< Raamatunkysymys Tuomarien kirjasta

K: Mikä on Tuomarien kirjan 1. luvun pääkohta?

V: Tuomarien kirja osoittaa ensisijaisesti, kuinka Jumalan kansan tottelemattomuus johtaa kuritukseen ja kuinka sen jälkeinen tottelevaisuus tuo siunauksen. Lisäksi Tuomarien kirjan avainlause on, että ”jokainen teki, mikä oli oikeaa hänen omissa silmissään”, ja kirja osoittaa tämän kaoottiset seuraukset. Tuomarien kirjan toissijainen tarkoitus on osoittaa, kuinka turmeltuneita ihmiset ovat.

K: Mitä sana ”tuomari” tarkoittaa Tuomarien kirjassa?

V: Heprealainen sana shopetim (Tuomarien kirja) tarkoittaa ”toimeenpanevia johtajia” Gleason Archerin teoksen Survey of Old Testament Introduction sivulla 280 mukaan. Se on arvonimi, joka annettiin ihmisille, jotka johtivat ja tuomitsivat Israelia Joosuan ajasta ensimmäisen kuninkaan Saulin aikaan. Nämä miehet – ja yksi nainen – palvelivat Jumalaa vaihtelevassa määrin. Joosuan kirjassa opimme miehen luonteesta ja elämästä, joka – sikäli kuin tiedämme – ei koskaan tehnyt kompromisseja suhteessaan Jumalaan. Nyt elämä on monimutkaisempaa eikä niin siunattua niille, jotka vaeltavat Jumalan kanssa, mutta tekivät monesti kompromisseja.

K: Onko Tuomarien kirjassa arkeologista näyttöä israelilaisten oleskelusta muissa maissa tuomareiden aikakaudella?

V: Kyllä, faarao Merenpta/Merneptahin (1229/1225 eKr.), Suuren Ramsesin pojan, stela löydettiin Petrien toimesta Tebestä, Egyptistä. Tämä stela (pylväs) pystytettiin faarao Merneptahin viidentenä hallitusvuotena. Siinä ylistetään häntä ja luetellaan kansat, joita egyptiläiset hyökkäsivät tai valloittivat. Siinä mainitaan heettiläiset, Kanaan, Askelon, Gezer, Yanoam (Pohjois-Kanaanissa), Israel ja horilaisten maa.

K: Mitkä olivat Tuomarien kirjassa mainitut sorton ja rauhan jaksot?

V: Tässä ovat ne ajanjaksot. Arkeologi John Garstang on todennut, että Tuomarien kirjassa mainitut rauhanajat johtuivat siitä, että egyptiläiset pitivät rannikon kanaanilaisia hallinnassaan.

K: Oliko Tuomarien kirjassa kunkin tuomarin ja sortokauden kesto peräkkäisiä, vai oliko joitakin samanaikaisia?

V: Vaikka Tuomarien kirjassa ei nimenomaisesti mainita, 1. Kuninkaiden kirjan 6:1 mukaan Exoduksesta Salomon temppelin rakentamiseen kului 480 vuotta. Tämän perusteella Tuomarien kirjan aikakaudet olisivat peräkkäisiä eivätkä ne olisi osittain päällekkäisiä. Katso lisätietoja 2. Mooseksen kirjan 5:2 kohdasta sekä David Rohlin teoksesta Pharaohs and Kings: A Biblical Quest (Crown Publishers 1995), s. 278–283, jossa esitetään vahvat perusteet sille, että Exoduksen tapahtui vuonna 1447 eKr.

K: Koska Tuomarien kirjassa on niin paljon epäopettavaa ja epäimartelevaa, tarkoittaako se, että ”on pakko luottaa siihen, että Tuomarien kirja heijastaa maallista historiaa tarkemmin kuin Joosuan kirja”, kuten Asimovin teoksessa *Guide to the Bible* (s. 224) todetaan?

V: Ei; vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. Asimovin Raamatun opas on oikeassa todetessaan, että tässä kirjassa on paljon Israelille epäedullista sisältöä, mikä osoittaa kirjoittajan rehellisyyttä. Epäedullinen ei kuitenkaan tarkoita opettamatonta. Meidän on tarkoitus oppia toisten virheistä, ja Tuomarien kirjan yksi pääkohdista on se virhe, että jokainen teki sen, mikä oli hänen omasta mielestään oikein.

2. Asimovin Raamatun opas paljastaa tässä kohdassa subjektiivisen, Raamatun vastaisen ennakkoluulon. Koska Tuomarien kirja suhtautuu israelilaisiin vähemmän myönteisesti, miten myönteisempi tai kielteisempi asenne todistaisi totuudenmukaisuuden? Ehkä jos ottaisimme jonkin kirjan ja poistaisimme siitä kaikki kielteiset kohdat, kirja ei olisi lainkaan totta! Jos ottaisimme saman kirjan ja poistaisimme siitä kaikki myönteiset kohdat, tekisikö se jäljelle jäävästä osasta täysin totta! Vaikka negatiivisten näkökohtien olemassaolo osoittaa, että kirjoittaja ei halunnut kaunistella negatiivisia osia, positiivisten tai negatiivisten osien määrä ei todista, kuinka tarkasti jokin asia on kuvattu.

K: Mitä vääriä tekoja Tuomarien kirjassa mainittiin?

V: Tässä on luettelo siitä, mitä he tekivät.

K: Luettelossa Tuomarien kirjan 1. luvussa mainitaanko kaksitoista tuomaria, jotka vastaavat Israelin kaksitoista heimoa?

V: Ei. Missään ei sanota, että ne kaksitoista tuomaria, jotka ”hallitsivat”, vastasivat kaksitoista heimoa. Lisäksi tuomareita oli kolmetoista, ei kaksitoista, sillä myös Abimelek ”hallitsi Israelia” Tuomarien kirjan 9:22 mukaan.

K: Oliko israelilaisilla oikeus leikata Adoni-Bezekin peukalot ja isovarpaat Tuomarien kirjan 1:6–7 mukaan?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. Ehkä tämä oli oikeudenmukaista rangaistusta. Adoni-Bezekillä oli niin sanotusti peukaloita ja isovarpia yllin kyllin, sillä hän oli itse leikannut ne pois seitsemältätoista kuninkaalta.

2. Raamattu ei itse asiassa sano, oliko israelilaisten teko oikea vai ei; se vain kertoo, että he tekivät niin.

K: Miten Tuomarien kirjan 1:7 mukaan Kanaanin pienellä alueella saattoi olla 70 valtakuntaa?

V: Lähes jokaisella suuremmalla kaupungilla oli oma kuninkaansa. Tilanne oli samanlainen kuin Kreikassa kuusisataa vuotta myöhemmin, jolloin siellä oli monia itsenäisiä kuningaskuntia.

K: Tuomarien kirjan 1:8:ssa israelilaiset valloittivat Jerusalemin, miksi Daavidin piti sitten myöhemmin vallata se 2. Sam. 5:6–9:ssä?

V: He voittivat jebusilaiset ja sytyttivät osan kaupungista tuleen. Tuomarien kirjan 1:21 mukaan kaupunki pysyi kuitenkin valloittamattomana Daavidin aikaan asti. Myös Tell el-Amarna -kirjeet (1400–1370 eKr.) todistavat, ettei Jerusalemia valloitettu.

K: Surmasiko Juuda Tuomarien kirjan 1:10 mukaan kolme anakilaista, vai karkotettiinko heidät, kuten Tuomarien kirjan 1:20 ja Joosuan kirjan 15:14 sanovat?

V: Karkottaminen voi tarkoittaa tappamista tai pakottamista pakoon. Joosuan kirjan 1:10 mukaan nämä kolme henkilöä tapettiin. On todennäköistä, että koko heidän klaaniaan ei tapettu, vaan osa karkotettiin. Tappaminen ja loput pakottaminen pakoon saattoivat olla joko yksi tapahtuma, tai pakottaminen pakoon saattoi olla myöhempi tapahtuma.

K: Olivatko Tuom. 1:16 ja Tuom. 4:11:ssä mainitut Mooseksen sukulaiset keniittejä vai midianilaisia, kuten 2. Moos. 2:21 osoittaa?

V: Mooses meni naimisiin midianilaisen ja kuusilaisen (etiopialaisen) Zipporan kanssa. Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten kolme mahdollisuutta.

Ei ole vastaus: Keniläiset olivat kupariseppiä, ja ”keniläinen” saattaa viitata ammattiin, ei kansaan. Tämä on kuitenkin epätodennäköistä, sillä keniläiset näyttävät olevan erillinen heimo Tuomarien kirjassa 4:17 ja erityisesti 4. Mooseksen kirjassa 24:22.

Mahdolliset vastaukset:

1. Mooseksella oli ainakin yksi muu vaimo, keniläinen.

2. Mooseksen appi oli midianilainen: Tuomarien kirjan kaksi viittausta olivat kirjoitusvirheitä.

3. Mooseksen appi oli midianilainen, joka joko perusti keniläisten alheimon tai kuului siihen.

K: Miten israelilaiset valloittivat Tuomarien kirjan 1:18 mukaan Gazan, Askelonin ja Ekronin, kun ne olivat filistealaisten hallinnassa Simsonin aikana?

V: Israelilaiset valloittivat ne Joosuan aikana noin vuonna 1400 eKr., mutta valloitus oli vain väliaikainen. Filistealaiset, joilla oli rautavaunut (tai vaunut, joiden pyörissä oli rautavanteet), olivat vallanneet ne takaisin siihen mennessä, kun Simson ilmestyi noin 390 vuotta myöhemmin.

Toinen näkemys, jonka mukaan he eivät valloittaneet kyseisiä kaupunkeja, kuten Septuaginta kertoo, on todennäköisesti virheellinen teoksen The Expositor’s Bible Commentary, osa 3, sivut 388–389 mukaan.

K: Miksi Tuomarien kirjan 1:19:ssä näitä vaunuja kutsutaan rautavaunuiksi eikä vain vaunuiksi?

V: Arkeologian mukaan antiikin maailmassa oli kahdenlaisia sotavaunuja. Egyptin sotavaunut olivat kevyitä, kaksipyöräisiä ajoneuvoja, joissa oli tilaa vain kahdelle henkilölle: jousimiehelle ja kuski. Ne oli valmistettu pääasiassa puusta ja nahasta, eivätkä ne tarjonneet juurikaan suojaa nuolia vastaan. Muiden kansojen sotavaunut olivat raskaita, vaunumaisia ajoneuvoja, joihin mahtui kolme tai neljä henkilöä. Ne tarjosivat jonkin verran suojaa nuolia vastaan. Näissä sotavaunuissa oli paljon enemmän metallia.

K: Osoittaako Tuomarien kirjan 1:19 kohdassa mainittu se, että israelilaiset eivät kyenneet karkottamaan kanaanilaisia, että Jumala ei ole kaikkivoipa? (sekä eräs ateisti että muslimi Ahmad Deedat ottivat tämän esille)

V: Ei. Kansan joukot kärsivät ilmeisesti tappion taistelussa tasangolla. Sen sijaan, että he olisivat rukoilleet hartaasti Jumalaa ja taistelleet uudelleen, he luopuivat taistelusta. Nykyäänkin me luovutamme joskus liian helposti, kun tilanne vaikeutuu.

Jumala pystyi kuitenkin voittamaan sotavaunut. Barak ja vain 10 000 israelilaista sotilasta riittivät tuhoamaan 900 rautavaunua Hazorista. (Tietenkin se, että Jumala lähetti sateen juuri oikeaan aikaan, mikä muutti taistelukentän mutaksi, auttoi myös enemmän kuin vähän.)

K: Oliko Tuomarien kirjan 1:19 kohdassa kyse siitä, että Kaikkivaltias Jumala ei voinut ajaa tasankojen kansaa pois, vai siitä, että israelilaiset eivät voineet ajaa heitä pois? (Muslimi Ahmad Deedat otti tämän esille.)

V: Hepreankielisessä tekstissä ei mainita pronominia nimenomaisesti, mutta merkitys on se, että israelilaiset eivät edes Jumalan avustuksella kyenneet karkottamaan tasangon kansaa tuolloin, koska tasangon kansalla oli rautavaunuja. Myöhemmin kuitenkin israelilaiset voittivat kanaanilaiset vaunuilla Tuomarien aikakaudella, ja Daavid voitti filistealaiset vaunuilla. Joskus, vaikka olemme tottelevaisia Jumalalle, tarvitsemme silti kärsivällisyyttä nähdäksemme tottelevaisuuden tulokset.

Jumala on Kaikkivaltias, mutta kun Hän päättää käyttää kansaansa välineenä tahtonsa toteuttamiseksi, meidän on toisinaan odotettava, ennen kuin näemme onnistuneen lopputuloksen.

K: Milloin Tuomarien kirjan 1:23–26 mukaan oli hyväksyttävää rohkaista jotakuta pettämään kaupunkinsa ja kansansa?

V: Vaikka Tuomarien kirja ei nimenomaisesti suosittele tätä, tässä tapauksessa se oli sallittua. Joosefin suku oli sodassa jumalattomia kanaanilaisia vastaan. Useimmilla amerikkalaisilla ei ollut toisen maailmansodan aikana mitään ongelmaa kannustaa japanilaisia, italialaisia, saksalaisia ja valloitettuja ranskalaisia pettämään akselivaltioita.

K: Eikö Jumala Tuomarien kirjan 1:28 mukaan ajanut kanaanilaisia kokonaan pois, vai tuhottiinko heidät täysin, kuten Joosuan kirjan 10:40 sanoo?

V: Kanaanilaiset karkotettiin israelilaisten edestä alueilta, joilla israelilaiset asuivat. Sekä Joosuan kirja että Tuomarien kirja ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että monia muita kanaanilaisia ei karkotettu.

K: Miksi Jumala sanoi Tuomarien kirjan 2:1–3:ssa, ettei Hän aio ajaa kanaanilaisia pois, vaikka aiemmin Hän oli sanonut tekevänsä niin?

V: Jumala ei alun perin halunnut, että kanaanilaiset olisivat ansa. Tuomarien kirjan 2. luku esittää kaksi syytä.

Tuomarien kirjassa 2:2 Jumalan israelilaisia kohtaan ilmaisemat aikomukset muuttuivat, kun israelilaiset siirtyivät täydellisestä kuuliaisuudesta osittaiseen kuuliaisuuteen, mikä on silti tottelemattomuutta. Jumala lupasi ajaa kanaanilaiset pois heidän edestään, mutta jos he eivät aikoneet taistella ja jos heidän ”edessään” ei ollut kanaanilaisia, ei olisi ollut kanaanilaisia, joita ajaa pois ”heidän edestään”.

Tuomarien kirjan 2:21–23 mukaan, koska he aikoivat olla osittain tottelevaisia, Jumala käyttäisi epäjumalia palvovia kanaanilaisia koetuksena paljastaakseen, mitkä israelilaiset palvelisivat Jumalaa.

Nykyään Jumala voi käyttää lastenne muistoja erilaisista syntisistä asioista teidän kodissanne koetuksena heille, seuraavatko he todella Jumalaa vai eivät. Toisaalta, jos teillä ei ole tällaisia asioita, ehkä Jumala pitää näitä koetuksia tarpeettomina.

K: Poistiko Jumala Tuomarien kirjan 2:4–6:ssa lupauksensa auttaa israelilaisia, kun Joosua oli vielä elossa?

V: Luultavasti niin. Maa sai levon sodasta Joosuan kirjan 11:23 mukaan, ennen kuin Joosua ja muut johtajat jakoivat maan. Vaikka Tuomarien kirjan 2:6:n ei tarvitse kronologisesti seurata Tuomarien kirjan 2:2–3:a, se todennäköisesti seurasi niitä.

K: Oliko Tuomarien kirjan 2:13 kohdassa mainittu ”Ashtoreth” yleisnimitys semitiselle jumalattarelle?

V: Ei. Vaikka nimi esiintyy tässä monikkomuodossa, se viittaa saman jumalattaren useisiin patsaisiin, ei eri jumalattariin. Wycliffe Bible Dictionary -teoksessa (s. 700–707) on laaja luku noin 36:sta nimenomaisesta Lähi-idän jumaluudesta, ja Ashtarte oli tietty jumalatar, jota monet kansat palvoivat monilla kielillä. Hän oli seksin, yleisen hedelmällisyyden ja usein myös sodan jumalatar. Babylonialaiset kutsuivat häntä ”Ishtariksi”, aikaisemmat sumerilaiset ”Inannaksi”, Ugaritissa ttrt:ksi, Foinikiassa ’strt:ksi, kreikkalaisessa kirjoituksessa Astarteksi ja eteläarabialaisessa Attariksi. Astarte/Ishtar saattaa myös olla sukua kreikkalaiselle Afroditelle ja roomalaiselle Venukselle.

Huomaa, että on olemassa myös toinen jumalatar nimeltä ”Asherah”, joka tunnettiin sumerilaisille, eteläisille arabeille ja ugaritilaisille nimellä Athiratu-yammi, babylonialaisille nimellä Ashratum ja egyptiläisille nimellä Abdi-Ashirta. Wycliffe Bible Dictionary -teoksen sivulla 701 todetaan, että kyseessä on eri jumalatar kuin Ashtarte/Ishtar.

K: Oliko Tuomarien kirjan 2:13 kohdassa mainittu ”Ashtoreth” vääristymä oikeasta nimestä, Ashtarte, koska hurskaat israelilaiset toimittajat yhdistivät sanan Bosheth (häpeä) vokaalit Ashtarte/Astarte-sanan konsonantteihin?

V: Jotkut tutkijat uskovat näin. Vanhan testamentin alkuperäiset hepreankieliset käsikirjoitukset kirjoitettiin ilman vokaalimerkkejä, joten käytetyt vokaalit olivat myöhempiä lisäyksiä.

K: Tuomarien kirjan 2:14–19 kohdassa ja kirjan loppuosa näyttää noudattavan tätä kaavaa, mutta miksi tämä kaava oli olemassa?

V: Jumala lähetti sortajat kurinpitokeinona, jotta israelilaiset palaisivat takaisin Hänen luokseen. Jumalan strategia ja tuomari, jota Jumala käytti, olivat menestyksekkäitä, ja he palasivat. Kun he olivat vauraita, he unohtivat luottaa Jumalaan ja hävittää epäjumalansa.

Joskus tuntuu paljon helpommalta katua Jumalan edessä, kun tilanne vaikeutuu, kuin sinnikkäästi jatkaa Jumalalle mieluista elämää.

K: Miksi Tuomarien kirjan 2:15:ssä Jumala taisteli israelilaisia vastaan sen sijaan, että olisi vain jättänyt heidät rauhaan?

V: Kun israelilaiset olivat kapinallisia, Jumala ei vain jättänyt heitä huomiotta, vaan kuritti heitä antamalla heille tappion, kunnes he huusivat Häntä avuksi. Jumalan kuritus kansanryhmää kohtaan voi sisältää kuoleman.

K: Miksi Tuomarien kirjan 2:19 mukaan jokaisen tuomarin kuolema sai kansan kääntymään takaisin epäjumalanpalvontaan?

V: Samasta syystä kuin jotkut ihmiset kääntyvät pois nykyäänkin. Monien uskontojen kannattajat voivat kääntyä pois, kun johtaja, johon he ovat luottaneet, kuolee. Ihmiset, jotka väittävät olevansa kristittyjä, mutta ovat luottaneet kristilliseen johtajaan enemmän kuin Jumalaan, voivat luopua uskostaan, kun kyseinen johtaja kuolee.

K: Miten israelilaiset palvelivat Baaleja ja pyhäkköpuita Tuomarien kirjan 3:7:ssä?

V: Baalim on Baalin monikkomuoto, ja Baal oli sekä kanaanilainen epäjumala että yleisnimitys jumalille.

K: Onko Tuomarien kirjan 3:8 kohdassa mainitusta siitä, että Israel palveli Aram-Naharaimin kuningasta Chushan-Rishataimia, mitään arkeologisia todisteita?

V: Ensinnäkin siinä ei mainita Babyloniaa tai Assyriaa (jotka olivat tuolloin heikkoja), vaan Aram-Naharaimia. Bible Knowledge Commentary: Old Testament -teoksen sivun 386 mukaan Aram-Naharaim tarkoittaa ”Kaksijokisen Aramin”. Toisin sanoen se on Mesopotamian osa nykyisessä Syyriassa Tigris- ja Eufrat-jokien välissä.

K: Oliko Tuom. 3:8:ssa mainittu Kushan-Rishathaim oikea nimi vai halveksiva nimitys?

V: Se on hyvin todennäköistä. Israelilaiset translitteroivat muiden kielten nimiä, ja ehkä Kushan oli translitteraatio. Joka tapauksessa ”Rishathaim” tarkoittaa kaksinkertaista pahuutta, eikä se luultavasti ollut hänen oikea nimensä. Kushan on todennäköisemmin jonkin nimen translitteraatio kuin ”kushilainen”, vaikka sen merkitys ”kushilainen” onkin mahdollinen.

K: Oliko Ehud oikeassa, kun hän petollisesti murhasi Moabin kuninkaan Eglonin (Tuom. 3:17–22)?

V: Vaikka Ehud ei varsinaisesti valehdellut, hän kuitenkin petti Moabin kuninkaan. Joissakin erityistilanteissa kristityt saattavat johtaa harhaan ja aiheuttaa petosta. Esimerkiksi jos olisit elänyt Kiinan kulttuurivallankumouksen tai Kambodžan Khmer Rouge -hallinnon aikana, jolloin hallitus surmasi älymystöä. Jos hallitus pyytäisi sinua paljastamaan kaikki älymystöön kuuluvat ystäväsi, olisitko innokas paljastamaan heidät, tietäen mikä heidän kohtalonsa olisi?

K: Miten Shamgar pystyi Tuomarien kirjan 3:31 mukaan tappamaan 600 miestä häränpiikillä?

V: Häränpiikki oli raskas työkalu. Se oli luultavasti 7–10 jalkaa pitkä keppi, jonka toinen pää oli terävä ja toisessa päässä oli taltta. Se olisi hyvä ase vahvan miehen käsissä.

K: Onko Tuomarien kirjan 4. luku myöhempi (E-lähde) kertomus Barakin voitosta ja 5. luku aikaisempi (n. 1125 eKr., J-lähde), kuten Harper’s Bible Dictionary (Harper & Row 1961), s. 132 väittää?

V: Ei. Niissä ei esitetä mitään todisteita siitä, miten voitaisiin osoittaa, että toinen on aikaisempi kuin toinen. JEPD-teoria, johon monet spekulaatiot perustuvat, on kumottu. Yksi JEPD-”teorian” monista ongelmista oli se, että sen kannattajilla oli niin suuria vaikeuksia päästä yksimielisyyteen siitä, mitkä osat olivat peräisin mistäkin lähteestä.

K: Oliko Tuomarien kirjan 4:2 mainittu Hazorin Jabin sama henkilö kuin Joosuan kirjan 11:1 mainittu Jabin?

V: Ei. Hän oli todennäköisesti sen Jabinin jälkeläinen, joka eli 160 vuotta aiemmin Joosuan aikana. Kuninkaat ja faaraot nimettiin usein esi-isiensä mukaan.

K: Miten Tuomarien kirjan 4:3:ssa mainittu Hazorin kaupunki saattoi sortaa Israelia, kun se oli jo tuhottu aiemmin Joosuan kirjan 11:10–11:ssä?

V: Arkeologian mukaan Hazorin kaupunki poltettiin ekr. 1400, ekr. 1300 egyptiläisten toimesta ja ekr. 1230. Raamatun kriitikoiden puolueellisuudesta huolimatta arkeologia kertoo tarinan hyvin tarkasti.

K: Mitä nimet Debora ja Barak tarkoittavat Tuomarien kirjan 4:4,6:ssa?

V: Debora tarkoittaa ”mehiläistä”, ja kuten eräs Raamatun opettaja vitsaili, hän oli tuomareiden hunaja. Barak tarkoittaa ”salamaa”.

K: Mitä tiedämme Tuomarien kirjan 4:6:ssa mainitusta Taborin vuoresta?

V: Taborin vuori on 1300 jalkaa korkea kalliotorni, joka kohoaa 1843 jalkaa merenpinnan yläpuolelle. Se sijaitsee noin 10 mailin eli 16 kilometrin päässä Kishon-joesta, joka on kausittain virtaava joki. Vaunujen olisi vaikea päästä Taborin vuoren huipulle, joten Taborin vuorella oleva armeija olisi turvassa vaunuilta, kunnes se laskeutuisi alas hyökkäämään.

K: Onko Tuomarien kirjan 4:7 kohdassa mainittu ”minä” Debora vai Jumala?

V: Debora välittää Jumalan sanomaa, joten ”minä” viittaa tässä Jumalaan, kuten Tuomarien kirjan 4:14 osoittaa.

K: Onko Tuomarien kirjan 4:9:ssä ja muualla Tuomarien kirjassa mainittu Efraimin heimo ja sen näkyvä asema todiste siitä, että Tuomarien kirja on kirjoitettu sen jälkeen, kun pohjoinen kuningaskunta oli irtautunut?

V: Ei. Ilmeisesti joidenkin kriitikoiden mukaan, jos jossakin kohdassa mainitaan Efraim, se on kirjoitettu pohjoisessa kuningaskunnassa; jos siinä mainitaan Juuda, se on kirjoitettu eteläisessä kuningaskunnassa; ja jos kirjassa mainitaan molemmat, siinä on kaksi osaa, jotka on kirjoitettu eri paikoissa.

Puolueettomalle tarkkailijalle ei ole mahdotonta ajatella, että joku Juudassa saattaisi ainakin mainita Efraimin muutaman kerran, ja on mahdollista, että joku Efraimissa saattaisi mainita Juudan. Ei ole myöskään mahdotonta ajatella, että jos kirjat olisi kirjoitettu ennen valtakunnan jakautumista, näiden kahden välillä ei olisi ollut minkäänlaista vihamielisyyttä.

K: Miksi Tuomarien kirjan 4:9:ssä Barak oli haluton johtamaan Israelia ilman Deboraa?

V: Raamattu ei sano sitä suoraan, mutta voimme nähdä yhden mahdollisen syyn. Koska Debora kutsui Barakin, se saattaa viitata siihen, että Debora oli jo jonkin aikaa toiminut johtajana, ja Barak oli huolissaan siitä, että ilman Deboraa israelilaiset eivät ehkä seuraisi häntä.

Toinen syy saattoi olla se, että Debora oli tuomari, joka toimi vaikutusvaltaisen Efraimin heimon alueella, ja Barak halusi Efraimin tuen ennen kuin ryhtyi toimeen.

K: Oliko Tuomarien kirjan 4:9 ja 9:54 kohdissa mitään vikaa siinä, että joutui naisen käden kautta kuolemaan?

V: Ei, mutta vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. Nykyaikaan asti fyysinen voima oli sodankäynnissä erittäin tärkeää. Miehet ovat yleensä naisia vahvempia ylävartaloltaan.

2. Vaikka siinä ei ollut mitään vikaa, että Sisera surmattiin naisen eikä miehen käsissä, useimmat Lähi-idän kulttuurit (luultavasti myös kanaanilaiset) olisivat pitäneet sitä vähemmän kunniakkaana kuolemantapana. Tämä varmistaisi, ettei Siseraa muistettaisi sankarina tai suurena soturina.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Tuomarien kirjan 9:54:ssä Abimelek pyysi aseenkantajaansa tappamaan hänet, jotta ei sanottaisi, että hänet olisi tappanut nainen.

K: Oliko Jael oikeassa, kun hän tappoi Siseran (Tuomarien kirja 4:9 ja 4:18)?

V: Tämä ei-israelilainen ei vain johtanut Siseraa harhaan, vaan hän suorastaan valehteli: ”Täällä olet turvassa”. Debora, Barak ja israelilaiset pitivät Jaelia sankarina, koska hän surmasi heidän arkkivihollisensa. Tässä on viisi huomioitavaa seikkaa:

Keniitit matkustivat israelilaisten mukana erämaassa. Assyrialaiset saapuivat, he elivät paimentolaisina Palestiinassa. Israelilaisten ja keniittien välit olivat aina ystävälliset.

Omalla tavallaan ja omilla keinoillaan hän otti aloitteen auttaakseen israelilaisia.

Emme tiedä, kuinka paljon hän tiesi, jos lainkaan, Jumalan laista väärästä todistuksesta.

Jos hän teki syntiä valehtelemalla, häntä kiitettiin siitä, että hän auttoi Jumalan kansaa sillä totuudella, joka hänellä oli.

Toisaalta jotkut ajattelevat, ettei hän tehnyt syntiä. Sodan aikana on sallittua valehdella viholliselle, vaikka vihollinen ei epäilisikään, etteivät he ole samalla puolella.

Nykyään ihmiset käyttävät toisinaan kyseenalaisia keinoja auttaakseen kristittyjä. Kristittyjen ei kuitenkaan tulisi käyttää jumalattomia keinoja.

Teoksessa When Critics Ask (s. 147) mainitaan seuraavat seikat:

1. Kun aseistettu soturi Sisera oli jo saapunut Jaelin teltalle (Tuomarien kirja 4:17), mitä Jaelin oli tehtävä? Hän ei voinut voittaa Siseran taistelussa, eikä hän voinut kovinkaan hyvin käskeä Siseran poistumaan.

2. Sisera oli sortanut Jumalan kansaa, ja jos hän olisi päässyt pakoon, hän olisi sortanut heitä uudelleen.

3. Jael taisteli Jumalan vihollisia vastaan omalla tavallaan, aivan kuten miespuoliset soturit taistelivat omallaan.

4. Riippumatta siitä, oliko Jaelin menetelmä paras mahdollinen, Debora ja Barak kiittivät hänen toimintaansa näissä olosuhteissa. Se ei tarkoita, että kaikkien tulisi käyttää petosta sodankäynnissä.

K: Miksi Tuomarien kirjan 4:15 mukaan Barakin armeija oli niin pieni?

V: Armeija koostui vain noin 10 000 jalkasotilasta. Vastaus löytyy Tuomarien kirjasta 5:8, 9, 15–18, 23. Monet muista heimoista eivät päättäneet liittyä auttamaan Barakia ja Deboraa taistelussa. On mahdollista, että monet israelilaiset olivat solmineet rauhan Jabinin kanssa palvellakseen hänen alaisuudessaan.

K: Tuomarien kirjan 4:15 mukaan sotavaunut olivat tehokkaita sota-aseita. Miten 10 000 israelilaista jalkasotilasta sitten voitti armeijan, jolla oli 900 sotavaunua?

V: Vastaus voidaan päätellä Tuomarien kirjan 5:4–5, 20–21 jakeista. Näissä jakeissa puhutaan sateesta ja tulvineista joista. Sotavaunujen ohuet pyörät juuttuivat mutaan. Lisätodisteena on se, että Sisera ei paennut sotavaunullaan, kuten olisi voinut odottaa, vaan hän jätti sotavaununsa ja pakeni jalan.

K: Oliko keniläisellä Heberillä Tuomarien kirjan 4:17 mukaan erillinen teltta?

V: Vaikka se on mahdollista, hänellä ei todennäköisesti ollut erillistä telttaa. Usein paimentolaiset leiriytyivät perheryhmissä, ja Heberillä oli todennäköisesti pieni klaani.

K: Miksi Jael tappoi Siseran Tuomarien kirjan 4:18:ssa vasaralla eikä jollain muulla välineellä?

V: Naisten keskuudessa oli usein tapana pystyttää telttoja, ja he käyttivät siihen vasaroita. Hänellä oli siis runsaasti kokemusta vasaroinnista.

K: Miksi Jaelin teltta olisi ollut hyvä piilopaikka (Tuom. 4:18)?

A: Myöhempien beduiinien tapojen perusteella miehen oli kiellettyä mennä naisen telttaan, ellei mies ollut naisen aviomies, poika tai isä.

K: Kun Jael antoi Siseralle maitoa Tuomarien kirjan 4:19:ssä, onko totta, että ”maito” oli eufemismi intiimille suhteille, kuten teoksessa Born Again Skeptics (s. 166) kategorisesti väitetään?

V: Ei. Jaelin aviomies ei olisi ajatellut niin, varsinkaan kun Sisera pyysi vain vettä. Itse asiassa en tiedä, missä yhteydessä säilytysnahasta otettu maito voisi tarkoittaa sellaista, paitsi sellaisen kriitikon mielessä, joka etsii erittäin, erittäin ahkerasti Raamatusta todisteita siitä, että laiton seksi olisi sallittua.

K: Oliko Sisera Tuomarien kirjan 4:21 kohdassa makuulla, kun hänet surmattiin, vai kaatuiko hän (ja oli siis seisomassa), kun hänet surmattiin, kuten Tuomarien kirjan 5:27 antaa ymmärtää?

V: Sisera nukkui, kun hänet surmattiin. Ilmaisu ”kaatui kuolleena” Tuomarien kirjassa 5:27 tarkoittaa joko yksinkertaisesti sitä, että hän kuoli, tai sitä, että hän liikkui ja kaatui kuollessaan.

K: Pidetäänkö Tuomarien kirjan 5. luvussa olevaa Deboran laulua yhtenä Raamatun vanhimmista osista?

V: Ei. Konservatiiviset raamatuntutkijat eivät kannata tätä näkemystä, koska sille ei ole tukevaa näyttöä.

K: Miten midianilaiset olivat Tuomarien kirjan 6:1–6:ssa riittävän vahvoja valloittamaan Israelin, kun Joosua oli surmannut midianilaisten ruhtinaat Joosuan kirjan 13:21:ssä?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Midianilaisia ei tuhottu kokonaan Joosuan kirjan 13:21 kohdassa. Samalla tavalla Saksa kärsi raskaan tappion ensimmäisessä maailmansodassa, mutta palasi vielä vahvempana kaksikymmentä vuotta myöhemmin toisessa maailmansodassa.

2. Tuomarien kirjassa 6:1–6 midianilaiset olivat liittoutuneet amalekilaisten ja muiden kanssa.

3. Tämä sorto tapahtui yli 200 vuotta sen jälkeen, kun Joosua oli voittanut midianilaiset. 200 vuoden aikana voi tapahtua paljon.

K: Miten midianilaiset Tuomarien kirjan 6:4–6:ssa köyhdyttivät Israelia?

V: Osa vastauksesta löytyy Tuomarien kirjasta 6:11. Midianilaiset eivät olleet kiinnostuneita paikkakunnallisesta (ei-nomadisesta) elämästä. He halusivat israelilaisten viljan ja rikkaudet eivätkä välittäneet siitä, elivätkö israelilaiset vai kuolivatko he nälkään. Vuosituhansia myöhemmin mongoleilla oli samanlainen näkökulma. He ajattelivat, että kaupungit olivat hyvän laidunmaan tuhlausta, mutta sallivat valloittamiensa kansojen silti asua siellä keräämiensä verojen vuoksi.

K: Miksi Tuomarien kirjan 6:10:ssä Jumala ei ollut tyytyväinen siihen, että he palvoivat kanaanilaisten jumalia, kun Hän oli sanonut Tuomarien kirjan 2:3–4:ssä, että ne tulisivat olemaan ansa israelilaisille, ellei Hän ajaisi kanaanilaisia pois, ja Hän ei aikonut tehdä niin?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

Jäljelle jääminen ei ollut alkuperäinen tarkoitus: Kanaanilaisten jääminen Kanaaniin ei alun perin kuulunut siihen suunnitelmaan, jonka Jumala oli heille ilmoittanut. Vasta sen jälkeen, kun he lakkasivat karkottamasta kanaanilaisia, Jumala sanoi, ettei heitä karkotettaisi.

Epäjumalanpalvonta ei ollut myöhempi tarkoitus: Jumala jätti kanaanilaiset sinne koetukseksi Israelille, jotta nähtäisiin, pysyisivätkö he uskollisina Hänelle. Se, että Jumala salli tämän koetuksen, ei millään tavoin tarkoita, että Jumala olisi halunnut heidän epäonnistuvan siinä.

K: Miksi Gideon pui viljaa viinipuristimessa (Tuom. 6:11)?

V: Tämä tehtiin, jotta midianilaiset eivät huomaisi sitä. Koska vilja puitiin viinipuristimessa, kyseessä oli todennäköisesti pieni sato.

K: Oliko Tuomarien kirjan 6:12 kohdassa enkeli sarkastinen, kun hän kutsui piilossa ollutta Gideonia mahtavaksi ja rohkeaksi mieheksi?

V: Luultavasti ei. Syynä voi olla jompikumpi tai molemmat seuraavista.

Rohkaisu: Se rohkaisi Gideonia tietämään, että hänellä olisi rohkeutta olla mahtava mies.

Tulevaisuuden merkki: Gideon oli Jumalan silmissä urhea ja rohkea mies. Jumala näkee meidät paitsi sellaisina kuin olemme, myös sellaisina kuin meistä tulee.

K: Oliko Gideon oikeassa pyytäessään merkkiä Tuomarien kirjan 6:17 kohdassa?

V: Joskus on hyvä olla tarkastelematta asioita ”oikean ja väärän” tai ”sallitun ja kielletyn” näkökulmasta, vaan sen perusteella, mikä on parasta. Tässä tapauksessa merkin pyytäminen ei luultavasti ollut parasta; jos Gideonin usko olisi ollut vahvempi, hän ei olisi sitä tarvinnut.

Riippumatta hänen uskonsa vahvuudesta Jumala vastasi hänen pyyntöönsä ilman minkäänlaista moitetta. Jumala kohtasi Gideonin armollisesti siellä missä hän oli, olipa se sitten viinipuristimessa tai epäilyjensä keskellä, ja käsitteli hänen epäilyjään. Jumala kohtaa jokaisen ihmisen siellä missä hän on, ja Jumala on armollinen myös tänään.

K: Miksi Tuomarien kirjan 6:22 kertoo meille jotain Gideonista?

V: Kaksi asiaa.

1. Gideon tunsi ainakin osan Vanhan testamentin sisällöstä, sillä hän tiesi, ettei kukaan voi nähdä Jumalan kasvoja ja jäädä henkiin.

2a. Ehkä hän ei todellakaan uskonut tämän olevan Jumalan enkeli ennen kuin ihme oli tapahtunut.

2b. Toisaalta Gideon uskoi jo aiemmin, mutta hän ei pysähtynyt ajattelemaan tai pohtimaan Jumalan sanoman vaikutusta ennen kuin juuri tuolloin.

K: Kuka on Tuom. 6:22–23:ssa se enkeli, jonka Gideon näki?

V: Asiasta on kaksi näkemystä.

Varhaiskristityt pitivät Vanhan testamentin enkelien ilmestymisiä yleensä Jeesuksen Kristuksen inkarnaatiota edeltävinä ilmestymisinä.

Myöhemmät kristityt ovat usein taipuvaisia pitämään näitä tilanteita sellaisina, joissa Jumala käyttää enkelin muotoa kommunikoidakseen näkyvästi ihmisten kanssa. Jumala saattoi käyttää palavan pensaan muotoa Mooseksen kohdalla, ja Jumala voi käyttää mitä tahansa muotoa, jonka Hän valitsee.

K: Mikä oli Tuomarien kirjan 6:28:ssa mainittu Aseran pylväs?

V: Asherah (ei pidä sekoittaa Ashtarteen) oli Sumerin, Babylonian ja Etelä-Arabian jumalatar sekä Tyyron kaupungin pääjumaluus. Ugaritissa häntä pidettiin Elin vaimona ja Baalin äitinä.

K: Miksi Joas puolusti Tuomarien kirjan 6:31 kohdassa Gideonia, kun tämä kaatoi Joasin Baalille pystyttämän alttarin?

V: Ehkä Joas oli raivoissaan siitä, että ”hänen” alttarillaan palvovat ihmiset ajattelivat ylimielisesti omistavansa alttarin, mikä näkyi siinä, että he katsoivat olevansa ainoita, joilla oli oikeus rangaista alttarin tuhoajaa.

Joka tapauksessa Joasin halu suojella poikaansa oli vahvempi kuin hänen rakkautensa Baalia kohtaan. Baalin alttareita ei rakennettu pelkästään rakentajan hartauden vuoksi; ne saattoivat olla myös erittäin tuottoisia. Valitettavasti se oli oppitunti, jota Gideonin olisi ollut parempi olla tietämättä, sillä hän käytti tätä tietoa myöhemmin elämässään.

K: Miksi Tuomarien kirjan 6:34–35 mukaan israelilaiset miehet olivat kaikki innokkaita liittymään Gideonin armeijaan, vaikka he olivat olleet haluttomia tekemään niin Barakin aikoina?

V: Tuomarien kirjan 7:3 mukaan Gideonin joukkoon liittyi 32 000 miestä, kun taas Tuomarien kirjan 4:14 mukaan Barakin joukkoon liittyi vain 10 000 miestä. Raamattu ei kerro syytä, mutta voimme spekuloida useita syitä.

Barakin aiemman kokemuksen rohkaisemina he tunsivat voivansa jälleen voittaa vihollisen.

He olivat luottavaisia, koska enkeli oli ihmeellisesti syönyt uhrilahjan, ja he tunsivat entistä vahvemmin, että Jumala oli heidän kanssaan.

Ollessaan epätoivoisessa tilanteessa, koska midianilaisten joukot olivat vieneet suurimman osan heidän ruoastaan, he pitivät vapauden puolesta taistelemista parempana kuin nälkään kuolemista.

K: Miksi Gideon asetti villan maahan Tuomarien kirjan 6:36–40:ssä, vaikka hän oli jo kutsunut armeijan koolle?

V: Gideon oli jo osoittanut riittävän sitoutuneisuutensa mobilisoidessaan israelilaiset. Ei ole todennäköistä, että hän asetti villan maahan pyytääkseen neuvoa strategiasta tai ajoituksesta, sillä ei ole kirjattu, että Gideon olisi pyytänyt Jumalalta lisätietoja. On useita mahdollisia syitä sille, miksi Gideon asetti villan maahan.

1a Horjuva usko: Ehkä Gideon alkoi epäillä ja hänen uskonsa horjui. Hänen ei olisi pitänyt kysyä, mutta Jumala vastasi hänelle armollisesti. Kuten teoksessa *Hard Sayings of the Bible* (s. 192–193) todetaan, tämä oli Gideonille ahdistava hetki, sillä aluksi hän sanoi uskovansa, jos villapeite olisi märkä. Sitten Gideon perui sanansa ja sanoi uskovansa, jos villapeite olisi kuiva.

1b. Vahvistus: Teoksessa *The Believers Bible Commentary* (s. 272) todetaan, että monet kristityt tulkitsevat villan merkityksen väärin. Koska Gideon oli jo koonnut joukkonsa, hän ei pyytänyt ohjausta vaan vahvistusta. Gideon tiesi, mitä hänen piti tehdä, mutta hän halusi varmistuksen onnistumisesta.

2a. Gideon pyysi tätä vain itsensä vuoksi.

2b. Gideon pyysi sitä ensisijaisesti israelilaisten rohkaisemiseksi.

K: Miksi Tuomarien kirjan 7:3:ssa suurin osa miehistä lähetettiin kotiin?

V: Voitto midianilaisista ei olisi ollut erityisen vaikeaa, koska kaikki israelilaiset olivat kokoontuneet yhtenä joukkona taistelemaan heitä vastaan. Jumala halusi kuitenkin heidän tietävän, että voitto oli peräisin Häneltä, eikä heidän omasta voimastaan ja yhtenäisyydestään.

Tietenkin se hämmentäisi täysin midianilaisia tiedustelijoita, jotka ihmettelisivät, missä suuri israelilaisten armeija oli leiriytynyt.

Kun hyökkäys alkoi, yleensä vain hyvin pieni osa sotilaista kantoi trumpetteja. Jos trumpetteja oli 300, midianilaiset saattoivat helposti olettaa, että sotilaita oli yli sata kertaa enemmän. Huomaa, että nämä trumpetit olivat kaikki alkuperäisen israelilaisarmeijan trumpetit.

K: Mikä oli ”uuden vartion asettamisen” merkitys Tuomarien kirjan 7:19 kohdassa?

Tämä tarkoittaa, että sotilaiden yövartio oli juuri vaihtamassa vuoroa. Tähän aikaan yöstä leirissä liikkui tavallista enemmän sotilaita, ja vaara kasvoi, että vihollissotilaat eivät tunnistaisi toisiaan ja alkaisivat taistella keskenään. Jos taistelu olisi alkanut, sillä olisi ollut ”lumipallovaikutus”, sillä hämmentyneet ja uniset midianilaiset, ammonilaiset ja ismaelilaiset olisivat tulleet ulos teltoistaan kuullessaan israelilaisten taisteluhuudon ja nähdessään kaikki nämä pimeässä leirin ympärillä juoksevat hahmot.

Armeijoiden keskinäiset taistelut mainitaan myös Hesekielin kirjassa 38:18–21 ja Sakarjan kirjassa 14:13–14.

K: Mitkä olivat vartiointiajat Tuomarien kirjan 7:19:ssä?

V: Teoksen The Bible Knowledge Commentary: Old Testament (s. 394) mukaan Gideonin aikoina kolme vartiointivuoroa olivat klo 18–22, klo 22–02 ja klo 02–06.

K: Miksi Sukkot ja Peniel kieltäytyivät auttamasta Gideonia Tuomarien kirjan 8:6–9:ssä?

V: Vaikka Raamattu ei sitä mainitse, syynä saattoi olla yksi tai useampi seuraavista syistä.

Pragmatismi: Jos Gideon voittaisi, he vapautuisivat. Jos midianilaiset voittaisivat, heidän puolueettomuudellaan ei olisi merkitystä. Heillä ei ehkä ollut itsekään tarpeeksi sotilaita vaikuttamaan tilanteeseen.

Pelko: Tietäen midianilaisten valtavan määrän he eivät uskoneet, että Gideon voisi pysyä midianilaisten voittajana, ja päättivät pysyä puolueettomina.

Taloudelliset syyt: Ehkä he olivat sopineet maksavansa veroa midianilaisille. Ihmiset saattavat nurista ennen veron maksamista, mutta veron maksaminen koko vuodelta ja sen jälkeen kapinoiminen saisi veron näyttämään turhalta.

Olivatpa syyt mitkä tahansa, oli selvää, etteivät he pitäneet kovinkaan suuressa arvossa Gideonin armeijaa tai Herraa, joka oli valinnut Gideonin johtamaan armeijaa.

K: Miksi Tuom. 8:6–9:ssä mainittu Sukkotin ja Penielin rangaistus eroaa Tuom. 4:23:ssa mainitusta Merozin rangaistuksesta?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Oikein tai väärin, Gideon ei ehkä ollut niin sovitteluhaluinen kuin olisi voinut olla.

2. Meroz kieltäytyi auttamasta, mutta Raamattu osoittaa, että Meroz oli uhmakas Deboraa ja Barakia kohtaan, aivan kuten Sukkot ja Peniel olivat Gideonia kohtaan.

3. Sukkot ja Peniel saattoivat seurata Merozin aloittamaa puolueettomuuden mallia, ja tämä malli oli murrettava.

Valitettavasti nykyään jotkut kristityt ”harjoittavat puolueettomuutta”, vaikka kaikkien kristittyjen tulisi ”…seistä lujasti yhdessä hengessä, yhdellä mielellä, taistelemalla rinta rinnan evankeliumin uskon puolesta” (Fil. 1:27b NET).

K: Miksi Jumala salli Tuomarien kirjan 8:18–19:ssä midianilaisten tappaa Gideonin veljet?

V: Raamattu ei kerro sitä. Mutta jos Joasin perhe palvoi Baalia, mikä velvollisuus Jumalalla on suojella epäjumalanpalvojia?

Emme tunne kaikkia Jumalan aikeita, mutta yhden henkilön usko ei korvaa toisen uskoa. Yksi kysymys, jota voimme pohtia, on kuitenkin se, miksi Gideonin veljet olivat Taborissa eivätkä armeijassa Gideonin kanssa?

K: Voittiko Gideon Tuomarien kirjan 8:24 mukaan ismaelilaiset vai midianilaiset, kuten kaksi jaetta myöhemmin Tuomarien kirjan 8:26 sanoo?

V: Vastauksia on kaksi, ja molemmat saattavat olla totta.

1. Kenneth Kitchenin teoksen *Ancient Orient and Old Testament* (IVP 1966) sivun 123 mukaan termejä ismaelilaiset ja midianilaiset käytettiin tuolloin usein synonyymeinä.

2. Midianilaiset ja ismaelilaiset olivat liittolaisia. Näin ollen israelilaiset taistelivat yhtä yhtenäistä vihollista vastaan.

K: Miksi Gideon kieltäytyi hallitsemasta heitä Tuomarien kirjan 8:22–23 mukaan?

V: Ehkä Gideon pelkäsi, tai hänellä oli viisas ymmärrys siitä, ettei hän ollut tehtävään sopiva. Todennäköisemmin kuitenkin ”hallita” tarkoitti tässä tulla kuninkaaksi. Koska Jumala ei ollut asettanut kuningasta Israelin päälle, Gideon ja jotkut muut saattoivat ajatella, että se merkitsisi Jumalan auktoriteetin anastamista Israelissa.

Yksi ero ”kuninkaan” ja ”tuomarin” välillä oli se, että kuninkuus oli perinnöllinen, mutta tuomarin virka ei. Israelilaiset pyysivät nimenomaan, että sekä Gideon että hänen poikansa hallitsisivat heitä, joten he pyysivät perinnöllistä hallitsijaa.

Voisi ajatella, että myöhemmin Gideon piti itseään kuninkaana, sillä hän antoi yhdelle pojistaan nimen Abimelek, ja tuo nimi tarkoittaa joko ”kuninkaan isä” tai ”isäni on kuningas”. Abimelek oli myös kahden aikaisemman filistealaiskuninkaan nimi.

Gideon vastusti kiusausta, että hänet ja hänen poikansa kruunattaisiin kuninkaiksi Tuomarien kirjan 8:22–23 kohdassa, mutta Abimelekillä oli toiset aikeet. Kristittyinä meidän ei pitäisi koskaan haluta olla kuninkaita omassa valtakunnassamme täällä maan päällä.

K: Miten Gideon, Jumalan mahtava mies, saattoi Tuomarien kirjan 8:27:ssä valmistaa tällaisen epäjumalan?

V: Raamattu ei kerro syytä, vaan se vain kirjaa tämän surullisen tosiasian. Gideon oli kaukana siitä ajasta, jolloin hän Tuomarien kirjan 6:28–31 mukaan kaatoi Aseran pylvään. Tämä olisi ollut Gideonille noloa, jos hän olisi ajatellut asiaa selkeästi. Ensin muutamia melko merkityksettömiä syitä, miksi hän todennäköisesti teki näin, ja sitten joitakin tärkeitä oppeja, joita voimme tästä oppia.

Mahdollisia selityksiä (mutta ei perusteluja)

Lepääminen laakereilla: Gideon tiesi tehneensä mahtavan Jumalan työn. Ehkä hän tunsi ansainneensa hieman liikkumavaraa synnin suhteen. Opetus, jonka voimme tästä oppia, on se, että kun Jumala tekee suuria asioita meidän kauttamme, voi olla voimakas kiusaus yrittää perustella syntiä tekemillämme hyvillä teoilla. Jotkut pitävät tätä ”Robin Hood -oireyhtymänä”, sillä Robin Hood ilmeisesti uskoi jonkinlaiseen muunnelmaan tästä ajattelutavasta. Ryöstö ja varastaminen olivat väärin, mutta jos antoi osan laittomasti hankitusta saaliista köyhille, se saattoi olla katumus, joka korvasi teon.

Tinkiminen: Gideonin kohtaaminen enkelin kanssa osoitti, että hän tiesi jotain Raamatusta. Silti hänen isällään oli epäjumalan alttari. Koska muutkin yrittivät palvoa Jumalaa ja silti tinkiä, niin teki Gideonkin. Ainoa valopilkku oli se, että Jumalan rangaistuksen ansiosta Gideon ei todennäköisesti antanut huonoa esimerkkiä lapsenlapsilleen.

Myyty voiton tavoittelemiseksi: Gideon oli luultavasti oppinut isältään Joashilta, että epäjumalan alttarin pitäminen voi olla erittäin tuottoisaa. Patsas oli epäjumala muille, mutta ehkä se ei oikeastaan ollut epäjumala Gideonille. Ehkä Gideonin epäjumala oli raha. Kuinka paljon rahaa sinulta vaadittaisiin, jotta satuttaisit ihmisiä, jotka yrittävät etsiä Jumalaa? Toivottavasti olet viisas ja ymmärrät, ettei mikään maallinen rahasumma ole sen arvoista, että vaarantaisit rikkaudet ja palkkiot, joita ihminen voi saada taivaassa.

Yhteenveto: Emme tiedä, miksi Gideon teki tämän ”selittämättömän” teon. Se ei kuitenkaan ole niin selittämätöntä, kun katsomme nykyihmisten vääryyksiä.

Opetukset, joita voimme oppia: Itsemme osalta meillä on vastuu jatkaa sinnikkäästi Jumalan palvelemista. Toisten osalta meidän on ymmärrettävä, että ihmiset voivat palvella Jumalaa uskollisesti yhtenä hetkenä ja myöhemmin kääntyä pois.

Sivuhuomautuksena on mielenkiintoista verrata sitä, kuinka Gideon kaatoi alttarin, siihen, että hän myöhemmin rakensi epäjumalan. On myös mielenkiintoista verrata sitä, kuinka Gideon ei unohtanut surmattuja veljiään (8:18–21), siihen, mitä tapahtui kaikille hänen 72 pojalleen paitsi kahdelle.

K: Miten Abimelek voisi olla meille esikuvana Tuomarien kirjan 9:5,45:n perusteella? (Tämän kysymyksen esitti ateisti.)

V: Ateistin on täytynyt olla tässä melko hämmentynyt, sillä Abimelekia ei ollut tarkoitettu esikuvaksi. Se, että Pyhä Raamattu mainitsee Juudaksen Jeesuksen petturina, ei tarkoita, että Juudaksenkaan pitäisi olla esikuva.

Abimelek oli ainutlaatuinen tuomari siinä mielessä, ettei Jumala koskaan nimittänyt häntä. On surullista, että Gideon aloitti uransa kaatamalla Baalin alttarin, kun taas hänen paha poikansa Abimelek sai rahaa uransa aloittamiseen Baalin temppelistä. Abimelekin äiti oli Gideonin sivuvaimo Sekemistä. Jos Gideon olisi vain tiennyt, mitä hänen oma poikansa tekisi, hän ei varmasti olisi koskaan ottanut kyseistä sivuvaimoa toiseksi vaimokseen. Jos meillä vain olisi Jumalan näkemys, jonka avulla voisimme nähdä tekojemme seuraukset (hyvät, pahat ja laiskat), olisimme luultavasti vieläkin innokkaampia palvelemaan Jumalaa.

Katso lisätietoja 2. Samuelin kirjan 13:11–29 kohdasta.

K: Mitä kristittyjen tulisi tehdä, jos he kuuluvat kristilliseen järjestöön, jonka johtaja on epäuskoinen tai jumalaton (Tuomarien kirja 9:5, 45)?

V: Tämä on vakava ongelma, sillä Ilmestyskirjan 2:20:ssä Jeesus nuhteli ankarasti Tiatiiran seurakuntaa sen suvaitsevaisuuden vuoksi. Ehkä he yksinkertaisesti luottivat siihen, että Jumala poistaa jumalattomat johtajat, vaikka Jumalan tarkoituksena oli, etteivät he välttäisi omaa vastuutaan. Efesolaiskirjeen 4:3:ssa sanotaan, että meillä on vastuu säilyttää hengen ykseys. Meillä ei kuitenkaan ole velvollisuutta luoda ykseyttä jumalattomien ihmisten kanssa, jos sellaista ei ole olemassa. Emme saisi antaa seurakuntamme lahjoitusten mennä tarkoituksiin, jotka eivät ole Jumalalle mieluisia. Samoin Paavali nuhteli 1. Korinttolaiskirjeen 5. luvussa kyseistä seurakuntaa siitä, ettei se ollut erottanut moraalittomasti käyttäytynyttä veljeä. Tämä tapahtui vain kaksi lukua sen jälkeen, kun Paavali oli kehottanut heitä välttämään erimielisyyksiä, joten sellaisen henkilön erottaminen seurakunnasta, jonka pitäisi erottaa, ei selvästikään aiheuta erimielisyyttä, kun tarkastellaan yhtenäisyyttä ja erimielisyyttä Raamatun näkökulmasta.

Vastaukseen kuuluu kolme osaa.

A: Mitä tehdä: On olemassa yksinkertainen mutta tehokas strategia, jolla voi käsitellä jumalattomia ihmisiä, eripuraa aiheuttavia ihmisiä ja ihmisiä, joiden kanssa sinulla saattaa olla erimielisyyksiä, vaikka sinä itse olisitkin se, joka on väärässä. Tässä on se, mitä Jeesus opetti Matteuksen evankeliumin luvussa 18:15–22.

A1. Jos sinulla on jotain veljeäsi vastaan, mene ja osoita hänelle hänen virheensä kahden kesken, vain te kaksi.

A2. Jos se ei auta, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta henkilöä keskustelemaan asiasta hänen kanssaan.

A3. Jos se ei auta, kerro asiasta seurakunnalle.

A4. Jos sekään ei auta, kohtele häntä kuin pakanaa (eli erota hänet seurakunnan jäsenyydestä).

A5. Lopuksi, jakeissa 21–22 sanotaan, että jos hän katuu, anna hänelle anteeksi.

Paavali sanoo 1. Korinttolaiskirjeen 6:1–8:ssa, että meidän ei tule haastaa muita uskovia oikeuteen. On parempi kärsiä vääryyttä kuin haastaa toinen aito kristitty oikeuteen.

B: Milloin se on tehtävä: On parempi ”häviää sekä taistelu että sota” kuin aiheuttaa eripuraa toissijaisissa opillisissa kysymyksissä. Toisaalta eripura on välttämätöntä ei-uskovien suhteen kristinuskon ensisijaisten oppien osalta. Mitkä siis ovat toissijaiset opit ja mitkä ensisijaiset opit?

Vaikka Raamattu ei anna systemaattista, tyhjentävää luetteloa, se esittää joitakin esimerkkejä.

B1 Toissijaiset: Roomalaiskirjeen 14. luvussa sanotaan, että ruokavalio, lihan syöminen ja tietyn päivän pitäminen erityisempänä kuin toista ovat nimenomaan asioita, joista meidän ei tule kiistellä, vaikka Roomalaiskirjeen 14:16 mukaan voimme puhua estääksemme sitä, että sitä, mitä pidämme hyvänä, pidetään pahana.

B2 Ensisijaiset: Toisaalta 1. Korinttolaiskirjeen 15:1–4 mainitsee joitakin oppeja ensisijaisen tärkeinä, kuten Jeesuksen kuoleman meidän syntiemme vuoksi, hautaamisen ja ylösnousemuksen. Jos joku kiistää nämä opit, hän ei ole vain uskovainen, jolla on erimielisyyksiä kanssasi. Pikemminkin hän ei ole lainkaan uskovainen, sillä Paavali sanoo nimenomaan, että hänen uskonsa on turha. Meidän ei pitäisi olla yhtenäisiä heidän kanssaan.

B3 Nuhdeltavia, mutta ei välttämättä erimielisyyttä aiheuttavia asioita ovat esimerkiksi se tekopyhyys, että kieltäydytään syömästä pakanain kanssa, kun juutalaisia on läsnä, kuten Galatalaiskirjeen 2:11–16 osoittaa. Meidän tulisi vastustaa tällaisia asioita julkisesti, vaikka se merkitsisikin noloa tilannetta jumalalle uskolliselle seurakunnan johtajalle.

C: Viimeinen keino: Jos siis on kyseessä ongelma keskeisessä opissa, ja Matteuksen evankeliumin 18:15–22 mukainen menettely on toteutettu tai ainakin yritetty, eikä mikään ole tuottanut tulosta, mitä sitten? Silloin ongelma ei koske pelkästään jumalatonta johtajaa, vaan pikemminkin koko organisaatiota tai kirkkokuntaa.

C1. 3. Johanneksen kirjeen 9–10 kaltainen tilanne: Ehkä organisaatio voidaan pelastaa ja jumalattomat johtajat karkottaa. Apostoli Johannes kohtasi tällaisen tilanteen 3. Johanneksen kirjeen 9–10 kohdissa, ja hän kiinnitti julkisesti huomiota Diotrefeen. Nykyään monet konservatiiviset kristityt Luterilaisessa kirkossa – Missourin synodissa pyrkivät saamaan johtajiksi miehiä, jotka ”ottavat Jumalan sanan kirjaimellisesti”.

C2. Babylonin tilanne: Toisaalta organisaatiota ei ehkä voida pelastaa, ja kuten Ilmestyskirjan 18:4:n Babylonin tapauksessa, aidolla kristityillä on velvollisuus lähteä (ja viedä mukanaan niin monta muuta kuin mahdollista). Ehkä jos organisaatio on symbolisesti ”juovuksissa pyhien verestä” (Ilm. 17:6), se on merkki siitä, että tilannetta kannattaisi tutkia vielä hiukan tarkemmin ennen kuin päätellään, että se on pelastettavissa.

K: Mitä Jotam tarkoitti Tuomarien kirjan 9:7–21 kohdassa?

V: Jotam saattoi kyseenalaistaa, pitäisikö kuninkaita ylipäätään olla. Joka tapauksessa Jotam kysyi heiltä, halusivatko he todella, että ”piikkipensas” hallitsisi heitä, varmistaakseen, että se oli juuri se, mitä he todella halusivat. Jotam ei oikeastaan ”todistanut”, että he olivat olleet epäoikeudenmukaisia Jerub-Baalille (Gideonille) ja hänen pojilleen. Hän vain muistutti heitä siitä, minkä hän tiesi heidän jo ymmärtäneen. Sitten hän sanoi, että jos he eivät olleet toimineet kunniallisesti, niin valitsemansa kuningas Abimelek tuhoaisi heidät, ja Sekemin ja naapurikaupungin Bet-Millon asukkaat tuhoaisivat Abimelekin.

K: Miksi Tuomarien kirjassa 9:46 mainitaan tässä paikassa epäjumala nimeltä ”Baal-Berith tai El-Berith”?

V: Sana Baal-Berith tarkoittaa liiton (liittojen) herraa, ja El-Berith tarkoittaa liiton jumalaa. Oli surullista, että tämä epäjumalanpalvonnan alttari sijaitsi lähellä Sekemiä, sillä juuri Sekemin lähellä Jumala solmi liiton Abramin kanssa.

Ehkä ”Berith”-nimisen alttarin olemassaolo Sikemissä oli tarkoituksellista, sillä he palvoivat pikemminkin liittojen solmimista jumalien kanssa kuin yksinomaan yhtä, todellista Jumalaa.

On ironista, että rahat, jotka sekemiläiset maksoivat Abimelekille pienen armeijan hankkimiseksi ja Gideonin muiden poikien surmaamiseksi, olivat peräisin ”liittojen herran” temppelistä. On runollista oikeudenmukaisuutta, että sekemiläisten viimeinen turvapaikka oli Baal-Berithin temppelissä ja että he kuolivat siellä sen miehen takia, jolle he olivat maksaneet rahaa Gideonin muiden poikien surmaamisesta.

K: Onko Tuomarien kirjan 9:46–49 kohdassa mitään Raamatun ulkopuolista näyttöä siitä, että el-Berithin temppeli Sikemissä olisi poltettu?

V: Kyllä; polttamisesta on löydetty todisteita, jotka vastaavat noin vuotta 1150 eKr. Wycliffe Bible Dictionary -teoksessa (s. 1568–1569) kerrotaan, että linnoitus-temppelin seinät olivat 7–7,5 jalkaa paksut, se oli 53 jalkaa leveä ja 41 jalkaa pitkä, ja sisäänkäynti sijaitsi pitkällä sivulla. Siinä sanotaan: ”Abimelekin noin vuonna 1150 eKr. suorittama Sikemin tuhoaminen on runsaasti todistettu.”

K: Miksi Tuomarien kirjan 9:54 mukaan Abimelek ei halunnut ihmisten sanovan, että nainen tappoi hänet?

V: Ensinnäkin Abimelek ajatteli perintöään eli sitä, miten ihmiset muistaisivat hänet, ja hän päätteli, ettei häntä muistettaisi kovin hyvänä soturina, jos nainen tappaisi hänet pelkästään pudottamalla kiven. Abimelekissa on kuitenkin tässä yhteydessä jotain varsin kiehtovaa.

Abimelek tappoi kaikki omat veljensä ja rikkoi paitsi sopimuksen häntä tukeneen kaupungin kanssa, myös tappoi kaikki kaupungin asukkaat. Sitten, kun Abimelek on kuolemaisillaan, hänellä on vielä malttia huolehtia siitä, miten muut ihmiset muistavat hänet. Hän oli niin sekaisin siitä, mitä hän arvosti, ettei hänellä ollut aavistustakaan siitä, mitä muut ajattelisivat hänestä.

Vaikka hänen suurin huolenaiheensa oli se, mitä muut ajattelisivat hänestä, vaikka hänen olisi pitänyt vapista pelosta siitä, mitä Jumala ajatteli hänestä.

K: Miksi Tuomarien kirjan 10:12–16 mukaan Jumala ei aluksi suostunut auttamaan israelilaisia eikä puolustamaan heitä?

V: Jumala ei suostunut auttamaan heitä, elleivät he ensin hylänneet epäjumaliaan. Jumala oli tässäkin, kuten kaikissa muissakin tapauksissa, totuudenmukainen. Jumala ei suostunut puolustamaan heitä niin kauan kuin heidän tottelemattomat ja epäjumalanpalvontatoimensa jatkuivat. Kun he katuisivat, Jumala puolusti heitä. Jumala ei muuttunut, mutta kun heidän sydämensä muuttui, Jumalan heitä kohtaan paljastamat aikomukset muuttuivat.

K: Oliko Tuomarien kirjan 11:14–28 kohdassa Jefta vai Ammonin kuningas oikeassa?

V: Jefta oli oikeassa, ja hän esitti vakuuttavan perustelun Tuomarien kirjassa 11:21–26. Ammonilaisten kuningas väitti, että israelilaiset olivat ottaneet maan ammonilaisilta. Jefta sanoi, ettei niin ollut, koska:

1. He valloittivat sen Sihonilta ja Ogilta, eivät ammonilaisilta.

2. Israelilaiset eivät edes taistelleet ammonilaisia vastaan.

3. Itse asiassa ammonilaiset eivät taistelleetkaan israelilaisia vastaan.

4. Sekä Joosuan aikana että satoja vuosia myöhemmin ammonilaiset eivät koskaan olleet vaatineet kyseistä maata itselleen. Ammonin kuningas esitti aivan uudenlaisen vaatimuksen.

Jeftaan looginen ja vakuuttava perustelu ei vaikuttanut ammonilaisiin lainkaan. Joskus yhtä hyvät perustelut eivät vaikuta nykypäivän poliittisten johtajien ahneuteen, mutta meidän tulisi silti yrittää.

K: Miten israelilaiset asuivat Tuomarien kirjan 11:26 mukaan Hesbonissa ja Aroerissa 300 vuotta?

V: Vaikka jotkut ovat virheellisesti sitä mieltä, että joidenkin tuomareiden toimikaudet olivat osittain päällekkäisiä, sillä ei ole merkitystä tämän kysymyksen kannalta. Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

X 1. On mahdollista, että Jeftan lähettämät israelilaiset lähettiläät olivat erehtyneet 300 vuoden ajasta. Raamattu kirjaa virheettömästi sen, mitä he sanoivat. On kuitenkin todennäköisempää, että he olivat oikeassa 300 vuoden suhteen.

2. Jos israelilaiset saapuivat luvattuun maahan noin vuonna 1407 eKr. ja asuivat Heshbonissa ja Aroerissa hieman aikaisemmin, Jeftan tuomarikausi olisi alkanut hieman ennen vuotta 1107 eKr.

3. Tämä sopii hyvin yhteen 1. Kuninkaiden kirjan 6:1:ssä mainitun Mooseksen johdolla tapahtuneen pako-matkan ja Salomon temppelin rakentamisen välisen 480 vuoden ajanjakson sekä Apostolien tekojen 13:20:ssä mainitun Joosuan valloituksen ja Salomon kuoleman välisen 450 vuoden ajanjakson kanssa.

K: Miten Jefta saattoi Tuomarien kirjan 11:29–30 mukaan antaa hätiköidyn ja typerän lupauksen, kun Jumalan Henki oli hänen päällään?

V: Vaikka Pyhä Henki laskeutuisi jonkun ylle, se ei tarkoita, että hänen sanansa olisivat erehtymättömiä tai että hän ei voisi silti tehdä typeriä virheitä.

Jotkut ihmiset pitävät Jumalaa ”ilkeänä tyyppinä”, jonka on pakko aiheuttaa sinulle vaikeuksia ja ottaa sinulta pois, jotta Hän voi kompensoida sen, mitä Hän sinulle antaa. Ehkä Jeftalla oli tämä väärä käsitys, kun hän antoi tämän lupauksen Tuomarien kirjassa 11:30–31.

K: Tappoiko Jefta Tuomarien kirjan 11:30–40 mukaan todella oman tyttärensä typeränä uhrina?

V: Kristityillä on kaksi erilaista näkemystä.

Kyllä: Jeftan lupaus tarkoitti, että hän tappaisi tyttärensä. Jeftan lupauksen täyttäminen oli vastoin Jumalan tahtoa, sillä Hän käski israelilaisia kymmenessä käskyssä olemaan tappamatta. Teoksissa *Now That’s A Good Question* (s. 574) ja *Today’s Handbook for Solving Bible Difficulties* (s. 260–261) esitetään näkemys, että Jefta todella uhrasi tyttärensä, ja tämä oli Jumalan silmissä syntiä. Teoksessa *1001 Bible Questions Answered* (s. 331) todetaan, että Jonatanin targum opettaa Jeftan tehneen niin.

Myös naiset toimivat temppelipalvelijoina, ja tietenkin myöhemmissä aikoina jotkut miehet ja naiset päättivät jäädä naimattomiksi palvellakseen paremmin Jumalan valtakuntaa. Tuntuu oudolta muistella hänen ”kärsimystään” joka vuosi, kun monet muut naiset ovat vapaaehtoisesti päättäneet tehdä niin.

Gideonin tavoin Jefta eli sankarillisen elämän, jolla oli traaginen loppu. Toisin kuin Gideonin tapauksessa, Jeftan tragedia ei kuitenkaan piinnyt siinä, että hän olisi rikkonut sitoumustaan Jumalalle, vaan siinä, että hän piti kiinni typerästä valastaan. Toisin kuin Gideon, joka kykeni lepyttämään efraimilaiset, tämä tuomari ei tehnyt niin tai ei kyennyt siihen ja surmasi 42 000 heistä. Kukaan ei kyseenalaistanut Jeftan päättäväisyyttä pitää lupauksensa. Ehkä Jeftan olisi itse pitänyt tehdä niin.

Ei: Jeftan vala tarkoitti, että hänen tyttärensä omistettaisiin Jumalalle naimattomana neitsyenä koko elämänsä ajan. Teos The Complete Book of Bible Answers, s. 49–50, huomauttaa, että tytöllä ei ollut kahta kuukautta aikaa surra, koska hän kuolisi, vaan hänellä oli kaksi kuukautta aikaa surra, koska hän ei koskaan saisi lapsia.

Teos *Encyclopedia of Bible Difficulties*, s. 164, on varma siitä, että Jefta ei tappanut tytärtään, koska Tuomarien kirjan 11:31 hepreankielisessä tekstissä sanotaan ”kuka tahansa”, eikä tätä sanaa käytetä koskaan eläimistä, joten Jefta odotti, että sieltä tulisi ihminen, ja hän tiesi, että ihmisuhri oli mahdoton hyväksyä. Se, että hän oli ainoa lapsi, on merkittävää hänen valituksessaan, koska hänen vanhempiensa sukuhaara olisi täysin kuollut sukupuuttoon. Teoksessa *1001 Bible Questions Answered* (s. 331–334) mainitaan myös, että tässä kertomuksessa ei ole jälkeäkään verestä.

Teoksessa *When Critics Ask*, s. 148–149, esitetään myös viisi syytä, miksi tämä ei tarkoittanut, että tyttö olisi tapettu.

1. Jefta tiesi ihmisuhria kieltävän lain.

2. Missään ei sanota, että hän olisi uhrannut tyttärensä, ja ihmiset (kuten esikoiset) lunastettiin eläinuhrilla sen sijaan, että heistä olisi tehty uhri.

3. Tuossa kulttuurissa lapsettomuuden valitseminen katsottaisiin suureksi uhraukseksi.

4. Jeftan tytär ei mennyt ulos kahdeksi kuukaudeksi suremaan kuolemaansa, vaan suremaan sitä, ettei hänellä koskaan tulisi olemaan jälkeläisiä.

5. Mikä tärkeintä, jos hän olisi surrut neitsyyttään kahden kuukauden ajan kuolemansa vuoksi, hän olisi voinut mennä naimisiin miehen kanssa kahdeksi kuukaudeksi.

Katso myös teos ”Bible Difficulties and Seeming Contradictions” (s. 151–153), jossa analysoidaan, miksi Jefta ei todellisuudessa tappanut tytärtään. Teoksissa ”The Complete Book of Bible Answers” (s. 49–50) ja ”Difficulties in the Bible” (s. 85–86) mainitaan, että vaikka Raamattu ei missään kohdassa sano Jeftan toteuttaneen lupaustaan, Raamatussa ei ole mitään, mikä ylistäisi tai puolustaisi häntä, jos hän olisi sen tehnyt.

K: Miksi Tuomarien kirjan 11:30–40:ssä mainitaan Jeftan tämä paha lupaus?

V: Vaikka Raamattu ei sitä sano, voimme havaita neljä seikkaa.

a) On varmaa, että jokainen Raamatun henkilö sanoi ja teki monia asioita, joita Raamattu ei ole tallentanut. Mutta kaikista Jeftan kohdalla pois jätetyistä yksityiskohdista Jumala päätti sisällyttää juuri tämän muiden sijaan.

b) Kaikki ovat varmasti samaa mieltä siitä, että tämä kertomus saa meidät tuntemaan olomme epämukavaksi, ja uskon, että se on tarkoituksellista. Jefta oli sanansa pitävä ja kunniallinen mies (hänen omasta näkökulmastaan) – VAIKKA SE TARKOITTIKIN JUMALAN KÄSKYN RIKKOMISTA. Jefta ei uhrannut jollekin pakanalliselle epäjumalalle, vaan uhrasi Ainoalle, Todelliselle Jumalalle jotain, mitä Jumala ei ollut koskaan sanonut haluavansa. Jos ajattelemme, että Jumala arvostaa uhraustamme ja palvelustamme Häntä kohtaan enemmän kuin tottelevaisuutta ilmentävää rakkauttamme, tai jos me itse arvostamme uhraustamme ja palvelustamme Häntä kohtaan enemmän kuin tottelevaisuutta ilmentävää rakkauttamme, silloin suhteessamme Jumalaan on jotain hyvin vääristynyttä.

c) Jeftalla oli outo ja puutteellinen käsitys Jumalasta. Se, mikä hänen talostaan tulisi ulos, olisi onnellisin tavatessaan Hänet, ja hän koki, ettei Jumala halunnut hänen onneaan. Mutta vielä nykyäänkin ihmiset voivat unohtaa, että Jumala rakastaa meitä jopa enemmän kuin me rakastamme itseämme, ja että Jumala haluaa meille parasta, jopa enemmän kuin me itse.

d) Tämän tarinan häiritsevät tunteet, jotka liittyvät hätiköityyn tottelemattomuuteen Jumalaa kohtaan ja jotka naamioituvat uhraukseksi Jumalalle, saattavat auttaa meitä muistamaan tämän esimerkin paremmin. Jumala ei halua rahaamme, palvelustamme tai uhraustamme yhtä paljon kuin Hän haluaa meitä, jotka olemme täysin sitoutuneita ja tottelevaisia Häntä kohtaan, kuten Miika 6:6–8 opettaa.

K: Oliko Tuomarien kirjan 11:30–40 kohdassa kyse israelilaisia edeltäneen pakanallisen juhlan omaksumisesta?

V: Ei. Vaikka Lähi-idässä oli tapana, että naiset itkivät Tammuzin (miesjumalan) vuoksi, ei ole todisteita siitä, että tämä olisi ollut tämän israelilaisen tavan alkuperä. Lisäksi ei ole todisteita siitä, että tämä israelilainen tapa olisi säilynyt kovin kauan.

K: Onko Tuomarien kirjan 11:33 mainitsemasta Abel-Keramimista arkeologista näyttöä?

V: Kyllä. Bible Archaeology Review -lehden tammikuun/helmikuun numeron sivun 33 mukaan paikkaa kutsutaan nykyään nimellä Tell el-‘Umeiri. Se asutettiin ensimmäisen kerran noin 3000 eKr.

K: Oliko Jefta oikeassa, kun hän tappoi efraimilaiset (Tuom. 12:1–6)?

V: Jefta ei todellakaan osoittanut samaa diplomaattisuutta kuin Gideon vastaavassa tilanteessa. Toisin kuin edellisessä tilanteessa, efraimilaiset olivat tässä tapauksessa päättäneet tappaa Jeftan.

Se ei ollut Jumalan täydellinen tahto, että Jumalan kansa tappaisi toisiaan. Efraimilaiset olivat tässä syyllisiä, mutta ehkä Jefta olisi voinut välttää tämän käyttämällä enemmän diplomatiaa.

On valitettavaa, että kun tekee suurta työtä Jumalan puolesta, voi usein saada epäoikeudenmukaista kritiikkiä odottamattomilta tahoilta.

K: Mitä Ibzan, Elon ja Abdon tekivät tuomareina Tuomarien kirjan 12:8–13:ssa?

V: Vaikka Raamattu ei kerro, mitä he tekivät, voi olla merkittävää se, mitä ei tapahtunut heidän ollessaan tuomareina. Kun Israelilla oli heidät johtajinaan, yksikään kansa ei yrittänyt hyökätä Israeliin.

K: Voidaanko Tuomarien kirjan luvuissa 13–16 oleva Simsonin tarina sovittaa antiikin ajoilta tuttuun aurinkomyyttien tyyppiin, kuten Asimovin teoksessa Guide to the Bible (s. 248–251) väitetään?

V: Ei. Asimov väittää kahta asiaa: että Simson oli aurinkomytologian tyyppi (s. 248) ja että nasirilaiset yleensä olivat aurinkomytologian tyyppiä, koska heidän pitkät hiuksensa [jollain tavalla] edustavat auringon säteitä (s. 249).

Simson oli kotoisin Danin alueella sijaitsevasta Bet-Semesista, joka tarkoittaa ”auringon taloa”, ja Asimovin teoksessa Guide to the Bible (s. 251) väitetään, että filistealaisten nimi Delila on läheistä sukua hepreankieliselle sanalle lilah, joka tarkoittaa yötä. Liberaalissa Harper’s Bible Dictionary -teoksessa (s. 134) sanotaan kuitenkin, että Delila tarkoittaa ”keimailijaa”, ei yötä. Strongin konkordanssin mukaan se tarkoittaa ”kipeytyvää”

Luultavasti voitaisiin esittää yhtä paljon todisteita siitä, että Simson on peräisin atsteekkien mytologiasta (2 500 vuoden aikamatkan kautta tulevaisuuteen!), kuin väitetyistä aurinkomytologioista. Muistakaa, että suuri osa kreikkalaisesta ja roomalaisesta mytologiasta, jonka tunnemme nykyään, ei ollut olemassa tuolloin.

K: Miksi Tuomarien kirjan 13:5:ssä Samsonille ei annettu mahdollisuutta valita, tuleeko hänestä nasirilainen vai tuomari?

V: Samsonille ei annettu valinnanvaraa siinä, miten hän syntyi. Toisaalta mikään ei sano, että Jumalan olisi pitänyt antaa Samsonille – tai kenellekään muullekaan – valinnanvaraa siinä, miten he syntyvät.

Riippumatta siitä, miten synnymme, ja riippumatta siitä, mitä etuoikeuksia, etuja ja haittoja meillä on, tärkeintä on lähentyä Jumalaa. Jumala tuomitsee lopulta jokaisen oikeudenmukaisesti sen perusteella, mitä heille on annettu.

K: Halusiko Jumala Tuomarien kirjan 14:1–4 mukaan Simsonin menevän naimisiin filistealaisen tytön kanssa, ja miten tämä oli Herralta?

V: Simson ei ollut täysin sitoutunut tottelemaan Jumalaa. Jumala kuitenkin käytti hyväkseen Simsonin halua filistealaisneitoa kohtaan. Jumala lähetti Simsonin maan päälle toteuttamaan aikomuksensa tuhota israelilaisten ja filistealaisten väliset ystävälliset suhteet. Simson oli monta kertaa tottelematon Jumalalle, eikä ole yllättävää, ettei Simson ollut Jumalalle mieluinen niissä tavoissa, joilla Hän häntä käytti. Siitä huolimatta Jumala käyttää sekä vääriä että jumalallisia tekoja toteuttaakseen tarkoituksensa.

K: Miksi Tuomarien kirjan 14:6,9:ssä on merkittävää, että Simson ei kertonut vanhemmilleen leijonasta ja hunajasta?

V: Koska Tuomarien kirjan 14:18:ssa Simson tiesi heti varmuudella, että toverit olivat saaneet vastauksen Simsonin vaimolta. Simson ei epäillyt vaimoaan hätiköidysti, mutta hän pystyi nopeasti tekemään johtopäätöksen, koska kukaan muu ei olisi voinut kertoa sitä heille.

K: Miksi Tuomarien kirjan 14:15–18:ssa Simsonin vaimo tuki filistealaisia Simsonin sijaan?

V: Simsonin vaimo oli filistealainen, ja hän ilmeisesti luotti enemmän 30 miehen voimaan kuin siihen, että Simson pelastaisi hänet. Hänen luottamuksensa miehiin ei kuitenkaan tuonut hänelle eikä hänen isälleen paljon hyvää, sillä filistealaiset polttivat myöhemmin heidät molemmat kuoliaiksi Tuomarien kirjassa 15:6.

K: Oliko Simson oikeassa, kun hän tappoi kolmekymmentä ihmistä Ashdodin kaupungissa (Tuomarien kirjan 14:19) (tämän kysymyksen esitti ateisti)?

V: Tähän on kaksi erilaista vastausta.

Ei. Simson oli usein tottelematon Jumalalle. Myöskään keinot, joita Simson käytti taistellessaan filistealaisia vastaan, eivät olleet kovin hyviä. Simson olisi voinut olla paljon tehokkaampi israelilaisten armeijan johtajana sen sijaan, että tappoi kolmekymmentä miestä pienen hääriidan takia.

Kyllä. Simson oli sodassa filistealaisten kanssa, ja hän yritti tappaa niin monta soturia kuin mahdollista. Tässä vaiheessa hänellä ei ollut israelilaisten tukea taistelussa filistealaisia vastaan.

Siitä huolimatta, ennen kuin Simson vangittiin (Delilan avustuksella), hänen ensisijaisena tavoitteenaan ei ollut filistealaisten väestömäärän vähentäminen. Simson rikkoi peruuttamattomasti filistealaisten ja israelilaisten väliset ystävälliset suhteet. Sen jälkeen heidän välillään oli sota Daavidin aikaan asti.

Nykyäänkin on mahdollista, että joillakin kristityillä on samanlainen rooli; ei ihmisten tappamiseksi, vaan kristittyjen ja ei-kristittyjen välisen uskonnollisen yhtenäisyyden hajottamiseksi, vaikka kristittyjen ei olisi alun perinkään pitänyt olla yhtenäisiä heidän kanssaan.

K: Opettaako Tuomarien kirja 15:2, että vaimot voidaan vain luovuttaa pois, jos aviomiehet eivät enää pidä heistä? (Tämän kysymyksen esitti muslimi.)

V: Ei. Tuomarien kirjan 15:2 kertoo, mitä epäuskoinen filistealainen teki, ei sitä, mitä kuuliainen israelilainen teki. Simsonin appi oli filistealainen, joka ei seurannut Jumalaa.

Koska tämän kysymyksen esitti muslimi, islamissa naisten avioeroon suhtaudutaan melko rajoittavasti. Naiselta, joka pyytää avioeroa ilman erittäin painavia syitä, kielletään myös paratiisin tuoksu. Ibn-i-Majah, osa 3, kirja 10, luku 21, nro 2055, s. 237. Vastaavasti, jos nainen pyytää avioeroa ilman painavaa syytä, kuten Abu Dawudissa, osa 2, kirja 6, luku 734, nro 2218, s. 600.

Miehille asia on kuitenkin hyvin helppoa. Islamissa mies voi erota vaimostaan mistä tahansa syystä. Bukhari, osa 3, kirja 49, luku 4, nro 859, s. 534, sanoo, että mies voi erota ”vaimossaan olevan epämiellyttävän seikan vuoksi, kuten vanhuuden tai vastaavan”.

’Umar käski poikaansa ’Abd Allahia eroamaan vaimostaan, mutta tämä kieltäytyi, koska rakasti vaimoaan. Niinpä ’Umar meni Muhammedin luo, ja Muhammed käski häntä eroamaan vaimostaan. Abu Dawud, osa 3, kirja 36, luku 1838, nro 5119, s. 1422

”’Abdullah b. ’Umar (Allah olkoon tyytyväinen häneen) kertoi, että Allahin Sanansaattaja (rauha ja Allahin siunaukset olkoon hänen päällään) sanoi: ’Allahin silmissä laillisista teoista halveksittavin on avioero.’ Ibn-i-Majah, osa 3, kirja 10, luku 1, nro 2018, s. 216

’Umar kertoi, että Muhammed erosi Hafsasta (peruutettavissa oleva avioero) ja otti hänet sitten takaisin. Abu Dawud, osa 2, kirja 6, luku 754, nro 2276, s. 619

Muhammed käski adoptiopoikaansa Zaidia erottamaan Zainabin, ja sitten Muhammed meni naimisiin Zainabin kanssa. Zaidilla ei ollut valinnanvaraa, koska Muhammed lausui suuran 33:36–38. Muslimit uskovat, että Koraani on luomaton ja kirjoitettu taivaassa olevaan tauluun, mutta suura 33:36–38 mainitsee Zaidin nimeltä ja sanoo, ettei hänellä ollut mitään valinnanvaraa Zainabin erottamisessa. Myöhemmin Zainab bint Jahsh ”tottui kerskailemaan profeetan muiden vaimojen edessä ja sanoi: ’Allah naitti minut (profeetan kanssa) taivaissa.’” Bukhari, osa 9, kirja 93, luku 22, nro 517, s. 382. Katso myös osa 9, kirja 93, luku 22, nro 516, 518, s. 381–383.

Sivuhuomautuksena: ”bin” tarkoittaa arabiaksi poikaa ja ”bint” tytärtä.

Miehen on erotettava vaimonsa, jos hänen isänsä niin käskee. Ibn-i-Majah, osa 3, kirja 10, luku 36, nro 2088–2089, s. 259–260

Kaksi muslimimiestä olivat hyviä ystäviä, joten toinen kysyi toiselta, minkä vaimonsa tämän pitäisi erota, jotta toinen voisi mennä naimisiin tämän kanssa. Bukhari, osa 5, kirja 58, luku 3, nro 125, s. 82

Vaikka muslimimiehet voivatkin pitää vaimojen vaihtamista yhtä luonnollisena kuin autojen vaihtamista, älä yritä perustella tätä Raamatun avulla.

K: Miten Simson pystyi saamaan kiinni 300 kettua Tuomarien kirjan 15:4 mukaan?

V: On viisi mahdollista tapaa, ja vastaus voi olla niiden yhdistelmä.

1. Siinä ei sanota, että Simson olisi pyydystänyt ne kaikki kerralla. Se on voinut tapahtua pidemmän ajan kuluessa.

2. Ehkä Simsonin ylivoimaiseen voimaan liittyi myös ylivoimainen ketteryys. Katso lisätietoja tästä vastauksen osasta teoksesta When Critics Ask, s. 150.

3. Simsonin ei tarvinnut käyttää omia käsiään. Missään ei sanota, ettei hän olisi voinut käyttää ansoja joidenkin tai kaikkien kettujen pyydystämiseen.

4. Heprealainen sana su’al voi tarkoittaa joko kettua tai sakaalia. Simson saattoi pystyä pyydystämään sakaaleja helpommin, koska ne metsästävät laumoissa.

5. Simson saattoi johtaa joukon miehiä eläinten ansastamiseen.

K: Kuinka paljon on 1100 hopeakolikkoa kerrottuna viidellä (Tuomarien kirja 15:5)?

V: Tuomarien kirjassa 17:10 eräs leeviläinen suostui toimimaan papina (ilmeisesti majoituksen ja ruoan lisäksi) vain kymmenen hopeasekeliä vuodessa. 5 500 hopeakolikkoa oli valtava summa yhdelle henkilölle. Ilmeisesti filistealaiset pelkäsivät Simsonia suuresti.

K: Miksi Tuomarien kirjan 15:12:ssa he sitoivat Simsonin viedäkseen hänet filistealaisten luo?

V: Simson oli selvästikin uhka vallitsevalle tilanteelle, ja vaikka israelilaiset eivät pitäneet sitä ihanteellisena, he pitivät tunnettua tilannetta parempana kuin sen muuttumista Simsonin johdolla.

Lisäksi juuri Juudan miehet luovuttivat Simsonin viholliselle. Juudan maassa oli monia alueita, jotka eivät olleet niin lähellä filistealaisia, ja heillä oli ylimääräistä maata, kun taas danilaiset elivät hyvin ahtaissa oloissa omalla maallaan.

Nykyään kristittyjen tulisi olla haluttomia suostumaan siihen, että evankeliumi sidotaan heidän palvontansa aikana.

K: Miten Simson pystyi Tuomarien kirjan 15:16 mukaan, vaikka hänellä oli suuri voima, tappamaan 1 000 koulutettua filistealaista sotilasta ilman, että he heittivät keihästä ja haavoittivat Simsonia?

V: Mikään luonnollinen voima ei voi selittää tätä eikä muita Simsonin tekemiä urotekoja (kuten kaupungin porttien nostamista jne.). Jumalan oli oltava Simsonin kanssa yliluonnollisella tavalla. Jumala saattoi antaa Simsonille paitsi voimaa, nopeutta ja refleksejä, myös hämmentää filistealaisia ja suojella Simsonia.

K: Oliko Simsonin voima hänen hiuksissaan (Tuom. 16:18–21)?

V: Ei, voima oli Jumalassa. Jos voima olisi hiuksissa, ehkä kaikki ammattilaisurheilijat olisivat vahvempia, jos heillä olisi pitkät hiukset.

Vakavasti ottaen, sen jälkeen kun Simson oli kertonut Delilalle salaisuutensa, hän saattoi olla melko varma siitä, että Delila leikkaisi hänen hiuksensa, koska tämä oli kokeillut kaikkia muita Simsonin mainitsemia keinoja. Kun Simson heräsi, Tuomarien kirjassa 16:20 sanotaan: ”Mutta hän ei tajunnut, että Herra oli hylännyt hänet.” (NET)

K: Voiko Simson mennä taivaaseen, koska hän teki itsemurhan (Tuomarien kirja 16:26–27)?

V: Kyllä. Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. On olemassa vain yksi anteeksiantamaton synti, Pyhää Henkeä vastaan kohdistuva jumalanpilkka. Itsemurha ei ole anteeksiantamaton synti.

2. Esimerkkinä uskovista, jotka ovat tehneet itsemurhan, Eusebius kertoo teoksessaan ”Kirkkohistoria” (vol. 8, nro 2, luku 12) naisesta ja hänen kahdesta kauniista tyttärestään, jotka hukuttivat itsensä jokeen mieluummin kuin antautuivat roomalaisten sotilaiden ruumiilliseen häpäisyyn. Eusebius antaa toisen esimerkin teoksen 8. kirjan 14. luvussa Maxentiuksesta, joka oli aikeissa raiskata kauniin kristityn naisen. Nainen pyysi muutaman minuutin yksinoloa valmistautuakseen. Kun mies tuli sisään, nainen oli puukottanut itsensä kuoliaaksi.

3. Voidaan väittää, että Simson ei työntänyt pylväitä kaatamaan itsemurhan vuoksi sinänsä, vaan motiivina oli filistealaisten tappaminen. Hänen kuolemaansa voitaisiin pitää pikemminkin itsemurhatehtävänä kuin itsemurhana, vaikka hän tiesikin kuolevansa.

Teoksessa *Now That’s A Good Question* (s. 291–292) kerrotaan, että psykologisen tutkimuksen mukaan 90 % itsemurhayrityksen tehneistä ihmisistä sanoi myöhemmin, etteivät he olisi yrittäneet sitä, jos olisivat odottaneet 24 tuntia.

K: Siunasiko Jumala Tuomarien kirjan 16:26–27 mukaan Simsonia itsemurhan tekemisestä?

V: Simson ei niinkään tehnyt itsemurhaa kuin suoritti itsemurhatehtävän. Tässä nimenomaisessa tapauksessa, kuten koko elämänsä ajan, Jumala käytti Simsonia, vaikka Simson oli tottelematon ja löytyi usein paikoista, joissa hänen ei olisi koskaan pitänyt olla. Katso edellinen kysymys, jos haluat lukea lisää aiheesta.

Teoksessa The Believer’s Bible Commentary (s. 281) mainitaan, että on ironista, että ”koska Simson seurusteli elämänsä aikana niin usein filistealaisten kanssa ja piti heidän naisiaan vastustamattomina, hänet löydetään nyt kuolemassaan filistealaisten joukosta, ruumiina ruumiiden joukossa Dagonin temppelin raunioissa. Eristäytyminen olisi tuonut hänelle jaloimman kuoleman.”

K: Miksi Tuomarien kirjan 17:1–2:ssa varasteleva poika ensin kirottiin ja sitten siunattiin?

V: Raamattu mainitsee tämän pienen historianpalasen antamatta edes vihjettä siitä, että Jumala olisi hyväksynyt tämän epäjumalanpalvonnan.

Äiti langetti kirouksen sille, joka oli varastanut rahat, tajuamatta, että kyseessä oli hänen oma poikansa. Kun hän sai tietää, että se oli poika, hän katui poikansa kiroamista ja yritti sen sijaan antaa siunauksen. Teoksessa Hard Sayings of the Bible (s. 197–198) mainitaan, että Tuomarien kirjan kirjoittaja ehkä sisällytti tämän kertomuksen osoittaakseen, kuinka sekavassa tilassa ihmiset olivat noina aikoina.

Ihmiset voivat kuitenkin olla yhtä sekavassa tilassa myös nykyään. Vanhempi voi rakastaa lastaan hellästi ollessaan selvä, mutta kohdella samaa lasta kaltoin ollessaan humalassa tai huumeiden vaikutuksen alaisena. Vanhemmat voivat yrittää kovasti opettaa lapsilleen, kuinka tärkeää on toimia oikein. Lapset eivät kuitenkaan ymmärrä sitä, kun he näkevät vanhempiensa valehtelevan, ajavan ylinopeutta ja huijaavan itsekin.

K: Miksi Tuomarien kirjan 17:2–3:ssa he omistivat Jehovalle rahaa veistokuvan tekemistä varten?

V: Tämä kuulostaa typerältä, ja se oli itse asiassa vielä pahempaa kuin miltä kuulostaa. Näyttää siltä, että he halusivat, tärkeysjärjestyksessä,

1) saada patsas, jota palvoa

2) Palvoa Israelin todellista Jumalaa

Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Epäjumalan pitäminen, jolle ihmiset saattoivat tuoda uhreja, oli usein tuottoisaa liiketoimintaa.

2. Niille, jotka eivät tienneet paremmin, israelilaisten Jumalan rinnalle asetettu epäjumala saattoi tuoda jopa enemmän rahaa.

3. Monilla ihmisillä on halu palvoa Jumalaa – omilla ehdoillaan ja omalla tavallaan. Jumalaa tämä ei kiinnosta. Jumala haluaa ihmisiä, jotka palvovat ja tottelevat Häntä Hänen ehdoillaan, Hänen tavallaan.

K: Miksi Miika halusi Tuomarien kirjan 17:5:ssä jumalatalon?

V: Raamattu ei kerro sitä, mutta voimme nähdä muutaman syyn:

Uskonnollinen: Miika kunnioitti Jehovaa, mutta ehkä hän halusi ”varmuuden” kunnioittamalla useita jumalia. Hän oli unohtanut, että todellinen Jumala inhoaa epäjumalanpalvontaa.

Taloudellinen syy: Ihmiset tulivat jumalankuvien luo antamaan niille rahaa. Miikan epäjumalat sekä papin läsnäolo saattoivat olla Miikalle loistava taloudellinen tilaisuus.

K: Mikä oli vikaa Miikan teologiassa Tuomarien kirjan 17:13 kohdassa, jossa hän sanoo: ”…Nyt tiedän, että Herra antaa minulle menestystä, sillä leeviläinen on tullut minun papikseni” (NRSV)?

V: Ennen kuin hylkäät tämän helposti itsestään selvänä kysymyksenä, katso vastauksen viimeistä osaa, jossa lähes identtiset asiat eivät ole itsestään selviä monille nykypäivän ihmisille.

Jumalankuvilla kunnioitettiin pakanajumalia. Miika ajatteli, että jumalankuvan pitäminen Ainoalle, Todelliselle Jumalalle kunnioittaisi Häntä, ja leviläisen ottaminen papiksi kunnioittaisi Jumalaa vielä enemmän. Koska Miika ajatteli näin (jonkinlaisen loogisen harppauksen kautta), Jumalan täytyy ajatella samoin. Tämä on vähän kuin tekisi jotain jonkun puolesta, josta vain ”tietää”, että hän pitää siitä, vaikka ei ole koskaan puhunut kyseisen henkilön kanssa eikä oikeastaan tiedä lainkaan, mitä hän haluaisi. Se on vähän kuin se pieni poika, joka osti äidilleen syntymäpäivälahjaksi leluauton, koska hän ”tiesi”, että äiti pitäisi siitä.

Lyhyt katsaus Vanhaan testamenttiin yleensä ja erityisesti 2. Mooseksen kirjan 20:4–6:een osoittaa, että Jumala inhoaa epäjumalien käyttöä palvonnassa. Vaikka ne olisivatkin epäjumalia, joiden sanotaan edustavan Häntä, Jumala inhoaa niitä, ja siksi toinen käsky eroaa ensimmäisestä käskystä.

Valitettavasti vielä nykyäänkin ihmiset tekevät kuvia Mariasta, erilaisista pyhimyksistä ja Jeesuksesta käytettäväksi palvonnassa. Todellinen Maria ja aidot pyhimykset ovat luultavasti kauhistuneita siitä tottelemattomuudesta, jota heidän kuvien kautta harjoitetaan. Vaikka kyseessä olisikin yritys palvoa todellista Jumalaa (eikä siten rikota ensimmäistä käskyä), se rikkoo silti toista käskyä.

K: Onko totta, että Tuomarien kirjan 18:2 mukaan Simsonin teot eivät heikentäneet filistealaisia merkittävästi eivätkä auttaneet danilaisia?

V: Tuomarien kirjan 16:31 mukaan Simson tappoi kuollessaan 3 000 miestä ja naista, mikä oli enemmän kuin hän oli tappanut koko elämänsä aikana. Hän aiheutti filistealaisille jonkin verran vahinkoa, sillä hän surmasi suuren osan hallitsijasukupolvesta. Vaikka 3 000–6 000 filistealaisen tappaminen oli yhden miehen voimin valtava saavutus, se olisi armeijan kenraalille vain pieni voitto.

Yhtäältä tämä on totta, ja tästä on opittavaa. Simson oli liian kiireinen rakkauselämänsä perässä juoksemisessa ollakseen kuuliainen ja toimimaan israelilaisten todellisena johtajana, eikä hän saavuttanut paljoakaan.

Toisaalta Simson sai kuitenkin yhden asian aikaan. Hän lopetti israelilaisten ja heidän filistealaisten hallitsijoidensa välisten enemmän tai vähemmän ystävällisten suhteiden ajan. Kuitenkin jäi Saulin ja Daavidin tehtäväksi, joiden keskimääräinen fyysinen voima palveli Herraa, saavuttaa se, mitä Simson ei kyennyt tekemään pelkällä ihmeellisellä voimallaan, ilman muita israelilaisia ja ilman, että hän olisi kulkenut kuuliaisesti Jumalan teillä.

K: Siunasiko Jumala todella danilaiset tiedustelijat Tuomarien kirjan 18:6,10 kohdassa?

V: Ei ole pienintäkään viitteitä siitä, että leeviläinen ”pappi” olisi palvellut todellista Jumalaa, eikä siitä, että hänen sanansa olisivat olleet muuta kuin kuulijoiden miellyttämiseksi keksittyjä juttuja.

Kaikki, jotka väittävät puhuvansa Jumalan nimessä, eivät välttämättä tee niin. Tulevaisuuteen katsottaessa danilaiset olivat yksi ensimmäisistä heimoista, jotka sortuivat epäjumalanpalvontaan aramealaisten hyökkäysten alla, ja ensimmäinen alue, joka koki assyrialaisten ja babylonialaisten armeijoiden voiman. Heidän alkuperäinen helppo menestyksensä ei ollut lopullisen tuhonsa arvoista.

K: Mitkä olivat leeviläismiehen motiivit Tuomarien kirjan 18:20 kohdassa?

V: Raamattu viittaa siihen, että asialla ei ollut mitään tekemistä todellisen Jumalan palvonnan kanssa. Ryhtymällä heimon papiksi perheen sijaan hän saisi suuremman arvovallan, kunnioitusta ja todennäköisesti myös enemmän rahaa.

Valitettavasti nykyään tällaisia ihmisiä ei ole vain muissa uskonnoissa, vaan myös kristittyinä esiintyviä ihmisiä, jotka ovat samanlaisia.

K: Mikä on Tuomarien kirjan 18:30–31 jakeen merkitys?

V: Tämä on erittäin merkittävää. Se tarkoittaa, että Danin kaupungin asukkaat eivät koskaan katuneet tätä rikosta, ja he seurasivat tuon ajan danilaisten perinteitä, kunnes assyrialaiset saapuivat. Kuinka surullista.

Joskus, kun kirkkokunnat hylkäävät Jumalan totuuden ja Raamatun, ne eivät myöskään koskaan palaa seuraamaan todellista Jumalaa. Monissa tapauksissa epäjumalanpalvonnan ja muiden syntien harjoittamisen perusteluna on, kuten musikaalin ”Viulunsoittaja katolla” laulussa sanotaan, perinne. Itse asiassa keskusteluissa Martin Lutherin kanssa eräs katolinen teologi nimeltä Johann Faber (1478–1541) julisti: ”Jos minun pitäisi valita, hylkäisin mieluummin Raamatun kuin [roomalaiskatolisen] kirkon kunnioitettavat virheet.” (Manschrenk, s. 165). Kun ihmiset puhuvat ”kunnioitettavien virheiden” noudattamisesta, ovatko he yhtään vähemmän hämmentyneitä kuin danilaiset?

K: Oliko Tuomarien kirjan luvuissa 19–21 kuvattu Gibean kauhistuttava tapaus keksitty tarina, kuten Asimovin Raamatun opas (s. 279) väittää?

V: Ei. Kaksi todistetta siitä, että tämä oli totta, ovat:

1. Kirjassa Tuomarien kirja oleva kertomus tapahtumasta. Kukaan kirjailija ei haluaisi kirjoittaa tätä tarinaa, joka on niin epäedullinen sekä benjaminilaisille että muille israelilaisille, ellei hän tuntisi velvollisuutta kirjoittaa totuutta.

2. Jos tämä ei olisi totta, Asimovin tai muiden pitäisi löytää jokin muu syy sille, miksi benjaminilaiset olivat niin paljon pienempi heimo kuin muut heimot.

K: Mitä voimme oppia Tuomarien kirjan 19:1–21:25 kertomuksesta?

V: Tästä sisällissodasta voidaan tehdä erittäin mielenkiintoinen havainto: jokaisen henkilön, alkuperäisiä murhaajia lukuun ottamatta, voidaan katsoa pitäneen oikeutettuna sitä, mitä he pitivät moraalisesti oikeana, ainakin omasta näkökulmastaan.

1. Benjaminilaiset taistelivat sen puolesta, minkä he uskoivat olevan oikeaa. He olettivat, että sukulaistensa puolustaminen ja (ehkä) oikeuden jakaminen itse oli moraalisesti korkeampi hyve kuin se, että kukaan muu riistäisi heidän sukulaisiltaan oikeuden tulla tuomituksi benjaminilaisten toimesta.

2. Mies koki olevansa oikeutettu leikkaamaan sivuvaimonsa palasiksi. Hänen halunsa puolustaa kunniaansa ja kostaa voitiin nähdä tärkeämpänä kuin minkäänlainen kunnioitus tai arvostus, jota hän tunsi sivuvaimonsa ruumista kohtaan.

3. Israelilaiset saattoivat tuntea toimineensa oikeutetusti. Heidän vaatimuksensa, ettei benjaminilaiset saisi vahingoittaa yhtäkään [muuta] israelilaista, katsottiin korkeammaksi moraaliseksi oikeudeksi kuin benjaminilaisten, naiset ja lapset mukaan lukien, kansanmurha.

4. Israelilaiset saattoivat tuntea toimineensa oikeutetusti tuhoamalla koko Jabesh-Gileadin kaupungin, neitsyitä lukuun ottamatta. Loppujen lopuksi he katsoivat, että se, etteivät Jabesh-Gileadin miehet olleet päättäneet liittyä muiden israelilaisten verikostoon, oikeutti miesten, naisten ja lasten tappamisen. Tietysti neitsyillä oli käytännön hyötyä benjaminilaisten vaimoina, joten (jonkinlaisen oudon loogisen venytyksen avulla) se oikeutti jättämään heidät hengissä, kun taas muiden naisten ja poikien tappaminen katsottiin oikeutetuksi.

4. Benjamilaiset selviytyjät ja israelilaiset pitivät yhdessä oikeutettuna sitä, että benjamilaiset selviytyjät sieppasivat naimattomia israelilaisia tyttöjä. Ilmeisesti se, että näillä benjamilaiskapinallisilla oli enemmän vaimoja, oli tärkeämpää kuin tyttöjen toiveet.

Lopuksi, koska israelilaiset olivat Tuomarien kirjan 21:5:n valan sitomia tappamaan kaikki, jotka eivät kokoontuneet, sekä Tuomarien kirjan 21:18:n valan sitomia, voisi luulla, että he olisivat ottaneet opikseen eivätkä enää tehneet valoja. Kuten 1. Samuelin kirjan 14:24 osoittaa Joonatanin hunajaa syömisen tapauksessa, he eivät kuitenkaan välttämättä ottaneet opikseen.

K: Miksi appi halusi Tuomarien kirjan 19:4–8:ssa viivyttää poikansa paluuta?

V: Raamattu ei kerro sitä, mutta ehkä appi kaipasi tytärtään ja tiesi, että kun vävy lähtisi, myös tytär lähtisi.

K: Miksi Tuomarien kirjan 19:12–24 sisältämä tarina leeviläisen sivuvaimosta on Raamatussa?

V: Tämä on todellakin tarina syvästä turmeltuneisuudesta, kuten Hoosean kirjassa 9:9 sanotaan. Sitä ei jätetty huomiotta tai peitelty tässä tosiasioihin perustuvassa kirjassa kolmesta hyvin erilaisesta, mutta toisiaan täydentävästä syystä.

Maallinen syy: Se tapahtui. Tuomarien kirja selittää, kuten maallinen historiakirja tekisi, miksi tämä kauhea sisällissota puhkesi ja miksi Benjaminin heimo pysyi niin pienenä jopa vuosisatoja myöhemmin.

Jokainen tekee niin kuin parhaaksi katsoo: Tuomarien kirjan 21:25 tiivistää tämän tositarinan viestin: näin kauheaksi tilanne voi mennä, kun jokainen tekee niin kuin parhaaksi katsoo. Jos jokaisella on oma oikean ja väärän mittapuunsa, joka ei perustu Raamattuun, asiat voivat mennä pahasti pieleen kaikille. Katso myös seuraava kysymys.

Opetus uskollisuudesta: Benjamilaisia ei voitaisi moittia uskollisuudestaan, jos uskollisuus olisi aina hyve. Heitä voidaan kuitenkin moittia siitä, että heidän uskollisuutensa oli tässä tapauksessa paha asia. Saattoi näyttää siltä, että israelilaisten uskollisuus kohdistui Jumalaan ja omaan kansaansa, mutta tämä tapaus ja sota osoittavat, että heidän uskollisuutensa kohdistui vain omaan heimoonsa. Nykyään ihmiset voivat olla uskollisia hyvälle asialle monista eri syistä, ja jotkut näistä syistä eivät ole sen parempia kuin benjaminilaisten uskollisuus.

K: Miksi Raamattu Tuomarien kirjan 19:22–30 ja 21:7–23 kohdissa suvaitsee nämä pahat teot? (Eräs muslimi mainitsi tämän.)

V: Raamattu ei suvaitse tätä. Pikemminkin se mainitsee pahoja tekoja niiltä pahoilta ajoilta, jolloin ”jokainen teki, mikä oli oikeaa hänen omissa silmissään”. Voisiko se, että Koraani mainitsee pahat teot, joita ’Adin ja Madyanin kansat tekivät, todistaa Koraanin vääräksi?

K: Tarkoittaako Tuomarien kirjan 20:1 kohdassa mainittu Danin kaupunki, että Danin heimo oli muuttanut sinne jo ennen tätä aikaa?

V: Ei välttämättä. Tuomarien kirja kirjoitettiin molempien tapahtumien jälkeen, ja siinä saatettiin viitata paikkaan sen nimellä, jonka ihmiset tunsivat. Kaksi muuta esimerkkiä tästä ovat se, että Efesos sijaitsee Turkissa, ja 1. Mooseksen kirjan 12:8, jossa sanotaan, että Abraham oli Betelissä, vaikka Betel oli kaupungin nimi vasta Jaakobin aikana 1. Mooseksen kirjan 28:19 mukaan.

K: Onko totta, että Tuomarien kirjan 20:47 tapahtumat eivät voineet tapahtua Tuomarien kirjan lopussa, koska Benjaminin heimo menestyi tuolloin, kuten Asimovin Raamatun opas (s. 259) väittää?

V: Ei. Benjaminin heimo kukoisti aina tähän sisällissotaan asti. Asimov ei esitä mitään arkeologisia tai muita todisteita siitä, että Benjaminin heimo olisi kukoistanut Tuomarien kirjan lopussa. Sen sijaan Saul sanoo 1. Samuelin kirjan 9:21:ssä olevansa peräisin Israelin heimoista vähäisimmästä.

K: Osoittaako Jabes-Gileadin tuho Tuomarien kirjan 21:8 kohdassa, ettei tämä tapahtunut Tuomarien kirjan loppuvaiheessa, koska Jabes-Gilead oli kukoistava kaupunki, kuten Asimovin teoksessa ”Guide to the Bible” (s. 259–260) väitetään?

V: Ei. Raamattu kertoo Jabesh-Gileadista seuraavaa: Saul pelasti kaupungin ammonilaisilta (1. Samuelin kirja 11:1–11). Saulin kuoltua Jabesh-Gileadin miehet ottivat Saulin ruumiin ja hautasivat sen. Daavid kiitti heitä tästä teosta (2. Samuelin kirja 2:4–7). 1. Aikakirja 10:11 antaa saman kuvauksen. Arkeologi Glueck löysi paikan, joka todennäköisesti on Jabesh-Gilead, ja siellä oli kaupunginmuurit.

On mielenkiintoista, että ilman muita todisteita Asimov voi päätellä, että Jabesh-Gilead oli kukoistava kaupunki, jota ei voitu tuhota. Kaupungit, etenkin linnoitetut, voivat lopulta elpyä, mutta edellä mainitun niukan todistusaineiston perusteella väittää, että Jabesh-Gilead oli niin kukoistava, ettei sitä olisi voitu tuhota, on hämmästyttävää sellaiselta henkilöltä kuin Asimov, joka oli tieteellisissä pyrkimyksissään varovainen. Valitettavasti Asimov teki samanlaisen virheen arvioidessaan Hazoria, ja arkeologisia todisteita, jotka kumoavat hänen näkemyksensä, on runsaasti. Katso kolme kysymystä Joosuan kirjasta 11:10, jos haluat lukea lisää Hazorin elpymisestä.

K: Mikä oli Tuomarien kirjan 21:19 mukainen Herran vuotuinen juhla Silossa?

V: Raamattu ei kerro varmuudella, millainen juhla se oli. Se saattoi kuitenkin olla Tuomarien kirjan 11:39–40 mainittu juhla, joka järjestettiin Jeftan tyttären kunniaksi.

K: Onko Tuomarien kirjan 21:20–21 mukaan kukaan muu koskaan siepannut tyttöjä heidän tanssiessaan?

V: Kyllä. Tämän tapahtuman jälkeen Kreikassa Messenian kaupungin miehet varastivat tyttöjä Lakoniasta Artemiksen juhlan aikana, kuten Boling kertoo sivulla 294. Tämä mainitaan teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 3, s. 506.

K: Mitä vikaa on siinä, että ”tehdään se, mikä on oikeaa omissa silmissä” (Tuomarien kirja 21:25 ja 5. Mooseksen kirja 12:8) tai että jokainen tekee niin kuin parhaaksi katsoo?

V: Kuten koko Tuomarien kirjan historia osoittaa, siinä on paljon vikaa. Ihmiset luovat liian nopeasti omia normejaan, jotka eivät yllä Jumalan normien tasolle. Katso edelliset kaksi kysymystä saadaksesi lisätietoja tästä aiheesta. Lisäksi ihmiset taipuvat helposti muokkaamaan normeja omien mieltymystensä, näkökulmiensa ja toiveidensa mukaisiksi.

K: Milloin Tuomarien kirja on kirjoitettu?

V: Tuomarien kirja kattaa tapahtumat noin vuodesta 1380 eKr. vuoteen 1050 eKr. Tuomarien kirjan 18:30 mukaan nämä tapahtumat kestivät ”siihen asti, kunnes maa joutui vankeuteen”. On olemassa kolme näkemystä siitä, mihin tämä viittaa.

Kaikkien pohjoisten heimojen Assyrian vankeus vuonna 722 eKr. Wycliffe Bible Dictionary -teoksessa (s. 993) sanotaan: ”Donald J. Wisemanin lukemat ja julkaisemat taulukot ovat tarjonneet tarkempaa tietoa kaldealaiskuninkaiden ajoittamisesta ajanjaksolle 626–566 eKr. Näin ollen Samarian kaatumisen vuosi 722 eKr. ja Jerusalemin kaatumisen vuosi 587/586 eKr. hyväksytään kiinteinä päivämäärinä, joiden vaihteluväli on noin vuosi.”

Danin vankeus, joka tapahtui noin vuonna 1000 eKr. Teoksessa When Critics Ask, s. 151, kannatetaan tätä näkemystä, koska samalla tavalla kuin Dan tuhosi yllättäen Laishin kansan, myös Danin kansaa kohtasi samanlainen tuho noin vuonna 1000 eKr.

Merrill Ungerin näkemyksen mukaan kyseessä on toimittajan myöhemmin lisäämä kohta, kuten mainitaan Gleason Archerin teoksessa *A Survey of Old Testament Introduction* (Moody Press 1974), s. 281.

K: Mitkä ovat Tuomarien kirjassa mainituista käsikirjoituksista vanhimmat, jotka ovat säilyneet nykypäivään asti?

V: Kuolleenmeren kääröt: (n. 1 eKr.) 3 erillistä kopiota. Teoksessa *The Dead Sea Scrolls Today*, s. 30. (1Q6, 4Q49, 4Q50) teoksen *The Dead Sea Scrolls in English*, 4. painos, s. xxxvii sekä *Wycliffe Bible Dictionary*, s. 436–438, mukaan.

1Q6 (osia Tuomarien kirjasta 6:20–22; 8:1(?); 9:1–4, 4–6, 28–31, 40–43, 48–49 (1. vuosisata eKr.)

4Q49 Tuomarien kirja 6:2–6, 11–13 (50–25 eKr.) Tuomarien kirjan 2:7–10 ei ole kadonnut, vaan se puuttuu.

4Q50 kolme katkelmaa Tuomarien kirjan 19:5–7; 21:12–25

Kaiken kaikkiaan Kuolleenmeren kääröissä on säilynyt seuraavat 35,5 jaetta Tuomarien kirjan yhteensä 618 jakeesta (5,7 %).

Tuomarien kirja 6:2–6, 11–13, 20–22; 8:1?; 9:1–6, 28–31, 40–43, 48–49; 19:5–7; 21:12–25.

Vaticanus (325–350 jKr.) sisältää koko Tuomarien kirjan.

Sinaiticus (340–350 jKr.) sisältää Tuomarien kirjan 2:20; 4:6–11:2.

Alexandrinus (n. 450 jKr.) sisältää koko Tuomarien kirjan.

K: Mitkä varhaiset kirjoittajat viittasivat Tuomarien kirjaan?

V: Nikäänin kirkolliskokousta edeltäneet kirjoittajat, jotka viittasivat Tuomarien kirjan jakeisiin tai viittasivat niihin epäsuorasti, ovat:

Aleksandrialainen juutalainen Filon (20/15 eKr. – 50 jKr.) viittasi Tuomarien kirjan 8:9:ään teoksessaan ”Kielten sekaannuksesta” 26 (128), jossa hän kummallakin tavalla totesi sen olevan ”Mooseksen kirjoittama”. ”Sillä, sanoo Mooses, ’Gideon vannoi Fanuelin miehille sanoen: Sinä päivänä, jona palaan voitokkaana ja rauhassa, minä kaadan tämän tornin.’”

Sardiksen Meleto/Melito (170–177/180 jKr.) mainitsi Tuomarien kirjan Vanhan testamentin kirjojen joukossa kirjeessään Onesimukselle. Teoksessa *On Pascha*, s. 72. Säilynyt Eusebiuksen *Kirkkohistoriassa*, 4. kirja, luku 26.

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) analysoi Tuomarien kirjassa olevaa Simsonin tarinaa ja viittaa lähteeseen ”pyhänä kirjoituksena”. Irenaeuksen fragmentit, fragmentti 40, s. 575. Hän viittaa Simsoniin myös fragmentissa 41.

Irenaeuksen fragmentti 27, s. 572, kertoo pienestä pojasta, jonka piti johdattaa Simsonia kädestä, ja viittaa Tuomarien kirjan 16:26 kohtaan.

Lyonilainen Irenaeus (182–188 jKr.) käsittelee Tuomarien kirjan 6. luvussa esiintyvää Gideonia teoksessaan ”Irenaeus Against Heresies”, kirja 3, luku 17.3, s. 445.

Nämä ovat kaikki kohdat, joissa Irenaeus viittaa Tuomarien kirjaan.

Aleksandrialainen Klemens sanoo teoksessaan *Stromata* (193–202 jKr.) 1. kirjan 21. luvussa, s. 325: ”Kuten Joosuan kirjassa kerrotaan” ja myöhemmin ”kuten Tuomarien kirjassa mainitaan”.

Tertullianus (198–220 jKr.) ”Joosua kuollessaan. Ja näin on lähes kaikissa tuomarien ja kuninkaiden vuosikirjoissa” teoksessa *Scorpiace*, luku 3, s. 636

Origenes (225–254 jKr.) ”Ei, mitä tulee Belialin poikiin Tuomarien kirjassa.” Origenes, Vastalause Celsukselle, kirja 6, luku 44, s. 593

Origenes (240 jKr.) viittaa myös Deboraan ja Barakiin Tuomarien kirjassa. Kommentaari Hoosiannan lauluun, prologi, s. 48

”Traktaatti uudelleenkasteesta” (n. 248–258 jKr.) luku 15, s. 676: ”Lisäksi myös Tuomarien kirjassa ja Kuningasten kirjoissa huomaamme, että useiden päällä oli joko Herran Henki tai että Hän tuli heidän luokseen, kuten Othnielin, Gideonin, Jeftan, Simsonin, Saulin, Daavidin ja monien muiden päälle.”

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) viittaa Tuomarien kirjan 2:11–13 ja 4:1 kohtiin sanoilla ”Tuomarien kirjassa”. Cyprianuksen traktaatit, traktaatti 12, luku 1, s. 508

Olympoksen ja Pataran Methodios (270–311/312 jKr.) mainitsee nimenomaisesti Vanhan testamentin ja Tuomarien kirjan teoksessaan Kymmenen neitsyen juhla, puhe 10, luku 2, s. 348

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Caesarean Eusebius (n. 328–339/340 jKr.) käsittelee eri kirjoittajien näkemyksiä Vanhan testamentin kaanonista.

Athanasius (367 jKr.) luettelee Vanhan testamentin kirjat teoksessaan ”Pääsiäiskirje” 39, luku 4, s. 552.

Athanasius (339 jKr.) viittaa Tuomarien kirjan 19:29 kohtaan nimellä ”Tuomarien kirja” kiertokirjeessä, luku 1, s. 92

Syyrialainen Aphrahat (337–345 jKr.) viittaa Tuomarien kirjaan

Synopsis Scripturae Sacrae -teoksessaan (350–370 jKr.)

Syyrialainen Efraim (350–378 jKr.)

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) mainitsee Tuomarien kirjan 3:10 osana Tuomarien kirjaa, Daavidin osana Kuningaskuntien kirjoja, Psalmit, 2. Aikakirjojen 15:1 osana Aikakirjoja ja Nehemian 9:20 osana Esraa (Esra ja Nehemia olivat yksi kirja). Katekeettiset luennot, luento 16.28, s. 122

Milanon Ambrosius (370–390 jKr.) mainitsee Tuomarien kirjan ja Psalmit. Teoksesta Pyhä Henki, 1. kirja, luku 16, s. 95

Gregorius Nanzianzenilainen (330–391 jKr.)

Barcelonan Pacianus (342–379/392 jKr.) lainaa Tuomarien kirjan 13:18 kirjeessään 2, luku 2.2, s. 28

Nyssan Gregorius (n. 356–397 jKr.) viittaa Tuomarien kirjaan.

Salamiksen Epifanius (360–403 jKr.) luettelee Vanhan testamentin kirjat, mukaan lukien Tuomarien kirjan. Teos Panarion

Karthagon kirkolliskokous (393–419 jKr.)

Sulpicius/Sulpitius Severus (363–420 jKr.) mainitsee Tuomarien kirjan teoksessaan Historia, 1. kirja, luku 24, s. 85

Hieronymus (373–420 jKr.) käsittelee Vanhan testamentin kirjoja. Hän käsittelee erityisesti 1. Mooseksen kirjaa, 2. Mooseksen kirjaa, 3. Mooseksen kirjaa, 4. Mooseksen kirjaa, 5. Mooseksen kirjaa, Pentateukia, Jobin kirjaa, Jeesus Naven poikaa [Joosua], Tuomarien kirjaa, Ruutin kirjaa, Samuelin ja Kuningasten kirjoja (2 kirjaa), kahdentoista profeetan kirjoja, Hoosean kirjaa, Joelin kirjaa, Aamoksen kirjaa, Obadjan kirjaa, Joonan kirjaa, Miikan kirjaa, Nahumin kirjaa, Habakukin kirjaa, Sefanjan kirjaa, Haggain kirjaa, Sakarja, Malakia, Jesaja, Jeremia, Hesekiel, Daniel, Ester, Esra, Nehemia, Kirje 53, luku 7–8, s. 99–101.

Rufinus (374–406 jKr.)

Johannes Krysostomos (-407 jKr.) viittaa Tuomarien kirjan 21:5–10:een, nide 11, Kommentaari Apostolien tekoihin, saarna 13, s. 86

Hippon Augustinus (388–430 jKr.) sanoo: ”Herra sanoo”, ja viittaa Tuomarien kirjan 6:1:een Kirjeessä 46, luku 18, s. 291

Hippon Augustinus (338–430 jKr.) viittaa Tuomarien kirjan 3:30:een pyhänä kirjoituksena teoksessaan Jumalan kaupunki, kirja 17, luku 14, s. 352

Johannes Cassianus (419–430 jKr.)

Kyröksen Theodoret (324–458 jKr.) viittaa Tuomarien kirjaan.

K: Mitkä ovat Tuomarien kirjan hepreankielisen tekstin ja kreikankielisen Septuagintan välisiä käännöseroja?

V: Tässä on muutamia käännöseroja. Jotta saataisiin käsitys heprealaisen masoreettisen tekstin ja kreikkalaisen Septuaginta-käännöksen välisistä eroista, seuraavassa keskitytään 16. lukuun.

Tuom. 1:14 ”Othniel, nainen kehotti häntä” vs. ”Othniel, mies kehotti naista” (Septuaginta ja Vulgata). The Expositor’s Bible Commentary, osa 3, s. 388 toteaa, että vaikka kreikankielisessä ja Vulgata-käännöksessä oletetaan, että kyseessä on naispuolinen henkilö, Joosua 15:18 osoittaa, että kyseessä on itse asiassa miespuolinen henkilö.

Tuom. 1:16 ”keniläinen” vs. ”Hobab, keniläinen” (Septuaginta)

Tuom. 1:18 ”ottivat myös” vs. ”eivät ottaneet” (Septuaginta)

Tuom. 1:27 ”Bet-Sean” vs. ”Bet-Sean, joka on skyyttien kaupunki” (Septuaginta)

Tuom. 2:3 ”tulla” vs. ”olla vihollisia ja tulla” (Septuaginta, Targumit, Vulgata)

Tuom. 2:9 ”Timnat-Serah” (hepreaksi) vs. ”Timnat-Heres” (hepreaksi, Joosua 19:50 ja 24:30)

Tuom. 3:26 ”kivipatsaat” vs. ”kivilouhokset” (Targumit)

Tuom. 5:14 ”Amalekissa” vs. ”laaksoon” (Septuaginta)

Tuom. 5:15 ”minun ruhtinaani Issakarissa” vs. ”Issakarin ruhtinaat” (Septuaginta, syyria, Targumit, Vulgata)

Tuom. 5:28 ”huudahti” vs. ”katsoi” (Septuaginta)

Tuom. 5:31 ”ne, jotka rakastavat häntä” vs. ”ne, jotka rakastavat sinua” (syyriankielinen käännös, Vulgata)

Tuom. 6:7–10 löytyy masoreettisesta tekstistä, mutta puuttuu Kuolleenmeren kääröstä 4Q49. Kahdessa heprealaisessa keskiaikaisessa käsikirjoituksessa ja Septuagintassa 6:7a on jätetty pois.

Tuom. 8:4 ”ja takaa-ajavat” vs. ”ja nälkäiset” (Septuaginta)

Tuom. 9:29 ”hänet. Sitten hän sanoi Abimelekille” vs. ”hänet. Minä sanoisin Abimelekille” (Septuaginta)

Tuom. 9:38 ”missä on nyt suusi” vs. ”missä on nyt kerskailusi” (Septuaginta) (Merkitys on olennaisesti sama)

Tuom. 9:44 ”joukot, jotka olivat hänen kanssaan” vs. ”joukko, joka oli hänen kanssaan” (osa Septuagintasta, Vulgata)

Tuom. 11:12 ”Ammonilainen kuningas” vs. ”midianilaiset” (joissakin Septuaginta-käännöksissä)

Tuom. 12:2 ”taistelu ammonilaisia vastaan” vs. ”taistelu meitä sortaneita ammonilaisia vastaan” (Septuaginta, Harcleanin syyriankielinen käännös)

Tuom. 12:7 ”Gileadin kaupungeissa” vs. ”Gileadin kaupungissa” (joissakin Septuaginta-käännöksissä)

Tuom. 13:19 ”hänelle ja teki ihmeitä, kun hänen vaimonsa Manoa katsoi” vs. ”sille, joka tekee ihmeitä” (Septuaginta)

Tuom. 14:15 ”neljäntenä päivänä” vs. ”seitsemäntenä päivänä” (jotkut Septuaginta-käännökset, syyrialainen käännös, Vulgata) (The Expositor’s Bible Commentary, osa 3, s. 469 toteaa, että ”neljäs” ja ”seitsemäs” eroavat toisistaan vain ensimmäisen kirjaimen osalta.)

Tuom. 15:5 ”viinitarhat ja oliivilehdot” vs. ”viinitarhat ja oliivilehdot” (Septuaginta, Targumit, Vulgata)

Tuom. 16:2 ”Gazan asukkaat: ’Simson on tullut tänne’” vs. ”Gazan asukkaille sanottiin: ’Simson on tullut tänne’” (Septuaginta)

Tuom. 16:2 ”asettivat hänelle ansan” vs. ”odottivat häntä väijyksissä”

Tuom. 16:3 ”Hebron” vs. ”Chebron”

Tuom. 16:4 ”Sorekin laakso” vs. ”alsorek”

Tuom. 16:4 jne. ”Delila” vs. ”Dalida”

Tuom. 16:5 ”nöyrtyttää hänet” vs. ”kärsimään hänet”

Tuom. 16:7 ”seitsemän vihreää jousenaruja, joita ei ole kuivattu” vs. ”seitsemän kosteaa narua, joita ei ole pilaantunut”

Tuom. 16:7 ”tulee olemaan kuin kuka tahansa mies” vs. ”tulee olemaan kuin tavallinen mies”

Tuom. 16:9 ”Ja väijyjät odottivat häntä sisähuoneessa” vs. ”Ja väijyjät pysyivät hänen kanssaan kammiossa”

Tuom. 16:10 ”pilkkasi/petti minua” vs. ”huijasi minua”

Tuom. 16:12 ”Ja väijyjät odottivat sisähuoneessa. Ja hän repi ne käsivarsiltaan” vs. ”ja hän katkaisi ne käsivarsiltaan”

Tuom. 16:13 ”pilkkasi/petti minua” vs. ”petti minua”

Tuom. 16:13 ”Kerro minulle” vs. ”Kerro minulle, pyydän sinua”

Tuom. 16:13 ”…kudoksella” vs. ”kudoksella, ja kiinnitä ne neulalla seinään, niin minä olen heikko kuin kuka tahansa mies.” (Septuaginta, ei missään hepreankielisessä tekstissä)

Tuom. 16:14 ”ja hän kiinnitti ne neulalla … verkkoon” vs. ”Ja kun hän nukkui, Dalida otti hänen seitsemän hiuskiehkuraansa, kutoi ne verkkoon ja kiinnitti ne neulalla seinään… verkko seinästä”

Tuom. 16:15 ”Nyt olet jo kolmesti leikinnyt kanssani / pettänyt minut” vs. ”Tämä on jo kolmas kerta, kun olet pettänyt minut”

Tuom. 16:17 ”Jumalan nasirilainen” vs. ”Jumalan pyhä”

Tuom. 16:18 ”Tule, sillä tällä kertaa hän” vs. ”Nouse vielä tämän kerran, sillä hän”

Tuom. 16:18 ”hopeaa heidän kädessään” vs. ”rahaa heidän käsissään”

Tuom. 16:19 ”hän” vs. ”Dalida”

Tuom. 16:19 ”ja alkoi ahdistaa/alistua/kiduttaa häntä” vs. ”ja hän alkoi nöyryyttää häntä” vs. ”ja hän alkoi heikentyä/alkoi olla heikko” (joissakin Septuaginta-käännöksissä)

Tuom. 16:21 ”pronssi” vs. ”messinki”

Tuom. 16:24 ”ylistivät jumalaansa” vs. ”lauloivat ylistyslauluja jumalalleen”

Tuom. 16:24 ”lisäsivät haavoittuneidemme määrää” vs. ”lisäsivät surmattujemme määrää”

Tuom. 16:26 ”Ja he asettivat hänet seisomaan pylväiden väliin.” vs. ”ja he löivät häntä kämmenillään ja asettivat hänet pylväiden väliin.”

Tuom. 16:28 ”huusi Jehovan puoleen” vs. ”itki Herran edessä”

Tuom. 16:28 ”Herra Jehova” vs. ”Herra, minun Herrani”

Tuom. 16:29 ”kaksi keskipilaria” vs. ”kaksi pilaria”

Tuom. 16:31 ”Zora ja Eshtaol” vs. ”Saraa ja Esthaol”

Tuom. 18:7 ”sidonilaisilta” vs. ”aramealaisten/Syyrian kanssa” (joissakin Septuaginta-käännöksissä)

Tai Tuom. 18:7 ”kaukana sidonilaisista eikä ollut tekemisissä kenenkään kanssa” vs. ”kaukana sidonilaisista eikä ollut tekemisissä Aramin kanssa” (Symmachus) (Tämä on NRSV:n mukainen)

Tuom. 18:30 ”Manassen poika” (masoreettinen teksti) vs. ”Mooseksen poika” (jotkut muinaiset versiot, jotkut Septuaginta-käännökset, Vulgata)

Tuom. 19:2 ”hän oli uskoton” wattizneh vs. ”hän suuttui” (luultavasti luultiin, että se oli wattiznah) (proto-lucianilainen Septuaginta ja Vulgata)

Tuom. 19:4 ”hän toi hänet” vs. ”hän saavutti” (Septuaginta) (Tämä on NRSV:n mukaan)

Tuom. 19:18 ”Herran temppeli” vs. ”minun taloni” (Septuaginta)

Tuom. 20:9 ”Gibea, sitä vastaan arpomalla” vs. ”Gibea, me menemme sitä vastaan arpomalla” (Septuaginta)

Tuom. 20:10 ”Geba” (Gibeahin variantti) vs. ”Gibeah” (yksi heprealainen käsikirjoitus)

Tuom. 20:15 ”26 000” vs. ”25 000” (Septuaginta A) vs. ”23 000” (Septuaginta B)

Tuom. 20:33 ”Geban tasangolla” vs. ”Geban länsipuolella” (Septuaginta, Vulgata)

Tuom. 20:42 ”kaupunkeja” vs. ”kaupunki” (Septuaginta)

Tuom. 20:43 (luultavasti lepopaikka) (menuhah) vs. ”Nouasta” (Septuaginta B)

Tämän kysymyksen lähdeluettelo: hepreankielinen käännös on peräisin Jay P. Greenin teoksesta Literal Translation ja Septuagintan käännös Sir Lancelot C.L. Brentonin teoksesta The Septuagint: Greek and English. Lisäksi on käytetty teosta The Expositor’s Bible Commentary sekä NASB-, NIV-, NKJV- ja NRSV-raamattujen alaviitteitä.

Ellei toisin mainita, raamatunlauseet ovat peräisin Berean Standard Bible (BSB) -raamatusta, joka on julkista omaisuutta. https://berean.bible/

www.biblequery.org