< Raamatunkysymys Ruthilta

K: Mikä on kirjan pääkohta?

V: Ruut on yksi viidestä Vanhan testamentin kirjasta, joita kutsutaan nimellä Megilloth ja joita luettiin juhlapyhinä. Ruut-kirjaa luettiin viikkojuhlana eli helluntaina. Ruut-kirjalla on Raamatussa muutama keskeinen tarkoitus.

Historiallisesti Ruut kertoo meille Daavidin sukutaustan. Tämä on nimenomaisesti yksi kirjan tarkoituksista, kuten Ruut 4:18–22 osoittaa. Ruut mainitaan Joosefin sukuluettelossa Matteuksen evankeliumin 1:5:ssä.

Käsitteellisesti sanat ”lunastaa” tai ”lunastus” (ga’al) esiintyvät kirjassa 23 kertaa, ja tämä käsite tulisi olemaan hyödyllinen myöhemmin, kun Messias saapui.

Teoksessa 735 Baffling Bible Questions Answered (s. 98) todetaan, että Ruutin näkökulma toimii myös vastapainona Tuomarien kirjan traagisille kuvauksille.

K: Mitkä ovat Ruutin kirjan kirjalliset ansiot?

V: Hengellisen arvon lisäksi Ruut on myös erinomainen esimerkki kirjallisuudesta. Teoksessa The Believer’s Bible Commentary, s. 287–288, kerrotaan seuraavaa.

Kerran, kun Benjamin Franklin oli Ranskan hovissa, hän kuuli joidenkin ranskalaisten aatelisten halveksivan Raamattua. Vaikka Benjamin Franklin ei itse ollut kristitty, hän arvosti Raamattua kirjallisuutena, joten hän teki seuraavaa: Franklin kirjoitti Ruutin tarinan omakätisesti muuttamalla kaikki nimet ranskalaisiksi. Sitten hän luki tarinan aristokraateille. He kysyivät häneltä: ”Mutta mistä löysitte tämän kirjallisuuden helmen, Monsieur Franklin?” Franklin vastasi: ”Se on peräisin siitä kirjasta, jota te niin halveksitte, la sainte [Pyhä] Raamattu!”

K: Mikä on Ruutin kirjan pääpiirteet?

V: Ruut 1:1–5 Paluu Moabiin pakenemisen jälkeen

Ruut 1:6–22 Käänny takaisin, ellet todella halua siunausta

Ruut 2: Ruut poimii jyviä ja näkee Boasin

Ruut 3: Vierailu puimalaan

Ruut 4:1–12/17 Ruutin lunastaminen ja kuinka Jumala voi ohjata

Lunastuksen suunnittelu, vaatiminen, lupaaminen ja odottaminen

Ruut 4:13/18–22 Pojan iloinen syntymä ja kuninkaallinen suku

K: Eikö Ruutin kirjassa ja 5. Mooseksen kirjan 23:3:ssa Ruut olisi suljettu pois Herran seurakunnasta?

V: Ensin hieman taustatietoa, sitten kaksi mahdollista vastausta.

Tausta: Yksi syy tähän rajoitukseen oli se, ettei puoliksi israelilaiset lapset kasvaisi palvomaan muita jumalia. Ruutin israelilainen aviomies rikkoi lakia, kun hän meni naimisiin moabilaisen Ruutin kanssa. Jumala voi kuitenkin käyttää jopa tottelemattomuutta osana suunnitelmaansa. Tämän lisäksi kristityt ovat jakautuneet kahden vastauksen välillä.

Kyllä, Ruut olisi suljettu pois seurakunnasta, mutta vaikka jollakin olisi tämä alempi asema ja hänet suljettaisiin pois seurakunnasta, hän voisi silti palvoa Jumalaa ja seurata Häntä. Joskus kristityt suljetaan pois joistakin palvelutehtävistä synnin vuoksi (avioero puolisosta jne.) tai yksinkertaisesti siksi, että kohderyhmällä on ennakkoluuloja heidän kansallisuuttaan kohtaan. He voivat kuitenkin edelleen palvella Jumalaa uudessa roolissa, jonka Jumala on nyt heille antanut.

Ei: ”Sinun kansasi on minun kansani, ja sinun Jumalasi on minun Jumalani” (Ruut1:16 ). Jos henkilö luokiteltiin yhdeksi ”niistä muukalaisista, jotka liittyvät Herran seuraan” (Jesaja 56:6), kuten Ruut oli, hän olisi adoptoitu israelilainen. Itse asiassa kuningas Daavid oli Ruutin pojanpojanpoika (kolme sukupolvea) Ruutin kirjan4:21 –22, Matteuksen evankeliumin 1:5–6 ja Luukkaan evankeliumin 3:31–32 mukaan. Samoin Jesaja 56:3 sanoo, että ulkomaalaiset, jotka ovat liittyneet Herran seuraan, eivät jää pois Hänen kansastaan.

Viimeinen seikka on, että näinä Israelin pimeinä aikoina sekä Ruut että kyläläiset eivät ehkä olleet tietoisia tästä rajoituksesta. Joskus Jumala käyttää jopa tietämättömyyttämme hyväkseen. Esimerkiksi israelilaiset solmivat liiton gibeonilaisten kanssa Joosuan kirjassa 9.

K: Kirjoitettiinko Ruut-kirja 1. luvussa viidennellä vuosisadalla vastapainoksi Nehemian asettamalle kiellolle mennä naimisiin ei-juutalaisten kanssa, kuten Asimovin Raamatun opas (s. 265) väittää?

V: Ei, Asimov esittää väitteen ilman todisteita. Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1. Se tosiasia, että Boas oli Daavidin esi-isä – jonka hallituskausi alkoi noin vuonna 1010 eKr. – on kirjattu myös myöhemmin historialliseen kertomukseen: 1. Aikakirja 2:11–12.

2. Vaikka emme tiedä tarkalleen, milloin Ruutin kirja on kirjoitettu, se on todennäköisesti kirjoitettu ennen Daavidin kuolemaa, koska siinä ei mainita Daavidin kuuluisaa poikaa Salomoa.

3. Lisäksi se, että Ruut oli moabilainen, selittää asian, joka muuten olisi jäänyt mysteeriksi: kun tilanne vaikeutui, Daavid vei vanhempansa Moabiin turvaan (1. Samuelin kirja 22:3–4).

4. Lopuksi voidaan todeta, että kirjoittaja ei näytä taipuvaiselta lisäämään teksteihin omia tietojaan. Ruutin kirjassa 1:7 olisi ollut helppoa mainita yksinkertaisesti jokin kaupunki Moabissa. Kirjoittaja kuitenkin sanoi vain, että Noomi ”lähti paikasta, jossa hän oli asunut”. Kirjoittaja ei aikonut kertoa meille, missä Noomi asui Moabissa, koska hän ilmeisesti ei itsekään tiennyt sitä.

Voidaan väittää, että meillä ei ole muuta näyttöä kuin se, mitä ihmiset ovat kirjoittaneet Ruutin kirjassa ja 1. Aikakirjassa. Vaikka se on totta, meillä ei ole mitään näyttöä mistään historiallisesta tapahtumasta ilman esineitä ja ihmisten kirjoituksia. Esimerkiksi meillä ei ole mitään näyttöä siitä, että Julius Caesarilla olisi edes ollut äiti (kuoriutuiko hän munasta?), ellei ihmiset olisi kirjoittaneet siitä. Samoin meillä ei ole mitään näyttöä siitä, että Daavidilla olisi ollut isoäidinäiti, ellei ihmiset olisi kirjoittaneet siitä.

K: Oliko Elimelek Ru 1:1:ssä köyhä nälänhädän takia, vai oliko Noomi ”täynnä”, kuten Ru1:21 :ssä sanotaan?

V: Rikkaaseen perhe-elämään ei tarvita paljon rahaa. He lähtivät Juudasta nälänhädän takia. Kun Ruut 1:21:ssä sanotaan, että Noomi lähti ”täynnä”, se viittaa siihen, että hänellä oli aviomies ja kaksi poikaa, jotka myöhemmin kuolivat. Ihmiset voivat olla taloudellisesti köyhiä, mutta silti elää täyttä elämää. Katso teoksesta Difficulties in the Bible, sivut 335–336, jossa on olennaisesti sama vastaus.

K: Miksi Ruut 1:1:ssä ihmiset jättävät sen, mitä Jumala on heille antanut, etsiäkseen jotain parempaa?

V: Kuten sanonta kuuluu: ”Naapurin nurmikko on vihreämpää.” Moabilla, Jordan-joen itäpuolella, oli hedelmällistä maata Kuolleenmeren itäpuolella. Myöhemmin historiassa Moabin kuningas Meshaa voitiin kutsua ”lampaanlihakuninkaaksi”, sillä maa oli niin otollista lampaiden kasvatukselle.

Jumala ilmoitti sekä Moosekselle että Joosualle, että Hän antoi Kanaanin maan israelilaisille. Vaikka monet betlehemläiset eivät nähneet tarvetta lähteä nälänhädän vuoksi, Elimelek päätti, että hän pärjäisi paremmin omillaan menemällä rikkaammille laidunmaille, jotka eivät olleet sitä, mitä Jumala oli heille antanut.

Toisinaan ihmisillä on niin paljon häiriötekijöitä – olipa kyse sitten viihteestä, asioista, joihin he eivät voi vaikuttaa, tai pikkuseikoista – etteivät he ehdi pohtia, elävätkö he todella niin kuin haluavat.

Nykyään uskovien, jotka sanovat uskovansa Jumalaan, on esitettävä itselleen toinen kysymys: uskovatko he todella, että Jumalan tie on paras tie? Uskovatko he todella, että he ovat lopulta onnellisempia pysyessään Jumalan heille varaamassa, vai sortuvatko he kiusaukseen ajatella, että he voivat olla onnellisempia tavoittelemalla ”ylimääräistä” sen lisäksi, mitä Jumala oli heille varannut?

K: Miksi Ru 1:2:ssa Betlehemin asukkaita kutsuttiin efratilaisiksi?

V: Tämä johtuu siitä, että oli olemassa kaksi Betlehem-nimistä kaupunkia, ja he olivat syntyneet eteläisessä niistä. Eteläistä kaupunkia kutsuttiin Betlehem-Efrataksi, kuten 1. Mooseksen kirjan 35:19, 1. Samuelin kirjan 17:12 ja Miikan kirjan 5:2 osoittavat.

K: Ru 1:2:ssa Betlehem, ei Moab, oli se paikka, jossa Jumala siunaisi heidät. Millä tavoin emme ehkä ole nykyään Jumalan siunauksen paikassa?

V: Joskus asetamme jonkin muun asian etusijalle sen sijaan, missä Jumala haluaa meidän olevan. Lisäksi teemme niin joskus Jumalan palvelemisen nimissä. Olen kuullut useista tapauksista, joissa miehet, joko armeijassa tai sen ulkopuolella, värväytyvät tai ottavat työpaikan tietäen, että he joutuvat olemaan erossa vaimoistaan muutaman vuoden ajan ja voivat vierailla heidän luonaan vain satunnaisesti. Tämä aiheuttaa avioliitolle suurta rasitusta, joka usein johtaa avioliittojen hajoamiseen. Jatkuva poissaolo kotoa – tai ainakin arkipäivisin – voi myös heikentää kykyäsi kasvattaa lapsiasi hyvin. Ennen kuin päätät tehdä niin – olipa syynä sitten perheesi elättämiseen tarvittava lisätulo, lasten yliopisto-opintojen rahoittaminen tai Herralle annettavat lahjoitukset – muista kysyä: ”Jumala, haluatko todella minun tekevän tämän?”

Toinen mahdollisuus on, että rakastamme Jumalaa ja haluamme palvella Häntä, mutta meillä on jokin riippuvuus, jota rakastamme niin paljon, ettemme yksinkertaisesti halua luopua siitä. Haluamme palvella Jumalaa ja olla samalla riippuvaisia. Mutta se ei toimi niin.

Kolmas tapa on tehdä kompromisseja tekemällä jotain epäeettistä tai laitonta ansaitaksesi enemmän rahaa. Vaikka antaisimmekin osan laittomasti hankituista tuloistamme seurakunnalle, Jumala ei halua rahaa, joka on peräisin tällaisista lähteistä.

Neljäs tapa, joka voi tuhota pastoreiden avioliitot, on se, että vietät niin paljon aikaa muiden palvelemiseen, että laiminlyöt sen ajan ja huolenpidon, jota Jumala haluaa sinun osoittavan puolisollesi ja lapsillesi.

K: Ovatko Ru 1:2:ssa mainitut nimet Mahlon (joka tarkoittaa ”sairautta”) ja Chilion (joka tarkoittaa ”rappeutumista”) sopivampia fiktiolle, kuten Asimovin Raamatun opas (s. 263–264) väittää?

V: Voisi olettaa, että nämä eivät välttämättä olleet heidän alkuperäisiä nimiään, vaan nimiä, joilla heitä kutsuttiin myöhemmin heidän kuolemansa jälkeen.

Todennäköisempi vastaus löytyy kuitenkin tutkimalla ei-länsimaisia kulttuureja. Israelilaiset, kuten monet afrikkalaiset vielä 1900-luvullakin, antoivat nimiä, joiden merkitys perustui ajankohtaisiin tapahtumiin, olivatpa ne sitten hyviä tai huonoja. Jos pojat siis syntyivät vaikeina aikoina, oli israelilaisille luonnollista antaa heille tilanteeseen sopivat nimet.

Tämän todisteena Raakel antoi pojalleen nimen Ben-Oni (minun suruni poika), kun hän oli kuolemaisillaan (1. Moos. 35:18), ja Pinehasin vaimo antoi pojalleen nimen Ikabod (ei kunniaa, tai kunnia on poissa), kun hän oli kuolemaisillaan (1. Sam.4:19 –20). Jumala käski Hooseaa nimeämään esikoispoikansa Jezreeliksi Jezreelin verilöylyn jälkeen, tyttärensä Lo-Ruhamaksi (ei rakastettu) ja toisen poikansa Lo-Amiksi (ei minun kansani). Jumala käski Jesajaa nimeämään poikansa Maher-Shalal-Hash-Baziksi (nopea ryöstämään, kiireinen saalistaamaan) Jesajan kirjassa 8:1–4.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ei ollut epätavallista, että ihmiset nimettiin ajan, jopa vaikeiden aikojen, mukaan. Mitä tulee omiin lapsiini, aion kuitenkin pysyä yksinkertaisemmissa nimissä.

K: Oliko Ru 1:4:ssä oikein, että he ottivat moabilaisia vaimoja?

V: Riippumatta siitä, oliko se oikein, Raamattu vain kertoo, mitä nämä tavalliset ihmiset tekivät. Tämä ei olisi viisasta, sillä moabilaisista syntyneet lapset suljettaisiin pois uskonnollisesta seurakunnasta.

K: Ru 1:1–5:ssä Jumala siunaa meitä, kun odotamme Häntä ja teemme Hänen tahtonsa. Miten neuvoisit uskovaa, joka aikoo ohittaa tämän hankkimalla elantonsa ilman Jumalaa?

V: Luuletko todella tietäväsi paremmin kuin Jumala, mikä tuo onnea ilman, että seurauksena on suurempaa katumusta ja surua? Useimmat ihmiset ovat autuaasti tietämättömiä kaikesta sydänsuruista, kurjuudesta, surusta, murheesta (ja vankilatuomiosta), jotka he ovat välttäneet tekemällä pahoja tekoja. Haluatko todella kokea näitä kauheita asioita? Jumalan tie on paras tie, ja voit oppia sen joko helpolla tai vaikealla tavalla.

K: Mitä Ru 1:6:ssa tarkoitetaan sillä, että ”Herra oli huolehtinut kansastaan antamalla heille ruokaa”?

V: Pintapuolisesti vastaus on yksinkertainen: nälänhätä oli ohi. Ei kuitenkaan ole selvää,

a) nälänhätä johtui sateen puutteesta, vai

b) nälänhätä johtui ryöstelyistä ja sodasta, ja Jumala oli vapauttanut heidät sortajistaan.

Joka tapauksessa olennaista oli se, että nälänhätä oli ohi.

K: Miksi Noomi yritti Ru 1:6–18:ssa suostutella kahta miniäänsä olemaan palaamatta hänen mukanaan?

V: Ruutin kirjassa 1:6 molemmat tyttäret aikoivat aluksi seurata Noomia. Voimme olettaa, että Noomi luultavasti ajatteli, ettei se ollut paras ratkaisu kahdesta syystä.

Taloudellisesti hän ei kyennyt elättämään kahta miniäänsä. Näytti siltä, että heillä olisi paremmat mahdollisuudet mennä naimisiin tai ainakin löytää tukea verisukulaisiltaan Moabissa. Nälänhätä ja nälkään kuoleminen olivat erittäin vakavia tosiasioita.

Hengelliseltä kannalta heidän ei ollut mitään järkeä tulla Israeliin, elleivät he aikoneet palvoa yhtä ainoaa todellista Jumalaa.

Ruut luopui vapaaehtoisesti turvallisuuden ja onnellisuuden näkymistä uuden moabilaisen aviomiehen kanssa ja valitsi sen sijaan epävarmuuden vanhan naisen seurassa. Ilman poikia Naomilla ei olisi ollut mitään taloudellista tukea. Mitä lupausta Ruutilla oli? Naomi teki Ruutille selväksi, ettei hänellä ollut mitään lupausta, takuuta tai mitään muuta. Naomi halusi varmistaa, että Ruut tiesi, mitä hän oli päättämässä.

Tämä on ainakin neljäs esimerkki Raamatussa siitä, että joku on osa Jumalan kansaa oman aktiivisen valintansa perusteella eikä pelkästään syntymänsä vuoksi. Katso myös keskustelu Ruutin kirjasta 1:15 saadaksesi lisätietoja.

K: Milloin Ru 1:6–18:ssa kehotetaan jotakuta ”palaamaan jumaliensa luo”?

V: Jos hän ei ole koskaan alun perinkään jättänyt jumaliaan, voit tuoda esiin, mikä hänen nykyinen päätöksensä on. Todellinen kristitty ”ei voi palata jumaliensa luo” (monikossa), sillä riippumatta hänen kristinuskoon kääntymistään edeltävästä menneisyydestään, nuo epäjumalat eivät ole enää hänen jumaliaan.

K: Mitä sanoisit Ru 1:7:n kohdalla uskovalle, joka on tehnyt pahan virheen ja haluaa nyt katua ja palata Jumalan luo?

V: Katso tuhlaajapoika-kertomusta. Kun hän päätti palata (mikä epäilemättä helpottui siitä, että hän oli rahaton ja nälkäinen), hänen iäkäs isänsä juoksi heti iloisena häntä vastaan. Juuri niin Jumala toivottaa meidät tervetulleiksi takaisin. Kun teet parannuksen ja palaat, et ole mikään ”toisen luokan kristitty”, vaan Jumalan palvelija aivan kuten kuka tahansa muu. Vaikka saatat olla enää kelpoinen joihinkin tehtäviin, kuten vanhimman tai diakonin virkaan, on silti monia tapoja palvella Jumalaa. Älä menetä iloa ja mahdollisuuksia viivyttämällä paluutasi!

K: Ru 1:10:ssä kaksi nuorta naista halusivat jäädä Noomin luo, vaikka tämä oli aluksi käskenyt heidän palata kotiin. Miten voimme kehittää viehättävää asennetta, jotta ihmiset haluavat olla kanssamme?

V: Tässä vaiheessa Ruut suhtautui Noomin Jumalaan Noomin kautta. Noomin kautta Ruut halusi oppia tuntemaan Israelin Jumalan. Yleisesti ottaen ole aidosti kiinnostunut toisesta ihmisestä ja hänen hyvinvoinnistaan. Välitä hänestä ja osoita se. Käytä aikaa hänen kanssaan, iloitse hänen voitoistaan ja osoita myötätuntoa hänen tappioissaan.

K: Ruut 1:11: milloin olisi järkevää kääntyä pois Jumalan siunauksesta?

V: Sille, joka ei halua saada Jumalan siunausta, ei ole apua yrittää puolittaisesti tai tulla Jumalan luo ehdoilla, jotka Jumalan on täytettävä.

Jos et aio totella Jumalaa, on sinulle parempi olla tietämättä, mikä Jumalan tahto ja siunaus olisi, kuin tietää se ja kääntää sille selkäsi. Lue Jeremian kirjasta 42:19–22 siitä vakavasta virheestä, jonka kansa teki pyytäessään Jeremiaa pyytämään Jumalaa vastaamaan heidän kysymykseensä.

Tottelevaiselle kristitylle voi olla olemassa onnellinen, miellyttävä paikka, josta Jumala haluaa meidän lähtevän saarnataksemme niille, jotka tarvitsevat sitä enemmän. Tämä ei tarkoita kääntymistä pois Jumalan siunauksesta (se tarkoittaisi kääntymistä takaisin jäädäkseen), mutta toisinaan se voi silloin tuntua siltä.

K: Ruut 1:12–13:ssa Noomi itse kamppaili eräiden ongelmien kanssa ja kutsui itseään katkeraksi. Miksi Noomi ajatteli, että Jumalan käsi oli häntä vastaan?

V: Noomi seurasi edelleen Jumalaa, mutta nälänhädän sekä miehensä ja kahden poikansa kuoleman vuoksi, eikä hänellä ollut toivoa jälkeläisistä, joten hän oli varmasti nähnyt parempiakin olosuhteita. Mutta vaikka Noomi oli väärässä ollessaan katkera ja kertoessaan ihmisille olevansa katkera, hänellä oli silti toivoa Jumalassa ja hän palveli Häntä edelleen.

Katso myös keskustelu Ruutin kirjasta 1:20, jos haluat lisätietoa hänen reaktiostaan.

K: Viittaavatko Ruutin kirjan 1:13 ja 1:20 arameankieliset sanat siihen, että kirja on kirjoitettu viidennellä vuosisadalla?

V: Ei. Jopa skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 262) väitti, että se kirjoitettiin viidennellä vuosisadalla eKr. Seuraavassa käsitellään ensin, miksi väitetyt arameankieliset sanat eivät ole merkityksellisiä, ja toiseksi, miksi se todennäköisesti kirjoitettiin aikaisemmin.

1. Sana ”lahen” Ruutin kirjassa (1:13 ) tarkoittaa aramean kielessä ”siksi”, mutta se tarkoittaa myös heprean kielessä ”heille”. Sana ”mara” Ruutin kirjassa (1:20) on kirjoitettu aramean kielen tavan mukaan, mutta hepreankielisellä sanalla on identtinen ääni ja se eroaa kirjoitusasultaan vain hieman. Tietenkin, kun kirjaa kopioitiin vuosien varrella, arameaa taitavat kirjureet saattoivat helposti tehdä tämän toisen muutoksen.

2. Kirjailija Gleason Archer huomauttaa myös, että kirja on todennäköisesti kirjoitettu Daavidin ja Salomonin aikakauden välillä. Vaikka Daavid ei ole osa tarinaa, hänet mainitaan nimenomaisesti. Salomon olisi todennäköisesti mainittu myös, jos hän olisi ollut vallassa kirjan kirjoittamisen aikaan. Lisäksi Ruutin kirja kuvaa selvästi aikaa ennen kuin moabilaiset alkoivat vihata israelilaisia jatkuvan alistamisensa vuoksi.

K: Miksi Noomi käski Ruutin Ruut 1:15:ssä palata [moabilaisiin] jumaliinsa, kuten hänen kälynsä oli tehnyt?

V: Tässä tilanteessa Noomi saattoi tietää, mitä oli tekemässä. Noomi painosti Ruutia vahvistamaan päätöksensä. Noomi ei halunnut Ruutin tulevan mukaansa taloudellisista tai tunneperäisistä syistä. Ei olisi myöskään ollut mitään hyötyä siitä, että Ruut väittäisi haluavansa palvella Elävää Jumalaa, jos se olisi ollut vain teeskentelyä. Tämä keskustelu osoittaa, ettei kyseessä ollut teeskentely, ja että se oli ehdottomasti Ruut, eikä Noomi, joka halusi seurata Noomin Jumalaa.

Nykypäivän evankelioinnissa meidän on toisinaan annettava ihmisille tilaa tehdä oma päätöksensä ja annettava heidän ymmärtää, että kyse on todellakin heidän omasta päätöksestään. Toinen esimerkki, jossa on joitakin yhtäläisyyksiä tämän kanssa, löytyy Joosuan kirjasta 24:14–25.

K: Oliko Noomi Ru 1:20:ssa oikeassa halutessaan tulla kutsutuksi Maraksi, mikä tarkoittaa ”katkeraa”?

V: Naomilla oli traaginen oleskelu, masentava tyhjyys ja katkeransuloinen paluu. Perheessään kolme kuolemantapausta kokeneena Naomilla ei ollut mitään perusteltua toivoa jälkeläisistä, mikä oli tärkeää kyseisessä kulttuurissa. Hän seurasi silti Jumalaa, mutta on ymmärrettävää, että hän halusi oll , jota kutsuttiin ”katkeraksi”. Ymmärrettävä ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi ollut hyvä asia. Uskovat voivat epäonnistua monin tavoin, ja hän oli tulossa hyvin lannistuneeksi. Jumala nosti hänet armollisesti epätoivostaan ja antoi hänelle suuren toivon.

Tänään saatat tuntea itsesi toisinaan hyvin lannistuneeksi; niin kävi myös Paavalille 2. Korinttolaiskirjeen 1:8–10:ssä. Saatat tuntea, että ”huono uutinen” tai ”katkeruus” pitäisi olla sinunkin nimesi. Jumala voi nostaa sinut siitä ylös ja näyttää sinulle todellisen toivon. 1. Pietarin kirjeen 1:3–12 kertoo meille suuresta toivostamme, samoin kuin Paavali Roomalaiskirjeen 8:18:ssa. Heprealaiskirjeen 12:1–3 puhuu Jeesuksen ja muiden sinnikkyydestä ja toivosta kärsimyksen edessä sekä siitä, kuinka meidän on oltava samaa toivoa. Ei heikkoa, arkaa toivoa, vaan toivoa, joka antaa meille voimaa kestää mitä tahansa koettelemusta.

K: Ruut 2:4 (kahdesti), 2:12, 2:19, 2:20 – mikä siunauksen roolin tulisi olla elämässämme?

V: Ensimmäinen asia, joka voi tulla mieleen, on se, kuinka voimme olla Jumalan siunauksen kohteena. On kuitenkin syytä pohtia, että on kaksi asiaa, jotka ovat vielä tärkeämpiä kuin se. Ensinnäkin: kuinka voimme siunata Jumalaa elämässämme? Toiseksi: kuinka voimme siunata muita?

Naomi kunnioitti ja siunasi Ruutia kutsumalla häntä kahdeksan kertaa ”tyttärekseni” Ruutin kirjassa.

Ruutin kirjassa jokainen rukous on siunausrukous, ja jokainen rukous saa vastauksen.

Boas puhui uskon kieltä ja siunasi muita. Mitä meidän suustamme tulee?

K: Miksi meidän tulisi kiinnittää huomiota tervehdyksiimme (ja jäähyväisiin) Ruut 2:4:ssä (kahdesti)?

V: Tervehdyksemme ja jäähyväisemme eivät saisi olla kliseisiä, vaan niiden tulisi merkitä jotain. Haluamme, että niillä on hyvä merkitys, ja miksi emme tekisi niistä pyyntöä Jumalalle siunata muita?

K: Miksi Ru 2:6–7:ssä pääpalvelija antoi Ruutin poimia jyviä leikkuumiesten jäljiltä ilmoittamatta siitä etukäteen Boazille?

V: Raamattu ei kerro, mutta syitä voi olla kaksi.

Lakisääteinen syy: Israelin laissa (3. Mooseksen kirja19:10 ;23:22 ; ja 5. Mooseksen kirja 24:21) viljelijöitä käskettiin olemaan käymättä pelloilla toista kertaa, vaan jättämään jäljelle jääneet jyvät muukalaisille ja köyhille.

Suhde: Ilmeisesti Boasin ja pääpalvelijan välinen suhde oli sellainen, että pääpalvelija saattoi toimia omasta aloitteestaan ennen kuin ilmoitti asiasta Boasille, ilman minkäänlaista epäilystä siitä, että Boas haluaisi olla saita ja rikkoa lakia. Esimies-alainen-suhteessa yksi alaisen arvostetuimmista ominaisuuksista on se, että häneen voidaan luottaa tekemään se, mitä esimies haluaa.

Sivuhuomautuksena voidaan mainita, että nykypäivän liikesuhteissa toinen osapuoli hyötyy usein enemmän, jos se ”jättää hieman rahaa pöydälle” toiselle osapuolelle. Kun molemmat osapuolet ovat win-win-tilanteessa, molemmilla on kannustin jatkaa hyödyllistä suhdetta.

K: Kuinka Ruut 2:12:ssa Ruut päätyi ”Jumalan siipien alle”, ja ovatko jotkut kristityt Jumalan siipien alla, kun taas toiset eivät ehkä ole?

V: Heprealainen sana vaatteen kulmalle on kanap. Se voi tarkoittaa myös siipeä.

Oikeudellisessa mielessä jokainen aito uskovainen on Jumalan siipien alla siinä mielessä, että Jeesuksen veri pelastaa heidät synnin rangaistuksilta. Mutta arkipäiväisessä mielessä kristityn ei pitäisi ajatella voivansa luottaa Jumalan suojaaviin siipiin, kun hän kulkee polkua, jota Jumala on kieltänyt häntä kulkemasta, ja juoksee kohti asioita, joita Jumala on kieltänyt häntä tavoittelemasta. Mutta vaikka eläisimmekin Jumalalle kuuliaisesti, Hänen siipiensä alla, sairaudet, onnettomuudet ja muut tuskalliset asiat voivat silti kohdata meitä, mutta ei mitään muuta kuin sitä, minkä Jumala sallii ja minkä läpi Hän on läsnä auttamassa meitä.

K: Miksi luulet, että Boas sanoi Ruutin suhteen näin leikkuumiehille Ruutin kirjassa 2:15–16, vai luuletko, että hän sanoi tämän kaikkien puolesta?

V: Vaikka hän saattoi ajatella näin kaikista pellollaan olevista, on todennäköisintä, että hän sanoi tämän erityisesti sadonkorjaajilleen Ruutista. Hän piti Ruutista ja ihaili sitä, että tämä oli jäänyt huolehtimaan anopistaan. Nykyään, kun ihminen etsii puolisoa, hän saattaa pohtia asioita kuten ”onko hänen seurassaan hauskaa”, ”kuinka viehättävä hän on” tai ”kuinka varakas hän on”. Mutta tärkeämpiä kysymyksiä ovat: ”Onko hän kypsä uskovainen?”, ”Millainen hänen luonteensa on?” ja ”Onko hän sellainen ihminen, joka pysyy rinnallani, vaikka olosuhteeni muuttuisivatkin huonompaan suuntaan?”. Maailman rikkain, viehättävin ja hauskin aviomies tai vaimo ei tuo sinulle lainkaan onnea, kun hän jättää sinut.

K: Miksi Noomi sanoi näin Ru 2:19:ssä?

V: Kun Noomi näki, että määrä oli kokonainen efa, hän tajusi, mitä oli meneillään. Joku oli huomannut Ruutin ja oli erityisen antelias häntä kohtaan.

K: Miten Ru 3:1:ssä löydämme ”lepopaikan” (kodin)?

V: Heprealainen sana ”lepo”, menuhah, on lähes sama kuin sana ”koti”, manoah. Uskovina meidän ei pitäisi koskaan olla tyytyväisiä, vaan pyrkiä aina lähemmäksi Jumalaa ja tehdä enemmän Hänen kunniakseen. Mutta samalla meidän tulisi olla tyytyväisiä ja olla ”kotona”, levätä Jumalan tahdossa.

K: Mitä Ruut ja Boas tekivät Ruut 3:7–9:ssä?

V: Vaikka jotkut yrittävät tulkita tästä kohdasta, että he harrastivat siellä seksiä, Ruutin kirjassa ei nimenomaisesti sanota näin. Raamatussa ilmaisu ”makaa jonkun kanssa” tarkoittaa seksiä jonkun kanssa, mutta Ruut ei tehnyt niin. Se, että Ruut makasi, tarkoittaa vain, että hän kävi nukkumaan.

Kuten teoksessa *Hard Sayings of the Bible* (s. 199–200) todetaan, Boas ”säikähti” keskellä yötä, kun hänen jalkansa olivat paljaana ja Ruut oli siellä. On siis selvää, että ennen tätä Boas ei ollut millään tavalla tekemisissä Ruutin kanssa, muuten hän ei olisi yllättynyt. Sekä tämä että teos *735 Baffling Bible Questions Answered* (s. 98) selittävät, että Boasin vaatteen kulman levittäminen Ruutin päälle oli tapa, jolla hän ilmaisi aikovansa mennä naimisiin Ruutin kanssa. Teoksessa *Hard Sayings of the Bible* (s. 200) mainitaan myös, että joillakin arabeilla on vielä nykyäänkin tapana, että mies heittää vaatteen sen naisen päälle, jonka kanssa hän aikoo mennä naimisiin.

Ruutin saapuminen yöllä ei aiheuttanut Boazille julkista painetta hyväksyä häntä. Teoksen *When Critics Ask* (s. 153) mukaan Ruutin paljastama Boazin jalat oli tapana, jolla hän osoitti alistuvaisuutensa Boazille.

K: Oliko Ruutin rohkea pyyntö Ruut 3:7–9:ssä käytännössä avioliittoehdotus Boazille, ja oliko se oikein?

V: Epäsuoralla ja kunnioittavalla tavalla Ruut oli itse asiassa hyvin rohkea. Elämässämme on hetkiä, jolloin on oltava rohkea, ja hetkiä, jolloin ei. Mutta silloinkin, kun meidän on oltava rohkeita, voimme olla rohkeita nöyryydessä ja toisia kunnioittaen.

K: Miksi Boas kutsui Ruutia Ruut 3:11:ssä ”jalo-luonteiseksi naiseksi”?

V: Koska Boas näki, että Ruutin uskollisuus häntä kohtaan oli suurempi kuin hänen halunsa mennä naimisiin nuoremman miehen kanssa.

K: Miksi Boas ei Ru 3:12–13:ssa hyväksynyt Ruutin kosintaa silloin?

V: Boas ilmeisesti piti Ruutista, ja hän oli sekä iloinen että imarreltu siitä, että Ruut halusi mennä naimisiin hänen kanssaan. Mutta oli soveliasta kysyä ensin lähimmältä sukulaiselta. Joten ilostaan huolimatta Boas arvosti sitä, mikä oli oikein ja soveliasta, enemmän kuin sitä, että menisi naimisiin tietyn tytön kanssa. Toisaalta Boas olisi ilmeisesti suostunut siihen, jos lähin sukulainen olisi päättänyt mennä naimisiin Ruutin kanssa. Mutta toisaalta Boas tiesi jo, kuka lähin sukulainen oli.

K: Miksi Ru 3:14:ssä Boaz ei halunnut, että tulisi julki, että nainen oli tullut puintipaikalle?

V: Boaz luultavasti pelkäsi pahan näköistä vaikutelmaa (2. Kor.8:21 ; 1. Tess.5:22 ). Lisäksi, jos olisi tullut tietoon, että Boaz oli sallinut Ruutin tulla, muut naiset, kuten heidän omat vaimonsa, saattaisivat haluta tulla tapaamaan nuorempia miehiä. On tilanteita, joissa meidän on suojeltava mainettamme, vaikka emme olisi tehneet mitään väärää.

K: Miksi Ru 3:18:ssa sekä Noomi että Ruut näyttivät olevan niin rauhallisia, vaikka Ruutin tulevaisuutta koskeva dramaattinen muutos oli juuri ratkaistumassa?

V: Naomin neuvon ja Ruutin tekojen perusteella molemmat olivat tehneet kaiken, mitä pystyivät. Heillä ei ollut enää mitään muuta tehtävää. Asia oli Jumalan käsissä. Jumala, joka oli järjestänyt niin, että Ruut pääsi poimimaan jyviä, näennäisesti sattumalta, Boasin pellolla, voisi edelleen huolehtia heistä. Kun olemme samankaltaisessa tilanteessa, jossa emme voi enää tehdä mitään, meidän on opittava luottamaan rauhallisesti Jumalan käsiin, riippumatta siitä, kuinka tärkeä lopputulos on.

K: Käyttikö Boas Ru 4:1–9:ssä hyvin harkittua strategiaa?

V: Ehkäpä. Jos lähin sukulainen asui kaupungin ulkopuolella ja työskenteli kaupungissa, Boas tiesi, että tämä tulisi portista sisään jossain vaiheessa.

Boasin tervehdykselle ei ole tarkkaa vastinetta englanniksi. ”Ystäväni” on kuin sanoisi ”John Doe” tai tervehdys, jossa tuntee henkilön mutta ei halua mainita hänen nimeään virallisesti. Ehkä Boas halusi helpottaa miehen perääntymistä ilman, että tämän nimeä joutuisivat nöyryyttämään.

Ensin Boaz esitti positiivisen puolen: maa oli myytävänä, ja jos miehellä oli rahaa, hän saattaisi haluta ostaa sen. Boaz sanoi, että hän halusi ostaa sen itse, mutta hän antoi ystävällisesti (itse asiassa lain mukaisesti) miehen ostaa sen, koska tällä oli oikeus lähimpänä sukulaisena.

Sitten Boas toi esiin Ruutin. Tämä tarkoitti, että maan perintöosuus laskettaisiin Elimelekin ja Mahlonin osuuksiin, ei miehen perheen osuuksiin. Lisäksi, jos miehellä ei vielä ollut lapsia, tämä Ruutin synnyttämä poika olisi esikoinen ja saisi kaksinkertaisen perintöosuuden.

Hän muistutti miehelle myös, että Ruut oli moabilainen, mikä saattoi myös saada miehen suhtautumaan epäilevästi avioliittoon hänen kanssaan.

Lopuksi, kun Boas mainitsi sekä Noomin että Ruutin, on mahdollista, että koska Noomin aviomies ja Ruutin aviomies Mahlon olivat kuolleet varhain, mies saattoi pelätä, että myös hänelle koittaisi varhainen kuolema.

Vaikka Boas esitti asian hyvin, ei ollut mitään takeita siitä, että tämä toimisi. Boas voi vain jättää lopputuloksen Herran käsiin.

K: Oliko Ru 4:3–8:ssa kuvattu tilanne ristiriidassa 5. Mooseksen kirjan 25:5–10:n lakien kanssa, jotka kieltävät miehen naimasta kuolleen veljensä vaimoa?

V: Ei lainkaan. Vastauksessa on otettava huomioon kuusi seikkaa.

1. Elossa olevaa veljeä ei ollut. Sen sijaan noudatettiin sääntöä, jonka mukaan oikeutettu oli lähin miespuolinen sukulainen.

2. Huomaa, että Ruutin kirjassa 4:4 lähin sukulainen oli aluksi halukas ostamaan kiinteistön, kunnes hän sai tietää, että Ruutista tulisi hänen vaimonsa kaupan yhteydessä. Lähin sukulainen, jonka nimeä ei enää muisteta, oli enemmän huolissaan siitä, että hänen jälkeläisensä kantaisivat hänen nimeään, kuin Ruutin hyvinvoinnista tai edes kiinteistöstä.

3. Ruut ei ollut israelilainen, vaan moabilainen, mikä saattaisi selittää lähimmän miespuolisen sukulaisen vastahakoisuuden.

4. 5. Mooseksen kirjan 25:5–10 käskyt eivät päteneet tässä tapauksessa, koska mies ei ollut aviomiehen veli. He kuitenkin yrittivät noudattaa 5. Mooseksen kirjan 25:5–10 periaatetta ja henkeä.

5. Koska 5. Mooseksen kirjan 25:5–10 ei ollut tässä tapauksessa käsky, he eivät myöskään noudattaneet rangaistusta tiukasti. Mies riisui itse sandaalinsa; Ruut ei sylkenyt hänen kasvoilleen. Archer huomauttaa, että Ruut ei ilmeisesti halunnut nolata miestä.

6. Mooseksen kirjan 25:5–10 laissa ja Ruutin kirjassa kuvatussa toiminnassa oli eroja. Ruutin kirja vain kertoo, mitä nämä ihmiset tekivät.

K: Kuka omisti maan ennen tätä myyntiä Ru 4:3:ssa?

V: Elimelek oli todennäköisesti kiinnittänyt sen lähtiessään Moabiin, kuten Believer’s Bible Commentary -teoksessa sivulla 292 todetaan. Toisin sanoen hän myi maan jollekin toiselle, mutta ellei sitä ostettu takaisin, se palaisi Elimelekin ”perilliselle” (kuka se sitten olikin) viidenkymmenennen juhlavuoden aikana.

K: Miksi Ru 4:6:ssa lähin sukulainen suostui aluksi ostamaan maan, mutta perui sitten päätöksensä?

V: Hänen antamansa syy oli, ettei hän voinut mennä naimisiin Ruutin kanssa, sillä se saattaisi vaarantaa hänen oman omaisuutensa. Koska tuolloin harjoitettiin moniavioisuutta, todellinen syy oli se, että jos Ruut synnyttäisi hänen esikoispoikansa, muut saattaisivat katsoa, että tämä poika perisi sekä Ruutin aviomiehen nimen että kyseisen miehen omaisuuden. 5. Mooseksen kirjan 25:5–10 määrää, että miehen on otettava veljensä leski vaimokseen, jos veljekset asuivat yhdessä. Tässä tapauksessa he eivät kuitenkaan olleet veljiä eivätkä asuneet yhdessä.

K: Onko Ru 4:8:ssa muita todisteita siitä, että kauppa vahvistettiin vaihtamalla sandaaleja?

V: Kyllä. Paitsi että 5. Mooseksen kirjan 25:7–10 mukaan heidän oli tarkoitus tehdä näin, myös Nuzin savitaulut (14. vuosisadan loppu eKr., juuri Mooseksen ajan jälkeen) kertovat omaisuusoikeuksista luopumisesta siirtämällä sandaali uudelle omistajalle, kuten The NIV Study Bible 1985, s. 369 kertoo.

Sandaalien vaihtaminen voi myös metaforisesti tarkoittaa oikeutta kävellä myytävällä maalla, kuten The Nelson Study Bible -teoksessa (s. 447) todetaan. Keil-Delitzschin Vanhan testamentin kommentaari, osa 2, s. 490, kertoo, että myös Saksassa ja Intiassa oli tapana ottaa ostettu omaisuus haltuun astumalla maaperälle.

K: Miksi Ru 4:12:ssa mainitaan Tamar?

V: Ihmiset todennäköisesti ottivat tämän esille, koska kyseessä oli toinen esimerkki leviraattiavioliitosta, vaikkakin epätäydellinen sellainen. Kun ”Juuda hankki vaimon esikoiselleen Erille” (1. Mooseksen kirja 38:6), Raamattu ei mainitse, että nainen oli Ja in tyttärentytär. Tämä olisi siis toinen esimerkki leviraattiavioliitosta, vaikka se tapahtui ennen kuin Jumala antoi lain Mooseksen välityksellä. Kun Er kuoli, Juuda järjesti Onanin ja Tamarin avioliiton jatkaakseen Erin sukulinjaa. Kun Onan kuoli, Juuda lupasi Tamarille, että tämä voisi mennä naimisiin Shelan kanssa, vaikka hän myöhemmin perui lupauksensa. Niinpä sukulinja säilyi Juudan itsensä kautta.

Tamar teki pahaa, kun hän myi itseään Juudalle, appiukolleen. Mutta kansa kunnioitti esi-isäänsä ja muisti hänen hedelmällisyytensä sen jälkeen, sivuuttaen hänen syntinsä. Hän oli uskollinen miehelle, Juudalle, joka pelkäsi mennä naimisiin hänen kanssaan.

K: Miksi Ruut 4:10:ssä Ruut on ”ostettu vaimo”? (Eräs muslimi mainitsi tämän olevan erittäin paha asia.)

V: Boas ”osti” Ruutin (eli maksoi hänestä myötäjäiset) ostamalla maan Noomilta. Boas huolehti Ruutista ja anopistaan, leskestä Noomista, eikä minulle ole selvää, miksi tällä muslimilla on ongelmia Boasin rakkaudellisen ja myötätuntoisen teon kanssa. Toivon, ettei hän vain poiminut Raamatusta mitä tahansa jaetta, jonka sai käsiinsä.

Jos tällä muslimilla on ongelmia vaimojen myötäjäisten kanssa, on syytä huomata, että Muhammed maksoi 4 000 dirhamia vaimostaan Umm Habibahista (Abu Dawud, osa 2, nro 2103, s. 565). Myös Ali bin Abi Talib osti itselleen Rab’ian tyttären. Tämä synnytti hänelle tyttären nimeltä Umm Ruqayyah (al-Tabari, osa 11, s. 66).

K: Miksi Ru 4:13:ssa Mahlonilla ja Ruutilla ei ollut vielä poikaa?

V: Mahlon ja Ruut olivat olleet naimisissa noin kymmenen vuotta ilman lapsia. Joko Mahlon tai Ruut saattoi olla hedelmätön. Ruut 4:13 sanoo, että ”Herra antoi hänelle hedelmällisyyden”.

K: Ru 4:16–17:ssä, adoptoiko Noomi pojan?

V: Luultavasti ei. Mutta Noomi oli niin iloinen pojanpojastaan, että hänen ilonsa oli sama kuin äidillä olisi ollut. Toinen näkemys löytyy teoksesta The Bible Knowledge Commentary: Old Testament, s. 428, jossa katsotaan, että kyseessä saattoi olla Noomin suorittama virallinen adoptio.

K: Miten Ru 1–4:ssä kuvattu lunastus on vertauskuva Kristuksen lunastuksesta meitä kohtaan?

V: ”Avataan” Ruutin kirja ja katsotaan kaksitoista tapaa, joilla tämä liittyy Kristukseen ja meihin.

1) Mahdollisuus, että Ruutilla sattumalta olisi jälkeläinen, josta tulisi Israelin kuningas, oli käytännössä nolla. Tätä ei tapahtunut kenellekään muulle moabilaisnaiselle. Ruutin poimiminen Boasin pellolla, Boasin huomaaminen häntä, Boasin asema sukulaislunastajana, läheisemmän sukulaisen haluttomuus sekaantua asiaan jne. – kaiken piti sujua juuri oikealla tavalla.

2) Ruutin kirjassa 1:1–2 Noomin perhe päätti lähteä Luvattuun maahan ja asui Moabissa kymmenen vuotta. He olisivat voineet jäädä unohduksiin, kuten niin monet muut israelilaiset, jotka sulautuivat ympäröiviin kansoihin. Samalla tavalla ihmiset ovat päättäneet jättää Jumalan ja Hänen suojeluksensa ja tahtonsa ”sateenvarjon” ja lähteä omaan vieraaseen maahansa.

3) Ruutin kirjassa 3:10 Ruut olisi voinut sivuuttaa tämän sukulaislunastajan asian, sillä hän oli joka tapauksessa moabilainen, ja etsiä itselleen nuoren miehen, ehkä varakkaan ja vaivattomasti Moabista. Orpahan teki niin. Ruut tiesi asemansa muukalaisena Ruutin kirjassa 2:10, mutta hän hyväksyi sen ja otti vastaan Boasin ystävällisyyden.

4) Ruutin kirjassa 3:11–13 Boas lupasi Ruutille, että hän hoitaisi asian, ja sekä Ruut että Noomi uskoivat täysin Boasin lupaukseen.

5) Ruut ei kuulunut Jumalan kansaan, vaan oli ulkomaalainen moabilainen, ja moabilaiset olivat vieraantuneet israelilaisista. Me olimme kerran vieraantuneita ja Jumalan vihollisia Kolossalaiskirjeen 1:21 mukaan. Mutta niin kuin Boas toi Ruutin Jumalan kansaan, niin Kristus toi meidät Hänen erityiseen kansaansa.

6) Ruutin kirjassa 4:17 Ruutista ei kuitenkaan tullut pelkästään israelilainen, yksi Jumalan kansan jäsenistä; hänestä tuli Daavidin kuninkaallisen suvun esi-isä. Samoin me olemme Kristuksessa kuninkaallinen papisto, kuninkaita ja pappeja, 1. Pietarin kirjeen 2:9–10 mukaan.

7) Ruutin kirjassa 3:1–9 Noomi ehdotti, mitä pitäisi tehdä, ja Ruut hoiti osansa, mutta Noomi ja Ruut eivät olleet asemassa, jossa he olisivat voineet ostaa maata tai mennä naimisiin; sen piti olla Boas.

8) Boas, lunastava sukulainen, oli Kristuksen esikuva. Kristus lunasti meidät lain kirouksesta. Mutta kun Boas käytti rahaa ostaakseen maan ja Ruutin sekä jatkaakseen Mahlonin suvun linjaa, Kristus käytti omaa vertaan lunastaakseen meidät, pyhän kansansa.

9) Ruutin kirjassa 4:3 ”läheisempi sukulainen” voi symboloida lakia. Lailla oli etuoikeus meihin, mutta laki ei kyennyt lunastamaan meitä. Emme tiedä varmuudella, miksi Boas halusi kymmenen todistajaa, mutta se muistuttaa meitä Kymmenestä käskystä.

10) Kun toimimme todistajina jonkun kasteessa, muistakaamme Ruutia. Ruutin kirjassa 4:2 Betlehemin vanhimmat ja kansa olivat tuolloin todistajina tuolle lunastukselle.

11) Ruutin kirjassa 4:13–17 Ruut ja Boas menivät naimisiin ”ollakseen hedelmällisiä”, tuottaakseen jälkeläisiä, jotka jatkaisivat Elimelekin ja Mahlonin sukua. Meidätkin on pelastettu, jotta olisimme hedelmällisiä, luotuina ”tekemään hyviä tekoja, jotka Jumala on etukäteen valmistanut meidän elämäntapaksemme” (Efesolaiskirje 2:10).

12) Jumala käyttää usein vaatimattomia ja epätodennäköisiä keinoja tuodakseen esiin kirkkautensa. Jumalan providentia voi toimia epätavallisissa olosuhteissa, ja kuka tahansa voi tulla uskovaksi, tulla lunastetuksi ja saada Jumalan siunauksia. Jumala käytti Boasia ja Ruutia paitsi Daavidin suvun, myös Kristuksen suvun luomiseksi, sekä laillisesti Joosefin kautta että biologisesti Marian kautta. Vielä tänäkin päivänä Jumala lunastaa syntisiä, epätodennäköisiä ihmisiä, jotka eivät sovellu taivaaseen, ja tuo heidät perheeseensä ja kansaansa sekä lopulta täydelliseen taivaaseensa.

K: Ketkä varhaiskristilliset kirjoittajat viittaavat Ruutin kirjaan?

V: Ainoa Nikäan kirkolliskokousta edeltävä kristillinen kirjailija, joka viittaa Ruutin kirjaan, on Melito/Meleto Sardiksesta (170–177/180 jKr.). Hän luettelee kaikki Vanhan testamentin kirjat, ja hänen teoksessaan * * on mukana kaikki kirjat, joita meillä on, paitsi Nehemian ja Esterin kirjat. Fragmentti 4 teoksesta *Book of Extracts*, s. 759.

Nikaian jälkeen

Eusebios Kesarealainen (318–339/340 jKr.)

Anonyymi Synopsis Scripturae Sacrae (350–370 jKr.)

Athanasius (367, 325–373 jKr.)

Efraim/Efrem (350–378 jKr.)

Syyrialainen Aphrahat (337–345 jKr.) viittaa Ruut-kirjaan

Nazianzoslainen Gregorius (330–391 jKr.) luetteli runossaan kaikki pyhien kirjoitusten kirjat ja totesi, että muut kirjat eivät ole aitoja pyhiä kirjoituksia. Hänen luettelonsa oli sama kuin protestanttien nykyisin käyttämä, paitsi että hän ei sisällyttänyt siihen Nehemian kirjaa, Esterin kirjaa eikä Ilmestyskirjaa. Hän ei maininnut Valitusvirsiä, mutta saattoi ajatella, että ne sisältyivät Jeremian kirjaan. Hän ei maininnut Paavalin kirjeitä eikä Heprealaiskirjettä nimeltä, mutta hän sanoi Paavalin kirjoittaneen neljätoista kirjettä. Gregoriuksen runo on (kreikaksi) Mignen Patrologia Graeca -teoksen 37. osassa, sarakkeet 471–474 (Carmina Dogmatica, kirja 1, osa 1, Carmen XII). Katso lisätietoja osoitteesta http://www.bible-researcher.com/gregory.html.

Epifanius Salamislainen (360–403 jKr.)

Ambrose Milanosta (370–390 jKr.)

Rufinus (374–406 jKr.)

Jerome (373–420 jKr.) käsittelee Vanhan testamentin kirjoja. Hän käsittelee erityisesti 1. Mooseksen kirjaa, 2. Mooseksen kirjaa, 3. Mooseksen kirjaa, 4. Mooseksen kirjaa, 5. Mooseksen kirjaa, Pentateukia, Jobin kirjaa, Jeesus Naven poikaa [Joosua], Tuomarien kirjaa, Ruutin kirjaa, Samuelin kirjaa, Kuningasten kirjaa (2 kirjaa), kahdentoista profeetan kirjoja, Hoosean kirjaa, Joelin kirjaa, Aamoksen kirjaa, Obadjan kirjaa, Joonan kirjaa, Miika, Nahum, Habakuk, Sefanja, Haggai, Sakarja, Malakia, Jesaja, Jeremia, Hesekiel, Daniel, Ester, Esra, Nehemia, Kirje 53, luku 7–8, s. 99–101.

17. Karthagon kirkolliskokous (393–419 jKr.) (218 piispaa)

K: Mitkä ovat Ru:n varhaisimmista käsikirjoituksista, jotka ovat säilyneet nykypäivään asti?

V: Kuolleenmeren kääröt: (n. 1 eKr.) neljä erillistä kappaletta teoksen The Dead Sea Scrolls Today, s. 30, ja Wycliffe Bible Dictionaryn, s. 436–438, mukaan. Niitä kutsutaan nimillä 2Q16, 2Q17, 4Q104 ja 4Q105. (The Dead Sea Scrolls in English, 4. painos, xxix–xlii) 2Q17 koostuu itse asiassa kahdesta fragmentista, 4Q104 kolmesta fragmentista, joista yksi on alkuosa. 4Q105 koostuu kolmesta hyvin pienestä fragmentista, jotka ovat peräisin toisesta Ruutin kirjan kappaleesta. (The Dead Sea Scrolls Translated: The Qumran Texts in English, 2. painos, s. 471, 481)

4QRuth(a) 1:1–12;2:13 –23; 3:1–8; 4:3–4

4QRuth(b) 1:1–6, 12–15;3:13 –18

Kaiken kaikkiaan Kuolleenmeren kääröissä on säilynyt seuraavat jakeet Ruutin kirjasta: 1:1–12;2:13 –23; 3:1–8, 13–18; 4:3–4. Katso lisätietoja teoksesta The Meaning of the Dead Sea Scrolls.

Noin vuodelta 350 jKr peräisin olevat kristilliset Raamatun käsikirjoitukset sisältävät Vanhan testamentin, mukaan lukien Ruutin kirjan.

Vaticanus (325–350 jKr.) on säilyttänyt Ruutin kirjan kokonaisuudessaan.

Alexandrinus (n. 450 jKr.) on säilyttänyt Ruutin kirjan kokonaisuudessaan.

Sinaiticus-käsikirjoituksesta (340–350 jKr.) ei ole säilynyt mitään osia tästä kirjasta.

K: Mitkä varhaiset kirjoittajat viittasivat Ruutin kirjaan?

V: Ainoa Nikäan kirkolliskokousta edeltävä kirjailija, joka viittasi tai vihjasi Ruutin kirjan jakeisiin, on Melito/Meleto Sardiksesta (170–177/180 jKr.), joka mainitsi sen nimeltä.

Julius Africanus mainitsee teoksessaan ”Kirje Aristidekselle” (luku 5) ammonilaisen Achiorin ja moabilaisen Ruutin sukuluettelot, mutta hän ei maininnut Ruutin kirjaa nimeltä.

K: Mitkä ovat Ruutin kirjassa joitakin käännöseroja hepreankielisen tekstin ja kreikkalaisen Septuagintan välillä?

V: Tässä on muutamia käännöseroja. Jotta saataisiin esimerkkejä eroista heprealaisen masoreettisen tekstin (ensimmäinen) ja kreikkalaisen Septuaginta-käännöksen (toinen) välillä, tässä osassa keskitytään 1. lukuun.

Ruut 1:1 ”Moabin pellot” vs. ”Moabin maa”

Ruut 1:2: nimet ovat hieman erilaisia (Naomi, Mahlon, Chilion vs. Noemin, Maalon, Chelaion)

Ruut 1:3 Ruutin käly ”Orpa” vs. ”Orfa”

Ruut 1:6 ”Moabin pellot” vs. ”Moabin maa”

Ruut1:13 : ”Se on minulle paljon katkerampaa kuin sinulle.” vs. ”Minä suren sinun puolestasi”

Ruut1:14 : ”suuteli anoppiaan” vs. ”suuteli anoppiaan ja palasi kansansa luo”. (Molemmissa tapauksissa viitataan siihen, että hän palasi kansansa luo.)

Ruut1:18 ”lakkasi puhumasta hänelle” vs. ”lakkaa puhumasta hänelle enää” (Molemmissa tapauksissa asiayhteys viittaa siihen, ettei hän enää puhunut hänelle tästä aiheesta.)

Ruut1:19 ”liikuttui heistä” vs. ”resonoi heidän kanssaan”

Ruut1:20 ”katkerasti” vs. ”erittäin katkerasti”

Ruut1:21 ”kääntänyt silmänsä minua vastaan, ja Kaikkivaltias on tehnyt minulle pahaa?” vs. ”nöyrtynyt minut, ja Mahtava on vaivannut minua?”

Ruut1:22 ”Moabin pellot” vs. ”Moabin maa”

Ruut3:15 ”sitten hän palasi” (monet heprealaiset tekstit) vs. ”sitten hän palasi” (monet heprealaiset käsikirjoitukset, Septuaginta, syyria) (Kuolleenmeren käärö 2QRuth(b) [=2Q17] on peräisin Ruut-kirjasta3:13 –18, mutta ei ole varmaa, kumpaa versiota siinä lukee.) Nikään ennen eläneet kirkon kirjoittajat eivät viittaa tähän jakeeseen.

Ruut 4:4 ”mutta jos et halua” (useimmat masoreettiset tekstit, Septuaginta) vs. ”mutta jos hän ei halua” (monet heprealaiset käsikirjoitukset)

Ruut 4:5 ”Naomi ja moabilaisesta Ruutista hankit kuolleen miehen lesken” (masoreettinen teksti) vs. ”Noemin ja moabilaisesta Ruutista, kuolleen miehen vaimosta, sinun on myös ostettava hänet” (Septuaginta) vs. ”Naomi, hankit moabilaisen Ruutin, kuolleen miehen lesken” (Vulgata, syyrialainen käännös)

Ruut4:20 : ”Salma” (useimmat masoreettiset tekstit) vs. ”Salmon” (muutamat heprealaiset käsikirjoitukset, osa Septuagintasta, Vulgata)

Tämän kysymyksen lähdeluettelo: hepreankielinen käännös on peräisin Jay P. Greenin teoksesta Literal Translation ja Septuagintan käännös Sir Lancelot C.L. Brentonin käännöksestä The Septuagint: Greek and English. Lisäksi on käytetty teosta The Expositor’s Bible Commentary sekä NASB-, NIV 1985-, NKJV- ja NRSV-raamattujen alaviitteitä.