. vuosisadan alkupuoli – 1936 – Frederic G. Kenyon teoksen The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts mukaan.

2. vuosisata, 200 jKr. – 1935 – Ulrich Wilcken teoksen *The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts* mukaan.

200 jKr. – 1968 – The Text of the New Testament.

81–96 jKr. – 1988 – Young Kyu Kim teoksen The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts mukaan.

Noin 200 jKr. – 1975 – Aland et al., kolmas painos.

Noin 200 jKr. – 1998 – Aland et al., neljäs tarkistettu painos.

2. vuosisadan alku–puoliväli – 1999 – Varhaisimpien Uuden testamentin käsikirjoitusten täydellinen teksti. Tämä perustuu osittain siihen, että käsiala on hyvin samankaltainen kuin Papyrus Oxyrhynchus 8:ssa (1. vuosisadan loppu tai 2. vuosisadan alku) ja Papyrus Oxyrhynchus 2337:ssa (1. vuosisadan loppu).

Greenin kokoelma (3. vuosisadan alku) Roomalaiskirje 9:18–21 ja osa Roomalaiskirjeen 10. luvusta

s. 113 (=Papyrus Oxyrhynchus 4498) Roomalaiskirje2:12 –13,20 (3. vuosisata)

Uncial 0220 (n. 300 jKr.) Roomalaiskirje4:23 –5:3; 5:8–13 (n. 300 jKr.) Teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts (s. 646) todetaan, että tämä käsikirjoitus on kaikilta osin yhdenmukainen Vatikaanin käsikirjoituksen kanssa lukuun ottamatta Roomalaiskirjeen 5:1. Siinä todetaan myös, että vaikka Roomalaiskirjeen 5:8–13 on siinäkin, se on liian vahingoittunut rekonstruoitavaksi.

Ensimmäisen Nikean kirkolliskokouksen jälkeen (325 jKr.)

Vaticanus [B] 325–350 jKr.

Sinaiticus [Si] 340–350 jKr.

s. 10 (=Papyrus Oxyrhynchus 209) Roomalaiskirje 1:1–7 (4. vuosisata). Aleksandrialainen teksti

4. vuosisata – 1968 – Uuden testamentin teksti.

Vanha syyria (n. 400 jKr.)

Bohairilainen koptinkieli [Boh] 3./4. vuosisata

Fayyumilainen koptinkieli [Fay] 3./4. vuosisata

Sahidinen koptinkieli [Sah] 3./4. vuosisata

Syyriankielinen Peshitta (443–)

Efraemin Rescriptus (444 jKr.)

Aleksandrialainen [A] n. 450 jKr.

Goottilainen [Goth] 493–555 jKr.

Efraemin Rescriptus [C] 5. vuosisata

Armenian [Arm] 5. vuosisadalta

Claromontanus [D] 5./6. vuosisata

Etiopialainen [Eth] n. 500 jKr.

s. 26 Roomalaiskirje 1:1–16 n. 600 jKr. Yhtyy Sinaiticus- ja Alexandrinus-käsikirjoituksiin

noin 600 jKr. – 1968 – Uuden testamentin teksti.

s. 61 Roomalaiskirje 16:23, 25–27; 1. Korinttolaiskirje 1:1–2, 4–6; 5:1–3, 5–6, 9–13; Filippiläiskirje 3:5–9, 12–16, Kolossalaiskirje 1:3–7, 9–13, 1. Tessalonikalaiskirje 1:2–3; Titukskirje 3:1–5, 8–11, 14–15; Filemonin kirje 4–7. n. 700 jKr.

n. 700 jKr. – 1968 – Uuden testamentin teksti.

Noin 700 jKr. – 1975 – Aland ym., kolmas painos, ja 1998 – Aland ym., neljäs tarkistettu painos

s. 94 Roomalaiskirje 6:10–13, 19–22 (5./6. vuosisata)

s. 31 Roomalaiskirje 12:3–8, 7. vuosisata. Yhtyy Sinaiticus-käsikirjoitukseen

7. vuosisata – 1968 – Uuden testamentin teksti.

Katso www.BibleQuery.org/Romans Manuscripts.html saadaksesi lisätietoja Roomalaiskirjeen varhaisista käsikirjoituksista.