< Raamatunkysymys Saarnaajasta

K: Mikä on Saarnaajan kirjan kaltaisen skeptisen kirjan arvo Raamatussa?

V: Jumala rakastaa myös skeptikkoja. Itse asiassa Jumala haluaa innokkaasti näyttää ihmisille, jotka eivät ole löytäneet elämälleen mitään tarkoitusta, Hänen tarkoituksensa heidän elämälleen. Itse asiassa ihmisillä, jotka pitävät elämää merkityksettömänä, saattaa olla etu muihin verrattuna. Heidän voi olla helpompi luopua omista kunnianhimoisista tavoitteistaan ja alistua Jumalan tarkoituksiin, jos he jo näkevät, kuinka merkityksettömiä omat tavoitteensa ovat ilman Jumalaa. Valitettavasti monet ovat kuin Luukkaan evankeliumin 7:30 kohdassa mainitut fariseukset, jotka hylkäsivät Jumalan tarkoituksen itselleen.

Saarnaajaa voidaan lukea eri näkökulmista. Tätä kirjaa voidaan pitää työholistien oppaana, joka on täynnä viisautta itserakkaille ihmisille, sekä eksistentiaalisen ajattelun loogisena johtopäätöksenä. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että juutalainen rabbi Hillel oli samaa mieltä siitä, että kirjan tulisi kuulua Raamattuun, mutta rabbi Shammai sanoi, ettei se kuulu kanoniseen tekstiin.

Kirja itsessään on kertomus kamppailusta, kamppailusta merkityksen löytämiseksi merkityksettömässä maailmassa. Lopulta kirjoittaja löytää todellisen merkityksen, mutta hän ei löydä sitä tästä maailmasta.

K: Miksi Saarnaajaa ei siteerata Uudessa testamentissa?

V: Vaikka ei ole vaatimusta, että sitä olisi pitänyt lainata Uudessa testamentissa, sen opetukset toistuvat siellä. Jeesus sanoi, ettei meidän pitäisi käyttää turhia sanoja rukouksessa (Matteus 6:7 ja Saarnaaja 5:2). Paavali sanoi, että rahanrakkaus on kaiken pahan juuri (1. Timoteuksen kirje6:10 , Saarnaaja5:10 ). Meidän tulisi välttää nuoruuden himoja (2. Timoteuksen kirje2:22 , Saarnaaja11:10 ). Me saamme sen, mitä kylvämme (Gal. 6:7, Saarnaajan kirja 11:1). Kaikki kuolevat kerran (Hepr. 9:27, Saarnaajan kirja 3:2). Kuten Geisler ja Howe totesivat: ”Se, siteerataanko kirjaa vai kuinka usein sitä siteerataan, ei ratkaise, onko se innoitettu.”

K: Mikä on Saarnaajan kirjan pääpiirteinen rakenne?

V: Saarnaajan kirja on rakenteeltaan löyhä. Jotkut kommentaattorit katsovat, että Saarnaajan kirjan 6:7–12, 12:8 ja 12:9–14 ovat kolme erillistä johtopäätöstä. Toiset taas katsovat, että koko 12. luku on yksi johtopäätös. Yleisesti ottaen Saarnaajan kirjan nykyaikaiset pääpiirteet jakautuvat kahteen ryhmään.

”Nautinnon” rakenne on seuraava:

1:1–2:26 – 2:24–26 käsittelee nautintoa

3:1–5:20 – 5:18–20 käsittelee nautintoa

6:1–8:17 – 8:15–17 käsittelee nautintoa

9:1–11:10 – 11:7–10 käsittelee nautintoa

12 – Epilogi

”Kaksiosainen rakenne” on seuraava:

1:3–11 Runon ihmisen turhuudesta

1:12-6:9 Ihmisen ponnistelujen turhuuden osoittaminen

6:10-11:6 Ihmisen viisauden turhuuden osoittaminen

11:7–12:14 Nauttikaamme elämästämme, niin väliaikaisesta kuin se onkin, Jumalan lahjana

Tarkastellaan kuitenkin klassisen musiikin säveltäjän sinfoniaa. Siinä voi olla erillisiä osia, mutta siinä voi myös olla taiteellisuuteen perustuvia toistuvia teemoja, ei loogisia rakenteita. Ei olisi yllättävää, jos Salomo, joka kirjoitti tieteellisiä teoksia, rakkausrunoutta, Sananlaskuja ja kauppastrategioita, sekoittaisi taiteen ja logiikan elementtejä keskenään, ja molemmat rakenteet voisivat olla osittain oikeita.

K: Onko Saarna-kirjassa aramealaisia vaikutteita, jotka juutalaiset omaksuivat Salomonin jälkeisinä aikoina?

V: Ensin faktat, sitten kolme mahdollisuutta.

Tosiasiat: Kielitieteilijät kiistelevät Salomonin kirjoituksista. Yksi konservatiivinen kristitty tutkija (Delitzsch) löysi Saarnaajasta 96 ”arameismia”, kun taas toinen konservatiivinen kristitty tutkija, Hengstenberg, löysi vain 10. Salomonin kirjoitukset ovat ainutlaatuisia siinä mielessä, että ne eivät näytä olevan lähempänä 5. vuosisadan heprealaisia asiakirjoja kuin 10. vuosisadan heprealaisia asiakirjoja.

1. Toisin kuin jotkut ovat väittäneet, tekstiä ei ole kirjoitettu ”myöhemmässä” tyylissä. Siinä näkyy pikemminkin foinikialainen ja aramealainen vaikutus, jonka Salomo todennäköisesti omaksui ystävyytensä kautta Hiramin, Abibaalin pojan, kanssa – Hiram oli foinikialaisen Tyrosin kaupungin kuningas.

2. Myöhemmät heprealaiset kirjureet ovat saattaneet päivittää osan kielestä myöhemmän tyylin mukaiseksi.

3. Kirjoittaja ei itse asiassa koskaan sanonut olevansa Salomo. Jerusalemin hallitseva Daavidin poika tarkoittaisi kuitenkin joko Salomoa tai jotakuta hänen jälkeläistään.

K: Onko Saarnaaja ja viisauskirjallisuus peräisin kreikkalaisesta vaikutuksesta?

V: Ei, sillä Saarnaaja, samoin kuin egyptiläinen, mesopotamialainen ja ugaritilainen viisauskirjallisuus, on kirjoitettu kauan ennen 6. vuosisadan eKr. kreikkalaisia filosofeja.

K: Vaikuttaako Saarnaajan kirja olevan kirjoitettu vuosina 300–200 eKr.?

V: Se on ehdottomasti kirjoitettu aikaisemmin. Kärsimyskirjan varhaisimmat katkelmat Kuolleenmeren kääröissä on kirjoitettu 2. vuosisadalla eKr. Kärsimyskirja sisältyi kreikkalaiseen Septuagintaan, joka käännettiin vuosina 285–160 eKr. Olisi outoa, että masoreettinen teksti, Kuolleenmeren kääröt ja Septuaginta sisältäisivät kaikki tämän kirjan, jos se olisi kirjoitettu ensimmäisen kerran vuosina 300–200 eKr.

K: Miten Kaikki on turhuutta (Koh 1:1)?

V: Turhuus voi näyttää tärkeältä, mutta se on itse asiassa merkityksetöntä ja arvotonta. Saarnaaja on kirjoitettu näkökulmasta, jossa elämä on ilman Jumalaa. Ilman Jumalaa elämällämme ei ole enempää merkitystä kuin muurahaisen elämällä.

Ihmiset suhtautuvat elämään viidellä tavalla:

kiusauksena – elämä on täynnä vaikeuksia ja kärsimystä

Tyhjyys – pelkkää merkityksettömyyttä

Turhuutena – näyttää tärkeältä, mutta on merkityksetöntä

Lomana – etsitään aina nautintoa, vaikka kestävää nautintoa ei olekaan

Voitto – elää voitokkaasti Jumalan puolesta

(Tämä hieno yhteenveto esitettiin saarnassa, jonka Prestonwood Baptist Churchin pastori Jack Graham piti Dallasin radioasemalla 100.7 The WordMay 14, 2009 .)

K: Oliko Kirjoitusten kirjan 1:1–2 kirjoittaja ”saarnaaja”, vai oliko se hänen oikea nimensä?

V: Vaikka muutamat ihmiset ajattelevatkin, että se oli hänen oikea nimensä, sitä ei missään muualla käytetä oikeana nimenä. Se tarkoittaa hyvin todennäköisesti, että hän oli saarnaaja sekä kuningas, joka oli Daavidin poika. Kyseessä olisi siis Salomo. Myös Psalmin 127 sanotaan olevan Salomon kirjoittama, ja siinä puhutaan turhuudesta rakentaa ilman Herraa.

K: Kun Saarnaaja 1:2 ja 11:8 sanovat, että kaikki on turhaa, koskeeko tämä myös Raamattua?

V: Ei; pikemminkin Saarnaajan kirjan 1:3 asettaa sävyn koko kirjalle. Kaikki ”auringon alla” tarkoittaa asioita, jotka tehdään ilman Jumalaa tai ikuista näkökulmaa. Nämä kaikki ovat itse asiassa turhia. Myös Jobin kirjan 21:23–26 tuo esiin heidän ruumiidensa yhteisen kohtalon.

K: Kuinka maa voi kestää ikuisesti (Saarnaaja 1:4), kun 2. Piet. 3:10 sanoo, että maa palaa poroksi, ja Ilm. 21:1 sanoo, että ensimmäinen maa katoaa?

V: Heprealaisella sanalla ”maa” oli useita merkityksiä, samoin kuin englanninkielisellä sanalla ”earth”. Maa voi tarkoittaa maaperää, maata, tätä maailmaa tai sitä, mitä tässä maailmassa on. Jumala on päättänyt, että pinnan alla oleva säilyy ikuisesti, mutta Jumala puhdistaa pinnan, kuten Hän sanoo Sefanjan kirjassa 1:2–3. Ilmestyskirjan 21:1 mukainen uusi maa perustuu siihen, mitä vanhasta maasta jää jäljelle.

K: Osoittaako Saarnaajan kirjan 1:5, että aurinko kiertää maata?

V: Ensin tosiasia, joka ei kuulu vastaukseen, ja sitten vastaus. Kun nykyajan tai muinaiset ihmiset käyttävät puhekielistä ilmaisua, kuten ”jotain tapahtuu auringonnousun tai -laskun aikaan”, se ei tarkoita, että he puhuisivat tähtitieteestä. Tällä tosiasialla ei kuitenkaan ole yhteyttä tähän jakeeseen, sillä Saarnaajan kirjan 1:5 aiheena on aurinko ja sen kulku.

Salomo kuvaa tieteellistä ajattelua edeltävällä tavalla tarkasti auringon kulkemaa reittiä taivaalla. On totta, että meillä ei ole todisteita siitä, että Salomo olisi tiennyt maapallon kiertävän aurinkoa eikä päinvastoin. Hän kuvaa kuitenkin tarkasti auringon jaksollista kulkua.

Mielenkiintoista on, että jos tämän jakeen ”kääntää” nykyaikaisiin tieteellisiin termeihin, se on edelleen täysin totta, sillä voimme tarkastella fysiikkaa ja tähtitiedettä relativistisesta näkökulmasta eikä pelkästään 1800-luvun näkemyksen perusteella. Nykypäivän tiedemiehet voivat todellakin sanoa, että aurinko kiertää maata – maan viitekehyksestä katsottuna.

K: Osoittaako Saarnaajan kirja 1:6, että tuulen on palattava sinne, mistä se tuli, aivan kuten auringon?

V: Saarnaajan kirjoittaja puhuu totta, mutta on tässä kohdassa erittäin epämääräinen, luultavasti siksi, ettei hän tiedä tuulesta kaikkea. Hänen väitteensä on kuitenkin edelleen tieteellisesti pätevä. Maapallolla ei tapahdu ”tuulen” nettovoittoa tai -menetystä. Kun paikallinen ilmanpaine laskee, tämä menetys korvautuu ilmanpaineen noustessa. Tieteellisempi tapa ilmaista Saarnaajan kirjan 1:6 on, että ilma ja tuuli ympäri maailmaa ovat dynaamisessa tasapainossa.

K: Miten Saarnaajan kirjan 1:7 ”virrat” palaavat sinne, mistä ne ovat tulleet?

V: Saarnaajan kirjan 1:7 on yksinkertaisesti kuvaus maapallon vesikierrosta. Vaikka et uskoisikaan, että Jumala inspiroi Saarnaajan kirjan kirjoittajaa, sinun on myönnettävä, että tämä oli terävä havainto kulttuurista, joka eli 1 000 vuotta ennen Kristusta ja jolla oli käytössään vain tavallisia, edullisia rautatyökaluja muutaman sadan vuoden ajan.

K: Onko Saarnaajan kirjassa 1:9–10 mainitun mukaisesti nykyisessä teknologisessa aikakaudessamme todella niin, ettei auringon alla ole mitään uutta?

V: Sekä tekniikassa että yhteiskunnassa on tapahtunut paljon muutoksia. Mutta mikä ihmisessä itsessään on uutta? Tekniikasta riippumatta Saarnaajan kirjan keskeisimmät kysymykset elämän merkityksestä eivät ole muuttuneet. Elämä ilman Jumalaa on yhtä merkityksetöntä tänään kuin se oli silloin. Elivätpä ihmiset sitten Jeesuksen aikakaudella talossa tai nykyään keskusilmastoidussa talossa, kaikki muu on merkityksetöntä verrattuna sielun ikuisiin kysymyksiin, eikä siinä suhteessa mikään ole muuttunut.

K: Kun Saarnaajan kirjassa 1:11 sanotaan, ettei menneistä asioista ole muistijälkeä, mitä sitten tapahtuu historialle?

V: Saarnaajan kirjailija ei tarkoita, ettei kukaan koskaan tietäisi mitään menneisyydestä, sillä kirjailija itse kertoo kirjoituksessaan menneistä tapahtumista. Pikemminkin ihmisen kuoltua hänen suora, henkilökohtainen tietonsa katoaa tästä maailmasta ikuisesti.

Toisessa, historiallisessa merkityksessä valtaosa aikoinaan elintärkeistä tiedoista menneistä kuningaskunnista ja imperiumeista on paitsi kadonnut, myös menettänyt kaiken arvonsa.

K: Mitä hepreankielinen teksti tarkalleen tarkoittaa Saarnaajan kirjassa 1:12?

V: Jotkut ovat väittäneet, että tämä tarkoittaa ”Minä … olin [enkä ole enää] kuningas”. Verbi voitaisiin kuitenkin yhtä hyvin kääntää ”Minä … olen ollut [ja olen edelleen] kuningas”. Näin ollen Saarnaajan kirjan 1:12 ei käsittele kysymystä siitä, kuinka kauan kirjoittaja pysyi kuninkaana.

K: Kärsikö saarnaaja Saarnaajan kirjan 1:16 kohdassa ylpeydestä viisaudestaan?

V: Se, mitä Salomo sanoi, oli totta; hänellä oli todellakin suuri viisaus. On kuitenkin mahdollista, että hän oli myös ylpeä viisaudestaan. On paradoksaalista, että sama henkilö saattoi kirjoittaa Sananlaskujen kirjan 3:5–7: ”Luota Herraan koko sydämestäsi, äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi; … Älä pidä itseäsi viisaana…” ja silti myöhemmin Salomo piti itseään viisaana ja etsi ensisijaisesti viisautta. (Lopulta Salomo kuitenkin ymmärsi, että todellinen viisaus oli hänen ulottumattomissaan (Saarnaaja 7:23–24).)

Tämä on esimerkki siitä, että ”tee niin kuin Salomo sanoi, älä niin kuin hän teki”. Meidän tulisi kuunnella sitä, mitä Jumala sanoi Salomon kautta, ja oppia siitä, mitä Raamattu rehellisesti osoittaa meille hänen virheistään.

K: Miksi kukaan uskovainen haluaisi Saarnaajan kirjassa 1:17 ja 2:12 antaa sydämensä hulluuden ja tyhmyyden tuntemiseen?

V: Salomo halusi todennäköisesti oppia viisautta tutkimalla, mitä se ei ole. Salomon (eikä meidän) ei kuitenkaan pitäisi haluta tehdä asioita vain oppiakseen niistä. Haluatko kokea omakohtaisesti, millaista on hypätä lentokoneesta ilman laskuvarjoa?

Tämä jae, kuten monet muutkin Raamatussa (erityisesti Vanhassa testamentissa), ei ole meille annettu käsky, vaan havainto, josta voimme oppia muiden tekemisistä.

K: Onko Saarnaajan kirjan 1:17 mukaan hyvä asia antaa sydämensä viisauden tavoittelemiseen?

V: Itse asiassa ei, viisauden ei pitäisi olla korkein tavoitteesi. Salomo teki näin, mutta Salomo oli tottelematon Jumalalle suurimman osan maallisesta elämästään. Meidän tulisi antaa sydämemme Jumalalle ja oppia sekä käyttää viisautta Jumalan palvelemiseen. Jumalan rakastamisen ja tottelemisen tulisi kuitenkin olla ensisijainen toiveemme ja tavoitteemme, ei viisaus. Jopa viisaus, jopa jumalallinen viisaus, voi muuttua epäjumalaksi.

Meidän tulisi rukoilla Jumalalta viisautta, kuten Jaakobin kirjeen 1:5 kehottaa. Itse asiassa meidän tulisi rukoilla, että voisimme oppia kaiken, mitä Jumala haluaa meidän oppivan. Mutta meidän tulisi myös rukoilla Jumalalta, ettemme oppisi sitä, mitä Jumala ei halua meidän oppivan. Esimerkiksi synnin kokemuksesta ja seurauksista on niin paljon, mitä emme ole oppineet omakohtaisesti, ja rehellisesti sanottuna emme halua oppia.

K: Jos Sananlaskujen 1:18 mukaan suuressa viisaudessa on suurta surua, miksi se sitten tuo onnea, kuten Sananlaskujen 3:13 sanoo, ja pitäisikö meidän haluta olla viisaita?

V: Auringon alla (eli ilman Jumalaa) jopa viisaus on hyödytöntä. Se ei ole vain hyödytöntä, vaan kaiken tapahtuvan tunteminen sekä kuoleman ja kärsimyksen tunteminen aiheuttaa vain surua. Yleinen sanonta ”tietämättömyys on autuutta” ei pidä paikkaansa, mutta ilman Jumalaa tietämättömyys voi olla vähemmän tuskallista kuin viisaus.

Raamattu ei opeta, että meidän pitäisi vain hankkia viisautta. Sen sijaan se tekee eron maallisen viisauden ja Jumalan viisauden välillä (Jesaja 55:8–9; 1. Korinttilaisille1:19 –25). Meidän tulisi etsiä Jumalan viisautta (Sananlaskut 9). Olemme kuitenkin typeriä, jos luulemme, että Jumalan viisauden täydellinen hallitseminen on prosessi, jonka saamme päätökseen tässä elämässä. Salomo kirjoitti Sananlaskujen kirjassa 3:5–7: ”Luota Herraan koko sydämestäsi, äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi; … Älä pidä itseäsi viisaana…”.

K: Miksi Salomo ”koettelee” itseään naurulla Saarnaajan kirjassa 2:1?

V: Salomo sanoo tutkivansa, voiko todellinen onnellisuus ja merkitys syntyä huvituksesta, viihteestä ja vain huvin vuoksi elämisestä. Valitettavasti jotkut ihmiset eivät ole koskaan ymmärtäneet Salomon opetusta. Monet nykypäivänä viihdyttävät itseään kuolemaan asti.

K: Mitä kristittyjen tulisi ajatella naurusta ja vitsailusta (Snl 2:2)?

V: Tässä käytetty hepreankielinen sana ei tarkoita pelkästään vitsailua, vaan se kattaa myös viihdyttävän ja pinnallisen ilon, kuten Evangelical Commentary on the Bible -teoksessa (s. 438) todetaan. Tässä on viisi huomioon otettavaa seikkaa vastauksessa.

a) ”Mitä tahansa vitsin vuoksi” on hullua. Jos vitsailet koko ajan, ihmiset eivät ehkä ota sinua vakavasti.

b) Saarnaajan kirjassa 3:4 mainitaan oikea aika nauraa. Jotkut Jeesuksen vertaukset, kuten kameli neulan silmän läpi, maalaavat humoristisia kuvia.

c) ”Hauskuuden puute” on joskus parempi vaihtoehto. Jos vitsi on rivo, halventaa muita tai ylistää syntiä, sitä ei pidä kertoa, vaikka se olisikin erittäin hauska.

d) Käytä harkintaa: Jeesus kritisoi tiettyä naurua Luukkaan evankeliumissa (6:25 ), mutta lupasi silti naurua hurskaille Luukkaan evankeliumissa (6:21 ). Älä naura asioista, jotka loukkaavat muita.

e) Ole myönteinen: Psalmi 126:2 ja Jobin kirja 8:21 mainitsevat myös vanhurskaiden ilon naurun.

K: Miten nauru voi olla ”hullua” Saarnaajan kirjassa 2:2?

V: Vaikka mielisairaat saattavat nauraa sopimattomina hetkinä, se ei todennäköisesti ole tässä tarkoitettu. Joskus tyhjä nauru tulee ihmisiltä, jotka ovat hyvin surullisia.

Billy Graham kertoo kirjassaan The Secret of Happiness vakavasti masentuneesta potilaasta, joka meni psykiatrin vastaanotolle. Psykiatri ehdotti, että potilas menisi katsomaan esitystä johonkin teatteriin, jossa esiintyi klovni, joka sai yleisön nauramaan vatsanpohjat kipeiksi ilta toisensa jälkeen. Psykiatri ajatteli tämän olevan erinomaista terapiaa – kunnes potilas laski päänsä ja sanoi: ”Minä olen se klovni”. Tämä tarina on kerrottu teoksessa Believer’s Bible Commentary, s. 884.

K: Pitäisikö kristittyjen seurata Kirjoittajan esimerkkiä ja antautua viinille, kuten Saarnaajan kirjassa 2:3 sanotaan?

V: Ei, meidän ei pitäisi ”omistautua” ensisijaisesti millekään tai kenellekään muulle kuin Jumalalle, ja toissijaisesti puolisoillemme, perheellemme sekä veljillemme ja sisarillemme Herrassa. Kuten haaremien ja materialismin kohdalla, Saarnaajan kirjassa mainitaan monia asioita, joita meidän ei tule seurata, eikä meitä ole koskaan kehotettu seuraamaan niitä.

K: Mikä oli Karhe 2:7:ssä mainittujen karjan ja orjien tarkoitus?

V: Vaikka joitakin hedelmäpuita, karjaa ja lampaita tarvittiin ruokaa ja vaatteita varten, se ei selitä, miksi hän koki tarvitsevansa niitä valtavia määriä. Ne eivät olleet hänen tarpeitaan varten, vaan aseman ja rahan hankkimiseksi. Samoin jotkut orjat saattoivat olla erittäin taitavia kirjurina, tanssijoina ja muusikoina, mutta suuren orjamäärän pääasiallinen tarkoitus oli maineen hankkiminen. Tässä ei ole lainkaan viitteitä siitä, että Salomo olisi noudattanut Jumalan tahtoa. Kuinka paljon suuremman maineen Salomo olisi saanut, jos hän olisi vapauttanut nuo orjat? 1. Kuninkaiden kirjan 11:3 mukaan Salomolla oli 700 vaimoa, ja hän tarvitsi (ilmeisesti) myös 300 sivuvaimoa.

Tämän vastakohtana noin vuonna 82 eKr. eli Etelä-Italiassa erittäin varakas roomalainen nimeltä Lucius Cornelius Sulla. Hän vapautti 10 000 orjaa. Kaikki miehet ottivat hänen kunniakseen nimekseen Cornelius. Cornelius-nimestä tuli suositumpi, ja myöhemmin Apostolien teoissa 10 mainitaan roomalainen sadanpäämies nimeltä Cornelius.

K: Mitä olivat ”ihmisten lasten nautinnot” Saarnaajan kirjassa 2:8?

V: Heprealaisen sanan merkitys ei ole varma, mutta sen todennäköinen merkitys on ”haarem”. Haarem on suuri joukko vaimoja ja jalkavaimoja.

Tämä harvoin käytetty sana esiintyi egyptiläisen farao Amenophis III:n kirjeessä (ANET s. 487a).

K: Kun Salomo jakoi Saarnaajan kirjassa 2:8 kokemuksensa niin monesta vaimosta, milloin uskovien tulisi jakaa syntiset kokemuksensa muiden kanssa ja milloin ei?

V: Ensinnäkin Salomo saattoi ajatella, ettei hän tehnyt syntiä, koska hän oli naimisissa kaikkien noiden 700 vaimonsa kanssa ja hänellä oli 300 sivuvaimoa (1. Kuninkaiden kirja 11:3). Jumala oli kuitenkin sanonut, ettei kuninkaalla saa olla monia vaimoja, joten Salomo oli itse asiassa tottelematta Jumalaa. Monet vaimoista olivat kansoista, joiden kanssa israelilaisten ei 1. Kuninkaiden kirjan 11:1–2 mukaan saanut solmia avioliittoja. Salomo tiesi niin paljon, mutta hän ei tuntenut Jumalan lakia – tai ehkä hän tiesi sen, mutta ei noudattanut sitä.

Voimme kertoa tästä, kuten Salomo teki, jotta voimme näyttää muille ihmisille synnin surulliset seuraukset. Mutta emme saa kertoa siitä niin, että houkuttelemme muita ihmisiä toivomaan, että hekin olisivat tehneet samanlaisen synnin.

K: Mitä ”maakunnat” tarkoittavat Saarnaajan kirjassa 2:8?

V: Tätä sanaa käyttivät persialaiset ja myöhemmin israelilaiset, kuten kuningas Ahab 1. Kuninkaiden kirjan 20:14–15:ssä. Muillakin Salomon aikakauden valtakunnilla oli maakuntia, joten niitä oli myös Salomonilla. Nämä eivät todennäköisesti olleet Israelin kahdentoista heimon maita, vaan pikemminkin muita maita, jotka Daavid oli valloittanut ja jotka maksoivat vuosittain veroa.

K: Mitä viisaus, lampaat, karja ja orjat merkitsivät Saarnaajan kirjassa 2:9?

A: Asia on tiivistetty tässä lyhyesti: ”Minusta tuli suuri”. Se näytti olevan Salomon todellinen tavoite. Se, että hän oli uskovainen, merkitsi sitä, että hän halusi edelleen palvoa Jumalaa eikä rikkoa Hänen lakejaan (tai ainakaan liian monia), mutta silti hänen elämänsä päämäärä oli ”Minusta tuli suuri”. Monet kristityt haluavat elämässään rakastaa Jumalaa ja noudattaa Hänen tahtoaan, mutta myös heille elämän ensisijainen tavoite on ”minusta tuli suuri”. Jos tarkastelet lähes jokaisen jakeen alkua Saarnaajan kirjassa 2:1–9, huomaat, että lähes kaikki alkavat sanalla ”minä”. Turhaan etsit viitteitä siitä, että Salomo olisi ajatellut: ”Odotan Herralta, mitä Jumala haluaa minun tekevän”.

Vaikka Salomo oli nykystandardienkin mukaan erittäin varakas, hän voi kuitenkin kertoa meille, että kaikki on turhaa.

K: Pitäisikö uskovan Saarnaajan kirjan 2:10 mukaan haluta täyttää sydämensä kaikella nautinnolla?

V: Ei. Vaikka uskovan ei pitäisi antautua syntisiin nautintoihin, kuten huumeisiin, tämä jae ei puhu siitä. Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. Tämä viittaa laillisesti hankittuihin nautintoihin, kuten ostettuihin aineellisiin asioihin, joita Jumalan laki ei nimenomaisesti kieltänyt.

2. On silti syntiä elää elämää, jossa tavoitellaan nautintoja, vaikka nautinnot eivät olisikaan pahoja. Elämämme tulisi olla pyrkimystä läheisempään suhteeseen Jumalan kanssa.

K: Miten Salomo sanoo Saarnaajan kirjassa 2:12–14, että molemmat väitteet ovat totta: viisaus on arvoton ja viisaus on arvokkaampaa kuin tyhmyys?

V: Molemmat ovat yhtä arvottomia tavoitteina. Kuitenkin viisauden valossa vaeltava ihminen näkee, minne hän on menossa, päästäkseen haluamaansa päämäärään, kun taas tyhmyyden pimeydessä vaeltavalla ei ole aavistustakaan.

K: Todistaako Saarnaajan kirjan 2:14–15, ettei kuoleman jälkeen ole mitään?

V: Ei, tämä viittaa elämään auringon alla. Siinä sanotaan yksinkertaisesti, että yksi tapahtuma, eli kuolema, koskee kaikkia. Auringon alla jokainen, joka kuolee, ei ole enää auringon alla.

K: Mikä on viisauden tarkoitus Saarnaajan kirjassa 2:15?

V: Salomo totesi, ettei viisaudella ole mitään merkitystä pelkän viisauden vuoksi. Viisaus on parhaimmillaan taskulamppu, joka valaisee polkuamme. Mutta se ei ole – tai ainakaan sen ei pitäisi olla – päämäärämme, aivan kuten taskulampun valokeilan päätepisteeseen pääseminen ei saisi olla päämääräsi.

K: Miten on mahdollista, että Saarnaajan kirjassa 2:16 sanotaan, ettei viisaista muisteta kuoleman jälkeen sen enempää kuin tyhmistäkään?

A: Siihen on kolme erillistä syytä.

Kuolleet: Kuolleiden mielissä olleet suorat muistot katoavat tästä maailmasta ikuisesti.

Muut: Maailmaan jääneiden muistot kuolleesta haalistuvat. Historiassa monet muinaisia sivilisaatioita koskevat tosiasiat, joiden tunteminen oli tuolloin ihmisille elintärkeää, ovat unohtuneet ja nykyään hyödyttömiä kaikille muille paitsi arkeologeille.

Ikuisesti: Sekä vanhurskaille että epävanhurskaille kaikki tämän maailman taidot, tieto ja viisaus ovat hyödyttömiä kuoleman jälkeen.

K: Pitäisikö meidän ”vihata elämää” (Saarnaaja2:17 –18, 20, 23)?

V: Ei, mutta älä rakasta elämää enemmän kuin Jumalaa. Saarnaajan kirjan ydin koskee ”elämää auringon alla”. Toisin sanoen se on aineellista elämää ilman Jumalaa. Saarnaajan kirjassa ei missään kohdassa sanota, että meidän pitäisi vihata elämää; pikemminkin kirjoittaja sanoo, että hän itse vihaa elämää. Sananlaskujen kirjan 8:35–36 kohdissa puhutaan hyvää niistä, jotka löytävät elämän. On kuitenkin helppoa vihata elämää ”auringon alla” ilman Jumalaa. Oudolla tavalla tämä on yksi kohta, jossa buddhalaisuuden ja kristinuskon opetukset ovat lähes yhtä mieltä. Buddhalaisuuden ensimmäinen jalo totuus sanoo, että elämä on kärsimystä. Vaikka kristinusko sanoo, että kristillinen elämä on upeaa, jopa kärsimyksestä huolimatta, kristinusko on osittain samaa mieltä buddhalaisuuden kanssa yhdestä asiasta: että elämä ilman todellista Jumalaa on ja tulee olemaan kärsimystä.

K: Saarnaajan kirjassa 2:17–18 Salomolla oli kaikki rikkaus, orjat, viisaus ja asema, mitä hän saattoi haluta, joten miksi hän saattoi vihata elämäänsä?

V: Tämä ei johtunut siitä, ettei hän olisi saanut tai saavuttanut jotain. Se näyttää pikemminkin katkeruudelta siitä, että hän työskenteli niin kovasti, sai ja saavutti kaiken mitä halusi, mutta tunsi silti tyhjyyttä. Kuka vaimoista todella rakasti häntä, kun hän näki vaimonsa vain kerran parissa vuodessa? Ketä vaimoista hän todella rakasti, kun hän saattoi nähdä jokaisen heistä vain kerran parissa vuodessa?

Joskus tyydytys ei tule pelkästään tavoitteesta, vaan matkasta itsestään.

Kerran oli eräs näytelmä, jossa eräänä yönä köyhä aviopari, joka pyrki saamaan lisää rahaa, makasi hereillä sängyissään miettien, mitä rikkaat ihmiset tekevät. Samaan aikaan oli varakas pariskunta, joka makasi sängyissään miettien, mitä köyhät ihmiset tekevät. Jos uskot, että rikastuminen tekee sinusta onnellisen, et ehkä ole vielä rikas, mutta sinulla on toivoa, jotain, mitä odottaa, sitä päivää, jolloin olet (toivottavasti) rikas ja siten onnellinen. Salomo ja jotkut rikkaat ihmiset ovat niin masentuneita, koska he ovat jo saavuttaneet tuon rikkauden ja huomanneet, ettei se tehnyt heitä onnellisiksi. Mitä muuta he sitten voisivat toivoa?

K: Miksi Saarnaajan kirjassa 2:18–19 tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että rikkaat keräävät rikkautta vain toisen hyväksi?

V: Henkilö, joka on uhrannut mukavuutensa, vapautensa ja ehkä jopa perheensä ja oman onnellisuutensa rikkauden keräämiseksi, ei ehkä elä tarpeeksi kauan nauttiakseen siitä monien vuosien ajan. Rikkauden perivät saattavat menettää sen tai nauttia monien vuosien ajan siitä, mitä he eivät ole itse ansainneet. Tämä masensi Salomoa. Näin kävi Salomolle, kun valtakunta jakautui kahtia hänen poikansa Rehabeamin hallituskaudella. Vaikka Rehabeam aloitti hallitsemisensa vasta Salomon kuoltua, Salomo tiesi etukäteen, että näin tapahtuisi, koska Jumala oli kertonut sen hänelle 1. Kuninkaiden kirjan 11:11–13 kohdassa.

K: Jos joku ei ole tyhmä, olisiko suuri perintö hänelle sitten hyvä asia (Saarnaaja 2:19)?

V: Se voisi olla hänelle tuhoisaa. Sananlaskujen kirjassa 30:7–9 sanotaan: ”Kaksi asiaa pyydän sinulta – älä kieltäydy minulta ennen kuolemaani: pidä valhe ja petolliset sanat kaukana minusta. Älä anna minulle köyhyyttä eikä rikkautta; ruokki minua leivällä, joka on minun osani. Muuten minulla saattaa olla liikaa, ja minä kieltäisin Sinut sanoen: ’Kuka on Herra?’, tai minusta saattaisi tulla köyhä, ja minä varastaisin, häpäisten Jumalani nimen” (Berean Standard Bible).

Salomo valmisti osalla varallisuudestaan kultaisia kilpiä ja sijoitti ne Libanonin metsän temppeliin (2. Aikakirja 9:16). Kulta on pehmeä ja raskas metalli, joka ei sovellu kilpiin muutoin kuin kerskailua varten. Mutta hänen poikansa Rehabeamin hallituskaudella faarao Šišak vei Salomonin kultaiset kilvet Egyptiin (2. Aikakirja 12:9). Rahat olisi voitu käyttää opettajien palkkoihin tai köyhien auttamiseen.

Kuulin eräästä uudesta kristitystä, joka halusi ryhtyä graafiseksi suunnittelijaksi, mutta jolla ei ollut tietokonetta eikä ohjelmistoja. Lähetysjärjestö lainasi hänelle molemmat, ja hänestä tuli hyvä graafinen suunnittelija, joka menestyi taloudellisesti. Hän jätti vaimonsa rakastajattaren vuoksi, erosi seurakunnasta eikä koskaan maksanut rahaa takaisin. Hengelliseltä kannalta olisi ollut parempi, jos hänelle ei olisi koskaan annettu apua.

Länsi-Virginiassa asui kristitty nimeltä Jack Whittaker, joka voitti arpajaisissa 315 miljoonaa dollaria (ennen veroja). Hän antoi välittömästi 10 % summasta kristillisille järjestöille ja perusti rahastoja, jotta hänen lapsensa eivät joutuisi tekemään töitä.

Myöhemmin tämä sama mies alkoi käydä strippiklubeilla, kuljettamalla suuria rahamääriä autossaan. Ryöstäjät saivat siitä vihiä, ryöstivät hänet ja hakkasivat hänet useita kertoja. Hänen tyttärentyttärensä ajautui huumeiden pariin. Lopulta hän päätyi tilanteeseen, jossa hän sanoi toivovansa, että voisi palata ajassa taaksepäin ja vain repiä sen arpajaislipun, sekä itsensä että perheensä vuoksi.

K: Mitä voit tehdä, kun näyttää siltä, että teini-ikäinen lapsesi on kasvamassa typeräksi (Snl 2:21)?

V: Ehkä Salomo pohti tätä itsekin poikansa, tulevan kuninkaan Rehabeamin, kohdalla. Rehabeamista tuli lopulta typerys, joka menetti kymmenen heimoa valtakunnastaan.

Yksinkertainen tyhmyys on naiivia tietämättömyyttä siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Mutta muita tyhmyyden muotoja harjoitetaan ja opitaan ympärillä olevilta ihmisiltä. Sinun tulisi varmistaa, että olet heille hyvä esimerkki. Sinun tulisi ehdottomasti keskustella teini-ikäisen kanssa. Joskus vanhemmat muuttavat toiseen taloon yrittääkseen vapautua teini-ikäisen tyttärensä tai poikansa kohdistuvista huonoista vaikutteista. Et voi suojella lastasi – tai itseäsi – pahoilta vaikutuksilta, ja jotkut niistä voivat jopa auttaa vahvistamaan uskoasi. Pysy kuitenkin kaukana pahoista vaikutuksista, joita sinä tai lapsesi ette kykene käsittelemään. Yritä korvata ne sen sijaan hyvillä vaikutuksilla. Ja on tilanteita – etenkin silloin, kun he eivät kuuntele – jolloin joskus paras ratkaisu on antaa heidän epäonnistua.

K: Osoittaako Saarnaajan kirja2:24 , että epikurolaisuus on totta?

V: Ei. Katso keskustelu Saarnaajan kirjasta 2:3. 1. Korinttolaiskirjeen15:32 sanoo, että ilman Jumalaa valinnanvaraa ei ole paljon, sillä epikurolaisuus on yhtä hyvä valinta kuin mikä tahansa. Toisin sanoen tämä jae sanoo, että vaikka syöminen ja juominen ovat hyviä ja Jumalalta peräisin, auringon alla ilman Jumalaa meillä ei oikeastaan ole muuta tekemistä kuin syödä ja juoda.

K: Saarnaajan kirjan 3:1–8 ja Johanneksen evankeliumin 7:6 osoittavat, että voi olla väärä aika tehdä oikeita asioita. Miten meidän tulisi suhtautua ”aikoihin ja kausiin” elämässämme?

V: Ajojen ja kausien tarve elämässä ei aina ole niin ilmeistä, joten Vanhan testamentin aikoina Jumala antoi ne heille joka lauantai sapattina. Muuten, ei ole viitteitä siitä, että israelilaiset maanviljelijät, kauppiaat ja käsityöläiset olisivat olleet yhtään vähemmän tuottavia kuin muissa maissa, joissa saatettiin työskennellä seitsemänä päivänä viikossa.

Vaikka kristittyjä ei ole käsketty pitämään sapattia (Kolossalaiskirje 2:16), monet kristityt pitävät silti lepopäivän, yleensä sunnuntaina. Vaikka jokainen päivä on nykyään uskoville sapatti, koska olemme astuneet Jumalan lepoon Heprealaiskirjeen 4:3–11 mukaisesti, meidän ei vaadita noudattamaan sapattia (tai sunnuntaita), mutta se on täysin hyväksyttävää.

K: Mikä on näiden neljäntoista vastakohtien, eli positiivisten ja negatiivisten asioiden, tarkoitus Saarnaajan kirjassa 3:1–8?

V: Asiat kumoavat toisensa. Monia asioita rakennetaan, mutta sitten ne puretaan. Monien näiden asioiden välillä vallitsee tasapaino.

Vaikka ihminen voisi valita joitakin näistä elämänvaiheista, usein meillä ei ole valinnanvaraa; ajat on määrätty puolestamme. Kun vietät aikaa sairaan perheenjäsenesi hoitamiseen, älä ajattele, että se estää sinua tekemästä sitä, mitä Jumala on sinulle tarkoittanut. Tuolloin on Jumalan tahto, että teet juuri sen, mitä Hän haluaa sinun tekevän, eli huolehdit sairaasta.

Joskus, kun olet erityisessä tilanteessa, kuten surussa tai sairauden keskellä, saatat katsoa hetkeä ja olettaa virheellisesti, että näin se tulee olemaan loppuelämäsi ajan. Samoin, kun asiat sujuvat aivan loistavasti, saatat virheellisesti olettaa, että loppuelämäsi tulee olemaan tällaista. Yksi asia, jonka voimme oppia tästä jakeesta, on olla henkisesti valmiina, sillä elämänvaiheet vaihtuvat. Kun elämänvaihe muuttuu sellaiseksi, jota et olisi itse valinnut, muista, että olemme joka tapauksessa maan päällä vain väliaikaisesti.

K: Koska Saarnaajan kirjan 3:2 mukaan on aika syntyä ja aika kuolla, milloin eutanasia, mukaan lukien lääkärin avustama itsemurha, on moraalisesti oikeutettua?

V: Meidän on ensin erotettava toisistaan kuolemisen eri muodot ja sitten tarkasteltava, mitä Raamattu sanoo.

Eutanasian määritelmä, joka juontuu kreikkalaisista sanoista eu thanatos, jotka tarkoittavat ”hyvää/helppoa kuolemaa”, on sellaisen ei-sikiön kuoleman tahallinen aiheuttaminen toiminnalla tai laiminlyönnillä, jonka elämää ei pidetä elämisen arvoisena, ja sen katsominen, ettei se ole moraalisesti väärin. Eutanasia voi olla potilaan kannalta vapaaehtoista tai pakotettua, ja se voi olla aktiivista tappamista tai passiivista hoidon, ruoan, veden tai lämmön epäämistä. Tietenkin se, miten määritellään ei-toivottu olemassaolo – olipa kyseessä sitten oma tai muiden olemassaolo – on avoin monenlaisille tulkinnoille.

Ei-toivottujen ihmisten pakollinen aktiivinen eutanasia oli laajalti käytössä natsi-Saksassa; nykyään kutsumme tätä pahuutta holokaustiksi. Myös Ugandassa, kommunistisessa Kiinassa ja kommunistisessa Neuvostoliitossa tapahtui omat holokaustinsa. Pakollinen aktiivinen eutanasia on tarkoitettu vain tietyille rikollisille, mutta vanheneminen ei saisi olla rikos.

Vapaaehtoisen aktiivisen eutanasian lainsäädäntö on nykyään liberaaleinta Alankomaissa. Koska siellä lääkäreillä on kuitenkin oikeus suorittaa vapaaehtoista eutanasiaa, esitteessä A Christian Response to Physician-Assisted Suicide (s. 12–13) kerrotaan, että eräässä alankomaalaisessa tutkimuksessa (Herbert Hendin, Chris Rutenfrans ja Zbigniew Zylicz, ”Physician-Assisted Suicide and Euthanasia in the Netherlands”, Journal of the American Medical Association 277 (1997), s. 1720–1722) mukaan pakkoeutanasiaa esiintyi enemmän kuin vapaaehtoista eutanasiaa. Vapaaehtoisesta eutanasiaa on ilmeisesti ”liukas rinne” kohti pakkoeutanasiaa, sillä uhrit tekevät harvoin valituksia.

Kuoleman salliminen, jota kutsutaan myös passiiviseksi eutanasiksi, voi olla myötätuntoista terminaalivaiheessa oleville potilaille, jotka haluavat kuolla nopeammin ja vähemmän kipua kokien. Se voi tarkoittaa pelkästään sitä, ettei ryhdytä poikkeuksellisiin lääketieteellisiin toimenpiteisiin. Tämä on ainoa eutanasian muoto, joka voi olla moraalinen. Jotkut passiivisen eutanasian muodot voivat kuitenkin olla julmia niille, jotka eivät halua kuolla ja jotka eivät ole terminaalivaiheessa. Emme saisi antaa muuten terveiden ihmisten kuolla pelkästään ruoan puutteen vuoksi. Keitä me olemme sanomaan, ettei jonkun toisen elämä ole elämisen arvoista, varsinkin kun hän itse ajattelee niin?

Raamatussa itsemurhan tekivät vain Juudas Iskariot, Saul, Simson, Ahitofel ja Zimri. Varhaiskirkon ajalta Lactantius (260–330 jKr.) kirjoittaa teoksessaan *The Divine Institutes* 3:19, että itsemurha on yhtä paha tai pahempi rikos kuin toisen ihmisen murha. Itsemurha on synti, mutta Raamattu ei sano, että se olisi anteeksiantamaton. Varhaiskirkon historioitsija Eusebios Kesarealainen (n. 325 jKr.) kertoo, kuinka kuusi kristittyä naista teki kolmessa eri tilanteessa itsemurhan mieluummin kuin joutui seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi (”Kirkkohistoria”, luvut 12 ja 14).

Lyhyesti sanottuna Raamattu kieltää murhan, johon sisältyy itsemurha ja useimmat ihmisten eutanasian muodot. Raamattu ei kiellä niin sanottua ”vapaaehtoista, passiivista eutanasiaa”, jossa poikkeuksellisia lääketieteellisiä toimenpiteitä ei suoriteta tai potilaan annetaan kuolla luonnollisesti. Vaikka Raamattu ei sano, että itsemurha olisi hyväksyttävää, katso seuraavasta kysymyksestä, mitä Raamattu todellisuudessa sanoo kuolemasta.

Vaikka eutanasia on väärin, kristittyjen päätökset lääketieteellisestä hoidosta voivat olla kaikkea muuta kuin triviaaleja.

K: Mitä Raamattu opettaa kuolemasta Saarnaajan kirjan 3:2:ssa?

V: Vaikka Raamattu ei käytä termiä ”eutanasia” sinänsä, voimme oppia siitä seuraavat 22 asiaa, jotka liittyvät kuolemaan.

…Arvot

Kuolemassa, kuten kaikessa muussakin, maailma tarjoaa meille tyhjiä ja harhaanjohtavia filosofioita, mutta meidän tulisi noudattaa sitä, mitä Jumala opettaa meille (Kolossalaiskirje 2:8; 1. Korinttolaiskirje 1:19–23; Johanneksen evankeliumi 10:16). Älkää tehkö vain sitä, mikä on oikeaa omissa silmissämme (Tuomarien kirja21:25 ).

Olemme arvokkaita, koska kaikki ihmiset on luotu Jumalan kuvaksi (1. Mooseksen kirja1:26 –27; Psalmi 8:4–5). Meidät on luotu ihmeellisesti ja ihmeellisesti (Psalmi 139:14).

Meidän tulee kunnioittaa vanhuksia (3. Mooseksen kirja19:32 ; 1. Timoteuksen kirje 5:2).

Meidän tulee auttaa (ei tappaa) orpoja, leskiä, sairaita, vankeja ja muita, joita yhteiskunta saattaa pitää ei-toivottavina (Jaakobin kirje 1:27; 5. Mooseksen kirja 15:11; Psalmi 68:5; Matteuksen evankeliumi 25:35–36, 42–44; Sakarjan kirja 7:9–10; Heprealaiskirje 13:3).

…Toimenpiteet

Emme saa murhata, ja tahallaan murhanneet voidaan teloittaa (1. Mooseksen kirja 9:6; 2. Mooseksen kirja20:13 ;21:12 ; 5. Mooseksen kirja5:17 ).

Murhaan eivät kuulu lailliset teloitukset eikä sota (1. Mooseksen kirja 9:6; 2. Mooseksen kirja21:12 ; Psalmi 144:1; 5. Mooseksen kirja20:10 -18). Ihminen voi tappaa itsepuolustukseksi (2. Mooseksen kirja 22:2).

Eläinten tappaminen ja metsästys on sallittua (Apostolien teot10:10 –15; 3. Mooseksen kirja17:13 ; 2. Mooseksen kirja–5. Mooseksen kirja), mutta älä ole julma niitä kohtaan (Sananlaskut12:10 ).

Kristittyjen tulisi tarjota Jumalan lohdutusta (2. Korinttolaiskirje 1:4–6) ja olla myötätuntoisia kaikkia kohtaan (Kolossalaiskirje3:12 ; 1. Korinttolaiskirje 13:4; Efesolaiskirje4:32 ; Sananlaskut 11:16–17; 1. Tessalonikalaiskirje 5:15). Jumalan rakkaus meitä kohtaan kestää ikuisesti (Psalmi 107:1–2).

Kukaan ei voi viedä maallisia rikkauksiaan mukanaan (Luuk. 12:18–21; Ps. 37:7–10), joten huolehdi perheestäsi ja muista (Snl. 13:22; 17:2; 19:14; Psalmi 17:14; 1. Timoteuksen kirje 5:3–5, 8, 16) ja anna Herran työhön (Sananlaskut 3:9; 1. Korinttolaiskirje 16:2; 2. Korinttolaiskirje 8:1–8; 9:6–12; Haggain kirja 1:3–11).

Meidän tulisi olla rohkeita kuoleman edessä (Psalmi 23:4; Roomalaiskirje8:35 –39; Ilmestyskirja2:11 , 13) eikä pelätä (1. Johanneksen kirje4:18 ), sillä elää on Kristus ja kuolla on voitto (Filippiläiskirje1:20 –21). Rukoile Jumalaa, kun olet lähellä kuolemaa (Psalmi 18:4–6; 116:3; 142; Filippiläiskirje 4:6–7). Löydämme levon yksin Jumalasta (Psalmi 62:1).

Vaikka yleisesti ottaen meidän ei tule juoda päihtyviä juomia, ne ovat hyviä kuoleville (Sananlaskut 31:6–7).

…Ymmärrys

Meidän tulisi aina, ei vain kuoleman lähestyessä, ymmärtää, että elämämme maan päällä on ohikiitävää (Psalmi 39:4–6; 90:3–6; 144:4; Jaakobin kirje1:10 –11).

Jumala tietää jo jokaisen elämämme päivän (Psalmi 139:16).

Herran silmissä on kallisarvoista hänen pyhiensä kuolema (Psalmi 116:15). Jumala on erityisellä tavalla läsnä niiden luona, jotka häntä avuksi huutavat (Psalmi 145:18,20).

Ihmiset voivat olla niin masentuneita, että he menettävät toivonsa elämästä (2. Korinttolaiskirje 1:8–9), mutta se ei oikeuta itsemurhaa.

Joissakin tapauksissa kärsimyksillä ja koettelemuksilla voi olla hyödyllisiä seurauksia (Jaakobin kirje 1:2), ja voimme ylistää Jumalaa (1. Pietarin kirje 4:16) kuten Job teki. Kärsimyksemme näyttävät vähäisiltä verrattuna taivaan kirkkauteen (1. Pietarin kirje 1:6–9, 1. Korinttolaiskirje 2:9).

Vaikka emme usein näe Jumalan tarkoitusta asioissa juuri nyt (Psalmit 42, 43, 74, 79, 88; Job), lopulta näemme, kuinka Jumala järjestää asiat (Habakuk 1:1–11;1:12 –17; 2), ymmärrämme Jumalan viisauden, oikeudenmukaisuuden, rakkauden ja armon, eikä taivaassa ole enää surua (Ilmestyskirja 21:4).

Kärsimys ja kuolema voivat olla sekä mielivaltaisia että epäoikeudenmukaisia (Luuk. 13:1–2; Hesekiel13:19 ), mutta Jeesus ymmärtää tilannettamme, koska Hänkin koki epäoikeudenmukaista kärsimystä ja kuoleman (Ps. 22:1; Ap. t.3:13 –15).

Meidän tulisi kaivata Kristuksen luo pääsemistä, mutta samalla ymmärtää, että on arvokasta jäädä maan päälle, ylistää Jumalaa ja auttaa muita (Fil.1:22 –23;3:12 –15; 2. Piet. 1:5–8).

Ei-kristittyjen osalta Jumala ei viivyttele, vaan haluaa, että ihmisillä on aikaa tehdä parannus (2. Piet. 3:9).

…Toivo

Ihmisten kuoleminen ei ollut hyvä eikä luonnollista, ei ennen syntiinlankeemusta eikä taivaassa (Roomalaiskirje8:20 –23;5:13 ; 1. Korinttolaiskirje 15:22; 1. Korinttolaiskirje 15:42–58). Siitä huolimatta kaikki toimii yhdessä osana Jumalan suunnitelmaa ja hyödyksi niille, jotka rakastavat Jumalaa (Efesolaiskirje1:11 ; Roomalaiskirje8:28 ).

Taivas on paikka, jossa ei ole kärsimystä, kuolemaa eikä kipua (Ilmestyskirja 21:4–5).

Yhteenvetona voidaan sanoa, että meidän ei tule pelätä kuolemaa tai sivuuttaa sitä, emmekä myöskään keskittyä siihen koko ajan. Uskovien tulisi pikemminkin nähdä elämämme maan päällä ja kuolemamme kiinteinä osina polkuamme kohti parasta mahdollista maailmaa, ikuista kotiamme Herran luona.

K: Onko Saarnaajan kirjassa 3:3 todella aika tappaa?

V: On aika tappaa kasveja ja eläimiä, mutta se ei liity tämän jakeen sanomaan. Kyllä, on aika tappaa, kuten on aika sotia Saarnaajan kirjassa 3:8.

K: Onko Saarnaajan kirjassa 3:8 aikaa, jolloin uskovien tulisi vihata?

V: Kyllä, kahdella tavalla.

Vanhassa testamentissa uskoville ei vielä opetettu rakastamaan kaikkia, vihollisia mukaan lukien.

Kaikissa aikoina uskovien tulee vihata syntiä.

K: Onko Saarnaajan kirjan 3:9–15 teksti epätoivoinen vai toiveikas?

V: Vaikka jotkut saattaisivat pitää sitä epätoivoisena, kyseessä on ”optimistinen hyväksyminen”. Kun kuljet elämäsi eri vaiheiden läpi ja jotkut asiat katoavat ja uudet tulevat tilalle, uskovana tiedät, että kaikki on Jumalan käsissä. Roomalaiskirjeen 8:28 sanoo, että kaikki vaikuttaa hyväksi niille, jotka rakastavat Jumalaa. Meidän on muistettava, ettemme ole tästä maailmasta (Joh. 17:14), vaan taivaan kansalaisia (Fil. 3:20).

K: Onko Saarnaaja3:13 n eräänlainen juutalais-kristillinen epikurolaisuus?

V: Saarnaaja esittää tämän asenteen yhtenä vaihtoehtona, mutta ei suosittele sitä. Juutalais-kristillinen epikurolaisuus tarkoittaa suurten syntien välttämistä, kymmenysten maksamista, kirkossa käymistä ja sen vähimmäismäärän tekemistä, mitä sinun pitäisi tehdä, sekä lopun elämän elämistä juuri niin kuin itse haluat, ilman mitään muuta sitoutumista Jumalaan. Se ei ole sitä, mitä Jumala haluaa kenellekään meistä. Entä rakkaus ja intohimo Jumalaa kohtaan? Otatko aloitteen ilmaista rakkautesi Jumalaa kohtaan tekojesi kautta? Missä on huoli toisista, ja entä ilo olla Jumalan läsnäolossa? Jumala haluaa, että jokainen kristitty, riippumatta siitä, onko hän palkatussa palvelutehtävässä vai ei, on sitoutunut Häneen.

Saarnaajan kirjassa on tärkeää ymmärtää pääasia ennen kuin yritetään tehdä yksittäisistä jakeista yleispäteviä johtopäätöksiä. Erityisesti Saarnaajan kirjan3:13 ja yleisesti koko Saarnaajan kirja antavat tarkan (ja masentavan) kuvauksen elämästä auringon alla ilman Jumalaa.

K: Miksi Saarnaajan kirjassa 3:16–17 todetaan, että maailmassa on niin paljon epäoikeudenmukaisuutta ja pahuutta?

V: Yksi syy on se, että monet ihmiset eivät välitä epäoikeudenmukaisuudesta ja pahuudesta, vaan ainoastaan siitä, kun niitä kohdistetaan heihin itseensä. Salomo valitti tätä tosiasiaa jakeessa 16, mutta totesi jakeessa 17, että Jumala tuomitsee jonain päivänä kaiken oikeudenmukaisesti.

Vaikka epäoikeudenmukaisuutta ja pahuutta on esiintynyt usein ja niitä tulee esiintymään meistä riippumatta, meillä on kaksi velvollisuutta. Ensinnäkin meidän tulisi varmistaa, ettemme ole epäoikeudenmukaisia tai pahoja toisia kohtaan. Toiseksi meidän tulisi auttaa puolustamaan sorrettuja.

K: Opettaako Saarnaaja 3:19–21, ettei tuonpuoleista ole olemassa?

V: Ei lainkaan, jos luet myös Saarnaajan kirjan 3:18. Vastauksessa on neljä huomioitavaa seikkaa.

1. Jae 18 alkaa sanoilla: ”Sanoin itselleni”. Jumala ei sano tätä; tämä on näkökulma, joka perustuu havaintoihin auringon alla.

2. Tämä voidaan kääntää myös muodossa ”Kuka tietää, nouseeko ihmisen henki ylöspäin vai…”, sen sijaan että ”Kuka tietää, nouseeko ihmisen henki ylöspäin ja jos…”. Sanaa ”jos” ei itse asiassa esiinny hepreankielisessä tekstissä.

3. Käännöksestä riippumatta Saarnaajan kirjan konteksti on ”elämä auringon alla”, ja siinä kontekstissa tuonpuoleista ei kukaan voi tietää mitään, ellei se ole Jumalan ilmoitusta. Fyysisesti ruumiissa kuolema ja mätäneminen ovat sama asia; kuitenkin ylösnousemuksessa ja tuomiossa asiat ovat toisin. Myös Psalmin 49:15 sanoo, että Jumala lunastaa heidät haudan vallasta.

4. Saarnaajan ”menetelmä” oli ensisijaisesti empiirinen havainnointi, kuten Saarnaaja 1:14,17; 2:1–10; 2:11–13; 3:16; 4:1; 6:1,11; 7:15,27; 8:9,11; 9:11,13 osoittavat. Siten epäröinti opettaa kuolemanjälkeisestä elämästä oli sopusoinnussa sekä Saarnaajan menetelmän että kirjan ”jos tämä on ainoa elämä” -pessimismin kanssa.

K: Opetaako Saarnaajan kirja (3:21 ), että eläimellä on henki kuten ihmiselläkin?

V: Tässä käytetty hepreankielinen sana tarkoittaa itse asiassa ”hengitystä”, jolla on useita merkityksiä. Tämä jae ei anna vastausta tähän kysymykseen. Saarnaajan kirjoittaja toteaa vain, että auringon alla tapahtuvia asioita tarkkailemalla ei voi päätellä, mitä ihmisten tai eläinten elämälle tapahtuu kuoleman jälkeen. Katso lisätietoja myös 2. Pietarin kirjeen 2:5 ja Ilmestyskirjan 16:3 kohdista.

K: Miten Kaikkeen turhuus -kirjan 4:1, 5:8–9, 8:9 ja 10:16–20 kohdissa kuvatut epäoikeudenmukaisuudet ja sorto saattoivat tapahtua Salomon hallituskaudella?

V: Riippumatta siitä, oliko Salomo teoksen kirjoittaja vai ei, kirjoittaja ei sanonut, että tapahtumat olisivat tapahtuneet hänen hallituskautensa aikana, vaikka Salomo saattoi olla tietoinen siitä, että hänen alaisuudessaan oli epäoikeudenmukaisia virkamiehiä. Salomolla oli tietoa monista muista maista hänen aikanaan, ja hän tunsi historian, joten olisi yllättävää, jos Salomo olisi kirjoittanut vain omasta valtakunnastaan omalla aikakaudellaan. Tällaisia asioita tapahtui Israelille monta kertaa Tuomarien kirjassa ja Salomon aikana monille muille kansoille.

K: Saarnaajan kirjan luvuissa 4:1–3, 4:4–6 ja 4:7–12 käsitellään sorron, kateuden, yksinäisyyden huipulla olemisen ja perilliselle varastoimisen turhuutta. Mitä yhteistä näillä kaikilla on?

V: Tämän luvun yhteisiä teemoja ovat vallan turhuus voimattomuuden edessä. Sorrettuna oleminen tekee elämästä merkityksetöntä, mutta myös toisten sortaminen tekee elämästä merkityksetöntä. Kateellinen raataminen, työn arvostaminen ihmisiä enemmän ja kyvyttömyys ottaa enää opetusta vastaan ovat kaikki merkityksettömiä asioita.

K: Onko Saarnaajan kirjan 4:2 mukaan todella parempi, että sorrettu on kuollut kuin elossa?

V: Se riippuu. Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. Saarnaaja on kirjoitettu ”auringon alla elämisen” näkökulmasta, ilman Jumalaa. Tästä näkökulmasta on ehdottomasti parempi, että sorrettu on kuollut kuin elossa.

2. Ikuisesta näkökulmasta katsottuna sorrettujen uskovien on myös helpompi kuolla ja mennä taivaaseen kuin elää maan päällä.

K: Miten Saarnaajan kirjan 4:4 mukaan suurin osa työstä ja saavutuksista johtuu ihmisten kateudesta?

V: Kun ihmiset haluavat ylennystä, syynä voi olla rahan ansaitseminen, mutta se saattaa olla vain osa syytä. Toinen syy on mahdollisuus määräillä muita, olla enää kenenkään alaisena sekä saada vaikuttavampi ansioluettelo tai tulla kuulluksi paremmin.

Yksi keskeinen motivaatio yrityksen perustamiseen on ”olla oma pomonsa”. Se, mitä pienyrittäjät joskus unohtavat ottaa huomioon, on se, että sen sijaan, että heillä olisi yksi tai kaksi johtajaa pomonaan, nyt jokainen asiakas on jollain tavalla heidän pomonsa.

Jopa koulussa oppilaat voivat valmistua ”kunniamaininnoin”, mikä antaa ymmärtää, että ne, jotka eivät saaneet yhtä korkeita arvosanoja, ovat jotenkin vähemmän kunniakkaita oppilaita.

Useimmilla ihmisillä on halu, ettei heitä pidettäisi alempiarvoisina muiden silmissä yleensä, tiettyjen henkilöiden silmissä (kuten esimiehen tai puolison) eikä omissa silmissään. Monet vievät tämän ajatuksen vielä pidemmälle ja haluavat, että heitä pidetään ylivoimaisina tai parempina muiden silmissä yleensä, tiettyjen henkilöiden silmissä ja omissa silmissään. Jotkut ihmiset saavat mielihyvää siitä, että saavat jonkun tuntemaan itsensä heitä alemmaksi. Kristityn tulisi kuitenkin hylätä kaikki nämä motiivit. Sen sijaan hänen toiveensa tulisi olla olla mieluinen Jumalan silmissä.

K: Saarnaajan kirja 4:5 sanoo kirjaimellisesti, että ”typerys syö omaa lihaansa”, joten mitä se tarkoittaa?

V: Tämä on vertauskuva itsensä tuhoamisesta. Esimerkki havainnollistaa, että ihminen ei saa ravinteita syömällä omaa lihaansa. Jotkut ihmiset tekevät lyhytnäköisen nautinnon vuoksi asioita, jotka vaarantavat tai rajoittavat vakavasti heidän tulevaisuuttaan. Joskus suhde, perhe tai koko elämä voi mennä pilalle hetken nautinnon vuoksi. Esimerkiksi vaikka Bernie Madoff ansaitsi vuoteen 2008 asti miljoonia osakerahastojen pyramidihuijauksella, hänet lopulta pidätettiin, hän joutui vankilaan ja yksi hänen pojistaan teki itsemurhan. En usko, että Madoff olisi koskaan ajatellut, että muutaman vuoden ajan kestävä miljoonien omaisuus olisi ollut vankilaan joutumisen ja poikansa hengen arvoista; mutta en usko, että Madoff ajatteli kustannuksia lainkaan. Ihmiset, jotka ”syövät omaa lihaansa”, eivät useinkaan valitse seurauksia tahallaan; pikemminkin he ovat päättäneet olla ajattelematta seurauksia lainkaan. Mutta vaikka et ajattelisikaan seurauksia, ne tulevat silti.

K: Saarnaajan kirjan 4:7–9 mukaan ihmiset ovat usein parempia kysymään itseltään, miten jotain pitäisi tehdä, kuin pohtimaan, pitäisikö heidän ylipäätään tehdä sitä ja missä määrin. Miten meidän pitäisi kysyä itseltämme, pitäisikö meidän tehdä jotain ja kuinka paljon?

V: Kova neuvottelija voisi kysyä, pitäisikö pyrkiä enemmän ”win-win”-tilanteeseen kuin ”minä voitan, sinä häviät” -tilanteeseen. Jos vastapuoli haluaa epätoivoisesti päästä sovintoon, ryöstätkö hänet niin sanotusti, vai neuvotteletko sellaisesta ratkaisusta, jota itse haluaisit jonkun neuvottelevan kanssasi, jos olisit hänen asemassaan. Lakimies saattaisi kysyä, että sen sijaan, että pyrkisi kostamaan vastapuolelle, pitäisikö hänen vain tyytyä siihen, mikä on oikeudenmukaista. Vääryyttä kärsinyt osapuoli, joka taistelee saadakseen takaisin omansa, pitäisi kysyä: ”Missä on raja sen välillä, että otan takaisin sen, mikä minulle kuuluu, ja sen välillä, että kostan?” (Kristittyjen ei pitäisi koskaan kostaa, mutta Vanhassa testamentissa he ottivat takaisin sen, mikä oli heiltä vääryydellä otettu, ja lisäsivät siihen viidenneksen.) Sotilaan tulisi kysyä, antaako komentaja laittomia käskyjä. Kun voit ottaa jotain, mikä ei oikeastaan kuulu sinulle, koska tiedät, että voit, pidättäydytkö tekemästä niin?

K: Mihin Saarnaaja 4:9–12 viittaa?

V: Tämä ei viittaa pelkästään avioliittoon, pelkästään isään ja poikaan, pelkästään seuraajaan tai pelkästään työtovereihin. Se on yleinen käsite, jota voidaan soveltaa kaikkiin näihin tilanteisiin ja moniin muihinkin. Jos seuraajia ei ole, ei ole myöskään perimysjärjestystä. Jos kumppaneita ei ole, ei ole myöskään kumppanuutta, ja hanke kaatuu, jos sinä kaadut.

K: Koska Saarnaajan kirjan 4:11 mukaan on parempi maata yhdessä kuin yksin, onko avioliiton ulkopuolinen seksuaalinen kanssakäyminen parempi kuin selibaatti?

V: Ei. Vaikka yhdessäolo on hyvä asia, yrittää olla tottelematta Jumalaa ja ”ottaa oikotie” tähän on synti. Samalla tavalla, vaikka on parempi olla rahaa kuin olla täysin rahaton, pennittömällä henkilöllä ei ole Jumalan lupaa ryöstää pankkeja.

Monet (mutta eivät kaikki) synnit ovat ihmisten yrityksiä ottaa ”oikotietä” ja rikkoa Jumalan käskyjä saavuttaakseen asioita, jotka joissakin olosuhteissa ovat hyviä.

K: Kehen viittaa Saarnaaja4:13 ?

V: Jotkut ajattelevat, että kyseessä on Salomo. Nuorena Salomo oli viisas, vain kohtuullisen varakas ja Jumalalle kuuliainen. Salomo ei koskaan lakannut uskomasta Jumalaan, mutta hän lakkasi olemasta Jumalalle kuuliainen. Ehkä hän kirjoitti Saarnaajan kirjan palattuaan Jumalan tottelemiseen, nähtyään, että hänestä oli tullut vanha ja typerä kuningas, jota ei voitu enää korjata.

Hän oli viisas ja älykäs kuningas, josta tuli tyhmä ja älykäs kuningas ja joka halusi palata viisauden tielle. Joten Saarnaaja-kirja voisi viitata kahteen eri henkilöön, nuoreen ja vanhaan, tai se voisi viitata samaan henkilöön, joka oli ensin nuori ja sitten vanha.

Tämä ei kuitenkaan viittaa täysin Salomoon tai mihinkään Israelin valtakunnan kuninkaaseen. Tämä kuulostaa samankaltaiselta kuin Joosefin tapaus, sillä Joosef hallitsi faaraon alaisuudessa. Kirjoittaja ei kuitenkaan täsmentänyt, kuka tämä oli, luultavasti siksi, että hän halusi havainnollistaa yleistä periaatetta eikä halunnut ihmisten juuttuvan historiallisiin yksityiskohtiin.

Joskus kun kirjoitamme tai puhumme, meidän on tiedettävä, milloin lisätä enemmän yksityiskohtia tai kaikki mahdolliset yksityiskohdat. Toisinaan taas meidän tulisi käyttää vähemmän yksityiskohtia, jotta ihmiset eivät menetä pääasiaa ja eksy yksityiskohtiin.

Viisi vaihtoehtoa nuorille ja vanhoille hallitsijoille ovat:

Nuori vs. vanha Salomo

Salomo vs. Rehabeam

Joosef ja farao

Muut henkilöt

Yleiset käsitteet, mutta ei tiettyjä henkilöitä

K: Kuinka käsittelet (jos ylipäätään käsittelet) vallan tai vaikutusvallan säilyttämistä (jos sinulla sellaista on), kun joku nuorempi tai vähemmän kokenut näyttää pystyvän ohittamaan sinut? (Koh 4:14–16)

V: Yksi tapa on taistella hampaat irvessä vaikutusvaltasi säilyttämiseksi. Vielä pahempaa on yrittää sabotoida toisen henkilön työtä tai ainakin sabotoida hänen saavutuksiaan ja mainettaan panettelulla. Toinen ääripää on se, että et koskaan puolusta itseäsi ja työtäsi. Roomalaiskirjeen 14:16 mukaan emme kuitenkaan saa antaa hyvän tulla puhuttua pahaksi. Toisinaan nämä tilanteet voivat olla monimutkaisia, sekä sen suhteen, mitä sinulle tapahtuu, että mahdollisten reaktioiden (sopivien tai sopimattomien) suhteen, joihin voisit ryhtyä. Ohjenuorana voi olla kysymys: ”Mitä Jeesus haluaisi sinun tekevän?” Älä tee mitään, mitä myöhemmin joudut häpeillen selittämään Kristukselle tuomionistuimella. On parempi hävitä kuin voittaa epärehellisin keinoin.

K: Miksi Saarnaajan kirjassa 5:1 mainitaan meneminen Jumalan temppeliin, kun Saarnaaja kertoo elämästä auringon alla ilman Jumalaa?

V: Tämä havainnollistaa tärkeää seikkaa. Ihminen voi olla hyvin uskonnollinen, mutta silti vain käydä läpi muodollisuuksia ja olla silti hyvin kaukana Jumalasta.

K: Mikä on Saarnaajan kirjan 5:1 kohdassa mainittu ”tyhmien uhri”, ja miten voimme välttää sen?

V: Vaikka se onkin outoa, jotkut saattavat yrittää löytää merkityksen uhrauksen antamisesta Jumalalle, ikään kuin se olisi surkea korvike sille, että vain rakastaisi ja tottelisi Jumalaa. Rakkaus ja tottelevaisuus sisältävät usein uhrauksen, mutta se on uhraus, jota Jumala haluaa. Mikä tahansa vanha uhraus ei korvaa rakkautta ja tottelevaisuutta, kuten Miika 6:6–8 osoittaa. Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumin 5:23–24:ssä, että jos olet aikeissa uhrata jotain ja muistat, että veljelläsi on jotain sinua vastaan, keskeytä uhraus, sovita asiat veljesi kanssa ja vasta sitten jatka uhraustasi.

Kerran oli pieni poika, joka halusi ostaa kivan lahjan äitinsä syntymäpäiväksi. Niinpä hän osti äidilleen lelupaloauton. Se oli juuri se, mitä hän itse olisi halunnut syntymäpäivälahjaksi, joten hän päätteli sydämessään, että äitikin haluaisi juuri sen. Joskus emme ole paljon kypsempiä ja tuomme ”typerysten uhrauksen”. Ajattelemme, että Jumala haluaisi meidän tekevän jotain, kiinnittämättä huomiota siihen, mitä Jumala sanoo todella haluavansa.

Englannin historiassa Robin Hood oli kuuluisa siitä, että hän ”ryösti rikkailta ja antoi köyhille”. Vaikka pahan hallitsijan hallinnossa oli epäoikeudenmukaisuuksia, Jumala ei halua rahaa, jonka olet saanut ryöstämällä muita ihmisiä. Yksi pahimmista typerysten uhreista oli Jeftan lupaus Tuomarien kirjassa 11:30–40. Koko tuomareiden aika oli pimeä kausi, jolloin jokainen teki sen, mikä oli hänen omasta mielestään oikein.

K: Miten jotkut ihmiset tekevät pahaa uhraamalla uhreja edes tietämättään (Saarnaaja 5:1)?

V: Siihen on ainakin kolme tapaa.

1) Yksi tapa on se, että epäjumalille tehdyt uhraukset ovat uhrauksia demoneille eivätkä Jumalalle (1. Korinttolaiskirje 10:20).

2) Jopa todelliselle Jumalalle tehdyt uhraukset voivat olla pahoja. Jeesus ennusti Johanneksen evankeliumin 16:2:ssa, että jotkut kristittyjä tappavat luulevat uhraavansa Jumalalle. Keskiajalla ja renessanssin aikana roomalaiskatolilaiset sekä vähemmässä määrin luterilaiset ja kalvinistit vainosivat muita, jotka väittivät olevansa kristittyjä. Paavi järjesti jopa ristiretkiä waldensien ”tuhoamiseksi”. Kirkko vainosi myös juutalaisia, koska sen johtajat ajattelivat sen olevan Jumalalle mieluista.

3) Jumalan työhön annettu raha, joka on hankittu laittomin keinoin, on paha uhri. Miika 1:7 ja seuraavat jakeet sanovat, että prostituoidun palkka palautuu prostituoidun palkaksi. Jos ansaitset rahaa keinoilla, joita Jumala ei halua sinun käyttävän, ja annat osan siitä Jumalalle uhrina, Jumala ei ole tyytyväinen tuohon uhriin. On parempi lopettaa muiden huijaaminen tai riistäminen ja uhrata vähemmän kuin uhrata enemmän tekemällä asioita, jotka eivät miellytä Jumalaa. Jotkut työpaikat ovat kuin kirjanpitäjän työ Planned Parenthoodissa, joka on johtava abortin tarjoaja Yhdysvalloissa. Vaikka et rikkoisikaan lakeja eikä yritys riko lakeja, jos olet sellaisen organisaation tiimin jäsen, joka tekee pahaa Jumalaa vastaan, sinun tulisi lähteä.

Mutta Jumalaa rakastaessamme meidän on tarkoitus uhrata ruumiimme eläviksi uhreiksi, kuten Roomalaiskirjeen 12:1:ssä sanotaan.

K: Mitä Sananlaskujen kirjan 5:1–2 kohdassa tarkoitetaan kuuntelemisen ja puhumisen vastakkainasettelulla?

V: Tuletko Jumalan taloon enemmän jakamaan mielipiteitäsi vai oppimaan ja palvomaan? Jaakobin kirjeen 1:19 mukaan meidän tulee olla nopeita kuuntelemaan ja hitaita puhumaan. Kirkossa on niin paljon viisaita ihmisiä, että ehkä sinunkin pitäisi tuoda esiin näkökantasi, mutta älä hallitse keskustelua. Lisäksi tässä käytetty hepreankielinen sana tarkoittaa enemmän kuin pelkkää kuuntelemista. Se tarkoittaa myös ymmärtämistä ja tottelemista.

K: Mitkä ovat Saarnaajan kirjan 5:2–7 mukaisia esimerkkejä typeristä sitoumuksista, joita ihmiset tekevät nykyään?

V: Aivan kuten ihmiset voivat tilata roskapostia internetissä tai antaa luottokorttitietonsa pahantahtoiselle sivustolle, on myös muita tapoja tehdä harkitsemattomia sitoumuksia. Työsopimukset ja muut oikeudelliset sopimukset, jotka toinen osapuoli antaa sinulle, on yleensä laadittu toisen osapuolen eduksi, usein epäoikeudenmukaisesti. Vaikka meidän tulee olla viattomia kuin kyyhkyset, meidän tulee olla myös viisaita kuin käärmeet, kuten Matteuksen evankeliumissa 10:16 sanotaan. Ole erittäin varovainen, kun allekirjoitat jonkun toisen lainan takaajana. Heidän vastuuttomuutensa muuttuu sinun velvoitteeksesi.

Meidän on todellakin tehtävä sitoumuksia, jotta ihmiset voivat luottaa meihin. Yleensä joudut tekemään sitoumuksen työnantajasi kanssa, seurakunta haluaa jäseniltään taloudellisia sitoumuksia voidakseen arvioida budjettinsa, ja jos otat asuntolainaa, sinun on sitouduttava maksamaan rahat takaisin.

Mutta aina kun teet sitoumuksen, kysy itseltäsi, onko sitoumuksen tekeminen välttämätöntä. Kysy sitten, onko sitoumuksen taso tarpeellinen. Esimerkiksi jos potentiaalinen työnantaja haluaa sinun allekirjoittavan jonkin sopimuksen, jossa sinulle asetetaan rajoitus ikuisesti työsuhteen päättymisen jälkeen, kysy itseltäsi ja heiltä, olisiko järkevämpää asettaa määräajaksi vain kuusi kuukautta tai vuosi. Eräässä työsopimuksessa minulta vaadittiin suostumusta siihen, että kaikki ohjelmistot, joita kehitin sivutoimisesti – riippumatta siitä, oliko niillä mitään merkitystä tai mahdollisuutta kilpailla yrityksen kanssa – olisivat yrityksen yksinomaista omaisuutta. Niinpä kirjoitin allekirjoittamaani sopimukseen, että tämä ei koske asioita, joiden parissa olin työskennellyt aiemmin, ja liitin mukaan luettelon. Sitten allekirjoitin sopimuksen, lähetin sen ja kerroin heille, mitä olin muuttanut. Heillä ei ollut mitään ongelmaa sen kanssa.

K: Miten ihmisillä voi nykyään olla ”kiireinen sydän” (Saarnaaja 5:2)?

V: Hätiköidyt sanat eivät niinkään ole perimmäinen ongelma, vaan pikemminkin hätäisen sydämen oire. Vaikka monilla ihmisillä on taipumus ajatella ”ratkaistaan tämä heti”, amerikkalaiset ovat usein alttiimpia tälle kuin muut. Ihmiset muistavat yleensä menestyksensä ja yrittävät unohtaa tappionsa, joten keskivertoihminen voi muistaa itsensä kokonaisuudessaan menestyksekkäämmäksi.

Jos on edes pienintäkään mahdollisuutta, että jokin onnistuu – riippumatta siitä, kuinka kaukainen se onkaan –, tehdään se ajattelematta todennäköisyyksiä tai seurauksia, jos epäonnistumme. Tällaista typeryyttä opetetaan aktiivisesti monissa nykypäivän toimintaelokuvissa. Sen sijaan, että sankari odottaisi vahvistuksia, hän ryntää rohkeasti (tai uhkarohkeasti) tilanteeseen, vaikka todennäköisyys on valtava, että hän vain tuhlaa elämänsä ilman minkäänlaista hyötyä, ja jonkin harvinaisen onnen ansiosta hän selviää hengissä ja menestyy, ja kaikki onnittelevat häntä päätöksestään toimia niin.

Tarkastellaanpa yhtäläisyyksiä sydämemme, sijoittamisen ja leivän leipomisen välillä.

Kuvittele, että sinulla olisi osakevälittäjä, joka eräänä kuukautena ilmoittaisi sinulle, että hän on sijoittanut kaikki elämänsäästösi erittäin riskialttiisiin optioihin. Mutta sen sijaan, että olisit menettänyt kaikki elämänsäästösi, hän onnistui ja kaksinkertaisti rahasi. Onnittelisitko häntä sijoitusstrategiastaan ja pitäisitkö hänet osakevälittäjänäsi, vai ottaisitko kaikki rahasi pois häneltä? On parempaa odottaa, että leipä paistuu, kuin syödä koko taikina heti.

Kiireinen mieli voi ajan mittaan tuhota omaisuuden. Oletetaan, että sama osakevälittäjä tuotti sinulle viiden vuoden aikana vuosituottoja 100 %, 100 %, 100 %, 100 % ja -100 %. Keskimääräinen vuosituotto on 300 % / 5 vuotta eli 60 % / vuosi siitä rahasta, joka sinulla aiemmin oli, mikä on hämmästyttävän hyvä tulos. Mutta katsokaa noita lukuja vielä kerran. Jos viime vuonna menetitte 100 %, se tarkoittaa, että menetitte kaiken, mitä teillä oli. Leipä paistuu paljon nopeammin, jos nostatte uunin lämpötilan kolminkertaiseksi, mutta lopputulos ei välttämättä anna teille mitään nautittavaa.

Nyt pörssivälittäjällä on kuitenkin konservatiivisempi strategia, joten luotat hänen arvostelukykyynsä ja päätät jälleen kerran seurata häntä. Ensimmäisenä vuonna hän tuottaa sinulle 23 %, toisena vuonna markkinat käyttäytyvät tavalla, jota hän ei osannut ennustaa, ja hän menettää 20 %, ja näin vuorottelee joka vuosi. Kuinka paljon rahaa sinulla on lopulta? Jokaista 1 000 dollaria kohden se on 1 000 dollaria * 1,23 * 0,8 * 1,23 * 0,8 * 1,23 * 0,8 = vain 952,76 dollaria. Vaihtelut vaikuttavat kielteisesti rahoihisi, ja epäröivä sydän vaikuttaa kielteisesti ihmissuhteisiisi, sanaasi ja siihen, että ihmiset luottavat sinuun. Jos paistat leipää liian kuumassa lämpötilassa, mutta vuorottelet sitä viileämmillä lämpötiloilla niin, että paistoaika on keskimääräinen, tulos on silti vaikea niellä.

K: Miksi ihmisten on niin helppoa luvata jotain ja sitten rikkoa lupauksensa (Snl 5:2–7)?

V: Ihmiset, jotka arvostavat omaa sanaansa niin vähän, saattavat ajatella, että muutkaan eivät arvosta sanaansa, ja siitä tulee itsensä toteuttava ennustus. Jos joku lupaa jotain, varsinkin jos lopputulos on hänen edukseen, ja myöhemmin näyttää siltä, ettei se enää ole hänen edukseen, miksi ei rikkoisi lupausta, jos hän elää ikään kuin Jumalaa ei olisi? Mutta kristittyjen tulisi olla ihmisiä, joihin voi luottaa. 5. Mooseksen kirjan 23:21–23:ssa sanotaan myös, että ihmisten on pidettävä lupauksensa.

On täysin hyväksyttävää aikoa tehdä jotain ja sitten muuttaa mieltään, mutta sano, että aiot tehdä sen, äläkä lupaa tehdä sitä.

K: Mikä pitäisi olla asenteemme unelmiamme kohtaan (Saarnaaja 5:3,7)?

V: Unet eivät tässä viittaa siihen, mitä teet nukkuessasi. Unet tarkoittavat tässä suunnitelmia ja suunnittelemattomia toiveita. Henkilö, joka luulee toteuttavansa mahdottomia unelmia, rikkoo usein liian helposti antamansa lupaukset ja sitoumukset. Tähän hätiköityjen sanojen ja villien unelmien yhteyteen kuuluvat epärealistiset suunnitelmat, joita joskus luvataan miettimättä lainkaan, miten ne toteutettaisiin. Toisinaan ”yliaktiiviset unelmat” johtavat siihen, että aloitetaan monia hankkeita, jotka kaikki epäonnistuvat, lähinnä siksi, ettei niitä viedä loppuun asti. On parempi toteuttaa yksi menestyvä hanke, joka kestää ja jatkaa lentoaan, kuin monia hankkeita, jotka eivät koskaan pääse lentoon.

Pitäisikö meidän uskovina luopua kaikista unelmista, joita haluamme toteuttaa? Vai pitäisikö meidän haaveilla villisti ja käynnistää monia hankkeita, joilla ei ole toivoa menestyksestä? Kumpikaan – sen sijaan anna unelmasi Jumalalle. Jotkut Hän saattaa ottaa pois. Mutta toisten osalta saatat tuntea halua pyrkiä niihin, koska Jumala haluaa sinun pyrkivän niihin. Jopa jotkut unelmat, jotka saattavat tuntua typeriltä ja mahdottomilta, voivat tulla mahdollisiksi Jumalan avulla. Mutta joka tapauksessa, anna kaikki unelmasi Jumalalle ja hyväksy se, että Hän vie osan niistä pois.

K: Mitkä ovat kaksi yhteyttä unelmien ja sorron välillä Saarnaajan kirjassa 5:8?

V: Niitä on muutamia.

Sorrettu: Köyhällä ihmisellä voi olla unelma rikastua käyttäen vain rehellisiä keinoja. Joissakin maissa tuo unelma voi valitettavasti jäädä pelkäksi villiksi fantasiaksi. On tilanteita, joissa meille annettu viesti on sama kuin se, jonka Jumala sanoi Barukille Jeremian kirjassa 45:5. Nyt ei ole oikea aika tavoitella suuria asioita, mutta Jumala suojelee meitä.

Sortaja: Toisaalta joku saattaa tajuta, että hänen unelmansa rikastumisesta voi toteutua vain ottamalla varallisuutta toisilta. Esimerkiksi joissakin Afrikan ja Aasian maissa tytär on keino tuoda varallisuutta perheelle myötäjäisten kautta. Kyseessä ei ehkä ole poika, jonka kanssa tyttö haluaisi mennä naimisiin, mutta vanhempien ahne sydän on noussut tärkeämmäksi kuin tyttären oma sydän.

Yleisesti ottaen Efesolaiskirjeen 5:8 sanoo, että vaikka olimmekin kerran pimeydessä, meidän on nyt vaeltava valon lapsina. Meidän on hylättävä pimeyden teot ja kohdeltava toisia kunnioittavasti, jotta emme pelkää, kun valo valaisee tekojamme ja motiivejamme.

K: Mikä on Saarnaajan kirjan 5:9 mukaan suhde kuninkaan ja peltojen välillä?

V: Hepreankielisessä tekstissä sanotaan, että jopa kuningas [itse] hyötyy pelloista. Mutta samat sanat voivat kattaa kaksi eri näkökohtaa.

Hyötyy: jopa rikas kuningas tuntee, että hänen on silti otettava osansa jopa pienen pellon tuotoista. Teoksessa ”Bible Knowledge Commentary: Old Testament” (s. 988) katsotaan, että tässä on viittaus virkamiesten korruptioon.

Riippuvaisuus: jopa suurin kuningas tarvitsee silti ruokaa ja on siten riippuvainen vaatimattomista pelloista elääkseen. Tässä luvussa ei kuitenkaan ole muita viitteitä siitä, että kyse olisi kuninkaan hengissä pitämisestä.

Joten vaikka molemmat ovat totta, mikä on tässä ensisijainen tarkoitus? Koska jakeet 8–11 käsittelevät sortoa ja ahneutta, ”tuotot” on ensisijainen tulkinta. Mutta sen lisäksi jae 9 on tässä eräänlainen ”käännekohta”. Jakeissa 8–9 puhutaan sortamisesta, ja jakeissa 9–11 ahneudesta, joka kulkee usein käsi kädessä sortamisen kanssa. Jakeessa 9 nämä kaksi yhdistyvät, sillä jatkuvasti kasvava ahneus on yksi sortamisen syy.

K: Miksi Saarnaajan kirjan 5:10 mukaan rahan perässä juokseva ihminen ei koskaan koe, että hänellä olisi tarpeeksi?

V: Ahneelle sydämelle rahaa ei voi koskaan olla tarpeeksi. Rahaa ei voi koskaan olla tarpeeksi, jotta olisi todella ”turvassa”, jos luottaa turvallisuutensa rahaan. Kuten Believer’s Bible Commentary -teoksessa sivulla 898 mainitaan, kun miljonääri Cecil Rhodes oli kuolemaisillaan, hän sanoi: ”Olen löytänyt paljon Afrikasta. Timantit, kulta ja maa ovat minun, mutta nyt minun on jätettävä ne kaikki taakseni. Mitään siitä, mitä olen hankkinut, en voi viedä mukanani. En ole etsinyt ikuisia aarteita, joten minulla ei oikeastaan ole mitään” (lainaus teoksesta Choice Gleanings Calendar). Toisin sanoen hän oli eräänlainen käänteinen Tuhkimo, tarina rikkaudesta köyhyyteen.

Rikkaus ilman tyytyväisyyttä on hyödytöntä. Vaikka rikkaus ei tuo tyytyväisyyttä, on surullista, kun luottaa siihen, että rikkaus tuo tyytyväisyyttä, saa lopulta rikkauden, mutta ei silti tunne tyytyväisyyttä.

K: Milloin kysyntä nousee tarjonnan tasolle (Snl 5:11)?

V: Taloustieteessä, kun liian monta dollaria tavoittelee liian vähän fyysisiä hyödykkeitä, sijoituksia tai kiinteistöjä, inflaatio nostaa näiden hintoja. Kun tietyn ostovoiman kohdalla on tarjolla enemmän hyödykkeitä, hinta yleensä laskee, ja ostajat saattavat ostaa niitä hieman enemmän.

Yksilötasolla, kun ihmiset alkavat ansaita rahaa, heidän elämäntapansa ylläpitämiskustannukset nousevat usein vastaavasti. Kun he alkavat taas ansaita vähemmän rahaa, heillä on ongelma, elleivät elämäntapaan liittyvät kustannukset laske.

Ohjelmistokehityksessä sanotaan, että jonkin tehtävän suorittamiseen arvioitu aika kasvaa käytettävissä olevien ohjelmistokehittäjien määrän kasvaessa. Myös päinvastoin voi olla totta. Innovaatio syntyy, kun tehtävää on liikaa ja aikaa liian vähän.

K: Mikä on Saarnaajan kirjan 5:11 ja sitä seuraavien jakeiden mukaan se etu, että he voivat katsella rikkauksiaan?

V: Tässä ei ole mitään hyötyä. Kyse ei ole siitä, että he pääsisivät katselemaan rikkauksiaan, jotka saattaisivat muutenkin olla lukittuina varastoon. Pikemminkin heidät pakotetaan nyt pitämään silmällä rikkauksiaan, jotta eivät menettäisi niitä. 1. Johanneksen kirjeen 2:16 mainitsee silmien himon yhtenä kolmesta suuresta synnin liikkeellepanevasta tekijästä. Kuten varikset, myös ihmiset voivat tuntea järjetöntä vetovoimaa kiiltäviä esineitä kohtaan.

K: Mikä on Saarnaajan kirjan 5:13 kohdassa mainittu rikkauden ”kivulias paha”?

V: Heprealainen sana ”kauhea paha” voi tarkoittaa myös ”sairasta”, kuten lauseessa ”Olen nähnyt jotain niin pahaa, että se saa minut voimaan pahoin”. Vaikka rikkaudet eivät yleisesti ottaen ole sen enempää hyviä kuin pahojakaan, tässä on kyse rikkaudesta, joka vahingoittaa omistajaansa. Sananlaskujen kirjassa 30:7–8 (jonka on kirjoittanut Agur, ei Salomo) pyydetään Jumalaa, ettei Hän antaisi liikaa rikkautta, sillä muuten ihminen saattaisi kylläisyydessään kieltää Jumalan. Rikkaus ei tarjoa varmaa suojaa onnettomuuksia vastaan. Rikkaudesta huolehtiminen voi kuitenkin viedä ihmiseltä unen.

K: Saarnaajan kirjan 5:16 sisältää humoristisen kuvan, jossa yritetään pidätellä tuulta. Miten ihmiset tekevät niin nykyään?

V: Jos perisit tuulen, niin onnea sen pidättämiseen! Jos sinulla olisi miljoona dollaria ja voisit käyttää sen pidentääksesi elämääsi viikolla, tekisitkö niin? Jos voisit saada tänään lyhytaikaista nautintoa, mutta menettäisit sen vastineeksi loppuelämäsi, tekisikö ihminen niin? Valitettavasti vastaus on, että monet ihmiset tekisivät niin. Syy ei ole siinä, että he ajattelisivat tulevaisuudesta niin typerästi, vaan pikemminkin siinä, että he eivät ajattele lainkaan. Kun nuorilta amerikkalaisilta kysyttiin kuluttamisesta nyt verrattuna säästämiseen eläkettä varten, vastaukset viittasivat melkein siihen, että he pitivät vanhempaa versiota itsestään täysin eri ihmisenä.

K: Jos huomaat, että sinulla on ahneutta sydämessäsi (Snl 5:18–20), miten pääset eroon ahneudestasi?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus.

Ei-ratkaisu. Meillä ei ole itse voimaa puhdistaa elämäämme, joten jotkut saattaisivat päättellä, että meidän pitäisi vain odottaa Jumalaa ja olla tekemättä mitään. He saattaisivat perustella, ettei meidän tarvitse ryhtyä mihinkään toimiin, sillä ahneuden synnin voittaminen on Jumalan vastuulla, ei meidän. Ongelmana tässä vastauksessa on, että sitä voi niin helposti käyttää perusteluna mille tahansa synnille, jonka lopettamiseksi et halua ponnistella.

Vastaus: Mutta nyt meillä on voima, ei itsestämme, vaan siksi, että Jumala vaikuttaa meissä. Vaikka meillä ei ole voimaa itsessämme, Kristuksessa meille on annettu kyky puhdistaa itsemme, kuten 1. Johanneksen kirjeen 3:3 sanoo: ”Jokainen, jolla on tämä toivo Häneen, puhdistaa itsensä”.

Älä asetu asemaan, jossa yrität sanoa Jumalalle, että vaikka Pyhä Henkesi toimisikin voimakkaasti elämässäni, voimaasi ei riitä minulle voittamaan ahneuttani tai mitä tahansa muuta syntiäni. Vaikka emme lakkaa syntiä tekemästä kokonaan ennen kuin pääsemme taivaaseen, meidän on voitettava suuri osa elämämme synneistä jo nyt.

K: Jos olet kristitty ja et tunne tyytyväisyyttä niin kuin meidän pitäisi, mitä toimia voit tehdä (Snl 5:18–20)?

V: Tässä on muutamia askelia, joita voit ottaa ollaksesi tyytyväinen siihen, mitä sinulla on.

Ehkä tyydyt liian vähään: ehkä ahneutesi ei johdu siitä, että haluat liikaa, vaan siitä, että haluat liian vähän. Miksi tyytyisit surkeaan, pieneen, pieneen, 10 000 neliöjalkaiseen, monen miljoonan dollarin arvoiseen kartanoon, joka rapistuu sata vuotta myöhemmin, kun voisit saada ikuisen kartanon ja hallita Kristuksen kanssa taivaassa? Miksi tyytyisit vain halvan näköiseen Lamborghiniin tai Bugattiin, kun voisit lentää uuden taivaan ja uuden maan välillä? Miksi välittäisit lainkaan hyvästä lääkäristä, jos et enää koskaan tule sairastumaan? Olet yhä matkalla; et ole vielä kotona.

Oletko voittamassa kilpailua? Paavali vertasi kristillistä elämää urheilukilpailuun Filippiläiskirjeen 3:13–14 ja 2. Timoteuskirjeen 2:5 kohdissa. Oletko voittamassa, ja mistä sen voi tietää? Ehkä yritämme mitata sitä rahalla, arvostuksella, kunnialla tai jollain muulla, josta tunnemme, ettei meillä ole tarpeeksi, ja pelkäämme jäävämme paitsi. Mutta ehkä mittapuumme on väärä; voimme voittaa kunnioittamalla Jumalaa.

Pidätkö kaikkea tappiona? Kuvittele, että osallistut juoksuun täyden reppun selässä. Sinulla ei todennäköisesti ole mitään mahdollisuutta voittaa, ellet ota reppua selästäsi. Samalla tavalla jotkut kristityt eivät voi voittaa kristillisen elämän kilpailussa, ennen kuin he ottavat selästään pois reppunsa, joka on täynnä maallisia asioita. Paavali sanoi Filippiläiskirjeen 3:7–8:ssa, että meidän tulee pitää kaikkea tappiona verrattuna siihen ylivertaiseen suuruuteen, joka on Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, tuntemisessa.

Vastuullisuus: Oletko valmis ottamaan vastuuta muiden edessä? Onko sinulla ihmisiä, joiden annat puhua sinulle suoraan ja kysyä, miten olet pärjännyt tällä alueella viime viikolla? Kerrotko heille rehellisesti, oletko pärjännyt hyvin vai et?

K: Kuinka voimme löytää iloa keskellä niin suurta merkityksettömyyttä (Snl 5:20)?

V: Se olisi melko vaikeaa, ehkä jopa lähes mahdotonta, jos ihminen ajattelisi, että tässä on kaikki, mitä on, ja pohtisi sitten tulevaisuuttaan. Tämä ei ole kotimme. Se ei ole meidän, vaan Jumalan. Mutta kun kuljemme tämän ohikiitävän elämän läpi, ”Jumala pitää [meidät] kiireisinä”, opettaa meitä ja valmistaa meitä ikuiseen iloon Hänen kanssaan, joka on meidän pysyvä kotimme. Kun matkustat maanteitse tapaamaan perhettäsi, ajamisella itsessään ei ole mitään merkitystä. Tarkoitus ei ole ajaminen, vaan perheesi tapaaminen. Muuten, on olemassa termi, joka viittaa johonkin, jolla ei itsessään ole hyötyä, mutta joka on välttämätöntä hyötyä tuottavan tavoitteen saavuttamiseksi. Sitä kutsutaan ”välivaiheeksi”.

K: Onko Kaik. 6:6:ssa ja Kaik. 9:2–3:ssa todella niin, että kaikilla on yhteinen kohtalo?

V: Auringon alla kyllä. Saarnaajan kirjassa 7:2 sanotaan, että kuolema on jokaisen ihmisen loppu. Saarnaajan kirjan aihepiiri käsittelee vain elämää maan päällä, ei ikuista elämää. Tietenkin yksi asia, josta Jehovan todistajat, mormonit, muslimit, kristityt ja monet muut uskonnot ovat yhtä mieltä, on se, että lopulta kaikki eivät päädy samaan paikkaan.

K: Miten elämä näyttää Saarnaajan kirjassa 6:1–3 täynnä ironiaa?

V: Vaikka 5. luvun lopussa puhutaan siitä, kuinka ihmiset voivat nauttia elämästä, 6. luku asettaa vastakohdaksi sen, kuinka ihmiset eivät osaa nauttia elämästä. Nauti elämästäsi; iloitse kaikesta. Nauti rauhallisista hetkistä, mutta nauti myös haasteista.

Jos sinulla on suuria siunauksia, mutta et kykene nauttimaan niistä, mitä järkeä siinä sitten on? Ihmiset näyttävät olevan enemmän kiinnostuneita vaurauden ja siunausten hankkimisesta kuin niiden nauttimisesta. Meidän tulisi olla iloisia kaikessa. Meidän tulisi iloita yksinkertaisista asioista, haasteista, jotka saamme voitettua, ja oppitunneista, joita voimme oppia.

K: Miksi Saarnaajan kirjan 7:1 mukaan kuoleman päivä on parempi kuin syntymän päivä?

V: Ihmisen nimi yhdistää nämä kaksi päivää toisiinsa. Ihminen saa nimensä heti syntymän jälkeen. Mutta se, mitä ihmiset muistavat kyseisestä nimestä, määräytyy vasta kuolemanpäivänä. Jälkimmäinen osa on merkittävämpi ja kestävämpi kuin ensimmäinen. Tässä on kaksi huomioitavaa seikkaa.

Saarnaajan kirjan 7:8 selittää tarkalleen, mitä hän tarkoittaa. Kuoleman päivänä elämä auringon alla päättyy, ja olemme saaneet maan päällä päätökseen kaiken, mitä aiomme saada päätökseen. Ennen kuin alamme ylpeillä saavutuksistamme, odottakaamme loppuun asti, kuoleman päivään asti, nähdäksemme, miten asiat todella kääntyvät. Hyvän nimen ajallinen ja ikuinen perintö kuoleman jälkeen on parempi kuin väliaikainen nautinto, joka ei kestä kauempaa kuin hajusteen tuoksu.

Saarnaajan kirjan 7:2 kertoo, miksi meidän tulisi pohtia tätä. Kun muistamme, että kuolema koskee kaikkia, se auttaa meitä keskittymään iankaikkiseen näkökulmaan sen sijaan, että keskittyisimme hetkelliseen elämään auringon alla.

K: Mikä on merkittävää siinä, että kirjoittaja käyttää sanaa ”öljy” Saarnaajan kirjan 7:1 kohdassa?

V: ”Öljyllä” oli yleensä voimakas tuoksu. Sitä käytettiin ilon (kuten hajuvettä) (Saarnaaja 9:8), vaurauden (Job 29:6) ja maineen (Laulujen laulu 1:3) merkkinä. Öljyä käytettiin myös ruumiin voitelemiseen kuoleman yhteydessä.

K: Mikä tarkalleen ottaen on ”typerys” Saarnaajan kirjassa 7:4–7?

V: Typeryys ei välttämättä tarkoita, että olet vähemmän älykäs tai pärjäisit huonommin koulussa. Pikemminkin typeryys voi tarkoittaa tasapainon ja itsehillinnän menettämistä. Typerät turmelevat oman mielensä ja menettävät kykynsä tehdä puolueettomia päätöksiä. Ajattele henkilöä, joka tietää laittomien huumeiden vaarat ja päättää silti alkaa käyttää niitä.

K: Mikä on ”tyhmien laulu” Saarnaajan kirjassa 7:5?

V: Toisin kuin viisaan henkilön antama viisas ja tarpeellinen nuhde, tyhmien laulu on iloinen laulu, jossa sanotaan, että kaikki on hyvin, vaikka niin ei olisikaan. Ehkä tyhmien laulun tarkoitus on vahvistaa ajatusta siitä, että on oltava onnellinen, tyytyväinen eikä tarvitse tehdä mitään muutoksia, todellisuudesta riippumatta.

K: Onko Saarnaajan kirjassa 7:7 helpompaa tyhmälle tulla viisaaksi vai viisaalle tulla tyhmäksi?

V: Viisaan on helpompi tulla typeräksi. Viisauden oppiminen on hieman haastavaa, mutta vielä haastavampaa ja vaativampaa on viisauden harjoittaminen ja soveltaminen elämässä. Meillä on luonnollinen taipumus toimia typerästi ja yrittää maksimoida lyhytaikainen nautinto tulevaisuuden kustannuksella.

K: Miksi ihmiset kaipaavat vanhoja hyviä aikoja (Saarnaaja 7:10–12)?

A: Kun ihmiset muistelevat nostalgisesti vanhoja hyviä aikoja, he katsovat menneisyyttä toisinaan ruusuisin silmin. Muistamme hyvät asiat ja yritämme unohtaa huonot. Muistamme meille tehdyt hyvät teot, emmekä niitä ihmisiä, jotka surmattiin epäoikeudenmukaisesti. Esimerkiksi 1800-luvun lopulla Etelä-Amerikassa tapahtui Kolmikantaliiton sodan valtava verilöyly, Kiinassa Taiping-kapina sekä näitä molempia huomattavasti pienempi konflikti, jota amerikkalaiset kutsuvat sisällissodaksi. 1900-luvulla maailmassa koettiin espanjantautiepidemia vuonna 1918, nälänhätä Intiassa, lukuisia kansanmurhia, Yhdysvalloissa polioepidemia vuonna 1952 ja myöhemmin maailmassa AIDS-epidemia, joka koetteli erityisesti Afrikkaa. Maailmassa koettiin ensimmäinen maailmansota, toinen maailmansota, Korean sota ja Vietnamin sota. Sitten seurasi kylmä sota ja pelko ydinsodasta. 1800- ja 1900-luvuilla tapahtui myös paljon hyviä asioita. Mutta pahat asiat olivat niin pahoja, että muistakaamme vain hyvät asiat.

K: Miten viisaudella on Saarnaajan kirjan 7:12 mukaan joitakin yhtäläisyyksiä rahan kanssa?

V: Molemmat voivat auttaa suojautumaan onnettomuuksilta. Molemmat voivat olla avuksi tavoitteen saavuttamisessa. Ja aivan kuten rikkaat ihmiset ovat harvinaisia, myös todella viisaat ihmiset voivat olla harvinaisia.

K: Miten voimme Saarnaajan kirjassa 7:14 erottaa sen, mitä voimme muuttaa, ja sen, mitä emme voi muuttaa?

V: Joitakin asioita voimme muuttaa helposti, joskus liiankin helposti, parempaan tai huonompaan suuntaan. Joitakin asioita on vaikea muuttaa, ja toisia asioita emme voi muuttaa, mutta Jumala voi. Vaikka emme voi oikaista sitä, minkä Jumala on tehnyt vinoon (Saarnaajan kirja 7:13), Jesaja 40:4 sanoo, että Jumala voi oikaista ja tasoittaa sen, mikä oli vinoa. Joitakin asioita emme voi muuttaa, eikä Jumalakaan halua niitä muuttaa. Ensimmäinen askel on hyväksyä nämä asiat. Sen sijaan, että olisimme ahdistuneita ja turhautuneita tai passiivisia ja fatalistisia, meidän tulisi olla kärsivällisiä, sinnikkäitä ja rukoilevia.

K: Pitäisikö Saarnaajan kirjan 7:15 (NIV) kohdassa lukea ”turha elämä” vai ”ohikiitävä elämä”?

V: Tutkijoilla on kaksi näkemystä: ”lyhyt elämä” tai ”merkityksetön elämä”. Kummassakin tapauksessa Raamattu opettaa, että elämämme maan päällä on hyvin lyhyt ja että elämä ilman Jumalaa on merkityksetöntä.

K: Miten ihmisten ei pitäisi olla liian vanhurskaita Saarnaajan kirjassa 7:16, kun meidän on pyrittävä täydellisyyteen, kuten 2. Kor.13:11 :ssä sanotaan?

V: Filippiläiskirjeen 3:12–14:ssä Paavali rohkaisee uskovia pyrkimään kohti päämäärää, ja meidän tulee pyrkiä täydellisyyteen, kuten taivaallinen Isämme on täydellinen, kuten Matteuksen evankeliumin 5:48:ssa sanotaan. Emme voi koskaan olla liian Kristuksen kaltaisia. Ihmiset voivat kuitenkin olla ”liian vanhurskaita” paitsi yhdellä, jopa kolmella tavalla.

Ylpeys: Voimme valitettavasti tulla ylpeiksi omasta vanhurskaudestamme, palvelustamme toisille, Raamatun lukemisestamme ja vaelluksestamme Jumalan kanssa. Oli eräs hyvä kristillinen kirja nimeltä The Seven Deadly Virtues. Siinä kuvattiin, kuinka jopa hyvät hyveet, kuten rehellisyys, ahkeruus jne., voivat muuttua paheiksi, kun niihin liittyy ylpeyttä.

Omanvanhurskaus: Tämä on itse asiassa hieman erilainen (ja ehkä pahempi) asia kuin pelkkä ylpeys. Voimme alkaa luottaa omaan vanhurskauteemme sen sijaan, että luottaisimme Jumalan armoon ja laupeuteen, kuten juutalaiset tekivät Roomalaiskirjeen 10:3:ssa. Teoksessa *When Critics Ask* (s. 258) käytetään eri sanoja saman asian ilmaisemiseksi: ihminen ei voi olla liian vanhurskas, mutta hän voi olla liian vanhurskas.

Virhe synnittömästä täydellisyydestä: Jotkut ihmiset, etenkin joissakin pyhyyskirkoissa, uskovat voivansa olla synnittömän täydellisiä tässä elämässä, mikä on ristiriidassa 1. Johanneksen kirjeen 1:10 kanssa. Tällaiset ihmiset joko eivät tunne itseään hyvin tai, mikä on yleisempää, eivät ymmärrä syntiä kovin hyvin. Kerran erään tällaisen ryhmän johtaja kertoi leirin johtajalle saavuttaneensa synnittömän täydellisyyden. Leirin johtaja, joka oli hieman yllättynyt tästä väitteestä, pyysi mieheltä puhelinnumeroa. Johtaja kysyi miksi. Leirin johtaja sanoi, että hän aikoi soittaa miehen kotiin ja kysyä tämän vaimolta, pitikö tämä miestä synnittömän täydellisenä. Johtaja perääntyi ja sanoi: ”En tarkoittanut, etten tekisi pieniä virheitä”. Jotkut väärät opettajat, kuten pastori Moon, väittävät olevansa synnittömän täydellisiä. Katolilaiset väittävät, että Maria oli synnittömän täydellinen. Kuitenkin kun Maria ylisti Jumalaa Luukkaan evankeliumin luvussa 1:46–55, hän kutsui Jeesusta myös Vapahtajaksi, kuten Luukkaan evankeliumin luvussa 1:47 todetaan. Ilmeisesti jopa Maria tarvitsi Vapahtajaa.

Samoin ihminen voi olla ”liian viisas” samalla tavalla kuin hän voi olla liian varakas. Liian varakas oleminen ei ole rahamääräinen asia, vaan se, että raha ei enää palvele sinua, vaan sinä palvelet rahaa. Viisauden, jopa jumalallisen viisauden, käyttäminen sen selvittämiseksi, mikä on oikein ja miten miellyttää Jumalaa, on hyvä asia, mutta joskus ensisijainen tavoite voi siirtyä Jumalan seuraamisesta pelkästään tiedon ja viisauden hankkimiseen.

Teos ”Hard Sayings of the Bible” (s. 295–296) korostaa voimakkaasti, että tämä jae ei tarkoita sitä, että näyttäisimme liian vanhurskailta muiden silmissä, vaan verbin refleksiivimuoto viittaa siihen, että pidämme itseämme vanhurskaampina kuin todellisuudessa olemme. Tämä on samankaltaista kuin Sananlaskujen kirjassa 3:7, jossa sanotaan: ”Älä pidä itseäsi viisaana.”

K: Miten viisas mies on Saarnaajan kirjan 7:19 mukaan voimakkaampi kuin kymmenen hallitsijaa?

V: Sillä, joka pystyy estämään sodan, on vahvempi armeija kuin sillä, joka on juuri käynyt sodan. Sillä, joka pystyy helposti hankkimaan ystäviä ja liittolaisia, on turvallisempi asema kuin sillä, jonka on aina taisteltava selviytyäkseen.

Salomo koki tämän omakohtaisesti. Salomon suuren valtakunnan aikana Assyria ja Babylon olivat melko heikkoja. Lähi-idän suurimmat maalla ja merellä toimivat valtiot olivat Egypti ja Foinikia, ja Salomolla oli erittäin ystävälliset suhteet molempiin.

K: Mitkä ovat viisauden rajoitukset Saarnaajan kirjassa 7:23–24?

V: Viisaatkaan eivät pysty selvittämään monia asioita, joista heillä ei ole tietoa. Saarnaajan kirjassa 6:10–11:7 käytetään 10 kertaa ilmausta, joka vastaa ”ei tiedä/ei voi tietää/ei voi selvittää”.

Sekä viisaat että tyhmät kuolevat, ja he kaikki voivat joutua kärsimään sortosta. Saarnaajan kirjan 7:12 mukaan sekä raha että viisaus voivat olla hyödyllisiä, mutta niiden hyödyllisyydellä on rajansa.

K: Miksi opettaja löysi Saarnaajan kirjan 7:28:ssa tuhannen miehen joukosta yhden vanhurskaan miehen, mutta ei yhtään vanhurskasta naista?

V: Ensinnäkin, miksi juuri luku 1 000? Syynä saattaa olla se, että 1. Kuninkaiden kirjan 11:3 mukaan Salomolla oli 700 vaimoa ja 300 sivuvaimoa. Tämä on se, mitä Salomo havaitsi henkilökohtaisesti kaikkien vaimojensa ja sivuvaimojensa keskuudessa; se ei ole se, mitä Jumala sanoo olevan totta kaikkina aikoina. Itse asiassa on kuitenkin yksi vanhurskas mies, Jeesus, ja taivaassa kaikki miehet ja naiset ovat vanhurskaita.

K: Mitä kuninkaan edessä noudatettavat hyvät käytöstavat voivat opettaa meille Saarnaajan kirjassa 8:1–5?

V: Kun palvelemme kuninkaiden Kuningasta, meidän ei pitäisi vain tehdä oikeita asioita, vaan tehdä ne oikealla tavalla ja oikeaan aikaan. Esimerkiksi kun joku on hyvin vihainen, se ei ehkä ole hyvä hetki ottaa jotain esille. Vastaavasti, jos hän on juuri kokenut tragedian tai jopa jotain hyvää, joka varastaa huomion uutiseltasi, et ehkä halua puhua siitä heti perään.

Ei ole myöskään hyvä ottaa tiettyjä asioita esille, kun olet itse hyvin vihainen tai hyvin väsynyt. Kun kuritat lapsiasi, sen tulisi tapahtua vain heidän omaksi parhaakseen, rakkaudesta heitä kohtaan, ei omasta vihastasi. Jos olet hyvin vihainen jostakin, mitä lapsi on tehnyt, on täysin hyväksyttävää sanoa hänelle: ”Aion kurittaa sinua, mutta en juuri nyt. Aion ensin rauhoittua hieman.”

K: Mistä tiedät, milloin voit tuoda erimielisyytesi esiin auktoriteettihahmolle ja milloin sinun ei pitäisi tehdä niin (Snl 8:1–5)?

V: Jos kuninkaalla, hallintovirkamiehellä tai yritysjohtajalla on valta erottaa sinut tai poistaa sinut virastasi mielijohteesta, sinun kannattaa olla varovainen siinä, miten lähestyt asioita. Jotkut asiat, jotka saattavat näyttää vain keinolta päästä päämäärään, kuten suurempiin voittoihin tai parempaan talouteen, eivät ole sitä lainkaan, vaan pikemminkin hallitsijan silmissä päämäärä sinänsä. Ne ovat ”pyhiä lehmä”, sillä niitä on mahdotonta kritisoida ilman seurauksia.

Jos päätät, että kyseessä on ”pyhä lehmä”, älä ota sitä esille. Mutta jos luulet, ettei se ole, voisit ensin kysyä, ovatko he kiinnostuneita kuulemaan vaihtoehtoa vai eivät. Jos he ovat halukkaita, yritä tuoda esille parempi tapa ilman, että saat ensimmäistä tapaa kannattaneet ihmiset näyttämään huonolta tai että näyttää siltä, että kritisoit heitä.

Jos mahdollista, ja jos näyttää siltä, että olette yhdessä keksineet hyvän idean, sen hyväksymismahdollisuudet ovat suuremmat kuin jos olisit keksinyt sen yksin.

Älä yritä vain tehdä oikeaa asiaa. Yritä tehdä oikea asia, oikealla tavalla, oikeaan aikaan. Jeesus puhui itse asiassa sadonkorjuun ajasta, yöstä, jolloin kukaan ei voi työskennellä, ja ajoituksesta yleensä. Kuten Jeesus sanoi veljilleen Johanneksen evankeliumissa 7:6: ”Vaikka teidän aikanne on aina käsillä, minun aikani ei ole vielä tullut”.

K: Pitäisikö meidän Saarnaajan kirjassa 8:2–5 mainitun mukaisesti aina totella kuninkaita riippumatta siitä, käskevätkö he hyvää vai pahaa?

V: Ei. Vertaus voi auttaa tässä asiassa. Riippumatta siitä, pitääkö maakunnan kuvernööri maan kaikista laeista, isänmaallisten kansalaisten tulisi noudattaa maakunnan lakeja, paitsi silloin, kun maakunnan lait ovat ristiriidassa maan lakien kanssa. Riippumatta siitä, pitääkö pääministeri Jumalan laeista vai ei, kaikkien kansalaisten tulisi noudattaa maan lakeja, paitsi silloin, kun lait ovat ristiriidassa Jumalan lain kanssa.

K: Mitä rajoitteita on ihmisen asenteelle, jos hän ajattelee: ”Teen sen, jos pääsen siitä kuin koira veräjästä”, kuten Saarnaajan kirjassa 8:9–11 todetaan?

V: Yksi Salomon esittämistä seikoista on, että heitä eivät hillitse tässä elämässä näkemänsä seuraukset. Jokaista kiinni jäänyttä pahaa rikollista kohden useampi kuin yksi paha ihminen pääsee vapaaksi. Ainoa este tuolle asenteelle on se, että kuoleman jälkeen tulee oikeudenpäivä ja Jumala maksaa heille sen mukaan.

K: Miten on mahdollista, että Saarnaajan kirjassa 8:12 mainitaan, että jumalaton voi elää pitkään, kun Jumala antaa vanhurskaille pitkän elämän?

V: Saarnaajan kirjan8:12 ei lupaa mitään jumalattomille, vaan se huomauttaa elämän epäoikeudenmukaisuudesta, sellaisena kuin se nähdään vain ”auringon alla”. Jotkut (ei kaikki) jumalattomat elävät pitkän elämän maan päällä. Tietenkin edes pisin elämä maan päällä ei ole mitään verrattuna iankaikkiseen elämään.

Martin Gardner, entinen Scientific American -lehden kolumnisti ja itseään ”filosofiseksi teistiksi” kutsunut, kirjoitti erinomaisen esseen, jossa hän toi esiin juuri tämän seikan kirjassaan The Whys of a Philosophical Scrivener. Tietenkin Gardner havaitsi tämän lähes 3 000 vuotta Salomonin jälkeen. Lactantius (n. 303–325 jKr.) esitti samanlaisen ajatuksen teoksessaan The Divine Institutes, kirja 6, luku 9, sivut 171–172.

K: Ovatko ihmiset Saarnaajan kirjassa 9:5–6 ja Psalmin 6:5:ssä kuoleman jälkeen tajuttomia ja olemattomia, koska kuolleet eivät tiedä mitään?

V: Kuolleilla ei ole muistia tässä maailmassa, ei sitä, että heillä ei olisi lainkaan muistia tästä maailmasta, kuten teoksessa *When Critics Ask* (s. 259) todetaan. Saarnaajan kirjan pääajatuksena on elämän merkityksettömyys auringon alla. Yhtäältä maan päällä olevat ihmiset unohtavat sen, mitä he muistivat heistä. Toisaalta he eivät itse enää ole osallisina maan asioissa. Kuitenkin, kuten Luuk. 16 osoittaa vertauksessa rikkaasta miehestä ja kerjäläisestä, ihmiset muistavat edelleen asioita ja muita ihmisiä, jotka he tunsivat maan päällä.

Saarnaajan kirjassa 9:5–6 käytetty hepreankielinen sana ”tietää”, yada, on mielenkiintoinen, sillä sillä on laaja merkityskirjo. Strongin konkordanssin mukaan se on ”alkuperäinen juurisana; tietää (tarkemmin sanottuna todeta näkemällä); käytetään hyvin monissa merkityksissä, kuvaannollisissa, kirjaimellisissa, eufemistisissä ja kausatiivisissa. Ohje, nimitys, rangaistus jne. [seuraavasti]:” tunnustaa, tuttavuus (tuntea), neuvoa, vastata, nimittää, varmasti, olla tietoinen jne. Muita mielenkiintoisia synonyymejä Strongin konkordanssissa ovat julistaa, ohjeistaa, kertoa ja tuntea.

Erilaisista ”tietää”-sanoista juuri tämä sana sopii tähän yhteyteen, koska ”kuolleet eivät tiedä mitään” ainakin neljällä tavalla.

1. Kuolleet eivät enää näe (todeta) mitään auringon alla.

2. Mitä tahansa tietoa ja kokemusta he ovatkin saaneet, se tieto menetetään auringon alla, sillä he eivät voi välittää sitä eteenpäin.

3. Kuten jakeessa 5 todetaan, (hengellisesti ja fyysisesti) kuolleilla ei ole toivoa eikä tietoa tulevasta tilasta. Jopa tämän maan jumalattomat voivat toivoa katuvansa ja pelastuvansa, kun he vielä hengittävät ilmaa auringon alla.

4. He eivät tiedä mitään palkkiosta. Kuten Jobin kirjassa 14:21 todetaan, kuolleet eivät tiedä, kunnioitetaanko vai halveksitaanko heidän muistoaan, eivätkä he tiedä, kuinka pian heidät unohdetaan.

Myös Jobin kirja 19:25–27, Psalmi 16:10 ja Jesaja 25:8 opettavat tuonpuoleisesta elämästä. Katso myös keskustelu Psalmin 6:5 kohdasta saadaksesi lisätietoja.

K: Korostavatko Saarnaajan kirjan 9:7–9 ja 11:3–10, että meidän pitäisi olla onnellisia auringon alla merkityksettömien elämämme kanssa?

V: Ironia tarkoittaa erilaisten sanojen käyttämistä ilmaisemaan juuri päinvastaista kuin mitä ne yleensä tarkoittavat. Jumala käyttää ironiaa useissa kohdissa Raamatussa, ja tässä on selkeä esimerkki siitä.

”Auringon alla” elävät ihmiset, jotka eivät koskaan aio etsiä Jumalaa, pitäisi yrittää kovasti nauttia elämästä niin paljon kuin mahdollista, koska heillä ei ole mitään nautintoa kuolemansa jälkeen. Mieti tätä vakavaa ajatusta, kun kiiruhdat nauttimaan tämän kauden iloista – ja pidä hauskaa.

K: Mitä tarkoittaa Saarnaajan kirjassa 9:10 mainittu ”tee mitä kädet tekevät”?

V: Tämä on osa laajempaa jaksoa, Saarnaajan kirjan 9:7–10, jossa neuvo niille, jotka eivät seuraa Jumalaa, on ironinen. (Ironia on sanonta, jonka merkitys on sanojen vastakohta, kuten ”sinun pitäisi työskennellä kovasti tänään ansaitaksesi rahaa itsellesi, jos aiot kuolla huomenna”.) Tarkoitus on tässä se, että jos aiot elää auringon alla (ilman Jumalaa), tee kovasti töitä kaikessa, mitä teet, sillä se kaikki katoaa, kun kuolet.

On myös toinen merkitys uskoville, jotka elävät Jumalan alla. Heille se ei ole ironista, vaan meidän tulee nauttia ja myös tehdä ahkerasti kaikkea, mitä teemme, koska teemme sen Herralle, kuten Kolossalaiskirjeen 3:23 sanoo.

K: Miten Saarnaajan kirjan 9:11 mukaan ”aika ja sattuma koskevat kaikkia”, kun Jumala hallitsee suvereenisti kaikkea?

V: Jumala on ajattomuuden ulkopuolella, mutta aika on ilmeisesti Hänen luomansa Hänen luotujensa varten. Jumalan ei tarvitse arvata mitään, mutta Hän loi todennäköisyyden lait osaksi luonnonlakia luomakuntansa varten. Kaos ja se, mitä yleisesti kutsumme sattumaksi, ovat vain muutamia ”siveltimiä”, joita Jumala käyttää maalatessaan todellisuuden seinämaalausta.

K: Mikä on sattuma Saarnaajan kirjassa 9:11b?

V: Mitään ei tapahdu ilman, että Jumala tietää siitä ja sallii sen. Mutta kun ihmiset käyttävät sanaa ”sattuma”, he tarkoittavat kahta eri asiaa, joita he eivät yleensä erota toisistaan. Ensinnäkin luonnossa ”puhdas sattuma” on jotain, joka tapahtuu ilman minkäänlaista luonnollista syytä. Emme tiedä paljoakaan atomien hajoamisesta ja subatomisista hiukkasista, mutta tuota hämärää aluetta lukuun ottamatta tiedemiehet eivät ole koskaan havainneet luonnossa mitään, mikä olisi ”puhdasta sattumaa”.

Toiseksi, kun ihmiset puhuvat sattumasta, he tarkoittavat yleensä sitä, mitä matemaatikot kutsuvat ”kaosiksi”. Kaos on jotain, jota on mahdotonta ennustaa luonnollisesti millään tarkkuudella. Esimerkiksi jos yrittäisit ennustaa jonkin amerikkalaisen kaupungin lämpötilaa kuukauden päästä 0,001 asteen tarkkuudella, voisit lukea kaikki lämpötilat ja tuulen nopeudet Yhdysvalloissa 0,001 asteen tarkkuudella 100 jalan välein maanpinnasta 60 mailin korkeuteen asti. Mutta jopa tuolla tarkkuudella voisit silti olla väärässä, koska et ottanut huomioon sitä, että jotkut ihmiset Euroopassa kytkevät tuulettimensa päälle. Yksinkertaistettuna kaaos tarkoittaa pieniä muutoksia syötteessä, jotka aiheuttavat suuria muutoksia tuloksessa. Ajattele noppien heittämistä. Hieman voimakkaampi ranteen liike voi tarkoittaa, että tarkalleen reunalle laskeutuvalla nopalla on hieman enemmän nopeutta ja se pyörii vielä kerran, jolloin siitä tulee ”6” eikä ”1”.

Miksi baseballin World Series -sarjassa tai koripallon kansallisessa mestaruuskilpailussa ei pelata vain yhtä ottelua? Koska on olemassa merkittävä ”mahdollisuus”, että parempi joukkue ei välttämättä voita ensimmäistä ottelua. Kun menestymme jossakin asiassa, saatamme haluta piilottaa tai vähätellä sattuman tai kaaoksen osuutta siinä. Mutta jotkut ihmiset näkevät tämän läpi. Esimerkiksi kun J. Paul Gettyltä kysyttiin, miten hänestä tuli niin menestyvä, hän vastasi: ”Jotkut löytävät öljyä. Toiset eivät.”

K: Koska Saarnaajan kirjassa (9:12 ) sanotaan, ettei kukaan tiedä, milloin hänen hetkensä koittaa, entä sitten rikolliset, joille on asetettu teloituksen päivämäärä ja kellonaika?

V: Ihmiset eivät yleensä tiedä, milloin he kuolevat, ja kuolema voi usein tuntua tulevan niin äkillisesti. Tämä jae pätee kuitenkin silloinkin, vaikka rikolliselle olisi ilmoitettu teloituksensa tarkka sekunti. Sillä ennen kuin tapahtuma toteutuu, edes teloitetut rikolliset eivät tiedä varmuudella, kuolevatko he juuri tuona sekuntina vai saavatko he armahduksen viime hetkellä.

K: Miten on mahdollista, että Saarnaajan kirjassa 10:1 mainittu asia, joka on puoliksi hyvä ja puoliksi huono, ei ole puoliksi hyvä, vaan pikemminkin haisee?

V: On mielenkiintoinen luonnonlaki – tai entropian laki – että pieni määrä mädäntyneisyyttä pilaa koko erän. Tämä pätee lääkkeisiin, ruokaan ja jopa rakennuksiin, kauneuteen sekä hajusteisiin. Olisiko sinulla kiinnostusta ostaa erittäin suuri, hieno ja kallis talo, jonka perustuksessa on halkeama, jonka läpi voi nähdä talon sisälle? 99 % talosta on silti kunnossa. Samoin pieni pahuus elämässämme voi pilata paljon hyvää. Pieni pahuus, jota siedetään kirkossa, voi aiheuttaa paljon vahinkoa. On helpompi tuhota jotain kuin rakentaa sitä.

K: Onko Jumala Saarnaajan kirjassa 10:2 ennakkoluuloinen vasenkätisiä kohtaan?

V: Ei. Tuomarien kirjan 20:16 mukaan joitakin benjaminilaisia miehiä arvostettiin sotilaina juuri siksi, että he olivat vasenkätisiä. Vaikka benjaminilaiset tekivät syntiä menemällä sotaan ja vasenkätisyys mainittiin nimenomaisesti, sillä, olivatko he vasenkätisiä vai oikeakätisiä, ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, olivatko he hyviä vai pahoja.

Saarnaajan kirjassa 10:2 käytetään yksinkertaisesti puhekieltä kuvaamaan hyvää ja pahaa. Jumala voi kommunikoida helposti ymmärrettävällä puhekielellä niin kuin Hän haluaa.

K: Mitä tarkoittaa Saarnaajan kirjan 10:2 kohdassa mainittu ”viisas oikealla ja tyhmä vasemmalla”?

V: Suurin osa ihmisistä oli oikeakätisiä. Siksi oikealla kädellä tekeminen oli luonnollista, sulavaa ja tehokasta. Saman tehtävän suorittaminen toisella kädellä voi tuntua hankalalta, kömpelöltä tai jopa huvittavalta – ainakin muiden silmissä. Viisaasti elämisen yksi vaikutus on, että sanasi ja tekosi ovat kohteliaita, järkeviä ja heijastavat johdonmukaisesti sitä, kuka olet. Typerän elämän seurauksena sanasi ja tekosi voivat vaikuttaa oikukkaisilta ja tekopyhiltä, ikään kuin sinulla ei olisi perusarvoja, vaan sanoisit vain sen, mikä kulloinkin tuntuu miellyttävimmältä.

K: Mitkä ovat Saarnaajan kirjan 10:3 mukaan tapoja, joilla typerykset osoittavat kaikille (paitsi itselleen), että he ovat typeryksiä?

V: Yksi yleisimmistä tavoista on kerskailu. He eivät ymmärrä, että kerskailu kertoo muille enemmän heidän näkemyksestään omasta tärkeydestään kuin siitä, mistä he kerskailevat. Typerykset saattavat tuntea, että heidän on alennettava muita voidakseen nostaa omaa arvoaan. Jos vieras kertoo minulle jotain pahaa jostakusta toisesta, ensimmäinen ajatukseni on miettiä, miksi hän kertoo tämän minulle, ja toinen ajatukseni on, mikä hänessä on vikana, kun hän luulee tarvitsevansa kertoa tämän minulle.

Viisas ihminen puhuu viisaita sanoja, mutta välttää puhumasta liikaa. Kun sanoja on paljon, synti on väistämätöntä, kuten Sananlaskujen kirjan 10:19 sanoo. Lempeä vastaus karkottaa vihan, mutta kova sana herättää vihan, kuten Sananlaskujen kirjan 15:1 opettaa.

Tiellä kävelevä juoppo horjuu puolelta toiselle. Jos kerrot valheita eri ihmisille, joudut nyt pitämään kirjaa siitä, mitä valheita olet kertonut kenellekin, ja saatat joutua pulaan, jos he kokoontuvat samaan huoneeseen.

K: Mitkä ovat Saarnaajan kirjan 10:4 mukaan hyviä vaihtoehtoja vastata, kun joku auktoriteettiasemassa oleva on vihainen meitä kohtaan?

V: Jaakobin kirjeen 1:20 mukaan ihmisen viha ei tuota sitä vanhurskautta, jota Jumala haluaa. Vihassa on helppo sanoa jotain, mitä myöhemmin kadut. Jotkut vastustajat saattavat jopa haluta sinun reagoivan vihaisesti, jotta he voivat tuntea olonsa paremmaksi, kun he murskaavat sinut.

On parempi kuvitella, että olisit ulkopuolinen tarkkailija, joka tarkastelee tilannetta objektiivisesti kahden muun henkilön kanssa. Mikä on paras asia, jonka voit tehdä nyt, sekä myöhemmin, jotta mahdollisuutesi saavuttaa toivottu tulos olisivat parhaat mahdolliset? Vihaisen henkilön vastustaminen ennen kuin hänellä on mahdollisuus rauhoittua, ei juurikaan anna mahdollisuutta saada häntä vakuuttuneeksi. Ainoa tilanne, jossa se mahdollisesti kannattaa, on silloin, kun paikalla on sivustakatsojia ja sinun on puolustettava mainettasi tai tekojasi.

K: Mitä teet, kun vallanpitäjät hallitsevat mielijohteensa mukaan (Snl 10:5–7)?

V: Jos olet heidän esimiehensä, voit korvata heidät rehellisillä alaisillasi. Mutta jos olet heidän alaisensa, et välttämättä voi tehdä paljoakaan. Jos he ovat halukkaita oppimaan sinulta ja harkitsemaan vaihtoehtoista ja mahdollisesti parempaa tapaa toimia, se on hienoa. Mutta jos ei, saatat vain suututtaa heidät ehdottamalla jotain. Jos mahdollista, ainakin työelämässä, katso, voitko päästä pois heidän alaisuudestaan. Jos et, mieti, onko mitään, mitä voit tehdä suojautuaksesi tai lieventääksesi heidän vihaansa tai vastenmielisyyttään sinua kohtaan, vaarantamatta luonnettaasi.

K: Milloin on viisaampaa olla kritisoimatta epäpätevää tai korruptoitunutta johtajaa (Snl 10:6–7)?

V: Silloin, kun on vain vähän mahdollisuuksia saada aikaan hyödyllistä muutosta, mutta suuri mahdollisuus kostoon. Joskus typeryys on saanut suuren arvovallan, koska henkilö on asetettu johtavaan asemaan sen perusteella, pitävätkö ihmiset hänen puheistaan, ei hänen viisaudensa tai sen vuoksi, mikä on parasta.

K: Mitä tarkoitetaan Saarnaajan kirjassa 10:7 lauseella ”palvelijat hevosilla ja ruhtinaat kuin palvelijat”?

V: Nousevatko parhaat ihmiset huipulle, ainakin useimmiten? Usein kyllä, mutta monissa tilanteissa ei lainkaan. Jotkut hallitsijat ovat olleet mielisairaita tai moraalisia hirviöitä. Heidän kelvottomuutensa vaikutusta voidaan lieventää, jos heillä on viisaita ministereitä alaisinaan, mutta miksi viisaat ministerit eivät sitten voisi olla hallitsijoita heidän sijastaan? Toisaalta ihmiset ihailevat Augustinuksen, Galileon, Tuomas Akvinolaisen, Newtonin, Gaussin, Fermin ja Einsteinin neroutta ja sanovat, että maailma tuottaa vain hyvin pienen määrän tällaisia yksilöitä. Toisaalta totuus voi olla aivan toinen. Jokaista tällaista henkilöä kohden saattaa olla sata muuta, joilla olisi potentiaalia olla aivan kuten he, mutta joita ei koskaan sallittu – tai jotka eivät koskaan antaneet itselleen lupaa – saavuttaa potentiaaliaan.

Ehkä yksi jatkuvasti menestyvän organisaation tunnusmerkki on se, että se osaa tunnistaa lahjakkaat henkilöt ja sijoittaa heidät sopiviin tehtäviin sen sijaan, että se palkkaisi ketä tahansa sattumanvaraisten olosuhteiden perusteella.

K: Mitä Saarnaajan kirjan 10:8–9 sanoo siitä, että on oltava varovainen, jotta ei kärsisi omasta tuotoksestaan?

V: Tähän on kolme sovellusta.

Fyysisesti: jos teet jotain ilman riittäviä varotoimia, se voi kostautua sinulle.

Moraalisesti: jos teet tai luot jotain pahaa, se voi kääntyä sinua vastaan, koska pahuudella ei usein ole uskollisuutta.

Sydämen tasolla voit panostaa johonkin niin paljon, että se voi alkaa hallita ja omistaa sinua. Oletko valmis milloin tahansa luopumaan jopa hyvästä työstä, jos Jumala niin haluaisi?

Voi olla, että suurin osa tekemisistäsi, niin hyvistä kuin pahoistakin, voi mahdollisesti vahingoittaa sinua. Opetus ei ole se, että sinun ei pitäisi tehdä mitään, vaan pikemminkin se, että jatkat sitä, mitä sinun on tarkoitus tehdä, mutta otat kaikki mahdolliset varotoimet huomioon.

K: Mitkä ovat Saarnaajan kirjassa 10:10 mainitut ei-fyysiset esimerkit tylsällä kirveellä työskentelystä?

V: Myös ei-fyysisellä tasolla voi työskennellä sopimattomilla työkaluilla. Lisäksi voi laiminlyödä kirveen teroittamisen – tai pikemminkin taitojensa ylläpitämisen – vaikka tietää, että niitä tarvitaan myöhemmin.

K: Mitä ovat Saarnaajan kirjassa 10:12–13 mainitut hullut sanat, karkeat sanat, ystävälliset sanat, imartelevat sanat ja valheelliset sanat?

V: On monia erilaisia tapoja puhua, ja lähes sama viesti voidaan välittää jokaisella näistä tavoista.

Hullut sanat ovat yllättäviä siinä mielessä, että ne voivat turhaan tuhota sekä puhujan että muiden maineen. Saarnaaja 10:20 puhuu myös hulluista sanoista, vaikkakaan ei käytä sitä termiä. Myös Sananlaskujen kirjassa 26:18–19 puhutaan pilailun vuoksi lausutuista hulluista sanoista. Hullut sanat ovat pelkkää typeryyden vuodatusta Sananlaskujen kirjassa 12:23; 15:2 ja seuraavissa jakeissa sekä 14:3a. Sananlaskujen kirjassa 16:28 sanotaan, että väärät sanat voivat erottaa toisistaan jopa parhaat ystävät.

Karkeat sanat lausutaan ottamatta huomioon niiden vaikutusta muihin, toisin sanoen ilman sosiaalista kontekstia. Meidän ei tule vain puhua totuutta, vaan puhua totuutta rakkaudessa, kuten Efesolaiskirjeen 4:15 opettaa. Emme halua puhua turmeltuneita sanoja, kuten Efesolaiskirjeen 4:29a varoittaa.

Ystävälliset sanat tässä ja Efesolaiskirjeen 4:29 ja seuraavissa jakeissa parantavat, rakentavat sekä tarvittaessa oikaisevat ja nuhtelevat. Ne ylläpitävät ja vahvistavat suhteita ja auttavat muita, kuten Sananlaskujen kirjan 16:23 opettaa. Lempeä vastaus voi kääntää vihan pois, kuten Sananlaskujen kirjan 15:1a sanoo. Ystävällisillä sanoilla on oikea tilanne, kuten Sananlaskujen kirjan 25:11–12 osoittaa.

Sananlaskujen kirjan 28:23 imartelevat sanat muistuttavat pinnallisesti ystävällisiä sanoja; ne eivät kuitenkaan ole tarkoitettu auttamaan toista henkilöä, vaan ne vetoavat tämän ylpeyteen, usein oman edun tavoittelemiseksi. Paradoksaalisesti ne päätyvät usein satuttamaan imarteltavaa henkilöä, kuten Sananlaskujen kirjan 29:5 sanoo.

Sananlaskujen kirjan 12:19, 22 ja 13:5 mukaisiin valheellisiin sanoihin kuuluu myös joitakin imartelevia sanoja sekä valheellisia asioita, joita saatetaan sanoa lyhytaikaisen hyödyn vuoksi, esimerkiksi myynnin edistämiseksi. Joskus valheellisissa sanoissa on totuutta ja totuudenmukaisia yksityiskohtia, mutta niiden tarkoituksena on johtaa harhaan.

Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumin 10:16:ssa, että meidän tulee olla viisaita kuin käärmeet mutta viattomia kuin kyyhkyset.

K: Miten helposti väsyminen tai kyllästyminen on Saarnaajan kirjassa 10:15 mainittu tyhmän merkki?

V: Typeryksille tärkeintä on välitön tyydytys. Jotkut todella arvokkaat asiat vaativat aikaa ja kovaa työtä. Jotkut ihmiset eivät katso tarpeeksi kauas tulevaisuuteen voidakseen tehdä niin.

K: Mikä ongelma havaitaan Saarnaajan kirjassa 10:16, kun kuningas on lapsi?

V: Salomo oli aikuinen tullessaan kuninkaaksi, joten tämä ei viittaa Salomoon henkilökohtaisesti. Mutta Salomo oli asemassa, jossa hän kuuli monista muiden maiden kuninkaista.

Kun kuningas on pieni lapsi, hänet voidaan helposti suostutella tekemään muiden tahtoa. Sananlaskujen kirjan 22:15a mukaan tyhmyys on sidottu lapsen sydämeen. Kuningasta tai muuta korkeassa asemassa olevaa henkilöä ei usein korjata, vaikka hän sitä tarvitsisikin.

K: Miten raha on Kaikkeen viisauden kirjassa 10:19 vastaus kaikkeen?

V: Auringon alla raha voi näyttää olevan vastaus kaikkeen, ainakin auringon alla. Muinaisina aikoina, ja nykyäänkin joissakin muslimimaissa, murhaaja saatetaan vapauttaa, jos hän tai hänen perheensä maksaa riittävän määrän ”verirahaa” uhrin perheelle. Jopa nykyajan Yhdysvalloissa varakkaat asiakkaat, joilla on kalliita asianajajia, ovat päässeet rahansa avulla pälkähästä laillisen raiskauksen ja muiden rikosten osalta.

K: Miksi meidän pitäisi olla niin varovaisia, kun suhtaudumme johonkin kielteisesti tai kriittisesti (Snl 10:20)?

V: Tarkoitus ei ole välttää ajatuksia ja lintuja. Pikemminkin lähes jokaisella on jossain vaiheessa virheellinen käsitys siitä, että hänen sanoillaan ja teoillaan on paljon pienempi kuulijakunta kuin todellisuudessa on; kun muut kuulevat niistä toisen tai kolmannen käden kautta.

K: Mitä tarkoittaa Saarnaajan kirjan 11:1–2 kohdassa mainittu ”heittää leipänsä vesille ja jakaa annoksia seitsemälle tai kahdeksalle”?

V: Asiasta on kaksi näkemystä.

Hajauttaminen: Et voi tietää, mikä osoittautuu menestyksekkääksi ja mikä ei. Itse asiassa jotkut asiat, jotka vaikuttavat varmoilta panoksilta, voivat usein mennä päinvastoin. Siksi on parasta jakaa sijoituksesi eri asioihin eri aloilla. Jos jokin menee pilalle, sinulla on vielä muut osat jäljellä. Saarnaajan kirjan 11:6 sanoo jotain vastaavaa. Muista, että Saarnaajan kirjan 11:2 ja sitä seuraavissa jakeissa ei sanota, että näin pitäisi tehdä, jos katastrofaalisia asioita tapahtuu, vaan silloin, kun niitä tapahtuu.

Toisten auttaminen: Tämä voi viitata myös toisten auttamiseen. Et tiedä, millaisia hyviä vaikutuksia elämälläsi on niihin, joiden elämään kosketat, ja saatat jopa saada hyvän vastineen tekemästäsi hyvästä. Juutalainen Talmud, Mišna ja Targumit antavat tämän tulkinnan.

K: Mitä pilvet ja sade opettavat meille Saarnaajan kirjassa 11:3a?

V: Voit nähdä tummat, sadetta täynnä olevat pilvet jo kaukaa. Vaikka ei vielä sataisikaan, voit olla hyvin varma siitä, että sade on tulossa.

K: Todistaako Saarnaajan kirjan 11:3f, ettei kuoleman jälkeen ole mahdollisuutta pelastukseen, kuten jotkut väittävät?

V: Saarnaajan kirjan 11:3 ei todista eikä kumoa sitä. Se on runollinen tapa muistuttaa meitä siitä, että jotkut asiat elämässämme ovat peruuttamattomia. Kun olet kuollut, et voi enää tehdä mitään tässä elämässä.

K: Mitkä ovat Saarnaajan kirjan 11:4,9:ssä mainitut esimerkit siitä, miten liian varovaisuus tai harkitseminen voi johtaa epäonnistumiseen?

V: Muutama esimerkki on laupias samarialainen, joka ei koskaan auta ketään, koska saattaa olla riski, että häntä hyödynnetään. Sijoittajat, jotka eivät sijoita mihinkään, vaikka se olisi kuinka lupaavaa tahansa, elleivät he ole lähes varmoja siitä, ettei sijoituksesta tule tappiota. Yrityksen toimitusjohtaja, jonka yritys häviää markkinoille tuleville uusille toimijoille, koska hän ei rahoita mitään, mikä ei ole varma menestys.

Kysy itseltäsi, oletko joutunut analyysilamaukseen; mitä käytännön asioita muuttuu, vaikka jatkaisit analysointia? Mieti, tavoitteletko luottamusta johonkin vai varmuutta.

K: Mitä hyötyä viisaudesta on (Saarnaaja 11:5–6), kun ulkoiset tapahtumat tekevät ennusteista usein arvottomia?

V: Viisaus ennustaa toisinaan tuloksen tarkasti, kuten Saarnaajan kirjan 11:3 osoittaa; mutta toisinaan se ei ennusta, kuten 11:5–6 osoittaa. Viisaus on muutakin kuin tulevan tuloksen ennustamista. Viisaus sisältää myös joustavuutta; varautumista odottamattomaan varasuunnitelman avulla. Toisessa maailmansodassa kenraali Eisenhower sanoi: ”Suunnitelmat ovat hyödyttömiä, mutta suunnittelu on välttämätöntä”. Tuona sota-aikana he tiesivät, että kaikki heidän suunnitelmansa olisivat vanhentuneita viikon tai kahden kuluttua. Silti he tiesivät, että näiden suunnitelmien olemassaolo – niin epätäydellisiä ja väliaikaisia kuin ne olivatkin – olisi heille parempi vaihtoehto kuin suunnittelemattomuus. Myös Salomo puhuu tästä Saarnaajan kirjassa 11:1–2.

K: Mitä Saarnaajan kirjan 11:6–7 tarkoittaa?

V: Nämä jakeet käsittelevät lyhyesti joitakin monimutkaisia tapahtumatyyppejä. Tässä kietoutuu yhteen kaksi mallia.

Käännettävyys vs. peruuttamattomuus: Saarnaajan kirjassa 11:6 mainittu itävä siemen on esimerkki peruuttamattomasta tapahtumasta, kun taas Saarnaajan kirjan 11:7 kohdassa kuvataan ”käännettävää” tapahtumaa. Usein tragediat ja katastrofit ovat ”lopullisia”. Saarnaajan kirjan 11:8 kohdassa puhutaan ikääntymisestä. Oletko valmis viimeiseen tapahtumaasi, joka on luonnollisesti väistämätön ja peruuttamaton?

Toiveikas vs. väistämätön: Viljelijän on viisasta työskennellä ahkerasti kaikilla pelloillaan, vaikka hän ei tiedä, mitkä asiat menestyvät tai menestyvätkö ne lainkaan. Toisaalta ilman Jumalaa tulevat ”pimeyden päivät” ovat väistämättömiä.

K: Miksi Saarnaajan kirjassa 11:8 sanotaan, että hyvinä aikoina on hyvä muistaa tulevat pimeyden päivät?

V: Tämä ei ole lopullinen kotimme, joten älä asetu liian mukavasti! Kaikki maan mukavat asiat katoavat lopulta, mutta uskoville ne korvataan vieläkin mukavammilla asioilla taivaassa.

Toisaalta, kun asiat näyttävät huonolta, se on vain väliaikaista, koska tämä ei ole lopullinen kotimme. Joten riippumatta siitä, tuntuuko meiltä nyt siltä, että elämme auringonvalossa vai pimeydessä, meidän on säilytettävä ikuinen näkökulma.

K: Pitäisikö nuoren ihmisen seurata Saarnaajan kirjan 11:9 mukaan sydämensä polkuja vai Jumalan polkua?

V: Raamatussa käytetään toisinaan sarkasmia, ja Saarnaajan kirjan 11:9 ironinen sarkasmi selviää vasta tämän jakeen viimeisessä lauseessa. Toisin sanoen: ole iloinen, tee kaikkea mitä haluat, ”mutta tiedä, että kaikesta tästä Jumala vie sinut tuomion eteen”.

Juutalaiset kommentaattorit Menasseh ben Israel, Aben Ezra ja Rashi pitävät tätä kaikki ironisena. Ironinen tarkoittaa, että lausuma viestii päinvastaista kuin mitä sanat kirjaimellisesti tarkoittavat, kuten silloin, kun joku sanoo ”joten pidä hauskaa ilman Jumalaa”, kun joku tajuaa, kuinka tyhjä ja epämiellyttävä iankaikkinen elämä lopulta on ilman Jumalaa.

Jotkut ihmiset oppivat tarkkailemalla muita, toiset taas joutuvat kokemaan asiat itse. Joku sanoi kerran: ”Kokemus on paras opettaja, mutta myös kallein”.

Tietenkin paras tapa on etsiä Jumalaa koko sydämestäsi, kuten Jeremian kirjassa 29:13 sanotaan, ja silloin ei ole eroa.

K: Miksi nuoruus ja elinvoima ovat merkityksettömiä Saarnaajan kirjassa 11:10?

V: ”Auringon alla” elävälle ihmiselle menneet nuoruus ja elinvoima voivat tuntua hyvin merkityksettömiltä vanhuudessa.

K: Koska Kaikkeen turhuuden kirjan 11:10 mukaan kaikki, mitä opettaja on kirjoittanut, on oikeaa ja totta, miksi jotkut Kaikkeen turhuuden kirjan lauseet, jotka koskevat ”auringon alla” elämistä, näyttävät olevan ristiriidassa Raamatun muiden osien kanssa?

V: Lainalaisuuden kannattaja on sellainen, joka hylkää kontekstin huomioon ottamisen, ja ”auringon alla” eletyn elämän konteksti on tässä erityisen tärkeä. Yksi räikeimmistä esimerkeistä jakeen ottamisesta pois kontekstista on eräs ihotautilääkäri, joka väitti Raamatun sanovan: ”ihoa vastaan ihoa, ihminen antaa kaiken, mitä hänellä on, ihonsa puolesta”. Hän kuitenkin unohti edeltävät kolme sanaa: ”Ja Saatana sanoi”.

K: Miksi joillakin vanhemmilla ihmisillä ei ole iloa elämässään, kun taas toisilla on (Saarnaaja 12:1)? Miten voimme vaalia iloa elämässämme?

V: Ilo on valintojesi sivutuote. Ilo riippuu siitä, mihin keskityt. Aivan kuten jotkut näyttelijät saattavat harkita itsemurhaa tai vähemmän itsetuhoisia käyttäytymismalleja, kun heidän ulkonäkönsä muuttuu iän myötä, jotkut ihmiset saattavat tuntea masennusta, jos he ajattelevat, että ulkonäkö tai nuoruus on kaikki, mitä heillä on. Mutta ne, jotka katsovat pidemmälle, kohti tulevaa ikuista iloa, ja ne, jotka katsovat ympärilleen perheeseensä ja ihmissuhteisiinsa, löytävät paljon syitä iloon, eikä sillä ole enää suurta merkitystä, kuinka nopeasti he pystyvät juoksemaan mailin.

K: Miksi Saarnaajan kirjan 12:1–8 on niin masentava? Saimme jo asian selväksi jo Saarnaajan kirjan 11:8:ssa.

V: Kun elämme auringon alla, on liian helppoa unohtaa, että suurin osa olemassaolostamme EI tule olemaan auringon alla. Vielä nykyäänkin suuri joukko ihmisiä ei ymmärrä, että on kyse elämisestä ikuisuuden vuoksi eikä vain tämän päivän vuoksi. Ehkä ihmisten pitäisi pohtia tätä asiaa syvällisemmin.

K: Miten Ecc 12:2–4:ssä valo pimenisi, vahvat miehet kumartuisivat ja jauhamisen ja laulamisen äänet vaimenisivat?

V: Tämä viittaa siihen, mitä uskovat pitävät lyhyenä, väliaikaisena tilana: vanhuuteen. Erityisesti vapina voi viitata tärinään, kuten Parkinsonin taudista johtuvaan. Vaikka vahvojen miesten kumartuminen voisi viitata selän taipumiseen, se tarkoittaa todennäköisemmin jalkoja. Jauhamisen lakkaaminen voi viitata siihen, että jauhamiskoneemme (eli hampaat) vähenevät. Valon himmeneminen, ovien sulkeutuminen ja ikkunoista katselevien näön heikkeneminen voivat tarkoittaa, että näkökyky ei ole enää niin hyvä.

K: Mikä on Saarnaajan kirjan 12:4 kohdassa tarkoitus sillä, että nousee ylös lintujen laulun kuullessaan?

V: Linnut voivat nousta aamunkoitteessa, heti kun on tarpeeksi valoisaa etsiä siemeniä ja hyönteisiä. Henkilö, joka nousee lintujen mukana, ei todennäköisesti nuku hyvin.

K: Mitä mantelipuu ja heinäsirkka edustavat Saarnaajan kirjassa 12:5?

V: Palestiinassa keskitalvella mantelipuiden kukat ovat pohjaltaan vaaleanpunaisia tai punaisia ja muilta osiltaan valkoisia. Tämä symboloi valkoisia hiuksia. Elämänsä loppuvaiheessa raahautuva heinäsirkka voi edustaa yleistä energian puutetta tai seksuaalisen halun puutetta.

K: Mitä luulet hopean narun, kultaisen maljan, kannun ja pyörän edustavan Saarnaajan kirjassa 12:6?

V: Nämä ovat todennäköisesti vertauskuvia ruumiistamme. Selkäydin on hopeinen naru, päämme voisi olla kultainen malja, kannu (jossa on nestettä) voisi olla sydämemme, ja pyörä, joka vetää asioita ulos, voisi olla ruoansulatusjärjestelmämme tai keuhkomme. Jossain vaiheessa ne lakkaavat toimimasta niin hyvin.

K: Mikä on pölyn ja tuulen/hengen merkitys Saarnaajan kirjassa 12:7?

V: Saarnaajan kirjan 11. luku valmisti tätä varten, sillä monet asiat elämässä ovat peruuttamattomia. 1. Mooseksen kirjan 3:19 mukaan, koska ruumiimme on tehty tomusta, ne palaavat tomuksi. Jumala antoi meille hengen, ja henkemme lähtee ruumiistamme ja palaa.

K: Mikä on Saarnaajan kirjan 12:8 kohdassa ”kaikki on turhuutta” esitetyn ajatuksen ydin?

V: Aivan kuten pöly ja tuuli muodostavat ihmisen auringon alla, mutta sitten kiertokulku alkaa alusta, niin myös kuvattu turhuus kiertää täyden kierroksen. Saarnaajan kirjan loppuosa tähän kohtaan asti osoittaa, että kaikki muut asiat, saavutukset auringon alla ja kaikki, mitä voimme tavoitella, ovat turhuutta. Mutta 12. luku osoittaa meille, että myös nuoruutemme ja oma elämämme ovat turhuutta, eli pölyä ja tuulta, joilla ei ole merkitystä ilman Jumalaa.

K: Mikä on saarnaajan viesti Saarnaajan kirjan 12:9–11:ssä?

V: Tästä eteenpäin luvun loppuun asti teksti on saattanut olla jonkun sihteerin tai jonkun muun kirjoittama. Ydin on se, että vaikka kaikki nämä asiat ovat turhuutta, saarnaaja teki jotain, mikä ei ollut turhuutta: hän auttoi opettamaan muille, mikä on turhuutta ja mikä ei.

K: Onko Saarnaajan kirjan 12:9–14 myöhemmin kirjoitettu lisäys?

V: Meillä ei ole ulkoista näyttöä kumpaakaan suuntaan. Saarnaajan kirjassa itse teksti on kirjoitettu ensimmäisessä persoonassa, lukuun ottamatta loppua, joten se on mahdollista. Jos joku toinen henkilö olisi kirjoittanut lisäyksen Saarnaajan kirjaan, se ei aiheuta ongelmaa virheettömyydelle.

K: Kuka on se yksi Paimen Saarnaajan kirjassa 12:11 ja sitä seuraavissa jakeissa?

V: On vain yksi Paimen, ja se Paimen on Jumala. Koska lampaat eivät ole kovin älykkäitä, mistä ne tietävät, missä saalistajat ovat, missä on vihreä laidun, missä makuulle yöllä ja minne mennä talvella? Lampaat tietävät seurata paimenta. Samoin Jumala antaa meille viisautta. Jumala antaa myös elämällemme merkityksen. Kuten venäläinen sananlasku sanoo: ”Jos tie ei johda kirkkoon, mitä hyötyä siitä sitten on?”

K: Milloin kirjojen lukeminen ja oppiminen on huono asia (Snl 12:12)?

V: Se ei ole aina hyvä asia. Suuri osa kirjallisuudesta, joka väittää perustuvan tosiasioihin, on ajanhukkaa sille, joka haluaa tietää totuuden. On myös huono asia, jos haluat vain oppia, mutta et halua totella Jumalaa eikä soveltaa sitä jumalallista viisautta, jonka tiedät. Jos käyttäisit 100 % ajastasi, jolloin et syö tai nuku, pelkästään lukemiseen, et ehtisi lukea kaikkea. Jossain vaiheessa sinun on lopetettava pelkkä itsellesi lukeminen ja rakastettava myös ympärilläsi olevia ihmisiä.

Joskus joku voi tulla kirkkoon pelkästään sen vuoksi, mitä hän voi oppia saarnasta. Laulaminen ja muu Jumalan ylistys eivät kiinnosta häntä, eikä muiden seurassa oleminen kiinnosta häntä, vaan vain oppiminen. Vaikka Jumalan Sanan oppiminen on hyvä asia, hän on menettänyt ydinajatuksen. Meidän tulisi nauttia siitä, että olemme mukana muiden kanssa sellaisissa toiminnoissa, joihin Jumala haluaa meidän osallistuvan, vaikka emme oppisikaan mitään.

K: Mikä on Raamatun kirjan Saarnaaja 12:13–14 mukaan tämän kirjan pääajatus?

V: Koko Saarnaajan kirja, lukuun ottamatta kuutta viimeistä jaetta, on täynnä ironiaa. Jos joku kuitenkin olisi täysin menettänyt ydinajatuksen, kirjoittaja luopuu ironiasta lopussa. Ei ole mitään järkeä elää auringon alla sen sijaan, että eläisi Herran pelossa. Mitä ikinä päätätkin tehdä, muista, että Jumala palkitsee jokaisen hyvän teon ja rankaisee jokaisen pahan teon.

K: Mitkä ovat Saarnaajan kirjasta säilyneet varhaisimmat käsikirjoitukset?

V: Kuolleenmeren kääröt: (175–150 eKr.) Kolme erillistä kopiota luolassa 4. Kopioita kutsutaan nimillä 4Q109 ja 4Q110. 4Q110 koostuu kahdesta fragmentista. Ne on ajoitettu 2. vuosisadan lopulle eKr.

Wycliffe Bible Dictionary -teoksessa (s. 436–438) todetaan kuitenkin, että erillisiä kopioita oli vain kaksi. Siinä mainitaan, että toinen niistä on kirjoitettu vuosina 175–150 eKr. Näistä kahdesta kopiosta vanhempi, 4QQoholeth(a), on ajoitettu vuosille 175–150 eKr.; se sisältää Saarnaajan kirjan 5:13–17; 6:1; 6:3–8; 6:12; 7:1–10; 7:19–20. Uudempi, 4QQoholeth(b), on ajoitettu noin vuoteen 50 eKr. Se sisältää Saarnaajan kirjan 1:10–14, 15?.

Kaiken kaikkiaan Kuolleenmeren kääröissä on säilynyt seuraavat jakeet Saarnaajan kirjasta:1:10 –14,15?5:13 –17; 6:1,3–8,12; 7:1–10,19–20.

Noin vuodelta 350 jKr peräisin olevat kristilliset Raamatun käsikirjoitukset sisältävät Vanhan testamentin, mukaan lukien Saarnaajan kirjan.

Papyrus Med. 13 (3. vuosisata) sisältää osan Saarnaajan kirjasta.

Vaticanus (325–350 jKr.), Sinaiticus (340–350 jKr.) ja Alexandrinus (n. 450 jKr.) sisältävät kukin koko Saarnaajan kirjan.

K: Mitkä varhaiset kirjoittajat viittasivat Saarnaajaan?

V: Nikäänin kirkolliskokousta edeltäneet kirjoittajat, jotka viittasivat tai vihjailivat Saarnaajan kirjan jakeisiin, ovat:

Hermaksen paimen (n. 115–155 jKr.)

Melito/Meleto Sardiksesta (170–177/180 jKr.) luettelee kaikki Vanhan testamentin kirjat, ja hän mainitsee kaikki kirjat, jotka meillä on, paitsi Nehemian kirjan ja Esterin kirjan. Fragmentti 4 teoksesta ”Book of Extracts”, s. 759.

Tertullianuksen Viisi kirjaa Marcionia vastaan (207/208 jKr.)

Hippolytos (222–235/6 jKr.) mainitsee nimeltä Sananlaskut, Viisaus, Saarnaaja ja Hoosianna-laulu teoksessaan ”Kommentti Hoosianna-lauluun”, s. 176

Origenes (225–254 jKr.)

Karthagon piispa Cyprianus (n. 246–258 jKr.)

Gregorius Thaumaturgos (240–265 jKr.) kirjoitti kokonaisen teoksen, Saarnaajan kirjan metaphrase.

Dionysios Aleksandrialainen (246–256 jKr.)

Aleksandrian Pietari (306,285–310/311 jKr.) lainaa Saarnaajan kirjaa 1:15 sanoin: ”Sillä niissä täyttyy se, mitä Saarnaaja on sanonut.” Kanoniset kirjeet, kanoni 4, s. 270

Olympoksen ja Pataran Methodios (270–311/312 jKr.)

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen:

Athanasius (367 jKr.) luettelee kaikki Vanhan testamentin kirjat pääsiäiskirjeessään 39, luku 4, s. 552.

Gregorius Nazianzenos (330–391 jKr.) mainitsee Saarnaajan kirjansa runossaan, joka perustuu Raamattuun. Gregoriuksen runo on (kreikaksi) Mignen Patrologia Graeca -teoksen 37. osassa, sarakkeet 471–474 (Carmina Dogmatica, kirja 1, osa 1, Carmen XII). Katso lisätietoja osoitteesta http://www.bible-researcher.com/gregory.html.

Hippon Augustinus (388–430 jKr.) mainitsee Saarnaajan teoksessaan Jumalan kaupunki, kirja 17, luku 5, s. 345 ja kirja 17, luku 20, s. 358.

Salamiksen Epifanius (360–403 jKr.) mainitsee Saarnaajan kirjan teoksessaan *Panarion*.

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) lainaa Saarnaajan kirjan 9:7,8 Salomonin sanoina teoksessaan Saarnaajan kirja, luento 22, luku 8, s. 152

Johannes Krysostomos (–407 jKr.) sanoi, että Saarnaajan kirjan 7:2 oli Salomonin kirjoittama, teos 10, Matteuksen evankeliumin kommentaari, saarna 40, s. 263

Harhaoppisten ja väärennettyjen teosten joukossa

Pelagianilainen harhaoppinen Teodoros Mopsuestialainen (392–423/429 jKr.) viittaa Saarnaajan kirjan 12:7:ään teoksessaan ”Kommentaari Malakian kirjaan”, luku 22, s. 411

K: Mitkä ovat Saarnaajan kirjassa joitakin käännöseroja hepreankielisen tekstin ja kreikankielisen Septuagintan välillä?

V: Tässä on muutamia niistä. Alla olevissa esimerkeissä masoreettinen teksti on ensin, ellei toisin mainita. Keskityin pääasiassa ensimmäiseen lukuun saadakseni otoksen koko kirjasta. Ensimmäinen teksti on masoreettinen teksti ja toinen Septuaginta, ellei toisin mainita.

Saarnaaja 1:1 ”Jerusalemin kuningas” vs. ”Israelin kuningas Jerusalemissa”

Saarnaaja 1:6 ”tuuli” vs. ”se” menee etelään ja palaa pohjoiseen

Saar1:11 : ”muistojen alku” vs. ”ensimmäiset asiat”

Saarnaaja1:11 : ”tulla myöhemmin” vs. ”ollut viimeinen”

Saarnaaja1:13 : ”taivaat” vs. ”taivas”

Saarnaaja1:15 : ”punnittu” vs. ”laskettu”

Saarnaaja1:17 : ”Annoin sydämeni viisauden tuntemiseen” vs. ”sydämeni tiesi paljon”

Saarnaaja 2:3 ”hulluus” vs. ”ilo”

Saarnaaja 2:25 ”enemmän kuin minä” (masoreettinen teksti, Targum, Vulgata) vs. ”ilman Häntä” (osa masoreettisesta tekstistä, Septuaginta, syyriankielinen teksti)

Saarnaaja8:10 : ”ylistys” (heprea ja Septuaginta, Aquila, Vulgata) vs. ”ylistävät ja unohdetaan” (muut hepreankieliset tekstit)

Saarnaaja 9:2 ”hyvä ja paha” (jotkut heprealaiset, Septuaginta, syyrialainen, Vulgata) vs. ”hyvä” (useimmat heprealaiset käsikirjoitukset)

Saarnaaja 9:14 ”ansat” (masoreettinen teksti) vs. ”linnoitukset/piirityslaitteet” (Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata)

Saarna 12:6 ”irrotettu” (Qere, Targum) vs. ”poistettu” (Kethib) vs. ”rikki” (Septuaginta, Vulgata)

Ellei toisin mainita, Raamatun lainaukset ovat peräisin teoksesta The Holy Bible, Berean Standard Bible (BSB), joka on julkaistu julkiseen käyttöön: https://berean.bible