< Raamatunkysymys Vanhasta testamentista

K: Kuka oli Vanhan testamentin aikana ensimmäinen, joka vastasi vaikeisiin kysymyksiin Raamatussa?

V: Ensimmäinen henkilö, jonka tiedetään tehneen niin, oli Mooses 2. Mooseksen kirjan 18:13–16 kohdassa, ja myöhemmin, Jethron ehdotuksesta, hän antoi tuomareiden ratkaista vähemmän vaikeat asiat 2. Mooseksen kirjan 18:22–26 kohdassa. Salomo teki niin, kun Saaban kuningatar esitti hänelle vaikeita kysymyksiä 2. Aikakirjan 9:1–2 kohdassa. Oletettavasti monet näistä kysymyksistä koskivat Jumalaa ja hänen lakiaan.

K: Miksi luotat Vanhaan testamenttiin?

V: Sekä Raamattu että arkeologia osoittavat, ettei nykyisissä käsikirjoituksissamme ole merkittäviä muutoksia ainakin viidestä syystä:

Jumala lupasi säilyttää sanansa Jesajan kirjassa 55:10–11; 59:21; 1. Pietarin kirjeessä 1:24–25; Matteuksen evankeliumissa 24:35. Voimme luottaa Jumalaan.

Jeesus ja Uusi testamentti vahvistivat Vanhan testamentin kirjoitukset Matteuksen evankeliumissa 19:4; 22:32, 37, 39; 23:35; Markuksen evankeliumissa 10:3–6; Luukkaan evankeliumissa 2:23–24; 4:4; 11:51; 20:37; 24:27, 44.

Arkeologiset todisteet: Septuagintassa Toora käännettiin kreikaksi 3. vuosisadalla eKr. Kuolleenmeren kääröt ovat peräisin noin vuodesta 250 eKr. aina Kristuksen ajan jälkeiseen aikaan asti, ja voimme verrata niitä nykyisiin Raamattuihimme. Arameankieliset targumit ovat käännöksiä, jotka on tehty Jeesuksen aikakaudella. Kuolleenmeren kääröt koostuvat noin 95 000 fragmentista, jotka ovat peräisin 867 Vanhan testamentin käsikirjoituksesta ja muista kirjoituksista. Noin kolmasosa Kuolleenmeren kääröistä on Vanhan testamentin käsikirjoituksia (The NIV Study Bible, s. 1432). Arkeologia osoittaa, että Jeesuksen tuntema Raamattu on säilynyt. Nahal Hever (=Wadi Habra) on Engedin lähellä sijaitseva luola, josta on löydetty osia 35 kääröstä. Yksi niistä on kreikankielinen fragmentti pienistä profeetoista, joka on kirjoitettu vuosien 50 eKr. ja 50 jKr. välillä. Nahal Heverin käärössä 5/6HevPs on osa Psalmin 22:sta, ja toisessa on Psalmin 15:1–2.

Masadasta löydettiin Joosuan kirjan kopio, joka on päivätty vuosille 169–93 eKr. Masadan tekstit ovat peräisin myös 1. Mooseksen kirjan 46:7–11, 3. Mooseksen kirjan 4:3–9; 8:31–11:40, 5. Mooseksen kirjan 33:17–24; 34:2–6, Psalmin 150:1b–6 sekä Hesekielin kirjan 35:11–15; 36:1–10, 13–14, 17–35; 37:1–14, 16, 23, 28; 38:1–4, 7–8 (puutteita). Roomalaiset valloittivat Masadan huhtikuussa vuonna 73 jKr., joten kääröt ovat peräisin ennen sitä.

Huomaa, että Talmonin mukaan 1. Mooseksen kirjan katkelma (1. Moos. 46:7–11) saattaa olla peräisin 1. Mooseksen kirjan parafraasista, joka sisältyy Jubileiden kirjaan.

Nashin papyrus, joka on ajoitettu vuoteen 150 eKr., sisältää kymmenen käskyä, jotka on koottu 2. Mooseksen kirjan 20:2–17 ja 5. Mooseksen kirjan 5:6–6:4f:stä. Siinä kuudes ja seitsemäs käsky ovat vaihtaneet paikkaa.

Wadi Muraba’atista/Murabba’atista löydetty hepreankielinen käärö (Mur.88), joka sisältää kymmenen kahdestatoista pienestä profeetasta, on peräisin noin vuodelta 132 jKr. Luolasta 2 löydettiin pieniä katkelmia 1. Mooseksen kirjasta, 2. Mooseksen kirjasta, 4. Mooseksen kirjasta, 5. Mooseksen kirjasta ja Jesajan kirjasta. Kaikki Muraba’atin kääröt ovat käytännössä identtisiä masoreettisen tekstin kanssa.

Varhaisen kirkon kirjoittajat viittasivat jo vuosina 96–98 jKr laajasti Vanhaan testamenttiin.

Juutalaiset kirjurit, vaikka olivatkin kristinuskoa vastaan, säilyttivät saman Vanhan testamentin, joka löytyy nykyään jokaisesta protestanttisesta Raamatusta.

Muslimien kannalta on syytä huomata, että Koraanissa sanotaan, että muslimien tulee uskoa kaikkiin profeettoihin ja että Jumala antoi Jeesukselle Tooran ja evankeliumit.

Sura 4:150–151 sanoo: ”Ne, jotka kieltävät Allahin ja Hänen lähettiläät ja haluavat tehdä eron Allahin ja Hänen lähettiläidensä välillä sanoen: ’Me uskomme joihinkin, mutta hylkäämme toiset’, ja haluavat kulkea keskitietä, (151) he ovat totuuden mukaan epäuskoisia;...”

Sura 3:48 sanoo: ”Ja Allah opettaa hänelle [Jeesukselle] Kirjan ja Viisauden, Tooran ja Evankeliumin.” Jos Jeesukselle opetettiin Vanha testamentti ja meillä on Jeesuksen ajalta peräisin oleva Vanha testamentti, niin Jeesukselle opetettiin se, mitä meillä on.

Sura 3:50 sanoo: ”’Minä [Jeesus] olen tullut teidän luoksenne vahvistamaan Tooraa, joka oli ennen minua. … Olen tullut teidän luoksenne merkin kanssa teidän Herralta. Pelätkää siis Allahia ja totelkaa minua.’” Ihmisillä on lähes mahdotonta yrittää tehdä seuraavaa:

Sura 5:47 sanoo: ”Antakoon evankeliumin kansa tuomita sen mukaan, mitä Allah on siinä ilmoittanut...” Jos evankeliumin kansan on tuomittava sen mukaan, mitä Jumala on ilmoittanut evankeliumissa, kuinka evankeliumi, jonka mukaan heidän on tuomittava, ei voisi olla se evankeliumi, jonka mukaan Jumala käski heidän tuomita?

Sura 5:48 sanoo: ”Sinulle (Kirjan kansalle) Me lähetimme pyhän kirjan totuudessa, vahvistaen sitä edeltäneen pyhän kirjan ja suojellen sitä turvallisesti: tuomitse siis heidän välillään sen mukaan, mitä Allah on ilmoittanut, äläkä seuraa heidän turhia halujaan, jotka poikkeavat sinulle tulleesta totuudesta...”

Sura 15:9–10 sanoo: ”Me olemme epäilemättä lähettäneet sanoman; ja Me varmasti suojelemme sitä [vääristymiseltä]. Me lähetimme sanansaattajia ennen sinua vanhojen uskonlahkojen keskuuteen.” Sura 15:9 ei sano, että vain ”Koraani” suojeltiin, vaan ”sanoma”.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Jumala on Kaikkivaltias, Kaikkitietävä ja kaukana huolimattomuudesta. Voimme luottaa siihen, että Hän on aina säilyttänyt oikean suunnan niille, jotka pyrkivät seuraamaan Häntä minne tahansa Hän johdattaakin.

K: Kuinka monta jaetta ja sanaa Vanhan testamentin sisältää?

V: Wick Allisonin teoksen *That’s In the Bible? – The Ultimate Learn-As-You-Play Bible Quiz Book* (Dell Trade 1994), s. 18, mukaan (KJV-versiossa) Vanhan testamentin englanninkielinen teksti sisältää 23 214 jaetta ja 647 000 sanaa. Näihin jakeisiin sisältyy 1. Mooseksen kirja: 1 533, 2. Mooseksen kirja: 1 213, 3. Mooseksen kirja: 859, 4. Mooseksen kirja: 1 288 ja 5. Mooseksen kirja: 959, eli yhteensä 5 852 jaetta Toorassa.

K: Mitä todisteita on siitä, että juutalaiset tunnustivat, ettei 400 vuoden aikana ollut profeettoja?

V: Todisteita on ainakin neljä.

1. Makkabealaiskirja 4:46; 9:27; 14:41 kertoo, että kansa odotti ”kunnes profeetta nousisi”.

Myös Kuolleenmeren kääröjen joukossa oleva Kurinpitokäsikirja odotti ”profeetan tuloa”.

Babylonian Talmudin Sanhedrin 11a:ssa sanotaan: ”Viimeisten profeettojen Haggain, Sakarjan ja Malakian jälkeen Pyhä Henki lähti Israelista.”

Uudessa testamentissa ei koskaan siteerata yhtään Malakian jälkeen kirjoitettua kirjaa.

K: Kuinka moneksi osaksi juutalaiset jakoivat Vanhan testamentin?

V: Kuten teoksessa A General Introduction to the Bible (s. 243) osoitetaan, eri juutalaisilla oli erilaisia luokitteluja.

Septuagintassa, kristillisissä käsikirjoituksissa Vaticanus ja Sinaiticus tai juutalaisesta kääntyneen Salamisin Epifaniuksen (n. 315–403 jKr.) luettelossa ei ole mitään luokittelua.

Jeesus mainitsee lain ja profeetat Matteuksen evankeliumissa 7:12 ja 22:40.

Mooses ja kaikki profeetat mainitaan Luukkaan evankeliumissa 24:27.

Mooseksen laki, profeetat ja psalmit ovat se, mitä Jeesus sanoi Luukkaan evankeliumissa 24:44.

Laki (Toora), profeetat ja kirjoitukset mainitaan ensimmäisen kerran Ecclesiasticuksen (n. 132 eKr.) prologissa, mutta siinä ei luetella, mitkä kirjat kuuluvat mihinkin osaan.

Myös Josephus (n. 100 jKr.) mainitsee kolme osaa, mutta Kirjoituksissa on vain neljä kirjaa. Ilmeisesti Ruutin kirja laskettiin Tuomarien kirjaan, Valitusvirret Jeremian kirjaan ja Esterin ja Danielin kirjat profeettojen joukkoon.

Juutalainen Filon (eli 20 eKr.–50 jKr.) mainitsi ”Lain, profetiat sekä ylistyslaulut ja muut teokset, jotka edistävät ja täydentävät tietoa ja hurskautta” (Mietiskelevä elämä 3.25).

Babylonian Talmud esitti nykyisen kolmiosaisen jaottelun.

Laki (Toora): (viisi kirjaa järjestyksessä: 1. Mooseksen kirja, 2. Mooseksen kirja, 3. Mooseksen kirja, 4. Mooseksen kirja, 5. Mooseksen kirja)

Profeetat: 8 kirjaa järjestyksessä: Joosua, Tuomarien kirja, 1. ja 2. Samuelin kirja (yhtenä kirjana), 1. ja 2. Kuningasten kirja (yhtenä kirjana), Jesaja, Jeremia, Hesekiel, kaksitoista pientä profeettaa (Hooseasta Malakiaan). Heprealaisessa Raamatussa kaksitoista pientä profeettaa seuraavat suoraan Hesekielin jälkeen.

Kirjoitukset (Ketubim): 11 kirjaa järjestyksessä: Job, Psalmit, Sananlaskut, Saarnaaja, Laulujen laulu, Ruut, Ester, Valitusvirret, Daniel, Esra-Nehemia (yhtenä kirjana) sekä 1. ja 2. Aikakirja (yhtenä kirjana).

K: Milloin Vanhan testamentin kirjat kirjoitettiin, ja missä kohdissa Uusi testamentti lainaa niitä?

V: Vanha testamentti on yksi maailman upeimmista kirjoista. Sen kolmekymmentäyhdeksän kirjaa on kirjoitettu tuhannen vuoden aikana kuninkaiden, orjien, pappien, sotureiden, paimenien, rikkaiden ja köyhien toimesta. Tässä on taulukko kirjoitusajankohdista sekä osittainen luettelo Uuden testamentin viittauksista. Täydellinen luettelo viittauksista löytyy teoksesta Kurt Aland et al. The Greek New Testament, 3. painos, 1975, s. 897–903.

Kirjoittaja on henkilö, jolle Jumala ilmoitti sanansa. Sanat kirjoitti joko hän itse tai hänen sihteerinsä. Esimerkiksi Jeremian kirjurina toiminut Baruk kirjoitti muistiin monia Jeremian profetioita. Jeremian kirjan 51:64 sanoo: ”...Tässä päättyvät Jeremian sanat.”

Uudessa testamentissa on noin 250 viittausta Vanhan testamentin kohtiin. Vanhan testamentin kirjoittajat mainitsivat usein toisiaan.

Viisi Mooseksen kirjaa: Joosua 1:7; 8:31; 23:6; 1. Kuninkaiden kirja 2:3; 2. Kuninkaiden kirja 14:6; 17:37; 18:6; 1. Aikakirja 16:40; 2. Aikakirja 17:9; 23:18; 30:5,16,18; 31:3; 35:26; Esra 3:2,4; 6:18; 7:6; Daniel 9:11,13; Hoosea 8:12.

Esra: Nehemia 8:1; Nehemia 12:32

Nehemia: Esra 2:2

Jesaja: 2. Kuninkaiden kirja 19:2; 2. Aikakirja 32:20

Jeremia: Daniel 9:2; 2. Aikakirja 36:22

Joona: 2. Kuninkaiden kirja 14:25

Miika: Jeremia 26:18

Haggai: Esra 5:1; Esra 6:14

Sakarja: Nehemia 12:1,4,16; Esra 5:1; 6:14

Tämän tarkoituksena on osoittaa, että Vanhan testamentin kirjat sopivat yhteen kuin palapelin palaset.

K: Mitä muinaisia kirjoja mainitaan Vanhan testamentin yhteydessä, mutta joita ei itse Vanhan testamentin sisällä ole?

V: Muinaisina aikoina, aivan kuten nykyäänkin, oli olemassa lukuisia uskonnollisia ja historiallisia kirjoituksia, joista monet olivat laadultaan vaihtelevia. Apokryfisten kirjojen lisäksi on olemassa niin sanottuja ”pseudoapokryfisiä kirjoja (pseudepigrafia)”, joita kukaan ei nykyään hyväksy. Nämä ovat usein väärennettyjä teoksia, joiden väitetään olevan jonkin historiallisen henkilön kirjoittamia, vaikka todellisuudessa ne eivät sitä ole. Tietenkin, jos jokin on valhetta, se ei ole Jumalan sana. Toiset kirjat, vaikka eivät olekaan täydellisiä, eivät ole kovin huonoja. Tietenkin, jos jumalinen henkilö kirjoittaa jotain, mikä on totta, se ei välttämättä ole Jumalan sana, eikä hän myöskään väittänyt sitä sellaiseksi. Samoin nykyään kirjoitettu hyvä kristillinen kirja voi olla hyvä, mutta se ei ole Jumalan sanaa. Jotkut kirjat, kuten 1. Enoch, ovat monimutkaisempia. 1. Enoch on koostumakirja, jonka vanhimman osan on todennäköisesti kirjoittanut vanhin kirjoittaja. Muuten, Juudaksen kirjeen jakeissa 14–15 siteerataan 1. Enochin vanhinta osaa.

Vanha testamentti itse mainitsee joitakin kirjoja ja kertomuksia, joista meillä ei ole nykyään yhtään jäljennöstä.

Salomon teot 1. Kuninkaiden kirja 11:41

Kuninkaiden aikakirjat 1. Kuninkaiden kirja 14:19, 29

Juudan ja Israelin kuninkaat 2. Aikakirja 16:11; 25:26; 27:7; 28:26; 32:32; 35:27; 36:8

Israelin kuninkaat 2. Aikakirja 20:34; 24:27; 33:18; 1. Kuninkaiden kirja 14:19

Jasher (Oikeamielinen) Joosua 10:13; 2. Samuelin kirja 1:18

Herran sodat 4. Mooseksen kirja 21:14

Näitä ei ole koskaan väitetty pyhiksi kirjoituksiksi, vaan ne olivat yksinkertaisesti muita luotettavia lähteitä, jotka ovat kadonneet nykymaailmalta.

K: Mitä luetteloita Vanhan testamentin kirjoista meillä on Raamatun tekstien lisäksi?

V: Tässä ovat luettelot.

Ben Sira, 2. vuosisadalla eKr. – kaikki kirjat

Aleksandrialainen juutalainen Filon (De Vita Contemplativa 25) – 3 osaa

Juutalainen kirjailija Josephus <100 jKr. Contra Apion 1.8.

Juutalainen neuvosto Jamniassa 90 jKr. – ei apokryfisiä kirjoja

Kartagon neuvosto 397 jKr. – sisältää historiallisia apokryfisiä kirjoja (mukaan lukien 1. ja 2. Esdras sekä Manassen rukous, joita ei nykyään löydy katolilaisista apokryfistä)

K: Missä Vanhan testamentin teksteissä esiintyy kiasmeja?

V: Kiasmit ovat symmetrinen runollinen rakenne, joka on yleinen heprealaisessa runoudessa. Tässä on muutamia esimerkkejä.

1. Mooseksen kirja 7:4–8:12; 7:21–23a

3. Mooseksen kirja 24:13–23

3. Mooseksen kirja 25:14–17

Neljäs Mooseksen kirja 15:35–36

1. Samuelin kirja 2; 3:17; 3:1–4:1; 8:5–22 ja 18:20–26

2. Samuelin kirja 1:19–27; 5:17–8:18; ja 23:1–7

Job 4:5–5:27

Psalmit 3:7–8; 51; 58. Psalmi 109 on lähes kiasmi.

Jesaja 15:1–16:14; 21:1–10; 22:1–4; 22:8–11; 22:12–14; 23:1–14; 24:1–13; 26:1–21; 27:1–13; 29:9–14; 32:1–5; 37:14–20; 38:1–8; 38:10–20; 41:17–20; 42:1–4; 42:13–17; 43:1–7; 43:8–13; 43:22–24; 43:25–44:5; 44:6–8; 48:17–22; 51:1–3; 51:7–8; 51:13–15; 55:1–13; 56:9–12; 59:14–20; 61:5–9; 63:15–64:12; 65:1–66:24; 65:17–18b; 65:18c–20; 66:5–14; 66:18–24.

Jeremia 9:1–11; 20:14–18

Sakarja 6:9–15

Ezekiel 26:3–14 on rakenteeltaan kiastinen, vaikka se ei olekaan täydellinen kiastinen rakenne.

Jotkut kommentaattorit pitävät koko Esterin ja Matteuksen kirjaa kiasmaattisina.

K: Missä arameaa esiintyy Vanhan testamentin teksteissä?

V: Encyclopedia Britannican 1. osassa (1956) sivulla 684 sanotaan: ”Aramin kielen varhaisimmat kirjalliset lähteet ulottuvat noin vuoteen 800 eKr. … Tuon ajan aakkoset eroavat vain vähän Moabin kivessä olevista aakkosista.” Siinä sanotaan, että oli olemassa kaksi suuntausta, jotka saivat lopullisen muotonsa persialaisten aikana.

Raamatun arameankieliset kohdat ovat seuraavat:

1. Mooseksen kirja 31:47 (vain kaksi sanaa)

Danielin kirja 2:4b–7:28

Esra 4:8–6:18

Esra 7:12–26

Jeremia 10:11

Saarnaajassa on joitakin arameankielisiä ilmaisuja

Jotkut nimet ovat sekä heprealaisia että aramealaisia

El, Mordokai, Mara (Ruut 1:20), Tobias, Geshem

Myös joitakin muita sanoja on sekä hepreaksi että arameaksi.

lahen (arameaksi ”siksi”, hepreaksi ”heille”) (Ruut 1:13)

Kahdessa luolien salissa olevassa kirjoituksessa, jotka sijaitsevat 11 mailia (18 km) Ammanista länteen Jordaniassa, mainitaan ”Tobiah” arameaksi. (Vuosilta 590 eKr. aina vuoteen 200 eKr. asti.)

Kaikissa pakkosiirtolaisuuden jälkeisissä Vanhan testamentin kirjoissa on joitakin babylonialaisia tai aramealaisia ilmaisuja teoksen When Critics Ask s. 265–267 mukaan. Vertailun vuoksi: Jesajan kirjassa ei ole aramealaisia termejä.

Myös Uuden testamentin evankeliumeissa on useita arameankielisiä sanoja.

K: Mikä on Vanhan testamentin kirjoittajien (tai kopioijien) virheiden ja alkuperäistekstien virheiden ero? Kumpi selitys olisi järkevämpi?

V: Kirjoittajien virheet ovat tyypillisesti kirjoitusvirheitä, muutamia kirjaimia koskevia muutoksia tai toisinaan tekstirivin ohittamista tai toistamista. On myös tahallisia kirjoittajien tekemiä muutoksia, joissa he muuttavat tai lisäävät sanaa tai lisäävät sanan tai lauseen merkityksen korostamiseksi, samalla tavalla kuin nykypäivän parafraasit.

Jos meillä olisi tiettyä kohtaa varten käytettävissämme vain Vanha testamentti, olisi vaikea sanoa, kumpi selitys olisi järkevämpi, koska meillä ei ole tarpeeksi käsikirjoituksia. Voimme kuitenkin tehdä vertailun analogisesti yli 10 000 Uuden testamentin käsikirjoituksen perusteella. Uuden testamentin käsikirjoituksissa esiintyy monia yhden, kahden ja kolmen kirjaimen vaihteluita, jotka johtuvat kirjoittajien virheistä ja kirjoitusvirheistä. Ei olisi järkevää väittää, että Uuden testamentin käsikirjoituksissa oli paljon kopioijien virheitä, koska meillä on paljon käsikirjoituksia sen todistamiseksi, ja että Vanhan testamentin käsikirjoituksissa ei ollut niitä lainkaan, koska meillä ei ole paljon käsikirjoituksia, joissa näkyisi vaihteluita – sillä meillä ei yksinkertaisesti ole niin paljon Vanhan testamentin käsikirjoituksia. Ei, pikemminkin kopioijien virheiden esiintymistiheys Vanhassa testamentissa on luultavasti suuruudeltaan suunnilleen samanlainen kuin Uudessa testamentissa.

K: Uskovatko Kristuksen kirkon kirkkokunnat, että Vanhan testamentin Jumala on erilainen kuin Uuden testamentin Jumala? (tämän kysyi eräs kristitty)

V: Ei, tämä on väärä syytös, jonka olen kuullut. Joissakin Kristuksen kirkon seurakunnissa on vakavia virheitä, jotka liittyvät siihen, että vesikaste todella pelastaisi ihmiset – mikä on ristiriidassa Apostolien tekojen 10:44–48 kanssa – sekä pelagialainen näkemys ihmisluonnosta, mikä on ristiriidassa Johanneksen evankeliumin 6:44, 65 ja Roomalaiskirjeen 3:10–18 kanssa. Kuitenkin parhaan tietoni mukaan kukaan Kristuksen kirkon jäsen ei ole koskaan sanonut, että Vanhan testamentin Jumala olisi erilainen kuin Uuden testamentin Jumala. Erilaiset gnostilaiset koulukunnat, muinainen harhaoppi, olivat niitä, jotka sanoivat näin, eivätkä halunneet palvoa Luojaa.

K: Miksi Jumala rankaisee ihmisiä kaikkialla Vanhan testamentin aikana, mutta ei tee niin nykyään?

V: Jumala suhtautui israelilaisiin ennen Jeesuksen tuloa hieman eri tavalla kuin Hän suhtautuu kristittyihin ristiinnaulitsemisen jälkeen.

Vanhassa testamentissa Jumala loi itselleen kansan Jaakobin jälkeläisistä. Heillä ei ollut kaikkea sitä tietoa, joka meille on nykyään annettu, mutta he tiesivät uhrausten tarpeellisuuden merkityksen ja synnin vakavuuden. Vaikka lähes kaikki Uuden testamentin pääteemat löytyvät myös Vanhasta testamentista, ne olivat usein epäselviä ja verhottuja.

Jeesuksen tulon jälkeen Jumala kohtelee lapsiaan, jotka ovat peräisin kaikista kansoista ja kansanryhmistä, lempeämmin. Jeesuksen hylänneille juutalaisille ja heidän jälkeläisilleen Jumala ei näytä enää olevan mitään sanottavaa tai mitään tekemistä heidän kanssaan, vaikka he tulevatkin jälleen astumaan kuvaan lopun aikoina.

Tietenkin voitaisiin väittää, että Jumalan ”rangaistukset” eivät oikeastaan ole muuttuneet paljoakaan, koska ihmiset joutuvat edelleen helvettiin. Asia on vain niin, että Vanhan testamentin aikoina, kun tietoa oli vähemmän, Jumala antoi enemmän varoituksia, kun taas Uuden testamentin aikoina meitä on jo varoitettu.

K: Mitkä varhaiset kirjoittajat viittasivat Vanhaan testamenttiin nimellä ”Vanha testamentti”?

V: Tässä on luettelo. Jos kirjoittaja mainitsee Uuden testamentin, mutta ei Vanhaa, Vanha testamentti on oletettu. Jos se on vain oletettu, nimeä ei ole lihavoitu ja sen kohdalla lukee ”Oletettu”.

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.) mainitsee ”kuinka Uusi testamentti, jonka Jumala aiemmin ilmoitti” teoksessaan Keskustelu juutalaisen Tryfonin kanssa, luku 51, s. 221.

Melito Sardisilainen (170–180 jKr.) mainitsee ”Vanhan testamentin” ja luettelee kirjat teoksen ”Otteita” 8. osan fragmentissa 4, s. 759.

Irenaeus (182–188 jKr.) mainitsee Uuden testamentin ja Vanhan testamentin teoksessaan ”Irenaeus: Harhaoppia vastaan”, kirja 5, luku 34.1, s. 563. Hän mainitsee ne myös sivulla 564.

Muratorian kanonissa (n. 170 jKr.) luvussa 3, sivulla 603 mainitaan Vanha testamentti.

Aleksandrian Klemens (193–202 jKr.): ”Sillä Jumala on kaiken hyvän syy; mutta joidenkin osalta ensisijaisesti, kuten Vanhan ja Uuden testamentin osalta.” *Stromata*, kirja 1, luku 5, s. 305. Katso myös *Stromata*, kirja 4, luku 21, s. 434.

Tertullianus (n. 213 jKr.) ”Hänet on meille selvästi määritelty kaikissa Pyhissä kirjoituksissa – Vanhassa testamentissa Jumalan Kristuksena, Uudessa testamentissa Jumalan Poikana.” Teos ”Praxeasia vastaan”, luku 24, s. 620.

Tertullianus (207/208 jKr.) mainitsee Vanhan ja Uuden testamentin teoksessaan ”Viisi kirjaa Marcionia vastaan”, kirja 4, luku 6, s. 351.

Hippolytos (225–235/6 jKr.) (epäsuorasti) viittaa Uuteen testamenttiin teoksessaan ”Kommentaarien katkelmia: Kommentaari 1. Mooseksen kirjan 49:11”, s. 165

Asterius Urbanus (n. 232 jKr.) ”Mutta he eivät koskaan pysty osoittamaan, että yksikään Vanhan testamentin profeetoista tai yksikään Uuden testamentin profeetoista…” *Exordium*, nide 7, luku 9, s. 337

Commodianus (n. 240 jKr.) ”Nyt, hämmästyneenä, vanno, että uskot Kristukseen; sillä Vanha testamentti julistaa Hänestä.” *Instructions of Commodianus*, luku 25, s. 207

Origenes (225–254 jKr.) viittaa ”Vanhaan testamenttiin” teoksessaan Origenes: Vastalause Celsukselle, kirja 7, luku 24, s. 620. Hän mainitsee Vanhan ja Uuden testamentin teoksessaan Johanneksen evankeliumin kommentaari, kirja 5, luku 4, s. 348.

Novatianus (250–257 jKr.) mainitsee Vanhan testamentin ja Uuden testamentin teoksessaan ”Novatianuksen tutkielma kolminaisuudesta”, luku 7, s. 617. Hän mainitsee myös sekä Vanhan että Uuden testamentin totuuden luvussa 17, s. 627.

Nimetön ”Traktaatti uudelleenkasteesta” (n. 248–256 jKr.) 15. luvussa, sivulla 676, lainaa 4. Mooseksen kirjan 11:17, jonka Jumala sanoi Moosekselle Vanhan testamentin mukaan.

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) mainitsee Vanhan testamentin teoksessaan *Cyprianuksen traktaatit*, traktaatti 12, luku 4, s. 509.

Rooman Dionysios (259–269 jKr.) sanoo, että kolminaisuus on Raamatussa, mutta oppia ”kolmesta jumalasta ei opeteta sen enempää Vanhassa kuin Uudessakaan testamentissakaan”. Teoksessa *Sabellialaisia vastaan*, luku 1, osa 7, s. 365

Archelaus (262–278 jKr.) mainitsee, ettei ole olemassa kahta Vanhaa testamenttia eikä kahta Uutta testamenttia. (Puhuu kristitty Diodorus.) ”Kiista Manesin kanssa”, luku 45, s. 220

Archelaus (262–278 jKr.) viittaa Vanhaan testamenttiin. ”Kiista Manesin kanssa”, luku 42, s. 217

Aleksandrian Anatolius (270–280 jKr.) viittaa ”Vanhaan testamenttiin”, mikä viittaa Uuden testamentin olemassaoloon. Aleksandrian Anatoliuksen pääsiäiskanoni, luku 8, s. 148

Petauksen Victorinus (marttyyrikuolema 304 jKr.) mainitsee Vanhan ja Uuden testamentin teoksessaan ”Kommentaari pyhän Johanneksen Ilmestyskirjaan”, s. 345

Methodius (270–311/312 jKr.) ”Esitän teille, o neitsyet, Vanhan testamentin Tuomarien kirjasta kirjoitetun profetian osoittaakseni, että puhun totta”, Kymmenen neitsyen juhla, puhe 10, luku 2, s. 348

Aleksandriaan Aleksanteri (313–326 jKr.) ”Ja Isää ja Poikaa koskevan hurskaan käsityksen lisäksi tunnustamme yhden Pyhän Hengen, kuten pyhät kirjoitukset opettavat meille; Hän on vihkinyt sekä Vanhan testamentin pyhät miehet että sen, mitä kutsutaan Uudeksi testamentiksi, jumalalliset opettajat.” Kirjeet arianilaisesta harhaopista, kirje 1, luku 12, s. 296

Laktantios (n. 303–n. 325 jKr.) ”Mutta koko Raamattu on jaettu kahteen testamenttiin. Se, mikä edelsi Kristuksen tulemista ja kärsimystä – eli laki ja profeetat – kutsutaan Vanhaksi testamentiksi; mutta ne asiat, jotka kirjoitettiin Hänen ylösnousemuksensa jälkeen, nimitetään Uudeksi testamentiksi.” Jumalalliset instituutiot, kirja 4, luku 20, s. 122

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Eusebius (318–339/340 jKr.)

Athanasius (367 jKr.) mainitsee ”Vanhan testamentin” ja luettelee sen kirjat teoksessaan Athanasiuksen juhlakirje 39, luku 4, s. 552

Efraim/Efrem (350–378 jKr.)

Kappadokian Basileios (357–379 jKr.) viittaa Uuteen testamenttiin kirjeessä 42, luku 3, s. 144–145.

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) mainitsee Vanhan ja Uuden testamentin luennossa 2.4, s. 8, ja 3.6, s. 15

Laodikeian synodi (343–381 [tai 363] jKr.) mainitsee kanonissa 59, s. 158, Vanhan ja Uuden testamentin.

Nyssan Gregorius (382–383 jKr.) mainitsee Vanhan testamentin teoksessaan ”Eunomiusta vastaan”, kirja 11, luku 5, s. 238

Milanon Ambrosius (370–390 jKr.) mainitsee Vanhan ja Uuden testamentin teoksessaan ”Kristillisestä uskosta”, 1. kirja, luku 8.57, s. 210

Gregorius Nazianzenos (330–391 jKr.)

Barcelonan Pacianus (342–379/392 jKr.) mainitsee Uuden testamentin teoksessaan ”Katuvista”, luku 4.1, s. 74

Sokea Didymus (398 jKr.) viittaa Vanhaan ja Uuteen testamenttiin. ”Kommentaari Sakarjan kirjasta” 8, s. 201

Syyrialainen ”Askelten kirja” (Liber Graduum) (350–400 jKr.)

Salamiksen Epifanius (360–403 jKr.) mainitsee Vanhan ja Uuden testamentin. Teos *Panarion*, osa 3, kommentit 1 ja 5, s. 334

Rufinuksen kommentaari apostolien uskontunnustuksesta (374–406 jKr.)

Johannes Krysostomos (marttyyri 407 jKr.) viittaa ”Vanhaan testamenttiin” Nicene and Post-Nicene Fathers, ensimmäinen sarja, osa 11, s. 349

Karthagon kirkolliskokous (393–419 jKr.)

Hieronymus (417–420 jKr.)

Hippon Augustinus (417–426 jKr.) mainitsee Vanhan testamentin teoksessaan Jumalan kaupunki, kirja 17, luku 5, s. 345 ja kirja 17, luku 7, s. 347. Myös Psalmit-kommentaarissa 405, 521, 531, 681

Johannes Cassianus (419–430 jKr.) Uuteen testamenttiin viitataan nimellä teoksessa *Institutes of John Cassian*, kirja 1.1, s. 201, sekä teoksessa *Conference of Abbot Paphnutius*, luku 15, s. 327

Lerinsin Vincent (n. 434 jKr.) viittaa ”Vanhaan testamenttiin”. Teoksessa *A Commonitory*, luku 10, s. 138

Sokrates (n. 400–439 jKr.) Sokrateen ”Kirkkohistoria”

Theodoretus Kyroslainen (423–458 jKr.)

Kalkedonin kirkolliskokous (451 jKr.)

Rooman paavi Leo I (440–461 jKr.)

Harhaoppisten ja väärennettyjen kirjojen joukossa

Marinus (n. 300 jKr.), joka oli kotoisin Bardasenesta, viittasi kiistellessään Adamantiuksen kanssa ”Vanhaan testamenttiin” ja kutsui Daavidia profeetaksi. ”Keskustelu todellisesta uskosta”, luku 862a 20, s. 173

Mopsuestialainen Teodoros (392–423/429 jKr.) mainitsee Vanhan testamentin ja pyhien kirjoitusten seitsemänkymmentä kääntäjää. Kommentaari Zefanjan kirjasta, luku 1, s. 289

K: Mitkä ovat tärkeimmät Vanhan testamentin käsikirjoitukset, jotka ovat säilyneet nykypäivään asti?

V: Niitä on kuusi pääryhmää.

1. Masoreettinen teksti on se perhe, jonka juutalaiset itse säilyttivät keskiajan ajan.

2. Samarialainen Pentateukki on hyvin samankaltainen kuin masoreettinen teksti ja Kuolleenmeren kääröt, lukuun ottamatta joitakin ilmeisiä muutoksia (Gerizimin vuori Jerusalemin sijaan jne.). Kaikki samarialaisen Pentateukin käsikirjoitukset ovat kuitenkin keskiaikaisia. Joitakin niistä ovat Codex Add. 1846 (vuosi 1100 jKr.), Codex B (vuosi 1345/1346 jKr.), Käsikirjoitus E (vuosi 1219 jKr.) sekä Sepher ’Abisha’ -käärö (12.–13. vuosisata). He käänsivät Tooransa myös arameaksi, kreikaksi ja arabiaksi.

3. Kreikkalainen Septuaginta, mukaan lukien Lucianuksen redaktio ja kristilliset kirjoitukset.

4. Origenesin Hexaplassa oli Septuagintan viides sarake. Pamphilus ja Eusebius teettivät siitä useita kopioita ja levittivät niitä. Meillä on säilynyt siitä käsikirjoitus, jota kutsutaan Leidenin Codex Sarravianukseksi (4. tai 5. vuosisata jKr.). Nicene and Post-Nicene Fathers, toinen sarja, osa 1, s. 38

5. Syyriankielinen käännös ei ainoastaan anna vihjeitä tietyistä sanoista, joiden merkitystä on vaikea selvittää varmuudella muinaisesta hepreasta; se myös osoittaa, miten jakeita ymmärrettiin Kristuksen aikana.

6. Kuolleenmeren kääröt, jotka ovat peräisin noin Kristuksen ajalta. Suurin osa näistä käsikirjoituksista on hyvin samankaltaisia kuin masoreettinen teksti, mutta jotkut muistuttavat enemmän Septuagintaa. Raamatun käsikirjoitusten lisäksi niissä on myös monia raamatunkommentaareja ja muita uskonnollisia kirjoja.

Lisäksi tässä on muita löydettyjä käsikirjoituksia.

Nashin papyrus, joka on peräisin vuodelta 150 eKr., sisältää kymmenen käskyä, jotka on koottu 2. Mooseksen kirjan 20:2–17 ja 5. Mooseksen kirjan 5:6–6:4f kohdista. Tämä oli vanhin tunnettu raamatunteksti, kunnes Kuolleenmeren kääröt löydettiin. Valokuva siitä on teoksessa New International Dictionary of the Bible, s. 228.

Masadasta löydettiin Joosuan kirjan kopio, joka on peräisin vuosilta 169–93 eKr. massaspektrometrillä tehdyn radiohiiliajoituksen perusteella. (The Dead Sea Scrolls Today, s. 18). Roomalaiset valloittivat Masadan huhtikuussa 73 jKr., joten käsikirjoitusten on täytynyt olla peräisin ennen sitä.

Nahal Hever on Engedin lähellä, Kuolleenmeren länsipuolella sijaitseva luola, josta on löydetty kreikankielinen katkelma pienistä profeetoista (8 Hev XIIgr). Siellä on myös Neljäs Mooseksen kirja (5/6 Hev 1a) ja Psalmit (5/6 Hev 1b). Teoksen *Manuscripts of the Greek Bible* (s. 34) mukaan ne on kirjoitettu vuosien 50 eKr. ja 50 jKr. välillä. Varakas nainen nimeltä Babatha haki sieltä turv :sta Bar Kokhban Roomaa vastaan alkaneen kapinan alussa. Kyseessä on Juudeassa tehty Septuagintan uudistettu versio, joka on lähes identtinen masoreettisen tekstin kanssa.

Wadi Muraba’atin pienien profeettojen käärö (Mur 88) on peräisin noin vuodelta 132 jKr. Se sisältää Habakuk 1:3–2:11 ja 2:18–3:19. Wadi Muraba’atista löytyy myös joitakin Bar Kokhban omia kirjoituksia vuodelta 132 jKr.

K: Mikä on Septuaginta?

V: Septuaginta (lyhennettynä LXX) on Vanhan testamentin käännös kreikaksi. Se koostuu koko juutalaisesta Vanhasta testamentista sekä joistakin lisäteksteistä. Septuagintan käännöstyö alkoi noin vuonna 285 eKr. (Tooran osalta), ja Vanha testamentti valmistui ennen vuotta 160 eKr. Tooran käännös oli korkealaatuinen, mutta muut kirjat, kuten jotkut pienet profeetat, olivat pelkkiä parafraaseja; Jesaja oli niistä kaikkein parafraasisin. Siitä huolimatta on mielenkiintoista lukea Septuagintaa kahdesta syystä:

a) nähdäkseen, mikä eroaa masoreettisesta versiosta, ja

b) nähdä, miten juutalaiset ennen Kristusta tulkitsivat Vanhan testamentin merkitystä käännettäessä sitä toiselle kielelle.

On syytä muistaa, että ennen Kristusta käytetyssä aleksandrialaisessa kreikan murteessa ei ollut niitä teologisia termejä, joita esiintyi hepreassa ja kreikassa Kristuksen jälkeen. Itse asiassa Septuaginta ja Vanhan testamentin opiskelu kreikaksi ovat saattaneet vaikuttaa siihen, että teologiset termit olivat jo Kristuksen aikaan sovitettavissa kreikkaan. Lisäksi jotkut Uuden testamentin kohdat ovat yhdenmukaisempia Septuagintan kuin masoreettisen tekstin kanssa.

Nimi ”Septuaginta” tulee sanasta ”seitsemänkymmentä”. Niin sanotun Aristeaksen kirjeen legendan mukaan 72 juutalaista Jerusalemista saapui Aleksandriaan ja käänsi sen 72 päivässä. Myös Filon kertoo, että he käänsivät sen aivan Aleksandrian ulkopuolella.

Septuagintasta on olemassa erilaisia versioita. Päätekstilinjan lisäksi on olemassa niin sanottuja ”lucianilaisia tekstejä”. Lucian oli opettaja Antiokian seurakunnassa.

Teoksessa *The New International Dictionary of the Bible* (s. 1002) todetaan, että Septuagintan vanhin tunnettu kopio on 150 jKr. päivätty katkelma 5. Mooseksen kirjan 25:1–3:sta. Wycliffe Bible Dictionary -teoksessa (s. 436–438) todetaan kuitenkin, että vanhin tunnettu olemassa oleva Septuagintan kopio on 100 eKr. peräisin oleva 3. Mooseksen kirjan kopio, joka löytyi luolasta 4 Kuolleenmeren kääröjen joukosta. Kokonaisista Raamattuista mainittakoon, että sekä Vaticanus (325–350 jKr.) että Alexandrinus (n. 450 jKr.) sisältävät Septuagintan Vanhan testamentin. Sinaiticus (340–350 jKr.) sisältää suurimman osan Septuagintan Vanhasta testamentista, mutta siitä puuttuvat 5. Mooseksen kirjan jakeet 4:22–28:67 sekä 30:17–loppuun asti.

K: Sisältyivätkö Septuagintaan kaikki apokryfit?

V: Konservatiivisilla protestanttisilla kristityillä on kaksi näkemystä.

a) Kyllä, koko apokryfinen kirjallisuus sisältyy käsikirjoituksiin Vaticanus (325–350 jKr.) ja Alexandrinus (n. 450 jKr.). Sinaiticus (340–350 jKr.) sisältää Tobitin, Juuditin, 1. ja 4. Makkabealaiskirjan, Viisauden kirjan ja Sirakin. Noin 19 Nikäan kirkolliskokousta edeltävää kirkkoisää siteerasi historiallisen apokryf -kirjoista. Esimerkiksi Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) siteeraa Ecclesiasticusta teoksessaan Treatise 8, luku 2, s. 476, ja Tobitin kirjaa teoksessaan Treatise 8, luku 5, s. 477. Jotkut varhaiskirkon kirjoittajat pitivät niitä Raamatun osana, toiset eivät.

b) Ei, nykyään on olemassa vain Sirach ja mahdollisesti Tobitin katkelmia, joiden voidaan todistaa olevan kirjoitettuja ennen Kristusta. Kuolleenmeren kääröistä 2Q18 (=2QSir) sisältää Sirachin 6:14–15, 20–31, ja luola 7 sisältää mahdollisesti Tobitin katkelmia. Luolasta 4 löytyy viisi Tobitin fragmenttia (4Q196–4Q200), joista neljä on arameankielisiä ja yksi hepreankielinen. Lisäksi teoksessa *Responses to 101 Questions on the Dead Sea Scrolls*, s. 25, todetaan, että Masadan kääröihin kuuluu Sirachin kirjan 39:27–44:17c hepreankielinen teksti. Valokuva Tobitin kirjasta 6:12–7:10 (4QTobitb = 4Q197) on teoksessa *The Meaning of the Dead Sea Scrolls*, s. 184. 11QPs(a) sisältää Sirakin kirjan 51:13–30; tekstin käännös on teoksessa *The Meaning of the Dead Sea Scrolls*, s. 186.

Muut kirjat: Kuolleenmeren kääröissä oli myös joukko ylistyslauluja ja muita kirjoja, joita ei löydy apokryfeistä, mukaan lukien 1. Enoch, Jubileet ja monet, jotka tunnetaan vain Kuolleenmeren kääröjen joukosta. Näin ollen Sirakin ja mahdollisesti Tobitin esiintyminen Kuolleenmeren kääröissä ei todista, että kukaan, edes Qumranin yhteisö, olisi välttämättä pitänyt niitä pyhänä kirjoituksena.

Raamatun kirjat: Kuolleenmeren kääröissä oli Septuaginta-kopioita 2. Mooseksen kirjasta 28 (7Q1 = 7QLXXExod, 2. Moos. 28:4–7), 3. Mooseksen kirjasta (4Q119, 4Q120), 4. Mooseksen kirjasta (4Q121) ja 5. Mooseksen kirjasta (4Q35; 4Q122). Ilmeisesti Kuolleenmeren kääröissä ei ollut kopioita mistään muista Septuagintan kirjoista, eikä ainakaan apokryfisiä Septuagintan kirjoja.

Teoksessa The Dead Sea Scrolls Translated (s. 467–518) annetaan paljon yksityiskohtia Septuaginta-käsikirjoituksista. 4Q51 on niistä kaikkein epätavallisin. Se on hepreankielinen käsikirjoitus, joka sisältää 1. ja 2. Samuelin kirjan ja jonka teksti näyttää olevan se hepreankielinen teksti, johon Septuagintan Samuel-kirjat perustuvat. 4Q76 (4QXIIa) sisältää Sakarjan, Malakian ja Joonan kirjat, ja se näyttää sijoittuvan puoliväliin masoreettisen tekstin ja Septuagintan välillä.

Teoksessa *The Archaeological Encyclopedia of the Holy Land*, s. 114, todetaan, että toisin kuin Raamatun kirjat, apokryfisten käsikirjoitusten kopiot eivät olleet Qumranissa asuneiden kirjureiden kirjoittamia, vaan nämä käsikirjoitukset tuotiin Qumraniin.

Vaikka apokryfiset kirjat on epäilemättä kirjoitettu ennen Kristuksen aikaa, teoksessa *When Cultists Ask* (s. 287) todetaan, että emme voi sanoa varmuudella, lisättiinkö ne Septuagintaan ennen vai jälkeen Kristuksen ajan.

Johtopäätös: Vaikka meillä ei ole suoraa näyttöä siitä, pitivätkö jotkut apokryfisiä kirjoja alun perin osana Raamattua ennen vai jälkeen Kristuksen, Rooman Klemens siteerasi Juuditin kirjaa 1. Klemensin kirjeen 55. luvussa mainitsematta, ettei se olisi pyhää kirjoitusta. Koska koko apokryfinen kirjallisuus oli kopioitu Septuagintaan vuoteen 325 jKr. mennessä, eikä ole mainintaa siitä, että kristityt tai juutalaiset olisivat tienneet sen lisättyjen vasta Kristuksen ajan jälkeen, voidaan turvallisesti todeta:

Johtopäätös 1: Emme voi todistaa, että ne olivat Septuagintassa jo ennen Kristuksen aikaa, mutta

Johtopäätös 2: Se lisättiin sinne jossain vaiheessa, eikä todisteita siitä, että se olisi lisätty vasta Kristuksen jälkeen, ole olemassa.

K: Mikä on Septuagintan lucianilainen versio?

V: Lucianus oli Antiokian seurakunnan presbyteri (vanhin), joka kuoli marttyyrina vuonna 312 jKr. Hän teki kopion Septuagintasta, jossa hän korjasi kreikan kieliopin ja tyylin puutteita.

Lucianin teologiasta ei ole säilynyt mitään kirjoituksia. Yksi hänen opetuslapsistaan oli kuitenkin Arius, ja toinen oli arianilainen harhaoppinen Eusebius Nikomedialainen (ei kirkkohistorioitsija Eusebius). Katso lisätietoja teoksesta The First Seven Ecumenical Councils (325–787), s. 51–53, 77.

K: Mitä muita kreikankielisiä käännöksiä Vanhan testamentista tehtiin?

V: Septuagintan ja Lucianuksen Septuaginta-version lisäksi tehtiin kolme muuta kreikankielistä käännöstä.

Aquila: Kun kristinusko alkoi levitä, Pontuksesta kotoisin oleva juutalaisuuteen kääntynyt Aquila teki vuonna 126 jKr. käännöksen vastustaakseen Septuagintaa, sillä kristityt käyttivät sitä juutalaisten käännyttämiseen.

Symmachus: Ebionilaiset olivat kristillinen lahko, joka noudatti monia juutalaisia käytäntöjä eikä uskonut Jeesuksen olevan Jumala. Ebionilainen Symmachus teki käännöksen toisella vuosisadalla.

Theodotion oli toinen ebionilainen, joka teki käännöksen samalla vuosisadalla. Meillä on kuitenkin vain pieniä katkelmia heidän teksteistään.

K: Mikä on yleiskatsaus Kuolleenmeren kääröistä ja niitä säilyttäneestä Qumranin yhteisöstä?

V: Jumala lupasi säilyttää sanansa Jesajan kirjassa 59:21; 40:8; Psalmin 119:89 ja 1. Pietarin kirjeessä 1:23–25. Koska ennen vuotta 950 jKr. oli kuitenkin vain vähän Vanhan testamentin käsikirjoituksia, joku saattaa miettiä, kuinka tarkasti Vanha testamentti välitettiin ennen sitä. Vuonna 1947 beduiinipoika Muhammad Adh-Dhib heitti kiven Qumranin luolaan ja kuuli keramiikan särkyvän. Tämä paljasti varastoidun kirjaston, jossa oli noin 500–867 Jeesuksen ajalta peräisin olevaa käsikirjoitusta, joista 1/4–1/3 oli Raamatusta.

Qumranissa asui kerrallaan vain noin 200–300 ihmistä. Qumran oli kuin luostari, sillä hautausmaan 1 200 haudasta vain 6 oli naisten ja 4 lasten hautoja. Luolia oli noin 200–300, ja ihmiset asuivat niistä 30:ssä. Suurin osa ihmisistä asui kuitenkin majoissa tai teltoissa. Qumranista löydetyt kolikot osoittavat, että siellä asuttiin noin vuodesta 135 eKr. lähtien aina äkilliseen tuhoon vuonna 68 jKr. asti. Roomalaiset valloittivat Qumranin ja surmasivat tai orjuuttivat kaikki, jotka eivät ehtineet paeta.

”Valon lasten” juutalaisen lahkon uskomukset: Nykyaikaiset tutkijat sekoittivat aikoinaan Qumranin asukkaat essealaisiin niiden samankaltaisuuksien vuoksi. Tämä lahko, joka kutsui itseään ”Valon lapsiksi”, syntyi noin vuonna 200 eKr. He uskoivat kuolleiden ylösnousemukseen (kuten fariseukset), harjoittivat upotuskastetta ja heillä oli kristillisiä piispoja vastaavia valvojia. He uskoivat, että Melkisedek oli taivaallinen olento ja että jumalattomat tuhoutuisi.

Qumranin kommentit 1. Mooseksen kirjan 49:10 ja Jesajan kirjan 11:1–3 kohdista osoittavat, että he tunnistivat nämä messiaanisiksi profetioiksi. Muiden tavoin myös Qumranin yhteisö uskoi, että Messias tekisi ihmeitä ja parannuksia. He uskoivat myös, että Messias surmaisi henkilökohtaisesti Rooman keisarin. Messiaan sotavoitoissa kaatuneiden hautaaminen veisi vuosia. Niinpä, kuten Christian News (23.11.1998) toteaa: ”Nyt tiedämme siis, että kun Kaifas johti Jeesuksen oikeudenkäyntiä, hänen tarvitsi vain saada Jeesus myöntämään olevansa Messias. Kun Jeesus, joka oli tehnyt ennustetut ihmeet, myönsi tämän, häntä pidettiin syyllisenä keisaria vastaan tehtyyn maanpetokseen.”

Käydäänpä ”kirjastossa”: Yksitoista luolaa säilytti noin 95 000 fragmenttia, joista 40 000 pelkästään luolassa 4. Joihinkin Raamatun ulkopuolisiin fragmentteihin kuuluu mezuzot (ovenpieleen kiinnitetyt jakeet) ja filakteriat (käsivarteen ja otsaan kiinnitetyt jakeet) 2. Mooseksen kirjasta ja 3. Mooseksen kirjasta. Tässä on joitakin säilyneitä Vanhan testamentin tekstejä.

Muiden kirjojen kommentaareista ei käynyt ilmi, että he olisivat pitäneet muita kuin Raamatun kirjoja pyhinä kirjoina.

Tuon ajan juutalaisen kulttuurin valottaminen on yksi Kuolleenmeren kääröjen tärkeistä tehtävistä.

Wycliffe Bible Dictionary -teoksen sivulla 441 todetaan, että Kuolleenmeren kääröt osoittavat, että Johanneksen evankeliumi ei ole 2. vuosisadan hellenistinen asiakirja, vaan ”sen lukuisat yhtäläisyydet Qumranin tekstien kanssa osoittavat entistäkin selvemmin, että se on peräisin 1. vuosisadan Palestiinasta”.

Yksi Qumranin luolasta 4 löydetty käsikirjoitus on 2. Mooseksen kirja samarialaisesta Pentateukista. Yksi vanhimmista kääröistä, 4Q17, sisältää 2. Mooseksen kirjan luvut 38–38 ja 3. Mooseksen kirjan luvut 1–2. Se on kopioitu noin vuonna 250 eKr. Se on käytännössä identtinen masoreettisen tekstin kanssa. Jesajan kirjakäärö sisältää Jesajan kirjan kokonaisen tekstin. Se ja toinen luolasta 1 löydetty kopio olivat 95-prosenttisesti identtisiä standardin mukaisen heprealaisen Raamatun kanssa teoksen *A Survey of Old Testament Introduction* sivun 25 mukaan. (Tarkistuksena huomasin omasta otoksestani, että konsonantti konsonantilta tarkasteltuna tekstit olivat täysin yhteneväisiä 94,6-prosenttisesti.)

Masoreettisen tekstin ja Qumranin tekstien välillä on useita pieniä eroja, jotka voivat johtua murre-eroista ja muutoksista, kuten nykypäivän britti- ja amerikanenglannin eroista. Seuraavassa on muutamia suurempia tai merkittävämpiä eroja. Tutkijat varoittavat myös, että vaikka masoreettiset kirjureet olivat äärimmäisen huolellisia jokaisen käärön tarkassa kopioinnissa, Qumranin lahkolla ei välttämättä ollut yhtä korkeita kopiointistandardeja.

Masoreettisen tekstin 2. Mooseksen kirjan 1:5:ssä sanotaan, että 70 ihmistä meni Egyptiin. Kun Stefanus sanoi 75 Apostolien tekojen 7:14:ssä, voisi olettaa, että Raamattu tallensi (virheettömästi) Stefanuksen lainaavan Septuagintan virhettä, jossa luki 75. Kuitenkin myös Kuolleenmeren kääröissä lukee 75, joten ehkä Stefanus ja Septuaginta olivat tässä asiassa oikeassa.

5. Mooseksen kirjan 32:43:ssa lukee ”kaikki Jumalan enkelit palvokoot Häntä”, kun taas masoreettisessa tekstissä tätä ei ole. Heprealaiskirjeen 1:6 lainaa tätä.

Masoreettisessa 1. Samuelin kirjan 17:4:ssä sanotaan, että Goljat oli 6 kyynärää ja yksi kämmenleveys, eli noin 9 jalkaa 9 tuumaa. Sen sijaan Septuagintassa ja Kuolleenmeren kääröissä mainitaan 4 kyynärää ja yksi kämmenleveys, eli noin 6 jalkaa 9 tuumaa.

Kuolleenmeren kääröistä on löydetty arameankielisiä parafraaseja, targumeja, 3. Mooseksen kirjasta sekä kaksi targumia Jobin kirjan osista. Kuolleenmeren kääröistä löytyy kommentaareja 1. Mooseksen kirjasta, Psalmin 37:sta, mahdollisesti Hoosiannasta, Jesajan kirjasta, Miikan kirjasta, Nahumin kirjasta, Sefanjan kirjasta, kahdesta Hoosean kirjan osasta sekä pahasti vahingoittunut kommentaari Habakukin kirjasta 1:2:sta 2. luvun loppuun asti. Kirjoittajat yrittivät liittää kaiken oman aikansa tapahtumiin.

Septuaginta: Luolasta 4 on löydetty vanhin kopio osasta Septuagintaa, nimittäin 3. Mooseksen kirjan teksti, joka on peräisin vuodelta 100 eKr. Luolasta 7 on löydetty kopio 2. Mooseksen kirjan 28. luvusta. Muissa kääröissä on kopio 4. Mooseksen kirjasta ja kaksi kopiota 5. Mooseksen kirjasta. Kaksi kääröä on erityisen mielenkiintoisia. Yksi käärö näyttää olevan Septuagintan taustalla oleva hepreankielinen teksti 1. ja 2. Samuelin kirjasta. Toinen käärö, joka sisältää Sakarjan, Joonan ja Malakian kirjat, on hepreankielinen teksti, joka näyttää sijoittuvan Septuagintan ja masoreettisen tekstin välille. Septuagintan versio Jeremian kirjasta on 1/8 (2 700 sanaa) lyhyempi kuin masoreettinen teksti. Kuolleenmeren käärö 4QJerb tukee joitakin näistä puutteista. Yksi käärö sisälsi hepreankielisen version Psalmin 151:stä, joka löytyy myös Septuagintasta.

Apokryfit ja muut kirjat: 2Q18 (= 2QSir) sisältää Sirakin (Ecclesiasticus) 6. luvun, ja luolasta 7 löytyy Tobitin fragmentteja. Luolasta 4 löytyy myös viisi Tobitin fragmenttia (4Q196–4Q200). Teoksessa The Archaeological Encyclopedia of the Holy Land, s. 114, todetaan, että toisin kuin Raamatun kirjat, apokryfisten käsikirjoitusten kopiot eivät olleet Qumranissa asuvien kirjureiden kirjoittamia, vaan ne tuotiin Qumraniin. Vaikka apokryfiset kirjat on epäilemättä kirjoitettu ennen Kristuksen aikaa, teoksessa *When Cultists Ask* (s. 287) todetaan, että emme voi sanoa varmuudella, lisättiinkö ne Septuagintaan ennen vai jälkeen Kristuksen ajan.

Yksi käärö, 11QPs, sisältää lisäpsalmeja, niin sanottuja psalmeja 152–155. Kuolleenmeren kääröjä lukuun ottamatta näistä tunnetaan erilaisia versioita vain syyrian kielellä.

Kuolleenmeren kääröissä oli myös joukko ylistyslauluja ja muita kirjoja, joita ei löydy apokryfistä, mukaan lukien 1. Enoch (lukuun ottamatta osaa 2), 14 hepreankielistä kappaletta Jubilees-kirjasta sekä monia, jotka tunnetaan vain Kuolleenmeren kääröjen joukosta. Näin ollen Sirachin ja Tobitin esiintyminen Kuolleenmeren kääröissä ei todista, että kukaan, edes Qumranin yhteisö, olisi välttämättä pitänyt niitä pyhänä kirjoituksena.

Kuolleenmeren kääröt ovat hyödyllisiä valaisemaan tuon ajan juutalaista ajattelua. Wycliffe Bible Dictionary -teoksen sivulla 441 todetaan, että Kuolleenmeren kääröt osoittavat, että Johanneksen evankeliumi ja Paavalin kirjoitukset eivät ole pelkästään 2. vuosisadan hellenistisiä asiakirjoja, vaan niissä on itse asiassa joitakin yhtäläisyyksiä Kuolleenmeren kääröjen kanssa.

Yhteenveto: Qumranin luolista löytyi runsaasti Vanhan testamentin käsikirjoituksia Jeesuksen ajalta, ja ne ovat noin tuhat vuotta vanhempia kuin masoreettiset tekstit. Myös muut kirjoitukset antavat taustatietoa osalle Uudesta testamentista.

K: Mitä eroja on Masoreettisen tekstin ja Kuolleenmeren kääröjen lukemissa?

V: Tässä on esimerkkejä joistakin ”merkittävimmistä” lukutavoista. Ellei toisin mainita, masoreettinen teksti (MT) on ensimmäinen lukutapa ja Kuolleenmeren käärö toinen.

5. Moos. 5:5 ”sana” (MT) vs. ”sanat” (Kuolleenmeren kääröt, samarialainen Pentateukki, Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata, Targum)

5. Moos. 10:13 ”Herra” vs. ”Herra, sinun Jumalasi” (Kuolleenmeren kääröt, Septuaginta, syyriankielinen käännös)

5. Moos. 31:1 ”meni ja puhui” vs. ”oli lopettanut kaiken puhumisen” (Kuolleenmeren kääröt, Septuaginta)

5. Moos. 32:8 Masoreettinen teksti: ”Israelin lapset” vs. Septuaginta: ”Jumalan enkelit” vs. Kuolleenmeren käärö: ”Jumalan pojat”

5. Moos. 32:15 ”Jeshurun” vs. ”Jaakob söi kyllikseen; Jeshurun” (Kuolleenmeren kääröt, samarialainen Pentateukki, Septuaginta)

5. Moos. 32:19 ”näki sen” vs. ”näki sen ja tuli kateelliseksi” (Kuolleenmeren kääröt, Septuaginta)

5. Moos. 32:43 ”kansat” vs. ”taivaat” (Kuolleenmeren kääröt, Septuaginta)

5. Moos. 32:43 (puuttuu) (masoreettinen teksti) vs. ”Kaikki Jumalan enkelit palvokoot Häntä.” (Septuaginta, Heprealaiskirje 1:6 ja Kuolleenmeren käärö 4Q44 (=4QDeut(q)), Johannes Krysostomos (kuollut 407 jKr.) Saarnat Heprealaiskirjeestä, saarna 4 nro 2, s. 382–383)

5. Moos. 32:43 ”palvelijat” vs. ”lapset” (Kuolleenmeren käärö 4Q44 (=4QDeut(q)), Septuaginta)

5. Moos. 32:43 (puuttuu) vs. ”hän kostaa niille, jotka häntä vihaavat” (Kuolleenmeren käärö 4Q44 (=4QDeut(q)), Septuaginta)

5. Moos. 32:43 ”puhdistaa maansa ja kansansa” vs. ”puhdistaa maan kansalleen” (Kuolleenmeren käärö 4Q44 (=4QDeut(q)), samarialainen Pentateukki, Septuaginta, Vulgata)

5. Moos. 33:8 ”sinun tummiimisi” vs. ”Anna Leeville sinun tummiimisi” (Kuolleenmeren kääröt, Septuaginta)

5. Moos. 33:17 ”hänen esikoissonninsa” vs. ”esikoissonnin” (Kuolleenmeren kääröt, Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata)

1. Sam. 1:23 ”hänen sanansa” (MT) vs. ”sinun sanasi” (Kuolleenmeren kääröt 4Q51 (=4QSam(a)), Septuaginta, syyriankielinen)

1. Sam. 1:24 ”kolmella härällä” vs. ”kolmivuotisella härällä” (Kuolleenmeren kääröt 4Q51 (=4QSam(a)), Septuaginta, syyriankielinen käännös)

1. Sam. 2:1 ”Herra” vs. ”minun Jumalani” (Septuaginta)

1. Sam. 2:1 ”sinun voittosi” vs. ”minun voittoni” (Kuolleenmeren käärö 4Q51 (=4QSam(a)))

1. Sam. 2:20 ”antaa sinulle” vs. ”korvata sinulle” (Septuaginta, Kuolleenmeren käärö 4Q51 (=4QSam(a)))

1. Sam. 2:20 ”pyyntö, jonka hän esitti” vs. ”lahja, jonka hän antoi” (Septuaginta, Kuolleenmeren käärö 4Q51 (=4QSam(a)))

1. Sam. 2:21 ”Kun Herra” vs. ”Ja Herra” (Septuaginta, Kuolleenmeren käärö 4Q51 (=4QSam(a)))

1. Sam. 2:27 ”kun he olivat talossa” vs. ”kun he olivat talon orjia” (Septuaginta, Kuolleenmeren käärö 4Q51 (=4QSam(a)))

1. Sam. 2:29,32 ”potkaista” vs. ”katsoa ahnein silmin” (Septuaginta, Kuolleenmeren käärö 4Q51 (=4QSam(a)))

1. Sam. 2:33 ”sinun silmäsi … sinun sydämesi” vs. ”hänen silmänsä … hänen sydämensä” (Septuaginta, Kuolleenmeren käärö 4Q51 (=4QSam(a)))

1. Sam. 2:33 ”kuolevat nuorina miehinä” vs. ”kuolevat miekalla” (Septuaginta, Kuolleenmeren käärö 4Q51 (=4QSam(a)))

1. Sam. 3:4 ”kutsui Samuelia” vs. ”kutsui: ’Samuel! Samuel!’” (Septuaginta, Kuolleenmeren käärö 4Q51 (=4QSam(a)))

1. Sam. 14:49, 1. Sam. 18:17 ”Merab” vs. ”Merob” Kuolleenmeren käärössä 4Q51 (=4QSam(a)) 1. Sam. 14:49:n kohdalla, Kuolleenmeren käärössä 1Q7 (=1QSam) 1. Sam. 18:17:n kohdalla sekä Septuagintassa (Expositor’s Bible Commentary, osa 3, s. 669)

Job 22:8 (puuttuu) vs. ”Ja sinä sanot” (Kuolleenmeren kääröjen targum, Job 11Q10 (=11QtgJob)).

Job 22:17 ”heille” vs. ”meille” (Septuaginta, syyriankielinen käännös, Kuolleenmeren kääröjen targum)

Ps 119:37 ”sinun tielläsi” (heprealainen masoreettinen teksti, Septuaginta, Vulgata) vs. ”sinun sanasi mukaan” (kaksi masoreettista käsikirjoitusta, Kuolleenmeren kääröt ja aramealaiset targumit)

Jes 7:14 Masoreettinen teksti: ”hän antaa hänelle nimen” vs. Septuaginta ja Kuolleenmeren Suuren Jesajan käärö: ”Hänen nimensä on”. Ero on yksi konsonantti.

Jes 53:11 ”hänen sielunsa kärsimys ja hän tulee tyydytetyksi” vs. ”hänen sielunsa kärsimyksessä hän näkee elämän valon ja tulee tyydytetyksi”

Jes 61:1 (puuttuu) (MT, Septuaginta) vs. ”kuolleet herätetään” (Kuolleenmeren käärö 4Q521)

Jer 3:1 ”Sanoen: jos” (MT) vs. ”Jos” (Kuolleenmeren kääröt, Septuaginta, syyria)

Jer 3:8 ”Minä näin, että annoin” (MT) vs. ”Myös hän näki, että annoin” (1 MT-käsikirjoitus, Kuolleenmeren kääröt, Septuaginta, syyria)

Dan 10:16 ”joku, joka näytti ihmiseltä” vs. ”jotain, joka näytti ihmisen kädeltä” (Septuaginta, Kuolleenmeren kääröt, yksi heprealainen masoreettinen teksti)

Hab 2:16 ”paljastua” (MT) vs. ”horjua” (Kuolleenmeren kääröt, Septuaginta, juutalainen Aquila (126 jKr.) ja syyriankielinen teksti).

Päätelmien muutos: Ennen Kuolleenmeren kääröjen löytymistä Septuagintaa pidettiin lähinnä masoreettisen tekstin huonompana käännöksenä. Kuitenkin monet Kuolleenmeren kääröjen ja masoreettisen tekstin välisistä eroista koskevat kohtia, joissa Kuolleenmeren kääröt ja Septuaginta ovat yhtä mieltä. Näin ollen näyttää siltä, että Septuaginta ei niinkään ollut huono käännös masoreettisesta tekstistä kuin käännös eri heprealaisesta käsikirjoitusperheestä, joka oli yhteinen joidenkin Kuolleenmeren kääröjen kanssa (vaikka onkin edelleen kohtia, joissa Septuaginnan kääntäjät olivat hämmentyneitä tai erehtyneitä).

Tämän kysymyksen lähdeluettelo: NASB-, NIV-, NKJV- ja NRSV-raamattujen alaviitteet sekä teos The Expositor’s Bible Commentary. Masoreettista käännöstä verrattiin Jay P. Greenin teokseen Literal Translation, ja Septuagintan käännös on peräisin Sir Lancelot C.L. Brentonin käännöksestä The Septuagint: Greek and English.

K: Mikä on masoreettinen teksti?

V: Masoreetit olivat fariseusten perinteen mukaisia kirjureita, jotka elivät Jeesuksen ajan jälkeen. Masoreettisia käsikirjoituksia on paljon, mutta ne ovat peräisin vuoden 900 jKr. jälkeen. Codex Leningradensis (1008 jKr.) oli hyvin säilynyt masoreettinen teksti, joka toimi NIV-käännöksen perustana, kuten The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 3. osan sivulla 246 todetaan.

K: Onko Vanhan testamentin Jumala erilainen olento, ja paha tai harhaanjohdettu, verrattuna Uuden testamentin Jumalaan?

V: Tämä on yksi niistä kahdesta tai kolmesta opista, jotka olivat yhteisiä kaikille muinaisen gnostismin harhaopin haaroille. Osa heidän perusteluistaan pohjautui siihen, että Uusi testamentti kumosi Vanhan testamentin ruokasäännöt, näkyvän ja näkymättömän väliseen vastakohtaan maailmankaikkeudessa sekä uskomukseen, että koska aine oli kokonaan pahaa, vain paha jumala voisi luoda aineen.

Raamatun ulkopuolella jo Rooman Klemens (96–98 jKr., 1. Klemensin kirje, luku 4, osa 1, s. 6) vahvisti, että Vanhan testamentin Jumala oli hyvä. Voimme sanoa, että Hän, joka on Abelin ja Abrahamin ystävä, on myös minun ystäväni.

Antiokian Teofilus (168–181/188 jKr.) oli yksi varhaisimmista kristillisistä kirjoittajista, joka mainitsi luomisen ja sanoi nimenomaisesti: ”sillä Jumala ei ole luonut mitään pahaa” (Teos Autolycukselle, kirja 2, luku 17, s. 101).

Tertullianus kumosi tehokkaasti teorian, jonka mukaan Vanhan testamentin Jumala olisi erilainen, teoksessaan ”Viisi kirjaa Marcionia vastaan” vuonna 207/208 jKr. Seuraavassa on epätäydellinen tiivistelmä hänen kirjoituksistaan.

a. Tertullianus sanoo, ettei löydy yhtään apostolista alkuperää olevaa seurakuntaa, joka olisi kieltänyt Luojan. ”Mutta jos seurakunnat osoittautuvat turmeltuneiksi alusta alkaen, mistä sitten löytyvät puhtaat?… Näyttäkää meille siis yksi seurakunnistanne, joka johtaa juurensa apostolista, niin olette voittaneet.”

b. Miksi hyvä jumala pelastaisi ihmisen, ellei hän olisi luonut häntä?

c. Miksi paha jumala ennusti Vanhan testamentin kirjoituksissa Kristuksen tulemista? Uudessa testamentissa näihin viitataan ennustuksina hyvästä Kristuksesta.

d. Jos paha jumala ennusti pahan Kristuksen, miksi hyvä jumala esti pahan Kristuksen tulemisen ja lähetti hyvän Kristuksen hänen tilalleen? Hyvän jumalan olisi pitänyt antaa pahan Kristuksen tulla ensin, sen sijaan että hän johti ihmisiä harhaan luulemaan, että paha jumala ennusti hyvää Kristusta.

e. Miksi Jeesus siteerasi Vanhaa testamenttia auktoriteettina?

f. Miksi Marcionin piti hylätä osia Luukkaan evankeliumista ja muista Uuden testamentin osista tukeakseen näkemyksiään?